Chapter 10 No.10

Sunnuntaip?iv? oli taas tyven, paisteinen ja hiljainen. Tyynel?st? olivat menneet kirkolle kaikki muut paitsi Elli, Olavi ja Anni. Kirkkoajan juhlallisuus levisi t?nnekin, eik? moneen tuntiin kuulunut hiiskahdustakaan kartanolta. Ei muuta kuin hevosen kellon kalahdus haasta, jossa se ver?j?n suulla seisten piti pyh??ns? sekin ja tuon tuostakin pudisti k?rp?si? luotaan. Olavi oli ollut y?ll? nuottamiesten mukana j?rvell? ja nukkui nyt. Elli lep?si puutarhassa suuren pihlajan siimeksess? ja luki.

H?n oli nyt t?ydellisesti tyytyv?inen ja onnellinen. H?n oli p??ssyt selville tunteestaan, h?n tunnusti sen itselleen. Se ei h?nt? vaivannut, sill? h?n ei siin? n?hnyt muuta kuin hellyytt? ja osanottoa, ja h?n kutsui sit? yst?vyydeksi. Eik? h?n halunnut sit? miksik??n muuksi muuttaakaan. H?n olisi mielest??n ollut valmis tyytym??n kuinka v?h?iseen vastarakkauteen tahansa. Jos olisi saanut tavata h?nt? edes kerran p?iv?ss?, tai viikossa, tai vuodessakaan. Ei h?n vaatinut mit??n itselleen, ei sit?k??n, ett? h?n sen tiet?isi. Se h?nt? jo tyydytti, ett? oli olemassa joku, jota voi ja sai pit?? ihanteenaan, joka oli niin t?ydellinen ja jonka kanssa h?n olisi voinut olla onnellinen.

Ei h?n kaivannut h?nt? nyt alas tulevaksikaan, ei ik?v?inyt, vaikka h?n olisi viipynyt kuinka kauan tahansa kamarissaan. Kunhan vain tiesi h?nen olevan siell? eik? kiirehtiv?n l?htem??n pois. Ehkei h?n kiirehtisik??n, ehk? viipyisi koko kes?n ja syksyn ja kenties talvenkin, sill? olihan h?n sanonut, ett? h?nen olonsa Helsingiss? ei ole h?nen t?ittens? t?hden v?ltt?m?t?n.

H?n kuuli Olavin tulevan alas ja k?yskentelev?n kartanolla. H?n tuli puutarhaan ja nojasi aitaa vasten, katsellen j?rvelle ja hyr?illen jotain itsekseen. Kun h?n ei huomannut Elli?, antoi Elli h?nen olla, ei mennyt h?nen luokseen, vaan katseli ja ihaili h?nt? piilopaikastaan. Kuinka h?nen vartalonsa oli miehek?s, h?nen piirteens? ?lykk??t ja kuinka h?nen ajatuksensa mahtoivat olla hienot. Ei saa h?irit? h?nt?, antaa h?nen rauhassa menn? kirjoittamaan.

Anni kulki siit? ohitse rantaan p?in.

-Ovatko kaikki menneet kirkkoon? kysyi Olavi.

-Rouva on kotona.

-Miss? h?n on?

-En tied?, minne olisi pist?ytynyt.

Elli istui r?v?ht?m?tt?, ja Olavi meni verkalleen takaisin kamariinsa.

Ei h?n tahtonut kuvitella sit? mahdolliseksi, ett? Olavikin h?nt? rakastaisi. Mutta heitt?ytyen sel?lleen maahan, k?det ristiss? p??n alla ja p??n p??ll? pihlajan tuuhea lehvist?, antoi h?n niiden haaveiden kuitenkin ik??nkuin suotta, ik??nkuin leikill? liehakoida ymp?rill??n. Voihan sit? ajatella, haaveilla, uskotella itselleen.

Pappilan rannassa oli j?rventakaisten venhevalkama. Uimahuoneen viereen hiekalle kokoontui sinne lauantai- ja sunnuntaiaamuina kirkkovenheit? kymmenitt?in.

V?ki alkoi v?hitellen palata kirkosta. Ne tulivat per?kanaa, miehet ja naiset eri ryhmiss?, asettuivat rantapenkereelle, avasivat ev?skonttinsa ja alkoivat sy?d?, toisiaan odotellen. Naiset heittiv?t pois nuttunsa, miehet takkinsa, istuutuivat paitahihasillaan airoilleen ja l?htiv?t valkoisina ryhmin? soutaa nuokuttelemaan siint?vi? salmia kohden.

