Chapter 4 No.4

Herra Gábor Berkessy set?ni oli noin kuudenkymmenen i?ll? oleva nuori mies, jonka hiukset ja viikset jo olivat lumivalkeat, mutta jonka sielu oli j??nyt niin nuoreksi kuin jos h?n vasta olisi kolmenkymmenen vuoden vanha. H?n oli seura-el?m?n henken?; aina leikillinen ket?k??n loukkaamatta; h?nen tarinansa olivat kuuluisat koko ymp?rist?ss?, ja jos h?n aterian loppupuolella toi esiin pari semmoista, sai h?n kaikki ihmiset koko seurassa semmoiseen nauruun purskahtamaan, ett? he olivat tuolilta kaatua, joka on verrattoman hyv? asia pitk?n sy?mingin j?lkeen.

Jos h?n sitte itsekin rupesi nauramaan, saattoi koko kaupunki kuulla sen, sill? t?t? ukkosenjylin?n tapaista naurua voisi verrata ainoastaan jalopeuran nauruun, jos sen olisi tapa nauraa. Kun Szeged'iss? oli n?yttelij?it? ja h?n sattui n?kem??n jotakin hullunkurista n?ytelm?kappaletta, tapahtui usein, ett? n?yt?nt?? t?ytyi keskeytt?? h?nen t?htens?. Alussa nauroi h?n vaan verkalleen: - ha! haha! - haha! piti nen?liinan suunsa edess?, koetti n?ytt?? yksivakaiselta, oli yskivin??n, kunnes h?n vihdoin, ik??nkuin pommi olisi r?j?ht?nyt rikki h?ness?, purskahti hirve??n hohotukseen: hahhahhahhaha!!! Kyynelet juoksivat pitkin h?nen poskiaan. H?n l?i nyrkkej??n edess??n olevaan penkkiin, t?misti lattiaa, veti puoleensa katselijain huomion ja n?m?t taas n?yttelij?in, niin ett? kun joku n?yttelij? kuuli ensimm?isen "ha'n", riensi h?n lausumaan sanottavansa, sill? sittemmin ei tullut kysymykseenk??n, ett? h?n en??n olisi saanut suunvuoroa.

Ett? min? n?in paljon puhun Gábor Berkessy set?ni nauruntaidosta, tulee siit?, ett? se mielest?ni ei ainoastaan ole todistuksena hyvist? keuhkoista, vaan my?skin hyv?st? syd?mest?, ja t?st? olikin tuo kunnon mies tunnettu koko ymp?rist?ss?. Koko h?nen ulkomuotonsa kuvasi tarkasti h?nen luonnettansa: nuot yst?v?lliset, py?re?t kasvot; nuot iloiset silm?t; nuot liikkuvat, tuuheat, valkoiset kulmakarvat; tuo punainen, t?ysihampahinen suu; nuot valkoiset viikset punaisilla kasvoilla, ik??nkuin olisi lunta ruusunlehdille satanut, ja tuo silminn?ht?v?, jokaisessa kasvonmurteessa ilmestyv? syd?men hyvyys antoivat h?nelle niin luottamusta her?tt?v?n katsannon, ett? oli mahdotonta olla h?nen seurassaan viihtym?tt?, ja jos istui h?nt? vastap??t?, rohkaisi jouluteinikin mielt?ns?.

T?m? hyv? herra oli kolmenkymmenen vuoden i?ll? naimisiin menness??n. H?nell? oli hyv?, lempe? puoliso, jonka kanssa h?n eli kaksitoista vuotta erinomaisen onnellisessa avioliitossa, jossa heille ei kuitenkaan syntynyt mit??n lasta. Vasta silloin, kun he eiv?t en?? sit? odottaneet, ilmestyi tuo my?h?stynyt siunaus pienen tytt?sen muodossa.

Onnellinen pariskunta tuli t?st? kahta onnellisemmaksi. Pikku Linácska'sta[18] tuli heid?n ilonsa, silm?ter?ns?, toivonsa, ylpeytens?, heid?n molempien. He osoittivat h?nelle ylenm??rin rakkautta, hellyytt?, hyv?ily?; kysyiv?t kaikissa h?nen mielt??n, hemmoittelivat h?nt?, pukivat h?net koreihin vaatteisin, riensiv?t t?ytt?m??n h?nen toivomuksiansa, mutta - kummallinen luonnon sattumus! - tuo ainoa lapsi ei turmeltunut kaikesta t?st? hell?st? hemmoittelusta, vaan pikemmin teki se h?net viel? lempe?mm?ksi, suloisemmaksi. ?iti saattoi yhdell? silm?yksell? ohjata h?nt?, eik? h?n tuntenut suurempaa iloa, kuin tehd? vanhempiensa mieliksi. H?neen tuhlattu hellyys ja rakkaus l?ysi hedelm?llisen maan h?nen syd?mess??n, joka maksoi kaikki moninkertaisesti takaisin, aivan p?in vastoin kuin useimmat muut hellitellyt luonteet, jotka tavallisesti ovat etikan kaltaisia, joka tulee sit? happamemmaksi, jota enemm?n sokeria siihen sekoitetaan.

Tuskin kymmenen vuoden i?ll? kadotti h?n ?itins?, joka on onnettomin kohtaus, mik? nuorta tytt?? saattaa kohdata, sill? is?n huolenpito ei koskaan korvaa ?idin hellyytt?; paljon j??pi is?lt? huomaamatta, valvomatta, jota ?idin tarkkaava silm? ei laiminly?. Mutta t?m? kohtaus ei muuttanut Linaa toisenlaiseksi, h?n tuli vaan vakaisemmaksi sen j?lkeen. Taloudelliset toimet vieritettiin nyt v?hitellen h?nen hartioilleen, ja n?m?t ovat nuorten naisten luotettavin vartija. Ne antavat h?nelle ty?t?, k??nt?v?t h?nt? yksivakaisuuteen, opettavat h?nt? itse?ns? kunnioittamaan, h?vitt?v?t teeskentelyn, ulkokultaisuuden ja t?m? viepi el?m??n.

Pienest? tyt?st? oli kasvanut solakka neito. H?nen hyvyydest??n ja suloisuudestaan puhuttiin kaikkialla; se my?skin hyvin tiedettiin, ett? h?nen is?ns? oli jotensakin varakas, niinkuin sit? n?ytt?? todistavan sekin seikka ett?, niinkuin jo tied?mme, kolme kosijaa yht? haavaa oli matkalla Gábor Berkessy sed?n luokse.

Vihdoin t?ytyy minun ilmoittaa, ett? t?m?n hyv?n, suloisen, lempe?n tyt?n ulkomuoto ei ollut semmoinen, jota runollisen kielen on tapa kauniiksi nimitt??.

Nuot herrat runoilijat ovat todellakin sangen ep?kohteliaita maailmaa kohtaan. Heid?n mielest??n on ainoastaan sill?, joka on t?ydellinen kaunotar, oikeus tulla onnelliseksi, mutta kaikki ne naiset, joiden kasvoja ei k?y ruusuihin ja liljoihin vertaaminen, eiv?t ole syntyneet muun vuoksi, kuin tullaksensa petetyiksi taikka lis?kaluna rahojensa kanssa pois annetuiksi; ilman rahatta niit? ei muka voi romaneissa k?ytt??.

Mutta el?m? todistaa t?m?n v??r?ksi: perheellisen onnen n?emme kukoistavan semmoisissakin kodeissa, joissa naisia ei kuvata kalentereihin, ja rakkaus, tuo hell?, runollinen henki, etsii n?yri?, vaatimattomia olentoja, levitt?en suloutta, hempeytt?, haaveksivaisuutta niille kasvoille, joita luonto ei ole tehnyt maalarien malleiksi ja joista, jos sit? t?ytyisi selitt??, tuskin voisi sanoa, mik? niiss? on niin vieh?tt?v??. Jos he liikkumatta seisovat edess?mme, k??nnymme kylm?ll? v?linpit?m?tt?myydell? pois heist?, mutta kun he ryhtyv?t puheisin, kun hymyilev?, viehke?, lempe?, my?t?tuntoinen mielen-ilmaus kuvautuu heid?n kasvoillansa, syntyy meiss? omituinen vieh?tys; kasvot, jotka luonto oli j?tt?nyt kalpeiksi, huulet, silm?t saavat jotakin uutta suloa, sielu osoittaa voimansa ruumiin ylitse, peitt?en t?m?n vaillinaisuudet ja loihtien kauniiksi mit? ei sit? ollut - mutta t?t? havaitaksensa tarvitaan my?skin sielua.

Linka'kin oli niit? naisolentoja, joita luonto ei ollut ulkonaisella ihanuudella varustanut. Kaikeksi onneksi ei luonto salli kenenk??n tulla siihen itsetuntoon, ett? uskoisi olevansa ruma. Se olisi suuri onnettomuus ja saattaisi tehd? ihmisen sangen huonoksi. Tuskin l?ytynee niin hyv?syd?mist? ihmist?, ettei h?n peiliin katsoessaan tiet?isi itsess??n l?yt?? jotakin, joka tekee h?nen kasvonsa miellytt?v?ksi ja jonka muutkin, h?nt? kauemman aikaa tarkastettuaan, voivat huomata. N?m?t mietteet eiv?t tosin ensink??n pid? yht? klassillisten k?sitysten kanssa, ja kaunotiede varmaankin kauhistuu sit? v?itett?, ett? sekin, joka ei ole kaunis, voi tulla runouden esineeksi, mutta mit? sen tekee, ett? ihminen on niin paljon lis??ntynyt maan p??ll?, jotta h?n kirjavain kansakuntain joukossa on kokonansa menett?nyt olympillisen yhdenmuotoisuuden, ett? neekerin ja lappalaisen mielest? h?nen vertaisensa on kaunis, ja ett? viel? l?ytyy semmoisiakin uskalikkoja, jotka v?itt?v?t, ett? henkikin voipi olla kaunis.

Kaikesta t?st? puheesta et saa ik?vysty?, arvoisa lukijani, sill? tied?th?n sen hyvin, ett? olemme tulleet t?nne kosio-matkalle, ja sent?hden t?ytyy sinun k?rsiv?llisesti kuulla ja n?hd? kaikki, jottet turhaan olisi itse?si t?nne vaivannut.

