Chapter 2 No.2

Olikohan kaikilla muilla tyt?ill? onnellinen kotiel?m?? Semmoinen, ettei tarvinnut toisilta ihmisilt? mit??n peitt?? eik? mit??n salata. Taikka tiesiv?tk? ylip??n maailmassa surua ja huolta olevankaan?

Sit? Hanna usein mietiskeli koulussa, kun hiljaisena seisoi syrj?ss? ja katseli iloisten toverein leikki?. Ja siihen p??t?kseen h?n aina tuli, ettei kell??n muulla ollut mit??n raskasta syd?mell?. H?n oli ainoa. Miksik?h?n Jumala juuri h?nelle oli sen pannut?

Kumma kyll?, siihen sent??n aikaa my?ten niinkun v?h?n tottui. Sattuipa joskus, ett? se vallan unohtuikin mielest?. Ja silloin oli Hanna iloisempi ja el?v?mpi kuin yksik??n niist? toisista.

Niinp? kerrankin, kun laskiais-tiistaina olivat Kotkan kalliolla m?ke? laskemassa. Lyseolaiset sen retken panivat toimeen, ja hauskaa siell? oli. Ensin laskettiin m?ke?, ett? hurisi pari kolme tuntia per?kk?in ja sitten mentiin sis??n tanssimaan. V?lill? pojat aina lauloivat neli??nisesti ja se kuului niin ihmeen kauniilta.

Siell? Hanna ensi kerran n?ki Woldemarin. He tanssivat yhdess? franseesia ja vis-à-vis'n? oli heill? Olga ja Tirri. Niin kovin miellytt?vi? poikia ne molemmat olivat, ja eritt?inkin Woldemar. Sen Hanna franseesin lopetettua kuiskasi Olgalle salaa, muiden kuulematta. Mutta Olgan mielest? Tirri oli viel? parempi kuin Woldemar. Sit? ei Hanna voinut k?sitt??. Kyll?h?n Tirrikin, mutta Woldemar oli sent??n ihan toista. Ei h?nen rinnalleen voinut yksik??n tulla.

Kauan j?lkeenkinp?in Hanna muisteli t?t? p?iv??. Kertoi yh? uudelleen mieless??n kaikki, mit? Woldemar oli h?nelle sanonut ja mit? h?n Woldemarille. N?ki h?nen niin ilmeisesti el?v?n? edess??n, ihaili h?nen reipasta olentoaan, h?nen komeata vartaloaan ja mustan kiilt?vi? hiuksiaan. Enin kaikesta kuitenkin h?nen kauniita, sinisi? silmi??n, joiden katse oli j?tt?nyt niin kummallisesti syv?n vaikutuksen.

N?iss? ajatuksissa Hannalta usein hetkeksi haihtui kaikki ik?vyydet. Jos ?idin surulliset kasvot tulivatkin esiin, olivat ne ik??nkuin h?m?r?ss? kaukaisuudessa, eiv?tk? sill? kertaa onnellisuuden tunnetta karkoittaneet.

Mutta pitemm?ksi aikaa p??si h?n huolestaan vapaaksi seuraavana vuonna, kun heit? Olgan ja Betyn kanssa laitettiin maalle koko kes?ksi. L??k?rin k?skyst? se tapahtui; he olivat kaikki kolme k?yneet kalpeiksi ja heikoiksi paljosta istumisesta. Veren v?hyys sanottiin heit? vaivaavan. Kun ei kenenk??n vanhemmat olleet tilaisuudessa j?tt?m??n kaupunkia, l?iv?t he tuumansa tukkoon ja p??ttiv?t l?hett?? tytt?ret omille hoteilleen Jynk?n P?ll?kk??n. Sen niminen oli er?s m?kki siell? l?hiseudussa, jossa asui tuttua ja luotettavaa v?ke?.

Ja niinp? tyt?t er??n? kauniina kes?kuun p?iv?n?, v?h?? ennen Juhannusta, istuivat veneess? matkalla Jynkk??n. Anna Sohvi, P?ll?k?n nuori, verev? tyt?r souti, vanha em?nt?, Heta, piti per??. Aurinko paistoi ja Kallavesi heit? iloisesti tuuditteli. ?Tuolla tulee suuri laine, tuolla, tuolla oikein vaahtop??.?

?Ei se meit? tavoita.?

?Tavoittaa, nyt, nyt.?

Hanna pid?tti henke??n. Yl?s keikahti vene, ja alas sitten taas. Hei, kuinka t?m? oli hauskaa! Saaret ja niemekkeet yst?v?llisesti hymyiliv?t, ja tuonne et??lle ulottui avara selk?, niin kauas, niin kauas, ettei silm? rantoja eroittanut. Sinne he katsoivat. Tuuli olikin juuri sielt?p?in ja ilma virtasi heille vastaan t?ytel?isen? ja raittiina. Syv??n sit? hengittiv?t; rinta paisui, voimaa ja rohkeutta siell? nousi. ?Tuonne l?ht??n, tuonne!?

Mutta veneen kokka ei noille v?ljille vesille k??ntynyt.

?Eih?n tok'?, sanoi Heta, ?mihink?s me sitten joutuisimme. Tuonne meid?n on ment?v?, tuonne noin.? Ja h?n osoitti sormellaan saarien lomitse. ?Sielt? pohjukasta tullaan sitten Jynk?n lahteen.?

Kummallisen ruskea hipi? tuolla Hetalla. Ja niin pienet silm?t, ettei n?kynyt kuin v?lkkyv? viiva, konsa h?n vaan nauroi. Mutta hyv?ntahtoinen h?n tuntui olevan ja erinomaisen yst?v?llinen.

Anna Sohvi souti kuin tottunut ainakin. Vesi niin somasti molskahteli airojen ymp?rill? ja j?lkeen j?i joka kerran vaahtoinen sohiseva py?rre. Valkeapohjainen karttuunihuivi oli pudonnut Anna Sohvin p??st? alas kaulalle, keltainen tukka kimalteli auringonpaisteessa ja posket hohtivat tervett? punaa.

?Lauletaanpas v?h?isen?, sanoi Betty, jolla oli sangen hyv? ??ni.

?Niin, tosiaankin. Mit? otetaan??

?Kes?isen illan, esimerkiksi.?

?Se juuri. Anna ??nt?, Betty.?

Betty hyr?ili miettiv?n n?k?isen?.

?E:st?h?n se alkaa??

Niin muisteli Olgakin. Betty taas hyr?ili; jopa luuli l?yt?neens? e:n. Ja nyt aljettiin. Olga ja Hanna lauloivat ensimm?ist? ??nt?, Betty toista.

Ihanasti sointui laulu. Tyyneemp?n? lainehti j?rvi; tuulikaan ei en?? varsin kovaa k?ynyt, kun oli p??sty saarien suojaan. Vedet kantoivat ??net aina rantoihin saakka, josta taas hele?n? kaikuna takaisin tulivat. Puut heiluttivat oksiaan, lehdet t?r?hteliv?t, hein?t ja kukkaiset nuokkuivat, kun he ohitse soutivat.

Anna Sohvi riemastui.

?Sep? vasta kaunista oli. Laulakaapas viel?kin.?

Ja tyt?t lauloivat laulun toisensa j?lkeen. Anna Sohvi katseli heit? oikein ihmeekseen. Niin hyv?sti osasivat laulaa, vaikka viel? olivat noin nuoria. Ja taas h?n uudelleen heit? katseli.

?Jokos n?ill? neitosilla sulhasia on??

?Eih?n nyt arvon!? Tyt?t katsoivat toisiinsa, nauroivat ja k?viv?t h?milleen.

?Olettekos miten vanhoja??

?Olga ja min? olemme t?ytt?neet kuusitoista. Betty on meit? kahta vuotta nuorempi.?

?Kuusitoista? Noo, ei sitten en?? tarvitse kauan odottaa.?

?Hyv?nen aika?,-tyt?t k??nsiv?t punastuen p??ns? pois. ?Viel?h?n me k?ymme koulua.?

?Mit?s se est??, jos muuten kohdalle sattuu.?

?Eih?n t?m? Anna Sohvikaan ole kuin kahdeksantoista?, sanoi Heta. ?Ja syksyll? vaan aikoo jo viett?? h?it?.?

Suurella kunnioituksella tyt?t katsoivat Anna Sohviin, joka loistavin silmin heille hymyili.

?Ja kaksi vuotta ennen h?n sen jo olisi tehnyt, ellen min? pannut vastaan. Hupsu! Tiet?isk? sit? nuorra olleensakaan, jos kuudentoista vanhana miehelle menisi. Ik??n kuin ei siihen iloon v?hemm?ll? enn?tt?isi.?

Anna Sohvi se vaan nauroi ja kuunteli. N?ki selv??n, ettei ?idin puhe h?nt? ollenkaan s?ikytt?nyt.

