Chapter 6 No.6

Olemme matkalla takaisin majallemme yl?s vuoristoon. H?n kulkee koneellisesti, tiet?m?tt? mit? tekee. Milloin h?n j?t?tt??, milloin j?? itse j?lelle. H?nelle n?ytt?? olevan yhdentekev?, minne menee. Joskus h?n on poikkeamassa v??r?lle polulle, ja kun ohjaan h?net oikeaan, tottelee h?n tahdottomasti. Joskus h?nen jalkansa kompastuu kiveen tai puunjuureen, niinkuin vanhan miehen jalka. H?n ei n?yt? tiet?v?n kuiluista, joiden yli ja ohi h?n astuu kapeita siltoja tai polkuja, mutta suoriutuu niist? kuitenkin, varmasti kuin unessa. Silloin t?ll?in h?n huokaa raskaasti ja tuskaisesti.

Olemme tulleet ylemm?n laakson suuhun, siihen, miss? on aina, niinkuin olisi siin? raja kahden maailman v?lill?. Siin? h?n yht'?kki? pys?htyy ja py?r?ht?? p?in:

-Ett? ne nuoret miehetkin-ne nuoret miehetkin...!

H?nen kasvonsa olivat uupuneet ja elottomat, silm?t kuin autiot ikkunat. Kuljemme taas. Yht'?kki? h?n istahtaa aiheettomasti tien vieress? olevalle penkille ja sanoo kokoon painuen, k?det hervottomina polvilla:

-Maailman sota ... koko maailman sota...

Ja yht? aiheettomasti h?n suoristaikse ja l?htee jatkamaan matkaansa.

Sitten h?n jonkin matkaa kuljettuaan j?? seisomaan keskelle tiet?, kohottaa k?si??n ja sanoo kuin itsekseen puhuen:

-Ne olivat kaikki siit? niin riemuissaan, kuin sen suurempi onni ei olisi voinut maailmaa kohdata.

Sama uudistuu hetken p??st?, mutta ??ness? on viel? suurempi ep?toivon avuttomuus:

-Kansat vihaavat toisiaan ... kansat vihaavat toisiaan kansoina.

Kaikki oli harhaa.

Olihan se ajatus minunkin, mutta min? katsoin kuitenkin asiakseni sanoa:

-T?m? ehk? tarvittiin, jotta kaikki sitten kerran muuttuisi perinpohjin.

-Ei sit? tarvittu. Ette usko sit? itsek??n. Miksi puhutte minulle mieliksi, te niinkuin kaikki muutkin? Ei kukaan muu ole uskonut minua kuin Hanseli.

H?n oli purskahtamaisillaan itkuun, voitti sen ja virkkoi synk?sti:

-Ett? semmoista saattaa tapahtua ... ett? Jumala sallii semmoista tapahtua!

Tultiin siihen, miss? oli tienviitta kepin p??ss? ja siin? kirjoitus: "Maailman Rauhan Majalle." H?n katseli sit? hetken, noita sirosti, hell?sti kirjailemiansa sanoja, nosti sen sitten maasta ja heitti mets??n.

-Miksi otatte sen pois?

-Ei ole kenell?k??n en?? asiaa maailmanrauhan majalle.

Tultiin siihen, miss? oli puuhun naulattuna tervehdyslauselma: "T?ytt?k??n rintasi rakkaus ja rauhantunne kaikkia l?himm?isi?si kohtaan." H?n rep?isi taulun irti, niin ett? naula parahti, jolla se oli ly?ty puuhun. H?n aikoi heitt?? senkin menem??n, mutta asetti sen sitten puun taa maahan kuin varmaan k?tk??n.

Seuraavassa taulussa oli kirjoitus: "Kaikki ihmiset tulevat veljiksi kerran." Sen h?n irroitti varovammin, niinkuin ei olisi k?rsinyt kuulla puun valitusta, ja k?tki senkin tiepuoleen.

Tultiin taululle, jossa oli kirjoitus:

"Meit? on t?ss? mets?ss? tuhannen tuhansia puita, mutta meit? ei ole t?ss? ainoatakaan, joka tahtoisi toisensa tuhota."

-Valhetta, te p?in vastoin tahdotte tekin kaikki toisenne tuhota, p??st?ksenne ylenem??n toistenne edelle.

H?n poimi pois taulun toisensa j?lkeen, kaikki nuo, jotka oli omalla k?dell??n veist?nyt ja maalannut ja koristanut, kunkin eri kuosiinsa, ja siihen niin suurella rakkaudella sijoittanut-sen, johon oli piirt?nyt: "Humiskoon t?m? honka sieluusi uskoa ja toivoa ja rakkautta maailmanrauhaan"-sen johon oli piirt?nyt ja maalannut sanat: "Pyrkik??t ihmiset kilpailussa toistensa kanssa yl?sp?in, aurinkoa kohti, niin kasvaa heist? jokaisesta solakka huojuva honka"-sen, jossa oli sanat: "Tukekaa toisianne pelk?ll? olemassaolollanne, niinkuin mekin sill? tuemme toisiamme."

Kun tultiin taululle, johon oli kirjoitettu: "Maailmanrauha ei toteudu, jos ei kukaan siihen usko. Sen toteutuminen alkaa heti, kun jokukaan siihen uskoo", luki h?n n?in: "Maailmanrauha ei toteudu koskaan, koska ei kukaan sen toteutumiseen usko."

-Ettek? tek??n?

-En.

Mit? h?n on tekev? tultuaan madonnan purolle? Puro pursusi kiven alta yht? kirkkaana ja solisi tien yli yht? iloisesti kuin ennen, niinkuin ei mit??n olisi tapahtunut. Kive? h?n ei voinut kaataa, otti ainoastaan kauhan irti kantimestaan ja k?tki sen kiven alle. L?hde j?i siihen ja sen kiveen kaiverrus: "Rauhan madonna l?hett?? sinua vastaan t?m?n veden jatkaaksesi virkistyneen? nousuasi H?nen Pyh?lle L?hteelleen."

Tuli se vaikea, jyrkk? taival, joka melkein portaana nousi madonnan l?hteelle. Lev?hdyspaikkana olisi siin? ollut alppiruusupengerm?, josta olisi ollut otettava kukka uhriksi alttarille. Ei kumpikaan meist? sit? tehnyt. En min?, kun ei h?nk??n. H?n nousi nousemistaan ja katosi louhukkoon.

Saavutin h?net vasta madonnan pengerm?ll?. H?n odotti minua, syliss??n pyh?n ?idin ja h?nen lapsensa kuva. H?n oli ottanut sen pois alttarilta ja kantoi sit? k?sill??n. Oikeasta asennostaan poistettu veistos oli kuin itsest??n kangistunut ruumis, jonka j?seni? ei kukaan sen kuollessa ole ollut oikomassa. Sen avuton ilme oli viel? avuttomampi kuin ennen. Silm?t tuijottivat ilmeett?min? yl?s jylh??n, karuun vuoristoon, lapsi piti yh? toisessa k?dess??n rauhanpalmuaan, toisessa maapallon kuvaa, huulillaan sama hymy kuin ennen. Sen hyv?? uskoa ei mik??n ollut j?rkytt?nyt.

-Miksi otitte sen? ... miksi se ei saanut olla siin?, miss? oli?

-El siihen kukaan en?? usko.

-Ettek? tek??n?

-En.

-Mutta voihan viel? tulla aika.

-Se ei tule, koska ei jo tullut.

H?n kantoi sen yl?s majalle, niinkuin is? hukkuneen lapsensa, verhosi sen siell? vaatteeseen ja asetti nurkkaan vastap??t? takkaa. Sen tehty??n h?n ryhtyi tavallisiin askareihinsa, lypsi ja ruokki elukkansa, viritti valkean ja toi minulle ruokaa, mutta ei itse siihen koskenut.

