Chapter 3 Kertomus rakennustutkimusretkest Pohjois- ja

It?-Karjalassa v. 1907.

Liperiss?.

Kes?kuun toisen p?iv?n ilta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran matkarahalla olen retkeilem?ss? Karjalan kankahille Pohjois- ja It?-Karjalan rakennusmuotoja tutkimaan. Ajaa jyryytell??n tasaista, harvamets?ist? Jaamalikangasta Pyh?sel?n pohjoisella rannalla kohden Yl?myllyn majataloa. Ilma on koleahko, lumikinokset varjopaikoissa kertovat ?skeisest? kamalasta takatalvesta. Koivut vasta hiirenkorvaa n?ytt?v?t, kaikki on viel? kovin alkutilassa... Mutta yht?kaikki kankaalla k?ki kukahtelee, helk?yttelee kuin koreimmalla kes?ll? konsanaan. Eip? ole antanut takatalven luontoansa lannistaa. Kes?n tuloon luottaa, sit? meillekin kukkuen ilmoittelee...

- Hevonen! ... hevonen! ... hevonen hoo! N?in hoputtelee karjalainen kyytimieheni hevostaan tuon tuostakin. Kuulustaa hupaiselta. Aina v?h?n p??st? nyk?ys suitsista ja: hevonen! T?t? hauskuutta ei ainoastaan t?m? ensim?inen kyytimies tarjoo, vaan viel?p? toinenkin, kolmas ja nelj?skin, viides, kuudes ... kymmeneskin, eli melkein j?rjest??n kaikki Pohjois-Karjalan kyytimiehet aina Nurmekseen ja Pielisj?rvelle asti.

Y?t? Yl?myllyss?, josta aamulla pari-kilometrisen m?nnikk?kankaan kautta Mattisenlahden kyl??n Pyh?sel?n rannalla. Ilma mit? ihanin, kes?aamu kaikkein korein. Sit? se k?ki eilen niin uskosta kukkuikin, ja sit? samaa se nytkin hartaasti helkyttelee.

Otan kyl?ll? katsellakseni vanhaa Karttusen taloa. Siin? yli 100-vuotias vanhatupa ja 50 vuotien vanha syrj?tupa. Vanhatupa on oikein vanhan kansan honkapuista salvettu. Suurimmat hirret ovat l?hes puolimetrisi?. Ikkunoiksi on niit? tarvinnut vain pari poikki panna, kolmatta ja nelj?tt? v?h?sen kolota, ja ovesta ei voi sanoa, jotta "tuost' on viis poikki!" N?et nelj? niit? vain on katkaistu sek? kynnyst? ja kamanaa lis?ksi lohottu. - Oli sit? vanhan kansan miehill? mets?t, ja uskalsivat ne vankoistakin hongista k?yd? tupaa tekem??n. Ja semmoinen tupa se satavuotiseksi elikin, ei se kesken remahdellut. Niin tuumii talon vanha vaari, 86-vuotias Olli Karttunen. Ja vanhan kansan hongista n?ytt?? vaarikin olevan: pitk?, vankka viel? ja terveenn?k?inen.

- Vai Oulusta sin? uot, sanoo ukko minulle. Mink?slainen se Oulu nyt on? Onkos se suurikin kaupunki? Sitten kertoo ukko, miten h?n ennen nuorena ollessaan k?vi Oulusta suoloja noutamassa. Suurissa joukoissa sinne matkattiin, useampia hevosmiehi? l?hti paikkakunnalta. Ja monasti saatiin kiljuvassa pakkasessa synkk?? saloa, talotonta taivalta ajaa naristaa. - Samanlaisesta Oulun suolanhakuretkest? sitten j?lkeenp?in kuulen monelta muultakin vanhalta Karjalan ukolta. Siit? kertoo vanha Makkos-Heikki Kaavilla, Lievos-Paavo Rautavaaralla, samoin moni muukin vanha vaari.

Liperin kirkonkyl?n naapurissa, Selk?rannassa, kauniilla Heposel?n rannalla taas l?yd?n ty?skentelypaikan. Siell? vanhoja riihi?, m?kkej?, taloja, saunoja. Onpa Kettusen ukko j?rven ?kkijyrkk??n hiekkapenkereeseen kuopertannt matalan "moakuoppa-saunan", jossa eukkonsa, poikansa keralla saa l?mp?iset l?ylyt ottaa. Pari lautaa vain on per?ll? poikittain, alempana kolmas lauta. Ylemmill? saa kylpij? istua kyhj?tt?? ja vastalla syyhy?v?? ihoaan vihtoa. Alempi on jalkoja varten. Maan mainion l?ylyn kuuluu maasauna antavankin. Ei siin? ole mit??n puun eik? muun makua, viel? v?hemm?n ulosl?mpi?v?n saunan kuivaa kuumuutta.

Pari taloa on Selk?rannassa ihan j?rven l?hell? mit? kauniimmalla paikalla. On kolmaskin siin? ennen ollut v?h?n ylemp?n? penkereell? viel?kin kauniimmalla kohdalla. Mutta se kolmas on jo h?vinnyt. Rauniot vain on j?lell? ja joku pihlaja entist? asuinsijaa osottamassa. Ja kohta h?vi?v?t toisetkin, sill? "kauppiaan" taloja kuuluvat olevan. Surkealla kannalla ovatkin Karjalan olot t?ss? suhteessa. Eip? ole kyl?? ei kolkkaa, jossa ei aina joku talo - ja monasti useampikin - olisi "kauppiaan talo" tai "virman talo" taikka jonkun talonpoikaispohatan. Ik?v? on sellaista taloa n?hd?, ik?v? siell? k?v?ist?kkin. Maat ovat kurjassa tilassa: pellot kasvavat ruohoa ja sammalta, ojapahaset ovat tukkeutuneet. Kartano on r?nsistynyt; tuossa huoneessa on katto sis??n pudonnut, tuosta on sen tuuli hajottanut, tuossa on sein? remahtanut, tuossa ovi rempallaan, tuossa ikkuna r?s?ll??n... Entiset omistajat el?v?t toisinaan taloissaan edelleen loisina taikka vuokraajina laiskasti, veltosti viljellen entist? omaa peltoansa. Taikka on omistaja joutunut joukkoineen mieroa kiert?m??n ja sijaan tullut vieraita loisia useasti joka nurkkaan. Taikka on talo annettu vieraalle vuokraajalle. N?in on laita Liperiss?, n?in Kuusj?rvell?, n?in Polvij?rvelt? ja Juuassa, Kontiolahdella ja Kaavilla ja Rautavaara raukassa kaiketikkin. Siell? miltei koko pohjoispuoli pit?j?? on "virman taloja". On niit? varakkaan Nurmeksenkin k?yhemmill? kulmilla, samoin Pielisess?, Enossa ja Ilomantsissa, samoin Korpisel?ss? ja Suistamolla. Kamalalle kannalle ovat todellakin tukkiyhti?t ja kauppiaat Karjalan taloudelliset olot saattaneet. Muutamalla Nurmeksen mahtavalla kauppias-pomolla arvelivat olevan yli 60 taloa ja tilaa ymp?ri Karjalaa. Montakohan kahvinaulaa ja tupakkipussia on ?ij? saanut siin? panna vaakalaudalle talojen vastapainoksi? Useasta tuskin kovinkaan suunnatonta m??r??.

Selk?rannasta soudatan 12 km yli Heposel?n Kaatamonkyl?n Ristinpohjaan Savon puolelle. Niin kutsuvat Kaatamon puolta ja Selk?rannan puolta sanovat Karjalan puoleksi. Venematka on hyvin hauska. Ilma on niin ihanan kes?inen. Hiljainen tuuli tuo rannoilta tuoretta leve?v?n lehden tuoksua ja v?liin nousee suvesta pilvenhattara, joka ylitsemme vihmoo kes?ist? sadetta, miltei mett? pirottelee kes?isen iltapuolen ihanuudeksi.

Soutaja on kaskuileva Selk?rannan ukko. Kertoo h?n m.m. ett? on t?ll? j?rvell? ennen sodittukin. Saarelta saarelle olivat toisiaan ampua paukutelleet. Toiset olivat ampuneet Ruotinkaita-nimiselt? saarelta j?rven l?nsipuolelta, toiset Laitsaarelta it?rannalta vastaan r?ik?tt?neet. Suomalaisia olivat tietysti toiset olleet, mutta toiset "eik? ne lie ollut turkkilaisii". Saarilta kuuluu viel? l?ytyv?n tykinkuulia ja vanhoja rahoja.

On my?s j?rven it?rannalla muuan niemi, Matoniemi. Siin? kuulutaan useasti n?hdyn suuri, tavattoman suuri k??rme, "on pitempi kuin t?? airo ja paksumpi ... sellanen jumikka ... on silm?t ku h?r?ll?". Soutajakin oli kerran n?hnyt. Mutta tappaa ei ole sit? kukaan uskaltanut, ei yritell?kk??n.

Sitten soutaja ihastelee, ett? paikkakunnallaan on niin "hupaisii maita", jotta herratkin t??ll? "lyly??t ongel" kaiken kes??, kun ovat niin "utia siihen". Sitten syksyll? "j?niksii per?ss? t?yteev?t".

Heposelk? on saarinen j?rvi. Siin? Myhkyr?t ja Linnansaaret, siin? M?ssy- ja Tiirinsaaret, siin? Kontioluodot, Karvittaret ja Lammassaaret ja monet muut sek? suuret ett? pienet saaret ja luodot.

Sel?lt? pujottelemme kapeaa mutkittelevaa jokea my?ten Ristinpohjaan, pieneen j?rvilampareeseen Kaatamon kyl?n alla. Siit? hevosella Korpivaaraan Hein?veden rajoille. Maa on Savon puolella aivan toisenlaista kuin Karjalan puolella, ainakin t?ss? Korpivaaran tienoilla. Tie kiertelee korkeiden vaarojen viertehill?, v?liin vaaroillekin kohoten. Korpivaaraa l?hetess? kulkee se kauniin mets?rantaisen, mets?saarisen Korpij?rven rantaa. J?rvess? sanoo kyytiukko olevan hyv?? "muikun kalloo".

Kovassa sateessa saavun ja y?vyn Hyttisen majataloon.

Korkealla vaaralla on Korpivaaran kyl?. Ja aamulla kun p?iv? kirkkaana helottaa n?en kerrassaan uljaan karjalaismaiseman. Mets?? ja mets?isi? vaaroja kaikkialla ja niiden v?liss? j?rvi? ja mets?lampia, vaarain rinteill? taloja ja kaskesmaita. Muita korkeampi, muita uljahampi n?ytt?? Korpivaara olevan, ja kirkkaana katselee Korpij?rvi synk?st? mets?st? sen juurella. Sinne synkk??n mets??n sukeltauu tiekin, joka hauskasti vaaran viert? kiertelee. Toisaalta et??mp?? n?kyy iso Jukaj?rvi - Juoj?rvi - korpivaaralaisten kalastuspaikka. Talot vaaran rinteell? ovat vanhann?k?isi?. Kaikki ne ovat koettaneet pysytell? jotenkin samalla korkeusasteella. Mutta kevytjalkaiset m?kkipahaiset ovat uskaltaneet toinen toistaan ylemm?ksi, aina vaaran p??llekin kiipaista. Hauskann?k?inen on kyl?. Niinp? er??ss? laulussakin lauletaan:

"Korpivaara komia kyl?, mutt' on pahanlainen."

Pahanlaiseksi en sit? kyll? huomannut. - L?hell? Korpivaaraa on viel? muuan mets?lampi, Murhilammeksi kutsuttu. Sinne er?s is?nt? oli piikansa hukuttanut.

Viet?n p?iv?n jutellen kuusissakymmeniss? olevan is?nn?n, Juho Hyttisen kanssa paikkakunnan rakennustavoista. H?n m.m. kertoo, miten ennen savupirtiss? asuttiin, viel?p? uudismailla salosaunoissakin, miten joskus tuvassa viljaa puitiin, miten talkoilla rakennushirsi? mets?st? vedettiin... Kertoopa viel?, miten Korpivaaralle oli Hyttisen ja Malisen suvut - jotka siin? nytkin asuvat - tulleet Ven?j?n vainon aikoina, ainakin 5 miespolvea takaperin Lepp?virroilta. Hyttisen suku oli v?hitellen hajautunut viideksi taloksi. Omituista oli, ett? joka polvessa oli ollut aina 3 poikaa, paitsi tytt?ri?. Ja 3 poikaa oli ukollakin ja lis?ksi 3 tyt?rt?. - Kertoessaan n?ytt?? ukko jalkaansa, joka on kamalan n?k?iseksi "hapannut". "Ukkovarvas" oli kerran paleltunut, sitte oli alkanut ensin varvasta, sitten koko jalkaa "hapattoa". Joensuun tohtori ei ollut saanut paranemaan - oli aikonut, kanalja, sahata jalan poikki mutta Vaivion kyl?n Savolais-ukko oli jalasta voiteillaan jotenkin terveen tehnyt. - Muuten Karjalaan joutuneina "happanevat" kaikki ne, mitk? muualla Suomessa m?t?nev?t. Siell? happanevat hein?t ja sein?t, siell? happanevat katoilta tuohet, laudat ja malat, viel?p? ihmisilt? joskus k?det, sormet ja jalat.

Iltap?iv?ll? juoksaisen parin km:n p??ss? vaaran p??kyl?st? Malisen taloissa. Siell? kuuluu Mikko Malisen talossa viel? olevan kolpinniekka tupa, joksi savupirtti? sanovat. Onkin siell?, mutta aivan rappeutunut. Katot pudonneet sis??n, ikkunat hajallaan, uuni my?skin sis??n romahtanut. Mutta uuninnurkassa seisoo viel?, kun mik?kin muistomerkki, vankka uuninpatsas kannattaen liesipankkoa ikivanhalla karjalaisella, koristellulla koniskalla. Onpa viel? patsaan p??ss? ollut 2 patalautaakin, niist? toinen viel? paikoillaan. T?mm?ist? koniska-patsasuunia en sitten saanut tavata ennenkuin Suistamon saloilla.

Illalla ajan kovassa vesisateessa Taipaleen kirkonkyl??n. Siell? taaskin l?yd?n hiekkakumpuun kaivetun maasaunan sek? otan asemapiirroksen er??n kreikkalaisuskoisen talosta.

Kuusj?rvell?.

Taipaleesta joudun kerrassaan Sysm??n nim. Sysm?n kyl??n Kuusj?rvell?. Mainittu kyl? on Sysm?j?rven pohjoisrannalla. Siin? Kuokkasia, Koistisia, Konkkasia ja syrj?ss? pienen jyrkk?rantaisen, 13 sylt? syv?n Likolammin rannalla Hillunen. Lis?ksi viel? m?kkil?isi? m.m. Pasas-sepp?, jonka paja on korkeaan hiekkaharjanteeseen kaivettu. P??ty ja katon etuosa vain esiin pist?v?t. Seppo istuu, viilata kiuskuttaen pajansa ovella, tuli vilkkuu ahjosta hehkuvana silm?n?, ja nokinen seppo on kun mik?kin musta vuorenonkalon asukas.

Sysm?st? k?yn seuraavana p?iv?n? n. 5 km:n p??ss? Outokummun kyl?ss?, joka on laajalla korkealla Outokummun rinteell?. Itse p??kumpu, todellakin oudonn?k?inen Outokumpu, kohoaa kyl?n takana korkeana, ?kkijyrkk?n?, honkapeitteisen?. Varsinkin pohjoispuolelta nousee kumpu jyrkk?n?. Et??lle se jo n?kyy taivaanrannalla, omituisena k?yryselk?n? kohoten muusta mets?viivasta. Kuusj?rvel?isten tavallinen juhannuskokon polttopaikka kuuluu kumpu olevan. Ja siihen se on kuin tehty. Noin 10-kunta taloa on kummun rinteell?: Korhosia, Mustosia, onpa Jussi Junninenkin.

Vanhin talo kyl?ss? on Korhosen talo, jota Pekkolaksi kutsutaan. Siin? taaskin yli sata vuotta vanha asuintupa, jonka omituisuutena m.m. huomaan, ett? siltaliesat ovat pusketut sein?n l?pi. Talon nelj? aittaa, vaate-, elo- ja makuuaitat ovat vanhassa hauskassa ep?j?rjestyksess? yksi niin, toinen n?in, kolmas ja nelj?s noin. Saan aittoihinkin kurkistella. Vaateaitoissa, seinill? ja matonalaisissa vaatteita nauloissa sek? alaalla ett? parvella. Siell? my?s joku kirstunen. Eloaitassa on jyv?hinkaloita sek? vanhan kansan aikuisia, yksipuisia p?ntt?j?. Suurin kuuluu olevan vanhan is?nn?n set?vainaan aikuinen. Se onkin aika kanuuna, toista kyyn?r?? l?pimitaten ja vet?? 3 vanhaa tynnyri?. On my?s joukko pieni? siemenp?ntt?j? naurissiemeni? y.m. varten. Naurissiemenp?ntt? esim. on noin 4-tuumainen 4-korttelinen pikku tykki.

