Semmoinen oli t?m? h?mm?stym?t?n ja itseens? luottava j?ttil?inen. Mutta pitip? vaan h?nell?kin olla alakuloisuuden ja synkk?mielisyyden hetki?. Ilman mit??n n?ht?v?? syyt? rupesi h?n v?list? ?kki? ik?v?im??n. H?n sulkihe silloin kammioonsa ja ulisi - niin ulisikin kuin kokonainen mehil?isparvi. Tahikka k?ski h?n kasakkipoikansa, Maksimkan, luokseen ja pani h?net lukemaan ainoata taloon eksynytt? kirjaa, joka oli osa Nevikovskin "Lep??v?st? Ty?ntekij?st?". Tahikka pantiin Maksimka laulamaan.

Ja Maksimka, joka ihmeellisen onnenoikun takia oli oppinut tavaamaan, l?ksi lukemaan, katkoen, niinkuin tavallista on, sanoja jos miten p?in ja pannen koron milloin p??h?n milloin toiseen. Ja t?llaista sit? sitten tuli:

- "mutta se kiihkossa olevai-nén ihmi-nén tulee sen tyhjyyden p??lle kuin h?n yl?-setsii luondokappaleista, aivan toisenkaltaisiin seurauksiin, sanoden, ett? jokainen luondokappale kohdastansa, ei liene mahdollinen ett? minua onnellise-xi tehd?!" j.n.e.[5] Toisin vuoroin taas Maksimka l?ksi vet?m??n venytt?m??n kaikkein hienoimmalla ??nell? jonkinlaista surullista laulua, josta ei eroittanut muuta kuin: "Ko-a-u-o-o-o ol-ta Hy-ly-y-y-ka-?-?-si-!" Mutta Martin Petrovitsh py?ritteli p??t??n, puheli katoavaisuudesta, kuinka kaikki on mullaksi muuttuva, kaikki kuivettuu kuin kukkainen kedolla; kaikki katoaa, eik? h?nen sijansa en?? h?nt? en?? tunne!

Kerran oli h?n saanut k?siins? jonkunlaisen kuvan pahaisen; se kuvasi palavaa kynttil?? johon joka haaralta tuulet puhaltavat, posket pullollaan; alla oli kirjoitus: "Senkaltainen on ihmisen el?m?!" Kovin miellytti t?m? kuva h?nt?, ja oman huoneensa sein?lle h?n sen ripustikin. Tavallisina aikoina kumminkin, jolloin ei alakuloisuus h?nt? vaivannut, piti h?n kuvaa k??nnettyn? sein??n p?in, jott'ei muka tekisi mielt? raskaaksi. Niin - Harlow, t?m? kolossi, pelk?si kuolemaa! Uskonnosta, rukouksesta h?n sent??n harvoin haki lohdutusta, synkk?mielisen?k??n ollessaan; enemm?n h?n siin?kin luotti omaan ?lyyns?. Jumalisuutta h?ness? ei sanottavaksi ollut; harvanlaiseen h?n k?vi kirkossa, sanoen muka syyksi sit?, ett? h?n pelk?si suurella ruumiillaan ty?nt?v?ns? kaikki ihmiset kirkosta ulos.

Synkk?mielisyyden puuska p??ttyi tavallisesti siten, ett? Martin Petrovitsh alkaa vihelt?? ja ?kki? jymisev?ll? ??nell??n k?skee valjastaa hevosen troskainsa eteen ja l?htee sitten ajelemaan jonkun naapurinsa luo, jonkunmoisella reippaudella heilutellen vapaata k?tt?ns? lakkinsa lipun kohdalla, ik??n kuin sanoen ett? t?ss' on poika joka ei huoli mist??n!

Ven?l?inen h?n oli.

Download Book