Chapter 7 No.7

Mutta palatkaamme poikien luo.

Lampaanajoseikkailusta selvitty??n he hiiviksiv?t kotvasen arkoina mets?ss?. Vasta kun uskoivat olevansa turvassa he pys?htyiv?t er??n ahon reunaan ja alkoivat puuhailla: Joku kuori hampaillansa koivunvarvoista vispil?n varpoja, joku l?i itseksens? noppaa. Uudet tulokkaat eiv?t olleet viel? perehtyneet joukkoon ja katselivat sit? k?det housun taskussa. Sakua suututti ?skeinen onnettomuus ja h?n alkoi purkaa sisuansa piiskaamalla er?st? koivua vitsalla. Vihdoin alkoi Juntus puhelun, kysyen vierailta:

-Olettekos te t?m?n kyl?n poikia?

-Olemme.

-Ent?s kenenk?s ne olivat ne lampaat? tarttui Esa.

-Eiv?t ne olleet kenenk??n yhden talon... Siin? olivat kaikkien lampaat! selitt?? tokersi juro Tena ja Saku varoitti:

-El? sitte mene sinne kotiisi! Ne ly?v?t nyt siin? kyl?ss?.

Ja siksip? ei Tena ja Vikki uskaltaneetkaan menn? kotiinsa, vaan ly?tt?ytyiv?t joukkoon. Aho oli joltisenkin marjainen. Pojat tyydyttiv?t siin? ensin n?lk?ns?. Mutta kohta arveli Juntus:

-Kun olisi miss? hernett??

Se arvelu miellytti toisia ja Vesa tiedusti Vikilt?:

-Kasvaako t??ll? kenen pellossa hernett??

-Kasvaa, vastasi juro Vikki.

-Kenen?

-Kasvaa siin?kin Leinosen pellossa, mutta siit? se ukko Leinonen n?kee! selitt?? tokersi Vikki. Saku tarttui nyt:

-Kasvaakos kenen muiden pellossa, niin jotta ei n?y?

-Kasvaa.

-Kenen?

-Kasvaa vaikka kenen... Senkin Juvosen Rinnepellosta jos ottaa, niin siit? ei n?y, selitti Vikki jurona ja oitis p??tti joukko:

-No menn??n sinne!

Onnellisesti, mets?tiet? my?ten kierrellen, p??siv?t he perille ja puhdistivat miltei puhtaaksi Juvosen hernemaan; s?iv?t kylliksens? ja ottivat ev??ksi mik? mahtui Esan l?kkikannuun. L?hell? olevassa, ?skett?in heinill? t?ytetyss? ladossa he saivat oivallisen y?paikan. Telmiess? ja h?r?npyllyj? pehme?ss? hein?ss? laskiessa unohtuivat kaikki p?iv?n tapahtumat ja Juntus sanoi:

-Nyt kun olisi tupakkaa, niin sitte saisi Saku puhaltaa savut nen?st??n... Puhaltaisitko Saku?

-Puhaltaisin kyll?! keh?si Saku ja Vikilt? h?n kysyi:

-Jos olisi tupakkaa ja piippu eik? is?si n?kisi, niin uskaltaisitko polttaa tupakkaa?

-Uskaltaisitkos sin??

-Uskaltaisin... Ja vaikka olisi is?kin, niin min? uskaltaisin! ylv?steli Sakuja kehasi:

-Ja honottaakin uskaltaisin is?n tavalla... Ja yhdenkin kerran kun is? tuli kotiin, niin me Simosen Pojun kanssa honotimme navetan ylisill? niin jotta is? kuuli.

-L?ik? se sitte?

-Ei... Se ei n?hnyt... Mutta mammalle se oli sitte iltasella ?k?inen ja sanoi, jotta: mit? pahan hengen poikia sin? kokoat sinne ylisille!

* * * * *

Seuraava p?iv? oli sunnuntai. Se oli kaunis, tyyni p?iv?. Huolettomana vaelsi nuori joukko, kiersi takateit? my?ten maantielle ja painui sit? pitkin edelleen. He tulivat vieraan seurakunnan kirkolle. ?kki? kumahti kirkon kello ja Esa huudahti:

-Pojat...! Nyt on pyh?...! Toisetkin sen hoksasivat ja Saku ehdotti:

-L?hdet??n kirkkoon... Jos siell? on semmoinen lukkari kuin is?, niin sitte honotetaan sille!

Ja juoksujalassa painoi joukko kirkkom?elle. He eiv?t kumminkaan ehtineet aivan kirkon luo, kun tapasivat joukon tuntemattomia poikia tienvarrella aidalla istumassa. Vesa l?hti juosta renttuuttamaan niiden luo, huutaen niille juostessansa:

-Pojat hoi! Vaihdetaan hattuja!

