Pojat asialla

?iti oli jo selitt?nyt h?nelle asian perinpohjin, antanut kaksikymmenviisipennisen ja neuvonut miten on puhuttava kauppiaalle. Nyt toisti h?n viel? neuvonsa: Antaen pienen l?kkituopin neuvoi h?n:

-Sano kauppiaalle, jotta: ?iti k?ski ostaa t?h?n viidell? pennill? siirappia, jotta saa keitt?? soppaa... Muistatko sin? nyt?

-Muistan, tokasi kahdeksanvuotias rehvakka poika. ?iti pani jo soppakattilan tulelle ja lis?si:

-El?k? viivy kauvan ... ja el?k? poikkea tielt? minnek??n, jotta se

Immosen vihainen h?rk? ei puske... Kule suoraa tiet? el?k? kierr? sielt?

Immosen karjahakoja my?ten!

-Ei toki! lupasi Otto aivan ylv?stelev?ll? ??nell? ja aikoikin jo l?hte?. Mutta silloin tuntui taas hiukan koskevan oikean jalan kantap??h?n, jonka h?n oli eilen polkenut lasinsiruseen. H?n muisti nyt tuon pikku haavan, nosti kantap??ns? koholle ja tarkasti kipe?n paikan.

Ja silloin h?nen p??h?ns? pisti taas liikata sit?. Melkein yhdell? jalalla nilkuttaen h?n avitteli itsens? penkin luo, liikkasi niin ett? oikean jalan varvas tuskin koski lattiaan, istahti ja puristeli tuota mit?t?nt? naarmua, saadakseen siit? tipankaan verta.

Mutta ei se tahtonut onnistua. Vihdoin heittikin h?n koko puuhan, otti pienen l?kkituopin, johon piti siirappia ostaa, ja l?hti. Oven luona, menness??n, h?n viel? per?si asiaansa, katsellen kaksikymmenviisipennist?:

-?iti! Viidell? pennill?k? min? sitte ostan siirappia?

-Viidell?!

-Ent?s mit?s min? niill? loppurahoilla teen? tokasi poikarehvana viel?.

-No tuo ne takaisin! tuskastui jo ?iti, sys?si Ottoa niskasta ja sanoi:-Ja ala nyt jo menn? siit?... El?k? viivy kauvan ... el?k? mene sill? Immosen h?r?ll? pusketuttamaan itse?si.

-Puskeeko se? tiedusti Otto viel? eteisest? k?sin. ?iti hoputti rauhotellen:

-Eik? puske, kun et itse mene pusketuttamaan! Ja kovemmalla, k?skev?mm?ll? ??nell? h?n lopuksi jo miltei ?k?ili:

-Ja ala nyt siunata siin? itse?si ja menn? ja kule tiell? siivolla niin kuin muutkin hyv?t lapset kulkevat... El?k? l?ikyt? siirappia tielle!

-E-en! ylv?steli Otto ja l?hti. Juoksujalkaa porhalsi h?n alas rappusista. Ensin h?n aikoi menn? portin kautta, mutta sitte p??ttikin koettaa, p??sisik? h?n porraslautaa my?ten ensin vauhtia juosten hypp??m??n aidan yli. Se ei onnistunut, vaikka h?n koetti kahdesti. Siksip? h?n avasikin portin, meni siit?, sulki portin ja l?hti iloisesti astelemaan, viskoen pikkuista l?kkituoppiaan kuten palloa. Joskus h?n hyp?htikin, tuoppia kiinni ottaessansa.

Mutta h?nen l?hdetty?ns? ryhtyi ?iti, Eevastiina, puuhailemaan aamiaista miehellens?: Ensin h?n tarkasti p?iv?n kulusta, joko aamiaisaika pian tulee: Sit? tarkatessansa h?n kumartui hieman pikku akkunan edess?, katsoi niin tarkasti, ett? veti silmi? suuriksi avatessansa otsanahkansa kureille, sai selv?n ajan kulusta ja h??r?ili nyt keittopuuhissansa. Aamusella oli h?nen miehens?, Antti Juhana, ollut ty?h?n l?htiess?ns? huonolla tuulella: oli pahastunut kahvin liiallisesta menosta. Kahvit olivat lopussa. H?nen piti ottaa puheeksi niiden osto, ja nyt h?n oli p??tt?nyt lauhduttaa sit? varten miehens? luonnon keitt?m?ll? aamiaiseksi makeaa siirappisoppaa. Itseksens? h?n arveli hartaasti huokaillen:

-Ei tuosta joutavasta riidasta mit??n herukaan... Ja on tuota jo ollutkin toinenkin kerta!

