Chapter 3 No.3

L?hell? Kauliota kohoilee korea Savilammin talo. Vikkel?sti siin?

em?nt?inen hy?rii, taitava ja toimelias, hiljainen ja sive?, - entinen

Konkkalan Anni, nyt naimisissa entisen torpparin, Simo Jokelan, kanssa.

Savilampi kuului ennen Kaulioon, mutta nyt se on lohkaistu p??tilasta.

Kaksi p?iv?? Annin ja Simon h?itten j?lkeen lahjoitti Herpertti Kaulio

Savilammin Annille ja h?nen miehelleen.

Lauri on Kaulion toimeliaana voutina ja hoitaa taloa kuin mies. Kaulion is?nt? on vanha eik? en?? paljoa jaksa puuhata.

Tuntikausia h?n istuu kartanonsa per?kamarissa, vanhan, hyvin vanhan kivulloisen eukon vuoteen vieress?, haastelee h?nen kanssaan ja lukee h?nelle Raamattua.

Usein tulee pikkuinen, vilkassilm?inen tyt?n tynk? h?nen luokseen. Se on Annin esikoinen. Vanha Kaulio hypittelee lasta polvellaan ja laulelee sille "Saimaan rantaa." Mutta kun tytt?nen ensi kertaa osasi sanoa: "Vaaji, tylliin!" - silloin Kaulio itki ja nauroi ilosta, nauroi ja itki.

LAULAJAISET.

(Satu.)

Satakieli oli kerran tullut paikkakuntaan, miss? sit? ennen ei oltu kuultu. H?n, niinkuin Caesar ennen muinoin, "tuli, n?ki ja voitti", voitti kaikkien olentojen suosion. Kaikki h?nt? kuuntelivat ja ihailivat.

- "Ei monta laulajata ennen ole kuultu", sanoivat kaikki.

Pappilan l?heiseen lehtoon oli satakieli sijansa ottanut. Sinnep? nyt pappilan mamselit pienen lehtimajan laittoivat, k?ynn?ksill? sen koristivat ja turvepenkeill? varustivat. Sinne koko perhe illoin kokoontui kuuntelemahan kuuluisata visert?j??.

- "Voi kanaljaa, kuinka kauniisti laulaa", sanoi provasti.

H?nell? oli n?et tapana sanoa kanaljaksi niit?, jotka h?nt? enimmin miellyttiv?t.

- "Suloista, suloista", sanoi Helmi mamseli ja oli niin onnellisen n?k?inen.

- "Sin? et osaisikaan noin kauniisti laulaa", sanoi pieni V?in? vanhemmalle sisarelleen.

Mutta nuori apulainen sanoi:

- "Kuulkaa noita ruladeja ja noita kadenseja ja noita stakatoja..." ja h?n olisi viel? sanonut tuommoisia kauniita sanoja paljonkin, mutta vaipui kesken sanojansa kuuntelemaan.

Ja siin? he istuivat kauan aikaa. Satakieli taukosi. Pappilan v?ki oli ??net?nn?.

Mutta apulaisen nuori rouva, jonka syliss? lep?si pienoinen lapsi, rupesi sit? uneen nukuttamaan ja hyr?ili:

Siell' on lapsen hyv? olla

Tuonen Herran vainiolla

Kaitsea Tuonelan karjaa.

Pienonen nukkui, ja nyt visersi satakieli hienoimpia s?veleit?ns?.

- "Kanaljaa!" kuiskasi provasti.

- "Suloista!" huokasi Helmi.

My?h??n y?n suussa he vasta l?htiv?t kotia.

Niin sitten ei sin? kes?n? paljoa muusta puhuttukaan kuin satakielest?, eik? ainoastaan niin ollut laita ihmisten kesken, vaan el?intenkin.

Kiuru parka, jota ennen oli pidetty paraimpana laulajana, huomasi ??nens? mit?tt?m?ksi ja viserteli virsi?ns? niin korkealla, aina siell? miss? valkoiset pilvet kulkevat, ett'ei muut h?nen lauluansa kuulleetkaan kuin Jumala, jolle kiuru lauleleekin. Ja Jumala sanoi: "kiuru on kaino lintu, ei se tahdo h?irit? muitten laulajain liverryksi?; mutta on se kilttikin, sill? se ei kadehdi satakielt?."

Mutta kiuru nousi viel? korkeammalle yksin?isyyteen ja lauloi laulamistaan. H?nest? tuntui niin hyv?lt?. H?n lensi sitten pes?llens?, ja nytp? h?nen syd?mmens? syk?hti, sill? pes?ss?, jossa ennen oli ollut kolme munaa, n?ki h?n nyt kolme pikkuruista poikaa.

Ja h?nen oli niin iloista.

Peipponen lakkasi laulamasta kokonaan tai hyr?ili vaan itsekseen; mutta ei h?nk??n kadehtinut satakielt?. Rastas ei kadehtinut my?sk??n, p??ttelih?n vaan panna mieleens? satakielen ruladeja ja kadenseja ja stakatoja, ja lensi sitten kauas korpeen ja aatteli, eik?h?n h?nkin tottuisi semmoisiin. Rastas arveli: "ei oppi ojaan kaada."

Mutta olipa satakielell? kadehtijoitakin. Varis suuttui kovasti ja sanoi miehellens?:

- "Herra Korpén, rakas puolisoni, mit? tykk??tte t?mm?isest? tapauksesta: vieraasta pit?j?st? tulee loilottaja t?nne konstejansa n?ytt?m??n ja tahtoo muka meit? opettaa, ik??nkuin h?nen opetuksensa olisi meille tarpeen!"

- "Olisi meille tarpeen", toisti korppi, sill? h?n aina my?ntyi rouvansa mielipiteesen ja kertoili vaan h?nen sanansa.

- "Koko maailma luulee nyt, ett? me itse emme osaakaan laulaa."

- "Emme osakaan laulaa", toisti korppi taas.

Ja molemmat olivat suutuksissaan satakielelle

Varis puhui asiasta muillekin, ja pian suuttui satakieleen varpunen, v?st?r?kki, n?rhi, tiainen, koskenkara ja naakka.

He pitiv?t neuvottelua kesken?ns?, miten olisi satakieli kostettava.

Kolmannessa t?ysi-istunnossa julisti varpunen:

- "Nyt tied?n keinon! Kuulkaas hyv?t yst?v?t! K?vin kaupungissa eilen, ja siell? oli laulajaiset!"

- "Mit? oli? Mit? oli?"

- "Min? en ymm?rr?", sanoi n?rhi.

- "Laulajaiset oli elikk? konserti".

- "Nyt min? ymm?rr?n", sanoi n?rhi ja oli niin ymm?rt?v?isen n?k?inen.

"Selitt?k?? kumminkin n?ille muille, mit? siell? tehtiin".

- "Siell? oli iso sali semmoinen, ja salin p??ss? korkolattia ja siin? iso joukko naisia ja miehi?..."

- "Mamseleita ja herroja, sit? kai tarkoitatte", sanoi v?st?r?kki, ojentaen itse?ns?, ja heilutti h?nt??ns?.

- "Niin juuri", jatkoi varpunen, "ja heid?n keskess??n oli muuan mustanuttuinen herra keppi kourassa, joka sill? viuhtoi ja vauhtoi, ja muut lauloivat, pit?en k?dess??n paperiliuskoja."

- "Nnnuotteja, n?hk??, hyv?t ihmiset", sanoi naakka.

- "Niin juuri", pitkitti varpunen, "ja kun he olivat laulaneet, niin kaikki kuulijat, joita oli sali t?ynn?, huusivat heille: hyvin, hyvin!"

- "Ent? sitten?"

- "Ei mit??n muuta."

-- "No mutta sallikaa minun olla niin rohkea ja tiedusta teilt?, hyv? herra", puhui koskenkara ja oli niin pistelev?isen n?k?inen, "mit?s koko t?m? teid?n kertomuksenne tarkoittaa eli meinaa. Min? en ymm?rr?".

- "Vai ette ymm?rr??" naurahti varpunen, joka aina on hyvin leikillinen herrasmies. "Tarkoitan sit?, ett? sopisi meid?nkin pit?? laulajaiset oikein miehiss?, ja jos niin teemme, niin sep? kumma, ett'ei satakieli h?pe? ja mene tipotiehens?. Ymm?rr?ttek?, herra koskenkara, nyt?"

- "V?hemm?ll?kin", sanoi j?lkimm?inen ja arveli, ett? varpunen on kovin olevinaan.

- "Min? heti arvaan teid?n meininkinne", sanoi naakka, "vaikka te toittekin ajatuksenne esiin noin vaan en general".

Naakka osasi franskaa, n?ette.

- "Min? ymm?rsin my?s", sanoi n?rhi, "ja olen valmis edist?m??n hyv?? asiata. M??r?tt?k??n vaan paikka ja aika."

- "Malttakaa", sanoi varpunen, "kaikki k?yk??n j?rjestyksess?."

Ja nyt tehtiin p??t?s t?mm?inen: kolmen p?iv?n per?st? kokoontuu koko joukko pappilan lehtimajaan antamaan laulajaisia. Koskenkaran ja naakan ja n?rhen pojat saavat airueina kulkea ymp?ri ja kutsua sinne kaikki linnut ja muut el?imet, jopa satakielenkin.

Heti senj?lkeen toimitettiin johtajan vaali suljetuilla lipuilla, mutta mik? oli seuraus: kukin sai yhden ??nen. Selv?? oli, ett? jokainen oli ??nest?nyt itse?ns?.

Arvalla valittiin sitten, ja varis tuli johtajaksi.

H?n ryhtyi heti virkaansa ja m??r?si mit? ??nt? kunkin tuli laulaa.

- "Varpunen ja koskenkara!" lausui h?n juhlallisesti, "te laulatte diskanttia."

- "Se on tietty", vastasivat n?m?.

- "N?rhi! te laulatte alttia ja kauniisti".

- "Kauniisti!" vastasi n?rhi.

- "Naakka muori! Tenori!"

- "Niin juuri, herra tireht?ri."

- "Ja, korppi, rakas puolisoni, baasi ??nt? laulaa."

- "Laulaa!" toisti korppi.

- "Pienet pojat ja tyt?t laulavat kukin vanhempainsa kanssa. T?st? tulee juhlallinen kan ... kom ... kuinka se olikaan, varpunen?"

- "Komedia!" pisti varpunen.

- "Ei suinkaan", huusi varis, "mutta kan ... kom..."

- "Kommervenkki sitten."

- "Oletteko te mielet?n vai pilkkaako teette? Mit? laulajaiset muukalaisella nimityksell? ovat? Sanokaa pian!"

- "Konserti."

- "Niin, t?st? tulee juhlallinen konserti."

- "Juhlallinen konserti!" huusivat kaikki.

Kolmen p?iv?n per?st? oli heid?n m??r? kokoontua, ja pian kului kolme p?iv??.

He tulivat aikaisemmin kuin vieraat, asettuakseen sopivaan asemaan.

- "Muistatteko nyt, mit? kunkin teist? tulee laulaa?" kysyi varis.

"Koskenkara ja varpunen! Mit? laulatte?"

- "Viiskanttia tietysti", sanoi koskenkara.

- "Diskanttia!" korjasi varpunen.

- "Se on sama, kunhan jotakin kanttia vaan on."

- "Ent?s te, n?rhi?" kysyi varis.

- "Min? laulan valttia."

- "Alttiahan se on, alttia, hyv? ihminen. - Naakka, ent?s te?"

- "Me laulamme huny?ri?."

- "Johan te olette p??st?nne piloilla! Tenoria! Pankaa mieleenne se.

Tenoria! - Rakas puolisoni! Mit? laulatte?"

- "Min? laulan aasin ??nt?."

- "Mitenk??" huudahti varis.

- "Aasin ??nt?", vastasi korppi rauhallisesti, "niinh?n m??r?sitte."

- "Sin? olet v?h?n tuhma", kiljasi varis. "Se ei ollut aasin ??nt?, vaan baasi-??nt?. Sano baasi, p?ll?!"

- "Paasi p?ll?", kertoi korppi. "Olikos nyt oikein?"

- "Sin? olet auttamaton", voivotti varis. "Kas niin, asettukaa kauniisti ja pian piiriin!"

- "Mill? alotamme?" kysyi varpunen. "Minun mielest?ni sopisi: 'Pois l?hde kanssain!'"

- "Eik?h?n ole 'kukkuu, kukkuu, kaukana kukkuu' parempi?" arveli koskenkara.

- "Ohoh!" sanoi naakka. "Lauletaanpas jotain saksalaista, esimerkiksi, ... esimerkiksi se kaunis laulu ... niin, taikka se toinen kaunis laulu."

- "Lauletaan vaan: 'Arvon mekin ansaitsemme'", arveli n?rhi.

- "Lauletaan sit? ja t?t? ja toista ja molempaa!" arveli varpunen jo v?h?n suuttuneena. "Kysymys on ensin, laulatteko unisono."

- "Mit?? unissanne? Niink? te sanoitte?" tiuskasi koskenkara.

"Luulisinpa..."

- "?lk?? pikastuko". sanoi varis. "Te ette ymm?rr? italiankielt?.

Minun mielest?ni olisi laulettava eri ??niss?."

- "Arvattavasti", sanoi naakka, "ja jokainen omaansa."

- "Ei suinkaan."

- "Mutta niin vaan lauletaan. Ymm?rr?n min?kin. Kukin omaansa, se on sanottu."

- "Mutta min? olen johtaja ja sanon: ei!"

- "Mutta min? en huoli teid?n kielt?misist?nne".

- "Te olette..."

- "Te olette..."

Ja ilmoittaakseen toisillensa, mit? he kumpikin olivat, k?viv?t varis ja naakka toistensa tukkaan. Pian ilmestyi molemmille puolue, ja yleinen tappelu oli jo alkaa.

Mutta samassa kuului l?heisest? lehdosta s?vel, kirkas ja raitis kuin kev?inen aamu, hele? ja sointuva kuin suloisin huilu. Se tunkesi syd?mmeen se ??ni ja tyynnytti siin? levottomuuden, ja kauas taasen lensi se poikki j?rven ja maan, ... kajahtaen j?lleen sinisen mets?n rinteelt?. Ja sit? seurasi toinen ja kolmas, yht? kirkkaita ja sointuvia nekin. T?m? oli kuin kutsumusta vain, kuin pyhityst? kuulemiseen. Sitten seurasi laulu. Maasta matalasta se alkoi, hiljaa, yksityisin ??nn?hdyksin. Se kertoi toimista t?m?n multaisen maan, kuinka v?h?p?t?isi? ne ovat, kuinka ahdasmielisi?. Mutta pian tulee taistelu. Ei viihdy mieli mullan rajoissa, se murtaa ne ja korkeammalle pyrkii. Yh? raikkaammin soi satakielen laulu ja yh? avarammaksi aukeni n?k?ala. Kaukana viel? siinsi jotain, joka sanoi: t?ss? on loppu, mutta pian sekin oli h?lvennyt; avarata, ??ret?nt? oli ymp?rill? kaikki... Syd?n se sykki nyt niin levollisesti, ja suloista rauhaa tuntui siin?. Mutta yh? raikkaammaksi k?vi s?velet. Yh? korkeammalle ne mielen veiv?t. Kaukaisista maista ne t?nne kertoivat, maista, joissa ei p?iv? laske, joissa ei ole vihaa, ei kateutta, ei puutetta, joissa ei myrsky milloinkaan k?y, joissa ei ole muuta kuin yksi, mutta se yksi on kaikki - se on rakkaus. Ja taasen muuttuivat s?velet hiljaisiksi, vienon vienoiksi ... kunnes taukosivat viimein, mutta kauan kuuluivat ne viel? syd?mmess?, ja siell? ne viel? aina kuuluvat.

Mutta varpunen ja korppi ja varis ja muut kadehtijat lymysiv?t piiloon. Heid?n oli h?pe?. He huomasivat nyt mit? satakieli oikeastaan on ja ett'eiv?t he milloinkaan voi niin korkealle p??st?. Heid?n oli niin tuskallista, ett? he meniv?t jokainen satakielen luo, tunnustivat pahat aikeensa ja anteeksi pyysiv?t. Satakieli syleili heit? ja rupesi nyt laulamaan niin iloisesti, niin iloisesti, ett? oikein tuntui hyv?lt? syd?mmess?.

Lehtimajaan oli sill? v?lin tullut pappilan v?ki.

- "Kuulkaa, kuulkaa noita ruladeja!" sanoi apulainen.

- "Suloista!" huokasi Helmi.

- "Kanaljaa!" kuiskasi provasti, "kanaljaa, kuinka kauniisti laulaa".

Mutta apulaisen rouvan syliss? lep?si pienokainen, avasi silm?ns? ja hymyili ?idilleen ensi kertaa. Kaikki olivat sin? iltana niin onnellisia.

PIISPAN ELLU.

Ulkona oli pyry-ilma. Vimmatusti riehui tuuli, pyrytt?en lunta joka haaralle, vinkuen ja vonkuen, ik??nkuin valittelisi, ett'ei sill? ole muuta runneltavana kuin viaton lumi vaan. Huimasti se hy?kk?eli vanhoihin koivuihin, jotka talven torkuksissa seisoivat Kivim?en talon etel?isell? nurkalla, huimasti se niihin hy?kk?si, mutta n?rk?styneen? vaan koivut latvojansa heilauttivat, niinkuin huiskaisee k?tt??n v?synyt vaeltaja tuimalle talon vahdille, joka voimatonna, jospa ?k?isen?kin, talon portailta h?nelle hampaitaan n?yttelee. Koivuilta lenn?hti tuuli talon kattoa tuhoamaan, koetteli ponnistaa koko hartiansa v?ell? r?yst??sen, ja jospa narahtikin saumanen siell? ja t??ll?, niin vankkana kumminkin seisoi malkainen katto: sen oli vanha vaari itse muinoin naulannut. Aittaan sy?ksi tuima tuuli sielt? ja koetti ryskytt?m?ll? saada ovea auki, mutta yht? turhaan. Ja nytp? se, vimmoissansa ja h?peiss?ns? turhista yrityksist??n, kaksinkertaisella raivolla rynt?si j?lleen lumeen ja pieksi ja ry?pytti sit? niin ankarasti, ett? se sakeana savuna vaan kohosi yl?s t?hdett?m?lle taivaalle. N?ytti silt? kuin olisi tuuli tahtonut kaiken vihansa purkaa t?t? voimatonta olentoa kohti. Niinh?n tekee usein ihminenkin. Suuttumuksensa ja vihansa h?n usein nostaa heikolle ja v?h?v?kiselle, ja ken voi laskea kaikki ne kiroukset ja sadatukset ja ly?nnit ja salaiset vihan murhat, joita viattomat ja raukat ovat tuommoisissa tiloissa saaneet k?rsi?!

Kova oli ulkona pyry.

Suloiselta tuntuu matkamiehest? p??st? tuommoisesta Herran ilmasta l?mp?iseen tupaan. L?hde, yst?v?ni tuiskusta ja myrskyst? Kivim?en suureen perheentupaan. Kuinka herttaista siell? on! Iso pystyvalkea palaa takassa, ja iloisesti r?iskiv?t ja paukkuvat kuusipuut, kirkkaasti valaisten koko ison tuvan ja kimallellen akkunain pieniin ruutusiin, jotka pyry on pukenut koreaan kukkaseen. Takan edess? istuvat pirtin asujamet. Ken siin? reen kaulaita veistelee, ken kirvesvartta vuolee; ken taasen rukkia iloisesti hyrryttelee. M??r?n per?isesti k?yd? raksahtelee vanha sein?kello, vingahtaen voiteen puutteessa joka toisella lerkkauksella. L?hinn? valkeata lattialla viruvat talon uskolliset vartijat, Kiiski ja K?py, tuon tuostakin raottaen silmi??n, ik??nkuin vakuuttaakseen talonv?elle, ett? heid?nkin on varsin hyv? olla l?mp?isess? pirtiss?. Mutta uunille on kiivennyt kiilusilm?inen vanha kissa, jolle ties mist? syyst? on annettu pulska Pekon nimi.

Hiljaista on kaikki, tyynt? ja rauhaa.

Ken arvaisi, ken hennoisi sortaa t?m?n rauhan ja tyyneyden? Kuinka uskaltaisi tylyys ja pahuus saada jalansijaa t?ss?? Voi, hyv? yst?v?ni! Mik?s olisi hauskempaa kuin toimittaa sinulle, matkamiehelle, t?ss? ravitseva illallinen ja sitten pehmoinen olkivuode, johon herttaisena virtana valuisi l?mmint? takan hiiloksesta, ja johon sinut uneen tuudittaisi vanhan kellon vingahteleva raksutus ja sirkan iloinen laulu! Mutta kertojan on t?ytt?minen velvollisuutensa. H?nen on kertominen sinulle totuus, joka kenties h?iritsee leposi. Jos tahdot kuulla kertomukseni loppuun asti, niin y?vy t?h?n taloon; ellet, niin l?hde y?n selk??n ja jatka matkaasi.

Perimm?isen?, uunin ja sivusein?n v?lisess? nurkassa istuu muuan vanha, k?ykkyselk?inen ukko, virsua kutoen. Kuka h?n on? Mik? h?n on? Mist? h?n on? - Turhia kysymyksi?. Sit? ei tiennyt kukaan. Vanhat vaarit tiesiv?t kertoa tuosta kahdeksankymmenen talven painamasta ukosta kaikenlaisia h?m?ri? tarinoita. Kuka tiesi h?nen ennen muinoin olleen varakkaan talollisen; kuka taas sanoi kuulleensa h?nen muinoisina aikoina rehennelleen aimo kauppiaana, suurena summamiehen?. Muutamat harppasivat tarinoissaan jo liiankin pitk?lle; kertoivat n?et ukon ennen muinoin akatemiankin ovia aukoneen. Oli h?n muka jo puus?kiss?kin paukutellut, mutta joutui sitten sanasotaan hengellisiss? asioissa itse korkea-arvoisen piispan ja konstorinkin kanssa, ja siit? syyst? kiellettiin h?nelt? papiksi vihkiminen. Nuo nyt olivat kaiketikin pelkki? juttuja, mutta v?h?n sinnep?in ja paremmalla todenn?k?isyydell? oli kertonut Kivim?enkin vanha vaari vainaja, harvasanainen, juureva ukko, joka ei milloinkaan per?tt?mi? haastellut. N?in h?n oli jutellut:

Oli kerran l?heiseen kestikievariin tullut muuan muukalainen, joka ei osannut maan kielt? ensink??n, ja jonka puheesta ei kukaan saanut selkoa. Mutta olipa t?m? ruotu-ukko kumminkin v?h?n p??ssyt h?nen asiansa perille. Mit? kielt? he olivat kesken?ns? haastelleet, siit? k?vi kovin erillaisia arveluita. Nimismies oli vakuuttanut, ett'ei se ruotsia ollut; h?n muka tunsi ruotsinkielen paremmin kuin pappi pipliansa. K?r?j?kirjuri, vanha patajuoppo, oli vannonut monet valat, ett'ei se ollut ryss?? eik? ranskaakaan, sill? niit? kehui h?n pudottavansa kuin turkin hihasta. Vihdoin oli lukkari ratkaissut asian ja juhlallisesti selitt?nyt, ett? se oli ollut Paapelin ja Papylonian v?list? murretta, jota puhutaan Mesopotamiassa Punaisen meren rannalla.