Aamu on juuri koittamaisillaan, kellon??ni kuuluu kyl?ss?. Nousevan auringon ensimm?iset s?teet lankeevat talon akkunoille ja viheri?t varjostimet vedet??n yksi toisensa per?st? yl?s; ainoastaan kaksi pysyy alhaalla, niitten takana nukkuu viel? vanha herra. Raitis aamu-ilma t?ytt?? huoneet, jotka jo ovat siivotut niinkuin niiss? olevat vanhat, arvossa pidett?v?t huonekalutkin. Vastap??t? akkunoita seisoo iso kenkki lakeeratuilla, koristetuilla ovilla, joitten pylv?it? kannattaa kullatut enkelit; sen sis?ss? on posliineja ja hiotuita laseja, niitten joukossa sekin, josta veikkomme iso?iti siit? ajasta alkaen, jolloin h?n oli ollut morsiamena, kahdeksankymmenenteen toiseen ik?vuoteensa asti oli juonut. Hell? huolenpito, joka on s?ilytt?nyt lasia kahdeksaankymmeneen kahteen vuoteen asti, edes korvia rikki ly?m?tt?! Sen vieress? seisoo korkea kaappi kirsikkapuusta, kolmellakymmenell? kahdella ulos vedett?v?ll? laatikolla, jossa kussakin oli pronssinen, rengasta suussaan pit?v? jalopeuran-p??; t?m?n taideteoksen oli er?s skythalainen nikkari tehnyt. Kummallakin puolella seisoi kaksi esiripulla varustettua s?nky?, joitten varjostimiin oli sangen siev?sti painettu peuran-jahdin kuva. Noilla yhteen l?j?tyill? patjoilla ja tyynyill? ei kukaan makaa, mutta siit? huolimatta vied??n ne joka iltap?iv?, kun aurinko paistaa, portaille tuulettumaan. Molempien akkunain v?liss? seisoo vanha peili, jonka raami oli koristettu peililasin palasilla; sen alla on musta nahkasohva, jota k?y irti ottaminen, ja t?m?n yl?puolella sein?ss? immortelli-kukista tehty seppele, joka lienee ainakin puolen vuosisadan vanha. Toisessa nurkassa on p?hkin?puu-kaapissa iso sein?kello, jonka naksutus harvoin herke??, sill? ei mene ainoatakaan p?iv??, jona sit? ei tarkasti vedett?isi yl?s; toisessa nurkassa taas seisoo korkea rukki, jota iso?idin entisaikoina oli tapa kehr?t? ja jota siit? asti on pidetty semmoisessa kunniassa, ettei sittemmin kukaan ole sit? k?ytt?nyt.

T?m? oli toinen huone.

Viel? t?ytyy sinun, arvoisa kosija, tiet?? sekin, ett? kenkin ala-osastossa on hopeiset p?yt?kalut nelj?llekymmenelle kahdeksalle hengelle, vaikk'eiv?t ne n?y, ja ett? kaapin laatikot ovat t?p? t?ynn? lumivalkeita p?yt?- ja k?siliinoja; niill? voisi varustaa kokonaisen ravintolan-pidon.

Menk??mme nyt toiseen huoneesen.

T?m? on uusimman muodin mukaan huonekaluilla varustettu. Gábor herra oli er??n? nimip?iv?n? ihastuttanut tyt?rt?ns? sill?, ett? h?n t?m?n tiet?m?tt? oli hankkinut huoneesen uuden-aikaiset huonekalut: mukavia nojatuoleja ja pehmeit? sohvia, joihin my?hemmin tuli lis?ksi pianokin; per?puolella seisoi lasinen sifonieri, t?ynn? nimi- ja muina juhlap?ivin? saatuja sievi? korukaluja. Kirjaellut matot olivat kaikki talon tytt?ren omaa tekoa, jolla sen ohessa, ett? h?n piti taloutta erinomaisessa j?rjestyksess?, oli aikaa hienoihin k?sit?ihinkin, siten ett? h?n jakoi tuntinsa niin, ettei yksi asia est?nyt toista.

Pienelt? ompelup?yd?lt? ei puuttunut kirjallisuuden uusimpia tuotteitakaan, ja kauniisti toinen toisensa viereen laskettuina saattoi siin? n?hd? "Athenaeum'in" ynn? "Regél?'n" (Kertoilijan) ja "Honnüvész'in" (Kotimaan taiteilijan) kanssa, jotka siihen aikaan edustivat Unkarin aikakautista kaunokirjallisuutta.

T?st? salista tuli Linan makuukamariin, neitsyeelliseen pieneen turvapaikkaan valoisilla akkunoilla puutarhaan p?in, josta suuret ruusupuut kurkistivat sis??n; sein?ll? olevassa vaskih?kiss? hyp?htelee kanari-lintu, h?yheni??n kynien, joka hallitsijattarensa ??nen kuultuaan rupee laulamaan, niin ett? sen pikku syd?n on haljeta. Erinomainen siisteys ja j?rjestys vallitsee kaikkialla; akkunan-varjostimissa ei ole v?hint?k??n rypistyst?; esiin j?tetyit? kapineita tahi huolettomasti heitetyit? vaatteita ei voi miss??n havaita; tuolit, p?yd?t eiv?t seiso tiell?; ompelup?yd?lt? ei riipu lankoja, nauhoja; pesty lattia on niin valkoinen kuin vehn?jauho, ilman mit??n ?ljypilkkua tahi likaisen jalan j?lke?; ainoastansa kanari-lintu rohkenee silloin t?ll?in ripottaa ymp?rilleen hampunsiemeni?, joita sitte h?nen hallitsijattarensa, huoneesen tultuansa, heti kokoilee yl?s.

Salin vastap?inen ovi viepi er??sen per?huoneesen, josta p??see vanhan herran makuukamariin; ?lk??mme tehk? mit??n kolinaa, sill? h?n nukkuu viel?. Rakennuksen toisessa p??ss? ovat vierashuoneet, ky?kki, ruokakammio ja palvelusv?en tupa; sit? pitkin k?ypi nelikulmaisilla pilareilla varustettu, katettu k?yt?v?, jossa on penkkej?. T?ss? on tuttavien, naapurien, yst?vien ja sukulaisten tapa tupakoita; siin? on varjoa auringonpaisteelta ja kuivaa sade-ilmalla.

Aurinko alkaa paistaa puitten v?list?. Pihalla on vilkas el?m?: leikkuuv?ki valmistaa itse??n pellolle; iloiset, ruskeat tyt?t pakinoivat veitikkamaisten nuorten miesten kanssa; vanha renki, viikset ulosp?in kierrettyin?, ajaa pitk?sarvisia h?rki? kaivolle juomaan h?nen painaessa alas kolisevaa sanko-tankoa, viheltelee nuori renki vaunujen vieress? niin kimakasti, kuin koko maailma olisi h?nen omansa. Portailla harjaa hajdú suurella innolla yht? paria hopeakannuksilla varustettuja saappaita, joita h?n yritt?? saamaan niin kiilt?viksi, ett? se, joka vet?? ne jalkaansa, saattaisi vaikka ajaa partansa niitten kiillossa. Avatusta ky?kin ovesta tuntuu hyv?, tuore ruoanhaju.

Vihdoin astuu talon nuori neiti ulos k?yt?v??n. H?nen poskensa ovat tavallista punaisemmat, sill? h?n on seisonut valkean ??ress?; p??h?ns? on h?n sitonut pienen, valkoisen liinan, joka varjoo h?nen kasvojansa. H?n tulee pihalle ja jakelee leikkuumiehille leip?? ja viinaa; sit? ei h?n tee s??st?v?isyydest?, vaan p?invastoin sen vuoksi, jotta jokainen saisi tarpeeksi. Nuoria tytt?j? varten taas, jotka eiv?t viel? tunne paloviinan siunausta, on h?n keitt?nyt l?mmint? soppaa, jott'ei heid?n tarvitsisi n?lk?isin? ty?h?n menn?; h?n ei herke? toimistaan ennenkuin on tullut vakuutetuksi, ett? kaikki ovat h?nen antimistaan osallisiksi tulleet. Leikkuuv?ki l?htee iloisella mielell? matkaan; h?rkien kellot, vanhan rengin ruoska ja nuoren rengin vihellys kuuluvat yh? kauempana. Nyt rient?? siipikarjan parvi esiin ja hyp?ht?? isolle myllynkivi-p?yd?lle p?hkin?puun alla, jonka ??ress? ty?v?ki suurusti, ylij??neit? murusia naukkimaan, kesken?ns? riidellen, kunnes nuori em?nt?, ohrakori k?dess?, uudestaan ilmestyy ja huutaa lintuja luoksensa oppimallansa kansan-kielimurteella.

Nyt on taas ky?kki-toimista huolta pit?minen. Kahvin polttaminen on nuoren neiden asia, sill? jos h?n uskoo sen muille, tulevat kahvinpavut joko ep?tasaisesti taikka liian paljon poltetuiksi, joka antaa juomalle pahan maun. Rauta-arinoita ei siihen aikaan viel? tunnettu; kaikki oli keitett?v? liekill? ja hiilill?, ja ky?kki-piian t?ytyi pit?? tarkkaa huolta siit?, ettei liekki laskeutuisi pannuihin tahi niihin lent?isi tuhkaa. Paljon vaivaa meni ky?kin pit?miseen niin puhtaana, kuin t?m? oli.

Hajdú kattaa sill? v?lin p?yd?n per?huoneessa, jolloin kahvelien ja lautasten helin? her?tt?? vanhan herran ja ilmoittaa, ett? on kahvin aika. Hetken kuluttua avaa t?m? oven ja astuu ulos t?ydess? kansallispuvussa, kannussaappaat jalassa, lyhyt viitta niskalle heitetty, paksut leikatut hiukset paljaina, t?ytetty piippu suussa. Hajdú toivottaa onnellista hyv?? huomenta, kolme haukottelevaa vinttikoiraa ojentavat itsens? p?yd?n alla ja hypp??v?t yst?v?llisell? liikunnolla vanhan herran kaulaan, joka tyvenell? mielell? menee ulos ky?kkiin piippuansa sytytt?m??n, hyvin tiet?en, ett? h?n siell? tapaa tyt?n. Linkalla ovat juuri molemmat k?det t?ynn? pannuja ja vateja, joita h?n ei saata laskea pois; is?n n?hty??n lausuu h?n sent?hden mit? lempeimm?ll?, sointuvalla ??nell?:

- "Hyv?? huomenta, rakas is? kultani; ole hyv?, is?seni, ja ojenna t?nne k?tesi".

"Miksi niin?" kysyi vanha herra, mutta ojensi kuitenkin k?tens?.

Ainoastaan sent?hden, ett? tytt? saattaisi kumartua ja suudella sit?, kosk'eiv?t h?nen omat k?tens? olleet vapaat.

Vanha herra taputti tytt?rens? poskia ja haki sitte hiilenpalasen, joka kiilsi kuin nuorikon silm?t; t?h?n tarttui h?n kaksin sormin, pudisteli sit? k?mmeness??n ja pisti sen sitte piipunpes?n suuhun, painaen sit? peukalonkynnell??n tupakkaa vastaan.

Suurusp?yd?ss? panee Linka sokeria vanhan herran kuppiin, joka mielell??n juopi makeata kahvia; tytt? tiet?? jo s?ntilleen, kuinka v?kev?ksi ja mustaksi kahvi on keitett?v?, josta Gábor herra onkin tullut niin pilatuksi, ettei h?n vieraassa p?yd?ss? saata juoda kahvia.

Meid?n t?ytyy esitt?? nuorta em?nt?? viel? yhdess? tilassa. Me olemme n?hneet h?nen kamarinsa, h?nen ky?kkins?; nyt t?ytyy meid?n viel? n?hd? h?nen toruvan. Sill? kelpo em?nn?n t?ytyy v?ltt?m?tt?m?sti torua; suuressa taloudessa on paljon vaivaa, ja virhet?it? siksens? j?tt?minen on suurin virhe. Mutta siin?p? juuri kysyt??n taitoa, ett? osaa torua lempeydell?, arvollisuudella, niin ettei torujaa vihata eik? naureta. ?lk??mme vaatiko Linuskalta, ett? h?n jo osaisi t?ll? tavoin torua; h?n her?tti s??nn?llisesti ilomielisyytt?, jotakuta moittiessaan. H?n joi juuri kahviansa kupista, joka oli suuremmanpuolisen p?hkin?nkuoren kokoinen, kun h?n yht'?kki? kuuli suuren kiljunnan ky?kist?, ik??nkuin joku l?isi koiraa.

