Chapter 5 No.5

Koulu oli loppunut; toverit olivat sanoneet viimeiset j??hyv?iset ja matkustaneet pois. Nekin, jotka kaupungista olivat, l?ksiv?t johonkin muuanne kes?? viett?m??n, Ines ja Edla kauemmaksi, sukulaisten luokse, jossa aikoivat viipy? aina jouluun saakka. Olga taas toivoi tulevaksi vuodeksi p??sev?ns? Helsinkiin; ?idin h?n jo oli saanut puolelleen, ja kun he yksiss? tuumin is?? houkuttelisivat, niin varmaan h?n my?ntyisi. Tuli vaan olla varovainen ja viisas, valmistaa ensin v?hitellen ja sitten is?n hyv?ll? tuulella ollessa ?kki? tehd? rynn?kk?.

Sill? tavalla he aina menetteliv?t, kun tahtoivat jotain perille vied?, ja harvoinpa sattui, etteiv?t onnistuneet.

Hannallakin oli er?s salainen toivo, mutta ei h?n viel? uskaltanut siit? vanhemmille mit??n puhua. Eik? ?idin suostuminen olisi h?nt? mihink??n auttanut, pikemmin vaan vahingoittanut. Jos ?iti jotain puolusti, silloin is? aina pani vastaan, ja is?st? se kumminkin riippui. H?n nimitt?in haaveksi jotain el?m?n teht?v??, jotain semmoista, joka hy?ty? ja siunausta tuottaisi. Opettajattaren toimi h?nt? eniten vieh?tti, ei tiennyt mit??n muuta niin jaloa. Ihanassa unelmassa n?ki h?n tulevaisuutensa, n?ki kuinka h?n kasvatti lapsia hyviksi ihmisiksi, kuinka he toisiaan ??rett?m?sti rakastivat, olivat aina yksiss?, ty?ss? ja vapaudessa, k?veliv?t mets?ss?, soutelivat j?rvell?, nauttivat luonnon kauneudesta ja ihailivat siin? Jumalan suuruutta. Ja h?n piirsi jo paperille koulukartanon valmiiksi, uusi rakennus se oli, kaukana maalla, j?rven rannalla, ryytimaan ymp?r?im?n?. Suuri koulusali, pieni kamari vieress? ja kamarin takana ky?kki. Huonekalutkin h?n asetteli kohdalleen, uutimet ikkunoihin, valkoiset k?yt?v?matot maalaamattomalle lattialle ja tuoreet katajat uunin ymp?rille. Kaikki oli hohtavan puhdasta ja siisti?. Ky?kiss? h??ri askareissaan h?nen erinomainen palvelustytt?ns?, Anna h?nen nimens? oli; siell?kin vallitsi sama j?rjestys, uutta kaikki ja somaa, vaikka yksinkertaista. Ryytimaan h?n my?s penkitti ja laittoi. Siell? kasvoi mahdottoman paljon ruusuja ynn? muita kukkia, ja pensaita ja puita. Aurinko paistoi, j?rvi oli tyyni, ilma raikas, taivaasta lankesi juhlap?iv?n rauha yli koko seudun. Ja lasten vanhempia tuli h?nen luokseen, vakavia, ymm?rt?v?isi? ihmisi?, jotka olivat sanomattoman hyv?ntahtoisia, h?n puhui heille lasten kasvattamisesta, ja he kuuntelivat hartaasti. Oli vahva side, joka heit? yhdisti: rakkaus lapsiin. Ei h?n sit? koskaan tullut ajatelleeksi, ett? v?list? voisi olla rumakin s??, pime? ja kolkko, jolloin tuuli vinkui, taivas uhkaavia kasvoja n?ytti ja j?rvi mustantympe?n? kohisi. Eik? h?n muistanut, ett? ryytimaa jonakuna vuodenaikana tuli olemaan surkeassa siivossa; maa m?rk?n?, t?ynn? lakastuneita lehti? ja viimeisten kasvien m?d?nneit? varsia, pensaat onnettoman tyhj?t ja koivujen oksat siin? tilassa, jossa ne lasten kauhua her?tt?v?t. Muisti, ett? luonto el?m?? her?tt??, mutta unohti ett? se my?skin el?m?? h?vitt??. Kaikkian v?hin h?n voi kuvailla, ett? lapset saattaisivat olla pahankurisia ja huono-oppisia taikka tuottaa h?nelle mink??nlaista surua, enemm?n kuin sit?k??n, ett? h?n itse olisi joskus v?synyt, toivoton ja onnea kaipaava. Olisiko h?n silloin niin nauttinutkaan n?ist? tuuleen rakentamista tuvistaan!

Siit? oli vaan kysymys, kuinka h?n saisi n?m? toteutumaan. Sanomalehdist? h?n luki kaikki avonaiset virat ja ilmoitukset, joissa kotiopettajatarta haluttiin, paremman puutteessa nekin olisivat kelvanneet. Mutta aina ilmestyi kaksi estett?. H?n oli liian nuori ja h?nelt? puuttui tarpeellinen m??r? oppia. Ei ne itse teossa olisi haitanneet, harras into ne kyll? olisi tasoittanut, mutta h?n ei voinut suorittaa vaadittuja tutkintoja eik? lasten vanhemmat luottaisi h?neen. Siin?p? se paha mutka juuri oli. T?ytyisi saada is?lt? rahaa ja p??st? jatkamaan joko Helsinkiin tai Jyv?skyl??n. Mutta niin h?n pelk?si kieltoa, ettei koko kes?n? rohjennut ottaa asiaa puheeksi.

Kerran h?n jo, mit??n ?idillek??n virkkamatta, kirjoitti er??n ilmoituksen johdosta Dagbladetissa ja tarjoutui kotiopettajattareksi jollekin herrasperheelle maalla, liitti siihen otteen p??st?todistuksestaan, joka oli sangen hyv?, ja mainitsi, ett? vaikka h?nen taitonsa tosin ei ollut suuri, koska h?n vaan oli tavallisen tytt?koulun l?pik?ynyt, niin h?nen hyv? halunsa kumminkin opin puutteen korvaisi. Itse h?n oli vakuutettu siit?, ettei h?nen vertaistaan opettajatarta toista olisikaan, ja h?n paloi halusta p??st? sit? n?ytt?m??n. Mutta ne hyv?t ihmiset, joille h?n tarjoutui, eiv?t mahtaneet olla samaa mielt?, koska eiv?t edes vastanneet h?nen kirjeesens?. Monta viikkoa Hanna turhaan odotti; oli suurimmassa j?nnityksess? varsinkin kaikki postip?iv?t, kunnes kiiltonappinen laukkuineen ilmestyi ja taas tyhj?ksi teki h?nen toiveensa.

Sitten h?n jo kerran, kun istuttiin ruokasalissa ja juotiin iltap?iv?kahvia, sanoi is?lle, ett? h?n oli p??tt?nyt ruveta opettajattareksi ja pit?isi h?nen senvuoksi p??st? jatkamaan lukujaan. Mutta is? nauroi.

?Meinaatko sin? siis j??d? vanhaksi piiaksi?? h?n kysyi.

Hanna punastui eik? virkkanut ensin mit??n. Woldemar tuli h?nen mieleens? kuin salaman isku. Mutta samaa p??t? h?net sielt? karkoitettiin my?s.

?Meinaan?, sanoi h?n.

Is? yh? enemm?n nauroi.

?El?, Hanna rukka, ole lapsellinen?, lausui h?n. ?Mit? iloa sin? luulet opettajattarilla olevan? Paljon ty?t? ja v?h?n palkkaa. Muutamassa vuodessa ne kuihtuvat, poloiset, ja ovat sitten kuin haudasta nousseet haamut. Minulla oikein on paha olla, kuin tuommoinen sattuu vastaani tulemaan.?

Hannan mieli meni pahaksi; kyynelet alkoivat vieri? alas poskille.

?Ihmett??, sanoi is?. ?Mik? sit? tytt?? vaivaa? T??ll? h?nt? pidet??n kodissa kuin kukkaa k?mmenell?, saa olla ja el?? melkein niinkuin itse tahtoo, eik? se kumminkaan kelpaa. On kaiketi kyll?stynyt hyville p?ivilleen.?

Is? oli jo v?h?n suutuksissa. Hanna koetti pyyhki? kyyneleit? pois, mutta niit? yh? runsaammin valui uusia sijaan.

?Kyll? is? on oikeassa?, puuttui nyt ?itikin puheesen, ?siin? suhteessa kumminkin, ettei sinun terveytesi kest?isi. Sin? olet ilmankin jo niin heikko, Hannaseni.?