Tytt?jen silmiss? h?n oli k?ynyt merkilliseksi henkil?ksi. Tarkkaan he katselivat h?nt? ja ihmetteliv?t. Niin nuori ja nyt jo kihloissa! Ei h?n ollut ruma. Hyvin n?tti suu, punaiset huulet ja valkoiset hampaat. Veitikkamaiset, iloiset silm?t. Kahdeksantoista vuoden vanha? Ja syksyll? jo-? Mink?h?nlainen tuo sulhanen oli? Lieneek? kuinka kovasti h?neen rakastunut? Kyll?p? tulee hauska n?hd? heit? yhdess?.-Herranen aika, sent??n: kihloissa kahdeksantoista vanhana! Jos hekin jo kahden vuoden p??st?-? Eih?n toki-hyi! Semmoista ei voinut ajatellakaan. Anna Sohvi oli heit? paljon suurempi ja vanterampi. Oikeastaan olisi luullut h?nt? koko joukon vanhemmaksi. Mutta eiv?t hek??n sent??n niin aivan lapsia olleet en??. Kuusitoista vuotta-ensi kes?n? seitsem?ntoista ja sitten vuoden p??st? saman ik?isi?, kuin Anna Sohvi nyt. Ja ent? jos kumminkin silloin-? Toinen tai toinen. Oliko se niin mahdotonta? Kuinka omituista ajatella. Ett? kahden vuoden p??st? saattaisivat jo olla kihloissa-ja sitten-aih, mit?s nyt semmoisia.

Vene t?ytt?si rantaan. Ev?svakat ja vaatenyytit nostettiin maalle.

Virstan verran oli astuttava mets?polkua, ennenkuin perille tultiin.

?Mit?h?n, jos riisuuntuisimme paljain jaloin??

?Tosiaankin!?

Kiville istuttiin rannalla; yks' kaks' olivat sukat ja keng?t jaloista pois. Ne ty?nnettiin nyyttien sis??n ja sitten koeteltiin astua.

?Ui, ui, ui, pist??, pist??.?

?Ei se mit??n?, kehoitti Anna Sohvi, ?pian siihen tottuu?.

Tyt?t katselivat mielihyv?ll? valkoisia jalkojaan, joiden hohdetta hienot, siniset suonet vaan lis?siv?t.

?Ja tied?ttek?s, mit? viel? teemme?? Betty oli oikein vallattomalla tuulella.

?Nooh?? Olga ja Hanna odottivat silm?t py?rein? uutta ehdotusta.

?Leningit otamme pois p??lt? ja k?velemme alushameessa.?

?Oletkos hullu??

?Betty, mit? ihmett? sin?-?

?No, ent? sitten? Kuka meit? t??ll? n?kee.?

?Saattaisi joku herra olla mets?st?m?ss?, esimerkiksi. Ja yht?kki? t?yt?t? esiin pensaista, ettemme huomaisikaan. Hyv? Jumala, ajatteles, mihink? joutuisimme??

?Mets?st?m?ss?? Kyll? kai. Mit? luulette, em?nt?? K?yv?tk? ne t??ll? mets?st?m?ss???

?Eih?n toki. Kielletty? se on Rauhalahden maalla. Riisukaa vaan leningit pois, jos mieli tekee. Ei t??ll? ole ristin sielua koko matkalla.?

Ja tyt?t riisuivat. Mit?h?n mamma t?st? sanoisi, arveli Hanna avattuaan napit ja vet?en k?sivarsia hihoista. Mutta eip? se h?nt? sent??n suuresti huolettanut.

Paidat, pitsireunaiset, hienot, kuultivat lumivalkoisina suolivy?lle saakka. Ja jalatkin kun n?kyiv?t nyt aina puolis??reen lyhk?isten alushameiden alta. Ei, mutta t?m?h?n oli hirve?t?.

?Mit?h?n, jos kaupungin kadulla k?velisimme n?in??

?Ihmiset py?rtyisiv?t varmaan.?

?Ja meit? viet?isiin Niuvanniemeen.?

Kuinka kummallista olla n?in vapaana, n?in rajattoman vapaana!

Heta ja Anna Sohvi olivat valmiina. Korennoissa he kantoivat olkap?ill? kakskorvaista vakkaa ja suurta vaatenyytti?. Tyt?t ottivat laukkuja ja muita pienempi? kannettavia. L?hdettiin. Polku vei kahden korkean vuoren v?lilt? lehdikkomets??n. Arastellen hyppiv?t tyt?t edelt?. Risut repiv?t verisi? naarmuja heid?n jalkoihinsa. Parkaisivat silloin aina hiukan, mutta nauroivat kohta taas. T?m? oli kuitenkin niin hauskaa, niin ??rett?m?sti hauskaa.

Aurinko paistoi ja linnut viserteliv?t. Oli er?s, joka niin somasti pani. Tyt?t arvelivat sit? leivoseksi, mutta Heta sanoi, ettei se ollut kuin raunioruntti. Varikset he kyll? tunsivat, ne kun niin rumasti r??kkyiv?t. Ja harakat my?s. Mutta noita pienempi? oli niin vaikea eroittaa toisistaan. N?yttiv?t juuri yht? suurilta kaikki ja yhden v?risi?kin ne olivat.

Maassa sirkat sirisiv?t.

?Mutta jos t??ll? on sammakoita, taikka sisiliskoja, taikka k??rmeit?.?

Olga katseli arasti nurmea eik? tahtonut uskaltaa astua eteenp?in.

?Huiui! Mihink?h?n min? poljin? Tuntui niin kylm?lt?, eik? liene ollut sisilisko.?

Hanna hypp?si kivelle. Seisahtuivat kaikki kolme ja j?iv?t odottamaan

Hetaa ja Anna Sohvia.

?Em?nt?, kuulkaa, onko t??ll? k??rmeit???

?Eih?n noista ole tiedetty n?ill? seuduin.?

?Ent? sisiliskoja??

?Ei ole niit?k??n.?

Mentiin eteenp?in ja tultiin pian perille. Mets? loppui, niityn ja ruispellon takaa n?kyi P?ll?k?n m?kki. Tytt?jen mielest? se oli niin siev?, niin kovasti siev?. Pistettiin pensaiden takana leningit p??lle ja l?hdettiin sitten ruispellon pientaretta my?ten kartanolle.

Vasemmalle oli heill? ensiksikin kota, johon sivumennen t?ytyi vilkaista sis??n. Semmoinen soma laitos. Eih?n tuossa ollut oikeita seini? edes eik? kattoa mink??nlaista. Py?reit? puita vaan pystytetty vinoon toisiaan vasten. Keskell? kotaa oli tulisija ja suuri musta pata, joka riippui koukussa. Permantona ei ollut kuin kova maa, harmaa ja nokinen.

Yhdell? sivulla oli kumminkin hirsinen sein? ja siin? ovi.

?Saunako tuolla takana??

?Sauna?, kuului Anna Sohvin vastaus.

?Siell? kylv?mme joskus?, p??tti Betty.

?K?yh?n se laatuun.?

?Tulkaa jo pois?, kehoitti Heta ja tyt?t tottelivat. Mutta silm?t yh? vilkkuivat ymp?ri.

Kanoja eik?s ollut tarhassa, tuolla? Komea kukko, monta kanaa ja poikasia hirmuinen joukko. Niit?h?n piti kaiken mokomin tarkemmin katsoa.

?Tipo, tipo, tipo, tipo! Yks', kaks', kolme, nelj?, viis'-lueppas

Betty, montako poikasta niit? on?, kehoitti Hanna.

?Voi, eih?n niist? saa selv??, kun eiv?t pysy paikoillaan. N?ettek?s, tuolla yhdell? on siipienkin alla moniaita. Tipo, tipo, hellanen aika, kuinka ne ovat n?tti?, tipo, tipo!?

?L?htek?? nyt sis??n?, huusi Anna Sohvi porstuan kynnykselt?.

Niin, mink?h?n n?k?ist? siell? oli? Mentiin portaille. Kamarin ovi porstuassa oli selki seljallaan. Ja huone tytt?jen tulemaan koristettu kuin parhaasen juhlaan ik??n. Nurkissa komeita pihlajia, tuomen oksia sein?nraoissa ja havuja lattialla. Ikkunassa oli valkoiset uutimet ja laudalla kukkiva verenpisara. Se oli istutettu tuohiseen, ei saviruukkuun, niinkuin kaupungissa oli tapana. Oikealla sein?ll? oli s?nky, vasemmalla penkki, ikkunan alla p?yt? ja sen kahden puolen tuolit; siin? huoneen koko sisustus. Tyt?t katselivat ihastuneina ymp?rilleen ja Anna Sohvi oli tyytyv?inen.

