Chapter 5 No.5

Seuraavana aamuna menimme taas niityllemme, hajoittamaan viimeisi? rukoja. Joka aamu olimme rauhan madonnan pengerm?ll? n?hneet naisia polvistumassa ja tavanneet heid?n tuoreet kukkasensa alttarilla. Nyt siin? ei ollut ket??n, eiv?tk? kukkasetkaan olleet eilisest? uusiutuneet.

Oli lauantai. Ja heill? oli kai ollut kiire t?illeen, niin etteiv?t malttaneet poiketa t?nne yl?s. Mutta kun tulimme niityille, ei sinnek??n ollut saapunut ket??n. Ei muuallakaan n?kynyt hein?miehi?, eik? kuulunut viikatteen hionnan helin?? niinkuin edellisin? aamuina. Ru'ot seisoivat hajoittamatta, haravat odottivat pystyss?, rukoihin pistettyin?.

Oliko t?n??n ehk? jokin kirkkojuhla, jotkut kyl?kemut, joita vuoristossa v?h?n v?li? vietet??n? Erakko ei tiennyt olevan. Mutta saattoihan silti olla. Aloitimme ty?mme, hajoitimme hein?t omalta niitylt?mme ja my?skin naapurien niityilt?, niin paljon kuin arvelimme ehtiv?mme saada niit? kokoon kahden miehen ennen illan tuloa.

Olihan sittenkin merkillist?, ettei ainoallekaan niitylle koko laaksossa p?iv?n pitk??n ilmaantunut ainoatakaan hein?miest?. Jokin yhteinen este t?ytyi olla olemassa. Onhan vuoristo yll?tysten maailma. Milloin tahansa voi tulla maanvierem? ja haudata alleen. Silloin tarvitaan kaikki kyl?n miehet kaivamaan esille hautautuneita. Mutta olisihan luullut ainakin naisten voivan tulla. Eiv?t ne t??ll? kernaasti laiminly? hoitamasta v?hi? heini??n.

Olimme hajoittaneet hein?t ja istuimme ladon ovella ymp?rill?mme tuoksuva, ritisev? luoko t?ydess? auringon paisteessa.

-Miss? lienev?t matkailijatkaan t?n??n? Ei n?y heit?k??n yht? ainoata.

-Omituisinta on, ettei Hanseliakaan kuulu.

Er??ss? tien k??nteess? alhaalla laakson pohjassa tuli esiin jono miehi?, ei matkailijoita, vaan vuoristolaisia, jotka astuivat kiivaassa, reippaassa tahdissa alasp?in, marssia laulaen.

-Ehk? siell? sittenkin on jokin juhla.

T?m?hti polulla, joka kulki viistoon vuoren rinnett? ja toi t?h?n sotilasvartiomajalta ylemp?? vuoristosta. Sielt? riensi alppij??k?ri, huutaen alas, kulussaan pys?htym?tt?:

-Halloo, rauhan pappi, halloo! On julistettu sota!

-Mit? sin? puhut? huusi erakko yl?s h?nen j?lkeens?.

-Totta, teid?n pyhyytenne! vastasi mies, pys?htyen hetkeksi ja tehden sotilaallista kunniaa, ivallisesti, niinkuin minusta n?ytti.

-Kuka sen on julistanut?

-H?nen majesteettinsa It?vallan keisari!

H?n huusi viel? jotakin, jota en kuullut, ja katosi harjanteen taa.

* * * * *

Mit? sitten tapahtui, se tuli yllemme kuin alpeilta sy?ksyv? lumivy?ry.

En muista en??, kuinka tulimme r?ykki?it? ja rinteit? alas laaksoon, siihen, mist? alkoi nousu erakon majalle. Meill? oli vain yksi ainoa ajatus: saada varmuus siit?, mit? oli tapahtunut, oliko totta, mit? sotamies oli huutanut. Ehk? oli siell? sittenkin vain sotaharjoitukset, ehk? h?n riensi vain sit? varten sinne? Ehk? Hanseli ja muut sent?hden olivat j??neet tulematta? Tai ehk? tuo mies oli tehnyt meist? vain pilaa.

Mutta tien t?ydelt?, puolittain juoksumarssissa, rynnisti meid?n ohitsemme, pakottaen meid?t tiepuoleen, komennuskunta alppij??k?reit?. Seurasimme heit? hetken, niin hyvin kuin voimme, heng?stynein? heilt? kysellen:

-Onko totta, ett? on sota?

-On!

-Kenen sota ket? vastaan?

