Chapter 2 No.2

Elli kuuli heid?n tulevan puutarhan kautta pihaan, nousevan verannalle ja menev?n pastorin huoneeseen. H?n kuuli vieraan k?ynnin, joka oli tuntuvinaan tutulta. H?n kuuli h?nen kauniin, selv?n ??nens? miehens? hiukan ep?sointuisen ??nen rinnalla. Itse h?n oli mennyt ruokasaliin ja asetteli koneentapaisesti serviettej? lautasten viereen. Salin avonaisten ovien l?pi erotti h?n joka sanan, samalla kuin palvelijat yht?mittaa kalistelivat keitti?ss? astioitaan.

-No, kas niin, nyt tulta ja tupakkaa p??lle! Poltatko sin? piippua vai paperossia?

-Kiitoksia, annahan olla ... min? sytyt?n mieluummin paperossin.-Vai niin, vai t?m? se nyt on sinun pappilasi?

-T?m?h?n se on ... eik?s t?m? n?yt? mukavalta paikalta?

-N?ytt?? t?m? hyvinkin hauskalta ja rauhalliselta...

-Tuossa on pirtti ja nuo tuolla vastap??t? ovat talli- ja liiterirakennukset. Siin? on ruoka-aittakin yhdess? jaksossa ja aitan p??dyss? on kellari. Se on hyv? kellari, pysyy j??t syksyyn asti. Navetta on tuolla takana, mist? n?kyy koivujen yli kaivon vintti. Se on aivan uusi kivinavetta, minun aikanani rakennettu...

-Jahah, vai sinun aikanasi.

-Sai siin? pit?j?n kanssa painiskella, ennenkuin rupesivat tekem??n, mutta ikuinen kalu siit? sitten tulikin. T?m? pytinki pit?isi saada kanssa uusi, se on vanha ja matalalla kivijalalla, mutta siin?h?n tuo viel? menee, On minulla sent??n tiukka tuuma saada uusi katto, uudet vuorilaudat ja multimukset. Maansa puolesta on t?m? paikka tavallisen hyv?ss? kunnossa...

-Onko sinulla suurikin maanviljelys?

-Ei ole suuren suuri, tavallisen pienen puustellin viljelykset ... saattaa t?ss? hyvin? hein?vuosina el?tt?? kaksi hevosta ja toistakymment? lehm?? ... my?n min? voita...

-Ja sin? olet kovasti innostunut maanviljelykseen?

-Itse min? olen aina mukana kun vain virkatoimiltani joudan. Ne ovat paljonlaiset, kun ei ole kuin kaksi pappia n?in suuressa seurakunnassa...

-No, mutta perheesi? Onko se suurikin?

-Ei meit? ole talonv?ke? kuin kaksi henke?, vaimoni ja min?.

-Niin todellakin ... vaimosi, miss? h?n on?

-Ka niin, miss?s se eukko onkaan? Menn??n t?nne saliin ... ota vain tupakkasi mukaan, ei se mit??n.

Elli kuulee heid?n tulevan saliin. Vieras tuntuu menev?n ikkunan luo ja sanoo: ?Kas, kuinka t?st? on kaunis n?k?ala j?rvelle.? Pastori selitt??, ett? tuolta yliskamarin ikkunasta on viel?kin kauniimpi, ja samassa h?n tulee ruokasalin ovelle. Ellin tekisi mieli paeta keitti??n, mutta h?n j?? kuitenkin kalistelemaan veitsilaatikkoa.

-T??ll?h?n sin? oletkin ... tule nyt sis??n, niin saan esitell?...

H?n on tullut sis??n, on mennyt vieraan luo ja tervehtinyt h?nt?. H?n kuulee vieraan sanovan:

-Hauska uudistaa vanhaa tuttavuutta ... meh?n olemme jo kerran ennenkin tavanneet toisemme.

-Terve tulemaan t?nne... Niin, min? luulen...

-Kuinka kauan siit? onkaan, kun sin? silloin k?vit vaimoni vanhassa kodissa? On kai siit? jo yli puolenkymmenen vuoden, sanoi pastori. Muistatko sin?, Elli?

-Kyll?h?n siit? jo on... Tehk?? hyvin ja istukaa...