?N?inh?n meill? on pienet paikat?, h?n puhui, ?ja vaillinaista kaikin puolin. Mutta ehk? h?ness? toimeen tullaan yht?hyvin.?

Selv?sti n?kyi, ettei h?n sit? ep?illytk??n.

Tytt?jen teki mieli menn? tupaa katsomaan.

?Mutta siell? on miehi??, muistutti Olga. ?Ilki?mmek? menn? paljain jaloin??

?No mit? se tekee, tulkaa vaan pois?, tuumaili Anna Sohvi.

?Ei, ei, pannaan jalkaan ensin?, sanoivat sek? Hanna ett? Olga.

Betty ei v?litt?nyt; h?nen mielest??n heill? oli semmoiset jalat, ettei niit? h?vet? tarvinnut. Meniv?t sitten s?vyis?sti tupaan, porstuan toisella puolen. Kolme, nelj? miest? siell? istui penkill?. Kaikilla lakit p??ss?, piiput hampaissa. Lakit he kumminkin ottivat pois ja laskivat ne viereens? penkille, kun tyt?t sis??n tulivat. Yksi miehist? kutoi verkkoa p?yd?n p??ss?, toinen ei mit??n tehnyt, istui vaan; samoin kolmas ja nelj?s. Kuka noista nyt lienee ollut sulhanen? Eik?h?n tuo, joka oli kauniin. Kumma, ettei Anna Sohvi h?nt? puhutellut, ei edes katsonut h?neen. Kuinka h?n niin?

Er?s noin kymmenvuotias poika-veitikka oli lukevinaan, vaikk'ei lukenutkaan; silm?t tuon tuostakin kirjan yli tytt?ihin vilkkuivat. N?m? meniv?t kaikki kolme rinnan penkille istumaan tuvan toiseen p??h?n. Ujostelivat v?h?n miehi?, kun nuo eiv?t mit??n virkkaneet, silloin t?ll?in vaan salavihkaa heit? sivultap?in tarkastivat. Heta seisoi takan ??ress?; h?nell? oli kahvipannu tulella.

Jopa hoksasi Betty kankaan tuvan per?-nurkassa. Ja heti h?n kapusi yl?s laudalle, painoi polkusen alas, ty?nsi toisella k?dell? kaidetta taaksep?in ja viskasi toisella sukkulaisen juoksemaan. Niin se meni, ett? hurahti toiseen p??h?n. Ei muuta kuin pari l?isk?hdyst? kaiteella, sitten polkunen alas ja uudelleen sama temppu.

?Betty, Betty?, varoitti Olga, ?sin? turmelet kankaan?.

?Antaa h?nen kutoa?, sanoi Heta, ?ei se siit? pahene?.

Ja Betty oikein innostui. H?n oli tunnettu erinomaisen k?yt?nn?lliseksi ja toimeliaaksi tyt?ksi.

Hanna meni rukin luokse ja alkoi tehd? k??mi?. Polki ensin kainostellen ja arasti, mutta sitten v?hitellen yh? tiukemmin. Rukki surisi ja k??mi k??min per?st? valmistui. Kaikki oli niin uutta ja niin hauskaa. T?h?n ty?h?n ei ikip?ivin? kyll?styisi.

Heta tarjosi heille kahvia. Miehet olivat alkaneet jutella kesken??n ja tyt?t kuuntelivat molemmin korvin. Mik? lienee tullut Rissalan is?nn?lle, kun sit? ei kuulunut takaisin kaupungista. Toissa p?iv?n? meni, eik? pit?nyt viipy? kuin muutaman tunnin. Em?nt? oli t?n? p?iv?n? l?htenyt hakemaan. Oli pel?nnyt, ett? kun sill? oli rahoja siell? nostettavana, niin eik? liene vaan joutunut veijarien seuraan ja juominkiin. Semmoista oli sille ennenkin tapahtunut. Kerran oli hukannut viisikymment? markkaa humalap?iss??n eik? tiennyt ei kuolemakseen, mihink? ne olivat joutuneet.

N?in puhelivat miehet ja tyt?t kummastelivat. Ei Hanna kuitenkaan eritt?in; se vaan muistutti h?nt? jostakin ja her?tti poveen tuskallisen tunteen; mutta h?n painoi sen takaisin ja k??nsi ajatukset toisaanne.

Anna Sohvi oli laittanut heille p?iv?llist? ja kattanut p?yd?n kamariin. Nyt h?n posket hohtavina ja suu makeassa hymyss? ilmestyi tuvan ovelle ja kutsui heit? ruoalle. Mentiin miehiss?, tai paremmin naisissa, sill? tyt?th?n ne vaan meniv?tkin.

P?yt? oli nostettu keskelle lattiaa. Sit? peitti sile?ksi kaulattu, valkoinen liina. Talrikit olivat asetetut kolmelle eri reunalle ja niiden yl?puolelle veitset ja kahvelit; veitsi oikealle puolelle, kahveli vasemmalle ja veitsen p?? oli pistetty kahvelin keskimm?isen ja ylimm?isen piikin v?liin. Niist? taas ylemp?n? oli valkoiset puulusikat, alasp?in, varret oikeaan. Ja p?yd?n keskell?, mik? paljous siin? oli ruokia. Kori t?p?sen t?ynn? nuorta rukiista leip??, kukkurainen asetti tuoretta, vastakirnuttua voita, talrikillinen paistettua kalaa, toisella talrikilla h?yry?v?, py?re? pannurieska ja keskell? kaikkia n?it? herkkuja mahdottoman suuri viilipytty.

Tyt?t eiv?t ruoan paljoutta pelj?styneet, vaan k?viv?t sen kimppuun urhoollisella mielihalulla. Eik? sit? usko kukaan, miten hyv?lle se maistui. Pannurieska oikein suli suussa. T?h?n saakka olivat niin hartaasti sy?neet, etteiv?t joutuneet mit??n puhumaan. Mutta nyt Betty tahtoi Anna Sohvilta tiet??, kuinka t?t? t?mm?ist? rieskaa laitettiin. Ja Anna-Sohvi kertoi juurta jaksaen. Viiliin se oli tehty ohrajauhoista ja mannaryyni? oli pantu sekaan, ett? tuli murakampaa. Voita sieti runsaanlaisesti. Ei siin? suurempaa konstia ollut, mutta eiv?tp?s vaan kaikki saaneet syntym??n. Milloin polttivat, milloin laittoivat taikinan liian sakeaksi, milloin taas tekiv?t jonkun muun vian. Mutta Anna Sohvilta se aina lyk?sti. Niin oli Rauhalandenkin tohtorinna sanonut, ettei h?n viel? t?ss? maailmassa ollut niin hyv?? pannurieskaa sy?nyt, kuin mit? Anna Sohvi heille tarjosi, kerran kun olivat vieraineen lyst?ilem?ss? t??ll?p?in. Ja Anna Sohvi oikein loisti iloisesta ylpeydest? sit? muistellessaan.

Tyt?t s?iv?t aikalailla ja Anna Sohvi pani sen merkille salaisella mielihyv?li?. Kaiketi aikoi h?n siit? Aarolleenkin kerskailla. Toiset palaset kun viel? ottivat, vaikka olivat niin suuria. H?pe? sanoa, mutta Betty? ihan jo r?yht?ytti, ja sille h?n vaan nauroi. Kaikki k?vi laatuun n?in maalla, mik? kaupungissa olisi kauhean sopimattomaksi n?hty. Viilipiim??n he sitten rieskan sy?ty? ryhtyiv?t ja pian syntyi pytyn reunaan kolme kaarevaa aukkoa. Paksu kermainen p??llys tarttui lusikkaan ja lusikasta suupieliin ja huuliin. Kuinka lienee k?ynyt, mutta sai sit? Betty nen?n p??h?nkin pikkuisen. Sille he ilveiliv?t ensin, mutta sitten Betty haki vaatevakasta pyyheliinan, josta kaikki kolme tempasi itselleen nurkan, ja puhtaiksi hangattiin nyt yhtaikaa suut. Niin meheviksi ja pehmeiksi olivat huulet kermasta ja rasvaisesta rieskasta k?yneet, ett? heid?n toden totta teki mieli suudella toisiaan, vaikka se t?ll? kertaa j?i sikseen, kun Anna Sohvi seisoi siin? luona ja katseli. Ruotsin kielell? he siit? kesken??n puhuivat, ettei Anna Sohvi ymm?rt?isi.

