Chapter 2 KEV LL

S??lim?t?n ja j?ly on Pohjolan talvi. Kev?tp?iv?ntasaus on jo k?siss?, mutta surkeasti ulvoo yh? suorah?nt?inen susi j??ll? aution saaren jyrk?n rantakallion alla; eik? n?yt? viel? hetik??n silt?, ett? talven valta v?h?ist?k??n varvenisi. Pielisen pohjoista p??t? ymp?r?ivien juonteiden sel?nteiden takaa hiivii vaan yh? uudestaan esiin kasvoja kovasti viilt?v? viima. P??sty??n aukealle ulapalle ry?ps?hdytt?? se matkaansa parven keveit?, kimaltelevia lumikiteit?.

Hurjissa, s??nn?tt?miss? py?rteiss? karkeloiden ja hyppien kiit?v?t nuo lumihiuteet eteenp?in, kunnes peninkulmien p??ss? patoutuvat korkeiksi kinoksiksi pitk?n Paalasmaan rantoja vasten. Tuulen kourissa ?hkiv?t valittavasti aarniomets?n valtavat aihkit, ja tyk?ss? oleva kuusikko karistaa pois oksiltaan enint? irtanaista luntansa. Kuni armoa anoen naksahtelee h?diss??n T?r?n saaren yksin?inen ja ainoa kelohonka ja ojentelee alastomia oksiaan kohden lounaista taivasta.

Sielt?, muutamain vaaleanharmaiden pilvien raosta, kuumottaa haalean n?k?inen aurinko hiukan, kuin kaukaisen tulisoihdun himme? loimo, mutta itse p?iv?n ter?? ei kuitenkaan n?y.

"Kirpe?t? on viel? tuo pohjoinen tuuli", murahtaa kelsiturkkinen talonis?nt? kuormansa p??lt? toisen rankakuorman per?ss? h?lkk?juoksua pist?v?lle ja hiljaa itsekseen hyr?ilev?lle pojalle.

"No onkinhan tuo viel?", arvelee poika, "mutta ei minusta reen jalas en?? ruikuta niin surkeasti kuin t?n? aamuna menomatkalla."

Is?nt? istuu ??neti kauvan, mutta kotirantaan kohottaessa murahtaa h?n taas: "eip? todellakaan taida ilma en?? olla niin ?le?t? kuin ?sken."

V?hitellen vaimenee tuuli tyynemm?ksi ja pilvet paksunevat, mutta k?yv?t samalla mehev?mm?n n?k?isiksi. N?ytt?? kuin notkahtelisi taivas, ja kohta alkaakin korkeudesta tippua valkoista vitilunta isoina, littein? paloina. Ne leijailevat ilmassa hetkisen, laskeutuvat hitaasti j??lle ja muodostavat sille v?hitellen tiiviin peitteen, pehmoisen, kuin haahkan h?yhenist?. Y?mp?n? muuntuu lumen tulo r?mpsyiseksi r?nt?sateeksi. Jo alkaa ilmesty? vett?kin sel?lle. Tummanruskeaksi tulee kohta Pielisen vasta ?skett?in niin valkoinen ja puhdas pinta. Tuuli on k??ntynyt, ja unisena nuokkuu nyt hiljoikseen lense?ss? etel?tuulessa pullearintaisen Rekisaaren lakkap?inen pet?jikk?.

Er??n? iltana seestyy kuitenkin s?? viel? kerran. V?reilev?t t?hdet kiiluvat taas kirkkaina tummalta taivaalta, kunnes p?iv?n t?hti, id?n h?rm?isist? huuruista yleten, himment?? niiden hiljaisen tuikkeen. Loivarantaisen lahdelman kupeella saa silloin Sariolan vanha Kala-Matti hiki p??ss? syte? made-avantoaan. Puhkeaahan se j?? viimeinkin ja vaivalla saapi vanhus konttiin kootuiksi avannon reunalla ketturoivat limaskaiset ja tyhm?n n?k?iset mateen-vonkaleet. Silloin alkaa kuulua h?t?ist? huutoa jostain et??lt?, tuolta Nunnanlahdelta p?in. Ei auta muu kuin t?ytyy l?hte? kulkemaan avuksi, ??nt? kohden. Vanhus varjostaa k?dell? kilolta silmi??n, mutta ei n?e, niin pitk?lle kuin silm? kantaa, mit??n muuta kuin kaikilla suunnilla p?iv?paisteessa hohtavan lumiaavikon. - Se ei en?? kuitenkaan ole ihan yksitoikkoista ja sile??, vaan niinkuin sanotaan "lumi jo lainehtii." P?iv? on n?et hautovilla s?teill??n saanut toiset paikat pinnasta hieman alenemaan ja siten on se lumivaippaankin saanut syntym??n omituisia koukeroita ja kuvioita, jotka nyt eri tavalla heijastavat takaisin niihin sattuvia s?teit?.

Niemen k?ren kaarrettuaan huomaa ukko tuonnempana, railon reunalle kohonneella vallilla jotakin mustaa. H?n ohjaa kulkunsa sit? kohti. Yhdistynein voimin saadaankin viimein vedest? yl?s m?rk?, vilusta v?risev? hevonen ja kastunut jauhokuli-kuorma.

"Hullu, kun l?ksitkin kev?iselle j??lle yksin?si", sanoo ukko.

"Niin, vaanpa kun kylmi y?ll? - ja se oikasee ainakin kolme peninkulmaa - - ja maantiekin on jo ihan mustana", selitt?? rahdinvet?j? nurpein mielin ja katkonaisesti.

"Onhan tuo sit?kin, mutta kierr? nyt kuitenkin Kouan salmea. Siin? on virran vett? ja varmaan jo uve-avannoitakin", neuvoo vanhus kuorman kulettajaa ja eroaa h?nest?.

Siit? pit?en ilmestyy yh? enemm?n p?ivi? jylhien vaarojen vietteille ja punertava h?ive n?kyy koivua kasvavien kaskesmaiden kaltevilla rinteill?. Yh? enemm?n valaa aurinko valoansa horroksissa olevaan luontoon. Piakkoin ovatkin vaarojen palteet yhten? p?lven?, jonka keskell?, siell? t??ll? vain, silm? kohtaa lianharmaita lumipeitteen riekaleita. Kurki kiljahtelee ilosta kaukaisella suolla, ja kev?tvedet iloisesti solisten huuhtelevat kumpujen kylki?. Loistavan vihre?n? esiintyy silm?lle rantahuhtien talvisten hankien alla uinunut oras. Sen ihanuutta ylist?? lirityksill??n korkealla ilmassa lent?v?, juuri kotiin saapunut kiuru, ja toivosta syk?ht?? silloin ihmisenkin rinta.

Jopa on virtainen vuo paikoitellen rannikoilla kovertanut j??kuoren auki. Sen huomaavat ylh?isill? mailla elohon her?nneet kev?tpuroset. Kaikki ne alkavat nyt kilvassa pyrki? tuonne sulasilm?kkeit? kohti. Matkalla tapaavat ne toisensa, yhtyv?t ja vallattomien varsojen lailla kirmaillen sy?ksyv?t yli kivien ja kantojen pitkin jyrkki? kuiluja Pielisen laajaan syliin p?in. Tuolla alempana juoksee joen tapainen, yli ?yr?ittens? paisunut puro. "Yhteen, yhteen!" pauhaavat laineet. Nytk?s vasta on iloa ja ??nt?! Maltti katoaa kokonaan. Hurmaavassa vimmassa kiehuen hyp?htelev?t vaahtoiset vedet toistensa ylitse yhteen. Pelosta vapisevat paikoillaan kalliokuilujen partailla kasvavat, vanhat ja vakavat, naavaiset puut tuota temmellyst? katsellessaan, kuullessaan. Kuitenkaan niist? v?litt?m?tt? vy?ryv?t voimansa tuntevat vedet eloisissa py?rteiss? yh? eteenp?in silloin t?ll?in kuohullaan kosketellen pihkaisten puiden partoja. Tempaavatpa toisinaan jonkun niist? mukaansakin, ja kauas kiirii raittiissa, selke?ss? aamuilmassa vilkasten purojen pauhu.

Salmiin ja saarien seuduille ilmestyy yh? useampia tummia, sulaneita juovia. Niiss? lipattavat pienoiset laineet luovat mieluista, viehke?t? v?rivaihtelua aavan j??kannen kalpeaan pohjav?riin. Kun villalepeiden kaltaisista pilvist? putoilee l?mp?inen kev?tvihma j??lle, himmenee se v?hitellen sekin. Kohta on se muuntunut ter?sharmaaksi, ja tuolla j?yk?ll? pinnalla v?reilee nyt ohut vesikerros tuulen mukaan. Korkealle taivaan kannella kohonnut aurinko loitsii jo esiin kosteasta kulosta siell? t??ll? niemien neniin viattoman n?k?isi? vilukoita ja joitakuita sinisi? vuokon-silmi?kin.

Talven valta tuntuu murretulta, mutta yht'?kki? vet??ntyykin huhtikuun taivas taas pilvien peittoon. Ankarana tuiskuna tupruaa j?lleen lumi uudestaan kietoen maat ja mets?t, vuoret ja vedet talviverhoon. Puut kaikki ovat valkoisia kukkia t?ynn?, ja kylm?n? aamuna on keli mit? parasta Pielisen pinnalla. Rannat raikuvat taas teiriparvien iloisista kukerruksista ja lainkiert?j?n pyssyn ??nekk?ist? pamauksista.

Viimein vihastuu kev??n henget?r talven sitke?st? taipumattomasta vastarinnasta. Kun eiv?t h?nen l?mp?iset henk?yksens? eiv?tk? suopeat sadekuurot ole saaneet talven valtaa v?istym??n, l?hett?? h?n ankaran it?tuulen repim??n rikki talven viimeisi? kahleita. Parahdellen ratkeilevatkin ne nyt toukokuun valoisana, lempe?n? y?n?. J??lautat erkanevat voivotellen rannoilta. Kohisevain aaltojen pieks?min? ne tuskissaan ajeleutuvat silloin kaikenmoisiin pakopaikkoihin: lahdenpoukamiin, saarten siimesrikkaille rannoille ja pitk?lle pist?vien niemien neniin.

Siin? on ryskett? ja r?ykett?, kun j??t toisiansa t?ykkien murskaantuvat tuhansiksi muruiksi, joista suurimmat sitte mielett?m?ss?, r?isk?v?ss? sekasorrossa hyrskien hyppiv?t toistensa hartioille, ja innokkaasti pauhaavat aallot, vimmoissaan tyrskien, paiskelevat noita vapautensa vihollisia rannan j?reit?, vankkumattomia kallioita vasten. Siten selk? toisensa per?st? riuhtoo kuorensa rikki. J??j?rk?leiden t?ytyy kohota korkeiksi t?yryiksi mink? millekin rantamalle. Eiv?tp? l?yd? rannoillakaan rauhaa niille sulloontuneet ja hauraiksi k?yneet hyhm?iset joukot. Sinnekin karkaavat valtavat, voimakkaat vesivy?ryt. Ne tempaavat takaisin tuhoisiin ry?ppyihins? j??n j??nn?kset, joita sitte syliss??n hierovat ja jauhavat, murskaavat ja sotkevat, alliparvien niille valittavaa kuolinvirtt? veisaellessa.

Ihanana ylenee rohkeapiirteisten vuorien v?list? uusi p?iv?. Sen l?mpim?t s?teet saattavat viimeisetkin s?rmikk??t j??neulaset toisistaan irtaantumaan. Siit? syntyy hiljaista sihin??, jota s?est?? siell? t??ll? viel? verkkaan v?ikkyvill? laineilla kuppelehtavien ja kimaltelevain j??kokkareiden hel?htelev? ??ni, kun ne joskus toisiansa vastaan t?lm?isev?t.

Tuoreskerkk?iset, kasvavat m?nnyt kuvastuvat laineiden v?lkkyv??n harjaan, ja tuulen suojassa koko ranta, yl?salaisin k??ntyneen?, n?kyy veden pinnasta. Koivut herist?v?t jo kellert?vi? hiirenkorviaan ja tuometkin alkavat availla umpujaan. Peippo, pes?ns? aineita etsien, py?r?htelee edestakaisin pensaikossa, mutta pyrst?ll?ns? viipoitteleva v?st?r?kki katselee kivikkorannalla sinne t?nne suikkelehtavaa rantasipi?, samalla kuunnellen lahorastaan kuusistosta kuuluvaa kaihomielist?, mutta soinnukasta s?velt?. Yh? kirjavammiksi k?yv?t my?s jo nurmikkoniityt ja kumpuraiset kent?t, mutta savipohjainen pelto uudisasukkaan m?kin ymp?rill? on viel? kovin kosteana ja liejupintaisena. Sen salainen, taltumaton elinvoima puhkeilee jo kuitenkin ilmi, maan pintaa pieniin kumpuihin kohotellen.

"?h? kutti!" sanoo sit? n?hdess??n m?kin mies myh?hdellen. "T?ytyyp?s kirren sielt? maan h?ng?st? yl?s kimpuilla, kun p?iv? oikein l??t??."

"Johon tuon luulisi v?hemm?ll?kin roudan maasta l?htev?n, kun p?iv?n kehr? paistaa hellitt?? yht? my?t??n t?ydelt? ter?lt?, kuni keskikes?ll? ihan", tuumii m?kin ruskeaksi ahavoitunut nainen siihen.

Pikku-Pekka hyp?ht?? silloin ilosta ja kohti kulkkuaan huutaa: "laiva!

Is? ja ?iti katsos; laiva tuolla Uramon saarien kupeella!"

Vanhemmat suuntaavat silm?ns? sinne p?in. Siell? menn? puhkuttaa todellakin vasta tumman vihre?ksi maalattu h?yrypursi, jonka lippu raukeasti leuhahtelee hiljaisessa iltatuulessa. "V?h?p? onkin nyt 'Valiossa' lastia, kun noin vilahtelee punaista laineiden lomista", lausuu vitkaan m?kin vaimo.

"Mit?p?s siin? n?in kev??ll?", my?nt?? mies piippuansa sytytellen. H?n j?? aitan portaille istumaan ja silm?t harhailevat kaukana siint?v?ll? ulapalla. H?yryaluksen utuinen savu levenee sielt? ilmaan hienona autereena, mutta tuolta synkk?oloisen Porosaaren sylist? nousee yl?s sakea savu laajeten pime?ksi pilveksi sen puoliselle taivaan rannalle. - Lienev?tk? laskeneet siell? palon polttajat kulovalkean irti kev?ttuulien kuivaamaan mets??n, vai kruunun maitako siell? p?in taas lystikseen poltellevat?

Piippu on jo palanut, mutta juohtuu mieleen, ett? olisi t?ss? illan suussa k?yt?v? katsomassa, saivatko Moilalaiset hyv?sti onnistumaan ohrapalonsa Tuomipurolla. - - Hyv?stih?n se on palanut, koska on ilmestynyt tuonne puron varteen tuommoinen mustakantoinen kivikko kyt?. Mutta tuollahan nuo ovat viel? viertomiehetkin l?ht?? tekem?ss?. Noesta ja hiest? mustiksi k?yneiden Moilalaisten kanssa palajaa m?kin mies pois Tuomipurolta puhellen matkalla nuorelle is?nn?lle vuodentulon toiveista.

Eip? se is?nt? kuitenkaan malta miesten puheille nyt korvaansa kallistaa, sill? h?nen edell??n astuu kaitaista polkua pitkin pirte?silm?inen piika-Anni. - Tytt? kuuristuu ottamaan tien vierest? valkokukkaista revonleip??, jolloin lyhyen hameen alta vilahtaa esiin t?ytel?iset, paljaat pohkeet. Niit? vasten ly?v?t hameen helmat tahtia joka askeleella, mutta nyt seisahtuu tytt?. Toisetkin j??v?t yhteen kohti, sill? ensimm?inen kev?tk?k?nen kukahtelee tuolla Lehtovaaran liepeill? ja soinnukkaasti vastaa siihen raittiilta tuoksuvan mets?n kaukainen kaiku.

Pirttivaaran m?kin akkuna v?l?htelee niin somasti kotiin saapuvaa is?nt?? vastaan, ja komeina kaareilevat mahtavat Kolinvuoret et??ll? taivaan rannalla. Ruusuisen hohteen luopi ilta-aurinko Pielisen rauhallisille, v?lkkyville ulapoille, joiden v?lill?, sinisill? vesill?, rusoreunaiset pilven hattarat n?ytt?v?t hiljaa edestakaisin h?ilyv?n. - Yli sel?n, Ritoniemest? Salmelan herttaisille rannoille asti, kulkee rasvatyyni juova, ja sorsa, hiljaa kaislikon rinnassa lillien, narahtelee harvakseen. Muuten on kaikki aivan hiljaa, mutta kuitenkin tuntuu silt? kuin l?pi koko luonnon k?visi vienosti lausuttu ja kaino kuiske, niinkuin nuoren immen vastaus sulhonsa sanoihin. - Aurinkokaan ei tahdo en?? malttaa lainkaan maillensa menn?, vaan viipyy viipymist??n taivaanrannalla - tuolla Kekom?en mets?isell? kiireell?. Viimein se kuitenkin painaksen piiloon et?isten metsien syliin, ja ohutta, vaaleata utua alkaa sitte v?ikky? niittyrantaisen lahden kaukaisessa perukassa.

Parin hetken kuluttua kumminkin ruskottaa jo taas kuulakka taivas id?n puolelta, uuden p?iv?n enteen? - enteen? rauhaisan ja kauniin kes?isen p?iv?n.

N?LK?VUONNA.

Pohjois-Karjalan kaukaisimmassa, mutta ehk?p? samalla kauniimmassakin perukassa - kaakkoisen Kainuun ja Ven?j?n v?liss? - ei "puhdas ruis" eli "selv? leip?" ole viel? vallan kaukaa ollut tavallista rikkaampainkaan p?yd?ll?. Varsinkin olisi sit?, noin vuotta kolmisenkymment? takaperin, ainakin Kuohatin kyl?ss? katsottu suoraksi "Jumalan viljan" tuhlaukseksi, jos ken ihan ymp?ri vuoden olisi tohtinut siell? sy?d? selv?? leip??. Ei sit? toki kukaan tehnytk??n - kaikista v?himm?n Kyll?is-Perttu perheineen.

Tuo Perttu oli ennen, nuorempana ollessaan, "hullaantunut" kyh??m??n itselleen oman kodin Sammallammin sile?hiekkaiselle rantamalle, mit? jylhimm?n korven reunaan. Niukuen naukuen oli h?n siin? sitten kotveroisen eukkoinensa elellyt ja saanut melkein joka vuosi k?ytt?? "ristill?" jotakin pient? perheens? lis?yst?. Niin lukuisaksi olikin jo kasvanut Pertun lapsien liuta, ett? Pertun Anni sanoi jo itse??nkin ilett?v?n tuon Herran siunauksen, "kun joka vuosi - ja viel? keskell? kiireint? hein?aikaa - piti k?yd? papin edess? polvillaan k?nttyr?im?ss?". Leip?? ei kuitenkaan ollut samassa suhteessa siunautunut, vaikka olihan rovasti aina vakuutellut, ett? Sammallammista viel? aikaa voittaen paisuu aika uhkea uudistalo, kun siihen niin paljo ty?voimia ilmaiseksi tulee. Olipa h?n viel? lis?nnyt senkin, ett?: "joka lapsia antaa, se heist? my?skin murhetta kantaa."

Anni se kuitenkin, siit? huolimatta, n?kyi saavan pienist?ns? "murhetta kantaa" ja mietti?, mist? milloinkin joukollensa s?rpimen lis?? saisi. Tosinhan se Perttukin koetteli koko ahkerasti soita m?yri? ja haalata jos jonkinlaista muonan lis?? Kuohatin kankaiden mahtavista metsist?, sen hyllyvilt? soilta ja siimesrikkaista korvista, mutta ei puute silt? oikein ottanut h?nen m?kist??n pois paetakseen.

Siksip? p??ttikin Perttu kerran siirt?? m?kkins? tienoilta tuota tuonnemmaksi l?heisen, tumman vihre?n ja taivaslakisen kuusikon ikivanhaa rajaa ja raivata siihen itselleen peltoa. Siin? teki h?n kuitenkin "hyvin tyhm?sti", kuten mets?herra sanoi, "sill? puuthan ovat kruunun - ymm?rr?tk?s - yhteiskunnan!"

Perttukin arveli kuuluvansa yhteiskuntaan ja sanoi ennen pit?v?n h?vitt?? vaikka puut kuin antaa Jumalan luomain ihmisten n?lk??n n??nty?. "Sit?h?n ei voine edes yhteiskunta - vai mik? ruunu se lienee - kuuna p?iv?n? tahtoa", lis?si h?n viel?.

Mets?herrapa kuitenkin n?ytti Pertulle, mit? yhteiskunta tahtoo; ja niin sai Perttu vapaan kyydin ja vapaan yl?spidonkin v?h?ksi aikaa Kuopion keltaisessa kivilinnassa. H?nen siell? sakkojaan vedell? ja leiv?ll? suorittaessaan oli joutunut uusi kes? k?siin.

Kirkkaasti paistoikin p?iv? Pertun Kuopio-matkalta kotiin palatessa. Harvakseen kukahteli silloin kelkke?-??ninen k?ki jossain Leppivaaran rinteell? ja rastas raksahteli tuon tuostakin Hein?lammin hymyilevill? rannikoilla, kun mies illan suussa kotiinsa kiiruhti.

Oikein tuntui hyv?lt? rinnan alla, kun Kiviharjun huipulle jo rupesi p?iv?n autereen l?pi siint?m??n koko Sammallammin lakeus. Jylh?n komea oli n?k?ala sielt?, mutta ei ollut nyt aikaa sit? ihaella, sill? v?kisinkin veti silmi? puoleensa tuores ja hele?nvihre? ruishalme, jonka hienot, vasta puhjenneet t?h?t hiljoilleen nuokkuivat vienossa iltatuulessa.