Sit? ajatellessansa heitt?ytyi h?n hurskaaksi, ik??n kuin siten painostaaksensa, ett? ei riitojen syy ollut h?ness?. H?n huokaili:

-On ... on tuota ollut sit? hyv??...! Kunpa luoja parantaisi meid?t itse kunkin...! Kunpa parantaisi ... kunpa parantaisi... Ja kunpa valaisisi meit? sanallansa!

H?nen mielens? ik??n kuin yleni. H?n alkoi ty?ns? ohessa veisata kiekutella jumalista virtt?.

* * * * *

Mutta iloisena vaelsi Otto aidan yli p??sty?ns? tiet? pitkin, ja h?iri?itt? p??si h?n oman pellon ohi maantielle. Mutta siin? h?n huomasi pikku sammakon, joka hengitti leukojansa liikutellen. H?n pys?htyi ja huudahti itseksens? kuin l?yd?st?ns? iloiten:

-Voi ... sammakko!

Ja h?n alkoi sit? tarkastella: Ensin kosketti h?n sit? varovasti varpaallansa. Sammakko alkoi hyppi?. Ottoa se huvitti ja h?n nyk?si uudestaan. Vihdoin otti h?n pikku tikun, kyykistyi ja kotvasen siin? estelty?ns? tikulla sammakon poisp??sy?, k??nsi h?n sen sel?llens?. Sen valkea mahanalus ja raajojen omituiset, rimpuilevat liikkeet huvittivat h?nt?.

Hyv?n aikaa oli h?n niin puuhaillut, kun paikalle saapui yhdeks?nvuotias naapurim?kin poika Esa, sankaniekka isohko l?kkikannu k?dess? pys?htyi ja tarkasteli tovin aikaa Oton puuhia ??nett?m?n?. Viimein lausui Otto:

-Katsohan, Esa, kun se rimpuilee!

Ja silloin kyyristyi Esakin, otti tikun ja ryhtyi yhteen puuhaan. Otto innostui:

-Katsohan kun se noilla jaloillaan rimpuilee... Voi, voi!

-K??nnet??np?s mahalleen! ehdotti Esa.

-No, suostui toinen. Sammakko k??nnettiin ja Esa my?nsi:

-Ei se mahallaan ole niin lysti!

Viimein j?ttiv?t he pikku el?imen rauhaan. Otto suinasi taas kantap??ns?, mutta ei voinut sit? tehdess??nk??n vapautua asiasta, johon oli syventynyt. Jalka kohona h?n kehui:

-Mutta jos olisi hyvin iso sammakko, niin se tohtisi tulla vaikka ihmisen p??lle.

-O-hoh...! Ei tohtisi, v?itti Esa, mutta toinen ten?si:

-Jos olisi meid?n Mustinkaan kokoinen, niin tohtisi se tulla.

-Eip??n... Jos oikein suuren seip??n ottaisi, niin ei tohtisi, ylv?styi

Esa. Mutta toinenkin, muistaen ?itins? puheet Immosen h?r?st?, v?itti:

-Mutta jos olisi Immosen vihaisen h?r?n kokoinen, niin silloin se jo tohtisi!

-Vaikka olisi miten iso, kasvoi Esan ylpeys. H?n heilautti l?kkikannuansa, jonka sis?ss? kalisi pieni l?kkituoppi, ja kehasi:

-Vaikka olisi Immosen h?r?n kokoinen, niin min? kun tuolla kannulla noin oikein vet?isin p??h?n, niin ei tohtisi tulla vaikka mik?!

Mutta miten ollakaan, keskustelu olikin johtanut Oton mietteet Immosen h?rk??n. Oitis kysyi h?n:

-Oletko sin? n?hnyt Immosen h?r?n?

-Olen... Etk?s sin? ole n?hnyt?

-En... Onko se hyvin iso?

-On... Se on niin iso, jotta se oikein pelottaa, kehui Esa. Otto sai jo aavistuksen h?r?n koosta ja innostui kysym??n:

-M?yry??k? se kovasti?

-M?yry??!

-Hyvink? kovasti?

-Hyvin, heilautti taas Esa purkkiansa ja toinen tiedusti:

-Mitenk? se m?yry???

-N?in.

