Kauppias Posseniuksen satavuotinen leski oli kaupungin ivallisin, mutta ei suinkaan niin pelk??m?t?in kuin miehens? esi-is? Knut Posse, mainio Viipurin pamauksesta. H?n oli Oulussa syntynyt suku-nimell? Fagerholm. Taloudessansa toimellinen eukko, on h?n muistettava siit?, ett? h?n n?ki 1714, 1743, 1788 ja 1808 vuosien sodat. Ensim?isen sodan aikana oli h?n lapsena vanhempiensa seurassa hengen vaaralla paennut metsiin ja er?maihin. Toisen aikana oli h?n jo naimisissa eik? pienen lapsen kanssa voinut paeta vaikka moni muu niin teki.

Miehens? oli poissa. Talossa oli majotettu ven?l?inen kenraali. H?nen l?sn?olo varjeli sen ry?st?st? ja muusta v?kivallasta, niin ett? eukon ei juuri mit??n ollut pelk??mist?, mutta lapsuudesta h?ness? asuva kauhu vaikutti toista.

Vaston kenraalin kieltoa tuli er??n? p?iv?n? h?nen huoneesensa kalmukki. Miehen muoto oli villi, kasvot vaskenkarvaiset, nen? tyls?p?inen, otsaa ei ensink??n mustan, karkean tukan alla, joka n?ytti tunkevan puolen korttelin matkalla toisistaan py?riviin silmiin. Leve?st? paksuhuulisesta suusta kiilsi pitk?t valkoset hampaat. Leukaa ei miehell? ollut enemp?? luin otsaakaan. Kalmukki-poloinen ei suinkaan pahaa tarkottanut, mutta rouva, joka nyt luuli n?kev?ns? koirankuonolaisen, s?ik?htyi niin, ett? tuli hermottomaksi ja ihan kuuroksi.

Kolmannen sodan onnettomuuksia ei Oulu joutunut koettelemaan, lukematta sodan aikaisia tautia.

Viimeisen sodan aikana rukoili tuo jo l?hes satavuotinen eukko Jumalaa saada kuolla n?kem?tt? kaupunkia viel? vihollisten vallassa. Rukouksensa tuli kuulluksi, sill? h?n nukkui hiljaisesti p?iv?? ennen ensim?isen ven?l?isen rykymentin kaupunkiin marssimista, joka tapahtui Antin p?iv?n? v. 1808. Mutta t?m? tapahtui niin rauhallisesti, ett? eukolla ei suinkaan olisi ollut ylellisen pelvon syyt?.