- "On siin? syksyll? hauska tuossa Annin kanssa kilpaa sirppi? huiskuttaa. Ja pienet paitaressut kirmailevat s?nkipellolla kev?isten vasikkain lailla, sill? v?lin kuin vanhemmat lapset karisseita t?hki? kokoon ker?ilev?t. Sitte kynn?n sen s?ngen - - -"

Siihen keskeytyi kuitenkin se ajatus ja tarttui itsepintaisesti Pertun omaan lyhyen tukan s?nkeen. Oli ilmeinen h?pe?n leima tuo lyhyeksi leikattu tukka, eik? sen s?nki ollut ehtinyt viel? ollenkaan kasvaa. Viel?k?h?n tuo kasvaneekaan?

- "Mitenk?h?n sit? nyt ilki?? ollenkaan ilmesty? ihmisten ilmoihin, varsinkaan Annin ja lasten - - -"

Perttu koetti kyll? puraista luontoansa kovaksi, mutta huomaamatta hidastuivat kuitenkin h?nen askeleensa hidastumistaan, kuta l?hemm?ksi koti joutui.

- "Kun ei Anni sattuisi olemaan edes kotona. Mutta eih?n se olekaan. Varmaankin se on Siken kanssa verkolla, koska ei ole ruuhta valkamassa ja niin melukasta soimaa kuuluu pihamaaltakin."

Perttu kuulosti sit? tarkemmin.

"Hyppeepp?s tuohon kynnelleni, niin min? katon kirppuko sin? out vai mik?!"

Se oli pienen Antin kiukkuisa ??ni ja sitte alkoi kuulua Tuomaan hillitty? itkua, vaikka Tuomas oli l?hes kolmea vuotta vanhempi Anttia.

Olisihan niit? pit?nyt menn? v?h?n asettamaan, mutta ei tehnyt mieli l?hte? kolip?isen? lapsiaan pelottelemaan. Sit? paitsi tuntui niin raukasevan, jotta ihan t?ytyi hetkiseksi istahtaa tuohon koivun alle piippuansa kaivelemaan, Siin? sitte johtui istuessa mieleen monenlaisia asioita. Kiinteimmin kuitenkin kierteli ajatuksissa se asia, ett? mit?h?n, jos olisi heitt?? sikseen koko m?kin pito ja muuttaa kaupunkiin asumaan. Siell?h?n kuuluvat kunnon ty?miehet oikein rikastuvankin, eik?h?n ainakaan tarvitsisi joukkonsa kanssa n?lk?? n?hd?. Sit? ajatusta sieti tarkemmin seuloa, varsinkin kun siell? n?kyi paljo k?velev?n herrojakin, joilla oli keritty p??, vaikka varmaankaan eiv?t olleet vankina olleet. Niin mahtaa olla kaupungin tapa, koska sit? ei siell? kukaan kummaksi pannut. Mutta toiselta puolen, vaikeata olisi l?hte?kin omilta mailta. Miss? on koko ik?ns? n?lk?? n?hnyt ja kev?isen p?iv?n paistaessa jo pienen? paitaressuna kurkien kanssa kilpaa herkuikseen karpaloita poiminut, sinne ovat syd?njuuret ik??nkuin kiinni kasvaneet.

Noissa mietteiss? meni ilta niin, ett? vasta y?ll? voi Perttu varkaan tavoin pes??ns? hiipi?, eik? Anni ollut aamusella h?nen ulkomuodossaan mit??n muutosta huomaavinansa. Oli kai se kuitenkin huomannut kaikki ja varottanut lapsiakin puhumasta is?n kolip??st?, koska nek??n eiv?t mit??n sanoneet, vaikka alussa n?yttiv?t sit? v?h?n vierastavan.

* * * * *

Syyspuolella oli toki tukka jo sen verran venynyt, ett? hyv?sti jakaukselle yletti, ja ruiskin teki jo parhaallaan vesijyv?? halmeessa. Hyvill? mielin odoteltiinkin sent?hden talvea niin Sammallammilla kuin kaikkialla muuallakin. Mutta paljoa ennen talvea tuli taaskin halla ja seurassa tauti. Pitki? viikkoja venyi pankolla sitten Anni kuumeen kourissa ja houraillen jauhoi tuulta taivasta, tiet?m?tt? mit??n t?st? maailmasta. Likaisien ryysyjen ja haisevien pehkujen p??ll? oli taas lapsista mik? miss?kin nurkassa, mutta itsep?inen Antti oli sairasvuoteekseen valinnut ?idin s?ngyntapaisen.

Kaikki muut noista kalpeista k?rsij?ist? n?yttiv?t ?lytt?m?ll? tyyneydell? tyytyv?nkin osaansa, mutta Antista sit? vasta oli alituisesti ty?t? ja vaivaa sek? is?lle ett? kaikesta kurjuudesta huolimatta terveen? pysyneelle Tuomaalle. Kumman k?rsiv?llisesti h?n antoikin Antin aina itse?ns? tukasta nujuuttaa ja tuuppiloida, kun sairas poika ei olisi antanut puhdistaa enempi itse?ns? kuin vuodettaankaan niist? lukuisista pikkuliikkujoista, joita viikkojen vieriess? oli sairaan sijaan siinnyt. Ainapa koetti Tuomas viel? valita ?idille ja Antille parhaat niist?kin ruoan t?hteist?, joita joskus oli kauvempana olevasta kyl?st? saanut kerj?tyksi. Ei niit? kuitenkaan kovin usein eik? kovin runsaasti ollut. Arvaahan sen, kun niill? seuduin sananpartena sanotaan: "Jumala varjele vaivaisen lasta Kuohattia kiert?m?st?!"

Kyll? oli siis Pertulla jo alkutalvestakin puuhaa perheens? kanssa, mutta yh? koveni aika. Keskitalvella k?vi n?et Kohisevan is?nt? ilmoittamassa Pertulle, ett? ei en?? riit? lahjavaroista apua kellek??n Kuohattiin. Kirkolla oli hoitokunnan esimies sanonut, ett'ei ole valtiolla varoja tyhj??n tuhlata, vaan tehk??t Kuohattilaisetkin ty?t?. Viel? oli h?n lis?nnyt: "Eiv?tk? nuo huutanekin ihan suotta aikojaan, sill? onhan siell? hyv?t maat, etenkin erinomaiset kaskesmaat."

- "Niin se on, Perttu parka", tuumaili Kohisevalainen, "eik? nyt omassakaan kyl?ss? ala en?? kell??n olla mit??n antamista. Niin se on, jotta kyll? t?ss? on k?rsimist? sinulla, jos meill? muillakin."

- "Mutta kyll? sit? karjalainen jaksaa k?rsi?kin", arveli Perttu viskatessaan viimeisen kourallisen pettujauhoja taikinaansa, joka ei paistettuna n?ytt?nyt tulevan mill??n keinoin koossa pysym??n, kun siin? ei ollut suurusta siteiksik??n. - V?h?n ajan per?st? h?n viel? lis?si: "kun t?ss? uskaltaisi ottaa ruunun mets?st? koskutta ja pet?j?n kuorta - tahi, jospa saisikin viel? pari kupoa ruisolkia henke? kohti, niin eih?n sit? puutteesta olisi pitkiin aikoihin puhettakaan, ja ehk?p? tuo joukkokuntakin ruoan muutteesta siksi kostuisi, jotta todellakin p??sisi johonkin ty?h?n."

Kohisevalainen lupasi em?nn?ll??n valmiiksi leivotuttaa olkileip?? niin paljon kuin heilt? itselt??n olkia suinkin liikenisi. "Ja tottahan tuota tuolla pettutaikinallakin nyt tullette toimeen toistaiseksi, kun pid?tte suun s?kki? my?ten", sanoi h?n viel? pois l?htiess??n.

Luvatusta avusta kiitollisena puristi Perttu tavallista kovemmin

Kohisevalaisen k?tt? j??hyv?isiksi, ja ilosta kiiluvin silmin kuiskutti

Tuomaskin ?itins? korvaan: "?iti, kohta sin? nyt paranet, kun

Kohisevasta saadaan oikein olkileip??!"

* * * * *

Ihmeellinen vaikutus olikin Sammallammin m?kiss? olkileiv?n luullulla parannusvoimalla, jota Perttu ja Tuomas kilvan kiitteliv?t sairaille niin suureksi, ett? itsekin rupesivat lopulta asiaa todeksi uskomaan. Uskoahan sit? t?ytyikin, sill? potilaista alkoi yksi toisensa per?st? parata, vaikka muualla raivosi n?lk?kuume mit? villimmill??n niin ett? monille kymmenille kuolleille joka pyh? kirkolla hauta luettiin.

Pertun koko joukko olikin jo jalkeilla tuossa Paavalin p?iv?n aikaan. Vanhimmat ja pienimm?t, joilla ei ollut vaatteita kuin nimeksi, pysyiv?t enimm?kseen kotona, mutta muut kierteliv?t pitkin kyli? kerjuulla ja is?n pieni? puut?it? kaupalla. Annineen alkoikin jo Perttu toivoa, ett? "ehyen? t?ss? sittekin taidetaan perhe kes??n saada", mutta silloin sattui Anni saamaan - kaksoiset.

Uutta huolta tuli niist? niin is?lle kuin ?idillekin. Katvelan Matin hevoskululla k?ytti Perttu itse pieni?ns? kasteella ja pist?ytyi sill? tiell? puodissakin - pitkist? ajoista. Siell? sai h?n kuulla m?kkins? jo olevan kuulutetun huutokaupalla myyt?v?ksi. Korpelan Heikill? oli n?et vanha tuomio Pertun p??lle. Sen oli nyt Heikki h?t?p?iss??n parista jauholeivisk?st? siirt?nyt kirkonkyl?n upporikkaaksi sanotulle kauppiaalle. Sill? taas ei ollut aikaa yht??n saatavaansa odottaa, vaan t?ytyi joko paikalla saada rahat, sataviisikymment? markkaa korkoineen, tahi myytt?? m?kki, "kosk'ei kuulu muutakaan irtainta sanan sijaksi olevan."

Kyll?h?n Perttu pyysi ja rukoili armoa, mutta ei voinut rahaksi muuttua, eik? toinenkaan odottaa, kun muutoin olisi "konkurssi aivan oven edess?." Ei kelvannut edes rahan vastineeksi kauppiaalle sek??n, vaikka Perttu lopulta ilmoitti irtaimistokseen yhdeks?n lastansa ja kehoitti kauppiaan niit? omiksensa ottamaan.

"Onneksi" kuoli toki kaksoisista poika ennen m?kin myymist?. Kahdeksan pient? oli siis vain Pertulla en?? silloin j?lell?, kun h?nen t?ytyi asunnostaan avaraan maailmaan l?hte?. Apealtahan se tosin tuntui mieli omin k?sin tehdyst? kodista erotessa, mutta mink?p?s sille teki. Ei ollut edes tietoa siit?k??n, mihin p?in olisi matka ohjattava, mutta summamutikassa l?hdettiin kuitenkin kaupunkiin p?in pyrkim??n. Kuka sen tiet??, kuinka kauvas olisi jouduttukaan, jos ei Markkulassa olisi satuttu yhteen suuren ja kummallisen matkueen kanssa.

Se oli Aunukseen ty?n ja leiv?n hakuun pyrkiv? parvi. Johtajana n?ytti tuolla kirjavalla joukolla olevan Pertun vanha tuttava Mahais-Paavo. H?n kertoi Pertulle poikansa l?ydetyn syystalvella kuolleena jostakin ladosta Rautavaaran puolella, hein?tukko suussa. Nimismiehelle sanoi h?n sanoneensa suoraan, ett? poika oli kuollut n?lk??n. "Mutta mit?s ne herrat uskovat! Leikkuuttivat poikaraukan kuin henkipaton tahi muun koiran ja tuskin lienev?t uskoneet sen n?lk??n kuolleen sittenk??n, vaikka tohtori l?ysi sen suolistakin hyv?n vihkon saraheini?. - Sitte se minulle tuli se mieli, jotta pois t??lt? pit?? l?hte? edemm?ksi onneansa koettelemaan, ennenkun kaikki n?lk??n kuollaan tahi hulluiksi tullaan. Pitkin matkaa on sitten joukkoa seuraani liittynyt ja niin on tultu t?h?n asti. Parasta taitaisi olla, kun sin?kin liitt?ytyisit yhteen my?hk??n, sill? kyll? meill? on siksi ev?st?, ett? Aunukseen asti riitt??."

* * * * *

Perttu yhtyikin seuraan ja aamulla alettiin miehiss? jatkaa matkaa. Kirkas ja tyyni olikin se aamu ja ilma raitis, jona resuinen joukko per?kk?in kuin pororaito Markkulan kyl?st? matkalle l?hti kohden nousevaa aurinkoa kulkemaan. Haukunnalla seurasi joukkoa taloista n?listyneit?, pystykorvaisia koiria, joista yksi ja toinen asettui viel?, h?nt? hangessa, pitkiksi ajoiksi ulvomaan heid?n per??ns?kin.

Huurteiset mets?t kimaltelivat tuhannen tuhansissa kiiluvissa koristuksissaan ja pakkasesta paukkuvat nurkat tuntuivat ampuvan kunnialaukauksia tuon ohitse kulkevan, resuisen joukon kunniaksi. Siell? t??ll? jaksoi talvinen s?? luoda viel? jonkun punertavan ruusunkin jonkun kulkijan kalpeille kasvoille. Jokainen heist? astui ajatuksissaan ja vaitonaisena Mahais-Paavon laihan hevoskaakin per?st?, joka veti kaikista pienimpi? ja heikoimpia seurueen j?seni?. Hiljaisuutta ei taipaleella h?irinnyt muu kuin reen ratina, lumen narina anturoiden alla ja joskus Pertun pienimm?n tytt?ren itkun nirahdus. Viekin kyl?n kohdalla vasta alkoi taas koirien ilke? ulina, joka valittavana kuului virstam??ri? mets??n joukon j?lkeenkin.

Oikein tuntui mielest? rauhoittavalta, kun tuo ulvominen viimeinkin taukosi korvihin kuulumasta ja soluttiin ??net?nten ja ??ret?nten salomaiden hiljaiseen syliin. Niin kauas kuin silm? korkeimmiltakin paikoilta kantoi, ei n?kynyt muuta kuin talvipuvussaan kaikkialla upeilevaa metsien merta, mutta taulu ei silti yksitoikkoiselta tuntunut. Maanselk? monine sivuhaaroineen, kunnaineen ja kukkuloineen teki sen p?invastoin sek? vaihtelevaksi ett? vieh?tt?v?ksikin. Kuulakkaa taivasta vasten kaareilevat sel?nteet, vaarat ja harjut, siell? t??ll? laaksojen, notkojen, jokien ja j??tyneiden j?rvien katkaisemina, muodostivat n?k?alan, jolta ei p?iv?paisteessa puuttunut v?rivaihteluakaan. Ruskearunkoiset ja talvituiskujen pilkuttamat pet?j?t, lumen kattamat n?reet ja tummat, korkeat kuuset yhdess? aavemaisten, harmaiden ja hataoksaisten kuivien kelohonkien kanssa ik??nkuin antoivat eloa muutoin kuolleelle talviselle luonnolle.

Et??ll? tuolla vasemmalla pyrki pilviin mahtava Keron kukkula ja oikealla kohosi korkeuteen korpien valtias Jongunvaara, rotkoineen ja jyrkkine huippuineen. Taivaan rannalta edest? p?in h??m?itti taas korkea Niemivaara; ja tuo suuri aukko ylemp?n? pohjoiseen p?in oli varmaankin iso Valamon j?rvi.

Siihen asti oli ilma pysynyt yh?ti tyynen? ja kirkkaana, mutta ?kki? alkoi nyt tuntua k?yv?n kylm? viima. Kaukaa Ruunaan puolelta kulkee pitki?, kylmi? henk?yksi? kautta ilman. Siell? p?in rupeavat jo pilvet sakenemaan ja parissa silm?nr?p?yksess? peittyy jo Tetrivaarakin ihan vitivalkoiseen, l?pin?kym?tt?m??n vaippaan. - Jo alkaa l?hell? tiet?kin putoella puista hienoisia lumen helpeit? ja sihisten kiit?? pitkin lumikent?n pintaa kevytt? ja hienoa juoksulunta. Jopa nostaa joku py?riv? tuuliaisp?? tuota vieriv?? lumihietaa ylemm?ksikin niin, ett? silm?t ovat soeta. Vinkuen ja vihellellen hyppii hyinen ja vallaton vihuri yh? eteenp?in oksien v?liss? ja puiden latvoissa.

Kulkijat kiiruhtavat askeliansa, mutta huokaillen notkuvat jo tanakat hongatkin myrskyn voimasta ja mahtavasti kohisten kiertelev?t riehaantuneet pilvet taivaanlaella. Ennenkuin aavistaakaan osataan, ovat jo vuoret ja laaksot, mets?t ja ihmiset, taivas ja maa kiedotut keskelle mit? hurjinta lumiry?ppy?, joka yh? vain n?kyy yltyv?n, menestyksest??n kiihtyv?n ja saavan voimaa omasta innostaan. Sit? vastaan on nyt taisteltava hengen edest?. Niin sit? taistellaankin ja pannaan uhka uhkaa vastaan. Siin? koetetaan, kumpaisellako on sitke?mpi elinvoima, id?n aavikolla syntyneell? myrskyll?k? vaiko sitkeill? salolaisilla.

Masentukaa, masentukaa! ?rjyy myrsky vihaisesti, mutta eteenp?in pyrkiv?t kumminkin pienet ja suuret toisiansa tukien. Tuulen puolelta j?hmettyv?t jo heid?n repaleiset ryysyns? kiinteiksi ja j?ykiksi, kuin sotisopa. Rikkonaiset jalkineet tarttuvat kiinni kylm?st? kirveleviin varpaisiin. Jo uupuu tuossa joku poika nietokseen, ja vaarojen rotkoissa tuntuu tuisku veisaavan voiton virtt?.

- "Antti, - tuossa minun palaseni, ett? kest?isit viel? ja jaksaisit kahlata", sanoo Tuomas huohottavalle veljellens?.

- "Eteenp?in! Eteenp?in Jumalan luomat", huutaa Mahais-Paavo. "Tolkeen talojen t?ytyy olla jo jonkun nelj?nneksen p??ss?."

"Suur surkeus, ja vaivaisuus

On t??ll? murheen laaksoss'

Lyhyk?inen on meid?n menomm'

Ja kaikk' elomm', t??ll' surkiass surun alhoss",

koettaa veisata joku hoippuva naisen haamu, mutta Mahais-Paavo auttaa h?nt? eteenp?in ja koettaa viel? v?h?n sanoillaankin rohkaista. Vaiti, mutta l??h?tt?en, taluttaa Perttu vilusta v?risev?? vaimoansa, jolta juuri on ottanut pikku tyt?n omaan syliins?. Suonenvedon tapaisella kouristuksella puristaakin Anni miehens? k?tt? ja tuskin jaksaisi h?n oikeastaan en?? pystyss? pysy?, mutta hermojen pinnistys antaa h?nelle viel? v?h?sen voimaa.

Jo uupuu joukosta yksi ja toinen. Mahais-Paavon hevonen vaipuu lumeen aivan vatsaansa my?ten, mutta nyt ei ole aikaa hevosesta huolia. On lunta niin paksulta ja tihe?lt? ilmassa, ett'ei erota kukaan, tokko muita onkaan en?? liikkeell?. Silloin t?ll?in sattuu silm? johonkin tien vieress? huppuroivaan, mutta auttakoon jokainen itse?ns?. - Jo horjahti Mahais-Paavon k?sivarresta lumeen tuossa se veisaaja nainen, mutta tuskin huomaakaan Paavo en?? sit?. - "Eteenp?in, Jumalan t?hden eteenp?in", mutisee h?n, "muutoin ollaan ihan hukassa!"

Eteenp?in pyrkiikin viel? jokainen. Tuomas ja Antti ovat lev?ht?neet yhdess? ja eteenp?in taas tarpovat hekin tiet?m?tt?, miss? ovat kaikki muut. Puoliksi on jo peitt?nyt lumi tuohon er??n naisen. "Ei se toki ollut ?iti", supisee Tuomas. Tuskin sataa askelta siit? istuu tiell? Mahais-Paavo. Silm?t ovat h?nell? auki, mutta kovin elottomilta ne n?ytt?v?t h?neen kompastuneesta Antista. Leip?palakin taisi olla jo j??tynyt Paavon kouraan kiini, koska ei se siit? enn? pudonnut Antin kosketuksestakaan.

Virtana valuu hiki etumaisina kulkevien p??lt? ja hirmuinen jano alkaa vaivata heit?. Jotkut viel? kulkemaan kykenevist? sy?v?tkin sent?hden lunta, mutta se tekee suun niin karvaaksi ja j?senet niin ihmeen veltoiksi ja raukeiksi. Ep?toivo tarttuu jo useimpiin heist?. Viimeinen kerta ponnistetaan viel? liikkeelle kaikki voimat, mutta sitte herpoontuu jo sek? sielu ett? ruumis. V?linpit?m?tt?myys saa mieliss? vallan, eik? k?rsimyksen tuskaa tunneta en??. Silm?luomet k?yv?t niin raskaiksi. Uni tulee ja vuode on pehmyt - niin pehmyt ja mukava. Kylmyys, milt'ei suloisia tunteita her?tt?en, hiipii l?pi luiden ja ydinten. Hetkisen per?st? nuo laihat, sis??n painuneet posket jo turpoavat ja pullistuvat niin lihaviksi ja t?ytel?isiksi. Maailma mustuu silmiss? ja p??t? huimaapi hieman ja sitte on niin hyv? olla.

Tuomas ja Antti auttavat toisiaan yh? eteenp?in, m?ke? yl?s toista alas. Ei ole taitanut siit? en?? muita kulkeakaan, koska ei niin hiiren hyppy? en?? eroita. Jotakin tuntuu kuitenkin tulevan ihan kintereill? j?lest?. - Antti seisahtuu silm?nr?p?ykseksi ja tuntee sen olevan is?n, joka vet?? jotakin per?ss??n, mutta ei ole en?? pikku siskoa is?n syliss? - ja miss? lienee ?itik??n? Tuomas ei kuitenkaan anna Antin kaukaa seista, vaan vet?? h?nt? pois k?dest?. -"N?eth?n; is? on ihan tajutonna jo ja silm?t palavat sill? p??ss? niin oudosti. Jotakin kohmettunutta ruumista se per?ss??n laahaa. - Tule, tule!"

