Chapter 3 No.3

Siell? odotti minua iloinen yll?tys, toisp?iv?iset nuoret miehet, rauhankongressilaiset ja vuorikiipeilij?t. He ottivat minut vastaan j?lleentapaamisen yhteisell? kuorotervehdyksell?. Ja is?nn?lle huudahti heist? muuan:

-No, is?, olette niin tyytyv?isen n?k?inen, kuin olisitte voittanut uuden opetuslapsen.

-Ah, ei ollut tarvis h?nt? voittaa, h?n on jo madonnan yst?v? niinkuin tekin, yst?v?t, sanoi erakko hilpe?sti.

-Kuinka monta lienette jo voittanutkaan meit? t??ll? ylh??ll?!

-Onhan madonna joka vuosi n?hnyt heit? saapuvan yh? useampia, jotka uskovat ja tulevat uudestaankin h?nt? tervehtim??n. Toivon, ett? tekin tulette viel? toiste. H?nen halvimman palvelijansa mieli olisi siit? kiitollinen ja hyv?.

Tavassa, mill? h?n sen sanoi, ei ollut mit??n tekopyh?? vaatimattomuutta; h?n sanoi sen kyll? ujosti, mutta samalla koruttomasti, kaunis, valoisa ilme haaveellisissa, tummissa silmiss??n. H?n oli avannut sein?kaapin, ottanut sielt? leip?? ja juustoa ja asettanut eteeni.

-Olkaa hyv?!

H?n poistui, ja me kuulimme h?nen huoneen takana kutsuvan elukoitaan lypsett?v?ksi.

Nuorilla miehill? oli ollut onnistunut retki. He olivat olleet t?n? aamuna Wildspitzell?, ilma oli ollut tyven ja kuulakka, monen tunnin k?vely aamupakkasessa helisevi? hankia my?ten oli ollut suurenmoisen ihana. Lev?tty??n t?ss? p?iv?syd?men oli heill? aikomus pian l?hte? nousemaan suojamajalle ja y?py? sinne, ollakseen heti aamun sarastaessa siell? valmiina valloittamaan Hornspitzen. He olivat herk?ll?, hilpe?ll? mielell? sy?ty??n, lev?tty??n ja nyt iltaviile?n tultua l?mmitelless??n jalkapohjiaan takan ??ress?.

He olivat hekin sen omituisen vaikutuksen alaisina, joka l?hti t?st? miehest?, ja yht? ihastuneita kuin min?kin h?neen ja h?nen omituiseen tapaansa ajaa rauhanaatetta t??ll? yl?puolella pilvien. Ja heill? oli ilmeinen halu olla h?nelle mieliksi, osoittaa h?nelle olevansa samaa mielt? kuin h?n,-aivan niinkuin minullakin oli ollut heti h?net n?hty?ni. Sellainen halu valtaa meid?t usein lasten ja hyvien ihmisten seurassa. Se on meiss? usein ilmaus siit?, mik? meiss? on hienointa ja parasta. Eik? se aina ole pelkk?? kohteliaisuutta eik? ulkokullaisuutta eik? suosioonpyrkimisen halua-uskomaton, ep?ilij?, kielt?j?kin l?yt??, sellainen tarpeen tullen, uskovan seurassa itsest??n t?hteit? lapsuutensa uskosta ja lapsuutensa aikuisista mielialoista, l?yt?? ne mielihyv?kseen ja hakee niiden avulla yhtym?kohtia. Sellainen ymm?rt?misen ja yhtymisen halu ei synny miss? hyv?ns?, se valitsee aikoja ja paikkoja, tarviten oikeata ymp?rist?? ja oikeata tunnelmaa. Jos me olisimme kohdanneet t?m?n miehen jossakin muualla, alhaalla omassa maailmassamme emmek? h?nen maailmassaan t??ll? ylh??ll?, olisi luultavasti j??nyt tulematta se antautuminen niihin aatteisiin ja tunteisiin, jotka t??ll? puhkesivat esiin kuin itsest??n, kuin ominamme, ilman muuta aihetta, ainoastaan pelk?st? pyrkimyksest? p??st? sopusointuun sen hengen kanssa, joka t??ll? vallitsi ja johon h?n oli meid?t, ainakin minut, viritt?nyt valmiiksi jo ennen, kuin olimme t?nne saapuneetkaan.

