Mainitessamme Pokkisenm?ke?, sanoimme jo t?m?n luodon aseman. Siin? oli meritulli, johon huudettiin kaikki veneet, jotka aikoivat sivutse purjehtia. Syynin k?yty? ja tullin maksettua saivat vapaasti menn?. Talvitie k?vi Pikisaaren yli.

T?ll? saarella oli ja on viel?kin kaupungin laivavarvi. Joka vuosi lyk?t??n monta t??ll? rakettua laivaa vesille. Sellainen vesille laskeminen on todellakin juhlallinen. Kuin ty?miehet kolmannen kerran nuijilla ovat kiilaamalla irroittaneet laivan teloistansa, alkaa se jalosti juosta rutisevilta kannattimiltansa. Pid?ttimet, jotka nyt ovat aivan heikot, lankevat r?iskyn?ll? alas, ja yh? lis??ntyv?ll? vauhdilla juoksee tuo sorea kummitus, ihmisk?den jalo ty?, tyyneen veteen. Ja se siit? ik??n kuin mielipahoissa, ty?nt??, meren tapasena vaahtoen uutta laivaa vastaan, viskoen raivona aaltoja rannalle. Mutta aivankuin tuntein oman arvonsa, seisahtuu tuo honkainen kummitus pian l?ikkyv??n veteen; lippu kastetaan aalloissa ja kannelta julistetaan huutamalla laivan nimi. Hurraa huutaen heilutetaan tuhansia hattuja ilmassa ja l?hell? olevat laivat juhlapuvussa liehuvine lippuinensa toivottavat tervetuloa uudelle toverille. Itse aallotkin tyyntyv?t pian, ik?skuin tullutta vierasta suositella.

H?tien ja ilomielin kokoovat k?yh?t akat ja lapset sen suovan, jolla laivantehtaat ovat voidellut, ett? laiva liukkaammin juoksisi vesille.

Mutta viel?kin suurempi on ty?miesten ilo. Koko talven ty? on nyt onnellisesti p??tetty ja paitsi sit? alkaa nyt pidot, jotka laivan omistajat aina kustantavat. Niit? sanotaan "lykk?j?isiksi" ja kaikki, jotka laivan rakentamisesta ovat vaivaa n?hneet, saavat nyt mielt? mukaan juoda olutta ja viinaa, sy?d? l?skirokkaa y. m. Kesti? pidet??n vuorokausi, monelta menee viikkokin ennenkuin p??see lykk?j?is-pohmelosta.

Pikisaarella oli suuri, raatimies Wacklinin omistava pikiruukki. My?skin oli siin? joukko ty?v?en asuntoja.