Chapter 6 No.6

Sakun is?, lukkari Tenho Ossian Kuvatus oli ollut laiskan koulua pit?m?ss?. Pojat olivat olleet hyvin unisia, eiv?tk? siis tehneet h?nelle kiusaa. Siksi h?n palasikin kotiinsa hyv?ntuulisena. Sovussa h?n joi kahvia vaimonsa Hell? Karoliinan kanssa ja puheli:

-Jopa t?m? Sakukin, kun p??see rippikouluik??n, niin rupeaa itse leip??ns? tienaamaan.

Ja kun kahvi oli juotu, otti h?n virsikanteleensa, pihkasi sen jouhen ja pyysi:

-Tuoppas Hell? se nuottikirja t?nne... Min? tuossa v?h? veisaan!

Hell? otti nuottikirjan ja l?hti astua py?rittelem??n keitti??n. Lukkari ryki kurkkunsa puhtaaksi ja alkoi vet?? virtt?, v?h?n nen??ns? honottaen. Viimein h?n valittikin:

-Tuo nen?n pakana kun on tukossa, jotta ei tahdo nuotissa pysy?... Jos tuo nuuska h?net selvitt?isi!

H?n turisti nen?ns? puhtaaksi, pani nuuskan ja jatkoi sitten. Hell?

Karoliina oli palannut keitti?st?, kuunteli ja ny?kytteli hartaasti.

Heill? oli nyt niin rauhallista ja kodikasta. Lukkari aivan heltyi.

Tyytyv?isen? h?n puheli:

-Kasvaakin t?n? vuotena nuo omatkin elot niin hyv?sti, ett? kaikki pit?j??n elot joutavat my?t?viksi ja voi ostaa nyt sinullekin kerralla muutaman tusinan uusia paitoja, niin ei tarvitse aina olla niiden puutteessa ... eik? joka kuukausi ostaa.

Rouva ny?kytteli hartaana, kiitollisena ja puheli muka miehens? anteliaisuutta estell?ksens?:

-Eik? noita jo minun loppui?kseni riitt?ne... Jo tuo minutkin kohta t??lt? korjannee luoksensa taivaaseen.

Harvoin oli heid?n el?m?ns? ollut niin tyynt? ja rauhaisaa.

Mutta jonkun ajan kuluttua johtui lukkarin mieleen vallesmannin perheen suru ja h?n kysyi:

-Onkohan se vallesmannin poika jo l?ytynyt?

Hell? Karoliina ei tiennyt ja rupesi taas suremaan.

Lukkari huusi silloin keitti??n palvelijoille:

-Menk??p?s sanomaan Sakulle, jotta menee kysym??n, onko se vallesmannin poika yh? kateissa!

Mutta turhaan etsi Anni Sakua. H?n ilmotti:

-Ei sit? ole!

-No tottapahan tulee sy?m??n! arveli siihen lukkari.

* * * * *

Saapui siit? ruoka-aika. Tavallisesti oli Saku ollut siin? asiassa hyvin s?ntillinen: ensimm?isen? oli h?n aina ollut p?yd?ss?. Ei ihme ett? Hell? Karoliina nyt oudostui:

-Ka ... hyv? is? kuitenkin... Eik? sit? Sakua olekaan!

Lukkarikin oudostui ja k?ski:

-Menep?s nyt, Anna, ja hoihkase Saku sy?m??n!

Mutta Sakua ei kuulunut. Lukkari jo arveli voileip?? tehdess??n:

-Mik?h?n sen pojan hyv?kk??lle tuli! Odotettiin. Hoihkittiin viel? kerta, mutta turhaan. Hell? Karoliina h?t?ytyi. ?skeinen Vesan kohtalo ja j?rkkynyt mieli pani aavistamaan pahaa. H?n k?ski lukkaria:

-Huutaisit nyt itse.

-Saku...! Sa-ku! huusi lukkari akkunasta ja-Saku hoi! auttoi rouva toisesta. Ei kuulunut. Rouva alkoi jo tulla levottomaksi. H?n etsi ja touhusi vaivaloisesti k?vell? v??nn?tellen. Jo etsiv?t palvelijat apuna.