-Kaikkien kaikkia vastaan!

-Kaikki meit? vastaan ja me kaikkia vastaan!

Upseerin ??ness? oli innostusta ja ihastusta, niinkuin vihdoinkin olisi toteutunut jokin, jota oli kauan toivottu, ja siin? oli samalla kuin ilkuntaa sille, jolle se puhui.

Ne meniv?t, suonet paljaissa pohkeissa joka askeleella voimakkaasti pullistuen ja kenk?in rautanaulapohjat karahtaen kiviin kuin hammasta purren uhasta ja kiukusta.

Tulemme er??lle sillalle, jonka korvassa seisoo vartija. Silta on miinoitettu. Se r?j?ytet??n heti, kun tarvitaan. Enemp?? h?n ei ilmaissut, viitaten meit? menem??n.

Meill? ei ole mit??n sanomista toisillemme. Se, mink? jo olemme n?hneet ja kuulleet, tekee meid?t kuin ?lytt?miksi, mutta kuitenkin me rienn?mme, mink? kerki?mme, kuullaksemme lis??. Erakko, vanha tottunut vuorelainen, astuu edell?, ja minun on vaikea pysy? per?ss?.

-Ah, hyv? Jumala! kuulen h?nen huokaavan.

N?it? samoja teit? min? viime sunnuntaina kuljin, nousten ja nousten-.

Tulemme siihen paikkaan, miss? ylempi laakso lakkaa tasaisesta laskustaan ja ensin pusertautuen ahtaaksi holviportiksi sitten jyrkk?n? portaana vie alempaan laaksoon. Siin? on penikulmapatsas. Patsaaseen on kiinnitetty Frans Josefin sodanjulistus Serbialle ja h?nen manifestinsa kansalleen. H?n koettaa siin? puolustaa sodanjulistustaan. Siin? on seuraava lause: "Serbia astui vihamielisyyden tielle It?valta-Unkaria kohtaan, kun min? kolmikymmenvuotisen rauhallisen ja hedelm?llisen ty?n j?lkeen Bosniassa ja Herzegovinassa ulotin hallitustoimeni n?ihin maihin. Minun hallitukseni k?ytti silloin hyv?kseen voimakkaamman oikeuksia mit? suurimmalla alentuvaisuudella ja hellyydell? ja vaati Serbiaa v?hent?m??n armeijaansa."

-"Ulotti hallitustoimensa" ... toisin sanoen: anasti maan ... "vaati v?hent?m??n armeijaansa" ... toisin sanoen: luopumaan kaikesta itsen?isyydest??n. Ja kun toinen ei suostu, k?y h?nen kaikkeinkristillisin majesteettinsa kurjaa kurkkuun. Niinp? niin...

Lev?hd?n hetken, heng?styneen? kiivaasta kulusta. Nyt ei siin? ole usma est?m?ss?. N?kyy koko laakso ja j?rvi ja kaikki kaupungit, kyl?t ja niiden kirkot aamun kirkkaimmassa valossa. Se on sama maisema kuin niin monta kertaa ennen, mutta jotakin on kuitenkin toisin. Rannikkolaivat eiv?t kulje tavallisia reittej??n, sillasta siltaan, vaan pitkin ja poikki, kuin h?tik?iv?ss? ep?j?rjestyksess?. Toiset ovat tyhj?t, toiset t?p?isen t?ynn?. Lippuja liehuu kaikkialla, katoilla ja kirkkojen torneissakin. Tiet ovat mustanaan ajavia ja kulkevia, vaunuja ja autoja. Siihen n?kyy my?skin sen tunnelin suu, jossa viikko sitten olin n?hnyt maailmanliikenteen k?yv?n kuin kellon heilurin: toinen juna sis??n, toinen ulos, matemaattisen t?sm?llisesti. Nyt ei n?ytt?nyt olevan aavistustakaan yhteisest? aikataulusta. Melkein kaikki junat kulkivat yhteen suuntaan, pois vuoristosta, joka ik??nkuin tyhjensi itse??n, hylk?si, mink? kerkesi. Siin? oli kuin jokin h?t? ja ahdistus, t?nne asti tuntuen. Mutta liput liehuivat tuulessa kuin riemuiten, valkeat punaristiset ylinn? muita, niinkuin nyt olisi heid?n p?iv?ns?, ei suru-, vaan riemup?iv?ns?.

Erakko oli odottanut minua hiukan alempana. Kehoitin h?nt? rient?m??n ... tapaamme toisemme ravintolassa.

-Olen levoton Hanselin t?hden ... anteeksi.