Hah! Heti paikalla laski h?n kuppinsa p?yd?lle ja riensi ulos.

- "Kuka tekee koiralle pahaa?" kysyi h?n kyyhkyis-vihasta vapisevalla ??nell?.

Kaikki palkolliset nauroivat ??neen; hajdú koetti hillit? itse??n ja vastasi:

- "P??sky hypp?si tulisijalle".

- "Tarvitseeko sent?hden heti ly?d?, r??k?t? el?in raukkaa? Sille se tekee yht? kipe??, kuin teille itselle; olisiko se teille mieluista, jos teit? heti ly?t?isiin, kun liett? l?hestytte?"

- "Mutta eih?n kukaan koiraa ly?nyt, vaan se pisti p??ns? maitoruukkuun eik? voi nyt saada sit? ulos siit?; sen vuoksi se kiljuu".

- "Niin, sent?hden, ett? itse olette huolimattomia, - tule t?nne, P??sky koirani; - teid?n ei olisi pit?nyt j?tt?? ruukkua tulisijalle - tule, pikku koira parkani, n?m?t pahat ihmiset ovat kiusanneet sinua". H?nen t?ytyi rikkoa ruukku, vapauttaaksensa koiran p??t?.

- "Saattaisi uskoa, ett? ruukku on syyllinen, eik? koira", ilkasteli hajdú.

- "Niin, enh?n voi j?tt?? h?nt? tukehtumaan ruukun t?hden".

T?m?n j?lleen palasi h?n is?ns? luokse, kertoen loistavilla kasvoilla:

- "Nyt olen antanut heille oikein aika tavalla toria".

Juuri kuin suurusp?yd?st? oli noustu, palasi kaupunkiin l?hetetty viikko-viesti kotia, tuoden kainalossaan kaikenlaisia sanomalehti?, joita h?n oli postista saanut. Vanha herra otti itse?ns? varten Jelenkor'in (Nyky-ajan); Linka sai Regél?'n.

Sill? v?lin kuin vanha herra suurella tarkkuudella seurasi Esparteroa ja Zummalacarreguyta, tahtoi Linka heitt?? pikaisen silm?yksen Regél?'n viattomiin palstoihin, sill? vasta illalla oli h?nell? aikaa sit? tarkemmin lukea, mutta avatessaan ensimm?isen sivun, pisti h?nen silmiins? er?s sonetti p??llekirjoituksella: "Lina B--ssylle". Joutuisasti taittoi h?n lehden taas kokoon, ik??nkuin olisi katsahtanut johonkin sielua saastuttavaan kirjaan, ja teki sen semmoisella rapinalla, ett? vanha herra, joka juuri seisoi tykkien edess? er??ss? aloitettavassa meritappelussa, kys?si:

- "Mik? on?"

- "Ei mik??n", vastasi tytt?, vuoroin vaalistuen ja punastuen, "Lehti oli vaan pudota k?dest?ni".

H?n ei valhetellut, se oli todellakin h?nen k?dest??n putoomaisillaan.

Gábor pudisti p??t??n ja riensi lukemistansa jatkamaan, jottei h?nen tiet?m?tt?ns? sillaikaa ammuttaisi joitakuita laivoja m?s?ksi.

Lina taittoi tehden nelj??n viiteen osaan, pisti sen pienen esiliinansa taskuun, puikahti huomaamatta ulos huoneesta, otti pienen vesikannunsa, meni sen kanssa puutarhaan ja rupesi kukkiansa kastelemaan. H?n p??tti juhlallisesti, ettei ainoastaan olisi lehte? lukematta, vaan viel?p? k?tkisikin sen niin, ettei kukaan sit? koskaan l?yt?isi. T?ll? vakavalla p??t?ksell? kastoi h?n neilikoitaan ja orvonkukkiaan, lakkaamatta mietiskellen, mihink? sopivaan paikkaan saattaisi sanomalehden k?tke?, sill? sen polttamiseen olisi sent??n tarvittu kovin armotonta syd?nt?. Tullessaan kasvihuoneen eteen juohtui vihdoin h?nen mieleens?, ett? siell? sis?ll? oli isoja kaktus-ruukkuja, joita ei koskaan sijaltansa siirretty; yhden semmoisen alle tahtoi h?n k?tke? lehden; ja t?ll? p??t?ksell? astui h?n kasvihuoneesen.

Siell? katseli h?n ymp?rilleen ja huomasi olevansa yksin??n. Yksin?isyys on kaiken heikkouden kummi; otettuansa lehden esiin taskustaan, ei h?n voinut hillit? itse??n siihen viel? kerran katsomasta - eih?n t??ll? kukaan n?e, vaikkapa punastuisikin - ja ik??nkuin h?n teki jonkun h?pe?llisen ty?n, avasi h?n vapisevalla k?dell? sanomalehden ja luki sykkiv?ll? syd?mell? h?nelle kirjoitetun runon.

Se oli sit? laatua, jolla parikymment? vuotta takaisin nuorta kirjallisuuttamme (sill? meill? on aina ollut "nuori kirjallisuus", joka ei koskaan joutunut vanhuuden ik??n) rikastutettiin; p?yhkeilev? innostus, pilventakainen haaveksiminen, ?itel? hiukuminen, koreat sanat olivat siihen aikaan suosiossa. Niist? oli kumminkin se hyv?, ett? jos ei niiss? ollutkaan tunteita, ne eiv?t my?sk??n houkutelleet intohimoihin.

Lina luki punastuen sonetin rivej?. H?n sai niist? tiet?? olevansa Jumalan ihanin enkeli ja ett? l?ytyy ruusunurmi, jonka lumoavilla s?velill? haaveksimiseen, ja h?nen korppimustain hiustensa y?pime?ss? onnellisen k??riliinansa l?yt?miseen - sek? taas h?nen tummain silm?ins? mustista auringons?teist? uuteen onnen-aamuruskoiseen autuudenvaloon yl?snousemiseen on suuri halu allekirjoittajalla, jona seisoi: "Kálmán S-s Ez-'t?".

Lina tunsi jo t?m?n nuoren miehen; h?n oli monta kertaa kohdannut h?net

Cz--'ss? komitatikokouksissa.

Sonetin luettuansa, ei se h?nest? en?? ollut niin hirvitt?v?, tietysti sen runollista puolta lukuun ottamatta.

T?ll? hetkell? kuuli h?n ?kisti nime?ns? huudettavan puutarhan portista:

- "Neiti Lina!"

Pel?styneen? k?tki h?n sanomalehden uudestaan esiliinansa taskuun ja astui kalpeilla kasvoilla, ik??nkuin h?nt? olisi tavattu jossakin pahanteossa, ulos kasvihuoneesta.

- "On tullut vieraita, rient?k??!" huusi h?nt? hakemaan l?hetetty palvelustytt?.

Vieraat olivat silloin jo astuneet sis??n, ainoastaan tuo vanha arkki seisoi viel? pihalla, kolme surkeaa hevosta edess?, joita Marczi par'aikaa riisui valjaista.

T?st? me siis tied?mme, kutka olivat tulleet.

Lina kiiruhti huoneesen, heitti p??st??n liinan, jonka h?n oli siihen sitonut auringons?teit? vastaan, silitti k?dell??n hiuksiansa, ja kuullessaan, ett? er??ss? huoneessa nelj? ihmist? puhui yht? haavaa iloisella ??nell?, astui h?n siihen sis??n.

Aivan oikein, siell? ne olivat.

Leppe? maalaisherra, valtaa pit?v? rouva, pitk?s??rinen tomppeli ja tuo rakastettava pikku mukula.

He olivat viett?neet y?t? naapurikyl?ss? ja vasta aamulla varhain l?hteneet liikkeelle, joka tapahtui kahdesta syyst?: jotta hevoset saattaisivat lev?ht??, sitte t?ytt? laukkaa nelist??ksens? pihaan, ja jotta jokainen voisi pukeutua juhlavaatteisin, joissa he nyt ilmestyiv?tkin. Tuo kunnon rouva oli koristettu suurella keltaisenvihri?ll? p??hineell?, jonka taivaankaaren v?riset nauhat ymp?r?itsiv?t p??t? samalla tapaa kuin almanakassa kuvataan aurinkoa; h?nell? oli yll? vaaleanvihri? hame, jonka sen ajan muodin mukaan t?ytyi olla niin lyhyt, ett? sen alta n?kyi alushameen kirjavata k?mmenen leveydelt?; vy?tin istui melkein olkap?iden alla, suurella pronssi-soljella kiinnitettyn?, ja kaulassa oli korea hopeanv?rinen silkkihuivi punaisilla kukilla.

Menyhért herra oli ajanut partansa puhtaaksi ja kammannut hiuksensa sirosti yl?sp?in; h?nen paidankauluksensa olisi mielell??n seisonut pystyss?, mutta kun se ei ollut t?rk?tty, t?ytyi sen tyyty? paljaasen hyv??n aikomukseen; h?nen liivins? oli valkoisesta nyppykankaasta, joka jo oli v?h?n kellastunut; rypytetyt mansetit pistiv?t puoleksi ulos takinhihasta ja h?nen sivutaskussaan ilmaisi itsens? hirve?n iso kello, osaksi kokonsa, osaksi niin kovan napsutuksensa kautta, ett? se n?ytti tahtovan ottaa osaa keskusteluun; se oli sidottu kauniisen mustaan ny?riin, jota t?ytyi pit?? kaulan ymp?ri, niinkuin jotakin miekan-kanniketta. Vihri?isen dolmány'in sijasta oli h?nell? ahdas, tupakan-v?rinen takki, pitkill? ja kapeilla liepeill?, jotka ulottuivat melkein maahan asti, ja unkarilaisten housujen sijaan oli h?n vet?nyt jalkoihinsa keltaiset nankkini-pantalongit, jotka ylh??lt? olivat sangen leve?t, alhaalta sangen kapeat. Kaikkia n?it? t?ydensi korkea silinteri-hattu, joka nyt oli asetettu p?yd?lle ihmetelt?v?ksi.

Sándor orpanamme oli puettu lakioppilaan atillaan[19] ja vaaleanpunaiseen sametti-liiviin. H?nest? saattoi muuten n?hd?, kuinka h?n tunsi itsens? aivan toiseksi ihmiseksi atilla-dolmány'issa, kuin sortuutissa; sortuutti teki h?net aivan alakuloiseksi, n?yr?ksi, ujoksi, kun sit? vastoin atilla t?ytti h?nen syd?mens? itseluottamuksella ja rohkeudella. Nyt h?n ei piileskellyt uunin vieress?, ei suudellut hajdún k?tt?, vaan yritti p?invastoin pit?m??n t?t? alamaisenaan ja sanoi kaikkia, heit? puhutellessaan, kuomaksi. T?m?kin on luonteen omituisuus nulikkavuosista: jos semmoinen ?rm?tti on kuluneessa takissa, karttaa h?n sinua, jottei olisi pakoitettu sinua tervehtim??n, mutta jos h?n on vet?nyt yllens? uuden takin; sy?ks?ht?? h?n vastaasi ja odottaa, ett? sin? h?nt? terveht?isit.