Heti ruoan j?lkeen mentiin uimaan. Se tosin oli terveysopin s??nt?j? vastaan, mutta mit?p? he n?ist? s??nn?ist? tiesiv?t. Tuskin olivat koskaan kuulleet, ett? maailmassa jotain semmoista l?ytyi kuin terveysoppi. Ilman pienint?k??n ep?ily? siis juoksujalkaa rantaan, vaatteet kilvassa p??lt? pois ja sitten j?rveen! Mutainen oli pohja ja sameata vesi, mutta ei se paljon haitannut. Mentiin syvemm?lle, siell? oli puhtaampaa. Uitiin ja melskottiin, kiruttiin ja naurettiin eik? tultu yl?s ennenkuin huulet olivat sinisin? ja hampaat suussa kalisivat.

Mentiin nyt mets??n k?velem??n ja kaikki he siell? etsiv?t ja valitsivat itselleen omat lempipaikat. Ne raivattiin risuista ja kivist? puhtaiksi ja siin?p? aika kuluikin my?h??n iltaan saakka.

Lehm?t olivat jo kotona, kun he taas kartanolle saapuivat. Nelj? lyps?v??, kaksi hiehoa. Ei ollut yksik??n vihainen, huoletta saivat menn? luokse. Lehmien nimet olivat: Mansikki, Torstikki, Kultaruusu ja Punakorva. Hiehojen: Mulju ja Omena. Tyt?t kohta nimittiv?t itselleen yhden kukin, Olga otti Kultaruusun, Hanna Mansikin ja Betty tyytyi vihdoin Torstikkiin, sitten kun ensin v?h?n aikaa oli Olgan kanssa Kultaruususta riidellyt.

Sit? Anna Sohvi parastaikaa lypsi. Maito hurisemalla juoksi raintaan ja vaahtoeli korkealle yl?s. Betyn teki kovasti mieli koettaa eik? h?nkin osaisi, ja Anna Sohvi sen halusta soi. Betty kyykistyi lehm?n vatsan alle, asetti rainnan nojalle polviaan vasten, niinkuin Anna Sohvillakin oli ollut ja nyt h?n urhoollisesti ryhtyi toimeen. Hirvitti v?h?n, kun se venyi niin pitk?lle ja tuntui niin oudolta kouraan se tuo, josta maitoa l?hti. Eik? tullut ei pisaraakaan, vaikka kuinka olisi vet?nyt. H?n koetti toista, kolmatta, nelj?tt?, ei sittenk??n.

???h?, murisi lehm?, huiskasi h?nn?ll??n ja nosti jalkaa. Betty pelj?styi, ett? oli v?h?ll? kaataa koko rainnan; mutta Anna Sohvi h?nt? rohkaisi, neuvoi heruttelemaan ja tarttumaan kovemmin kiinni. Niin h?n teki, ja nyt mik? ilo! Jo sirisi hieno, valkoinen maito-s?de alas. Ja kerran alkuun p??sty? se k?vi kuin mestarilta. Ei sihutellut en??, kohisi vallan kovaa ja vaahtosi-vaahtosi ihan toden teolla, vaikka ei niin paljoa kuin Anna Sohvin k?siss?.

Olga ja Hanna seisoivat luona, katselivat ja ihmetteliv?t. Eip? ollut ilman, ettei heid?nkin tehnyt mieli. Mutta heilt? puuttui molemmilta rohkeutta. Kuinka se Betty raahti niin kauhean kovaa pusertaa. Uiui, uiui, eik? siihen raukkaan koskenut? Eiv?t he toki voisi, ei vaikka mik?.

Bettykin jo taukosi, kun ei l?htenyt en?? maitoa. Nousi yl?s, suoristi selk?ns? ja pani k?det puuskaan. Loi silm?t toisiin ja odotti, ett? heid?n piti jotakin sanoa. Tunnustaa kumminkin h?nen etevyytens?. Mimmoisia raukkoja ne olivat, nuo. Kun eiv?t uskaltaneet lehm?n kylke?k??n taputtaa muuta kuin kaukaa kurottamalla vaan.

?Ohho!? Betty meni ja tarttui molemmin k?sin sen kaulaan kiinni. Hyv?ili sit? ja hemmotteli: ?piikani, piikani, oma Kultaruusuni, so, soh! Itikatko ne kiusaavat? Ajetaan pois, ajetaan.? Lehm? vastasi: ???h!?

N?in se ensimm?inen p?iv? kului. Seuraavana j?rjestettiin talous. Betty vapaaehtoisesti otti kaikki Marthan huolet ja toiset siihen suostuivat ilman ehtoja. Kiittiv?t vaan, kun p??siv?t ja olivat mieliss??n.

Saivat tyt?t kerran el?? niinkuin itse tahtoivat ja siit? he my?s osasivat nauttia. Leijailivat ulkona p?iv?t p??t??n, valvoivat iltasilla v?list? p?iv?n nousuun saakka, kulkivat paljain jaloin ja muutenkin tavattoman helpossa vaateasussa. Hylk?siv?tp? tykk?n??n er??n pukimen, jota paitse miehet eiv?t koskaan voi esiinty?. Heist?, n?et, oli paljon vilpoisempi niin. Ja paha kertoa, paha kertomattakin olla, mutta mit?s tekiv?t Olga ja Hanna er??n? iltana, kun tiesiv?t, ett? kaikki muut nukkuivat. Silloinkin juttelivat niin pitk??n, etteiv?t sitten en?? saaneet unta. Rupesi heit? viimein hiukasemaan. T?ytyi nousta yl?s hakemaan ruokaa. P?yt?kaappiin oli Betty aamiaista varten tallentanut kolme keitetty? munaa, jotka j?iv?t illallisp?yd?st?. Ne he ry?stiv?t ynn? leip??, jota siell? my?skin oli. Hiljaa liikkuivat kuin hiiret, ettei Betty her?isi. Sill? Betty oli tullut kovin tarkaksi ruoan suhteen; sanoi sit? kuluvan niin hirve?n paljon. Kummako se! He s?iv?t kaikki kuin mets?miehet.

Eiv?t uskaltaneet ruveta sis?ss? munia s?rkem??n eik? kovaa leip?? nakertelemaan, vaan l?ksiv?t ulos portaille. Ja l?ksiv?t varsin tahallaan juuri niinkuin olivat paljaalla paidallaan. Hyv? is? sent??n, jos nyt joku n?kisi! Mutta eip? n?hnyt, ei kukaan, paitsi Jumalan ihana, vapaa luonto. Eik? se heit? v?h??k??n siit? soimannut.

Kun olivat ruokansa lopettaneet, pisti heid?n p??h?ns? menn? viel? soutelemaankin, aina vaan samassa asussa. J?rvi oli ihmeen kaunis, tyyni aivan ja kirkas kuin peili. Kuka tiet??, milloin he olisivat malttaneet pois tulla, ellei ruvennut jo v?h?isen vilustamaan. Ei se muuten olisi haitannut, mutta pelk?siv?t ehk? sairastuvansa. Ja silloin olisi heid?n iloisesta maalla-olostaan tullut surkea loppu.

Seuraavana aamuna Olga ja Hanna viel? vetiv?t makeata unta, kun Betty nosti suuren metelin. Rosvoja oli k?ynyt, munat oli viety kaapista ja leip??kin oli h?vinnyt. Betyn silm?t olivat py?re?n? kauhusta. Olga ja Hanna koettivat n?ytt?? kummastusta. Mutta huulien ymp?rill? somasti hytk?hteli ja Betty sen pian ?lysi.

?Etteh?n vaan te? Kyll? olette, min? sen n?en silmist?nnekin.

Malttakaas!?

H?n sieppasi vitsan luudasta ja rupesi aika lailla hosumaan tytt?jen s??ri?. Huutaen, parkuen n?m? yl?s s?ngyst? ja yksiss? voimin Betty-raukan kimppuun, ett? saivat h?nen armottomasta k?dest??n vitsan pois.

Noin viikkokauden kuluttua rupesi el?m? muodostumaan v?h?n toisenlaiseksi. Olga, n?et, oli ottanut koko joukon romaaneja mukaansa ja niihin h?n nyt kiintyi eik? v?litt?nyt en?? muusta maailmasta mit??n. Toisia se harmitti, he nuhtelivat h?nt?, tekiv?t kiusaa, eiv?tk? antaneet h?nelle rauhaa. V?list? koettivat k?tke?kin h?nen kirjojaan. Mutta silloin keksi Olga keinon. Pujahti salavihkaa aina mets??n semmoiseen paikkaan, josta ne muut eiv?t h?nt? l?yt?neet ja viipyi siell? siksi kuin n?lk? vihdoin ajoi kotiin. Betty t?st? monta kertaa suuttui oikein toden-per??n, erinomattain kun h?n oli laittanut jotain hyv?? p?iv?lliseksi, eik? Olgaa kuulunut sy?m??n ennenkuin kaikki oli joko j??htynyt tai kuivanut. Ei se sitten en??, tietysti, ollut mink??n makuista.