Mik? t?m?n ruotulaisen oikea nimi oli, - ei siit?k??n oltu selvill?. Olihan sen provasti vainaja kerran sanonut, mutta muutamat muistivat sen olevan jotakin semmoista kuin Linkvorssi, toiset olivat taas kuulleet sen olevan R?mper. Pit?j?ll? oli h?n tunnettu vaan nimell? Piispan Ellu.

Semmoinen oli t?m? vanhus. Kenties ja varmaankin oli h?nenkin el?m?ss??n ollut iloisempia hetki?. Mutta ne ajat olivat olleet ja menneet. Ruotuvaivaisena vaelsi h?n nyt talosta toiseen, kutoen verkkoja ja virsuja. Hiljainen h?n oli; usein ei p?iv?kausiin kuulunut h?nelt? sanaakaan. V?list? vaan kuului h?n hyr?ilev?n virren v?rssy?, aina yht? ja samaa. Siihenk? sitten lienev?t kaikki ukon muistot ja rauenneet toiveet, murheet ja kaipaukset olleet suljettuina. T?t? h?n hyr?ili:

Min? vaivainen mato ja matkamies

Mont' vaarallist' vaellan retkee,

Is?nmaat' etseiss?n' t?ss? tiess'

Enk' l?yd? levon hetkee.

Nurkumatta teki h?n mit? k?skettiin, nurkumatta kuuli h?n monet kovat sanat, joita tuommoinen koditon raukka maailmassa aina saa kuulla. Ja t?m? ihmetelt?v? k?rsimys ja n?yryys se vaan yllytti ihmisten pahuutta h?nt? kohtaan. Niin suurten kuin pientenkin hauskimpana huvituksena oli tehd? h?nelle kiusaa ja ivata h?nt?, mies se, joka parhaiten osasi. Siin? se maailman kataluus ilmaantuu, ett? kukin, kehnoin kehnoistakin, luulee olevansa oikeutettu tekem??n pahaa semmoiselle, jolta h?n ei pelk?? vastarintaa. Pieneksi palleroksi ihminen usein kyyristyy voimallisempansa edess?, mutta puoltaan pitemm?ksi h?n ojennakse, kun vastassa on v?et?n olento.

Ei t?m?k??n ilta mennyt ilman ilkeytt?. Talon rengit ja piiat, jopa is?nt?kin, k?viv?t hampaitansa hiomaan ukolle.

- "No, kuinka nyt mestari oikein jaksaa?" kysyi Mikko.

- "Eik?s mestari tykk??, ett? ilma nyt on oikein helsingin kaunis?" jatkoi Eeva piika.

- "Olikos silloinkin niin kaunis ilma, kun mestari lehm?n selj?ss? ratsasti Turun akatemiaan?" kysyi Paavo is?nt?.

Vastoin tavallisuuttansa k??nsi ukko p??t?ns? v?h?n kallelleen, ik??nkuin kuunnellakseen jotakin, ja vastasi hiljaa, aivan kuin itsekseen:

- "Sudet ulvoo."

T?m? odottamaton vastaus sai pilkkaajat v?h?ksi aikaa vaikenemaan.

Mutta pian rohkasivat he itsens? j?lleen.

- "Kuinka te sanoitte, korkeasti oppinut maisteri?" kysyi yksi.

- "Etk?s s? kuullut?" selitti Paavo. "Niinh?n mestari sanoi, ett? siat ulvoo."

- "Vai niin?" sanoi Maijastiina. "Mutta oppikos mestari Turun akatemiassa sian villoista silkki? kehr??m??n?"

Yleinen nauru palkitsi t?m?n verrattoman sukkeluuden. Mutta hiljaisena istui Piispan Ellu nurkassaan, niinkuin ei pilkat olisi h?nt? t?ht?illeetk??n. T?m? k?vi viimein pilkkaajain sapelle, ja siksip? alkoi uusi herjausten ja typer?in komppain tulva tulla poloisen p??lle.

- "Niin, niin", jatkoi Mikko, "sian villoistahan mestari itselleen kopankin kutoi, saman kopan, jonka mestari selk??ns? s?lytti kun saarnaamaan meni..."

- "Ja saarnasi ja vaarnasi Paavalin roimahousuista."

- "Niin, ja siit? kuinka mestari viimein joutui Poriin, jossa h?nt? vedettiin pitkin torii". N?in virkkoi Eeva piika, menness??n p?revalkealla l??v??n lehmi? lyps?m??n.

- "Onkos mestari aivan umpikuuroksi k?ynyt?" tiuskasi viimein Paavo, ly?d? l?p?ytt?en Ellua olalle. Ly?nti oli tavallista kovempi. Ukko v?r?hti, vaan ei viel?k??n virkkanut mit??n. Hiljalleen vaan rupesi kaivamaan taskustansa ainoata yst?v??ns? ja lohdutustansa - tupakkikukkaroa. T?m?n huomasi Paavo ja kuiskasi jotakin pienen Antti poikansa korvaan.

Antti poika n?kyi ymm?rt?neen is?ns? kuiskauksen. H?n hiipi salaa Ellun taakse, ja juuri kuin ukko oli saanut rakkaan tupakkimassinsa esille ja oli juuri pist?m?isill??n piippuun, sy?ksi Antti h?nen luokseen, sieppasi kukkaron ja heitti sen tuleen.

Tuo nyt oli jo muittenkin mielest? sent??n liikaa. Ei se ket??n naurattanut. Paavo is?nt? se yksin vaan koetti nauraa, mutta h?nenkin naurunsa oli v?kin?ist?.

Ellu istui h?mm?styneen?, v?liin katsellen tyhj?? piippunys??ns?, v?liin palavata villaista kukkaroansa. V?hitellen alkoivat kumminkin ukon kasvot tulistua, silmiss? v?lk?hti yksi ja toinen tuima leimaus. H?n nousi seisoalleen, oikaisi pitk?n vartalonsa ja l?i Paavoon tyynen, mutta paljon puhuvan katseen. Takkavalkea paistoi ukon kasvoille, joita harmaat hapset reunailivat. H?n oli peloittava ja samalla kaunis t?ll? hetkell?, tuo kaikkien ivaama ruotulainen. Kaikki tunsivat jonkinlaista ahdistusta. Ei ollut kenenk??n oikein hyv? olla. Antti poika s?ik?hti tekoansa ja sy?ksi ulos. Ellu astui verkalleen Paavoa kohti. H?nen silm?ns? iskiv?t tulta, nyrkit olivat kovasti puristetut. Paavo per?ytyi pari askelta.

- "Miksis minulle t?m?n teit?" kysyi Ellu.

Paavo ei osannut vastata, vaan per?ytyi yh? kauemmas.

Mutta vakaasti l?heni h?nt? Ellu. Suuttumus asui nyt h?nen jok'ainoassa j?ntereess??n, ja pahaenteinen vaahto kuohui suunpieliss?.

- "Miksis minulle t?m?n teit?" kysyi h?n uudelleen, hammastaan purren ja h?nen ??nens? vapisi.

Tuommoisena ei ollut Ellua viel? kukaan n?hnyt. ??nett?m?ss? kauhussa pakeni naisv?ki nurkkiin. Jo nosti Ellu k?tens?. Tuossa k?dess? oli ennen ollut tavaton voima, sen n?ki viel?kin, ja vavahtelematta se nytkin uhkasi, - yksi ainoa silm?nr?p?ys viel?, niin Paavo on veriss??n maassa. Mutta ennenkuin tuo uhkaava k?si enn?tti pudota pilkkaajaan, kuului parkahdus pihalta. Koirat ry?ps?htiv?t tilaltaan ja hy?kk?siv?t ovea kohti. Samassa kuului kolinaa porstuasta, ovi aukeni, ja Eeva piika sy?ksi sis??n, vaaleana kuin kuolema.

- "Herra Jumala!" kiljasi h?n tupaan tultuaan, ja vaipui lavitsalle, voimatta sanaakan sanoa enemp??.

Ellun k?si hervahti alas. Kaikki riensiv?t Eevan luo.

- "Mit? nyt? Mit? nyt? Puhu, Eeva!"

- "Voi hyv? Jumala! Antti..."

Nyt muistettiin Antin karanneen ulos, kun oli heitt?nyt Ellun tupakkikukkaron uuniin.

- "Mik? on Antin?" kiljasi pojan ?iti ja tarttui kiivaasti Eevan k?teen. "Sano miss? on Antti?"

- "Susi ... susi ... susi vei Antin," sai piika parka viimein sanotuksi.

Kovin kiljasi silloin naisv?ki Kivim?en pirtiss?, mutta kamalin kaikista oli ?iti paran parkahdus.

Paavo vaaleni eik? osannut muuta sanoa kuin: "Jes'siunatkoon".

Eeva jatkoi:

- "Min? n?eth?n tulin l??v?st? ja olin juuri p?nkitt?m?ss? ovea kiini ulkoa p?in, kun n?in Antin juoksevan porstuvasta pihalle. Keskell? pihaa oli suuri kinos, ja siihen kompastui poika parka. Samassa hypp?si l??v?n nurkan takaa susi h?nen kimppuunsa. Min? luulin ensin sit? Kiiskiksi, mutta pian kiljasi Antti, ja heti rupesi peto raastamaan lasta pois. Silloin min?..."

Eevan kertomuksen loppua ei en?? kukaan kuullut. Susi oli vienyt lapsen: siin? oli syyt? kyll? yleiseen h?mm?stykseen.

- "Per??n joka henki!" huusi Paavo, "niin monta kuin teit? on!"

Nousi suuri h?ly ja kiire.

Siin? otettiin alas sein?lt? vanha kiv?ri ja luodikko, ja ne olivat tietysti ladattavat; turkit oli saatavat p??lle ja rukkaset k?teen. Kas niin, joltakulta oli unohtunut kirves; se oli saatava s?ngyn alta, j.n.e. Kallis aika kului sill? v?lin kulumistaan.

- "Annas kun min? otan mukaan Ellun kirveen", sanoi Mikko, tavoittaen sit? sein?lt?, johon Ellulla aina oli tapana panna kirveens?. Mutta sit?k??n ei ollut paikoillaan.

Saavuttiin viimein ulos pihalle. Keskell? pihaa oli lumi pahoin ry?pytetty; siin?h?n susi ensinn? oli Antin kimppuun k?ynyt; siit? l?ksiv?t j?ljet suoraa p??t? Alhokaisen niitty? kohti.

- "Suksille joka mies!" komensi Paavo.

Uusi h?lin?. Aitan seinuksella olivat sukset, mutta kun kaikki ryyk?siv?t ottamaan niit?, niin ne sekaantuivat. Kuka siin? kaipasi sivakkaansa, kuka lyly?ns?; kelt? oli sompa sauvasta irti ja siit? piti p?ivitell?.

Mutta kallis aika se sill? v?lin kului kulumistaan.

Antti parka! Kauaksi on peto enn?tt?nyt sinut vied?. Tuonne poikki Alhokaisen niityn se on rient?nyt kohti Savijokea; yli joen se on juossut ja viimein kadonnut saaliinensa Keritynvaaran kumisevaan korpeen. Poloinen Antti!

Viimeinkin l?ksiv?t miehet liikkeelle tuoreita suden j?lki? my?ten.

Molemmin puolin niit? n?kyiv?t selv?sti kahdet koiran j?ljet. Kiiski ja

K?py olivat niinmuodoin apuna, ja t?m? rohkaisi miestenkin mieli?.

Omituinen, kamala kuva: talviy?n? joukko miehi? ulkona lakealla lumikedolla. ??neti he siin? hiiht?v?t, syd?mmess? kouristava tuska: susi on vienyt lapsen. Ei rohkene is? poloinen pyyt?? kelt??n lohdutusta; ei rohkene kukaan lausua h?nelle lohdutusta, sill? tiet?m?tt?miss? oli lohdutus per?ti. Hiiht?k??, hiiht?k??, te ?iset kulkijat, pankaa viimeisetkin voimanne liikkeelle, sill? j?ljet k?yv?t yh? ep?selvemmiksi; pian ne haihtuvat kokonaan. Miten osaatte sitten seurata petoa, joka on ihmislapsen vienyt? V?h?inen toivo alkaa sent??n koittaa; tuolta kirkastuu jo pohjoisen taivas, pyry taukoaa, kenties eiv?t menek??n j?ljet aivan umpeen. Tuolta haamoittaa v?h?n jo kuunkin sakarat. Hiiht?k??, ?iset kulkijat, hiiht?k??, pankaa kaikki voimanne liikkeelle!

- "Eik?s tuolla n?y jotakin mustaa?" kysyi ?kki? Mikko renki, viitaten pient? Rantam?ki nimist? t?rm?? kohti, joka on Alhokaisen niityn p??ss?, ja jonka toinen rinne laskee jyrkk?n? ?yr??n? Savijokeen.

H?nen sanansa sattuivat kuin s?hk?kipin? jokaiseen. Kaikki t?hyst?m??n. Ja aivan oikein. V?h?isell? aholla Rantam?en t?npuoleisella rinteell? n?kyi jotakin mustaa. Ensin se oli kuin yksi ainoa esine, vaan mit? l?hemm?s tultiin, sit? useammaksi esineeksi selkeni himme? haamu. Mit? ne ovat? Onko lapsikin siin?? Hengiss?k? viel? vai kuolleena? N?m? kysymykset sinkoilivat salaman nopeudella miesten ajatuksissa, ja notkeammasti taas polki jalka susta, ja yh? pitemm?n matkan p??h?n teki sompa j?lki? lumeen.

Suoraan kohti ahoa he t?yttiv?t; pedon j?lki? ei en?? olisikaan voinut seurata, sill? yh? himme?mmiksi ne olivat k?yneet ja viimein melkein kokonaan h?lvenneet.

Verisen? oli Rantam?en v?h?inen aho, ja nelj? esinett? virui siin?. Kaksi isoa sutta potkeili siin? viimeisiss? henkitoreissaan, mutta l?hell? heit? loikoivat Kiiski ja K?pykin henget?nn?. Taistelu oli n?ht?v?sti ollut tuima, sill? pahoin revittyin? olivat niin koirat kuin pedotkin, ja ruskeaksi oli veri painanut ahon valkoisen hurstin. Armoton oli taistelu ollut, sill? Kiiski oli viel? kuollessaankin tarttunut vihollisensa takajalkaan ja yh? viel?kin piti sit? suussaan.

Mutta miss? lapsi, miss? lapsi?

Neuvottomina, s?ik?hdyksiss??n seisoivat miehet hetken aikaa. Mihin oli lapsi saanut? Oliko Antti paennut petojen ja koirain taistellessa? Ja mihin? Vai oliko petoja ollut useampia kuin kaksi, ja olivatko muut raastaneet lapsen edemm?ksi? J?lkimm?inen seikka oli luultavampi. Mutta minnep?in oli nyt l?hteminen? J?ljet olivat kadonneet; koirat kuolleet: kuka nyt neuvoo ja opastaa oikialle tielle? Taivas oli t?ll? v?lin kirkastunut kokonaan; tuisku oli tauonnut ja puolikuu paistoi talviseen y?h?n. Te kaukaiset t?hdet ja sin?kin, kuu, - voi kuinka te olette tunnottomia, kuinka kylmi? te olette! Tyynesti katselette te vain t?h?n parveen, joka on l?htenyt pelastamaan ihmislasta! Katseletteko samalla kylm?ll? katseella onnellisia sek? onnettomia, iloa sek? surua? Samoinko katselette ?iti?, joka tuudittaa lastaan syliss??n, ja is??, joka talvisena y?n? hakee lastansa suden kynsist?? Voi teit?, te y?n kylm?t t?hdet!

Vaaleana seisoi Paavo verisell? aholla, sanomaton h?t? ja omantunnon vaiva rinnassaan. H?nh?n se enimmin oli pilkannut vanhusta ja juuri kuin oli pilkkansa korkeimmilleen saanut, silloin oli susi vienyt h?nen lapsensa, jota h?n juuri oli v?likappaleena k?ytt?nyt pahaan aikomukseensa. Mutta olihan h?nen pilkkansa sent??n - niin arveli Paavo v?liin - sent??n jotenkin viatonta; pitik? h?nen nyt saada niin hirmuinen rangaistus siit?? Taivaan Jumala, kuinka kovin sin? sent??n rankaiset minua, heikkoa ihmist?! N?m? ajatukset lenteliv?t Paavon p??ss? monta kertaa nopeammin kuin mit? me olemme enn?tt?neet kertoa.

Ja h?mm?stynein? tuossa nyt seistiin.

Miehet nousivat v?hitellen Rantam?en huipulle ja rupesivat neuvottelemaan kesken?ns? mit? nyt tehd?. Suoraan pohjoista kohti aleni, niinkuin sanoimme, m?en rinne alas Savijokeen, jonka toisella puolella alkoi Keritynvaaran kolea korpi, oikea susien tyyssija. Vasemmalla taas kulki mets?tie, jonka toisella puolen oli Savijoki ja toisella avara suo, jota sanottiin Hirvenr?meeksi, autio ja kamala tienoo sekin, jommoista my?skin hakee harmaja hukka. Minne nyt oli susi tiens? ottanut; korpeen vai suolleko?

Muutamat ehdottivat, ett? l?hdett?isiin Keritynvaaran korpeen, toiset taas arvelivat suden karttaneen jokea ja menneen r?meelle. Useimmat kumminkin kannattivat sit? mielt?, ett? susi oli rient?nyt joen yli korpeen. Niinp? viimein p??tettiinkin kiiruhtaa sinne, siin?kin toivossa, ett? susi viimeinkin v?syy raskasta taakkaa kantaessaan ja hiljent?? juoksunsa, jolloin suksimies sen kyll? saavuttaa. Oltiin juuri ruveta laskemaan alas Rantam?en jyrkk?? rinnett?, kun ?kki? Hirvenr?meelt? kuului kamala ulvaus, johon pian kaikumalla vastasi koko pohjoinen korpi. Seh?n oli ilmeisesti suden ulvonta. T?m? muutti miesten suunnan, ja niinp? l?hdettiin vasemmalle ja riennettiin, mik? jaksettiin, joen ja suon v?list? tiet? eteenp?in.

Kauan hiihtiv?t miehet mets?tiet?, siin? toivossa, ett? susi, kerran tielle p??sty?ns?, mieluummin pysyttelekse siin?, varsinkin kun lunta on paljon ja pedolla raskas saalis kannettavana.

Oli jo monta tuntia hiihdetty yht?mittaa ilman v?hint?k??n lepoa, paitsi mit? Rantam?ell? oli hetkeksi pys?hdetty. Vihdoin rupesi jo toivottomuus saamaan valtaa: mit?p?s jos susi sittenkin oli l?htenyt pohjoiseen, Keritynvaaran korpeen? T?m?n toivottomuuden toveriksi liittyi pian toinenkin vaarallinen vihollinen, nimitt?in uupumus, ja n?m? toverukset ne yllyttiv?t toisiaan. Mikko rupesi j??m??n muista.

- "Kas Mikkoa, huonoa miest?!" sanoi Pekka renki pilkallaan. "Joko v?syy mies n?in pian?"

T?m? oli kipe? loukkaus ylpe?lle Mikolle.

- "Mokomiakin miehi?!" tiuskasi h?n. "Hiihdettiin sit? ennen Aunuksessa vuorokausikin umpeen, uupumatta. Luulettepa jo joitakin olevanne".

- "Niin, mahdoit Aunuksessa kaalullakin ajella; kukapas sit? oli n?kem?ss?? Mutta t??ll? vaan eiv?t sivakat suju miehen alla. Hyv? on puhua Aunuksesta."

Kuinka vaikeata, kuinka sanomattoman vaikeata on ihmiselle oman vikansa ja heikkoutensa tunnustaminen. Tarvitaan todellakin suurta siveellist? lujuutta ja voimaa, ennenkuin kyet??n tunnustamaan oma vika. "Min? olen v??r?ss?," - kas siin? lause, joka ei tahdo hevill? hellit? ihmisen huulilta. Min? tunnen olevani v??r?ss?, omatuntoni sen minulle sanoo, enk? min? voi sen ??nt? vastustaa. Min? olen v??r?ss?, mutta minusta puuttuu siveellist? rohkeutta tunnustamaan sit?. Mit?p? sanoisikaan maailma, jos min? tunnustaisin noin suoraa p??t?? He sanoisivat minua heikoksi olennoksi; sanoisivat, ett? minulta puuttuu luonteen lujuutta. Ainoastaan se, joka viimeiseen asti jaksaa pit?? ??nt? ja puoliaan pidell?, - ainoastaan se on maailman silmiss? luja mies. Eik? maailma kumminkaan tied?, kuinka paljon tuo luja mies on tinkinyt omantuntonsa kanssa, kiekaillut ja kiemuroinut sen edess?, ja viimein saanut sen ??nen vaikenemaan. H?n on luja mies ja miesten mies.

Katala maailma...

Niinp? nytkin. Jokainen tunsi sanomatonta v?symyst?, mutta ei kehdannut kukaan sit? ensimm?isen? tunnustaa, sill?: mit?s olisivat muut siit? sanoneet? Mikko oli ensimm?isen? j??nyt v?h?n j?ljelle, - ja voi kuinka helppo nyt oli jokaisen osoitella h?nt? sormellaan! H?nh?n se oli heikko mies; me muut sit? vastoin kest?mme, niin, kest?mmeh?n me, vaikk'ei Mikko kest?.

- "Mahtoi se Aunuksen maa vaan olla oikea ihmemaa", jatkoi ivaansa Pekka. "Kyll? maar meid?n Mikko siell? noidankin luudilla ratsasteli vuorokauden ihan umpeensa. Paha vaan, ett'ei se Aunuksen voima vaikuta t??ll? Suomen puolella, koskapa miehen s??ret hetkuu jo lyhyell?kin taipaleella."

- "Vaiti!" tiuskasi Mikko. "Vaiti, ellet tahdo maistaa somman suoveroa."

- "Onko sekin Aunukselaista?" virkkoi Paavo.

- "Pitk? lienee, veikkonen, matka sinulla t?nne, kun olet virstan p??ss? aika miehist?", liitti Pekka.

Mikko tunsi kasvonsa tulistuvan. Loukattu ylpeys, syyt?s valheesta ja heikkoudesta saivat h?ness? veren liikkeelle. H?nen suonensa paisuivat, k?si tarttui tempoellen sauvaan ja huimasti kiljasi mies:

- "Pois alta, pelkurit!"

N?in sanottuaan ponnisti h?n voimansa. Narahdellen vonkui luminen tanner, kun huimap?isen? sustansa polki suuttunut mies.

- "Pois alta, pelkurit!" kiljasi h?n, niin ett? kumahtelivat Hirvenr?meen satavuotiset hongat. Ja niin kiiti mies muitten ohi, kuin kiit?? jalo juoksija ohitse kuormaa vet?v?n juhdan; kiiti kuin kiit?? immen aatos ohitse vanhuksen hiljaisen mietteen.

