Chapter 2 Muistelmia matkalta Aunuksessa v. 1900. No.2

Lusmaan.

On edess?mme seitsenvirstaisen Pankaj?rven soutaminen.

L?hdemme saattomiest? tiedustelemaan. Tapaamme kolme miest? venett? rantaan vet?m?ss?, ovat juuri kalalta tulleet. Eiv?t halua l?hte? saattamaan eiv?tk? uskallakkaan pienoisella veneell??n yritt?? tuimaan tuuleen. - Tulee rantaa kohden toinen vene. Siin? ukko ja akka istuvat Pyyd?mme taas saattomiest?. Ei halua ukko l?hte?, akka l?htek??n, jos tahtoo. No l?htee akka, kun menomatkan lupaamme itse soutaa.

Kaunis j?rvi, karjalainen saloj?rvi on Pankaj?rvi. Siin? monet sievoset sel?t, siin? pitk?t mets?iset niemekkeet, siin? kaislaiset rannat. Kaunis olisi se poutap?iv?n? n?hd?, hauska on nytkin kun myrsky myllert??.

P??semme Kalliolahen torppaan vastaisella rannalla. Matala on maja ja kovin kurjan n?k?inen. Asumus on puolipime?, sill? akkunat ovat kovin pienet ja p?reill? paikatut. Lattia on hatara, suuret, nyrkin ment?v?t raot ammottavat palkkien v?lill?. Saamme varoen astua, ettemme lattian alle luikahtaisi. Mutta t?llin lapset ne vaan siin? juosta pulittavat toisiaan ajellen, eiv?tk? jalkaansa taita.

Tasaista maata my?ten kulettaa meit? tie, jota aikoinaan n?ytt?? hevosella ajetun. Viep? se v?liin meid?t suollekin ja saamme ensikerran n?hd? ja kokea Karjalan poikkitelaisia siltoja. Hauska niit? onkin kapsutella, polkea muutteeksi keskijalkapohjalla py?reit? telasia.

V?hitellen k?y tie kapeammaksi. Entiset rattaanj?let katoavat, puut tunkevat l?hemm?ksi toisiaan ja tie k?y kapeaksi karjapoluksi. Maakin k?y ep?tasaiseksi. Tulee vaaroja, kallioita, soita ja notkoja. Viimein rupeaa polku kulettamaan meit? lehtoisille vaaroille, lepikk?isille aholoille sek? kaskimaiden viertehille.

Ja sitten ?kki? er??n vaaran laelle p??sty?mme laajenee n?k?ala. Vaarat ovat siirtyneet tuonnemmaksi ja edess?mme on syv? laakso, j?rvi laakson pohjalla, j?rven ymp?rill? taloloita siell? t??ll?. Olemme Ruunaan kyl?ss?.

Hauska on talo, Reittulan talo, jossa hetkisen lev?hd?mme. Toisellainen on tupa kuin Kalliolahen pime? pirtti, on siisti ja valoisa. Lattialle, sivusein?n puolelle on pehmeit?, tuoreita, hyv?lt? tuoksuvia koivunlehti? levitelty. Hauska on siin? kelletell? ja juoda puheliaan em?nn?n keitt?m?? kahvia.

Kuusi virstaa on Kunnaasta Aittokosken autiolle m?kille rajalla, kolme virstaa Polvij?rve? ja kolme maata.

Synk?n korven syd?mess? on Aittokosken m?kki, kaukana asutuilta aloilta, yksin??n kyhj?tt?? kosken rannalla kuunnellen sen ikuista kohinaa. Mahtava on koski ja voimakas. Voisipa se monet myllyt py?ritt??, voisi suuret tehtaatkin ty?h?n saattaa. Mutta kukapa t?nne k?visi! Silloin t?ll?in vain joku salon asukas tulee kosken karjaa pyyt?m??n sek? pihamaan pitk?? ruohokkoa niitt?m??n. Nytkin n?kyy m?kin porstuassa olevan kopassa tuoreita kaloja ja tuvassa heini? kuivamassa, mutta minne lie ty?ntekij? kadonnut. - Ennen kyll? lie piilopirtiss? ollut oma asukkaansa, joka on ymp?rille peltoakin hiukan perannut, pienoiset saunat, navetat rakentanut, mutta minne lie sitten joutunut. Nurmikoksi on pelto j??nyt, rakennukset r?nsistyneet.

Ja t?st? se vasta taival alkaakin. Tulee soita ja m?rki? maita, tulee kuusikkoina korpia, notkoisia noroja, rikeita ryteik?it?, vaaroja, kankaita ja kallioita. Pahainen on polku, kaita karjank?yt?v? vain, ja kaikkialla se kiertelee ja koukistelee. V?liin se meid?t sakeaan n?reikk??n upottaa, v?liin korkealle vaaralle kohottaa ja taas alas nakkaa ja kulettaa suurelle suolle sek? vie py?re?? heiluvaa telaa tai kaatunutta kuusen runkoa my?ten lorisevan mets?puron ylitse. Ei ole soissa en?? poikkitelaisia siltoja, liukkaita portaita vain, toisinaan ei niit?k??n, ja silloin sotke vetel?? suota, jos aijot yli menn?. Usein luiskahtaa jalka portaaltakin, vajoaa suohon ja mutainen vesi t?ytt?? lapikkaan.

Ja niin synkk?? saloa! Suuria r??syisi? ovat suot, koskemattomia maailman alusta asti, kasvattaen kanervikkoa ja lakanlehte?, kurjaa m?nty? ja kituista kuusta. Mahtavat, ikuiset hongat taas humisevat jylh?sti kankailla ja h?m?riss? korvissa naavaiset satavuotiset kuuset kolkosti kohisevat.

Siin? edess?mme ensim?inen Ven?j?n-karjalainen kyl? lahden takana, niemen k?ress? vaaran liepeell? illan h?m?riss? hiljaisena h??m?tt??.

Kyl?ss? nukutaan jo. Ei kuulu muuta kuin karjankellon tuttua kotoista kilkatusta.

Astumme pirttiin. Siell? talonv?ki lattialla hein?in ja riepujen p??ll? nukkumassa lojun kylki kyless? kiinni. Istumaan kohoavat ja outoja tulijoita kummissaan katselevat, mutta sent??n tervetulleiksi toivottavat.

K?ymme peremm?ksi, tavarat penkille asetamme. Pirtti on puolipime?. Aijon oven puoliseen per?nurkkaan penkille asettaa valokuvausjalustan pystyyn. Siell? joku esine r?m?ht??. Kopeloin, mik? siell?... Ahs, silloin muistan, ett? vieras maa, vieras uskonto. Sukkelaan takaisin vet?ydyn.

Hyv?ntahtoinen is?nt?, nuorenpuoleinen reipas partaniekka karjalaisukko, joka meid?t sis??nkin saattoi, kulettaa meid?t toiseen, kolmanteen huoneeseen ja sinne uudins?nkyyn makuusijan laittaa.

Ja nyt olemme vieraalla maalla ja - vieraanko kansan keskuudessa? Ei!

Omaa ?idinkielt?mme talonv?ki haastaa.

Mutta on sent??n outoakin talossa. On jokaisen asuttavan huoneen per?nurkassa outo kuva, kullatuissa kehyksiss? p?lyilee ja n?ytt?? koko talon henke? hallitsevan.

Vaan sittekin on kansa omaa kansaamme, ja turvallisina nukumme ensim?isen y?mme karjalaistalossa.

Kiimaanvaara.

Kiimaanvaara on isonlainen kyl?. Talot ovat kahdessa osassa, kahden pienoisen vaaran nyppyl?ll? n?k?tt?v?t. L?ntisen, isomman vaaran laella on isompi kyl?n osa, siell? my?skin on kyl?n tsassovna, matala nelisnurkkainen, py?reist? hirsist? kyh?tty latomainen h?kkeli er??n kujan nurkkauksessa. It?isell? vaaralla on pienempi kyl?. Talot t?ll? vaaralla ovat enemm?n sikin sokin. L?nsivaaralla ne ovat asettuneet vieretysten ja k??nt?neet koristellun 3- t. 5-ikkunaisen p??tyns? tielle k?sin. Joku talo on kyll? t??ll?kin asettunut erikseen takapuolelle varav?eksi.

Onpa Kiimaanvaarassa koulukin. Isommassa kyl?ss? sill? on talonsa, samanlainen harmaja, py?reist? hirsist? salvettu, pieni-ikkunainen rakennus kuin muutkin kyl?n talot. Pientenlastenkoulu se vain on. "Kirjaa malttamaan", kirjoittamaan ja laskemaan kuulutaan opetettavan, kaikki tietysti ven?j?ksi. Saavathan siell? salon lapset oppia ja tietoja - miten paljon saanevat. Kuinka ahkerasti muuten siell? k?yv?t, ei tullut kysytyksi. Kuuluihan k?yv?n m.m. poikanen Piening?nkyl?st?kin, 40 virstan p??st? tiett?m?in salojen takaa. Ei kai h?n joka ilta kotiinsa k?yne.

Tie leve?, hyv? tie, oikein "postavoi doroga", jota my?ten Repolasta tulimme, kulkee edelleen Kiimaanvaarasta Lentieraa ja Himolaa kohden. Lentiera kuuluu olevan 30 virstan p??ss? Kiimaanvaarasta. Siell? kuuluu juuri olevan suuri juhla, praasniekan vietto. Menee sinne rahvasta Kiimaanvaarasta ja muistakin kylist? Kiimaanvaaran kautta matkustaa. Toiset menev?t jalkapatikassa, toiset taas "hevosel ja teleg?l" ajavat. Hauskann?k?ist? on Karjalan kansa praaaniekka-tamineissaan. Miehet koreilevat karvalakeissa ja karttuunipaidoissa, paidat useimmilla housujen p??lle vedettyn?. Pitk?varsisaappaat ovat jalassa, jotkut my?s virsuissa tallustavat. Naiset taas ovat mit? koreimman kirjavissa karttuunivaatteissa.

Tapaamme Kiimaanvaarassa vanhan muijan, Malanje Sepp?sen, joka viel? "malttaa" runoja ja loitsujakin taitaa lasketella. H?n istuu p?yt?mme luona silm?t ummessa ny?k?tt?en ja laulaa yksitoikkoisella s?velell? V?in?m?isest? ja Joukahaisesta, veisailee h??virsi? ja itkujakin. Omituista on kuulla vanhoja runoja laulettavan vanhan akan vapisevalla ??nell?. On vain niin paljon outoja sanoja, ettemme kaikkea tajua.

Kiimaanvaarassa my?s saamme tutustua muutamiin karjalaisiin ruokalajeihin. Siell? jamssikan pyylev? ruskettunut tytt? meille kalakukkoa p?yt??n kantaa ja rokkaa tuo sek? rahkamaitoa rienn?tt?? - kys?seep?, saisiko olla sultshinoita. Saahan tietysti. Ja hauskoja sy?t?vi? ovat sultshinat: vellill? voideltuja, paperin paksuisia taikinalevyj? kokoonkierrettyin?, ja hupaista on niit? sy?d?kin. Puraisee niin velli v?list? tirskahtaa. Mukavaa on my?s rokkakin. M?rk?? lient?, jossa on kalaa keitetty, suolaa sekaan hiukan heitetty ja lis?n? se rasva, mik? kaloista keitett?iss? on huvennut. Rahkamaito on maitoa, jossa on paksuja piim?kokkareita. Uunissa, kuuluvat sit? laittavan. - Voi on kovin suolaista. Satuimmepa n?kem??n, mitenk? jamssikan tytt? sit? "kirnusi". Saviruukussa puupalikalla kermaa vatkasi siksi kunnes sai sen voille. Sitte voin paljain kourin kokoon vanutti.

Pienoinen on Kiimaanvaaran kalmismaa. Kymmenkunta patsasta siell? vain seisoo, muutamat niist? uudenaikaisia, maalattuja ven?l?isi? vinoristej?. Kyl?ll? kuuluu muuten olevankin uusi hautausmaa toisessa paikassa, mutta sinne ei ole viel? "pandu ei ni ked?".

Salolla.

Ken tahtoo n?hd? oikein saloista saloa, kulkea kymmenin virstoin pilvenkorkuisten ikihonkain siimeksess? ja katsella kansan el?m?? t?llaisen salon helmoissa, h?n matkatkoon rajan taakse Ven?j?n Karjalaan. Siell? sit? vasta tuntee salolla olevansa sek? metsi? matkaillessaan ett? salolaisen savupirtiss? lev?tess??n.