Elli oli laskeutunut muutaman tutun em?nn?n kanssa rantaver?j?lle.

Olavikin ilmestyi siihen venheiden l?ht?? katsomaan.

-Ettek?s te l?hdek??n? kysyi Elli er??lt? ryhm?lt?, joka viel? virkaili rannalla.

-Meh?n odotamme pastoria.

-Tuleeko h?n teid?n mukaanne?

-Meill?h?n on huomenna kes?kinkerit.

Elli oli aivan unohtanut sen. Nyth?n ne n?et alkavat ja niit? kest?? useampia viikkoja. H?nen miehens? tulee siis olemaan poissa ja he Olavin kanssa kahden kesken? H?n s?ps?hti sit? uutista, ei tiennyt oikein, mill? lailla h?n ottaisi sen vastaan. Mutta kun h?n tunsi, ett? h?n siit? sittenkin oli hyvill??n, tuli h?nelle halu olla yst?v?llinen miehelleen. H?n kiiruhti laittamaan h?nen matkalaukkuaan ja tiedusteli h?nelt? p?iv?llist? sy?t?ess?, miss? kyliss? kinkereit? pidett?isiin. He saattoivat h?net sitten Olavin kanssa rantaan, ja Elli vastasi nen?liinallaan, kun pastori menness??n heilutti omaansa.

-Vai niin, ett? h?n viipyy koko viikon poissa, sanoi Olavi heid?n pihaan astuessaan.

-Niin, nyt saatte te niin kauan tyyty? minun seuraani.

-Ja te minun.

-Min? kyll? aina ... mutta te tulette varmaankin ik?vystym??n niin, ett? piankin l?hdette pois.

-Kyll? min? pysyn t??ll?, niin kauan kuin vain te pid?tte.

-Jos ei muuta estett? olisi, niin saisitte minusta n?hden olla t??ll? vaikka koko talvenkin.

-Saisinko...

V?h?n illemmalla, kun Elli istui kamarinsa ikkunassa tyynelle j?rvelle katsellen, tuli Olavi sinne seisahtuen kynnykselle.

-Saako t?nne tulla ... t?nne teid?n kaikkein pyhimp??nne?

-Tulkaa vain, olkaa hyv? ... istukaa t?h?n keinutuoliin.

He istuivat vastakkain toinen toiselle puolen pient? p?yt??. Olavi ei ollut ennen k?ynyt t?ss? huoneessa. Elli seurasi uteliaasti h?nen silm?yksi??n, kun h?n tarkasteli kattoa ja seini?, joilla riippui muutamia ?ljypainotauluja, ja n?ki hienon ivahymyn vivahduksen h?nen huulillaan, kun h?n keksi siunaavan Vapahtajan kuvan vuoteiden yl?puolella. Elli? h?vetti se, h?nt? vaivasivat nuo vierekk?in asetetut vuoteetkin, ja h?nen olisi tehnyt mieli jotenkuten puolustautua.

-Eik? teit? nyt peloita nukkua t??ll? yksin, kun miehenne on poissa? kysyi Olavi.

Elli sanoi, ett? h?n oli tottunut siihen, ett? h?n tavallisesti nukkuikin yliskamarissa, silloinkin, kun h?nen miehens? on kotona.

-Ja min?k? olen nyt vallannut teid?n kamarinne?

-Eih?n se mit??n ... kyll?h?n meill? aina on tilaa.

-T?m?h?n on t?m? huone aivan minun huoneeni alla.

-Niinp? melkein.

-Eik? teit? h?iritse, kun min? useinkin niin my?h??n valvon ja liikun tuolla ylh??ll??

-Ei toki ollenkaan ... min? kuulen kyll?, niin kauan kuin valvon, milloin te istutte, k?velette tai keinutte, ja min? luulen tuntevani teid?n liikkeist?nne, milloin teilt? sujuu ty? hyvin.

-Mist? te sen?

-Ettek?s te viheltele, kun olette oikein tyytyv?inen?

-Kuuluuko se t?nne?

-Kuuluu se kaikki, varsinkin kun molemmat ikkunat ovat auki.

K?vi askelia verannalla, ja samassa juoksi piika ilmoittamaan, ett? tulee vieraita. Elli nousi menn?kseen saliin, mutta kynnyksell? tuli h?nt? vastaan jo neiti Liina ja h?nen j?less??n h?nen veljens?, herra Tavela ja tuomarin neiti.