-Ja ajatelkaas, rouva, etten min? tiennyt teid?n olevankaan naimisissa, ennenkuin miehenne kertoi siit? nyt t?nne tullessamme ... min? luulen, etten olisi teit? en?? tuntenutkaan...

-Te olitte silloin niin v?h?n aikaa meill?.

-Sin? olitkin, Elli, silloin juuri koulusta p??ssyt.

-Niin, ja sitten ei ole satuttu tapaamaankaan, kun min? olen matkustellut ulkomailla ja oleskellut suurimman osan aikaani Helsingiss?. T??ll? maan syd?mess? p?in en ole k?ynyt sitten ensimm?isten ylioppilasvuosieni.

-Onhan se luonnollista sitten...

-Olen kuitenkin aina halunnut p??st? edes joksikin kes?ksi maalle. T?m? n?ytt?? niin eritt?in vieh?tt?v?lt? paikalta. Kun soudimme laivalta t?nne, sanoin juuri miehellenne, ett? tuntuu silt?, kuin voisin t??ll? kaiken ik?ni asua. Olen oikein iloinen, ett? tulin valinneeksi t?m?n paikan...

-Seh?n oli hauska, ett? tulitte ... t??ll? maalla ei meille usein tapahdukaan se ilo, ett? saamme vastaanottaa vieraita.

Pastori oli mennyt kamariinsa, jonne oli tullut joku asiamies. He j?iv?t kahden kesken saliin, Elli ja vieras.

H?n oli istuutunut nojatuoliin ja Elli toiselle puolelle p?yt?? sohvan p??h?n tuolille.

-Kuinka onkaan ... viel?k? is?nne el??? ... h?n oli niin herttainen ja yst?v?llinen vanha ukko.

-Ei h?n en?? el? ... h?n kuoli kaksi vuotta sitten.

-Vai on h?n kuollut! Me ehdimme puhella h?nen kanssaan kaiken maailman asioista, ja h?n oli hyvin utelias kuulemaan vanhoista tovereistaan, joista muutamat olivat olleet minun opettajiani.

-Niin, h?n puhui usein teist? teid?n menty?nne ja odotti teit? palaavaksikin, niinkuin h?n muisteli teid?n luvanneen.

-Olikin minulla se aikomus, mutta muistaakseni eiv?t matkani en?? soveltuneet ... min? matkustin Kajaaniin ja sielt? tervavenheess? Ouluun.

-Se kai oli hyvin hauska matka?

-Ettek? ole sielt? kautta koskaan kulkenut?

-En ole.

-Se matka teid?n kerran pit?isi tehd? ... en ole miss??n maailmassa tavannut niin omituista luontoa...

H?n alkoi kertoa t?st? matkastaan, ja Elli huomasi, ett? h?n koetti venytt?? sit? pysy?kseen jossain puheenaineessa. H?n tunsi, ett? h?nen itsens?kin olisi pit?nyt keksi? jotain, mutta h?n ei voinut mit??n. H?n oli mielest??n ihan typertynyt, vailla ainoatakaan ajatusta. Tuli pitk?nlainen ??nett?myys, joka ainoastaan hetkeksi keskeytyi siten, ett? vieras uudelleen huomautti kauniista n?k?alasta j?rvelle p?in ja Elli sanoi siihen jotain my?nt?v??. Vieras jo turvautui albumiin ja alkoi sit? selailla, kun pastori tuli heit? pelastamaan.

-Kuules nyt, Elli, sin? kai olet keitt?nyt meille ruokaa?

-Se on heti paikalla valmis.

