Vaaralla Kuvia laitakaupungilta

Pieni? el?ji? olivat.

Heill? oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten el?j?in talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi k?dell??n r?yst??seen, ikkunat olivat seini? pitkin kasvavan hein?isen penkereen tasalla, niin ett? n?ytti silt? kuin talo olisi maan sis??n vajoamassa. Ja vajonnut oli ainakin toinen p?? rakennuksesta, portinpuolimmainen, sill? se oli sinnep?in isosti k?n?ll??n. Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa k?yr?ttiv?t ja lasit olivat sameat ja moniv?riset, aivan kuin olisi niit? hienov?risell? sateenkaarella hangattu. Keskemp?n? kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se v?ltti ja sai siell? olla. Siell? oli halpasempiakin, niin ett? Nikkil?n talon ei tarvinnut huonouttaan h?vet?.

Kaksi oli asuinhuonetta: tupa, jossa itse asuivat ja porstuan toisessa p??ss? kamari, jossa hyyryl?isi? pitiv?t. Navetta oli, pieni saunan k?mm?n? ja tavalliset ulkohuoneet kartanon per?ll?, ja kartanoa j?i viel? tilkun verran potaattimaaksi.

Nikkil?n em?nn?n mielest? heid?n el?m?ns? asunnon puolesta oli kuin silkki? eik? h?n nurkunut muutenkaan.

?El? ole mill?sik??n, h?t?k?s meid?n on?, puheli h?n miehelleen, t?m? kun joskus ep?ili el?mist?. Ja kun ahtaalle otti ja itse??nkin mietitytti, niin uskoi h?n, ettei kuitenkaan viel? h?t?? ole, kunhan t?st? nikarasta vain p??see, aivan kuin se olisi ollut viimeinen, jonka j?lest? kerrassaan helpottaa.

Mutta semmoista se oli ollut el?m?, ett? kun yhdest? nikarasta p??si, niin oli toinen edess?. Nikarasta nikaraan oli el?nyt monta herran vuotta, siit? saakka kun Nikkil? ty?h?n kykenem?tt?m?ksi tuli. Viime aikoina oli el?minen tiukemmalle ottanut kuin ennen ja joskus alkanut pelottaa, ett? miten hiljan hitainkin k?ypi. Mutta ep?ilys ei kuitenkaan ollut valtaa toivolta saanut viel? koskaan. Tiukemmassakin kohdassa uskoi h?n, ett? kyll? he niin kauan toimeen tulevat kuin Nikkil? el??. Sep? olikin h?nen toivonsa p??, ett? h?n jaksaisi taloutta pystyss? pit?? ja Nikkil?n hoitaa, kunnes kuolema h?net korjaa, tarvitsematta heitt?yty? k?yh?inhoitoon.

?Ehk?p? tuo raukka piankin p??see t??lt? pois?, ajatteli em?nt?, ?min? kyll? jaksaisin itseni el?tt???.

Viime talvena oli hyvin jo tiukalle ottanut toimeentulon puolesta. Hyvin piti neuvotella ja pujottelemalla panna. Em?nt? odotteli kes??, aikaa parempaa. Vaan olivat nikaransa h?nell? silloinkin.

Heti alkukes?ll? pani ahtaalle, verolippu kun olisi pit?nyt saada lunastetuksi lehm?lle, laitumelle sen saadakseen. Kolme markkaa siihen tarvitsi, vaan ei ollut penni?k??n, eik? ollut toivoa saamisistakaan t?h?n h?t??n. Oli sit? vailla, ettei pit?nyt koko lehm? h?vitt??, paras tulol?hde. Viion leski, hyv? ihminen, hankki rahan ja maksoi etuk?teen hyyryn ja niin p??si Nikkil?n em?nt? siit? nikarasta.

Hyv?ss? toivossa oli h?n, ett? saa alkaa koota kassaan, mit? maidolla saa ja lakinteolla ansaitsee, vaan pian taas tuli toinen nikara. Palosyynimiehet kaatoivat er??n? p?iv?n? tuvan uuninpiipun ja ropostelivat uuninkin niin pahasti, ett? siit? oli monta vertaa suurempi ty? kuin mit? korjuu alkuaan olisi vaatinut.