Betty miltei itki, niin se h?nt? vihaksi pisti. Eik? auttanut, ett? Olga s?i enemm?n kuin milloinkaan ja vakuutti Betyn laittavan parasta ruokaa maailmassa. H?n leppyi vasta, kun Olga lupasi j?tt?? lukemisen v?hemm?lle, jonka lupauksen t?m? tavallisesti jo seuraavana p?iv?n? unhotti.

Hanna puolestaan ei kauan surrut Olgan eriseurallisuutta, sill? h?ness? yht?kki? her?si kummallinen halu oleskelemaan mets?ss? aivan yksin. Kuunteli siell? lintujen laulua, katseli pilvien kulkua, ei ajatellut paljon mit??n, nautti vaan, nautti, oli onnellinen ja rakasti. Nautti el?m?st?, rakasti luontoa; eik? luontoa ainoastaan, ihmisi? my?s ja el?imi? ja Jumalaa ja koko maailmaa. Puut, pensaat, ruohot, kukkaset, ne olivat yst?vi? kaikki, herttaisia, suloisia yst?vi?. Ne hymyiliv?t h?nelle, iloitsivat olemisestaan niinkuin h?nkin, puhuivat kielt?, jota ei korva kuullut, jota ei ajatus k?sitt?nyt, vaan jota syd?n tunsi. Kaukana er??n niemen nen?ss? oli h?nen rakkain lempipaikkansa. Siell? h?n istui usein tuntikaudet, eik? tiet?nyt ajan kulusta mit??n. J?rvi lainehti edess?, kaukana toisella puolen vei kapea salmi v?ljemmille vesille, oikeaan oli pieni, hauska m?kki peltojen keskell?. Ihanan ihana oli n?k?ala. Kuva painui syv?lle h?nen mieleens?. Mutta sanoin ei h?n osannut selitt??, mit? povessa liikkui eik? h?n muille siit? lainkaan puhunut.

Hiljaisena, tyyneen? Hanna tavallisesti palasi n?ilt? retkilt??n. Kun toiset kysyiv?t, miss? h?n oli ollut, mit? tehnyt, mill? kumman lailla oli saanut aikansa kulumaan, ei h?n muuta kuin hymyili. Betty ei voinut kyll?ksi ihmetell?. Olga vei edes kirjoja mukaansa, joita luki, mutta Hannalla kun ei ollut kirjoja, ei k?sity?t?, ei kerrassa mit??n. Nukkuiko h?n siell?, vai mit? kummaa? Vastausta ei tullut, hymyily? vaan. Betty vihdoin herkesi kyselem?st? ja rupesi siihen sijaan kertomaan, mit? kaikkia h?n oli toimitellut. Ne eiv?t v?hi? olleet. Milloin oli h?n kirnunnut voita, milloin kutonut kangasta, milloin vienyt hevosia hakaan ja ajanut seljasta, milloin ollut talonv?en mukana hein?ss? ja milloin mit?kin.

Loppupuolella kes?? meni is?nt? kerran Anna Sohvin kanssa nuotalle. Hanna p??si matkaan, sai istua veneen kokassa. Aaro ja pikku Erkka olivat menneet edelt? toisessa veneess?. Kalapaikkaan oli jotenkin pitk?lt?; ennenkuin nuotta oli vedetty ja kotiap?in p??stiin soutamaan, oli jo my?h?inen y?. Mutta niin kaunis, niin kaunis, ettei Hanna sit? ikin? voinut unhottaa. Kuu paistoi ja hopean hohtavana kimalteli j?rvi. Rannikot tekiv?t ymp?rille pime?n monimutkaisen reunan; eik? kuulunut liikett?, ei ??nt?, ei hiiskahdusta mist??n. L?hell? ja kaukana yht? hiljaista, yht? tyynt?. Airojen tahdinmukainen polske ja veneet, jotka tasaista suuntaansa kulkivat, olivat ainoat elonmerkit. Ei puhuttu sanaakaan pitk??n aikaan. Hanna nojasi veneen laitaa vasten; katseli vuoron j?rve?, vuoron taivasta. Ei j?sent? hievahtanut, huokuikin hiljaa, ihan hiljaa vaan. Ja toivoi, ett? kest?isi t?t? hyvin kauan, i?nkaiken vaikka. Y?n juhlallisuus lienee vaikuttanut is?nt??nkin, joka istui per?ss?. H?n alkoi laulun: ?O Jumalan karitsa, joka pois otat maailman synnit, Armahda meid?n p??llemme.? Vakavasti ja hartaasti h?n lauloi. ??niv?reet aaltoilivat veden ylitse kauas hiljaisia tienoita kohti. Anna Sohvi herkesi soutamasta; toinenkin venhe pys?htyi. Vasta sitten kuin viimeinen s?vel oli kajahtanut, he taas jatkoivat matkaa.

Hanna oli niin valtavassa mielentilassa, ett? syd?n vavahteli ja koko ruumis. Koetti hillit?; ei voinut. Painui kokkaan alas ja joutui toiseen maailmaan; ei tiennyt mihin eik? huolinut sit? selville saadakaan. Is?nn?n rauhalliseen puheesen h?n vihdoin her?si.

?Mik?h?n se liikkuu, tuolla rannalla?? He olivat jo kotia l?hell?.

Anna Sohvi taukosi soutamasta ja k??ntyi katsomaan taakseen. Hannakin koetti teroittaa silmi??n.

?Ihmisi?k? siell? on, vai elukoita?? kysyi is?nt? viel?.

?Eik? liene?, alkoi Anna Sohvi, mutta Hanna keskeytti huudahtaen:

?Olga ja Betty!?

Ne ne olivatkin. Mit? kummaa ne taas n?in my?h??n siell? keikkuivat.

Anna Sohvi veti kiivaammin airoja; vesi oikein sohisi kokkaa vasten. Tultiin rantaan. Olga ja Betty tarttuivat veneen laitoihin ja auttoivat heit? maalle.

?Pian, pian, Hanna, meill? on uutisia.?

?Vieraita, kuules, vieraita on tullut. Mutta arvaa keit?.?

?Nuoria herroja! Ajatteles, nuoria herroja!?

?Niin, nuoria herroja, kolme kappaletta. Woldemar, Tirri ja Alfred.?

?Hs, hiljaa, Betty, etteiv?t kuule. He nukkuvat tuolla aitassa.?

?Hyv?nen aika!? Ei Hanna osannut mit??n muuta.

Hiipien meniv?t tyt?t aitan ohitse ja pujahtivat kamariinsa. Vasta siell? p??si puhe oikein irroilleen.

?Hanna kulta, sano, mit? me nyt teemme?? tutkisteli Olga.

?Kunko olemme ilman f?rkeli?.?

?Niin, herran t?hden, kolme nuorta tytt??.?

?Eik?s Olga ole ihan hassu?? kysyi Betty. ?Juuri kuin tuosta maailma nurin k??ntyisi. Minusta vaan on hauskaa, ett? tulivat.?

?Kyll? minustakin, mutta-?

?Mutta mit? ihmiset siit? sanovat?? keskeytti Olga. ?Meid?n maineemme on mennyt.?

?Joutavia! Tarvitseeko kenenk??n tiet??. Pidet??n salassa?, neuvoi

Betty.

?Se olisi ainoa?, arveli Olga.

?Sanoisimme mammoille vaan?, ehdoitti Hanna.

?Mutta pojat itse?, muistutti Olga. ?He varmaan kertovat.?

?Me kiell?mme.?

?Kuka sen tekee meist?? Sin?k? Betty??

?Min?.?

?No, niin.? Olga v?h?n mietti. ?Jokohan uskallamme??

?Mik?s siin??, sanoi Betty. Hanna yhtyi h?neen ja niin oli asia p??tetty.

Aamulla jotenkin varhain ajeli Betty heit? yl?s. Huone oli saatava siistiksi ja aamiainen p?yt??n. Pojat olivat jo ongella.

?Mink?h?n leningin min? panen?? kysyi Hanna toisilta.

?Ota sininen, se kaunistaa sinua?, sanoi Olga, joka peilin edess? laitteli hiuksiaan. Poltteli niit? maronki-neulalla.

Hanna j?i sit? katselemaan.

?Anna, min? k?herr?n sinunkin hiuksesi?, ehdoitti Olga.

?En min?.?

Kyll? Hannan teki v?h?n mieli, mutta h?n ei kehdannut, kun niit? ei koskaan t?t? ennen oltu k?herretty.

?Hyv? ihme, ettek? te viel? ole puettuina??

Betty tuli touhussa tuvan puolelta ja kantoi talrikkia koko kasan k?sivarrellaan.

?Pian, laittakaa itsenne pois t??lt?, ett? Anna Sohvi p??see lakaisemaan. Minulla on muikut paistettuina ja uusia perunoita tulella.?