Ryhdyin lukemaan lehti?, joita olin ehtinyt ostaa joitakuita alhaalla laaksossa. H?nkin otti yhden, koetti lukea, mutta j?tti sen samassa. Samoin toisen ja kolmannen. H?ness? kaivoi ja j?yti. Ajattelin, ett? h?nen mielialansa ja menettelyns? yl?s tultaessa oli ollut hetken heikkoutta. Ehk? se oli vain pettymyksen ensi tuska, joka oli saanut h?net kielt?m??n uskonsa. H?n ehk? sen katuu ja vie huomenna madonnansa takaisin.

H?n on siirtynyt l?hemm? tulta. H?nen ennen pehmoiset, hyv?ntahtoiset, melkein lapselliset kasvonsa ovat k?yneet kireiksi niinkuin ankaran vanhan vaimon. H?nen suupieliss??n rev?ht?? esiin katkera piirre. Silmiss? on ter?v?, rasittunut kiilto. Yht'?kki? h?n puhkeaa:

-Juhlavaatteissa he menev?t kirkkoon, naiset ja lapsetkin, kostuttamaan otsansa pyh?ll? vihkivedell?, rukoilemaan Jumalaa, ett? h?n antaisi menestyst? aseille...

Oltuaan hetken vaiti h?n puhkesi taas:

-Ne eiv?t voi uskoa, ett? Jumala on yksi, koska kaikki rukoilevat h?nelt? apua toisiaan vastaan. Koska voivat sen tehd?, t?ytyy heid?n uskoa, ett? heill? jokaisella on oma erikoinen jumalansa... Jos he uskoisivat, ett? Jumala on kaikilla sama, eiv?t he uskaltaisi, toinen toisella puolen rajan, polvistua sen yhteisen Jumalan eteen... Veli ei uskaltaisi pyyt?? is?lt? apua veljens?, h?nen toisen poikansa, surmaamiseen... He eiv?t usko, ett? is? taivaassa on kaikkien yhteisen is?... Ehkei h?n olekaan...

Edelleen h?n ajatteli ??neen, lomaan aina vaieten:

-Narri, joka uskoin ja uskottelin muille, ett? ihmishenki on pyh?, ett? suurin rikos on tappaa ... ett? ihmishenke? ei saa ottaa kukaan muu kuin Jumala, joka on sen antanut... Narri, min?, joka pystytin rauhanmadonnan alttarin niille, joista tappaminen on suurin hyve, pyhin velvollisuus!

-... Se on surkea harha, ett? ihmiset muka ovat omaksuneet kristinopin. Ne eiv?t ole edes koettaneetkaan toteuttaa sit? t??ll? maan p??ll?. Paratiisissa oli rauha. Mutta jo ensimm?isess? perheess? veli surmasi veljen.

H?nen n?ytti t?ytyv?n saada se sanotuksi. Suurella vaivalla h?n oli saanut sen puserretuksi esiin. Useat kerrat pyyhki h?n hike? otsaltaan, ennenkuin l?ysi sanat. H?n nousi, mutta j?i hetkeksi katsomaan minuun ovensuusta, silmiss? ilme, jossa oli kuin kysymyst?, rukousta ja odotusta. Sitten h?n meni.

Olisiko minun ehk? pit?nyt kutsua h?net takaisin ja koettaa osoittaa, ett? h?n oli v??r?ss?, ett? kristinuskon asia ja h?nen rauhanasiansa eiv?t sittenk??n olleet k?rsineet sit? haaksirikkoa, mink? h?n luuli niiden k?rsineen ... ett? sodan j?lkeen taas tulee rauha, ett? maailma sitten on sen aatteelle vain sit? alttiimpi ... ett? kristinopin totuudet kyll? jo hallitsevat ja ovat aina hallinneet maailmaa ... ett? pit?? vain, kaikesta huolimatta, ty?skennell? sen hyv?ksi, painaa aura syvemm?lle vastaisten kylv?jen ja satojen toivossa? Oliko h?nen avuton katseensa, sanojen jyrkkyydest? huolimatta, pyyt?nyt minulta apua ja tukea? Olivatko h?nen sanansa olleet liioiteltuja vain sit? varten, ett? min? ne sit? voimakkaammin ja vakuuttavammin kumoaisin?

En kuitenkaan voinut tehd? mit??n saadakseni h?net vakuutetuksi. Oma viikon vanha uusi uskoni rauhaan ja maailman erinomaisuuteen ja kaikkeen siihen oli mennyt samaa tiet? kuin h?nenkin. Ja enemm?n kuin mik??n oli h?nen oma ep?ilyksens? nyt juuri sit? repinyt. Uskoni lippu oli riistetty riu'ustaan niin perin pohjin, ettei siit? ollut edes riekaleita j?lell?. H?n oli oikeassa kaikessa, mit? oli sanonut. H?nen purkauksensa oli juuri sit?, mink? t?ytyy purkautua sen rinnasta, joka on t?ydellisesti pettynyt. Ja hyv?, ett? petyt??n. T?t? maailmaa ei saa haaveilla paremmaksi, kuin se on. Saakaamme silm?mme auki ja oppikaamme n?kem??n todellisuus semmoisena, kuin se on. Oppi on ihana ja oikea, mutta ihmiset eiv?t ole sit? koskaan omaksuneet. Se ei ole toteutunut eik? ole toteutettavissa. Juuri niin, kuin h?n sen itse sanoi. Jos kristinoppi on rakkautta ja rauhaa, ei se ole sovitettavissa t?m?n maailman menoon. Sen keinot eiv?t riit? viem??n meit? mihink??n luvattuun maahan. Jahven oppi vei tunnustajansa heid?n luvattuun maahansa. Mutta h?nen ehtonaan ja vaatimuksenaan olikin, ett? heid?n oli h?vitett?v? tielt??n kaikki muut kansat, vaimot ja lapsetkin, jopa joskus elukatkin. Niinkuin turkkilaiset tekev?t viel? t?n?kin p?iv?n? Armeniassa ja muualla. Niinkuin t?ss? sodassa kristitytkin n?kyv?t aikovan tehd?. Belgiassa ollaan jo hyv?ll? alulla. Niinkuin suuret yleens? tekev?t pienemmilleen. Kristuksen oppi ei ole k?yt?nn?llisesti sovitettavissa t?h?n pyh??n maailmanj?rjestykseen. Kansojen v?lisiin suhteisiin se ei ole painanut heikointakaan leimaansa. Maailma ei miss??n suhteessa, silloin kun oikein kovalle ottaa, koskaan kysy, onko sen kristittyn? maailmana lupa tehd? niin. Kongresseissa, paraateissa, juhlissa ja jumalanpalveluksissa puhutaan rauhasta ja rakkaudesta; kansojen arkitoiminnalla, pieness? niinkuin suuressakin, on oma erikoisetiikkansa.

Ei niist? nuorista miehist? luultavasti kukaan uskonut mit??n siit?, mit? puhui. Se oli sittenkin heill? tilap?ist? tunnelmaa, huumausta, ei muuta.

H?n tuli takaisin, istui ja tuijotti tuleen.

... Lieneek? maailmassa mik??n sota alkanut tarpeettomammin, itsekk??mmin, r?ike?mmin? Suurvalta kietoo vuosikymmeni? puristukseensa pient? kansaa, anastaa sen alueita, hakee riitaa ja karkaa sen kimppuun-viel? sittenkin, kun se jo on n?yrtynyt sen eteen maahan maan tasalle. Siit? purkautuu vyyhti: koska yksi, niin toinenkin...

... En n?e v?hint?k??n syyt?, miksi t?m?n olisi t?ytynyt tapahtua, miksi v?lej? ei olisi voitu selvitt?? rauhallista tiet?. Mik? iva heist?, kaiken maailman kylm?verisist?, kaukon?k?isist?, taitavista, tiet?vist?!

... Olivat saamassa valmiiksi t?m?n maailmansa nuo suuret, nerokkaat sivistyskansat-luulivat ainakin-ja olinhan min?kin luullut. Kaikki sen aineelliset, henkiset voimat olivat kytkeytym?ss? siihen yhteen suureen voimakeskukseen, joka on eurooppalainen kulttuuri, kansainv?lisyys, jonka oli luotava, uudistettava, rakennettava maailma entist??n ehommaksi ... ja sitten menev?t ja s?rkev?t juuri sen, katkovat kaikki johdot, ly?v?t rikki kaikki koneet, panevat kaikki py?r?t seisomaan... Ennen h?vittiv?t barbaarit kulttuureja ... lienev?tk? ne sit? koskaan tehneet, siihen kyenneet? Kulttuurien luojat itse ne k?viv?t toistensa ja omienkin kulttuuriensa kurkkuun ja kuristivat ne hengilt?, barbaarit tulivat vasta koirina haaskoille.