Pirtiss? ovat naiset sillan pesupuuhissa. Vanha is?nt?, sokea ukko tuudittelee poikansa lasta ja laulelee vapisevalla ??nell?:

"ua-aa, aa-aa allin lasta, pient? linnun poikaa. - - - - -"

Muut talot ovat nuorempia, mutta piirrett?v?? ja kuvattavaa l?ytyy niist?kin. On luhtiniekka aittoja, porstuan keitinliesi?, tallitupia...

Polvij?rvell?.

Kuusj?rvelt? saan ajaa koko kuuskolmatta km, ennenkuin saavun

Polvij?rven kirkonkyl??n. Matka on melkein pelkk?? saloa, ainoastaan

Loavuslampi ja S?t?slampi pienine kylineen ovat v?lill?, sek?

joitakuita m?kkej?. J?rvi? ja lampia on tien varrella, n?kyyp? iso

Viinij?rvikin.

Polvij?rven kirkolta teen v?h?isen retken kyl?n syrj?puoliin. Piirustan ja kuvaan matkalla Karppasten vesimyllyn Karnukan purossa, Sirvi?n sep?n m?kin luona. Tapaanpa matkallani ensim?isen asuttavan savupirtin, Reijosen pienoisen m?kin, joka v?h?n matkan p??ss? maantielt? kyhj?tt?? pienen lorisevan puron vieress?, synk?n r??syisen korven kohdussa, v?h?inen perunapelto sein?n taakse raivattuna. Pieni, n. 3-metrinen on m?kki ja matala, yksi pienehk? ikkunasilm? sivusein?ss?, per?sein?ss? laipion rajassa lakeisaukko. M?kin edess? on porstuantapainen ja sen vieress? aittanen. Vastap??t? m?kki? on l??v? katoksineen sek? etemp?n? pikkanen, puoleksi maanalainen sauna. Puron rannalla on sotkupata liesikivill?, vieress? vedenottopaikka ja kirjailtu pesukarttu. M?kiss? ei ole ket??n kotosalla, mutta varkaana akkunasta kurkistellen n?en oviloukossa nokisen savukiukaan ja mustuneet sein?t. Kiukaan otsalla puita kuivamassa.

Saan matkalla muitakin piirroksia. Keksin vanhan suippokodan, k?v?sen lautamies Rantalan vanhahkossa talossa ja kirjotan rakennustietoja m?kkil?iselt? Pekka Mutaselta.

Kirkolta otan kyydin Kansanahon majataloon Martonvaaran kylill?. On lauvantaiehtoo, kes?kuun 8:s p?iv?. Talon sauna on l?mminnyt ja riittynyt. Miehet juuri hankkiutuvat kylpem??n. Liityn mukaan ja miehiss? kohta istutaan matalien lauteiden matalilla penkeill?, komennetaan saunapiialta l?yly? l?ylyn p??llekin. Ja l?yly? tulee, ett? kivet paukkuvat ja vastaa annetaan niin, ett? punottava selk? l?isk??. Jos vasta k?y kovin kuumaksi, kastellaan sit? kylm?ll? vedell?, jota on astiassa lauteilla. Kun on kylliksi kylvetty, kavutaan alas, istutaan jakkaroille ja puup?lik?ille ja pest??n sillalla olevissa astioissa. Saunakotaan heitetyt vaatteet puetaan p??lle ja puhtaina, virkein? tallustetaan tupaan. Sitten vasta menee naiset saunaan. - Huimia ovat karjalaiset kylpem??n. Kaskenpolttoaikoina ja hein?ty?n kest?ess? jopa muulloinkin kes?ll? l?mmitt?v?t saunan joka arkki-ilta ja kovan kuumuuden ottavat. Talvella kylpev?t pari kolme kertaa viikossa.

Pyhit?n sapatinp?iv?n siten, ett? ly?n laukun selk??n ja l?hden Sammakkovaaraa kohden. Mets?ss? tien varrella on Polvij?rven ukon tervankeittopaikka. Lapselliselta laitokselta se n?ytt?? verrattuna pohjalaisten suuriin tervahautoihin. M?en kaltevaan rinteeseen on kyh?tty jonkunlainen lava, jonka reunoille on luotu hiekkavalli, keskelle j?tetty kuopanne tervaksia varten. Kahdesta puusta koottu torventapainen on tervan juoksuttanut torven suun alla olevaan astiaan. Pari tervalla t?ytetty? tynnyri? on l?hell? n?ytt?m?ss?, mit? ukko on haudastaan hy?tynyt. Viel? on vieress? kyhj?tt?v?n havukatoksen suojassa kasanen haudasta saatuja sysi?.

Sammakkovaarassakin tapaan vanhanaikaisen karjalaistalon syrj?tupineen, vanhoine tupineen, huonepuolineen ja monine aittoineen. Tossavaisen m?kiss? on py?reist? hirsist? salvettu vanha tupa ja siin? pienoiset vanhanaikaiset ikkunat. Siin? my?s m?kin luona pikku pikkuruinen aittanen, jonka ovikin vain metrisen korkea, puoli leve?.

Sammakkovaarasta harppaan Nen?senvaaraan ja siit? l?hden illan suussa astumaan l?hes peninkulman p??h?n salolle Lipasvaaraan Juuan rajoille, jossa sanovat olevan oikein vanhan talon. Tien tapainen, mik? sinne vie, on noita tuttuja karjalaisia saloteit?. Se hapuroi synkiss? kohisevissa kuusikkokorvissa, kumistelee kanervaisilla honkakankailla, sukeltelee tuuheisiin liplattaviin lehtoihin, vilettelee niityn laitaa, kapuaa kaskesaholle, kiipe?? v?liin vaarallekin, josta taas alas nakkautuu, kiepsahtaa lorisevan puron yli ja kapsuttelee kilometritt?in poikkitelaisia siltoja yli rahkaisien soiden, r??syisien r?m?k?iden. Eik? sit? tiet? rattailla ajella, reell? vain silloin t?ll?in rohistetaan ja purilailla raahataan.

Lipasvaaraa l?hetess? rupeaa salotie yh? kohoamaan, hyp?ht?? aina ylemm?ksi ja ylemm?ksi lepik?st? lepikk??n. Huomaa heti, ett? nyt sit? taas vaarojen vaaralle ollaan nousemassa. Ja kun viimein vaaran laelle p??st??n, n?hd??n suurenmoinen kappale mets?ist?, j?rvik?st? Karjalaa. Pieni Lipaslampi on syv?ll? vaaran juurella. Sinne vaara jotenkin jyrkk?n? sy?ks?ht??. Niin korkea on Lipasvaara, ett? Kontiolahden kirkko, joka on kaukana peninkulmani p??ss? H?yti?isen takana, kuuluu sinne kirkkaalla ilmalla n?kyv?n.

Nimens? kerrotaan Lipasvaaran saaneen siit?, kun Martonvaaran miehet olivat vaaran vierteill? ennen vanhaan viljelleet huhtia ja niist? saatua viljaa kantaneet lippailla kotiinsa. Toisen kertomuksen mukaan on vaaran nimi tullut toisella tavalla. Huhdan raatajat olivat koonneet viljalyhteet kasoihin, joita olivat sanoneet lippaiksi.

Kaksi taloa on vaaralla, toinen on Iso-Lipas, toinen Pieni. Iso-Lipas, joka on se ikivanha talo, on ylemp?n? aivan vaaran laella ja Pieni-Lipas, nuorempi talo v?h?n alempana vaaran rinteell?. Eik? se Ison-Lippaan talo aivan eilisp?iv?n t?it? olekkaan. Sein?ss? on vuosiluku, joka n?ytt??, ett? tupa on tehty 1812. Ja ikihongikossa ovat tuvantekij?t jyskineet, keikautelleet huimimpia j?ttil?isi?. Ja sitten kun ne ovat tekaisseet oikein sen vanhan kansan suuren sukutuvan! Pituutta on seinill?, huoneen sis?st? mitattuna yli 8 metri?, eik? korkeuskaan ole aivan tavallinen. Koko 4 metri? on sillasta laipioon, joka mahtavana, mustana - tupa on ennen ollut savupirtti -. kolmitaitteisena kumuna kaartuu yli tuvan. Ikkunat ovat pienenlaiset. Mahtavista kelleksist? ovat penkit veistetyt. Orsia on patalautoja, p?reorsia y.m. Vanhanaikaista laitetta ovat talon muutkin huoneet. Aitoissa on koristellut raavelit, suuret harjakourut sokkanauloineen. Ja l??v?rakennus! Se on omituinen. Lehm?t ovat siin? yl?kerrassa, alakerrassa on lantas?ili?. Yl?kertaan vie leve? ajosilta. - Jumassa t?mm?isi? l??vi?, "kellaril??vi?" sitten monasti tapaan.

Naapuritalon omituisuuksia on riihi, joka on kalliolle rakennettu ja siin? siltana pelkk? kallio. Tavallisimmin n?kee karjalaisriihiss? savesta sotketun sillan, toisinaan my?s puusta salvetun. - Riiht? k?ytt?v?t karjalaiset kev??ll? siemenpotakkojen id?tt?miseen. Potakat levitet??n riihen sillalle tai koppiin parsille ja riiht? v?h?isen silloin t?ll?in l?mmitet??n.

Viet?n y?n salolla Pienen-Lippaan talossa. Hyvin viihtyy noiden teeskentelem?tt?mien, vilpitt?mien, yst?v?llisten salolaisten seurassa. On kuin kotonaan, kohtelevat kuin vanhaa tuttuaan. - Aamulla kun p?iv?n noustessa her??, kuulee pihalta hel?htelev?n s?velen, joka somasti nousee ja laskee, lopulta vaikenee, ja taas v?h?n p??st? samoin uudistuu. Talon nuori em?nt? siell? lehmi??n, vasikoitaan viett??, "tpruituttaa", ja ammuen ja ynisten ja kilkatellen, kalkatellen juoksevat suuret ja pienet em?nn?n luo.

Juuassa, Kontiolahdella.

Martonvaarasta matkaan Juuan Timovaaraan. T?m? 5-6-taloinen kyl? Tanskasineen on sekin korkealla vaaralla, kapean pitk?n Rauanj?rven it?rannalla. Vastaisella rannalla on Levavaaran taloja. Timovaara on saanut nimens? Timo-nimisest? lappalaisesta, samoin kuin Vetkonkanta, joka on kirkon pohjoispuolella, lappalaisesta Vetkosta.

Timovaarassa on minua neuvottu k??ntym??n vanhan kansan miehen, Matti Tanskasen, "Lento-Matin" puoleen, joka muka kuuluu tietomies olevan. L?yd?n Matin pienen m?kin kyl?n takaa mets?n syd?mest?. Mutta Matti ei jouda nyt joutavia juttelemaan, on juuri kalalle l?hd?ss?, s?ren kutuun. Toiset p?ksyt vain muuttaa jalkaansa ja suolaa, leip?? pist?? konttiinsa ev?h?ksi. Toinen ukko kuuluu jo vuottelevan. Muuten sanoo Matti jo ennen Helsingin herroille satuja lorunneensa.

Yli 80-vuotias kuuluu Matti jo olevan. Pienoinen mies, mutta ketter? viel? ja ter?v?n n?k?inen. Nuorena oli ollut aika huimap??. Kerrankin oli korkean huoneen katolle kiivennyt ja seisonut harjakourun nen?ss? p??ll??n. Olipa sielt? viel? lent?nyt alaskin k?ytt?en vastoja siipin?. Siit? oli sitten Lento-Matiksi ruvettu hokemaan.

Mutta muilta ukoilta saan tietoja, kaikenlaisia kaskuja.

Aika pitoja olivat ennen olleet ne vanhan kansan hirsitalkoot. Kymmenin hevosin oli aamulla jo kukonlaululta l?hdetty mets??n ja sielt? julmia hirsi? yksin kappalein yhdell? reell?, latva maassa laahaten vedetty rakennuspaikalle. Ja piiraisia ja rieskaa, rokkaa ja koprahuttua oli sy?ty ja vahvasti viinaa juotu, ja kolisten olivat vahvimmatkin hirret tulleet kotiin. Kev??ll? oli hirret hakattu ja syksyll? v?h?n lumen aikana vedetty rakennuspaikalle.

Olivat ne Timovaaran asukkaat ennen vanhaan Keyri?kin palvelleet. Keyrin? olivat n?et kylpem??n l?htiess? kantaneet ruokaa p?yt??n, kaikenlaista hyvyytt?, mit? talossa oli ja sitten k?skeneet Keyri? sy?m??n, jotta "sy?k??t nyt kylpyaikan!" Olipa kerran sitten muuan mieskanalja mennyt ja pistellyt suuhunsa paraan hyv?n ja sitten laskenut siat loppuja korjaamaan ja pannut oven kiinni. V?ki oli saunasta tullut ja kuunnellut oven takana ja sanonut, jotta "Keyri on viel? ruuvalla, koska niin suu matsaa!"

Saarikas j?rvi on Rauanj?rvikin. M.m. on siin? pari pient? saarta, joita sanotaan Kalmosaariksi. Niist? on useasti p??kalloja l?ydetty.

Tie Timovaarasta Juuan kirkolle kulkee alussa mit? somimpien seutujen kautta. Vaaroja, vaarojen vierill? lehtoja, lehdoissa taloja, vaarojen juurilla j?rvi?, lampia. Vaaroja on m.m. Kemienvaara, H?nk?nvaara, Tattarivaara ja jyrkk? Hallavaara. Vaarain rinteill? useassa paikassa kasket savuavat, nokiset miehet ja naiset viert?v?t paloa taikka kynt?v?t. Ei n?yt? palon kynt?minen olevan leikintekoa eik? naisten ty?t?. Muutaman korttelisen, muutaman kyyn?r?n p??see eteenp?in, niin jo taas atra tarttuu kiveen, juureen tai kantoon. Ei siin? pitk?lle p?iv?ss? jouduta. Hyv?? paloa kynt?? ahkera ahertaja p?iv?ss? 50 litran maan, mutta jos on oikein kivist? ja kantoista maata, saa tyyty? 10 litran alaan, Eip? siit? leip?? leikin sy?d?.

Juuan kirkolla vy?t?n ja sonnustan itseni ja l?hden jalkapatikassa Kontiolahtea kohden. Tie kulkee hyvin asuttua seutua my?ten l?hell? Pielisj?rve?. Tuon tuostakin v?lk?ht?? puiden v?list? laaja Pielisen pinta, ty?nt??p? se joskus pitk?n lahdelmankin tiet? tavottelemaan. Vaellan valtamaantiet? aina suureen Nunnanlahden kyl??n asti. Siell? harppaan mets??n ja l?hden salotiet? taivaltamaan Kuhnustanj?rven kulmille. V?lill? viiv?hd?n v?h?isen Puolv?lin Hemmin m?kill? ja illalla saavun Kuhnustanj?rven varakkaaseen Erolaan.

Erolan ukon saattamana k?yn seuraavana p?iv?n? j?rven takana Jommehikossa pienoisella Ryyn?sen uudism?kill?. Se on kurjimpia ihmisasumuksia, mit? matkallani olen tavannut. Keskener?isen tupasalvoksen kylkeen on aidaksista ja riuvuista seip?iden varaan salvettu jonkunlainen suoja. Pari metri? siin? vain leveytt?, noin kolmisen nelisen pituutta, korkeutta siksi, ett? juuri seisomaan sopii. Silta on noin kyyn?r?? alempana maanpintaa. Oviloukossa on uuni, kivest? r?tistetty kuin saunan kiuvas. Pieni ikkuna per?sein?ss? on valontuojana, vaikka p??see se valo sein?nraoistakin. 8-henkinen perhe, mies ja vaimo kuuden lapsen kanssa, on t?ss? viime talven, pyrytalven, pakkastalven viett?nyt, ja nuorin lapsista on vain ollut puolivuotias. Kamalasti oli toisinaan palellut. Lunta oli kyll? sein?in suojaksi luotu, tehty koko asunto lumikumpuraksi, mutta kovin ?ke?n? oli pakkanen kuitenkin sis??n hy?kk?illyt. Mutta nyt, kun kes??n olivat p??sseet, tuntui el?m? hiukan el?m?lt?. Ahkeroina uurastivat m?kin ymp?rille kivikkoon uutispeltoa: v??nteliv?t kivi? kasaan, polttelivat turpeita ja kaakersivat ojaa. Mutta kovin pienelt? ja v?h?valoiselta n?ytti viel? uutisaukko ja kovin pime?lt?, kovalta ja kolkolta korpi aukon ymp?rill?. Ja korven helmasta tuntui j??syd?minen suo huokuvan. Eik? n?ill? korvenraatajiila n?ytt?nyt olevan toivoa viel? ensi talveksikaan saada valmiiksi puolitekoista tupaansa. - Maksaa niin paljon ... suuri perhe ... menee kaikki ansio leip??n ... ei jouda paljon omaan ty?h?n... - Eik? kovin innostavia ole matkatoverini Erolan ukonkaan puhelut: kyll? ei t?st? leip? l?hde ... huonoa maata ... kamala korpi. - Sellaista se on ladun hiihto, uran aukaisu kolkoilla saloillamme. ?l? kultia uneksikkaan!