- "Pois alta!" kiljasi h?n viel?, vaikka jo oli j?tt?nyt kauaksi j?lkeens? h?mm?styneet kumppalinsa.

Tuolla h?n nousee jo toista vastam?ke?, ja huuhkajana vaan huhuilee r?me h?nen huudoistansa:

- "Pois alta, pelkurit!"

Eik? jaksa en?? laskeutuva kuu valaista huimasti kiit?v?n miehen yh? pienenev?? kuvaa.

- "Hiiht?? kuin Lappalainen", virkkoi Paavo verkalleen.

- "Hiiht?? peijakas", liitti Pekka h?peiss??n.

Yh? hiljemmin ja hiljemmin seurasi muu joukko uljasta suksimiest?. Uupumus rupesi jo todenteolla lannistamaan miesten sek? voimaa ett? rohkeutta. Verkalleen vaan laahasivat v?syneet jalat suksia per?ss??n ja - miss? oli lapsi, miss? rauha v?syneelle sielulle ja mielelle? Tuolta kaakon puolelta taivasta rupesivat jo t?hdet himmenem??n. Kylm? oli yltynyt korkeimmilleen. T?m? tiesi aamun l?henemist?. Vaan ... mik? n?kyy tuolla m?en alla j?lleen mustaa. Susiko se on vai muu olento?

Viel? kerran j?nteytyv?t miesten hermot. Viel? kerran ponnistetaan... Pian ollaan oudon esineen luona. Se on Mikko, joka ponnistuksensa ylenpalttisuudesta on vaipunut maahan, tuskin hengitt?en en??. H?nen viereens? laskeutuvat muutkin miehet, v?synein?, n??ntynein?, l??h?tt?en kuin hirvet, jotka ankaran mets?st?j?n ajamina vihdoin ovat p??sseet salaiseen saloon, jossa n??ntynein? pys?htyv?t henke?ns? vet?m??n. Vaan kas, jopa avaa Mikko silm?ns?. H?n huomaa joukon ymp?rill??n. Suuttumuksen tuli leimahtaa viel? kerran h?nen silmiss??n, h?n kohotakse kyyn?sp??ns? nojaan ja sanomattomalla ylenkatseella virkkaa:

- "Pelkureita te olette!"

Sen sanottuaan vaipui h?n tunnottomana maahan. Ja tuossa nyt istuu lumihangen pehmoisella vuoteella hiiht?j?in parvi. Kaakon taivas rusoittaa jo, ja pian on lyhyt-ik?inen talven aurinko noussut taivaalle. Virstan p??ss? tuolla kuumoittaa jo Somperin suuri kyl?, josta en?? on puoli peninkulmaa kirkolle: - asuttuja seutuja kaikki tyyni. Susi niinmuodoin ei ole l?htenyt n?ille tienoin. Poloiset hiiht?j?t! Turhaa on ollut vaivanne ja puuhanne. Keritynvaaran korpeen peto vainenkin oli piiloittunut. Herra Jumala! Oletko sittenkin sallinut lapsen joutua petojen saaliiksi? Ovatko koko y?n ponnistukset ja puuhat olleet aivan turhia!

Mutta mik? joukko se on, joka l?henee tuolta id?n puolelta hiiht?j?in ?sk?ist? tiet?? T?nne t?ytt?? tuo parvi.

Keit? he ovat? Niin, siin? on Kivim?en naisv?ki...

Tuonevatko he jotakin lohdutusta, virvoitusta v?syneille miehille. Onko lapsi pelastunut ihmeen kautta pedon kidasta, ja sit?k? tietoa he nyt tuovat?... Vaan ei! Heid?n tulonsa on tuskan tulemista lis??n uupuneisin mieliin.

- "Miss? Antti?"

Niin kysyy tulijain ep?toivoinen parvi.

Eiv?tk? voi heille vastata sanaakaan miehiset miehet, joihin naiset, ja etup??ss? Antin ?iti, olivat niin paljon luottaneet.

Talvinen aurinko nousee ja valaisee tuskaa ja kyyneli? Kivim?en talon v?ess?, joka nyt sanakaan virkkaamatta istuu Hirvenr?meen rinteell?. ?iti yksin se ei voi tuskaansa hillit?. H?n valittaa ja vaikeroi; syytt?? itse??n ja syytt?? muita. Onhan se ihmiselle jonkunlainen lohdutus, ett'ei h?n yksin??n ole pahaa tehnyt, vaan ett? muitakin l?ytyy samaan syntiin vikap?it?. Ja silloin salainen ??ni kuiskaa ihmisen korvaan: kyll? tuo toinen on enemm?nkin rikkonut kuin sin?; ei sinun tekosi niin kovin kamala olekaan. Niin ?itikin t?ss?.

- "Voi kuitenkin, voi kuitenkin! Voi minua poloista piikaa!" niin h?n vaikeroi, ruumistansa heilutellen. "Oma huolimattomuuteni saattoi lapseni suden suuhun, pedon raadeltavaksi. Miks'en min? onneton pit?nyt parempaa vaaria omasta kohtuni hedelm?st?, omasta silm?ter?st?ni? Mit? sanon min?, vaivainen, Herralle Jumalalle, kun h?n viimeisen? p?iv?n? vaatii minulta tili? ja kysyy: kussas on poikasi? Voi minua!"

Ja ep?toivoisena ?iti parka oikein tukkaansa repi.

- "Ja miksik?s sinunkin", jatkoi h?n, k??ntyen miehens? puoleen, "miksik?s piti sinunkin yllytt?? poikaa pahantekoon? Eik?s ollut kyll?ksi, kun itse pilkkasit tuota poloista Ellua? Piti n?et viel? viatonta lasta k?ytt?? v?likappaleena! Ja voi suakin Eeva parka? Etk?s voinut karata suden kimppuun tai kumminkin huutaa kovasti, niin olisi peto kukaties s?ik?ht?nyt ja j?tt?nyt lapsen? Siin? vaan mielet?nn? katsoa tuijotit ja annoit lapsen suoraa p??t? surman suuhun. Ja kyll?p? tekin vaan olette miehi?", valitti h?n, hiiht?jiin katsoen, "peninkulmia hiihd?tte ihan v??r?lle tolalle! Olisihan teid?n pit?nyt ymm?rt??, ett? susi oli suoraa p??t? t?ytt?nyt korpeen, jossa se nyt par'aikaa... Voi minua poloista piikaa! Hulluksihan t?ss? ihan tulee vaivainen vaimo! - Ja pitip?s vaan n?et sudenkin sattua pahimpaan aikaan pihalle. Voi hyv? Jumala! Miksis sallit sen juuri silloin tulla sinne? Olisithan Sin?, kaikkivaltias kun olet, voinut est?? petoa; olisi tullut se pikkuista my?hemmin, niin olisi Antti poika nyt elossa. Siksik?s Sin? minulle lapsen annoit, ett? sallisit sen joutua noin hirmuiseen kuolemaan? Voi, miksis Sin? annoit lapsen ja nyt niin armottomasti sen j?lleen ry?stit!"...

- "Vaiti, vaimo!" huudahti viimein Mikko. "Syyt? itse?si, syyt? meit? kaikkia, mutta ?l? synti? tee, ?l? laita Herran Jumalan t?it? ja teit?! Ja mit?s me nyt t?ss? istumme kuin nuolen ly?m?t? Kotia miehet nyt ensin ja sitten pannaan toimeen yleinen ajo; mies talosta ja kaksi paraasta, ja niin l?hdet??n ajamaan petoa per?st? ja ajetaan vaikka Pohjanlahden rantaan asti, mutta tapetuksi meid?n pit?? se saada. Ja jos vaikka uupuisitte te muut joka mies, niin en aio v?h?ll? hellitt?? min?. Ellen min? palaja t?lt? matkalta tapetun suden kanssa, niin en en?? milloinkaan tahdo n?hd? H?meen kaunista maata, vaan l?hden takaisin Karjalaan. Siell? Aunuksen rajoilla yksikin korpi s?ps?htelee, kun kontio vihelt?? pitk?n huikean vihellyksens?. Siell? on miehen hauska temmelt??, kun kaatuneen n?reen alta p?ll?ht?? lumi, ja kontio p?rr?isen? k?y painimaan miehen kanssa."

Niin puhui Mikko. Uljaalta ja kauniilta n?yttikin t?m? nuori solakka

Karjalan poika. ?sk?isest? uupumuksesta ei ollut en?? j?lke?k??n.

Suorana h?n tuossa seisoi, s?ihkyvin silmin ja el?m?n into jok'ainoassa

kasvon juonteessa. Kaunis oli Karjalan poika.

Mutta surumielisen?, verkalleen l?ksi joukko liikkeelle. Olihan tuo kovin tuskallista tiet??, ett? kaikki puuhat ja ponnistukset olivat tyhjiin menneet. Tuolla punoittavat jo Keritynvaaralla honkain latvat nousevan auringon valossa. Kamala y? on mennyt ja viel? kamalampi p?iv? alkanut, sill? t?m? p?iv? valaisee korven hangelle vuotanutta lapsen verta.

Sanaakaan sanomatta hiihtiv?t miehet eilisi? latujaan takaisin p?in. Ei rohjennut yksik??n katkaista ??nett?myytt?, sill? kukin tunsi voivansa ainoastaan vaikeroida ja tiesi siten lis??v?ns? muitten tuskaa. Aurinko ilmoitti jo puolenp?iv?n l?henemist?, kun matkue saapui Kuhankoskelle, jonka ohitse eilenkin oli tultu. Hetkiseksi pys?htyiv?t miehet odottaakseen vaimov?ke?, joka taampaa seurasi per?st?.

Siin? sitten j?lleen kokoontui surullinen matkue. Ehdottomastikin olivat jokaisen silm?t k??ntynein? kosken yli joen toiselle rannalle, jossa tavattoman korkea ja jyrkk? rinne kohotteli harmaista p??t??n.

?kki? kuului vuoren huipulta omituinen kahina ja ritin?. Kaikki h?mm?styiv?t ja teroittivat sit? kohti n?k?ns? ja kuulonsa. Ritin? l?heni l?henemist??n ja vihdoin ilmaantui vuoren korkeimmalle huipulle kookas olento, joka silm?nr?p?ykseksi pys?htyi. Talven uninen aurinko loi valonsa mieheen; ei ollut mahdollista erehty? h?nest?.

- "Ellu! Ellu!" huudahtivat kaikki kuin yhdest? suusta.

Ja se oli todellakin Ellu. J?ttil?iselt?, suurelta vuoren peikolta, h?n n?ytti tuolla korkealla vuoren huipulla. Siell? h?n seisoi lakittamin p?in ja harmaat hapset liehuen aamun raikkaassa tuulessa. Mutta toisessa k?dess? oli vaan miehell? suksisauva, toisessa kannatteli h?n jotakin rinnallaan, ja mik? se oli, - sit? ei matkan pituuden t?hden viel? voinut kukaan n?hd?, ei muut kuin yksi ainoa. L?ytyy nimitt?in maailmassa voima, joka k?y ylitse kaikkien voimain, joka valaisee j?rjen ja tahdon ja kuulon ja n??n ja kaikki. T?m? voima on rakkaus, jonka puhtain muoto on ?idin rakkaus. Ja t?m? se t?ss?kin kirkasti murheen murtamat ?idin silm?t. ?iti oli ainoa, joka matkan pituudesta huolimatta n?ki ja tunsi Ellun rinnalla oman kaivatun lapsensa.

- "Ellulla on lapsi syliss??n!" huudahti ?iti riemastuen, ja verrattoman riemun sanoma t?m? oli jokaiselle.

- "Niin aivan; n?enh?n min?kin sen".

- "No, Herra Jumala olkoon kiitetty!" lausui lapsen is?.

Nyt vasta muisti jokainen, ett'ei eilen l?hd?n kiireess? kukaan ollut n?hnyt Ellua. H?nen kirveens? tosin ei ollut tavallisella paikallaan, mutta siit? ei ollut kukaan osannut aavistaa, ett? Ellu itsekin olisi ollut poissa. Mutta h?np? se ensimm?isen? oli eilen illalla oivaltanut koko kamalan tapauksen ja samassa osannut hillit? h?mm?styksens? ja ymm?rt?nyt, ett? t?ss? on pikainen apu ainoa mahdollinen pelastuksen tie.

Vanhuudestaan huolimatta oli Ellu tavattoman hyv? hiiht?j?, eik? h?nen suksillensakaan ollut koko sill? maankulmalla verran vet?neit?. H?n oli rient?nyt suden j?lki?, ennenkuin tuisku ne kokonaan oli peitt?nyt lumeen, ja siten osannut menn? Keritynvaaran korpeen. Susi oli uupunut raskasta taakkaa kantaessaan, ja n?in oli Ellu sen saavuttanut. N?m? seikat selveniv?t nyt yht'?kki? kaikille.

Ja tuossa h?n nyt seisoo, Jumalan siunaama mies, lapsi syliss??n.

Mutta p??t? huimaava rinne on Ellulla nyt laskettavana alas joen rantaan, ja pian h?n l?htee ankaraan laskuun. Ehdottomasti p??see kauhun parkahdus katsojain rinnasta, kun h?n syd?nt? viilt?v?ll? vauhdilla kiit?? alas lumista jyrkk?? rinnett?. Puoliv?liss? rinnett? on parin sylin levyinen kuilu, ja juuri sit? kohti laskee mies. Ellu, Ellu, poloinen mies! Ihmishengen olet pelastanut surman kynsist?, ja nyt itse kiid?t kohti tuhoasi, suoraan surmasi suuhun, menet?t itsesi ja menet?t pelastamasi lapsen! Vaan ei kuule varoitushuutoja huima hiiht?j?. Tuossa tuo kuilu jo ammoittaa. Silm?ns? sulkivat katsojat ??rett?m?ss? kauhistuksessa. He kuulivat vaan kuinka sukset vinhasti vingahtivat ilmassa, jonka j?lkeen kuului raskas kumaus... Oliko kaikki lopussa?

Ei!

Tuossa h?n, ihanana vanhuksena, hiiht?? joen vartta, hiljalleen tasaisella tantereella. Jos olisivat katsojat uskaltaneet pit?? silmi?ns? auki, niin olisivat n?hneet, kuinka sukset nuolena viilsiv?t kuilun ylitse, kuinka ne sitten j?lleen kumahtivat kuilun toiselle laidalle, kuinka Ellu silm?nr?p?yksen vaan horjahti ja heilahti, suksiltaan kumminkaan kaatumatta, ja kuinka h?n sitten j?lleen hiljalleen l?heni kosken kuohua.

Nyt vasta huomasi Ellu talonv?en toisella puolella. H?n pys?htyi, ja raskaasti huohotti miehen rinta. ?kki? h?n nosti lapsen korkealle ja huusi:

- "Kiitt?k?? Jumalaa!"

Lapsi, joka puoleksi tunnotonna oli maannut h?nen rinnallaan, her?si ?kisti, katsahti ymp?rilleen ja, s?ik?htyneen? n?hty??n kosken mustat vedet, kietoi k?tens? vanhuksen kaulaan ja laski p??ns? h?nen olkaansa vastaan. Hell?sti kuin ?iti painoi Ellu lapsen rintaansa ja l?ksi j?lleen hiiht?m??n joen vartta, kunnes saapui suvannon kohdalle, johon talvi oli saanut vedet kammitsaan j?isen peitteens? alle. Siit? meni h?n joen yli.

Mutta kuka siell? oli vastassa heit?? Kiivain suksimiesk?, hiiht?j?k? huimin? Ei! ?iti se oli juossut lastansa vastaan, - ja kauaksi olivat j?ljelle j??neet suksimiehet. H?n ojensi k?tens?, vastaan-ottaakseen lastansa, mutta lapsi ei hellitt?nyt vanhuksen kaulasta, eik? Ellukaan mielinyt kallista kantamustansa luovuttaa.

- "Kotona", virkkoi h?n ja kyyristihe j?lleen, ja n?yrin? notkahdellen kiid?ttiv?t jalot sukset h?net lapsen kanssa poikki Alhokaisen niityn. Ei lev?ht?nyt mies, ennenkuin oli toimensa tehnyt t?ydellisesti.

Ja tuvassa ovat j?lleen koolla kaikki. Nyt ei en?? pieks? ?inen tuisku ruutuja eik? kuulu sen huimaa vonkumista. Kirkkahana paistaa aurinko Kivim?en lakeaan pirttiin, tuoden rauhaa ja tyyneytt?. Mutta uunin viereisen vuoteen luokse on ker?ytynyt talonv?ki. Ei kuulu hiiskaustakaan. Kaikki katselevat kookasta miest?, joka siin? lep??, raskaasti hengitt?en. Jakkaralla vuoteen p??puolessa istuu ?iti, pelastettu lapsi syliss?, ja nukkujaan ovat heid?nkin katseensa kiinitetyt.

Annettuaan ?idille h?nen lapsensa, oli Ellu, sanaakaan sanomatta ja kiitoksia odottamatta, laskeunut vuoteellensa, vet?nyt peitteen p??llens? ja samassa vaipunut jonkunlaiseen horrokseen, jossa h?n v?liin puheli outoja sanoja, joita ei kukaan ymm?rt?nyt, v?liin taas s?ps?hteli tempoellen. Sitten oli h?n ollut hetkisen aikaa levollisena, vaan alkanut j?lleen hengitt?? hyvin raskaasti.

V?hitellen rupesi h?nen kasvonsa liikkumaan yh? valtavammin; ankara tuska kuvautui niiss?. Vihdoin h?n kovasti parahtaen hypp?si istuvilleen vuoteellaan ja tarttui kiivaasti oikealla k?dell? vasempaansa, ja nyt vasta n?kiv?t l?sn?olijat, ett? Ellun k?si oli pahoin haavoitettu. Nuttu p??stettiin auki, ja nytp? k?dess?, sormista hamaan kyyn?sp??h?n asti, ammoitteli ankarat haavat, jotka siihen oli repinyt suden ter?v? hammas. Ellu ei puhunut sanaakaan, mutta h?nen sanomattansakin oli selv?, kuinka taistelussa pedon kanssa oli k?ynyt. Susi oli, vimmoissaan pelosta, ett? makea saalis h?nelt? viet?isiin, pannut kaiken raivonsa liikkeelle. Ellu ei ollut voinut tavata sit? kirveell??n, ja vihdoin, kun pedon raivo oli ylimmilleen noussut, oli h?n ryhtynyt vaaralliseen, mutta t?mm?isiss? tapauksissa ainoaan keinoon? h?n oli ?kisti pist?nyt vasemman k?tens? pedon ammoittavaan kitaan ja huolimatta sen raatelemisesta ty?nt?nyt k?tt?ns? aina syvemm?lle ja vihdoin kirveell? lopettanut sen raivoisan el?m?n.

Pirtiss? nousi h?ly ja puuha, miten muka Ellun haavat olisivat sidottavat. Siin? tiesi kukin keinoja, joita piti koetettaman. Ken siin? ehdotti viinaa ja sokeria, ken vaati yhdeks?? sorttia pantavaksi; joku tiesi rintamaidonkin hyv?ksi; muuan ehdotti lukuakin k?ytett?v?ksi.

- "Ei huoli mit??n", virkkoi Ellu, mutta samassapa v??ristyiv?t taas miehen kasvot, sill? isoin haava oli ruvennut j?lleen ?kki? vuotamaan, tuottaen h?nelle sanomatonta tuskaa. Luonto voitti miehen lujan tahdon, ja n?yr?n? kuin lapsi salli h?n k?tens? vaimov?en hoidettavaksi, jotka parhaan taitonsa mukaan sitoivat h?nen haavansa.

Mies n?kyi saaneen lievityst? kovassa tuskassaan, sill? h?nen kasvonsa selkeniv?t. Kovin teki nyt l?sn?olijain mieli tiet??, miten h?nen ajonsa oli k?ynyt, mutta h?n ei ruvennut kertomaan. Anttiin vaan h?n viittasi ja virkkoi:

- "Tuossahan poika on; mit?p?s siit?, miten se k?vi? Kiitt?k??

Jumalaa!"

- "Voi sinua Herran siunattu mies, kuitenkin!" niin puheli ?iti, "kiitt?? pit?? taivaallista Is??, sill? H?nh?n se kaikki voi ja kaikki taitaa, mutta H?np? se juuri sinullekin voimat antoi, sin? siunattu mies. Mill?s min? vaivainen sinun hyv?nty?si palkitsen ja maksan? Mutta eih?n mointa ty?t? palkalla saakaan kuitiksi, sin? siunattu mies. Mutta sen min? vaan sanon, ett'ei yhdenk??n suun pid? sinua en?? t?ss? talossa pilkkaaman; ei pid? sinun en?? kuuleman yht??n kovaa sanaa. Ja sen min? sanon, ett'ei sinun en?? pid? talosta taloon k?ym?n, vaan t?ss? saat olla ja el??, niinkauan kuin Luoja sinun suo el??. Ja sen min? sanon, ett? paras pala pit?? sinulla aina oleman, sinulla, sin? siunattu mies. Enk? huokaise min? Herran Jumalan luokse kertaakaan, ellen huokaise sinunkin puolestasi. Ja etk?s sin?, Eeva parka, viel? ole viritt?nyt valkeata, jotta keitt?isin edes makeaa velli? h?nelle? Voi sua sent??n! Ota nyt joutuun ja tee tuli ja jauha kahvia kanssa, kyll?p? l?mmin kupponen ei pahaa tehne v?syneelle miehelle, ei maar teek??n. No jouduhan ihmisparka, joudu. Voi sua Anttiseni, kun tuossa j?lleen istut noin kiharap?isen? kuin ennenkin. Eik? n?et pid? tikkujakaan koskaan oleman paikoillaan..."

N?in puheli ja h??r?eli onnellinen ?iti, v?liin itkien, v?liin nauraen, v?liin silitt?en ohi menness??n poikansa kiharaista p??t?, v?liin taputtaen olalle Ellua, siunattua miest?. Pian oli sairas saanut virvoitusta ja oikaisihe j?lleen vuoteelleen.

Mutta mit?h?n Mikko askaroitsee tuolla vuoteensa ??ress?? H?n on vet?nyt ulos lippaansa ja siell? h?n kaivaa ja kopeloi.

- "K?yp?s t?nne, Antti", virkkoi h?n viimein.

Sitten n?kyi h?n antavan jotakin lapsen k?teen ja kuiskaisevan h?nelle.

Verkalleen astui Antti Ellun luokse ja ojensi h?nelle pienen uuden piipun, tuommoisen hauskan ?kkiv??r?n, valkopes?isen ja messinki-helaisen, ja piipun mukaan korean, punaisen uuden uutukaisen tupakkikukkaron.

- "Olkaa niin hyv?, ?lk?? pahaksi panko ja ottakaa omaksenne, niin k?ski Mikko sanoa", puhui lapsi viattomasti.

Omituinen ilon v?re s?v?hti sairaan silmiss?, mutta katosi heti.

- "Vie pois, lapsi! Ei ne ole minun".

Neuvottomana seisoi poikanen, vuoroin katsellen Ellua, vuoroin Mikkoa.

