Chapter 9 No.9

Pinnasen naurismaa oli aivan er?maan syd?mess?. Vasta illan suussa ehti matkue sinne. Rauhassa se sai aterioida ja valita parhaat nauriit naurismaasta. Juntus ilostelikin:

-Kun olisi aina n?in paljon naurista!

-Niin silloin pojat sy?t?isi, ihastui Esakin.

Aivan naurismaan vieress? oli vanha, matala tervanpolttajien sauna. Se oli osaksi maahan kaivettu. Ainoastaan kaksi hirsikertaa oli maan p??ll?. Sis?lt? se oli matala. Mies tuskin sopi siin? seisomaan. Nurkassa oli kivikiuas.

T?m? er?maan sauna oli aivan kuin sattuman valmistama y?paikka. L?heisest? pieleksest? sai joukko heini? allensa, ja rauhallisena se nukkui y?ns? saunan maapermannolla korkean taivaan kaartuessa seudun yli ik??n kuin heid?n turvanansa. Saunasta l?ydetyt Pinnasen vanhat housut oli nostettu lipuksi saunan katolle.

Mutta aamusella alkoi n?lk? taas vaivata. Nauriit eiv?t en?? maistuneet ja Esa huomautti:

-Kun olisi leip??!

-Mutta eip? ole! hymyili Helmi herttaisena. H?n oli kuin joukon hyv? henki. Saku kysyi h?nelt?:

-Etk?s sin? tied? miss? on?

-Oo-on sit? vaikka miss? toki leip??! liritteli Helmi. Vikki kysyi:

-No miss??

-Ooon sit? toki meill?kin leip?? iso varras, veteli tytt? herttaista lirityst?ns?.

-Onkos muuallakin?

-O-on sit? toki... Pinnasella on ja Rimpisen m?kiss? ja vaikka miss?.

-Mutta sit?p? ei sielt? saa, arveli siihen Otto. Tytt? hymyill? hikersi:

-Saa sit?... Jos vain pyyt??, niin saa!

-No menn??n kerj??m?ll? pyyt?m??n, hoksasi silloin jo Juntus ja lis?si:

-Min? menen.

-Min? tulen kanssa! innostui siihen Vesa, mutta Juntus tiedusti:

-Jospa sin? et osaa?

-Osaanpas.

-No miten? tutki Juntus. Vesa alkoi selitt??:

-Kun meillekin tulee kerj?l?isi?, niin ne ensin rykiv?t ja sitte sanovat: antaisi hyv? rouva k?yh?n apua!

Ja toivorikkaina l?htiv?t he matkalle, Vesalla Esan kannu k?dess?. Sill? aikaa laittoivat toiset tulen, paistoivat naurispaistikkaita ja panivat naurishautoja. Jotkut olivat talosilla, toiset hevosilla ja er?s pari jo v?lill? tappelikin.

Mutta seuratkaamme kerjuulle l?hteneit? hetkinen. He tulivat ensimm?iseen salom?kkiin, jossa oli kotona ainoastaan vanha K?n?sen mummo.

-Jos rouva olisi hyv? ja antaisi v?h?n k?yh?n apua! pyysi Vesa jokseenkin rohkeasti. Mummo siristeli lasiensa takaa silmi?ns? ja ihmetteli:

-Kenenk? ihmeen lapset ne nyt k?yv?t t??ll? salolla kerjuulla ... ja viel? kes?syd?nn??

Pojat vaikenivat. Mummo tuli l?hemm?, tarkasteli ja kysyi Vesalta:

-Kuka sinun is?si on?

T?m? vaikeni. Juntus vastasi toverinsa puolesta:

-Se on vallesmanni.

Mummo py?ritti sormeansa, vihelsi ja ep?ili:

-Voi hyv? lapsi mit? sin? puhut...! Kenen vallesmannin lapset ne nyt kerjuulla k?yv?t...! Voi hyv? lapsi kun sin? valehtelet!