?Kun minulla olisi edes jotain teht?v?? t??ll? kotona?, sai Hanna hetken p??st? sanotuksi.

?Sit?k? sin? vaan kaipaat. No, ty?t? aina l?ytyy; alotetaan huomenna

Jussille paitoja. Poika onkin juuri tarpeessa.?

?Ja sitten, kun syksy tulee, sin? saat ruveta huvittelemaan, niinkuin muutkin nuoret tyt?t?, jatkoi is?, pudistaen poroa papyrossistaan. ?K?yd? tansseissa ja seuroissa, ett? opit tapoja.?

Tuo ei Hannaa ollenkaan haluttanut. P??tti itsekseen pysy? niist? pois, ?uhallakin?. H?n oli n?et, surunsa ohella my?skin v?h?n vihoissaan, vaikkei sit? uskaltanut is?lle n?ytt??. ?idille siihen sijaan illemmalla poruttiin. Kaikki muut tyt?t l?hetettiin kotoa pois ja vaan huvin vuoksi. Miks'ei sitten h?nt?, jolla oli totisempia tarkoituksia. Tahdottiin tehd? h?nest? tanssinukkea vaan, mutta siksi h?n ei rupeisi, ei sittenk??n. H?n ei mene mihink??n seuroihin, eik? ole kenenk??n kanssa, ei k?y ulkona ollenkaan; istuu yhdess? kohden kotona aina, koska kerran tahdottiin.

?No, mutta Hanna?, sanoi ?iti vihdoin, ?min? en sinua en?? tunne?.

Niin, Hanna oli itsekin kummastunut ja h?pesi k?yt?st??n. Noin h?n oli puhunut hyv?lle ?idilleen. Ei h?n en?? sanaakaan virkkanut, itki vaan hiljaa nen?liinaansa.

?Et tied?, lapsi kulta?, jatkoi ?iti, ?kuinka kauan saat vanhempiasi pit?? ja heid?n luonaan olla. Ehk? viel? monta kertaa el?m?ss? tahtoisit takaisin n?it? p?ivi?.?

Hanna oli kovin muserrettu, syd?n tahtoi pakahtua vallan. ?iti l?ksi huoneesta pois ja j?tti h?net yksin.

Toisena aamuna oli Hanna n?yrempi ja pyysi kauniisti ?idilt? Jussin paitavaatetta. ?iti, suopea niinkuin ennen, antoi kokonaisen pakan ja neuvoi h?nt? leikkaamaan. Eilisest? ei sen koomin mit??n puhuttu. Hanna koetti olla ahkera. Aamusta iltaan h?n istui ompelukoneen ??ress? ja ensimm?lt? se tuntuikin sangen hauskalta. Mutta paitoja oli koko tusina, Hanna oli viel? tottumaton t?h?n ty?h?n, ne valmistuivat hitaasti. Usein t?ytyi h?nen purkaakin, kun oli neulonut hullusti. Ja hioja oli hirve?n vaikea istuttaa, ei tahtonut mitenk??n saada niit? kainalon alta hyv?sti. Sitten h?nt? rupesi jo niin v?sytt?m??nkin; selk?? kolotti ja hartioita, ja syd?n-ala k?vi kipe?ksi. Lopulta t?ytyi h?nen taas tulla siihen p??t?kseen, ettei k?sity? h?nt? huvittanut, vaikka h?n uskoa koetti itse??n siihen pakoittaa. Sep? se juuri olikin pahinta, kun halu puuttui!

Koulut alkoivat syksyll? niinkuin ennenkin. J?ljelle j??neet toverit kulkivat kirjat kainalossa samaa katua, k??ntyiv?t samasta ovesta sis??n ja nousivat niit? samoja portaita yl?s. Hanna seurasi heit? ajatuksillaan, siell? miss? h?n istui ompelukoneen luona. H?myss? h?n v?list? meni k?velem??n. Kirkonm?ell? oli er??ss? k?yt?v?ss? penkki, johon koulukartano n?kyi. Se oli hauska paikka, Hanna saattoi unohtua tuntim??riksi siihen istumaan. Ja silloin h?n melkein aina itki, eik? tiennyt oikein, mink?t?hden h?nell? oli paha mieli. Mutta koulun ikkunoita h?nen t?ytyi katsella ja kuvitella itselleen opettajia ja oppilaita siell? sis?ss?. Kerran h?n illalla pime?ss? kulki ohitse monta kertaa, ja kun kaikki oli hiljaista, uskalsi h?n menn? oven sis?puolelle ja istahtaa portaille, sein?n viereen. Syd?n l?i, h?n pelk?si jonkun tulevan, tuntui juuri kuin olisi pahanteossa ollut. Mutta koulu oli suljettu, johtajatar oleskeli suojassaan siell? ylh??ll?, Hannaa ei kukaan n?hnyt. Kauan h?n viipyi, liikkumattomana istui ja nojautui kivist? muuria vasten. Viimein h?nelle siin? ?kki? juohtui mieleen, ett? voisi h?n ruveta itsekseen kertomaan vanhoja koulukirjoja. Olihan se hyvin tarpeellistakin, etteiv?t unohtuisi pois. Ja logiikan h?n my?s lukisi uudestaan; vaikk'ei se heit? edellisen? vuonna ollut v?h??k??n auttanut Kantia ja Hegeli? ymm?rt?m??n.

H?n nousi seuraavana aamuna yl?s kello viisi; luki ensin kolme tuntia yht? mittaa ja rupesi sitten vasta ompelemaan. Jussin paidat olivat jo melkein valmiita. P?iv?llisen aikaan puuttui vaan napinreiki? muutamista. Ikkunan luona h?n istui, ett? paremmin n?kisi, sill? nyt alkoi jo v?h?n h?m?rt?? ja h?nen silm?ns? olivat heikot. Kulmia pakoitti; aina v?liin t?ytyi h?nen luoda katseensa ikkunan kautta johonkin kaukaiseen kohtaan, siit? oli h?n niille tuntenut ik??nkuin lepoa. Jussi heitteli palloa pihassa. Oli h?n kuitenkin hauska poika kaikkine vikoineen, raikas, terve ja el?v?. Kun h?n ei vaan olisi ollut niin hirve?n vallaton; ?itik??n ei tahtonut en?? saada h?nt? tottelemaan. Ja mit?s h?n siell? taaskin teki?

?Jussi, Jussi! Mamma, nyt h?n kaasi vesitiinun maahan.?

?Voi, sit? poikaa.? ?iti laittoi Marin kutsumaan h?nt? sis??n.

Jussi tuli; seisahtui oven suuhun ja oli v?h?n h?mill??n, hyvin v?h?n tosin.

?Mit? varten heitit vesitiinun kumoon??

?Niin, kun se meni.?

?Ei suinkaan itsest??n.?

?Pikkuisen vaan panin kallelleen ja sill? kertaa topsahti.?

?Aina sin? olet pahan teossa.?

Jussi ei siihen mit??n, heilutteli vaan lakkiaan.

?Mink?t?hden ne pojat lienev?tkin niin ilkeit??? tuumaili Mari, joka toi iltap?iv?kahvia sis??n. ?Ei tyt?t sinnep?ink??n.?

?Ilkeit?? Ole sin? vaiti.?

?No, Jussi!? ?iti sanoi sen painolla.

?Mit?s h?n puhuu, kun ei tied?. Tyhj?? vouhkaa.?

?Niill? pit?isi olla ihan toisenlainen kuri?, jatkoi viel? Mari, ?antaisivat siell? koulussa edes v?h?n selk??n, ett? oppisivat?.

?Oho! Tulkootpas! Kyll? pojat silloin n?ytt?v?t. Ei ne anna itse??n niin just' piekse?.?

?Mink?h?n nuo tuolle taitaisivat??

?Kysyv?t, ett? mik?s se on koulun laki? Osaa ne tok' sen verran puoliaan pit??. Ei ne ole niinkuin tyt?t. Ne kait itke? tillitt?isiv?t: ui, ui, ui, ui, antaa rakas, kulta opettaja anteeksi, ui, ui, ui.?

?Jussi, oletkos siin? hiljaa.?

Ei ?iti voinut olla ihan totinen, vaikka koetti.

Hanna ei tahtonut en?? saada neulan silm??n lankaa, oli liian pime?.

?J?t? tuo?, kehoitti ?iti, ?sin? turmelet silm?si?.

?Olisi pari napinreik?? viel?.?

?Neulo ne ennemmin sitten lampun valolla.-N?etk?s nyt, Jussi, kun

Hanna on laittanut sinulle koko tusinan paitoja.?

