Chapter 4 No.4

Seuraavana aamuna her?siv?t pojat lukkarin navetan ylisill? virkistynein? ja reippaina. Ensi ty?ksens? he rupesivat hein?sille. Hein?t p?lisiv?t, kun he niill? toisiansa heitteliv?t, joskus aivan haudaten toisensa niiden alle.

Mutta kun aamiaisen aika l?hestyi, lausui Otto yht?kki?:

-Pojat hoi...! Kun olisi leip??!

Nyt huomasivat toisetkin, ett? heill? oli n?lk?. Ryhdyttiin keskustelemaan mist? saisi ruokaa. Esa j?rkeili vallesmannin pojalle:

-Menisit ja ottaisit teid?n ky?kist? ja sitte sy?t?isi.

-Pappa on vihainen, kielt?ytyi Vesa, selitt?en:-Kun siihen sattui se kivi... Se on siit? telehvoonista kaikille hyvin vihainen... Ja sanoo panevansa linnaan!

Syntyi pieni neuvottomuus. Otto kaiveli nen??ns? ja Esa seisoi k?det housun taskussa. Vesa kerskasi ?skeist? tunnustustansa koristellen:

-Mutta kunhan pappa menee ry?st?m??n ja mamma on yksin??n, niin sitte min? en pelk??, vaikka olisi sata pappaa!

Mutta n?lk? yltyi sit? mukaa kun p?iv? kului. Vihdoin keksi h?lm? Juntus keinon. H?n ehdotti:

-Menn??n t?m?n talon tupaan pyyt?m??n k?yh?n apua!

Ensin se ihastutti, mutta oitis huomasi Vesa:

-Eip? sit? uskalla. T?m? on lukkarin talo ja ne tuntevat ja sanovat papalle.

-Tuntevatko sinut, Juntus? hoksasi siihen toki Esa, ja sitten selvisi asia: Juntus l?hti Esan kanssa kerj??m??n, ottaen Esan maitopurkin mukaansa. Vesa viel? neuvoi:

-Jos on Saku siell?, niin k?ske tulla t?nne... Se on semmoinen poika jolla on samallainen hattu kuin minullakin.

* * * * *

Lukkarin talossakin oli suru. Tieto vallesmannin ainoan lapsen h?vi?misest? oli koskenut talon v?keen. Lukkarin lihava rouva oli juuri itkenyt, kun Juntus ja Esa pist?ytyi tupaan, pys?htyen n?yrin? ovenpieleen. Esalla oli kannunsa k?dess? ja hattuansa h?n piteli suunsa edess?. Ensimm?isen? huomasi heid?t Saku, riensi luo ja tervehti Esaa:

-Mit? sinulla siin? kannussa on?

-Ei mit??n, oli vastaus. Saku huusi:

-?iti hoi! T??ll? on kaksi kerj?l?ispoikaa!

-Hyv? is? siunatkoon! h?mm?styi rouva ja kyseli:

-Kenenk? onnettoman lapsia te olette, kun olette noin likaisiakin, niin kuin olisitte riihen uunissa rypeneet? Kuka sinun is?si on? toisti h?n viel? Juntukselle. T?m? ilmotti:

-Ei kukaan.

-Mit?s te kulette? tarttui Saku ja nyt sanoi Juntus asiansa n?yr?ll? ??nell?, anoen:

-Me olisimme pyyt?neet, jos rouva olisi niin hyv? ja antaisi v?h?n k?yh?n apua!

-K?yh?n apua! yritti rouva ihmettelev?ll? ??nell?, mutta Saku eh?tti riemuissaan:

-Kuule ?iti! Menenk? min? antamaan niille?

-No mene nyt...! Anna niit? kasattuneita leipi? ... mutta el? anna paljon! lupasi rouva.

-No menn??n ruoka-aittaan! riehahti silloin Saku ja pojat l?htiv?t.

Ulos tultuansa kysyi Juntus oitis:

-Oletko sin? lukkarin Saku?

-Olen... Kuka sinulle sanoi?

-Vallesmannin Vesa... Se sanoi, jotta tule yhteen joukkoon.

* * * * *

Lukija voi arvata Sakun riemun, kun h?n p??si asiasta perille. Ruoka-aitasta he ottivat ensin tuoretta leip?? ja kalaa, mutta sitten kysyi Saku:

-Otetaanko voitakin?

-Otetaan, lupasi Juntus ja Esa lis?si:

-Ja tuossa on palvattua lihaa... Se on hyvin hyv??!

He ottivatkin molempia ja Saku riemuitsi:

-Nyt sit? saa sy?d? lihaa vaikka miten paljon, kun ei mammaa ole siell?... Ent?s mit? sin? sill? l?kkikannulla teet?