Olipa vihdoin pikku kadettikin joutunut muutoksen alaiseksi; h?n oli nyt pesty ja sile?ksi harjattu, ja useammat korvapuustit olivat tehneet h?net s?ve?ksi. Viimeisess? pys?yspaikassa oli h?n jo ennakolta saanut hyv?n selk?saunan, jottei h?n vierastalossa k?ytt?isi itse??n pahasti; h?n itki koko matkan, mutta kaikeksi onneksi v?syi h?n siihen ja pysyi nyt alallaan.

Kun Lina astui sis??n huoneesen, hyp?hti Zsuzsi t?ti heti yl?s, juoksi h?nt? vastaan, suuteli h?nt? kaikin puolin, niin ett? h?nen p??hineens? joutui aivan kallelleen, ja vei riemusta loistavilla kasvoilla ujosti punastuvan tyt?n muitten perheenj?senten luoksi.

- "No, sin? veitikka!" lausui h?n, Sándor orpanamme puoleen k??ntyen, hell?ll? ?idillisell? suoruudella, "emmek? ole valinneet sinulle kelpo tytt??, he? Sin? paholaisen siki? et ansaitsisi, ett? noin kelpo tytt? sinun puoleesi katsoo".

Sándor veikkomme katseli Linaa vastahakoisella hymyll?, ik??nkuin olisi ajatellut, ett? h?n kuitenkin oli luullut tytt?? paljon kauniimmaksi, ennenkuin h?net n?ki. Mutta sekin on mahdollista, ett? h?nen saappaansa olivat liiaksi ahtaat ja ett? h?nen sen vuoksi oli vaikea nousta yl?s tuolilta.

Linka h?mm?styi ensi aluksi t?st? syd?mellisest? johdannosta, sitte pakeni h?n h?veli??sti punastuen is?ns? viereen, ik??nkuin huutaaksensa h?nt? puolustuksekseen n?in odottamatonta rynt?yst? vastaan. T?m?n huomattuansa tarttui vanha herra, niinkuin virress? veisataan, "kilpeen" ja rupesi keih?isille rynt??ji? vastaan.

- "Mutta te ette niin helposti ry?st? tyt?rt?ni minulta, rouva orpanani!"

- "Me viemme h?net tosiaankin pois, taikka j?t?mme poikamme t?nne herra orpanani luokse".

- "Hyv?, min? en pid? sill? v?li?, min? otan molemmat. He tulevat minun pojikseni. Min? suostun".

Pikku Péter pel?styi n?ist? sanoista kovasti, juoksi is?ns? polvien v?liin, tarttui molemmin k?sin h?nen s??riins? kiinni ja rupesi parkumaan:

- "Min? en tahdo tulla tuon sed?n pojaksi. Viek?? minut kotia. Min? pysyn taaton luona!"

T?st? komillisesta kohtauksesta teki lopun Gábor herran hirve? nauru, niinkuin jonkun operan lopussa vanha rumpu ja torvet yht?kki? rupeevat p?risem??n eiv?tk? salli mit??n laulua kuulla.

Menyhért set? ravisti pois jaloistaan tuon pienen takkiaisen ja lykk?si h?net ?idin luokse; istukoon kiinni t?h?n, tuo siunattu poika mukula!

- "?lk?? tehk? h?nelle pahaa!" sanoi Zsuzsi t?ti, "kun h?nen kerran tulee aika kosimaan l?hte?, ei h?n suinkaan purskahda itkuun, jos h?nt? j?tet??n sinne, miss? on kaunis tytt? talossa. Jospa herra orpanallani vaan olisi toinenkin tytt?, joka h?nelle sopisi".

Menyhért herra otti nyt puhuaksensa. H?nest? oli tarpeellista lausua jotakin j?rkev??.

- "?l? puhu niin, vaimoni. N?etk?s, kenen kuullen sin? haastelet? T??ll? on l?sn? nuori viaton neiti, joka punastuu, kun sin? puhut naimisesta. Avioliitto on semmoinen asia, josta ei saa puhua neitien kuullen, ennenkuin he itse ovat siihen joutuneet; heid?n ei tule tiet??, mimmoista se on. Min? hyv?ksyn t?ydellisesti sit? turkkilaisten tapaa, ettei morsian saa n?hd? ylk?miest?ns?, ennenkuin..."

T?ll? hetkell? sattui herra Menyhért luomaan silm?yksen puolisonsa nen??n. Mit? liikuntoja se teki! H?nell? oli joku omituinen mestaruus ohjata nen??ns? milloin yl?sp?in, milloin alasp?in, ja jos ei t?m? kaikki auttanut, alkoi h?n aivastaa hiljaan, mutta tihe??n.

Menyhért herra pys?htyi samassa silm?nr?p?yksess? kesken puhettansa, eik? tiet?nyt en??n, miss? sen lopetti.

- "Menk??mme katsomaan hevosiani", virkkoi nyt Gábor herra, ja jos h?nen syd?mess??n olisi ollut sijaa ilkeydelle, olisimme taipuvaiset uskomaan, ett? h?n tahtoi aloitetulle puheelle hankkia sille sopivaa kuulijakuntaa.

Menyhért herra oli kerrassaan valmis hevosia katsastamaan. "Kauniimmat nelivaljakot antaa h?n varmaankin tytt?relleen my?t?j?isiksi", ajatteli h?n itsekseen.

- "Me taas menemme ulos puutarhaan Péterken kanssa", sanoi Zsuzsi t?ti.

- "Sitte revimme poikki paljon kukkia", riemasteli Péter.

- "Sit? et saa tehd?, s? pieni narri", torui h?nt? ?iti. "Mutta perhosia, kovakuoriaisia, niit? saat pyyt??".

Toisten ihmisten seurassa olisi tuo rakastettava poika nulikka saanut korvallensa tuommoisista sanoista, mutta t??ll? t?ytyi osoittaa itse??n lempe?ksi kaikkia kohtaan, jotta luultaisiin, ett? koko perhe oli keitetty paljaasta maidosta ja voista.

Sándor orpanamme mietiskeli t?ll? v?lin, menisik? h?nkin kovakuoriaisia pyyt?m??n, vai hevosia katselemaan, kun taas Linka n?yr?sti odotti, mit? is? h?nelle k?skisi.

- "Nuoret j??k??t t?nne kahden kesken", virkahti ?kisti kaikista huolta pit?v? Zsuzsi t?ti. "Haastelkoot he kesken?ns?, huvitelkoot he itse??n toinen toisensa kanssa; semmoista viatonta huvitusta ei koskaan saa est??. Menk??mme, ukkoseni".

T?m? merkitsi, ettei sit? ollut vastaan sanomista. Vanhemmat j?ttiv?t nuoret yksin??n, heid?n viatonta huvitustaan nauttimaan.

Paikalle j??neet asianomaiset huomasivat, ett? t?h?n viattomaan huvitukseen on tyytyminen ja antautuivat siihen sent?hden rauhallisella mielell?.

Linka istui toisen akkunan ??reen, eik? antanut t?m?n kohtauksen itse?ns? v?hint?k??n koskea. H?n oli niit? lempe?mielisi? olentoja, jotka jo ovat tottuneet kohtalonsa alaiseksi taipumaan, jotka itsest??n tiet?v?t, ettei luonto ole oikeuttanut heit? pit?m??n itse?ns? kaunottarina eik? ter?v?p?isin? ja jotka sent?hden eiv?t koskaan voi vaatia itselleen mit??n etev?? asemaa mailmassa; jos he ovatkin mieless??n kuvailleet itselleen ihannetta, pysyy se kuitenkin siell? ij?ksi haudattuna, ja sit? miest? kohtaan, jonka syvempi ymm?rrys tahi holhojan armo on heid?n rinnallensa asettanut, eiv?t he tosin tunne tulista rakkautta, mutta sen sijaan puhdasta, rikkomatonta uskollisuutta, eik? yksik??n huokaus, yksik??n kyynel koko heid?n elinaikanansa ilmaise, ett? syd?n on tyhj?ksi j??nyt.

H?n istui siis tyvenesti ompelup?yt?ns? viereen, kun sit? vastoin nuori

Sándor herra vet?ytyi toiseen akkunaan, katsella t?llistellen er?st?

suurta ?ljytaulua, joka kuvasi kaunista punaposkista paimen-tytt??.

Varmaankin mietiskeli h?n, kuinka paljon taulun raami lienee maksanut.

Huomattuansa h?nen t?llistelev?n ja alkaaksensa kanssapuhetta, sanoi

Linka Sándorille:

- "Te katselette kuvaa, se ei ole liioin muotoiseni, eik? totta?"

- "Muotoisenneko?" kysyi nauruun purskahtaen Sándor. "Ohoho! Ei ensink??n".

- "Se on paljon punaposkisempi kuin min?".

- "Niin on".

- "Ja lihavampikin kuin min?".

- "Niin, paljon lihavampi".

Linka rupesi uskomaan, ett? h?n onneksensa oli sattunut yhteen semmoisen ihmisen kanssa, joka mielell??n puhuu totuutta.

- "Min? en tied?k??n, mink?t?hden maalari tahtoi maalata minua kauniimmaksi kuin olen".

Sándor huomasi nyt, kuinka typeri? vastauksia h?n oli antanut, ja kiiruhti niit? parantamaan.

- "Se tahtoo sanoa, t?m? kuva ei ole kauniimpi kuin neiti, vaan p?in vastoin rumempi, sill? sen p?? on kiero ja toinen puoli kasvoista leve?mpi kuin toinen".

Linka havaitsi, ett? h?nell? oli tekemist? rehellisen ihmisen kanssa, joka ei ymm?rt?nyt maalauksia enemm?n kuin puhveli. H?nen t?ytyi ruveta toiseen aineesen.

- "Te olette oleskellut Pestiss?, varmaankin opitte tuntemaan siell? asuvia runoilijoita?"

- "Tietysti - meid?n joukossamme oli suuria tuhlaajoita,[20] jotka tuhlasivat sangen paljon, mutta min? en tuhlannut paljon, min? sain kuusi florinia kuukaudessa esimiehelt?ni, sen lis?ksi p?iv?llisen ja illallisen".

Linka purskahti nauruun, luullen ett? Sándor tahtoi leikki? laskea; mutta se ei ollut t?m?n tarkoituksena.

- "Menk?? te! Min? en tarkoittanut tuhlaajoita, vaan v?rsynkirjoittajoita".

- "Vai niin", vastasi Sándor, ymp?rillens? katsellen. "Semmoisia en todellakaan Pestiss? n?hnyt".

- "Mutta heid?n teoksiansa oli teid?n kai tapa lukea? Esimerkiksi

B?r?smarty'a?"

- "Sit? kyll?. Eik? se ole se, jonka Kisfaludy on kirjoittanut?"

- "Eip? suinkaan. Onhan B?r?smarty itse runoilija".

- "Ahaa! Min? tied?n jo. H?n on kirjoittanut Kisfaludyn".

- "?lk?? laskeko leikki? kanssani. Sill? etteh?n toki tahtone luuletella minua, ettette tunne Unkarin runoutta?"