?Ovatko napit niin kiinni, etteiv?t heti p??se irti??

?Pit?isi niiden olla.?

?Annas kun katson. Tuokaan ei kovin kauan kest?. Neulo ajoissa paremmin. Noin! Nyt se jo l?ksi.?

?Mit?s sin? revit ja kiskot. Saahan ne tuolla tavalla irti, vaikka olisivat kuinka lujassa.?

?Niidenp? pit?? kest??, jos kovemminkin nyk?isee.?

?Jussi?, sanoi ?iti, ?kuinka sin? kehtaat, Hanna rukka sinun t?htesi on niin paljon vaivaa n?hnyt ja sin? vaan komentelet.?

?Mutta onkos parempi, ett? kohta tippuvat kaikki napit pois??

Jussi oli topakkata. Katsoi j?rk?ht?m?tt? ?iti? silmiin, vahvasti vakuutettuna siit?, ett? oikeus oli h?nen puolellaan. Sitten painoi h?n lakin p??h?ns? ja meni ulos.

Joitakuita aikoja, ehk? noin pari viikkoa, Hanna uskollisesti nousi aamuisilla varhain lukemaan. Historian h?n oli p??ssyt l?pi ja saksan kieliopin. Mutta siihen se my?skin j?i. Into laimeni v?hitellen eik? h?n jaksanut en??. Olkoon, ajatteli h?n ja rupesi nukkumaan pitemp??n, meni v?list? aina kahdeksaan. Ja kumma se oli, kuinka pian siihen tottui. Ensimm?lt? vaan oli v?h?n tunnon vaivoja, erinomattainkin, kun kuuli Jussin ??nen ruokasalista.

Poika, n?et, yh? viel?, vanhan tavan mukaan, varusti itsens? vahvalla aamiaisella, ennenkuin kouluun l?ksi.

?Eih?n sit? kukaan sy?m?tt? el??, sanoi h?n usein ja jatkoi: ?paitsi tyt?t; mutta nep? sitten ovatkin semmoisia kr?pyj?.?

Ja tosi oli, ettei Hannalle ruoka paljon maittanut; enimmiten h?n s?i vaan pikkuruisen ja senkin pakosta ?idille mieliksi. ?iti oli hyvin huolissaan siit?, ett? h?n p?iv? p?iv?lt? k?vi yh? kalpeammaksi ja heikommaksi. Ajatteli usein kysy? l??k?rilt? neuvoa, mutta se kuitenkin j?i tekem?tt?, kun Hanna pani vastaan, v?itt?en ettei h?nt? vaivannut niin mik??n. ?iti antoi h?nen maata aamuisilla niin pitk??n, kuin vaan halutti; varoitti viel? palvelijoitakin h?nt? her?tt?m?st?. Kun Hanna lausui katumusta siit?, ett? oli nukkunut liiaksi, lohdutti h?nt? ?iti. Olihan se edes hyv?, ett? h?n sai unta, siit? h?n ehk? sent??n vahvistuisi. Ja koska se rupesi aina makeammalle maistamaan, ei Hanna en?? huolinut olla mill?ns?k??n, vaikka niinkin sattui, ett? h?n kymmenen aikaan viel? oli s?ngyss?. Silloin h?n jo piti kahdeksaa vallan varhaisena; kun yhdeks?lt? nousi, katsoi h?n t?ytt?neens? kaikki mahdolliset velvollisuudet.

Mutta silt? se aina tuntui, ettei h?n ollut tarpeeksi asti nukkunut. Nouseminen oli niin vaikeata, niin kovin vaikeata. Eik? siit? lopultakaan olisi mit??n tullut, ellei Miina, ?idin kiellosta huolimatta, olisi yhten??n hoputtanut ja ajellut h?nt? yl?s, ett? p??si huonetta siistim??n. Usein teki v?h?n mieli suuttua h?neen, mutta ei viitsinyt sent??n, kun h?n muuten oli niin hyv?; passaili h?nt? niin paljon kuin ik?n? voi ja oli valmis menem??n vaikka tuleen h?nen t?htens?. Hanna pitikin Miinasta paljon enemm?n kuin Marista. H?n oli hyv?luontoisempi ja tyynempi. Mari sit? vastaan oli kiivasta sorttia ja tohahti v?h?n v?li? yl?s kuin tuuliaisp??. Miina rukka usein sai itke? h?nen k?siss??n. Siit?k? syyst? h?n lieneekin viime aikoina k?ynyt niin alakuloiseksi, h?n joka ennen oli iloinen ja huoleton kuin taivaan lintu. Hannan k?vi h?nt? s??li. Kerran h?n iltaisella istui ja katseli, kun Miina laittoi vuodetta; huomasi silloin kuinka kummallisesti t?m? oli kasvoiltaan muuttunut viime aikoina.

?Miina, mik? teit? vaivaa?? kysyi h?n, ?ette varmaankaan ole terve.?

Miina lensi punaiseksi.

?Kuinka niin?? h?n kysyi.

?Te n?yt?tte niin kovasti huonolta.?

?Eik?s mit?.?

?Ihan totta. Hyv?nen aika, teid?n pit?? menn? tohtoriin. Jahkas min? puhun mammalle.?

?Ette saa puhua mit??n, enh?n min? ole kipe?.?

?Mik?s teill? sitten on?-Miina kulta, sanokaa minulle.?

Hanna meni h?nen luokseen ja kietoi k?sivartensa h?nen ymp?rilleen.

?Sanokaa nyt!?

Miina heitt?ytyi poikkiteloin s?ngyn yli, k?tki kasvonsa tyynyyn ja puhkesi valtavaan itkuun. Eik? h?n virkkanut sanaakaan, vaikka Hanna kuinka olisi houkutellut. Hanna lopulta jo itki mukaan, vaan ei auttanut sek??n.

?Onko joku ollut teille paha? Sen verran voitte kumminkin ilmoittaa.

Ehk? Mari?? kysyi Hanna viel?.

?Eik? ole.?

H?n nousi, lakkasi itkem?st? ja ty?nsi Hannan hiljaa luotaan. Enemp?? puhumatta laittoi h?n vuoteen valmiiksi, toimitti muut askareet kaikki huoneissa ja l?ksi sitten toisiin t?ihin.

Hanna j?i yksin. Kynttil? paloi p?yd?ll?, h?nen silm?ns? meniv?t liekkiin. Katseli tuota mustaa, k?yr?? syd?nt? ja sen tulipunaista nen??, joka valon reunasta pisti ulos. Ei h?n mit??n ajatellut, katseli vaan. Mutta silloin tuli k?rp?nen siihen lent?en; kierteli ensin ja surisi; topsahti sitten ?kki? tuleen. Tyhm? raukka, mik? oli! Siin? se nyt makasi kuolleena, k?rventyneen? tulikuumassa steariinissa. Hanna otti sen neulannupulla kynttil?st? pois ja viskasi nurkkaan.

Paljon Hanna muuten mieltyi oleskelemaan ky?kiss? t?h?n aikaan. Oli hauskaa katsella, kun tyt?t siell? h??riv?t t?iss??n, varsinkin kun ne astioita pesiv?t. Se k?vi niin tottuneesti; Mari tiskapytyss? niit? ensin rievun kanssa hankasi, huuhtoi sitten toisessa vedess?, tulikuumassa ja puhtaassa, josta narisevina otti ne yl?s ja laski kumoon p?yd?lle. Siit? ne vuorotellen joutuivat Miinan k?siin, pyyheliinalla hangattaviksi. Kaikki k?vi kuin tuulessa, mutta puhdasta j?lke? kumminkin tuli eik? kolahtanut rikki paljon milloinkaan.

Sen ohessa aina juteltiin yht? ja toista. Asioita kerrottiin, muun muassa semmoisia, joita Hanna ei koskaan ennen ollut kuullut. Eik? h?n tahtonut ensin k?sitt?? kaikkea, eik? uskoa, niin outoa ja niin pahaa se oli, jota varsinkin Mari puhui. Miina enimmiten oli hiljaisempi silloin, ei virkkanut mit??n sinne eik? t?nne. Kun Hanna tinkasi h?nt? my?nt?m??n, ettei se ollut totta, mit? Mari sanoi, v?ltti h?n vastata suoraan ja koetti p??st? sill?, ettei h?n muka tiennyt. V?list? oli Hanna kauheassa tuskassa n?ist? kaikista, jotka t?ll? tavalla lyk?ttiin h?nen sieluunsa; mihin hintaan hyv?ns? h?n olisi tahtonut kuulla niit? valheiksi vakuutettavan; mutta ei ollut ket??n, jolta h?n olisi kysynyt. ?idille ei h?n kehdannut mit??n puhua, eik? uskaltanut, sill? ?iti varmaan olisi h?nt? nuhdellut, kun h?n semmoisia palvelijain kanssa puhui. Monasti p??ttikin h?n pysy? ky?kist? pois, mutta kun kovin ik?v? tuli, eik? ?idink??n kanssa aina riitt?nyt puhumista, meni h?n sinne taas. Sit? paitse siell? oli niin vapaata, melkein kuin ennen toverein seurassa, sai empim?tt? sanoa mit? kulloinkin p??h?n pisti, vaikk'ei se sitten ollutkaan eritt?in viisasta eik? ylev??.