Matkaa jatketaan yh?, vaikka jo on tullut ihan pime?. Varmaankin on y? k?siss?. Voi, jos tohtisi lev?ht??! - Ei lev?hd? kuitenkaan Tuomas, vaikka veri polttaa h?nen suoniansa.

Viimeinkin pilkahtaa kuin tulta tuolta pikkuisen matkan p??st?. Tuntuu silt? kuin olisi siit? huudettava toisillekin, mutta Tuomaan ??ni on kuivunut kurkkuun kiinni. Tulta kohden h?n kuitenkin ymm?rt?? viel? ohjata askeleensa. Niinkuin unenn??ss? kuuluu jo korviin koirankin haukunta yli vimmaisesti vinkuvan tuulen ja pilvien valtavan sohinan.

Nyt katoo jo Tuomaalta kumminkin kaikki tajunta, mutta yh? h?n viel? pit?? vaistomaisesti kiinni veljens? k?dest?, jota paremmin vet?? kuin taluttaa kanssansa.

Mutta jos voimatkin pett?v?t, niin jo matkakin on lopussa. - Koiran tavattomasta menosta s?ik?ht?neet Tolkeelaiset ovat ker??ntyneet kartanolle ja saattavat tulijat pirttiin. Jo eteisess? sateli kuitenkin pojille sanoja ja kysymyksi? oikealta ja vasemmalta, melkein yht? tihe??n kuin ulkona lunta.

"Herra Jumala! Mit? joukkoa te oikeastaan olette? - Mist? te t?mm?isess? Herran ilmassa? - - Poika, miksi sin? et vastaa? - - Herra n?hk??n! Kuollutta ruumistahan se tuo mies per?ss??n reken? vet??. - - Ne ovat varmaan olleet paleltua tuossa n?yr?ss? ilmassa."

Pirtiss? irroittivat sitte Tolkeelaiset Annin ruumiin tajuttoman Pertun k?sist? ja veiv?t sen riiheen, kun sit? ensin olivat koettaneet turhaan henkiin virotella. Sill? aikaa olivat jo pojat nukkuneet l?mpim?ss? huoneessa, mutta Perttu istui rahilla, ??nett?m?n? tuleen tuijotellen.

Kauvan pojat nukkuivatkin ja vasta seuraavan p?iv?n iltana kykeniv?t he

Tolkeen v?elle tekem??n selv?? matkastansa Keron kankaalla, sill?

Pertulta, joka kyll? valvoi, ei en?? koskaan saatu kuulla j?rjellist?

sanaa. H?nt? oli hoidettava kuin pient? lasta ja niin oli alussa

Anttiakin vaalittava.

Sit? seuraavana p?iv?n? oli myrsky ja tuisku viimeinkin lakannut ja p?iv? paistoi kirkkaasti, niinkuin ainakin kev?inen p?iv?. Helottavan kirkkaaksi, kuin puhtaimman kateliinan, valkasi se silloin tasaisen lumipeitteen Keron kankaalla, ja muutamissa puissa kiilteliv?t j??pureet, jotka nuiveilta oksilta alas p?in riippuivat, kuni kirkkaimmat timanttikyyneleet. Kev??ll? sitte pystytettiin kankaalle kuusitoista k?mpel?n n?k?ist? puuristi?, ja siit? p?in sanotaankin sit? kangasta aina joko "N?lk?nummeksi" tahi "Kuudentoista kankaaksi."

ER?S TALVIP?IV? MERELL?.

"Eik?s se ole kovin vaivaloista ty?t? tuo talvikalastus merell??" kys?si yst?v?ni kalastaja-Matilta, jonka olimme ottaneet oppaaksemme, l?htiess?mme Suomenlahdelle talvinuotan vetoa katsomaan.

"Eih?n se taida kaikista helpoimpiakaan olla", tuumaili Matti verkalleen, ensin asiata v?h?n harkittuaan.

"Ja onhan se v?h?n vaarallistakin, jos j?? sattuisi pett?m??n?"

"Eip? se juuri milloinkaan pet?, vaan sill? on muut kujeensa, kun niin sattuu", arveli Matti. "Ja silloin sit? on henke??n kaupalla."

"Miksi ette sitte muuta mantereelle el?m??n?" puutuin min?kin puheeseen. "Siell? ei ainakaan tarvitse olla henke??n kaupalla."

Matti kyns?si korvallistaan, mutta ei vastannut sanaakaan.

"Niin, miksi ette todellakaan muuta?" toisti yst?v?nikin kysymyksen.

Matti n?ytti miettiv?n vastausta, mutta kun ei mieluistaan keksinyt, selitti h?n: "ei sit? osaa herroille sanoa, vaan ei sit? vain voi. Meri vet?? puoleensa sit? ken siihen on kerran tottunut."

Yst?v?ni pudisti ep?ilev?n? p??t?ns?, mutta kun juuri silloin laskeuduimme j??lle, loppui keskustelu siit? aineesta ja me aloimme udella paikkojen nimi? ja muuta semmoista oppaaltamme.

Hyv?? vauhtia menn? huristimme nyt pitkin er??n niemen sivua. Aamuh?m?r?ss? vilahteli ohitsemme tuon tuostakin muutamia kallioluotoja, mets?isi? saaria ja yksin?isi? kivi? vasten patoutuneita j?it?. Juuri silloin, kun h?m?r? alkoi haihtua korkeuteen ja sulautua valoon, pujahdimme me er??st? ahtaasta salmesta huurteisten puiden v?litse aavalle merelle. Maan viimeisin? rajavartioina kohotti viel? siell? t??ll? j??st? p??t??n joku yksin?inen kivij?rk?le tahi sarja pitkulaisia, lyhempi? tahi pitempi? kiviriuttoja. Vaaleasti punertavan kuun valossa h??m?tti kaukana vasemmalla yksin?isen makkatornin rohkeat piirteet ja sen juureisesta ihmisasunnosta pilkahteli aika v?liin pikkuisen valoa.

Sitte haipuivat meilt? kaikki ihmisel?m?n merkit ja raukaiseva hiljaisuus vallitsi ymp?rill?mme. J??kin rupesi k?ym??n yh? lumettomammaksi ja kirkkaammaksi. Joissakuissa r?hmyisiss? paikoissa singahteli viel? joskus hevosemme jaloista pieni? j??sirpaleita, jotka valitellen ja siristen kiiteliv?t sinne t?nne kummallekin puolellemme. Loitolla edess?mme v?ikkyv?, ilmassa liehuva utuverho katosi ??nett?m?sti silmist?mme, eik? sitte en?? ollut katseillemme mit??n erityist? kiintymiskohtaa. J?lell?mmekin sulaantuu jo rannikko saarinensa, luotoinensa, nieminens? ja notkoinensa yhdeksi matalana koukertelevaksi, siniharmaaksi ja terheniseksi uovaksi. Vaihtelevaisuuden vuoksi n?ytt?? siihen viel? kuitenkin sinne t?nne siroitellun lumivalkeita, ep?s??nn?llisi? t?pli? ja pilkkuja.

Kaikkialla muualla levi?? ymp?rillemme ter?sharmaan ja sinert?v?n v?linen yhdenjaksoinen j??kentt?, ??ret?n niinkuin avaruus itse. Kaukana, kaukana tuolla siint?v?ss? et?isyydess? haihtuu sekin kokonansa silmist?mme ja huomaamattamme vaihtuu v?risev??n valoon.

Omituinen lumous valtaa mielen. Me unhotamme kaikki, itsemmekin - kaikki paitsi tuota luonnon suunnatonta mahtavuutta. On kuin pienen?, mit?tt?m?n? pilkkuna lentelisimme kautta ??rett?m?in avaruuksien ilman muistoa, ilman toivoa, ilman tarkoitusta; ja kuitenkin tuntee sielumme t?ydellist? lepoa tai pyh?? hartautta.

"Suuri ja mahtava on todella meri - lev?tess??nkin!" puhkee viimein yst?v?ni lausumaan.

"Suuret ovat Herran ty?t! Vanhurskas ottaa niist? vaarin ja h?nell? on sula riemu niist?", liitt?? siihen Matti-kalastaja hiljaisella ??nell?.

Kuitenkaan ei ainoastaan nuoren p?iv?n loistossa lep??v? meri ja kaukana siint?v? manner n?yt? meist? majesteetillisen mahtavalta, vaan itse taivaskin tuntuu t??ll? tavallistaan paljoa korkeammalta, valtavammalta. Se laajenee t??ll?; muuntuu niin juhlalliseksi ja saavuttamattoman kaukaiseksi. Kirkkaan helakka, mutta samalla kumminkin kuin hillitty p?iv?n valo antaa omituisen, hurmaavan hohteen kaikille taivaan sinisille syvyyksille. Korkeuden juhlivassa kumussa hiljaa liitelev?in, pienoisten pilvituppujen puhtaan valkoiset syd?met ja mit? kummallisimmissa v?rivaihteluissa komeilevat reunat tarjoavat silmille ihailtavaksi mit? miellytt?vimm?n ja muotoaan alituisesti muuntelevan taulun, joka on kuni el?m?n kuva ik??n. Virkist?v?sti hivelee kasvojamme raitis, vaikka vieno ilmavirta, joka joskus kulettaa mukanaan pieni?, kimaltelevia lumihiuteita eli kypeni?kin. - Siin? virtauksessa on olemassa jotakin sinisalojemme pirte?? tuoksua muistuttavaa, jotakin sanoin selitt?m?t?nt?, k?sitt?m?t?nt? suloa, joka saattaa veren suonissa kiihke?mp??n liikuntoon. Jonkunmoinen riemastuksen tunne kulkee silloin kuohuellen pitkin hienoimpiakin hermojamme; ja kuitenkin on siihen sekoitettuna jotakin haaveilevaa, surunvoittoista kaipausta, mutta samalla tyytyv?isyytt?kin.

Maalla kukkaisketoineen, aarniomets?ll? h?m?rine salaisuuksineen on my?skin oma vieh?tyksens?, oma lumoava suloutensa. Onhan luonto siell?kin v??rent?m?t?nt?, alkuper?ist? ja juhlallista. Kuitenkin on se siell? niin perin painavaa, aina niin perin rajoitettua, vakavan synkk??, pient? tahi autiota, mutta merell? on kaikki pelkk?? valoa, puhdasta iloa ja vapautta. Salaper?isesti humiseva salo on kyll? tavallansa rauhallista, saattaapa se olla avaraakin, mutta aina se kuitenkin painaa mielen maahan. Talvinen meri on tosin eloton ja autio sekin, mutta sittekin se on kuin paratiisi viattomuuden aamupuvussa, kuin puhdas Eeva nukkuvana viattomuuden rauhallista unta, jota eiv?t el?m?n taistelut, tuskat ja synnit viel? olleet h?irinneet eiv?tk? saastuttaneet.

Kuta korkeammalle aurinko taivaan kannelle ylenee, sit? ihmeellisemm?n moninaiseksi ja ihanaksi k?ypi merenkin muoto. Valo saa yh? uusia vivahduksia aina eri suunnille ja eri matkojen p??h?n katsellessa, mutta vaikea on m??r?t?, mik? on pysyv?isen? pohjav?rin? mill?kin alalla.

Siell? t??ll? kohtaamme laajoja aloja s?rkynytt? j??t?, niinkuin kivikko-ahoja tasangoilla, mutta noissa "ruhmuissa" on vaihtelevaisuutta, on el?m??. P?iv?n s?teet ovat piilosilla tai ly?v?t muutoin leikki? kimallellen suunnattoman voiman pystyyn sys??mien j??telien sivuilla ja satas?rm?isill? reunamilla. Niit? ne maalailevat milloin kellert?v?ksi tahi punaisiksi, milloin synk?n sinisiksi, vaalean harmahtaviksi taikka hohtavan valkoisiksi, mutta ennen kaikkea kirkkaan kullan karvaisiksi. Ja v?rit vaihtuvat alinomaa liikkuessasi. On kuin meri yhdess? talvisen taivaan kanssa viett?isi jotakin hiljaista perhejuhlaa, jonka takia se on pukeutunut juhlapukuunsa. Sit? kaunistelemaan on viel? kutsuttu kaikki taivaan ja maan niin tummat kuin hele?tkin h?iveet ja v?rivivahdukset.

Jonkun ruhmun reunamalta, tuolta et??lt?, n?ytt?? hienona viivana kohoavan s?ken?iv??n ilmaan autereen tapaista, hienon hienoa sumua. Tuulen hengen raukein siivin kannattelemana leijailee se hetkisen pitkin j??kent?n v?l?hdellen l?ikehtiv?? pintaa, kunnes h?ipyy ja haihtuu n?kym?tt?miin: uppoaa valovirtoihin. Silmi? h?ik?isev? valo est?? meit? saamasta tuon sumun synnyst? selv??, vaikka suuntaammekin silm?mme sinne p?in. Sielt? kuuluu vain hiljaista, ep?selv?? sohinaa, niinkuin hyvin kauvas poistuvan soiton kuolevista s?velist?. Kalastaja-Matti lukee n?ht?v?sti silmist?mme kysymyksen: "mit? tuo ??ni tiet??", koska miettiv?isen? tuumii: "jos ei tuo ole sulan veden kuohua, niin olisi meid?n parasta l?hte? t??lt? pois jo hyv?n s??n aikana."

Heti k??ntyy kuitenkin huomiomme toisaalle, kun Matin ruskea hylekoira hy?kk?? j??t? my?ten meit? kohden sielt?, josta ?sken n?imme hienoa sumua ilmaan nousevan. Kaikenlaisilla merkeill? koettaa se n?ht?v?sti saada meit? l?htem??n sinne, mist? on tullut.

Taputellen koiraansa selitt?? Matti: "se on l?yt?nyt hylkeen rei?n, mut mit?s siit?, kun ei ole pyssy? mukana."

Me ohjaamme nyt hevosemme l?hinn? olevalle apajalle. - Vasten p?iv?? katsoessa n?ytt?v?t siell? hy?riv?t kalamiehet pienelt?, poutaisena kes?-iltana p?iv?paisteessa survovalta hyttyisparvelta. Jonkun puolisen tuntia ajettuamme olemme mekin nuottamiesten luona, jotka meist? v?litt?m?tt? jatkavat ty?t??n. - Noin kilometrin pituiselle, soikulaiselle alalle on siin? hakattu j??h?n avanto avannon viereen aina jonkun sylen p??h?n toisesta. Pitk?n pitkill? hoikilla riu'uilla uitetaan verkot avannosta avantoon. Tuossa toimessa puuhaa puoliv?liin toistakymment? henke?, joiden j??hileiss? olevat kangistuneet vaatteet kahahtelevat niin omituisesti heid?n v?h?nkin liikkuessaan. Pari laihaa hevosluuskaa seista kytr?tt?? riisuttuina niinimatoista j??lle pystytetyn suojuksen takana. Mielihalulla n?kyv?t ne pureksivan sarojen sekaista hein?? sill? v?lin kuin kalamiesten koira ahkerasti h??rii kuokkavieraiksi saapuneiden varisten karkoittamispuuhissa, ensin v?h?n meit? haukuttuaan.

"K?yv?tk? t??ll? naisetkin talvinuotalla, koska tuolla loitompana on ainakin yksi joukossa?" kysyy yst?v?ni Matilta.

"Se on luotsin Tilda, kun niill? on apajassa kaksi mies-osaa, mut ei ole kuin yksi mies", selitt?? Matti.

Viimein on nuotta potkettu, k?ydet j?rjestyksess? ja veto alkaa. Se n?ytt?? kysyv?n voimia, mutta reipasta ja voimakasta on nuottav?kikin.

"Tarttuu kiinni", huudetaan toiselta sivulta jostakin paikasta.

Muutamia miehi? juoksee heti ketter?sti sinne. Mekin seuraamme heit? ja joudumme siten Tildan viereen. Kova on ty?, ennenkuin kuuluu huuto: "irti on - vet?k??! Vet?k??, niinkuin is?nne ennen veti."

Miehet pyyhkiv?t hike? otsaltaan ja niin tekee Tildakin. H?nen keltanen villahuivinsa on solahtanut niskalle, eik? mik??n kankea p??llysvaate est? aavistamasta tuon solakan ja sopusuhtaisen vartalon sulavan s??nn?llisi? piirteit?. Mustat hiukset muistuttavat harvaan lainehtivaa syksyist? merta, s??nn?lliset kasvot punottavat ponnistuksesta ja syv?t, tummat silm?t katselevat s?ihkyvin?, mutta tyynesti meit?. Hekkumallisten huulten ymp?rille n?ytt?? veitikkamaisesti ilkkuva, vaikka kuitenkin yst?v?llinen hymyily unohtuneen v?ikkym??n. Koko olennosta henkii luonnollista, itsetiedotonta suloutta, joka her?tt?? kaikissa ehdotonta ihailua.

"Dulcis virgo Maria, madonna venerabilis", siteeraan min? Notkeria, kuiskaamalla yst?v?ni korvaan tuon fraasin.

"Sanoisit mieluummin Kleopatra, tahi paratiisin mustasilm?inen houri", mutisee h?n silmi??n tyt?st? pois k??nt?m?tt?. "Sellaisena mahtoi synti l?hesty? sit?, jonka se ensiksi kahleisinsa kietoi", lis?? h?n viel? piiraman verran vaiettuaan.

Yh? kest?? j??ll? raskasta, m?rk?? ty?t?. Pitk?siimalla erotan tuonnempana useampiakin nuottueita ja esit?n yst?v?lleni, ett? l?htisimme niit?kin katsomaan. Tildan kauneuden tenho on h?net kuitenkin vallannut niin, ett'en saa h?nt? mihink??n tyt?n l?heisyydelt?. Kuin unissaan vastailee h?n vain kysymyksiini ja esityksiini, yh? ahmien Tildaa silmill??n.

Viimeinkin alkaa havasverkoissa tihe?mmin v?l?hdell? hopealle v?lkkyvi? hailia. Kohta on nuotan per?kin ylh??ll? ja ylt'ymp?rins? hyppii p?iv?paisteessa kaloja, kuin sinne t?nne kimpoilevia, kimaltelevia hopeasuikaleita. - Saalista pyydyksest? irrottaessa ja nuottaa j?rjestelless? uutta vetoa varten on taivaalle alkanut kokoontua pilvi? ja ilmakin umeta. Joku huomaa sattumalta pienen j??palasen py?riv?n yhdess? kohden keskell? nosto-avantoa. Kaikki hy?kk??v?t sen kuultuaan avannoille. Aivan oikein - vesi py?rii h?r?n silmiss? joka ainoassa avannossa.

"Herra armahtakoon! J?? k?y", huudahtaa Tilda.

Yst?v?ni lohduttelee h?nt? sill?, ett? se on mahdotonta, koska ei pitk?siimallakaan erota sulaa vett? mill??n suunnalla.

"Lautta voi olla satoja virstoja pitk?", vastaa Tilda siihen.

Mattikin on tuossa tuokiossa pist?nyt hevosemme aisoihin ja ymp?rill?mme ?kki? syntyneest? h?lin?st? ja kiireest? huomaamme mekin vaaran olevan l?hell?. Taivas onkin jo ihan mustana kohisevista pilvist? ja lunta alkaa tuiskuta ilman t?ydelt? niin, ett? vain muutaman sylen en?? eteens? n?kee. Maihin tulee kiire kaikilla.

"Tilda, tule meid?n rekeemme", huudahtaa yst?v?ni. "Meill? on parempi hevonen. Ehk? ehdimme pakoon kovan ilman alta."

Empim?tt? hyp?ht??kin tytt? kuskipenkille Matin rinnalle ja me alamme kiit?? hyv?? vauhtia mantereelle p?in. - Yh? pime?mm?ksi k?y ilma ja yh? vimmatummin pieks?? kostea lumi vasten kasvojamme. Tuuli ulvoo korkeuksissa ja sen raivoisat puuskat ovat tukahduttaa hengityksemmekin. Toiset kaikki ovat yks'kaks j??neet meist? j?lelle tiet?m?tt?miin. - Meist? tuntuu kuin pohjaton lumimeri hurjasti hy?kyviss? laineissa tulvisi korkeudesta p??llemme ja me, ep?toivon vimmalla, uisimme sen raivoavissa py?rteiss?. Emme tied? miss? olemmekaan, emmek? minne p?in menemme. Tyynen? kuitenkin istuu Matti yh? ajajan paikalla.

?kki? kuuluu edelt?mme hirvitt?v?? jyry?, ryskett? ja pauketta. J?? t?risee tuntuvasti allamme ja ilmassakin k?y vavahtava liike. Silm?nr?p?ykseksi seuraa sitte, aivan odottamatta, kolkko haudan hiljaisuus tuossa pimeydess?. Sen kest?ess? kammottava kauhu valtaa mielen ja veri on hyyty? liikkumattomaksi syd?meen. Hevonen ei tahdo en?? menn? askeltakaan eteenp?in, vaan pakottamalla saadaan se viel? juoksuun. Syntyy taas uutta kohinaa, uutta ryskett?, joka v?hitellen taltuu.

"Nyt se on irti meid?n puolelta", ??nt?? Tilda huoaten.

"Mik? on irti?"

"J?? ... Suomenkin puolelta", vastaa Matti tyynesti, mutta yh? eteenp?in rienn?mme me silt?.

V?hitellen harvenee lumen tulo harvenemistaan ja ilma alkaa ylet?. Myrsky tyrtyy viimeinkin rajuimmasta raivostaan. Jo tuikahtaa joku t?ht?nenkin pilvien raosta. On siis jo ilta k?siss? ja me olemme tuntikausia harhailleet rajattomalla j??ll?. Tuolta siint?? jo edest?mme jotakin korkeata ja tummaa, varmaankin maata. Mutta samalla kuuluu taas korviimme outoa ??nt?.

"Mit? se on tuo?" kys?semme yhteen ??neen yst?v?ni ja min?.

"Laineiden loisketta", vastaa Matti hitaasti.

Tuokioisen kuluttua olemmekin jo saapuneet j??n reunalle. Kuu kohoaa takanamme ja kalpeilla s?teill??n valaisee edess?mme vy?ryvi?, vaahtoilevia, ruskeita laineita. Ehk? olemme nyt l?hemp?n? vaaraa kuin koskaan ennen, mutta maan n?keminen kuitenkin tuntuu niin turvalliselta. Helpotuksen huokaus kohoaa rinnasta, mutta arvelevaisena kynsii Matti korvallistaan. H?n ja Tilda nousevat reest? ja t?hystelev?t tarkasti joka suunnalle. Viimeinkin sanoo Matti: "tuolla on varmaankin Pitk?niemi."