-Te n?itte h?nen madonnansa ja taulunsa-Eik? ole kovin herttaista sill? tavalla ilmaista uskoaan ja ajaa asiaansa! puhkesi heist? munan heti, kun h?n oli mennyt.-Jos emme ennen olisi olleet rauhanaatteen miehi?, olisimme sit? kuitenkin nyt.

Sanoin, ett? ainoastaan h?nen t?htens? tahtoisin uskoa, ett? h?nen unelmansa pysyv?st? maailmanrauhasta jo on toteutunut tai ainakin pian tulee toteutumaan.

-Miksei se toteutuisi! Miksei maailmanrauha oikeastaan olisi mahdollinen? tarttui heti toinen siihen kiinni. Ihmeh?n se olisi, mutta onhan nykyaika ihmeit? t?ynn?. Onhan aika aatteellisillakin aloilla mennyt niin satumaisen huimaavaa vauhtia eteenp?in, tehnyt saavutuksia, joita tuonnoin ei edes oltu voitu haaveilla, ett? voi olettaa mahdolliseksi melkein mit? tahansa, mik? ennen ohi pelkk?? satua. Mikseiv?t mieletkin muuttuisi s?hk?n avulla, ennakkoluulot r?j?ht?isi ilmaan kuin pommeilla ammuttuina?

-Totta kai!

Ja yht'?kki? oli siin?-sill? herkkyydell? ja valmiudella, mik? on ominaista kaikille ?lyllisesti valppaille, sill? helppoudella, mill? nuorten ajatukset lehahtavat lentoon ja saapuvat p??maaliinsa yli kaikkien esteiden ja ennakkoluulojen, mist??n todellisuudesta v?litt?m?tt?-virinnyt rauhanaatteen ylistely ja keskustelu sen toteutumisen mahdollisuudesta, samoin kuin maailmanliikenteest? ja -veljeydest? eilen tuolla alhaalla. K?den k??nteess? se todistettiin mahdolliseksi ja otettiin todistelu todeksi, ainakin sill? hetkell?. S?vel n?kyi olevan kaikille tuttu, ja kun yksi antoi ??nen, yhtyiv?t toiset.

-Mit? rauha kansojen v?lill? oikeastaan olisi muuta kuin hiukan laajennusta siit? rauhasta, joka jo vallitsee kansojen keskuudessa! Koska kokonaiset ihmisryhm?t, eturyhm?t, puolueet, eri kansankerrokset ratkaisevat riitansa tuomioistuimien edess?, joita ei viel? kovinkaan kauan sitten tunnustettu, mikseiv?t valtiotkin olisi siihen kypsyneet v?lisiins? asioihin n?hden? Kun kerran on saatu aikaan yhteiskuntaj?rjestys, miksei voitaisi saada aikaan maailmanj?rjestyst? samassa mieless?? Miksi kansat k?visiv?t toistensa kimppuun, kun monia kansoja luvultaan suuremmat ihmisryhm?t, joiden edut ovat paljoa ristiriitaisemmat kuin kansojen edut, eiv?t sit? en?? tee? Ovathan suurissakin maissa, jopa maanosissakin, miljoonat ihmiset jo vuosisatoja el?neet toistensa kanssa sellaisissa v?leiss?, etteiv?t he etujensa valvomiseksi ja oikeuksiensa saavuttamiseksi ry?st?, tapa, polta eiv?tk? v?kivaltaisesti anasta toisen omaa, h?nen maataan, h?nen karjaansa, niinkuin silloin, kun laillista olotilaa ja yhteiskuntaj?rjestyst? ei viel? ollut olemassa. Miksi ei siis...?