Kerran sattui niin, ett? h?n kaasi vett? juomalasiin, joka oli ky?kin p?yd?ll?, ja joi, huomaamatta, ett? sit? ennenkin oli k?ytetty. Mari kun n?ki, sieppasi lasin h?nen k?dest??n.

?Elk?? juoko, se on herrojen lasi. Min? ik??n toin pappanne kamarista ja siell? oli vieraita.?

?Mit? pahaa siin?, jos herrojen lasista juo??

?Hyv?nen aika, viel? te kysytte.?

Ja nyt seurasi kauheita kertomuksia tarttuvista taudeista ja kuinka viattomat usein onnettoman sattuman kautta tulevat saastutetuiksi.

P?yristellen Hanna kuunteli. H?n oli jo enn?tt?nyt juoda, mit? jos h?neen tarttui! Tuskan hiki nousi h?nelle otsaan, ei h?n tahtonut saada sanaa suusta.

?Luuleeko Mari? Kun min? join-??

?Ett?k? tarttuu? Niin, enh?n min? tied?, mutta elk?? sit? vastedes en?? tehk?.?

?Koska se n?ytt?ytyy, jos minussa jo on??

?No, kai parin viikon sis??n.?

Parin viikon! Niink? kauan h?nen piti ep?tiedossa kulkea. Kuinka h?n sit? kest?isi! Hanna koetti krakistamalla puhdistaa kurkkuaan, koko illan h?n ryki, mutta mit? enemm?n ryki, sit? kuivemmaksi ja karkeammaksi se k?vi. Kohta her?tty??n h?n seuraavana aamuna tunnusteli kaulaansa ja huomasi kauhistuksella, ett? siell? jo oli kipua. Koski v?h?n, kun nieli, ja kielen juuri tuntui hell?lt?. Suurimmassa sielun vaivassa h?n nousi yl?s ja puki p??lleen. Tohtoriin, tohtoriin, siin? h?nen ainoa ajatuksensa.

?Mamma?, sanoi h?n ?idille, joka tuli ruokasalista h?nen huoneesensa, ?minun pit?? menn? kiiruusti tohtoriin, minun on kaulani kipe??.

?Oikeinko pahasti??

?iti katsoi h?neen kummastuen, Hanna ei tavallisesti mielell??n tohtoriin k??ntynyt, vaikka oli kovemminkin sairas.

?Kyll? jotenkin.? H?n nieli ja painoi sormellaan leuan alle. ?Koskee se, minun t?ytyy heti l?hte?.?

?Mutta ei h?n ota vastaan, ennenkuin tunnin p??st?.?

?Mit? se tekee. Saahan tohtorin luokse menn? y?ll?kin, kun kova h?t? on.?

?iti? taas kummastutti. H?n haki lusikan ja katsoi Hannaa kaulaan, vaan ei n?hnyt mit??n erinomaista; ei se punoittanut eik? ollut turvoksissa. Mutta sinne pisti, v?itti Hanna. Malttoi h?n sitten kumminkin odottaa, siksi kuin vastaanottotunti alkoi.

Rauhoitettuna h?n tohtorin luota v?h?n p??st? palasi, resehti k?dess?. Kaulassa ei ollut mit??n vikaa; h?n oli vaan heikko ja arkahermoinen, oli tohtori sanonut. Rautaa ja mit? muuta lienee antanut; ?Bromkalium?, h?n luki receptist?. ?iti tunsi sen rohdon, samaa juuri oli h?nkin saanut, kun syd?ntykytys h?nt? vaivasi. Se oli siihen aikaan, kun is? ensi kertoja tuli pahemmin liikutettuna kotiin ja oli kohtuuton moitteissaan ja vaatimuksissaan, niinkuin h?n semmoisessa tilassa sittemmin aina oli. ?iti ei en?? koettanut salata n?it? asioita Hannalta, h?n ne kumminkin aavisti, yht?hyvin saattoi sitten kaikkikin kertoa. Vaikka ei sent??n likimainkaan kaikkea; oli jotakin raskasta syd?men pohjalla, joka makasi siell? kuin kivi, eik? koskaan huulille noussut.

Yksitoikkoisesti ja hitaasti kuluivat p?iv?t. Syksyiset r?mehet alkoivat; sadetta ja lokaa lakkaamatta, pilve? ja sumua, tuulta, myrsky?. Puut seisoivat paljaina ulkona, pihlajoissa vaan muutamia surkastuneita marjaryp?leit? roikkui. Kallaveden aallot ajelivat mustantympein? toisiaan ja kohisivat vaahtoisina kiviseen rantaan. Mets? vinkui, j?rvi huokaili, luonto valitti. Harmaata ja v?rit?nt? oli kaikkialla; p?iv?t pime?t, kaksi h?m?r?? vaan vastakkain. Ihmiset vet??ntyiv?t kotinurkkiin; panivat iltaisilla aikaiseen maata, nukkuivat my?h??n aamuun, puhuivat v?hemm?n viel? kuin ennen, murjottivat ja olivat ik?vi?. Muun ilon puutteessa sy?tiin vahvasti tukevaa, karkeata ruokaa; siit? mieli k?vi yh? raskaammaksi samoin kuin ruumiskin. Eih?n oikeastaan tiennyt mit? tehd?, ja senp?t?hden ei tehtyk??n paljon mit??n. Katsottiin ulos ikkunasta, tuommoisella k?rttyisell?, tyytym?tt?m?ll? katseella, otsa v?h?n rypyss?, harmaat silm?t uniset ja elottomat, nen?n juuri hiukan yl?sp?in ja yl?huuli mutkassa.

Sanottiin: ?yh? siell? vaan sataa?. Vastattiin: ?no; yh? vaan?, ja siihen keskustelu p??ttyi.

Rouvat ostivat paljon lihoja, koska se tavara nyt oli huokeammillaan, ja suuret tiinut t?p?t?yteen he niit? suolasivat talven varaksi. Taikka piiat ne oikeastaan suolasivat, rouvat vaan k?skiv?t ja katsoivat, ett? se tuli tehdyksi. Mutta heill? on tapana sanoa, ja melkeinp? t?ydell? vakuutuksella: min? suolasin, minulla oli pyykki, min? leivoin, min? keitin, min? laitoin, vaikk'eiv?t itse olisi pikku sormeaankaan niiss? toimissa liikuttaneet. Se, n?et, kuuluu niin hyv?lt? ja siin?h?n p??asia. Pikkukaupungeissa varsinkin rouvat el?v?t ?vaan kodille?. Eiv?t he sekaannu yleisiin asioihin, sill? se olisi ep?naisellista. Kun aika tulee pitk?ksi, ja se tapahtuu miltei joka p?iv?, pannaan k?sity? laukkuun, m??r?t??n ky?kkipiialle, mit? puoliseksi laitetaan ja menn??n sitten jonkun tuttavan luokse, jossa kolme nelj? tuntia kuluu, ettei tied?k??n. H?mm?styksell? vasta huomaa, kun kellon viisari osoittaa p?iv?llistunnin olevan k?siss?; kiireesti kootaan laukkuun taas neulat, langat, sakset, sormistimet ynn? kaikki muut tavarat, ja pikaiset j??hyv?iset otettua riennet??n nopein askelin kotiin, ettei mies enn?t? tuskastua odottaessaan. Muuten heill? ei mit??n tunnon vaivoja voi olla, sill? he eiv?t ole laiskoina istuneet; k?sity?t? he ovat saaneet niin kosolta tehdyksi, ettei varmaan kotona olisi enemp?? tullut. Ja sitten heill? on ollut niin hauska, on saanut kuulla niin paljon uutta kaikenmoista. Pormestarissa oli hiljakkoin pidetty herrakestit ja annettu hirve?n yksinkertaista ruokaa illalliseksi; ei kuin kolmea tai nelj?? lajia l?mmint? ja viinap?yd?ss? tuskin muuta kuin piirakaista ja a la daube'a. Oli se kumma, ett? ne kehtasivat. Sitten tiedettiin my?s kertoa, ett? viime tanssiaisissa oli franseesissa ollut kolmekymment? kahdeksan paria, eli kahta vaille nelj?kymment?. Premièr'ill? kymmenen paria riviss??n ja secundilla yhdeks?n. Eik? luutnantti Limon en?? n?ytt?nyt olleen neiti Galéniin ollenkaan ihastunut; kaksi polkkaa oli vaan tanssinut h?nen kanssaan ja yhden valssin. Ja neiti Galén oli n?ytt?nyt hyvin masentuneelta, eritt?inkin kun luutnantti Limon viel? lis?ksi oli osoittanut suurta kohteliaisuutta neiti Str?mille. Monta muuta seikkaa oli heill? puheen alla ollut; niin oli esimerkiksi nostettu kysymys siit?, kuinka tulisi pukeutua niihin pitoihin, joita tiedettiin ?verstiss? valmistettavan kuvern??ri? varten. Ei sill?, ett? kukaan l?sn?olijoista luuli tulevansa kutsutuksi, mutta saattoihan asiasta yht?kaikki keskustella. Ja siihen p??t?kseen oli tultu, ett? herrojen oli ment?v? h?nnystakissa, naisten silkiss?. Puvun erityiskohdat tietysti riippuivat itsekunkin omasta mielest? ja hyv?st? aistista.

