Chapter 10 No.10

Onneton olin min? ollessani,

Onneton t?h?n kyl??n tullessani;

Onnettomaksi olen min? luotu,

Ei ole minulle ilop?iv?? suotu.

Turvoa ei ole siell?, eik? t??ll?,

Enempi kun linnulla lentonsa p??ll?.

Maalima minua nyt paljoki vaivaa,

Ja minun eteheni kuoppaa kaivaa.

Yst?v?ni on my?s ynsi?ksi tullut,

Kun h?n on maaliman juttuja kuullut.-

Kuulepas, kultani, viel? sana yksi:

Kuinka tulin min? n?in hylj?tyksi?

Kuka sinun eksytti rakkauen tiell??-

Tule, tule kertaki luokseni viel?.

Muistatko muinen kun marjassa k?ytiin,

Ahosilla istuttiin, leikki? ly?tiin?-

P?iv? se paisti ja pienet kukat loisti;

Kukatki ne ketosilla iloamme toisti.

Linnut ne laulelivat metsien p??ll?;

Meist? he lauloivat siell? ja t??ll?.

Ei ole ajat en??, niinkun olit ennen,

Entiset ajat ovat olleet ja menneet.

Entinen oma kulta ei en?? hoia;

Niin se mun heitti kun pienen linnun poian.

Toivoni raukesi, meni juuri tyhj??n,

Ei ole mulla nyt ilop?iv?? yht??n.

Enk? m? itselleni n?in luullu k?yv?n;

Ik?v?ni kest?? kuolemap?iv??n.

Olen ma kun kyyhkynen vierahalla maalla,

Lent?v? lintunen taivahan alla.

Olen ma kun oksalla varpunen pieni,

En tie? kuhun otan matkan ja tieni.

Nuoruusik? rient?? ja aikani kulkee;

Jopa noista vaivoista v?symyski tullee.

P?iv?ni p??tyy ja el?m?ni katkee,

Multa se mureheni peitt?? ja k?tkee.