- "Ottakaa, Ellu", lausui Mikko; "se on hyv?st? syd?mmest? tarjottu".

- "Min? tied?n, kuinka kalliita n?m? kapineet sinulle ovat; min? tied?n kelt? ne olet saanut. Min? en taida tuommoisia en?? kauan tarvita. En ota".

Puna lensi Mikon kasvoille.

- "Kalliita ovat kyll?, ja siksip? tarjoankin niit? teille. Ei se mit??n anna, joka liian antaa. Ellu! T?n??n on riemun p?iv?; ?lk?? minun mielt?ni tehk? katkeraksi. Antti, vie Ellulle kukkaro ja piippu!"

Antti seisoi j?lleen vuoteen ??ress?, ojentaen Ellulle Mikon lahjaa.

Ellu nousi istuvilleen vuoteessansa. Kauan h?n tuijotti lapsen tarjoamaan lahjaan, katsahti sitten Anttiin, joka niin h?mill?ns?, niin rukoilevaisena seisoi h?nen edess??n; h?n loi sitten silm?ns? Mikkoon ja ojensi vihdoin k?tens? kukkaroa kohti.

- "Suuri kiitos", virkkoi h?n. H?n pani kukkaron polvilleen, katseli sit? liikuttamatta kauan aikaa ja hyr?hti viimein valtavaan itkuun.

Miksi?

Oliko lahjan vastaan-ottaminen h?nest? niin katkerata? Vai ilostako itki tuo yksin?inen mies, jolle nyt oli osoitettu niin paljon lempeytt??

Omituisesti k?yv?t maailman elot ja olot. Siin? on sanomattoman paljo tuskaa ja k?rsimyst?, on iloa ja riemua. Mutta kuluu p?ivi? ja kuukausia, vierii vuosia ja vuosikymmeni?, ja tulee tuosta sitten ?kki? hetki, jolloin ihminen uudestaan el?? nuo entiset tuskansa ja riemunsa. Ne astuvat nyt j?lleen h?nen eteens? niin selv?sti nuo onnen ja tuskan tuhannet kuvat, mutta niill? on kiire, ne rient?v?t h?nen eteens? ja poistuvat taas, ja toisia tulee, yh? toisia; kymmenvuotiset tunteet elet??n nyt kymmeness? silm?nr?p?yksess?. Ja syd?n parka, tuo pieni syd?n, - ei se voi kest?? n?in paljoa yht? haavaa. Se vavahtaa, se v?r?ht??, se k??ntelekse ja v??ntelekse tuskissaan, ja niin se vihdoin t?ss? tuskassansa synnytt?? suloisen hedelm?ns?, ja sit? sanotaan kyynelten virraksi.

Samoin oli Ellun laita. H?nell?kin oli nyt tuommoinen hetki, jolloin h?n eli kappaleen entist? el?m??ns?. H?n n?ki siin? oman itsens?, nuorena, el?m?n haluisena miehen?, arvossa pidettyn? miehen?, josta toivotttin niin paljon. Ja tuon nuoren miehen ymp?rill? liikkui hennon hentoinen olento, ihana kuin Suomen kes?-aamu, h?nen hyv? hengett?rens?, h?nen suojelus-enkelins?, h?nen ty?ns? innostus ja h?nen toiveittensa kannatus. Ja sitten tuli mustia kuvia, tuli myrskyn kuvia, tuli toiveitten s?rkymist?, tuli kalman kartanon inha is?nt?, ja otti hyv?n hengett?ren pois, ja sitten tuli ... mutta muuta ei syd?n parka, tuo pieni syd?n jaksanut kest??. Se vavahti ja v?r?hti, se v??ntelihe tuskissaan ja synnytti vihdoin suloisen hedelm?ns?. Siksi itki Ellu.

Ja t?m? tunteiden liikutus se levisi v?hitellen muihinkin. Naisv?ki hyr?hti pian itkuun sekin, ja kotvasen kuluttua himmeniv?t miestenkin silm?t. Mikko oli ottanut keskentekoisen kirvesvarren, ja nyt h?n yh? kiivaammin alkoi sit? veist??; mit? enemm?n liikkui puukko miehen k?dess?, sit? ankarammin puri h?n hampaitansa yhteen. Kauan h?n taisteli ulos pyrkiv?? itkua vastaan; kiivaudessaan veisti h?n puukkonsakin rikki, mutta syd?n oli tahtoa lujempi: Mikkokin k?tki viimein kasvot k?siins?. Miksi itkiv?t muut?

En tied?, yst?v?ni, en tied?. Vaan sallipas kysy?ni: etk? ole milloinkaan el?m?ss?si ?kki? tuntenut suloista oloa tai ahdistavaa tuskaa, osaamattasi oikein selitt?? siihen syyt?? Oletko? Sitten ymm?rr?t, mink?t?hden itkettiin Kivim?en pirtiss?. Jos et, niin silloin - silloin min? surkuttelen sinua.

Tuo itku se oli kuin l?mp?inen sade kes?-iltana. Hiljalleen se kasteli janoisen maan ja hiljaa taukosi j?lleen. Syd?n oli niin rauhallinen nyt ja tyyni. Rauhan enkeli oli suhahtanut siivill??n yli tuvan.

Suloista on tuommoinen rauha.

* * * * *

P?iv? laski. Pian vaihtui h?m?r? y?ksi, ja pian nukkuivat Kivim?en pirtin v?syneet asujamet.

Uni ei kumminkaan ollut m??r?tty olemaan pitk?llinen. Puolen-y?n aikaan rupesi kuulumaan haikeata valitusta. Ellun tila oli ?kki? pahentunut. Ankara kuume oli h?ness? nyt ja hourauksessaan mies vuoroin puheli kummallisia sanoja, vuoroin valitteli.

Ihmiset her?siv?t. Sytytettiin valkea. Ellu k??ntelihe kovin levottomana.

- "Kuinka sinun laitasi on, Ellu parka?" kysyi em?nt?.

Sairas toipui ?kisti.

- "Niin", sanoi h?n; "kyll? min?, vaivainen mato ja matkamies, nyt viimeinkin taidan l?yt??."

- "Mit? sitten?"

- "Is?nmaani."

Samassa riensi Mikko ulos, sanaakaan sanomatta.

- "Jumala varjelkoon!" huudahti em?nt?. "Eih?n toki niin liene laitasi?"

- "Kyll? on, em?nt? hyv?, kyll? se niin on. T??ll? se kouristaa niin kummallisesti, t??ll? n?in." Ja sairas likisti k?tt?ns? syd?melleen.

Kului joltinenkin aika.

- "Olisihan minulla", virkkoi sairas j?lleen; "olisihan minulla suuri pyynt?, mutta..."

- "Sano sata pyynt??, sin? siunattu mies", vastasi em?nt?.

- "Tekisi mieleni pappia."

Is?nt? kavahti pystyyn ja sieppasi turkit ylleen.

- "Kumpaistako?" kysyi h?n ovessa.

- "Jos saisit sen uuden apulaisen."

Is?nt? riensi ulos. Pihalla oli hevonen jo valjaissa.

- "Kukas hevosen on valjastanut?" kys?si is?nt?.

- "Min?", vastasi Mikko tallin ovelta.

- "Miksi?"

- "Eik?s sit? tarvita?"

- "Tarvitaan kyll?."

- "Istukaa rekeen sitten ja menk??", vastasi Mikko, taluttaen samassa tallista nuorta korskuvaa oritta.

- "Mihink?s oritta viet?"

- "Sit? tarvitaan kanssa."

- "Pappiahan te menette hakemaan?"

- "Niin menen", vastasi is?nt?. "Ent? sin??"

- "L??k?ri?."

Is?nt? astui Mikon luokse.

- "Kiitoksia kunnon mies", sanoi h?n. "Tuohon k?teen."

He puristivat toistensa k?tt?.

Kovin keikkui valjastettaessa uljas hevonen, mutta Mikon luja k?si pakoitti sen tottelemaan.

- "Kuinka uskallat l?hte?, Mikko, tuolla hurjalla oriilla n?in y?n selk??n?" kys?si is?nt?.

Mikko myh?hti ja hypp?si rekeen. Hurjasti kavahti orit pystyyn. Samassa l?isk?hti Mikon ruoska, ja tuiskuna tuoksahti lumi, kun tuuliaisp??n? l?ksi jalo ori kiid?tt?m??n salskeata Karjalan poikaa. - - -

Pappilaan oli kappale toistakymment? virstaa. Mutta Kivim?en is?nt? ei nyt s??st?nyt tammaansa, joka muutoinkin oli kelpo juoksija. Kotona olijat ne kumminkin laskivat aikaa minutittain eiv?tk? tunnittain. Mutta ihmeellisen tyyni oli juuri h?n, jolla olisi luullut kovimman kiiruun olevan. Hourauksen puuskain menty? ohitse, virui h?n ??net?nn? vuoteellaan, v?liin huo'aten syv??n.

Mutta levottomin kaikista oli em?nt? itse, h?t?inen, vaikka hell?syd?mminenkin eukko.

- "Voi kuitenkin, voi!" vaikeroitsi h?n. "Mit?h?n se meid?n is?nt? nyt niin hirmuisen kauan viipyy? Kyll? kai sit? taas valjastettiin hevonen niin h?t? h?t??, ett? jo oman kujan p??ss? rinnustin p??si auki, ja sido uudelleen! Ja ties kanssa, miten saverikkojenkaan lienee laita. Toissa sunnuntaina kirkkomatkalla meid?n is?nt? v?h?n myr?ili sinnep?in, ett? muka uudet pit?isi hankkia. Kyll?h?n se k?kee ja k?kee, mutta ei siit? k?keilemisest? mit??n l?hde, ellen min? aina joka paikassa purpata ja parpata. Ja olisi pantu Mikko papin hakuun, niin olisi maar mies jo t??ll?, ja sairas saisi lohdutusta ja virvoitusta. Voi sinua, Ellu, sent??n! En min? niin osaa sanoa. Mutta kyll? vaankin ne Herran tiet ovat ihmeelliset; ihmeelliset ovat H?nen tiens?, ja tuomionsa. Mutta minnek?s poika on saanut?"

Sairas myh?hti ja osoitti sanaakaan sanomatta viereens?. Lapsi parka oli kenenk??n huomaamatta kiivennyt Ellun vuoteelle. Selitt?m?t?n tunne lienee vet?nyt lasta h?nen pelastajansa puoleen. Sinne oli Antti hiljaa noussut ja laskenut kiharaisen p??ns? Ellun terveelle k?sivarrelle. Siin? lep?si h?n nyt lapsen viatonta unta. Niin, siin? lep?si aamun koi, t?ynn? alkavaa el?m?? ja toivoa ja tulevaisuutta, ja siin? lep?si illan riutuva p?iv?, takanansa s?rkyneet toiveet ja tuskat ja k?rsimiset. Ja kumminkin he olivat niin veljellisesti yhdess?. - - -

Jo osoitti Otavan sarvet l?henev?ns? suvea, kun ?kki? kuului reen ritin?t? ulkoa.

- "No Jumalan kiitos, nyt he tulevat!" huudahti em?nt? ja kiiruhti nostamaan Anttia pois sairaan vuoteelta.

Kuului askeleita porstuvasta, ja is?nt? nuoren apulaisen kanssa astui sis??n. - - -

Sairas ja pappi ovat kahden kesken pirtiss?. Kaikki muut ovat siirtyneet pieneen tupaseen eteisen toisella puolella.

Me siirrymme perheen kanssa pirtist? pieneen tupaseen. Siell? pirtiss? ovat vaan kahden kesken Piispan Ellu ja nuori apulainen. Puhukaamme hiljaa, ett'ei ihmis-??ni h?iritsisi t?t? pyh??, t?t? juhlallista hetke?. Me vaikenemme kokonaan, sill? kenenp? nyt tekisi mieli puhella? Ken ei vapisevin syd?mmin ajattele t?t? ankarata hetke??

Siell? pirtiss? on ihminen, jonka el?m?n lanka pian katkeaa, joka pian on astuva pitk?lle taipaleelle, josta ei en?? palata. Ja h?n tahtoo nyt toimittaa talonsa, h?n tahtoo lemmekk??n miehen syd?mmelle laskea kaikki oman, paljon k?rsineen, syd?mmens? tuskat ja vaivat.

Huoltensa kyllyyden

H?n tahtoo huo'ata pois.

Ja hetki tulee, tulee, aivan varmaan tulee, jolloin me l?hdemme samalle pitk?lle taipaleelle. Onko meid?nkin suotu silloin huo'ata viimeinen huokauksemme yst?v?lle, joka vieress?mme istuu, vai l?hdemmek? sinne vieraasta, umpi oudosta paikasta, vai l?hdemmek? tiet?m?tt?mme sinne? Millaisena se kangastaa meille? Ihanalta kedoltako, jossa armon vuot uhkuaa, vai tummaltako, h?m?r?iselt?k? se n?ytt??, synk?lt? korveltako, jossa ei tuika t?hti pienink??n?

"Oi ij?isyys, pelk??n pituuttas, muistain:

Alku sull' on, ei loppuu l?ydy luissaan."

Verkalleen kului y?. Jo alkoi t?htien valo kaakon ilmalla h?lvet?, kun apulainen avasi tupasen oven ja kutsui kaikki Kivim?en talon asujamet pirttiin.

- "Sairas on tahtonut nauttia Herran Pyh?? Ehtoollista teid?n l?sn?ollessanne", virkkoi pastori.

H?n ryhtyi toimeensa. Ja autuaallinen, pyh? vavistus valtasi l?sn?olijat tuona suurena hetken?.

Sairas oli nyt kokonaan kuin toinen ihminen. Tuo umpinainen itseens? sulkeutuminen, joka ennen oli aina asunut h?nen kasvoillaan, oli nyt kuin pois pyhjitty. N?yr?n?, mutta levollisena katseli h?n ymp?rilleen ja - sit? ei voinut kielt?? - h?n oli kaunis nyt, tuo ruotulainen, tuo v?h?p?t?inen, k?yh? mies. Ja l?mmin oli h?nen k?tens? puristus, kun h?n kullekin vuoroonsa sanoi j??hyv?iset; l?mmin oli ??ni, sill? se l?ksi nyt levollisesta, l?mpim?st? syd?mmest?, joka oli hylj?nnyt itsest??n kaiken maallisen ja tunsi suloisia tunteita.

Samassa kuului eteisest? kiiruita askeleita, ja kaksi henke? astui tupaan. Ne olivat Mikko ja l??k?ri.

L??k?ri katsahti ymp?rilleen, ik??nkuin hakien silmill??n sit?, joka olisi h?nen apunsa tarpeessa. H?n oudoksui, ett? huoneessa, miss? luuli kohtaavansa kuolevan sairaan, vallitsi senkaltainen tyyneys ja rauha. H?nen tottunut silm?ns? sattui kumminkin pian Ellun sidottuun k?sivarteen, ja sanaakaan sanomatta astui h?n Ellun luokse.

- "Teill?h?n on ollut kamala kohtaus", virkkoi l??k?ri, istahtaen sairaan viereen. "Kuinka te voitte?"

- "Hyvin voin, herra tohtori, varsin hyvin", vastasi sairas.

L??k?ri p??sti siteet auki ja tutki tarkasti haavat.

- "T?mm?isiss? tapauksissa on mahdoton voida hyvin", lausui l??k?ri, surumielisesti p??t?ns? pudistaen.

- "Sanokaa vaan suoraan, tohtori, kaikki. Sanokaa ett? min? l?hden pian. Min? tied?n sen itsekin ja odotan vaan hetke?. Asiani maailman kanssa ovat selv?ll?".

Nuori l??k?ri loi pitk?n silm?yksen Elluun. Voiko kuolevainen puhua noin tyynesti l?hd?st?ns?? Kauan katsoi h?n sairaasensa. Vuoteen p??puolessa seisoi apulainen; p?yd?ll? l?hell? vuodetta oli viel? j?ljell? hopeainen kalkki. Nyt ymm?rsi l??k?ri kaikki.

- "Minun ei tarvitse pelj?t?, sanoessani teille totuutta. Korkeampi l??k?ri kuin min? on antanut teille voiman, jota ei mik??n l??k?ri osaa antaa. H?n, jonka n?yri? palvelijoita vaan me olemme, on, sen n?en selv?sti, antanut teille voiman katsoa rohkeasti silmiin sit?, jota ihmiset niin pelk??v?t, nimitt?in kuolemaa. Niin, minun taitoni on t?ss? voimaton. Rauhaan l?htek??, vanha mies."

L??k?ri puristi kauan sairaan k?tt?.

- "K?yk??s, is?nt?, v?h?n t?nne", kuiskasi Mikko is?nn?lle ja vei h?net oven suuhun. "Kuulkaa, is?nt?, nyt min? palvelen teit? viisi vuotta ilman palkkaa."

- "Mit?s sill? tarkoitat? Miksi ilman palkkaa?"

- "Siksi, is?nt?, ett? minun pit?? maksaa teille oriin hinta."

- "Mink? oriin?"

- "L??k?rin kotia tultuani, sain tiet?? h?nen olevan haetun Rannanpieleen, jonne tulee sielt? runsas peninkulma. Lev?ht?m?tt? ajoin sinne ja samassa k??nnyimme tohtorin kanssa t?nne emmek? nousseet reest? ennenkuin oman kujan tuossa p??ss?".

- "Miksi ette ajaneet pihaan?"

- "Orit kaatui! kaatui uljas hepo. Se oli minun syyni, ja siksi palvelen teit? viisi vuotta palkatta."

Is?nt? ei vastannut.

- "Riitt??k? se oriin hinnaksi?" kys?si Mikko tuimasti.

Sanaakaan sanomatta otti is?nt? Mikkoa k?sivarresta ja talutti vuoteen ??reen, jossa Antti poika makasi.

- "Katso tuohon", sanoi h?n, viitaten lastaan. "Lapseni olen saanut takaisin ... sin? teit teht?v?s ja teit kuin mies. Min? olen sinulle velkaa, etk? sin? minulle."

Aurinko on juuri noussut ja heitt?? kultaisia s?teit?ns? Kivim?en lakeaan pirttiin. Aamuruskon siivill? lensi Ellun paljon kokenut ja paljon k?rsinyt sielu sinne, miss? ei k?rsimist? ole. Tuossa h?nen ruumiinsa nyt lep?? vuoteella, niin rauhallisena. Kuolon kamppaus ei ole j?tt?nyt j?lke?k??n h?nen kasvoilleen. V?h?ist? ennen l?ht??ns? h?n oli joutunut kuumeesen ja horroksiin, mutta sitten ?kki? avannut silm?ns? ja lausunut:

- "Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos, sill? Herra tekee hyv?sti sinulle."

T?m? oli h?nen viimeinen huokauksensa. Mutta tupahan paistaa kirkas aurinko. Em?nt?inen h??r??, hiljaa itkien. Akkunan luona seisovat apulainen ja l??k?ri, ??neti katsellen, kuinka auringon s?teet kimaltelevat huikaisevalla lumella.

- "Tied?ttek?, pastori, mit? min? ajattelen?" kysyi viimein tohtori.

- "Min? arvaan", vastasi apulainen. "Teid?n mielt?nne masentaa se seikka, ett? tulitte liian my?h??n."

- "P?in vastoin! Min? en viel? ole n?hnyt t?llaista kuolemata. Min? olen oppinut t?n? y?n? sanomattoman paljon."

Apulainen ojensi h?nelle k?tens?. He ymm?rsiv?t toisensa.

* * * * *

Ensi sunnuntaina apulainen, tehdess??n kiitosta kuolleitten edest?, mainitsi muitten vainajain joukossa my?skin: "entisen ylioppilaan Elias Strand'in."

Vainajan ruumista saattoi hautaan koko kirkkov?ki. Sanoma Antin pelastuksesta ja Ellun kuolemasta oli tuulen nopeudella kulkenut ymp?ri pit?j?n. Ruumis-arkkua kantoi p??puolesta Kivim?en is?nt? ja Mikko, josta jo koko pit?j? tiesi, ett'ei h?n en?? ollut Kivim?en renki, vaan uhkean Kuokkalan torpan is?nt?. Kivim?en is?nt? oli sen lahjoittanut uljaalle rengillens?.

KYN?MAMSELI.

(Iltapalana lapsille.)

Maisteri ja maisterin Sirri olivat oikein hyvi? yst?vi?, yhdess? aina olivat, yhdess? eliv?t. Kun maisterilla ei ollut mit??n sy?mist?, niin sai Sirrikin olla n?ljiss??n, mutta kun maisterilla oli runsaus, niin oli Sirrill?kin runsaus. Kun toinen oli iloinen, ei toinenkaan surrut, mutta kun toinen oli allap?in, niin oli toinenkin pahoilla mielin. He olivat, niinkuin min? sanoin, oikein hyvi? yst?vi?.

Mutta ket? he olivat, nuo maisteri ja maisterin Sirri?

Maisteri oli k?yh? mies, niinkuin Suomessa moni maisteri on. K?yh? h?n oli, mutta ahkera: aina h?n vaan luki ja luki. Ei h?nell? en?? ollut is?? eik? ?iti? eik? juuri yst?vi?k??n. Varakkaan kauppiaan talosta hyyr?si h?n ullakkokamarin, ja siell? h?n luki ja luki. Sit? paitsi oli h?n oikein kelpo mies, lempe? ja hyv?syd?mminen. - Semmoinen oli maisterin historia.

Sirri oli h?nen pieni koiransa. Mutta vaikka Sirri oli vaan tuommoinen koiran pahainen, niin oli sill?kin historiansa. Kerran n?et - Sirri oli silloin viel? nimet?n ja vasta kolme viikkoa vanha - kuuli maisteri, astuessaan illalla my?h??n kotiaan, kadun laidassa v?h?isen vinkumisen. Tarkemmin katsottuaan, huomasi h?n pienen penikan, joka vilusta v?risi ja n?l?st? vinkui - mit? min? sanon vinkui? - itki, oikein niinkuin itket??n. Maisteri otti tuon poloisen syliins?, kantoi luokseen ja juotti sit? maidolla, olisi kernaasti sy?tt?nytkin, mutta osaakos se tuommoinen koiran pahainen viel? sy?d?k??n? Ja sitten k??r?si h?n sen kaulahuiviinsa ja pani s?nkyyn peitteen alle maata. Ja siin? oli koira paran niin hyv? olla, ett? se makasi her??m?tt? aina aamupuoleen y?t?, jolloin vasta maisteri maata pani. H?n otti penikan aivan viereens?, ja niin he makasivat makeasti ensimm?isen yst?vyyden y?n.

Seuraavina p?ivin? koetti maisteri kuulustella, eik? kelt? olisi koiran pentu kadonnut, panipa siit? kuulutuksen Uuteen Suomettareenkin, mutta kun omistajaa ei kuulunut, niin piti h?n koiran luonansa. H?n antoi sille nimen "Sirri", ja sen koommin he olivat hyvi? yst?vi?.

Sirri kasvoi muutaman kuukauden, mutta taukosi sitten kasvamasta, ja noin pieneksi tallukaksi se j?ikin; h?nt?k??n ei ollut poloisella kuin kaksi tuumaa pitk?.