Herrat ne taas eliv?t omaa el?m??ns?, naisten seurasta mieluimmin erill??n. Jos sattumalta joskus joutuivat heid?n pariinsa, oli tilansa kiusallisen tukala. T?ytyi koettaa noudattaa seurael?m?n tapoja, ja kun niihin oli tottumaton, k?vi se vaikeaksi. Ei tiennyt oikein, kuinka istua, kuinka olla; mit? puhua, miss? ja mill? tavalla pit?? k?si??n. Ja niin siin? hikoili ja puhkaili, ett? se vasta hirve?t?. Muuttui sitten viel? j?yk?ksi ja kankeaksi kuin puuhevonen. Oliko ihme, jos karkasi sivuhuoneesen, niin pian kuin suinkin tilaisuus ilmestyi ja helpoitetulla mielell? ensin lasia kallisti, sitten tupakkaan tarttui.

Ik?v? tahtoi muuten herroille tulla pikkukaupungin ahtaissa oloissa, erinomattain juuri niille, joiden halu ensimm?lt? korkeammalle pyrki. Ei heit? huvittanut nuo p?iv?n v?h?iset tapaukset, joista naiset saivat tarpeeksi asti sielun ravintoa, ja sielt?, ahjopaikasta, jossa el?m? hulmuaa ja kuohuu, he olivat viskatut kauas syrj??n. P?iv? toisen per?st? meni vanhaa tasaista jonoaan, ei ollut mit??n, joka j?nnitti mielt?, tai kiinnitti ajatusta. Hiljaisessa, matelevassa el?m?ss? tuntui kuin henki olisi surkastunut mit?tt?m?n pieneksi ja n?k?alan rajat supistumistaan supistuneet. Tunteetkin tylsyiv?t ja mieli raukeni. Muuttui melkein koneeksi, joka m??r?tyll? ajalla mekaanillisesti toimitti m??r?tyn ty?n. Voimat sitten v?hitellen nuutuivat, jos viel? joskus tilaisuutta virke?mp??n harrastukseen olisi ilmestynytkin, ei en?? viitsinyt, eik? jaksanut, eik? v?litt?nyt. Tuli n.s. vanhoillaolijaksi ja murisi, kun kuuli jonkun henkil?n jossakin paikassa suloista rauhaa h?iritsev?n uusilla aatteilla tai muilla semmoisilla turhilla maailman parannuspuuhilla. He tyytyiv?t jo, kun saivat iltaisella vistip?yd?n ??ress? istua, totilasi edess?, kortit k?dess?.

Palvelijoilla siihen sijaan on syksy melkein hauskin aika vuodesta. K?yrin tuloa odotetaan, suuret pyykit pest??n, kellarit, aitat, kaikki paikat siivotaan ja puhdistetaan. Sitten tulee toivottu vapaa- eli kissaviikko, jolloin vietet??n h?it?, tanssissa k?yd??n, vaatteita korjataan ja uusia neulotaan, jos palkasta on sen verran j?ljell?, ett? jaksaa ainetta ostaa.

Seitsem?n tai kahdeksan p?iv?? tuota riemuaikaa kest??, jolloin aamusta iltaan saa olla vapaana, tehd? mit? itse tahtoo, menn? mihin haluttaa, olla ja el?? juuri niinkuin lyst??. Ei sanoin kertoa voi, kuinka t?st? lyhyest? lomaviikosta nauttii se, joka vuodet umpeen sill? v?lin toisen orjana on ja leiv?n t?hden hetki hetkelt? muiden k?skyj? tekee. Ja kuinka raskasta on, kun tuo kultainen aika loppuu ja l?hte? t?ytyy taloonsa taas uutta vuotta alkamaan. Menn??n tavan mukaan illalla vasta ja hyvin my?h??n, ettei vuosi pitk?ksi tulisi, se on vanha taika, jota aina tarkoin noudatetaan.

Hannan kotona pestiin k?yri-pyykki?. Niiralan Leena oli apuna; aamusta varhain he olivat Marin kanssa olleet t?ydess? touhussa alhaalla tuvassa. Miina toimitti askareita, ja ?iti kokoili viel? viimeisi?, enimmiten puolipitoisia, vaatteita nyyttiin, jota sitten l?hetti Hannan viem??n pyykk?reille. Ky?kin l?pi menness? pyysi Miina h?nt? samalla k?skem??n aamiaisille; ja kiireesti heid?n oli tuleminen, perunat muuten j??htyiv?t.

Pihaan saakka kuului tuvasta hieromisen jyske, veden l?iske ja tulen r?tin? pyykkipadan alta, sill? ovi oli porstuaan auki. Ylinn? kaikesta kohosi kuitenkin Leenan ja Marin suuret ??net, taukoamattomassa p?lin?ss?.

Hanna pyyhkieli jalkojaan havuihin portaiden edess?.

?Tokko sill? Miinalla on paikkaa ensi vuodeksi?? kuului Leena kysyv?n.

?Eik? ole. Enk? usko, ett? kykeneisik??n, sanokaa minua valehtelijaksi.?

?Ooho? Niink? sen on hullusti asiat.?

?Antaahan olla, ajan kulua. Mutta kyll? min? vaan niin ennustan.?

?No, kukahan tuon on narrannut??

Mari ei kerinnyt vastaamaan. Hanna tuli sis??n.

?Yh?k? sielt? vaan kannetaan?, h?n sanoi n?hdess??n Hannan nyytin.

?Karttuu pyykki??, lausui Leena. ?Pianpa n?it? on yht? paljon kuin

Linteeniss?kin t?ss? toisella viikolla.?

?Siell?h?n rouva kuuluu taas saaneen pieni??? jatkoi Mari.

?Saihan se eilen.?

?Voi raukkaa! Monesko tuo jo onkaan??

?Lieneek? kymmenes.?

?Herran t?hden! Vai kymmenes. Eik? ne mahda siihen loppua, onhan se rouva viel? nuori ihminen.?

?Mutta niin hirmuisen riutunut jo ja huono. Tokko vironnee siit? en?? el?m??nk??n.?

?Voi, synti sent??n! Ja kun muistaa, kuinka ihana sekin rouva oli tytt?n? ollessaan. Kukoistava ja terve kuin ruusunnuppu. Sen min? teille sanon, Hanna neiti, elk?? ikin? menk? naimiseen. Elk?? olko niin hullu. Ajatelkaas, saada lapsia, joka toinen vuosi, taikka hyv?st? lykyst? joka ikinen, ja imett?? niit? sill? v?lin. Eih?n sit? kest? mik??n. Toista on olla itsekseen. Ei itke lapset ymp?rill?, eik? komenna mies.?

?Niin, ja kuinka sit? on huolettomat p?iv?t sent??n naimattomalla aviovaimon suhteen. Ei tied? maailman murheista mit??n. Mutta ihme kumma se on; sinne sit? vaan pit?? pyrki? yht?kaikki jokaisen: Ei auta, vaikka kyll? selv??n n?kee, mik? edess? on. 'Luonto se tikan pojan puuhun vet??', sanoo sananlasku.?