-Otetaanko vieraita vastaan? kysyi neiti Liina. Tulemmeko ehk? sopimattomasti?

Elli ja h?n tervehtiv?t toisiaan tavattoman hell?sti ja herttaisesti, mutta n?ht?v?sti kuitenkin v?h?n teeskennellen iloaan kumpainenkin.

-Olkaa hyv? ja k?yk?? vain sis??n kaikki ... vai menisimmek? ulos verannalle?

-Menn??n verannalle!

Kun oli asetuttu istumaan, k??ntyi neiti Liina Olavin puoleen ja kysyi:

-Tek? t??ll? nyt olette is?nt?n??

-Herra Kalm se nyt on is?nt?n?, niin kauan kuin mieheni on poissa, kiiruhti Elli sanomaan. Teid?n velvollisuutenne, herra Kalm, on nyt huvittaa herroja ja eritt?inkin naisia ... min? annan teille t?yden is?nt?vallan talossani niin kauaksi.

-Mutta jos min? en annakaan sit? sitten en?? takaisin, leikitsi Olavi muiden nauraessa ja meni noutamaan herroille tupakkaa.

-Me odotimme teit?, herra Kalm, t?n? aamuna kirkolle, kun ette ollut siell? viime sunnuntainakaan, mutta te n?ht?v?sti viihdytte t??ll? niin hyvin, ettei teit? en?? muualla saa n?hd?k??n.

-Se on minun hauskan talonv?keni ansio, ett? viihdyn niin hyvin.

Minulla on niin yst?v?llinen ja herttainen em?nt?...

-Nyt te teette pilkkaa meist?, herra Kalm. Elk?? uskoko h?nt?, h?n istuu enimm?kseen vain ylh??ll? kamarissaan ja huvittelee itse parhaiten itse??n.

-Eip?h?n, meh?n hoidamme puutarhaa, kalastamme, soutelemme, k?velemme...

-Niinh?n pastori kertoi ... h?n sanoi olevansa oikein mieliss??n, kun sinulla, Elli, on seuraa eik? h?nen tarvitse pel?t?, ett? sinun on h?nt? liiaksi ik?v?.

Elli poistui toimittamaan tarjottavaa vieraille. H?nt? v?h?n vaivasi, ett? Olavi niin keve?sti kertoi heid?n el?m?st??n. Eik? niiss? h?nelle ollut sen enemm?n merkityst?? Ja sitten h?nt? harmitti Liina, joka n?ht?v?sti tahallaan teki k?rjen joka sanaansa. Sit? ei h?n koskaan ollut voinut h?ness? k?rsi?, se oli niin syd?met?nt? ja kylm??.

Kun h?n palasi takaisin, olivat muut menneet puutarhaan paitsi Olavi ja Liina, jotka olivat j??neet istumaan verannalle. Liina oli jo ehtinyt ottaa esille Helsingin asiat, joista h?n aina mielell??n keskusteli, teatterit, konsertit, sanomalehtipolemiikit y.m. Ja he olivat molemmat jo innostuneet niihin niin, ett? tuskin huomasivat Elli?, kun h?n oli tullut takaisin. H?n istui heist? v?h?n matkan p??h?n verannan penkille, kuulosti heit? hetkisen, koetti muutamalla sanalla yhty? keskusteluun, mutta ei saanut siin? pysyv?? jalansijaa, kun kaikki asiat olivat h?nelle outoja. H?n oli mielest??n liikaa ja vet?ytyi hetken ??neti oltuaan pois, mennen puutarhaan muita etsim??n.

Kun h?n taas palasi ilmoittamaan, ett? puutarhassa olisi teep?yt? katettu, kiitti Olavi sivumennen, ja he jatkoivat keskusteluaan. Heit? ei alkanut kuulua tulevaksi, ja Elli l?hetti heille teen verannalle.

Kun he sitten vihdoinkin lopettivat ja l?htiv?t muita etsim??n, l?ysiv?t he Tavelan ja Ellin rantaver?j?lt?, jossa he seisoivat jotenkin ik?vystyneen n?k?isin?.

-Miss? muut ovat? kysyi neiti Liina.

-Nuoret meniv?t soutelemaan, vastasi Elli.

-Ai, herra Kalm, eik? mekin menn?? huudahti neiti Liina. Onhan siell? viel? venhe, saammeko ottaa sen, Elli?

