Chapter 5 No.5

El?n useita viikkoja samassa rauhallisessa mielentilassa. El?m??ni on tullut uusi yll?pit?j?, jotenkin todenn?k?inen toivo. Uskon yh? enemm?n mahdolliseksi kirjeeni vaikutuksen. Ne p?iv?t, jolloin en viel? voi vastausta odottaa, ovat miltei onnelliset. Min? tied?n, ett? nyt se siell? menee, ett? se on oleva lopullinen k??nnekohta, viimeinen koetus ja ett? sitten en voi en?? mit??n. Ja min? vaivun sen johdosta fatalistin tyyneen rauhaan.

Ty?ni, johon olen p??ssyt toden teolla k?siksi, sujuu kuin koneen k?ynti, ja min? viet?n melkein kaiken aikani kansalliskirjastossa. Siell? vallitseva kirkon-hiljaisuus, ylh??lt? katon rajasta tuleva valo, aina tasainen ja suloinen l?mmin, nuo totisenn?k?iset tiedemiehet, mietteiset kasvot, ajatuksista rypistyneet otsat ja harmaantuneet hiukset-ne kaikki valavat minuun rauhaa ja mielen tyyneytt?, eik? ep?toivo p??se ulomma omaa piiloaan. K?vih?n miten k?vik??n, ajattelen min?, minun t?ytyy tyyty?. El?m?ni kai tulee olemaan tasaista taivaltamista, tosin ilman erityist? iloa, mutta samalla ehk? my?skin ilman kalvavaa ik?vyytt?. Ja minusta n?ytt??, ett? olen laskeutunut el?m?ni m?kisilt? mailta sen alangoille.

Se on kuitenkin tuo viel? kokonaan sammumaton toivo ja odotus, joka oikeastaan on luonut minuun t?m?n rauhan. Sill? kuta pitemm?lt? kuluu aikaa siit?, kun l?hetin kirjeen, sit? levottomammaksi ja hermostuneemmaksi min? tulen. Kun on mennyt kaksi viikkoa eik? viel?k??n vastausta kuulu, ovat p?iv?ni pilalla. Usein laiminly?n menn? kirjastoon enk? voi poistua asunnostani, ennenkuin kirjeenkantaja on tehnyt kierroksensa noin kello kolmen tienoissa. Ja jos joskus menenkin, niin voin yht'?kki? j?tt?? kaikki ja palata tuulessa, sateessa ja liassa kesken kiireen asuntooni.

Tullessani seisoo ovenvartia tavallisesti huoneensa edustalla ja katselee aikansa kuluksi liikett? kadulla. Jo kaukaa koetan h?nen kasvoistaan lukea, onko h?nell? minulle mit??n. Jos olisi, h?n per?ytyisi kammioonsa minut n?hty??n. Mutta ehk? h?n ei muista, ja ehk? h?nell? kuitenkin on. Tervehdin h?nt? mit? yst?v?llisimm?ll? ??nell?. H?n vastaa yht? yst?v?llisesti, v?istyy kohteliaasti, ja min? sujahdan h?nen sivuitsensa. Mutta h?n ei tule j?less?ni. Pyyhin jalkojani kauemmin kuin olisi tarpeellista. Nousen kaksi kolme rappua. En voi jatkaa. Minun t?ytyy saada varmuus. Ilman sit? en voi toimittaa mit??n huoneessani. Koko p?iv? on menev? pilalle. Minun t?ytyy h?nelt? kysy?.

-Rien, monsieur, rien! [Ei mit??n, hyv? herra, ei mit??n!]

Joka p?iv? sama vastaus, ja sama syd?nt? repiv? sorahdus h?nen ?rr?sss??n, josta h?n ei aavistakaan, kuinka kipe?sti se koskee. H?n on hyv?ntahtoinen vanha nainen, aina yst?v?llinen ja aina kohtelias. Mutta kuitenkin min? v?list? ep?ilen h?nt? joistain salaisista vehkeist?. Kuka tiet??, eik? h?n ehk? ole kirjett?ni tahallaan piilottanut. Ehk? h?n v?h?ksyy saamiaan juomarahoja eik? anna. Ja sopivassa tilaisuudessa pist?n min? viisi frangia h?nen kouraansa.

Mutta kirjett? ei kuulu. Aina vain sama vastaus:

-Rien, monsieur, rien!

Er??n? p?iv?n? tulen aamiaista sy?m?st?. Olen lakannut odottamasta enk? v?lit? en?? kysy? sen enemp??. Olen jo nousemassa rappuja, kun ovenvartia yht'?kki? huutaa j?lkeeni:

-Voilá une lettre pour monsieur! [T??ll? on kirje herralle!]