Elli k?ytti tilaisuutta poistuakseen. H?nen t?ytyi p??st? heng?ht?m??n. H?nen piti p??st? hetkeksi pois h?nen n?kyvilt??n ja kuuluviltaan. H?n kiiruhti aittaan ja kellariin noutamaan illallistarpeita. H?n kuuli lukkojen vingahtelevan, saranat narisivat, h?n kuori kerman maitopytyst? ja otti voita astiaan. Sulki taas oven ja kulki pihan poikki takaisin keitti??n. N?ki herrain siirtyneen salista pastorin kamariin, mutta ei uskaltanut katsoa yl?s; kuuli helmojensa humisevan omituisen vieraasti ja pelk?si niihin sotkeutuvansa. Sitten tapasi h?n itsens? puutarhasta nostamasta laseja taimilavan p??lt? ja ker??m?st? rediisej?. Ne h?n virutti vedess?, leikkasi kaalit pois ja asetteli hedelm?t tarjottimelle. Ja koko ajan tuota kaikkea tehdess??n istui h?n samalla salissa, n?ki itsens? siin? harvasanaisena ja saamattomana. Ja mink?laisen vaikutuksen h?n oli tehnyt vieraaseen? Tietysti h?n oli tuntunut kauhean typer?lt? ja v?h?p?t?iselt?. Eih?n h?n ollut uskaltanut h?nt? katsoa kasvoihinkaan. Eik? h?n oikeastaan muistanut h?nest? muuta, kuin ett? vaatteet olivat oudonlaista uutta kuosia: suljettu sininen lyhyt takki ja leve?t harmaat mustaraitaiset housut. K?det h?n my?skin oli n?hnyt, kun ne ojentuivat ottamaan p?yd?lt? albumia: ne olivat pienet ja hienot ja mansetit valkoiset ja puhtaat. Mutta joka sana kaikui h?nen korvissaan ja soi jok'ainoa ??nen v?re, tuon tutun, sointuvan ??nen. Ponnistaen kaikki voimansa sai h?n kuitenkin itsens? sen verran rauhoitetuksi, ett? voi menn? miehens? kamariin ja sanoa virallisella em?nn?n ??nell?:

-Herrat ovat hyv?t ja tulevat illalliselle.

Kutsuttu kiitti h?nt? yst?v?llisesti ja melkein tutunomaisesti, ja kun oli istuttu p?yt??n, oli Elli yht'?kki? mielest??n vapaampi ja varmempi. H?nell? oli nyt sit? paitsi tekemist? pit?ess??n huolta em?nn?n velvollisuuksista. Herrat jatkoivat alussa keskusteluaan vanhoista koulumuistoistaan ja kertoivat niilt? ajoilta kaikenlaisia juttuja. Elli otti niihin osaa ainoastaan siten, ett? joskus naurahti muiden mukana. H?nell? oli nyt tilaisuutta ja rohkeutta tarkastaa vierastaan istuessaan h?nt? vastap??t?. Kaunis ja miellytt?v? h?n oli niinkuin ennenkin, piirteet yht? hienot ja nuo silm?t melkein viel? suuremmat kuin ennen. Tukka oli sama, musta ja hiukan k?hertynyt. Mutta h?n n?ytti tyynemm?lt?, heikontuneelta ja kenties hiukan kuluneelta ja surumieliselt?kin noin vilahdukselta, kun ei puhunut. H?n ei nauranut ??neens?, vaan ainoastaan otsallaan ja silmill??n. Kaikki h?nen liikkeens? olivat varmat ja tarkat ja h?n s?i sujuvasti ja s??nn?llisesti. Elli ei voinut olla vertailematta heit? toisiinsa noita kahta. Ne olivat t?ydellisi? vastakohtia toisilleen. H?nen miehens? py?re?kasvoinen, punaposkinen, vaaleatukkainen ja lihava, n?ytti h?nest? tavallista k?mpel?mm?lt? ja sivistym?tt?m?lt?. H?nen paksut kesakoiset k?tens?, h?nen tapansa sy?d?, puhua ja nauraa pisti nyt silm??n viel? enemm?n kuin ennen. H?n muisti niin selv??n syyn siihen, miksi he silloin ennen vanhaan olivat tehneet h?nest? pilaa ja niin pian yhdess? liittoutuneet h?nt? vastaan. Muutamista katseista ja ??nen vivahduksista luuli h?n nytkin huomaavansa vieraassa salattua ivaa, ja h?nest? tuntui, kuin ei innostus vanhoihin muistoihin olisi ollut ollenkaan niin todellista, kuin milt? se n?ytti. Aivan varmaan luuli h?n huomaavansa, ett? vierasta vaivasi, kun pastori s?i veitsell? ja pisti sen suoraan suusta voiastiaan. Ja luuliko h?n ehk? vain niin, mutta silt? h?nest? n?ytti, ett? vieras illallisen kuluessa yh? enemm?n k??ntyi puhumaan h?nelle kuin h?nen miehelleen. Yh? pitemp??n h?n sit? paitsi alkoi h?nt? tarkastella, katsoi h?neen pitk?t katseet, ensin hajamielisesti ja sitten tarkemmin ik??nkuin tutustuakseen ja niinkuin olisi hakenut mielest??n esille joitain vanhoja muistoja.