?Mit?s p?iv?lliseksi saadaan?? kysyi Hanna.

?Muna-sekoitusta, viilipiim??, ja ohkaisia pannukaakkuja. Kelpaako??

?Miks'ei.?

?Vallan hyvin?, arveli Olga. ?Kas niin, nyt min? olen valmis.?

?Min? my?s.?

?Saatte sitten menn? ulos v?h?ksi aikaa, ettette ole tiell?.?

Ei, ulos eiv?t tahtoneet; siell? olivat pojat. Tupaan meniv?t ennemmin. Katsoivat ikkunasta, joka oli rantaan p?in, mutta vet??ntyiv?t samassa takaisin, sill? pojat juuri tulivat yl?s kartanolle kaikki kolme, onkivavat k?dess?.

Kummallinen kainous tapasi Hannaa yht?kki?. T?ytyi menn? penkille istumaan, kauas, per?nurkkaan aivan. Eik? h?n nyt liikkuisi paikaltaan, ei vaikka mik? olisi. Ei voisi, jos tahtoisikin, silt? ne jalat tuntuivat.

Tuollahan jo ilmestyiv?t ovessa, loistavina ja iloisina kuin p?iv?n s?teet. Woldemar varsinkin, joka edelt? tuli. Olga meni taitavasti puoliv?liin lattiata heit? vastaan, k?tteli ja sanoi hyv?? huomenta. Kai Hannankin pit?isi, mutta, voi herra, kuinka se oli vaikeata. Pari askelta sai otetuksi, kun pojat enn?ttiv?t luokse. Tervehtiv?t ja-mit? lienev?t sanoneet, ei Hanna kuullut. Kun syd?n l?i niin hirve?sti ja poskia poltti kuin tulessa. Ei olisi voinut katsoa heit? silmiin, ei vaikka! Kiitti, kun p??si takaisin entiseen paikkaansa.

Sinne tulivat l?helle istumaan muutkin. Olga alkoi keskustelua, vapaasti ja tottuneesti, ihan kuin suuri ihminen, ja niinkuin h?n oli romaaneissa lukenut. Kumma, ett? h?n osasi. Mahtoi olla luonnossa. Ei Hanna suinkaan oppisi, ei ikin?. Hyv?nen aika! T?ll? hetkell? h?n vaan ei saisi sanaakaan suustansa. Mutta eip? sit? tarvittukaan. Olga kyll? piti puhetta vireill?. Eik? pojat h?neen en?? katsoneetkaan.

Varmaan h?n oli heid?n mielest??n typer? ja mit?t?n. Oikea nolla. Ja ruma, onnettomasti ruma. Kyll?p? h?n sen tiesi itsekin. Ja nyt her?si ?kki? semmoinen halu p??st? pois mets??n aivan yksin, niemen nen??n, sinne kauas, jossa laineet loiskien tulivat rantaan. Mutta h?n ei mill??n tavalla kehdannut l?hte? astumaan lattian yli, ne olisivat kaikki silloin katsoneet h?neen. Kiusaantui sitten ennemmin siin?, miss? oli.

Woldemar k??ntyi nyt Hannaan, sill? Olga oli joutunut kiistaan Tirrin kanssa.

?Onko teist? ollut hauska maalla??

?On.?

?Ehk'ette en?? tahtoisikaan kaupunkiin takaisin??

?En.?

Hanna ei oikein tiennyt, mit? vastasi, eik? uskaltanut katsoa yl?s, vaan kierteli uskoa paperik??mi? polveaan vasten. Onneksi oli h?n sattunut saamaan sen k?siins?. Mutta kyll? h?n sittenkin tunsi, ett? Woldemarin silm?t olivat kiinni h?nen kasvoissaan Ja siit? h?n niin k?vi h?milleen, ett? puristi k??min yhteen myttyyn sormiensa v?liss?.

Betty tuli samassa kutsumaan heit? ruoalle, ja ne muut meniv?t kohta. Hanna j?tt??ntyi tahallaan v?h?n j?lkeen, ettei tarvinnut kulkea siin? poikien edell?.

Anna Sohvin peili riippui sein?ll? ikkunan l?hell?. T?ytyi katsoa, olivatko hiukset hyv?sti. Oikeastaan h?n siihen salavihkaa tahtoi silm?ill? kasvojansa. Ja mielihyv?ll? h?n huomasi, etteiv?t ne sent??n olleetkaan niin rumat. Posket hohtivat ja silm?t loistivat. Paremman n?k?inen h?n oli kuin koskaan ennen, tai olisikohan Anna Sohvin peili kaunistanut? Tuo lamaava ujous syyst? tai toisesta nyt v?h?n antaantui ja jotakuinkin rohkeana h?n jo l?ksi muiden luokse kamariin.

Aamiaisten j?ljest? mentiin vesille. Siell? tytt?jen yhteisen p??t?ksen mukaan piti Betyn tuoman esiin tuo t?rke? ehdoitus pojille. Woldemar istui per??n, Alfred ja Tirri soutivat, tyt?t istuivat veneen keskell?.

Oltiin alussa v?h?n juhlallisia. Olga ja Hanna tuon tuostakin loivat silm?ns? Bettyyn, jonka vakava katse osoitti h?nen hyvin tiet?v?n, mik? painava teht?v? h?nell? oli edess?.

Ryk?si h?n siis hiljaisen hetken p??st? ja alkoi n?in:

?Meill? on teille er?s pyynt?.?

Poikien huomio oli vireill?. Alfred ja Tirri taukosivat soutamasta.

Olga ja Hanna katsoivat syrj??n.

?Jota teid?n tulee t?ytt???, jatkoi Betty. ?Lupaatteko kunniasanalla??

?Jos vaan voimme.?

?Kyll? te voitte.?

Pieni pys?hdys. Pojat odottivat. Hanna silm?ili j?rve? veneen laidan ylitse ja selaili k?dell??n vedess?.

?Mit? se koskisi?? kysyi Woldemar.

?Sit?, ettette yhdellek??n ihmiselle kertoisi t??ll? k?ynnist?nne. Ei vahingossakaan. Lupaatteko sen??

?Lupaamme.?

Pojat k?viv?t totisiksi. He rupesivat aavistamaan, ett? olivat saattaneet tyt?t ehk? pahaankin pulaan t?nne tulollaan.

Olga otti nyt puhuakseen.

?Te tied?tte, kuinka arka nuoren tyt?n maine on. Se usein riippuu hiuskarvan nen?ss?.?

He sen tiesiv?t. Mutta heid?n suhteensa saisivat olla huolettomat.

Eiv?t he kenellek??n hiiskuisi sanaakaan.

Tyt?t luottivat siihen, ja se oli oikein merkillist?, kuinka t?m? yhteinen salaisuus heit? liitti toisiinsa. Paljon suurempi tuttavallisuus alkoi kohta v?lill?. Oltiin j?rvell? aina siksi, kuin Betyn t?ytyi l?hte? p?iv?llispuuhiin. Laulettiin, puheltiin ja naurettiin. J?lkeen puolisen juostiin hippasilla ja leikittiin ?lainaa tulta?. Sitten illempana, kun Anna Sohvi sulhasineen ja pikku Erkka tulivat mukaan, tanssittiin piirihyppy? ja sit? kesti my?h?iseen y?h?n asti. Oli niin hauskaa, niin hauskaa, ettei ennen milloinkaan. Kuinka paljon tyt?ill? riitti puhumista, kun p??siv?t kamariinsa! Varsinkin Olgalla ja Hannalla; Betty sai niinkuin tavallisesti pikemmin unesta kiinni, h?n kun makasikin yksin??n eri s?ngyss?. Mutta toiset valvoivat kauan. K?sitysten, kaulatusten he olivat vuoteellaan, poski vasten poskea. Ja kuiskaten he siin? toivat esiin syd?men salaisimpia tunteita. Ei Hanna sent??n ihan kaikkia, jotain h?n tahtoi itsell??nkin pit??. Mutta Olga kertoi uskollisesti joka sanan, mink? Tirri oli h?nelle sanonut ja mink? h?n Tirrille. Ja sitten h?n tunnusti rakastavansa Tirri? semmoisella ??rett?m?n suurella rakkaudella, jota kest?isi viel? haudan tuollakin puolen, iankaikkisuuteen asti. Hannaa tuo oikein liikutti; h?n puristi Olgaa hell?sti rintaansa vasten. Ja he p??ttiv?t pysy? yst?vin? aina, niinkauan kuin eliv?t. Pitiv?t toisistaan sanomattoman paljon, sanomattoman paljon. Syleilyll? ja suutelulla sen yh? uudelleen vahvistivat.