Se on Annalta! s?ps?hd?n min? n?hdess?ni p??llekirjoituksen. Voisiko se olla mahdollista? Mit? se merkitsee? Ja se ajatus kiid?tt?? minut kiertoportaita my?ten muutamassa harppauksessa yl?s kuudenteen kerrokseen. Olen menehtym?isill?ni heng?styksest? enk? tahdo saada py?rtymykselt? avainta reik??n. Kun vihdoinkin saan auki kirjeen kuoren, jonka mukana repe?? osa itse kirjeest?kin, n?en, ett? se on veljelt?. Ja kuorta tarkemmin tutkittuani onkin osoite ?idin k?sialaa.

En tahdo p??st? ryhtyneeksi lukemaan kirjett?. Min? puoleksi toivon, ettei se olisi ollenkaan tullut. Sill? min? pelk??n, ett? se on kokonaan suistava minut rauhalliselta radaltani. H?ilyv? odotustila on sittenkin parempi kuin kokonaan kaatunut toivo. Nyt, kun kerran olen saanut kirjeen, voisin lyk?t? sen lukemisen huomiseksi, toistaiseksi.

Mitenk? on siihen tullut tuohon kuorelle ?idin p??llekirjoitus? Vaan se on kai selitett?v? siten, ett? veli tapansa mukaan on laiminly?nyt l?hett?? kirjeens? illalla. H?n her?? aamulla, mutta ei viitsi nousta ja ?iti toimittaa kirjeen postiin. Sill? lailla lienee siihen tullut h?nen k?sialansa, joka on jotenkin yhdenlainen kuin h?nen tytt?rens?.

Mutta t?ytyyh?n minun vihdoinkin se lukea. Ja ehkei siin? ole mit??n koko asiasta.

Veli kirjoittaa toivovansa, etten pane pahakseni, ett? h?n on n?ytt?nyt kirjeen ?idille ja Annalle. ?idin oli ollut minua kovasti s??li. Anna oli luettuaan antanut sen takaisin sanaa virkkamatta, eik? siit? oltu h?nen kanssaan mit??n keskusteltu. ?Varmaankin haluttaisi sinua tiet??, mink? vaikutuksen se on h?neen tehnyt ja mielell?ni sinulle siit? kertoisin, jos itse tiet?isin jotain. Luulen kuitenkin, ettet ole mit??n kadottanut, joshan et voittanutkaan.--Muuten ne nuo naiset yleens? ovat sellaisia, ettei heid?n mielt??n milloinkaan oikein tied?. Ja sanoakseni sinulle kaikki, mit? t??ll? on tapahtunut, niin on Annalla ihailijansa. Tietysti ylioppilas, nuori nokka. On tutustuttu Suomalaisella Seuralla, saatettu kotiin teatterista, harjoitettu ja tanssittu yhdess? pukutansseja ja saatu serenadeja kuutamoisina pakkas?in?. Tietysti ollaan siit? mieliss??n. H?nen 'tunteistaan' en tosin tied?, kuinka syvi? ne mahdollisesti lienev?t. Siit? voi tulla kihlaus, mutta yht? luultavaa on, ettei tule mit??n.?

?Ehk? en oikein osaa asettua kannallesi, mutta n?in meid?n kesken puhuen kummastuttaa minua hiukan, ett? otat rakkautesi h?neen niin kovin totisesti ja niin sanoakseni raskaasti. Tunteesi yleens? semmoisinaan kyll? k?sit?n. Ne ovat sit? yleist? kaipausta ja ik?v??, jota meid?n i?ll?mme on niin vaikea, melkein mahdoton kantaa. Se ajaa meit? hakemaan hellyytt? ja kiintymist? ainoana el?misen mahdollisuutena. Ja kuta kiivaammin tuntee ajan luistavan jalkainsa alta, sit? kiihke?mm?ksi tulee halu hyp?t? pois jollekin kiinte?lle kivelle. Mutta vaikka Anna nyt kyll? on hyv? tytt?, ehk? parhaimpiakin mit? nyky??n tunnen, niin ei h?n nyt kuitenkaan ole ainoa maailmassa. En usko ollenkaan, ett? hukka sinut perii, vaikk'et h?nt? saisikaan. Sin? sanot, ett? t?llainen vanhanpojan rakkaus on ensimm?isen rakkauden kaltainen. Mutta yht?l?isyys ilmaantuu siin?kin, ett? kummankin kuvittelee samalla my?skin viimeiseksi. Ne eiv?t sit? sent??n ole kumpikaan. Jonain p?iv?n? kohtaat toisen yht? mukavan ja ehk? viel? mukavammankin. Meid?n kehityskannallamme olevien miesten t?ytyy aina tinki? vaatimuksistamme, ja kun sen teemme, niin on meille kyll? viel? naisia j?lell? maailmassa.?