Mutta turhaan. Rouva ?rtyi jo palvelijoille. N?m? tuskastuivat. Se koski ?itiin ja h?n alkoi kiihty?. Lapsen kohtalo huoletti. Olihan Vesakin juuri kadonnut. Miksi ei h?nenkin lapsellensa olisi voinut samoin k?yd?! Hikisen? huohottaen palasi rouva ja istahti.

Ja nyt ei maistunut kummallekaan ruoka. Jonkun ajan kuluttua itkeksi jo rouva, puhellen:

-Vaikka lie lapsi rukka joutunut saman kohtalon omaksi kuin Vesa parkakin!

Sit? aavisteli jo lukkarikin, mutta puolusti omaa poikaansa:

-Seh?n se vallesmannin poika pahennus onkin sen opettanut kaikille pahoille ilveille!

* * * * *

Niin kului p?iv? l?helle iltaa. Kyl?ll? kerrottiin ihmeellisi? arveluita

Vesan katoamisesta. Ne kertomukset tarttuivat lukkarin v?keen, ja kun

Sakua ei mist??n l?ytynyt, kiihtyiv?t mielet. Lukkari jo mutisi kuin

itseksens?:

-Saa niit? t?ss? t?t? isoa joukkoa sy?tt?? ja el?tt??, mutta ei niist? ole sen vertaa, jotta lapsista pit?isiv?t huolen!

Hell? Karoliina arvasi heti asian, sill? jokseenkin samoilla sanoilla oli lukkari aina ennenkin alottanut riidan. H?n jo ryk?si itseksens? ja ryhtyi k?rp?slapulla tappamaan p?yd?ll? kihisevi? k?rp?si?, kiukutellen niille hermostuneena, ja kun lukkari viel? jatkoi joukon suuruutta valitellen, sanoi h?n riidan aluksi:

-Kukas sinun k?ski menn? naimisiin!

Ja kohta oli nyt lukkarinkin talon el?m? nurin. V?ki l?hetettiin etsim??n Sakua. Rouva itki ja tuskaili. Lukkari tuskastui ja ?rj?si lopulta:

-Hyvin sin? olisit joutanut pit?m??n huolta pojasta...! Kymmenen akkaa on talossa ja kaikki vain sy?v?t ja makaavat siin?!

-Ten-ho! l?i rouva jo lihavaan polveensa varottavasti ja jatkoi:-Min? sanon sinulle, Tenho Ossian viel? kerran, jotta muista kenen palvelija sin? olet ja jotta sin? olet naimisissa oleva mies.

Lukkari siit? yltyi. Sukeutui sanan vaihto. Lukkari varotti k?mmensyrj?ll??n ja tankkasi samalla, joka sanaa painostaen:

-Min? sanon sinulle, Hell? Karoliina, jotta muista sin?, jotta sinun miehesi on kirkon palvelija ja jotta sin? et saa olla pahana esikuvana seurakunnalle!

Silloin nousi rouva, meni miehens? nen?n eteen, varotti samalla lailla, k?mmensyrj?ll?ns? tahtia ly?den, ja tankkasi:

-Ja muista sin?, Tenho Ossian, jotta sin? olet seurakunnan edess? luvannut rakastaa my?t?- ja vastoink?ymisess?, ja jotta sin? et saa seurakunnan edess? sanaasi sy?d?.

Lukkari nuuskasi kiivaasti. Rouva rupesi k?rp?slapulla tappamaan k?rp?si? akkunasta, k??ntyi teht?v?ns? lopussa puoleksi lukkariin p?in ja yritti:

-Ja min? sanon sinulle viel? sen...

-Hel-l?! varotti lukkari keskeytt?en, sill? h?n arvasi mit? nyt jo oli tulossa. Mutta rouva yltyi:

-Min? sanon si...

-Hel-l?! keskeytti lukkari aivan karjasemalla.