Jos et pelk?? vaivoja, joita t?llaisilla matkoilla saa ylt?kyllin kokea, jos olet karaistu helteess? hikoilemista, sateessa kastumista, uupumista, v?symist?, jopa joskus janoa ja n?lk??kin vastaan, niin l?hdepp? kanssani matkaamaan rajantakaisille saloille.

L?hdemmep? Kiimaanvaaran kyl?st? astumaan Piening?nkyl?n kautta Honkaniemeen. Ne muut taipaleet, mit? t?h?n asti olemme katkaisseet, eiv?t viel? oikein ole saloja suurien salojen rinnalla, vaikka eiv?t nek??n lasten leikkilehtoja ole. Mutta t?ss? saamme potkaista 90 virstaa mit? synkint? taivalta. Nelj?kymment? virstaa kuuluu Pienink??n olevan ja siit? viisikymment? Honkaniemeen. Otamme Kiimaanvaarasta saattomiehen, annamme osan tavaroista h?nen kannettavakseen, osan kannamme itse ja niin l?hdemme matkaan.

Ensiksi on meill? kulettavana viisivirstainen Karkiej?rvi. Saattomies soutaa ja me per?ss? meloen h?nt? autamme. Sattuu olemaan tuima tuuli, joka vihaisena sivulta p?in kimppuumme sy?ks?htelee ja Karkiej?rvi, vaikkei senk??n suurempi ole, on oikein karkialla p??ll?. Kohisten kulkevat sen lakkap?? laineet. Toisinaan tulevat ne pienempin? hy?kyin? purttamme puistelemaan, mutta toisinaan taas aika isoinakin vonkaleina vieriv?t viskaten vett? veneeseemme ja p??llemme r?iskytt?en.

Ei mit??n h?t?? sent??n ole. Lieks?rvell? jos t?llaisessa tuulessa oltaisiin, jo pian veneen nurin viskaisi, selitt?? oppaamme. Siell? ne k?yv?t ristilaineet, mutta t?ll? j?rvell? ne kaikki suoraan kulkevat.

Sel?lt? pujottelemme kapean salmen kautta pienoiseen lahteen. Salmi on niin matala, ett? veneemme tarttuu pohjaan eik? l?hde airoilla ty?nt?enk??n. Opas hypp?? j?rveen, ty?nt?? per?st? ja vene p??see irti. Kastuivathan siin? karjalaismiehen karkeat hurstip?ksyt polviin saakka, ja jalkineisiinkin vett? meni. Mutta pianhan housut kuivuvat, ja jalkineista vesi tuli yht? v?leen pois kuin se sis??nkin meni. Miehen jalassa n?et vaan vaaterievut ja harvat virsut ovat. Mainiot jalkineet vetisill? matkoilla. Lahden per?st? sukeltaudutaan pienoista jokea my?ten tihe??n koivuviitikkoon. Jonkun aikaa piileskell??n siell? lehtojen ja pensaiden suojassa koukerrellen mutkikasta jokea my?ten. Viimein vet?ist??n vene koivun alle rannan ruohostoon ja l?hdet??n taas reppu sel?ss? tallustamaan.

Ja nyt se on edess?mme salo, salo sellainen, jota emme koskaan ennen ole kulkeneet. Nelj?kymment? Pienink??n, viisikymment? Honkaniemeen ... On, on siin? taivalta, saa siin? tallukas toisenkin kerran kentt?? polkaista.

Tasaista on maa Kiimaanvaaran ja Piening?n v?lill?. Ei ole vaaroja, ei vuoria, sileit? kankaita vaan ja jylhi?, kosteita korpia ja vetisi? soita ja r??syisi? r?meit?. Ja niit? metsi?, mitk? t??ll? kasvavat! Emme mokomia ennen ole n?hneet... Kumisevana pylv?ssalina kohoaa kankaiden hongisto, lakkap?? latvoillaan taivasta tavoitellen. Synkiss? korvissa taas satavuotiaat kuuset seisovat paksuina ja pelottavan pitkin?. Hiljainen, salaper?inen h?m?ryys vallitsee hongistossa. Kolkko, ??net?n synkkyys huokuu tummasta, kosteasta kousikkokorvesta. Painostavalta tuntuu siell? kulkiessa, alakuloiseksi k?y mieli ja jutut loppuvat... Mutta hongikossa nousee jalka niin kepe?sti ja alakuloisuuskin poistun. Kuiva kangas kumahtelee tahdiksi, ja ikuiset hongat humisevat hiljaista s?velt??n.

Kenp? se omistaa n?m? mahtavat mets?t? Eip? h?nell? taida puun puutetta olla, eik? tarvettakaan n?yt? olevan, ainakin, mit? n?ist? saloista voi p??tt??. Rauhassa saavat t??ll? puut kasvaa, vanhettua, tulla ik?lopuksi ja lahonneina keikahtaa kumoon. Ja paljon niit? onkin maassa, kaatuneita vanhuksia, sortuneita nuoriakin. Joukottain niit? kellett?? kankaalla, joukottain korvessakin kyhj?tt??. Mik? on juurineen sortunut, mik? taas tyvelt??n poikki r?tk?ht?nyt, j?tt?en ter?v?t s?leet kantoon t?rr?tt?m??n, mik? suorastaan, kaatumatta paikalleen lahonnut. Ja suuri on pystyyn kuivaneittenkin luku. On t??ll? kelohonkia, on huuhkaimen huhuntapuita. Muutamat niist? ovat kuin julman suuria j?ttil?isvitsaksia, tyvest? latvaan ja jokaisen oksankin latvaan hirve?n kieroiksi kierrettyin?.

Kelpaa n?ill? saloilla mets?nel?inten oleskella. On suota suden juosta, on kangasta karhun samota, on hiekkaisia kumpuja ketun kaapia ja m?yr?n kaivella, on puroloita saukolle kalastuspaikoiksi, on kuusiakin oravan kapuilla. Ja eleleekin t??ll? niit?, mets?nel?imi?. Itse korven kontiokaan ei kuulu niink??n harvinainen olevan. Olemmepa mekin v?h?ll? h?nen kanssaan juttuihin joutua.

Kapsutellaan muuatta kangasta my?ten. Jutellaan juuri kontioista. Opas kertoo, ett? h?n edellisviikolla kasella ollessaan kohtais kondiin. A koira yht?kki? alkaa er??seen pensaikkoon tuimasti ?rhennell?. H?n kutsuu pois, a ei tule vaikk' kui kutsuis, ?rhentelee vaan. H?n menee katsomaan: a sielt? kondii mets??n h?lk?ytt??.

Ja useasta talosta on otso vastik??n karjaa kaatanut...

Puhelemme ja astumme. Kuuluupa silloin ?kki? koiran ?rhenteleminen kankaan toisesta laidasta.

- A kondii on, opas sanoo.

Astutaan kiireesti ja vet?ist??n kuustoista-kaliiperisen hanat vireeseen. Joka hetki odotamme n?kev?mme kontion hongikossa h?lk?tt?v?n. Emme kuitenkaan mit??n n?e. Vaan eip? ole herra kaukana. Vastik??n on tuossa kangasta kaappinut, tuossa muurahaispes?? penkonut. - Tuoreet on j?let, opaskin selittelee. ?re?n? koirakin niit? kaapii.

"Pedrojakin" on t?ll? salolla viel? runsaasti. Meid?n edell?mmekin on er??ll? suolla polkua my?ten emo vasikkansa kanssa kulkenut; j?let n?kyv?t.

Mutta huimasti niit? Karjalan miehet jahtailevat ja armotta surmaavat. Olipa muuan vuosi takaperin satoihin nouseva lauma haarasarvia kuskattu j?rven liukkaalle j??lle ja siell? koko uljas lauma nuijittu viimeiseen sorkkaan. Ei s??st? karjalainen. Ottaa milloin annetaan ja on taas ilman kun ei saa.

Astutaan, astutaan, tallustetaan kangas ja suo ja korpi toisensa j?lkeen. Tulee siit? eteemme pienoinen mets?niitty, jonka l?pi v?h?inen joki luikertelee. Niityn reunalla, kankaan kupeella on pienoinen, matala mets?sauna. Opas pys?htyy saunan eteen, kellauttaa kontin sel?st??n maahan.

- Lev?t??n v?h?n, on matka puolissa, sanoo.

- A lev?t??n, lev?t??n.

Ja lev?ht??kin sit?, kun on parikymment? virstaa saloa polkenut.

Tulen teemme, laskemme sinisen savupatsaan korkeuteen salon helmasta ja itse humisevan hongan juurella istuen lev?hd?mme. Komea onkin siin? hongikko niityn laiteessa, solakka, sile?vartinen pylv?st?.

Mets?niitty on kiimaanvaaralaisten hein?maa. Pienoinen on se koko kyl?kunnan niityksi. Ja onpa t?nne matkaakin karjalaisen k?yd? hein?ntekoon. Astu viikate olalla, ev?skontti sel?ss? parikymment? virstaa mets?polkua my?ten ty?maalle tullaksesi, Siell? sitten elell??n koko viikko, p?iv?t hein?? tehden, y?t salosaunassa maaten. Koko kyl?n v?ki kun on niityll?, jo niill? siell? on hupaista, ja iltasin saunassa kaskut k?yten??n juoksevat.

Onpa t??ll? toinenkin rakennus. V?h?n matkan p??ss? saunasta seisoo hongikossa kahden katkaistun pet?j?n tyven varaan, toista sylt? korkealle maasta kyh?tty aitta, lintulava. Pienoinen nelinurkkainen on rakennus, hirrenp?tkist? ja -puolikkaista salvettu, patsasta vasten nojallaan lep??v?, lovettu p?lkky on porraspuuna. Sinne salolainen syksyisin pitkill? mets?stysretkilt? kierrelless??n, pist?? saaliinsa piiloon, ker?? sinne linnut, oravan-, ketun- ja n??d?nnahkat. Ja eip? p??se pedot aittaan saalista tuhoamaan. Talvella suksikelin tullessa sinne hiihdet??n j?less? pient? "ahkivoa" vet?en. Siihen saalis sovitetaan ja kotiin kuletetaan.

L?hdemme taas taivaltamaan. Puron yli on ensiksi kulettava. Se ei olekaan helppo teht?v?, puro on koko leve? ja syv? ja vett? ihan tulvillaan. Mutta onpa rannalla lauttapahainen. Seip?ill? meloen sill? mies kerrallaan p??semme ylitse. Mutta niin on kehno aluksemme ja vajoo, ett? puolis??rt? my?ten saamme vedess? seist?.

Tuleepa viel? toinenkin puro poikkipuolin eteemme, kun jonkun matkan olemme tallustaneet. Siin?p? ei olekaan lauttaa rannalla eik? portaitakaan yli kule. Mill? nyt tuolle puolen? Kuleskelemme puron vartta yl?s alas ylimenopaikkaa etsien. Jo viimein l?yd?mme puroon kaatuneen kuusen. Sit? my?ten hiivimme yli, oksista kiinni pit?en.

Olemme viel? pitk?n matkan p??ss? Piening?st?, kun saattomies alkaa huhuilla.

- Huu-uu huu-hu-huuui! huikauttelee h?n niin, ett? kangas kajahtelee.

Mekin rupeamme h?nt? s?est?m??n ja niin astutaan ja huhutaan miehiss?.

Huhutaan sen takia, ett? saataisiin Piening?st? eh?tt?j? j?rven ylitse.

Muuten saisimme virstoittain j?rven ymp?ri kiert?? kyl??n p??st?ksemme.

Aurinko on jo mets?n taakse vaipunut, kun saavumme Pienink?j?rven rannalle, eh?tyspaikalle. Tuima tuuli on tyyntynyt, harmaja vetist?v? taivas kirkastunut. On ilma mit? herttaisin ja hein?kuun ilta mit? hempein.

J?rven pinta on ihan tyyni ja kaksitaloinen kyl? parivirstaisen sel?n takaa illan hienossa, autereisessa h?m?r?ss? kumottaa. Tuntuu kuin olisimme saapuneet omaan maahamme, oman j?rvemme rannalle salolta puikahtaneet katselemaan omaa kotikyl?? j?rven takaa.

Hyv?sen aikaa huhuiltuamme tulee viimein eh?tt?j? ja me p??semme kyl??n, jossa saamme varakkaammassa talossa. Mokin talossa, y?t? ollaksemme. Hauska onkin n?iden yst?v?llisten ihmisten seurassa y?kausi viett??. Is?nt? on puhelias ja em?nt? eritenkin puhelias ja toimelias. H?n heti "kohvit" keitt??, piiraat paistaa, laittaa "sultshinat" ja muut. Ja aamulla kun matkaan taas l?hdemme, h?n laittaa ev??ksi paksun karjalaisleiv?n, jonka keskelle on suppilon leikannut ja siihen leiv?nkuori-kannen alle voita peitt?nyt.