... Kuka lopulta voittaneekin, kulttuuri ainakin joutuu tappiolle ja saa maksaa kulut. Sit? t?ss? sodassa h?vitet??n, jokainen laukaus pirstoo jonkin sen arvoista.

... Joku tuossa kirjoittaa: "V?ltt?m?t?n, raudankova, maailmanmenoa m??r??v? laki t?h?n pakotti. Kansamme on lis??ntynyt liiaksi voidakseen tulla toimeen meille pantujen rajojen sis?ll?. Meid?n t?ytyi murtaa patomme, p??st? v?ljemmille vesille." Se, v?ljyys, varmasti saavutetaankin. Mit? muutakin saavutettaneen, ainakin saavutetaan se, ett? taas pitk?ksi ajaksi ei tule ahdasta Euroopan mantereella. Liiasta v?est? ei tule olemaan vastusta, jos kanuunat ja kuularuiskut edelleen tekev?t teht?v?ns?. Kaadetaan miljoonia. Tapetaan pois toisia toisten tielt?, harvennetaan mets??. Kansat auttavat toisiaan t?m?n tarkoitusper?n saavuttamiseksi. Nuo tekev?t sen palveluksena n?ille, n?m? saman vastapalveluksena noille. Kun taudit ja rutot ja n?lk? eiv?t en?? tee teht?v??ns? niinkuin ennen, rupeavat kansat toistensa rutoksi, toistensa n?l?ksi. Se on paljoa mutkattomampi metku ratkaista yhteiskunnalliset pulmat kuin keksi? keinoja, miten elinehtoja olisi parannettava. Rauhanyst?v?tkin tarttuvat miekkaan. Sosialistitkin ovat mukana rakentamassa uutta aikaansa sill? keinoin. Eip?s heitettyk??n kiv??rej? kasaan kasarmien pihoille. Toveri ampuu toverin, niin on tovereita v?hemm?n toistensa tiell? palkkoja painamassa. Sota se nyt siis rakentaa ihmiskunnan onnea, panee perustusta uusille aikakausille.

-Vaan ette ehk? halua kuulla t?t? t?mm?ist?-vaikenen, jos tahdotte.

-Puhukaa vain! Kuulkoot n?m? sein?t senkin.

H?n sanoi niin, mutta min? n?in, ett? h?nen oli vaikea sit? kuulla. En kuitenkaan voinut olla jatkamatta.

-Teit? siis ehk? huvittaa kuulla, mit? tuossa kirjoittaa sotaisesti innostunut professori. "Kaikkina aikoina on historia antanut loistavia todistuksia siit?, ett? sodat panevat liikkeelle suunnattomia siveellisi? voimia, avaavat sulkeutuneita sielujen syvyyksi?, viev?t el?m?n mahtavasti kuohuville vesille ja antavat sille sanomattoman suuruuden ja pyhyyden keskell? h?t?? ja uhreja. T?st? suuruudesta tulee osalliseksi jokaisen yksityisen el?m?, jokainen meist? kutsutaan toiminnastaan kohoamaan korkeammalle tasolle ja vapaaehtoisesti t?ytt?m??n sen, mit? t?m? rauta-aika on oikeutettu vaatimaan meilt? kaikilta."-Niin ne puhuvat ne, jotka n?kev?t suuresti ja tuntevat syv?sti ja voimakkaasti. Ja paperitraktaatit revit??n ja tuomiokirkkoja pommitetaan ja vallihautoja kaivetaan peltoihin, puutarhoihin, jopa vainajien asumuksiinkin. Me vanhat, tunneherk?t miehet t??ll? maailman ullakolla, rauhoittukaamme, nukkukaamme tyynesti y?mme ja her?tk??mme uuteen aamuun! Vanha uskomme on meilt? otettu, mutta meille annetaan sijaan uusi ja ehompi. Haaveemme paremmasta maailmasta ja t?ydellisemm?st? ihmiskunnasta on toteutumassa. Pyh? maailmanj?rjestys on jo pantu t?yt?nt??n siin? j?rjestyksess? ja kurissa, jolla sota toimii ja jonka se j?tt?? j?lkeens? tuleville polville. Suuret, ?lykk??t sivistyskansat ovat p??tt?neet yhdell? pikaisella otteella p??st? t?t? tiet? onnensa perille. He ovat siihen vuosikymmeni? varustautuneet. Se on ollut heill? aatteellisesti valmistettu, tieteellisesti harkittu suunnitelma. Heid?n pyhin innostuksensa, heid?n ter?vin j?rkens?, heid?n ammatillisin kykyns? ovat olleet siin? mukana sit? aikaansaamassa. Mielet on aikoja sitten muokattu, j?nteet ja lihakset harjoitettu. Se on tapahtunut kaikki maailmanrauhan merkeiss?. Se on sit?, jota eurooppalaisen sivistyksen korkein saavutus, sen 42-senttinen ?myri nyt julistaa maailmalle. Sen ??ni se nyt angeluskellojen ??nen? t?ll? hetkell? soi yli Euroopan, l?nnest? it??n, yli aavikoiden, vuorelta vuorelle, vieden tulevan taivaan sanomaa maasta maahan, sekaantuen kellareissa piilevien ihmisten uniin, opettaen heit? k?sitt?m??n onnensa ehdot, muistuttaen heit? siit? jumalasta, jota nyt on palveltava.

-Niinp? niin...

-Viek??, yst?v?ni, madonna ja h?nen lapsensa takaisin tuonne ulos kuuntelemaan ajan enkelikuoroa! ?lk?? asettako h?nt? entiseen paikkaansa, pikku komeroon, mist? n?kyy vain viaton vaatimaton laakso, vaan nouskaa h?nen kanssaan korkeuksiin, korppikotkan huipulle, josta h?n voi seurata tapahtumia kaikilla n?ytt?m?ill?, jonne ei kuulu kaatuvien valitushuutoja, ainoastaan kumea, komea ammunta heid?n kunniakseen!

-Eih?n...

-Koska rauhanmadonnanne teid?t petti, tehk?? h?nest? sodan madonna! Siell? tulee h?nt? ehk? pian tervehtim??n ilmalaivaritari, ehk? joku heist?, jotka antoivat h?nelle edelweissuhrinsa-pyyt?m??n h?nelt?, hyvien ilmojen antajalta, suopeita tuulia ja hyv?? onnea retkelleen. Palatessaan pudottamasta pommeja sairaaloihin tai jossakin kirkkopuistossa leikkiv??n lapsilaumaan tuolla alhaalla lakeudella h?n yli liit?ess??n muistaa h?nt? kukkasuhrilla kiitokseksi hyvin suoritetusta, onnistuneesta retkest??n.

Koetin taas lukea, mutta minua ?itel?itti kaikki, mit? luin, varsinkin kaikki syyt?kset, puolustukset ja selitykset. T?m? sota oli minusta itsens? alkupahan ilmaus, joka ei en?? ole mill??n ihmisvoimalla poistettavissa, koska innostusta siihen ilmeni kansojen parhaissakin. Oikeuden ja rauhan jumala n?ytti maailman alusta alkaen tehneen turhaa ty?t? sen poistamiseksi. Ei n?ytt?nyt olevan mit??n, joka voisi saada minut vakuutetuksi siit?, ett? maailmanmeno en?? on muutettavissa.

-Te uskoitte, ett? se tapahtuisi uskon uudistuksen avulla.

-Sen min? uskoin.