Hanna seisoi luona ja katseli, kuinka ne hieroa jytkytteliv?t kukin punkkansa ??ress?. Vesi roiski ymp?ri, saippuavaahto kuohui ja kuuma h?yry nousi pesij?in kasvoille, jotka hikisin? hohtivat varista ja vaivasta. Kyyn?sp?ihin saakka olivat hihat k??rityt yl?s ja tumman punertavina muokkailivat turpeat k?det vaatteita kuumassa lipe?ss?. Ilma oli harmaa ja h?yryinen, ikkunat vetiset. Avonaisesta ovesta tuli polville kylm??. Likaiset vaatteet olivat l?j?ss? peremp?n? lattialla, ja p?yd?lle oli pinottu kertaalleen hierotuita ja sitten kokoon v??nnetyit? korkeaan kasaan.

?Eik? se Miina viel? anna meille aamiaista siell??? kysyi Mari.

?Ah niin, min? unohdin. Menk?? pian, ettei perunat j??hdy.?

?Oletteko t??ll? sen aikaa, ettei tupa j?? yksin??

?Kyll?.?

He kuivasivat k?tens? vy?t?isist? riippuviin pyyheliinoihin ja l?htiv?t ulos toinen toisensa j?ljess?, molemmilla hameet kahden puolen yl?h?ll?. Oven lykk?siv?t kiinni menness??n ja tupaan j?i eloton hiljaisuus. Muuripadasta vaan kuului pienenlainen porina. Hanna siirtyi sen ??reen ja katseli, kuinka vesikuplat nousivat pohjalta yl?s pinnalle ja siin? hajosivat. Kellert?v?n harmaata vaahtoa ker??ntyi padan reunalle, mutta keskell? pulppusi vesi ja sakeana kohosi h?yry kattoa kohden. K?det ristiss? seisoi Hanna ja seurasi t?t? kiehuntaa silmill??n, mutta ep?selv?sti, kuin h?m?r?ss? unessa vaan. H?n oli v?synyt, maailma oli h?nen mielest??n kauhea ja el?m? rumuutta t?ynn?. Ei h?n tiennyt, mit? nuo sanat Miinasta merkitsiv?t, mutta varma h?n oli siit?, ett? saisi taas jotain kamalan kamalaa kuulla, jos kysyisi. P??tti olla kysym?tt?.

Iloisella melulla tulivat pyykk?rit vihdoin ja viimein takaisin aamiaiselta; Hanna oli jo arvellut, ettei siit? sy?misest? ikin? loppua tulisikaan, niin kauan he viipyiv?t.

?Sulhasiannehan te karkoitatte, kun vesipataa kiehutatte?, sanoi Leena; otti kiulun, ammensi padasta vett? punkkaansa, ja kantoi kylm?? sijaan. Hanna yritti l?htem??n.

?Arvatkaas, kuka vieras siell? on pappanne luona?, sanoi Mari.

?Se Vaajasalon herra taitaa teist? tyk?t??, lausui Leena, ?niinp? min? olen sit? v?h?n kuullut huhuiltavan?.

?Elk?? ottako Sassaa?, varoitti Mari, ?sill? on jo monta rouvaa entist??.

?Tuolla Miina juosta hynttyytt?? t?nne?, sanoi Leena, joka oli sattunut k??nt?m??n kasvonsa ikkunaan p?in. ?Katsopas!? H?n iski silm?? Marille.

?No, olenko min? oikeassa, vai kuinka??

?Ei uskoisi; niin siivolta ja hiljaiselta, kuin se ruoja n?ytt??.?

?Tyyneess? vedess? kalat kutevat.?

He hieroivat taas, ett? punkat jytisiv?t. Miina huohatti sis??n.

?Pappanne kutsuu. Siell? on Sassa herra. Taitaa hakea teit? ajelemaan.?

?En min? tule. Sano papalle, ett? min? en tule.?

Hanna palasi takaisin muuripadan luo ja p??tti j??d? tupaan, siksi kuin Vaajasalon herra l?htisi pois. Miina vastusteli, h?n ei olisi uskaltanut vied? semmoista sanaa; mutta h?nen t?ytyi viimein, kun Hanna ei antanut my?ten.

Taas katsoivat pyykk?rit ikkunasta Miinan j?lkeen, nauroivat ja silm?iliv?t toisiaan.

?Ei se pitk?lle en?? menek??n. Hyv?, kun p??see k?yriin.?

Hanna jo ymm?rsi. Mutta h?n ei uskonut, h?n suuttui Miinan puolesta, veri lensi kasvoille ja syd?n rupesi ly?m??n. Kiivaita sanoja h?n lausui vedet silmiss?; mutta ne h?nelle vaan nauroivat, ja samassa tuli Miina uudelleen tupaan.

?Joutukaa, neiti, pappanne muuten-?

H?n pys?htyi ?kki?; huomasi ett? h?nest? juuri oli puhuttu. Koetti viel? soperrella jotain, mutta h?mmentyi yh? enemm?n, kun kaikki niin kummasti h?neen katsoivat. Viimein h?n py?r?hytti ymp?ri l?hte?kseen pois; mutta siin? oli lika?mp?ri luona, h?n kompastui ja kaatui. ?mp?ri meni kumoon, vesi hurahti pitkin lattiata ja Miinan p??lle. H?n koetti nousta: ei p??ssyt, siihen j?i.

Leena ja Mari taukosivat hieromasta, ja katsoivat h?neen, siell? kuin h?n makasi kuraisella lattialla pitkin pituuttaan. Selk? kumarassa he molemmat seisoivat, nojautuen k?siins?, jotka punkan pohjaan vaatetta painoivat.

?Taisi k?yd? hullusti?? sanoi Mari.

Miina pyrki yl?s taas, mutta ei onnistunut. Takaisin h?n putosi vaikeroiden. Mari puristi k?sist??n veden punkkaan ja hieroi loput kupeihinsa.

?Tule, Leena?, h?n sanoi, ?nostetaan tuo poloinen edes vaatteille tuonne?.

Leena tarttui jalkoihin, Mari hartioihin ja niin he yhdess? h?nt? raahasivat per?lle vaatekasaa kohden. Hanna v?istyi kauemmaksi.

?Tulkaa tasoittamaan noita vaatteita, Hanna neiti?, rukoili Mari.

Mutta Hanna seisoi j?ykk?n? muuria vasten, ei liikuttanut j?sent?k??n. Kun h?n ei tullut, ty?nsi Mari jalallaan niit? v?h?n kokoon; sitten laskivat he kuormansa alas. Miina tarttui molemmin k?sin penkin jalkaan, joka oli siin? likell?; h?nell? oli kovat tuskat.

?Mihin sinua koskee?? kysyi Mari. Mutta h?n ei vastannut. Hetken per?st? n?ytti h?nell? olevan helpompaa; ei h?n sittenk??n mit??n puhunut, itki vaan hiljaa.

Leena ja Mari katsoivat nyt vakavasti toisiinsa.

?Kuule?, sanoi Leena, ?kuinka sinun on asiasi? Eik?h?n pit?isi hankkia sijaa johonkin??

Ei sanaakaan tullut huulilta, mutta huokauksia nousi povesta, syvi?, raskaita ja vaikeroivia.

Hanna yh? seisoi paikassaan ja katseli h?nt?, joka tuossa alhaalla likaisten vaatteiden p??ll? vaivoissaan v??nteli itse??n. Ja h?nen silmiss??n asui kylm? inho, s??lim?t?n ylenkatse. Ei armahtavaisuuden tunne hivaltanutkaan el?m?? tuntemattomaan syd?meen.

?Rouvaa t?ytyy kutsua?, sanoi Mari, kun Miinan tuskat taas lis??ntyiv?t siihen m??r??n, ett? h?nen k?tens? rutisivat penkin jalkaa puristaessa.

Hanna l?ksi yl?s sanaa viem??n. ?iti oli puurokattilaa h?mment?m?ss? ja kummasteli, mihink? Miina j?i. Hanna lyhyesti kertoi h?nelle tapaturman ja kapustaan tarttuen, pyysi h?n ?iti? menem??n alas. Rupesi voimainsa takaa h?mment?m??n, ensin oikealla k?dell? ja kun se v?syi, niin vasemmalla. Sitten oikealla taas, sitten vasemmalla, ja viimein molemmilla; eik? tahtonut en?? mitenk??n jaksaa. Kuuma puro roiski ja poltti milloin k?sivarsia, milloin silmi?; h?yry nousi varina h?nen kasvoilleen, jotka ilmankin hehkuivat kuin tulessa. Nyt h?n jo uupui tykk?n??n, ei saanut kapustaa oikein pohjaan painetuksi eik? liikkumaan paljon ollenkaan, vaikka kuinka olisi koettanut. Viel? v?hemmin h?n kykeni nostamaan kattilaa tulelta, niin suuri kuin se oli.