Erakko tuli, tuoden minulle tuopin maitoa. H?n aikoi sanoa jotakin, mutta poistui ja palasi mukanaan kanervakimppu, jolla virkisti tulta takassa. Niin pian kuin aurinko oli mennyt vuoren suojaan, oli tullut syksyn tunnelma huoneeseen, ja elpyv? takkatuli lis?si kodikkuutta.

-Ja kuitenkin on niiden miljoonain kesken, jotka voivat kuulua eri kansallisuuksiin, puhua eri kieli?, olla eri uskontoja, jopa eri rotujakin, olemassa monenlaisia, mit? vastakkaisimpia etuja, ja heid?n keskess??n kuohuu kiivaita, hillitt?mi? intohimoja. N?m? ristiriidat voivat olla saman kansan yksil?jen tai sen eri kansankerroksien kesken aivan yht? vaikeat sovittaa kuin eri kansojen kesken, mutta eih?n niit? en?? ajatellakaan ruveta aseiden avulla ratkaisemaan. Riitapuolet itsekin pit?isiv?t sit? mielett?myyten?. Jos kerran vuosituhansien kehitys on voittanut kaikki ne ??rett?m?t vaikeudet, joita on ollut voitettavana, ennenkuin verikosto on poistettu ja omank?den oikeus saatu lakkautetuksi, niin tuntuuhan melkein silt?, kuin omank?den oikeuden ja v?kev?mm?n anastusvallan lakkaamisen kansojenkin kesken pit?isi voida pudota meille kyps?n? hedelm?n? puusta.

-Perustus maailmanrauhalle on kyll? jo olemassa...

-Niinkuin Pietarin kirkko on rakennettu sille kalliolle, joka on sen perustus ... jolle ... virkkoi erakko, silmiss? viaton, lapsellinen ilme.

H?n oli istuutunut ovensuuhun ja kuunnellut siit?. Kaikki k??ntyiv?t h?neen, ja syntyi hetken ??nett?myys.

-Niin, jatkakaa vain, sanoi h?n punastuen ja hiukan h?mill??n.

-Tehk?? hyvin ja sanokaa itse...

-Min? sanoin jo...

-Tarvittaisiinhan oikeastaan varsin v?h?n maailmanrauhan aikaansaamiseksi, aikoi joku, murteestaan p??tt?en englantilainen, kaunis, solakka nuorukainen. Se olisi kahden rodun asia, meid?n anglosaksilaisen ja teid?n slaavilaisen. Toinen on meren valtias, toinen hallitsee jo suurta osaa maailman mannerta. Heid?n etunsa ovat itse asiassa niin v?hiss? m??rin ristiriitaiset, ettei niiden sovittamiseksi tarvita mit??n sotia. Min? Englanti ja sin? Ven?j? voisimme vallan hyvin tehd? ikuisen rauhanliiton ja pakottaa n?m? muutkin kansat siihen liittym??n.

-Niinkuin oikeastaan jo olemme tehneetkin, sin? Ranska kolmantena liitossa, sanoi ven?l?inen.

-Sin? Saksa yksin et kykenisi rauhaa rikkomaan, virkkoi hento, tumma, eloisailmeinen ranskalainen, puhuen omaa kielt??n, merkitsev?sti ly?den polvelle vierustoveriaan.

-Min? Saksa olen liiaksi k?yt?nn?llinen kansa tahtoakseni sotaa teid?n kanssanne, vaikka voisinkin sen avulla saavuttaa joitakin etuja. Me olemme kauppiaita, ja meid?n etuihimme kuuluu, ett? ostajapiirimme ostokyky pysyy heikontumatonna. Me emme tahdo ty?nt?? ket??n pois, emme valloittaa maita, ainoastaan t?ytt?? tyhj?n paikan, tyydytt?? kulttuuritarpeen, silloin kun semmoinen jollakin alalla ilmenee. Me tulemme tavaroinemme sinne, miss? niit? ei ole kotona olemassa. Kun meille taataan vapaat kulkutiet...

