Chapter 10 No.10

Kadonneita takaa ajamaan oli vallesmanni l?hett?nyt silta- ja jahtivoudin, kummankin eri hevosella. Kolmatta hevosta ajoi renki Matti. H?nen piti tuoda vieraat pojat tutkittavaksi. Nelj?nneksi liittyi lukkarin hevonen ja viidenneksi Juvosen. Viime mainittu oli alussa mukana, koska oli sama matka, mutta miten olikaan, jatkoi h?n matkaansa kotinsa ohi, n?hd?kseen t?m?n omituisen asian lopun.

Mutta t?h?n joukkoon liittyi yh? uusia ja uusia k?rrikuntia. Niit? liittyi joka talosta, mist? oli lapsia h?vinnyt, ja lis?ksi sen talon is?nt?, jonka tynn?rist? oli h?vinneet vanteet. Niin kokoontui lopulta kolmetoista hevosta. Talo talolta oli siten my?s l?ydetty etsitt?vien j?let.

Mutta kun t?m? joukko oli ajanut Pinnasen naurismaalle viev?n tiehaaran ohi, h?visiv?t pakolaisten j?let tyyten. Ei kukaan ollut n?hnyt pojista j?lke?k??n. Joukko ajoi kaupunkiin asti, mutta ei siell?k??n ollut poikia n?kynyt. Poliisi vakuutti, ett? aivan varmasti ne eiv?t olleet viel? saapuneet, ja niin k??ntyi joukko takaisin.

Onneksi saivat he vihi? asiasta. Siit? talosta, jossa Vesa ja Juntus olivat k?yneet kerjuulla, oli levinnyt sanoma omituisista kerj?l?isist?, jotka olivat puhdistaneet talon ruoka-aitan omin lupinsa. Niin p??siv?t etsij?t taas j?lille. Sattumalta l?ytyi er??n mets?tien varrelta rautavanne, jonka omistaja tunsi, ja nyt kulettiin vanne vanteelta saunaa kohti. Siltavouti kiitteli:

-Olipas toki onni, jotta nuo vanteet varastivat ... saa toki niiden avulla hylyt kiini.

* * * * *

Mutta rauhassa oli joukko taas viett?nyt y?ns? saunassa. Aamu valkeni ihana. Eilisi? ev?it? riitti viel? ateriaksi. Uudet naurishaudot paistuivat. Oli vieritetty kivi? m?elt?. Oli oltu hevosilla ja kivitetty er?st? korkean kuusen latvaa ja niin l?hestyi p?iv? puolta. Silloin tuli puute teht?v?st?. Juntus jo tokasi:

-Nyt ei ole mit??n, kun on jo kaikki ollut! Mutta Saku keksi nytkin uutta: H?n huudahti:

-Ruvetaan vesisille!

Se huvitti kaikkia. Paikalla oli pieni rapakon tapainen lammikko ja nyt alkoi vesisota. Yhdet l?iv?t sit? seip?ill? toisten p??lle, toiset syytiv?t ropeilla. Joskus sattui suuttumus ja alkoi tappelu. Kohta oli koko joukko likom?rk?. Helmi katseli mekkoansa josta vesi valui, ja ihmetteli:

-L?mmitet??n sauna ja kylvet??n, niin sitte kuivaa, tokasi siihen h?lm? Juntus. Se olikin kuin ilosanoma. Kohta nousi saunasta sakea savu, uuni hiiltyi, sauna selvisi ja jo ennen puolta p?iv?? kylpi kolmetoista riemuitsevaa lasta yhdess? myll?k?ss? h?yryn seassa ja sill? aikaa kuivuivat vaatteet nurmikolla levitettyin?.

Ja vaatteet olivatkin jo miltei kuivat, kun he tulivat pukeutumaan. Kunnas oli nyt t?ynn? alastonta, iloista pikkuv?ke?. ?kki? huudahti Esa riemuissansa:

-Voi pojat... Sauna palaa!

Ja silloin jo loikin lieska ulos katosta, jonka kuivissa sammalissa tuli oli kytenyt. Joukon riemu oli rajaton. Kiireell? vedettiin vaatteet p??lle ja Saku ehdotti:

-Kannetaan pieleksest? hein?? ja puuta aidasta, niin sitte palaa kovemmin!

-Kannetaan! alkoi iloinen touhu. Musta savupatsas kohosi tulesta joka kerran kun siihen viskattiin hein?? kantamukset. Esa riemuitsi:

-Kun olisi oikein paljo hein??, niin sitte se nousisi savu ihan taivaaseen asti!