-Olkaa hyv?.

-Ent? rouva Elli ja herra Tavela ... te tulette tietysti my?skin mukaan?

Tavela olisi n?ht?v?sti mennyt mielell??n mukaan, mutta Elli ei suostunut. He istuvat t??ll? rannalla ja odottavat.

Neiti Liina oli Olavin mielest? pirte? tytt?, sill? oli jotenkin hauskoja k??nteit? puheissaan, se k?rsi itselleen puhuttavan jotenkin vapaasti ja piti v?ittelyiss? jotenkin rivakasti puoliaan. Olavi oli sent?hden hetkellisesti kuvitettu h?nen seurastaan, kun sai tilaisuuden taas pitk?st? ajasta p??st?? itse??n v?h?n valloilleen. Elli oli kyll? hienompi ja syvempi ja arvokkaampi, mutta kenties v?h?n liian totinen ja raskas.

Elli tunsi sen itsekin vaistomaisesti. H?n n?ki heid?n menev?n rantaan ja laittelevan h?nen venhett??n reilaan, he ty?nsiv?t sen vesille, ja Olavi auttoi Liinaa k?dest?, vei h?net sill? lailla per??n saakka ja k?ytt?ytyi keikarimaisemmin kuin Ellin mielest? olisi ollut v?ltt?m?t?nt?.

Kun he olivat p??sseet v?h?n matkaa ulos rannasta, kuuli h?n Liinan ehdottavan, ett? he laulaisivat. Ja he aloittivat siell? dueton. Istuessa ver?j?n sel?ll? alkoi maalle j??neiden mieli katkeroitumistaan katkeroitua, vaikka he molemmat koettivat puhella keve?sti ja v?linpit?m?tt?m?sti. Elli koetti turhaan torjua kaikenlaisia ep?ilyksi? luotaan. Olivathan ne nuo vanhoja tuttuja, olivat tavanneet toisensa ennen, olivat tulleet t?nne samalla laivalla. Kerranhan h?n kuitenkin saa kuulla sen, ett? Olavi on kihloissa. Mutta ei h?n kuitenkaan olisi suonut h?nt? Liinalle.

Ja vain se mahdollisuus pisti h?nt? yht'?kki? niin, ett? h?nen t?ytyi j?tt?? heid?t sinne laulelemaan ja soutelemaan ja poistua pihaan. Tavelalle h?n sanoi syyksi sen, ett? h?nen t?ytyi menn? laittamaan illallista.

Rannasta vihdoin yl?s tultuaan rupesivat vieraat iloisesti melakoiden vannetta heitt?m??n. Elli ei mennyt mukaan, vaikka Olavi tuli h?nt? kutsumaankin. Siell? tuntui kyll? olevan hauska ilman h?nt?kin.

Kun vieraat illallisen sy?ty??n olivat menneet pois ja Olavi ja Elli tulivat heit? saattamasta, sanoi Elli:

-Teill? oli hauska t?n??n?

-Olihan meill?.

-Seh?n oli hyv?, ett? ne tulivat, muuten olisi t?m? sunnuntai-ilta ehk? tullut teille hyvinkin pitk?ksi.

??ni ilmaisi h?nen mielialansa. Se oli katkera ja s?rmik?s. Ja kun Olavi v?h?n h?mm?styen katsahti h?neen, oli suun ymp?rill? se piirre, joka ilmaisee kateutta.

Olisiko niin? Voisiko se olla mahdollista? Jotain semmoista oli h?n v?h?n alkanut aavistaa.

H?n yht'?kki? herkistyi ja l?mpeni, h?nen tuli s??li h?nt?, h?nen olisi tehnyt mieli tarttua h?nt? olkap?ihin, pudistaa h?nest? pois kaikki sellaiset luulot ja vakuuttaa...

Mutta mit? h?n olisi vakuuttanut? Sit?k?, ettei h?n suinkaan ollut rakastunut neiti Liinaan? Eih?n h?n ollutkaan ... mutta miten h?n voisi...?

H?nelle tuli sanomaton halu olla iloinen. H?n koetti puhua Ellille kaikenlaista hupaista kotiin menness?, mutta ei saanut h?nt? sulamaan. Maata menness? heitti h?n h?nelle hyv?stin tavallista syd?mellisemmin ja koetti saada h?net vaihtamaan syv?? silm?yst?. Mutta Elli ei nostanut silmi??n ja tuskin vastasi.