-Jotka teill? jo on...

-Uuden Saksan todellinen edustaja ei ole junkkeri upseeri, vaan tohtori ja kauppamatkustaja. Kaiseri on yht? paljon kansansa ensimm?inen kauppamatkustaja kuin sen ensimm?inen upseeri. H?n ei koskaan tule vet?m??n miekkaansa tupesta.

-Niin paljon kuin tuppi heilahdelleekin.

-Niin ett? herrat minun suhteeni voivat olla t?ysin levolliset.

-Olet sosialisti, siksi sanot noin.

-Min? en ole, ja sanon samaa.

-Unohdamme It?vallan ja Balkanin.

-It?valta on rauhan paras tuki, niin kauan kuin vanha Frans Josef el??.

-Ja Balkanin sodat ovat aina olleet sotia takapihoilla, ulkopalstoilla, pahankuristen pikkupoikain kahakoita. Kun melu siell? milloin k?y liian h?iritsev?ksi, huudetaan riitapuolet sis??n ja talutetaan korvalehdest? nurkkaan.

-Maailmanrauha on siis sit? my?ten valmis, naurahti joku.

-Se huippu on siis valloitettu, sanoin min?.

Keskustelu vilkastui, l?ikkyen toisesta toiseen, pysyen kuitenkin yh? t?ss? samassa. Oli niinkuin jokaisella olisi ollut tarve puoleksi leikill?, puoleksi todella kantaa siihen rauhan erakon eteen kortensa, koettaa esitt?? jotakin sen aatteen toteutumisen mahdollisuuden puolesta, johon he yht'?kki? olivat joutuneet innostumaan ja jota heid?n n?kyi tekev?n mieli todistaa mahdolliseksi.

... Siin? puhuttiin siit?, kuinka nykyisen aseellisen rauhan luoma olotila lopulta k?y siet?m?tt?m?ksi ja kest?m?tt?m?ksi, siit?, kuinka aseiden riisumisen t?ytyy olla aivan l?heisen tulevaisuuden kysymys. Sill? onhan ajan ollen suorastaan mielet?nt?, ett? miljaardeja sijoitetaan tuottamattomana, tuhoavana p??omana sotavarustuksiin, kun niill?, hedelm?llisiin ja tuottaviin yrityksiin k?ytettyin?, ainakin aineellinen maailma olisi ennen pitk?? uudistettavissa. Se on suurenmoinen aate, kaikkein suurimpia! Tulisihan suorastaan tapahtumaan ihmeit?, jos kaivettaisiin maahan se, mik? on aiottu ammuttavaksi ilmaan tai upotettavaksi merien pohjaan. Kaikki uudistukset teollisilla aloilla, joista keksij?t, insin??rit, aatteen miehet, maailmanparantajat uneksivat valloittaakseen maailman, helpottaakseen liikeyhteytt? ja k?ytt??kseen hyv?ksens? luonnonvoimia, olisivat toteutetut muutamissa vuosikymmeniss?. Tunneli Englannin kanavan alle, Pariisi ja Berliini muutettu valtamerisatamiksi, Afrikan hieta-aavikot pelloiksi! Kaikki maailman vesivoimat, meren aaltoilu, luode ja vuoksi, ja auringon l?mp? muutettu yhteisill? ponnistuksilla ja uhrauksilla s?hk?voimaksi-ihmiskunta her?isi er??n? aamuna siihen, ett? se on tullut pelastetuksi aineellisista huolistaan ja voi antautua tutkimaan ajattelun ja tieteen korkeimpia kysymyksi?!... Se on saavutettavissa, mik? tahansa on saavutettavissa, kun vain on olemassa keinot, aineelliset apuneuvot. Ihmisajatuksen luomisvoimalla ei ole mit??n rajoja, se voi luoda mit? hyv?ns?, kun vain on mill? luoda... Mik? aavistamaton uudistus kaikilla aloilla!... Sotavarustusvarat varmaan riitt?isiv?t sek? vanhuus- ett? ty?tt?myys- ja sairausvakuutuksen aikaansaamiseen ... siis koko sosiaalisen kysymyksen ratkaisemiseen.