- "Hm. Kummallista. Jos en tuntisikaan h?nt?, saatan sen sijaan tuntea semmoisia, joita ei kukaan muu tunne. Min? rakastan suuresti v?rssyj?, min? osaan niit? niin paljon ulkoa, ett?".

- "Kauniitako? Kirjoittakaa minun laulukokoelmaani pari. Kenelt? ne ovat?"

- "Kauniimmat ovat János Bad'in tekemi?".

Linka katsoi h?neen kummastuneena.

- "Kuka tuo János Bad on?"

- "No, n?ettek? nyt, h?nt? ette tunne; h?n oli K?r?s'issa viidennen luokan opettajana".

- "Ja h?nen teoksensa ovat kauniita?"

- "Hm. Sit? luulisin. Kuinka kauniita v?rssyj? sis?lt?? esim. 'Kev??n aika', paljaissa alkailaisissa s?keiss?, ja 'Makkaralle' ja 'Topiaan p?iv?n?' ja varsinkin 'Kukoritsa(maisi)-varren valitus yl?sp?in pyrkiv?? papua vastaan'. Voi, se on jotain majesteetillista! Ent?s sitte 'Lent?k??, runottaret!' jonka h?n kirjoitti tutkinnoksi, kun vanhemmille j??hyv?iset sanotaan!"

- "Ja miss? ovat kaikki n?m?t julkaistut", kysyi Linka huolestuneella silm?yksell?.

- "No Hippocreness?", vastasi Sándor vakaasti.

- "Mik? se on?" kysyi Linka hurskaalla pelolla.

- "Sanomalehti".

- "Min? en viel? ole sit? n?hnyt", vastasi tytt? parka salaisella itsens?-soimauksella. "Miss? ilmestyy se?"

- "K?r?s'iss? tietysti".

- "Ja kuka sit? toimittaa?"

- "Kymnasistit. He kirjoittavat sit? itse, ne, joilla on kaunis k?siala, ja viev?t sen kauniille neitosille lukea. Se tahtoo sanoa, min? - en vienyt sit? mihink??n", riensi tomppeli itse??n oikaisemaan, jottei kukaan siit? saattaisi luulla, ett? h?n jo on k?ynyt neitosienkin luona.

Hyv? Jumala, kuinka paljon on semmoisia ihmisi?, jotka koulusta p??sty?ns? eiv?t ole mit??n oppineet ja jotka vanhentuvat luokista saaduilla k?sitteill??n; menk??n sitte joku semmoiselle puolisoksi! Minulla on er?s koulukumppani, joka yksitoista vuotta takaperin osasi varsin sukkelasti kertoa yhden talonpoikaisen kokkalorun. T?n? vuonna tapasin h?net, me olimme tuskin vaihtaneet kolme sanaa, kun h?n jo nelj?nnell? alkoi kertoa tuota rumaa kokkalorua. Olkoon sitte joku semmoisen kanssa hyv? yst?v?!

Kaikeksi onneksi tuli t?m? viaton huvitus t?ll? kertaa siihen katkaistuksi; kohtalo oli sill? v?lin valmistanut vakavampia asioita. Tapahtui n?et, ett? sill'aikaa kuin molemmat vanhat herrat tutkistelivat hevosia, oli Zsuzsi t?ti mennyt puutarhaan, ei niin paljon huvitellaksensa itse??n kaunisten kukkien katselemisella, kuin hankkiakseen itselleen tietoa siit?, osaisiko tuleva morsian ky?kkitarhaa hoitaa. Péterke sai sill? v?lin luvan pyyt?? perhosia ja kovakuoriaisia, jota lupaa hyv?ksens? k?ytt?en pieni poika alkoi juoskennella ristin rastin kukkalavoilla ja parsahein?-penkerill?, tavoitellen noita rumia, yksiv?risi?, keltaisia perhosia, joita l?ytyy miljonittain puutarhoissa, kun aurinko paistaa l?mpim?sti; vihdoin sai h?n lakillansa kiinni yhden ja vei sen suurella riemulla ?itins? luokse.

- "Mamma! min? sain kiinni perhosen, hihi!"

Manna vaivasi juuri p??t??n harkitsemalla, mink? vuoksi kukkaslavain reunoihin oli istutettu meriruohoa, koska, jos sen sijasta olisi ollut sallatia, sit? olisi voinut sy?d?kin.

- "Hyv?, poikaseni, talleta se vaan. N?yt?mme sen sitte Linka t?dille, h?n siit? ihastuu".

Péterke totteli ja pisti perhosen housujensa taskuun, ja kaikkien niitten perhosten ja kovakuoriaisten kanssa, jotka h?n sai kiinni, juoksi h?n ?itins? luokse, heiluttaen paksua p??t?ns? molemmille puolille. Kaikki n?yt?mme Linka t?dille. H?n siit? oikein ihastuu.

Vihdoin sattui h?n tuossa suuressa kovakuoriais-jahdissaan tulemaan mehil?isten luokse, ja n?hdess??n, kuinka paljon kovakuoriaisia siell? oli, pani h?n heti alkuun jahdin n?it? vastaan, jolloin mehil?iset pisteliv?t h?nt? niin pahanp?iv?isesti, ett? kun ?iti h?nen kauheasta porustaan riensi sinne, h?nen toinen poskensa jo oli ajettunut, niinkuin limppu, silm? kokonaan kadonnut ajetuksesta ja suu niin vinoon mennyt, ett? sit? vaan toiselta sivulta saattoi n?hd?.

Onnettomuus oli tapahtunut; kylm??, l?mmint?, ?ljy?, viinaa, mit? vaan mikin tiesi neuvoa, pantiin pulaan joutuneen pojan kasvoille, mutta ajetus ei kuitenkaan ottanut siit? l?hte?ksens?. T?m?n tulevaisuus on kolmeksi p?iv?ksi taattu. H?nen t?ytyy istua tahi maata alallansa yhdess? paikassa, kasvot sidottuina; h?nen vieress??n istuva palkkavaimo hautoo joka puolen tunnin p??st? kylm?ll? vedell? h?nen poskiansa. Sen verran olemme t?st? voittaneet, ettei poika seuraavain ratkaisevien p?ivien aikana voi kaikkialla olla jaloissa.

Linka toimiskeli varsin ahkerasti ky?kiss?, joka h?nelle oli varsin hyv? tekosyy tuosta viattomasta huvituksesta pakenemiseen. Siell? kuuli h?n ennen pitk?? taas tulleitten vaunujen kolinaa. H?n ei siihen huomiotansa kiinnitt?nyt, h?n piti vaan huolta paististaan ja pannuistaan. Sit? h?n ei kuitenkaan voinut est??, ett? uteliaat piiat juoksivat akkunaan katsomaan, kuka oli tullut, ja suurella riemulla siit? puhuivat:

- "Oi neiti! Komeat vaunut ajoivat pihaan; sep? vasta kuski on; ei semmoinen, kuin tuo Marczi; kuinka h?nen palttinaiset paidanhihansa loistavat! Nyt hypp?? yksi siunatun kaunis kavaljeri alas vaunuista ja auttaa siit? ulos muhkeata herrasrouvaa ja pient? punaposkista neitt?. T?m?p? nuori herra vasta ylk?mieheksi kelpaa!"

- "Mit? te siell? lavertelette", sanoi siihen harmistuneena Linka; "olisi parempi, jos pit?isitte vaaria asioistanne".

Mutta piiat eiv?t viel? olleet tulleet pois akkunasta, kun uusi t?min? kiihoitti heid?n uteliaisuuttansa. Hevonen nelisti pihalle, ja kun se oli seisahtunut ja ratsastaja sen sel?st? alas astunut, kuului ulkoa hienolla, teeskennellyll? nen?-??nell? seuraavat sanat, arvattavasti talon herralle lausutut:

- "Min? olen Kálmán Sós. Tahdoin tulla kunnia-tervehdyksille".

N?m?t sanat kuultuansa heitti Linka munankuoret jauhojen sekaan ruskosen sijasta ja pel?styi siit? taas niin, ett? viskasi Regél?'n, jonka oli esiliinansa taskuun k?tkenyt, enemp?? ajattelematta tuleen.

- "Mit? neiti tekee!" huudahti paksu ky?kkipiika, "soittaahan liekki palaneen paperin j??nn?kset ruokaan!"

Jotta pula tulisi oikein kukkuralle, astui viel? vanha herrakin ky?kkiin; h?nen kasvonsa loistivat ilosta ja h?n oli niin h?ijy, ett? h?n, l?hestytty?ns? tytt??, ei puhunut h?nelle sanaakaan pitk??n aikaan, vaan ainoastaan katseli h?nt? ja hymyili ja r?p?hytti silmi??n suopeasti, joll'aikaa tytt?parka ei n?ytt?nyt mit??n parempaa toivovan, kuin ett? jonkun ihmeen kautta vaipuisi alas kellariin.

- "Tahdotteko jotakin, is? kulta?" uskalsi h?n viimein kysy?.

- "Min? en tahdo, ett? sin? olet ky?kiss?".

- "Mink?t?hden, is?seni?"

- "Sent?hden, ett? sin? t?n??n suolaat liiaksi kaikki ruoat"[21]

Linka parka, jos h?nen olisi ollut mahdollista punastua viel? enemm?n, kuin h?n jo oli punastunut, olisi h?n ehk? sit? tehnyt, sill? h?n ymm?rsi hyvin leikkipuheen tarkoituksen, ja ky?kkipiikakin enensi viel? h?nen h?mmennyst??n.

- "Te, kunnioitettu herra, teette hyvin siin?, ett? viette neiden sis??n", lausui n?et t?m?, "sill? h?n tekee t??ll? vaan vahinkoa, heitt?? munankuoret vatiin ja polttaa kaikenlaisia papereita".

Linka tahtoi saada piikaa vaikenemaan, mutta nyt rupesivat kaikki h?lisem??n; h?nen t?ytyi vihdoin antautua ja, is?ns? k?teen tarttuen, p??tt?? tehd? tuo suuri uhraus, ett? j?tti ky?kin ja meni vierasten luokse.

Kuinka hyv? turvapaikka t?mm?isiss? tilaisuuksissa ky?kki kuitenkin on tytt?raukoille!

Katselkaamme nyt taistelukentt??.

Sohvan toisessa p??ss? istuu Zsuzsi t?ti, joka lakkaamatta kaivaa nen??ns? etusormellaan ja kuiskaamalla selittelee jotakin sohvan toisessa nurkassa istuvalle hiljaiselle rouvalle, jonka tunnemme Károly'in ?idiksi, rouva Tállyai'ksi, joka taas puolestansa kaikin tavoin koettaa n?ytt?? niin hiljaiselta kuin suinkin; h?n antautuu kohtalonsa alaiseksi ja kuultelee ??neti Zsuzsi t?din liukkaita valheita, joihin t?m? tuon tuostakin niin sekoittuu, ettei itsek??n tied? niist? suoriutua.