Ja h?n eteni minusta etenemist??n, niin ett? pian olin yksin.

Siis on siell? sota tuolla, huolimatta kaikesta, huolimatta nuorten miesten kaikista todisteluista, ett? se muka on mahdoton, huolimatta pyh?st? maailmanj?rjestyksest?, huolimatta maailman yleisest? mielipiteest?, erakon uskosta-ja minun haihatuksistani. Sanoinhan min? sen! Eip?s maailma siis ollutkaan sen kummempi, kuin miksi sit? olin jo kanan sitten uskonut. Siin?p?s sit? sittenkin oltiin. Sota tahallaan tahdottu, tekem?ll? tehty-puhtaista puhtahin hy?kk?yssota heikomman niskaan, niinkuin niin monesti ennen. Kaikki siis taas paikoillaan!

* * * * *

Kun tulin alas ensimm?iseen taloon kyl?n laidassa, sain lukea siin? uuden sodanjulistuksen ja sen vieress? viel? toisenkin. Ne olivat naulatut er??n puutarhan lauta-aitaan, jonka yli kaareutui kirsikka- ja omenapuita, oksat hedelmist? notkuen. Kaikki ovat mukana. Koko maailma palaa. Erakko parka rauhanmadonnineen... Min? narri uusine uskoineni! Tieni vei er??n rautatieaseman ohitse. Se oli pieni paikallisasema keskell? vihert?v?? niitty?, rakennettu matkailijaliikett? varten, somaa tyyli?, kuin huvimaja. Sen sillalle oli ennen ollut vapaa p??sy kenell? hyv?ns?, ja sen mukavilta penkeilt? oli hauska katsella tulevia ja menevi? pyylevi?, hyv?tuulisia polvihousu- ja reppuselk?-saksalaisia. Nyt sen eristiv?t kiv??ri olalla seisovat vartiosotilaat. Hyv?ntahtoinen vanha asemap??llikk?, jolla ennen oli arvonsa merkkin? viaton virkalakki, oli nyt puettu sotilaspukuun, kupeella kalpa, ja h??ri komentavan upseerin k?skyl?isen?, k?si v?h?n v?li? lipassa.

Saapui juna ja pys?htyi. Odotushuoneen ovi avautui, ja sillalla olevaa yleis?? sy?ksyi sit? kohti, huutaen ja vihelt?en: "Alas Englanti! Alas Ranska!" Sielt? tuli sotilasvartion saattamina niit? nuoria miehi?, jotka viikko sitten olivat istuneet rauhan erakon majalla takkavalkean ??ress? poltellen rauhanpiippua yhdess?, ranskalaiset, saksalaiset, englantilaiset, ven?l?iset ... jotka olivat l?hteneet vaaralliselle kiipeilyretkelle samaan k?yteen kytkeytynein?, matkalla korkeuksiin ja matkansa lopullisena m??r?n? rauhan kongressi Roomassa... Heid?n saksalaisia tovereitaan ei n?kynyt. "Kuristakaa ne vakoilijat!" huudettiin heille. "Alas Ranska! Alas Englanti!"-samat maat, joista kuitenkin koko t?m? seutu oli suureksi osaksi el?nyt, joiden rahoilla t?m? rautatie, n?m? hotellit, t?m? hyvinvointi oli saatu aikaan, joiden v?ke? viel? eilen palveltiin kuin ruhtinaita heit? varten rakennetuissa loistolinnoissa. Ehdin n?hd? heist? vain vilahduksen. Heid?n eleist??n ilmeni, heid?n silmiss??n paloi viha vihaa, ylenkatse ylenkatsetta vastaan.

He nousivat santarmien seuraamina vaunuun, ilmaantuen hetkeksi sen avonaiseen ikkunaan. Joukko r?j?hti uuteen haukkumahuutoon: "Alas vakoojat!"

Silloin huusivat vangit, silm?t s?ken?iden, posket pingoittuen: "Raakalaiset! Roistot! Barbaarit!-El?k??n Englanti! El?k??n Ranska! El?k??n Elsass-Lothringen!" Heid?t kiskaistiin olkap?ist? armottomasti vaunuun, ikkuna suljettiin ja uudin vedettiin ikkunan eteen, junan l?htiess? liikkeelle.