-Kuinka suuret ovat maailman vuotuiset sotavarustusmenot?

Joku mainitsi huimaavan m??r?n miljaardeja.

Voiko kukaan sanoa, kuinka paljon se on? Se on summa, jota ei en?? voi ajatella todellisena, reaalisena. Se on sama kuin avaruus, ??rett?myys, suunnaton voima, jonka avulla voidaan saavuttaa kaikki, jonka teholla ei ole mit??n rajoja.

-Saataisiin pian luoduksi yhteishyv?n vararahasto kaikkien huonojen aikojen, tappioiden ja yll?tyksien varalle. Ihminen olisi todella ainoan todellisen vihollisensa, luonnon voittaja ja sen valtias. Sen voiton se olisi voittanut voittamalla itsens?, luopumalla taistelusta itse??n vastaan.

-Sotamenot ovat luultavasti kaikkina aikoina olleet suhteellisesti samat, yht? suuret kansojen varoihin ja v?kilukuun n?hden. Sodank?ynti, ainainen ja melkein taukoamaton, on luultavasti ollut se salainen verenvuoto, joka lakkaamatta on hivuttanut ja heikontanut ihmiskuntaa niin, ettei se viel? t?h?n saakka ole jaksanut saavuttaa sit?, mihin se pyrkii.

Veri kihosi heille poskiin, silmiss? v?l?hteli.

-Sota on alkujuuri kaikkeen kurjuuteen, kaikkeen sosiaaliseen h?t??n, joka ei koskaan katoa ja joka saa ep?toivoon kaikki ihmisyst?v?t ja maailmanparantajat. Jos on ollut jossakin maassa joitakin vuosikymmeni? kest?nyt rauhan aika, on ihme n?hd?, miten kaikki kasvaa ja versoo.

-Toisin sanoen: sodan haavat paranevat pian-siis: olkoon sodat!

-Ei niin, vaan: tulee sota, joka taas lamauttaa ja h?vitt?? kaiken.

?lk??n n?it? haavoja siis ollenkaan iskett?k?!

... Ent? ne tappiot, jotka sis?ltyv?t ihmishenkien hukkaan, miljoonien ihmiskunnan parhainten menett?miseen? Sotaa seuraa aina rodun huononeminen, sanottakoon mit? hyv?ns? niiden muka karaisevasta ja kasvattavasta voimasta. Sota tarvitsee aina parhaat ja nerokkaimmat ja voimakkaimmat jo valmistuksiinsakin, syttyneen? se riist?? ne rauhallisilta ty?aloilta, ja ne ne siin? my?skin ensiksi kaatuvat. Niin k?vi Rooman sotilasvaltiossa, niin Napoleonin veril?ylyjen aikana. Rotua jatkamaan j??v?t vain v?h?lahjaisemmat, heikot, sairaat ja pelkurit. Kuka voi lukea ne nerot ja nerojen alut, jotka maailman sodissa ovat temmatut pois, ennenkuin ehtiv?t tehd? sen, mit? olisivat voineet, ihmiskunnan edistyksen hyv?ksi!

He kuuntelivat toisiaan vain saadakseen itse sanan vuoroa, hy?k?t?kseen aukkoon, mink? toinen j?tti.

-Herbert Spencer on osoittanut, ett? inhimillisen kehityksen laki luonnonlain v?ltt?m?tt?myydell? p??ttyy rauhaan ja ett? t?ydellinen rauha ihmisten v?lill? on loogillinen ja v?ltt?m?t?n seuraus kehitysopista!

He hurmautuivat yh? enemm?n sanoistaan, heid?n t?ytyi saada toistensa kilvalla p??st?? nuorekas innostuksensa hulmuamaan viimeisimpien johtop??t?sten liekkin?...