?Mit? minuun itseeni tulee, niin olen jo purjehtimaisillani perheellisen onnen talvisatamaan. Ajattele, mies, ett? olen ollut jo muutamia p?ivi? kihloissa. H?nen nimens? on Helmi, kauppiaan tyt?r Oulusta, ei emansipeerattu, ei eritt?in oppinut, valkotukka, vahvavartaloinen, terveruumiinen, k?yt?nn?llinen pohjalainen, ei k?y jatko-opistossa eik? aio ylioppilaaksi, vaan on taitava k?sit?iss? ja on tullut t?nne talouskouluun. Tarkka silm?ni huomannut h?nen pitk?n palmikkonsa Suomalaisella Seuralla, antanut esitell? itseni ja tanssinut franseesin. Kuten tied?t, olen min? kovin intressantti hienoine viiksineni ja hiukan blaseerattuine ulkomuotoineni. Ly?nyt laudalta kaikki poikanulikat. H?n keksii kohta rakastua minuun, mik? tulee pian tietooni Annan kautta, jonka kanssa h?n yht'?kki? on tullut erinomaisen hyv?ksi yst?v?ksi. H?n laulaa hiukan, kutsutaan meille ja min? s?est?n. Min? saatan h?nt? kotiin j.n.e. Sanalla sanoen, nuo yksityiskohdat ovat aina samat, monesti ennen eletyt eik? niist? t?ll? kertaa sen enemp??. Ei ole tietysti puhettakaan minun puoleltani siit?, mit? ennen ymm?rsin rakkaudella. Se oli ja meni h?nen kanssaan. Mutta mist?p? me, hyv? yst?v?, l?yt?nemme niit? suuria ja syvi? naisia, joiden haaveksimme t?ydellisesti voivan meit? tyydytt?? ja ymm?rt??. Kun tulee joskus tarvis jotain hienompaa henkist? seuraa, tuota niin kutsuttua sielujen sympatiaa, niin menen toverien seuraan, vaihdan (tuutingin ??ress?) heid?n kanssaan mielipiteit? ja palaan sitten rauhalliseen kotiini, jossa kaikki on hyv?ss? j?rjestyksess? ja jossa minua ymp?r?i mukavuus ja hellyys.?

?Muuten olen varma, ettei h?nell? tule olemaan mit??n valittamista. Min? olen oleva hyv? is? h?nen lapsilleen, joita kaipaan, ja uskollinen aviomies h?nelle itselleen. Se ei olekaan vaikeaa. Min? niinkuin sin?kin olen soittanut l?pi kaikki tunne-el?m?n monimutkaiset melodiat ja luulen, ett? nyt tyydyn siihen yksinkertaiseen s?veleen, jonka ynisytt?mist? loppuel?m?ni tulee olemaan-'kotoisen lieden ??ress?'. Min? kaipaan rauhaa, h?iritsem?t?nt? ja hermoja viihdytt?v??.- Oblomoff! sanot sin?. Niin juuri, tavallaan Oblomoff. Siihen suuntaan min? olen kehittynyt.?

?Ja koettaisit sin?kin kehitty? samaan suuntaan. Heitt?isit hiiteen nuo huolesi. Ei maksa vaivaa kulkea kaikkea ik??ns? kuutamohaaveilijana. Ei varsinkaan Pariisissa, pienen suomalaisen kaunottaren takia. Sinun sijassasi min? menisin virran mukana, kun kerran olen rannalla. Irroita purtesi, laske koskia, kun niit? on! Kun et ihan pahasti pid? per??, ja siit?h?n ei en?? meid?n i?ll?mme ole suurta pelkoa, niin suilut hiljalleen el?m?si suvantoon. Min? olen siell? jo odottamassa, ja kokastan venheesi j?rkevien naimisten rantateloille. Jos ei Anna huoli sinusta, joka sek??n ei ole sanottu, niin sit? pahempi h?nelle. Min? koetan ainakin tehd? parastani ja samaa mielt? n?ytt?? olevan ?itikin. Ehk? siin? suhteessa kaikki j?rjestyy hyvin, mutta jos ei j?rjestyisi, niin voit olla vakuutettu, ett? tulevan eukkoni kanssa-joka muuten l?hett?? sinulle terveisens?-haemme ja l?yd?mme sinulle jonkun uskollisen ja hyv?n pappilanmamsselin, joka ei ole rikkiviisas eik? 'etev?', mutta luonnollisella ymm?rryksell? varustettu.?

Kirje vaikuttaa minuun hyv?sti. Ei siihen n?hden, ett? olisin hyv?ksynyt yst?v?ni teoriat ja h?nen katsantotapansa avioliitosta. Mutta kirje j?tt?? minut riippumaan viel? yhdest? toivon s?ikeest?, vaikkakin hienosta. Olen tyytyv?inen, kun ei sent??n kaikki viel? ole lopullisesti ratkaistu. Antaudun uudella innolla ty?h?ni. El?n erakkoel?m?t?, ja kokonaan kajahtaa korvieni ohitse yst?v?ni kehoitus heitt?yty? el?m??n. Nyt, jos koskaan, tahdon olla ihanteilleni uskollinen, k?yd? periaatteitani toteuttamaan.