Me olemme sill? aikaa reess? ihmetelleet, miksi ranta n?ytt?? aina liikkuvan, vaikka olemme seisoneet yhdess? kohden pitk?n aikaa, mutta nyt ei ole halua, ei aikaa kyselyihin, eik? vastauksiinkaan.

Nopeasti k??nt?? Matti hevosen it??np?in ja alkaa ajaa pitkin j??n reunaa it?? kohti. Tuntuu v?h?n kammottavalta tuo kulku niin l?hell? kuun valossa l?ikkyvi? laineita, jotka j??lle loiskimalla n?ytt?v?t tavottelevan meit? niell?kseen. Matti ei vain n?yt? vett? pelk??v?n, eik? Tildakaan kadota malttiaan. Pari tuhatta sylt? ajettuamme olemme viimeinkin niemen k?ren kohdalla, mutta siit? erottaa meit? viel? leve? kaistale selv?? vett?. Siin? on kuitenkin sula vesi kapeimmillaan.

"Pidet??n nyt vain huolta siit?, ett? aina pysymme t?m?n niemen nen?n kohdalla", sanoo Matti. "J?? k?y l?nteen ja kun me kuljemme it??n, niin t?ytyy sielt? joskus tulla joku kieleke, joka tarttuu niemeen, - ja silloin olemme pelastetut."

Me nousemme k?velem??n kaikki, mutta tuntuu aivan uskomattoman oudolta tuo, kun niemen k?rki aina pysyy kohdallamme, vaikka me jokainen astumme rivakasti ja taukoamatta eteen p?in. Yst?v?ni ei tahdo k?sitt?? tuota lainkaan, mutta viimein saamme h?nellekin selv?ksi vauhtimme vastaiseen suuntaan olevan saman, jolla merivirta vie j??t? toisaanne.

"Siis t?ss? on viel?kin pelastuksen toivo", sanoo h?n Tildalle, "vaikka min? jo luulin saavani kuolla teid?n kauniissa seurassanne. Ja mielell?ni olisin kuollutkin."

Tytt? joko ei ymm?rr? tahi ei ole ymm?rt?vin??n tuota paksua kohteliaisuutta. H?n naurahtaa vain ja lis?? sitte vakavasti: "te olette merkitty, herra."

"Miten merkitty; ja mihin?"

"Se, joka laskee leikki? kuoleman kanssa, on aina kuolemalle merkitty", p??tt?? tytt?.

Mattikin pudistelee tyytym?tt?m?n? p??t??n. H?nkin n?ytt?? yhtyv?n Tildan uskoon. - Sill? v?lin on alkanut luoksemme ker??nty? j??lt? muitakin ihmisi?. Yst?v?ni on kuitenkin jotenkuten j??nyt meist? toisista jonkun sylen j?lelle, kun yht'?kki? kuuluu huuto: "lautta jakaantuu! Kiiruhtakaa! Se s?rkyy!"

Se vaikuttaa meihin kuin s?hk?kipin?. Kaikki hypp??mme eteenp?in kuin kuoleman ajamina, ajattelematta yht??n toisiamme. Kuuluu roisketta ja sihin??. Pitk?, soikea j??joukko on eronnut meid?n suuresta lautastamme ja l?htee kiivaasti kulkemaan.

"Yksi mies j?i, yksi mies j?i!" huutaa joku joukosta.

K??nnyn silm??m??n taakseni ja huomaan yst?v?ni jo et??ll? meist?. Kaikki mustenee silmiss?ni, mutta kuitenkin kuulen, kuinka Matti huutaa: "pysytteleik?? keskell?, jos lautta on pieni! Muutoin - Jumala armahtakoon sielu parkaanne!"

Ei kuulu vastausta, mutta yht'?kki? alkaa taas takaamme kuulua jys?hdyksi? ja r?iskett?. Varmaankin on yst?v?ni lautta tavannut niin suuren kiven, jota se ei jaksa mukaansa temmata. Minua pudistuttaa, mutta en voi k??nt?? silmi?ni pois lautasta, jolla yst?v?ni kulkee tuntematonta kohtaloansa kohden.

Joku huutaa taas iloisesti: "se k??ntyy rantaan p?in!"

"Se k??ntyy, se k??ntyy", kertovat useat ??net. Minusta n?ytt?? silt? kuin yst?v?ni haamu n?kyisi nyt ?skeist? selvemmin. Kuluu joku silm?nr?p?ys ja selv?sti n?en yst?v?ni lautan jo muuttaneen v?h?n alkuper?ist? suuntaansa. - Viel? puolisen, tai korkeintaan kokonaisen minuutin kuluttua paiskautuu tuo meid?n lauttamme tyt?r meit? kohti, mutta rantapuolelta ja peitt?? liittymiskohdan silm?nr?p?ykseksi hienoon j??sateeseen.

"Joka kynsi varoillaan!" kiljasee silloin Matti. "Jos sen toinen ??ri k??ntyy niemen sivuun, niin silloin jokainen yli kuin yksi mies!"

Hetkinen kiihkoisata odotusta viel?. Tuo hetki tuntuu minusta tavattoman pitk?lt?. Ja viel? osaltaan lis?? ik?vyytt? kuun peittyminen pilven taakse. Vihdoin viimeinkin kuuluu j??lautta raaputtavan niemen rantakivi? vasten. Se oli siis k??ntynyt, niinkuin Matti oli ennustanutkin. Ilman k?skem?tt? hy?kk?si nyt koko joukko kirjavassa sekamelskassa horjumattomalle maapohjalle. Pian olikin j?ist? siltaa my?ten kulettu tuo meit? tuntikausia seisottanut, lyhyt taival. Kuukin n?ki taas hyv?ksi valaista kulkuamme raivaamattomassa mets?ss?, mutta kaukaa merelt? kuului yh? j?iden liikkumisen valtavaa kohinaa ja railoissa katselivat vilkkuvat t?hdet kuviansa, kunnes yltyv? pakkanen taas rauhoitti oikullisen meren - toistaiseksi.

"Viel?k? tekee mielesi merelle?" kys?sen yst?v?lt?ni.

"Kyll? se vet?? puoleensa, kun ken siihen kerran tottuu", vastasi h?n lempe?sti silm?illen Tildaa.

SUOMENLAHTI.

Suomenlahti on ihmeellisin kaikista maailman merist?.

Vieraalle on se vaitelias, jokap?iv?inen vallan. Se on kokonaan itseens? sulkeentunut maailma karuine kalliorantoineen, lukemattomine luotoineen, karineen, vihert?vine vesineen ja pitkine kiviriuttoineen. Tutustupas kuitenkin tuohon salaper?iseen mereen, niin huomaat toista.

Mantereen kanssa leikki? ly?den laskee se lahdelman lahdelmansa per?st? Suomen syliin, ik??nkuin aikoisi Suomelta v?kivalloin riist?? sen, mit? maalle j?rkkym?tt?m?ll? oikeudella on tuleva. Se on kumminkin kaikki pelkk?? viatonta pilaa ja pelottelemista, sill? totuudessa tiet?? meri, ihmisi? paremmin, autuaamman olevan antaa kuin ottaa, ja sit? s??nt?? se alati noudattaakin.

Kuten sanottu, muukalaisen mielest? ei tuossa meress? ole juuri mit??n merkillist? enemp?? kuin sen saarten ja rantojen asukkaissakaan. Meri on n?et ly?nyt niihinkin oman leimansa; painanut merkkins? syksyn pitkin?, pimein? myrsky?in?; ly?nyt heihin meren vakavat tuntomerkit valoisina, kokonansa valoisina kes?isin? pyyntiviikkoina, jotka luistavat ohitse suloisina, rauhallisina, kuni lapsuuden ihanat unelmat, ja haihtuvat tavalla nuoruuden utuisten toiveiden, vieh?tt?vien haaveiluiden. Ratkeamattomin sitein on meri sitonut itseens? nuo ihmiset ja heid?n el?m?ns? k?tkyest? hamaan hautaan asti. Useinpa se korjaa pehmoiseen syliins? parhaimmat yst?v?ns?kin turvallisissa tuvissansa odottamaan ??ret?nt? iankaikkisuutta.

Tuolla keinuu avonaisessa purressansa kaukana aavalla, siint?v?ll? sel?ll? saarelainen, tyytyv?isen? toimiskellen vaimoinensa verkon nostossa. Pienen? pilkkuna pist?? toisaalta silm??n, matalikon rinnasta, toinen venhekunta. Varmaan on sekin palumassa merelt? niukkaa ravintoa kotona oleville pienokaisille. El?m?st? iloiten viereksiv?t pyylev?t hylkeen poikaset kallion letolla, mutta uskomattoman vikkel?sti pulahtavat syvyyteen, huomattuaan l?hell?ns? punaraitaisen purjeen, jonka alla tanakkarakenteinen luotsi, piippunys? vasemmassa suupieless?, menn? suiottaa ohjaamaan karien lomitse uhkeata kauppalaivaa, jonka mastojen huiput ja vimppelit kajastavat kaukaisen ja kaljun luodon takaa. Melkein musta, sakea savujuova tuolla et??ll? osottaa k?mpel?n sota-aluksen suuntaa, mutta nuo hoikat, tummat, melkein veden pinnalla v?ikkyv?t viirut tulevat torpeedopursista, jotka suhahtavat sivutsesi ennen kuin niit? oikein ehdit huomatakaan.

Silmill?ns? mittaa muutamassa purressa j?ntev?n n?k?inen mies taivaan rantaa; kohottaa sitte katseensa korkeuteen, helakasti loistaviin pilvenhattaroihin; siirt?? viimein silm?yksens? saaren rannalle ja sitte vasta alkaa askarrella pyydyksiens? kanssa, virkkamatta mit??n airoilla istuvalle tytt?rellens?. H?n on nyt varma siit?, ettei myrsky t?n??n verkkoja vie ja siksi on h?nen katseensa tasainen ja tyyni.

Sill? v?lin uurtaa tuuli ryppyj? ja syvi? vakoja h?nen p?ivettyneille poskillensa, uurtaa niit? hiljaa, mutta varmasti. Tyt?nkin silmiss? p?ilyy jo vakavamielinen syvyys, vaikka h?n on vasta siin? i?ss?, jossa mantereen lapsi ei viel? vakavia mietteit? mieti eik? murheista mit??n tied?. On kuin kuuntelisi h?n syvyyden sanoja, ulapan ??nt?. Ja syvyys kuiskaileekin kuuntelijalleen somia, joskin h?m?ri? satuja Ahtolan oloista. Meri kertoo sille ken sen kielt? tajuaa kest?vyydest? ja k?rsimyksist? semmoisista, joita ei vilkkainkaan mielikuvitus voi luoda. Autereiset ulapat uhoilevat uhraantumisista ja uroteoista, joiden rinnalla vaalenevat useimmat marmoriin kullalla uurretut muistot. Meren maininki kykeneekin kuuntelijallensa kertomaan tuhansia taruja s?rkyneist? syd?mist?, kuolon kouristuksista, tuskista, ep?toivon taisteluista ja vuosisatojen vieriess? kohotetuista, syd?nt? vihlovista valitushuudoista. Mutta kun syvyys verhoksen synkk??n vaippaansa, kun myrsky k?y ja vaahtoisat aallot vimmoissaan hyrskiv?t, niin kuullaan niiden juttelevan my?skin kummallisista konnant?ist?, julmista v??ryyden vehkeist?, teoista, jotka ovat riist?neet kansoilta oikeuden turvan, sy?sseet satoja surmaan ja tuottaneet tuhansille koskaan kuivumattomia kyyneli?.

Suomen lahti suosii aina uskollisuutta, rakastaa rehellisyytt?. Se ei suotta vaikeuta vilpit?nten matkaa, mutta vilppi ?lk??n uskaltako koskaan sen halttuun heitt?yty?, sill? v??ryytt? vihaa meri ja murskaa sen tekij?t vastustamattomin j?ttil?isvoimin. Siksip? on valokin, yksinp? et?inen aurinkokin rakastunut siihen ja lempens? l?mm?n t?ydell? hehkulla se suutelee sit?. Meri vastaa valon lempeen, l?mpenee siit? ja hymyilee sille viattomana, puhtoisena, kuni vakahinen lapsi armaalle ?idille kehdossansa. Taivaan tuikkavat t?hdet, nuo valon ikuisesti uskolliset vartijat, pit?v?t my?skin paljon Suomen lahdesta; sukeltautuvat pimein? aikoina usein sen veteenkin ajamaan syvyydest? pois pimeyden ilkeit? voimia, etteiv?t ne saa samentaa eik? h?irit? meren v?syneit?, virkistyst? ja lepoa tarvitsevia laineita, vaan ne saavat rauhassa hankkia itsellens? uutta voimaa. Paljo sit? Suomen lahti tarvitseekin, sill? niin pieni kuin se valtameriin verrattuna onkin, koettaa se parhaan tarmonsa mukaan aina t?ytt?? velvollisuutensa ja hartaasti toimia Luojan suurille ja pienille s??t?m?ss? ihmiskunnan suuressa edist?misty?ss?.

Sen takiapa taivaan valotkin vaalivat sit? ja pit?v?t siit?. Mutta pit??p? saarelainenkin merest?ns?; pit?? sanomattomasti. Ei ole sit? saaren koulusta kotiinsa palaavaa poikaa eik? tytt??, joka ei edes hetkeksi pist?ytyisi rantaan katsomaan merta, ennenkuin menee kotiin n?lk??ns? tyydytt?m??n. Ei henno aikuinenkaan koskaan omaa mertansa i?ksi heitt??, vaikka kaukamailta tulevat tuulet viekoittelevasti kertovatkin l?nnen laajaper?isest? vapaudesta ja helposta toimeentulosta ihanissa etel?maissa, joissa leip? itsest?ns? kasvaa lehteviss? puissa; joissa hurmaavan kauniit kukkaiskent?t h?ik?isev?t silm??, huumaavalla tuoksullansa alituisesti t?ytt?en helteisen ilman; joissa taivaan laki i?t kaiket kirkkaana kaareilee ja polttava p?iv?n t?hti valtameren oneimmissakin onkaloissa saattaa kalliit helmimarjat kypsym??n korallimetsist?jen simpukkakukissa. Ei, sinne ei tee saarelaisen mieli i?ksi asettumaan, sill? siell? menisi miehelt? sis?inen tarmo, kuivuisi kaikki kunto, mutta toista on t??ll? kotoisilla laineilla keikkuessa, kotoisten aihkien ikihuminata kuunnella, ja kukkivia kanervakankaita katsellessa. Ty?ll?, vaivalla ja tuskallakin t?ytyy t??ll? tosin olemistansa aina tukea, mutta ty?, tuska ja toiminta ter?st?v?t sielun tarmon ja tuottavat ruumiille rauhaisan unen. Meri ei veltolle antimiansa anna, mutta t??ll? ovatkin meri ja mies - ne molemmat - kuuliaiset k?skylle: "otsasi hiess? on sinun sy?t?v? leip??si".

Miss?p?s olisikaan ihanampi asua kuin kotikyl?ss?, jonka viereen luonto on kohottanut kalliomuurin suojaksi tuimia tuulia ja myrskyn meteli? vastaan? Miss? olisi olo onnellisempaa kuin kotituvassa, keskell? kaikessa koeteltujen kumppanien ja yst?vien? - Niin, miss? paistaisi herttaisemmin Jumalan p?iv? kuin tuolla tyynen? lep??v?ll? kotilahdella, tai miss? n?kisit luonnon sen sirommassa puvussa kuin salmella saarien v?liss?, jossa kaikki on niin hiljaista, niin juhlallista, mielt? niin hartauteen vastustamattomasti vet?v??, kun ikihongat vienosti humisevat korkeuksilla, kun kaislisto, tyytyv?isyydest? hymisten, nuokkuu matalalla rannalla tuskin tuntuvassa iltatuulessa ja koskelo poikinensa soutaa hieman v?reilev?ss? vedess?? L?yt?isitk? mist??n niin l?ikkyv?n kirkasta kultaa kuin kyljiss? noiden lipattavien laineiden, jotka soluvat pitkin merivirran pintaa tai lipuvat kukkien piiritt?mien rantakivien reunamilla? Ja miss? kimaltelisi kirkkaampia helmi? kuin lahdelman takana, tuolla v?lkkyv?ll?, sile?ll? hietikkorannalla?

Oletko my?sk??n maailmassa muualla milloinkaan n?hnyt niin hillitty?, mutta hele?t? v?rien vaihtelua kuin tuo, jonka sel?lle synnytt?v?t sinisell? taivaalla leijailevat pilvien parvet, etenkin p?iv?n painuessa levolle l?nnen laineihin? Koko avaruus on siit? ihastuksissaan. Ruusuinen hohde heiastuu vedest?, rantain vehreys on toisin paikoin tummaa, toisin paikoin taas mehev?n vihantaa, siell? t??ll? vaaleata, hopean v?rill? vaimennettua. Vakavimpienkin graniittikumpujen kasvoille kohoaa innostuksen punerrus samalla kuin matalammat kalliot pukeutuvat harmahtaviin, mutta monih?iveisiin y?pukimiinsa.

Hiljaa, n?kym?tt?, kuulumatta laskeksen laineille autereinen y?. Se, luotuaan id?n taivaalle maan varjon synnytt?m?n suuren, h?myisen kaaren, hiivii huomaamattasi esiin k?tk?ist?ns?; levit?ksen laineille joka taholla yht? tyynesti ja tasaisesti - niin hiljainen y?, ett? kuulet sen saavuttua pinnalla liipoittelevan perhosen siipien heikon suhinan; kuuletpa jyrk?nteen sein?n raossa kasvavien kallioimarteiden keskin?isen lemmen kuiskeenkin. Kohta uinahtavat kuitenkin kaikki, raukenevat vienotkin ??net ja nyt meri vain yksin huokailee. Se hengitt?? harvakseen, tyynen?, rauhallisena, niinkuin nukkuva lapsi ?itins? rinnoilla.

Saariston siimesrikkaiden metsien syliss? leikkiv?t jo, piiriss? py?rien, Y?tt?ren tummakutriset, kevytkenk?iset lapset. Hiljaa, korvin kuulumattomin askelin hipsutellen, ne hy?riv?t puiden juurilla ja rakentelevat kisailupaikoikseen lehtien ja oksien hienoista varjoista solia ja majoja niin synkki? ja pimeit?, ett? uljainkaan valon s?de ei uskalla niihin tunkeutua.

Jo kuitenkin ylenee id?n aaltojen povesta ilman kannelle veripunainen kuu. Tuossa tuokiossa on se loihtinut ulapoille yli merien ulottuvan, loistavan sillan. Jos sen valossa silm?ilet meren pintaa, niin huomaat kauttaaltansa koko merelle n?kym?tt?mien k?sien levitt?neen hienon hienoista ja sihajavista silkkilangoista kudotun tihe?n verkon. Se on olevinaan laineiden suojana myrsky? vastaan, mutta kovin on kevytt? noin ohut ja v?reilev? verkko. Kuu kiirehtii avuksi; muuttaa muotoansa; vaihtaa v?rins? ja koettaa, valamalla alas kultiansa, aarteidensa painolla tyynnytell? meren hienohelmaisia hemestej? ennen aikojansa her??m?st?. Et??lt? kuuluu outo hymin?, alussa vienona, sitte yh? koveten. Hemestit her??v?t. Jo kuuluu selv?sti alkavan myrskyn etusoitto; liikett? ilmestyy meren pinnalle. Karkaa jo uni ankaroiden aallottarienkin silmist? ja soiton yh? yltyess? hypp??v?t hekin hemestien sekaan ja k?yv?t hurjaan karkeloon kesken?ns?. Myrskyn ukset ovat jo avatut. Pakoon pyrkiv?t sen edest? l?nnen sakeat sumuparvet. Vaalean harmaina, l?pin?kym?tt?min?, kosteina kiiruhtavat ne kaikkialle ja peitt?v?t kaikki pimeyteen. Pohjoiskorkia ja Lounaiskorkia - Suursaaren alpit - yrittelev?t pys?hdytt?m??n sumuvuoria, mutta turhaan. Ne vy?ryv?t mist??n piittaamatta eteen p?in, yh? eteen p?in loppumatta, lakkaamatta.

Kiukuissaan viiltelev?t "korkiat" sumuvuoria, riuhtovat rikki pilvipaasia, mutta yh? yltyy sek? niiden ett? meren myll?kk?. T?ysin voimin puhaltaa jo myrsky torvihinsa. Ne kiljuvat ylh??ll?; karjuvat alhaalla rannan kallioilla; huutavat, mylviv?t merell? ja ulvovat susien tavoin vuorten vinkaloissa tai vinkuvat kivien koloissa. Salamat s?h?htelev?t pilkkomustalla taivaalla; koko ilma kajahtelee jyrin?st? kaikkialla, kiihoittaen m?yry?v?n meren raivostuneita, vaahtoharjaisia aaltoja yh? enemm?n riehumaan. Uhitellen sy?ksyv?tkin ne torvimaisina k??ryin? kallioita vasten, mutta kiukusta kihistenkin t?ytyy niiden vet??nty? kuitenkin voimattomina takaisin kosteaan kotiinsa, tahi ventona vaahtona valua rannan rotkoihin ja raueta halenneiden paasien rakoihin.

Tuolla v?l?ht?? taaskin yhten? tulena koko sen puolinen avaruus. Sen salaman valossa pilkahtaa silm?nr?p?ykseksi n?kyviin solakka, kotirakenteinen jahti. Jo sukelsi se taas yht?kki? ?rjyvien vesivuorien v?liin. Kuitenkin tarttuvat tanakkaharteiset miehet l?heisen saarikyl?n valkamassa vankkaan meripurteen. Telat vingahtavat v?h?sen ja pursi soljuu kuohuvaan veteen. Samassa on siihen hyp?nnyt muutamia reippaita, ?ljyvaatteihin puetuita miehi? ja airojen kitin?st? hankoja vasten voi arvata niiden soutavan ulos aavalle merelle. Miksi? Eih?n kuulunut mit??n h?t?laukausta, ei pienint?k??n avunpyynt??. Ei, vaan kuuluuhan kuohujen pauhu ja meren mylvint? kaikkialle.