Palattaessa juttelee Erolan ukko kamalasta viimekev?isest? takatalvesta, joka toisin paikoin Karjalassa oli ihan tuhoja tehnyt. Jo oli Erkki inunut, ja Urpokin uikuttanut, ja kun oli kuun loppuun p??sty, oli ollut kummat tulossa: talvi ulkona, t?rkyladot tyhjin?, kerrassaan tyhjin?. Oli sy?tetty el?inparoille, mit? vain irti saatiin: j?k?li?, kanervia ja sammalia, latojen vanhoja olkikattoja, hein?pieleksien pohjia ja ladon sillanalust?rkyj?. Oli koetettu lainata toisilleen ja toisiltaan, kell? jotakin lainattavaa oli ollut ja sitten yhteisesti oli puutetta n?hty. Olipa elukoita koetettu laitumellekin laskea, mutta n?lk?isin? olivat siell? kylm?ss? kontistuneet ja muutamat kuolleetkin. - Jo min? sit? viime talvena ennustinkin, kun hiiri? oli niin paljon ... kaikki pieleksetkin silpuiksi hakkasivat, puhelee ukko.

Sitten kertoo ukko, ett? sukunsa oli yli 250 vuotta takaperin tullut t?nne Kinahmon saaresta H?yti?isess?. Oli ollut 4 veljest?. Yksi oli kulkenut Kuhnustaan, toinen taivaltanut Kontiolahden Pyytivaaraan, kolmas k?ynyt Polvij?rven Kuorevaaraan, nelj?s j??nyt Kinahmoon.

Kuhnustasta kuljen salon poikki maantielle Ahmovaaran kyl??n ja

Kopravaaran kautta Kontiolahden Romppalaan.

Romppalan Pekkolassa keksin riihen luona vanhan olkiladon, joka on ennen ollut savupirttin?. Py?reist? hirsist? on se rakennettu, ja ikkunat ovat pienoiset juoksuluukkuikkunat. Jo ainakin 70 vuotta on pirtti ollut samalla paikalla olkilatona, sanotaan. Kuka lienee rakentanut, kuka siin? elellyt? Kontiolahden muutamissa taloissa n?en uunin ovisein?n keskikohdalla, ulompana karsinasein?st?. Uunin takaa vie ovi kamariin.

Romppalasta Puson kyl??n k?y hyv?nlainen k?rrytie salon halki. Kolkot korvet, suot, kalliot ja ryteik?t n?ytt?v?t todellakin kontioiden muinaisilta elostelopaikoilta.

Mets?ss? Puson kyl?n takana tapaan taas mit? alkuper?isimm?n asunnon. Kantoisella klvikkoaholla pienoinen uutism?kki, pahanp?iv?isist? hirsist? salvottu, ja m?kin kyljess? navetta. Kiuvasr?ttel? on ovinurkassa ja siltapalkkeja ei ole riitt?nyt yli pirtin. Sivusein?n puoli oveen asti on ilman siltaa, avonainen maakuoppa vain. Ukko on juuri pist?nyt uuniin tulen. Savu t?ytt?? matalan huoneen melkein siltaan asti. Kykkysilleen yhteen myttyyn painuneena koettaa ukko-rukka v?ltell? kirventelev?? savua. Pienoinen, n?ivettynyt, ty?n, puutteiden, el?m?n kovan kouran runtelema ukko-raukka, vaikka n?ytt?? vasta olevan paraassa ij?ss??n. M?kin em?nt?kin tulee kotiin risutaakka syliss?. Samassa kovassa koulussa n?ytt?? h?nkin olleen. Alakuloisia ovat, harvasanaisia, kadonnut on heist? karjalaisen hilpeys ja puheliaisuus.

Puson kyl?st? kierr?n ymp?ri Pusonj?rven ja tulen Heraj?rvelle - Her?j?rvi sanotaan paikkakunnalla - Havukkavaaraan, josta Kolinkyl?n miehen kanssa r?hmin ryteisten korpien, soiden ja mets?niittyjen kautta Kolin kyl??n Kolin juurella. Loppumatkalla kierr?mme pienen siev?n Jeroj?rven, johon muinaisaikoina oli hukkunut Jero-niminen mies ja haudattu mets??n j?rvenrannalle.

Y?vyn Selkolaan Kolin juurella.

Pyh?aamu kes?kuun 16;s. Nousen aamulla aikaisin yl?s, ulos k?yn ja kohotan katseeni hartaasti korkeutta kohden - katselen kuulua Kolin kukkulaa. Jyrkk?n?, mahtavana, uljaana ja ylev?n? kohoaa se edess?ni. Ja minussakin, matoisen maan kulkijassa, savuisten pirttien ja nokisten saunojen, p?lyisten riihien ja tunkkaisten aittojen nokisessa nuuskijassa ja nuohoojassa her?? kerran halu p??st? yl?ilmoihin, kohota kerran kohti korkeuksiakin. Heit?n laukun selk??n - ett? olisi painamassa maata kohden ja muistuttamassa aineellisesta toimestani, jos liiaksi innostuisin - ja alan ylent?m??n itse?ni Kolin korkeimman kukkulan tyk?. Ja ylent?mist? siin? onkin! Koko kauvan saa kiivet?. Hien se v??nt?? kuivasta ruhostani, ennenkuin 70-kiloisen ainejoukkoni olen Kolin laelle laahannut.

Suuri, mahtava on n?ky vuorelta. Enp? ole ennen yhtaikaa niin paljon n?hnyt Karjalaamme ja niin kaunista Karjalaa. Pielisj?rven selk? ihan tuosta jalkojen alta kuustenlatvojen takaa alkaa ja levi?? ja jatkuu miltei niin et??lle kuin silm? kantaa. Ja saaria, suuria ja pieni?, on siin? kymmenitt?in, sadoittain. Et??ll? id?ss? sinisess? autereessa siint?? kai rajantakaisten salolaisten salaper?inen satujen maa. Pyh?aamun pyh? tyyneys lep?? j?rven pinnalla... Katson toisaalle, sinne, mist? olen matkustanut. J?rvi?, metsi?, vaaroja siell?kin. Tuossa l?hell? Savij?rvi ja Jeroj?rvi, etemp?n? Heraj?rvi ja tuolla viel? etemp?n? l?ikkyy laaja selk?. Se on H?yti?inen, joka ei sek??n n?yt? kaukana olevan, vaikka sinne on matkaa useampia peninkulmia. - Eip? ole Kolilla ket??n varhaisena pyh?aamuna. Yksin?ni saan siell? istua.

Astuessa kukkulalta alas on hyvin varoin kuljettava, sill? polku juuri kukkulalle kohotessaan on hyvin jyrkk?. Helposti voi siit? tulla kolin-kolia alas. Ja jos Kolilta rupeaisi kolin-kolia tulemaan, riitt?isi sit? tuloa hyv?np?iv?isesti. Jyrkk?? rinnett? on aika pitk?lt?. - L?hden laivarannan kautta kiert?m??n Savij?rven kyl??n. Laivarantaan on kukkulalta pari km, vaikka sielt? ylh??lt? katsoessa se oli olevinaan ihan jalkain alla. Savij?rven yli soudettuani tulen Ahmovaaraan ja siit? Nunnanlahteen, josta hevosella kirkolle. -- Ja n?in olin tehnyt yli 10-peninkulmaisen jalkamatkan ja n?hnyt yht? ja toista.

Kirkolta l?hden Kaavia kohden. Ajan Havukkavaaran kautta Kaholanvaaraan Kaavin rajoilla. Raholanvaara taas muita vaaroja uljahampi. Siin? useampia taloja sek? itse p??vaaralla, ett? matalammilla syrj?vaaroilla. Seutu rupeaa jo olemaan kuin savupirttien maata. Useimmilla m?kkil?isill? on sis??nl?mpi?v?t tuvat. Ja "tuohikaudella" n?ytt?v?t t??ll? viel? el?v?n. Miltei kaikissa huoneissa, talonpojan asuinrakennuksesta m?kkil?isen t?lliin asti, on tuohikatot, maloilla peitetyt. - Ja kasket ne savuavat kaikkialla. Korkealta vaaralta kun ymp?rilleen maailman avaruutta katselee, niin kaikkialta n?kee kaskisavuja kohoavan, joka vaaran vierteelt?, joka ahon laiteesta, joka kummun kupeesta. Tuolta tuikuttaa pikkuisena patsaana, tuolta keve?n? pilven? kohoaa, tuolta paksuina t?nkkin? p?ll?htelee. Ja savu autereeseen yhtyneen? peitt?? v?reilev?n? harsona siint?v?t salot...

Kaavilla.

Vasta Kaavilla ensim?isen asuttavan talokkaan savupirtin tapaan. Kulkiessani Viitaniemen kyl?st? Hirvisaaren ja Kellolahden kylien kautta Nilsi?n Rupsaan menen Heikki Makkosen vanhaan taloon Kellolahdessa Vaotj?rven rannalla ja huomaan, ett? siin? molempien tupien uunit sis??n haijuttelevat. Siin? jonkun aikaa viiv?hd?n pirtti? katsellen ja vanhan ukon kanssa tarinoiden vanhoista asioista, ja vanha ?mm? ?rahtelee ja murahtelee, kun ukko muka turhia siin? l?pisee, jotta paikkaisi vain nyt niit? kenkirajojansa. Mutta kun pois l?htiess?ni annan ukolle muutaman rahapennin, soittaa eukko toista huilua.

Rupsassa nuuskin m.m. pari saunaa, joissa uunin suu on per??n p?in, ja toisessa lauteet per?sein?ll?.

Kaavilla muuten huomaan viel? elett?v?n turvekattojen aikakaudella. Ladoissa ja l??viss?, riihiss? ja korsuissa, aitoissa ja luhtirakennuksissakin, puhumattakaan m?kkil?ist?, n?kee hyvin useasti turpeilla peitetyn tuohikaton. Sanoipa muuan talonis?nt? laittavansa asuinrakennukseensakin turvekaton, kun entinen katto tulee kelpaamattomaksi. Se on kest?vin katto se, arveli.

Viitaniemen kyl?n Siitinjoessa katsastan pienen h?rkinmyllyn. Siin? h?rkin l. tukki pystyss?, sen alap??ss? siivet, joihin puskien vesi h?rkint? py?ritt??. H?rkkimen yl?p?? on suorastaan myllynkiveen kiinnitetty.

S?yneisten kylill? S?yneistenj?rven rannalla Juosolan, Rantalan, Simolan taloissa sek? ukko Antti Parviaisen m?kill? pakinoimassa. Parviaisen ukko on v?h?n kuin tiet?j? ja myrrysmies. S?ilyttelee ukontalttaa, "uhrikive?" l. "ukonkyntt?", joka muinoin oli l?ytynyt "kesyenkannolta" (= ukkosen s?rkem?n puun kanto). Ja mahtava voima kuuluu kivess? olevan. Kun hevonen t.m. el?in on ammuksissa tai ?hkyss? ja sill? painelee "ristikakkosia" (= kahdesti ristiin), niin paranee. Samoin voidaan parantaa sill? ihmisist? tyr?t.

Juosolan sanovat olevan kyl?n ensim?isen talon. Paikkakunnalla oli ollut tervahauta ja sen luona maja. Siin? olivat vastatulleet ensin asuneet.

Kauniita ovat Vuotj?rven rannat, vaikka niit?, etup??ss? vain rakennuksia t?llistelless?ni, en aina kaikiste ehtinyt oikein huomaamaan. Muistanpa kun Kellolahden pohjukasta, tienmutkasta, puiden v?list? tarkistelin j?rvensel?lle, joka p?iv?n laskussa loimusi ja loisti niin tuhannen tulipunaisena, ja siin? viheri?t saaret iltaruskossa peilasivat niin kauniisti, muistanpa, ett? johtui mieleeni entisen ukon sanat: "voi yhdeks?nkymment?, niin on kun alttarintaulu!"

Rautavaaralla.

S?yneisist? saavun Alaluostan kautta Hankam?keen Rautavaaralla. Tie kulkee karua kangasta my?ten, joka muutamassa kohdassa on huiman mets?palon temmellyskentt?n? ollut. Sateisessa s??ss? kiertelen Hankam?en taloissa, sateen raossa aina pist?yn talosta toiseen. Tapaan muutamia savupirttej?.

Muutan sitten majaa kirkolle p?in Korpim?en Toivolaan, josta jalkaisin Salon kylille peninkulman p??h?n saloille Lampom?keen, Katajam?keen ja Hautam?keen. Hiljakkoin tehty tie vie aina Katajam?keen asti, siit? taas karjalainen kapulasilta-tie kiertelee Hautam?keen Hautaj?rven rannalla. Siell? taas elelee vanhan kansan mies, 83-vuotias Paavo Lievonen. Tulee juuri saunasta jauhamasta, p?lyisen? jauhovakkanen k?sivarrella. Puolisokea on ukko ja huonokuuloinen. Mutta parhaillaan el?ess??n on h?n miesten mies ollut. Onpa karhujakin kaatanut yhden jos toisenkin. Kerrankin oli yksin kangella kontion nuijannut. Kontion k?ydess? p??lle olivat toiset vilett?neet pakoon, mutta Paavo senkun silpaisi kangen ja sill? kontiota kalloon kamahutti niin, ett? siihen kellistyi. Toisen kerran taas oli joutunut niin koville, ett? karhu oli Paavon p??n saanut suuhunsa. Mutta olipahan ukko enn?tt?nyt ??nt??, jot "el?p?h?n sy?kk?? miest?!" niin oli karhu heitt?nyt. - On talossa my?s loisukko, tuohit?iden tekij?. Kopsia, kontteja, virsuja, l?tt?si?, loapottia on h?nell? aitassa valmiina. - Tuohijalkineita viel? k?ytet??n ainakin viertot?iss?. Tuohivasuja, tuohikopsia ja koppolia y.m. tuohiesineit? n?kee joka talossa.

Illalla Toivolan miesten kanssa juhannussaunassa. Saunamatka ei Karjalassa ole pitk?. Vanhoissa taloissa on sauna aivan pihan vierell?, joskus nurkitusten tuvan kanssa. Saunakota on useasti navetan puolisessa p??ss? rakennusta ja samalla navettakotana. Uudemmissa taloissa on sauna etemp?n?.

Rautavaaran kirkonkyl? on v?h?p?t?inen. Muutamia taloja, joitakuita m?kkej?, kansakoulu ja pari kauppiasta, siin? kaikki.

Kirkolta l?hden juhannusp?iv?n? pohjoiseen p?in Sotkamon rajoja kohden. P??sen ajettua tiet? my?ten Raiskioon asti, mutta siihen tie t?ps?ht??kin. Aikoessani eteenp?in salolle, puolen peninkulman p??h?n Mustaanm?keen saan l?hte? tiet?nt? taivalta tekem??n. Huononpuoleinen polku vie l?heiselle suolle, kulettaa siit? yli lahonneita pitkoksia my?ten, heitt?? kankaalle, jossa suuri kelohonka on merkkin?, mist? on toiselle polulle poikettava. Sujahtaa taas mets?st? suolle, suurelle, puuttomalle, vetiselle suolle, jolla siell? t??ll? hein?pieleksien pohjia, sorkka-aitoja, sitten sukeltaa synkk??n korpeen, kuljettelee ja py?rittelee siell? sinne ja t?nne kaatuneiden puiden runkojen ylitse ja alitse poikki toisten polkujen. Pujahuttaa viimein aukealle aholle ja siit? lehdon l?pi riihen luokse, josta ruispellon pientaritse, aitan ymp?ritse py?r?hytt?? vanhann?k?isen talon pihalle. Kuulen talonv?elt? tulleenikin Poikoinm?keen, noin 2-3 km syrj??n Mustastam?est?. Samahan tuo, talo kun talo, katsellaanpa t?t?kin! Ja l?yd?nkin paperille pantavaa.