Se oli rotuvihaa, kansojen vihaa kansoja kohtaan ... vihaa ihmisten kesken, jotka viel? eilen olivat tavanneet toisensa rauhan ilossa, asuneet samojen kattojen alla, sy?neet samojen p?ytien ??ress?, kulkeneet urheilun aseveljeydess? vaarallisimpien kuilujen partaita, samaan k?yteen kytkettyin?... Se viha oli ollut aina olemassa, p??ll? vain hieno sovinnaisuuden kuori. Nyt se kuori oli murtunut, vapautuneet intohimojen aallot huuhtoivat riemastuneina rantojaan.

N?en erakon toisella puolella radan, mutta h?n ei n?e minua. H?n rient?? pois, ja min? seuraan h?nt?.

Tulen kyl?n kirkolle. Sen tornissa hulmuaa sen valtakunnan lippu, kellotapulin luukusta liehuu laivaston, armeijan, liittolaiskansan lippuja, mit? kaikkia liehuneekaan, toisiaan hyv?illen kuin kiimaisten hunnut. Kirkossa on parhaillaan jumalanpalvelus. Sis?ll? ei n?ht?v?sti ole muita kuin pappeja ja sotilaita, koska n?it? seisoo rivitt?in viel? ulkopuolellakin, kirkon pihalla sen aitauksen sis?ss?. Muu kansa t?ytt?? aukeaman kirkon ymp?rill?, hotellien liputetut parvekkeet, ikkunat ja katot. Kirkon avonaisista ikkunoista kuuluu soittoa, laulua ja messua. Kaikkien silmiss? on kiinte?, useiden silmiss? kiihtynyt, intohimoinen ilme. Kirkosta kuuluu joskus Jeesuksen nimen maininta. Silloin tekee kaikki v?ki kirkon ovelta talojen parvekkeille ja katoille saakka ristinmerkin, ei hartaudella, vaan niinkuin uhalla, niinkuin: h?n on meid?n Jumala! Tuon tuostakin kuulen kerrottavan papin kirkossa uudistuvat sanat: "Jumala on meid?n kanssamme, Herra auttaa meit? oikeassa asiassamme."

Pappi vaikenee, urut soivat. Pappikulkue tulee kirkosta ulos t?ydess? juhla-asussa. Toiset messuavat yh?, toiset heiluttavat pyh?? suitsutusta, yksi ripauttelee vihkivett? polvistuviin sotamiehiin. Kaikki muukin kansa polvistuu. Muuan nainen itkee; h?nen vieress??n oleva toruu h?nt? siit?. Min?kin polvistun vaistomaisesti; tuntuu, kuin olisi henkeni vaarassa, jollen sit? tekisi.

On yksi ainoa, joka ei ole polvistunut, rauhan erakko. H?n seisoo kirkkoaidan portin pieless?, paljain p?in, tukka tuulessa, elottomin, melkein ?lytt?min ilmein, niinkuin ei ymm?rt?isi eik? koettaisikaan ymm?rt??, mit? h?nen ymp?rill??n tapahtuu. Pappikulkue l?hestyy porttia. "Polvillesi!" s?hist??n h?nelle, mutta h?n ei liikahda. H?nt? nyhdet??n kauhtanan liepeist?. Kun h?n ei siit?k??n v?lit?, painaa joku roteva mies h?net hartioista alas. Vastustelematta sallii h?n sen tapahtua, mutta seisoo polvillaankin yht? suorana ja yht? n?kyv?n?, tekem?tt? ristinmerkki?, ja siihen ne eiv?t h?nt? en?? pakota.

Papit palaavat kirkkoon. Upseeri nostaa lipun ja tulee sen kanssa kirkkopihan portille. Samalla soittokunta puhaltaa marssin, joka tukehtuu suunnattomaan hurraahuutoon ja k?ttentaputukseen. Heilutetaan ohitse astuville sotilaille hattuja ja liinoja, ja s?ik?htynyt kyyhkysparvi katoilta ja naakkapilvi kirkon tornista kiit?? varjona p?iden yli, toria kiert?en, edeten ja palaten.

Sotilaat hajaantuvat ravintoloihin ja taloihin, saatuaan k?skyn tunnin p??st? kokoontua samaan paikkaan, l?hte?kseen asemalle. Joka taholta kuuluu el?k??nhuutoja, karkeita, kimeit?, miesten, naisten ja lasten.