K??ntyi sitten puhe taaskin poikiin. Tekiv?t heist? kaikenmoisia havaintoja todistaakseen, kuinka hyvi? he olivat. Reippaita, iloisia, etevi?, kauniita. Niin, heid?n vertaisiaan ei varmaan l?ytynyt koko maailmassa. Ei ainakaan Tirrin, p??tti Olga. Kyll? Hanna toki piti Woldemarista viel? enemm?n, mutta ei h?n sent??n virkkanut mit??n. Olgalle olisi tullut paha mieli. T?ytyi h?nen kumminkin puhua Woldemarista, kiitell? h?nt? ja mainita tuon tuostakin h?nen nime??n; sill? se oli niin kaunis. Ihmetteli itsekseen, eik? se h?nen suussaan soinut toisella lailla kuin mik??n muu nimi, ja eik? Olga sit? huomannut. Mutta h?nen ajatuksensa mahtoivat olla niin kokonaan Tirrin luona, ettei h?n joutanut semmoisia merkille panemaan.

P?iv? valkeni, ennenkuin tyt?t herkesiv?t juttelemasta. Sen j?lkeenkin viel?, vaikka silm?t jo olivat ummessa, kaikui Hannan mieless? yh?: ?Woldemar, Woldemar, Woldemar.? H?n k??nsi p??ns? pois, ettei Olga kuulisi, jos ne vahingossa sattuisi pujahtamaan h?nen huuliltaan. Sitten huoletta jatkoi:

?Woldemar, Woldemar, Woldemar.?-Pys?hdys. Uni yritti tapaamaan. Mutta valpastui h?n viel? uudelleen hiukan. Ja taas:

?Woldemar, Woldemar, Woldemar ... Wol-de-mar ... Wol-de-mar...? Siihen vaipui.

Tuli toinen p?iv?, se oli yht? iloinen ja hauska. Meni kuin siivill?. Samoin kolmas. Mutta nelj?nnen p?iv?n aamuna tapahtui jotakin erinomaista, joka matkaansai suuren muutoksen. Betty ei tiennyt mist??n; h?n oli siksi y?t? mennyt Anna Sohvin aittaan, ett? saisi k?rp?silt? rauhassa nukkua. Ja sitten h?n makasi pitemp??n kuin tavallista, sill? monen illan valvominen per?kk?in oli h?nt? uuvuttanut.

Olga ja Hanna olivat juuri nousseet ja istuivat molemmat ikkunan luona. Hanna neuloi pitsi? leninkins? kaulukseen, Olga puki jalkaansa. Ihmetteliv?t, ettei heille kahvia tuotu. Kello varmaankin oli jo kahdeksan, koska Aaro tuli pellolta p?in. Siihen aikaan perheelle annettiin aamiaista tuvan puolella.

Taivas n?ytti olevan pilvess?; jokohan ilma muuttuisi sateiseksi? Olga veti uutimet paremmin syrj??n ja molemmat kallistuivat likemm?ksi ikkunaa, tarkastaakseen taivaan rantaa. Mutta kuinka he pelj?styiv?t! Kun samassa juuri pojat juoksevat ohitse ja vilkaisevat yl?s. Heill? arvon oli aamuhameet p??ll?, mutta itse nuo kelvottomat olivat paitahioillaan ja paljain jaloin. Sill? lailla ilkesiv?t heille n?ytt??nty?. Ja-uskalsivat! Se oli todella anteeksi-antamatonta. Uimaan he arvatenkin vilistiv?t, mutta oliko pakko menn? heid?n ikkunansa alaitse, kosk'eiv?t kerran viitsineet oikein p??llens? panna? Mahtoivat kiert?? tuolta, niityn ja peltojen takaa. Olga oli hirve?sti harmissaan.

?Luuletkos, Hanna, ett? olisivat noin tehneet neiti Munsterhjelm'ille esimerkiksi??

?Voi, enh?n min? tied??, huokaili Hanna.

?Taikka Emma Hartman'ille? Eiv?t olisi, siit? saat olla varma. Mutta he eiv?t pid? meit? miss??n arvossa. Niin, siin?p? se juuri on: he eiv?t pid? meit? arvossa. Min? sit? eilen jo ep?ilin, kun Woldemar py?ritti sinua ringiss? niin kovasti, ett? olit v?h?ll? kaatua.?

?Olisit minulle sanonut silloin heti. Kun min? en semmoisia ymm?rr?.?

Hannalle jo vedet nousivat silmiin; syd?n oli t?ynn? tuskaa.

Olga vaikeni ja mietti. Sanoi sitten:

?Hullusti, ett? annoimme heid?n j??d? t?nne, vaikka tiesimme, kuinka se oli sopimatonta. Nyt saamme pit?? t?mm?ist? hyv?n?mme. Ihan vaan oma syymme.?

?Emmek? voi sit? mill??n parantaa??

?Tied?n min? yhden keinon. Rupeamme oikein totisiksi ja jyrkiksi heit? kohtaan, ett? ymm?rt?v?t pysy? jonkun verran loitompana. N?ytet??n herroille, tokko tunnemme, mik? k?y laatuun, mik? ei. Taikka saavatko meit? kohdella, niin vaan kuin tahtovat.?

?Olga kulta, en min? osaa. Enk? jaksakaan, p??ni on kipe?. Menen ennemmin Anna Sohvin aittaan pitk?lleni ja olen siell? koko p?iv?n.?

?Ja j?tt?isit minut yksin heid?n kanssaan. Kaunista! Tied?t hyvin, ettei Betyst? ole mit??n apua t?ss?.?

?Ei minustakaan. Ei, ei minustakaan.?

?T?ytyy koettaa, Hannaseni. Herke? ensiksikin itkem?st? ja vala silmi?si vedell?, etteiv?t verist?.?

Hanna kohta ty?t? k?sketty?.

?Kas niin?, sanoi Olga, ?hyv? on. P?? pystyyn nyt vaan ja selk? suoraksi, ett? n?yt?t yht? ylpe?lt? kuin neiti Munsterhjelm.?

?Ei se k?y, kun min? en ole niin pitk?k??n.?

?Ja kohtele heit? kylm?sti. El? katso niihin lainkaan.?

?En, en. Voi, kun menisiv?t jo pois.?

Ovelle koputettiin.

?P??st?k?? sis??n?, kuului Betyn ??ni ulkopuolelta. ?Ooho! Joko te olette t?ydess? asussa??

H?n toi kahvin p?yd?lle ja tyt?t istuivat ymp?rille juomaan.

?Ollaankos huonolla tuulella, vai??

?Ei suinkaan.?

Olga iski salavihkaa Hannalle silm??; ei huolinut ruveta kertomaan

Betylle koko asiasta mit??n.

Betty oli semmoinen lapsi, ettei h?n kumminkaan olisi ymm?rt?nyt.

?Ehk? menemme tupaan, Hanna.?

?Ah, niin!? juohtui Betylle mieleen. ?Siell? n?kyi olevan marjankauppias. Saattaisitte juuri ostaa p?iv?lliseksi.?

Olga pys?htyi tuvan oven suuhun, jossa pieni tytt? seisoi marjatuohinen k?dess?. Hanna pakeni per?lle, sill? h?n oli porstuan yli tullessaan kuullut poikien ??net pihalta. Meni ihan perimp??n soppeen, kangaspuiden taakse. Sielt? tuskin h?nt? huomasivatkaan. Iloisina ja reippaina tulivat pojat sis??n. Hiukset sileiksi kammattuina, kiilsiv?t m?rkyydest? ja ihon tuoreus osoitti heid?n hiljan k?yneen j?rvess?. Olivat aivan kuin ennen; eiv?t aavistaneet mit??n pahaa. Olga seisoi puoleksi selin ja puheli taukoomatta tyt?n kanssa. Ei luonut vahingossakaan silmi??n poikiin, jotka k?rsiv?llisesti odottivat syrj?ss?, sanoakseen h?nelle hyv?? huomenta. Vihdoin viimein h?n k??ntyi. Mutta semmoinen kiire h?nell? oli viem??n marjoja Anna Sohvin haltuun, ettei h?n joutunut heihin paljon katsomaankaan. Pikkuisen vaan sivumennen nyyk?ytti p??t??n.

Woldemarin silm?t kiersiv?t tupaa siksi kuin tarkastavina pys?htyiv?t kangaspuiden taakse.

?Hanna, siell?k? sin? olet??

He olivat kaikki edellisen? p?iv?n? tulleet sinuiksi kesken??n.

Ennenkuin Hanna kerkesi mit??n vastata, oli Woldemar jo h?nen luonaan. Pujotteli kangaspuiden ja penkin v?lilt? ihan likelle, sinne viereen. Ei Hanna p??ssyt en?? mihink??n, sill? sein? oli takana ja toisella sivulla, edess? taas kangaspuut. Huomasi, kuinka Olga katsoi h?neen syrj?st?, v?h?n niinkuin moittien. Mutta hyv?nen aika, oliko se h?nen syyns??