Teet? juodessa muistui pastorille mieleen, ett? h?nell? oli valokuva kaikista samanluokkalaisista, otettu sin? kev?nn?, jolloin he tulivat ylioppilaiksi. H?n haki sen k?siins?, ja siin? ne olivat molemmat, Mikko Aarnio jo silloin hyv?ntahtoisen n?k?isen? nuorukaispallerona, Olavi Kalm sit? vastoin hyvin hintelona, pitk?n? ja tyytym?tt?m?n?. He nauroivat toisilleen, ja Kalm kertoi keve?sti ja luonnollisesti sek? samalla hiukan ivaten itse??n, ett? h?n, silloin kun valokuva otettiin, oli ollut onnettomasti rakastunut. Tahallaan h?n oli viel? synkistytt?nyt kasvonsa ja koettanut saada ne niin traagillisiksi kuin suinkin. Tuon jutun h?n kertoi Ellin puoleen k??ntyneen? ja sai h?netkin nauramaan mukanaan:

-Niin, niin, huokasi h?n sitten, kyll? te sille nyt nauratte, mutta ei se silloin ollut leikin asia, se oli minun ensimm?inen suuri suruni maailmassa.

-Ja onko niit? sitten ollut useampiakin? uskalsi Elli kysy?, punastuen omaa rohkeuttaan.

-Niin, suuria surujako!-naurahti Olavi vastaukseksi.

-Et sin? ainakaan viel? ole tainnut todenteolla kehenk??n tarttua? keskeytti pastori.

-En ole, min? olen onnellisesti v?ltt?nyt kaikki avioliiton uhkaavat salakarit.

-Mutta ole sin? varuillasi, t??ll? on paljon kauniita tytt?j? meid?n pit?j?ss?, pappilassa varsinkin.

-Er??n min? heist? tunnen, tuli laivalla yht? matkaa kanssani.

-Olisiko se ehk? ollut Liina? kysyi Elli.

-Liina se oli, selitti pastori, j?i niin surkeasti katsomaan laivan kannelta, kun t?m? Olavi nousi laivasta.

He nousivat p?yd?st?, ja illallinen loppui hilpe??n mielentilaan. K?denly?nti, jolla Olavi kiitti Elli?, oli varma ja miehek?s-niinkuin h?n itsekin.

Kun ilta oli tyyni ja l?mmin, mentiin puutarhaan istumaan. Elli heitti liinan hartioilleen-h?nell? oli oma kutomansa sininen liina, joka niin sopusointuisesti k??riytyi h?nen olkap?ittens? ymp?rille-herrat ottivat hattunsa ja keppins? ja sytyttiv?t sikarinsa. H?n oli nyt kokonaan vapautunut, ja ensimm?ist? hermostumista oli seurannut yht'?kkinen, sanomaton tyytyv?isyys. He istuutuivat kiikkulaudalle, keinuivat hiljalleen, mit??n puhumatta, kaikki katsellen j?rvelle ja herrat verkalleen puhallellen savuja sikareistaan.

-T?m? n?k?ala muistuttaa v?h?n teid?n entist? kotianne, rouva.

Elli s?ps?hti iloisesti h?mm?styen, sill? h?n oli ajatellut juuri samaa.

-Niin, kyll? se taitaa v?h?n muistuttaa.

-Ettek? ole sit? ennen huomannut ... t?m? puutarha ensinkin, sitten tuo pelto puutarhan ja rannan v?liss?, joka muistaakseni kasvoi ruista sekin ... ja koko ranta muutenkin ... t?m? on vain hiukan pienemp?? ja sievemp??. Min? rakastan niin kovasti t?llaisia pappiloita, niiss? on niin erityinen muista herrastaloista eroava luonteensa, jonkunlainen merkillinen rauha, jota on vaikea m??ritell?, mutta joka tuntuu minulle kuitenkin aivan heti, kun astun portista sis??n ... tai ehk? se tulee vain siit?, ett? on lapsuutensa ja nuoruutensa niiss? viett?nyt.