H?nen vieress??n seisoo Sándor orpanamme, joka n?ytt?? kokonansa h?milleen joutuneen, n?hdess??n n?in monta ihmist? yhdess? seurassa, mutta jonka p??h?n ei p?ll?hd? varoa, ett? niitten joukossa on kaksi kilpakosijaakin. Menyhért herra antaa h?nelle matalalla ??nell? kiiremmitt?in viisaita neuvoja, miten h?nen tulee k?ytt?? itse??n, kun h?n puhuu, kun h?n kertoo ja kun h?n sanoo jotakin; p?yd?ss? pit?k??n h?n vaaria veitsest? ja kahvelista; ?lk??n purko leip??, vaan leikatkoon sit? veitsell?; ?lk??n pyyhkik? suutansa p?yt?liinaan; ?lk??n kaatako lasiansa kumoon; ?lk??n pist?k? suolakkoon kynsi?ns?, vaan veitsen-k?rjen; ?lk??n juoko heti sopan p??lle; ?lk??n puhuko, suu t?ynn? ruokaa, ?lk??nk? juoko etikkaa, ?ljy? ja pesovett?. Edelleen, ?lk??n h?n k??nt?k? selk??ns? ket?k??n p?in, ?lk??n katkaisko kenenk??n puhetta, ?lk??n rykik? paljon, ja muuta senlaista, joka kaikki Sándor orpanaltamme riisti senkin v?h?n rohkeutta, mink? uusi atilla oli h?nelle antanut.

Toisella puolella seisoo Károly, kaunis, teeskentelem?t?n nuorukainen, jonka iloisilla kasvoilla ei n?e mit??n juhlallista kankeutta. H?n puhuu hiljaan ja leikillisesti sisarensa, tuon pienen, vallattoman Lizan kanssa, jonka veitikkamaiset silm?t tuon tuostakin lent?v?t toiselle puolelle, sill? aikaa kuin h?n aina l?yt?? jotakin korjattavaa veljens? kaulaliinassa, paidankauluksessa, hiusk?heriss?, taikka ottaa jonkun pienen untuvan h?nen takistansa, kaikki niin salaisesti, ettei kukaan, paitsi me, sit? huomaa.

Akkunan vieress? seisoo vihdoin Kálmán runoilija, k?det rinnalle ristiin laskettuna, nojautuen tuolinselk?? vastaan. H?n koettaa kasvoillensa kuvata kaikkea mahdollisinta onnettomuutta; semmoiset onnettoman-n?k?iset kasvot vaikuttavat suuresti nuoriin tytt?ihin. Kalpea kuutamo-katsanto; salaiset huokaukset, murheellinen hymy, kun toiset nauravat; vet?yty? syrj??n johonkin nurkkaan, johon jokainen voi n?hd?, ja sielt?, toisten huvitellessa ja iloitellessa, maailmaa-vihaavilla silm?yksill? katsella ihmisturhuuden markkinoita; silloin t?ll?in ysk?ht??, ja jos kysyt??n, mink?t?hden yskii, haaveksivalla tyvenyydell? laskea k?si rintaa vastaan ja puhua l?henev?st? syksyst?, putoavista lehdist? ja suloisista unelmista pudonneitten lehtien alla; runollisilla vertauksilla lausua, ett? t?m?n ysk?n ??ni on kolkutus toisen maailman portille, ja muita t?m?nkaltaisia voipi aina varmalla menestyksell? k?ytt?? kokemattomia syd?mi? vastaan.

T?mm?iseen sotaj?rjestykseen olivat viholliset pretendentit (hakijat) asettuneet. Voimakkain niist? oli ep?ilem?tt? Sajtóry Gulyásin perhe. Heid?t oli vanha tuttavuus talon herran kanssa, t?m?n entiset lupaukset, heid?n oma rohkeutensa ja kaikkein tyhmien suojelus-jumala asettanut edullisimpaan asemaan, siit? huolimatta, ett? pikku nostov?ki, tuo kaikkih?vitt?v? Péterke, sodassa mehil?isi? vastaan ennakolta oli tullut taisteluun kykenem?tt?m?ksi. Runoilija Kálmán oli jo itsess??n kyll? vaarallinen, v?rssyiss??n kuohuvain salaisten kiihoitusten ja syd?nt? lumoovain kapinaliittojen kautta, kun sit? vastoin Károly oli joutunut huonoimpaan asentoon. H?nell? oli suora, vilpit?n syd?n, h?nen huulensa eiv?t osanneet valhetella, h?nen kasvonsa eiv?t tiet?neet teeskentelyst?; siihen tuli viel? lis?ksi se onnettomuus, ett? h?nen kelpo ?itins? ei edes yritt?nytk??n poikansa avuja ja hyvi? ominaisuuksia kiitt?m??n, vaan p?in vastoin, joka kerta kuin h?nest? tuli puhe, avosyd?misesti kaikille kertoi, ett? h?n oli kevytmielinen poika, joka sek? ylioppilas-aikanansa ett? sen j?lest?kin oli tuhlannut sangen paljon rahoja, niinkuin my?s suuri kortinly?j? ja ett? h?nell? oli kaikenlaisia pahoja tapoja, niin ett? Linka raukalle varmaankin jo ennakolta olisi annettu rukkaset k?teen, jos ei kaikeksi onneksi Lizinkan muodossa h?nen rinnallensa olisi pantu viekas pieni suojelushenki, joka arvattavasti viel? on k??nt?v? koko seuran.

Gábor herra astui taluttaen tyt?rt?ns?, ja vei h?net rouva Tállyai'n luokse. Tytt? suuteli t?m?n k?tt? ja asetettiin sitte istumaan sohvaan molempien rouvien v?lille. T?ss? tilaisuudessa oli varsin hupaista n?hd?, kuinka Zsuzsi t?ti puheella, imarruksella, niiauksell? ja sopimattomilla kysymyksill? koetti valloittaa h?nt?, siten est??ksens? toista rouvaa puheisin p??sem?st?.

- "Oi, kuinka kaunis, kuinka suloinen, mitenk? valkoiset k?t?set, viel? palas lapsi ja jo niin kelpo em?nt?! Min? n?in teid?n puutarhanne, minun t?ytyy tunnustaa, ett? se oli mestarillisessa kunnossa. Mimmoisia kaalinp?it?! Ja sitte t?m? hiuslaitos! Se on aina ollut mielest?ni kauniin. Min? n?in my?skin teid?n hillo-marjanne. Oivallista! Min?kin viel? opetan teille jotain, kuinka orapihlajan marjoja keitet??n. Ei kukaan ole koskaan parempaa sy?nyt. Jahka vaan kerta olemme Makksalva'ssa. Sándor rakastaa niit? sanomattomasti. Oi Sándor rakastaa julmasti makeisia, h?n on kokonaan is?ns? poika. No, mutta makeinta h?n ei viel? ole maistanut. No, no, ?lk?? punastuko, pikku tytt? hupsu, min? ly?n vetoa, ettei h?n sitte en?? huoli muista makeisista".

Tytt? parka n?ytti istuvan kuin okailla t?m?n puheen aikana. Kaikeksi onneksi riensi Lizinka h?nen luoksensa ja syleili h?nt?; he rakensivat heti tuttavuutta toinen toisensa kanssa, jonka johdosta Linka sai tilaisuuden uuden yst?v?ns? kanssa vet?yty? viereiseen huoneesen, j?tt?en koko tuon kauniin seuran aivan h?milleen. Tyt?t eiv?t palanneetkaan takaisin, ennenkuin heit? kutsuttiin p?iv?llisille ja silloin he jo sinuttelivat toisiaan. Tytt?jen kesken k?y tuttavuuden tekeminen sangen helposti; ik?-eroituksesta huolimatta oli "sainte alliance" (pyh? liitto) muutamain minutien kuluessa solmittu, ja n?kyv?inen seuraus heid?n ensimm?isest? keskustelustaan oli se, ett? Linka jo paljon leppe?mmill? silmill? katseli Károly'ia kuin Sándor orpanaamme. Kálmán pysyi kuitenkin yh? viel? vaarallisimpana h?nelle; h?neen katseli Linka vaan salaisilla vilkauksilla, ollen vakuutettu siit?, ett? t?m?kin h?nt? yh? piti silm?ll?.

P?yt??n istuttiin nyt sill? tavoin, ett? molemmat rouvat asettuivat sen ylip??h?n, vanha herra alip??h?n, h?nen viereens? kummallekin puolelle molemmat tyt?t, Sándor ja Károly toisiansa vastap??t?, siten ett? Sándor tuli Károly'in sisaren rinnalle ja Károly Linkan viereen. Runoilija istui rouva Tállyai'n ja Menyhért herra puolisonsa viereen.

Soppa sy?tiin ilman mink??nlaista h?iri?t?; lusikka on, niinkuin tunnettu, kaikista viattomin ase. Mit??n vahinkoa ei sen vuoksi tapahtunut, paitsi ett? Sándor orpanamme, n?hdess??n kuinka Kálmán runoilija, silloisen muodin mukaan, ei pit?nyt lusikkaa kolmen sormen v?liss?, vaan k?mmeness?, my?skin tahtoi tehd? samoin ja kaatoi onnellisesti ensimm?isen lusikallisen takkinsa hihaan.

Sittemmin, kun vuoro tuli veitsiin ja kahveleihin, antoivat pisto- ja leikkausaseet jo toisen muodon sodalle; ensimm?inen viinilasi t?ytti mielet rohkeudella ja taistelunhimolla. Menyhért herra rupesi kertomaan urost?ist?ns? vuonna 1809, joita taas Gábor herra ei liioin tahtonut muistaa. Kálmán herra alkoi sy?d? vasemmalla k?dell?; Sándor herra yritti sit? matkimaan ja pudotti paistinpalan kahvelistaan. Sitte rupesi Zsuzsi t?ti puhumaan tapain turmeluksesta p??kaupungin nuorisossa; Kálmán herra taas kysyi h?nelt?, oliko h?n jo n?hnyt Janczi Parlogin,[22] ja kosti h?nelle sill? tavoin, ett? kaatoi h?nen lasiinsa vett? yl?sp?in k??nnetyll? k?mmenell?,[23] jonka johdosta tuo hyv? rouva vannoi itsekseen olla aivan juomatta, jos Kálmán viel? kerran t?ytt?isi h?nen lasinsa tuolla tavoin.

Sándor yst?v?mme, ?itins? neuvoja noudattaen, s?i ja joi kaikenlaisia, sill? h?n oli jo oppinut niin paljon, ett? ilman oleminen on suuri loukkaus talon neitt? kohtaan. Tuo hyv? Egerin viini alkoi v?hitellen nousta h?nen p??h?ns?, kyll?isyyden piru teki h?net yh? enemm?n kopeaksi, h?n alkoi tuntea itsens? niin nuorteaksi, kuin jos viel?kin istuisi koulutoveriensa joukossa konviktissa tahi ylioppilaskumppaniensa seurassa "Kultaisessa pullossa", keskeytti jokaisen puhetta, nauroi, laati esiin huonoja sukkeluuksia, kaatoi kumoon pulloja ja laseja ja heitteli leiv?n-kupuloita. H?n ojensi pitk?t koipensa p?yd?n alle ja, tuntien ett? ne kohtasivat jotakin toista jalkaa, rupesi h?n tuon tuostakin hell?sti likist?m??n sit?, luullen ett? se oli Linkan pieni jalka. Mutta se olikin Károly'in jalka; t?m? oli n?et par'aikaa vilkkaassa keskustelussa naapurinsa kanssa ja salli sent?hden t?m?n hell?n erhetyksen jalkansa suhteen tapahtua.