* * * * *

Sauna oli jo porona. Sen rauniot vaan savusivat. Mutta yh? rasittavammaksi alkoi k?yd? uuden teht?v?n keksiminen. Siit? oli taas puute. Juntus jo huomautti:

-Nyt ei ole mit??n, kun sauna paloi.

Mietittiin. Jotkut jo jurottivat joutilaina. Silloin tokasi Esa:

-Vaihdetaan vaatteita!

-No vaihdetaan!

-Vaihda sin? minun kanssani!

-No.

-Ja sin? minun!

-Vaihda sin? Vikin kanssa.

-Enp?s... Min? vaihdan Sakun kanssa!

-Ja min? Tenan!

-No.

-Ent?s min?? tiedusti Vesa.

-Vaihda Helmin kanssa!

-No, Helmi... Vaihdetaan! suostui Vesa, mutta Helmi ep?ili:

-Minullapa on mekko!

-No sitte saat Vesalta housut ja muut!

Helmi? se vieh?tti, mutta h?n ep?r?i:

-Jospa ?iti toruu!

-Sano jotta et sin? vaihtanutkaan ... sitte kun vaihdetaan takaisin! neuvoi er?s ja Helmi jo hymyili pitk??n.

-Vesa kun onkin sinun kokoinen, niin ne k?yv?t p??lle! kehotti viel? Saku ja nyt suostui Helmi, pukeutui Vesan pukuun, nauroi herttaisesti ja sanoi:

-Nyt jos Pinnasen Helmi n?kisi, jotta min? olen poika...

-Ja Vesa on nyt tytt?... Vaihdetaan nyt nimi?kin! touhusi Saku. Nimet vaihdettiin hyvin huolellisesti ja koko joukko tunsi nyt olevansa uudessa asussa. Kaikki olivat tyytyv?isi? kauppoihinsa. Ainoastaan Vesa arveli kaupoistansa:

-T?ss? mekossapa ei p??sisi pakoon, kun helmat ottavat juostessa kiini!

* * * * *

Oli kuin olisivat pojat aavistaneet takaa-ajajien l?hestyv?n, sill? nyt he jo rupesivat l?hemmin tutustumaan toisiinsa: Aivan kuin sopimuksesta he olivat kokoontuneet naurismaan aidalle istumaan yhteen riviin, tyt?n pukuun pukeutunut Vesa keskimm?isen?. Siin? alkoi nyt tiedustelu. Vesa kysyi Otolta:

-Kenenk?s poika sin? olet?

-Min?k?...? Sen Antti Juhanan.

-Ent?s mit?s sinun is?si tekee? halusi Vesa saada tiedon arvonimest?kin. Toinen vastasi:

-Se tekee ty?t?... Ja on minulla ?itikin.

-Ent?s onko teill? tupa ja kamari? tarttui nyt jo Helmikin tiedusteluun. Otto kielsi:

-Ei ole kamaria, mutta ompa meill? nyt koiranpentu ja se jo haukkuu.

-Kissan poikaapa ei ole, puolustautua sirkutteli siihen Helmi ja Oton t?ytyi my?nt?? kierrellen:

-Mutta onpa iso kissa.

-Onpa meill?kin... Ja Pinnasen Helmill?p? on kissan pentu, kehittyi hymy taas Helmin huulille. Otto koetti puolustautua:

-Mutta onpa minun ?idill? vasikka.

-Oletkos sin? Esan veli? kysyi siihen Saku.

-Ei... kielsi Otto ja Esa lis?si:

-Minulla on oma is?.

-Onkos sill? Esan is?ll? ?iti?

-On.

-Onkos sill? Sakun is?ll? m?kki? tiedusteli Helmi ja sai Juntukselta kuulla:

-Ei, mutta se honottaa kirkossa ja sitte laiskankoululaiset tekev?t sille ilkaa.

-Ent?s mist?s se lyps?? sitte maitoa, kun sill? ei ole m?kki?, jossa on lehmi?? meni Helmi ymm?lle. Ja niin jatkui kysely?, kunnes kaikki olivat aivan selvill? toistensa oloista.

* * * * *

Takaa-ajajat olivat jo kauas n?hneet saunan palon ja arvanneet asian. Hiljaa, varovasti he l?hestyiv?t nyt joukkoa selk?puolelta, pujotellen mets?n l?pi. Rauhallisina kuin varikset istuivat lapset aidan sel?ll?. Mit??n pahaa aavistamatta he olivat lopettaneet tutustumisensa ja aikoivat juuri l?hte? uusille retkille.