-Teh?n olette papin poika?

-Olen. Ja kun min? vain suinkin voin, poikkean min? matkoillani pappiloihin niinkuin silloinkin, kun tulin teid?n is?nne luo aivan tuntematonna.

-Mutta ette te niiss? kauan viihdy, ainakin siit? p??tt?en, ett? teill? silloin oli niin kova kiire meilt? pois.

-Viivyinh?n siell? pari kolme p?iv??.

-Ettep?h?n kuin v?h?n toista.

-Emmek?s me k?yneet yhdess? soutelemassa, ja kun is?nne tuli n?ytt?m??n kirkkoa, niin kohosimme yl?s kellotapuliin katsomaan n?k?alaa? Muistatteko?

Josko Elli muisti!

-Te sanoitte niin ??rett?m?sti rakastavanne suuria n?k?aloja.

-Niin min? teen viel? nytkin. Jos vain suinkin voin, valitsen itselleni asunnot niin, ett? ikkunasta voi n?hd? kauas.

-Sitten meid?n t?ytyy vied? sinut meid?n karjakartanolle, josta n?kyy kolmen pit?j?n kirkot ja vesi? ja metsi? monen peninkulman laajuudelle, sanoi pastori, joka koko ajan oli istunut ??net?nn? nytkytellen keskell? kiikkulautaa, mik? painui syv?lle h?nen allaan.

-Sinne tahdon mielell?ni.-Nyt muistan viel?, ett? teill? oli silloin luettavananne Runebergin ?Hanna?, jonka johdosta me johduimme v?ittelem??n rakkaudesta. Te ette sanonut uskovanne, ett? se voi sytty? noin yht'?kki? ensi katseen yhteen sattuessa. Min? taas v?itin, ett? tuo kohta on yksi Runebergin hienoimpia.

Oli niin omituista kuulla h?nen puhuvan n?ist? muistoista, jotka olivat Ellin salaisuuksia ja joista h?n ei ollut kenenk??n kanssa puhunut, vaan s?ilytt?nyt ne j?ttein? el?m?ns? onnellisimmista hetkist?. T?lle toiselle ne n?ht?v?sti olivat aivan sattumalta mieleen johtuneita, niinkuin joiltain kaukaisilta lapsuuden ajoilta, eik? niiss? arvatenkaan ollut h?nelle sen suurempaa merkityst?.

Mutta pastorilla oli omat muistonsa h?nell?kin.

-Ei puolta vuotta sen j?lkeen menimme me kihloihin Ellin kanssa, h?n sanoa t?ks?hdytti.

Olavi ei virkkanut siihen mit??n. Ehkei asia ansainnut h?nen mielest??n jatkamista, mutta Elli oli h?nelle kiitollinen, ettei h?n ruvennut sen enemm?n kyselem??n. Vaistomaisesti h?n veti liinan v?h?n kire?mm?sti hartioilleen.

-Teid?n on ehk? kylm?, kenties menemme sis??n.

-Ei, ei ollenkaan.

Mutta kun pastori arveli, ett? vieras ehk? on matkasta v?synyt, niin he nousivat ja l?htiv?t huoneeseen.

-Sinulle on valmistettu yliskamari, jossa saat el?? ihan valtoinesi, teitp? sitten ty?t? tai nukkumista, mit? vain haluttaa. El?k? sin? huoli, jos t??ll? aamusilla liikutaankin, ved? vain unia niin pitk??n kuin haluttaa. On kai siell?, Elli, kaikki, mit? tarvitaan?

-On, min? l?het?n vain palvelijan tuomaan juomavett?.

-Kiitoksia vain, kyll? min? tulen hyvin toimeen.

-Hyv?? y?t?.

-Hyv?? y?t?.

Pastori oli heid?n seisoessaan porstuassa ottanut rouvaansa vy?t?isist?, josta t?m? heikosti koetti irtaantua. Olavi oli jo ennenkin huomannut, ett? h?n-luultavasti ujoudesta-koetti v?ltt?? miehens? l?hestymist?.