Ja mennen takaisin ty?ns? ??reen ilmotti h?n:

-Eih?n t??ll? salolla, hyv?t lapset, kukaan k?y kerjuulla, eik? t??ll? anneta ... eik? t??ll? mit??n rouvia ole... Mene pyyd? tuosta Koistisen talosta ty?t?... Siin? tarvitsevatkin paimenta.

Pettynein? l?htiv?t pojat ja suutuksissansa viskasi Vesa aitan sein??n kivell?. Aivan odottamaton onni kohtasi heit? sen sijaan seuraavassa talossa, joka sattuikin olemaan Koistisen talo. Kartanolla oli kaksi talon poikatenavaa koiraa h?rn??m?ss?. N?hty?ns? tulijat juoksivat he niit? vastaan ja nuorempi, Juso rehvasi, kehuen:

-Meill?p? ei ole ket??n kotona, kun kaikki ovat ty?ss?!

-Ja eiv?tk? tule ennen kuin iltasille, kerskasi toinen, Aku, lingoten kiven. Juntus tiedusti:

-Onko teill? leip???

-On.

-Ja on meill? voitakin! ylv?styi Juso. Vesa jatkoi:

-Onko paljon voita?

-On... Mutta se on hinkiss?, jotta ei kissa nuole.

-Miss?s teid?n leiv?t ovat?

-Ne ovat aitassa, jossa muutkin ruuat, ylv?steli poika.

-No menn??n sinne! touhusi Vesa kuin kotonansa. He meniv?t aittaan.

Vesa alkoi Juntuksen kanssa pujotella reik?leipi? remeliin ja lupasi

Jusolle:

-Sitte saat sin?kin voileiv?n!

-Saanko hyvin paksulta voita? ihastui t?m?.

-Saat... Ja Juntuksen rihmapyssyn saat... Saahan, Juntus?

-Saa... Mutta eip? ole viel? voita, puuhaili Juntus. Aku neuvoi voihinkin:

-Se on t?ss?.

-Ja onpa meill? kirnumaitoakin, kerskui Juso maitokorvon luona. Vesa oivalsi:

-Otetaan sit?...! Otetaanko Juso? pyysi h?n talon pojalta viel? lupaa.

-Otetaan...

He t?yttiv?t hinkin. Voita ottivat he ropeesen. Leip?takka oli valmis.

Juntus kehui talon pojille:

-Meit? on hyvin paljon poikia ja sitte viel? yksi tytt??

Juso katsoi h?neen, ei tajunnut asiaa, mutta rupesi umpim?hk??n kehumaan:

-Onpa meit?kin paljon ... min? ja Aku ja sitte viel? is? ja ?iti ja

Kotilaisen tytt?... Ja on meill? oma Mustikin!

-Onpa meill?kin! ilmotti siihen Vesa ja lis?si:

-Ja Simosen koiralla on nelj? pient? pentua.

Poika rupesi nauramaan. Ev??t olivat valmiit. Talon omat pojat saivat voileip?ns? ja saattoivat vieraita kaivolle asti, voileiv?t hampaissa juosten. Siin? yhtyi heihin Musti, ja Vesa neuvoi:

-Anna koirallekin voileip??!

-Se... Musti se! suostui Juso, haukkautti voileiv?st?ns? palan ja ryhtyi itse loppua sy?m??n, ja vieraat poistuivat ev?inens?.

* * * * *

He olivat nyt sy?neet tavallista herkullisemman aterian. Harvoin oli heist? leip? ollut niin maukasta, voi niin suurta herkkua. Naurispaistikkaat ja -haudot olivat oivallisena j?lkiruokana.