Ja Esa laskeutui nelinkontin ry?mim??n ja m?yrysi, matkien h?r?n mylvimist?. Oton mielikuvituksessa suureni h?rk? yh? ja h?n huudahti suuremmoisesti innostuneena:

-Voi ... voi!

-Am-muu! lopetti Esa n?yt?ksens?, nousi yl?s ja otti hinkkins?. Silloin

Otto ehdotti:

-Menn??np?s katsomaan sit? Immosen h?rk??, kun se m?yry??.

-No menn??n, oli toinen kernas ja juoksujalkaa l?htiv?t pojat painamaan

Immosen ahoa kohti.

* * * * *

He juoksivat alam?ke? ja olivat juosseet jyrkimp??n paikkaan, kun Esa lankesi ja meni aika matkan juoksuvauhdin johdosta pitkin m?ke? mahallansa. Oitis h?n hypp?si toki pystyyn ja alkoi jatkaa menoa, kuin ei mit??n olisi tapahtunut. Mutta kaatuessa kolahti taas l?kkikannuun pistetty pieni l?kkituoppi ja nyt huudahti Otto:

-Siell? kannussa kalisee...! Mik? siell? on?

-Se on l?kkituoppi, ylpeili Esa, selitellen:-?iti k?ski vied? t?m?n kannun teille ja sitte antoi l?kkituopin ja k?ski siihen pyyt?? ?idilt?si siirappia, jotta saa keitt?? imel?? soppaa! T?m? on teid?n kannu.

Mutta Oton ajatuksissa kuvasteli taas Immosen h?r?n kuva. Innostuneena h?n tiedusteli kannusta puhuessaan:

-Sill? kannullako sin? sitte ly?t, jos Immosen h?rk? tulee p??lle?

-T?ll?... Ja niin ett? koko kannunkin pit?isi s?rky?, uljastui Esa.

Ottokin siit? jo innostui ja kerskasi:

-Ja min? kun sitte viel? apuna, niin ... voi, voi!

* * * * *

Niin jatkui keskustelu pitkin matkaa ja keskustelijoiden rohkeus yltyi ja mielikuvitus laajeni. Mutta nyt tulivat he siihen paikkaan, miss? tie koskettaa j?rven rantaa. Siin? oli Antti Auvisen ?sken tervattu vene teloillansa kuivumassa ja vierell? oli tervat?lkki puolillansa tervaa. Eiv?t he malttaneet olla rantaan poikkeamatta. Ensin valitsivat pikku kivi? vedest?, mutta sitten huomasi Otto tervat?lkin ja johtui siit? puhumaan:

-T?m?n n?k?ist? se on siirappikin... Oletko sin? Esa sy?nyt siirappia?

-Olen.

-Onkos se sinustakin makeaa?

-On.

-Hyvink? makeaa? pen?si viel? toinen ja saatuansa kehuvan my?nnytyksen yltyi h?n:

-Kun olisi noin iso purkki siirappia kun tuota tervaa, niin sitte me s?isimme niin jotta ihan maha kasvaisi...! jotta ei housujakaan saisi kiinni.

Keskustelun kuluessa he innostuivat siirapin paljoudesta ja Esa jo kerskasi:

-Ja jos olisi viel? enemm?n siirappia ... jos olisi vaikka miten paljon, niin sitte ei vett? tarvitsisi ensink??n olla... Eih?n tarvitsisi?

-Ei... Immosen h?rk?kin saisi juoda vain siirappia... Ja sitte se m?yry?isi viel? kovemmin!

-Voi, voi...! 'Am-muu', se silloin m?yry?isi, suurenteli Otto. Esa oli tarkastellut venett? ja tuli arvelleeksi:

-Voi miten iso vene!

-Saisimmekohan me sen j?rveen, jos oikein ty?nt?isimme, ylpeili veneen koosta Ottokin. Toinen kehui:

-Saisimme... Ja vaikka olisi viel? isompi, niin saisimme.

-Koetetaanpas!

-No! oli toinen valmis ja nyt alkoi koetus.

Ja miten olikaan, vene jonka telapuut olivat tervasta liukkaat livahtikin veteen kuin itsest?ns?. Voitosta riemastuneena huudahti Otto:

-Menip?s se!

-Meni! heilautti Esa taas purkkiansa. Pojat pesiv?t k?tens? tervasta ja

Otto ehdotti:

-No nyt l?hdet??n sit? Immosen h?rk?? katsomaan.

-No, my?ntyi toveri, ja he l?htiv?t unohtaen veneen vesiajolle.