Woldemar sanoi hyv?? huomenta ja tarjosi h?nelle k?tt?. Saattoiko Hanna muuta kuin antaa h?nelle omansa. Eik? h?n sille mit? voinut, ett? Woldemar siihen niin tukevasti tarttui ja piti kauemmin kiinni, kuin tarpeellista oli. Eik? sillek??n, ett? veri taas lensi poskille ja kuumensi ohauksia. Muistipa h?n nyt kumminkin neiti Munsterhjelm'i?, suoristi selk?ns? ja nosti pystyyn p??ns?, joka vahingossa oli painunut niin alas, ett? leuka kosketti rintaa. Mutta kun h?n samassa loi silm?ns? yl?s, kohtasi h?nt? semmoinen l?mmin ja luottava katse, ett? se tuntui syv?lle syd?meen saakka, ja sulatti kerrassa kaiken ylpeyden, jonka h?n vaivalla oli saanut kokoon.

?Hanna, tule pois sielt??, lausui Olga tuvan toisesta p??st?.

Woldemarin t?ytyi v?isty? edest? ja yhdess? he nyt tulivat muiden luokse.

Olga katseli ikkunasta ulos eik? puhunut mit??n. Hanna istui h?nt? l?helle, otti nuppineulan rinnastaan ja piirteli sill? p?yt??n.

?Mit?s hauskaa me t?n??n keksisimme?? kysyi Woldemar.

?L?hdet??n ongelle?, ehdoitti Tirri.

?Suostutteko, tyt?t??

Woldemar sai v?h?n odottaa vastausta.

?Minua ei haluta?, sanoi Olga viimein, k??nt?m?tt? p??t??n.

Hanna kiusaantui. H?n painoi kovemmin neulaa ja teki syvi? naarmuja p?yt??n, joka onneksi oli maalaamaton.

Pojat katsoivat toisiinsa. Nyt ei kaikki ollut oikein p?in. Syntyi pieni hiljaisuus. Woldemar koetti uudestaan.

?Jotain muuta sitten. Menemmek? k?velem??n??

Ei Olga ollut kuulevinaan. Hannan oli hirmuisen paha olla. Pureskeli esiliinansa kulmaa; rutisti ja kasteli sen aivan m?r?ksi. Olisi niin mielell??n sanonut jotain yst?v?llist?, vaan ei uskaltanut Olgalta.

Anna Sohvi ilmoitti aamiaisen olevan p?yd?ss?.

?Herrat ovat niin hyv?t?, sanoi Olga ja nousi.

Ei, mutta mit?s t?m? merkitsi? Mist? tuo ?kkin?inen muutos? ?Herrat?, sanoi h?n niin kylm?sti kuin olisivat ventovieraita olleet.

Woldemar kohosi yl?s, pisti k?det housun taskuihin, nytk?ytti p??t? taakse, ja rypisti otsaa; Tirri nolostui ja loi silm?ns? alas; Alfred oli kuin el?v? kysymysmerkki.

Aamiaista sy?tiin jokseenkin juhlallisessa ??nett?myydess?. Betty arveli, ett? ukkonen mahtoi olla ilmassa, koska tuntui niin rasittavalta.

Ruoan j?lkeen meniv?t pojat ulos ja pitiv?t pienen neuvottelun. Olga ja

Hanna panivat sen molemmat merkille. Sitten tulivat kaikki kolme,

Woldemar etup??ss?, ja sanoivat j??hyv?iset. Olivat viivytelleet liian

kauan; heid?n olisi jo aikoja ennen pit?nyt l?hte?.

Betty vastusteli. Mik? heille nyt oli p??h?n pist?nyt, kun eiv?t eilen viel? mit??n puhuneet poismenostaan. Ja mihink? heill? oikeastaan oli kiire. Eiv?tk? voisi viipy? muutamia p?ivi? siell? maalla ja nauttia lupa-ajasta. Parin viikon p??st?h?n tuo pitk? lukuvuosi taas alkaisi.

Mutta he eiv?t voineet viipy?, ei mill??n ehdolla. Olgalle antoivat ensiksi k?tt?; h?n ei sanonut heille mit??n muuta kuin ?hyv?sti?. Lieneek? sent??n lis?nnyt: ?ei kest??, tai jotain sinnep?in, kun he kiittiv?t. Yht? v?h?puheinen oli Hanna, vaikka h?nen katseessaan olisivat voineet lukea pienen arastelevan anteeksi-pyynn?n, jos olisivat parempia ihmistuntijoita olleet.

Betty tahtoi ainakin l?hte? heit? saattamaan, tuonne mets?nrinteesen saakka, ehk? v?h?n kauemmaksikin. Olga ja Hanna j?iv?t kamariin, mutta ikkunasta he katsoivat heid?n j?lkeens?. Hannan syd?nt? kivisti, eik? Olgankaan ihan terve ollut. Mutta h?n oli t?ydellisesti vakuutettu siit?, ett? he olivat t?ytt?neet t?rke?n velvollisuuden, ja se v?h?n lohdutti.

P?iv? rupesi niin pitk?ksi, ettei tahtonut loppua tullakaan. Hanna sai ?kki? hirve?n koti-ik?v?n; ?iti? ja is?? ja Jussia, palvelijoita, kissaa, koiraa, kamariansa ja koko kotikartanoa h?n muisteli kipe?ll? kaipauksella. Eik? auttanut, vaikka h?n meni lempi-paikkaansakin, niemen nen??n, jossa ennen aina tunsi itsens? onnelliseksi. Olipa vaan rauhattomampaa viel? siell? yksin?isyydess?, ja takaisin h?n kiiruhti heti toisten luokse. Olgan kirjan otti k?teens? ja koetti lukea, mutta pois t?ytyi panna, kovin oli kuiva. Ei ollut mik??n mielelle k?yp??, ei kerrassa mik??n.

Betty oli ?re? ja riiteli. Ruokavarat olivat lopussa, kissa oli sy?nyt kerman, maito oli hapantunut. Eik? h?nt? en?? haluttanut koko talouden hoito, oli saanut mokomasta jo ihan kyll?kseen. Ja Betty loikoili nurmella, selki seljallaan, k?det ristiss? p??n alla, huolien viis' siit?, tuliko sin? p?iv?n? puolista, tai ei.

Olgalla ei en?? ollut lukemista. Kaikki kirjat h?n oli laskenut l?pi, muutamat kahteenkin kertaan. Neulomiseen h?n my?s oli v?synyt ja ilma oli ruma, ettei voinut k?vell? ulkona. Oikeastaan h?n ei tiennyt, mink?t?hden he viel? viipyiv?t maalla, kun kotona oli niin paljon tekemist?; koulukin pian alkaisi, sit? varten tuli toimittaa yht? ja toista. Laittaa vaatteet kuntoon, koota vihkot ja kirjat, j?rjest?? kukat, joita olivat maalla ollessaan v?hin ker?nneet ja paljon muutakin. Kyll? Olgan mielest? heid?n jo v?ltt?m?tt? pit?isi muuttaa kaupunkiin.

Ihan samaa arvelivat Betty ja Hanna. Ruvettiin heti panemaan tavaroita kokoon ja talonv?elle ilmoitettiin, ett? aikomus oli l?hte? jo huomisp?iv?n? pois. Tuvan puolella olivat kaikki siit? niin pahoillaan, ett? tytt?j? oikein liikutti. Anna Sohvi miltei itkenyt. Olivat tottuneet heihin, tulisi kovin ik?v?. Niin herttaisia ja rakkaita he olivat kaikki kolme ja niin ihmeen hyv?luontoisia. Ylpeit?k??n eiv?t olleet, ei pikkuistakaan, pitiv?t heit? aivan kuin vertaisiaan. Ei ollut koko kaupungissa niin hyvi? herrasneiti?, siit? sai olla varma.

Is?nt? siihen lopetti, sytytti piippunsa ja j?i totiseksi. Hetalle vedet nousivat silmiin, mutta h?n k??ntyi selin ja h?mmensi hierimell? jauhoja puuro-pataan. Erkkakin oli mietteiss??n; kenenk?h?n kanssa h?n nyt juoksisi hippasilla t?st? l?htein. Anna Sohvi teki k??mi?, py?ritti kiivaasti rukkia ja pyyhki v?h?n v?li? nen??ns? esiliinan helmaan.

Tyt?t istuivat rinnan sill? penkill?, joka oli p?yd?n edess?. Hiljaisia he olivat ja vakavia; ik?v?? oli erota noista yst?v?llisist? ihmisist?; mutta halu kotiin sai kuitenkin voiton. Ja niin p??tettiin sitten, ett? Heta ja Anna Sohvi aamulla varhain l?htisiv?t heit? viem??n.