Airot notkuvat, avonainen venhe voihkaa vastatuulessa ja pumppu k?y kaiken aikaa, kun ensin on onnellisesti p??sty ohitse aallonmurtajan. Muutamat rohkeat poikaset yritt?v?t aallonmurtajalle, n?hd?ksens? p??seek? pursi eteen p?in mahtavassa aallokossa. Heid?n t?ytyy kuitenkin pian palata, sill? ei ole nyt yritt?mist? aallonmurtajalle.

Se on valtava rakennus, tuo aallonmurtaja. Muutamien metrien korkuinen, mutta satojen pituinen valli on kudottu sementill? ja raudalla toisiinsa kiinnitetyist? kivist? sataman sivulle. Tyynell? sit? tarkastellessa, ei luulisi ikin? vallin yli pirskahtavan pisaraakaan vett? sataman sis??n, mutta myrskyn mellastaessa kierittelee meren voima siit? ylitse hyv?nkin metrin pituisia, puolen paksuisia paaden palasia, kuni villalepeit?; ja veden tyrskyt saavat usein sammumaan vallin p??ss? kolmen miehen korkeudessa palavan lyhdynkin tulen.

??nett?min? odottelevat saarelaiset, pilkkopime?ss?, rannallansa kuulumisia merelt?. Meren myrin??n sekaantuu vain silloin t?ll?in syv? huokaus, joka tuntuu kohoavan ahdistetusta rinnasta. Ja kaukana toisissa saarissa polvistuu samalla aikaa kalpea, vapiseva ?iti pienokaisten vuoteen viereen, rukoillen sanattomilla sanoilla, ett? is? olisi jo ennen myrsky? saavuttanut jonkun suojatun sataman, tahi saisi s?ilytetyksi edes henkens? rajuilman raivolta. Kalpeana on monen tytt?senkin poski ja silmiss? v?ikkyy kostea kiilto, mutta suu pysyy silti sanattomana.

Merell?k??n ei liikoja puhuta. Siell? taistellaan, tehd??n ahkerasti ty?t?. Per?npit?j?n jok'ikinen hermo, joka j?nne on pingoitettuna, kun h?n koettaa ohjata alusta ulapalle, etteiv?t vimmaiset aallot saisi sit? rantakarille sirpaleiksi sys?t?. Samalla miettii h?n sielussansa, miksi on meri h?nelle vihainen, vai onko t?m? vain varoitusta Heleenan ja Matin takia? - Pumppumies lietsoo lietsomistaan; lietsoo henkens? edest? kilpaa vinkuvan vihurin kanssa. H?n ei osaisi sanoa, onko se rankkasateena taukoamatta sis??n p?rskyv?? merivett? vaiko h?nen omaa hike?ns? tuo katkera neste, joka sokaisee h?nelt? silm?t, kirvelee sek? suussa ett? sieramissa ja kylmin? virtoina valuu pitkin jokaista j?sent?.

Paukaus kuuluu yli myrskyn metelin ja meren ulvovan ??nen. Se oli viimeinen purje, joka maston kappaleen kanssa k?ysineen nyt meni kaiken maailman tiet?. - "Nyt ollaan hukassa", p??tt?? per?mies, mutta ei toki ajatustansa pue sanoiksi. Itse aluskin jo vapisee kauhusta. Sen laudat natisevat. Kuuluu rusketta rungosta ja katkenneiden k?ysien p??t pieks?v?t armottomasti milloin aluksen laitoja, milloin merta, milloin miehi?. Nyt kysytt?isiin kest?vyytt?, mutta jo alkavat ihmisvoimat v?sy?. K?det herpaantuvat, silm?t tuijottavat jo tajuttomasti synkeyteen, syd?n kutistuu kokoon, mutta vinhemmin vihelt?? myrsky, aluksen tuskissaan heitteleht?ess? laidalta laidalle ja h?rppiess? yh? enemm?n vett? sis??ns?.

Mik?s se oli?... Nyt se kuului taas... Tohtisikohan t?ss? viel?kin toivoa?... Ei virka miehist? kukaan mit??n, vaan silm?t el?v?t ja jokainen koettaa kuunnella, keskell? ty?t??n, kuuluisiko viel?kin ?skeist? ??nt?.

"Miehet! Yritet??n viel?, vaikka viimeinen kerta", kajahtaa myrskyss? nuorukaisen ??ni. K?det ovat kaikilla turvoksissa ty?st?, mutta velvollisuuden tunnosta ponnistetaan viel? v?syneit?, vilusta jo kangistuvia raajoja, joskin miltei vallan toivotta.

"Halloo! T??ll? ollaan!"

Kaikki jahdin miehet parkaisevat yhteen ??neen nuo sanat, ja uskomattomilla ponnistuksilla saadaan samassa aluskin k??nnetyksi. Saaresta saapuneiden pursi jys?ht?? jo jahdin laitaa vasten. Uudet, uupumattomat miehet tarttuvat nyt ty?h?n. Ei aluksen oma miehist? kykene en?? ty?n kulkua katsomaankaan. V?synein?, voimattomina lyyhistyv?t he mik? mihinkin nurkkaan, mutta laulaen voiton virtt? puskevat nyt meren vallattomat tytt?ret rutisevaa alusta saaren suojaiseen satamaan.

Rannalla ojentuu kymmenitt?in k?si? pelastuneita auttamaan, ja molemmin puolin tukien, talutellen, saatetaan nuo n??ntyneet miehet katon alle, l?mp?isten seinien suojiin. Ei kysy kenk??n heilt?: ket? olette ja mist?, mutta kaikki ovat alttiina heit? palvelemaan. Itsest??n, kenenk??n kehoittamatta, siirtyiv?t i?n ja taudin k?yrist?m?t vanhukset sijoiltansa roihuavan uunitulen edest?, tehden vieraille tilaa, ja j?tt?v?tp? vuoteensakin vieraiden varalle. H??r?illen sinne t?nne kantavat lapset heille kuivia pukuja ja naiset kaivelevat k?tk?ist?ns? jotakin juhlaa varten s??st??n pannut herkkupalaset. Onhan nytkin juhla ... ja ponnistustensa perist? tarvitsevat v?syneet vieraat maukkaampaa ravintoa kuin tuota tavallista ... suolaisia hailia ja kuivaa, pahalle hajahtelevaa hylkeen lihaa.

Niin, saaressa on juhla ... ihmisyyden suuri juhla, jota vaatimattomasti ja hiljaisuudessa viett?? k?rsimyksiss? karaistu, ty?ss? ja el?m?n tuiskuissa suureksi syd?mess?, pieneksi puheissa kasvanut suku. Taivaan enkelitkin ottavat tuohon juhlaan osaa ja siksip? pyh?, hiljainen hartaus tuntuu t?ytt?v?nkin sek? syd?met ett? koko huoneen.

Viimein, aamun et??ll? sarastaessa, saapuvat nuoretkin sis??n, sill? nyt on lastikin turvassa ranta-aitoissa ja itse alus lep?? taisteluistaan vahvasti ankkuroituna satamassa. Sen toverit n?ytt?v?t vartioivan sen lepoa, toisinaan kuitenkin sille hieman kumartaen, sill? nekin kykenev?t kuntoa kunnioittamaan.

Huomenna on jo meri melkein hiljaa. Sen tyrskyt ovat tauonneet myrskyn menty?. Ainoastaan "kuolleet laineet" en?? liikkuvat kaukana sel?ll? poimutellen paikoilleen rantamille sitkistynytt?, kellahtavaa vaahtoa ja reunustellen, kruunaellen raukenevaa merta ruskeilla merenhauraseppeleill?.

"Olipa hyv?, ett? saivat meid?n miehet lastinkin pelastetuksi, vaikka v?h?n kastuneena", tuumailee toimessaan noin kymmenvuotinen poika tovereillensa, ketter?sti kuni orava juostessaan pitkin pelastetun jahdin parraspuita.

"Hyv? oli", vastaa toinen, kiivetess??n pollaria my?ten jahdin kannelle.

"Se kuuluu olevankin hyvin kallis lasti", tiet?? kolmas toveri poikain haapion per?st?, odotellessaan k?rsiv?llisesti, kunnes toverit saisivat haapion pestin johonkin kiinni solmituksi.

"Kas, kun t?ss? ei ole mit??n pinttaa", sanoo pienin pojista.

"Jahdissa pinttaa", lausuu toinen poika ylenkatseellisesti.

Mustin kanssa kala-aitan eteen j??nyt pieni paitaressu katselee kaihoavin silmin suurempia kumppaneita. Hekin molemmat olisivat niin mielell??n menneet mukaan, mutta eiv?t ottaneet, eik? ?itik??n oikein luvannut.

"?iti, mit?h?n siin? oli lastina? Olikohan tuo kultaa?" kys?see viimein paitaressu ?idilt??n, joka levittelee vapeille kuivamaan vierasten viel? m?rki? vaatteita.

"Ei", sanoo ?iti yksikantaan, mutta ajattelee itsekseen: "olipa se kalliimpaakin kuin kulta. Seh?n on kokonaisen pitk?n vuoden vaaroilla, ty?ll? ja hiell? vaihdettu monen perheen leip?... Varmaankin ovat niiden kotilaiset viime y?n? hartaasti rukoilleet ... ja Jumala on aina armollinen... H?n armahtaa pelk??v?isi?ns?."

Aluksensa vaurioita tutkimaan saapuu viimein jahdin omakin v?est?. Katsellaan siin? kaikki paikat, koetellaan, keskustellaan ja ryhdyt??n lopuksi ty?h?n. Per?mies istahtaa hetkeksi kajuutan katolle ja vaipuu mietteihins?. Kauas, kauas rannattomalle ulapalle n?ytt?v?t t?hyst?v?n silm?t, mutta niiss? kuitenkin kuvautuu yht'aikaa sek? lempeys ett? p??tt?v? uljuus. T?hystelev?? katsetta ei voi seurata kukaan, mutta tarkemmin katsottaessa osottaa kasvojen ilme jotakin sis?llisen taistelun tapaista, joskin hillitty?. Viimeinkin poistuvat kasvoilta h?m?r?t pilvet ja koko muoto juurikuin kirkastuu.

"Matti, kyll? t?st? viel? saat kalun", lausuu per?mies tyynell?, ihan luonnollisella ??nell? er??lle irvist?v??n saumaan tervaa ja tappuroita ahkerasti tilkkiv?lle nuorelle miehelle. "Mutta muista olla aina varovainen, sill? ei t?m? asu en?? toiste viime ?ist? leikki? kest?, eik? minulla nyt ole varoja sinulle uutta hommata."

Matti s?ik?ht??, herke?? ty?st??n, k??ntyy per?mieheen p?in, mutta ei virka mit??n.

"Niin, niin ... ole vain aina varovainen ... varsinkin kun se Heleenakin on aivan lapsesta asti ollut niin arka. Lienee eukko kotona liiaksi hemmoitellut; en tied? sit?, mutta arka se vain on. Tuskin voisi meri Heleenassa parantaa sit?, mit? rikkoisi, jos se sinut saaliiksensa saisi."

"Kyll? min? koetan olla ... is?nt?", sopertelee h?mm?stynyt Matti vastaukseksi. H?nen kiitollinen silm?yksens? osottaakin, sanoja selvemmin, ett? h?n aikoo lupauksensa pit??kin.

Ty? sujuu nyt Matilta, jos muiltakin, eritt?in vilkkaasti. Muutamain p?ivien per?st? onkin jo aluksessa kaikki jommoisessakin kunnossa. Kitisten nousee ankkuri nousemistaan; lainatut purjeet alkavat pullistua kohtuullisessa tuulessa, ja jahti k??ntyy jo verkalleen. Pari pient? "luovia" sataman suulla ja sitte uiskentelee jo uljas alus ulapalla keinuen ja keikahdellen, kuni kes?inen sorsa ruohokossa. Kaukaa ulkoa tulevat loiskivat laineet, niinkuin valkoinen joutsenparvi tervehtim??n aukeille ulapoille taaskin saapunutta tuttuansa. Alati uutta lauluansa laulaen kuljettaa Suomenlahti taas kynt?j??ns?, iloissaan sit? hypitellen aallon harjalta toiselle. Veden kohina kokan edess? on tasaista ja se vaikuttaa niin tyynnytt?v?sti kiihtyneesenkin mieleen.

Matinkin mielest? on jo raitis merituuli huuhdellut pois kaikki huolet ja murheet. Kirkas on nuorukaisen katse ja hymy v?ikkyy h?nen huulillaan, ajatellessaan: "mit?h?n se Heleena olisi sanonut, jos olisi sen keskustelun kuullut?... Tarkka se on silm? vanhalla miehell?... Jokohan tuo on kauankin ollut asian perill?? Vai olisikohan Heleena?... Eih?n se Heleena miten olisi uskaltanut... Ja viel? is?llens?, kun en min?k??n..."

Vakavasti pitelee viel? vanha per?mies per?simen vartta, ajatellen omia ajatuksiaan sek? itsest??n ett? merest?. Vaikealta se tuntuu sanoa Suomenlahdelle j??hyv?isi? sen, joka on vuosikymmeni? joka p?iv? sen kanssa seurustellut. Tuntuu niin oudolta tuossa rinnan alla, mutta nyt ne ovat hyv?stit heitett?v?t.

Ihmek?s se olikaan, jos eron aika tuntuikin h?nest? ik?v?lt?. Olihan h?n, jos kukaan, tuttu Suomenlahden kanssa. H?nh?n oli sen n?hnyt sek? myrskyss? ett? tyyness?: niin hyvin silloin, kun aurinko majesteetillisena kohoaa et?iselt? taivaan rannalta, kuin silloinkin, koska se kylpee meren viileiss?, hohtavissa laineissa, ja silloinkin, kun y? vet?? vaalean, hopeisen auerverhon p?iv?n s?teiden eteen. Ja kuitenkin on Suomenlahti ollut h?nelle aina uusi, sill? seh?n ei koskaan esiinny kahdesti aivan samassa puvussa. H?nh?n ymm?rt?? niin hyvin meren kielen; tajuaa sen hiljaisimmankin kuiskeen ja k?sitt?? niin hyvin sen laineiden laulut, jotka milloin vienona hymin?n? milloin taivaita t?risytt?vin? julistavat kuolevaisille Kaikkivaltiaan vastustamatonta oikeutta ja voimaa.

Ja nytk? t?ytyy h?nen todella merest? erota?... Ei, tuhannesti ei! Voihan vanhuskin viel? haapiossaan salmia soudella. Saattaahan h?n edes istua kauniina p?iv?n? rannan kivell? katselemassa meren l?ikkyv?t? pintaa. Ja merih?n se viimein saarelaiselle - h?nellekin - laulaa viimeisen tuutulaulun, kun joutuu avaralle i?isyyden merelle l?htemisaika. Se laulu se antaakin v?syneelle nukkujalle rauhaisan unen ja tuo tullessaan tyynen sataman, vaikka sen s?velien kumppanina kulkeekin kalpea kuolo. - Hauskapa onkin el?m?st? erota meren s?velten saattamana, saapukootpa nuo s?velet sitte joko hiljaisina, syvist? piilopaikoista hiipivin? huokauksina, tahi tulkootpa ne vaikka kuohuvien koskien valtavana kohinana. Aina niit? ??ni? vain mielell??n kuulevat kaikki, sill? ne sopivat kaikille. Neh?n ovat kootutkin iloista ja suruista, taisteluista ja levosta, ja laineet ly?v?t tahtia meren s?velten soinnulle iloisina, el?vin? ... varmoina el?m?n voitosta kuoleman ylitse.

"Pitk? on matka majakalle, aallot ankarat v?lill?", hyr?ilee Matti kokkapuolella.

"Viel?k?s mit?", lausuu per?npit?j?, "varsinkaan nyt, kun meri on noin kaunis ja tuulta juuri parahiksi."

"Kaunis on! mutta milloinkapas se Suomenlahti ruma lieneek??n", arvelee pumppumies, kiinnitt?ess??n alapurjeen "koulia".

Sill? v?lin on Mattikin muuttanut laulua ja hyr?ilee nyt:

"Lyhyt on matka kullan luokse, vaikkakin aallot pauhaa; sinne pursi punainen juokse, siell' on sullekin rauhaa!"

"Jo n?kyy kotimajakka", huudahtaa pumppumies v?h?n ajan takaa.

"N?kyyh?n tuo jo kyll?kin", sanoo per?mies. "Ja naisia on rannalla jo vastassa."

"On", my?nt?? Matti. "Heleenakin n?kyy olevan. Min? tunnen h?net valkoisesta huivistaan."

PETRI.

Luokalla vallitsi hiljaisuus, niinkuin ainakin opettajaa odottaessa. Vallattomimmat ja laiskimmat pojista silm?iliv?t viel? h?t?isesti viimeisen kerran l?ksyj?ns?, mutta ahkerat ja siivot pojat tuntuivat tyynesti keskustelevan kohdakkoin toivossa olevasta luistinluvasta ja l?hiseutujen j??suhteista. Vikke Nenonen taas istui pulpetilla, selin kateederiin, ja koetteli jos jollakin tavalla viekotella Jussi Alaista kanssansa sormikoukun vetoon. Silm?nr?p?yksess? h?n kuitenkin lenn?hti siit? paikoilleen, sill? joku kuului rapuuttavan oven lukkoa. Useimmat muistakin pojista hyp?htiv?t silloin seisalleen ja sitte kuului muutamia pulpetin kansien loksahduksia, kun pojat heitteliv?t kirjojansa niiden laatikoihin.

Ovi aukenikin kohta ja, odotetun opettajan asemasta, ilmestyi luokalle ihan ventovieras olento. Se n?kyi olevan l?hes aikamieheksi saapa nuorukainen harmaassa ja kasvamisen varalta tehdyss? sarkapuvussa. Vaalean, aivan sile?ksi su'itun tukan ymp?r?im?n ja matalan otsan alla laukuili kaksi ?lytt?m?n n?k?ist? ja raukeaa lampaan silm??, jotka hieman pelkurimaisesti t?hyiliv?t ymp?ri huonetta. ??nett?min? katsoa tuijottivat pojat tuokioisen tuota outoa ilmi??, joka h?mill??n n?ytti silmill??n hakevan ovensuun puolelta itselleen jotakin istuinpaikkaa.

Kun ei vieras itsest??n tuntunut aikovan asiaansa ilmaista, kys?si h?nelt? viimein luokan ensimm?inen mies eli priimus kohteliaalla ??nell?: "mit?s teill? olisi ollut asiaa?"

"Meill?k??" murahti vieras hieman punastuen ja ymp?rilleen katsellen. "My? tuota - - hm - - my? tuota - - tultiin kysym??n, jotta t?m?k? se on se kolomas luokka?"

"Kolmas luokkahan t?m? on", vastasi priimus.

"No mihink?h?n te?ll? sit? min? saisin istuutua?"

Nokkelana kuin orava kiepsahti Vikke Nenonen vieraan luo. "Terve mieheen" sanoen paiskasi h?n vieraalle k?tt? ja alkaen h?nt? vet?? retuuttaa kateederiin p?in selitteli hyvin toimessaan: "t?nneh?n ne ovat sinulle, kellon alle, paikan varustaneet."

"El? hiijjess?! Enh?n min? miten noin korreelle tuolille suata - -"

"Mutta n?eth?n sen hyv? ihminen itsekin, ett? ei t?nne en?? muuanne sovi", toimitti Vikke.

"No, eip? toellakaak taija muuannekaak ennee soppiik", tuumaili vieras luokan hiljaa nauraa hihitelless? ja tyrsk?ess?. "Vuan annahhan minun tok ensin tervehtiik nuitaak toisii poikii."

Niin sanoen tempasi uusi tulokas k?tens? pois Viken kourasta ja alkoi kiert?? luokkaa, jokaista k?tellen vuoronsa mukaan ja nimi? kysellen.

Hiljaisuus oli nyt luokalta kokonaan pois paennut. R?histen koettelivat kaikki pojat kesken?ns? kilpailla, kuka sukkelimman kompasanan tahi koukukkaimman kysymyksen osaisi vastatulleelle heitt??. Mit??n pahaa aavistamatta koettelikin h?n parhaansa mukaan tuossa r?hin?ss? tehd? selkoa sek? itsest??n ett? suhteistaan. K?rsiv?llisesti kertoi h?n yhdelle olevansa perint?talon poika sielt? ja sielt?, ja toimitti toiselle, ett? h?nen takkinsa ei ollut teetetty h?nen is?lleen, vaan h?nelle itselleen sen r??t?li Matti oli ommellut. Jollekulle t?ytyi h?nen my?s selitt??, ett? h?n ei ollenkaan aikonut tukkiherraksi tulla, vaan h?net oli l?hetetty t?nne kouluun, ett? h?n sill? tavoin voisi kerran p??st? kotikappeliinsa pastoriksi, kun sinne ei kuitenkaan kukaan muu hakenut.

Alaista n?ytti lopulta rupeavan tuo poikaparka v?h?n s??litt?m??n ja h?n asettui ik??nkuin sen suojelijaksi. Is?llisesti k?ski h?n uuden tulokkaan kaikista ensiksi vet?isem??n housujensa lahkeet lapikaskenk?ins? varsien p??lle, ett? h?n n?ytt?isi "v?h?n ihmism?isemm?lt?. ?l?k? sitte en?? milloinkaan laita tukkaasi tuolla tavoin. Koulupoika ei saa olla kuin mik?kin nuoltu vasikka."

"Muttapa kun tuolla pihalla ja katuloilla on niin paljon likkoo ja kuroo, niin kaikkihan ne uusiin housuin lahkeensuut likkautus", tuumaili toinen.

"K??ri ennen lahkeesi yl?s", tiuskasi Alainen, "mutta varret sis??n ja lahkeet p??lle, ennenkuin maisteri luokalle tulee!"