-Ette usko en??? Ja siin? olette oikeassa. Sit? uskonuudistajaa, joka sen tekisi, ei luultavasti tule koskaan syntym??n. Kai rauha taas palajaa, mutta niinkuin aina ennenkin ainoastaan v?liaikaisesti, seurauksena uupumisesta ja sotivien kykenem?tt?myydest? sotaa jatkamaan, vaan ei suinkaan mist??n vakaumuksesta, ett? se oli lopetettava itsens? vuoksi, sent?hden, ett? se semmoisenaan on kauhistus. Mit? kaikkea sit? vastaan taas katumuksen tai innostuksen ja her?tyksen hetkin? puhuttaneekin, mit? teht?neekin, mitk? maailmanparantajat, apostolit ja marttyyrit sen asiaa kerran taas ajanevatkin-vaikka tuleva rauha sit? solmittaessa julistettakoon kuinka ikuiseksi maailmanrauhaksi hyv?ns?, siihen kaikkeen ei ole en?? luottamista. Sill? olihan kaikkea t?t? olemassa jo ennenkin, kaikkia n?it?: uskoa, aatetta, uskojia ja ajattelijoita ja uskon sankareita ja aatteen ajajia, veritodistajia, henkens?kin uhraajia, rauhan erakoita, Hanseleita ... eiv?tk? saaneet mit??n muuta aikaan, kuin ett? sittenkin puhkesi sota, jommoista maailma ei koskaan ole n?hnyt.

-Niin teki, niin teki...

-Ja kun niin teki, kun maailmanrauhaa siis ei synny eik? voi synty?, niin on samalla my?s kaikki inhimillinen ja kristillinen harrastus ja pyrkimys yleens? vain puolitekoista toimenpidett? ja kaikki sen saavutus keskener?ist? tulosta siihen n?hden, mink? t?ytyisi olla kristikunnan lopullinen pyrkimys ja p??m??r?; oikeuden ehdoton voitto, sen turvaaminen niillekin, ja ennen kaikkea juuri niille, jotka sit? enimm?n kaipaavat-aseettomille ja heikoille, jotka eiv?t itse voi sit? hankkia.

-Ent? mit? sitten?

-Omalta kohdaltani en n?e muuta kuin kuoliaaksi isketyn uskon, teid?n ja minun, joka ei ole eloon her?tett?viss?, ellei ihmett? tapahdu.

-Ihmett?k?! virkkoi h?n kuin s?ps?ht?en, luoden minuun pikaisen, v?l?ht?v?n katseen, mutta sitten vaipuen takaisin v?linpit?m?tt?myyteens?, niinkuin olisi luullut n?hneens? jotakin, mutta huomannut sen harhaksi. Sitten h?n nousi ja meni ullakolle eik? en?? palannut.

H?n oli minulle viimeinen pettymys. H?nen ei olisi pit?nyt siihen tyyty?, ei omaksua sit?, mink? min?. H?nen olisi pit?nyt tulla uskoni avuksi, vaikkei olisi uskonutkaan. Olihan h?n uskoni is?, miksei h?n edes yritt?nytk??n saada lastansa henkiin? Miksi juuri h?n kielt?m?ll? oman uskonsa oli antanut minun uskolleni lopullisen iskun? H?nen ei olisi pit?nyt poistaa viittojaan eik? ottaa pois madonnaansa siit?, mihin h?n ne kerran oli pystytt?nyt. Olisivathan olleet edes hautaristein? muistuttamassa jostakin, joka kerran oli el?nyt. Jos ei muuna, niin edes aaveina ilkkumassa maailmalle sen h?pe?t? ja alennusta... Olisi antanut heid?n ne h?vitt??.

Mutta kaipa h?n oli tehnyt, mit? tunteensa oli k?skenyt.

Kaipa t?ss? ei voinutkaan muuta.

Kai t?ytyy k?yd?, niinkuin k?y. Aikahan sovittaa ja antaa anteeksi kaiken. Ja onhan uskovalla maailmalla aina se, joka ottaa kantaakseen sen kuorman juuri pahimmalla taipaleella: "Se oli sallittu, se oli v?ltt?m?t?nt?, se oli rangaistus meid?n synneist?mme. Mik? ei toteudu t??ll?, se toteutuu tuolla" j.n.e. Ehk? yst?v?ni selviytyy h?nkin sit? tiet??

Mutta saako tyyty? kaikkeen ja antaa anteeksi kaiken, mink? hyv?ns?? Eik? se tuo veltto, villaisella painava, kaikkia repe?mi? kiinni kurova oppi, eik? se juuri lopulta ole kaiken uusiutumisen ja parantumisen pahin jarru? Saako koskaan unohtaa ja antaa anteeksi sit?, mik? juuri nyt tapahtuu Belgiassa, Flanderissa, Reimsiss?? Ne siell? eiv?t sit? koskaan tee. Ne sopivat vasta sitten, ne tahtovat kuulla rauhasta puhuttavan vasta sitten, kun heid?n k?rsim?ns? v??ryys on kostettu. Eik? henki hengest?, hammas hampaasta, viha vihaa vastaan sittenkin, ainakin er?iss? tapauksissa, ole se, joka antaa parhaan ratkaisun, johon tulee turvautua ja jota siis on yll?pidett?v? pyh?n? tulena?

Mutta seh?n on juuri se pohja, jolle ne, jotka sotivat, aina tahtovat rakentaa rauhan. Sill? tavallahan ne, toisen lopullisella voitolla ja toisen perinpohjaisella kukistamisella, juuri uskovat jakavansa oikeutta. Ja ehk? jakavatkin joillekuille. Mutta ne, jotka jakavat oikeutta yhden heikon puolesta, ne kielt?v?t sen samassa henk?yksess? taas toiselta heikolta, silt?, jonka ovat voittaneet ja silt?, jonka oikeuksiinsa saattaminen ei kuulu heid?n etuihinsa. Ase jakaa etuja eik? oikeutta. Ase ei koskaan kelpaa riidanratkaisijaksi. Sen tuomiosta on aina vedottava. Mutta mihin? Johonkin korkeampaan oikeuteen? Mutta kun sit? ei ole, kun siihen ei kukaan usko: ei, ett? se on ollut, ei, ett? sit? tulee koskaan olemaan.

... Ellei ihmett? tapahdu?

Aikooko h?n, tuo tuolla ullakollaan, sittenkin tarttua siihen oljenkorteen? Ojentaako h?n ehk? k?tens? sit? kohti, ennenkuin uppoaa? Luopiko h?n uuden haaveen menetetyn tilalle, odottaako ??nt? taivaasta, enkeli? pilvist?? N?ytti melkein silt? h?nen ilmeest??n.

* * * * *

Takkatuli valaisi viimeisell? tuikkeellaan huonetta. Sen per?ll? nurkassa seisoi rauhan madonna, niinkuin erakko oli sen siihen asettanut. Sen silmille heitetty vaate oli valahtanut pois. Se hymyili yh?, ja sen lapsi piti yh? yht? uskollisesti rauhanpalmuaan pystyss?. Tekij?ns? usko siin? eli, vaikkei se en?? el?nytk??n tekij?ss? itsess??n. Se ei ollut mist??n pettynyt eik? tule koskaan pettym??n. Sen sisaret, monet tuhannet madonnat, ovat kirkoissaan, kappeleissaan, alttareillaan hymyilleet samaa hymy??n, v?h??k??n h?iriintym?tt?, muuttamatta ilmett??n, mink? taiteilijat ovat heille uskonsa hetkin? antaneet. Niiden ymp?rill?, kaduilla ja toreilla, jopa niiden jalkojen alla alttarin juurellakin on vuotanut sukuvihan ja uskonvihan veri?. Ne on raastettu pois, unohdettu ullakoille vuosisadoiksi, l?ydetty, tuotu takaisin ja panta vanhoihin paikkoihinsa hymyilem??n, todistamaan siit? uskosta ikuiseen hyvyyteen ja hellyyteen, joka oli el?hytt?nyt niiden tekij?t tekem??n ne sellaisiksi, kuin ne oli tehty. Ja aina niit? on tehty samanhenkisi?, samanilmeisi? kuin tuo. Se usko on aina el?nyt, ei mik??n ole saanut sit? juurineen revityksi. Se on uupumatta, pettym?tt? tyrkytt?nyt itse??n, vaikuttanut alttareilta, kappeleista, luostareista, kammioista,-aina vain muistuttanut rauhasta ja hyv?st? tahdosta pimeimpin?, sotaisimpina perhe-, heimo ja sukukostosotien aikoina, ja saanutkin lopulta jotakin aikaan, ei tosin rauhaa kansojen kesken, vaan kuitenkin jonkinlaisen laillisen olotilan heid?n keskuudessaan.