-Jotta sin? olet virren honottaja! huusi silloin Hell? Karoliina sen sanottavansa. Sit? ei lukkari koskaan siet?nyt, sill? h?n ei mill??n muotoa tunnustanut veisaavansa nen??ns?. Raivostuneena sieppasi h?n kahvikupin p?yd?lt?, paiskasi sen s?p?leiksi lattiaan ja poistui ?h?ht?en:

-Saakeli.

Alkoi uneton y?. Is?nt?v?ki riiteli. Rouva itki v?lill? ja koko v?ki etsi kadonnutta lasta.

* * * * *

Seuraavana aamuna tuli lukkari jo aamiaisen aikaan vallesmannin luo ja kertoi Sakun h?vi?st?. Molemmat is?t olivat aivan sekaisin. Nimismies p?ivitteli:

-Tjaa...! Tjaa, veli!

-Tjaa!

Vaiettiin. Taas yritti vallesmanni:

-Min? en en?? ymm?rr? mit??n... Kun saisi edes kaupunkiin telefonoida, mutta senkin ovat rikkoneet, ruojat, niin ettei en?? voinut l??k?ri? kutsua...! Lempikin kun t?ss? myll?k?ss? viel? sairastui!

Masentuneena, y?nuttuun puettuna h?n k?veli edestakaisin ja lis?si:

-Nikodemus toki saatiin t?h?n suonta ly?m??n, jotta ei halvaus tulisi... T?ytyi turvautua jo siihenkin vanhaan konstiin!

-Tjaa!

Ja taas vaiettiin. Lukkari hankasi nen?ns? alusta nen?liinatukulla ja pani nuuskaa talon rasiasta. Is?nt? jatkoi miettiv?? k?vely?ns? ??net?nn? kunnes huusi pois l?htev?lle Nikodemukselle akkunasta:

-Nikodemus...! Joko sin? sait palkkasi?

-Joo, herra vallesmanni!

-Kuule ... kuule...! Joko se Nikodemus menee? tuli lukkarille kiire.

H?n riensi akkunaan, pani silm?lasit p??h?ns? ja huusi:

-Nikodemus... Kuule Nikodemus!

Nikodemus pani lasit juhlallisesti nen?llens?, keikisti p??ns? ja vastasi sitten:

-Joo, herra lukkari.

-Menepp?s, kuule, Nikodemus, samalla tiell? ja ly? suonta siit? meid?n rouvasta... Sekin on sairaana ja haluaisi sinua.

-Soo! lausui Nikodemus juhlallisella ??nell? ja l?hti. Vallesmanni kolusi kaapissansa, otti sielt? pullon, kilkutteli sit? ja lausui:

-Viel?k? h?nest? tullee lasit mieheen...! Kallistuu tuokin s?rvin, jotta eiv?t en?? palkat riit?.

He ryhtyiv?t sit? tasailemaan. Sit? tehdess? virkistyiv?t hieman mielet. Vallesmanni voi jo puhella virkateht?vist?ns?kin sen verran ett? ilmotti:

-Lautamies Koljosen ja siltavoudin l?hetin tutkimaan, kuka sen on tuon telehvoonilinjan s?rkenyt... Kun sais pakanat kohta ensi yrityksest? kiinni ja antaisi hyv?t sakot, niin pit?v?t kyntens? erossa... No, maistappas, veli!

-Tjaa!

* * * * *

Antti Juhanan m?kiss? istui is?nt? itse Urho Ernestin kanssa synkk?n?, tupakoiden. He olivat puhuneet telefoonin h?vityksest?ns? ja nyt murisi Antti Juhana:

-Mutta tottapahan nyt on poikki... Niin jotta ei siin? en?? lenn?!

Syntyi ??nett?myys. Sen lopetti Urho Ernesti, selitt?en:

-Sill? hienolla puulla ei viel? katkennut pakana, vaan kun se iso honka hakattiin ja se kaatua rusahti, niin katkesikin siin? lanka.

