Chapter 3 No.3

Hyvin nukkuneena her?si Olavi seuraavana aamuna, hauska ja miellytt?v? tunne ruumiissaan. Oli niin rauhallista ajatella, ett? t?ss? nyt on niinkuin entisess? vanhassa kodissaan. Tiesi saavansa virua taas monesta ajasta mielens? mukaan, aamiainen odottaa alhaalla ja kahvi pidet??n uunin kolpperossa l?mminn?. Kun laskeutuu tuonne alas, niin otetaan siell? vastaan yst?v?llisesti hymyillen. H?n oli saanut raha-asiansa j?rjestetyksi niin hyvin, ett? voi panna pari vuotta kauan haluttuun mielity?h?ns?: esteettisen v?it?skirjan valmistamiseen.

Nyt h?n saa j?rjest?? kaikki kokoamansa ainekset ja ruveta luomaan jotakin omintakeista. Tuntui aivan, kuin olisivat h?nen aivonsa kauan seisseen ratsun tavoin tahtoneet ry?st?yty? t?ytt? karkuaan menem??n. Ei ollut el?m? h?nelle h?nen ensimm?isen? ylioppilaskes?n??nk??n n?ytt?nyt niin valoisalta kuin nyt.

H?n hypp?si yl?s vuoteestaan, sys?si ikkunan auki eik? huolinut kiinnitt?? sit? hakaankaan. Aurinko oli jo korkealla, j?rvi rasvatyven, ruispelto aivan liikkumatonna, oksat riippuivat hiljaisina, ja p??skyt vain suikkelehtivat sirahdutellen tallin luukusta ulos ja sis??n. Jonkun talonpojan hevonen pudisteli portin takana tiukujaan-aivan niinkuin kotonakin ennen.

H?n peseytyi ja pukeutui ja pani ohimennen huomioonsa, ett? pyyhinliinat olivat puhtaat ja tukevat ja nurkkiin oli ommeltu rouvan nimikirjaimet punaisella.

Suuren ulkovinnin l?pi, jossa lakanain alla mahtoi riippua talonv?en vaatevarasto, laskeutui h?n alikertaan. Kahvip?yt? oli valmistettu verannalle, otettu esille n?ht?v?sti uusimmat kupit, ja keskell? niit? oli kukkasvihko laitettu samaan henkeen kuin se siell? ylh??ll?. Mutta t?ss? oli jotain auki puhkeavaa, helakampaa, iloisempaa ja v?hemm?n arkaa. H?n tarkasti sit?, kun rouva ilmaantui salin oveen ja toivotti hyv?? huomenta.

-Hyv?? huomenta, rouva!

He k?tteliv?t. Ellill? oli pumpulihame ja edess? vaalea esiliina, jonka rintapuoli oli neulalla kiinnitetty poven kohdalle. H?n oli miellytt?v?. Piirteet olivat pehmoiset, melkein vienot, ja ainoastaan silmien nurkassa oli jotain kovempaa niinkuin kauan vuotaneiden kyyneleiden j?lelt?.

-Kuinka olette nukkunut? kysyi h?n.

-Kiitoksia, eritt?in hyvin. En ole vuosikausiin nukkunut niin mainiosti.

H?n meni ovelle, ja pit?en toisella k?dell??n pihtipielest? nojasi h?n ulos ulkoilmaan. Aurinko h?ik?isi silmi? niin, ett? h?nen t?ytyi toisella k?dell??n varjostaa kulmiaan.

-Kyll?p? nyt on kirkas paiste!

Elli j?rjesteli kahvip?yt?? ja katseli h?nt? tuohon, miss? h?n nyt niin el?v?sti muistutti itse??n silloin ennen aikaan samassa asennossa, tuona aamuna Ellin is?n kotona. Ja samat olivat h?nen sanansakin: ?Kyll?p? nyt on kirkas paiste!? Tukka oli v?h?n harvennut p??laelta ja puku hienompi ja muodikkaampi. Silloin h?nell? oli ollut pitk?vartiset saappaat ja kirjava paidan kaulus. Nyt olivat keng?t keve?t vaatekeng?t, kaulus kiilloitettu ja siihen sidottu hele?nsininen, pitk? kravatti.