Ja sitten taas taipaleelle ja uuden saattomiehen keralla. Kiimaanvaaran mies n?et k??ntyy Pieningasta takaisin ja t??lt? saamme itse Mokki-ukon, nuoren, reippaan karjalaisen reppuamme kantamaan.

Taas on ensin j?rvi kulettavana, parivirstainen kuten toinenkin Pieninkaj?rvi, jonka yli meid?t eilen kyl??n eh?tettiin. Salmen kautta ovat toistensa yhteydess?.

Ja nyt se alkaa vaarainen vaellusmatka. Kun toiselta vaaralta astut alas, kiipe? heti toiselle ja kun siit? p??set, kohoa kolmannelle ja sitten taas nouse nelj?nnelle. Ja niin matkaa toisen tien nousten, toisen alas painuen. Eik? se ole leikintekoa vaaralle nousu, kinttujen kest?vyytt? siin? kysyt??n. Samoin alas tulokaan ei liioin helppoa ole. Kyll?h?n sit? alas helpostikin ja joutuin p??sisi, varsinkin jyrk?lt? vaaralta, antais n?et luistaa vain. Mutta t?ytyyh?n sit? omaksi turvallisuudekseen koettaa siivosti kulkea eik? liiaksi kiirehti?.

Koko korkealle ne muutamat vaarat meid?t kohottavat, mutta Selkonen se vie voiton kaikista muista siin? suhteessa. Kiipe?mme sen laelle, korkeimmalle nyppyl?lle. Ja sielt? se maailman avaruus silm?in eteen aukenee. N?et siin? yht'aikaa semmoisen kappaleen Karjalaa, ett'et varmaan moista ole ennen n?hnyt. On, on siin? nyt honkaista kangasta ja kuusista korpea, on vuorta ja vaaraa, on kalliota, kumpua ja m?ke?, on tasaistakin tannerta, suota ja r?mett?, on hiukan j?rve?kin sinipilkuiksi siroteltu sinne t?nne vaarain v?liin.

Matalampia ovat kaikki muut vaarat, mutta on joukossa korkeitakin. Id?n alla taivaanrannalla, toisten vaarojen takana kohoaa vaara muita muhkeampi. Honkavaara kuuluu olevan, ja sen juurella on matkamme p??m??r?, Honkaniemen kyl?. Loistaa sielt? Honkavaaran rinteilt? muutamia pienoisia vaaleanvihreit? p?lvi?, ruishalmeita sanoo Mokki niiden olevan. Ja nelj?kymment? virstaa on viel? Honkaniemeen.

On siin? kappale Karjalaa, oikein honkaista Karjalaa. Siin? pet?j?? ja hiukan kuustakin pojalle ja pojanpojallekin, siin? vaaran vierteit? kasketa ja notkoja muuten muokata. Suuret ovat suotkin k??kkyr?m?ntyineen ja kuikeloine kuusineen. Olisipa niit? Pohjanmaan ukko viljelem?ss?, jo niiss? kaura kasvaisi ja ruis rehottaisi, kerran hein?kin heilim?isi.

Mutta rauhassa saavat olla vaarain vierteet kaskeajilta, rauhan saavat notkotkin peltomiehen kuokalta, ja viel? suloisemmassa rauhassa saavat suot uinua Karjalan salomailla. Ei k?sit? Karjalan ukko, ett? kurja, liejuinen, r??syinen, rahkaa ty?nt?v?, kanervaa kasvava suo voisi viljaa tuottaa.

Kenp? t??n kaiken kerran viljelykseen saattanee? Milloin Karjalan salomaiden rikkaudet astuvat maailman markkinoille salojen k?yh?lle kansalle parempaa toimeentuloa tavottelemaan?

Kunpa se salojen k?yh? kansa sitten itse omistaisikin salojensa rikkaudet...

Astumme alas ja polkumme k?y hetkisen Selkosen juurella p?ilyv?n, kapean, kirkasvetisen Vuolomaj?rven rantaa. Et??mp?? kuuluu kosken kohina. Mokki sanoo siell? olevan uljaan kosken, jossa Vuoloman vesi sy?ksyy alas. Mutta emmep? katsomaan ehdi, pitk? matka on viel? kyl??n.

Puolimatkassa taas lev?hdet??n, istahdetaan v?h?n aikaa kirkkaan Kivij?rven rannalla ja sy?d??n Mokin em?nn?n voita leip?? sek? j?rvest? lipill? vett? p??lle litkastaan.

Ja matkaan. Heitt?yy siit? taas jo polkukin tasaisemmaksi ja maltillisemmaksi. Ei se en?? meit? vaaroille viekottele eik? harjanteille houkuttele, kulettelee vaan tasaisia kankaita my?ten taikka j?rven rantoja kierr?ttelee taikka suon yli viskaa. Viep? se meid?t muutamakseen koko leve?n mets?puron luo ja k??nt?? puron poikkiteloin eteemme.

Pitkospuita my?ten on polku siit? yli yritt?nyt, mutta ei ole p??ssyt, puroon on l?k?htynyt. Autamme yl?s ja itsekin p??semme ylitse.

Lev?hd?mme toisen kerran taas j?rven rannalla, emme niin paljon v?symyksest?, mutta tavan vuoksi. Kuuluu paikka tavallinen lev?hdyssija olevan Piening?st? Honkaniemeen kulettaessa. Kymmenen virstaa sanoo Mokki t?st? kyl??n luettavan.

- V?leenh?n tuo juoksuistaan, tuumimme viimeiselle taipaleelle nakkautuessamme.

Mutta eip?s vain niink??n v?leen!

Polku, joka t?h?n asti on kovalla kiireell? kyl?? kohti rienn?tt?nyt, heitt?? kyl?? l?hetess??n kiireet sikseen ja rupeaa taas vaaroilla hyppeleht?m??n ja notkoissa puikkelehtamaan. Ja mene ja tee sin? samoin! Sen joka oikkua seuraa, sen joka mutkaan my?nny, joka koukkuun k??nny, nouse vaaralle kun kehottaa, laskeu alas kun sekin laskeuu...

On jo iltamy?h?nen, kun polku meid?t mets?st? Honkaniemen j?rven rantamalle pujauttaa.

- No, siin?h?n se on nyt sekin taipale tallattu, kohtahan ollaan kyl?ss?!

Mutta mit? viel?! Saamme v?syneill? jalkapareillamme polkaista viel? virstan verran ennenkuin ensim?inen talokaan n?kyy ja siit? viel? puolisen virstaa Oleksein taloon, jonne Mokki on meid?t luvannut y?ksi saattaa.

Vaan eip? t?? matka ole silt? hulluimpia matkoja. Polku kiert?? j?rven l?nsip??n ymp?ri ja sitten pitkin pohjoisrannan lehtoloita luikertelee. Lehdot ovat entisille kaskesmaille kohouneita nuoria lepik?lt? ja koivikoita. Niin tuuheita ja tiheit? ovat, ett? Mokki-ukko mutkapaikoissa meilt? lehtohon k?tkeyy, vaikka muutamien askeleiden p??ss? seuraamme. Niin tuore, raitis illan tuoksu niist? henkii. Pitkin Honkavaaran rinnett? k?y polku. Korkean korkealle vaara tuuheine henkineen vasemmalla puolella meit? kohoaakin. Oikealla taas alhaalla pitk?, kapea, saarikas Honkaniemen j?rvi loistelee. Ja kyl?st? kuulun kaljankeiton kalkatus, hel?htelee illan ilmassa hele?sti, somasti kuin Suomessa ik??n.

Olekseissa on rahvas jo levolla lojumassa pitkin pirtin lattiaa. Eiv?t ole sintson ovea sulkeneet, p??semme niin Mokin j?less? pirttiin asti makaajat yl?s kapistamaan. Nopeasti ne j?lleen jalkeilla ovatkin jok'ainoa tervehtim?ss? tulijoita. Ja siin? me saamme vastata sen seitsem??n kysymykseen.

- Onko rauha maassa? A mist? vieraat ovat? Mit? kulette? j.n.e.

Ja sitten sit? ollaan kuin vanhoja tuttuja, kaskutaan kaikenlaisia asioita.

Mutta Mokki tiet?? kyll?, mit? viisikymment? virstaa patikoineet seuralaisensa tarvitsevat. H?n puhuu is?nn?lle, is?nt? sanoo em?nn?lle ja em?nt? tuo purtavaa p?yt??n, ja arvaahan sen, miten sit? matkamiehelle suurus maistaa, Sultshinat saavat kyytins?, kalakukot niinik??n rahkamaidon ja ruskean kettomaidon keralla alas menev?t.

Pienoisen gornitsan lattialle laitetaan meille makuusija. Joutuu siin? kova kovaa vastaan, lonkkaluu lattiaa vastaan. Mutta kova on matkakin kulettu ja kova on v?symys ja kohta olemmekin kovassa unessa.

Piening?nkyl?.

- Odotamme eh?tt?j?? p??st?ksemme Piening?nkyl??n.

Jo viimein kuuluu airon loiske, veden lipin? ja ihmis??ni? illan ilmassa kajahtelee. Hyp?hd?mme katsomaan, kenp? sielt? nyt saapunee saattajaksi, eh?tt?j?ksi enn?tt?nee. Tulleeko kirjavahameinen karjalainen, vaiko valkopukuinen karjalaispoika, vaiko ruskeapartainen Ontrus-ukko? Jo puikahtaa niemennen?st? n?kyviin...

Mutta mik? kumma sielt? tulee? Salmesta haalautuu ulapalle esine leve? kuin laiva, v?ke? n?ytt?? t?ynn? olevan ja airot kahden puolen liputtavat. Jokohan nyt koko kyl? on meit? eh?tt?m??n l?htenyt?

L?henee yh? outo matkue, soljuu pursi l?hemm?ksi. Jo tunnemme tulijan. Kaksi venett? vierekk?in yhteen liitetty ja kaksi henke? kummassakin veneess? ja kahden puolen airoilla vedell??n.

Ja todella onkin koko kyl? meit? vastaan l?htenyt. Toisessa veneess? istujat, ukko ja akka kuuluvat olevan toisen talon haltijat ja toisen veneen v?ki, vanha mummo ja nuori nainen ovat toisen talon ainoat nyky??n kotosalla olevat el?j?t, ja kolmatta taloa ei kyl?ss? ole. Kalalla ovat asukkaat yhdess? olleet, huhuntamme kuulleet ja eh?tt?m??n l?hteneet.

Paljon on n?ill? sankan salon asukkailla kyselemist?. Riitt?? siin? puhetta ja pakinaa. - Hauskaa, hupaista, yst?v?llist? on v?ki. Yst?v?llinen on ukko, yst?v?llinen akkakin, hupaisa leikki? lasketteleva toisen veneen vanha eukko ja hauska h?nen sirke?silm?inen toverinsa, joka eukon mini? kuuluu olevan.

Hauskassa pakinassa saavutaan kyl?n rantaan. Rauhallinen on ranta ja kotoiselta tuntuu. Siin? veden vieress? heti nokiotsainen sauna, siin? verkkotelineet, siin? rannan ruskeat veden huuhtelemat kivet. Saunan sein?m?ll? liinaloukku n?k?tt?? ja pellavalipsu. Pienoinen polku kiertelee pihaan aittojen vieritse, perunapellon penkeritso.

Menemme ukon ja akan taloon y?pym??n. Istutaan siell? ja jutellaan is?nn?n kanssa, em?nn?n kahvia, ruokaa puuhaillessa. Em?nt? tekee tulen p?tsiin. Savu tuopsahtaa sis??n, laen t?ytt??. Olemme siis savupirtiss?.

Pienoinen on Piening?nkyl?, ja syv?ll? se on Karjalan syd?nmailla suurien soiden ja synkkien salojen ja jylhien vaarojen takana. Kaksi taloa siin? vain ja ne niemennen?ss? n?k?tt?v?t, salmen rannalla kahden pienoisen j?rven v?liss?. Mokin talo on toinen, isompi ja varakkaampi, ja toinen k?yhempi ja pienempi talo Iivanan talo. Eip? ole paljon viljelyksi? ymp?rill?. Pikkasen perunapeltoa, v?h?inen ohramaa ja tilkkare rantaniitty?. Sitten ymp?rill? avarat mets?t ja hetteiset suot ja kumisevat kankaat sek? pilvi? tavoittelevat vaarat.