Joudun v?en mukana entisen ravintolani edustalle. Sen piha ja vierastupa ovat t?ynn? sotilaita ja heid?n saattajiaan, jotka heit? kestitsev?t. Siin? on postimestari, ja pian tulee siihen my?s pappi, kumpikin asettuen is?nn?ksi p?yt??ns?. J??n seisomaan ulkopuolelle, pensasaidan taa, p??sem?tt? penkilleni, jossa niin usein istuin, katsellen siihen miss? maailmanliikenteen valtasuoni tykki kahden tunnelin v?liss?-mik? oli olevinaan kuva toteutuneesta maailmanveljeydest?, koko kulttuurimaailman yhteenkuuluvaisuudesta ja toisistaan-riippuvaisuudesta, sotien ja vihollisuuksien muka mahdottomuudesta ja j?rjett?myydest?, ainakin sivistyskansojen kesken. Siin? oli puhuttu ja ihastuttu maailmanrauhan ja tuhatvuotisen valtakunnan toteutumisen mahdollisuudesta, tuon saman is?nn?n silloin h??riess? ja palvellessa niit?, jotka niihin uskoivat, uskotellen itsekin uskovansa,-nyt h?n, rauhan erakon ihailija ja h?nen aatteensa ymm?rt?j?, posket hehkuen palvelee niit?, jotka tyhjent?v?t voiton maljoja itselleen ja maalleen ja tappion ja tuhon maljoja toisille.

Koko t?m? talo ja kai my?skin koko t?m? laakso ja koko t?m? maakin ovat yhten? ainoana intohimon h?lin?n?. Samat ajatukset, samat tunteet luultavasti toistuvat kaikkialla muuallakin niinkuin t??ll?kin.

Rajalle niin pian kuin suinkin! Pikamarssissa heid?n p??kaupunkeihinsa! Sota on oleva vain muutamien kuukausien asia, iloinen sotilask?vely Pariisiin. Keisari Vilhelm on sanonut syyskuun ensimm?isen? p?iv?n? sy?v?ns? p?iv?llist? Pariisissa, ja sen h?n tekeekin, h?n ei ole koskaan my?h?stynyt, h?nen junansa on aina saapunut sekunnilleen m??r?paikkaansa.

-Suorinta tiet?!-Tietysti Belgian kautta! Sen puolueettomuusko traktaateilla taattu? Sota rikkoo traktaatit ja paperiperiaatteet!-sen huutaa postimestari leve?ll?, pyyhk?isev?ll? liikkeell?.

-Me ty?nn?mme Ranskan Atlantiin ja Ven?j?n Aasiaan! Ja Englannista me teemme saksalaisen siirtomaan!

-Saksalainen j?rjestys,-saksalainen kuri-saksalainen sivistys-nyt on niiden aika!

-Oikein! Oikein! s?estet??n v?kijoukosta, joka piiritt?? sotaan l?htevi?.

-Kerrankin heid?n t?ytyy saada tuntea, ket? ovat pist?neet. Koko germaanisen rodun tulevaisuus ja kunnia ja olemassaolo sen vaativat. Ah, vihdoinkin me heille n?yt?mme!

En erota enk? ymm?rr? kaikkea, mit? he huutavat. En taida tarpeeksi heid?n kielt??n, kun sit? puhuu kiihko ja intohimo. Mutta he n?kyv?t olevan selvill? kaikesta, mit? sodalla on voitettavana ja miten. Kuulen ladeltavan teknillisi? termej?, mainittavan eri aselajeja ja kehuttavan niiden tehoisaa vaikutusta. Se ja se kanuuna kantaa niin ja niin kauas, niin ja niin suuri on sen ja sen r?j?hdysaineen voima.

Nuo paimenet ja nuo meijeristit, nuo kauppiaat ja nuo viinurit, nuo tohtorit ja virkamiehet, juoksupojat ja hotellirengit, ne tuntevat kaiken sen kuin aapisensa, se kuuluu heid?n sivistykseens?, he ovat yht'?kki? erikoistuntijoita, ammattimiehi? alallaan... Onhan siell? toden totta yksi ?skeisist? rauhankongressilaisistakin, yksi kaikkein innokkaimmista, Berliinin sosialistitohtori, joka vakuutti, ett? Saksa ei koskaan aloita. H?nell? ei ole viel? univormua, mutta urheilutakkinsa alla on h?nell? valmis upseerin ryhti. H?n huutaa:

-T?m?n t?ytyi tapahtua! T?m? tulee puhdistamaan ilmaa t?ss? ummehtuneessa maailmassa! Meid?n p??llemme on hy?k?tty. Me emme ole tahtoneet emmek? aloittaneet t?t? sotaa, mutta emme my?sk??n sit? pelk??! Se tuli ja tulkoon, meid?n on saatettava se voitolliseen p??t?kseen! On aika tehd? vihollistemme vehkeist? loppu. N?yttip?s viel? kerran kyntens? Frans Josef! Oli jo aika, ett? Vilhelm lakkasi kulkemasta kauppamatkustajana.