Saanut rauhaa aikaan-eik? kuitenkaan mit??n saanut, sill? mit? mik??n saavutus merkitsee, koska juuri raivoaa maailmansota, ennen kuulumaton?

Siit? huolimatta se tuossa vain hymyilee, niinkuin ei mit??n olisi tapahtunut.

Ja koira lep?? kiehkurassa lattialla, ja kauriit saapuvat y?sy?nn?ksilleen.

* * * * *

Ja aamulla on, niinkuin koko maailmassa ei olisi mit??n muuttunut. Ilma on yht? ihana, elokuun taivas yht? kuulakka, vuorten valkeus yht? h?ik?isev? ja kaukaisuuksien sini yht? leppoisan yst?v?llinen. Alhaalla laaksossa n?ytt?? olevan samoin kuin t??ll? ylh??ll?. Laivat kulkevat, ja junat ovat liikkeell?. Erakkokin toimii t?n? el?m?ns? suurimman pettymyksen j?lkip?iv?n? askareissaan niinkuin ennen. Hein??n h?n ei kuitenkaan tule. Menen sinne yksin. Siell? ovat talonpojat j?lleen ty?maillaan, kokoamassa viimeisi? luokojaan. Ty?voimia on v?hemm?n, kaikki nuoret miehet ovat poissa, mutta vanhemmat miehet ja naiset tekev?t ty?n sit? reippaammin, niinkuin puuttuvienkin puolesta. Vanhemmilla naisilla on rinnassa kukkakimppuja niinkuin kunniamerkkej?, ilmaisemassa, kuinka monta heill? on poikaa sodassa. Kaikki he ovat tai ainakin koettavat olla hilpe?ll? mielell?. Uskotaan, ett? sota p??ttyy pian, ett? kaikki on valmiina uudeksi vuodeksi.

Kuulen parin vanhan miehen juttelevan, toisen luodessa, toisen polkiessa heini? latoon. He laskevat jo sodan voittoja ja tappioita. Hotellit tulevat tietysti k?rsim??n matkailijain puutteesta, mutta maamies hy?tyy. H?nen tuotteensa, liha, voi, juusto tulevat olemaan hyviss? hinnoissa, mutta varsinkin hein?t. Se ei ole en?? hein?, joka t?ss? kahisee hangon p??ss?, se on hopeakuontalo, joka siin? helisee. On kuulunut, ett? herttuan maat ja niiden riista julistetaan takavarikoiduiksi, koska h?n on vieraan maan alamainen. Mets?stys joutuu luultavasti vapaaksi, ja ainakin saa vuoriston vartiov?ki ampua kauriita muonakseen.

-Mit? mahtanee erakko siihen sanoa?

-?ij? paha.

Sek? oli heid?n pohjimmainen suhtautumisensa h?neen?

Pari naista tulee puhelemaan kanssani. Kuka on vienyt pois madonnan? Erakko itsek?? Mit? varten? He olisivat tahtoneet rukoilla h?nt?, ett? h?n soisi heid?n aseilleen pikaisen voiton.-Kuinka te voisitte rauhan madonnalta semmoista rukoilla?-Koska pikaista voittoa seuraisi pikainen rauha. Sitten ei koskaan en?? syttyisi sotia, kun me olisimme kukistaneet kaikki vihollisemme; ei kukaan heist? en?? voisi aloittaa sotaa meit? vastaan, kun he kaikki olisivat kukistetut. Pyyt?k?? h?nt? panemaan rauhan madonna siihen, miss? se oli.-Voittehan rukoilla sit? muilta madonnilta.-T?ytyy rukoilla kaikkia madonnia, kaikkia pyhi? t?ytyy rukoilla. Kaikki pyhimykset ovat rukoiltavat meid?n puolellemme.

Sen verran he olivat selvill? siit?. Se oli heid?n k?sityksens? erakosta ja h?nen aatteestaan.

Oli h?nell? sittenkin ollut oikea vaisto korjatessaan pois madonnansa.

* * * * *

J?in sinne, kun en tiennyt, minne muuannekaan menisin. Kotimaahan olivat tiet toistaiseksi tukossa. T??ll? sain n?ht?v?sti olla rauhassa.

Vuorillemme tuli talvi pian, k??rien vaippaansa ensin ylemm?n vuoriston, valahtaen sitten meid?n yllemme ja levitt?en viimein liepeens? laaksoon asti. Pian istuimme siell? kinosten keskess? niinkuin pakopirtill? ennen, eristettyin? kaikesta, mutta tuntien ja aavistaen kaiken kaameuden ja onnettomuuden olemassaolon. Olemme kuin langattomassa yhteydess? ampumahautojen kanssa kaikilla rintamilla. Kuulemme kanuunain paukkeen, kuularuiskujen r?tin?n, huudot, korinat ja valitukset. Joskus saamme tukun sanomalehti?, joita meille laaksosta tuodaan. Ajatuksillamme ei ole muuta suuntaa kuin sota. Jos ne joskus poikkeavatkin muuanne, palaavat ne kuitenkin heti sinne takaisin. Ja aina nousee kysymyksi?, vanhoja ja uusia, tuskaisia ja turhia, joihin ei koskaan tule vastausta.

Mit? varten t?m? palo sytytettiin? Mit? aiotaan sill? saavuttaa, jota ei olisi voitu saavuttaa ilman sit?? Miksi aatteelliseksi hyv?ksi vuotaa kaikki tuo veri? Uhkasivatko jotkut persialaiset jotakin Hellasta? Ovatko nyt mitk??n Alankomaat olleet pakotetut luomaan espanjalaisten sortajainsa iest?? Ahdistiko puolikuu risti?? Onko ajettavana mink??n uskonvapauden tai orjain tai muiden vapautuksen asia? Kun luen heid?n tarkoituksistaan, on minusta, niinkuin he itsek??n eiv?t olisi niist? selvill?. Niit? on heill? joka p?iv? jokin uusi. Kaikki sanovat tahtoneensa sit? est??. Kaikki olivat siihen pakotetut. Kaikki syytt?v?t toisiaan ja pesev?t k?tens?. Ei kenell?k??n ollut siis niin t?rke?t? asiaa, ett? h?n ehdoin tahdoin olisi tahtonut vied? sen sodan tuomioistuimen ratkaistavaksi. Sota oli yll?tys ja erehdys. Mutta jos tuli erehdys, miksi he eiv?t siit? lakkaa?

Jos maailma nykykannallaan ollen ei viel? saanut j?rjestetyksi asioitaan ilman sotaa, jos ihmiskunnan, umpikujaan joutuneena, t?ytyi siit? ulos p??st?kseen murtaa tiens? v?kivalloin, miksei silloin yht? hyvin puhjennut se suuri luokkataistelu, jota on odotettu ja pel?tty, se orjain ja kurjain kapina-tasaamaan tavaroita ja jakamaan maita? Se ei puhjennut, mutta sen sijaan rahaton ja maaton rahvas antaa ainoansakin, henkens?kin, rahan ja tavaran ei tasaamiseen, vaan kasaamiseen entist? ep?tasaisempiin r?ykki?ihin. Mutta ehk? puhkeaa viel? sekin sota? Koko maailman Sedania seuraako koko maailman kommuuni? Onhan nyt opetettu kaikissa maissa vetoamaan v?kivaltaan ja voimaan korkeimpana oikeutena. Ent? kun k?sipommit ja myrkkykaasut joka miehen k?dess? alkavat ty?ns? kadunkulmissa ja bulevardien risteyksiss?, yht? haavaa joka p??kaupungissa.