Aamulla pist?ymme toisessa talossa katsomassa vanhaa mummoa ja h?nen nuorta mini??ns?. Illalla n?et kutsuivat, tervetulleiksi toivottivat. Siell? "kohvit" tarjotaan, annetaan oikein uunissa paistetun, voilla h?ystetyn kettomaidon kera. Ruokaakin tarjoavat. Sanomme:

- A ei himota en??! S?imme jo ?ij?n toises talos.

Mutta ei laske eukko-hyv? pois, sanoo vain, ett? on talossa sent??n vieraan vara, vaikka onkin k?yh?. Ja sy?d? t?ytyy sy?dyn p??lle.

Tiedustelemme, miksi t?? kyl? on n?in pienen? pysynyt ja n?in kaunis on paikka ja viljavat maat ja uljaat mets?t.

Kertoopa silloin eukko-vanha:

- Suuri oli t?ss? kyl? muinoin ja varakas ja ?ij?n oli v?ke?, nelisenkymment? oli taloa. A tulipa ruotsi, kansan tappoi, karjan ry?sti, tavarat ry?sti ja talot tuhaksi poltti. Kirosipa, h?ijy, viel? koko paikankin niin, ettei ihminen t??ll? menesty? tahdo. Eip? lis?y v?ke?, ja jos lis?yy, surman suuhun joutuvat. Surma on monta miest? ottanut. Ja j?rvenkin ruotsi kirosi. Ei anna en?? kaloja, vaikka ennen antoi.

Kova onni kuului olevan Iivanankin talossa. Yksi on eukolla poika - ei ollut nyt kotosalla. - Em?nn?n oli ottanut, noutanut neidon aina Kolvaasj?rvelt? asti.

- A kaks on vuotta h?n jo t?ss? elellyt, eip? ole lasta tehnyt - morseutta yll? vain pit??. Ruotsi on kironnut, pakisee eukko surumielisesti, nuorikon kahvia puuhaillessa.

Kyl?n kalmismaa on j?rven toisella rannalla. Vanha kalmismaa on ihan Mokin talon vieress?, ja ?ij?n kuuluu siin? olevan pokoinikkoja. Mutta ei humise t?ss? kalmismaassa kuusi- eik? honkamets?. Kolme nelj? suurta haapaa siin? v?rj?tt?en lehti?ns? lepattaa.

Rauhallinen, kunnon kyl? ja hyv?t hauskat kyl?nmiehet. Olisipa teill? hauska siell? elell?ksenne, ellei ruotsi olisi seutuanne kironnut.

Honkaniemi.

Ei ole Honkaniemenk??n kyl? iso. Kymmenkunta taloa siin? vain on, tavallista karjalaistaloa, ei mit??n varakkaita, mutta ei erin k?yhi?k??n. Kaikki ovat ne Honkaniemen j?rven rannalla. Plakun, Vaskon ja Fiodoroffin talot ovat l?hekk?in, muista erill??n. Toiset taas omassa ryhm?ss??n, Lesken, Kiril?n, Poavilan, Oleksein, Issan, Iivanan talot. P??ty on kaikissa j?rven puolella kulkevaa tiet? kohden. Pikkanen Iivanan pirttip?ks? on isomman ryhm?n vieress? hiukan sivulla. Ruohokkaisella rannalla ovat saunat, aitat. Pienoisia ovat saunat ja useat huononn?k?isi?. Mutta hyv?n l?ylyn ne antavat. K?vimmep? illalla l?ylyt ottamassa Oleksein saunassa Oleksei-is?nn?n ja saattajamme Mokki-ukon keralla. - Matalat ovat lauteet, niin ett? melkein kerralla maasta niille astuu ja sittenkin tahtoo p?? kattoon kopsia. Kiuvas on samoin kuin meid?n saunoissa harmaista kivist? kyh?tty. Pieness? ruuhessa on vett? pesemist? varten.

Kyl?n vieress? j?rven rannalla on muhkeita m?ntyj? kasvava kalmismaa monilukuisine hautapatsaineen sek? pienine harmaine tsassovnineen.

Kaunis on Honkaniemen seutu. Uljaan huiman vaaran viertehell? kohoaa kyl?, kapean kauniin j?rven rantamalla. Useita vaaroja on ymp?rill?, ja et??lt? ne t?nne loistavat. N?kyyp? kaukainen suuri Selkonenkin siint?v?n sinert?v?n? kumpuna taivaan rannalla. Ei ole t?m?nk??n kyl?n ymp?rill? isot vainiot. Tilkareita ovat pellot, peruna- ja ohramaita taikka v?h?isi? ruishalmeita.

Honkaniemen j?rvi on malmipohjainen j?rvi. Useampia malminnosto-, "moannosto"-lauttoja sen pinnalla kelluilee, ja ahkerina niill? nostajat puuhailevat. Naapurikylist? jopa et?isist?kin ovat monet nostajat. Hautausmaan viereen j?rven rannalle ovat valtavan kasan kuin kokonaisen vuoren, ruskeaa rakeista malmia koonneet. Suonteleen tehtaaseen muistaakseni nostivat. Talvella kelin tullessa malmi tehtaaseen ajetaan. Kes?ll? ei mink??nlaista kuormaa kulettaa voi. Ei ole teit? ei hevos- eik? vesiteit?, kaitoja karjanpolkuja vain. Niit? my?ten voit jalkasin kapsutella taikka hevosella ratsastella, kuorman kulettamisesta ei puhettakaan.

P?lkkyl?ss?.

Se on er?s sunnuntai-iltap?iv?, kun parikymment? virstaa mets?polkua astuskeltuamme avautuu eteemme pienoinen, soma P?lkkyl?n lakeus vihreine niittyineen, rehevine viljavainioineen. Siin? pienoinen kyl?, sen takana j?rvi, P?lkkyl?nj?rvi, j?rven takana synkk? mets?.

Seitsemisen, kahdeksisen taloa on vaan kyl?ss?, koukertelevan kyl?kujan vierell?. Useimmat talot, kuten Iivanan, Timon ja Tanilan, ovat vaan pienoisia karjalaistaloloita, mutta Huotarin ja Ontron asunnot ovat aika uhkeita. Ontron talo on kuin linna muiden rinnalla. Siin? valtava kasa hirsi? yhteen salvettu mit? erilaisimmiksi huoneiksi ja komeroiksi. Mahtavana levit?ikse laaja katto kaikkien n?iden yli. Talo on kuitenkin jo vanha ja rappeutuneen n?k?inen ja tekee sen takia ik?v?n vaikutuksen. Mutta sellainen ei ole Huotarin talo. Se on hiljakkoin rakennettu, uhkea ja komean n?k?inen kuisteineen ja monenlaisine koristeineen. T??ll? synk?n salon helmoissa ne el?v?t vaan P?lkkyl?n asukkaat omaa el?m??ns?, paljonkaan tiet?m?tt? muun maailman asioista. Mik?p? t?nne viestej? toisi tiett?mien metsien taakse? Harvoin vieras kyl?ss? pist?ytyy, harvoin itsek??n muualla k?v?ist??n, "praasniekka"-matkalla ehk? vaan. Omin p?in t??ll? vain elet??n, omin tuttavin tullaan toimeen. Joutoaikoina milloin mihinkin taloon kokoonnutaan kaskuamaan omia kaskujaan, omia juttuja jauhamaan. Omissa kisoissa nuoretkin huvinsa l?yt?v?t ja monasti "mieless?piett?v?ns?kin".

Niinkuin miltei aina salojen asukkaat, ovat p?lkkyl?isetkin hyvin yst?v?llist? v?ke?, iloisia, huolettomia karjalaisia.

Huotarin talossa, jonka katsomme paraimmaksi lev?hdyspaikaksi, vied??n meid?t heti komeaan gornitsaan ja k?sket??n reput pois heitt??. Ja kun kysymme, josko saamme talossa joksikin aikaa asuaksemme, vastaa is?nt?:

- A mint??n ei sais? Olkaaha vai, vellot, olkaah!

Ja samovaari on heti p?yd?ll? kuhisemassa, ja sen kuumaa sis?llyst? me yhdess? talonv?en kanssa tyhjenn?mme lasin lasin per?st?. Is?nt? itse on juomanlaskijana.

Ja arvaahan sen: yht? sukkelaan kuin lasit tyhjenev?t yht? sukkelaan tarinatkin luistavat.

Varsinkin aika lipe?kielisi? ovat talon naiset sek? nuoret ett? vanhat.

Heill? sit? riitt?? juttua, kyselemist? ja nauramista.

- A mint??n ei ruotsi moli Jumalan iess? sy?m?? k?yes, a pirttiih tulles? he muun muassa kys?isev?t.

- A emme moli sil taval, molitah toisin, sanomme.

N?emme tyt?n kaulassa ristin killumassa.

- Mint??n sie tuota kannat?

- A pyh? kuva, Jumalan kuva, sanoo tytt? hartaana. Ei siula t?t??

- Ei uo.

- A kuis sie m??t mets?? ilma, ko ei uo Jumalaa ... ei mie osattais, eksyis. Kuis m??t mets?? leheksee, a kuis salol kase roaintaah ... a hein? tekkoo, ko ei ois Jumalaa keral...?

Onpa tyt?ll? viel? nauhassa rahakin, kymmenkopekkainen.

- A mit?s t?l tiet? Mit? se te? suojelee?

Ei tied? tytt? itsek??n, tai ei ole tiet?vin??n.

Talon asukkaat ja ehk? koko kyl?nkin asukkaat ovat "starovieroja", oikein hartaita oikeauskoisia. Eri astiat on heill? varattuna, joista vieraita, toisinuskovia sy?tt?v?t ja juottavat. Eiv?tp? he suinkaan anna omia ruoka-astioitaan vieraan syntisen suun kosketella. Aijoin siin? v?h?isen k?ytt?? talon "koussikkaa", nappoa. Mutta is?nt? sanoi, hyv?ns?vyisesti kyll?:

- Ei se uo siu astiais! ja meni kiireesti tuomaan "miu astiain".

Talon vanha, oikein vanhan vanha, koukkuleukainen, k?ykkyselk?inen mummo, joka miltei yht?p??t? pirtin per?penkill?, akkunan eteen laitetulla tilalla lojuu, n?kyy olevan hyvin harras kristitty. Tuon tuostakin on h?n rukouksissa. Viel?p? y?ll?kin, kun satumme her??m??n, n?emme mummon lattialla polvillaan kasvot akkunaan p?in, molimisen touhuissa. Ahkeraan siin? p?? ny?kk??, huulet liikkuvat, ja k?si tekee lakkaamatta kiertomatkaansa otsan, olkap?iden ja rinnan v?lill?. Katsomme tuota pitk?n aikaa, mutta aina vaan molimista kest??.

Loasarissa.

Ollaan matkalla P?lkkyl?st? Loasarinkyl??n. Katkaistaan pari kymmenvirstaista taivalta karjanpolkua kapsutellen. Aamulla jo aikasin on matkalle l?hdetty.

Avautuupa mets? vihdoin. N?emme j?rven, Loasarinj?rven ja sen rannalla pienoisella vaaralla Loasarin parikymmentaloisen kyl?n ja kyl?n vieress? tuuhean kuusikon, kyl?n kauniin kalmistomets?n.

Pahanp?iv?iselt? n?ytt?? kyl? harmaine r?nsistyine talor?hjineen. Talot n?ytt?v?t olevan sikin sokin siell? t??ll?, hauskassa ep?j?rjestyksess?. Ovat p??dytt?in koukertelevaan kyl?kujaan, toiset toisella, toiset toisella puolella.

On siin? er??ll? pihamaalla muutamia karjalaisukkoja ty?skentelem?ss?. Kys?isemme, miss?s se Jemosen Iivanan asunto on. Sinne n?et P?lkkyl?n Huotari-ukko meit? on neuvonut, se parain talo kyl?ss?. L?yd?mme Jemosen, varakkaann?k?isen vasta rakennetun talon kyl?n vastaisessa reunassa. Akkunat ovat siin? kahdessa kerroksessa, karsinakin akkunoilla varustettu.

Astumme asuntoon. Karsinassahan, alakerrassa he asuvatkin.

- A mint??n ei sais, vastataan taaskin kysymykseemme, saisko talossa y?t? ollaksemme. Saammepa viel? pyynn?st?mme talon sievosen yl?pirtin k?ytt??ksemme.