Yliskamari, jonka ikkuna oli pohjoiseen ja jonka sisusta iltarusko viel? valaisi, teki Olaviin miellytt?v?n vaikutuksen, ja h?n tunsi heti kohta, ett? h?n tulisi t??ll? hyv?sti viihtym??n. H?n riisuutui verkalleen ja tarkasteli samalla huonettaan. Valkoiseksi piiluttuine seinineen, joiden rakoihin oli pistetty tuomen ja pihlajan oksia ja kukkia, oli se kuin kes?inen lehtimaja. Oli jonkunlaista hienoa, salaista hyv?ily? noissa ikkunaverhoissa ja niiden poimuissa, jonka niihin oli j?tt?nyt arka k?si niit? varovasti ja huolellisesti laitellessaan. Ja h?net valtasi t?ss? tuo sama tunne, joka h?ness? oli her?nnyt jo rantaa l?hestyess??n j?rvelt? p?in. Ei h?n oikeastaan niin selv??n ymm?rt?nyt, mit? se oli, eik? h?n sit? sen pidemm?lle ajatellut, se leyh?hti vain ohimenev?n? mielialana ja vaihtui samalla mielihyv?ksi siit?, ett? h?n varmaankin tulee t??ll? kotiutumaan ja tekem??n t??ll? hyvin ty?t?. Ei mik??n h?iritse t??ll? h?nen lukujaan, h?n istuu mukavasti tuossa keinutuolissa, h?n kirjoittaa ja nauttii olemassaolostaan niinkuin ennen aikaan is?n kotona. Ja kun v?syy ty?h?n, niin laskeutuu h?n tuonne alas, jossa h?nell? on seuraa sen verran kuin h?n sit? levokseen tarvitsee. N?ist? alkuper?isist? maalaisihmisist? saattaa taas olla hauskuutensa pitk?st? ajasta.

H?n huomasi kukkasvihon uunin reunalta, otti sen k?teens? ja tarkasteli sit?. Hieno se on, v?rit taitavasti j?rjestetyt, ja h?n asetti sen p?yd?lle eteens?. Ei, mutta se on todellakin hieno.

Hajamielisesti katseli h?n maisemaa ja p??steli sit? tehdess??n auki kauluksensa ja kravattinsa.

Tuo Mikko se on entisens? n?k?inen. Tuuhistunut h?n tietysti on lihavassa maaper?ss??n, mutta muuten p??piirteilt??n sama. Samat viattomat, v?h?n yksinkertaiset silm?t ja samat vaaleat kulmakarvat, otsa niin luja ja sile? kuin kiilloitettu kivi eik? alkuakaan ryppyihin... Rouvaa h?n ei oikeastaan viel? ollut sen tarkemmin huomannut, eik? sen ulkomuoto viel? ollut oikein painunut h?nen mieleens?. Mutta nyt h?n yht'?kki? muisti h?nen silm?ns? ja n?ki ne tuontuostakin itseens? kiinnitetyiksi toiselta puolen p?yd?n. Ne olivat suuret ja siniset ja haaveksivaiset. Ja v?hitellen aukeni siit? koko olento h?nen eteens?, h?n tuli esille eri asennoissaan: h?n tarjosi teet? v?h?n pelonalaisesti, heitti liinan sulavasti hartioilleen, kulki edell? puutarhaan ja istui kiikkulaudalla l?hell? h?nt?, katsoen eteens? suoraan j?rvelle. Vartalo oli h?nell? hyvin s?ilynyt ja s??nn?llinen, vaikka kenties v?h?n raskas ja veltto. Ei h?n ainakaan ole tavalliseen papin rouvan malliin, ajatteli h?n, niinkuin h?nen tapansa oli punnita mieless??n kaikkia niit? naisia, jotka sattuivat h?nen tielleen. H?n on paljon kaunistunut siit?, kun h?net viimeksi n?in. Ja yht'?kki? h?n n?ki itsens? istumassa rattailla vanhan pappilan rappujen edess?. Verannan ikkunassa oli kalpeat j?ykistyneet kasvot, jotka tuijottivat h?nen j?lkeens?. Ja nyt h?n muisti, ett? tuo kuva oli seurannut h?nt? jonkun aikaa h?nen rattailla istuessaan ja ett? h?n oli joutessaan mietiskellyt, oliko tytt? ehk? jo ehtinyt h?neen rakastua.