-T?m? on maitokannu! selitti Esa. Saku kiirehti:

-No pannaan siihen maitoa...! T?st? pytyst? otetaan vastalypsetty? maitoa.

Nopeasti olikin kaikki suoritettu ja juoksujalassa riensiv?t pojat ylisille. Vesa oli jo vastassa ja kysyi Juntukselta:

-Saitko sin??

-Sain.

Nyt h?n tervehti jo Sakuakin, kerskaten:

-Saku hoi! Musti ja teid?n koira kun tappeli eilen oikein!

-Voittiko Nalle?

-Ei... Musti voitti ja sitte Nalle ?l?hti ... ja sitte me menimme meid?n latoon ja poltimme tupakkaa.

-Mist? te saitte? tiedusti kateellinen Saku, mutta ei ollut nyt aika selittelyihin. Pojat katkoivat leip?kimpaleet kukin itsellens?, voitelivat voita leiv?lle sormellansa, haukkasivat lihamurikasta vuoron per??n, ja Vesakin kehui nyt:

-Voi miten makeata leip??...! Ent?s onko pappa ollut teill?, Saku?

-Ei... Mutta se on sanonut, jotta kun h?n l?yt?? niin h?n ottaa harjaksista, oli vastaus. Vesa tiedusti masentuneena:

-Ket? se ottaa?

-Sinua ... ja sitte ne etsiv?t sinua koko y?n, selitti Saku. Vesa riemastui:

-Eiv?tp?s toki l?yt?neet...! Eiv?th?n l?yt?neet, Saku!

-Eiv?t, vahvisti toinen ja ryhtyi seisomaan p??laellansa, kehuen:

-Seisoppas sin?, Vesa n?in!

He olivatkin jo sy?neet ja ryhtyiv?t nyt koettamaan p??ll?ns? seisomista. Se ei kumminkaan onnistunut toisille, ja Saku oli nyt joukon sankari. H?n kehasi uskaltavansa tehd? vaikka mit?. Silloin v?itti Otto:

-Eip?s vaikka mit?!

-Tuosta luukustakaan et uskaltaisi hyp?t? alas, v?itti Vesakin jo nyt, mutta silloin Saku yltyi ja sanoi:

-Jos tuosta m?tett?isi ensin sinne alle oikein iso l?j? heini?, niin uskaltaisin, vaikka henki menisi!

-No, m?tet??np?s! riemastui silloin koko joukko ja kiireell? ryhtyiv?t he syyt?m??n lukkarin heini? alas navetan likaiseen permantoon.

-Nyt hyp?t??n! kerskasi Saku, kun l?j? oli valmis, ja suhahti alas.

-Nyt, huudahtelivat toiset toinen toisensa j?lkeen, tupsahdellen samalla alas pehme??n hein?l?j??n. Alkoi iloinen hypp??minen kilpaa. Kiivettiin tikapuita my?ten yl?s ja p??t? pahkaa aina oitis alas, kunnes viimein koko joukko istui v?syneen? hein?l?j?ss? ja alkoi juttelu.

* * * * *

Siin? jutellessa johtui Sakun mieleen taas Vesan ilmotus tupakan poltosta ja h?n kysyi:

-Osaisitko sin? Vesa puhaltaa savua sieramista niin kuin renki Matti?

Vesa ei vastannut. Saku kerskasi:

-Min?p? osaisin!

-Etp?s!

-Osaanpas... Simolan Pojunkin kanssa kun me poltimme, niin min? osasin, mutta Pojulle meni henkeen, v?itti Saku.

-N?yt?pp?s tokko osaat! ep?ili sit? toki viel? Juntus. Saku vannoi:

-N?yt?n kyll?...! Mutta kun ei ole tupakkaa ja piippua!

Kaikki my?nsiv?t vaikenemisellansa ett? niist? oli puute. Mietittiin.

Vihdoin keksi Juntus keinon. H?n ehdotti:

-Kun olisi putkea, niin teht?isi putkipiiput!

Silloin riemastui Saku:

-Min?p? tied?n...! Menn??n meid?n kauramaahan...! Siell? on hyvin paljon putkia!

-Menn??n! oli yhteinen riemu ja he l?htiv?t lukkarin kauramaalle, jossa kasvoi putkia kauran seassa.

Kenenk??n huomaamatta he p??siv?t pujahtamaan talosta ja vaelsivat iloisena joukkona kauramaalle. Varovaisuuden vuoksi he k?tkeytyiv?t siell? kauraan ja kohta olivat piiput valmiit, mutta silloin huomasi Vesa:

-Mutta nyt ei ole tupakkaa.