Iltap?iv?ll? he olivat purkaneet osan naurismaan aitaa, saadaksensa kokkopuita Pinnasen kuivan, n?reest? tehdyn haran ja kuivamassa olevien vastojen lis?ksi ja polttaneet juhlallisen kokon. Nyt olivat he kaikki koolla saunassa ja laskivat h?r?npyllyj? lattialla heiniss?. Taitavasti py?r?ytteli niit? jo Helmikin, kietaisten sit? tehdess??n mekkonsa helmat aina sirosti polviensa v?liin ja hymyillen tavallista hymy?ns?. Jopa kehasikin h?n:

-Ja osaan min? laskea neulansilm??kin Pinnasen Helmin kanssa meid?n tikapuissa. H?n lis?si viel?:

-Ja osaisin min? seisoa p??laellanikin, jos olisin poika ja olisi housut!

Koko poikajoukko katsoi h?neen ihastuneena. Vesan p??h?n pisti silloin ehdottaa:

-Pojat...! Leikit??n pappaa ja mammaa...! Min? olen pappana ja Helmi on mammana ... olethan Helmi mammana?

-Enp? min? osaa? hymyill? tihrasi Helmi. Saku alkoi silloin touhuta ja neuvoi:

-Osaa sit?... Vesa vain kiroaa, kun kuka tulee asialle, ja silloin se on jo pappa ... ja sitte sin? alat sanoa, jotta: pappa hoi!

-Ent?s sitte? tiedusti jo Helmi yhten? hymyn?. Nyt selitti Vesa itse:

-Ei siin? sitte muuta olekaan... Sin? vain suutut niin kuin mamma ja sitte min? alan taputella ja sanoa, jotta: Lempi-kulta ... ja tehd? niin kuin pappa tekee...

Pitk?n keskustelun per?st? ymm?rsi Helmi, ett? h?nen pit?isi olla Vesan rouvana, ja silloin kysyi Vesa:

-No leikit??nk??

-Ee-eii! hymyili Helmi rukkasiksi. Otto silloin kysyi syyt?:

-Mink?t?hden?

Helmi siristi silmi?ns?, hymyili ja kainosteli:

-Mutta kunhan min? tulen niin isoksi kuin ?iti ja Pinnasen Maija, niin sitte min? otan sulhasekseni Kinnusen Vikin... Sill? on v?kk?r? ja kirkolta l?ydetty vaskinappi ja niin hyv? j?nnepyssy, jotta!

Vihdoin suostui kuitenkin Helmi ja niin alkoi pappasilla olo.

* * * * *

T?m?n leikin t?ydellinen kuvaus venytt?isi kertomuksemme kohtuuttoman pitk?ksi. Lukijan luvalla hypp??mme siis alkupuolen ohi ja siirrymme suorastaan siihen paikkaan, jossa mamman osaa n?yttelev?n Helmin olisi pit?nyt ruveta riitelem??n Vesan kanssa. Vesa jo kehotti:

-No nyt jo riitele!

-Enp? min? osaa! hymyili tytt?. Saku koki neuvoa:

-Riitele vaikka niin kuin ?iti is?lle: koputa n?in sormellasi vaikka t?t? penkki? ja sano: Tenho hoi...! Tenho!

-No, koputti Helmi sormellansa ja kysyi:

-Ent?s nyt?

-No nyt vaikka pole jalkaa...! Tahi riitele muuten!

Helmi polki jalkaa ja nauroi.

-No nyt ala jo lepytell?! kiirehti Saku Vesaa. T?m? meni Helmin luo, taputteli hartioille ja lepytteli:

-Lempi... So, so, Lempi-kulta... So, so.

Tytt? nauroi ja katsoa tiherti Vesan silmiin. T?m? aikoi nyt is?ns? tavoin suudella, mutta silloin sylk?si Helmi h?nen silmillens? ja suuttui tosissaan:

-Et saa!

Vesa suuttui ja sylk?si vastaan. Helmi vastasi samalla mitalla ja siit? alkoi pitk? sylkiriita ja tora.

Vihastuneina syleksiv?t he nyt toistensa silmille ja mihin vaan sattui. Vihdoin suuttui Vesa niin ett? yritti hy?k?t? p??lle, mutta Helmi sai nokisen hiilikepin ja uhkasi pist?? sill?.