Vieras tottelikin ja istahti lattialle, alkaen kiskoa jalastaan pitk?vartisia jalkineitaan. Nopeasti kiirehti Vikke Nenonen h?nelle avuksi, mutta kun h?n toista lapikasta vet?ess??n luokan iloksi sai sormensa tervaan, siirtyi h?n nolona takaisin paikoilleen. Melkein koko muu poikajoukko oli siihen sijaan ker??ntynyt vieraan ymp?rille. Aikaa siin? sitte meni, ennenkuin h?n sai lapikkaat takaisin jalkaansa, sill? kaikki tahtoivat ensin koetella h?nen karkeita ja harmaita sukkiaan ja niit? ihmetell?, juurikuin eiv?t ikip?ivin? ennen olisi sukkia n?hneetk??n. Vieras, jonka nimi kuului olevan Pekka ja joka jo oli ehditty Petriksi muuttaa, sai nyt siin? lattialla luetella vallattomille kuulijoilleen kaikki sek? kotitalonsa lampaat ett? rukiit. Viel?p? t?ytyi h?nen tehd? selkoa heid?n ruotimummostaankin, joka h?nelle viime kes?n? oli kokonaisen tusinan sellaisia uusia sukkia neulonut. Siit? hyv?st? oli h?nen kumminkin pit?nyt luvata siunata mummon hauta, jos mummo viel? elossa olisi silloin, kun h?n pastoriksi p??sisi.

"Ja ihanko todella lupasit siunata el?v?n ihmisen hautaan?" kys?si joku. "Kuolleiden hautojahan sit? muualla siunataan."

"Ole vaiti Ander", pisti Vikke Nenonen v?liin. "Kuolleitahan sit? muualla, mutta t?m? Petri kun on kotoisin sielt?, jossa p?iv?? s?kill? sis??n kannetaan. Siell? haudataan el?v?n?."

Avossa suin katsoa t?llisteli Petri viimeist? puhujaa ja kysyv?ll? ??nell? mutisi: "p?iveek? s?kill? siss??n? Mill?s keinoin sit? p?ivee s?kill? siss??n - -"

Maisteri Lydénin ja h?nt? seuraavain koulun vahtimestarin ja piian luokalle tulo keskeytti siihen poikien puuhat ja puheet. Vahtimestari piikoineen toi sis??n lis?pulpetin, joka asetettiin luokan lopulle, ja sille sijoitettiin viimein tuo uusi oppilas.

Pulpettien siirtelemisen vuoksi syntyneen rymyn vaiettua esitteli sitte maisteri Lydén uuden tulokkaan luokalle. "Lyhyesti sanoen: siin? on nyt teille uusi kumppani, privatisti Petter Oikari. Toivon kohtelevanne h?nt? yst?v?llisesti, niinkuin kumppania ainakin."

"Kyll? minn?ik luulen, jotta my? tullaan hyvinniik hyv?sti sopimaan, kun n?? kaikki tuntuvat olevan oikein lystii poikii, vaikka n?ytt?v?t kaikkiik herraslapsilta ja huastavat niin motevasti", n?ki Petri hyv?ksi leve?ll? murteellaan, hyvin tutunomaisesti, pist?? maisterille vastaukseksi luokan per?lt?.

Maisteri Lydén punehtui hiukan, mutta ei virkkanut muuta kuin sormiaan kateederin reunaan naputellen k?ski luokan pysy? hiljaa. Sitte alkoi Petrin ensimm?inen opetustunti koulussa, ja me olimme h?nelle mieless?mme kiitolliset, kun se tunti niin hauskalla tavalla oli h?nen t?htens? tuntuvasti lyhentynyt.

Monta muutakin hauskaa hetke? hankki Petri sitte tovereillensa vuosien vieriess? sek? herkk?-uskoisuudella ett? lapsellisella vilpitt?myydell??n. Toisinaan kyll? h?nen rehellisyytens? pani koko muun luokan pulaankin, mutta onneksi oli h?nt? aina perin helppo eksytt??, vaikka kenen. Huolimatta mainiosta ulkomuististaan puuttui h?nelt? n?et tyyten niin hyvin arvostelu- kuin johtop??t?stenkin tekemiskyky. Sent?hden ei h?n suuttunutkaan juuri mist??n ja tuli siten luokan suosituimmaksi oppilaaksi. Vikke Nenonen sanoikin Petrin "koulun parhaaksi mieheksi", joka ei leikist? koskaan suutu. "Mutta muut ne ovat niin hirve?n viisaita ja nokkavia ja itsest??n pit?vi?."

V?hitellen oli sitte jouduttu niin pitk?lle, ett? jo oli ihan k?siss? viimeinen varsinainen opetustunti ennen ylioppilastutkintolupaa.

"T?m? p?iv?p?s vasta pitk?lt? tuntuu", ??nn?hti Ander kiireesti historian oppikirjan lehti? v?litunnilla k??nnelless??n.

"Ainahan ne on p?iv?t pitkii kevv?ill?", sanoi siihen Petri umpimielisesti hymyillen.

"Mutta tied?tk?s sin?, Petri, mink?t?hden ne p?iv?t aina kev??ll? pitenev?t", kysyi Vikke Nenonen, samoinik??n hymyillen.

"Ka, kunj aurinko on viikomman aikoo yll??ll?", selitti Petri.

"Aijai!" huudahti Vikke. "Kuinkahan sinulle, poika polonen, k?y fysiikkatutkinnossa! Mitenk?s fysiikassa sanotaan? - Sit? paitsi on l?mm?ll? se ominaisuus, ett? se laajentaa kaikkia kappaleita - etk?s sit? nyt muista?"

"Kas kehveli, kun en tuota hoksannut", lausui Petri tyynesti. "Niin - l?mp?h?n sen tekk??."

"Rehtori tulee", huudahti joku ja kohta istui kukin paikoillaan hiljaa ja juhlallisena kuin kirkossa, sill? tulinen rehtori ei suvainnut mit??n melua, eik? kukaan tahtonut tuota kunnon miest? n?in viimeisell? yhdess? olon hetkell? suututtaakaan.

Viimeinen historia-tunti siis alkoi. Vilkkaasti hyppeli rehtori, kuin j?nis, edestakaisin historian avaralla alalla oikein saadakseen selville, kuinka varmoja me olimme aineessamme. Kaikki oli k?ynytkin jokseenkin hyvin ja rehtori oli mit? hilpeimm?ll? tuulella. Syyt? siihen olikin, sill? yksin Vikke Nenonenkin oli juuri tehnyt tyydytt?v?n selon Henrik Linnustajan linnoitust?ist? ja slaavilaisretkest? ja Ander oli sanonut oikean vuosiluvun.

Silloin k??ntyi rehtori, ilosta loistaen, Petriin p?in ja sanoi: "no Oikari ei nyt lue kirjan sanoilla, vaan aivan omin sanoin vastaa kysymykseen: mit? Henrik ja saksilaiset sitte vastasivat, kun unkarilaiset tulivat heilt? veroa vaatimaan?"

Petri punastui, kakisteli, mutta ei saanut sanaa suustaan.

"Noo", lausui rehtori kehoittavasti.

Silloin salpa aukesi ja Petri alkoi: "hy? sano, jotta my? vuan ei ennee ruppiikkaak teille verruu maksamaan - -"

Rehtori paiskasi kirjan raivoisasti p?yt??n, ett? luokkahuone m?j?hti vastaan, ja alkoi molemmin k?sin tukkaansa repi? ja puhista vihoissaan.

Petri pysyi kiltisti vaiti tuon vihanpuuskauksen ajan, juurikuin odotellen sen loppua. Rehtorin hieman tyynnytty? alottikin h?n taas uudelleen ja sangen levollisesti: "niin hy? sano, jotta my? vuan ei ruppiikkaak teille ennee verruu maksamaan, vuan my? toarotaan ja annetaan teillen kapinen koira."

Se oli jo enempi kuin rehtorin hermot jaksoivat k?rsi?. H?n oli jo ovesta ulkona, ennenkuin Petri oli ehtinyt lauseensa loppuunkaan.

"Bravoo, bravoo! Se oli miehen ty? ja sill? siit? pinteest? p??stiin", kirkuivat jotkut.

"Petrille on pidett?v? luokan puolesta kiitoskekkerit", kiljui Ander.

"Min? en olisi osannut en?? mit??n; ja kello on vasta puoliv?liss?!"

Toiset murisivat: "h?p?isee koko luokan moukkamaisuudellaan;" mutta Petri itse arveli: "mik??n sille tulj, kun niin ?kkii l?ks, vaikka tottahan min? puhun, niinkuin kirja sannoo."

Sitte emme tavanneet rehtoria ennenkuin muutama p?iv? ylioppilaskirjoitusten per?st?. Silloin h?n tuli luokalle ja opettajakunnan puolesta esitteli Petrille, ett? "eik? herra Oikari suostuisi olemaan opistossa viel? yht? vuotta, niin ei tarvitsisi Helsinkiin kirjoituksianne l?hett??k??n - ei ainakaan ainekirjoitustanne?"

"Kas, kas - kun eiv?t raskisi sinusta luopua", kuiskasi Vikke Nenonen

Petrille korvaan.

"Minun mielest?ni se olisi parasta ainakin teille itsellenne", selitti rehtori.

"Olkoon sitt? m?nneeks", tuumaili Petri. "Vaikkapa h?nt? sitt? je?pkii yheks vuuvveks viel?."

Jonkun p?iv?n kuluttua muutti Petri kuitenkin mielens?. H?n tallusteli rehtorin luokse pyyt?m??n, ett? h?nenkin paperinsa kumminkin l?hetett?isiin Helsinkiin "viisaampiin miesten kateltaviksi."

"Mutta toisten kirjoitukset ovat jo l?hetetyt", selitti rehtori yst?v?llisesti Petrille.

"No laittooten sitt? j?lest?p?in. Kyll? kaiketi sinnek posti viell?i m?nn??. Ja kyll? min? tahon, jotta ne pitt?? sinne viisaammillen laittook."

Rehtori tempasi p?yd?lt? paperitukon, heit?lti sen ovesta etehiseen ja ?rj?si: "laita sitte itse."

N?yr?sti ker?ili Petri etehisen lattialta sinne t?nne sinkoilleet paperinsa ja syv??n kumarrellen l?hti rehtorin luota. Satuin tapaamaan h?net sitte Rissasen puodissa, josta h?n tuli ostamaan suurta kirjekuorta. Kadulle tultuamme selitti h?n minulle kirjoittavansa Helsinkiin ja ihmetteli rehtorin s??st?v?isyytt? ihmettelem?st? p??sty??nkin.

"Miss? se nyt on niin s??st?v?iseksi ruvennut", kys?sin min?.

"Ka postimerkiss?", vastasi h?n ja jatkoi: "miksik?s niit? rohvessy?ri? tuas sanotaankaak, joillen ne meij?n ylioppilaskirjoitukset laitetaan?"

"Luullakseni ylioppilastutkinto-valiokunnaksi", selitin min?. "Mutta miksik? sin? sit? kysyt?"

"Laitan niillen ne kirjutukseni."

"?l? veikkonen, ne nauravat."

"Naurakootpa jos, vuan rehtori k?ski", sanoi h?n.

En oikein sittek??n uskonut h?nen tuumaansa toimeen panevan, jonka vuoksi seurasinkin Petri? h?nen asuntoonsa. Sill? v?lin kuin h?n puuhasi p??llekirjoitusta ja muuta, otin nuo paperit katseltavikseni min?kin. Eteeni sattui kirjoitus Katiliinasta, joka varmaan oli olevinaan ainekirjoitus ?idinkielell?.

N?in se alkoi: "t?ss? pit?si nyt ruveta ja kirjuttoo aine Katiliinasta, mutta oikein tahtoo pyrkiik ilett?m??n ruveta semmosesta miehest? kirjuttamaan, vuan kun ei sattunut oikein mieluisii nuokaak toiset aineet, niin vaikkapa h?nt? nyt sitte kirjuttaa Katiliinasta. Mutta kyll? se mies oli aika hunsvotti ja lurjus, kun ilikisi nostook kapinan niin reten miest? vastaan, kun se Cicero oli. Vuan kyll? se Cicero, konssulina ollessaan, sit? haukkuki. Voi t?ytinen, mitenk? se sen mualasi puheissaan ja ne toiset, jotka siell? muakuopassa tapettiin sitt? Caesarin aikana! Niihen toisten nimi? min? en nyt muistak, vuan Lentulus se taisi olla toinen ja kyll?h?n ty?, oppineet miehet, senniik toisen tiij?tt?. Oikeen se naurattaa, kun ken latinoo ossoo ja Ciceron puheita lukkoo" - -

Niin pitk?lle olin p??ssyt, kun Petri huomasi minun h?nen paperiansa parhaillaan tutkivan.

"Mit? sin? nyt? Eih?n niit? suak lukkee", ?rj?si Petri, temmaten vihkon k?dest?ni. "Etk? sin? muistak, kun rehtori sano, jotta ei suak kirjutuksiaan toisellen antook, eik? n?ytteekk??k? Ei n?yttee laskujaankaak."

Min? oikein rukoilemalla rukoilin, ett? h?n ei tuota onnetonta ainettansa Helsinkiin l?hett?isi, vaan pist?isi uuniin.

"Vuanpa, kun se rehtori itek k?ski."

"No anna, hyv? yst?v?, sitte min? kirjoitan sinulle tuon aineen uudestaan, tahi vied??n Ingmannille, niin kyll? h?nkin sen ottaa kirjoittaakseen."

"Eih?n se sitt? ennee oisikkaak minun ihteni kirjuttama", tuumaili

Petri vakavasti.

"No anna minun edes sit? korjailla", vaikeroin min?. "Tuollaisena ei siit? ole mihink??n."

"Joutavat viisaammat korjailla", sanoi h?n, n?ht?v?sti puhetapaani matkien, ja pysyi j?ykk?n? kaikille esityksilleni. Kun tiesin, ett? v?kivallallakaan en tuolta karhulta saisi paperia ry?stetyksi, mutisin lopuksi kiukkuisesti: "volenti non fit injuria (tahtovalle ei tapahdu v??ryytt?)."

"Niin, niin! Volenti non fit injuria", my?nsi Petri. "Ja sent?hden anna sin? paperien huilatak Helsinkiin, varsinniik kun rehtori itek k?ski."

Paperit "huilasivatkin" ylioppilastutkinto-valiokunnalle, koska yliopistosta oli sittemmin kirjallisesti vaadittu rehtorilta tietoja siit?, mik? se Petri oikeastaan oli miehi??n. Rehtori antoi selityksens?. Jonkun ajan kuluttua sai h?n ankaran muistutuksen siit?, ett? opettajakunta oli ryhtynyt arvostelemaan oppilasten kirjoituksia, jotka kaikki olisi pit?nyt yliopistoon arvosteltaviksi toimittaa. Kuitenkin oli rehtoria asia enemm?n naurattanut kuin suututtanut.

"Arvasinhan min? sen, jotta viisaampiin miesten niit? on tutkittava", tuumaili Petri asiasta kuultuansa ja nauroi h?nkin.

Ei h?nt? kuitenkaan vuoden per?st?, eik? my?hemmink??n, kuulunut yliopistoon tulevaksi. Kerran, vuosien kuluttua, kohtasin h?nt? kuitenkin rautatiell?. Silloin sanoi h?n heitt?neens? pastoriksi tulemistuumat sikseen, varsinkin kun ruotimummokin oli kuollut ja kotikappeli jo saanut oman, varsinaisen papin. Muutoin pyysi h?n minulta neuvoa siihen, rupeaisiko h?n nyt meri- vaiko sotamieheksi. En kehoittanut h?nt? ryhtym??n kumpaiseenkaan toimeen, vaan neuvoin rupeamaan maanviljelij?ksi is?ns? maatilalla.

"Talonpojaksiko siis?" mutisi h?n tyytym?tt?m?n?. "Mit? vasten min? sitt? oisin koulua k?ynn??"

Erotessamme kys?si h?n sitte minulta: "tiijj?tk? sin?, mill? keinon sit? p?ivee s?kill? siss??n kannetaan?" - Kummastuneena ja s??lill? h?nt? katsellen, sanoin ett? en sit? tiennyt, enk? ollut koskaan kuullutkaan.

"Min? vuan arvelin, jotta jos sattuisit sinn?ik tiet?m??n, kun se Vikke Nenonen siit? muutamaste koulussa mainihti. Min? oun sit? ajatellut vuosikausia, vuan ei ouk tullut kelt??k kysytyksi. - Vai et sin?k??k sit? tiij?? No, hyv?sti sitt?!"

Kerran j?lkeenp?in on Petrin nimi sitte jostakin matkustajaluettelosta viel? sattunut silmiini. H?nt? mainittiin siin? kapteeni Petri Oikariksi.

"Siis sama mies", huudahti l??ninkanslisti Vikke Nenonen vaaleten, kun asiasta h?nt? huomautin. "Eih?n tuo vain liene sotakapteeni jo!"

"Eik?s se mielest?si olisi hyv? asia Petrille?" kys?sin min? Vikelt?.

"Niin Petrille", mutisi Vikke. "Ja sitte se muutamana p?iv?n? istuu - - hyi hittoja - - ja silloin minunlaiseni miehet saavat todellakin selitt?? 'mitenk? sit? p?ivee s?kill? siss??n kannetaan' - jos voivat!"

Viken ajatusjuoksu saattoi minut nauruun purskahtamaan, mutta tavallista totisempana jahkaili h?n: "hyv?h?n sinun on nauraa, mutta ent?s meik?l?isten. - Ja mik? ne semmoiset Petrit tiet??, mit? niist? maailmassa viel? tulee. Vai jo h?n on kapteeni? Ja varmaankin se on sotakapteeni, sill? kuinkas h?n laivaa johtaisi, semmoinen!"

PAKSULAN PARIKUNTA.

Siin? se nyt, vihdoinkin valmiina, tuossa m?en t?yryll?, solakoiden honkien saartamana, oli tuo pit?j??n ylpeys, josta vuosikausia oli puhuttu sek? sanomalehdess? ett? suupuheissa. ?ljyttyin?, vaaleankeltaisina v?l?hteliv?t sen sile?t, laudoitetut sein?t, jos noita akkunain v?lisi? kaitoja suilakkeita lainkaan voi seiniksi sanoa. Suuriruutuiset akkunat ne kuitenkin vasta oikein somasti p?iv?paisteessa kimaltelivat, ik??nkuin huomauttaen ohikulkeville: "katsos miten meit? on paljo." Ne, juurikuin veitikkamaisesti, mutta samalla salaper?isesti iskiv?t silm?? kaikelle kirkkoon kiirehtiv?lle, pyh?pukuiselle kansalle, pyyt?en sit? pys?htym??n uutta merkkitaloa ihailemaan. Tehonsa ne n?kyiv?t tekev?nkin nuo silm?n iskut ja koko k?mpel?n rakennuksen leve? hymy, koska harva oli se ohitse kulkija, joka ei edes hetkiseksi olisi seisahtunut imehtim??n "Suurelan Seurahuoneen" somuutta.

Jo aikaisin olivat jotkut kirkkoon menij?t kiivenneetkin t?yrylle, l?hemm?lt? talon erikoisuuksia tarkastelemaan, ja yh? kasvamistaan kasvoi noiden vetelehtij?in joukko talon ymp?rill?. Pieni? poikanallikoita juoksenteli parvittain rakennuksen leveill? portailla, mutta nuoret miehet olivat asettuneet istumaan balustraadille ja siin?, paperossia poltellen, jalkojansa nyt heiluttelivat ja maahan syljeskeliv?t.

Syd?nmaalaiset eiv?t uskaltaneet toki niin l?helle taloa tunkeutua, vaan tyytyiv?t tukkeamaan maantien ja siin? ??nett?min? katsoa t?llisteliv?t milloin itse rakennusta, milloin sen tornia, milloin taas toisiaan.

"Lyhty, mi lyhty", mutisi muuan mies kirkolle p?in menness??n.

"Ja oikein lasinen lyhty", tuumaili h?nen toverinsa, mutta niin sanomin he jatkoivat matkaansa.

Aamukellot ne sitte hieman h?iritsiv?t hiljaisuutta, mutta varsinaisesti katkasi ??nett?myyden itse Korpelan muori tavailemalla talon sein?lt? kullalta hohtavaa nimikirjoitusta.

"?ss? - uu - suu - re - lan se - ura - huone, urahuone -, se - urahuone. Mik?s vehe se on ja mit? sill? tehd??n?"

Muorin luvulle v?h?n hym?ht?en, vastasi er?s l?himp?n? seisovista: "seh?n se kuuluu olevan semmoinen 'urahuone', jossa nyt k??nnet??n maailma ihan uudelle uralle. Sinne vied??n n?et kaikki juopot n?lk?? n?kem??n, jotta ei niin paljo janottaisi, ja kaikki vanhatkin akat opetetaan siell? tanssimaan, jotta eiv?t tarvitsi nuorten iloja kadehtia."

"Viel? mit? siin? muuta, kuin veivitet??n herroille rahoja k?yh?n kansan kukkarosta", tiesi er?s m?h?mahainen talon is?nt?. "Saattepas n?hd?, niin jo ensi kunnankuitissa on taas uusi lis? ... niin ja niin paljo manttaalisadannekselta ja niin ja niin paljo henki? my?ten seurahuoneen kassaan."

"Meneek?h?n tuohon yli-ik?isilt?kin", uteli Korpelan muori.

"Mit?h?n siihen menisi", sanoi joku joukosta. "Ei se taida Paksulan kapteeni talonpoikain varoja tarvita. Se kuuluu olevan aivan upporikas ja oli seurahuoneen hirretkin mets?st??n ihan ilmaiseksi antanut.

"N?ink?h?n nuo ilmaiseksi joutivat", tuumaili Tialan vanha ukko. "Kyll? kai se niist? viel? jollakin kujeella hinnat kiskoo."

"Eik? kuulu kiskovan", selitti Maunu Niinist?. "Se on jo niist? saanutkin hyv?n maksun ruukkilaisilta. Entinen Paksulan is?nt? oli n?et jo enn?tt?nyt myyd? kaikki Paksulan mets?t ruukkilaisille, mutta oli kauppakirjaan pantu semmoinen pyk?l?, jotta ei saa ottaa muuta kuin pystyss? olevat, kahdeksasta tuumasta yl?sp?in. Ne puut leimattiin ja sitte tuli kapteeni ja osti Paksulan polkuhinnasta sen entisen herran leskelt?. Paljokos sit? saisikaan mets?tt?m?ll? tilalla, hyv?ll?k??n. No ?l?h?n mit??n. Tulee sitte se suuri maailman kaatomyrsky ja nujertaa maahan koko mets?n, kuin mik? puiroomies. Ruukkilaiset rient?v?t puita korjaamaan, mut kapteeni ehd?tt?? h?t??n nimismiehen kanssa ja kysyy: kenenk? luvalla te t??ll? minun mets?st?ni puita raadatte? Mit?s ruukkilaiset muuta, kuin: me ollaan ostettu koko mets?. Kapteeni n?ytt?? kauppakirjaa, jossa puhutaan pystyss? olevista puista, eik? maahan kaatuneista. Siin? riidell??n, rettel?id??n, mutta kapteeni l?htee ja k?y maaherran puheilla. Tulee sitte nimismiehelle paperit, jotta panna puut kiinni. Ja niin ne pantiin kiinni."