Hiljaa oltiin sin? p?iv?n? Nikkil?n tuvassa. Aivan olivat kuin mykki? molemmat. Vasta illalla maata pannessaan sanoi em?nt? katsellessaan h?vitetty? uunin kiuasta:

?Olipa se.?

Vaan Nikkil? ei mit??n virkkanut, ja em?nt? tiesi miksi: Nikkil? oli niin t?ysiss??n, ettei saanut sanaa suustaan.

?Huonohan se oli piippu ja olisi uunissakin ollut korjattavaa, vaan ei niitten olisi tarvinnut noin repi? ja raastaa?, arveli em?nt?. ?No mit?p? siit?, se korjataan, sill?h?n siit? p??st??n?, sanoi h?n niin kuin se olisi helpostikin tehty.

H?n ymm?rsi mit? oli teht?v?. Maito piti my?d? tarkempaan, niin ett? ukollekaan ei j??nyt kuin iltasella pieni m?rk?, siksi ett? sai suunsa maidolle maistumaan. Y?t??n t?ytyi em?nn?n lyhent?? entist? enemm?n ja ruokaansa v?hent??. Mutta sit? varmemmin h?n aina sanoikin:

?Noo, t?st? nikarasta kun min? p??senkin!?

Ja nyt h?n siit? oli p??ssytkin. Uuni oli ehe? ja uusi, piippu t?rr?tti katolla, mutta uusi nikarakin oli taas. H?nell? oli velkakirja, jossa maksettavaa oli kahden hengen viiniraha à 12 penni? hengelt? = 24 penni?; 1 miehenpuoli à 2 markkaa, 1 vaimonpuoli à 1 markka; kuitin lunastus 4 penni?. Summa 3 markkaa 28 penni?. T?m? velka oli jo julistettu maksettavaksi, t?n??n juuri rumputettu r?stinkanto tapahtuvaksi huomenna edell? puolisten.

?K?y k?yh?inhoidolle sanomassa, ett? ottakoot nahkan ja tavaran?, sanoi

Nikkil? em?nn?lleen ynse?sti.

?El? ole is? mill?sik??n, kyll? me viel? el?mme. Ei viel? ole h?t??, ei ole h?t??. On aikoja pahempiakin eletty?, lohdutteli vain em?nt?.

Mutta h?n oli itsekin juuri ajatellut, ettei koskaan ole n?in ahtaalle ottanut, tullut noin puute puutteen selk??n, ettei kerennyt henke? vet?ist? niitten v?liss?. Kes?st? oli vain loppu j?ljell? ja ansiot olivat menneet kuin pyyhkien, ei pennin p??k?lett? s??st?ss?, ei varastossa huomisen p?iv?n tarpeita. Lehm? oli ehtynyt ja ehtyi yh? enemm?n laitumien huonotessa. Ylimaalaisten kulku oli v?hentynyt, jotta lakinmenekki oli huono. Tulot huononivat sen mukaan kun talvi l?hestyi. Alkoi jo tunkeutua h?nelle se ajatus mieleen, ett? ei p??se nyt mihink??n, vaan k?yh?inhoito heid?t perii piammiten. Ja se h?nt? kammoksutti yht? paljon kuin jos olisi n?hnyt pime?ss? huoneessa kummituksen loukossa naljottavan ja kiinni tapailevan.

?Ei meill? ole h?t??. T?m? kun saadaan maksetuksi, niin ei olekaan menoja sitten. Ja kes?? on viel? j?ljell? ja minulla on valmiita lakkeja, joista l?htee rahaa, kun ne my?dyksi saan. Ja jos saadaan viel? lehm? jonkun ketoon, hyv?lle ruualle, niin pois edest? k?yhyys. Onhan ennenkin toimeen tultu. T?st? nikarasta kun vain p??st??n, niin ei ole mit??n h?t???, selitti em?nt? toimessaan ja vakuutellen muka Nikkil??.