-Kuinka kaunis t?llainen aamu on, sanoi Olavi k??ntyen Elliin, ja kuinka toisenlaiseksi kaikki n?ytt?? muuttuneen eilisest??n. Ei luulisi koko taloa en?? samaksi, mik? se oli eilen.

-Kuinka niin?

-Siin? oli eilen illalla jotain surullista ja alakuloista, ja nyt siit? ei n?y j?lke?k??n. Se on kai t?m? valaistus...

-Tai on se teid?n oma mielialanne, joka sen tekee.

-Totta kyll? on, ett? eilen olin v?synyt.

H?n katsahti Elliin uteliaalla kummastuksella, niinkuin ei olisi tuollaista huomautusta odottanut. Samassa tuli h?nenkin mieleens? kuva entisilt? ajoilta, ja h?n kysyi leikillisell? vivahduksella:

-Viel?k? te haaveksitte kauniina kes?iltoina niinkuin ennen?

-Eih?n se en?? ole luvallista, vastasi Elli naurahtaen, mutta punastui hiukan muistaessaan eilist? iltaa.-Saako olla kahvia?

Rappujen edess? hiekalla oli maannut suuri koira, joka nyt selvittelihe k??r?st??n ja tuli venytellen vierasta tunnustelemaan. Sitten t?ykk?si se h?nt? turvallaan polveen ja heilautti v?h?n h?nt??ns?.

-Usko! Anna k?tt? vieraalle, yst?v?ni! Kas, ett? h?n antaa ... min? en ole koskaan ennen saanut h?nt? suostumaan vieraisiin.

Usko sai sokeria ja antoi silitell? itse??n.

Pastori ilmaantui samassa toiselta puolen pihaa, paitahihasillaan, lyhytvartiset, saveutuneet saappaat jalassa ja luuhkalakki p??ss?. H?n kutsui Olavia mukaansa uimaan.

-Toimitapa, Elli, meille puhtaat uimalakanat! huusi h?n, ja saatuaan omansa k??r?isi h?n sen olkap?ittens? ymp?rille ja alkoi k?vell? k?llytell? edell? rantaan.

-Ja saippuata! muisti h?n menness??n. Juoksuttakaa tyt?t saippuata!

H?n oli ollut pellolla kynt?miesten luona, ja hiki tippui pitkin poskia ja punertavaa parran s?nke?.

-Min? menen aina suoraan s?ngyst? j?rveen, haasteli h?n heid?n pellon piennarta kulkiessaan. Tavallisessa menossa uin jo t?h?n aikaan p?iv?st? toisen kerran. Olen jo sy?nyt aamiaisenikin. Aioin tulla sinua ottamaan jo kello seitsem?n, mutta vaimoni kielsi ja tahtoi antaa sinun nukkua... Katsohan, kun tuossa jo ruis alkaa heilim?id?... T?st? pit?? jo ensi viikon alussa panna rengit pientaria niitt?m??n... Sinulla on viel? vanhat akateemiset tapasi, ett? valvot my?h??n ja nukut pitk??n ... oletko sin? kalamies?

-Kyll?h?n min? kalastelenkin, kun sattuu.

-T??ll? on hyv?t kalavedet. Min? en paljon jouda, menee aikaa muissa hommissa, mutta on meill? t?ydet pyydykset... Elli se v?list? pit?? huvikseen verkkoja j?rvess? ja joskus onkiikin hyv?ll? ilmalla.

Oli tultu rantaver?j?lle, ja h?n pudotti kaikki puut alas, viitsim?tt? kumartua tunkemaan niiden v?litse. Ja sitten h?n heittihe pehme?ss? py?re?ss? juoksussa penkereelt? alas uimahuoneelle.