Mutta Marin askeleet onneksi kuuluivat samassa portailta.

?Piispa on k?ynyt puurossa!? huusi h?n kohta, temmattuaan oven auki ja kerran nen??ns? vedetty?.

Hanna ei voinut sille mit??n. Alakuloisena h?n seisoi vieress? ja katseli, kun Mari tempasi kattilan syrj??n ja tukki rei?n.

?Hyv? puuro pilalla; semmoinen vahinko?, porusi Mari. ?Ei teist? ole t?nne ky?kkiin.?

Hannaa tuo v?h?n harmitti, mutta ei h?n rohjennut itse??n puolustaa, kun juuri oli suurta kunnottomuutta osoittanut.

Mari tuoksutteli p??lleen nuttua ja huivia. Hanna kysyi, mihin h?nen oli ment?v?.

?Vossikkaa hakemaan ensinn?kin?, sanoi Mari. ?Miina vied??n Leenan kotiin. Ja sitten minun viel? pit?? hankkia sinne k?til?, rouvan tahdosta, juuri kuin ei v?ltt?isi joku vanha akka, mokomalle.?

Mari oli ?keiss??n, kun heid?n pyykkins? keskeytyi. Siit? viel? pihalla menness??nkin riiteli, mutta kadulla h?n hiljeni ep?selv??n murinaan.

?iti tuli yl?s, hyvin vakavan n?k?isen?. Ei h?n mit??n puhunut; mahtoi olla pahoillaan siit?, ett? Hanna oli sattunut tuon kaiken n?kem??n. Hanna yritti juuri kertomaan onnettomuudesta puuron kanssa, kun is? aukaisi sis?ovea, ja kysyi, mink?t?hden Hanna niin kauan antoi odottaa itse??n. Sassa pyysi h?nt? ajelemaan ja hevonen seisoi portilla.

Hanna ei tahtonut, ei mill??n ehdolla, oli itsep?inen vastustaessaan, vaikk'ei tiennyt tuoda esiin mink??nlaista syyt?. ?itikin pyysi h?nt? menem??n; oli ep?kohteliasta kielt??, kun h?n jo oli niin kauan odottanut. Is? suuttui viimein.

?Sin? olet k?ynyt niin kummalliseksi, ettei sinua en?? saa tottelemaan.

Lapsena olit ihan toisenlainen. Sinua on pidetty liian helpolla.?

Sit? sanoessaan h?n loi nuhtelevan katseen ?itiin. T?m? taas koetti houkutella Hannaa.

?Mene edes tervehtim??n ja kiitt?m??n?, sanoi h?n.

Mutta Hanna ei sit?k??n tahtonut. Ja kun is? kovemmalla ??nell? tiuskasi ja uhkasi vied? h?net v?kisen, ellei hyv? puhe auttanut, puhkesi Hanna itkem??n. Nyt katsoi ?iti parhaaksi j?tt?? h?net rauhaan.

?Ehkei h?n ole oikein terve?, sanoi h?n, ?en voi muuta ymm?rt??. Min? tulen pyyt?m??n anteeksi h?nen puolestaan.?

Ja ?iti viskasi esiliinan edest??n pois, silitti kahden k?den hiuksia otsaltaan ja l?ksi is?n j?ljess? sis??n. Is?n oli otsa rypyss? ja jotain h?n viel? sanoi vihaisella ??nell? menness??n, mutta Hanna ei kuullut, mit? se oli. H?n itki hartaasti, oikein syd?men pohjasta, itki koko p?iv?n siksi kuin uupui vallan. Iltaisella h?n sitten makasi seljallaan kamarinsa sohvalla ja tuijotti kattoon. Ja siihen p??t?kseen h?n tuli, ettei t?ss? maailmassa ollut mit??n iloa, eik? mit??n hyv??, miehet varsinkin olivat kauhean pahoja ja naiset my?s. Mit? varten oli ?itikin l?hett?nyt Miinalle ruokaa ja liinavaatteita, lakanoita ja mit? kaikkea siin? lienee ollut, tuommoiselle huonolle ihmiselle. Ja kun h?n muisti syleilleens? Miinaa viel? hiljan ja olleensa h?nelle viimeiseen asti niin yst?v?llinen, rupesi h?n uudestaan itkem??n ja tunsi, ett? h?nt? oli petetty, ett? h?n tiet?m?tt?ns? oli koskenut johonkin saastaiseen ja tahrannut itse??n. Sitten h?n tuli ajatelleeksi, ett? ?idill?kin oli kaksi lasta, ja pani sen yhteyteen niiden tietojen kanssa, joita h?n Marilta oli saanut. Poveen nousi silloin raivon tapainen inho ja kauhu, vihasta olisi h?n tahtonut murtaa kaikki, taikka ylenkatseesta heitt?? luotaan kauas pois. Oli kuin jok'ainoa side h?nen ja maailman v?lill? olisi katkennut. Eik? h?n en?? koskaan tahtoisi mihink??n yhteyteen sen kanssa tulla. Miksi ei ollut t?ss? maassa luostaria, semmoiseen olisi h?n heti paennut ja siell? yksin?isyydess? rauhan l?yt?nyt.

Nyt juohtui h?nen mieleens?, kuinka h?n kerran lapsena ollessaan makasi vatsallaan er??ll? sillalla ja katseli alas kuohuvaan koskeen. Ja kun h?nelle oli sanottu, ett? kaikki, jotka lapsena kuolevat, p??sev?t taivaasen, oli h?n ajatellut hyp?t? alas. Mit? kauemmin h?n tuota kohinaa kuunteli ja silmill??n vaahtoavaa py?rrett? seurasi, sit? enemm?n se h?nt? puoleensa veti. Hetken tuskaa vaan, ja sitten h?n her?isi ij?iseen iloon, n?kisi Jumalan ja kaikki pyh?t silm?st? silm??n. P??t?s alkoi vakaantua h?ness?; h?n nousi yl?s, katsoi kerran taivasta kohden ja yritti heitt?ytym??n. Mutta siin? ?kki? juohtui h?nen mieleens?, ett? itsemurha oli kauhea synti, ettei h?n ehk? enn?tt?isik??n koskessa en?? katumusta tehd?, vaan kuolisi ja joutuisi kadotukseen. K?det putosivat alas, kauhistus valtasi h?nen sielunsa; h?n k??ntyi ja juoksi pois, mink? enn?tti. Eik? h?n moneen aikaan sen j?lkeen uskaltanut koskea l?helle menn?. Kuinka h?n silloin oli yksinkertainen, kun ei asettunut sillalle niin, ett? vahingossa olisi keikahtanut koskeen. Vai olisikohan sekin itsemurhaksi luettu?

Muisti h?n viel? muutakin lapsuudestaan. Koulussa oli nelj?nnen k?skyn johdosta selitetty, ett? Jumala kaikkian enin rakasti niit?, jotka h?n lapsena kutsui luokseen. Ja h?n oli polvillaan rukoillut, itkenyt ja rukoillut, ei muiden n?hden, mutta yksikseen, ett? Jumala rakastaisi h?nt?kin ja ottaisi h?net maailmasta pois, ettei h?n vajoisi syntiin ja eksyisi oikealta tielt?, niinkuin suurin osa ihmisist? teki. Aina kun h?n sitten tunsi v?h?n kipua, p??nkivistyst?, tai jotain muuta, ihastui h?n ja luuli, ett? nyt Jumala h?nen rukouksensa t?ytt?isi. Vaan ohitse se taas meni, ja el?m??n h?n j?i...

Hannan nyyhkytykst harvenivat; silm?t painuivat umpeen, h?n nukkui. Kun her?si, oli syd?ny? ja pilkkoisten pime?. H?n haki tikkuja, vaan ei l?yt?nyt. Riisui sitten pime?ss? p??lt??n ja haparoitsi s?nkyyn, jossa pian uudelleen vaipui unen suloiseen helmaan.

Raukenivat t?st? l?htein p?iv?t raukenemistaan. Ei ollut mit??n toivottavaa, eik? mit??n odotettavaa. Hiljakseen vieri aika eteenp?in, yksitoikkoista, v?sytt?v?? kulkua. Kaikki oli tyhj??, onttoa, elotonta. Eik? ollut juuri mit??n erityist? teht?v??; ei muuta kuin olla vaan ja antaa p?iv?n tulla, toisen menn?.