-Menn??n hattuja vaihtamaan! riehahti j?lkijoukkokin juoksuun ja kohta oli hattukauppa menossa. Ainoana ehtona oli, ett? koko oli sopiva. Kun kaupat oli tehty, siirtyiv?t pojat hyrynly?ntiin, aivan kuin itsest?ns?, ilman keskustelua. Toisella puolen olivat tuntemattomat kirkkom?en pojat, toisella seitsem?n meille jo tuttua poikaa. Kiekko hurahteli pitkin maantiet?, pojat huusivat ja seip??t heiluivat juuri puolip?iv?saarnan aikana.

Mutta sattumalta osui kiekko Sakun jalkaan. T?m? ?l?hti ja alkoi liikata.

-Sattuiko sinuun? tiedusti Vikki.

Saku ei vastannut, vaan lynttyytti syrj??n. Peli taukosi.

Vastapelaajien joukko l?hestyi katsomaan. Silloin ilmotti Juntus:

-Tuo poikahan se viskasi.

-El? valehtele! v?itti poika, mutta Vikki vahvisti:

-Viskasitpas!

-Se on vale!

Mutta silloin tarrasi Saku poikaan kiinni ja alkoi tappelu. Yksi pojista varotti Sakua uhkaavasti:

-El? ly?!

-Ly?np?s! uhkasi Saku ja alkoi murikoida nyrkill?ns?. Alussa katselivat toiset rauhallisina, ymp?rill? seisoskellen ja Juntus sanoi:

-Saku voittaa!

-Purase, Saku, sen k?tt?! neuvoi Vesa.

-Puraseppas! uhitteli tappeleva poika.

-Purasen kyll?! vannoi Saku, vet?en poikaa tukasta. Poika alkoi huutaa:

-El? tukista, kuule, tahi kun min? ?rj?sen!

-?rj?sepp?s!

-?rj?-sen! huusi poika ja oli jo pakotettu huutamaan:

-Aku...! Tule avuksi Aku!

Aku riensikin avuksi. Mutta silloin sy?ksyiv?t pojat Sakun avuksi ja vastatappelijoiden joukko liittyi yhdeksi. Syntyi sanomaton r?h?kk?... Kepit heiluivat, revittiin vaatteita, tukistettiin, huudettiin. Meluun sekaantuivat tappelevien poikien koirat: n?hdess??n omansa myll?k?ss? ne juoksentelivat ymp?ri nujakkaa, haukkuivat ja ulvoivat. Kuului jo kirouksia ja itkua ja jo vuoti usean nen?st? verta.

Mutta onneksi kuului melu kirkkoon. Suntio juoksi sen johdosta h?t??n, ennen kuin ehti pahempaa tapahtua. Siepaten er??st? k?rrist? ruoskan, juoksi h?n nujakkaa kohti huutaen:

-Annan min? teille...

-Voi... Suntio! kuului huudahdus ja kuin siivill? lent?? sy?ksyi koko tappeleva joukko pitkin tiet? jokirantaan. Siell? pesiv?t he haavansa, istahtivat aidalle, toinen joukko toiselle ja toinen toiselle puolelle tiet? ja rupesivat toisiansa h?rn??m??n, kertomalla vastustajista ilkeyksi? toisillensa niin kova??nisesti ett? vastustajat kuulivat. Juntus alkoi:

-Tuon keskimm?isen yhden pojan kotona on miehill? hattu nurin p??ss?!

Toverit sille nauroivat vastapuolen harmiksi. N?m? maksoivat haukkuen:

-Nuo pojat ovat siit? pit?j?st?, jossa sy?d??n huttulusikalla tervaa!

Voitokkaina, vastapuolta sapettaaksensa nauroi sille se joukko. Joku lis?si:

-Ja sitte siell? kun sy?d??n, niin lusikka on alassuin!

Taas nauroi se puoli. Vastapuolta silloin tuo harmitti. Niin jatkui t?m? kiertelev? haukkuminen. Mielet alkoivat kiihty? ja uusi tappelu oli l?hell?. Mutta silloin sattui postin kuljettaja ajamaan aika kyyti? ohi. Aisakellon kova ??ni vieh?tti poikia ja Vesa huudahti:

-Pojat...! Koitetaan jaksetaanko juosta postin j?lest?!

-No! sy?ksyi meid?n tuttu, retkeilev? joukkomme koettamaan voimiansa juoksussa.

* * * * *

N?rhin taloon asti jaksoivat pojat pysytell? postinkuljettajan l?hettyvill?, mutta siin? he j?iv?t j?lkeen ja poikkesivat talon karjapihalle, siell? rakenteilla olevia tikapuita tarkastamaan. Siell? sattui olemaan kuivuuden t?hden hieman ravistunut kaljatynn?ri. Vanteet olivat h?ltyneet. Helppo oli ne saada irti ja oitis hoksasi Saku ehdottaa:

-Montako poikaa meit? on... Yksi ... kaksi ... kolme ... nelj? ... Vesa viides ... Vikki kuudes ... min? seitsim?s...! Seitsem?n poikaa.

H?n luki nyt tynn?rin vanteet ja ilmotti:

-Joka pojalle tulee vanne ja sitte ajetaan niit? kepin kanssa pitkin tiet?.