Uimahuone on l?mmin, ja j?rvelle p?in avatusta ovesta tulvii auringon valo h?ik?isten sis??n. Sein?t tuoksuvat viile?? puhdasta puuta, siin? on veden tuoreutta ja pihkaisen m?ntymets?n kiihoittavaa kuivuutta sekaisin, ja melkein hekkumallisella tunteella koskettaa jalka p?iv?npaisteesta kuumuneita lattialautoja. Verkalleen ja tahallaan viivytellen tuota nautintoa, jota tuottaa hitainen riisuutuminen, p??steli Olavi vaatekappaleen toisensa per?st? ja asetti ne huolellisesti penkille. H?nen vaatteuksensa oli erityisen aistikasta kuosia, yksinkertaista leikkeelt??n, tekotavaltaan ja muodoltaan, mutta hienoa, tukevaa ja tarkoituksenmukaista englantilaista ainetta. Liinavaatteetkin olivat kuin h?nen mitallaan tehdyt ja puhtaat ja pilkuttoman valkeat, niinkuin h?n olisi ajatellut sit? mahdollisuutta, ett? tarpeen tullessa t?ytyisi voida niiss?kin esiinty?. Takin, liivit ja kauluksen pois pantua oli h?n yht? hienosti puettuna ilman niit? kuin niiss?kin.

Pastori oli suurella vaivalla saanut saappaat jalastaan ja seisoi keskell? lattiaa leve?t lahkeet lyhyiss?, harmaissa sukanvarsissa. Housut olivat putoamaisillaan paksuilta lanteilta ja henkselit kierossa. Toisen henkselit her?ttiv?t h?nen huomiotaan.

-N?yt?p?s ... k??nnyp?s ... mink?laiset sinulla on m?kivy?t ... ka, tuommoisten rissain kanssa ... mist? sin? olet ne saanut?

-Ne ovat Pariisista ... uusinta patenttia.

-El?h?n, nep? ovat helkkarin mukavat ... se juoksee, n?enm?, tuo nuora noissa rissoissa sit? mukaan kuin kumartuu ... kumarrupas viel? v?h?n ... minunkin pit?isi saada t?mm?iset, minulta kun napit tinkiv?t alituisesti raksahtelemaan ... paljonko n?m? maksavat?

-Kymmenen frangia muistaakseni.

-Onpa niill? hintaa ... onpa v?h?n h?vytt?m?nlaisesti hintaa ... mutta kun ne on patentit ... eik?h?n nuo jonkun ajan per?st? huojistune?... Siell?k? ne on tehty n?m? housutkin!

-Siell?.

-Onkohan tuo oikein lujatekoista tuo vaate?... Mit? kangasta se on?

-Cheviot'ta.

-Vai niin, vai seviota ... maksaakohan tuota kyyn?r? paljon?

-Koko puku maksoi sata viisikymment? frangia.

-Vaan onpahan tuosta v?h?n ommel ratkennut ... pit?? sanoa eukolle, ett? pist?? kiinni ... k?ytk? sin? villapaidassa kes?ll?kin?

-T?m? on niin hienoa, silkinsekaista villaa, ettei se kuumenna.

-Hienoapa on ... on se minullakin villapaita talvella, mutta heitin pois silloin kun talvikontinkin, kun tahtoo v?h?n liiaksi hiottaa lihavaa miest?.

He valmistautuivat heitt?ytym??n veteen, joka oli kirkasta ja puhdasta ja jonka l?pi kuulti hieno, kova hiekkapohja. Pastori joutui ensiksi valmiiksi. Viimeksi riisui h?n silm?lasinsa uimahuoneen ikkunalle ja sukeltautui kuin hylje veteen, puhkuen ja p?risten mielihyv?st? ja tyytyv?isyydest?.

-Huhhuh! kun t?m? tuntuu hyv?lt? hikiseen ruumiiseen. Nakkaapa se saippua sielt? ikkunalta!-ja intohimoisen nopeilla liikkeill? hankasi h?n py?re?t, punaiset kasvonsa valkeaan vaahtoon, sy?ksi p??ns? umpisukkeloon, saippuoi itsens? viel? kerran, huuhtelihe taas ja j?i sitten liikkumatonna kellumaan veden p??lle sel?lleen.

Olavi seisoi viel? ovella ja paahteli solakoita, sopusointuisia j?seni??n auringon paisteessa. Sitten nakkautui h?n yht'?kki? notkealla heitolla veteen ja ui kauan aikaa umpisokkelossa, ruumis paistaen veden l?pi. Rauhallisesti kuin vesilintu pudisti h?n sitten veden tukastaan, ja teki sanaakaan sanomatta liukkaasti ja keve?sti pitk?n kierroksen selemm?lle.

-Olet sin? lihonut sitten, kun viimeksi tapasimme, sanoi Olavi, kun he olivat nousseet j?rvest? ja k??riytyneet lakanoihin.