-Kansat eiv?t en?? vihaa toisiaan kansoina. Sota eri maiden v?lill? on pian yht? mahdoton kuin se olisi jonkin maan eri maakuntain v?lill?. Rooma, Pariisi, Lontoo, Wien ja Berliini haluavat sotia toisiaan vastaan yht? v?h?n kuin Firenze, Venezia, Pisa, jotka muutamia vuosisatoja sitten viel? olivat alinomaisissa kahakoissa kesken??n eiv?tk? voineet ajatellakaan muita ristiriitojensa ratkaisukeinoja. On tuleva se p?iv?, jolloin me ranskalaiset, te ven?l?iset, italialaiset, englantilaiset, saksalaiset, me kaikki kansat, voimme sulautua korkeampaan yhteyteen, kadottamatta omia erikoispiirteit?mme ja yksil?llisyytt?mme. On syntyv? j?rjest?, joka yhdist?? kaikki maailman parhaat, on syntyv? maailmanaivot, jotka ajatellen kaikkien puolesta, yhdess? kaikkien kanssa, asettavat valtiollisen, kansallisen ja yhteiskunnallisen sekasorron sijaan j?rkev?n ja objektiivisen ?lyllisyyden perusteet. Sen lains??d?nn?n sijaan, joka t?h?n saakka on syntynyt kanuunankuulain, pommien, miinain ja panssarilaivojen turvin, on tuleva sovinto-oikeus, suuri kansainv?linen senaatti, joka Euroopalle, koko maailmalle on oleva se, mit? eri kansoille heid?n parlamenttinsa, valtiop?iv?ns? ja edustajakamarinsa. Sen aikaansaaminen on kaiken ratkaisu. Se on riist?v? lopullisen sananvallan vallalta ja v?kivallalta.

Uskalsin huomauttaa, ett? varustukset yh? vain kasvavat, ett? sanomalehdet ovat koko kes?n lietsoneet sotaa ... tuskinpa vain aseet koskaan luovuttavat valtaansa... Mutta ei kukaan heist? minua kuullut. Ja oikeastaan oli minullekin mieluista tempautua mukaan.

-Ette luule, ett? sellainen tuomioistuin voisi koskaan synty?? Min? olen varma siit?, ett? se syntyy; niin pian kuin se huomataan tarpeelliseksi, se syntyy. Onhan se oikeus sit? paitsi jo istunut. Onhan jo vedottu siihen, onhan sen tuomiovalta jo er?iss? asioissa tunnustettu, ja onhan se saanut ainakin joitakin sotia jo estetyksi... Sen aikaansaaminen tietysti vaatii suuria ponnistuksia, agitatsionia, on perustettava oppituoleja ... jos ei muu auta, niin ryhdytt?k??n sotaan sen puolesta...

-Eih?n toki...

-Mutta onhan ollut uskonsotia, onhan sodittu suurten aatteiden puolesta, orjain vapauttamisen puolesta, jotka ovat kristillisi? aatteita... Ent? rauhanyst?v?in toiminta yli koko maailman ... rauhanyhdistykset, rauhankongressit...

-N?in me puhumme, ettek? te, is?, sano mit??n.

Erakko oli istunut ja kuunnellut kaikkea t?t? ovensuussa penkin p??ss?. Siin? h?n johti mieleeni muiston vanhan kansan vaatimattomasta syd?nmaan is?nn?st?, joka nuorten vieraidensa istuessa ja pit?ess? puhetta per?ll? itse pysytteli pihtipielen tuolilla. Tietystikin h?n oli n?m? asiat ajatellut syvemmin ja perinpohjaisemmin kuin ne, jotka siin? puhuivat. Se, mik? meille oli hetken keskusteluaine, oli h?nelle hengen asia, koko el?m?n sis?llys. Mutta ilme h?nen kasvoillaan oli niin kiinte?, kuin kaikki olisi ollut h?nelle uutta, niinkuin h?n vasta nyt ensi kerran olisi n?it? kuullut. Vai oliko se vain ilmausta siit?, ett? h?n iloitsi saadessaan vastakaikua omille mielipiteilleen?