Ja eip? siin? alapirtiss? olekaan hauskaa eik? hupaselta tunnu. Is?nt? kyll? on aika mukava ukko, juttelee ja naskaa kenki? penkin ??ress?, mutta em?nt?, auta armias! H?n r?tk?tt?? ja r?hisee yht? p??t?, ties mist? r?hiseek??n. Is?nn?lle siin? enin osa tulee, ja toisinaan taas omia aikojaan ?r?htelee. Nuorihan on em?nt?. Yksi lapsi, pahanen paitaressu vain on lattialla peppuroimassa. On em?nt? juuri astiain pesuhommissa. Lapsi lattialla peppuroidessaan pahanp?iv?isesti itsens? tuhrii. Kiukkuisesti emo ?r?ht??, lapsen tempaa ja samassa pesuastiassa, miss? astioita viruttaa, raukkaa huisuttamaan alkaa.

Mutta is?nt? ei v?lit? akan paapatuksista v?h??k??n, naurahtelee vain.

Sanoopa hullunkurisesti:

- A hullu kui mie siua nainkaa!

Eik? se em?nn?n r?tiseminen oikein todellista, syd?men pohjasta tullutta ilkeytt? ole. Huomaamme sen v?h?n enemm?n aikaa talossa oltuamme. Usein n?ytt?? eukolla olevan toinen suupieli naurussa, kun toisesta ?risee.

K?yskelen kyl?? katsellen. Tapaan kyl?kujalla vanhan ukon, oikein kunnianarvoisen n?k?isen V?in?m?is-ukon, harmaa-hapsisen valkopartaisen Akain Iivanan. Heti ensi n?kem?lt? miellytt?? ukko. Ja hupaisa h?n onkin. Kaskuamaan heti k?y, tekee tavalliset salolaisen tiedustelut ja kaikkea muutakin pakisee.

Astumme ukon kanssa kyl?kujaa rinnakkain. Tulemme er??n talon kohdalle. Talon sintson rappusilla vanha vaimo istuu ja surkealla ??nell? itkien valittelee.

- Mik?p? vaimo-vanhuksella suruna, kun noin vaikeasti valittelee, noin surkeasti itkee? Iivanalta kys?isen.

- A sit? vanhus valittaa, kun tyt?r t?n??n miehel?h?n vied??n. Siksi moamo itkuvirsi? laulaa.

- Eik? ?iti antaisi tyt?rt??n?

- A mint??n ei antais. K?yh? kyll? on priha, t?n talon on priha - ukko osoittaa taloa -, mutta nuori on musikka, potra on musikka. Vaan itkee moamo, valittelee vanha, kun tyt?r koista pois viij??n. Illalla l?htev?t pogostalle papin luo, siell? ventsat toimitetaan, huomenna tulevat.

Kun eroamme, kehoittaa Iivana:

- K?yh?h, vello, sie illalla h?ihih, katsomah, kui mei moas h?it? piet?h.

- Saako sinne k?yd?, eiv?tk? aja pois?

- Soa soa, eiv?t aja.

* * * * *

Olemme iltasta nauttimassa talon yl?kerrassa. Siell? my?s talon is?nt? ja em?nt? ja vanha Jemos-ukko, is?nn?n is?, tsajua juovat, suolakalaa sy?v?t. Ja em?nt?kin ihan toinen ihminen, juttelee, nauraa ja samovarin ??ress? h??rii miesten lasia t?ytellen.

Rupeaapa silloin ?kisti kuulumaan kyl?st? laulua, kirkuvaa, valittavaa naisten laulua.

- Nyt tytt? l?htee moamon koista, sanovat talon asukkaat.

Katsomaan l?hden.

Ehdin paraiksi n?kem??n, kun tytt? ?idin kodista prihatsunsa kanssa vierekk?in l?htee k?ym??n sulhasen taloa kohden. Mustissa sarkavaatteissa on poika, punainen villahuivi kaulassa, pitk?varsisaappaat jalassa. Tytt? taas punaisen- ja vihre?nkirjavissa karttuunivaatteissa koreilee. No potra on priha, pitk? veikale, tytt? tavallinen, ty?n karkaisema tanakka karjalaistytt?. Suuri loistavankirjava tytt?parvi seuraa nuorikoita, laulaen, kirkuen toinen toistaan kimakammin.

Sulhasen taloon astuvat. Eik? se sulhasen talo kaukana olekkaan. V?h?isen matkaa kyl?kujaa ensin suoraan astuu, sitten vasempaan py?r?ht??, ja sitten taas oikeaan k??nn?ht?? ja niin on pihalla.

Tekee sinne mieleni menn?, mutta enp? arvaa kutsumattomana k?yd?.

Silloin taas tapaan vanhan tuttavani, hyv?n Akain Iivanan.

- A k?yh?h, vello, katsomah! sanoo. - Tule vain el? varaja, mie soatan.

V?ke? on pirtti t?ynn?, ihan ahtaaseen m?tettyn? miest?, naista. Iivana vie minut per?penkille istumaan.

- A siit? sie n?et, vello, sanoo.

Oikeassa per?nurkassa on p?yt? juuri jumalankuvan alla. Valkealla vaatteella on p?yt? verhottu, p?yd?ll? paksu karjalaisleip?, leiv?ll? pieni lasinen suola-astia. Jumalankuva on liinavaatteella, "k?spaikalla" ymp?r?itty ja kuvan edess? palaa tillitt?? pienoinen kynttil?.

Talon naisv?ki puuhailee ruoanlaittohommissa. P?yd?lle kantavat he ruokia, tavallisia karjalaisruokia, leip??, kalaa, kalittoita ja maitoa monenlaista.

Miesv?ki se vaan kaskuaa kesken??n ja katselee naisten puuhaamista.

Kun p?yt? on katettu, k?yv?t sulhanen, morsian, sulhasen is?, patvaska - jona on meid?n Jemos-is?nt?mme - ja pari naista p?yt??n. Molivat ensin v?h?n, sitten sy?m??n rupevat. Muuta sy?v?t, mutta eiv?t suola-astiaan eiv?tk? sen alla olevaan leip??n kajoa.

Sy?misen p??tytty? korjataan ruoat pois, ainoastaan suola-astia leipineen j?tet??n.

Astuu sitten patvaska p?yd?n luo, ristii silmi??n jumalankuvan edess? ja ottaa veitsen k?teens?. Leiv?n kuoreen keskelle leip?? h?n piirt?? ristin, piirt?? monta risti? aina saman pisteen kautta. Sitten ukko, py?r?ytt?en puukkoaan, sivauttaa leiv?n keskest? kartionmuotoisen kappaleen ja pist?? sen taskuunsa. Suolaa varistaa h?n suppiloon, ottaa sitten palan ja painaa sen paikoilleen. Koko toimituksen ajan patvaska ahkerasti molii, mit? molineekaan. Ja leip? on valmis. Patvaska nyytti?? sen p?yt?verhoon ja antaa sulhasen is?lle, neuvoen, mihin se on pappilassa viet?v?, kenelle annettava.

- A n?ink? teill?i tehh??n? Iivana kys?isee.

- A ei teh? n?in.

Seuraa sen j?lkeen omituinen n?yt?s. Sulhasjoukko k?y kiert?m??n p?yt??. Kolme kertaa astuvat p?yd?n ymp?ri my?t?p?iv??n kulkien. Verkkaan, vakavasti painattelee patvaska paksu sauva kourassa edell?, sulhanen seuraa j?less?, sitten morsian, sitten pari muuta naista ja viimeisen? sulhasen is? leip?nyytti kainalossa.

Kolmannen kierroksen j?lkeen viel? pieni kierros keskilattialla tehd??n, ja sitten v?h?sen molitaan jumalan edess?.

- A tehh??nk? teill? n?in, Iivana taas kys?isee.

- A ei aivan n?in.

Tuodaan patvaskalle kirves ja kolme p?rett?. Patvaska p?reet torvelle, viritt?? niihin tulen, astuu ulos, ja sulhasv?ki ja koko kansajoukko seuraa j?less?.

- Tuleha sieki, vello, Iivana kehottaa.

Pihalla seisoo hevonen puusatula sel?ss?. Suitsiin tarttuu sulhasen is? ja k?y hevosen p??n viereen seisomaan. Sulhanen sek? morsian naisapulaisineen asettuvat my?s hevosen viereen.

Ja patvaskalla on kirves k?dess? ja tulisoihtu. Kaksin k?sin k?y h?n kirvesvarteen, tulisoihtua kuitenkaan heitt?m?tt?. Sit? pitelee h?n oikealla k?dell? samalla, kun kopristaa kirvesvartta tyvest?. Vasemmalla h?n pontta hoitaa. Kirveen ter?? maata viist?en h?n astun takaperin kiert?en hevosen luona seisovaa joukkuetta my?t?p?iv??n.

Seuraan kai liian uteliaana heid?n menojaan. Rupeevat huutamaan;

- A vieras musikka, loittoa!

- L?ht??n pois, Iivanakin sanoo.

Astumme pois, kierr?mme l?heisen talon ymp?ritse.

Kun taas, vaikka sukkelaankin takaisin tulemme, on taiat toimitettu, temput tehty, joukko l?ht??n valmiina. Sulhasen is? istuu hevosen sel?ss? nyytteineen, sulhanen ja morsian, patvaska ja pari naista yhdess? ryhm?ss? erill??n seisovat.

Kyl?n nuoret tyt?t ovat ker?ytyneet talon rappusille kirjavaksi parveksi, ja pojat, muutamilla pyssyt k?dess?, seisovat pihamaalla.

Ja tyt?t rappusilla kajauttavat kimakan laulun, laskevat taas valittavan virren, pojat laukoilevat ilmaan pyssyj??n, satulassa istuja kannustaa hevostaan, ja joukko l?htee liikkeelle. Hevosmies l?htee j?rven ymp?ri kiert?m??n, muu sulhasjoukko astuu rantaan veneell? j?rven yli matkatakseen.

Morsiusparin j?less? astuvat tyt?t, pojat rantaan, tyt?t yh? laulaen, pojat pyssyj??n paukutellen. Rannalle j?? saattojoukko seisomaan, sulhasjoukon l?htiess? j?rvelle lipottelemaan.

Kauvan viel? kuuluu rannalta laulu, valittava, kimakka laulu kajahtelee illan ilmassa, ja j?rvelt? kuuluu yh? etemm?ksi rient?v?n veneen airojen loiske.

Rupeaa jo y? joutumaan. Iivana saattaa minua aina Jemosen portaille saakka. Sanoopa erotessa:

- A k?yh?h, vello, huomenna miuki koissai, tsoajulla.

* * * * *

Aamulla menen Akain Iivanaa etsim??n. Siell?h?n se on kyl?n korkeimmalla kohdalla h?nen pienoinen pirttisens? sintsoineen tanhuineen.

- A mis siu toveritsas? Iivana kys?isee.

- A Jemosee j?i.

Laittaa Iivana h?nt?kin kutsumaan.

Yht? hupaisia kuin Iivana ovat talon naisel?j?tkin. Kaksi niit? on, vanha v?k?leuka mummo ja nuorenpuoleinen nainen. Vastoja paraillaan kokoilevat koivun lehdeksist?, joita pirtin lattia on peittonaan. Kovin on eukoilla tyls?t puukot ja isot ja k?mpel?nn?k?iset - niinkuin akoilla ainakin.

Huomaavat naiset minun flskarilaisen puukkoni ja tuppeni.

- A siulha o potra puukko! Annas katson! Annas koetan! A vot kai te? o hyv?! Vaihetaah, vello, puukkoloi!

Ja totinen kaupanhieronta siit? sukeuu. Mutta ei k?y tuppeen kumpikaan naisten puukoista, isoista visap?isist? teuraspuukoista.

- Vaihettaisin kun k?isi tuppeen.

- A vuole, naiset nauraen kehoittavat.

- Ei ole en??n siten potra.

L?yt?v?t, kanaljat, silloin kolmannen puukon, aika kalsun, oikein pahaisen patakravan, tuovat sen.

- A te? k?yp!

Ja se viet?v? sopiikin.

- A nyt vaihetah!

- Eip?s, te? o nii kehno, prostoi on te?. En huoli...

Saavat kuitenkin puukkoa k?ytt?? niin kaavaa kuin talossa olen.

* * * * *

Iltap?iv?ll? n?emme Jemosen em?nn?n sontaa pellolle ved?tt?m?ss?. Suuria sontataikollisia v??ntelee h?n rekeen ja ajaa ett? reenjalakset sulassa maassa karskavat. Ja ukko on vain niin n?in, istuu tuvassa ja kenki? paikkailee.

Venginkyl?ss?.

Ollaan matkalla Venginkyl??n. Kynnet??n Loasarinj?rven pintaa kiper?kokkaisella karjalaisvenehell? parin pojannaskalin soutaa kiskaltaessa.