"Mitenk?s niit? mets?ss? kiinni pantiin?" kysyy joku.

"Ka, jotta ei ruukkilaiset saa ottaa. Mutta ne hankkivat, ruukkilaiset, semmoiset takaukset, jotta kyll? heist? l?ytyy, jos maksamaan pannaan. No ?l?st' olla. Kapteeni haettaa minut ja kauppamies V?kk?r?n rengin puita lukemaan, ja sit? mukaa kuin ruukkilaiset saavat niit? karsituksi, me niit? kirjaan. K?r?jiss? sitte vannotetaan minut ja V?kk?r?n Matti puiden luvusta ja paperit pannaan senaattiin. Aikansa siell? oltuaan tulee viimein p??t?s ruukkilaisille, ett? 'maksa pois' kymmenen markkaa joka kapulasta, jonka olivat ottaneet ja suuremmista enemm?nkin."

"Kymmenen markkaa!" huudahti Korpelan muori. "Johan siit? karttui satoja summaa lopulta."

"Vai satoja veikkonen", sanoi Niinist?n Maunu. "Sanoisit satoja tuhansia ja viel? v?h?n p??llekin."

"No veiv?tk?s ruukkilaiset sitte ne puut?" tiedusteli ?sken mainittu m?h?mahainen is?nt?.

"Eiv?t k?rsineet vied? kaikkia", selitti Niinist?. "Mutta niist?, jotka olivat enn?tt?neet poikki hakata, t?ytyi maksaa kymmenen markkaa joka kappaleesta."

"Ei noista kuitenkaan liene kymment? markkaa mennyt", arveli vanha

Tiainen. "Eih?n siin? olisi mit??n oikeutta eik? kohtuutta."

"Meni niist?", v?itti Niinist? vastaan. "Meni niist?; ja sent?hdenh?n sen t?ytyi ruukkilaisten patruunin pakosalle pintt??kin. Konkurssiin kuului pit?neen menn? ... vai olisikohan se ollut Ameriikkaan. Jonnekin se vain oli mennyt piiloon."

"Viel?k?s mit?", pisti er?s nuorenpuoleinen mies v?liin. "Kotonaan sen oli meid?n Mikko viel? t?ss? tuonoisella viikolla kaupungissa k?ydess??n n?hnyt."

"No en tied?", sanoi Niinist?n Maunu, "mutta niin sit? minulle kauppamies V?kk?r? nauroi. Kapteeni oli h?nelle sitte kaupoitellut t?hdepuita suutarin markasta kappaleelta, mutta ei ollut V?kk?r? tohtinut niin utalan miehen kanssa kauppoihin ruveta. Sitteh?n se kapteeni rupesi niit? lahjoittelemaan siltoihin ja sai toiset rakentamaan tuonkin seurahuoneen."

"Olisi niit? kaatuneita puita ollut muuallakin", mutisi m?h?mahainen is?nt?, "mutta eip?s pit?nyt aikanaan ?lyt?; ja nyt ne jo rupeavat mets?ss? m?t?nem??n. Eik?h?n noilla viel? jotakin saisi."

"Ei niill? silt? kaikki saa, vaikka kapteeni saikin. Mutta h?nell?h?n onkin kentraalit ja kuperny?rit yst?vin?", tuumaili muudan joukosta.

"Niinh?n sill? on", selitti Niinist?, "kuvern??rit ja muut suuret herrat. Osasivat ne kuitenkin ruukkilaisetkin pienen kolttosen tehd? kostoksi, kun veiv?t puutarhastakin kaikki pystyss? olevat puut, yksin omenapuutkin. Oikein oli rouvaa itkett?nyt se kolttonen, mutta mink?s sille voi. Laki kuin laki, mink?s sille voi."

"Se nyt toki oli oikein sille ketulle", hym?hti Tiais-ukko.

"Mut onhan siin? Paksulan puutarhassa omenapuita", puuttui Korpelan muori taas puheesen. "Min? juuri ?sken sivuitse tullessani ihmettelin sit? omenain paljoutta, mik? siell? n?kyi olevan."

"Onhan siell? nyt taas; on", my?nsi Niinist?n Maunu. "Mutta se on rouvan tointa se. Se rouva kun n?ki, jotta ruukkilaiset viev?t puutarhan puhtaaksi kuin viev?tkin, niin kiepsahti polkupy?r?n selk??n ja ala ajaa Kaunissaareen. Siell? otetaan vierasta vastaan, kuin parasta pappia; sy?tetet??n, juotetaan, muutoin hyv?n? pidet??n. Pyrkii puutarhaankin ja tietysti h?net p??stet??n sinnekin. Rouvakos siell? haltioihinsa heitt?ytyy; kiitt??, kehuu kaikkea kupliksi vesien p??lle. Kysyyp?, mist? ja miten on kaikki puut ja pensaat saatu ja paljoko ne maksavat. - Puutarhuri ei aavista mit??n. Sanoo: t?ss? on puutarhurikoulu. Valtio on kaikki hankkinut. Rouva paneksen kummiinsa. Sanoo: 'vai valtio'. Utelee sitte, mill? tavoin se puutarhurikoulu Kaunissaareen saatiin, ja toinen tuhmuudessaan kertoo kaikki. Oikein takitilaan selitt?? miten paperit tehtiin, minne ne laitettiin ... ja sanalla sanoen opettaa toisen ihan oppineeksi. Rouva ei ole niin? miehin??nk??n, kiittelee yh? kaikkia. Hyv?stelee viimein ja l?htee suoraan kaupunkiin ajaa hurottamaan. Siell? menee asianajaja K?rteksen luokse - sen K?rteksen, jolta ei koskaan vieraitamiehi? puutu, kun pistelee papereihin ihan olemattomain ihmisten nimi?. K?rteksen kanssa yhdess? sommittelevat sitte supliikin kuvern??rille toimitettavaksi..."

"Mutta eiv?th?n akat saa kuvern??rille kirjoittaa", pist?? m?h?mahainen is?nt? v?liin.

"Jos ei 'akat', niin rouvat kuitenkin saavat", sanoo Niinist? opettavaisesti. - - "No joutuvathan ne kirjat kuvern??riin. Kuvern??ri pist?? rillit nen?lleen ja lukee. Lukee lukemasta p??sty??nkin, kunnes viimein karjasee: 'onko meist? kukaan k?ynyt Kaunissaaressa?' Kanslistit kavahtavat pystyyn ja herratkin. Kaikki kumartavat ja vastaavat yhteen ??neen, kuin komennon mukaan, 'ei, herra kuvern??ri, ei kukaan'.

"'Te ette k?y miss??n, ettek? tied? mit??n', kiljuu kuvern??ri, polkien jalkaa, niin ett? kannukset kilisev?t ja ritarin merkit rinnalla heiluvat.

"V?h?n tyynnytty??n kutsuu sitte luokseen herroista parhaan lukijan ja sanoo: lues minulle tuosta!

"Toinen tekee ty?t? k?sketty? ja alkaa: 'Seh?n on Teid?n ylh?isyydellenne uskottujen valtiovarojen tuhlausta, kun Te, herra kenraali, olette antanut perustaa puutarhurikoulun Kaunissaareen, jossa maa on mit?t?nt?, savipohjaista ja ruokamultaista maata. Sit? paitsi ei maa ole edes tasaistakaan, vaan kallellista niin, ett? jos etel?st? p?in tulee, niin on ty?l?st? miltei vastam?ke? p??st? puutarhan pohjoispuolelle siimekseen. Kolmanneksi tulevat p?iv?n s?teet juuri etel?st? p?in, joten kasvullisuus suuressa m??rin vaikeutetaan ja hennot kasvien taimet helposti poutivat, niinkuin usein, sen pahempi, on kuultu k?yv?n suvitouoille. Kaunissaaren puutarhassa on viel? keskell? puutarhaa isoja kivi?kin, - olivat n?et tehneet huvikseen puutarhaan kivest? p?yd?n ja istuimen - eik? ole soveliasta sek??n, kun H?rm?joen vesi virtailee aivan puutarhan halki. N?iden syiden nojalla saan n?yrimm?sti anoa, ett? Kaunissaaren puutarhurikoulu viipym?tt? siirrett?isiin Paksulaan, joka on ainoa, varsinkin minun tarkoitukseeni sopiva paikka koko l??niss?. Ja sitoudun min? allekirjoittanut kohtuullista, esivallan armossa m??r?tt?v?? vuotuista korvausta vastaan luovuttamaan Paksulan puutarhan puutarhurikoululle, ehdolla ett? Kaunissaaren puutarha kokonaisuudessaan siihen siirret??n; viel? sitoutuen samalla antamaan monasti mainitussa puutarhurikoulussa opetusta kolmen tuhannen Suomen kultamarkan palkasta vuodessa. Ettei mit??n ep?ilyksi? syntyisi sopivaisuudestani toimeen, liit?n t?h?n oikeiksi todistettuina j?ljenn?ksin? todistukset siit?, ett? olen Paksulan meijerikoulun opettaja, Suurelan el?inyhdistyksen esimies, raittiusseuran soittokunnan johtaja, vaivaishoito-hallituksen naisj?sen ja kansakoulun johtokunnan sihteeri; sek? alkuper?isin? tukun paikkakunnan sanomalehte?, niit? numeroita, joissa toimintaani on arvosteltu. Muuten on enemm?n kuin luultavaa, ett? jos ei puutarhurikoulua Paksulaan siirret?, niin alkaa paikkakuntamme sanomalehdess? ilmesty? kirjoituksia, jotka eiv?t ole terveellisi? Teid?n ylh?isyydellenne'. Kun virkamies oli tukemisensa lopettanut, kysyi kuvern??ri: 'mit? se Paksulan rouva tahtoo?'

"'Se tuntuu tahtovan puutarhurikoulua Paksulaan, herra kenraali ja kuvern??ri', oli vastaus, 'mutta se asia ei kuulu meihin'.

"'Eik? meihin - tietysti ei teihin - mutta minuun, joka olen l??nin kuvern??ri'.

"'Minun ymm?rt??kseni se kuuluu maanviljelyshallitukselle ja keisarilliselle senaatille', uskalsi virkamies huomauttaa.

"'Olkaa vaiti, te ette ymm?rr? mit??n, ettek? koskaan ole mit??n ymm?rt?nyt. Jos nyt sanomalehdiss? aletaan kirjottaa minusta, minusta itsest?ni, ymm?rr?ttek?, l??nin p??miehest?, niin se koskee minuun; minuun ymm?rr?ttek?? Ja sent?hden min? kysyn, mit? meid?n on teht?v??'

"'Minun ymm?rt??kseni ei mit??n', vastasi virkamies.

"Kuvern??ri kimmastui ja komensi ryss?ksi: 'na leeva krugom, mars!'

Virkamies kun ei ymm?rt?nyt ryss??, kys?si: 'mit?h?'

"'Paikoillenne', karjasi kuvern??ri ja vaipui syviin mietteihin.

"Sitte tuli vastam?ki ja minun t?ytyi hyp?t? k?velem??n", jatkoi Niinist?n Maunu. "Min? n?et kuulin koko t?m?n saakkunan silloin, kun t?ss? kev??ll? olin kapteenia ja kauppamies V?kk?r?? kyydiss? siihen kuntakokoukseen, jossa niit? valtiop?iv?miesten valitsijoita hommattiin. Kapteeni sit? itse V?kk?r?lle jutteli."

"Senk?s t?hden ne sitte Kaunissaaresta asti kaikki puut ja pensaat

Paksulaan hinattiin?" kys?si nuorempi Tianen.

"Tottapa ne sen t?hden", vastasi Niinist?. "Ja sitte kuului viel? kapteeni kertovan, jotta kuvern??ri oli k?skenyt kenraalikuvern??rin lakkauttamaan sanomalehdenkin, jotta siihen ei saataisi h?nest? mit??n kirjoittaa. Kenraalikuvern??ri olikin, toisen mieliksi, lakkauttanut sen jostakin syyst? kolmeksi kuukaudeksi ja luvannut kokonaankin lopettaa, jos se vain uskaltaa puhua muusta kuin mit? Paksulan kapteeni k?skee."

"Ilmankos siin? ei nyt olekaan muuta lukemista kuin Suurelan uutisia", tuumaili er?s nuori mies.

"Mutta mit?s varten se sitte on rustattu tuo rakennus?" uteli uudestaan

Korpelan muori.

"Mit?s varten muuta kuin rahain narrauspaikaksi", arveli Tiais-ukko. "Tiet??h?n sen, kun kapteenin rouva kuuluu senkin homman etunen?ss? olleen."

"No on siin? pari sattunut yhteen! On vakka kantensa valinnut", kuului muudan ??ni v?kijoukosta. "Ei pit?isi kenenk??n panna penni?k??n mokomaan paholaisen pes??n."

"Oikein sanot, Paatelan Pekka", my?nsi Korpelan muori hartaalla ??nell?. "Pimeyden pes? se on koko rustinki. Johan sen n?kee noista kiiltop?isist? paholaisen sarvistakin, joita on pantu sen p??tyyn ja nurkkiin ... noista, joihin on kirjavia riepuja ripustettu kuivamaan. Rahojen veivityspaikka, rahojen veivityspaikka!"

Viimeiset sanat oli kuullut er?s herraspukuinen nuori mies, joka sattui juuri ohi kulkemaan. H?n seisahti ja opettavaisesti selitti: "ei, muori kulta, se ole mik??n rahojen veivityspaikka, vaan valistuksen ahjo. Siit? toivotaan nyt rupeavan levenem??n paljo valoa meid?nkin henkisesti niin pime??n paikkakuntaan. Jumalan kunniaa sill? tarkoitetaan ja is?nmaan parasta."

"Ei t??ll? sellaisia ahjoja kaivata", puuttui Haaralan vanha torppari puheesen. "Ja mit? Jumalan kunniaan tulee, niin tokko tuo paljoakaan edistynee sill?, kun siell? kaiket kirkkoajat renkutuksia laulellaan ja pyh?-illat sitte tanssitaan ja muuten hurjastellaan. Eip?s ole Kaiverruksen kenraali mokomiin puuhiin milloinkaan sekaantunut, vaan koettaa valistaa alustalaisiaan avun annolla tarvitseville ja Jumalan sanalla. Se onkin kunnian ukko, vanha kenraali; mutta sen min? sanon, ett? ei t?st? viel? Paksulan kapteenille kunnian kukko laula."

"Vai ei laula", lausui herraspukuinen nuori mies p??t?ns? yl?nkatseellisesti keikauttaen. "Lukisittepas lehti?, niin n?kisitte, eik? laula kunnian kukko. Milloinkas on kenest?k??n kuolevaisesta, esimerkiksi Lipattaja-lehdess?, niin paljoa puhuttu kuin juuri kapteenista ja h?nen rouvastaan? Oletteko ik?n?nne kuullut, ett? sanomalehdet olisivat maininneet sanaakaan muista, jotka jouluna ja juhannuksena ovat v?elleen antaneet rusinasoppaa ja vehn?korppuja? Onko lehdiss? n?hty mainittavan, ett? kukaan on ilmaiseksi antanut hirsi? seurahuoneeseen ja onko kapteenin arvoinen mies ennen milloinkaan alentunut itse rakennusty?t? johtamaan ja teett?nyt noin upeaa rakennusta, joka on kuin kirkko.

"Kuin tuulimylly", pisti Korpelan muori v?liin.

Niinist?n Maunu taas kuului naapureilleen kuiskailevan; "se on kapteeni ottanut tuon Koskelan Kallen ty?v?kens? pikku lasten opettajaksi, jotta ei tarvitse lapsia oikeaan kouluun toimittaa. Siksi se Kalle nyt niin kiivaasti herrans puolta pit??."

Keskeytyksest? hieman kiihottuneena lateli Koskelan Kalleksi sanottu nuorukainen edelleen: "min? kysyn, kuka se Suurelassa on ainoa edistyksen yst?v?? Kuka hankki pit?j??sen vaivaistalon; kuka perusti Suurelan raittiusseuran, lukutuvat, is?nt?yhdistykset, em?nt?yhdistyksen; kuka hankki t?nne ensimm?iset hy?dylliset koneet...?"

"Polkupy?r?tk??" kuului ??ni joukosta.

"Kuka on perustanut kuntaan voimisteluseurat, k?sity?seurat ja kaikki muut hyv?t yhdistykset ja kuka niit? kaikkia johtaa? Kenen nimiss? ne kaikki kulkevat; kenelle niist? on kunnia tuleva? Ja sittekin Haarala sanoo, ettei Paksulan herrasv?elle kunnian kukko laula."

"Paljo, paljo ne ovat Paksulaiset tehneet hyv??", kuului yleinen mumina v?kijoukosta. "Ei meill? ilman niit? olisi mit??n hyv??, ei mit??n."

"Ei suinkaan", huusi ?skeinen "polkupy?r?n" kysyj?. "Ei olisi raittiusseuran mieslaulukuntaa, ei saman naislaulukuntaa, ei raittiusseuran sekakuoroa, ei is?nt?- eik? em?nt?yhdistyksien vuosijuhlia, ei raittiusseuran torvensoittajia, ei k?sity?seuroja, ei kutomayhdistyst?, ei hiihtoseuroja, ei k?velyseuroja, ei astunta- eik? istuntayhdistyst?, ei lehm?-, sonni-, sika-, lammas-, porsas-, kukko-, kanayhdistyksi?; ei edes kissain, tuskinpa hevostenkaan yst?v?in yhdistyst?. Ja varmaankaan ei olisi kev?tyhdistyst?, enemp?? kuin talvi-, syys- tai kes?yhdistyksi?k??n. Ei olisi kynt?-, kylv?- eik? leikkuuseuraa; ei olisi perunainottoyhdistyst?, jotka joka vuosi Paksulan pelloilla n?ytteit? tekev?t ... kahvipalkalla. Ei olisi opettajiksi otettuja koulupoikia; ei k?skyn mukaan kirjoittavia sanomalehden kirjeenvaihtajia; eik? ensiksi ja viimeksi olisi seurahuonetta, jossa kaikki yhdistykset, seurat, kunnat, kuorot, yst?v?t, vihamiehet ja muut l?rp?ttelij?t voisivat joka ikinen p?iv? lysti? pit?? ja tanssimalla kansaa sivist??."

"Paatelan Pekka on aivan oikeassa", p??tti vanha Haarala. "Ei se ole koko seurahuone muuta kuin kansan villitykseksi laitettu."

"Kapteenin kunniamylly, koko t?sk?", sanoi Tialan vaari.

"Sit?h?n min?kin jo sanoin, sit?h?n t?ss? min?kin", toisteli Korpelan muori.

"Taitaa sit? saada h?nelle siin? myllyss? jauhaakin", sanoi vanha Haarala nauraen, "taitaa saada ennenkuin tarpeeksi asti karttuu, jos maailman puheissa on pikkuistakaan per??."

"Mitenk? niin?" tiedusteli Koskelan Kalle, toivoen saavansa taas puhevuoron h?nkin.

"No esimerkiksi siten, ett? Paksulan kapteeni kuuluu, niinkuin t?ss? ?sken juttelivat, puijanneen ruukkilaisilta rahoja jo maksetusta mets?st?", selitti Haarala.

"Lakihan ne rahat h?nelle on tuominnut."

"Oikeuden muodolla ja lain varjon alla", pisti tapansa mukaan Korpelan muori v?liin.

"Tuomitsikos laki h?nelle Paksulan kartanonkin", kysyi Paatelan Pekka. "Kuului l?hteneen sit? ostamaan Vuorelan ty?p??llik?lle, mutta kun sai talon kelihinnalla, niin pitikin itse."

Koskelan Kallella n?ytti olevan hyv? halu vastata, mutta viel? Paatelan

Pekan puhuessa oli alkanut kuulua py?rien ratinaa maantielt?.

"Herra siunatkoon!" kuiskasi Korpelan muori. "Ne ovat Paksulan vaunut ja niiss? kapteeni itse rouvineen."

Niin olikin. V?kijoukko hajaantui silm?nr?p?yksess? tien kummallekin puolen ja hitaasti vieriv?t vaunut ihmiskujan keskitse. Hatut lensiv?t miesten p??st? kuin taikavoimalla, ja syvimmin kaikista kumartelivat kapteenia vanha Tianen, Niinist?n Maunu, vanha Haarala ja Korpelan muori. Paatelan Pekka ja Koskelan Kalle olivat ainoat, jotka tyytyiv?t vain hattuaan nostamaan.

Tuolla ne jo menn? huristivat vaunut yl?m?ke? ja kohta seisahtivat seurahuoneen portaiden eteen. Ihmiset olisivat ehk? viel?kin ihmetelleet seurahuonetta, mutta "pim, pom" kajahti samassa kirkonkello. Se oli papin tulokello ... t?ytyi kiirehti? kirkkoon, sill? sit? vartenhan sit? oli kotoa liikkeelle l?hdetty. Kapteenin vaunutkin l?htiv?t kirkolle, sill? t?n??n oli seurahuoneella "pienet p?iv?lliset" valtiop?iv?miehen valitsijamiehille. Naapuripit?j?n lukkari, se maanviljelysneuvos, oli luvannut tulla t?n??n Suurelan kirkkoon ja tuoda jonkun toisenkin vaikuttavan valitsijamiehen mukanaan. Niit? piti siis nyt menn? vaunuilla noutamaan. Kapteeni olisi mielell??n itsekin mennyt kirkkoon, sill? olisihan ollut hauskaa n?hd?, miten koko kirkkorahvas olisi kohahtanut yl?s ja seissut, niskat kuurussa, siihen asti kuin h?n olisi halki kirkon ehtinyt astua Paksulan penkkiin... Niin olisi ollut, mutta seurahuoneella oli viel? ennen p?iv?llisi? paljo toimitettavaa. Piti n?et "p?nt?t?" Koskelan Kallen p??h?n kokonainen puhe ja muutoinkin h?net "instrueerata", ettei tekisi samallaista tyhmyytt? kuin se Pillil? -"senkin p?ll?p??" - viime kerralla teki. "Mies ottaa ja sanoa tokaisee kaikkien kuullen: se ei tahdo, t?m? kapteeni, Kivist? en?? valtiop?iville, kun Kivinen on h?nt? kuntakokouksessa kerran tohtinut vastustaa ja vaatinut velkaansakin pois. - - - Ei, nyt t?ll? kertaa ei saa sellaista en?? tapahtua, vaan otetaan valitsijamiehet jo t?n??n k?sille ja pidet??n yhdess? mujussa huomeneen asti. - - T?ytyy pit?? silm?ll? kaikkien kuntien miehi?, niin ettei kenellek??n j?? aikaa tehd? tyhmi? kysymyksi? Kivisist? eik? muista. - - - Paksulan kapteenista t?ytyy huomenna tulla valtiop?iv?mies, t?ytyy - - -. Kunpahan se Adelaide jaksaisi soittaa - - -!"