Enk? kuitenkaan voi olla joskus tekem?tt? laskelmia siit?, mit? kukin lopulta t?st? sodasta hy?tyy. Yll?t?n itseni ajattelemasta: jos se voittaa, seuraa siit? se ja se;-jos se ja se joutuu tappiolle, on se sille ja sille asialle eduksi. Mit? toiveita on minulla, kuinka soisin k?yv?n? Jos uskoisin madonnan voimaan, jos uskoisin h?nen voivan antaa, mit? pyyd?n-mit? h?nelt? pyyt?isin? Virit?n itseni tuntemaan ja toivomaan sen mukaisesti, arvioimaan sen mukaisesti voittoja ja tappioita, etenemisi? ja per?ytymisi?.

Mutta saako kukaan ottaa omaksi hyv?kseen mit??n, mik? ehk? on saavutettu toisten h?vi?ll? ja silpomisella? Heid?n t?ytyy ensin saada hyvityksens?, k?vi miten k?vi, oikeuden t?ytyy ensin voittaa siell?, miss? sit? on r?ikeimmin rikottu. Paperitraktaattien, juuri niiden t?ytyy saada tehonsa takaisin. Muut voivat odottaa. Ei kukaan heikko saa ottaa mit??n kenelt?k??n, joka on muilta heikoilta ry?st?nyt, ei mit??n k?dest?, joka on tahrattu toisten heikkojen vereen... Min? kuulen, kuinka minulle jossakin nauretaan:-Kyll? sitten saavat osapuolet odottaa ... mit? se heihin kuuluu ... mit? sill? on v?li?, mitenk? ja kenelt?-kunhan-?

Ehkei olekaan, niinkuin maailma nyt on j?rjestetty. Mutta maailmahan olikin j?rjestett?v? kokonaan toisin. Siin? j?rjest?misess? voi olla mukana ainoastaan se, joka ei ole ollut mukana j?rjest?m?ss?, niinkuin sit? nyt j?rjestet??n, ja siit? hy?tym?ss?...

El kenenk??n sotivan asia voi olla niiden asia, jotka eiv?t sotaa hyv?ksy. Sill? he kaikki taistelevat turhaan, mist? taistellevatkin, kaatuvat hy?dytt?m?sti, mink? hyv?ksi luullevatkin kaatuvansa. Maailman urhoollisimpien, parhaimpien, nerokkaimpien veri vuotaa siis juoksuhaudoissa hukkaan. Mutta koska kerran tahtovat, niin taistelkoot, kaatukoot...

Kun edes saisi syd?mens? turtumaan siihen, kiedotuksi ymp?rilleen v?linpit?m?tt?myyden ja unhotuksen vaipan, niinkuin se, joka peitt?? nuo autiot vuoret. Kun voisi p??st? kaikesta ajattelemalla: sotikoot, tapelkoot, mit? se minuun kuuluu! Ennen kaikkea-kun saisi mielest??n pois sen, mit? oli uneksinut ja uskonut.

Mutta kun y? ja ymp?rist? ovat hiljaisimmillaan, tulevat lempiaatteet ja mielihaaveet, niinkuin ei mit??n olisi muuttunut, kehien eteen kaiken, mit? muinoin oli maailmanrauhasta ja sen mahdollisuudesta runoillut ja miten sit? rakennellut.

Mit? kaikkea olikaan siell? ravintolan edustalla, seuratessamme liikett? kahden tunnelin suulla, p??telty maailmanliikenteest?, maailmanj?rjestyksest?, ihmiskunnan rauhallisista yhteisharrastuksista, kansojen veljeydest?, koko sivistyneen maailman yhteenkuuluvaisuudesta, sotien ja vihollisuuksien mahdottomuudesta-mit? olikaan siin? puhuttu kansainv?listen ennakkoluulojen h?ipymisest?: kuinka on jo syntym?ss? kansojen yhteinen yl?luokka, joka johtaa niit? rauhan hengess? ja pakottaa ne omien etujensakin vuoksi olemaan velji? ja sill? tavoin suhtautumaan toisiinsa!... Johan ne nuoret miehet-se kirkassilm?isin, hehkuvaposkisin niist?, johan h?n oli luullut pikajunan nopeudella rient?v?ns? siihen ihannemaahan, tuhatvuotiseen valtakuntaan, jossa ei ole sotia, ei ruttoja, ei k?rsimyksi?, tuskin kuolemaakaan... Min?kin uskoin heihin, sill? mikseiv?t ne tuollaiset rotukansat, ?lykk??t, voimakkaat, saatuaan aikaan sen, mink? jo ovat saaneet, voisi saada aikaan viel? enemp??kin, toteuttaa ?lyll??n, tarmollaan ja hyv?ll? tahdollaan viimeisimm?t, huimaavimmat suunnitelmansa, saavuttaa mit? huippuja hyv?ns?!

Sitten retkeni t?nne yl?s sin? hele?n?, aatepuhtaana, sointuvana sunnuntaina, kun erakon rauhanviittojen v?litse hiljalleen nousin ja melkein tiet?m?tt?ni omistin h?nen uskonsa sen ilman mukana, jota hengitin, puhdistuen ep?ilyst?ni, niinkuin veri puhdistuu pahoista aineksistaan auringon ja vuoriston ilman vaikutuksesta...

Ja sitten niiden herkkien nuorten miesten innostus t?ss? t?m?n takan ymp?rill?, jota h?n piti vireill? ker??mill??n kuivilla kanervilla- heid?n hehkuvat puheensa, aatteet, jotka uskoin olevan ei ainoastaan heid?n vaan koko maailman parhaan nuorison, joka vuorostaan oli saanut ne maailman jaloimmilta miehilt?, suurimmilta ajattelijoilta, runoilijoilta ja tiet?jilt?-koko se ilta ja y?. Ja erakon usko, ett? h?nen madonnansa on jumalolento, jota jo palvellaan ja jonka tunnustajia pian on oleva kaikissa maissa...

Kaikki se oli joskus ollut olemassa. Eik? se aika ollut mik??n kaukainen aika, ei mik??n h?m?r?, ihannoimalla luotu arkadinen muinaisuus, vaan ?sken totena ja uskottavana eletty. Miksi siit? ei en?? ole mit??n j?lell?! Miksi se oli harhaa!

Vaan eik? siit? todellakaan ole mit??n j?lell?? Onko se sittenk??n harhaa?

* * * * *

Kuluu viikkoja, en tied? oikein miten. Mit? muuta koettanenkin ajatella ja kuvitella, ajatus p??ttyy aina lopulta n?ihin yksiin ja samoihin: upotettuihin valtamerilaivoihin ... miinoihin ajaneisiin risteilij?ihin, jotka iskun saatuaan korskahtavat pystyyn ja kerran leimahtaen katoavat kuin meteori veteen ... h?vinneisiin vedenalaisiin, joiden viimeisest? hengenvedosta tuo tiedon vain pinnalle pulpahtava rasvakupla ... juoksukaivantoihin, joiden pohjaan tuon tuostakin nuori mies, joku kansansa parhaista, tuuskahtaa t?hystystelineelt??n, punaten verell??n sen lumisohjuisen veden... Nuo kuvat k?yv?t pysyv?ksi painajaiseksi, tullen milloin miss?kin muodossa, ei vain ?in, vaan my?skin p?ivin.

Emme n?ist? emmek? juuri muustakaan en?? puhu. En tied?, mit? yst?v?ni oikein miettii ja tuntee, mille kannalle h?n lienee kehittynyt. Kielt??k? h?n yh?. Eik? h?nelle ole v?h??k??n valjennut? En ole kuullut h?nen edes rukoilevan, niinkuin h?n teki ennen, joka aamu ja ilta. Ovatko h?nen ja h?nen Jumalansa v?lit kokonaan katkenneet? H?n ei n?yt? saavan rauhaa miss??n. Usein h?n on p?iv?kausia poissa, koiransa kanssa vuoristossa, muka eksyneit? etsim?ss?, mutta ket??n tapaamatta, sill? eih?n siell? nyt kukaan liiku eik? tarvitse apua. Mutta h?nen n?ht?v?sti t?ytyy saada olla liikkeell?, viihdytt?m?ss? edes sill? tavoin sis?ist? kipua, jota h?n ei osaa lievent?? valittamalla eik? toiselle tulkitsemalla.