P?iv?n kuluessa k?v?isen Mustassam?ess?kin, jossa hupaisen, vanhan is?nn?n Lassi Savolaisen kanssa pian tarinat syntyv?t. Tarjoaapa vieraalle kahvia ja sy?t?v??kin - kahvit kyll? monessa muussakin paikassa tarjottiin. Talo on siisti ja hauskann?k?inen. Lattialle levitetyt lehdet antavat miellytt?v?n hajun raittiiseen savupirtin ilmaan...

Seuraavana p?iv?n? k?yn Poikoinm?en naapurim?kiss? Simo Kainulaisen puheilla. Pienoinen puhelias vanha ukko asuu tytt?rens? kanssa pieness? savupirtiss? mets?ss?, Nilsi?n rajoilla. Kertoo ukki ennen paremmassakin m?kiss? asuneensa, el?neens? rikkaan, kuulun Heikinm?en is?nt?n?, mutta hullutelleensa niin, ett? talon menetti ja joutui lopulta t?h?n ahertelemaan. - Vanhan ajan kaskenpoltosta juttelee Simo, ett? ei sit? ennen sellaisia lepik?it? poltettu kuin nyt, mentiin suureen mets??n, vankkaan pet?jikk??n, pienemm?t puut ly?tiin maahan, mutta isot pet?j?t pyk?llettiin, jotta j?iv?t patviksi. Isoja koivuja my?s heitettiin patvina kuivamaan. Kev?ttalvella kaadettiin kaski ja vasta toisena kes?n? poltettiin ja kolmantena kes?n? revittiin ja kylvettiin.

Jos Heikinm?ki oli ennen ollut mokoma talo, niin mointa mokomampi oli sit?kin ennen ollut kuuluisan sissip??llik?n Tiaisen talo Tiilikanj?rven rannalla Sotkamon rajalla. Olipa silloin sodanaikana talossa kerran el?tetty 300 sotamiest? pyh?nseutu, ja viel? oli talossa ollut ruokaa ev?st?? 30 miest? maanantaiaamuna rovioon (= kaskimaata rovitsemaan). Sotkamon syd?mess? oli talolla ollut laajat niittymaat. Nyt ei Tiaisten talosta Tiilikan rannalla ole en??n kuin sijat j?lell?. Paikkaa kutsutaan Tiilikanautioksi.

Rautavaaran kirkolta Saarim?keen ja siit? Nurmeksen Savikyl??n. Matka kirkonkyl?n ja Saarim?en v?lill? yksitoikkoista karua kangasta ja suota ja suoniittyj?. Mutta Saarim?est? alkaen kohoaa maa korkeiksi vaaroiksi, jopa paikoin k?y jylh?ksi louhikkoiseksi vuoristoksi. Enp? ole ennen moista seutua rataspeleill? ajanut. Tie kiertelee ja mutkistelee kukkulain rinteill? ja kupeilla, nousee jyrk?nnett? yl?s, sy?ksyy toista alas, kulkee v?liin louhikkoisen kallion lakea. Enk? semmoista vauhtia toista kertaa koko matkalla ajanut, en paremmallakaan hevosella. Is?nt? itse oli kyytimiehen? - vaikka muuten oli tavallista, ett? matka silloin joutui huonoimmin kun is?nt? oli kyytipoikana -, ja hurjaksi ajajaksi tunnettu. Laukkaa h?n laski sek? my?t?- ett? vastam?et. Vastam?ke? l?hetess? jo et??lt? pani laukan k?yntiin ja sit? kyyti? painatti p??lle asti. Se menee sitten niin helposti, kun ottaa vauhtia, selitti is?nt?. Ei kahtakaan tuntia viivytty tuolla 22 kilometrisell?, mit? pahimmalla taipaleella.

Nurmeksessa, Valtimossa, Sotkamossa.

Nurmeksen Savikyl? on iso varakkaann?k?inen kyl?, talot kahden puolen mutkittelevaa tiet?. Isompi, mahtavampi, kerrassaan varakkaan Pohjanmaan jokilaaksokyl?? muistuttava on Kurkunp??n kyl? Nurmeksesta Sotkamoon viev?n tien varrella. Kyl?n keskell? on pieni Karhunp??n j?rvi ja sen l?vitse Pieliseen laskeva joki, ymp?rill? hyvin viljellyt pellot. Talot ovat melkein j?rjest??n uudenaikaisia, hyv?sti rakennettuja. Seutua katsellessa ei uskoisi k?yh?ss? karussa Pohjois-Karjalassa olevansakaan.

Haapakyl?ss? viiv?hd?n hetkisen V?lijoen savupirtiss?. Uunissa on vasta ollut tuli, jonka takia pirtiss? on raitis, miellytt?v? ilma. Itse pirtin vanhanaikainen sisustuskin on huvittava, penkkeineen, p?ytineen, sein?koppolineen ja ennen kaikkia monine orsineen. Siin? patalaudat, haahlaorret, p?reorret, tupakkaorret, hein?nkuivuuorret, ainespuiden kuivuuorret ja lankaorret. Ja talon puhelias em?nt? on valmis kertomaan ja selittelem??n, mit? pyydet??n. Viep? viel? katsomaan uutta, komeahkoa vesikatossa olevaa asuinrakennuksen teelm?st? pihamaalla. Sanoo siihen tulevan oikein paneelikatot ja rossisillat.

Varakasta, hyvinvoipaa, hyvin asuttua on Valtimon Haapakyl?kin. Mutta siit? matkatessa Sotkamoa kohden, l?hetess? Maanselk??, vedenjakajaa k?y maa karummaksi, harvaanasutuksi, k?yh?hk?ksi. 28 km:n matkalla Punkarin majatalosta Saviahoon Sotkamossa ei suuria kyli? sivuuteta, yksin?isi?, v?h?p?t?isi?, vanhanaikaisia taloja vain, joiden asukkaat siell? salon syd?mess? hiljakseen omia aikojaan elelev?t. Ja Saviahosta Juurikkalahteen Kiantoj?rven rannalla, 16 km:n matka on soita, kankaita, jylhi? kallioita. Pari pient? m?kki? ja muuan talo koko matkalla. Juurikkalahdesta eteenp?in on maa jo asutumpaa, Vuokatin l?hist?ll? n?kee jo vankkojakin taloja.

Tervaa ne Sotkamon ukot viel?kin polttelevat. Pari tervahautaa tapaan tien varrella. Toista Hongikon talon luona, Juurikkalahden seutuvilla, paraillaan ladotaan, toinen Vuokatin juurella viimeisi??n kytee. Mutta eiv?t ole en?? suuria ne t?m?naikaiset tervahaudat. Noin 20 sylt? niihin tervaksia ladotaan. Ennen ne kuuluivat yhteen hautaan kasanneen 60-70:kin sylt?. Eiv?tk? ne en?? kuulu viitsiv?n tervojaan itse Ouluun asti soutaa, joko Kajaniin myyv?t tai viev?t Vaalaan, ja sielt? eri miehet Ouluun soutavat. J?rvill?, miss? pikku h?yryt liikkuvat, kuten Nuassel?ll?, kiinnitt?v?t pitk?n tervaveneens? laivaan ja siin? huoletta huristavat, ett? vaahto kokassa kohisee.

Sotkamosta j?lleen Valtimon ja Karhunp??n kautta Nurmekseen ja taas toista tiet? pohjoista kohden Mujej?rven kyl??n Kuhmon rajoilla. Huomaan taikamaille joutuneeni ja karhumiesten maahan. Majatalon is?nt?, 60-vuotias vankka mies, Pekka Pulkkinen on aikoinaan karhuja kellistellyt, on ollut kahdentoista karhun tapossa, onpa jonkun yksin??nkin nutistanut. Muutaman karhun sanoi kirveell? tappaneensa. Pes?nsuun yl?puolelle vaan oli kirves k?dess? k?ynyt vahtimaan, ja kun kontio rupesi pes?st? ulos ty?ntym??n, niin siihen oli otsaan kirveell? t?ytt? ter?? pudottanut. Ja siihen se j?i karhu, kellistyi. Pekan is? oli my?s ollut mainio karhumies ja lis?ksi tiet?j? ja is?ns? oli ollut viel? mainiompi. Jos se oli tahtonut nostaa karhun jonkun p??lle, "niin tot karhu h?tyytti, vaik uunil". Eik? ne vanhat miehet karhua s?ikkyneet, niill? n?et oli ollut "karhunsy?nt?" pieness? viinapullossa. Sit? ryyp?ttiin ja sill? vaatteita siveltiin, kun kontion kimppuun k?ytiin. Eik? karhu silloin purrut. Jos se kuitenkin oli p??lle yll?tellyt, olivat sanoneet: "yhet maat, eri evv??t, el? evv?ill?si!" Ja kun heill? oli ollut pyssy pilauksissa, niin herhil?isi? olivat kivell? polttaneet ja siit? kypeni? panneet ruutiin. Sitten oli pyssy taas kyll? sattunut. - -

Sattuupa talossa majailemaan 87-vuotias, sokea kulkurieukko, Auno

Ohtonen. Saan h?net pakinoilleni. H?n muistelee, jotta

"vanha V?in?m?inen veisti vuorella venett?, kalliolla kalkutteli, jonka kirves ei (kiveen) k?ynyt, kallioon ei kalkuttanut."

sek?

"voi sinua, rauta, raukkojasi, miksis veistit veikkojasi'! Kunsas maitona makaisit, nuoren neitosen nisiss?, kasvattimen kainalossa."

Sitten h?n laulelee lapsenvirtt?:

"aa-aa allinpoika, miss? sulla pes?? Lahokannon kainalossa, joss' on pieni vesa."

ja:

"Kuku k?ki, laula lintu, pajata palok?rki!"

Viel?p? h?n liruttelee:

"Kes?ll? rannan ruohostossa lauleli sorsanpoika. N?tin likan mielt? my?ten min?kin olla koitan."

Taikoja ja loitsujakin eukko muistaa ja niit? sanelee. Esim:

"Tule l?ylyhyn jumala, is? ilman l?mpim?h?n, tekem?h?n terveytt?, rauhoo rakentamaan!"

Joukkoon lurittaa eukko aina tuon tuostakin vanhaa virsikirjaa ja siioninvirsi? ja ihmettelee, ett? niiss? on niin kaunista sanaa.

Seuraavana p?iv?n? pist?yn Mujej?rven Pulkkilassa, l?hes peninkulman p??ss? salolla, soiden, vaarojen, lampien takana, kauniin Mujej?rven rannalla. Karhumiehen talo sekin. Aitassa tikulla sein?nrakoon oven p??lle pistettyn? n?en karhun kulkkutorvea, karhunsyd?nt?, karhunem?tti?, karhunsappea, ja lautasella karhunhampaita, karhun k?mmenen ja munat. Ja karhunrasvoja on sek? lautasella ett? sein?tikuissa. Karhun p??kallo l?ytyy porstuanylisilt?. Mutta karhun suupantaa, joka talossa my?s kuuluu olevan, ei vain l?ydy. Ja kaikki ne ovat varsin tarpeellisia. Kulkkutorven l?pi laskettu vesi vapahtaa umpitaudista, ja sama voima on em?ttimen l?pi luritetulla vedell?. Karhunsyd?mell? parannetaan ammuksista ja sappea sekotetaan viinaan useiden tautien l??kkeheksi, hammas parantaa hammastaudista ja munilla painellaan paiseita. Karhunk?mmenell? tervaan kastettuna sivell??n hevosta kev??ll?, ennen mets??n laskemista, ett? hevonen karhulta s??styisi. Karhunk?mmeness? on alapuolella mesik?mmen. Se on mainion makeaa. Niinp? sanotaan, ett? makeimmalta maistuvat

"matikan maksa ja petrankieli,

hirven turpa ja karhunk?mmen".

Karhun p??kallo taas on tarpeellinen, jos on luonto "pantu pinohon".

Silloin kallon l?pi valetaan vett? ja sanellaan:

"yheks?n orihin suonet, karhun suonet kymmenennet, pe?t' on pystys pit?m?s, selk?suonta seisottamas."

Kun sitten vett? juodaan, kyll? luonto nousee. Karhun suupantaa on kylv?j? tarvinnut. Se on kylvett?ess? ollut kylv?vakassa, ja sen l?vitse - panta on renkaaksi venytetty - on aina jyv?kourallinen kahmaistu. L?ytyyp? talosta viel? pitk?n etsimisen j?lkeen, maitohuoneen penkin alta vanhan is?nt?vainajan tujassu, tuohinen taikap?ntt?. Siell? jos jotakin voimaesinett?: kuivattua k?rpp??, k?rmeennahkaa, ampiaissuoloja, kuivattua p??st?ist?, k??rmeen k?r?j?kive? ... jotka kaikki ovat tarpeellisia olleet.

Talo on vanhann?k?inen ja vanhimpia paikkakunnalla. Salon syd?mess? on se yksin??n, siev?ll? viheri?ll? nurmella j?rven rannalla. Mujej?rven Pulkkila, Kujangin P??kk?l?, Veps?nniemi ja Katerman Piirola Kuhmossa sanotaan olevan seudun vanhimmat talot.

Illan suussa k?v?isen Kujangin kulmillakin, P??kk?l?ss? ja muissa taloissa. Vanhaa perua tuntuvat talot olevan.

Suuret ovat salomaat, suuret, jylh?t ja synk?t n?ill? Mujej?rven seutuvilla. Mets?miesten mielimaita. Siell? viel? "niuhoineen" lintuja, j?niksi? ja ilveksi? ahdistelevat sek? "v?ljill??n" kontioita paukauttelevat. Ja salapolttajain valittuja seutuja kuuluvat my?s olevan. Monasti siell? synk?n korven salaper?isess? helmassa, mustan tuuhean kuusen alla "patakukko" juosta liritt??. -

Kuhmon tiet? liikkuessa sattuu useasti tapaamaan tervakuorman Nurmesta kohden yrittelem?ss?, Kuhmon miehi? ovat, tervojaan kauppalaan viev?t, jauhoja tuovat palatessaan.

Mujej?rvelt? palaan Nurmekseen ja siit? "Tapio"-laivalla Lieksaan.

Pielisj?rven suureen kirkonkyl??n.

Lieksassa ja rajan takana.

Lieksasta teen pisimm?n jalkamatkani. L?hden samoilemaan rajakyli? ja samalla poikkean rajan taaksekin. Pankakosken tehtaan rantatiet? astelen mahtavalle Pankakoskelle. Todellakin huima koski. Valkeana vaahtona kiehuen, kohisten sy?ksyy vesi putousta alas ja yhten? myll?kk?n? keikkuen ja hyppien, kierien ja villisti toisiaan pukkien kiit?v?t tukit mukana. On siit? toinenkin tukki vilist?nyt ja vilist?? vastakin. Toistakymment? lauttaa ovat t?n? kes?n? siit? jo laskeneet, ja sama verta on viel? tulossa. Ja tuhansia tukkeja joka lautassa! Et?isilt?kin saloilta, aina kaukaisilta Ven?j?n Karjalan syd?nmailta ovat monet tukit matkaan l?hteneet.

Soudatan Pankaj?rven yli ja saavun, kuten ennen muinoin n?ill? main liikkuessani, Kalliolahteen j?rven it?rannalla. Eip? ole Kalliolahden torppa en?? semmoinen r?ttel? kuin ennen. Uudet on siin? el?j?t ja uudessa kunnossa asunto. - Kalliolahdessa on joukko savotoilta kotiin palaavia tukkimiehi? sek? Lentieran Kiponkyl?n ukko eukkoineen. Viimemainitut tulevat Lieksasta tavaranhausta. Hevosella aikovat raahata tavaransa Ruunaan kyl??n ja siit? soutamalla Lieksanjokea my?ten kotiinsa. On siin?kin matkaa: huonot, vaivoin k?rryill? ajettavat tiet ja vastaiset virrat. Mutta Petrun praasniekka on tulossa ja piiraita, sultshinoita, tsoajuja tarvis. Kehoittavat l?htem??n mukaansa, mutta enp? voi viel? l?hte?, vaikka mielikin olisi. Hauskahan olisi Lieksanjokea soudella, kulkea salolaisten seurassa halki sankkojen, koskemattomien synkkien korpien, kaukana piilossa maailman melulta.

Tukkilaisten seurassa matkaan Naaravirralle ja Ruunaan kyl??n. Viisin kuusin miehin painellaan salotiet?. Verkkaan kuluu matka, kaskuten, tarinoiden taipaleet katkaistaan, v?liin tupakoimaankin istahdetaan. Ruunaan Hompassa eroan tovereistani ja k?yn eri tiet? Reittulaan. samaan hauskaan taloon, jossa ennenkin olin hetkisen lev?ht?nyt, ja hupainen siin? nytkin oli y?n seutu oleskella. Reittulasta mets?m?kkil?iden kautta - Hilosen m?kin luona n?en harjakodan - ?nisenvaaraan ja takaisin Naaravirran m?kille. Saan soutajan ja seitsemisen kilometri? soudetaan virtaa my?ten Siikavaaran alle. Leve?ksi, ruohorantaiseksi saloj?rveksi on Naaravirta t?ll? kohdalla paisunut. Keskell? j?rve? on matalarantainen, mets?inen saari. Rannalla seip?iden ja m?nnynrungon varassa verkkokiermi, etemp?n? kuivalla maalla, m?nnik?ss? matala kolmisein?inen maja. Siin? kalamiehet suojaa pit?v?t sek? hein?miehet. Majan edess? on tulisija, siin? kek?leit? ja muita nuotion j?tteit?.