Sentapaista ne puhuvat ja purkavat. Jokainen heist? n?ytt?? uskovan, mit? sanoo. Sanomalehdet ja ammattiyllytt?j?t eiv?t viel? olisi ehtineet saada sit? aikaan. Se on istutettu heihin jo aikoja sitten, jo pienuudesta pit?en, se on vuosisatojen sivistys, joka nyt n?ytt?? sen puolensa. Se on heiss? koulun, kirkon ja kasarmihengen vaikutuksen yhteinen tulos. Se on heill? veriss?. Se on heill? uskonto, ilmaus heid?n syvimm?st?, todellisimmasta, hartaimmasta itsest??n. Se tulee syd?mest?-t?ss? niinkuin tuolla kadun takana toisessa ravintolassa, kaikissa koko t?m?n j?rven rannalla-samoin luultavasti kaikissa sotivissa maissa.

Miss? ovat nyt ne muutamat, jotka kantoivat kukkia rauhan madonnalle?

Miss? on se erakon pikku seurakunta, josta h?n oli niin hell?n ylpe??

* * * * *

-Herra, kuulkaa, herra, sanoi joku takanani, koskettaen k?tt?ni.

Se oli Hanselin ?iti, ravintolan siivoojatar. H?n oli itkettynyt, ja h?nen kasvoillaan kuvastui ep?toivoinen h?t?. Vet?en minut syrj??n h?n puhui vapisten, kuin houraillen:

-Ne aikovat ampua Hanselin siksi, ett? h?n ei tahdo menn? muiden mukana. Ne ovat vanginneet h?net. Upseeri sanoo, ettei h?nen ole tarvis menn? rintamaan, ett? ne armahtavat h?net siit? h?nen uskonsa vuoksi, jos h?n vain menee kuormastoonkaan tai kantajaksi tai ambulanssiin. Mutta h?n ei tahdo sit?k??n. Olen rukoillut erakkoa, ett? h?n menisi ja puhuisi upseerille, mutta h?n ei tahdo.

-Eik? h?n tahdo?

-Ei h?n tahdo ... tulkaa te puhumaan h?nelle!

-Miss? h?n on?

-T??ll?.

Me tapasimme erakon ravintolan karjapihalla. H?n seisoi siell?, kasvoillaan melkein sama unenn?kij?n ilme kuin ?sken kirkon edustalla. Vaimo parka tarttui h?nen k?teens? tahtoen suudella sit?.

-Menk?? puhumaan h?nelle, ett? h?nen on ment?v? ... teit? h?n kuulee ... min? rukoilen teit?!

-En voi sit? tehd? ... en voi sit? tehd?.

-Te ette saa antaa heid?n ampua h?nt?! h?n melkein parkui. Menk??, tulkaa puhumaan h?nelle! Upseeri lupasi p??st?? teid?t h?nen puheilleen! Jos h?n lupaa menn?, saa h?n armon ... ne odottavat teit?...

-En voi ... en voi kehoittaa h?nt? menem??n sotaan ... en mitenk??n voi ... eik? h?n kuulisikaan minua.

-Kyll? h?n kuulisi ... h?n on aina tehnyt, niinkuin te olette sanonut ... kaikki mit? te tahdotte ... se on teid?n syynne, jos h?net ammutaan ... ei, ei, en min? tahdo sanoa, ett? se on teid?n syynne ... rakas, hyv?, armollinen herra, elk?? antako heid?n ampua minun Hanseliani!

-Mutta eiv?th?n ne toki kuitenkaan ampune h?nt?? sanoin.

-Sotaoikeus on jo tuominnut h?net ... nelj?nnestunnin p??st? h?net vied??n...

-Tulkaa, miss? h?n on? sanoi erakko yht'?kki? p??tt?v?sti.

Vaimo l?hti viem??n meit?.

H?n vei meid?t kyl?n laitaan, jossa koulu- tai kunnan huoneentapainen pienehk? rakennus oli otettu sotakansliaksi. Sen edess? oli piha, jonka portti oli vartioitu. Vaimo mainitsi vartiosotilaalle jonkun upseerin ja pyysi saada puhutella h?nt?. Hetken kuluttua tuli nuori upseeri ulos.

-Se on h?n ... p??st?k?? h?net Hanselin puheille, sanoi vaimo osoittaen erakkoa.

-Luuletteko voivanne vaikuttaa h?neen? kysyi upseeri. N?kyi, ett? h?n olisi kernaasti sen suonut.

