?iti oli hyvin tarkka valitessaan ihmisi?, joitten kanssa h?n tahtoi seurustella. Harlow'ia h?n kuitenkin otti vastaan erityisell? syd?mellisyydell?, eik? tuominnut h?nt? niin ankarasti kuin muita. Noin viisikolmatta vuotta sitten oli Harlow pelastanut ?itini hengen, estetty??n h?nen vaununsa putoamasta syv??n kuoppaan, jonne hevoset jo olivat pudonneet. Vetohihnat ja m?kivy?t olivat jo katkenneet, mutta Martin Petrovitsh ei vaan p??st?nyt k?dest??n py?r??, johon h?n oli enn?tt?nyt tarttua kiinni, vaikka tirskahtelikin veri h?nen kynsiens? alta.

?iti-vainajahan se oli h?net naittanutkin, toimittaen h?nelle vaimoksi kasvattinsa, seitsentoista vuotiaan orpotyt?n. Martin Petrovitsh oli naidessaan alun viidennell? kymmenell?. H?nen vaimonsa oli ollut kivulloinen ihminen. Martin Petrovitsh kantoi, kuten kerrotaan, nuoren vaimonsa k?sivarrellaan kotiansa. Eik? h?n vaimonsa kanssa kauan el?nytk??n. Kaksi tyt?rt? oli h?nelle kumminkin j??nyt. Leskeksikin j??ty?ns? oli Martin Petrovitsh edelleen ?itini suojeluksen alla. H?nen vanhimman tytt?rens? toimitti ?iti l??nin pensionatiin, hankki h?nelle sittemmin miehen, ja oli h?nell? tiedossa mies nuorempaakin tyt?rt? varten.

Harlow oli melkoisen hyv? tilanhoitaja. Maata oli h?nell? noin 300 desjatinaa;[2] rakennukset oli h?n saanut kuntoon v?hitellen. Kuinka kuuliaiset talonpojat olivat h?nelle - siit? ei maksa puhuakaan! Lihavuutensa takia Harlow tuskin miss??n k?vi jalkaisin: maa ei kantanut h?nt?. Kaikkialla ajeli h?n matalissa kilpa-troskissa, itse ohjaten hevostansa, hinter??, kolmenkymmenen talven vanhaa tammaa, jolla oli haavan arpi olkap??ss?. T?m?n haavan oli tamma saanut Borodinon tappelussa, kantaessaan selj?ss??n hevoskaartin rykmentin varusmestaria. Tamma ontui alinomaa noin kummallisesti kaikilta nelj?lt? jalaltaan yht? haavaa. Astua se ei osannut, pistelih?n vaan jonkinlaista ravia hypp?ysten kanssa; marunaa ja koiruohua se sy?d? natusteli aitavierilt?, mit? en ole muitten hevosten milloinkaan n?hnyt tekev?n. T?t? min? aina kummastelin, mitenk? t?m? henkil?ht?inen koni jaksoi vet?? tuollaista kauheata kuormaa. En uskalla sanoakaan, kuinka monta leivisk?? naapurissamme laskettiin olevan. Martin Petrovitsh'in takana istui troskalla h?nen tummanaamainen kasakkipoikansa, Maksimka,[3] siell? h?n istui, kasvot ja koko ruumis kiinni herransa selj?ss? ja paljaat jalat taka-akselissa, - ja n?yttikin h?n lehdelt? tahi pienelt? toukalta, joka sattumalta oli tarttunut ohitse kulkevan aimo karjun selk??n. Mainittu kasakkipoika se my?s kerran viikossa ajoi Martin Petrovitsh'in partaa. Sanotaan pojan t?t? t?rke?t? ty?t? varten kiipe?v?n p?yd?lle seisomaan. Toiset pilkkakirveet vakuuttivat, ett? poikasen piti juosta piipotella herransa leuan ymp?rill?.

Harlow'in ei ollut tapana olla pitki? aikoja kotosalla, ja senvuoksi h?net n?kikin useanlaiseen ajelemassa samoissa ajopeleiss?, ohjakset toisessa k?dess? (toinen oli uljaasti puuskassa polvea vasten), pikkarainen vanha lakki aivan p??n yl?puolella. Reippaasti katseli h?n ymp?rilleen karhun-omaisilla silmill??n, huudellen jyrisev?ll? ??nell??n jokaiselle vastaan tulevalle talonpojalle, porvarille ja kauppiaalle; pappeja h?n ei ensink??n rakastanut, ja jos tiell? milloin papin kohtasi, niin pani heille karheita terveyksi? mukaan. Kerran saavutti h?n minut maantiell? (olin l?htenyt k?velem??n pyssy olalla), ja tultuansa juuri kohdallen ja huomattuansa tien vieress? j?niksen, p??sti semmoisen peloitushuudon, ett? koko illan soi korvissani moinen m?lin? ja parku.

Download Book