Siikavaara on korkea vaara. Jyrkk??n laskeutuu se kahdelle kupeelleen, Naaravirran puolelle ja vastaiselle Pahanvaaran puolelle, josta sen syv? laakso eroittaa. Ymp?rill? vaaroja, taloja siell? t??ll? vaarojen laella. Siikavaaralla on pari Oinosten taloa. - Siikavaarasta Hattuvaaran useampitaloiseen kyl??n, jossa pyh?n seudun Ikosen talossa elelen ja saan talon ukolta tietoja sek? kyl?ss? asuvalta Kiihtelyksen miehelt?, "Timperi-Jussilta". Hattuvaarasta painun yh? syvemmille syd?nmaille, vaara vaaralta, suo suolta, korpi korvelta etemm?ksi ja etemm?ksi id?n alle.

Lehmivaaraan loppuu kirkolta Sikovaaran kautta kulkeva k?rrytie, ja siit? vain huonot mets?tiet rajakyliin saattelevat. Lehmivaarasta yrit?n Varpavaaraan, mutta menenkin harhaan ja joudun jylh?n Uramovaaran m?kille. M?kiss? ei ket??n kotosalla, koira vain ?rhentelee niin viet?v?sti. Ei muuta neuvona kun ilman ohjausta l?hte? mets?polkuja koettelemaan. Antaun yhdelle, paraimmalle: se koreasti hetkisen kulettelee, mutta viimein h?ipyy mets??n. K??nnyn takaisin ja yrit?n toista: se vie vetel??n suohon ja uhkaa sinne upottaa. Taas takaisin ja kolmatta koettamaan: se k?y kamalaan korpeen, jossa sen tuhannesti kiertelee ja sokkeloi ja viimein pahanp?iv?isiksi haaroiksi hajoaa. Ei muuta kun kompassi k?teen ja nokka ilmaa halkasemaan, ja niin metsi?, soita harhailtuani p??sen viimein Paakkosenvaaraan pienen Varpaj?rven rannalla, jossa pari m?kki?. Mutta taas sama peli: ovet lukossa, kotona ei hengensielua, ei edes ?rhentelev?? koiraakaan. J?rven takana n?en talon. Astun mets?n l?pi rantaan, rannassa pari lauttaa, "koplukkaa". Niill? istuinp?lkky ja 2 haarap?ist? patsasta airoilla soutamista varten. Mit?s muuta, kun toinen lautta lainehille ja melastelemaan j?rven yli toiselle rannalle. Taloon p??sty?ni kuulen, ett? olen tullut Varpavaaraan. Sielt? sitten rupean Kitsi? kohti k?ym??n, ja sinne viev? mets?tie on hyv?np?iv?inen, onpa joskus k?rryill?kin sit? koeteltu sek? reell? silloin t?ll?in. Kitsi on yksin?inen talo aholla kahden pienen j?rven, Kitsij?rven ja Palkinj?rven v?liss?. Palkinj?rven rannalla sanovat ennen olleen ven?l?isen kirkon sek? Kalmosaaressa kalmismaan.

Kitsist? Louhivaaraan, n. 7-8 km on matka r??syist? r?m?kk??, suota ja korpea, loppumatkalla v?h?n lehtoista ahoakin. Taaskin yrit?n k?yd? harhaan, sotkeun suolle, siit? h?ivyn sinne t?nne risteileville talviteille kolkkoon korpeen. Mutta jouduttaudun ajoissa takaisin ja yrit?n toista polkua, joka viekin oikeaan. Pari taloa on Louhivaarassakin. Toisessa ikihongista salvottu asumaton savupirtti, taas niit? vanhan kansan pirttej?. Korkeutta siin? entiseen tapaan, samoin leveytt?. Penkit ja muutamat siltapalkit puoli metri? leve?t. Uuni tavattoman suuri. Ja kurkihirret, oikein hattunsa pudottaen niit? ihmetellen katselee! Julmia, py?reit? jumikoita, tyvest? l?hes puoli metri? l?pimitaten. On niiden kannattaman katon alla ollut turvallinen oleskella. Semmoinen se pit?isi viel?kin vankan suomalaisen talonpojan pirtti olla. "Paneilikatot" ja paperoidut sein?t tuntuvat saloillamme niin vierailta "kummennoksilta".

Louhivaarasta viel? viimeinen taival viimeiseen rajataloon, mets?nvartijan asuntoon Sirkkavaaraan, jonne y?ksi joudun.

Aamu, hein?kuun 9;s, on kirkas, taivas pilvet?n. ??rett?m?t on salot, suunnattomat mets?t Sirkkavaaran ymp?rill?. Sielt? t??lt? lammet loistelevat, kimaltelevat aamuisessa paisteessa. Et??ll? id?ss? sulautuu siint?v? mets? taivaan sineen. Mit?h?n siell?, aamuauringon alla, jossa lauluisa heimomme elelee? Ehk? siell? min?kin jotakin l?yt?isin: salolaisen metsimajan tai salaisen piilopirtin tai salosaunan...

L?heisest? Inarin talosta otan saattomiehen ensim?iseen rajantakaiseen kyl??n, Lentieraan. Enp? uskalla yksin tuolle 20-virstaiseksi sanotulle salomatkalle l?hte?, ja turmiokseni olisin sen tehnytkin. Totisesti en olisi osannutkaan perille! Kunnoton on polku, elikk? "roppa", kuten rajalainen sanoo. Milloin se suohon sotkeutuu, milloin kanervikkoon katoaa, milloin korpeen h?ipyy... Pari virstaa on Inarista rajalle. Leve?, mets??n hakattu kuja, joka n?ytt?? ulottuvan loppumattomiin. T?m?k? nyt on se Suomen ja Ven?j?n raja, se punainen viiva, jota ennen pikku poikina karttakepill? s?hik?itiin! Punainen se ei ole, mutta muuten n?ytt?? selv?lt? ja varmalta. Umpeen saisi kasvaa ainakin n?ill? seuduin, ja siirty? v?h?isen tuonnemmaksi...

Ja t?m? nyt sitten on sit? salojen saloa, korpien korpea, syd?nmaiden syd?nmaata. Saat astua ... astua ... astua painattaa aina vain, sotkea suota, kapsuttaa kangasta, pujotella puiden alatse, hyp?hdell? runkojen ylitse, vaellella vaarojen vieri?, ja loppua ei n?yt? tulevan. Milloin k?y salo kolkoksi korveksi, milloin suruiseksi suoksi, milloin valtaviksi vaaroiksi, milloin kumisevaksi kankaaksi, milloin j?k?l?peitteiseksi kallioksi... Silloin t?ll?in v?lk?ht?? korven kainalosta mets?lammen musta pinta. Olisipa laatia sen rannalle kuusen alle pikkuruinen piilopirtti ja siin? ik?ns? elell? salon lapsena, korpien kuleksijana - kontion naapurina... Sill? mit?p? siell? maailman melussa...

Jo viimein Lentieranj?rvi kankaan alta vilkahtaa. Saavumme lentieralaisten mets?niityille j?rven rannalle. Mutta saammepa viel? kotvasen tallustaa mets?isi? hiekkaharjanteita, ennenkun p??semme eh?tyspaikalle. Teemme tulen, sammalilla peit?mme, ett? oikein savuaisi, ja silloin t?ll?in huutaa hoilautamme. Vastaisella rannalla 2-3-virstaisen sel?n takana n?kyv?t kyl?n harmaat talot ja kalmistokuusikko. Toista tuntia saamme savuutella ja kaljahdella. ennenkun kyl?ss? huomaavat ja hakemaan tulevat.

10-11 taloa on Lentierassa. 3-4 taloa on kalmismaan l?hell?, tien varrella, p??ty tielle k?sin, sitten v?h?n matkan p??ss? "jamshikka" Arhippaisen talo tien suunnassa ja taas v?h?n matkan p??ss?, j?rven poukaman mukaan mutkistuvan tien varrella kyl?n muut talot, kirkko ja pappila. J?rven puolella sijaitsevat talot ovat p??ty tielle p?in, mutta kyl?n puolen talot ovat k??nt?neet pirtin p??sem?n kyl??n ja karjakartanon p??dyn tielle. Saunat ja kala-aitat, ja nuottikodat ovat j?rven rannalla, riihet ja muut aitat ylemp?n?. Tavallisia novgorodilaistaloja ovat melkein j?rjest??n, pari "suomalais"-mallista joukossa.

Kalmismaalla ikivanhat naavaiset kuuset kohisevat ja humisevat satavuotiaat hongat. Koko kalmisto on kuin kappale villint?, ihmisk?den koskematonta syd?nmaan luontoa: kuusia piipottavine kuivalatvoineen, puolilahoja kuivia kelohonkia, toisiaan vasten kaatuneita, vihloen kihnuttelevia puita, maassa loikovia, ik??nkuin apua anoen oksiaan kurottelevia runkoja, julmia piikkej??n taivasta kohti ojentavia taittuneiden puiden kantoja, katkenneita oksia siell?, toisia t??ll?... Maassa makaavat, harmajat omituiset hautapatsaat, joko vanhuuttaan vaipuneet tai sortuneen puun musertamat, lis??v?t salaper?isyyden tunnelmaa samoinkuin vanha harmaa, kallellinen tsassovnakin metsik?n reunassa. Lahonnut, sammaltunut aita, joka kalmistoa ymp?r?i, ei suinkaan sit? v?henn?. T?ss? min?kin tahtoisin korkeuden herraa kumartaa, t?ss? koristelemattomassa ymp?rist?ss?, tuossa yksinkertaisessa harmaassa huoneessa. T??ll? uskon h?nen l?hinn? olevan. Mutta tuolta, koreasta kultakupoolisesta temppelist?, mik? kyl?n yli ylpe?n? loistelee, on h?n varmaankin hyvin kaukana. Vaan eip? kelpaa en?? vanha tsassovna eik? vanha kalmisto nykykansalle. Uudet on hankittu.

Kalmiston vieress? on k?yh?n Makarovan savupirtti.

Lentierassa viel? h?it? vietett?ess? vanhoja lauluja lauletaan sek? lasta vitmiss? heiluteltaessa liekkuvirsi? lallatetaan, viel? tarpeen tullessa jylh?t loitsutkin luetaan. Arhippaisen 40-vuotias em?nt? osaa h??lauluja, osaa liekkuvirsi?, ehk?p? loitsujakin. Saan h?net laulamaan. Niinp? sanoo h?n sulholle laulettavan, kun h?n saunassa peseytyy l?hte?kseen morsianta noutamaan:

"Pinossas on pienet hallot, pilko puikot puhtahaiset, l?mmit? o kyynelkyly, saussuta simainje sauna, loai simaista poruu, simote poijan p??t? pess?!"

Ja kun sulhasv?ki tulee, lauletaan morsiustalossa:

"Mi tuo v?ki tulou, Saksan salmilta syvilt?, Vienan vallilta vesilt?? V?vyn tuo v?ki tulou. Mist? tunnet v?vyn v?eksi'? Tunnus puista, tunnus maista, tunnus virpi vierahista. V?vyn on soapka samsattainje, puhki pilvien puhuja, l?pi metsh?n l?ikytt?j?. Ei v?vy tupahan sovi, ilman orren ottamatta, sivusein?n siirt?m?tt?, per?sein?n p??st?m?tt?."

Kun morsian kodistaan l?htee, lauletaan:

"Lenti kokko koillisesta, satasulka Saksanmaalta, liitelihe loatelihe, liiti linnan lauan pe?h?, otti parvesta parahan, tukkap?ist? turpiamman, kassap?ist? kaunehimman, h?yhenp?ist? hel?vimm?n, l?ksi ullos utuna, pellolle pihoja my?ten."

Virstan, parin p??ss? kyl?st?, saman j?rven rannalla, on Kipon kyl?.

Saman suuruiseksi Lentieran kanssa sit? sanovat.

Lentierasta ajan 32-virstaisen taipaleen Kiimaanvaaraan. Tie kulkee pienen Luovutsaaren kyl?n sivutse, joka on kauniilla paikalla j?rven rannalla. Kartassa on kyl?n nimen? Lentosaari. Syrj??n j?? tiest? Suuloansaari, Suuloanj?rven rannalla - kartassa Suloj?rvi, Kiimaanvaarassa on kaksi kyl??, Yl?vaara ja Alavaara, joista j?lkim?inen kyl? on isompi.

Aijon Kiimaanvaarasta kulkea yht? kyyti? Repolaan, mutta kun pist?ydyn vanhan tutun, loitsija-akan Malanje Sepp?sen taloon, syntyy siell? pitk?t pakinat, ja juttua riitt?? niin, ett? l?ht? j?? aamuun. Kun kerron, ett? h?n kerran jo ennen minulle virsi? lauloi, loitsuja lateli, muistaa h?n sen viel? ja tuttuna kohtelee. Ja valmis on taas tietojaan latelemaan. Laulaa h?n raudansynnyn, laulaa tulensynnyn. sanelee k??rmeen synnyn, heposen synnyn, veren sulkusanat, pakkasen sanat, tulen vihat, kontion sanat, l?ylyn sanat ja joukon muita loitsuja ja taikoja, Sitten h?n viel? laulaa Anni-tyt?st? Aino-neidosta, joka

"l?ksi lutia metsh?st?, vassan p?it? varvikosta, taitto vassan toatollee, toisen taitto moamollee, kohta kolmatta rupesi, Iivanal vellellee. Mies merelt? n?ytteli, oallolla vienteli. Kasva neiti miussa, el? muissa nuorisoissa! Anni itkien kotihin."

Taikka p??tyy laulamaan Maariasta, koriasta neidist?, joka

"viikon istu ison koissa, viijet vitjat kulutti, kuuset vy?lliset poikki saatto. Mariainen m?ell? kirku: tule, neiti, poimimaha, tinarinta riipim?h?! Koppoi koisan koprahaa, siit? pani huulillee, siit?, vatsahaa valutti. Siit? tyyty, siit? t?yty lihavaksi liitelihe."

Laulaapa h?n pitk?n virren P?iv?l?n pidoista, joihin Lemmink?inen kutsumattomana vieraana menee ja ryhtyy laulukilpailuun Saarelaisen kanssa ja voittaa h?net.

- A, himottah silma kuulla pajuloi? kysyy Malanje lopuksi.

- No annas kuulua!

Ja Malanje pajattaa:

"Olonetskoi burlakkoi, gorodenkoi kauhtanoi, klinja bieloi, kauhtan sieroi, njevidali dai njeslihkali."

Kahdeksissakymmeniss? on Malanje jo, silm?puoli eukkorupelo, mutta muuten terve, puhelias ja hilpe?luontoinen. Toatto oli ollut mainio sepp? ja suuri loitsija. 12-vuotisena oli toatto l?htenyt Suomesta Kiannalta Ven?hen maalle ja joutunut lopulta Kiimaanvaaraan asumaan. Yksin oli Malanje vanhemmistaan j??nyt, yksin kauvan talossaan elellyt. Oli sitten ottanut kasvattipojan, joka nyt eukkonsa ja yhden lapsensa kanssa talossa eleli, taloa hoiteli.

Aamulla ennen viitt? jo nousen, sivallan laukun selk??n ja l?hden Repolan tielle. Tuumin yht?p??t? menn?kseni Tuulivaaraan asti, jossa huomenna Petraa praasniekoidaan, kuten Lentierassakin. Ihana on ilma, keve?sti nousee jalka, ja tie k?y pitkin Lieksanj?rven rantaa.

Ja salolla tien vieress?, humisevien honkien suojassa Lieks?rven rannalla on pienoinen matalainen mets?sauna. Suurista py?reist? hongan keloista on se salvettu. Pieni, ry?mitt?v? oviaukko on muutamassa nurkassa. Kurkistan sis??n: ovipieless? kiuvas, per?sein?ss? pieni ikkuna, siltana pelkk? maa, sammalilla ja heinill? peitetty. - Kalamiehet kalalla ollessaan viett?v?t saunassa y?ns?, samoin mets?miehet er?retkill??n. Y?pyyp? joskus siihen matkamieskin. Saunan l?mmitess? ollaan ulkona, mutta kun savu ja kitsku on haihtunut, menn??n saunaan, pistet??n ikkunaan "sammaltype" ja heitt?ydyt??n pehme?lle sillalle pitk?kseen, ja nautitaan suloisesta l?mpim?st? sek? "kaskutah i pagistah".