-Jokohan v?h?n olisin.

-Ja yht? hyv? terveys nyt kuin ennenkin, kun selvisit pahimmasta kohmelostasi saatuasi v?h?n l?yly? niskaasi, tai menit, kun oli y? valvottu, suoraan Kaisaniemest? R?berghin luennolle.

-K?vin min? toki sill? v?lin kotonakin silm?ni pesem?ss?. Vaan sin? olet laihtunut.

-Kaikkihan laihtuvat ulkomailla.

-Hyvink? sin? muuten siell? viihdyit? ... mik?p?s siin? iloisessa maailmankaupungissa, tiet??h?n sen, jos olit entist? poikaa.

-Mitenk? niin entist? poikaa?

-Ei mit??n, ilman min? vain leikill? ... joko opit kielen miten?

-Ymm?rr?n min? kaikki ja puhunkin tavallisesti.

-Sin? otit tunteja?

-Otin tunteja, ja sit? paitsi oli minulla jokap?iv?ist? harjoitusta.

-Asuitko perheess??

-Asuin omassani.

-Ett? mitenk??

-Omassa perheess?ni...

-Oliko sinulla tytt? itsep??llesi? kysyi pastori iskien silm?? lasiensa yli ja naurahtaen viekkaasti.

-Se on tietty se ... niinkuin kaikilla muillakin.

-Se on sit? el?m??ns? se...

-Mit?s pahaa siin? on?

-On siin? toki ... vai niin, vai niin ... no tuota ... se oli n?et semmoinen grisetti.

-Mimmoinen grisetti?

-Eik?s niit? sanota ... mitenk? niit? ... elikk? mit? koketteja ne on ... niit?p? niit? kameelidaameja!

-Se oli tavallinen ompelijatar ... muistele vain v?h?n omia ylioppilasaikojasi!

-Mit?s niist? vanhoista nuoruuden hullutuksista ... menisit sin?kin naimisiin, se se on kuitenkin kaikista parasta, kun on oma eukko.

-Silt?k? tuntuu?

-Ei se siit??n el?m? somene, avioel?m?st?.

-Vaan somiapa ne olivat nekin ajat, kun asuttiin yhdess? Vladimirinkadun varrella ja kuljettiin Esplanaadissa iltaisin-vai mit??

-Anna niiden olla muistelematta, el?k? viitsi niist? kenellek??n puhua t??ll? maalla, jos satuttaisiin nuorten miesten seuraankin.

-Mit?p? min? toki niist?, olenkos min? ennenk??n puhunut?

-Etp? et, eip? sill?, eip? sill? ... vai niin, vai oli sinulla oikein oma nimikkosi siell? ... oliko tuo nuori ja kaunis? ... eip?h?n ilman...

-Olihan se siev? tytt?, niinkuin kaikki pariisittaret.

-Kaikkihan ne niit? kehuu...

H?n katseli, silm?t v?h?n uteliaisuudesta vilkkuen, toveriaan, joka rauhallisesti sitoi peilin edess? kravattiaan eik? malttanut, ??ni v?h?n ep?varmasti v?r?ht?en, olla kysym?tt?:

-Onko se totta, kun ne sanovat, ett? siell? naineet miehetkin el?v?t niinkuin meill? poikamiehet?

-Puhtaastiko?

-Eih?n, vaan p?invastoin.

-Totta se on.

-Monivaimoisuudessa niinkuin turkkilaiset?

-Ei ollenkaan niinkuin turkkilaiset, sill? nainen Pariisissa on yht? vapaa kuin mieskin.

-Hyv?ksytk? sin? ... se on toki ep?siveellist? se vapaa rakkaus.

-Se on sit? my?ten, mit? ep?siveellisyydell? ymm?rret??n ... kaikkihan on verrannollista ... maassa maan tavalla.

-Ei sit? voi puolustaa.

-Eih?n sit? tarvitsekaan puolustaa, mutta ei saa my?sk??n ahdistaa.

-T?ytyy sit? ahdistaa.