-Nyt pojat, l?hdet??n katsomaan telehvoonia, niin saadaan n?hd? kaupunki.

Mutta tuskin oli Saku t?m?n sanonut kun jokaisen niskaan tarttui k?si ja kuului vihainen uhkaus ja toinen k?si nousi jo ly?ntiin. Kauhun huudahdus p??si koko joukolta.

Mutta omituista: Ly?ntiin nostetut k?det laskeutuivat alas ja kuului pettymyksen huudahduksia. Eritt?inkin h?mm?styi Helmin is?, huomatessaan tytt?sens? puvussa ilmiselv?n pojan. Takaap?in tullen olivat he panneet merkille ainoastaan vaatteet, kun kukin is? hy?kk?si omaa lastansa pelastamaan.

T?m? omituinen sattuma pelasti pojat ?kkipikaisesta selk?saunasta. Asiaa ruvettiin tutkimaan. Lapset vaihdettiin, niin ett? kukin is? sai omansa, ja sit? tehdess? enn?ttiv?t mielet hieman lauhtua. Pienen haukkumakohtauksen j?lest? otti kukin omaansa niskasta pit?en kiinni ja niin l?hdettiin taivaltamaan mets?tiet? my?ten maantielle, miss? hevoset odottivat. Yleisess? h?mmingiss? ei huomattu vaihtaa vaatteitakaan ennallensa ja niinp? veikin muun muassa jahtivouti vallesmannin herrasv?elle pojan tyt?n puvussa ja Helmi palasi vanhempiensa kotiin pojan housut jalassa.

Emme kumminkaan rupea en?? kuvaamaan retkeilij?ittemme mielialaa, emme my?s paluumatkan yksityiskohtia. Yst?v?t oli v?kivallalla erotettu toisistansa. Hurjaa vauhtia k?vi kulku pitkin maantiet?. Ja samassa m??r?ss? kuin joukko oli t?nne p?in tullessa talo talolta kasvanut, pieneni se nyt paluumatkalla. Tuon tuostakin k??ntyi joku hevonen tielt? taloon ja ??net?nn? sukasi ajaja hevostansa selk??n p??st?kseen pian lopputilille.

* * * * *

Hetkisen viiv?hd?mme toki vallesmannin talossa.

Oli jo aamiaisaika. Herra ja rouva odotti ep?tietoisena. Muutoin oli talossa verrattain rauhallista.

-Johan ne nyt sen toivat... Vesan! kuului silloin ??ni keitti?st?. Is? ja ?iti sy?ksyiv?t vastaan ottamaan. Rouva oli ilon vallassa. H?n pelk?si miehens? yritt?v?n kurittaa poikaa ja varustautui, rient?en edelle. Varottavasti huusi h?n:

-Sin? et saa, Kauno...! Sin? et saa koskea siihen!

-Paholainen, ?hisi is? kuin itseksens?, k?si?ns? hykerrellen, valmistuen. Kuului jo portaiden kopina. Jo tartuttiin oveen. Vastaan rient?v? ?iti avasi sylins? valmiiksi. Matti ty?nt?si pelokkaan, vastustelevan pojan ovesta eteiseen ja murahti:

-Siin? se nyt on!

-Rakas laps... yritti ?iti syli avoinna, mutta j?i aivan sanattomaksi n?hdess??n edess??n poikansa n?k?isen, likaisen ja huonosti puetun tyt?n.

-Fyi! sai h?n hiljaa suhahdetuksi.

-Mi... mit? tulimmaista t?m? on! h?mm?styi is?kin. Seistiin ??neti. Vesa alkoi solua hiljakseen, selin sein?? my?ten luistaen vanhempiensa ohi.

-Mi... Mit? lempoa t?m? on? huusi is? ulos Matille kasvot punaisina. T?m? alkoi selitell?. Sill? aikaa luisti Vesa sein?? pitkin ruokahuoneeseen. Siell? makasi Musti s?ngyn alla. H?n kaivautui sen toveriksi ja alkoi hyv?ill? Mustia. Hetken per?st? saapui is?, tarttui poikansa nilkkoihin ja vet?si h?net pois s?ngyn alta. ?iti riensi v?liin ja nyt alkoi loppuselvitys. ?itins? avulla selvisi Vesa siit? verrattain helpolla ja kiitollisena kietoutui h?n nyt yh? l?hemmin ?itins? pojaksi.