Sirri oli kaikin puolin hyv? elukka: uskollinen ja n?yr?, niinkuin koirain on tapana. Oli silla my?s hyvin lystik?s luonto. Mit? se vaan lattialta l?ysi, niin - sano hyv?sti! Se vanutti ja vanutti sit? niin kauan kuin sai rikki. Vallankin jos sattui ovi olemaan auki, niin tuulena juoksi Sirri saalis hampaissaan pihalle, ja siell?k?s sen oli lysti myll?k?id?! Maisterin kalossitkin se kerran repi pahanp?iv?isiksi, tietysti ei ilkeydest?, vaan ainoastaan sen t?hden, ett? sill? oli niin lystik?s luonto. Maisteri ei tuosta juuri tahtonut suuttua, sill? kalossit olivat rikkin?iset, niinkuin monella maisterilla hyvin usein on. Mutta uudet ostettuaan, piti h?n niit? aina vanhalla tuolilla oven suussa, sill? sinne ei Sirri kajonnut: mik? v?h?nkin oli ylemp?n? lattian pintaa, sen antoi Sirri olla rauhassa. H?nen lystikk??n luontonsa mellakoimis-tantereena oli vain tasainen lattian pinta. Sattuipa kerran talvella maisterin karvalakki putoamaan lattialle, ja siit?k?s Sirrille iso ilo! Maisteri huomasi asian liian my?h??n: lakissa oli jo iso reik?. Ja sin? p?iv?n? ei h?n ulos p??ssytk??n, sill? lakki oli r??t?lill? korjattavana: h?nell? ei ollut kuin yksi ainoa lakki, tuolla maisteri paralla. Sirri sai kumminkin sin? p?iv?n? olla ilman illallista siit? selv?st? syyst?, ett? maisterin ainoat rahat meniv?t r??t?lille korjauspalkaksi, ja se summa oli 50 penni?. Tyhj?ll? vatsalla k?viv?t he maata, leppynein? yst?vin? taas.

Mutta joulu oli tulossa. Talon is?nn?n perheess? valmisteltiin joululahjoja mik? enn?tettiin. Talon rouva oli hyv?syd?mminen: joulupuuhissaan muisti h?n muitakin kuin oman perheens? j?seni?. H?n sanoi kymmenvuotiaalle Bertha tytt?relleen:

- "Ullakkokamarissa asuu maisteri; h?nelle ei mahda kukaan joululahjoja tehd?. Olethan aina ollut hyv? lapsi, tytt?seni; teep?s maisterille joku joululahja".

T?t? ei Berthalle tarvinnut kahta kertaa sanoa. H?n osti pienen pienen poslinisen nuken ja neuloi sille kauniit, kauniit vaatteet. Ne olivat punaisen ja mustankirjavat; punaiset viirut oli koristettu hopeaisilla helmill? ja mustilla lasiputkosilla, mustat taas valkoisilla helmill? ja hopeisilla putkosilla. Sit? oli soma n?hd?! Nuken p?? oli eritt?in ihana; vaaleat, kauniisti kammatut hivukset, siniset suuret silm?t, punaiset posket ja suu hymyss?: mansikka mik? mansikka! Ja tuo pulska puku sitten oli niin tuuhea ja leve? kuin itse prinsessoilla kuuluu olevan. Semmoisen lahjan teki Bertha maisterille, ei pelk?ksi leluksi, vaan tarvekaluksi: tuon kauniin prinsessan liepeisin saisi maisteri kyn??ns? pyyhki?. Ja kyn?pyyhin sill? olikin nimen?.

Mutta maisteri ei hennonnutkaan k?ytt?? sit? kyn?n pyyhkimiseen, se kun h?nen mielest?ns? oli liian kaunis siihen. H?n pyyhki kuin ennenkin kyn??ns? paperipalaseen ja piti nukkia koristuksena p?yd?ll??n. Ainoa koristuspa se h?nen huoneessaan olikin. Maisteri antoi sille kohta nimen "Kyn?mamseli". Ottipa h?n Sirrinkin syliins? ja, n?ytt?en sille kyn?mamselia, sanoi:

- "Katsos, eik? se nyt ole kaunis!"

Sirri lirputti kahden tuuman pituista h?nt??ns? ja virkkoi:

- "Niu, niuh!" Ja Sirrin kielell? se oli niin paljon kuin: "hyvin on kaunis!"

Ja siit? pit?in hoiti maisteri yht? suurella hellyydell? kumpaakin yst?v??ns?, Sirri? ja kyn?mamselia.

Mutta tulipa tuosta uudenvuoden p?iv?. Bertha meni k?ym??n risti-is?ns? luona, joka oli varakas kultasepp?. Siell? pidettiin Berthaa hyv?n?, niinkuin hyvi? tytt?si? ainakin risti-is?n talossa. Jouluksi oli risti-is? aikonut antaa h?nelle lahjan, mutta se ei valmistunut siksi; nyt vasta sai Bertha sen. Ja tied?ttek?s mit? se oli? Korvarenkaat, kaikkein puhtainta kultaa ja niin kauniit sitten! Ne oli tehty pikkuruisen lemmikin muotoisiksi; siin? oli viisi viheri?? kive? ja valkoinen helmi keskess?. Koko kukkaa suojasi kaksi kultaista lehte?. Korvarenkaat pani risti-is? Berthan korviin heti kohta, ja siin?k?s ne vasta kauniilta n?yttiv?tkin! (T?m? tarina, n?ette, on vanha ja niilt? ajoilta, jolloin pienetkin tytt?set pitiv?t korvarenkaita.)

Kultasepp? otti sitten hyllylt? kauniin kotelon, avasi sen, ja siin? n?ki Bertha korean sormuksen. Se oli my?skin puhdasta kultaa ja nastaan oli juotettu kiinni pieni risti, ankkuri ja syd?n, kaikki kultaa ja kivill? koristetut. Kultasepp? selitti ristitytt?relleen, ett? tuo risti tuossa merkitsee: uskoa, ankkuri merkitsee: toivoa, ja syd?n merkitsee: rakkautta. Sormuksessa n?kyi siis usko, toivo, rakkaus, nuo kolme, joita ilman ihminen ei voi olla onnellinen maailmassa.

- "Vie nyt t?m? ?idillesi", sanoi kultasepp?. "Joululahjaksi sekin oli aiottu, mutta my?h?styi. ?l?h?n vaan kadota sit?; ?l? suinkaan avaa koteloa tiell?. Eth?n avaa?"

- "En avaa, en avaa", sanoi Bertha ja meni kotia. Meni? Ei vainenkaan: h?n juoksi melkein koko matkan ja kauniit korvarenkaat ne heiluivat h?nen korvissaan ja aina v?liin hennosti l?iv?t poskille. Ja se oli niin lysti?! Varmemmaksi vakuudeksi Bertha kumminkin joka kymmenennen askeleen per?st? koetteli, eik? muka ne olisi pudonneet. Koteloa h?n kantoi huolellisesti eik? nostanut silmi??nk??n siit? pois.

Kotiportilla kohtasi h?n Annin, koulukumppaninsa, joka juuri oli k?ynyt h?nt? tavoittamassa.

- "Mit?s sin? kannat?" kysyi Anni.

- "Sormusta. Mutta katsopas, mit? min? sain risti-is?lt?!" Bertha n?ytti korvarenkaitaan.

Anni ihaili ja ihaili ja viel? kerran ihaili.

- "Onkohan sormuskin niin kaunis?" kysyi h?n sitten.

- "Se se vasta kaunis onkin", vastasi Bertha, "mutta risti-is? kielsi avaamasta koteloa. K?y, Anni kulta, sis??n, niin saat n?hd? sen".

- "En jouda; minun t?ytyy menn?. K?vin vain kutsumassa sinua meille t?ksi illaksi. Mutta eik?s tuota nyt saisi n?hd?? Eih?n se siit? pilaannu."

- "Niin, mutta..." sanoi Bertha ja rupesi ajattelemaan. Kiellon h?n muisti hyvin, mutta h?nen teki mieli n?ytt?? yst?v?llens?kin tuota ihanuutta, mik? kotelon sis?ss? oli. Ei aikaakaan, niin avasi h?n kotelon.

Ja nytk?s ihailtiin kaunista sormusta!

- "Ai, katsos, onhan siin? risti ja ankkuri!" sano Anni.

- "On siin? syd?nkin", selitti Bertha.

- "Miss? niin?"

- "No tuossa, tuossa v?liss?", ja tyt?t tirkistiv?t ja ihailivat.

- "Niin", jatkoi Bertha, "risti merkitsee uskoa, ja ankkuri merkitsee toivoa, ja syd?n merkitsee rakk..." Ja muuta h?n ei enn?tt?nyt sanoa, sill? samassa putosi kotelo maahan niin avattuna kuin oli.

Tyt?t ensi aluksi s?ik?htiv?t ihan vaaleiksi. Kotelo otettiin yl?s, mutta voi! Sormus oli pudonnut siit? pois! Ja nyt he rupesivat itkem??n niin katkerasti, ett'eiv?t kyenneet etsim??nk??n.

- "Voi kuitenkin, miten ?idin nyt tulee paha mieli!" nyyhki Bertha. H?n oli hyv? lapsi kumminkin, tuo tytt?nen. Ensimm?inen ajatus h?ness? oli se, ett? h?n tottelemattomuudellaan oli pahoittanut armaan ?idin mielt?; sit? h?n pelk?si enemmin kuin rangaistusta.

Mutta Anni sanoi:

- "?l? itke, Bertha kulta; min? yksin olen syyp?? t?h?n kaikkeen". Ja h?n meni ja sanoi Berthan ?idille koko asian ja liitti: "?lk?? toruko Berthaa, h?n on aivan viaton, min? olen syyp??, min?, joka kiusasin h?nt? avaamaan koteloa. Etteh?n toru Berthaa, etteh?n!" Ja h?n pyysi niin kauniisti. H?nell?kin oli hyv? syd?n.

?iti, n?hty??n Berthan niin katkerasti itkev?n, ei h?nt? torunut, vaan muistutti ainoastaan, ett? tottelemattoman aina k?y pahoin.

Ja nyt mentiin sormusta etsim??n; siin? olivat Bertha ?itins? kanssa,

Anni ja talon piiat.

- "Minneh?n p?in se sormus meni?" kysyiv?t piiat.

- "Kyll? kai se tuonne vieri", sanoivat tyt?t, osoittaen vasemmalle, ja sielt? nyt kaikki hakemaan.

Mutta voi, kuinka usein ihmiset katsovat vasemmalle, kun pit?isi katsoa oikealle!

Viime viikkoina oli ilma ollut hyvin leuto, oli satanut vett?kin, niin ett'ei lunta ollut maassa ensink??n. Olisihan sormuksen pit?nyt l?yty? paljaalta maalta, mutta eip?s l?ytynyt.

Sattui tuohon etsimishommaan tulemaan maisterikin Sirrins? kanssa.

Maisteri rupesi hakemaan h?nkin, eik? Sirrik??n tahtonut ilman olla.

Sekin pujahteli sinne t?nne kotvan aikaa, mutta pian se py?r?hti ja

virkkoi:

- "Hau!" Ja se merkitsi niin paljon kuin: "kun l?ytyy niin l?ytyy, kun ei, niin ei". - Sirri oli filosofi.

Ja niin oli sormus kadonnut kuin tina tuhkaan ja kateisin se j?i.

Bertha itki viel? kauan ?itins? mielipahaa, mutta kun ?iti lohdutukseksi rupesi kiittelem??n tytt?rens? lahjaa, silloin nousi Bertha yl?s, otti korvarenkaat korvistaan pois, antoi ne ?idilleen ja sanoi:

- "Pane piiloon n?m?, ?iti kulta; niinkauan kuin ei sormusta l?ydy, en tahdo kantaa niit?, ne painavat nyt niin paljon. Jos sormus l?ytyy, niin panen ne korviini j?lleen, jos ei, niin en huoli niist? milloinkaan." Ja kyyneleet kiilsiv?t tytt?sen suurissa silmiss?. ?iti teki niin, mutta h?n suuteli lastansa ja likisti sit? rintaansa vastaan, ja lapsen rakkaus tuntui h?nest? tuhatkertaiselta palkinnolta sormuksen h?vi?st?.

Tulipa muutaman p?iv?n per?st? lunta maahan, ja nyt oli sormus oleva kateissa kumminkin kev??sen asti. Voi kuitenkin!

Kului pari viikkoa. Bertha rupesi j?lleen k?ym??n koulua. Maisterillekin lis??ntyi ty?t?, sill? lukujen ohessa t?ytyi h?nen el?tt?? itse??n opetuksella. Sirri oli yht? pieni ja yht? lystik?s luonteeltaan kuin ennenkin.

Kerran tuli maisteri kotia hyvin kiireiss??n; h?n oli unohtanut jonkun paperin, jota koulussa tarvittiin. H?n haki ja haki p?yd?lt??n joka paikasta, mutta ei l?yt?nyt. Viimein rupesi h?nt? jo suututtamaan - h?n oli v?h?n pikainen, - ?k?isen? nosteli h?n kirjojansa yl?s alas, etsien vaan paperilappuansa, mutta kiireiss??n ei huomannutkaan, ett? kaunis kyn?mamseli siin? tohussa putosi lattialle. Sirri huomasi sen kyll? ja luuli - ja harvoinkos Sirrit v??rin luulevat! - ett? kyn?mamseli oli viskattu h?nelle leluksi. Nuolen nopeana karkasi h?n siihen kiinni ja, ovi kun oli j??nyt auki, pujahti pihalle. Sit? ei maisteri n?hnyt; h?n l?ysi viimein etsitt?v?ns? ja kiirehti j?lleen pois.

Mutta Sirrill?k?s oli hauska kyn?mamselin kanssa pihalla lumessa! Se repi ja raastoi sit?, leikill??n tietysti, mutta semmoistahan se koiran leikki nyt on. Se retusti sit? hampaissaan pihan poikki ja pitkin pihaa, haukahteli aina v?liin ja oli niin mieliss??n.

Tulipa maisteri tunnin kuluttua kotia. Nyt ei h?n en?? ollut ?k?inen. H?n rupesi laittelemaan p?yd?lle kirjojansa j?rjestykseen, mutta pian huomasi h?n, ett? kyn?mamselin sija oli tyhj?. Turhaan katseltuansa lattialta, sattui h?n silm??m??n ulos ja n?ki Sirrin h??r?ilev?n hyvin uutterasti lumessa talon portaiden kohdalla. Heti iski maisterin mieleen se ajatus, ett? hieno kyn?mamseli oli ep?hienon Sirrin kovassa huostassa. H?n meni ulos katsomaan ja n?ki, ett? Sirri oli sein?n vierukseen kaivanut k?p?lill??n syv?n kuopan: sen pohjalle oli penikka haudannut kyn?mamselin ja koetti tehd? kuoppaa yh? syvemm?ksi. Kyyneleet pyrkiv?t maisterin silmiin, kun h?n n?ki, miss? tilassa mamseli parka oli. Kauniista vaatteista ei en?? ollut j?ljell? kuin repaleita; helmet olivat karisseet pois; Sirrin ter?v?t hampaat olivat puraisseet mamselin korean nen?n-nipukan poikki; toisessa k?dess? oli j?ljell? ainoastaan sakarisormi ja toisessa peukalo; nuo somat, punaiset keng?t olivat poissa. S?rkyneell? syd?mmell? ajoi maisteri Sirrin pois ja otti kyn?mamseli vainajan yl?s tuosta ennen-aikaisesta haudasta.

Mutta juuri kuin h?n oli ottanut mamselin pois haudasta, niin n?ki h?n jotakin kiilt?v?? kuopan pohjalla, aivan sein?n vieruksella. H?n katsoi tarkemmin ja kas, siin? oli kultainen sormus, jonka nastassa koreilivat risti, ankkuri ja syd?n! Se oli siis sama sormus, jonka Bertha oli kadottanut.

Murhe ja ilo vaihtelivat nyt maisterin syd?mmess?. Kyn?mamseli oli kuollut - siit? h?nell? murhe ja suru suuri; sormus oli l?ydetty - se tekee ilon hyv?syd?mmiselle Berthalle, ja muiden ilosta oli maisterikin valmis iloitsemaan. H?n oli kahden vaiheilla, toruisiko vai kiitt?isik? Sirri?. Ensin h?n n?ytti sille kyn?mamselin j??nn?kset ja sanoi surullisesti:

- "Mit?s sin? nyt olet tehnyt, Sirri kulta?"

Ja Sirri katsoi kyn?mamseli vainajata, ja mit? enemmin se katsoi, sit? alemmaksi sen pikkuruinen h?nt? laskeutui: nyt vasta n?ki Sirri, kuinka pahasti h?n oli tehnyt. Se lymysi is?nt?ns? jalkain juureen, katsoa sirrottaen h?neen toisella silm?ll??n, ik??nkuin n?yr?sti antautuen rangaistuksen alaiseksi. Maisteri ei toki voinut muuta kuin silitt?? niin n?yr?? koiraa, vaan Sirri oli h?peill??n ja meni kotia.

Maisteri sen sijaan meni talon is?nn?n asuntoon ja antoi Berthalle sormuksen. Ja siell?k?s ilo nousi! Kohta otettiin korvarenkaat piilosta esille ja pantiin Berthan korviin, ?iti pani sormuksen sormeensa ja kaikki yhdess? kiittiv?t maisteria. Mutta kun t?m? oli kertonut koko asian, niin kutsuttiin Sirrikin sis??n, ja siell? h?nt? siliteltiin ja hyv?iltiin. Joku toinen olisi Sirrin sijassa ollut ylpe? ja vaatinut palkintoa, mutta Sirri oli aina viel? suruissaan kyn?mamselin kuolemasta eik? sanonut niin mit??n. Vasta sitten kuin maisteri toistamiseen oli h?nt? taputtanut p??h?n ja silitt?nyt, vasta sitten k?vi se iloiseksi, ja Bertha antoi sille omasta k?dest??n tortun. Sen koommin sai Sirri Berthalta torttuja jok'ainoa p?iv?.

Kuultuaan, ett? sormuksen l?yt? oli maksanut kyn?mamselin el?m?n, laittoi Bertha maisterille uuden, viel? kauniimman kyn?n pyyhkimen. Risti-is?lt??n h?n sai koko joukon pienen pieni? kultaisia helmi?, ja ne ompeli Bertha niin taitavasti uuden kyn?mamselin rintaan, ett? siin? aivan selv??n n?kyi: risti, ankkuri ja syd?n.

Uusi kyn?mamseli on maisterilla viel?kin tallella. Kyn??ns? pyyhkii h?n kuin ennenkin paperiin ja pit?? kyn?mamselia koristuksena p?yd?ll??n.

Sirri on viel? yht? pieni kuin ennenkin. Aina kun se saa Berthalta tortun, niin lirpauttaa se kahden tuuman pituista h?nt??ns? ja virkkaa:

- "Vau!" ja se merkitsee: "kiitoksia paljon!"

MILT? N?YTTI.

(Kun Laatokka lehti ilmestyi).

Ja se ilmestyi ja levisi manterelle ja saaristoon. Hyp?t? heilahti se k?yh?n m?kkiin ja rikkaan taloon, singahti siit? palanen suurillekin: pist?ysi se n?et herrainkin penkkiin, min? tarkoitan herraskartanoon. Ja kaikkialla sit? katseltiin eri lailla. Kuka sit? katseli pelkill? silmill?, kuka silm?lasien l?pi, moniaalla oli franskalainen nen?nnipistinkin.

- Mik? se sitten ilmaantui?

- Laatokka lehti!

* * * * *

- "Tuossa se nyt on" sanoi herra Kylm?nen ja antoi sen rouvalleen.

- "Vai niin!" sanoi rouva Kylm?nen, vilkasi siihen ja antoi sen pojalleen.

- "Jassoo, jaha", sanoi poika ja vilkasi h?nkin.

Eiv?tk? he sitten muuta sanoneetkaan, vaan meniv?t akkunaan katsomaan, kuinka lumireke? eli lanaa vedettiin, ja laskivat yht?pit?v?sti kaikki, ett? hevosia oli 7, joista yksi ontui vasemmalta etujalaltaan.

* * * * *

- "No oletko n?hnyt sit? jo?" kys?si herra Pettersson Anderssonilta.

- "Olen kyll?".

- "Mit? arvelet?"

- "No niin no"...

- "Onhan siin? sinun mielest?si sit??"

- "Mit? niin?"

- "No tuota fenn"...

- "...nomaniaa? No eih?n vaan!"

- "Sit? min?kin".

* * * * *

- "Hei!" huusi nuori Heiskanen, tultuaan kaupungista kotia.

- "Mik?s sinua heihuttaa?" kysyi ukko Heiskanen.

- "Katsokaas t?t?!"

- "Mik?s se on?"

- "Lienee taas niit? Heinosen arkkiveisuja, joutavia renkutuksia", virkkoi em?nt?.

- "Ei tuo mahda olla Sipillankaan ennustus", arveli mummo.

- "Ei ole veisuja eik? virsi?, eik? ole Sipiloita eik? Sapiloita", kirkaisi Heikki.

- "Mik?s se sitten on?"

- "No se on semmoista, jossa min?kin olen".

Tuota nyt ei kukaan ymm?rt?nyt.

- "Miss?s sin? sitten luulet olevasi?" kysyi vihdoin ukko Heiskanen.

- "Laatokassa", vastasi Heikki.

- "Herra siunatkoon tuota poikaa!" huudahti em?nt?.

- "Ihanhan sin? haastelet niinkuin olisit mielt?si vailla."

Nyt antoi nuori Heiskanen Laatokan n?ytt?numeron is?llens?, ja kertoi saaneensa sen kasetin kaupungista. Is? otti lehden, ojensi sen kauaksi, sirristi silm?ns? ja luki ilman silm?lasia: Laatokka.

- "Kyll?p?s ne oli puustavit!"

- "Niin, mutta katsokaas! T?n??n minua kuulutettiin, ja tuossa, katsokaa tuossa justiin seisoo pulskan pojan pulska nimi ja morsian vieress?. Hei!"

Ja Heiskanen tuli taas iloiseksi, niin iloiseksi, ett? alkoi tanssia prissakkaa yp? yksin?ns?, vaikka siin? pit?isi oikeastaan olla kaksi.

* * * * *

Kadulla tuli vastatusten Nielonen ja Mielonen. Kumpikin myh?ili toiselleen, ja kummallakin oli k?dess??n Laatokka. Heill? oli kiire, mutta enn?ttiv?t kumminkin vaihtaa kaksi sanaa.

- "Hyv? on", - sanoi Nielonen.

- "Hyv? on", - sanoi Mielonen.

* * * * *

Toimittajat olivat kokoontuneet. He osasivat lehtens? jo ulkoa, mutta kumminkin he sit? k??nteliv?t, katselivat ja olivat v?h?n hyvill?ns?, niinkuin konsanaankin is?t, kun heille poika syntyy.

Yksi sanoi: hm!

Ja toinen sanoi: hm!

Ja kolmas sanoi my?skin: hm!

* * * * *

Olin kokonaan unohtaa Airolan Antin. Tahdotko viel? kuulla?