Honkain v?list? vilkkuu Lieksanj?rven siint?v? selk?. Aamuinen autere sen pinnalla auringon valossa v?ikkyy ja terheniset saaret sel?ll? toinen toisensa takaa pilkottavat. Odotan, ett? tuolla, jossakin saaren rannalla, salmessa nousisi vedenimpi? vedenkalvoon leikkim??n taikka ett? ruohopartainen Ahti sielt? kohoutuisi. Mutta ei nouse, eiv?t n?ytt?y ... minulle, ep?uskoiselle.

Onpa tien varrella my?s siell? t??ll? pieni? kolmisein?isi?, viistokattoisia koskuksista seip?iden varaan tehtyj?, mets?majoja. Niiden alla saavat suojaa sateelta ja p?iv?n helteelt? sek? matkalaiset ett? mets?- ja kalamiehet.

Kiimaanvaarasta Repolaan on 29 virstaa. Pari taloa, n. 10 virstan p??ss? Repolasta, on matkan varrella. Repolan pogostalla lev?hd?n kolmisen nelisen tuntia ja nautin tunnetun T?rh?sen vieraanvaraisuutta ja sitten taas taipaleelle. Kolvaasj?rvell?, jonne on 14-15 virstaa, olen parin tunnin kuluttua. Passittomana kulkuririepuna joudun siell? ven?l?isen stanovoin ja karjalaisen ur?tniekan kynsiin. Ne panevat toimeen perinpohjaisen repputarkastuksen ja l?yt?v?tkin varsin vaarallista tavaraa. Ei juuri pommeja, mutta nen?liinoja, lyijykyni?, piirustusvihkoja, muistivihkoja ja muuta semmoista hirve??. Sitten tiedustelevat, olenko talonpojille "kniigoja" antanut ja puhunut "vierusta, maista ja metsist?" y.m. vaarallisista asioista. Arvelevat kai, ett? t?ss? nyt on yksi siit? suuresta sotajoukosta, joka sanotaan Suomesta l?hetetyn Karjalaa valloittamaan. Aikovat ottaa rattailleen mukaansa, mutta kun n?yt?n viimein heille Aunuksen kuvern??rin antaman suosituskirjeen, niin laskevat laputtamaan. Ja l?hdenkin, ja laputan yht? kyyti? 26 virstaa Koropin ohi Tuulij?rven kyl??n, johon tulen kymmenen paikoissa illalla. Koko matka se olikin! Eip? en??n tehnyt mieli juoksentelemaan, varsinkin kun kenk? viel? oli hy?k?nnyt is?nt??ns? vastaan ja jalkaan kauhean rakon kihnuttanut.

Tuulij?rven kyl?ss? saan sijan varakkaan Maurosen talossa. Onpa siell? muitakin Suomen miehi? praasniekkavieraina. Naapuripit?j?st? Lieksasta ovat tulleet katsomaan rajantakaisten veljiens? juhlia. Hyvin n?ytt?v?t viihtyv?n, yst?vin? kesken??n pakinoivat.

Seuraava p?iv? vietet??n praasniekkaa. Aamup?iv?ll?, kun on pappi saapunut - on n?et ensin k?ynyt Koropissa - k?yd??n tsassovnassa, joka on kalmiston reunassa j?rven niemess?, molimassa. Sitten sy?d??n vahva aamiainen, piiraita, sultshinoita, kalakukkoa, rokkaa ja votkaa ryyp?t??n p??lle ja alle. - Eip? aikaakaan, kun k?y nuorten miesten joukossa kuiske, jotta jossakin vaaran talossa - nelj?? vaaralla olevaa taloa sanotaan Tuulivaaraksi, kolmea vaaran juurella, j?rven rannalla, Tuulij?rveksi - aikovat tyt?t pit?? "bessodaa". Sinne heti kiipeem??n nuoret ja vanhat. Siell? "sharmankka" jo soi, ja kohta on er??n talon sintsossa kisa k?ym?ss?. Ja sit?h?n nyt vanhakin mies mieliss??n katselee. Tyt?t punottavin poskin, pojat hiki hatussa heiluvat, keikkuvat. Huvittavinta on n?hd? "moanitus"-kohtausta. Poika ylpe?nn?k?isen?, v?linpit?m?tt?m?n?, lakki kallellaan yksikseen tanssia teikaroi keskisillalla, hyp?htelee, heitt?yy kykkyyn. viskaa s??ret ristiin, ponnahtaa yl?s, painuu taas alas ja ly? jaloillaan siltaan sen tuhannesti. K?det ovat milloin lanteilla, milloin sivuilla viittil?iv?t, milloin edess? kiivaasti kehr??v?t. Mutta tytt? se maanittelevan, viehke?n n?k?isen? lyhyin kevyin tanssiaskelin liit?? sivuttain ymp?ri siltaa pojan ymp?rill?. L?hestyyp? tanssivaa poikaa ja kurottaa k?tens?, jotta muka: tulehan! Mutta poika ei n?kevin??nk??n, huimemmin vain keikkuu ja teikaroi ja kehr??. Tytt? viel? viehke?mp?n? hetkisen liitelee ja taas tarjouu: sama huono onni, kova on pojan luonto. Kolmannen kerran kun koettaa, jo heltyy syd?n ja poika tarttuu tytt??n ja tanssi jatkuu yhdess?.

Kovin koreankirjavissa puvuissa ovat tytt?set, loistavat, l?ikkyv?t toinen toistaan kirkkaammin. Varsinkin lettinauhat ovat heill? monet ja monenv?riset. Pid?np? lukua er??n komeimman tyt?n komeimmasta lettinauhakimpusta ja saan selville, ett? siin? on seitsem?? eri v?ri?, ja muutamat nauhat niin pitki?, ett? polven kohtaan ulottuvat. Ja nek?s kisatessa somasti lepattavat!

Iltap?iv?ll? l?htev?t veneill? naapurikyl??n, Koroppiin jatkamaan juhlimistaan - pappi oli jo tsassovnamenot toimitettuaan l?htenyt veneell? Losmaan. Mutta enp? jouda en??n praasniekoimaan, t?ytyy heitt?? reppu selk??n, tulla arkituulelle ja painautua salolle. 16 virstaa on kyl?st? rajalle. Tie on vasta valmistettu ja sent?hden viel? jotenkin huonossa kunnossa. Ensim?inen suomenpuolinen talo rajan yli tultua on Kivivaara. Siihen y?ksi joudun.

Sitten jalkasin paraillaan tekeill? olevaa tiet? my?ten 15 km Nurmij?rven kyl??n. Leve?, kunnon tie n?ytt?? t?st? tulevan, jahka se valmistuu. Toisenlainen siit? syntyy kuin rajantakalaisten kapeasta k?yt?v?st?. - Nurmij?rvelt? saan hevoskyydin kirkolle, jonne saavun lauvantaina hein?kuun 13:nnen illalla.

Vilkasta on el?m? Lieksan "kadulla" kes?isen? lauvantai-iltana. "Maalaisia" on saapunut, huomista kirkonmenoa varten useista et?isist?kin syrj?kylist?. Parvittain niit? kuleskelee kyl?tiell? sinne t?nne, toisia seisoskelee kauppa- ja vehn?puotien rappusilla. Pojat sy?tt?v?t tyt?ille makeisia ja vehn?st?, ja sy?v?t itsekkin suun t?ydelt?. Onpa viel? sattunut niin erinomainen kaupunkilaispeli kuin sirkus eksym??n kyl?nlaitaan, ja se se suurimmat parvet ymp?rilleen kokoo.

Lieksasta p??sen laivalla Vuonislahteen, jossa taas hetkisen saan vanhoja ukkoja haastatella. Vuonislahdesta j?lleen salolle. Ensin pienen Jauhiaisen yli ja sitten Sammaljokea viel? pienemm?lle Sammaleiselle ja sen perim?iseen pohjukkaan ja salon poikki Luenniemeen ja Pitk?nlahden taloihin. Ja niin talo talolta, salo salolta etemm?ksi ja etemm?ksi: Majalammille, Julkuvaaraan, Uuronvaaraan, Jaakonvaaraan, Kuoraj?rven taloihin, Teponvaaraan ja Suuponvaaraan, joka on viimeinen - 2-taloinen - kyl? Pielisj?rven Enon rajoilla. Muutaman savutuvankin tapaan matkalla.

Enossa, Kontiolahdella.

Suuponvaarasta joudun pieneen Lemun torppaan Enon saloilla. Siell? ukon kera y?n ymp?rist? pakistaan.

Lemusta vaeltelen mets?polkuja Koljaan, Kyyr??n ja Haapalahteen, josta maantiet? my?ten kauniiden seutujen kautta Ahveniseen. Siit? laivalla Pielisjokea alas Enon kirkonkyl??n.

K?v?isen taas hiukan Kontiolahden puolella. Kuljen mets?n poikki salotaloitse Kontiolahden maantielle ja sitten sit? my?ten Jakokosken isohkoon kyl??n, siit? paritaloiseen Uiloon ja Pielisjoen rannalle Paiholaan, isoon Lukkarisen taloon. Ja sielt? laivalla jokea yl?s Jakokoskelle, josta jalkaisin korkealle M?nninvaaralle ja Enon Sarvinkiin.

Sarvingissa kulkee maantie pitk?n matkan entisen Sarvinginj?rven pohjaa, joka nyt rehev?n? hein?niittyn? sarvinkilaisia hy?dytt??. Aika julman uoman on j?rvi laskiessaan hiekkakankaaseen kaivanut. Jyrkkin? penkerein? kohoavat kuilun kuusikkoa, m?nnikk?? kasvavat reunat. On siin? varmaankin ollut jyry ja pauhu, kun siit? vesi on valtoinaan koskena kohisten Pielisjokeen rient?nyt. - Hauskan ?kkimutkan kiepauttaen sujahtaa maantie alas kuiluun ja entiselle j?rven pohjalle. - Sarvingista ajan takaisin Enon kirkolle.

Enosta k??nn?n tieni Ilomantsiin p?in ja joudun Kuismanvaaraan, jossa useampia taloja. Juoksaisen vaarojen takana puolen peninkulman p??ss? Luhtapohjassa. Korkealla vaaraisella maalla on siell? joukko taloja, yksi t?ll? vaaralla, toinen tuolla, kolmas siell?. Muutamalle vaaralle on nelj? asumusta l?hekk?in asettunut. Joku m?kkil?inen elelee pieness? savutuvassa. Toinen m?kkil?inen on pistekodan patam?kikseen pystytt?nyt.

Ilomantsissa.

Saavun Ilomantsin Lylyvaaraan. Siin? 4-5 taloa l?hekk?in, etemp?n? ymp?rill? toisia vaaroja, toisia taloja. Kirvesvaarat ja muut.

Ja taaskin saloja samoilemaan, kuulua Koiteretta kohden. Kauniin

Koitajoen, "Koian" yli soudan Lylykosken lauttauspaikassa ja siit?

eteenp?in kapsutan kumisevan kankaan tasaista tiet? Huhuksen kyl?n

Tahvanaisten taloihin ja Koitereen rannan Kuivalaiseen.

- Voi, veikkonen, kuin sinulla on viel? paljo kaunista n?kem?tt? kuin et ole Koiderta n?hnyt, sanoo Ahlqvist, ja totta h?n puhun. Eip? saunojen nuuskijakaan voi olla ihastumatta, kun kirkkaana p?iv?n? p?k?ht?? m?nnik?st? ruohoiselle rannalle, ja eteen avautuu p?iv?paisteessa v?lkkyv? siint?v? selk?, jossa saaria niin paljon, niin paljon, pienist? kallionnokkareista alkaen suuriin mets?isiin pikku mantereisiin saakka. Tuossa parim?ntyinen nokkare, tuossa pensastoinen kaistale, tuossa pari rinnakkain, tuossa kolme vierekk?in, tuolla suuri mets?inen, nuokkuvakoivuinen emo, ymp?rill??n pieni? vallattomann?k?isi? poikasia koukkuhonkineen ja kainoja tytt?si? lehtevine koivuineen, tuolla korkeakallioinen nyppyl?, tuolla kalliorantainen kappale, tuolla tuollainen ... ja tuolla ... tuolla ... tuolla... Mene ja lue taivaan t?hdet! Pohjoisessa yhtyv?t saaret ja j?rven pinta taivaan sineen, mutta luoteisessa pilkottaa Kivivaaran kyl? ja l?nness? l?hemp?n? lahdelman takana kumottaa kuulun runolaulajan Puhakan kotitalo Liepala, sama talo, johon Ahlqvist ennen muinoin tuli "muuanna elokuun iltana kotvasen h?m?r?ss?" ja sitten sillalla pehmeill? heinill? maatessaan kauniin satunsa Suometar-neidosta uneksui.

Huhuksesta saan soutajan ja l?hdemme lipottelemaan "Koierta" my?ten Piilovaaraan ja Kontiovaaraan. Pujottelemme salmesta salmeen, soutelemme saaren ja saaren sivutse. Saarilla koivut niin tutusti ny?kk??v?t ja vakavat hongat yst?v?llisesti viittaavat. Kovin ihailen min?kin, min?kin vaivainen salojen polkija, jolla laukussa on vain saunankiukaiden kuvia ja riihien parsij?rjestyksi?...

Kontiovaara on Koitereen it?rannalla, pienoisessa pet?jikk?aukossa pienoisen lahdelman pohjukassa. Tihe?n pime?n hongikon l?pi vie polku rannasta taloon. T??ll? se on Eljaksen aikoina, L?nnrotin p?ivin? el?nyt toinen suuri laulaja, Maamme-kirjassakin mainittu Mateli Kuivalainen. Onpa talossa viel? vanha pirtti, nokinen savutupa, jossa Mateli on el?nyt, jonka harjan alla laulujaan sommitellut ja loitsujaan laskenut. Mateli n?et on ollut mahtava loitsijakin. On ollut "sellainen noita, jotta on pannut ki?rmeen tulipakkulat suussa luokkii lyyen kulkemaan ja jouvuttamaan Syv?yksen varrelle S?rkk??n Penttiselle, joka oli toinen noita". - Monissa l?hteiss? kuuluu viel? olevan v??nnettyj? "vihtapantoja", jotka lienev?t "Matelin kummennoksii". Ja oli niill? paholaisilla ollut Matelin aikana talossa asiaa. Nykyisen is?nn?n ?iti oli n?et kerran pannut pihalle maata ja nukkunut. Olivatpa tulleet riitelem??n, jotta "kolmekymment? vuotta olemme t?st? tiet? pit?neet ja sie siihen nyt pe?s panit!" Silloin eukko oli "siunuustellut", jotta "kyll? t?st? tie katkiaa", jotta "ett? ty? t?st? rahtii pi?!"

Kyll?p? onkin seutu sellainen, ett? se herk?n mielen laululle her?tt?? ja synk?t loitsutkin synnytt??. Rannan pet?jien v?list? vilkahtelee Koitereen saarinen selk? ja ymp?rill? humisee ikuinen hongikko, etemp?n? synkk? mets? kohisee.

Matelin arvelevat kuolleen 1846 tai 1847. Eip? ole talossa en?? h?nen sukuaan. Huhuksen Kuivalainen kuuluu viel? Matelin sukua olevan ja M?ntyojan Romppanen.

Viet?n talossa y?n. Iltamy?h??n pakinoidaan talonv?en kera. Is?nt? Matelista kertoo... H?m?riss? aittaan makuulle menness?ni arvelen, jotta tulevatkohan ne, joiden tie t?st? moinen kulki, minun untani h?iritsem??n... Eiv?tp? tulleet, rauhassa antoivat nukkua. Akkahan ne jo sillisiksi siunuusteli. Ei ole niill? en?? n?ill? main asiaa.

Kontiovaarasta kankaita my?ten K?enkoskelle ja siit? mets?teit?

Siivenvaaraan, Kokkovaaraan ja Hattuvaaraan.

Hattuvaara eli, kuten my?s sanotaan, Hattup?? on iso kreikkalaisuskoinen kyl? n. 15 virstaa rajalta, suurien soiden, laajojen metsien, monien vaarojen ymp?r?im?n?. Kirkolle, 3 peninkulmaa, oli takavuosina matka tiet?nt? suota ja saloa, mutta nyt jo hattup??l?iset p??sev?t hyv?sti rattaillakin ratistamaan. P??kyl?, tihein ryhm? vaaran kaltevalla rinteell? tsassovnineen, kalmistokuusikkoineen muistuttaa hyvin paljon rajantakaisia heimokyli?mme: jyrkk?kattoiset talot paikoin vieri vieress? p??dytt?in kyl?tielle, ja talojen v?liss? risteilev?t kyl?nkujaset. Mutta talot ovat jo enemm?n "suomalais"-mallisia, matalahkoja, katot eiv?t niin mahtavan voimakkaina levitt?ydy talon suojaksi, sein?hirret ovat veistetyt, ikkunat kyll? pienet ja tavallista ylemp?n?, mutta eiv?t niin korkealla kuin rajantakalaisten taloissa. Hovattalanvaaran 4-taloisessa ryhm?ss? on viel? Maksimisella vanhanaikainen talonsa, jossa pirtit, sintsot, sarait, aitat, tanhuat, l??v?t saman katon alla. Entisaikoina on Hattuvaarassa useammat talot novgorodilais-mallisia olleet.