* * * * *

Joukon viimeisin? j??nn?ksin? vaelsi nyt Otto ja Esa kotikyl??ns? kohti kannuinensa, tuoppinensa. Alussa he olivat iloisempia, mutta mit? likemm? kotipaikkaa p??siv?t, sit? harvasanaisemmaksi k?vi puhelu.

Vihdoin he saapuivat Immosen hakamaan ver?j?lle. Koti oli nyt pelottavan l?hell?... Kuin sopimuksesta he pys?htyiv?t siin?, istahtivat ja ryhtyiv?t puhelemaan. Pelkoansa salatakseen Otto lausui:

-Eip?s tohtinut silloin puskea Immosen h?rk?...! Vai tohtiko?

Se nosti hieman luontoa. Esakin jo kehasi:

-Ei tohtinut...! Tahi jos olisi tullut ladon katolle, niin olisi n?hnyt... Vai eik? olisi?

-Olisi... Ja kun min? t?ll? tuopilla olisin oikein sivaissut otsaan, niin koko p??n olisi pit?nyt haleta! nosti Otto pelokasta mielt?ns? edelleen. Samoin teki Esakin lis??m?ll?, kannuansa uhkaavasti heilutellen:

-Ja min? kun olisin t?ll? kannulla vet?issyt, niin sarvet silt? olisi pit?nyt katketa!

Niin he alkoivat saada rohkeutta. Pelko tosin kyti alla. Esa uhkaili:

-Ja vaikka mik? tulisi, niin min? en pelk??... Vaikka tulisi viel? isompi h?rk?, niin min? vain l?isin, ja sitte kun se menisi pakoon, jotta mets? vain rysk?isi.

Otto innostui siit? ja kerskasi:

-Ja min? kun ottaisin oikein ison pyssyn ja ampuisin... Vallesmannin pyssyll? kun min? ampuisin, niin koko kyl? pelk?isi...! Vai eik? pelk?isi?

-Pelk?isi ... ja min? kun ampuisin telehvoonilla, niin se lent?isi ihan kaupunkiin asti ... ja viel? etemm? lent?isi, uhkaili siihen Esa. Ja n?in rohkaistuina he meniv?t kauppiaalta ostamaan viidell? pennill? siirappia.

* * * * *

Matkan tukalin taival oli toki viel? j?lell?. Siirappi oli ostettu. Otto muisti ?itins? varotukset:-El? mene Immosen hakaan! Kule siivolla, palaa pian ja el?k? l?ikyt? siirappia. Niit? muistellen puhelikin h?n nyt Esalle, joka l?hti h?nen matkaansa, viem??n maitokannua ja lainaamaan siirappia:

-Eih?n menn? Immosen h?rk?? h?rn??m??n, kun ?iti kielsi?

-Ei... ?iti k?ski vain vied? t?m?n kannun ja sitte pyyt?? siirappia, my?ntyi Esa. Toinen jatkoi, ollen jo kiltti lapsi:

-Ja nyt kuletaan niin hyv?sti, jotta ei siirappi l?iky... ?iti sanoi, jotta ei saa kulkea niin ett? siirappi l?ikkyy tielle... Eih?n l?iky, kun n?in tasaisesti kuletaan? selitteli Otto ja hyvi? puoliansa ik??n kuin jo niill? puolustautuen ja koettaen olla ?idillens? mieliksi. Se toikin jo mieleen rauhaa. H?n jatkoi hyvill?ns?:

-Ja eik? juoda yht??n tippaa, vaikka olisi miten makeaa... Ja vaikka miten tekisi mieli, niin ei vain juoda ennen kuin ?iti antaa... Eih?n?

-Ei... Vaikka olisi miten paljon, niin ei juoda... Ja vaikka ?itikin k?skisi, niin ei juoda! teki Esakin rangaistusta v?ltt??ksens? parannusta. H?n viel? lis?si:

-Ja vaikka olisi sokeriakin vaikka ihan tuossa tiell?, niin ei sy?t?isi sit?k??n, vaikka olisi kuinka makeaa, mutta viet?isi vain kotiin.

-Ja sitte se kun ?iti keitt?isi siirappisoppaa ja panisi viel? sokeria, niin se olisi niin imel??, jotta... Eik? olisi silloin hyvin imel???

-Olisi... Vaikka miten imel?? se olisi! kehui Esa yh? rohkeammin.

* * * * *

Niin he saapuivat siihen paikkaan miss? olivat sammakkoa tarkastelleet ja Esa ilmotti:

-T?ss?h?n se oli se sammakko.