On iltap?iv?, ja ilma on mit? ihanin. Taivas on kirkas, j?rvi miltei tyyni, pienoiset laineet vaan v?rehtiv?t sen pinnalla.

Varsin soma on Loasarinj?rvi lehtoisine rantoineen ja saarineen, eritt?inkin t?llaisena tyynen? kes?iltana. Muistuupa siin? sit? katsellessa mieleen:

"kuin on kaunis Karjalamme laulun laaja kotimaa".

"Laulun laajaa kotimaata" t?m?kin seutu tuntuu olevan. Lauluna t??ll?kin laineet loiskahtelevat, lauluna rannan ja saarien lehdot lehahtelevat...

Ranta, mihin soudamme, on mit? runollisin. Vaaleanruskea hiekka, veden reunassa, aaltojen hyv?ilt?v?n?, vihanta nurmikko ylemp?n? ja sitte taustana koivuja sek? leppi? tihe?n? viidakkona. Kaita polku kohoaa rannasta ja koukerrellen sukeltautuu lehtoon. Se kuuluu Venkiin viev?n.

Polku kulettelee meit? humisevien hongikkojen kautta ja leppoisien lehtojen l?pi, py?r?ytellen milloin sinne, milloin t?nne, osoittaa se meid?t pienen joen ylitse lahonnutta siltaa my?ten, kiepauttaa siit? pitkin joen vartta ja vaaran viert? tallustamaan. Ja silloin samassa vilkahtaakin v?h?inen lampi edess?mme ja heti pienoinen kyl? sen rannalla.

Ei Venkij?rvi suuruudella loistele, lieneek? virstaakaan sili? pituutta ja leveytt?. Ruovikkorantaisena se monien vaarojen v?liss? vaatimattomana v?lkehtii. Eik? kyl?k??n talojensa lukuisuudella ylpeile. Viisi siin? vaan taloa, vaaran kyless? j?rven rannalla. Vierekk?in, l?hekk?in ovat talot vaaran puolta kulkevan tien reunassa, p??dyt j?rvelle k?sin. V?h?p?t?isi?, pienoisia ne vain ovat, "bohatteria" ei ole ainoaakaan.

Pys?hdymme Vaskon taloon ja siihen y?vymme.

Ei ole Vaskon talossa paljon perett?, kolme nelj? henke? vaan. Vasko itse, nuori, tuskin kolmikymmenvuotias, kalpea, ty?n ja k?rsimysten uuvuttaman n?k?inen mies ja h?nen vaimonsa, samoin kalpea, k?rsineen n?k?inen ja Vaskon ?iti, pienoinen vanha akka ja sairas lapsiraukka penkin nurkassa nukkumassa. Siin? Vaskon pere. Hyv?ntahtoinen kaikessa k?yhyydess??nkin.

Iltamy?h?ll? k?ymme Vasko-is?nn?n kanssa j?rvelle verkkoja laskemaan. K?ymme Vengin hautausmaallakin, j?rven toisella rannalla. Tihe?ss? m?ntymets?ss?, joen ja j?rven muodostamassa niemekkeess?, ne edesmenneet venkil?iset "mullan alla muhaelevat". Eih?n niit? montakaan taida siell? olla. Pienoinen on n?et kalmismaa ja hautapatsahia vaan v?h?isen. Mutta on Vaskolla omainen t??ll?, makaa vello kalman matkamiesn? mullan alla siell?. Surumielin osoittaa Vasko h?nen hautakumpuansa. Pari vuotta takaperin on siihen haudattu. Sotamiesn? oli ollut Suomessa Helsingin linnassa, k?vi siell? l?sim??n, tuli kotiin, pian kuoli...

- Patsahan h?lle tuohon loain, sanoo Vasko lopuksi.

Y?n viet?mme pienoisen pirtin lattialla vaaterievuilla lev?ten. Vasko vaimoineen k?y sintson viereiseen "tsulanaan" lep??m??n. Vanha mummo makaa my?skin pirtiss? sek? pienoinen sairas tytt?parka penkill? nurkassa valittaen lep?ilee.

Eip? tahdo uni tulla, ei nukku saapua eik? luona pysy?. Monasti her??mme. Enimmin vaivaa meit? sairaan lapsiraukan valitus ja voihkiminen. Vatsa kuuluu h?nell? olevan kipe?.

Ilmakin pirtiss? k?y kovin kuumaksi ja pahaksi...

Ja koko y?n saa sairas maata sijallaan korjaamatta, auttamatta.

Aamulla vasta tulee ?iti ja puhdistaa lapsen ja h?nen tilansa. Kovin onkin lapsi kurjan n?k?inen, emmep? kurjempaa ihmisenalkua ole n?hneet. Ei ole raukassa muuta kuin luut j?lell?, nekin niin hennot ja hoikat sek? keltainen nahka luiden p??ll?. Neli-viisivuotias kuuluu jo olevan, vaikka on tuskin parivuotiaan kokoinen. Ei raukka omin voimin k?velem??nk??n p??se.

Kovin valittavat vanhemmat lapsensa surkeutta, sanovat sille koettaneensa antaa jos jotakin ruokaa: maitoa, voita, piirakkaa, kalaa ja kaikkea, mutta ei pysy ruoka sis?ll?... Ja ei ole l??k?ri?k??n n?ill? saloilla saatavana joka tarpeeseen, tuskinpa puoliinkaan. Kaukana Paateneessa, 40-50 virstan p??ss?, huonojen teiden takana, on l??k?ri. Ja l?hdepp? sinne apua etsim??n, jo viikon viivytkin.

Emme mek??n tied?, mit? neuvoisimme lapsiraukalle antamaan.

Petrinen, Kuusiniemi, Korpilahti.

Tulemme Petrisen kyl??n, johon on 5-6 virstaa Vengist?.

Petrinen on pienoinen, 7-8-taloinen kyl? j?rven pohjoisrannalla noin virstan verran j?rvest?. Kaikki kyl?n talot ovat samassa riviss? per?kk?in, vierekk?in p??ty j?rven puolta k?yv?? tiet? kohden. Toisella puolella tiet? ovat aitat, saunat ja muut. Aittojen v?litse k?y polku kierrellen j?rve? kohden.

Aijomme Petrisess?kin p?iv?sen viipy?. Mutta ole siell?, miss? ei huoneeseen lasketa eik? asuntoon oteta. Ei ole n?et kyl?n aikaihmiset kotosalla. Hein?nteossa ovat, miss? asti lienev?tk??n. Toisissa taloissa ovat ovet lukossa, ei n?y hengen sielua, toisissa lapset akkunoista katselevat, ja kun n?kev?t outojen miesten tulevan, rient?v?t tuhannen kyyti? oven kiinni ly?m??n.

Kuusiniemi on isonlainen kyl? pitk?n kapean Jolmaj?rven etel?rannalla. Lieneek? j?rvi paljon virstaa leve?mpi, mutta pituutta on sill? ties miten monta virstaa. Kyytimiehemme kertoi sen pituuden olevan 30 virstan vaiheilla. - Taloja on kyl?ss? parinkymmenen vaiheille. Ne ovat asettuneet enemm?n sikin sokin, koettaen tavoitella kyl?tiet?. On kyl?ss? varakkaan n?k?isi?kin taloja. Koskisen talo n?ytt?? oikein "bohatterin" asunnolta.

Korpilahti isonlainen kyl? Ontaj?rven rannalla. Useimmat talot suorassa viivassa tien vieress?. J?rven rannalla monilukuiset aitat ja verkkohuoneet. Olemme y?t? Lukin talossa, jossa hupaisa is?nt? meille yl?pirttiin ruoat itse laittaa ja siell? meit? sy?dess?, juodessa palvelee.

Pyh?p?iv? Ontarvessa.

Haluatko n?hd?, miten Karjalan kansa, rajantakainen heimolaiskansamme viett?? kes?ist? pyh?p?iv??ns?, miten synk?n salon lapset luonnon helmassa joutohetken??n leikki? ly?v?t?

Ollaan sitten Ontarvessa muuan pyh?p?iv?. Pitk?lt? olemmekin saaneet tallukoida t?nne tullaksemme. L?hes parikymment? peninkulmaa olemme oman maan rajoilta painaltaneet id?n alle. Emmek? ole saaneet paljon hevoskyydist? nauttia. Ota reppu selk??n vain ja sauva k?teen ja vy?t? ja sonnusta itsesi saloa taivaltamaan, taivaltamaan toisinaan viisikymment?kin virstaa p?iv?ss?! Taikka v?liin taas kynt?ise kiper?kokkaisella veneell? 2-10-virstainen sininen j?rven selk?. Ja niin synkimm?t salot taivallettuasi aukeaa eteesi laaja, siint?v? Ontaj?rven. "Ontarven" selk? ja sen pohjoisrannalla Ontarven kyl?.

Voisit kyll? sent??n hevoskyydill?kin p??st? Ontarveen. Kulkisit silloin Repolasta Kiimasj?ven ja Rukavaaran kautta. Parihevosilla ja nelipy?r?isill? vaan ajaa jyrist?isit. Mutta silloin j?isi sinulta samoamatta oikeat syd?nmaan salot, j?isi kulkematta laajat suot pitkospuineen tai poikkitelaisine karjalais-siltoineen, j?isi uljaat vaarat kapuamatta, kuulematta mets?puron kohinat, lehtoiset mets?lammin rannat kiert?m?tt?, j?isi n?kem?tt? kontion temmellyspaikat ja petran asuintienoot astumatta. Etk? saisi salolaisen salaisessa "metshipertiss?" puron vierell? tai lamperoisen rannalla lev?ht??...

Suuri, muhkea on Ontarven kyl?. Onpa kuin kaupunki verrattuna muihin karjalaiskyliin. Leve? tie, kuin kaupungin katu ik??n, k?y kyl?n l?pi, j?rven rannan mukaan suorakulmaisen mutkan tekaisten. Taloloita on molemmin puolin katua, koristellut p??typuolet tielle p?in. Onpa kolme komeaa "tsassovnaakin" ja uhkea kalmismaa. Ja ymp?rill? on laajat viljavainiot, laajemmat kuin muissa salokyliss?. Mutta salomainen leima on sent??n kaikessa ja salomaiset tavat.

Kyl?ss? on nuorta v?ke? koko paljon ja onpa heill? hyvi? kisakentti?: tasaiset ruohoiset pihamaat kyl?tien vierell?.

On hein?kuun sunnuntai, kirkas kes?inen pyh?p?iv?. Vienosti v?reilee Ontarven pinta, hiljaan keinuilevat matalan rannan kaislat. Ja vainioilta tuo tuuli tuoretta tuoksua ja mets?st? raitista havupuiden hajua. On kuin Suomessa ik??n...

Ja kyl?n miehet sek? nuoret miehet ett? keski-ik?iset ukkomiehet. - onpa joukossa joku pojannaskalikin sek? harmaahapsinen "starikkakin" - ovat kokoutuneet nurmikolle Hilos-ukon kammioniekka-aitan edustalle. Toiset loikoilevat vihre?ll? pihamaalla p?iv?? paistattaen, toiset nojailevat aitaa vasten vainioita t?hystellen, muutamat taas istuvat aitan rappusilla "pagisten". Onpa er??ll? "prihatshulla" r?ike?-??ninen "sharmankkakin", jolla vetelee rep?isevi? tanssis?veli?.

Kotoiselta n?ytt?? t?m? kuva. Niinh?n ne meid?nkin salokylien asukkaat kes?isin? pyh?p?ivin? jonkun naapurin pihamaalla loikoilevat jutellen, k?siharmonikkaa soitellen. Harmonikan s?vel on t??ll? vaan viel? r?ike?mpi ja miesten puhe v?h?n vieraalle suhahtava. Onpa heid?n pukunsakin kirjavampi. Paitahihasillaan ovat useimmat - kuten meill?kin. Mutta ei v?lk? meid?n miesten valkeat paidanhihat, vilkkavat vaan kaikenv?riset, enimmin punaiset, karttuunikankaat.

Pakisevat, pakisevat miehet siin? ja laativat kaikenlaisia, mit? vain mieleen johtuu. - Eih?n sill? v?li? puheen hyvyydell?, koha pagistah. A viimeinni kyll?styt?h pagitsemiseh ja tuumitaan k?yd? kisaamaan tanhualle.

- A kuis sit kisatah?

K?yv?t "kyykk?sille". Kisaajat jakauvat kahteen parveen, toinen toiseen, toinen toiseen p??h?n kentt??. He ovat etup??ss? nuoria miehi?, mutta ottaapa joku vanhempikin osaa leikkiin. Itse vanhanpuoleinen kyl?n "staarostakin" on osanottajana.