Hattuvaarassa pohdimme Iivana Tiittasen kanssa rakennusasioita. Saan kuulla jo rajakarjalaisia nimityksi?: "paltshat" ja "lautshat", "petshurkat" ja "tshashokat", "proavilot", "solomat" ja "potokat", "vuiskat" ja muut.

Hattup??st? astelen Korentovaaran ja Lehtovaaran kautta Koitajoelle ja

Mekrij?rven kyl??n.

Mekrij?rvell?h?n ne ovat ennen el?neet my?s runonlaulajat Sissoset ja Huohvanaiset ja viel?kin siell? el?? samaa sukua. Mutta loppunut on jo esi-is?in runomahti samoin kuin heid?n aikuisensa sukutuvat revityt ja raasitut ja muodosteltu miten milloinkin.

Koreana kes?aamuna 2-3-virstaisen Mekrij?rven yli Ry?kkyl??n Mustosen rantaan. Kauniilla j?rven nurmirantaisella niemekkeell? on Ry?kkyl?n 5-6-taloinen kyl?. Mustosen talossa elelee mummona 80-vuotias Simana Sissosen tyt?r. Tulee siin? runonlaulajista puhe, niin mummo sanoo:

- A tuol Mekrij?rven kyl?ss? se ennen eleli taitava laulaja.

- Simana Sissonenko?

- A niin, vot vot, tiij?th?n sie. He? ol miu toattoi.

Ry?kkyl?n kyl?ss? oli ennen ollut sellainen tsassovna, johon oli pit?nyt uhri heitt??, kun ostettua el?int? oli ohi kulottanut, raha pit?nyt heitt?? uhriksi. Ellei heitt?nyt, oli vihollinen kiusannut. Muuan ukko oli kulettanut hevosta ohi antamatta uhria. Silloin tullut vihollinen kiusaamaan. Ukko pannut pojan polttamaan sit? tsassovnaa, poika polttanut. Mutta pojan p??lle lent?nyt lintu tsassovnan katosta ja puhkaissut silm?n. Sen oli viel? vihollinen tehnyt, mutta sitten oli siit? p??sty.

Ry?kkyl?st? astelen Putkelan kautta Ilomantsin isoon kirkonkyl??n.

Kirkolta taaskin it?ist? maata kohden, ensin hevosella M?hk??n ja siit? kolme peninkulmaa jalkaisin Kuolismaahan. Tie M?hk?st? Kuolismaahan on vasta valmistettu, karkeahiekkainen, vaikea jalkaisin k?yd?, ei varsin hyv? hevosellakaan ajaa. Monet, suuret suot se matkalla halkoo, monet jylh?t korvet kulkee. V?lill? viiv?hd?n Lemiahossa, Lutikkavaarassa ja Miikkulanvaarassa. - Kuolismaan kyl? viisine kuusine taloineen, Kettusineen, Hattusineen, Martiskaisineen on korkealla vaaralla Kuolismaanj?rven, j?rvest? l?htev?n joen ja Koitajoen v?liss?. Niinkuin muutkin Ilomantsin salokyl?t, on Kuolismaakin suurien soiden ymp?r?im?. Novgorodilaistaloja on kyl?ss? kolme nelj?, kaksi jotenkin t?ydellist?, toiset jo osaksi hajaantuneita. - Asukkaat kyl?ss? ovat enimm?kseen kreikkalaisuskoisia. Kettunen esim. on "suomalainen".

Kuolismaahan loppuu k?rrytie. Jos l?htisi viel? id?n alle painumaan, saisi polkaista mets?tiet?, talotonta taivalta 30 virstaa, ennenkun tulisi Liuvukseen ja siit? toistakymment? virstaa samanlaista tiet? Mekriin rajalla. Jauhot ja muut tavarat, mitk? liuvukselaiset ja mekril?iset noutavat M?hk?st?, saavat he kes?ll? Kuolismaasta alkaen 3-4 peninkulman matkan kulettaa purilailla tai hevosen sel?ss?. - Kuolismaasta palaan kirkolle.

Kirkolta ajan Marjovaaraan, ja kiertelen siell? ymp?rikyliss?, Alapohjassa, Tiakkavaarassa, Perttivaarassa ja jatkan sitten matkaa Koveroon, isoon, varakkaann?k?iseen kyl??n. Siell? m.m. myll?ri Kurosen kanssa jauhan Koveron rakennusseikkoja. - Koverosta k?v?isen Kiihtelysvaaran Huhtilammen kyl?ss?. Matkalla tapaan maa-asunnon, pienen, matalan, ahon rinteeseen ty?nnetyn m?kkipahaisen. Katto ja etusein? vain pist?ytyv?t ahosta esiin. Pienen pienet ikkunat ovat ihan maan rajassa. Sis?ll? pelk?t maasein?t, katon rajassa pari hirsikertaa, nurkassa ulosl?mpi?v? uuni. - Huhtilammen kyl?ss? on useampia taloja Huhtilammen ja Koatiinlammen v?liss? ja rantamilla.

Sitten Tuuponvaaran kautta Kokinvaaraan, josta taas ?ll?l?n saloille. Siell? m.m. tapaan alkuper?isen savupirtin saunankiukaineen ja kiukaan viereisine makuulavoineen. Painun salolle aina syrj?iseen Ristivaaraan asti, kuulun runolaulajan Shemeikan Petrin nykyiseen asuintaloon.

- Tuoko se nyt on se mainio runolaulajamme ja kuulu mets?nk?vij?mme Mysysvaaran Petri, tuo vanha, sokea mies, tuo piikkopukuinen, vapiseva ukko raukka, joka tuossa penkill? akkunan luona kumarassa istuu, istuu ??net?nn?, liikkumatta, tiet?m?tt? v?litt?m?tt?, mit? ymp?rill? tapahtuu? Tuoko se on huiman petran hiiht?m?ll? tavottanut, tuoko se on ?re?n kontion keih??ll? kaatanut ... tuoko se on niin kauniisti kanteloa helkytt?nyt ja virsi? V?in?m?isest? ja Joukamoisesta laulanut ... tuoko se on mahtava loitsija ollut ... tuoko se on sit? "Karjalan aatelia"... Voi sent??n, mink?laiseksi se ik?, aika vahvimmankin tarmokkaimmankin saattaa, sortaa mahtavimmankin laulunlahjaa! S??li, s??li k?y mainiota miest?. P?iv?t p??st??n kuuluu istuskelevan ??net?nn? taikka loikovan s?ngyss??n. Huonokuuloinenkin jo on. Kev??ll? oli ukko jo yritt?nyt kuolemaankin, mutta oli viel? parantunut, kun oli l??k?rinapua k?ytetty. Viime talvena oli viel? laulanutkin. Mit? herrasmiehi? lienev?t olleet, jotka olivat talossa k?yneet ja kiusanneet ukon laulamaan? - Petrin eukko on viel? reipas, puhelias, paksu mamma, ja sanoo olevansa "Loimoin kyl?st Suistamalt". - Varakas n?ytt?? olevan Ristivaaran talo, huolettomat Petrin vanhuuden p?iv?t, hyv?n kohtelun n?ytt?? saavan.

Korpisel?ss?, Soanlahdella.

Vietetty?ni y?n Ristivaarassa samoilen seuraavana p?iv?n?, elokuun 2:sena suoniittyj?, lehtoisia ahoja my?ten Hoilolan kyl??n ja siit? mets?isi? kankaita Korpisel?n kirkolle. Hoilolassa viettiv?t Illjan praasniekkaa. Kannisen taloon oli kokoutunut joukko sek? nuoria ett? vanhoja pakinoimaan. P?ivemm?ll? jo sent??n l?htiv?t pois astelemaan, sanoivat hein?pellolle olevan kiireen. Ja miksei, olihan kerrankin taas pouta ainaisten sateiden lomassa.

Kirkolta l?hden jalkapatikassa Tshokkiin, josta k?yn Kokkarissa ja Mysysvaarassa. Kolmisen nelisen virstaa on Kokkarista Mysysvaaraan. Pitk?t, poikkitelaiset suosillat, mets?niityt, mets?purot, mustat korvet ja lehtoiset vaarat ehtii taival sill? v?lill? jo esitt?m??n. Eip? ole Mysysvaara en??n samanlainen kuin ennen Petrin siell? el?ess? on ollut. Uudeksi on siell? kaikki vaihtunut. Ainoastaan vanha riihi viel? on ennallaan.

Toimeentulevia hyvin rakennettuja kyli? ovat sek? Kokkari ett? Tshokki. Talot korkeahkolla olevine ikkunoineen, jyrkkine, voimakaspiirteisine lautakattoineen muistuttavat v?h?n rajantakalaistaloja. Noin 10-kunta taloa on kummassakin kyl?ss?. Mysysvaarassa kaksi. Tsassovna on molemmissa kyliss?. Kokkarin vanha hauska tsassovna on uudestaan laitettu aivan koreaksi ja maalattu, Tshokin on melkein maahan asti lahonnut.

Tshokin majatalon em?nt?, Marppa Vornanen osaa "i?nell? itkee", samoin naapuritalon em?nt?.

Korpisel?n kirkolta ajan Soanlahden Havuvaaraan ja Juttulammille. Tie kulkee vaaraisia maita, vaarojen rinteill? halmemaita, m.m. punottavia tattarihalmeita. Rakennukset sek? Havuvaarassa ett? Juttulammilla enemm?n uudenaikaisia, samoin Soanlahden kirkonkyl?ss?kin, johon Juttulammilta tulen. Juttulammilta kirkolle kulkee tie pitkin J?nisj?rven rantaa. Heti kyl?st? l?hdetty? kohoaa se korkealle vaaralle, jolle J?nisj?rvi koko laajuudessaan uljaana loistelee, siint?? silm?nkantamattomiin. J?nisj?rven rannalla kiertelev? tie muistuttaa paljon Laatokan Kirjavalahden rannalla mutkittelevaa tiet?: toisella k?dell? tien vieress? j?rven pinta, toisella jyrkk??n nouseva vaara.

Suistamolla.

Soanlahdelta jatkan matkaa J?nisj?rven rantaa my?ten Suistamon suureen kirkonkyl??n. Soanlahden ja Suistamon v?li on enemm?n tasaista maata, eip? ole semmoisia vaaroja kuin Korpisel?n ja Soanlahden seutuvilla. - Suistamon kirkonkyl?ss? tapaan m.m. matalaisia m?kkej?, joissa "l??v?" on pirtin kanssa saman katon alla, porstut vain v?liss?. Sellaiset m?kit n?kyv?t Suistamon v?h?varaisilla olevan hyvin tavallisia.

Ja taas, taaskin salolle, viel? kerran polkaisemaan suuria syd?nmaita, kolkkoja korpia kuleksimaan. P??sen hevosella - vaikka tie onkin kovin kehnoa, kuopakkaista kyl?tiet? - suureen Koitonselk??n, ohi ajettuani ??m?j?rven kyl?n. Koitossa taas jo tapaan novgorodilaistaloja, joskin my?s uusmallisia.

Koitonsel?st? kautta salojen ja lehtojen ja soiden Hovinahoon, josta Hudjakan miehen keralla - sattui juuri tulemaan talosta ratsain hevosella, joka samalla purilaita veti - Hudjakan pieneen, 2-3 taloiseen kyl??n Hudjakanj?rven rannalla. Hudjakasta kankaita, soita my?ten Muuantoon, toistakymmentaloiseen kyl??n Muuannonj?rven rannalla. Ensim?iseksi tietysti Jehkin Iivanaa tapaamaan. Ei ole Iivana kotona, on 8 virstan p??ss? Suurenj?rven kyl?ss? veneen veist?nn?ss?. Mit?s muuta, kun sinne matkaamaan. On siin? jo taas osoittelemista, yritt?ess? synk?n mets?n l?pi Suurenj?rven kyl??n. Matkalla monet "rigiet", suot ja salot, lehdot ja ahot ja monet syrj?polut, joista mik? minnekin vie, Kuikkaan ja muuhun. Pitk?lt?kin jo matka tuntuu... Mutta tulee viimein niitty, tulee toinen, tulee lehto, siin? ver?j? ja kohta talokin pilkahtaa puiden v?list?. Kolme taloa on kyl?ss?, takimaisessa, Petrin talossa Iivana ty?skentelee. Niityll? talon luona puuhailee talonv?ki, poutap?iv? kun on, niin ahkerassa hein?nkorjuuty?ss? h??riv?t.

Riihi on Iivanan ty?pajana. Siell? h?n paraillaan veneenkaaria kiinnittelee. Pyyd?n ukkoa heitt?m??n venety?ns? t?ksi iltap?iv?ksi ja k?ym??n kerallani pakinoimaan. Valmis on, jahka ensin saa kaaren kiinnitetyksi. K?yd??n nokiseen pirttiin, pirtti on "se?meh" eli "kodih l?mpeev?", joka "savuh kodih antah, ei l?het?h pihal". Hupaisesti vier?ht?? ilta, puhetta riitt?? aina h?m?riin saakka. Kyll?stym?tt? kuuntelee salolaisen sujuvaa, notkeaa, sanarikasta, kuvarikasta kielt?.

Mutta eip? ole sijaa pirtiss? y?t? olla. Suuri talonv?ki tarvitsee makuutiloikseen koko sillan. Riiheen, lehdille ja heinille ovat Iivanalle ja minulle laittaneet makuutilan. Siell?kin viel? pilkett? riitt??. Kulettaa Iivana minut karhumailleen, pyyntiretkilleen, salosaunoihin, kahdelle patsaalle rakennetuille riista-aitoille. Sanelee runojaankin ja puhelee, miten siin? ja siin? kohdassa runo sujuu niin kauniisti. Kertoo vanhasta lauluveikostaan, Mysysvaaran Petrist?, kertoo m.m., miten Petri, kun yhdess? viimeiselt? laulumatkalta tultiin, kovin v?syneen? oli arvellut, jotta kyll? t?m? on ukon viimeinen laulumatka.

Kaiholla, ik?v?ll? j?t?n aamulla Iivanan. Herttaisen muiston h?n mieleen j?tt??, vaatimaton, vilpit?n, yst?v?llinen kanteleen helkytt?j?, runojen laulaja. H?n, jos kukaan, on "Karjalan aatelia". - Enp? v?h?n ole alakuloinen, kun synkk?? saloa yksin?ni Muuantoa kohden astelen, kun viel? lis?ksi ilma on kolkko, ja tuima tuuli korvessa kohisee, ja sade tuon tuostakin ropistelee...

Muuannossakin on muutama ven?j?n-karjalaismallinen talo, onpa Kiril?v?n talossa vanha savupirttikin, jonka per?sein?ss?, "otshasein?ss?" pienet luukku-ikkunat kahden puolen lasista, isompaa keski-ikkunaa. Mutta lahonnut on ja maahan r?s?ht?nyt vanha tsassovna Jehkin Iivanan tuvan luona.

Muuannosta l?hden iltap?iv?ll? Kontroa kohden yrittelem??n. Olen pakoitettu kiert?m??n Muuannonj?rven, sill? tuima on tuuli ja ankarat aallot ja Muuannon miehill? pienoiset veneet, etteiv?t halua l?hte? j?rvelle reistailemaan. Matkani tulee siten yli pari peninkulmaiseksi eli 4-5 virstaa pitemm?ksi kuin j?rven yli suoraan kulettaessa. Koko matka on saloa, niin synkk?? saloa, milloin kamalaa kuusikkokorpea, milloin kumisevaa jylh?? kangasta, milloin vetist? suota. Satavuotisia ovat korpien naavaiset kuuset, ikivanhoja kankaiden hongat. Semmoinen hongikko! Miltei kamottaa sit? yksin??n astuessa. Niin kamalan vakavina seisovat jylh?t hongat, niin huimaavan korkealle ne latvansa nostavat. Siell? t??ll? aina jotkut harmaantuneet j?ttil?ishirvi?t viel? yli muiden toveriensa katselevat. Tuolla joku vanhus on pitkin pituuttaan sortunut kankaalle, saanut sijansa valkeassa j?k?lik?ss?. Tuolla joku on kaatumaan yritt?nyt, mutta toverinsa on avoimin sylin horjahtaneen ottanut vastaan ja siin? v?syneen n?k?isen? seisoo raskasta taakkaansa kannatellen. Tuolla on muutaman j?ttil?isen joku viel? valtavampi j?ttil?inen - mik? lie ollut, mist? tullut? - keskelt? poikki murskannut. Hirve? on ollut voittajan voima, hirve?, hammasta pureva, joka j?nnett? pingottava vastustuskin, sit? kertovat nuo sortuneen pet?j?n taivasta kohden ojentuvat sataiset s?leet. Toverinsa sortumisen on varmaan n?hnyt ja samanlaista kohtaloa pelj?ten vavissut tuo vuosien paljastama, alaston harmaa kelohonkakin, koska on niin kamalan tuskaisena v??ntynyt ja kiertynyt pienimp??nkin oksanhuippuun asti. Mutta v?linpit?m?t?nn? kaikesta n?ytt?? olevan toinen alaston vanhus. Lahonnut syd?mens? ei en?? n?yt? tuskaa tuntevan. Joka hetki horjahdellen, odottaa vanhus vain haudan lepoa, unhotusta... Sortuneiden vanhusten vieress? nuori polvi uljaana varttaan kohottaa...