On se v?h?n omituista, ett? se tuo Mikko sai noin siev?n tyt?n. Mutta se on kai se vanha tarina apulaisesta ja pappilan neidest?... Kuului liikett? alhaalta. Jahah, herrasv?ki asettuu levolle, sanoi h?n itsekseen hym?ht?en.

H?n huomasi olevansa v?synyt ja laittautui nousemaan vuoteeseensa.

Samassa tuli piikatytt? vesikarahvin kanssa. Se oli soma, vaaleatukkainen, py?re?muotoinen ja korkearintainen tanakka tytt?.

-Kiitoksia, sanoi h?n. Mik? on teid?n nimenne?

-Anni min? olen.

-Olisiko Anni hyv? ja ottaisi t?m?n takkini ja tomuttaisi sit? huomenaamuna.

-Rouva k?ski kysy?, mihin aikaan herralle saa tuoda kahvia.

-Sanokaa rouvalle, ett? min? kyll? itse tulen alas juomaan kahvia.

Kuinka pitk??n t??ll? muuten nukutaan?

-Nousee se rouva jo varemminkin, mutta pastori makaa seitsem??n ja kahdeksaankin.

-Vai makaa pastori kahdeksaankin.-Hyv?? y?t?, Anni!

* * * * *

Elli ei viel? voinut menn? levolle. H?nen miehens? olisi tahtonut h?nt? tulemaan, mutta h?n sanoi t?ytyv?ns? menn? j?rjest?m??n jotain ruokasalissa.

-Anna nyt sen olla, kyll?h?n ne piiatkin.

Mutta h?n kiiruhti ulos. H?n tunsi tarvetta olla yksin, eik? h?n nyt mill??n muotoa olisi voinut menn? maata, ennenkuin h?nen miehens? olisi nukkunut.

H?n hiipi puutarhaan ja sielt? omaan rantaansa. Ja h?n istuutui kivelleen tyynen veden partaalla. Maisema, joka lep?si kes?y?n-unelmissaan, silmill? hieno verho kes?ist? auerta, oli nyt niin onnellinen ja tyytyv?inen. Nyt olisi h?n voinut katsella sit? kuinka kauan tahansa, nyt ei h?n en?? pel?nnyt, ett? se tuo h?nelle muistoja pettyneist? toiveista tai her?tt?? kaipausta milloinkaan toteutumattomista, niinkuin niin monta kertaa ennen, kun h?nen itku kurkussa ja syd?n pakahtumaisillaan t?ytyi yht'?kki? paeta pois t?ss? istumasta. Kuinka h?n nyt rakasti t?t? hiljaista piilopaikkaansa, kuinka se nyt tuntui ikuiselta, uskolliselta yst?v?lt? t?m? h?nen ymp?rist?ns?!

Kaukaisista salmista tuolta jostain kuului y?llisen kalamiehen soutua, ja hinaajalaiva hurisi kuin suuri hy?nteinen et?isten saarien takana. Maan puolella kalkattivat y?sy?t?ss? kulkevan karjan kellot.

Kauan istui h?n t?ss?, katseli ja kuunteli, arasti v?ltt?en ajattelemasta mit??n ja mist??n itselleen selkoa tekem?st?. H?nelle oli kyll?ksi siin?, ett? jokap?iv?iseen yksitoikkoisuuteen oli tullut vaihdos ja ett? edess? oli jotain uutta ja ett? se ehk? jonkunkaan aikaa kest?isi. Tulkoonpahan sitten taas mit? tulee.

Se tunne rinnassaan palasi h?n pihaan ruispellon piennarta my?ten ja hiipi varpaillaan makuuhuoneeseensa, jossa h?nen miehens? jo onneksi oli nukkunut eik? kuullut h?nen tuloaan. H?n itse valvoi viel? kauan vuoteellaan, silm?t suurina katsellen aamuruskosta valkenevaa pohjoisikkunaa. Vieras oli jo varmaankin aikoja sitten mennyt levolle tuolla ylh??ll?, koska sielt? ei en?? kuulunut mit??n liikett?.