Airolan Antti oli kirkossa k?ydess??n saanut my?skin pit?j?ntuvalla

Laatokan n?ytt?numeron.

- "Katsos, muija", sanoi h?n kotia tultuaan, "katsos mit? min? sain?"

- "Mit? se sitten on?"

- "T?mm?inen lehti vaan, jota ruotsalainen sanoo aviisiksi ja saksalainen tiitinkiksi".

- "No mit?s siin? on sitten hyv???"

- "En min? tied?, liek? siin? hyv?? vai pahaa. Jahka luen".

Ja Antti, p?iv?llist? sy?ty??n, rupesi lukemaan. H?n oli huononpuolinen lukija, ja sent?hden k?vi lukukin hitaanlaisesti.

- "Niin, niin" virkkoi h?n aina v?liin itsekseen ja muijalleen, joka istui uunin vieress?. - "Niin, niin, kyll? se niin on... Miks'ei?... Katsos vaan, miten osaavatkin panna sanat noin per?tt?in..."

Pian kuului porstuvasta askeleita. Antin eukko s?ps?hti. Ovi aukeni, ja sis??n pilkisti muuan pitk?n pitk? mies, jota sanottiin Roikka-Taavetiksi!

- "Tule pois Antti!" sanoi Roikka-Taavetti.

- "Mihink? taas?" kys?si vaimo, pahaa aavistaen.

- "Kaikkiapa sit? akkav?elle sanottaisikin," vastasi Roikka-Taavetti ja nauraa holautti sangen rumasti. - "K?y pois, Antti, joutuun!" - lis?si h?n ja iski niin kavalasti silm?? Antille.

- "Malta, malta", puheli Antti ja tavaili: "i?ss?, viisaudessa ja ar-ar-mo-mo - armossa". - "Katsos t?ss? on tuommoinen luku".

- "Mik? luku?"

- "Uusi sanomalehti".

- "En min? jouda joutavia katsomaan. L?ht??n pois!" sanoi

Roikka-Taavetti ja iski silm?? j?lleen.

- "No annahan, kun p??sen t?m?n paikan loppuun. Tahtoo olla silm?ni v?h?n huonot. Luepas sin?, Taavetti, sin? olet selvempi-lukuinen".

- "Eih?n meill? olisi aikaa, mutta anna sent??n, kun min? luen, niin joudutaan pikemmin. Pane saappaat jalkaas sill? v?lin".

- "No, no, kyll?".

Roikka-Taavetti rupesi lukemaan lehte? ja Antti vet?m??n saappaita jalkaansa. Taavetti oli tavattoman hyv? lukija. Antti kuunteli avosuin. Toisen saappaan h?n oli saanut jalkaansa, mutta toinen j?i kokonaan vet?m?tt?, - niin tarkkaan h?n kuunteli. Vasta sitten kuin ensimm?inen kappale oli loppunut, vet?? sujautti h?n toisenkin saappaan ja virkkoi:

- "No nyt menn??n."

- "Malta, malta," sanoi nyt Roikka-Taavetti vuoroansa. - "Annas kun katson mit? t?ss? on muuta hyv??".

- "Min? k?yn kynttil?n" - sanoi Antin em?nt?, ja h?nen ??nens? vapisi.

H?n tiesi, vaimo parka, miesten aikovan kaupunkiin takaisin. Siell? oli heid?n m??r? kokoontua juominkeihin. Se ei olisi ollut ensi kertaa. Sielt? palattiin aamupuolella y?t?, ja monta kovaa sai eukko parka silloin kokea.

Kynttil? tuotiin. Roikka-Taavetti luki p?tk?n toisensa per?st? ja Antti kuunteli. Luettuansa kansakoulusta, rupesi h?n Antin kanssa keskustelemaan, miten monta lasta muka heid?n puoleiseen kansakouluunsa mahtaa tulla. Siin? sitten iti sana sanasta, eik? aikaakaan, niin jo olivat juomatoverit joutuneet vilkkaasen keskusteluun koulusta ja tiedoista ja kirjoista ynn? muusta semmoisesta. Mutta em?nt? liikkui hiljalleen tuvassa. Miehet eiv?t huomanneetkaan, kuinka h?n oli viritt?nyt tulen, ja pianpa mustakylkinen kahvikattila kiehua porisi ja pulputteli liedess?. Ilta oli jo pitk?lle kulunut. Ulkona raivosi tuuli ja lumimyrsky, mutta tuvassa istuivat miehet, hiljaisesti haastellen Laatokka lehdest? ja siin? olevista asioista; hiljalleen em?nt? heit? kuunteli lieden ??ress?, mutta iloisesti r?isk?hteliv?t lastut ja hilpe?sti porisi kahvikattila.

Kotvasen kuluttua oli lehti luettu alusta loppuun. V?h?n aikaa viel? katseli Roikka-Taavetti Laatokkaa, k??nellen ja py?ritellen sit?. Miehet olivat ??neti.

Vihdoin nousi Roikka-Taavetti ja meni akkunaan.

- "Ohoh", sanoi h?n, "onpa siell? koko pyry. On v?h?n paha kulkea nyt".

- "Kukapa sit? tuommoiseen ilmaan l?htee?" vastasi Antti.

Kumpikin tunsi toisensa mielen. Kumpaiseltakin oli halu kaupunkiin kadonnut, mutta ei iljennyt kumpikaan ensimm?isen? tunnustaa sit? toiselleen.

- "Otan ja l?hden t?st? kotia", virkkoi Roikka-Taavetti ja otti hattunsa.

- "Juokaa nyt kahvia ensin", - sanoi em?nt?.

Miehet katsahtivat toisiinsa. Tuntui niin kummalliselta. Tuntui niin hyv?lt?. Pitk? matka oli j??nyt k?ym?tt?, monet vaivalla ansaitut pennit olivat j??neet kukkaroon, terve p?? ja puhdas tunto oli s?ilytetty huomiseksi. Antti nousi sanaakaan sanomatta, meni vaimonsa luo ja taputti h?nt? olkap??h?n.

- "Kelpo muija", sanoi h?n.

T?t? ei h?n ollut tehnyt moneen vuoteen.

Mutta Roikka-Taavetti meni j?lleen akkunaan. Mit? h?n sielt? viel? haki? Menik? h?n kukaties katsomaan, oliko ilma todellakin semmoinen, ett'ei kaupunkiin k?ynyt l?hteminen? Ken t?ll? haavaa olisi seisonut ulkona akkunan kohdalla, olisi n?hnyt, kuinka Roikka-Taavetin kasvot kummallisesti v?r?hteliv?t ja kuinka h?n salaa pyhk?si rikkin?isell? hihallaan kaksi suurta kyynelkarpaloa poskiltaan.

- "Tulkaa nyt, Taavetti!" - kehoitteli em?nt?.

Taavetti k??ntyi ?kisti, astui Antin luo ja kys?si:

- "Onko loppu?"

- "On!" - vastasi Antti.

Ja he l?iv?t k?tt? vahvikkeeksi.

TULIPALO.

Vanha pormestari oli vast'ik??n tullut saunastansa. Pitk?liepeisess? y?nutussa h?n istui kamarissaan nyt, kauniina kes?-iltana, ja keinueli tuolissansa. H?n oli niit? vanhan aikuisia hyvi? pikku kaupungin pormestareita, jotka yh? harvemmiksi ja harvemmiksi k?yv?t nykyisess? maailmassa. S?ntillinen virkamies, kaupungin is?, iloinen seurakumppali niin vanhain kuin nuorten seurassa, patriarkallinen, v?liin itsevaltias, mutta kauttaaltaan hyv? ihminen. Ja sit? osoitti jo koko h?nen olentonsa ja ulkomuotonsa. Pieni h?n oli kasvultaan, mutta hyvin lihava. Pienten vilkkaitten silm?in yli kaareili tuuheat kulmakarvat, jotka v?list? osasivat rypisty? hyvinkin ankariksi, ja silloin ei vastustaminen sanottavaksi auttanut, mutta jotka suurimman osan el?m?st?ns? olivat suojelleet vain kahta tyytyv?ist?, vilkasta, veitikkamaista silm??. Parta, jota pormestari piti ainoastaan leuan alla, vanhain merikaptenein tapaan, antoi h?nen kasvoilleen jo heti ensi silm?yksell? hauskan perehdytt?v?n muodon.

Ei h?nen aikanansa raastuvan-oikeutta rasitettu kaikenmoisilla turhilla jutuilla. Jos sattuivat v?list? kunnian-arvoiset porvarit riitaantumaan kesken??n, ja toinen riitapuoli tahtoi h?nelt? haastetta riitaveljelleen, niin eip? se haaste h?nelt? niin hevin hellinnyt.

- "Mit? turhia!" puheli h?n. "Mit?s te rupeatte joutavista riitelem??n? Eih?n se sovi, ei se sovi mill??n muotoa, ett? kaksi kunnon miest? rupeavat toisiansa oikeus-saliin viem??n. Ei se sovi. H?pe?t?h?n se on koko kaupungille."

Ja sitten kutsuttiin riitapuolet joskus illanpuhteella pormestarin luokse, ja siin? puhuttiin asiat selville, ja ellei sopimus ottanut synty?kseen, niin t?ytyi kulmakarvainkin rypisty?. Ja miten ollakaan, niin riitapuolet vihdoin, v?h?n jankattuaan, sopivat kuin sopivatkin. Ja sitten tuotiin totilasit sis??n ja sovinnon maljat juotiin. Riitaveljet olivat tosin ensi alussa viel? v?h?n nureissaan toisilleen, mutta mit? my?hemm?s ilta kului, sit? enemm?n turhat tunteetkin sulivat, ja viimeist? kertaa kilist?ess? paiskattiin k?tt?.

- "No juuri noin!" puheli vanha pormestari hyvill? mielin. "Niin tekee kunnon miehet. Niin se pit?? olla", ja h?n levitti vasemman k?den sormet ihan taaralleen ja k??nsi k?mmenpuolen n?kyviin. "Niin tekee kunnon miehet."

- "Peijakas", puhelivat entiset riitakumppalit sitten, kotia menness??n, "kyll? tuo meid?n vanha pormestari on sent??n kunnon ukko."

- "No sen min? sanon", vastasi toinen, "ett? semmoinen pormestari, niinkuin esimerkiksi t?m? meid?n, niin semmoista saat hakea ymp?ri avaran Suomenmaan, etk? l?yd?."

- "Et l?yd?k??n", vahvisti kumppali.

* * * * *

Niin, vanha pormestari istui keinutuolissaan. Oli herttainen kes?-ilta. H?nen oli niin ylen hauska ja hyv? olla. V?liin ryypp?si h?n teelasistaan, v?liin luki palasen uutista sanomalehdest?, v?liin taas puhalsi savuja moisesta hauskasta pitk?vartisesta. Milloin h?n p??sti savun paksuina renkaina ja katseli kuinka ne levisiv?t ja laskeusivat hiljalleen lattialle, niin mielistyen lattian tuttavuuteen, ett'eiv?t hennonneet en?? siit? noustakaan; milloin taas tuli savu sinisen? s?ikeen? ulos, laajeni hiljalleen, kiiri sitten avonaiseen akkunaan ja ulos p??sty?ns? ?kisti muutti suuntansa ja katosi.

- "Hm!" myh?hti pormestari, silm?illen piippuansa; hammasluu oli ehe? niinkuin vasta sorvalista tullut, letku punainen ja puhdas, varsi verhottu sinisist? helmist? tehdyll? ja valkeilla helmikukkasilla koristetulla p??llyksell?. Pormestari pompautti pullealla k?dell??n hopeisen kannen auki, painoi peukalollaan tupakkia syvemm?lle, naksautti sitten sormiansa (h?n olikin suuri mestari siin?) ja puheli itsekseen:

- "Ei nykyinen aika osaa kunnon lailla polttaakaan. Ei nykyisill? ihmisill? ole mink??nlaista nautintoa polttamisesta. He kiskovat ja imev?t savut keuhkoihinsa asti ja saavat siit? p??n py?rrytykset ja - mitenk? se Jaakko tohtori sanoikaan? - mikatini-myrkytykset. Min? nyt olen polttanut koko ik?ni - no en vainenkaan", ja pormestaria nauratti, muistaessaan, ett'eih?n h?n sent??n k?tkyess? viel? piippua k?ytt?nyt, mutta vasta toisella kymnasi-luokalla oli saanut is?lt??n polttamisen luvan, - "kuudettakymment? vuotta olen jo polttanut piippua, enk? ole tuntenut mit??n mikatinia."

Ja sitten tuli j?lleen hienon hieno savu-s?ie, ja mielihyv?ll? katseli vanha pormestari, kuinka se entisten tavalla levisi, kiiri akkunaa kohti ja vihdoin ?kisti katosi.

Tuohon avonaiseen akkunaansa n?ki nyt pormestari koko pienen kaupunkinsa. Kaikki oli siin? tuttua h?nelle, talot ja ihmiset; yksin hevosetkin h?n tunsi, kenen mik?kin oli. Verraton oli muisti pormestarilla. H?n muisti viel? niin selv??n min? vuonna kauppaneuvos Saharow oli rakentanut tuon uuden talonsa. Tupaan tulijaisissa oli viel? tanssittu aamuun kello 7:?n asti, ja n?iss? tanssiaisissa oli tuomari Appelgren kihlannut Saharow'in tytt?ren. H?n muisti, milloin tuuli oli kaatanut Helinin laipion, vanhan r?pisk?n, jonka j?lkeen Helin oli harmissaan teett?nyt kauniimman laipion koko kaupungissa. H?n muisti viel? kuinka Lajusen vallaton poika oli pudonnut kaivoon, ja vanha Nokelainen saanut h?net yl?s, niin, samaan kaivoon, jonka kohdalla nyt seisoo suuri talo punaiset kartinit ikkunoissa. Sein?ll? oleva kilpi ilmoittaa mik? t?m? talo on. Siin? seisoo: "Aniskellu-Yhdi?n v?h?t?is-mym?l?".

Rauhassa lep?si pikku kaupunki tuossa pormestarin edess?, ja h?nest? tuntui, kuin olisi h?n v?h?n niinkuin kuningas pieness? valtakunnassa. H?n tunsi, kuten ennen muinoin Themistokles, jok'ainoan kaupunkilaisen, ja jok'ainoa tunsi h?net, kauppaneuvos Saharow'ista ja vanhasta kenrali Burkhardtista hamaan toissilm?iseen Kupiaiseen, jolla ei ollut muuta tointa maailmassa kuin hakata halkoja ja kantaa vett? vanhalle Lindénskalle tuolla toisessa p??ss? kaupunkia. Tyytyv?isen? istui vanha pormestari, luki j?lleen palasen sanomalehte?, ryypp?si teet? ja katseli taas valtakuntaansa. Nyt oli lauvantai, ja kirkkov?ke? oli ker??ntynyt kaupunkiin jo suuri joukko. Tuolla ne kulkivat puodista puotiin, enemm?n katselemassa kuin ostelemassa; kaupungin karja palasi parhaillaan laitumelta, mutta viel? ei ollut h?ti?, latujen varsilla kasvoi runsas ruoho, ja siit? ottivat haarasarviset viel? viimeisi? makupalojaan, kunnes tytt?set ja poikaset ja piikaset v?hitellen ajoivat kunkin kotia. Olihan niin rauhallista...

* * * * *

Mutta ?kisti kuului ky?kin ovi lent?v?n suurella jyrin?ll? auki, heti sen j?lkeen kuului kiireisi? askelia ruokasalista ja salista, nyt avaantui pormestarin ty?kammion ovi, ja Gustava, pormestarin vanha sisar ja h?nen yksin?isen talonsa em?nn?itsij?, sy?ksi sis??n.

- "August, August!" huusi vanha Gustava mink? jaksoi, "voi August toki!"

H?mm?styneen? k??ntyi pormestari ymp?rins?.

- "Mutta, hyv? ihminen, mik?s sinulla on h?t?n??"

- "August, hyv? August, - tulipalo!"

Pormestarilla oli juuri teelasi k?dess?, mutta semmoisena kuin se teelasi oli, semmoisena se kirposi h?nen k?dest?ns? lattialle, ik??nkuin olisi tahtonut ensimm?isen? soittaa h?t?kelloa.

Tulipalo?

Mitenk? se oli mahdollista? Viiteenkolmatta vuoteen ei ollut kaupungissa ollut mit??n sellaista vaaraa, ja nytk? se olisi tullut? T?t?k? pient? kaunista kaupunkia, joka on kaukana suuren maailman menosta ja myll?k?st?, oli nyt moinen vaara uhkaamassa?

Pormestarin oli ensi hetken? mahdoton k?sitt?? koko asiata. Ja niinp? se olisi ollut monen muunkin pikkukaupunkilaisen laita. Rakennukset ovat useastikin vanhan-aikuisia puutaloja, melkein sein? sein?ss? kiinni toisissaan. Minun saunani, joka suloisessa sovussa asuu halkoliiterin ja l??v?n v?lill? katsoo mustuneella taka-sein?ll??n hyvin rakkaasti naapurin hein?liiteri?, ja siin? he kumpikin jo monta vuosikymment? ovat kummastelleet, miksik? heid?n v?lillens? on ensink??n laitettu solaa, niin sanottua prankatua, koska t?m? sola kumminkin on niin kapea, ettei mik??n palomestari maailmassa p??sisi siin? k??ntym??nk??n, ei edes semmoinenkaan laiha katiska kuin t?m? meid?n nykyinen. Olisivat panneet meid?t ihan yhteen, meinailevat vanhukset, - kuinka hauska olisi haastella vanhan toverinsa kanssa el?m?n vaiheista ja kokemuksista. - Seminaristi Simpura oli ensin hyvinkin pahoillaan, kun h?nen t?ytyi panna taskukellonsa oppiin, maksaakseen kortteristaan ja ruoastaan, mutta ei h?t??k??n, viereisest? kauppias Puupposen talosta kuulee h?n varsin selv??n suuren sein?kellon ly?nnin ja tiet?? siis milloin on seminariin l?hteminen. - Ja tied?ttek?s, mit? tiet? maisteri Mandelin kihlasi kauniin morsiamensa, Ilma Paajasen? He asuivat vastatusten, toinen toisella, toinen toisella puolen katua, ylikerrassa. Kauan aikaa olivat he jo tunteneet toisensa, kauan aikaa pit?neet hyv?? silm?? toisiinsa, sinuttelivatkin toisiansa. Seurassa oli Ilman ik?v?, ellei siell? ollut Mandelin'ia, ja Mandelin'in oli paha mieli, jos Ilma ei tullut seuraan. Kerran kauniina aamuna istuivat kumpikin akkunassaan. Aamu oli suloinen, ja varpuset sirkuttivat r?yst??ll?. Ja he katselivat toisiansa, ei varpuset, mutta maisteri ja Ilma, ja katselivat toisiansa kuin ainakin ihmiset, jotka lukevat toistensa otsalla sanat: min? olen sinun. Mutta maisteri virkkoi viimein:

- "Ilma!"

Ilma nosti silm?ns?.

- "Ilma, hyv? Ilma, tahtoisitko sin?..."

Ja siin? h?n nyt kysyi jotakin sellaista delikatia asiaa, jota ei sovi t?ss? ilmoittaa, mutta jonka jokainen arvaa. Mutta Ilma painoi p??ns? alas, punehtui ja kuiskasi:

- "Tahdon."

Ja se kuiskaus suhahti l?nsituulen siivill? yli tuon herttaisen kapean kadun maisteri Mandelin'in akkunaan ja siit? suoraa p??t? maisteri Mandelin'in syd?mmeen, ja t?m?k?s siit? p?lp?tt?m??n! Mutta samassa avasi Franz Rahikainen puotinsa oven vastap??t? alikerrassa ja astui ulos piippu hampaissa ja villahippa p??ss?.

- "Moron, moron!" sanoi h?n ja nyyk?ytti p??t? maisterille. "T?n??np?s on ilma herttainen."

- "Ilma on aina herttainen" vastasi maisteri Mandelin, jonka syd?n p?lp?tti.

- "Jaa no ... eih?n se sent??n aina ... tuota..."

Rahikainen ei oikein ymm?rt?nyt maisterin sanoja, mutta mit?p?s ymm?rt?? Rahikais-parka l?nsituulesta?

N?in elet??n hiljalleen pikku kaupungissa, ja aivan erityinen sallimus varjelee niit? tulipalolta. Joskus kyll? iskee jonkun mieleen, mit?h?n jos alkaisi t??ll?kin r?iski?? No jos on kerran tullakseen, niin onhan meill? vett?, sammutetaan pois, ja jos ei taas ottaisi sammuakseen, niin mink?p?s sille sitten juuri mahtaa? Ja mik? sen tulipalon nyt toisikaan? Viiteenkolmatta vuoteen ei ole ollut muuta kuin kaksi kertaa nokivalkea, Helin'iss? kummallakin kerralla. Mit? turhia! Ovathan ne kyll? k?yneet t??ll? Fennian ja Svean ja Rossijan asiamiehet tahtomassa vakuutusta, silt? varalta, ett? tulipalo... Mit? turhia!

Mutta nyt oli tulipalo!

* * * * *

Gustava neiti oli vallan kalpeana ja vapisi kuin haavan lehti.

- "Miss?, miss??" huusi pormestari, viskaten y?nuttunsa pois ja lingottaen kauas tohvelinsa toisesta jalasta sek? ruveten vet?m??n saapasta jalkaansa.

- "Meill?, meill?, August, armas August, ah! Saunassa!"

Pormestari hypp?si pystyyn, enn?tt?m?tt? saada viel? toista saapasta jalkaansa, ja sieppasi p??h?ns? hatun piirongilta.

- "Soittakaa kelloja!" komensi pormestari, kylm? hiki otsalla. "Anna mulle joku nuttu; enh?n min? t?ss? voi menn? ulos. Ja miss? ne Sitnikow'in paperit? Ne olivat t?ss? p?yd?ll? vast'ik??n ... t?rke?t paperit ... min? olen monta kertaa sanonut, ett'ei minun p?yt??ni saa kukaan korjata, mutta sinun pit?? aina sen p?lyriepusi kanssa olla joka paikassa nuohomassa... Herrainen aika, miss? ne nyt ovat? Kaikki muu saa palaa, minulla on kaikki vakuutettu, mutta ne Sitnikow'in paperit! Ja niiden sis?ss? 10,000 markan vekseli... Hae hyv? ihminen ?l?k? istu siin? kuin kivettynyt varpunen!" (H?d?ss? tulee vertauskin v?h?n sopimaton.)

Mutta varpunen pyr?hti lentoon, ja nyt alkoi oikea asiapaperien jahti. Ymp?ri huonetta juoksivat kilvassa veli ja sisar, hakien sakramenskattuja papereita. Kirjat ja tupakkirasiat ja tikkukotelot kohoilivat p?ydilt? ja lenteliv?t ymp?ri huonetta, sanomalehdet tekiv?t kahinalla seuraa niille, - oli kuin parhaankin spiritistin séance'issa. Sohvan ja piirongin alle, - kaikkialle kurkisti joko ensin veli ja sitten sisar taikka sisar ensin ja veli per?ss?. Mutta papereita ei ollut. - "Voi sent??n!" voivotteli pormestari. "Vaikka palaisi talossa kaikki, vaikka jok'ainoa naulakin" (taas tuommoinen h?t?vertaus) "niin min? v?h?tteleisin, mutta se Hovin p??t?s ja vekseli, jos se palaa, niin ei mik??n pelasta Sitnikow'ia konkursista... Kyll? se naisten j?rjestyksen vimma sent??n on sit? viho viimeist?".