Vesan t?ytyi per?yty?. Hetken kuluttua ty?ntyi h?n h?peiss?ns? ja nyreiss?ns? saunan karsinaan ja pyysi, asiaa sotkeakseen, Juntusta:

-Tule, Juntus, etsit??n onko t??ll? s?tti?!

Juntus suostui ja Helmi puolustautui:

-Mit?s h?n nuolasi minun nen??ni kielell??n.

T?m? pieni tora oli muuttanut hieman koko joukon mielialaa: Kaikki olivat entist? vakavampia. Useat jurrottivat ??neti, toiset nahertelivat pikkupuuhissa.

T?st? vakavasta mielialasta johtui nyt Sakulle mieleen ehdottaa, ett? leikitt?isiin pappia ja lukkaria. Saunassa oli vanha, isohko tervakorvo. H?n selitti:

-Pojat... T?st? korvosta saadaan saarnastuoli... Ollaan pappina ja lukkarina... Eik? olla, pojat?

-Eip? ole kirkkoa!

Mutta sauna kelpasi siksi. Sen lauteet olivat lukkariparvi. Tuohesta tehtiin virsikirjat ja papille saarnakirja. Saku j?rjesteli:

-Min? olen pappina ja saarnaan, ole sin?, Juntus, is?n? ja laulaa honota nen??si niin kuin is?!

Ja nyt oli touhua saunassa. Kun kaikki oli jo valmiina, huomautti Vesa:

-Eip? ole koiria, jotka haukkuisivat, jotta suntio ajaisi pois.

Mietittiin sit? asiaa.

-Min?p? tied?n, riemastui jo Vikki ja selitti:

-Vaikka on Tena ja Otto koirina, niin jotta k?velev?t k?nn?ll??n ja haukkuvat.

-Tena ja Otto koiriksi! h?lisi jo koko joukko neuvosta ihastuneena.

Mutta Tena mietti viel? j?r?n n?k?isen? ja jo huomautti:

-Eip? ole h?nt??!

Se oli uusi pulma. Nyt selvitti sen Esa neuvolla:

-Punotaan olkiside ja pannaan siit? h?nn?t... Ja sitte on Vesa suntiona!

Niin tehtiinkin. Koirat kulkivat nelin ry?min, punonnainen h?nt?n?, ja haukahtelivat. Kirkkov?ki oli paikoillansa, Juntus lauteilla ja Saku seisoi tervakorvossa saarnaten:

-Min? saarnaan satuja, niin kuin pitki? suksen latuja. Kuka niit? my?den kulkee ja silm?ns? sulkee, h?n papin pussiin putoo ja lempo s?kin suun kiini kutoo!

-Hauku nyt jo Otto! tarttui Juntus. Otto haukkui ja Vesa uhkaili h?nt? kepill?, h?tistellen:

-Sipi... Sipi, pois koira!

Naurettiin, r?histiin. Koirat ?risiv?t ja haukkuivat. Saku jatkoi nyt:

-Ja kuule sin? syntinen kutale ja sin? koko maailman hutale: tee sin? parannus kohta niin ruustinna saa lohta... Ja pappilan apupapin papupata pankolla papattaen porisee ja kiehuu ja kuohuu... Amen! Honota nyt Juntus...! Honota: Hon-kon-kon-kon-kon!

-Ei viel? ... ensin rukous! oikasi joku. Saku luki lorun: is?meid?n istu puussa ja kehotti:

-Nyt honota niin kuin is?... Ja kaikki muut Juntuksen kanssa.

-No! suostui joukko. Juntus veisata honotti tuohesta, mink? huutaa jaksoi ja toiset honottivat t?ytt? kurkkua mukana. Vesa piiskasi koiria. Koirat haukkuivat, h?risiv?t ja tappelivat ja koko sauna oli kuin pahojen henkien pes?. Kaikki p??ttyi yhteiseen, iloiseen ja meluisaan h?r?npyllyjen laskemiseen.