-En voi enk? tahdo vaikuttaa Hanseliin.

-Mit? varten te sitten tulitte?

-Ottakaa minut h?nen sijastaan.

-Sotapalvelukseenko?

-Ei, vaan ammuttavaksi, jos sen t?ytyy tapahtua.

Katseessa, jonka nuori, viel? parraton upseeri loi erakkoon, oli s??li?, ylenkatsetta, kaikkea, mit? j?rjell? on ilmaistavana hullutuksen edess?.

-Mit? te houritte?

-Tarkoitan totta, sanoi erakko hiljaisella, luonnollisella ??nell?.

Upseeri ei ensin n?ytt?nyt l?yt?v?n sit? pist?v??, tappavaa sanaa, jota h?n etsi. Ilmeest? p??tt?en oli ensin tulemassa suuttumuksen sana, sitten se teroi ja k?rjistyi ivaksi, ja katse kylm?n? h?n pisti:

-Minulla ei omasta puolestani olisi mit??n sit? vastaan, ett? juuri teid?t ammuttaisiin, koska tied?n, ett? oikea syyllinen olette te. Ik?v? vain, ett? sotalaki ei salli minun teit? siihen suosittaa. Toivottavasti tulee kerran teid?nkin vuoronne. Sit? odottaessanne tehk?? hyvin ja poistukaa!

H?n veti miekkansa, teki sill? kunniaa Hanselin ?idille, k??ntyi ymp?ri kilist?en kannuksiaan ja huusi komentosanan pihan per?lle. Er?s sivuovi aukeni, ja sielt? tuli komennuskunta sotilaita, kiv??rit olalla, keskess??n Hanseli, jonka k?det olivat k?ytetyt sel?n taa. ?iti kirkaisi poikansa nimen ja alkoi sy?st? h?nt? kohden. H?net estettiin siit? ja pid?tettiin seuraamasta saattuetta, joka nopeasti poistui pellon piennarta vuoren alle mets??n.

Riensin pois p??st?kseni kuulemasta ?idin huutoja ja kuulemasta laukausta, jonka kuitenkin kuulin-yhteislaukauksen, niinkuin monen piiskansiiman s?tk?yksen, ennenkuin ehdin kyl??n tarpeeksi kauas. Minulla oli rinnassani yksi ainoa tunne: p??st? pois jonnekin, mihin hyv?ns?, niin pian kuin suinkin. T?m? maailman ennen ihanin laakso oli minulle nyt petojen luola, t?m?n kukkasmaljan pohjassa kuhisi ja s?hisi kyit? ja k??rmeit?. Mutta mihin min? t??lt? menen, kuinka j?rjest?n matkani, mit? tiet? p??sen kotiin? Toistaiseksi ei minulla n?ytt?nyt olevan muuta mahdollisuutta kuin palata takaisin erakon majalle.

Olin tullut jollekin sillalle, jonka alitse kuohui vuolas vuorivirta...

Mutta enh?n saanut j?tt?? h?nt?...

Aioin k??nty? siit? takaisin, kun alkoi kuulua huutoa ja melua kyl?st? p?in ja tien k??nteeseen ilmaantui kirkuva ja vihelt?v? parvi, enimm?kseen naisia ja poikia seuraten erakkoa, joka kulki heid?n edell??n. H?n ei kuitenkaan heit? paennut, astui vain tavallista, nopeaa tahtiaan. H?nen ja heid?n v?lill??n kulki kyl?n pappi, ollen pit?vin??n heit? h?nest? jonkin verran loitolla, mutta oikeastaan kiihoittaen ja johtaen heit?.

Kuului huutoja:-Is?nmaaton! Is?nmaaton! Pois t??lt?!-

Heid?n eturiviss??n, papin kintereill?, hoippui, tukka hajallaan, Hanselin ?iti, toisen vuoron vaikeroiden:-H?n ammutti Hanselin!- toisen vuoron kime?sti kirkaisten:-Heitt?k?? h?net koskeen!

Erakko oli saapunut sillalle.

-Elk?? p??st?k? h?nt? yli!

-Heitt?k?? h?net koskeen!

Jotkut pojat aikoivat rient?? h?nen ohitsensa sulkemaan h?nelt? tien. Pappi pys?hdytti heid?t, astui teenn?isen juhlallisesti erakon luo, joka oli pys?htynyt n?hty??n minut, ja laski k?tens? h?nen olalleen.

-Mit? te minusta tahdotte? kysyi erakko tyynesti ja s?vyis?sti.