Piu, piu, piu!

Kas niin jo kuuluu palokello hy?kvahdista. (Tuo oli muinaisilta sota-ajoilta peritty nimitys kaupungin palotornille. Sotaiset ajat olivat olleet ja menneet, eik? tornissa eik? koko rakennuksessa en?? ollut mit??n sodan merkki?. V?h?isen sodan vivahdusta vaan oli silloin kuin joku uppiniskainen markkinamies vietiin sinne rauhoittamaan mielt?ns? ja kielt?ns?.)

- "No niin!" huudahti pormestari. "Nyt jo palokellotkin soittaa h?t?-rumpua! Gustava kulta, miss? ihmeell? ne Sitn..."

- "Mitk?s paperit ne tuossa p?yd?ll? sitten ovat?" kysyi Gustava neiti tamburissa.

Ja siin? ne nyt olivat samassa paikassa, johon ne pormestari aamulla oli j?tt?nyt, k??r?ss? kauniisti koskematta.

Pormestari joutui hieman h?mille.

- "Gustava kulta", sanoi h?n, taputtaen sisartaan olalle, "?l? ole mill?sik??n, jos min? v?h?n kiivastuin. Tied?th?n sin?, ett? min? olen tuommoinen..."

- "No mit? turhia!" vastasi hyv?ntahtoinen sisar. "Joudu, joudu nyt vaan. Mutta eth?n sin?, August, saata noin paitahihasillasi..."

- "Anna hyv? ihminen, anna pian minulle joku p??llystakki".

Sisar parka kiireiss??n py?r?hti pari kertaa ymp?rins? tamburin permannolla, hapasi sitten naulakkoon ja sieppasi ensimm?isen vaatekappaleen, mik? k?teen sattui, ja puki sen veljens? ylle. H?diss??n ei kumpainenkaan huomannut, ett? se oli Gustavan sadekappa. Ja mit?p?s siit?, vaikka olisivat huomanneetkin? H?t? ei lue lakia.

Pormestari sy?ksi ulos ja h?nen per?ss??n Gustava neiti, siepattuaaan vaistomaisesti mukanaan veljens? p?yd?lt? kaksi karafinia, toisen t?ynn? vett?, toisen sahtia, sill? naisen syd?n oli ??nett?m?ll? kielell??n ilmoittanut Gustavalle, ett? tulipalossa tarvitaan sammutus-aineita.

* * * * *

Pormestarin ja Sitnikow'in paperien sek? Gustavan ja kahden karafinin tullessa ulos, tuprusi jo paksu savu saunan katosta. V?ke? oli enn?tt?nyt ker??nty? suuri joukko pihalle ja kadulle. L??v?n ovi oli auki, ja ovessa teutui pormestarin kuuluisa Punikki lehm? paraillaan kahden miehen v?liss?. Ulos sit? kyll? oltiin tulemassa ja tultiin kanssa; vaikea vaan oli sanoa Punikkiko se miehi? talutti, vai miehetk? Punikkia.

Gustava neiti, n?hty??n lemmittyns? olevan vaarassa, sy?ksi v?kijoukon keskitse Punikkinsa luo ja syd?mmen ??nett?m?st? vaatimuksesta tyhjensi molemmat karafinit Punikin selk??n.

- "Miks'ei h?t?kello soi kirkontornissa?" huudahti pormestari, huomaten vaaran olevan jommoisenkin.

Niin, miks'ei soi? Ei kukaan osannut sanoa syyt?. Mutta syy oli t?m?. Kirkon ymp?ri juoksivat suntion pojat ja joukko kerj?l?ispoikia kuin hullut, pist?en k?tt??n jok'ainoaan kivijalan koloon. Suntio n?et ei sattunut olemaan kotona, mutta em?nt? oli tiennyt sanoa, ett? "sinneh?n se meid?n pappa pist?? ne tapulin avaimet sinne kirkon kivijalan koloon". Ja t?t? avainkoloa nyt miehiss? etsittiin. Sittenkuin kolme kertaa oli kirkon ymp?ri lennetty, l?ydettiin avaimet vihdoinkin kaikkein suurimmasta kolosta, johon kukin kiireiss??n jo ennenkin oli k?tens? pist?nyt, mit??n l?yt?m?tt?. Kun ihmisell? on oikein kiire, niin ei l?yd? lakkiakaan p??st?ns?.

Tapulin ovet avattiin vihdoin, ja kymmenkunta kerj?l?ispoikia nousi t?misten yl?s. Nyth?n oli harvinainen nautinto saatavissa: p??st? tapuliin ja saada viel? soittaa kellojakin. Suntio se sunnuntai-aamuina aina tapasi h?ristell? poikasia ja ajaa tapulista pois, mutta nyt tiesiv?t lurjukset suntion olevan rysill??n ja yleisen h?d?n vaativan heit? toimeen. Siksip? rupesikin kellot soimaan, eik? ollut soitossa mit??n pys?hdyst?: yht? mittaa pampatti kello tulipalon loppuun asti.

Ruiskut tulivat ?mp?reineen r?misten ja kolisten hy?kavahdista p?in. Vapaehtoista sammutuskuntaa kaupungissa ei ollut. Maisteri Mandelin oli kyll? luvannut ruveta semmoista puuhaamaan ja jo kirjoittanut Kajaaniin, pyyt?en sik?l?isen palokunnan s??nt?j? malliksi, mutta ei ollut viel? saanut niit?.

Niin, ruiskut tulivat. Ne asettuivat talon edustalle, mutta olivat ihan neuvottomia, niin ruiskut kuin ?mp?rit ja miehet, sill? palomestari oli poissa.

- "Miss? pranmestari?" huusi yksi.

- "Jaa, miss? pranmestari?" toisti toinen.

- "Jaa-a, miss? prrranmestari?" huusi my?s teurastaja Sillfors, mies suuri kuin j?ttil?inen, armottoman kiivas ja v?kev?, ja tarttui ensimm?ist? kohdalle sattunutta maan ukkoa kaulukseen, vaikk'ei t?m? ukko parka kuulunut koko sammutusjoukkoon eik? edes ollut palomestarin sukujakaan.

- "Katsokaa", raivosi Sillfors, "ilmivalkeassa on jo koko katto, ja sit? miest?, jonka pit?isi olla t??ll? ensimm?isen?, sit? miest? ei kuulu eik? n?y! Semmoista pranmestaria!"

- "Semmoista pranmestaria!"

Yleinen nurina nousi pranmestaria vastaan, - sangen tarpeettomasti, sill? tuollahan h?n jo tuli juosten alas kirkkom?ke?, juosten mink? suinkin jaksoi.

- "Jo tulee", virkkoi yksi,

- "Jo tulee, jo tulee", vahvisti toinen.

- "Pranmestari, joudu!"

- "Pranmestari hoi!"

- "Pranmestari, ho hoi, t?nne!"

Ja niin kirkuivat he pahanilkiset, vaikka n?kiv?t selv?sti, kuinka toinen koetti panna parastansa, joutuaksensa virkansa ja ammattinsa hoitamiseen.

Palomestari tuli ja seisahti suuren ruiskun ??reen. H?n oli muutoinkin laiha ja kalpea, mutta nyt oli h?n aivan vaaleana. Silm?t pystyss? ja alahuuli lerpallaan h?n seisoi tuossa, ensikertaa alkamassa sammutusty?t? t?ydell? todenteolla. Ruiskusyynit kev??ll? olivat sent??n jotakin toista kuin t?m? todellinen tulipalo. T?m?n lis?ksi viel? s?ik?hdys siit?, ett? h?n oli niin my?h??n saapunut paikalleen. H?n n?ki ymp?rill??n nurisevan v?kijoukon, joka oli huutanut pranmestaria, ja jossa viel?kin kuului| napisevia ??ni? pranmestaria vastaan, ja h?n tunsi, ett? h?nen sek? pranmestarin v?lill? oli jotakin l?heist? yhteytt?. Mutta sitten, n?hdess??n edess??n raivoavan elementin, joka sihisi ja r?iski ja piti sit? el?m??, tunsi h?n, ett? tuolla elementill? ja h?nell? oli my?s jotakin l?hemp?? yhteytt?. Mutta miten nyt olla kuin ele?, sit? ei pranmestari osannut k?sitt??. H?n oli kuin tenhottu, kunnes Sillfors viimein lausui ratkaisevan sanan, joka poisti h?nen lumouksensa.

- "Ruuvatkaa toki letkut kiinni!"

Nyt oli asia selv?.

- "Jaa, jaa", huusi pranmestari. "Letkut kiinni ja pumput veteen".

T?m? v?h?n nurinp?inen k?sky ymm?rrettiin toki aivan hyvin, eik? aikaakaan, niin alkoi sammutusty? t?ysin toimin.

* * * * *

T?ll? v?lin oli koko kaupunki tullut liikkeelle, toisin sanoen koko kaupunki aaltoeli pormestarin tulipaloa sammuttamaan, neuvoja antamaan tahi ainakin katsomaan. Joka suinkin vaan p??si liikkeelle, se j?tti ty?ns? ja toimensa ja t?ytti savua kohti. Kadut kihisiv?t ihmisist?; kaikki he kiiruhtivat, kaikki he riensiv?t ja tyrkkiv?t toisiaan. Vesimiehet ajoivat t?ytt? laukkaa, huutaen ja varoittaen jalkamiehi? astumaan pois tielt?. Ja siin? oli renki? ja piikaa ja poikaa, jotka ken selj?ss??n, ken syliss??n, ken olallaan kuljettivat sammutustarpeita. Siin? meni k?siruiskuja, assuranceja ja reassuranceja, extinktoreita ja tavallisia meid?n P?rn?sen tekemi?, ja siin? oli ?mp?reit? rivallisia ja rivattomia, rautaisia ja puisia, siin? kiuluja ja korvoja, korvallisia ja korvattomia, siin? tyhji? voi-astioita ja viilipyttyj?. Kaikilla oli kiire tulipaloon. Viimeisen? kulki lihava leipuri Helin. H?nen renkins? ja piikansa ja opinpoikansa olivat kaikki karanneet tulipalolle; h?nen t?ytyi itsens? l?hte? kantamaan palopaikalle ruiskuansa, P?rn?sen tekem??. He olivat kumpikin tavattoman lihavia, niin ruisku kuin Helinikin. Kummakos sitten, ett? Helin ukko l??h?tti ja hikoili taakkansa alla. V?list? t?ytyi h?nen laskea kantamuksensa maahan, yski? v?liin ja pyhki? hike? otsaltaan. Sitten jatkettiin taas matkaa. Olisi toinen jo heitt?nyt m?keen koko ruiskun, joka niin paljon vaivaa tuotti, mutta Helin oli kunnon porvari ja tiesi velvollisuutensa. K?rsiv?llisesti kantoi h?n ruiskuansa p??h?n asti. Kovin oli kumminkin ukko v?synyt, ja siksi h?n istahti lep??m??n ensimm?isen esineen p??lle, mink? sattui n?kem??n. T?ll? v?lin oli pormestarin pihalta pelastettu talon edess? olevalle torille irtainta tavaraa. Vanha saavi sattui olemaan ??rimm?isen?, ja sen laidalle laskihe ukko Helin lep??m??n, mutta sen levon ei pit?nyt pitk?llinen oleman. Kenties olisi saavi sent??n kest?nyt Helin'in oman painon, mutta h?ness? vaikutti ep?ilem?tt? yh? viel? tenhottomuuden lain j?lkeen P?rn?sen ruiskunkin paino, ja sit? taakkaa ei saavi kannattanut, vaan avasi vanteensa ja laski Helin'in tavallista joutuisammin maahan.

* * * * *

Pormestarilla tosin oli kaikki vakuutettu, mutta kun tuli kumminkin oli saanut suuren vallan ulkohuoneissa ja n?ytti uhkaavan p??rakennusta, hypp?si h?n kaivon salvokselle, osoitti Sitnikow'in paperik??ryll? taloansa, kuten Pietari Suuri muistopatsaassansa osoittaa Nevan yli, ja huusi:

- "Korjatkaa, hyv?t ihmiset, irtain tavara ulos!"

Puoli sataa joutilasta kirkkomiest? hy?kk?si sis??n, ja nyt alkoi tavarain pelastus. Se k?vi, niinkuin useinkin pieniss? kaupungeissa, miss? ei ole s??nn?llisesti harjaantunutta pelastuskomppaniaa. P??tarkoituksena on vaan saada tavarat pelastetuiksi tulen vaarasta, mutta tulevatko ne ehein? vai palasina ulos, - siit? v?h?t. Osa kannettiin ovesta, toinen heitettiin akkunasta. Pelastusty? n?ytti oikeen huvittavan uljaita pelastajia. Pienet p?yd?t, tuolit, kirjahyllyt, kirjat, astiat lenteliv?t akkunasta kadulle milloin vastaan-ottajain k?siin, milloin jalkoihin, milloin maahan, ett? m?ki t?r?hteli.

- "Matti, otas vastaan n??! Mutta ?l? s?re!"

- "No, no!"

Ja niin sai Matti tusinan juomalaseja k?siins?, sis?tysten pinottuina.

- "Heikki, otas t??!" huusi toinen pelastaja ja lenn?tti pormestarin toisen tohvelin akkunasta. Mutta tohvelin paraillaan lent?ess?, sattui Matti lasipinoinensa v?liin ja - kilkis, sanoi toinen puoli laseja kadun kivill?.

- "Pentele!" suuttui Matti ja viskasi loputkin lasit samaan turmioon.

Ja lasien kohtalo tuli monen muunkin kapineen osaksi. Mutta kaikki pelastettiin; tuskin j?i naulaakaan sein??n. Gustava neiti k?veli pelastettujen tavarain ymp?ri, valitellen ja voivotellen sit? h?vityst?, mik? niiss? oli tapahtunut. Mutta n?hty??n pormestarin suuren, kauniin kukkavaasinkin makaavan huuli rikki muitten tavarain joukossa, purskahti Gustava parka itkem??n ja juoksi veljens? luokse pihalle.

- "August. August! Nyt on meid?n kaunis vaasi rikki!"

- "Kuka kanalja sen on s?rkenyt?"

- "Pelastajat, kukas muu!"

- "Miss? se on?"

Pormestari k??ntyi, l?hte?ksens? katsomaan vaasiansa, mutta samassa astui muuan kerj?l?ispoika ulos ky?kin ovesta, kantaen vanhaa rikkin?ist? koria, jonka h?n lienee l?yt?nyt jostakin ullakon nurkasta ja p??tt?nyt h?nkin pelastaa edes jotakin siin? yleisess? pelastuksen vimmassa.

- "Sin? kanalja!" huusi pormestari ja l?i Sitnikow'in paperik??ryll? pojan paksuvillaiseen tukkaan. (Pojan lakki lienee joutunut pelastettujen tavarain joukkoon sekin.) Tomu p?ll?hti pojan p??st?. H?n k??ntyi ymp?rins?.

- "Mit? vasten?"

- "Sin?k?s sen vaasin olet s?rkenyt, sen kanalja?" tiuskasi pormestari ja rypisti jo kulmakarvojansa. "Kyll? min? tunnen sinut, sin? olet se R?mp?n Taavetti."

Poika parka purskahti itkem??n.

- "Enh?n min? ole mit??n s?rkenyt! Vanhat tuolit vaan kannoin ?sk?n vinnilt? alas ja nyt t?m?n korin, en muuta".

- "No, no", puheli pormestari, ja kulmakarvat meniv?t j?lleen entiseen asentoonsa. "Suuri poika kehtaa itke? tuossa suu v??r?ss?. Sisso! Heit? pois ruikutus!" N?in puhellessaan kaivoi pormestari taskustaan pienen hopearahan ja pisti sen pojan kouraan. Pois menness??n h?n nurkan kohdalla viel? katsahti taaksensa, joko muka Taavetti oli kokonaan lakannut itkem?st?.

* * * * *

Sammutusty? k?vi t?ll? v?lin reippaasti ja rivakasti. Ulkohuone-rivi? ei en?? voinut pelastaa; sen vuoksi yhdistettiin kaikki voimat p??rakennuksen suojelemiseksi. Olisi sammuttaminen k?ynyt ehk? paremminkin, ellei olisi ollut niin tavaton ahdinko pihalla.

- "Liika v?ki pois! Liika v?ki pois!" huuteli palomestari alin-omaa, ja aina tuommoisen k?skyn ja asianmukaisten k?sien liikuntojen j?lkeen sy?ks?hti joutilas tulva ulos portista kadulle, mutta moniaan silm?nr?p?yksen per?st? palasi se j?lleen. Vesimiesten kirkuna, sammuttajain kiireiset juoksut, pumppujen kumea kolina, vesisuihkujen sihin? ja tuosta suuttuneen tulen r?iskeet, kaikki tuo suli sanomattomaksi kihin?ksi ja meluksi, jossa ei arkahermoisen olisi ollut hyv? olla. Palomestari ja lehtori Harberg kunnostivat itse?ns? kuin miehet. Miss? liekki kuumin, siell? jompikumpi heist?.

- "K?siruisku t?nne!" huusi aina toinen tai toinen heist?.

K?siruisku tuli.

- "Ruiskuta vett? mun p??lleni!"

Ei k?siruisku uskaltanut: lehtori mies n?et tai pranmestari itse, mitenk?s se k?visi laatuun?

- "Ruiskuta vett? minun p??lleni!" tiuskivat rohkeat miehet.

"Vaatteeni palavat muutoin."

- "Jassoo! No kyll' t?st? tulee."

Ja k?siruisku kasteli heid?t, kasteli kantap??st? kiireesen asti. T?ten varustettuina he, vasemmalla k?dell? suojellen silmi?ns?, astuivat yh? l?hemm?s tulta, ja uljaasti tekikin vesisuihku teht?v??ns?.

- "Tuokaa pranhaka t?nne!" vaadittiin yht??ll?.

- "Vett? t?nne!" huudettiin toisaalla.

- "T?nne vett? joutuun!" kuului t??lt?.

- "Tuo t?nne tynnyrisi!" kaikui tuolta. Vesimiehet olivat tuskassa, hevoset s?ikkyiv?t pauhusta ja tulen pelosta, nousivat v?liin pystyynkin, ja silloin aina ry?ps?hti joutilas v?ki syrj??n, lis?ten h?mmennyst?. Kadulla oli kaikenlaista keskustelua.

- "Mittee", kummasteli maanmittari Talén, "mittee nuo tuossa hulluttelloo ranhakojesa kanssa? Ois eis panna kaks ranhakkoo yhtee ja valjastoo kuus hevosta ettee, ja ala sitten ryttyyttee, - annahan l?htis sein? kerrassaan! Ei tuota tuommoista el?mee kehtoo kahtookkaan".

- "Ja mit? niist? ruiskuistakaan sitten l?htee?" arveli Hakalan vanha is?nt?.

- "Vett? niist? l?htee", sanoi suutarin opinpoika, joka seisoi vieress?.

- "Eik?, mutta niin meinaten, ett? mit? niist? on hy?ty?? Kantais saavilla ja valais tulen niskaan, niin tulis piankin loppu".

- "Jaa, talostako vai?" pani toinen taas v?liin.

- "Sin?kin siin?, sen retale!"

Mutta aptekari Nordman, vasta Helsingist? tullut, kaupungin suurin keikari, aina hattu p??ss?, glacét k?dess? ja kaikenlaisten hajuvesien lemu ymp?rill??n, puheli n?in:

- "Ei, mutta se on yks skandal, kun ei kaupungi ole frivillig brandkoor; Helsingi on brandkoor 500 miest?. Me pit? laitta yks semmone koor".

- "Mist?s ty? ottasta te?ll? ne viissattoo miest??" kysyi Talén.

- "No me otta niin moni kuin saa ja reqvirera Sidorowi yks suur spruta".

- "Juu, juu tietysti", liitti k?r?j?kirjuri, herra Muttilainen, joka harvoin n?ki selv?n p?iv?n ja nytkin seisoi laipion nojassa nikotellen. "Juu, kyll se on - juuri kuin herr aptekari sa-sa-sanoo. Ja min? tu-tu-len j?seneksi min?kin, - nik!"

- "Varokaa, varokaa!" huudettiin pihassa. "Katto putoaa sis??n!"

- "Katto putoaa, katto putoaa!"

- "Pois siit?!"

- "Harberg, tulkaa pois!"

- "Pranmestari pois!"

Kumahtaen vajosi katto palaneen rakennuksen sis??n. Paksu savu sy?ks?hti t?ten avatusta kidasta ja hetkeksi tukahdutti tulen voiman, mutta pian se uudistetulla voimalla alkoi r?iski? ja el??.

- "Ruiskuja t?nne! P??rakennuksen nurkka kytee!"

- "Vett? t?nne!"

- "Pranseili, pranseili!"

- "Vett? puuttuu!"

- "Vett? joutuun!"

Vedest? rupesi todella olemaan puute. Hevosmiehet tosin ajoivat sit?, mink? enn?ttiv?t, mutta kun vesi oli haettava aivan toisesta p??st? kaupunkia, niin ei sit? enn?tetty tuoda tarpeeksi. L?hell? pormestarin taloa oli tosin ranta, mutta sinne vei niin jyrkk? ?yr?s, ett? hevosella oli sinne mahdoton p??st?. Jalkamiehet tosin koettivat kantaa vett? yl?s, mutta kun ei tuossa toimessa ollut mit??n j?rjestyst?, niin ei hy?tyk??n ollut suuri. Siin? oli miest? ja akkaa, poikaa ja tytt?? m?ki kirjavanaan, jotka, kell? minkinlainen astia kourassa, kilvassa juoksivat alas m?ke?, huutaen ja toisiaan tyrkkien, usein kuperkeikkaakin heitt?en. Kiire vaan oli jokaisella saamaan vett? yl?s. Mutta alastulijat, h?tik?t, tekiv?t yl?stulijain ponnistukset usein turhiksi. Vett? l?iskyi astioista yht? mittaa, ja kun viimeinkin monen ponnistuksen per?st? oli vedentuoja p??ssyt pumpun ??reen, niin ei astiassa ollut muuta kuin hyv?? tahtoa.

- "Tuo vett?, ?l?k? tyhj?? kanna", kiukuttelivat pumppumiehet, - "senkin tupero!"

- "Kah, kun l?ikkyi tiell?".

- "No juokse uudestaan".

Ja uudestaan syntyi entinen mylly.

Raatimies Helin, joka yh? viel? istui s?rkem?ns? saavin kimpien p??ll?, pyhkien hike? otsaltaan, huomasi tuon p??tt?m?n vedentuonnin.