Tuon tuostakin h?n vaihtoi paikkaa, aiheettomasti, niinkuin olisi tahtonut saada sanotuksi jotakin, mutta ei rohjennut.

-N?in me puhumme ettek? te, is?, sano mit??n, sanoin uudelleen.-

Kuinka te ajattelette sen kaiken toteutettavaksi?

-T?ytyy vain uskoa, ja t?ytyy rukoilla madonnalta, ett? se toteutuisi, niin se toteutuu.

Se tuli h?nen kaikkein sisimm?st??n, oli vilpit?n ja v?lit?n purkaus.

-Tahdotteko sill? sanoa, is?, ett? rauhanaate voi toteutua vasta sitten, kun vaatimus siit? on muuttunut meiss? uskonnolliseksi velvoitukseksi?

-Sit? min? juuri-ja ett? kaikkien kirkkojen on tultava rauhan temppeleiksi-jokaisessa kirkossa tulee olla alttari rauhan madonnalle -vasta sitten, kun kaikissa kirkoissa rukoillaan ja saarnataan, ett? tuhatvuotinen rauhan valtakunta tulkoon ... koska kristinusko sen vaatii ... siksi, ett?...

H?nen sanansa tulivat ty?nn?hdellen. H?n ei n?ht?v?sti ollut tottunut pitemm?lt? puhumaan, h?n koetti vaieta, mutta ei kuitenkaan voinut, sanat pakottautuivat sittenkin tulemaan.

-... koska se on jo siihen menossa ... sill? se on Kristuksen k?sky ... ja jollei sit? rukoilla madonnalta ja sytytet? h?nelle kynttil?it? -sill? yhdenvertaisuus ja veljeys ja vapaus ja rauhanaate, kaikki se on t?h?n saakka j??nyt toteutumatta, koska se ei ole ollut Jumalasta eik? sit? ole ajettu Jumalan avulla eik? h?nen t?htens?...

Minusta n?ytti, ett? h?n ik??nkuin odotti hyv?ksymist? ja ymm?rt?myst? sille, mit? oli sanonut ... ett? h?n ehk? koko ajan vain oli odottanut tilaisuutta saadakseen sen sanotuksi. Silm?nr?p?yksen ajan oli h?nen kasvoillaan odottava j?nnitys. Sitten tuli h?nen huulilleen-niin ainakin minusta n?ytti-h?millinen hymy ja kasvoille pettymyksen ilme, jota h?n turhaan koetti peitt??. Ollen kuin muistavinaan jotakin h?n poistui.

Olisin suonut h?nelle sen ilon, jota h?n ehk? oli odottanut. Herk?t nuoret miehet ehk? my?skin olivat huomanneet jotakin samaa. Syntyi hetken h?millinen ??nett?myys. Oli yht'?kki? jouduttu toinen toiselle tasolle, menetetty yhtym?kohta, vaikka asia oli yhteinen. Oli tahdottu tuottaa h?nelle iloa ja ehk? oli tuotettukin. Mutta juuri kun h?n ehk? oli luullut olevansa t?ydellisten hengenheimolaistensa seurassa, ei h?n tavannutkaan vastakaikua sille, mik? h?nest? oli kaiken ydin.

Enh?n ollut h?nen kannallaan, mutta minusta oli, niinkuin nuorten miesten ?skeinen innostus olisi ollut onttoa touhua sen rinnalla, miten erakko ajatteli aatteen toteutettavaksi. Se oli heill? kuin jotakin pintapuolista, avutonta hyv?n asian harrastamista, niinkuin maailma usein hyv?? harrastaa, pikemmin ylimalkaista aatteellista urheilua kuin totista, syv?? teon otetta. H?nelle oli asia niin suuri, sen arvoinen ja painoinen, ett? se oli toteutettavissa ainoastaan uutena uskontona, uusien jumalien avulla, jotka ihmiskunnan oli omaksuttava, jos mieli synty? maassa rauhan ja ihmisille hyv?n tahdon. H?nen p??maalinsa saavuttamiseksi eiv?t riitt?neet mitk??n tavalliset maailmanparantajat, ei poliitikot, ei reformaattorit, h?nen asiansa edellytti apostoleita, profeettoja, ihmiskunnan uskon uudistajia, ehk? marttyyrej?kin. H?nen aatettaan ei ollut ajettava asiana, niinkuin aatteita tavallisesti ajetaan; sit? oli julistettava kansoille kuin evankeliumia pakanoille. Se oli h?nelle Jumalan oma asia.