Eevastiina oli seurannut keskustelua ja huokaili nyt:

-On ... on sit? t?ll? k?yh?ll? koettelemusta... Kaikki telehvoonit ne vain sen harteille taakkaa tuovat ... kaikki ne vain lis??v?t k?yh?n kuormaa.

-Niin kuin t?? mik?? kysyi siihen lautamies Koljonen, joka juuri tuli tupaan siltavoudin kanssa ja kuuli Eevastiinan valituksen.

-Niin kuin nyt t??kin pahan hengen lanka ... t?? telehvooni, murahti siihen Antti Juhana.

-Ka rikkoneetpa ne ovat sen nyt, oikasi lautamies. He eiv?t tienneet, ett? sen olivat rikkoneet juuri Antti Juhana ja Urho Ernesti, vaan tulivat juomaan. Piippu ikeniss? murahti siihen Antti Juhana:

-Ka joutikinpa tuon rikkoa ... rikkoa...

-Jouti, vahvisti Urho Ernesti. Lautamies Koljonen turisti joukon luona nen?ns?, pyyhki sen aluksen k?mmensyrj?ll?ns? ja arveli:

-Kuka h?net vain lie rohennut rikkoa!

-Ka kukapa se! murahti Antti Juhana hyvill?ns?, ylpe?n?kin. Koljonen toisteli:

-Kuka, kuka h?net lie viilett?nyt poikki ... kun siit? ei kuulu nyt en?? se sana lent?v?n.

-Vai jo toki lakkasi lent?m?st? ... rietas! oli Urho Ernesti tyytyv?inen tekoonsa ja Antti Juhana ilmotti:

-Ka t?m?n Urho Ernestin kanssapa me sen vain vet?isimme poikki ... sill? isolla hongalla!

-Vai te se!

-Me.

-Mhyy!

-Meh?n sen vet?simme! vahvisti Urho Ernesti Ernestikin. Lautamies aluksi vaikeni, mutta lausui sitten:

-Ka sittenp? t?ss? ei ole en?? sen enemp?? selv?ss? asiassa!

-Eih?n t?ss?! arveli Antti Juhanakin ja naapuri lis?si:

-Ei.

-Ei ole ... ei ole! yhtyi viel? Koljonen ja nyt puhuttiin pitempi aikaa p?iv?n tapahtumista ja telefoonin osuudesta niihin. Vihdoin ilmoitti lautamies:

-Ka sittep? min? voin t?ss? samalla tiell? manata vallesmannin puolesta k?r?jiinkin ... vastaamaan siit? telehvoonin vikuuttamisesta...! Kun t?m? siltavouti on t?ss? vieraana miehen?!

Raskas, synkk? ??nett?myys seurasi niit? sanoja.

Vieraiden l?hdetty? selvisi Eevastiina ja pit?en varansa, ettei mies p??sisi h?nt? taas onnettomuudesta soimaan alkoi h?n sille juonitella, syytt?? telefoonin s?rkemisest?. Hartaalla ??nell? kaikerteli h?n:

-Kun sit? olisi siin?kin asiassa uskonut ja luottanut sanan apuun, eik? siihen omaan voimaansa, niin ei olisi t?t?k??n tullut.

Niin alkoi katkera juonittelu. Tuli jo iltap?iv?. Yh? jatkui jurnuttelu.

Jo huokaili Eevastiina ilke?sti:

-Mutta onpa tuo osannut vaimonkin silm?t soaista ... on se osannut pimitt?? vaimon, kun se on kaikkien pahantekij?iden kelkkaan sen suostumaan saanut...! Hoh-hoi sent??n!

Mutta nyt vastasi jo Antti Juhana yht? ilke?sti: Ovesta ulos ty?ntyess??n my?nteli h?n:

-Ka eip? se sanankaan valkeus jaksa valaista ihan ?lyt?nt? akkaa ... koskapa on antanut sen joutua t??n tuhman miehen kelkkaan!