- "Laittakaa vesiketju!" huusi h?n, se on: h?n yritti huutaa, mutta ??ni oli raatimiehelt? kokonaan langennut. Sit? ei kuullut kukaan. H?n rupesi viittomaan ja viittomaan, kunnes onneksi teurastaja Sillfors havaitsi tuon huitomisen ja juoksi h?nen luokseen.

- "No kuinkas nyt Helini oikein jaksaa, tuossa kaupungin permannolla?

Ha-ha-ha!" ja Sillfors'ia nauratti tuo sukkeluus.

- "Oo vait, veikkonen! Puh! Se pakanan ruiskuhan minut ihan tappoi.

Puh!"

- "Mut siin?k?s Helini nyt meinaa istua koko illan, siin? kaupungin permannolla?"

- "Oo vait, veikkonen! Min? vaan sit?, ett? laita sin?, puh! vesiketju tuonne alas rantaan. Eih?n ne p?ll?t tuolla, puh, saa tippaakaan vett? yl?s. Sin? ymm?rr?t ja osaat. Laitapas joutuun. Puh!"

- "Jaa, juu ... niin ... no, no!"

Ja Sillfors riensi poikki kadun m?elle, josta jyrkk? ?yr?s alkoi.

- "Vesiketjuun joka mies!" huusi h?n, ja kuuluikin se huuto hamaan rantaan asti kesken kaikkea melua.

Vedenkantajat pys?htyiv?t. Harvat oikein ymm?rsiv?t vesiketjun tarkoitusta.

- "Vesiketjuun, kuulittenkos!" pauhasi Sillfors, mies suuri ja armottoman v?kev?. "Taikka min? teille n?yt?n Ilomantsin leimaukset!"

Veden kantajat luulivat tuon ?k?isen miehen vaativan heit? entist? kiiruummin saamaan vett? yl?s, ja paikalla alkoi entinen sekava myll?kk?, kahta kauheampana vaan.

Nyt suuttui Sillfors, suuttui ja sieppasi kahta ensimm?ist? akkaa k?sityng?st? kiinni, pani heid?t seisomaan vastatusten, katsahti heihin hirmuisen tuimasti ja sanoi pahaa ennustavalla ??nell?:

- "Seisokaa nyt siin? niinkuin naulatut, taikka min?..."

- "No kyll' my? seist??n, kyll' seist??n".

Sen tehty??n sai Sillfors j?lleen kiinni toisesta kahdesta ihmisest? ja asetti heid?t ensimm?isen parin viereen. Pidetty??n t?mm?ist? ihmisjahtia hetkisen aikaa, sai h?n kaksi rivi? ihmisi? asettumaan paikoilleen.

- "Tyhj?t astiat toista rivi? alas, t?ydet toista yl?s!" komensi

Sillfors, joka nyt kerrassaan oli kohonnut ylip??llik?ksi.

Ja kas kuinka rupesikin asia k?ym??n siev?sti ja nopeasti! Ei aikaakaan, niin alkoi t?m? toimi tuntua ketjumiehist? hyvin lystilt?. Ei mit??n huolta muuta kuin heittele k?si?si vaan noin oikealle ja vasemmalle, ja astiat kulkevat kuin itsest??n.

Jo alkaa linjalla kuulua iloista puhetta ja naurua. Jo p??stell??n sukkeluuksia, ja irvistell??n milloin Marin m?rjille liepeille, milloin Mikon savisille lahkeille. Lysti? kerrassaan. Sillfors on tavattoman sukkela. Jos sattuu kulkemaan linjassa astia, joka ei ole aivan s??nn?llinen sanko, niin on h?nell? joka kerta joku liikanimi sille. Mutta sattuu vihdoin tulemaan yl?s linjaa viilipyttykin. Silloin suuttuu Sillfors j?lleen. H?n keskeytt?? ty?n koko linjalla ja ?rj?isee:

- "Kuka se on ollut niin sakrrramenskatun tuhma, ett? on tuonut viilipytyn tulipaloon? H?h? Ulos linjasta, ulos linjasta t?mm?inen turkin trumpu!"

Voipiko nyt l?yt?? sen typer?mp?? vertausta? Mutta ihmiset olivat niin sanomattoman hilpe?ll? tuulella, ett? nauru r?h?hti pitkin koko linjaa. Ja vaikka Sillfors olisi sanonut viilipytty? pukinsarveksi, niin olisi se her?tt?nyt naurua sittenkin.

- "Ulos t?mm?inen trumpu!" toisti Sillfors ja m?isk?si pytyn menem??n alas m?ke?.

- "El?k??n!" huusi r??t?li Lintunen.

- "El?k??n!"

- "El?k??n!"

- "El?k??n Sillfors!" huusi Simpura, joka oli tottunut kunnioittamaan suuria miehi?.

- "El?k??n!" huusi koko vesiketju ylh??lt? hamaan alas asti.

Sillfors kasvoi p??t?ns? pitemm?ksi. H?n oli p?iv?n sankari. Skobelew - mit? oli sinun maineesi Sillfors'in maineen rinnalla!

* * * * *

V?hitellen oli p??sty jo niin pitk?lle, ett? tulelta oli mahti mennyt. Ulkohuone-rivi oli palannut jo melkein maata my?ten. P??rakennus oli saatu pelastetuksi. ?sk?isest? myrskyst? oli j?ljell? vaan maininki en??.

Pormestari oli enn?tt?nyt riisua Gustavan sadekapan ja saanut oman palttoonsa sek? toiseenkin jalkaan saappaan. T?m? oli h?nen yst?v?ns?, vanhan postimestarin ansio. Pelastettujen tavarain joukossa oli viimeksi mainittu pengannut niin kauan, ett? oli vihdoin saanut mit? tarvittiin yst?v?ns? pukemiseen "ihmiseksi", niinkuin h?nen sanansa kuuluivat. Pormestarin ymp?rill? kiehui tuttavia ja yst?vi?, jotka valittelivat h?nen onnettomuuttansa. Jok'ainoalle kertoi pormestari tulipalon alun, kuinka h?n oli rauhallisesti istunut huoneessansa, kuinka Gustava oli tullut sis??n ja niin edesp?in, ja lopussa riemulla n?ytti Sitnikow'in t?rkeit? papereita.

Ja yst?vill? ja tuttavilla oli my?s kertomista. Kukin koetti noin hienolla tavalla huomauttaa, kuinka h?n oli ensimm?isen? n?hnyt savun ja sanonut vaimolleen, ett? mik?h?n savu se pormestarin talosta oikeen nouseekaan. Kuka antoi ymm?rt?? hienosti, hyvin hienosti, ett? Punikkia ei olisi kukaan muistanut, ellei h?n olisi sanonut Lindgren'ille ett? mahtaakohan se lehm? viel? olla siell?. Toinen taas haasteli, ett? ellei h?n olisi saanut kiinni siit? palavasta hirrest?, niin tiesi miten Muttilaisen olisi k?ynyt. Sormet oikein paloivat. No v?h?t sormista, paranevathan. Kolmas tiesi, ett? pumppu ei ottanut k?yd?kseen ensi alussa, mutta eih?n se ollut kummakaan, kun iso mutteri ei ollut oikein kiinni: se falskasi. Ja heti kuin h?n sai mutterin ruuvatuksi kiinni, niin pumppukin k?vi. Nelj?s ilmoitti huomanneensa, ett? Komosen katto oli syttynyt. "Min? sinne kuin ilves, otin ?mp?rin vett? ja oravana katolle" ... ja niin edesp?in.

Aptekari Nordman katsoi nyt velvollisuudekseen my?skin jollakin tehokkaalla tavalla ottaa osaa sammuttamiseen.

- "Kuuleks!" sanoi h?n pienelle pojalle, "ti?r?ks sin? se apoteki?"

- "Kah! Miks'en min? sit? tiet?is!"

- "No mene sitt se apotek ja sano se min? trenki, se min? Jussi, ett se pane Loke valja ja aja olutbryggeri ja tuo kolm kori oltta."

- "Jaa t?nnek??"

- "No ja, tenne just".

Poikanen meni ja myh?hteli itsekseen. Tuli R?mp?n Taavetti vastaan.

- "Minnes sin? juokset?"

- "Aptekiin".

- "Kuka k?ski?"

- "Min? Jussi".

Ja poikanen kertoi aptekarin k?skyt R?mp?n Taavetille. T?m? kertoi muille, ja niinp? oli aptekari pian saanut yleens? tunnetuksi nimeksi "Min? Jussi".

Oluet tulivat, ja aptekari oli iloissaan, n?hdess??n kuinka suuren avun h?n oli tehnyt hikoileville ja janoisille sammuttajille.

Mutta vanha mamseli Nikander tuli my?skin, kaupungin hell?syd?mmisin ihminen. H?n tuli, otti pormestaria k?dest? kiinni, laski toisen k?tens? h?nen olalleen ja katsoi pormestaria silmiin niin hartaasti kuin olisi tahtonut suudella h?nt?.

- "Voi!" itki h?n viimein. "Voi sent??n, kuinka t?m? on hirve?t?!"

Ja taas katsoi h?n pormestariin, joka viimein tuli v?h?n h?millens? t?st? sanomattomasta lempeydest? ja, p??st?kseen jollakin tavoin vapaaksi, virkkoi:

- "No ei mit??n..."

- "Vai ei mit??n? Kyll? min? tied?n. Voi sent??n!"

- "Tuota ... Gustava tuolla..."

- "Armas Gustava!" huudahti mamseli Nikander ja riensi Gustava neiden luo, ja t?lle h?n sai nyt purkaa syd?mmens? hellyyden.

- "Armas Gustava! Voi kuinka t?m? on hirmuista!" Ja h?n suuteli armasta Gustavaa ja itki, itki ja suuteli.

Ja armas Gustava ei osannut muuta kuin tehd? aivan samaa.

* * * * *

Aurinko oli jo laskenut, ja joutilas v?ki h?lveni v?hemm?ksi. Vesiketju ei en?? ollut tarpeen, mutta Sillfors ei mielinyt niin v?h?ll? heitt?? ylip??llikkyytt?ns?. H?n komensi mukaansa kymmenkunnan reippaimpia miehi? ja l?ksi n?iden kanssa palopaikalle kiskomaan palavia hirsi? irralleen ja sammuttelemaan kek?leit?. Ja jo aikaa sitten oli pormestarin tavarat kannettu sis??n, mutta Sillfors yh? ty?skenteli palavilla raunioilla.

Pormestarin tavarat kannettiin, niinkuin sanottiin, vihdoin takaisin sis??n. Ulos pienelle torille ei j??nyt muuta kuin vanhoja, puoleksi s?rkyneit? kappaleita, jalattomia p?yti? ja selj?tt?mi? tuoleja. Sittenkuin t?m?kin kasa vihdoin oli saatu selvitetyksi, huomattiin, ett? sen keskell? leve?n? ja pulleana rehenteli lihavan raatimiehen Helin'in kovaonninen ruisku, P?rn?sen tekem?. Kuka hyv? ihminen senkin lienee pelastanut muitten tulen-arkain esineitten joukkoon?

Kauhea ep?j?rjestys vallitsi tietysti pormestarin talossa. Pormestari itse oli kovasti v?synyt p?iv?n puuhista ja j?nnityksest?. H?n istahti tuolille keskell? salin lattiaa, Sitnikow'in paperit kourassa.

- "Gustava!" huusi h?n.

Gustava tuli ja h?nen per?ss??n mamseli Nikander, joka ei en?? luopunut Gustavastaan. Punaisina ja p?h?ss? itkusta olivat hyv?ntahtoisen mamselin silm?t.

- "Gustava", virkkoi pormestari, "menep?s k?skem??n palomestaria t?nne!"

Gustava yritti menn?, mutta mamseli Nikander ei laskenut.

- "Armas Gustava", sanoi h?n, "sin? et saa menn? mihink??n. Sinulla on ollut kyll? puuhaa ja vaivaa t?n? hirmuisena iltana. Voi sent??n, t?t? iltaa! Istu nyt rauhassa. Kyll? min? menen. Voi sent??n, kuinka t?m? on hirmuista!"

Ja mamseli Nikander astui ovea kohti.

- "Eth?n vaan aikonekaan torua h?nt??" kysyi Gustava pormestarilta.

- "Mist? syyst?, Gustava?"

Mamseli Nikander pys?htyi ovella ja k??ntyi ymp?rins?.

- "?l? toru h?nt?, hyv? August" pyysi Gustava, "siit?, ett? h?n tuli v?h?n my?h??n tulipaloon..."

Pormestari teki maltittoman liikkeen.

- "Ei, hyv? August, et saa torua. H?n on kumminkin..."

- "Voi sent??n!" yhtyi mamseli Nikander samaan rukoukseen. "Onhan t?ss? tarpeeksi hirmua yhdeksi illaksi. ?lk??, hyv? pormestari, toruko h?nt? ja vet?k? sinne hirmuiseen raastupaan..."

- "No mutta ..." yritti pormestari puuttua puheesen.

- "Ei, ei, ei!" jatkoi mamseli. "Se on mahdotonta. Te ette voi olla niin kovasyd?mminen. H?nell? on heikko vaimo ja pieni lapsi, pieni, pieni, pieni, niin kaunis tytt?, tuommoinen. Ja h?n on sent??n oikein hyv? mies. Etteh?n te vie h?nt? raastupaan?"

Ja mamseli Nikander laski k?tens? pormestarin olalle ja katsoi h?nt? j?lleen hell?sti silmiin.

- "Niin, eth?n sin? ole paha", puheli Gustava toiselta puolen ja taputti h?nt? olalle.

Pormestari menetti malttinsa. H?n hyp?hti yl?s.

- "No mutta olettepas te nyt ihan ihmeellist? v?ke?! Enh?n min? ole aikonutkaan sanoa h?nelle, en yht??n pahaa sanaa. Mist? sen olette saaneet, ett? min? h?net nyt panisin vankihuoneesen!"

- "Voi sent??n kuinka teill? on hyv? syd?n", riemuitsi mamseli

Nikander.

- "No niin August, tiesinh?n min?, ett? sin? olet hyv?", puheli

Gustava, ja nuo hyv?ntahtoiset olennot taputtivat taas pormestaria.

Keve?sti riensi nyt mamseli Nikander kutsumaan palomestaria, joka uskollisena virassaan yh? viel? oli palopaikalla. Ennenkuin h?n tuli sis??n, oli mamseli Nikander jo enn?tt?nyt lohduttaa h?nt?.

- "Tulkaa, tulkaa vaan rohkeasti", puheli h?n, "?lk?? pelj?tk?, - h?n on niin hyv?, voi sent??n, kuinka h?n on hyv?! Ei h?n toru, ei h?n toru!"

Palomestari tuli ja pys?htyi tamburiin.

- "K?yk?? sis??n!" sanoi pormestari.

- "Suokaa anteeksi, min? en voi tulla, olen aivan nokinen ja l?pim?rk?!"

- "L?pim?rk?!" huudahti mamseli Nikander. "Voi sent??n t?t? p?iv??!"

- "Pranmestari!" puhui pormestari v?h?n juhlallisesti. "Voitteko te, sittenkuin olette, ei ainoastaan katsojana, vaan my?s tehokkaana osan-ottajana sammutuksessa toimeliaana ollut, vakuuttaa minulle, ett'ei vaaraa en?? ole t?ll? minun asuinrakennuksellani?"

- "Voin, herra pormestari", vastasi toinen. "Ei ole en?? mit??n vaaraa. Y?ksi min? panen kaksitoista miest? vartioimaan tulta".

- "Min? voin niin muodoin olla huoleti?"

- "Aivan huoleti".

- "Suuri kiitos! Min? olen muistava teit?".

- "No jumalan kiitos!" huokasi mamseli Nikander ja taputti palomestarin m?rk?? olkaa. "Voi sent??n, kuinka te olette hyv?!"

Pormestari nousi. H?n haki silm?ll??n paikkaa, jonne laskisi Sitnikow'in paperit, mutta ei ollut miss??n turvallista sijaa. Vihdoinkin h?nen kasvonsa kirkastuivat. H?n meni uunin luokse, nousi tuolille, teki pellinny?rist? siansilmukan ja ripusti Sitnikow'in paperit siihen.

- "Tuohon ei ylety kukaan, ei Gustava p?lyrievullaankaan", virkkoi h?n itsekseen.

* * * * *

Rauha palasi j?lleen kaupunkiin. Palopaikalla oli vaan Sillfors uskollisten seuraajainsa kanssa sek? palomestari vartijoineen. Kihisten sammuivat kek?leet ja hirret, p??st?en, ik??nkuin viimeist? kiusaa tehd?kseen sammuttajilleen, silmi? kirvelev?? savua.

Aptekarin Jussi ker?ili tyhji? puteleita koreihin.

- "Mit?s niist? tyhjist? ker?ilet?" sanoi Lintunen. "Toisit t?ysi? sijaan".

- "Jaa, juu, niin", liitti Sillfors. "Mene paikalla aptekarisi luo ja sano, ett? oluet loppui".

Jussi katsoi v?h?n ep?tietoisena Sillfors'ia.

- "Menetk??" tiuskasi Sillfors ja katsoi tuimasti poikaan.

- "No menen, menen!"

Ei kulunut kymment? minutiakaan, niin ajoi Jussi Lokellansa pihaan ja nosti kuormasta olutkorin.

- "No rohkea rokan sy?", sanoi Lintunen.

- "El?k??n!" huusi Sillfors.

- "El?k??n Sillfors!" huusi Simpura, ja j?lleen soi Sillfors'in korvissa ?sk?inen ihana musiki.

Syntyi hetkiseksi aselepo, jolloin v?syneet miehet virkistiv?t voimiansa. Pranmestari kutsuttiin joukkoon. H?n tarvitsi virvoitusta h?nkin, ja kiitollinen h?n olikin siit?, nokinen ja l?pim?rk? mies, mutta aina kuin el?k??n huudot tulivat liian koviksi, varoitteli h?n:

- "Hiljemp??, hiljempaa! Herra pormestari kenties ovat jo levolla".

- "No ty?h?n taas pojat!" komensi Sillfors. "Mutta nyt on laki t?m?. Bassa poo nu! Kaksi hirtt? ensin irti ja sitten kulaus mieheen. Se on laki".

Siihen suostuttiin yksimielisesti, ja mahdottoman pian lohkesivatkin hirret irti.

Ja sitten seurasi hetken lepo, el?k??n huudot ja palomestarin varoitus.

Mit? useampi hirsipari lohkesi, sit? hilpe?mmiksi k?viv?t Sillfors ja h?nen uskollinen joukkonsa. Ja yh? tihe?mmin kajahtelivat el?k??n huudot ja yh? iloisemmaksi k?vi Sillfors.

* * * * *

Mutta pormestarin ruokasalissa oli hommaa ja hoppua. Gustava ja mamseli

Nikander v?itteliv?t kesken??n.

- "Sin? et saa puuhata; hyv? ihminen, sin? et saa puuhata", puheli mamseli Nikander. "V?h?nk?s sinulla on ollut huolta, lapsi parka? Voi sent??n!"

- "Niin, mutta pit??h?n minun saada jotakin August paralle illalliseksi. Ja pit??h?n h?nelle saada vuode j?rjestykseen".

- "?l? sin? nyt mist??n huoli, kyll? min? toimitan".

- "Ei, no, mit?s sin? nyt, armas yst?v?, rupeat itse?si vaivaamaan?"

- "Hoh-hoo! Vai vaivaamaan! Onpas t?m? sitten vaivaa! Kas niin, lep??p?s sin? nyt koreasti".

Ja niin he h??riv?t ja hy?riv?t, kaksi hyv?ntahtoista ihmist?, eik? aikaakaan, niin oli tarjotin l?ydetty, sen p??lle levitettiin puhdas servetti, ja siihen laitettiin yksinkertainen illallinen pormestarille, joka on niin hyv?, voi sent??n, kuinka h?n on hyv?! Jo oli Gustava vied? tarjottimen sis??n, mutta mamseli Nikander pys?ytti h?net.

- "Malta puoli minuttia, hyv? Gustava!" huusi h?n ja juoksi ulos.

Puutarhasta, joka oli jotenkin s?ilynyt sammuttajain jaloilta, l?ysi h?n persiljaa.

- "Eih?n nyt tuolla lailla sovi l?hett?? tarjotinta sis??n," sanoi h?n tullessaan takaisin ja koristi kuin koristikin voirasian ja kalalautasen viheri?ll?.

Saatiin vihdoin vuodekin valmiiksi pormestarille, ja niin oli suurin huoli pidetty.

- "Ja nyt", sanoi mamseli Nikander, "vaikka sin? ajaisit minua kotiin, niin min? en mene. Min? olen t??ll? ja autan sinua, mink? huonoilla voimillani voin. Voi sent??n t?t?kin p?iv??!"

Nyt tuli v?it?s kumpiko k?y Gustavan kamarin s?nkyyn, kumpiko sohvalle. Pitk?in debattien j?lkeen t?ytyi mamsell Nikanderin v?en v?kisenkin k?yd? s?nkyyn. H?n koetti sitten viel? kauan aikaa todistaa, ett? Gustavan pit?? ottaa p??lleen h?nen saalinsakin, sill? h?n on varmaan vilustunut ja on herkk?hermoinen, mutta ei auttanut en?? mik??n.

He k?viv?t vihdoin maata.

* * * * *

Kes?inen aurinko ilmoitti jo nousuansa, kun Sillfors viimeinkin raskitsi luopua palopaikalta. T?m? p?iv? ja y? oli ollut niin hauskaa aikaa h?nelle. "El?k??n Sillfors!" se kaikui h?nen korvissaan niin suloiselta. Aptekarin oluet olivat tehneet h?nen mielens? hyvin iloiseksi.

- "Ei mutta nyt, pojat, atj??", sanoi h?n. "Nyt ei ole en?? mit??n vaaraa. Me olemme tehneet mit? olemme voineet. Ja ei muuta kuin tattis vaan aptekari Nordmanille!"

- "El?k??n!"

- "El?k??n!"

- "El?k??n Sillfors!"

- "Hiljaa, hiljaa!" varoitteli palomestari. "Herra pormestari nukkuvat jo."

Sillfors l?ksi kotiansa tavattoman iloisena. Kadut olivat typ? tyhj?t. Aurinko nousi parhaillaan. Sillfors'ista tuntui niin hyv?lt?. "El?k??n Sillfors!" kajahteli viel? h?nen korvissaan. H?n myh?hteli tyytyv?isen? ja viimein, tultuansa kauppatorille, ei malttanut, vaan pys?htyi, sieppasi lakin p??st??n, heilautti sit? korkealle ja huusi:

- "El?k??n Sillfors!"

Sanomattoman tyytyv?isen? meni h?n kotiansa.

* * * * *

Mutta Gustava neiden kamarissa ei mamseli Nikander ollut saanut yht??n unta. H?n ajatteli vaan, ett? Gustavalla oli liian v?h?n peittoa. Jonkun ajan per?st? kurkisti h?n Gustavan vuoteesen p?in. H?nen yst?v?ns? nukkui.

Hiljaa nousi mamseli Nikander vuoteeltaan, hiipi Gustavan luokse ja peitti h?net saalillansa.

Nyt vasta nukkui mamseli Nikanderkin.