Chapter 6 No.6

Sy?mest?ni rakastan sua elinaikani,

Jos kohta onki turha jo kaikki toivoni.

Et kyll? itse luvannut mua koskaan heitt?? n?in;

Vaan k?yhyyteni t?hten m? hylj?tyksi j?in.

S? sy?mesi annoit ja j?lle pois otit,

Toiselle rakkautesi muista vierotit.

Jos kirjotella taitaisin min? rakkauen sen,

Joka minua nyt vaivaa ja polttaa sy?men.-

Se rakkauen kipin?, joka syttyi rintahan,

Ei taia ennen sammua, kun p??sen hautahan.

Kuin aurinkoinen loistaa taivaalla palava,

Niin kaunis my?s se rakkaus oli meiss? alkava.

Nyt kyyneleeni vuotaa, sen kaikki n?kev?t,

Ja p?iv?ni on pitk?t ja kovin ik?v?t.

Joka yst?v?ns? mistaa, suru sille siaan j??;

Voi sit? suurta tuskaa ja sit? ik?v??!

Kuin linnut oksapuissa kauniisti laulelee,

Niin suru sy?nt?ni kovemmin kaivelee.

Ja kukat kaikenlaiset kukoistaa keolla,

Vaan ei ne anna mulle tuskissa lepoa.

Ah kuhun otan tieni ja kusta levon saan,

Kun sin? mun nyt hylj?sit ja heitit kuolemaan!

Moni se kyll? luuli mun suotta itkev?n,

Ja k?ski kaiken huolen mun poies heitt?m??n.

Vaan kuinka yst?v?ni m? taian unhottaa?-

Ei koko maalimassa ole toista semmoista.

Nyt laannen laulamasta, virteni lopetan;

Sinulle hyvin kaikki k?teesi toivotan.