H?nen madonnansa seisoo yh? hyl?ttyn? nurkassa, peite yll??n, samalla paikalla, mihin h?n on sen asettanut. Ollaan joulussa, sen aaton ilta h?m?rt??. H?n k?velee edestakaisin lattialla, harhailevin askelin. H?n pys?htyy madonnansa eteen, koskettaa peitett?, ik??nkuin aikoisi nostaa sen pois, mutta ei tee sit?, puhaltaa p?ly? sen p??lt?, tasoittelee sen laskoksia, j?tt?? sen siihen ja jatkaa k?vely??n.

Sivuutamme pyh?t, niit? mill??n tavoin erikoisemmin merkitsem?tt?-kun ei h?n, en min?k??n,-niiden tuottamatta mit??n muutosta oloihimme ja mieliimme. Tulee uudenvuoden p?iv?. H?n ei toivota minulle hyv?? uuttavuotta enk? min?k??n h?nelle. H?nen n?ytt?? olevan yh? vaikeampi olla. Nyt h?n ei en?? mene ulos, vaan lep?? vuoteessaan tai istuu, miss? sattuu, pitk?t ajat eteens? tuijottaen; antaen minun hoitaa pienet teht?v?mme, elukkain ruokinnan, hein?in kantamisen alempaa ladoista ja puiden pilkonnan.

Ollaan loppiaisessa. On kirkas, kaunis aamu. R?yst?s jo tippuu p?iv?n puolella.

-Nyth?n on kolmen kuninkaan ja Betlehemin t?hden p?iv? ... vapahtajan pakanoille ilmestymisen juhla, sanon, jotakin sanoakseni.

Silloin h?n lavitsaltaan ponnahtaen, luoden ylt??n kuin painon, puhkeaa:

-Min? en jaksa ... en jaksa olla siihen uskomatta!

-Maailmanrauhanko mahdollisuuteen?

-Minun t?ytyy siihen uskoa!

-Huolimatta kaikesta?

-Kaikesta huolimatta minun t?ytyy siihen uskoa. Ei se voi olla harhaa. Oli v??rin, mit? sanoin. Koska Hanselikin... Se ei toteudu, jos ei siihen kukaan usko... Sen toteutuminen alkaa heti, kun jokukaan siihen uskoo.

H?nen silmiss??n oli taas sama haaveellinen ilme, mik? niiss? oli ollut ennen. Otsan rypyt olivat samassa kuin silinneet ja piirteet pehmenneet. Vapauttavalla liikkeell? h?n nosti repun selk??ns? ja riensi alas kyl??n, jossa h?n ei ollut k?ynyt sitten sodan puhkeamisen.

H?n siis uskoo taas. Maailmanrauha oli ollut mahdoton, nyt se taas on mahdollinen. H?nen sielunsa on ollut poissa liitoksistaan, nyt se on jotenkuten p??ssyt j?lleen sijoilleen.

Mit? on tapahtunut, mik? ihme on saanut sen aikaan? Ainoastaan tarve uskoa siihen, mahdottomuus olla siihen uskomatta. Ei mit??n uutta asianhaaraa ole tullut lis?ksi. Mutta h?n ei jaksa muuta, h?n uskoo sent?hden, ett? h?nen t?ytyy, ja h?n voi tehd? sen sent?hden, ett? h?n tahtoo. Uskominen on h?nelle elinehto.

H?n tukehtuu, jos ei saa hengitt?? sen ilmaa.

En oudoksu sit?. Minusta on luonnollisin asia maailmassa, ett? h?n taas uskoo. H?nen tietysti pit?? uskoa-juuri kaikesta huolimatta. Ja minussa on heti tarve uskoa niinkuin h?n. Minulle tapahtuu taas, mik? oli tapahtunut entisen uskovaisen yst?v?ni suhteen: jos joku olisi tullut vastav?itteineen, olisin k?ynyt niit? kumoamaan, vaikka ne olisivat olleet omanikin. Miksi juuri t?m? sota riist?isi maailmanrauhan yst?vilt? uskon sen toteutumisen mahdollisuuteen enemm?n kuin muutkaan sodat, jotka eiv?t ole voineet sit? j?rkytt??? Onhan aate ollut aina olemassa, onhan usko siihen ja toiminta sen hyv?ksi lakkaamatta kasvanut, sota sodalta.

Olisin t?ll? kertaa ennen kaikkea sanonut, ett? usko jonkin aatteen tai asian tulevaisuuteen on mit? hirmuisin ase sen puolesta, koska se j?ykk?n?, itsepintaisena ei s?iky mit??n syit? ja vastuksia, ei anna mink??nlaisten tosiasiain j?rkytt?? itse??n, ei pel?sty mist??n k?rsimist??n tappioista, vaan uurtaa uurtamistaan vuosisatojen vallihaudoissa, kaivannoissa ja katakombeissa, nostaa sata p??t?, kun yksi katkaistaan, voittaa lopulta ja rakentaa, ei linnaa pilviin, vaan pyh?n Pietarinkirkon juuri sen sirkuksen sijalle, miss? uskovia kerran poltettiin ja teurastettiin...

* * * * *

Illan suussa h?n palasi, temmaten kiireesti oven auki, silm?t s?teillen ja posket hehkuen.

-Mit? on tapahtunut? Onko rauha tehty?

-On tapahtunut paljoa enemm?n!

H?n ojensi minulle sanomalehden ja n?ytti paikan, josta minun oli luettava. Luin: "Keskell? sodan kauhuja on mielt?ylent?v?? saada tiet??, kuinka joulua vietettiin l?nsirintamalla, er??ll? sen englantilais-saksalaisella osalla. Siit? antavat tietoja monet englantilaisten upseerien ja sotilaiden kirjeet, joita on julkaistu englantilaisissa lehdiss?. N?m? tiedot osoittavat, ett? ihminen sittenkin on ihminen ja ett? t?n? ??rimm?isen vihan ja vihollisuuden aikanakin inhimilliset tunteet v?kisinkin pakottautuvat ulos sen painon alta, jonka niiden p??lle ovat panneet politiikka ja sotatila."

"Er?s englantilainen upseeri kirjoittaa..."

-Antakaa min? luen!

H?n otti minulta lehden ja luki:

-"Er?s englantilainen upseeri kirjoittaa n?in:

'Te erehdytte suuresti, jos luulette, ett? me vastaanotimme joulun huonosti. P?in vastoin se oli mit? ihmeellisin joulu. En vaihtaisi t?t? joulua mihink??n maailmassa. Emme voineet jouluaattona kokonaan pid?tt?? joulutunteitamme. Ihailimme ensin komeata auringonlaskua. Sitten n?imme kalpean kuun nousevan vihollisten asemien takaa ja valaisevan niit?. Sen valossa kimmelsiv?t kaukana saksalaisten piikkilankaesteet. Yht'?kki? olimme kuulevinamme virren s?veli? sielt?p?in. Kuoro kuului yh? selvemmin ja selvemmin. Virsi seurasi toistaan. Muutamat niist? olivat tutut meille englantilaisille, ja me yhdyimme niihin. Jollei olisi kuulunut kaukaista kumeata kanuunanammuntaa, olisi ymp?rill?mme vallinnut t?ydellinen 'rauha' ja 'hyv? tahto'. Lopulta kuulimme joululaulumme 'Merry Cristmas'in' s?velet ja nyt emme en?? voineet pid?tt?yty?. Useat meist? hypp?siv?t vallihaudoista, me kiipesimme piikkilankaesteiden yli, menimme puolitiehen vihollisen juoksuhautoja kohti ja tapasimme siell? saksalaiset, jotka olivat tulleet meit? vastuuseen. Tervehdimme toisiamme, toivotimme onnea ja joulurauhaa ja jakelimme toisillemme lahjaksi sanomalehti?, tupakkaa ja muita lahjoja.'"

H?n ei malttanut lukea loppuun, antoi taas lehden minulle ja meni nurkkaan, jossa rauhanmadonna yh? seisoi peitetyin kasvoin. H?n poisti vaatteen, otti madonnan syliins? ja riensi ulos. Hangessa hoippuen kantoi h?n sit? varoskellen kuin kummi ristitt?v?ksi viet?v?? lasta.