Ja "kyyk?t" - noin puolentoista korttelin pituisia, py?reit? puupalikoita - asetetaan riviin piirien sis?puolelle. Miehet alkavat niit? pulikkamaisilla kangilla viskoa piireist? pois. Kumpi puoli ennemmin saa toisensa piirin kyykist? puhtaaksi, se on voittaja. Tasaisilta paikoilta ne kyyk?t kyll? pois viskelee, mutta annappas, ett? sattuu kyykk? kyyk?ht?m??n koloon tai kiven taakse piiloumaant Siin? saavat miehet, taitavimmatkin, toisenkin kerran heilauttaa kankea saadakseen kiusantekij?n pois piirist?. Useampia eri asteita on kisassa. Hupaisin on "hebottamine". Muutamia kertoja tappiolle jouduttuaan, pit?? miesten "hebottaa" voittajia. He tarttuvat kangen toiseen p??h?n kiinni, toisen ty?nt?v?t maahan, nojautuvat sit? vasten kumartuen eteenp?in, niskansa lyyhist?en, s.o. asettuvat "heboseks". Voittaja hypp?? kahden reisin "hebosen" selk??n ja huilauttaa sielt? kangen kyykki? kohden.

Hullunkuriselta n?ytt?? leikki, hauska on sit? katsoa. Vilkkaasti liikkuvat miehet, vuoron per??n "hebotetaan". Nauru hel?htelee ja miesten huudot kaikuvat. Kanget viuhahtelevat, kalahtelevat kyykkiin ja kiviin ja aitaan ja v?liin miesten kinttuihinkin. Toisinaan lent?? viuhkasevat kyyk?t vinkuen aidan yli vainiolle, v?liin miehille vasten naamaakin kimmahtavat. Vanha staarosta-ukkokin saa "liehottaa", jos taas vuoronsa saa "hebosella" ratsastaakin...

Vaan viimein v?syv?t miehet kisaan ja kyll?styv?t. Mietit??n uutta huvia.

- A kuis nyt?

- Poapkaa, poapkaa! ehdotetaan.

Joukko miehi? k?y sitte "poapkaa" heitt?m??n.

Py?re? ranka asetetaan pitk?lleen maahan. Sen viereen, noin parin korttelin p??h?n toisistaan, pystytell??n pienoisia, py?reit?, 2-3 tuoman pituisia puunappuloita, yht? monta kuin on osanottajiakin. T?ss? peliss? tulee raha kysymykseen. Kukin osanottaja maksaa leikkiin ryhtyess??n sovitun rovon, esim. kopekan yhteiselle "kassanhoitajalle". Sitten k?yd??n heitt?m??n. Jokainen kopekan maksanut saa py?re?ll?, latuskaisella kivell? heitt?? kerran rangan viereen pystytetyit? nappuloita. Jokaisesta kaadetusta nappulasta saa kopekan. Jos siis kaataa yhden nappulan, saa kopekkansa takaisin, jos kaataa kaksi, saa toisen lis?ksi ja jos kolme, kolmannen j.n.e. Taitavaa heitt?j?? niit? kaatamaan tarvitaankin ja onnistunutta heittoa. Milloin luikahtaa kivi nappulaan v?list? rangan alatse, milloin menn? viilett?? kauniisti ylitse rangankin, milloin taas t?ks?ht?? maahan nappulain edess?. Mutta jos heitto hyv?sti onnistuu, osuu kivi nappulaan, p?tk?ht?? rankaan, kimmahtaa siit? viistosti takaisin kaataen kolme, nelj? nappulaa lis?ksi. - Alussa kun on nappuloita enemm?n, heitet??n etemp??, mutta kun nappulat v?henev?t ja v?lit k?yv?t harvemmiksi, lyhennet??n heittov?li?.

Kun kaikki nappulat ovat keikautetut, pystytet??n ne uudelleen, maksetaan kopekat ja k?yd??n taas keikauttelemaan.

Ja peli? jatkuu hyv?n aikaa. Uusia osanottajia tulee, toisia eroaa pois. Huonoimmat heitt?j?t menett?v?t kopekan kopekan per?st?, taitavimmat taas kilauttavat niit? toisen toisensa j?lkeen taskuunsa.

Miesv?en pelaillessa on ker?ytynyt kyl?n tytt?l?it? l?hitienoille. Aidan toiselta puolelta ne katselevat miesten kisailemista, nauraa hel?ytellen huonolle heitolle, kiusaksi heitt?j?lle, huviksi muille. Vet?yv?tp? sitten siit? karjalattaret saraimen leve?lle, kaltevalle sillalle, asettuvat sille vieri viereen istumaan, t?ytt?en melkein koko suuren sillan. Ja siin? sit? onkin nyt oikein korean korea, kirjava parvi, on kirjavinta tikkaa kirjavampi. Siin? punaiselle paistavaa, siin? vihre?lle vilkkavaa, siin? sinist?, siin? keltaista, v?h?n valkeaakin ja punasinerv?t?, ja viel? ruskeaksi p?ivettyneit? kasvoja ja punaisia poskia.

Tyt?t alkavat pajattaa, laskevat saraimen sillalta kimakan laulun, viel? kimakamman kuin mit? olemme tottuneet kotisalojemme tyt?ilt? kuulemaan. Ja ??nt? on miltei yht? monta kuin tytt??kin, toiset kimakampia, toiset matalampia, toiset etukynness? kulkevia, toiset j?less? tulevia. Sanoista emme saa selv??, mutta s?vel on valittava, surunvoittoinen.

Eiv?th?n ne pojatkaan en?? kauvan malta kesken??n kisata, kun tytt?hempukat, "mieless? piett?v?t" saapuivat noin koreasti laulelemaan. Yksi toisensa j?lkeen he vet?ytyv?t tytt?jen luo. Menee sinne harmonikan soittajakin s?est?m??n tytt?jen pajatusta.

Kohta ovat kaikki "prihat" saraimen sillan luona, muutamat sillalla istuen tytt?l?iden kanssa pagitsemassa. Vanhat miehet j??v?t aidan luo katsomaan taikka astuvat kotiin.

Ja taas saadaan n?hd? uusi kisa. Harmonikan soittaja alkaa rep?ist? uutta s?velt?, tyt?t yhtyv?t mukaan laulullaan.

"Kantrilli" alkaa.

Pojat valitsevat tyt?n "toveritshakseen", sitten asetutaan parittain kisakent?n kumpaankin p??h?n. Tanssien k?yd??n kent?n poikki vastakkain, pujotellaan parien v?list?, menn??n toiseen p??h?n, k??nnyt??n takaisin, tullaan vastakkain, vaihdetaan toveritsoja, menn??n omaan p??h?n, k??nnyt??n taas ja menn??n vastakkain ja vaihdetaan, k??nnyt??n, pujotellaan sinne t?nne tanssien ja pajattaen. Hupaisahan sit? on katsoa, vilkasta risteilemist? ja huimaa v?rien vilin??...

- A tulehah sieki, vello, tantshuu ... k?yh?h kantrillii mei keral! kehottavat meit?, katsojia.

- A eih? mie kuis sit ossaa ... ka k?isih? mie tok, k?isin, k?isin, sanomme.

Ja olisihan se somaa tantsiella kirjopukuisen, punaposkisen karjalattaren kera, olisihan niit? siin? ilman toveritsoja useampia. Mutta ihanhan siin? sotkeutuisi siin? vilin?ss? ja saisi palkakseen piian pilkan, naisen naurun.

T?m? kisa, "kantrilli" se kest?? kauvimmin. Arvaahan sen, ei se niink??n pian kyll?styt?, kun on "mieless? piett?v?tkin" mukana. Iltaan saakka siin? v?rit vilkkavat, laulu soi ja harmonikka laskee rep?isevi? ??ni?.

Vaan v?syv?t t?h?nkin nuoret viimein.

Ja mihin sitte?

Vanhat miehet l?htev?t kotiinp?in astuskelemaan, mutta nuorilla ei sinne viel? kiirett?. Rantaan rient?v?t tyt?t ja pojat, astuvat veneisiin ja l?htev?t j?rvelle liipottelemaan. Ilakoiden, leikki? laskien he keinuvat vesill?, v?liin kilpaa soudellen, v?liin soutamatta kellutellen. Ja taas alkaa harmonikka soida, ja tytt?setkin antavat ??nens? kaikua. Illan tyyness? ilmassa laulu ja soitto et??lt? j?rven sel?lt? kyl??n saakka kajahtelee...

N?in se kuluu salolaisen kes?inen pyh?p?iv?.

Aamulla on taas edess? ankara ty?, on ani varhain l?hdett?v? et?iselle mets?niitylle hein?? ly?m??n.

Suonteleen praasniekoilla.

Olemme matkalla Suonteleen kyl??n. Siell? on n?et suuret "praasmiekat" paraillaan. Soutelemme pienoisella veneell? Suonteleen jokea alasp?in Seesj?rve? kohden. Hiljalleen meloskelemme vaan, kiirett? pit?m?tt?; ehdimmeh?n me.

Synk?n salon syd?mess? virtailee verkalleen Suonteleen joki, ja yh? synkemmilt? saloilta se saa alkunsa. Mahtavia, jylhi? kuusikoita on toisinaan sen uomaa vartioimassa, toisinaan taas ikihongat humisevia metsik?it? sen rannalla muodostavat. Joskus laajenee joki leve?ksi, ruohikkoiseksi lammeksi, jossa sorsat parvittain pulikoivat, joskus taas synkk?n? virtailee r??syisen suon l?vitse, jossa k??kkyr?m?nnyt ja kuikelokuuset kasvavat ja vaivaiskoivu ja suopursu rehoittavat. Onpa v?liin lehtoisiakin rantoja koivikkoineen, lepikk?ineen.

Er??ll? lauttauspaikalla tapaamme muitakin praasniekoille menij?it?.

Paraillaan kuletetaan ylitse muuatta joukkoa hevosineen, rattaineen.

Toisia on odottamassa vuoroansa, toiset jo menn? viilett?v?t kyl??

kohden.

Lauttauspaikan luona joessa n?emme siltahepojen j??nn?ksi? ja jonkun matkan alempana koko ison kappaleen itse siltaakin. Kuului olleenkin t?ss? ennen silta, vaan kev?ttulva oli s?rkenyt. Ei ollut tullut siltaa korjattua, oli vaan laitettu lautta ja lauttausmiehelle pieni maja joen rannalle. - Lautan laittamiseen oli ehk? etup??ss? vaikuttanut se, ett? sillan yl?puolella sijaitsevan Suonteleen rautaruukin laiva p??sisi esteett? kulkemaan jokea alas Seesj?rveen ja taas takaisin.

Veneill? menij?it?kin tapaamme. Pitkin jokea soutaa vihkasee niit? kokonaisia venekuntia tuon tuostakin sivutsemme. Veneiss? on kaikenik?ist? v?ke?, on valkoparta "starikoita", ruskeapartaisia "Ontruksia" ja parrattomia nuorukaisiakin, onpa vanhoja akkoja ja nuoria tytt?j?kin. Iloisia ovat joukot, raikasta naurua ja vilkasta pakinaa kuuluu joka veneest?.

Tulemme Seesj?rvelle. Siell? Seesj?rven saaressa se on suuri Suonteleen kyl?, korkean kaksihuippuisen vaaran l?ntisell? vierteell?. Pitk? silta, leve?n, matalan salmen yli rakennettu, auttaa hevosella ja jalan kulkijat saarelle.

Kyll? sit? on juhlalle menij?? ja praasniekoille kulkijaa! Saa se Suontele vieraita nyt! Joka taholla on tulijaa ja joka tavalla. Tullaan jokea, tullaan j?rve?, tullaan maatakin my?ten; tullaan rattailla, tullaan jalkasin, ratsastaenkin tullaan...

Ja mist?p? kaikki t?m? kirjava joukko lie tullutkaan; ei ole tavallinen naapurinmatka kell??n. Et??ll?h?n ovat l?himm?tkin kyl?t, aina parin peninkulman p??ss?. Jos l?hemmin tulijoita tarkastamme, tapaamme niiss? paljon "vanhoja tuttujammekin". N?emme Ontarven asukkaita, n?emme Korpilahden kansaa, n?emme Kuusiniemen, M?ntyniemen ja Hirviniemen ihmisi? sek? joukon s?rkj?rvel?isi?kin. On viel? Paateneen musikkaa, onpa ukkoa Maansel?st? ja Sellinkyl?st?kin. Ja kaikki vaan Suonteleen praasniekoille! Minnek? kaikki mahtunevatkaan? Suuri on kyl?, monta on taloa, jokainen sukulaisensa, tuttavansa pirttiins? vie ja kestitsee.