Loppupuolella atriaa aukenivat yh? enemm?n kaikkien syd?met ja kurkut, ja nyt alkoi se rakastettava sekaannus, jolloin kaikki puhuvat yht? haavaa ja se voittaa, joka jaksaa paremmin huutaa. Ei kukaan kuule omaa sanaansa, mutta ymm?rt?? kuitenkin naapurinsa; yksi hullunkurinen kokkapuhe tai pilajuttu kerrotaan toisensa per?st?; kaikki nauravat, niin ett? kyyneleet juoksevat jokaisen kasvoille; naiset rukoilevat, ettei heit? en?? nauratettaisi; vanhain herrain liiveist? poukahtavat napit pois t?ristyksest?; nuorisokin on t?t? nauravinaan, mutta nauraa aivan toisille asioille, joita he toisilleen kuiskailevat; jos tahdot tiet??, mit? he kuiskaavat, tule itse nuoreksi ja rakastuneeksi.

Ainoastaan Kálmán, runoilija, pysyy parnassilaisessa tyvenyydess??n; h?nen kasvojansa ei koskaan mik??n hymy rumenna, h?nen silm?ns? ovat yhten??n kiinnitetyt talon tytt?reen, taikka my?skin h?nen vastap??t?ns? olevaan sein??n. Siell? on iso peili kullatuissa raameissa; Kálmán herra katselee itse??n t?ss? peiliss? ja n?ytt?? olevan varsin tyytyv?inen arvoisaan muotoonsa; h?n n?kee siin? jokaisen k?ttens? liikunnon, viel?p? senkin, kuinka h?n pist?? ruokaa suuhunsa ja kaivaa hampaitaan.

T?t? ei kukaan n?y huomaavan, paitsi pieni, veitikkamainen Lizinka, jonka h?ijyt silm?t alati lentelev?t ymp?ri seuraa etsien, ket? h?n nipistelisi; vieress??n istuvaa vanhaa herraa pit?? h?n lakkaamatta hyv?ll? tuulella viattomilla sukkelilla pilkkapuheillaan, jotta t?m? tuskin voi hillit? itse??n nauruun purskahtamasta.

Lopuksi nousi Kálmán yl?s tuoliltaan, tarttui lasiinsa ja, hiuksensa perikummalliseen j?rjestykseen asetettuaan, ysk?hti kerran, antaen siten merkin ett? h?n tahtoi esitt?? maljan.

H?lin? ja melu taukosi, jokainen koetti saada naapuriansa vaikenemaan, py?re?t kasvot yrittiv?t n?ytt?ym??n juhlallisen pitkilt?; kun vihdoin kaikki olivat ??neti, kohotti runoilija lasinsa ja alkoi seuraavilla sanoilla:

- "On meri, jonka pohjassa kallis, puhdas helmi piilee".

- "Katsokaa, set?", kuiskasi Liza Gábor herran korvaan, "Kálmán Sós puhuu itsellens? peiliss?".

Gábor herra katsoi sinne ja huomasi, kuinka Kálmán todellakin tuijotti peiliin, puhuessaan ja liikkuessaan; h?n n?ytti erinomaisella mielihyv?ll? siin? itse??n ihailevan, ik??nkuin olisi tahtonut tunnustaa rakkauttaan vaan itsellens?.

Gábor herra t?t? ensi aluksi vaan kummasteli; h?nen silm?ns? k?viv?t py?reiksi, h?n puri huuliansa yhteen, kierteli lyhyit? harmaita viiksi??n oikealle ja vasemmalle, sek? ny?k?isi p??t?ns? taaksep?in.

Kálmán ei huomannut, ett? kukaan n?ki h?nen peiliss? puhuvan itselleen, ja jatkoi suurella innolla:

- "T?m? helmi on kalliimpi kuin Cleopatran kuuluisat helmet, s?ihkyv?mpi kuin ne, jotka ovat Brasilian keisarin kruunussa; sen voittamiseksi syvien merten pohjaan sukeltaminen on mit? halvin uhraus, sen edest? kuoleminen on autuus..."

- "Katsokaa, set?, kuinka h?n tarjoo itselleen lasia peiliss?!" kuiskasi Liza is?nn?lle.

Gábor herra oli jo silloin niin t?ynn? naurua, kuin ylimmilleen kuumennettu h?yrykattila - silm?nr?p?ys lis?ksi ja se r?j?ht?? rikki. H?nen iso liivins? liikkui yl?s alas, h?nen olkap??ns? t?risiv?t, h?nen kasvonsa hehkuivat tulipunaisina, h?n pudisti yhteen hampaitaan, nyrkkej??n, nyt heti - heti paikalla -

Károly rupesi sill'aikaa huomaamaan, ett? Sándor veikkomme sangen lemmellisesti likisti h?nen jalkaansa, ja jottei t?m? hyv?ntahtoisuus j?isi ilman vastausta, haki h?nkin toisella jalallaan Sándor veikkomme varpaank?nsi? ja tallasi niit? niin kovasti kuin suinkin jaksoi.

- "Jaaj!" mylvi nyt Sándor kesken helmipuhetta ja t?ytt?si kivussaan edess??n seisovaan t?ytettyyn lasiin niin, ett? punainen viini virtaili pitkin p?yt?liinaa, niinkuin Tonava.

T?m?p? viel? puuttui Gábor herralta. Tukehutettu naurun-raivo purskahti nyt yht'?kki? kymmenkertaisella voimalla tuosta hirve?st? kidasta, h?n heittihe nojatuoliin, l?i nyrkki? p?yt??n, niin ett? lasit rupesivat tanssimaan ja naiset huudahtaen hyp?htiv?t yl?s p?yd?st? heid?n p??llens? juoksevan viinin edest?. "Risti?isi?, risti?isi?!" luikkasi riehuen Sándor jucundus, kun viini juoksi h?nen ?iti?ns? kohti; Menyhért herra sappermenteerasi, tyt?t nauraa hekottivat, ainoastaan Kálmán seisoi j?rk?ht?m?tt?m?ll? katsannolla samassa paikassa, sill? vakavalla p??t?ksell?, ett?, maksoi mit? maksoi, saattaisi puheensa loppuun. H?n yrittikin sit? kolme kertaa, kun nauru v?h?isen asettui, mutta turhaan! salama oli jo iskenyt alas: h?n saattoi tuskin lausua kolme sanaa, kun Gábor herra uudestaan purskahti nauruun; ei mik??n voima saattanut h?nt? en?? hillit?.

Vihdoin t?ytyi Kálmán'inkin istua alas, voimatta puhettansa p??tt??.

Vanha herra n?ytti vilpitt?m?sti surkuttelevan koko kohtausta, mutta h?n ei voinut siihen mit??n; Kálmán ?lk??n en?? puhuko h?nelle, ei kirkossakaan, sill? h?n nauraisi h?nt? vasten naamaa.

Jollakin tavoin korjataksensa t?t? h?iri?t?, tarttui Károly iloisella katsannolla lasiinsa ja p??tti muutamilla sanoilla puheen.

- "Suokoon Jumala, ett? viel? kauan saisimme ihailla t?t? kaunista helme?, jota yst?v?mme Kálmán tarkoitti; sit? toivomme sit? enemm?n, kuin t?m? helmi ei ole kasvanut mink??n kylm?n simpukan, vaan l?mminsyd?misen, kelpo unkarilaisen is?nmaan-yst?v?n povessa; sen, joka sukeltaa alas sen luokse, ei tarvitse juoda suolaista merivett?, vaan hyv?? Egerin turkin-verta".[24]

- "El?k??n, el?k??n!" huusi koko seura; vanha herrakin joi riemulla t?m?n maljan, ainoastaan Kálmán ei voinut antaa Károly'ille anteeksi, ett? t?m? oli lopettanut h?nen nerokkaan esitelm?ns? noin talonpoikaisella sukkeluudella.

Mutta atrian j?lteen ?lk??n ihminen puhuko viisaita asioita, jos tahtoo, ett? h?nt? kuullaan.

P?iv?llisen per?st? ehdoitti Berkessy vieraillensa, ett? l?hdett?isiin lysti? ajamaan, jonka ehdoituksen koko seura heti mielell?ns? hyv?ksyi. Joka taholta annettiin k?skyj? kuskeille. Menyhért herra meni itse talliin, keskustellaksensa Marczin kanssa, kest?isiv?tk? heid?n hevosensa t?mm?ist? lysti-ajoa. Neuvottelussa tultiin kuitenkin varsin ik?v??t p??t?kseen, jonkat?hden Menyhért herra teki sen sopimuksen Marczin kanssa, ett? t?m? yhdest? viinipullosta, joka h?nelle kotiin palattua annetaan, olisi olevinaan p?ihtynyt.

Molemmat muut vaunut, Berkessyn ja Tállyain, ajoivat sill? aikaa esiin, ja vieraat jakaantuivat niin, ett? kukin perhe otti omat vaununsa. Kálmán Sós'kin talutti esiin oman pegasonsa, joka oli hiljainen, v?h?isen vanhanpuolinen hevonen, Englannin rotua; p??n pudistuksesta saattoi arvata sit? v?h?n kovasuiseksi, jaloista taas hyv?ksi juoksijaksi. Vanhaa Berkessy? varten seisoi valjastettuna yhden hevosen vet?m? kabrioletti, jossa h?nen s??nn?llisesti oli tapana ajaa.

Kaikki oli jo reilassa, kun Menyhért herra sy?ks?hti esiin, hirve?sti ly?den k?tt? polveansa vastaan.

- "Oih! tuhat tulimmaista! Tuo viet?v?n Marczi on niin juovuksissa, ettei voi jalkojaan liikuttaa. Mit? on tekeminen, mit? on tekeminen? Jos vaan saisin jonkun, joka valjastaisi hevoseni, ajaisin itse. No odotappas! H?v?ist? minua tuolla tavoin! Juoda itsens? humalaan n?in kunnioitettavassa talossa! Min? ajan heti pois sen lurjuksen, jahka tulemme kotia".

- "?lk?? kiukutelko, herra orpanani", sanoi h?nt? rauhoittaen Berkessy, "saatamme jakaantua jollain tavoin, niin ett? kaikki saamme sijaa. Menyhért orpana voipi istua t?h?n viereeni, h?nen puolisonsa rouva Tállyain luokse, Károly herra varmaankin mielell??n itse ajaa hevosiaan ja molemmat tyt?t eiv?t suinkaan suuttune, jos istutamme yhden kavalierin heid?n viereens?".

Kálmán'illa oli silloin jo toinen jalka jalustimessa, mutta kuultuansa, ett? Linkan vieress? vaunuissa oli yksi sija avoimena, k??ntyi h?n ?kisti hevosta t?llistelev?n Sándor orpanan puoleen ja kysyi h?nelt? erinomaisella yst?v?llisyydell?:

- "Eik? teid?n ole tapa ratsastaa?"

- "Onpa kyll?", vastasi irvistellen Sándor, "jahka minulla vaan olisi hevonen".

- "No, ottakaa minun!"

- "Todellakin? Sallitteko sen?" kysyi orpanamme suuresti iloiten.