Ja taas muisti Otto asiansa ja koki peitell? tapahtunutta: H?n teki parannusta, vakuuttaen:

-Nyt jos olisi vaikka miten iso sammakko, niin ei vain ruvettaisi sit? h?rn??m??n... Vaikka olisi ihan Immosen h?r?n kokoinen, niin ei ruvettaisi... Vai ruvettaisiko?

-Ei... Ja vaikka se miten rimpuilisi jaloillansa, niin me vain menisimme t?ytt? voimaa, jotta ei kukaan saisi kiini, katui Esakin. Nyt he koettivat uskoa jo olevansa aivan syytt?mi? mihink??n ja jo teki Otto vertailuja:

-Mutta Saku ja Vesa jos olisivat, niin he h?rn?isiv?t, vaikka olisi miten pieni sammakko... Ja vaikka olisi kuinka kiire siirapilla, niin ne vain h?rn?isiv?t.

-Ja Viki ja Juntuskin h?rn?isi, jos olisi sammakko! rauhottautui Esakin toisten paheilla. Otto siit? innostui:

-Ja Helmi ... ja ihan kaikki h?rn?isiv?t... Ja sitte menisiv?t vaikka

Immosen h?rk?? h?rn??m??n ja vaikka mihin.

-Ja vaikka sylk?sisiv?t kaivoon, lis?si puhdistautuva Esa.

-Ja Vesa viel? sylk?sisi vallesmannin pyssyn piippuun ... ja lukkarin mustepulloonkin sylk?sisi. Mutta me emme ole sylk?isseet kaivoonkaan... Vai olemmeko?

-Emme ... emme omaan kaivoonkaan, todisti Esa ja niin puhdistautuneina he ty?ntyiv?t Oton vanhempien m?kkiin.

* * * * *

Oton onneksi oli is?n ja ?idin v?lill? ollut juuri riitaa. Mielet olivat sen johdosta katkerat, sisut t?ydet. Antti Juhana imeksi piippuansa, kumaraisena istuen. ?iti karttasi. Kummankaan sisu ei sallinut ??nt?, ei alkaa selvittely?: ei riemastua, ei raivostua. Niin v?ltti Otto pahimman ensi myrskyn. Antti Juhana vain muljautti h?neen vihaisesti, kieroon, sylk?si uhkaavasti ruikaten ja ?yhk?si hiljaa. Otto asetti siirappituopin varovasti p?yd?lle ja ilmotti pelokkaana:

-Siin? on nyt siirappi.

Arkana seisoi Esa oven suussa, hattu suun edess?, kannu k?dess?. Otto yritti k?ytt?? asemaa hyv?ksens?, ehdottaen Esalle:

-Menn??n nyt Esa kaivamaan s?tti? ja menn??n sitte ongelle!

Ja h?n olikin jo livahtaa pois tuvasta, kun ?iti voitti sisunsa ja ?yhk?si:

-Vai siin? sin? jo olet...! Kakara...! Miss?s ne loppurahat ovat?

Kalpeana kaivoi Otto kaksikymment? penni? taskustansa, vei ne pelokkaana p?yd?lle ja sanoi:

-T?ss?... Viisi penni? meni ensin siirappiin.

Nyt sylk?si is? entist? synkemmin ja ryk?si. Otto arvasi sen, h?t?ytyi ja koki puolustautua:

-Niin ... kun se Immosen h?rk? ajoi!

Mit??n parempaa h?n ei en?? ehtinyt keksi?. H?n oli nyt jo toivoton pelastumisestansa. Antti Juhana muljautti pankon eteen ja murahti:

-Onkohan siin? tuossa luudassa kunnon patukkaa?

-Ja seh?n se Vallesmannin Vesa sitte sanoi, jotta menn??n katsomaan telehvoonia, tuli jo Otolta itkun seassa. ?iti jo nousi luutaa etsim??n.

Mutta silloin sy?ksyi tupaan Kaino Josefiina. H?n oli jo kuullut poikansa tulosta ja riensi vastaan. Ovesta tullessansa h?n jo huomasi oven pieless? seisovan omansa, l?i k?mmenell?ns? p??lakeen ja kysyi:

-Siin?k? sin? synnin ja pahuuden hedelm? olet...! Miss? ruojan teill? sin? olet maleksinut... Ja mit? sin? t?nne juokset seist? toljottamaan?

-Niin kun ?iti itse k?ski tulla pyyt?m??n siirappia, yritti Esa itku kurkussa. Mutta Kaino Josefiina riipi jo luudasta vitsaa ja vannoi:

-Annan min?, pahan hengen siki?, sinulle t?st? siirappia!