Kalle Koskela ilmestyi seurahuoneen salin ovelle ja sanoi jo osaavansa puheen ulkoa. Kapteenin siis t?ytyi ruveta Kallen l?ksy? kuulustamaan, mutta viereisest? huoneesta kuului pianon soittoa. Ensin tuli iloinen offenbachiaadi ja sitte joku pitempi kappale, josta paikka paikoin voi p??tt??, ett? se mahdollisesti saattoi olla joku Richard Straussin sinfooninen runoelma, tai ainakin jonkun muun Berliozin oppilaan programmi-s?vellys.

Kapteeni kuunteli tarkkaan kumpaakin, sek? soittoa ett? Koskelan puhetta ja yh? enemm?n kirkastuivat h?nen kasvonsa. H?n alkoi jo saada varmuutta siit?, ett? huomenna saa h?n arvoa laveammallakin alalla kuin kotinurkissa ... huomenna on h?n Suurelan kihlakunnan edusmies ... ja sitte ensi talvena luetaan sanomalehdiss? kautta maan: "edusmies, kapteeni Paksula piti pontevan puheen, huomauttaen, ettei h?nell? ollut mit??n lis?tt?v??, mutta tahtoi kuitenkin saada lausutuksi, yhtyen t?ydellisesti arvoisiin edellisiin puhujiin j.n.e." - "Oi jospa jo olisi huominen p?iv?!" huokasi kapteeni itsekseen ja ihmetteli Koskelan Kallen "hyv?? p??t?" ja muistin ter?vyytt?.

JUNASSA.

Satoi ja ilma n?ytti olevan harmaata sumua aivan t?ynn?. Muutoinkin vallitsi vaunuissa raskas ja perin alakuloinen mieliala. Silloin t?ll?in rasahti vain joku sanomalehti; kuului puoliksi pid?tetty huokaus; muuta ei mit??n. Jossakin nurkassa kertoi joku matkustajista, miten Karjalan radalla on "aina" juopuneita. Toinen oli kerran kulkenut y?junassa ja muutamalla asemalla oli silloin asemap??llikk? nukkunut niin sike?sti, ett? ei ollut tahdottu "mill??n ilveell?" hereille saada. Siihen loppui sitte heid?nkin puhelunsa, eik? kuulunut en?? muuta kuin yksitoikkoista vaunujen jyrin??. Viimein taukosi sekin jarrun jyrin?ll?, sill? oli saavuttu muutamalle pikku asemalle, jonkun tunnin matkan p??h?n Viipurista.

Kuului kondukt??rin pillin vihellys ja juna nytk?hti jo hieman l?hte?kseen taas liikkeelle. Silloin temmattiin ovi ?kki? auki ja sis??n sy?ksyi pari ahavoitunutta miest?, molemmat puettuina rumiin, keltaisiin "?ljytakkeihin", jommoisia Viipurin l??nin rantalaiset sek? miehet ett? naiset k?ytt?v?t sadetakkeinaan. Jalassa oli toisella it?maiset "upokkaat", toisella pitk?vartiset mustat saappaat, joiden suurikantaiset pohjanaulat eiv?t varmaankaan olleet taotut parkettipermantoa varten.

Heng?hdyksist??n v?h?n selvitty??n, istahtivat miehet oven suuhun, josta nen??ns? v?h?n nyrpist?en pari naista, arvattavasti kaupunkilaispiikoja, siirtyi toisille tyhjille paikoille. Kondukt??ri tutki tarkasti vastatulleiden piletit, napsautti niihin rei?n ja sanoi: "?lk?? antako n?it? pois perill?; ne ovat meno- ja paluupilettej?."

Kondukt??rin poistuttua, tuumaili nuorempi ?ljytakkisista: "enn?tettiinp?s, vaikka tiukalla piti."

"Enn?tettiinh?n tuota", arveli vanhempi mies. "Ja se on hyv?n merkki siit?, ett? asiat onnistuvat herrojen luona."

Nuo sanat n?kyiv?t kiinnitt?v?n er??n nuorenpuoleisen puoliherran huomion puoleensa. Siihen asti oli h?n istunut keskipalkoilla vaunuja, milloin torkkuen, milloin sporttipaitansa kaulusta korjaillen. Miehen kasvojen v?reet osottivat h?nen kuitenkin tarkoin seuraavan torkkuessaankin asiain menoa ja kuuntelevan jok'ikist? vaunuissa lausuttua sanaa, vaikka olikin kondukt??rin h?nt? tupakoimasta est?ess? kielt?v?sti pudistanut p??t?ns?, juurikuin ei ymm?rt?isi sanaakaan maan kieli?. Nyt h?n siirtihe ?ljytakkeja l?hemm? ja kys?si hieman inkeril?ist? murretta muistuttavalla, mutta selv?ll? suomella: "mihin n?m? is?nn?t matkalla, kun herrojen pateille menn??n?"

"Helsinkiinh?n t?ss? olisi aikomus, senaatin herrojen puheille", vastasi nuorempi puhutelluista.

"Senaatin herrojen", toisti muukalainen. "Oikeinko aiotte k?yd? itsens? kenraalikuvern??rin puheilla?"

"Eih?n sit? sen puheilla - - - mit?p? me siit?, vaan oikeille senaattoreillehan meill? olisi asiaa", selitti vanhempi miehist?.

"Anteeksi erehdys", sanoi sporttipaitainen, "min? vain arvelin siksi, kun h?nen ylh?isyytens? kenraalikuvern??ri on senaatinkin herra." Sitte h?n lis?si, v?h?n ymp?rilleen vilkaistuaan: "taitaapa olla t?rke?tkin asiat, koska niin korkeiden miesten pakinoille p??st??n?"

"T?rke?th?n ne ovat asiat. Menn??n pyyt?m??n markkinoita meid?n kuntaan, kun ei kuvern??ri luvannut, vaikka muuanne on antanut."

Kuultuansa markkinoista mainittavan, k??ntyi er?s siihen asti miehiin melkein selin akkunan poskessa istunut matkustaja heihin p?in, pani pois luettavanaan olleen sanomalehden ja sanoi: "jopa on miehill? asia, kun pyyt?v?t markkinoita! Parasta olisi, kun k??ntyisitte ajoissa takaisin moiselta retkelt?, sill? mit? on hyv?? niist? markkinoista tahi torip?ivist?. Turmelevat vain kansaa ja kylv?v?t kuntaanne kirousta ja kevytmielisyytt? ja kaikellaista pahuutta. Min?kin olen menossa meid?n opettajan kanssa - se on tuolla toisessa luokassa - my?skin Helsinkiin, mutta pyyt?m??n markkinain lakkauttamista meid?n pit?j?st?."

"Sep? on ihmett?, kun on kerran ne kuntaansa saanut", huudahtivat miehet yhteen ??neen. V?h?n mietitty??n jatkoi sitten vanhempi: "meill? niist? ei ainakaan vahinkoa olisi, vaan sulaa hy?ty?. Meill?, n?ette sen, saadaan toisinaan hyvinkin runsaasti merest? kaloja."

"Eiv?tk?s kalat sitte k?y muutoin kaupaksi kuin markkinoilla?"

"Kyll?h?n ne aina kaupaksikin k?yv?t, mutta niiss? on niin paljo sek? kulettelemista ett? kaupitsemista, varsinkin kes?iseen aikaan. Siin? menee hukkaan monta monituista kaunista kes?p?iv??, mutta kun saataisiin markkinat, niin ei muuta kuin veisi sinne ja sill? hyv?."

"Vai on teill? merenrantalaisilla niin niukalta aikaa tahi niin paljo kotit?it?, arvattavasti peltot?it? ja muuta maanviljelyst?, ett? ei kukaan joutaisi saalista kauppaamaan? Silloin olisi parasta perustaa suuri vientiyhdistys, joka ajaisi kaikkien asiaa", arveli akkunan poskessa istuja.

"Onhan tuota toki aikaa, jos ei muuta", selitti nuorempi mies. "Onhan tuota toki aikaa, Jumalan kiitos! Eik? meilt? maanviljelykseen aikaa t?rv??nny, kun ei saarissa ole peltoa muuta kuin palanen perunamaata; kenell? sattuu sit?k??n olemaan, kenell? ei ole ensink??n. Eik? niitty? ole juuri nimeksik??n kenell?k??n."

"On sit? kuitenkin mantereen rantalaisilla kumpaakin, niin peltoa kuin niitty?kin", oikasi vanhempi mies kumppaninsa puhetta.

"Onhan sit? niill? v?h?n", my?nsi nuorempi, "mutta taitaisivat ne maanviljelykselt? joutaa nekin jos johonkin."

"Kalanpyydyksetk? ne sitte kotona ajan viev?t", kys?si vieras, "verkkojen kudonta ja nuottain valmistus?"

"Kukas hullu itse pyydyksens? tekisi", lausui nuorempi miehist?. "Niit?h?n saa ostaa ven?l?isilt? verkkoja niin hyvin kuin valmiita nuottiakin. Parilla kolmella sadalla ruplalla saa jo suuren nuotan, joka kest?? joskus kolmekin vuotta - ja sen saa viel? velaksi."

"Mutta parilla sadalla markalla voisitte ehk? saada yht? suuren, kun itse tekisitte, ja se varmaankin kest?isi viisi, kuusi vuotta, eik? sitte tarvitsisi ven?l?isten veloissa ja armoissa py?ri?", arveli akkunan poskessa istuja.

"Ei sit? saisi semmoista alle kolmen, nelj?n sadan markan", tuumaili vanhempi mies. "Mutta eiv?th?n ne markkinat ole pelkk?? myymist? varten, vaan sielt? saa ostaakin, mit? ikin? ihminen tarvitsee."

"Eik?s siell? teid?n puolella sitte viel? ole maakauppiaita, jotka levitt?v?t maakuntaan tavaran roskaa enempikin kuin ihminen tarvitsee?"

"On, onhan niit? - ainakin yksi joka kyl?ss?", selitti nuorempi mies vuorostaan. "Suuremmissa kyl?kunnissa on kaksi tai kolmekin, niin ett? taitaa niit? kauppiaita yhteens? olla nelj?tt?kymment? meid?nkin kunnassa."

"Luulisipa noilta sitte olevan saatavana tavallisen ihmisen tarpeet, ehk?p? viel? tarpeetontakin."

"Kyll?h?n sit? on tavaraa kauppiailla kaikenmoista, mutta markkinoilta saisi kuitenkin halvemmalla ja parempaakin."

"Ei, hyv? mies, markkinoille tuoda muuta kuin mit? huonointa rojua", tiesi akkunan vieress? olija. "Kun menet meid?nkin markkinoille, niin et siell? ainakaan aluksi n?e muuta kuin ryss?n rinkeli? ja kuorma kuormansa, p?yt? p?yt?ns? per?st? on t?ynn? Viipurin rinkeli?. Oikeita Viipurin rinkeli? kuuluvat ne kaikki olevan, vaikka ovat tehtyj? mik? miss?kin m?kiss?, enimm?t kuitenkin Lappeenrannan puolella. Kahvin, siirappiveden eli ven?l?isen piittin?n ja kaikennimisten namusten kauppiaista ei my?sk??n ole puutetta, sill? niill? ovat ainakin puolet myym?paikat hallussaan. Mustilaisia, posetiivin vinguttajia, kellonvaihtajia, limonaadin myyji? on my?s niin kosolta, ett? ei tahdo p??st? liikkumaankaan. Viinan ja hokmannin haju on selv?n ihmisen ihan tikehdytt??. Kun p??see varsinaisten myyntikojujen luo, niin on siell? l?kkipilli?, k?sipeli?, kirjavia nappia, rintaneuloja, messinkisormuksia, kretonkiriepuja, jos jonkin karvaisia, muun melkein mit?tt?m?n vaatetavaran seassa. Mutta naiset ja lapset h??riv?t ahkerasti noiden kojujen edess?. Varsinkin tattarilaisten tavarain kimpussa h??r?? ostajia yht? my?t??n melkein yht? paljo kuin hoijakan ja muiden tyhjill? ilveill? rahan narraajain ymp?rill?kin. Markkinoilla menett?? turhaan rahansa sekin, joka muutoin niit? s??st??. Sen n?kee etenkin iltap?iv?ll?, jolloin ovat hengen vaarassa nekin tuhannet tyhj?ntoimittajat, etenkin naiset, jotka ovat sinne saapuneet ainoastaan itse?ns? n?ytt?m??n, sill? silloin jo hierovat tappelua kaikkien kanssa tavallisissa oloissa siivotkin miehet. Lapset kuulevat ja oppivat siell? villin el?m?? mit? karkeimpia kirouksia ja naisten siveyden tunto tylsistyy, mutta sinne palaa kuitenkin kaikkien mieli. Jolleiv?t palvelijat ja nuoret taas sinne p??se, niin pit?v?t itse??n pahemmin orjuutettuina kuin Siperian vangit."

"On kaiketi sielt? toki saatavana kaikellaista maanmiehenkin tavarata ja tekeleit?", tuumaili vanhempi ?ljytakkisista.

"On nimeksi", my?nsi mies. "Viljaa ei tosin ole tavallisesti mink??n nimist?, paitsi mets?ss?, salakapakoitsijoilla, viinaksi muutettuna. Kuului kuitenkin olleen viime markkinoillakin kaksi tuohikonttia, kokonainen kuorma kaalinp?it?, s?killinen sipulia, kapallinen papuja, saman verran herneit? ja kymmenkunta kiloa maatiaisvoita, jos ei viel? maamiehen tavaroiksi t?ytyne lukea Kauppilan ruotimuorin muutamia vispil?it? ja Nevalan ukon kahta puupytty? ja kuutta puulusikkaa, jotka kaikki tohtorin rouva oli ostanut paremmin s??list? kuin tositarpeesta."

"Ehk?p? ne teid?n markkinat ovatkin niit? niin sanottuja el?inmarkkinoita", mutisi nuorempi markkinain puuhaajista.

"Eip? juuri, vaikka on niille joskus joku el?inkin eksynyt", arveli akkunan pieless? olija. "Milloin on ollut nelj?, milloin viisikin semmoista lehm?nkantturaa, joilla ei en?? kotonaan ole mit??n tehty. Mustilaisilla ja Lesken Isk?ll? on tietysti ollut aina joku hevonenkin kaupattavana, mutta nimismies ne on tavallisesti heilt? v?kipakolla ostanut tapettavaksi muutamalla markalla. Taisipa jo kerran Lesken Iskaa sakottaakin hevoskaupasta, vai lieneek? se ollut el?inr??kk?yksest?."

"Is?nt? unohtaa kokonaan sen seikan", puuttui nyt taas puheesen sporttipaitainen muukalainen, joka toisten haastellessa oli kirjoitellut jotakin muistikirjaansa, "is?nt? unohtaa sen seikan, ett? maalaiskansa saapi markkinoilta kaikellaisia teollisuuden tuotteita - - -"

"Mit? teollisuuden tuotteita tarkoitatte?" kys?si puhuteltu muukalaista keskeytt?en.

"Kaikellaista talossa tarpeellista", selitti muukalainen, "niinkuin astioita, kelloja, valmiita vaatteita ja mink? mit?kin, hotj mit? vain tarvitsee."

"Tosiaankin ne min? unhotin", my?nsi toinen. "Saapihan sielt? tosiaankin leveit?, suuta repivi? lakeerattuja puulusikoita, kirjavan koreita, kiilt?vi? niinipuu-kuppeja, mutta mit? niill? tekee? Siksi parahiksi kest?v?t, ett? juuri ostaa kerki??. Mit? taas tattarien ja juutalaisten valmiisin vaatteihin tulee, niin eiv?th?n nek??n kest? kuin korkeintaan p??lle panna, mutta ei pit??."

"No, no, - - - johan se is?nt? nyt perin liioittelee", arveli sporttipaitainen muukalainen.

"Enk? liioittele yht??n", sanoi mies toimessaan. "Meid?n naapurin poika oli kerrankin ostanut viidell?kolmatta markalla markkinasaksalta pulskan p??llystakin. Ja se kesti ihan timin?lleen kotiin asti. Hevosta riisuessa n?et jo ratkesi hartioista ja sitte, p??lt? pois otettaessa, meni yksiksi paloiksi. Kun sitte r??t?li yritti sit? uudestaan koota, niin k?siin oli hajota koko vaate, kun oli niin mahinutta ja koin sy?m??. - - - Eiv?t ne koko markkinat ole muuta kuin petkutusta, ei muuta."

"Mutta", v?itti muukalainen yh?, "saavathan ihmiset markkinoilla tutustua toisiinsa; eri kansallisuudet toisiansa l?het?."

"Ja oppia toisiansa inhomaan", v?itti mies vastaukseksi, "petkuttajat pit?m??n narrina pett?mi??n ja petetyt vihamaan pett?ji??n ja koko kansoja, jotka semmoisia konnia synnytt?v?t."

"Tarvitsee se kuitenkin kansa markkinoita", pen?si muukalainen. "Niill? nuori kansa saa huvitteleutua ja juhlia. Ne ne ovat oikeita kansanjuhlia, joissa kansa mielell??n k?ykin."

"Narrit menev?t vaikka mihin pahuutta oppimaan", intti yh? akkunan poskessa istuja. "Mutta kyll? moisissa juhlissa on monelta mennyt el?m?n onni ja variksen jalka on tullut monen papinkirjaan painetuksi semmoisissa huvissa. - - - Ja kaikesta muusta puhumatta, kuinka monta tuhatta ty?p?iv?? niill? sitte viel? tuhlataan!"

"Taitaisipa olla parasta", tuumaili nuorempi ?ljytakkinen toverilleen, "jos k??nnytt?isiin mekin kotiin."

"Parasta se ep?ilem?tt? on", virkkoi muudan keskustelua kuunnellut. "Ja mit?s teid?n tarvitsee mieskohtaisesti menn? enemp?? markkinoita pyyt?m??n kuin poiskaan saamaan? L?hett?? vain paperit perille, niin kyll? ne herrat niist? asian ymm?rt?v?t ja selv?n tekev?t."

"Niin sit? luulisi, mutta siit? ei tule mit??n t?h?n maailman aikaan", puuttui akkunan luona olija taas puheesen. "Nyt pit?? juuri mieskohtaisesti k??nty? herroihin, tahtoipa sitte mit? tahansa, ja jollei sit? tee, niin menee asia aivan p?in m?ntyyn. Meill? on siit? surkea kokemus. Oli n?et t?ss? muutama vuosi takaperin meill? papinvaali. Kappalainen Gustrén sai j?rjest?ns? miltei kaikki ??net, mutta ei ?lynnyt menn? viel? suuriltakin herroilta ??ni? pyyt?m??n ja taisipa arvella semmoisen kerj??misen laissakin kielletyksi. Viel? v?hemm?n sit? ?lysimme me, seurakuntalaiset, kun ei Gustrén edes ollut ikin? pyrkinyt suurten herrain sielunpaimeneksikaan, vaan meid?n. Mutta olipas vaalipapeissa semmoinenkin joka tiesi temput. Meni pokkuroimaan ja sai paikan kuin mies. Itse nyt viel? ilkkuu herrojen h?nelle paikkaa luvatessaan nauraneen, jotta 'kyll?h?n se Gustrén kuuluu seurakuntalaisten ??net saaneen, mutta mahtaa olla kovin ruma mies, kun ei ilki? tulla t?nne meille n?ytt?ytym??nk??n.' - Sill? tavoin saimme me papiksemme oikean 'sotarovastin', jolla nimell? sit? kuuluu herratkin - ainakin takanap?in - nimitt?v?n. Kyll? se siis on parasta, ukot, k?yd? vain rohkeasti herroille n?ytt?ytym?ss?, jos tahtoo asiansa perille ajaa. Eiv?t ne suuret herrat papereista paljoa v?lit?."

Muukalainen mutisi jotakin, mutta siit? ei saanut selv??. Keskustelukin n?ytti alkavan k?yd? yleisemm?ksi ja yleinen nuiveus mielist? h?lvet?, mutta silloin taas jyr?hti jo jarru. Oli seisahduttu jollekin suurelle asemalle. Ihmiset nousivat ja alkoivat l?hte? asemalta jotakin suun avausta etsim??n, mutta kaikkein kiireimm?sti katosi vaunusta sporttipaitainen muukalainen. Muiden matkustajain p??stess? asemasillalle, seisoi n?et jo mies santarmin sivulla ja kuului supattelevan sille jotakin "kansankiihottajasta, joka yllytt?? perustamaan laittomia vientiyhdistyksi? ja est?? ihmisten veljestymist? markkinoilla."

Santarmi ny?kytteli p??t?ns? tyytyv?isen? toisen supatusta kuunnellessaan, mutta seurasi samalla tarkoin ja tutkivin katsein akkunan poskessa ?sken istunutta miest?. Miehen menty? ohitse pujahti santarmi s?hk?sanomahuoneesen, ja kohta alkoi s?hk?kone nakuttaa: "niku, naku, niku, naku, nik, nak, nuk."

"Varmaankin l?htee nyt perin t?rke? s?hk?sanoma asemalta", tuumaili muudan matkustaja kumppanilleen, katsellessaan s?hk?itt?mist? l?pi akkunan, "perin t?rke?, koska ovat niin kalpeat ja vakavat s?hk?lenn?tinvirkamiehen kasvot ja santarmi h?nen takanansa hymyilee niin imel?sti."