-Kun saisi mist?, arveli siihen Juntus, mutta ei Sakukaan tiennyt mist? sit? saisi. Kotvan aprikoitua kehasi Juntus vihdoin:

-Kun oltaisi kaupungissa, niin sielt? sit? l?yt?isi vaikka mist?.

Toiset oudostuivat. Juntus lis?si:

-Ihan joka paikasta l?yt?isi siell?: rappusien alta ja hevosen sy?tt?paikoilta ja vaikka mist? l?yt?? sikarin ja paperossin p?it?!

-Voi, voi! ihastui Esa ja kysyi:

-Oletkos sin? l?yt?nyt?

-Olen... Kerrankin min? n?in kun yksikin herra viskasi melkein kokonaisen sikarin ja silloin min? paikalla l?ysin sen... Eik? se herra tiennyt siit? mit??n.

Keskustelu alkoi kiihdytt?? mieli? ja sen lopussa jo huudahti Vesa:

-Kun p??sisi miten kaupunkiin, niin sitte sit? poltettaisi tupakkaa vaikka miten paljon.

Ja nyt tuli kysymys miten sinne p??st?. Keskustelu siit? asiasta kesti kotvasen. Viimein hoksasi Esa keinon miten p??st? kaupunkiin. H?n huudahti:

-L?hdet??n sinne katsomaan telehvoonii!

-Niin pojat! Todellakin! L?hdet??n katsomaan telehvoonia! riemastui

Vesakin ja toiset suostuivat yhdest? suusta:

-L?hdet??n!

Ja niin he l?htiv?t putkipiiput mukana, lahmattuansa hyv?n alan lukkarin kauraa. Mets?tiet? my?ten kiersiv?t he telefoonitielle ja jatkoivat matkaansa sit? my?ten edelleen kaupunkia kohti. Rehvakkana kehasi Otto:

-Nyt sit? n?hd??n telehvooni!

* * * * *

Seikkailuitta he olivat p??sseet yksin?isen Kosolan talon ohi. Siin? on tien vierell? syv?, kapea notko, jonka toisella puolella kohoaa jyrkk? ahorinne. Nelj? poikaa oli siell? rinteell? vuoleksimassa j?nnepyssyn j?nteit?. Heid?t huomattuaan ehdotti Juntus:

-Kivitet??n noita poikia!

-Kivitet??n!

Ja oitis suhahtivat kivet ilmassa. Kyl?n pojat hoksasivat ja er?s heist? huusi:

-Pojat! Ne kivitt?v?t..,! Annetaan vastaan!

Niin alkoi kivisota. Kivet lenteliv?t kapean notkon yli. Sotijat etsiv?t suojapaikkoja. Silloin t?ll?in sattui kivi johonkin. Kuului silloin aina ?l?hdys, sitten julma uhkaus ja sota kiihtyi. Viimein osui kivi Vesan otsaan, nostaen siihen pienen kuhmun. Toiset olivat saaneet samanlaisia kuhmuja johonkin muuanne, josta ne eiv?t n?kyneet. Vesa suuttui ja huusi haukkumasanan:

-R?k?nen?!

-Mik?s sin? olet! uhkasi siihen jo vastatappelija ja nyt alkoi toistensa haukkuminen. Saku huusi:

-Mustalaisen poika!

-Ja sin? rytkyl?isen! tuli vastaus. Juntus huusi nyt:

-Sinun is?si on akka!

-Ja sinun is?ll?si on sappermentti!

-Ja sinun pipparmantti!

-Ja sill? on risanuttu! tuli lis??.

-El? hauku! huusi Saku.

-Haukunpas!

-Haukuppas tokko uskallat! uhkui Saku.

-Haukun kyll?!

-Mink?s teet kun haukun!

-M?r?k?lli! tarttui Vesa.

-Ja sin? k?r?m?lli! tuli vastaan ja sit? seurasi naurun r?h?kk?. Vesa suuttui ja uhkasi:

-Saakeli!

-Tuleppas tokko uskallat!

-Tulen kyll?!

-Tuleppas... Ripakinttu...! Tuleppas...!

-Tuleppas...! Kutti! Kutti!

Ja silloin suuttui Vesa. Keppi ojona hy?kk?si h?n aidan yli notkoon ja sielt? yl?s vastustajien kimppuun. Toiset seurasivat mukana villisti huutaen. Vastapuoli viskasi viel? kerran kivill?, mutta sitten se sy?ksyi hurjaan pakoon ja niin oli rinne vallotettu. Esa ylpeili voitosta:

-Nyt jos tulisi vaikka mik?, niin se menisi pakoon... Vaikka Immosen h?rk? tulisi.