- "Varsin mielell?ni. Minun onkin viel? kupeeni kipe? t?m?np?iv?isest? ratsastamisesta, ja min? saan kai sijaa jossakin vaunun-nurkassa".

Sándoria ei tarvinnut toista kertaa k?ske?; h?n riensi hevosen luokse, hypp?si yl?s toiseen jalustimeen ja siin? kappaleen aikaa hoiperreltuaan ry?mi vihdoin satulaan.

Vieraat olivat sillaikaa sijoittuneet Gábor herran m??r??m??n j?rjestykseen ja kun sill? tavoin ei ket??n muuta j??nyt j?lelle kuin Kálmán, tuli h?nen osaksensa se onni, ett? sai istua Berkessyn vaunuihin vastap??t? molempia tytt?j?.

Vasta silloin rupesi seura huomaamaan, ett? Sándor veikkomme istui hevosen sel?ss?; t?m? olikin sit? enemm?n silmiin pist?v??, kuin h?nen s??rens?, jotka olivat liian pitk?t noille lyhyille jalustimille, tekiv?t ison polven hevosen lapaluita p?in; sen lis?ksi oli hevosella se hyv? tapa, ett? jos se huomasi vieraan miehen sel?ss??n istuvan, se kaikin tavoin yritti t?t? havaintoansa ilmoittamaan: ensiksi heitti se niskaansa taaksep?in, sitte alkoi se astua takaperin, jotta saattoi luulla sen heti raivoon menev?n, vihdoin kavahti se pystyyn, ja sill? v?lin antoi se kuulla semmoista naurettavaa, lauluntapaista hirnuntaa, josta harva hevonen voipi kerskata.

Zsuzsi t?ti nousi pel?styneen? pystyyn vaunuissaan, n?hdess??n poikansa semmoisessa asennossa.

- "Sin? narri sin?! Mit? teet hevosen sel?ss?? Astu heti alas siit?!

Tuossa paikassa taitat niskasi poikki. Astu alas, astu alas!"

Mutta se on kyll? helppo k?ske? jotakuta astumaan alas hevosen sel?st?, kun hevosella itsell? juuri on tarkoituksena heitt?? h?net sel?st??n. Sándor orpanamme ei n?hnyt eik? kuullut mit??n, ja jos jonkun joka tarkasti kuultelee jotakin, k?ypi itsest??n sanominen: "min? olen paljas korva", saattoi Sándor orpanammekin t?ll? hetkell? sanoa, ett? h?n oli paljas hevonen.

Sittekun hevonen oli koetellut ratsastajaansa ja havainnut, ettei t?m? pudonnutkaan alas satulasta, hirnahti se kerran ja nelisti ilman sen enemp?? ohjausta ulos portista sek? sit? vastap??t? olevan puutarhan l?vitse, temmaten mukaansa tuon onnettoman ratsastajan, joka ep?toivoissaan p??sti ohjakset ja molemmin k?sin tarttui kiinni satulaan edest? ja takaa.

- "Poikani, poikani! Poikani joutuu hukkaan!" huusi ep?toivoissaan

Zsuzsi t?ti.

- "Ole huoleti poika-nulikasta!" huusi h?nelle Menyhért herra. "Pienest? putouksesta ei h?nen niskansa poikki mene. Etk? n?e, ett? h?n tahallaan kannustaa hevosta? L?htek??mme nyt vaan, tuolla puolen puutarhaa h?n kyll? saavuttaa meid?t".

Ruoskat m?j?htiv?t, nuot kolme vaunua vieriv?t ulos kadulle, kyl?n l?vitse, nopeasti kuin tuuli. Zsuzsi t?ti kysyi joka ihmiselt?, jonka he kohtasivat, eiv?tk? he olleet n?hneet ket??n ratsastajaa. Tietysti ei kukaan vaunujen kolinalta kuullut sanaakaan.

Nyt tultiin vanhan herran tiluksille, ajettiin kauniilla, suorilla puilla istutettuja teit? my?ten ja katseltiin leikkuumiehi? pelloilla. Siell? t??ll? oli jo vehn? kuhilaissa, ohra aumoissa; kukoritsa (maisi) viheri?itsi viel? rehev?sti, keltaisten s?nkien keskell?, leveill? saroilla; siell? t??ll? loisti esiin kullankarvaisia melunoita, kurpitseja. Mutta Zsuzsi t?ti? ei nyt huvittanut vehn? eik? kukoritsa, sill? Sándoria ei n?kynyt miss??n; lopuksi rauhoitti h?nt? rouva Tállyai sill?, ett? h?n varmaankin on l?htenyt takaisin kartanoon ja on nyt siell? rauhassa, joka ajatus sitte lohduttikin tuota hyv?? rouvaa siihen m??r??n asti, ett? h?n kiireimmiten saattoi laskea jokaisen saran kylv?n, kuinka monta mittaa siihen menee.

Yhden tunnin huvimatkan per?st? oli seura tarpeeksi t?risytt?nyt itse??n ja k??ntyi taas kotiin p?in; vaunut vieriv?t, ruoskain iloisesti m?j?hytelless?, pihaan ja Zsuzsi t?din kysymys ensimm?iselle ihmiselle, jonka n?ki, oli: "miss? on poikani?"

Ei kukaan tiet?nyt h?nest? mit??n.

- "Miss? on poikani? Miss? on Sándor poikani?"

Ei kukaan ollut h?nt? n?hnyt sen j?lkeen, kuin hevonen vei h?net pois.

Tuo hyv? rouva rupesi nyt tarmonsa takaa voivottelemaan:

- "Min? olen hukassa! Olen kadottanut poikani ij?ksi! Toisen murhasivat mehil?iset, t?m?n surmasi hevonen. Oi, ettemme koskaan olisi tulleet t?h?n taloon, taikka ett? ennemmin olisimme ajaneet kumoon tiell? ja taittaneet niskamme! Sin? olet syyp?? kaikkiin, sin? vanha narri! Mink?t?hden tahdoit naittaa poikasi n?in nuorella i?ll?, nyt h?n on hukkaan joutunut, sin? voit juosta h?nen per??ns? maailman loppuun asti. Ja tuo kuski hupsu, miks'ei h?n saattanut valjastaa hevosia? Ja tuo herra, joka tunsi hevosen, miksi antoi h?n h?nen astua sen selk??n? Miss? on nyt poikani?"

- "Mutta miss? on hevoseni?" kysyi Kálmán, joka oli yht? pel?styksiss??n siit?, ett? Sándor oli vienyt hevosen, kuin Zsuzsi t?ti siit?, ett? hevonen oli vienyt Sándor'in.

- "Oi hyv? Jumala, hyv? Jumala! Kuinka voin l?hte? kotia ilman poikaani?"

- "Ja kuinka voin min? l?hte? kotia ilman hevostani?"

No n?ist?k?s sanoista Zsuzsi t?ti kiroili runoilijaa: h?nen olisi ollut parempi synty? sokeana maailmaan! Ja pannaksensa kukkuraa mittaan, rupesi h?n soimaamaan talonv?ke?, j?rjest?ns? kaikkia, tytt?j? siit?, etteiv?t olleet ottaneet Sándor'ia vaunuihinsa, silloin h?n ei olisi turmioon joutunut; vanhaa Berkessy? siit?, ett? h?n oli sallinut pojan juoda viini?, muuten t?m? ei olisi uskaltanut istua hevosen selk??n, ja vihdoin kaikkia ihmisi? yleens?, s??tyyn ja sukupuoleen katsomatta, ett? he t?llisteliv?t suu ammoillaan, mikseiv?t he juokse, juokse, kukin taholleen, h?nen kadonnutta poikaansa etsim??n?

Menyhért herra vihdoin ei en?? jaksanut k?rsi? kaikkea t?t? melua, vaan rupesi ?risem??n.

- "Oh, mit? sin? voivottelet tuota siunattua poika-mukulaa! Minua ei tosiaankaan surkuteltu, Gy?rin linnan edustalla ollessani, ja siell? sent??n ammuttiinkin. H?n palaa varmaan takaisin, ole huoleti siit?; rikkaruoho ei h?vi?; ihmisi? ei ole en?? t?ll? vuosisadalla varastettu, ?l?k? pelk??, ett? ne aloittavat sinun pojallasi; jos se penikka on eksynyt, pit?? kyll? herra orpanani huolta siit?, ett? h?n taas l?ydet??n".

N?m?t sanat koskivat sanomattoman katkerasti Zsuzsi t?din syd?meen. Ett? is? n?in armottomasti saattaa puhua kadonneesta pojastaan, se on kauhistuttavaa! H?n ei tiet?nyt h?nelle mit??n vastata, vaan sy?ksi sis??n siihen pieneen syrj?kamariin, jossa Péterke lep?si, pannukakkua sy?den, heitt?ytyi viel? j?lell? olevan lapsensa viereen ja alkoi katkerasti itke? nyyhkytt??. Siit? putosi Péterke'n suusta pannukakku, itku tarttui h?neenkin ja nyt parkuivat molemmat kilpaa, yst?vyydest? toisiinsa.

Berkessy oli sill? v?lin ryhtynyt tehokkaisin toimenpitoihin; h?n pani koko talonv?en liikkeelle ja l?hetti mink? jalkaisin, mink? ratsain eri tahoille kadonnutta nuorukaista etsim??n, kaikkialta tiedustelemaan ja takaisin tuomaan, mist? vaan h?net l?yt?v?t.

L?htek??mme mekin liikkeelle katsomaan, mit? h?nest? on tullut.

Juostuansa puutarhan l?vitse, poikkesi hevonen yht'?kki? syrj?lle ja vei nuoren Sándor herran hamppu-peltoon. T?m? ei ensink??n osannut pid?tt?? hevosta eik? muulla tavoin sit? ohjata, vaan piti ainoastaan sen harjasta kiinni ja antautui kohtalonsa alaiseksi, ajatellen Mazeppaa, jonka hevonen vei Ukr?niin. H?n ei muuta odottanut, kuin ett? itsekin sinne joutuisi hevosensa kanssa.

Sittemmin joutui hevonen valtatielle ja rupesi tavallista vauhtia eteenp?in nelist?m??n. Sándor katsahti pel?styneen? taaksensa ja havaitsi ett? se kyl?, jonka oli j?tt?nyt, j?i yh? kauemmaksi h?nen selk?ns? taa, kunnes se vihdoin kokonaan katosi, niin ett? ainoastaan kirkontorni en?? n?kyi. My?hemmin alkoi taivaanrannalla n?ky? tornit, jossakin h?nelle tuntemattomassa kaupungissa; hevonen vaan juoksi juoksemistaan pys?htym?tt?. Tuon tuostakin tuli h?nt? vastaan tiell? vieraita ihmisi?, joita Sándor kyll? huusi hevosta pid?tt?m??n, mutta n?m?t kaikki k?sittiv?t sen niin, kuin heid?n olisi pit?nyt v?isty? pois tielt?, ja luulivat ett? h?n oli ly?nyt vetoa jonkun kanssa, jotta h?n niin ja niin monen minutin kuluessa olisi saapuva komitatin hallintokaupunkiin --'iin taikka ett? h?n rient?? l??k?ri? tahi palosammutusruiskuja hakemaan; sanalla sanoen, he antoivat hevosen juosta niin kauas kuin se mieli.