-Tahdon sanoa teille pari sanaa.

-Heitt?k?? h?net koskeen! kirkaisi taas Hanselin ?iti, muiden h?nt? s?est?ess?.

-Malttakaa mielenne, yst?v?t! puhui heille pappi. J??k??mme t?h?n!

Huutajat antoivat hetkeksi rauhoittaa itsens? ja per?ytyiv?t, kiert?en keh?n ymp?rillemme.

-Yst?v?t, sanoi pappi. Sallikaa minun sanoa pari sanaa t?lle miehelle ... ne kuultuaan h?n menk??n elk??nk? en?? koskaan palatko t?m?n sillan yli... Se nuori mies oli t?m?n kyl?n parhaita poikia. H?n olisi voinut olla siell?, miss? h?nen ik?toverinsa, rajalla, maataan puolustamassa, ehk? kaatumassa kunnialla sen puolesta. H?nen t?ytyi kuolla h?pe?llisin kuolema, mink? nuori mies t?h?n aikaan voi kuolla. Se ei ollut h?nen syyns?. H?nen sielunsa oli myrkytetty. Myrkytt?j? seisoo t?ss?. H?n olisi ansainnut sen kuoleman, mink? t?m? onneton ?iti h?nest? on julistanut. Elk??mme kuitenkaan tehk? h?nest? marttyyria, h?nelle on oleva suurempi rangaistus j??d? eloon kuin kuolla. H?n on lopultakin vaaraton houkka. Yhden ainoan h?n voitti puolelleen. Olette, yst?v?ni, tehneet teht?v?nne saattaessanne h?net ulos kyl?st?mme. J?t?mme toisille kylille saman teht?v?n kullekin piiriss??n. Elk??mme viivytt?k? h?nt?, h?nen madonnansa odottaa h?nt?.

Erakko oli kuunnellut pappia rauhallisesti, kunnioittavasti, melkein n?yr?sti.

-Saanko nyt menn??

-Olkaa hyv?.

-H?nt? ei saa p??st??!

Suuri, roteva mies, olutkuskin n?k?inen, hiukan p?iss??n, oli astunut esiin ja huusi viel?:

-H?n on heitett?v? koskeen!

Kaikki taas huusivat samaa: h?nt? ei saanut p??st?? menem??n, h?net oli heitett?v? koskeen!

Kukaan ei kuitenkaan, ei h?n itsek??n, k?ynyt t?ytt?m??n uhkausta.

Erakko oli astunut heit? kohti ja virkkoi:

-Teid?n ei tarvitse heitt?? minua koskeen, min? menen itse, jos tahdotte.

Syntyi hiljaisuus. H?n uudisti:

-Jos tahdotte, ett? astun kaiteen yli ... jos olen tehnyt jotakin, josta minun on kuoltava, niin sanokaa, min? kuolen kernaasti.

Siin?, miten h?n sen sanoi, tyynesti, varmasti, koruttomasti, ilman katkeruutta ja mahtailua, oli minulle t?ysi varmuus, ett? h?n tekee sen, niin pian kuin kuulee k?skyn. Koetin vet?? h?nt? pois, mutta h?n uudisti viel? kerran:

-Jos yksi ainoa vaatii, niin min? menen. Hakiko h?n tahallaan kuolemaa? Oli kuin h?n olisi toivonut kuulevansa k?skyn.

Mutta uudistettua vaatimusta ei kuulunut. Pappi rupesi, melkein kuin h?t?illen, ohjaamaan pois v?ke??n sillalta. N?ytti, kuin h?n olisi pel?nnyt, ett? vastuu siit? joutuisi h?nelle.

Olutkuski koetti viel? yllytt?? Hanselin ?iti?:

-Sano sin?, sinun on asia.

Vaimo katseli h?t??ntyneen? ymp?rilleen. Erakko k??ntyi h?nen puoleensa:

-Tahdotko sin?? Sotilaat eiv?t ottaneet minua Hanselin sijaan, tahdotko sin? ottaa?

-Tarjoutuiko h?n? kuului joku kysyv?n.

-Tarjoutui, vastasi joku toinen.

-En, enh?n min?, eih?n se ollut h?nen syyns?, h?n oli kuin is?

Hanselille ... eih?n se ollut h?nen syyns?...

Vaimon pinnistys laukesi itkuun, ja liina silmill??n hoippui h?n pois sillalta.

Vedin erakon mukaani. H?n antoi vied? itse??n vastustelematta kuin unissak?vij?.