Marikin oli k?yrist? l?htenyt talosta pois, ja uudet palvelijat nyt ky?kiss? h??r?siv?t. Niist? ky?kkipiika oli karhakkaa laatua; ei h?n sallinut kenenk??n t?ihins? sekaantua. Tuskinpa uskalsi en?? ?itik??n hellan luokse menn?, viel? v?hemmin Hanna. Pian sai kuulla, jos yritti, ettei h?nen paikkansa ollut ky?kiss?, pysyk??n siell? omassa huoneessaan.

Eik? Hanna hyvin halunnutkaan heid?n tielleen menn?. Ompeluty? k?dess? h?n istui aamusta iltaan, p?iv?t pitkin. Ei se suuresti edistynyt, sill? k?det vajosivat tuon tuostakin alas helmaan ja unohtuivat sinne tuntim??riksi. Mutta eip? h?n saisikaan ty?ll? rasittaa itse??n, sen oli l??k?ri sanonut. Voimat h?nelt? sittenkin meniv?t menemist??n, kolme satsia h?n jo oli nauttinut noita samoja rohtoja, vaan ei niist? viel? ainakaan tuntunut apua olevan.

Viikkokausiin h?n ei usein k?ynyt portista ulkona. Ei jaksanut, eik? tehnyt mieli. Kerran kun Jussi l?ksi luistelemaan ja kehui olevan hyv?n j??n, meni Hannakin koettamaan. Mutta h?nelle tuli melkein heti kylm?, jo ennenkuin h?n ehti luistimiakaan jalkaansa panna. Ja sitten h?n uupui melkein kohta ja kaatui v?h?n v?li?. Eik? ollut tuttuja yht??n koko j??ll?, kaikki outoja vaan. Herrat kun luistivat ohitse, katsoivat aina h?neen. Ei tuo hauskaa ollut; kiitti kun p??si pois. Eik? h?n sen koomin en?? mennyt.

Jussi kaikessa vallattomuudessaan sittenkin oli ainoana virkistyksen?. Kun h?n tulla tohahti koulusta kotiin, oli kuin raitis tuulen puuska olisi puhaltanut sis??n. Mutta v?h?n h?n malttoi yhdess? kohden istua, tuskin muulloin kuin ruokap?yd?ss?. Eik? h?n paljon Hannan seurassa viihtynyt, sill? tyt?t olivat h?nen mielest??n niin ik?vi?. Pojat, ne vasta toista. Semmoisia mestareita olleti, kuin heid?n luokalla, sai hakea! Poliisikin niit? pelk?si, ettei uskaltanut henke? vet??, vaikka pojat kuinka h?rn?siv?t.

Er??n kerran oli p?iv? taas kuoleman raukea ja niin onnettoman pitk?, ettei luullut loppua tulevankaan. Oli h?m?r?; Hanna istui ikkunan ??ress? k?sit?ineen, paremmin n?hd?kseen. Ulkona pyrytti ja tuuli vinkui nurkissa. Ei kadullakaan kulkenut juuri ket??n. Joku koulupoika vaan, kirjat kainalossa ja nutun kaulus pystyss?, taikka palvelustytt?, joka terhakasti vuovasi eteenp?in, vaikka pieksikin kova vastatuuli helmoja s??rien ymp?ri.

Hanna meni katsomaan, oliko Jussi kotona. Siell?p? poika arvon istui nyt kamarissaan. Tikapuuhun vuoli poikkipuuta, h?n oli telm?tess??n katkaissut yhden ja pelk?si is??. Ei pel?nnyt juuri, mutta toraa v?ltt??kseen tahtoi laittaa kumminkin. Hanna pyysi h?nt? kertomaan jotain hauskaa ja Jussi lupasi, jos vaan odottaisi hetken. Hanna istui k?rsiv?llisen? p?yd?n luokse; kun Jussi oli ty?ns? lopettanut, sytytti h?n papyrossin ja laittoi itsens? mukavaan asemaan toiselle tuolille.

?Poltatko sin?, Jussi?? kysyi Hanna nuhdellen.

?Poltan?, vastasi toinen tyyneesti ja kiikkui tuolissaan.

?Ai, ai, mit? pappa sanoo!?

?Ei mit??n, kun ei tied?.?

?Kerropas nyt se hauska.?

?Kyll?. Arvaa, mit? tapahtui koululla t?n??n!?

?Noh??

?Mutta muista, ettet niin sanaa siit? hiisku, et mammallekaan.?

?En, en.?

?Kun pojat tekiv?t Pollelle semmoiset tepposet,-tied?th?n sin?, ket? me Polleksi sanomme??

?Tied?n.?

?Niin, kun oli asetettu ongen koukku langan nen??n ja se pantiin juoksemaan katosta alas juuri opettajan tuolin kohdalle. Pojat toisesta p??st? pitiv?t kiinni ja sitten kun sihattiin ja ongittiin, eik? ukko paha aavistanut mit??n vaaraa, ennenkuin peruukki yks kaks lent?? s?v?hytti yl?s kattoon. Voi, helkkuna, kuinka Polle h?mm?styi. N?es, n?inik??n h?n j?i tuijottamaan n?in, suulaki t?ll? tavalla. Ja sitten kun se klanip?? hypp?si yl?s tuolilta ihan raivosta ja suoraa p??t? t?ytt?si rehtorin luokse.?

H?n taukosi ja veti hymyillen pitk?n savun. Hanna h?mm?styi heid?n rohkeuttaan eik? osannut muuta kuin p?ivitell?. Mutta v?h?n p??st? Jussi jatkoi miehev?ll? v?linpit?m?tt?myydell?:

?Niin, siit? tietysti tulee ankara tutkinto.?

?Kuka sen teki, Jussi??

?Sit? ei sanota. Koettakoot ottaa selv?n, jos saavat. N?ytet??n onko pojissa yksimielisyytt? ja toverihenke?.?

?Eth?n vaan ollut sin?, Jussi??

?En sano.?

?Sen verran voit kumminkin ilmaista.?

?En, en vaikka. El? pyyd?k??n.?

?Jussi, Jussi, sin? varmaan olit mukana. Ja nyt sinut eroitetaan koulusta.?

?Kas niin, etk?h?n jo rupea itkem??n. Tuommoinen sin? aina olet. Ei sinulle pit?isi koskaan mit??n kertoa.?

?Enh?n min? itke.? Hanna hieroi silmi??n ja koetti n?ytt?? urhoolliselta. ?Mutta jos sinut eroitetaan koulusta??

?El? h?t?ile, ei ole viel? eroitettu. Eik? se niin pian tapahdukaan.?

H?n sammutti papyrossin p??n ja viskasi sen sylkilaatikkoon.

?Pit?? l?hte? t?st? v?h?n tuumittelemaan toverien kanssa.?

Jussi otti lakkinsa ja meni; Hanna palasi kamariinsa.

Levottomana h?n seuraavana iltana odotti Jussia kotiin. Lyseolla oli ollut lupa, ja kello kuudesta oli tutkinto alkanut opettajakunnan koossaollessa. Pojat olivat kaiken p?iv?? olleet touhakassa; Jussin luona toveria juoksi yht?mittaa, mentiin ja tultiin, ankaran totisia oltiin ja t?rkeit? keskusteluita pidettiin. Ovi aina tarkasti suljettiin kiinni, ja katsottiin, ettei ollut kuuntelioita takana. Jotain erinomaista oli kysymyksess?, sen syrj?st? katsoja helposti olisi huomannut.

Mutta kukaan ei pannut sit? merkille, paitsi Hanna. H?nen mielens? seurasi heit? lakkaamatta suurimmalla j?nnityksell?, varsinkin nyt, tutkinnon aikana. Ja hartaasti h?n toivoi, ettei opettajat mit??n saisi ilmi.

Tuossa yhdentoista seuduissa Jussi viimeinkin tulla kopisteli portaita yl?s. Vihainen h?n oli; paiskasi lakkinsa p?yd?lle, ett? mustepullo kaatui. Hannan t?ytyi pelastaa kirjat ja muut tavarat, ennenkuin ehtiv?t t?rv??nty?, sill? aikaa kun Jussi intoili. Peijuonit, nuo opettajat! Niin kavalasti olivat heid?t solminneet. Ja pojat, tolvanat, antoivat vet?? itse??n nen?st? muutamat. Kaikki oli tullut ilmi, kymmenen sai arestia ja koko luokka v?hennetyn k?yt?ksen. Noo, kaks siit?, arveli h?n sitten kumminkin lopuksi ja sytytti papyrossin. Siihen se juttu p??ttyi.