Olinko ymm?rt?nyt h?net oikein? Olin varma siit?, ett? olin.

Se oli n?ht?v?sti jossakin m??rin selvinnyt nuorille miehillekin.

-Miksi ei kukaan sanonut h?nelle mit??n my?t?tuntoista? sanoi heist? joku.

-Tahtoisin, ett? minulla olisi h?nen uskonsa, voidakseni ilahuttaa h?nen mielt?ns? sanomalla sen h?nelle.

-Sanokaa se h?nelle siit? huolimatta!

Opas tuli ja ilmoitti, ett? oli l?hdett?v?, jos mieli ehti? ennen pime?n tuloa suojamajalle, mist? j??tikk?vaellus yl?s Hornspitzelle aamulla varhain oli alkava. Nuoret miehet alkoivat j?rjest?? l?ht???n, solmita keng?npaulojaan, sitoa reppujaan. Tultuaan valmiiksi heittiv?t he taakat selk??ns?, tarttuivat sauvoihinsa ja meniv?t ulos. Erakko oli puutarhassaan alppiruusupensaidensa keskess?. Hele?npunaiset kukat pitkiss? varsissaan ulottuivat h?nt? melkein polviin. H?n seisoi siin? kehystettyn? kahden kallion aukkoon, josta ilman mit??n ylimenoa avautui laakso ja j?rvi ja kaikki se maailma siell? hennossa, pehmoisessa iltavalaistuksessa. H?n tuli, k?dess??n kimppu alppiruusuja, joista h?n hyv?stiksi ojensi yhden kullekin l?htevist?, virkkaen kuin usein kerratun toivotuksen:

-Muistoksi rauhan madonnan puutarhasta.

Silloin heist? yksi, ranskalainen, keksi sen. Ottaen lakin p??st??n irroitti h?n sen lieren ymp?rille kiinnitetyn kiehkuran valkoisia edelweisseja. Ymm?rt?en heti h?nen tarkoituksensa tekiv?t h?nen toverinsa samoin.

-Is?, sanoi h?n. N?m? kukat ovat kalleinta ja rakkainta, mit? meill? t?ll? hetkell? on. Olemme ne poimineet, joskus ehk? hiukan henkemme kaupallakin, jyrk?nteiden teiden rinteilt? ja kuilujen partailta, vied?ksemme ne mik? morsiamelleen, mik? siskolleen, mik? nuorelle vaimolleen. Pyyd?mme teit? ottamaan ne meilt? muistoksi muutamista t??ll? viett?mist?mme mit? mieluisimmista hetkist? ja laskemaan ne vaatimattomana uhriantina rauhan madonnan alttarille.

-Te uskotte h?neen?

-Uskomme, joskin ehk? hiukan toisella tavalla kuin te, is?.

-Rauhan madonna ei ole koskaan saanut lahjaa, joka olisi ilahuttanut h?nen mielt??n enemm?n kuin n?m?.

Ja liikutettuna h?n puristi jokaisen k?tt? vastaanottaessaan jokaiselta h?nen lahjansa. Se oli hieno, miellytt?v? kohtaus, joita voi synty? vain hienojen, sivistyneiden, hyvien ihmisten v?lill?. Olisin tahtonut, ett? hurraa olisi kajahtanut heid?n j?lkeens? ja liinat liehuneet heille hyv?stiksi.

He meniv?t. Erakko seurasi heit? n?ytt??kseen heille tien p??n. J?in istumaan penkille majan ulkopuolelle.