Romanaiselle on meit? neuvottu. Se onkin kyl?n uljain talo, vaaran rinteell? yli muiden komeana kohoaa. Romanaiselle suuri osa muutakin kansaa n?kyy vaeltavan.

Astumme taloon.

Jos on talo potra p??lt?, uljas ulkoa, onpa se sis?lt?kin siivonn?k?inen. Pirtin lattia on hohtavan valkea, penkit, lautsat, p?yd?t puhtaat, sein?t samoin. Ja "gornitsa" on viel? komeampi. Seinill? isot, "vuitshiska"-reunaisilla "k?spaikoilla" ymp?r?idyt peilit ja mit? potrimmat, kullatut jumalankuvat, joiden edess? pienoiset vahakynttil?t palaa tuikuttavat.

Romanainen onkin kyl?n "bohatteri".

Kilkitellen kalkatellen alkavat kirkonkellot soida, ja kirjavana joukkona lainehtien rient?? praasniekkarahvas kirkkoon. Siell?h?n mekin pist?ydymme katsomassa, miten salolaiset temppeliss??n molivat, ristiv?t, kumartelevat. Kirkko on t?p?t?ynn? kansaa. Oven suuhun p??semme, johon hiukan kuulemme papin ja lukkarin veisuuta ja kansan hymin?? ja n?emme kuvilla koristellun kirkon per?sein?n.

Romanaisella on sill? aikaa kuin kirkossa molitaan, varattu koko gornitsan pituinen ruokap?yt? vieraiksi kutsutuille praasniekoilla k?vij?ille. Ja on siin? p?yd?ll? sy?t?v??, karjalaisem?nn?n ruuanlaittotaidon kaikkia n?ytteit?. Siin? kalakukot komeilevat, siin? rokkavadit rehottavat, siin? kasat kalittoita sek? sultshinak??r?t, siin? sankkeita ja isot joukot paksua karjalaisleip??. Viel?p? siin? p??lle p??tteeksi kolme nelj? puoltuoppista "votka"-pulloakin komeilee janoisia Ontruksia p?yt??n houkutellen.

Sitten kun me, miesv?ki, olemme kylliksemme p?yd?lle ladottua kuormaa kevent?neet, tulee akkav?en vuoro ja sen j?lkeen vasta nuorten, poikasten ja tytt?sien.

Mutta kauvan eiv?t nuoret jouda p?yd?n ??ress? istumaan. Ulkoa alkaa kuulua iloisia ??ni? ja harmonikan soittoa ja pajatusta. Sinne ovat jo toiset tasaiselle tanterelle kokouneet kisaamaan, tantsimaan. karkeloimaan. Sinneh?n mekin Romanaisesta sek? vieraat ett? talonv?ki riennet??n.

Ja sitten alkaa "kantrilli" k?ym??n. Nuoret "prihat" valitsevat "toveritshan" ja k?yv?t tantsuun. Harmonikka soi, tyt?t pajattavat, pojatkin rallattavat, keng?t kapsavat ja koko kentt? kirjavana vilkkaa. Vanhemmat ihmiset seisovat reunassa kisaavia katsoen, monella suu mielihyv?n naurussa. Varmaan heid?n potra poikansa on soman toveritsan l?yt?nyt tai tytt?sens? potran pojan kumppanikseen saanut.

Jotkut vanhemmista k?yv?t kyykk?? heitt?m??n. Pienet pojat viskaavat paapkaa...

Ja el?m? Suonteleen vaaralla on iloisaa, vilkasta, reimaa karkeloimista. Kaikki ovat hyv?ll? tuulella. Suruja, huolia ei n?y kenenk??n kasvoilla. Kaikkien iloisimpia ovat nuoret tyt?t ja pojat. Monet pojista ovat taas pitk?n ajan takaa tavanneet "mieless? piett?v?ns?", toiset l?yt?neet ennen tuntemattoman, soman, reippaan tytt?sen, vaihtaneet h?nen kanssaan katseita ja sanoja tantsun kest?ess?, ja povet ovat molemmilla l?mmenneet. Et??lt? voi tytt? kyll? olla toisista salokylist?, jopa 60-70 virstan p??st?, viel?p? tiett?mien salojen, korpien, soiden takaa. Mutta mit? huolii matkan pituudesta salolainen! Kun vaan tytt? suostuu ja asiat muuten selvi?v?t, niin kyll? ne matkat pian juoksaisee, kun kosissa k?yd??n ja tytt? noudetaan. Monet rakkausasiat praasniekoilla aletaankin, monet lemmenliitot siell? lujitetaan. Ja hyv?h?n siell? on tilaisuus valita. Paljon on nuoria koossa sielt? ja t??lt?, paljon on tytt?j? tarjolla... Ja miss?p? ne salokylien nuoret muuten toisiansa tapaisivatkaan, eik? oman kyl?n tytt?l?ist? aina mieless? pidett?v?? l?yd?.

Siksip? nuorten ilo praasniekoilla iloisinta onkin ja "kantrilli" ei v?leen v?syt?...

Toisenkin p?iv?n ne praasniekat viel? kest?v?t. Sukulais- ja tuttavataloihin j??v?t vieraat y?t? viett?m??n. Mutta me emme ehdi en?? toista p?iv?? "praasniekoimaan". Heit?mme hyv?stit iloiselle joukolle ja kiit?mme vieraanvaraista Romanaisen v?ke?.

- A, elge? viel meng? ... viipyke?h? toki viel ... pyytelev?t.

- Toist tulgoa, toist tulgoa! kehoittavat kun kuitenkin l?hdemme.

Karjalainen kalmismaa.

Jokainen, ken on retkeillyt Ven?j?n Karjalassa rajantakaisen heimolaiskansamme keskuudessa, on varmaankin erityisen huomion kiinnitt?nyt karjalaisten hautausmaihin, "kalmismaihin". Ja huomiota her?tt?vi? ne ovatkin.

Olet taivaltanut synk?t salot odotellen kyl?? joka vaaran takaa. V?lk?ht?? viimein j?rven pinta ja mets? avautuu, levitt?en eteesi viljavainiot sek? tihe?n karjalaiskyl?n j?rven rantamalla.

Kyl?? katsellessasi huomaat heti kyl?n vieress?, vainioiden, peltoloiden keskell? tuuhean mets?saarekkeen. Ihmettelet, miksi se semmoinen metsikk? siihen on heitetty. Arvelet tulleesi muinaissuomalaiseen kyl??n ja n?kev?si entisen, suomalaisten pyh?n uhrilehdon.

Ja eip? vallan toisinkaan.

Metsikk? on karjalaisten "kalmismoa", pyh? puisto, jonne he k?tkev?t kuollehensa

"multihin muhajavihin",

jossa on

"hyv? heid?n ollaksensa, armas aikaellaksensa".

Jokaisella kyl?ll? Ven?j?n Karjalassa on oma kalmismaansa, onpa isoimmilla kylill? useampiakin. Useimmiten ovat ne ihan kyl?n vieress?, joskus etemp?n? j?rven saarella, "Kalmasaarella" tai niemell? j?rven takana, kuten Piening?n pienell? 2-taloisella kyl?ll?, tai joen ?yr??ll?, kuten Venginkyl?ll?.

Omituisen, juhlallisen tunteen her?tt?? kalmismaa sen piiriin k?ydess?mme. Tuuheat ikihongat humisevat niin salaper?isesti, satavuotiaat kuuset oudosti kuiskivat. On kuin he haastelisivat juuriensa alla lep??v?in manan matkamiesten, "pokkoiniekkojen" kanssa, tuntuu kuin Tuonen kosketus, ei kuitenkaan kylm?, mutta ei palavakaan. Harmaa, ladontapainen, py?reist? hirsist? salvettu "tsassovnakin", rukoushuone, useimpain hautausmaiden portilla lis?? viel? niiden omituisuutta.

Hupaisen vaikutuksen tekev?t harmaat, puiset hautapatsaat, joita moni kalmismaa on t?p? t?ynn?ns?. Mets?n tummassa siimeksess? ne seisovat kuolleiden leposijoja osoittaen.

Patsaita laatiessaan on karjalainen paraan taitonsa liikkeelle pannut, saadakseen rakkaan vainajan muistomerkin niin somaksi kuin suinkin. Ja somia ne monet ovatkin. Py?re? tai neliskulmainen, pitempi taikka lyhyempi hirren p?tk? on sahauksilla, uurroksilla, kolmioilla, hammastuksilla, py?reill? poran reijill? t.m.m. veistoksilla taitavasti koristeltu. Yl?p?? on peitetty taitekaton tapaan kahdella laudankappaleella, viel?p? taitesauman p??lle pienoinen harjakouru asetettu ja harjakourun selk??n seisomaan 3-4 pienoista puunappulaa, "pulpukkaa". Isoimmissa hautapatsaissa on kattolautojen reunat peitetyt koristelluilla tuulilaudoilla. - Ihmeen kekseli?s on karjalainen patsaita koristellessaan, koristeaiheita etsiess??n. Suurilla hautausmailla l?yt?? kymmenitt?in erilaisia koristusmuotoja.

Usein on patsaaseen my?s kiinnitetty erityiselle laudankappaleelle leikattu jumalankuva taikka jumalankuva pienoiseen metallilevyyn valettuna.

Vanhemmissa hautausmaissa, kuten esim. Loasarin ja Kuusiniemen, tapaa hautojen p??lle rakennettuja, pienoisia, haudan pituisia ja levyisi?, taitekatolla varustettuja hirsisalvoksia, "kropnitshoja". Varmaankin ne laitettiin sit? varten, ettei vainajan haudassaankaan tarvitseisi ilman kattoa olla. Sai siis kuoltuaan vaan majaa muuttaa.

Koskematon, pyh? paikka on karjalaisen kalmismaa. Eip? saa sielt? puuta hakata ei latvaa taittaa, tuskinpa oksaa ottaa tai lehv?? leikata. Rauhassa saavat puut kasvaa ja vanhettua ja viimein vanhuuttaan hoipertua. Rautiaisen leposijankin ne saavat kalmistossa. Siihen, minne kaatuvat, lahokoot ja muuttukoot mullaksi yhdess? maahan murjomainsa patsaiden ja "kropnitshain" kera. Paljon n?keekin hautausmailla sortuneita j?ttil?iskuusia ja ikihonkia ja niiden t?rr?tt?vi? kantoja ja rikkoutuneita patsaita niiden alla.

Toisinaan ovat puut kallistuneet vastakkain nojaamaan. Tuulen henk?illess? ne niin valittaen voivottelevat...

Lopuksi.

Edell? olevat matkakertomuksen katkelmat ovat muistelmia retkelt?, jonka kes?ll? 1900 Suomen Muinaismuistoyhdistyksen matkarahoilla yhdess? opettaja Matti Tuokon kanssa teimme Aunuksen l??nin pohjoisosaan. Retken tarkoituksena oli kansanomaisten rakennusmuotojen ja koristeaiheiden tutkiminen ja ker?ileminen.

Matka kesti viisi viikkoa ja kulki Lieksasta Lusman, Koropin ja

Kolvaasj?rven kautta Repolaan. Sielt? Kiimaanvaaran ja Piening?n kautta

Honkaniemeen, josta Tsiassalmen ohitse P?lkkyl??n, Loasariin,

Venginkyl??n, Petriseen, Kuusiniemeen, Korpilahteen ja Ontarveen,

Ontarvesta takaisin Kuusiniemen kautta M?ntyniemeen, S?rk?rveen ja

Suonteleeseen, josta k?ytiin Seesj?rven takana Maansel?ss?.

Suonteleesta sitten edelleen Paateneeseen, Sellinkyl??n, J?nk?rveen,

Porarveen ja Kostamukseen Suomen rajoilla. Kostamuksesta tultiin Suomen

puolelle Kaiasj?rven kyl??n Suoj?rvell? ja siit? Suoj?rven ja

Korpisel?n pit?jien kautta V?rtsil??n.

Matkalla karttui lyijykyn?piirroksia rakennusten koristelluista nurkkaveistoksista, tuulilaudoista, r?yst?spuista ja ikkunoista, sek? ketr?inkuossaleista, pesent?- ja katainpoalikoista, hautapatsaista, tanhuan ver?jist?, rakennuksista y.m. yhteens? yli 300. Rakennusten pohjapiirroksia ker?sin noin 40.