-Tahi vaikka tulisi sata poikaa! yhtyi Juntus. Saku viskeli innoissansa kivi? ja Otto uhkaili:

-Kun me miehen kokoisella kivell? oikein viskaisimme, niin vaikka olisi miten monta poikaa, niin ne l?htisiv?t pakoon...

Ja nyt lukivat he saamansa kuhmut. Jokainen oli saanut useampia, mutta

Juntus sanoi niist?:

-Eip? ne n?y... Tuo Vesan vain n?kyy.

Ja siksi otettiinkin lukuun ainoastaan Vesan kuhmu ja Esa nauroi ?itins? parannuskeinoja muistaen:

-Kun olisi tehd? villavaatteella taikaa, tahi ottaa maitopytyst? kermaa ja voidella, niin se painuisi!

Viime mainittua keinoa p??tettiinkin k?ytt?? ja joukko jatkoi matkaansa, p??tt?en menn? ensimm?isest? talosta pyyt?m??n kermaa. Mutta matka oli pitk?. Ik??n kuin kulkua jouduttaaksensa ehdotti Esa:

-Pojat! Ollaan hevosilla!

-Ollaan!

Tehtiin pajunkuoresta ohjakset; otettiin patukat. Yhdet olivat hevosina, toiset ajajina. Saku ajoi parilla. Hevoset hirnahtelivat. Hurjaa vauhtia saavuttiin niin ensimm?iseen, Pajarin taloon.

Mutta sanotussa Pajarin talossa olet sin? lukija itsekin rahtimatkoillasi usein ollut y?t?. Sin? siis tied?t, ett? sen ovet ovat y?ll?kin aina auki, ettei talonv?en tarvitse nousta y?ll? saapuneita rahtilaisia sis??n p??st?m??n, kun ne tulevat hevosiansa sy?tt?m??n. Itse saa jokainen tulla, y?py? ja menn?.

Oli jo my?h?inen ilta, kun pojat ajoivat talon pihaan. Talon v?ki nukkui. Pojat ty?ntyiv?t tupaan kenenk??n kuulematta. Kermaa he eiv?t saaneet, mutta tuvan l?mp? painosti suloisesti ja kohta nukahtivat matkustajat kuka mihinkin, pitkin penkkej?, rauhalliseen uneen.

Valkeni sitten aamu kirkkaana, tyynen?. Talon v?ki her?si. Em?nt? ihmetteli kuin itseksens?:

-Kenenk?h?n lapsia siihen on tullut semmoinen liuta!

-Olipa n?? vaikka kenen ... eto el?v?t, arveli siihen is?nt?. V?ki hajosi t?illens?. Pojat her?siv?t ja l?htiv?t ulos.

Talo oli pienen lammen rannalla ja rannalla kuivuivat ?sken pestyt maitopytyt. Vieno tuuli k?vi talon rannasta pois p?in.

Ja silloin juolahti Sakun p??h?n ajatus. H?n huudahti:

-Tehd??n pytyist? laivoja ja pannaan niihin sotav?ke?!

-No!

-Mutta eip? ole sotamiehi?, huomautti Esa.

-Pannaan palikoita ja kivi? ... ja kaikkea, keksi Vesa.

Ja oitis oli pyttylaivasto pikkulaineilla kiikkumassa selk?vesille. Miss? oli palikka sotamiehen?, miss? pikku kivi tykkin? ja k?py p??llikk?n?. Joku pytty oli viel? j?lell?. Talon kissa h??ri pyttyjen luona, luullen saavansa maitoa.

-Pannaan viime pyttyyn kissa kuninkaaksi, hoksasi Vesa.

-Pannaan!

-Kis ... kis!

-Nau-uu! k?yristeli kissa vastaukseksi ja hieroi pyyt?j?n s??rt?.

-Pane nyt tuohon! varasi jo Juntus alustaja oitis seilasi kissa pytyss?, tavottaen p??laivastoansa h?nt? kohona ja naukuen rantaa kohti. Pojilla oli hauskaa.

Mutta silloin kuului rappusilta em?nn?n kova??ninen siunailu:

-Pahahenki viek??n...! Kun ne y?lliset riivatut ovat m?tt?neet maitopytyt lampiin...! Miehet...! Miehet hoi! h?n huusi.-Tulkaa antamaan niille hylyille aika sauna!

-Voi, voi! p??si poikaparvelta, kun se sy?ksyi hurjaan pakoon ja pelastui ehein nahoin. Mutta pyttylaivasto hajaantui lammin selk?vesille. Kissa naukui ja pyttyj? kokoamaan kiirehtiv? venev?ki sadatteli ?isi? vieraita.