Olavi hym?hti itsekseen muistaessaan noita aikoja, jolloin he yst?v?ns? kanssa olivat viett?neet ensimm?isi? iloisia ylioppilasaikojaan Helsingiss?. Mutta h?n oli kuitenkin puhuvinaan totisesti:

-My?nn? sin? kuitenkin, ett? t?m? nykyinen maailmanj?rjestys on varsin mukava nuorille miehille, jotka ovat estetyt rakentamasta aikaisia avioliittoja. Ja ajattele, mik? vaihtelevaisuus ... yhden hylk?? ja ?ottaa uuden taas?, niinkuin piirihyppylaulussa lauletaan.

-Ovatko ne sitten niin vain otettavissa? Mitenk? se sitten k?y ... mill? lailla sin? siihen tutustuit?

-Tapasin er??n tuttavani luona ... ja siit? sit? sitten jatkettiin tuttavuutta ... kutsuttiin teattereihin ... tehtiin huviretki?.

-Niinkuin ainakin oikeassakin menossa ... ja se oli hupaista el?m???

Pastori n?ytti silt?, kuin olisi halunnut kuulla lis??, enemm?n yksityiskohtia, mutta Olavi sanoi kuivasti:

-Tietysti oli hupaista,-ja otti lakkinsa.

-Ent?s sitten, kun erottiin?

-Sitten heitettiin hell?t hyv?stit ja erottiin.

Pastori pani housujaan nappiin.

-Ei se ole kuitenkaan sen veroista, sano mit? sanot, kuin oikea avioliitto.

-Sin? olet tyytyv?inen tilaasi?

-En ole viel? p?iv??k??n katunut, puhui h?n puoleksi itse??n kehuen. Mainiosti se minulta onnistuikin eik? minun siin? tarvinnut kauan kierrell?, ennenkuin osasin oikeaan. Heti kohta, kun olin tullut apulaiseksi vanhan ukon luo, aloin pit?? tytt?? kuumana, ja kun sain t?m?n paikan, niin vietettiin h??t ja muutettiin kohta t?nne. Muutamat ne saavat kauankin katsella sopivata, eik? ole sanottu, ett? sittenk??n saavat sen, joka tuntuisi mieleiselt?. Min? kun n?in h?net, niin sanoin itselleni jo samana iltana-muistatko, kun silloin tultiin sinne yht? matkaan-sanoin, ett? tuossa se nyt on, enk? l?hde edemp?? katselemaan, niinkuin sitten k?vikin ... helposti ja ihan itsest??n ... luulin min? ennen, ett? siin? olisi hankalammatkin mutkat. Olihan se kyll? alussa v?h?n estelevin??n, vaan vaikka se ei sit? tunnusta, niin luulen, ett? h?nkin jo ensi illasta...

-Etk? tule jo? sanoi Olavi uimahuoneen sillalta.

-Tulen min? ... odotahan vain v?h?isen, kunnes saan keng?t jalkaan.- Se on hyv? eukko, jatkoi h?n yh?, kevennellen syd?nt??n, heid?n pihaan noustessaan. Hiljainen ja tasaluontoinen. Ei meill? ole ollut mit??n vastahakoisuuksia, ei aineellisia eik? muitakaan.

Olaville tuli hetkellinen halu muistuttaa yst?v??ns? siit?, kuinka he h?nen nykyisen rouvansa kanssa olivat yhdess? h?nelle nauraneet ja h?nt? hiukan pilkkailleet. Ei tytt? ainakaan silloin ollut viel? ihastunut. Mutta sit? t?m? kunnon mies ei n?ht?v?sti ollut huomannutkaan tai ainakin sen kokonaan unohtanut.

H?n oli taittanut ruiskukan tiepuolesta antaakseen sen Ellille, joka oli tullut heit? vastaan puutarhan portille.

Saattaahan olla, ett? he ovat hyvinkin onnellisia, ett? he mainiosti sopivat toisilleen ja ett? rouvakin ihailee miest??n yht? paljon kuin t?m? h?nt?.

Ja h?n nakkasi kukkansa pois, ja kun Elli leikillisesti toruen sanoi:

-Ei ole minun syyni, ett? ruoka j??htyy,-vastasi h?n ep?m??r?isesti hymyillen:

-Ei minunkaan, vaan miehenne, joka on minulle kertonut teid?n onnestanne.

Elli naurahti v?h?n v?kin?isesti, punastui ja meni edell? pihaan.