* * * * *

Mutta v?hitellen alkoi levit? valoa t?h?n surulliseen asiaan. Ukko Juvonen oli tullut kyl?l?istens? valtuuttamana pyyt?m??n vallesmannin apua kahdessakin asiassa: ensiksi ett? l?ydett?isi kadonneet pojat Tena ja Vikki ja toiseksi ett? ryhdytt?isi poistamaan telefoonia. H?n selitti nyt asiansa:

-Eip? siit? muuta erikoista kuulu, ne kyl?l?iset vain l?hettiv?t pyyt?m??n jotta, jos t?? vallesmanni virkansa puolesta nousisi sit? itse ukkoa vastaan ... se on n?hty siell? meid?n kyl?ll? lampaita ajamassa ja sitte vei muun hyv?n lis?n? kaksi lasta.

-Mit? 'itse ukkoa'? h?mm?styi vallesmanni. Toinen selitti:

-Ka sit?, joka vei sen kauppias Juntusen ja talokas Suokkaan pojat ... ja joka sit? kyl?n lammaskatrasta ajoi.

Asia sotkeutui t?m?n selityksen johdosta. Vallesmanni jo siunaili:

-Mik? viet?v?n ukko se siell?kin jo poikia vie?

-Ka se oikea ukko ... se jolla on se paha nimi.

-No t??p? nyt vasta on...! Mist? se on kotoisin se ukko? sotkeutui toinen.

-Ka sielt? omasta valtakunnastaan ... niin kuin herra vallesmanni tiet??...

Lopulta ei asiasta tahtonut tulla mit??n selv??. Vasta kun vallesmanni pani kovalle, vaatien tietoa mik? ukko se on, ilmotti Juvonen:

-Ka se joka meid?t itse kunkin on vietellyt pois herrasta ... niin kuin vallesmanni itsekin tiet??... Se vanha vihtahousu.

Alkoi uusi selvittely. Vihdoin ?lysi vallesmanni asian, kun sai kuulla ett? se oli ilmestynyt viiden pojan muodossa. H?n kysyi:

-Mink? ik?isi? ne pojat olivat?

-Ka eip? niiden ij?st? ... tuossa kymmenen korvilla... Mutta muuten olivat hyvin siihen is?ukkoonsa, ihan hyvin suuria heitti?it?!

Nyt selkeni vallesmannille asia. Riemastuneena huudahti h?n vaimollensa:

-Lempi... Lempi hoi... Nyt sen pahan hengen j?lill? jo ollaan: Se on mennyt t?m?n lukkarin poikahalvatun kanssa kaupunkiin p?in ja tehnyt viel? kaikenlaista ilkeytt? menness?ns?!

-No herran kiitos...! Miten iloinen min? olen nyt! p??si rouvalta riemastunut huudahdus. Vallesmanni jo hykerteli k?si?ns? ja uhkaili Vesalle rangaistusta:

-Maltahan sin? ... maltahan kun min? sinut kynsiini saan!

Nopeasti j?rjesti h?n takaa-ajon ja lupasi Juvoselle toimittavansa kadonneet lapset vanhemmillensa. Kun Juvonen yh? viipyi, kysyi h?n silt?:

-Vai onko sinulla viel? mit? muuta asiaa?

-Eip? siit? erikoista... Paitsi jotta ne kyl?l?iset pyyt?v?t poistamaan t?m?n telehvoonin, jotta ei se paha henki...

-Telefooninko? keskeytti vallesmanni kiivaasti.

-Ka sen... Ne jo siit? meid?n kyl?n kohdalta h?vittiv?t valmiiksi sen telehvoonilinjan, jauhoi Juvonen. Silloin huusi vallesmanni vihoissaan akkunasta:

-Matti... Matti hoi! Heit? pois ne muut ty?t ja mene sanomaan lautamies Koljoselle, jotta manatkoon kaikki K?yh?joen kyl?l?iset oikeuteen telefoonilinjan h?vityksest?!

Sen kuultuaan painui ukko Juvonen tavallista syvemp??n kumaraan.