Oitis olivatkin vanteet irrotetut ja tynn?ri lautoina. Ja nyt alkoi iloinen kulku. Kukin py?ritti vannettansa juosten sen vierell?, est??ksens? sen kaatumista, ja niin mentiin aika kyyti? pitkin tiet?. Miss? he vaelsivat talon ohi, juoksi koko v?ki katsomaan ihmett? ja siunailemaan:

-No mit? maailman lopun kulkijoita ne nyt mokomat ovat!

-No en paremmin sano, siunailivat toiset.

Enemmitt? h?iri?itt? voivat pojat kumminkin matkaansa juosta h?lk?tt??. Kuivalaisen talon kohdalla liittyi heihin kaksi poikaa ja sitten aina yksi kerrallansa, kunnes heit? oli kaikkiaan kaksitoista. Mutta viimeksi liittyneet viisi vanteetonta juoksi erill?ns?, j?lkijoukkona, uteliaisuudesta mukana pysytellen.

Niin tultiin er??seen jyrkk??n yl?m?keen. Sit? yl?s k?velless? sanoi

Juntus:

-Voi piru kun on n?lk?!

Nyt sen huomasivat toisetkin. Pidettiin asian johdosta neuvottelu.

Neuvottelun kuluessa riemastui Otto yht?kki? ja huudahti:

-Min?p? tied?n, pojat!

-Mit?? odotti joukko. Otto selitti:

-Kun olisi vaikka naurista!

Se neuvo tuntui hyv?lt?, mutta Juntus huomautti:

-Eip? ole!

-Jos kuka tulisi vastaan, niin kysytt?isi miss? on, jatkoi Vesa ja siin? toivossa l?hti joukko m?en p??lle p??sty? taas juoksemaan, toivoen pian l?yt?v?ns? naurishalmeen.

* * * * *

Onni olikin heille nytkin suotuisa: Tuskin olivat he taivaltaneet kilometrin vertaa, kun sivuuttivat Antti Soinisen noin yhdeks?nvuotiaan tyt?n Helmin, joka oli menn? tessuttelemassa kutsumaan Pinnasen Maria heille ?iti? hieromaan. Oitis he pys?htyiv?t. Saku kysyi:

-Tytt? hoi?

-Mit?? hymyili tytt?, alta kulmiensa katsoa tihraten.

-Onko sinulla is?? tokasi Esa.

-Oo-on, liverti hymyilev? tytt?nen pitk??n ja lis?si:

-Ja on minulla ?itikin, mutta sit? pit?? hieroa.

-Kenenk?s tytt? sin? olet?

-Antti Soinisen.

-Onkos teill? naurista? meni Juntus jo suoraan asiaan, mutta Helmi ep?si herttaisena:

-Ei ole... Mutta Pinnasella on iso huhta.

Se oli ilosanoma.

-Tied?tk?s sin? miss? se on? syventyi jo Vesa. Helmi vakuutti viisaasti hymyillen:

-Tied?n... Ja olen min? k?ynytkin siell? Pinnasen Helmin kanssa.

-Etp?s tied? ... el? valehtele! ep?ili t?t? ilmotusta vakavana Tena.

Helmi siit? oli loukkautua ja sanoi:

-Vaikka kysy Pinnasen Helmilt?.

Nyt alkoi Helmin suostuttelu: Esa laski k?velyn lomassa jonkun kuperkeikan. Vesa linkosi kivi?. Vihdoin ehdotti Saku, kauppaa hieroen:

-No tule sitte ja vie, niin saat yhden vanteen.

Helmi mietti asiaa, mutta ep?r?i:

-Eee-ii toki! Onpa meill? vanne itsell?kin.

-Eip? ole rautavannetta, keh?si silloin Otto ylpe?n?. Helmi yh? vastusteli:

-Vaikka ei... Mutta ompa puuvanne.

Ei tietty mit? sanoa. H?lm? Juntus toki huomasi ja ilmotti:

-Eip? puuvanne ole niin hyv?.

Sill? lailla he jatkoivat kaupan hieromista kunnes tulivat er??n mets?tien haaraan. Siin? sanoi Helmi:

-T?st?p? se menee tie sinne Pinnasen naurismaalle, mutta min? en sano.

-Mit? et sano?

-Sit? mist? se sitte menee siin? toisessa kohti, josta eroaa Pajusen m?kille, hymyili Helmi viisaana.

Mutta kun tinkimist? yh? jatkettiin ja Saku lupasi antaa viel? leluja, suostuikin Helmi oppaaksi ja he l?htiv?t Pinnasen naurismaalle. Sinne viev? tie oli huonoa polkua. Vanteet eiv?t siin? py?rineet ja siksip? pojat heittiv?tkin ne tiepuoleen, yksi ensin, toinen sitten. T?ten tulivat ne olemaan jonkunmoisina tien viittoina my?hemmille etsij?ille. Matkalla yhdistyi j?lkijoukko ja niin oli heit? lopullisesti kaksitoista poikaa ja yksi tytt?.