Luen edelleen samasta lehdest?:

"Toisesta paikasta kirjoittaa er?s sotamies: 'Kello 5 illalla me kuulimme orkesterin s?veli? saksalaisten puolelta, mutta meid?n tykist?mme sekaantui asiaan l?hett?m?ll? muutamia projektiilej? juuri vihollisten tiheint? rintamaa kohti. Voitte ajatella, kuinka k?vi soittajain. Mutta kun y? tuli, h?mm?styimme kovin n?hdess?mme, kuinka saksalaiset asettivat joulukuusia valleille juoksuhautojen eteen ja itse ryhmittyiv?t niiden ymp?rille. Me nousimme haudoistamme ja luulimme aluksi, ett? se oli jokin v?ijytys, mutta hetken kuluttua meni kolme meid?n upseeriamme kolmea saksalaista upseeria vastaan, jotka tulivat heit? kohti. Valonheitt?j? valaisi heid?n tiet??n. Oli jotakin aivan odottamatonta ja ihmeellist? n?hd?, kuinka n?m? kuusi upseeria kohtasivat toisensa rintamien v?lill?, puristivat toistensa k?si? ja valonheitt?j?n h?ik?isev?ss? valossa tarjosivat toisilleen tupakkaa. Aivan haltioissaan alkoivat meid?n poikamme kiihke?sti taputtaa k?si??n. Kun upseerimme palasivat, tuli meid?n vuoromme. Suuressa laumassa me riensimme odottamattomien yst?viemme luo ja tarjosimme heille suklaata, jota he mielell??n ottivat vastaan. Me sovimme siit?, ettemme ammu toisiamme ennen puolta y?t?.'

'Itsen??n joulup?iv?n? muodostui t?m? yht'?kkinen yst?vyys viel? hellemm?ksi. Ei en?? ep?ilty toisiaan, vaan aamusta alkaen kokoontuivat vastustajat molemmista leireist? rintamien v?liin. Noin puolet miehist?st?mme oli j?tt?nyt juoksuhautansa paiskatakseen k?tt? saksalaisille ja antaakseen ja vastaanottaakseen lahjoja. Saksalaiset pyysiv?t, ett? auttaisimme heit? hautaamaan heid?n kaatuneitaan. Siihen me kernaasti suostuimme. Heid?n upseerinsa rukoili rukouksen saksaksi, ja me kuuntelimme t?t? rukousta yhdess? saksalaisten sotamiesten kanssa paljain p?in. Ne ovat kunnon poikia, oikeita gentlemanneja ja parhaita tovereita. Huomenna alkaa taistelu taas, mutta parempi olisi saada taistella jotakin toista rintaman osaa vastaan kuin sit?, jossa meill? on jouluyst?v?mme.'"

Tuossa koruttomassa joulukuvauksessa-eik? siin? ollut kuin syntym?ss? olevan legendan pohjas?vel. Se olisi voinut alkaa n?in: "ja tapahtui siihen aikaan, kun kaikki maailma oli sodassa, ett? heid?n v?ijyess??n vallihaudoissa Herran virsi soi..."

Erakko seisoi taas ovessa, kasvoillaan haltioitunut ilme.

-Kansat eiv?t vihaa toisiaan kansoina! He uskovat, ett? is? taivaassa on heid?n yhteinen is?ns?!

Se oli siis riitt?nyt saamaan h?net vakuutetuksi siit?, etteiv?t kansat vihaa toisiaan kansoina-se, ett? maailmansodassa oli ollut hetken aselepo, ett? muutamat juoksuhautojen yksitoikkoisuuteen kyll?styneet olivat joulutunnelman valtaamina veisanneet yhdess? virren, haudanneet kuolleita ja tarjonneet toisilleen suklaata ja tupakkaa.

Ja sen johdosta h?n oli katsonut ajan tulleen poistaa peitteen maailmanrauhanmadonnan kasvoilta ja vied? h?net entisille sijoilleen.

Ja miksei se olisi riitt?nyt h?nelle, joka jo ilman sit?kin oli saanut uskonsa takaisin?

Sill? mit? vallihautoihin komennetut olisivat voineet enemp??k??n tehd?? Jos se olisi ollut heid?n vallassaan, eiv?t he en?? olisi ampuneet n?it?-yst?vi??n.

Mutta mik? oli tapahtunut yht??ll?, olisi voinut tapahtua toisaallakin, mill? rintamalla hyv?ns?, eik? vain jouluna, vaan milloin hyv?ns?, tunteiden tultua siihen vireeseen, ett? ollaan yksi? kristityit? ja yksi? velji?.

H?nell? oli k?dess??n kaksi lapiota. Toisen niist? h?n tarjosi minulle, pyyt?en minua tulemaan alas madonnan penkereelle. Matkalla h?n kertoi kuulumisia laaksosta. Siell? oli joka talossa suru. Oli jurottavaa vihaa ja pingoitettua kiukkua, mutta ei en?? mit??n uskoa eik? sit? innostusta mit? kes?ll?. H?nt? oli kyl?n laitaan seurannut Hanselin ?iti, puhuakseen siell?, mit? ei voinut puhua kyl?ss?. H?n tahtoisi taas rukoilla ikuista rauhaa ihmisten kesken, mutta h?n ei voi tehd? sit? siell? miss??n. Siell? on kielletty rukoilemasta rauhaa. Kaikki kirkot ja kappelit ja alttarit ovat varatut niille, jotka rukoilevat menestyst? aseille ja sotaa viimeiseen hengenvetoon. Ei miss??n ole jumalan?iti? eik? muuta pyhimyst?, jolta voisi tai uskaltaisi rukoilla rauhaa.

-"Pankaa paikoilleen taas se teid?n madonnanne", pyysi h?n. "Sytytt?k?? tuohus h?nen eteens?, niin tied?mme tulla. Meit? on t??ll? joitakuita muitakin kuin min?." H?n kertoi, kuinka he olivat katselleet t?nne jouluna ja uudenvuoden y?n?, toivoen n?kev?ns? tulen niinkuin ennen... Er??ss? taistelussa on koko se komppania, jonka kanssa Hanselin olisi ollut ment?v?, pyyhk?isty pois.

El ainoatakaan ole j??nyt henkiin.

Rauhan madonnan penkereen oli talvi kokonaan nietostanut umpeen. Loimme tien alttarille ja puhdistimme sen lumesta. H?n kaivoi kinokseen alttarin yl?puolelle komeron ja asetti madonnansa siihen, sen entiseen paikkaan, josta se n?ki ja josta se itse voi n?ky? laaksoon saakka. Sitten h?n rakensi kokoonpuristamistaan lumipalloista lyhdyt alttarille, semmoisen, joita lapset suojas??ll? rakentelevat, ja pani sen sis??n kolme kynttil??. Oli tullut jo ilta, ja h?n sytytti ne. H?nell? oli sama ilme kuin lapsella, joka saatuaan laitoksensa valmiiksi odottaa vanhempia ihmett? katsomaan. Ihastuneesti hymyillen h?n sanoi:

-Nyt ne sen n?kev?t ja voivat tulla niinkuin ennenkin, jotka tahtovat.

Siin? lyhty sitten loisti keskell? autioita hankia, lumier?maassa j??kylmien tunturihuippujen v?liss?, loitolla maailmasta, n?kyen niille, jotka tahtoivat sen n?hd?. Ja siin? meit? seisoi kinoskaivannossa, kuin juoksuhaudassa mekin, yl?puolella pilvien, alipuolella ylimpien huippujen kaksi, jotka keskell? maailmansotaa, suurvaltasotaa, sen hurjimmillaan riehuessa kaikilla rintamilla, kuitenkin kaikitenkin uskoimme, kun emme muutakaan osanneet, ett? maailmanrauha kerran toteutuu ... ett? se ei toteudu, ellei sen toteutumiseen kukaan usko, mutta ett? sen toteutuminen alkaa heti, kun siihen jokukaan uskoo...