Alakuloiseksi, synk?ksi k?y v?kisinkin yksin?isen vaeltajan mieli. Tuimassa tuulessa on korpien kohina ja honkien humina kovin kolkkoa ... ja kuu taivaskin vett? vuodattelee ja k?y h?m?r?ksi ... kun lis?ksi viel? on monista poluista ep?tietoinen. Loimolan, Riikolan polut oli kyll? tarkoin neuvottu ja sanottu, jotta sitten parainta polkua painaa, kun mainitut polut on sivuuttanut. Tulee pari kolme kertaa polkujen haaraus eteen: kumpaa nyt, molemmat n?ytt?v?t samanlaisilta? Ep?tietoisena l?htee kokemaan toista: se n?ytt?? tulevan huonommaksi. Ahdistavin syd?min jouduttau takaisin ja k?y mieli mustana toista taivaltamaan. Jos se toinen sittenkin olisi oikea ja t?m? veisi mustaan mets??n, sinne sateeseen, viluun, n?lk??n n??nnytt?isi ... h?m?riss? siell? tulisilm?inen kontiokin kohtaisi... Kiireesti suden kyyti? eteenp?in, ett? n?kisi, mik? t?st? lopulta tulee. Tulee taas haaraus: sama juttu... Tulee viimein pari synkk?? saloj?rve?, polku niiden v?litse kapeaa hiekkakannasta kulettaa. Sitten taas saloa, taas j?rvi ja j?rveen laskeva puro ja purossa vanha mylly. Hei, eip? en?? h?t??k??n! Olihan Jehkin Iivana sanonut, ett? kun myllylle saavut, olet pian kyl?ss?kin. Jopa joudan myllyn sisustaakin katselemaan - Iivana n?et avaimen piilopaikankin neuvoi. Mylly on h?rkinmylly.

Kontron Pyyn talo, johon tulen, on yksin?inen talo pienen, hiekkarantaisen saloj?rven, Jyrki?n rannalla. Kimakka??ninen Pyy-ukko k?y saattamassa yli pikkuj?rvens? ja taas olen salolla Shemeikkaa, Shemeikkain alkuper?isi? asuinmaita kohden. 4-5 virstaa vain tarvitsee taivaltaa kun jo muutaman mutkan takaa v?lk?ht?? kuulun Ruodavuksen pinta, ja polku k?y Syv?n ja Matalan Ruodavuksen v?litse ja Syv?n Ruodavuksen takaa n?kyy Shemeikan pieni kyl?. L?himp??n taloon astun, kuulen, ett? se on Teroi Shemeikan talo, Jehkin Iivanan kotitalo. Kernaasti luvataan y?t? ollakseni. - Y?ni nukun talon vaateaitassa sintson vieress?. Lehm?t sillan alla tanhuassa ynyv?t ja kelloa kalistelevat. Siksip? sanookin talonem?nt? k?ydess??n n?ytt?m?ss? makuutilaa: "sie soat sannoo Suomes, jot mie nukuin siel lehmii sell?s". Hyv?sti kyll? uni matkamiehelle maittoi.

Aamulla on korea ilma, kirkas p?iv?, mieli virke?...

Oikea novgorodilaistyyppinen talo savupirtteineen, gornitsoineen, pimeine sintsoineen, katosrappusineen, saraineen, tanhuoineen on Teroin talo. L?hell? j?rven rannalla on sauna, nuottikota ja hauskann?k?inen karjalainen kala-aitta, v?h?n etemp?n? rannasta vanha riihi katoksineen. Jonkun matkan p??ss? talosta pohjoista kohden on pienehk? torppa ja siit? v?h?n matkaa samaan suuntaan Jehki Shemeikan talo, my?s novgorodilaistyyppi?. Talo on Mysysvaaran Petrin kotitalo. Jehkin talon l?hell?, Teroille p?in on yksin?inen, vasta korjailtu asuinrakennus. Se on ennen ollut eri talona Shemeikoilla, mutta kuuluu nyt Jehkille. Miellytt?v?nn?k?inen on kyl?, varsinkin j?rvelt? tai j?rven toiselta rannalta katsottuna. Loivalla nurmirannalla, pikkaraisten peltojen ymp?r?imin?, taustana salon hongikko, n?ytt?v?t talot niin rauhallisilta. Hongat huminoi niin salaper?isesti, pikku lammin pikku laineet liplattavat niin somasti. Osaisivatpa hongat huminoida Shemeikkain urhokkaat mets?stysretket, osaisivatpa laineet liplatella laulajain helkytykset, osaisivatpa synk?t salot loitsijain mahtavat luvut sanella!... Sama runollinen sointuisa kieli t??ll? viel? soi, soi niin somasti, korvia hivelev?sti, mutta laulu on laannut, pois ovat lent?neet sen hellij?t entisilt? laulumailtansa... Vaan kannel viel? hetkisen helk?htelee. El?? Teroin talossa yli 70-vuotias Pekko, hupaisa vanhus, Mysysvaaran Petrin veli. H?n viel? osaa kannelta soittaa. H?nell? nuoruudessa tehty, mustunut, 11-kielinen kanteleensa. Asettaapa sen vanhan V?in?n tavalla poikkipuolin polvillensa ja k?y helkyttelem??n. Minusta katot kajahtelevat, permannot pemahtelevat ja ikkunat iloa pit?v?t, kun ukko nokisen harjan alla soitintaan koskettelee... Hartaana, ??net?nn? kaikki kuuntelee...

Pist?yn viel? Vieksingiss? viiden virstan p??ss? Korpisel?n puolella, Vieksinginj?rven takana. Soma kyl?, somalla paikalla, talot siistinn?k?isi?. K?yn runolaulajan Riion Iivanan ja h?nen itkij?-eukkonsa Stepun m?kill?. Ukko pihalla puita pilkkoo, eukko, oikein loitsija-akan tyyppi, pirtiss? penkill? istuu ja irviss? hampain takkuista tukkaansa sukii. Kysyn, saisinko heist? kuvan ottaa, Iivana lupaa, mutta Stepu sanoo, jotta siit? tulee "ri?hk?", jotta "en mie my? lihoai". Ja eik? "my?", vaikka kuinka koreasti pyyt?isi. Ja ukkokin lopulta vaatii "lihastaan" markan. Menk??!

Joudun y?ksi Kontran Pyyhyn. Sielt? aamulla ennen kuutta antaun l?hes paripeninkulmaiselle salomatkalle, osottelemaan Loimotanj?rven rannalla asuvan mets?nvartijan asuntoon, josta voi saada saattajan j?rven yli Loimolaan. T?lle taipalelle, enemm?n kuin millek??n toiselle matkalle, ep?illen l?hden. Shemeikassa kielsiv?t yksin l?htem?st?, sanoivat, jotta tie on niin roppa, jotta outo ei voi osata. Mutta Kontrossa taas puhuvat toista: kyll? osaa, kun tarkoin neuvotaan. Ukko neuvoo, kirjoitan muistiin ja l?hden ... eih?n sit? kehtaa opasta ottaa, kun noin vakuuttavat. Muuannon polkua saan k?yd? aina siihen asti, miss? se hiekkakannasta j?rvien v?litse sujahtaa ja siit? vasemmalle k?delle poiketa Loimolaa kohden. Alkumatka on kerrassaan somaa saloa. Polku - todellakin pahainen, sotkuinen kanervikon k?yt?v? - puikkelehtii pienien j?rvien v?litse. Milloin on lampi vasemalla, milloin oikealla, milloin yhtaikaa sek? vasemalla ett? oikealla. Ja sit? kest?? useamman virstan. Mutta sitten tulee suo, ja siell? polku katoaa, kerrassaan katoaa, ei n?y mit??n johtavaa lankaa, jota voisi pit?? ojennnsnuoranaan. Kun nokka sammalessa ja silm?t tappeina juoksentelee etsien, l?yt?? jalan sijan sielt?, toisen t??lt? ja niin nuuskien p??see toiselle rannalle, josta haparoiden viimein polunp??n l?yt??. Tuleepa sitten eteen polunhaaraus. Tops, kirja k?teen! Sit? ei ole kirjoitettu, ei totisesti! Mit?s, mit?s nyt tehd?? Hetkisen aprikoituani menen toista umpim?hk??n. V?h?n aikaa huhkittuani, n?ytt?? polku kuin paranevan. Mieli kevenee, hymist?n syd?mess?ni kiitosvirren, kun erhetysten poluilla oikeaan johdatettiin. Viel? muutamia askeleita: taas haara, mutta se - takaap?in. Otan tarkemman selon siit? ja huomaan, ett? se onkin se ?skeinen haara, joka siin? vain v?h?isen sivuja kierr?ttelee ja taas t?ss? yhteen sattuu... Tulee polku viimein kauniin, kivikkorantaisen mets?j?rven, Sonkerinj?rven rannalle ja siit? k??nn?ht?? vasempaan, ja v?h?n ajan p??st? jo Loimolanj?rven suurehko selk? v?lk?ht??. Kohta kevein askelin astun mets?nvartijan asunnolle. Mutta talossa onkin vain lapset kotosalla, aikuinen v?ki mets?niityll?. Ei muuta kun etsim??n. Pieni poikapahainen k?y pihalle neuvomaan, jotta "kui sie m??t, assut v?h?n matkoa, tullou toinje polku, a sie m??t vasempah k?deb, a sit tullou suo, sit rigie, sit perttji autio, a sit tullou plotina ... a sit plotinast sie m??t vasempah ... siel hy? roadou suon bokas". Menen ja teen niin ja l?yd?n raatajat "suon bokasta". Tytt? on kalakeittoa puuhaamassa "keitinsell?ss?" tulella riippuvan padan luona, poika ongiskelee, eukko niitt?? kalsuaa puron reunaa ja ukko laittaa katajanhaarukasta viikatteeseen karvia. N?lk?isen? k?yn min?kin aterialle ja se sy?d??n salolla oikein salolaisen tavalla: kalaa pistell??n kattilasta tuohilusikoilla ja tuohiropeista ryypiskell??n piim??.

Loimolanj?rve? saan soutaa 7-8 virstaa, ennenkun saavun Loimolaan, joka on iso tihe? kyl? korkealla vaarannyppyl?ll? Loimolanj?rven etel?rannalla. - Muuan rajantakalaistyyppinen talo on kyl?ss?. Muut talot enimm?kseen pienehk?j?, vanhahkoja. On muutamia uusiakin asunnoita.

Loimolasta Uuksunj?rven ohi Maisalaan - siell?kin muuan talo puoliksi novgorodilaismallia - josta saloja jalkatanuisin suureen Lepp?syrj?n kyl??n runolaulaja Kuokan taloon.

Kuokka on loitsijakin ja mahtava loitsija onkin ja j?rk?ht?m?tt? luottaa sanan voimaan. Kun h?n iltah?m?riss? puolipime?ss? huoneessaan kertoilee, mit? kaikkea h?n on saanut ja saa loitsuillaan aikaan, miten h?n "pinoh pannun" luonnon nostaa, miten veren vuodon tyrehytt??, miten paiseen pys?hytt??, miten k??rmeen pakottaa tulemaan vaikka peninkulman p??st? imem??n myrkyn puremastaan haavasta, miten h?n monta muutakin kummaa tekee, ja kun h?n siin? matalalla ??nell? noita puhelee ja v?liin kaameita loitsuja hampaittensa v?list? kuin sylkien s?h?yttelee, niin jo jo valtaa minutkin vavistus ja kamala tunne. Tunnen, uskon, ett? jos minussa nyt joku vamma olisi, vaikkapa k?si poikki, verta vuotavana ja Kuokka sen ylitse s?h?ytt?isi mahtavat alkusanansa, verenvuoto siihen paikkaan pys?htyisi. Niin kamalasti h?n osaa h?m?r?ss? huoneessa ainakin minuun, matkasta v?s?ht?neeseen vaikuttaa... Katosipa, katosipa entinen ep?uskoni loitsija- ja tiet?j?ukkojen ja -akkojen parannustaitoon - - -

Lepp?syrj?st? kuljen Sarankyl?in sek? Suuren ett? Pienen ohitse kirkolle. Matkalla lev?hd?n vanhan loitsija- ja itkij?eukon, Jelena Lukishnan m?kiss?. Kirkolta ajan Alattuun, josta taas Sortavalan L?skel??n ja Rautlahteen. Rautlahdessa k?yn Vannisen talossa ja jatkan matkaani kauniin Kirjavalahden perukoitse Helyl??n ja Sortavalan kaupunkiin, johon elokuun 13 p:n? p??t?n maallisen vaellukseni ja seuraavana p?iv?n? rautateitse ratistan kotia kohden.

Luvunteko.

Kotona sitten pid?n lukua matkan tuloksista. Piirustuskirjat n?ytt?v?t hy?tyneens? mets?majoja ja kotia, saunoja ja saunanuunia, riihi? ja riihenkiukaita, savupirttej? ja savupirtinuunia, m?kkej?, taloja ja taloryhmi?, aittoja, talleja, latoja, nuottikotia ja sen semmoista tavaraa kaikkiaan yli 700 piirroksentapaista. Sitten asemapiirrosvihkoset esitt?v?t asemapiirroksia asuinrakennuksista, ulkohuonerakennuksista, taloista ja taloryhmist? sek? asuinrakennuksien l?pileikkauksia ja orsij?rjestyksi? yhteens? noin 250. Valokuvaluettelo n?ytt??, ett? kone on paukauttanut toista sataa kertaa. Muistiinpanovihot sis?lt?v?t nelj?tt?kymment? arkkia rakennuspakinaa sielt? t??lt?, lis?ksi taikoja, loitsuja, runoja, runokatkelmia y.m. Ja p?iv?kirja sanoo, ett? matkaa on tehty Joensuusta l?hdetty? hevosella, laivalla ja jalkaisin yli 2,200 km., josta jalkatanuisin n. 1,100 km. Kassakirja sitten todistaa, ett? kukkaroni on puskeutunut nurin p?in ja ty?nt?nyt tutun yst?v?ns? tykk?n??n ulos, joten siell? ei siis en?? ole Mattiakaan. Kertoo se my?s, ett? Karjalan kankahille oli kolmet pohjat kengist?ni j??nyt ja viel?, ett? karjalaisten ep?mukavat rattaat olivat muutamasta vaatekappaleestani varastaneet pari pient? palasta ja hieroneet niist? nuuskaa.

Ja sitten minut kotona punnittiin ja varsin k?yk?iseksi ja kutistuneeksi l?ydettiin. Sanoivat sent??n, ett? kaulanikamani olivat lis??ntyneet ainakin yhdell? ja itse tunnen, ett? j?seneni ja kantani ovat matkalla vahvistuneet, jonka mielell?ni my?s merkitsen tulopuolelle.

Ja tulopuolelle, jopa ensim?iseksi vienniksi ker?ysteni j?lkeen, merkitsen sen, ett? sain viett?? vapaan kes?kauteni, vapaassa jumalan luonnossa Karjalan kankahilla, retkeill? miltei kautta koko Karjalan, pohjoisimmasta sopukasta Laatokan rannoille saakka, n?hd? Pohjois-Karjalan uljaat vaarat ja Raja-Karjalan jylh?n kauniin luonnon, soudella kauniita saloj?rvi?, tutustua hilpeiden salolaisten koruttomaan el?m??n, ja ennen kaikkia: n?hd? kuuluimmat, nyky??n el?v?t runolaulajamme omassa ymp?rist?ss??n, kuulla heid?n nokisessa savupirtiss??n kanteletta helkyttelev?n, kuulla heid?n soinnukasta kielt??n, samoilla heid?n laulukkailla saloillaan... Sielt?p? j?iv?t muistot, jotka eiv?t hevill? mielest? l?hde.