Nikkil? huokasi syv??n ja k??ntyi s?ngyss??n sein??n p?in maata.

?Kun tulisi kuolema?, lausui h?n pitk?veteisesti.

Sit?h?n em?nt?kin oli ajatellut. Vaan kun Nikkil? itse lausui tuon toivomuksen, koski se em?nn?n syd?meen kuin puukolla vihlaisten. Kyyneleet tuppasivat yht?kki? silmiin ja mielen t?ytti kummallinen kaipauksen tunne, aivan kuin Nikkil? olisi jo ollut ruumiina tuossa. Entinen el?m?, heid?n onnensa aika rupesi kulkemaan h?nen muistoissaan, vieri ohi suloisena, hohtavana. Tuo kuihtunut mies tuossa s?ngyss? tuntui rakkaalta, niin rakkaalta, ett? h?n tahtoi sen kanssa viel? kauan el??.

?Kunhan min? t?st? nikarasta p??sen?, lausui h?n itsekseen niin lujalla ??nell? ja sill? ??nell?, ett? kun h?n siit? nyt p??see, niin p??seekin i?ksi kaikista nikarista. Niin h?n todella taas uskoikin ja uskonsa tueksi tapaili mit? suinkin sai. H?n teki niin kuin suolla kulkija, joka katselee varakseen m?t?skohtia ja paremman puutteessa astuu hyv?ss? luulossa pienelle hein?tupsullekin.

?Onhan niit? huonompiakin el?ji? kuin me. El??p?h?n Viion leskikin, omin varoinsa on toimeen tullut, el?tt?nyt itsens? ja tytt?rens?, eik? suinkaan ole muuta kuin mit? kynsist??n saa kankaan kutomisella. Meill? t?ss? on talot ja lehm?t?, supisi h?n itsekseen.

Ja em?nn?st? tuntui n?in ajatellessaan, ett? heill? ei ole mit??n h?t??, kun vain sai nuo verot maksetuiksi. Ehk?p? h?n saa jostakin lainaan siihen asti, kun saa Viion leskelt? hyyryrahan. Ja h?n p??tti l?hte? Latulta kysym??n.

Sielt? he olivat ennenkin usein saaneet, viimeksi uuninkorjuun aikana. Ne olivat hyv?syd?misi? ihmisi?. Eik?h?n muissakaan naapureissa ollut moitetta, kyll? ne avuliaita olivat, vaan k?yhempi? v?h?n, etteiv?t paljon koskaan kyenneet rahalla avuksi ja varsinkaan nyt, sen tiesi arvaamallakin, kun oli heill? veronmaksu itsell??nkin.

Mutta Latullakaan ei aina ollut. Ei sattunut t?ll?k??n kertaa.

?Jauhon osto oli meill? eilen ja siihen meni tarkalleen rahat, ettei ole pennin p?ly?. Eih?n noita olisi meill? nyt henke? ahdistavia tarpeitakaan, ett? siihen n?hden olisi joutunut, jos olisi ollut?, sanoi Latun em?nt?.

?Ei olisi meill? ollut h?d?n pipanaa, jos ei sit? uunin korjausta olisi ollut?, arveli Nikkil?n em?nt?, h?nkin puolestaan.

?Niinh?n se on. Niit? tulee arvaamattomia menoja ja arvatuissakin olisi kypikyllin, sill? meid?n pienten el?j?in toimeentulo on kuin kerj?l?isen nuttu: reik? rikkeim?n vieress?.?

?Paljon reiki? ja v?h?n vaatetta, ettei tied? mink? reij?n ensin paikkaa?, lis?si Nikkil?n em?nt? ja nauraa kikatti vertaukselleen.

?Aivan niin?, my?nsi Latun em?nt?. ?Hyvin oli meill?kin tuumimista, kun oli taas t?n? kes?n? lyhennett?v? Lindbomille velkaa, joka otettiin t?m? talo ostaissa, ja samalla olivat verot suoritettavina ja sen lis?ksi muut tarpeet. Meit? is?n kanssa jo mietitytti. Ei en?? olisi viitsitty pyyt?? lykk?yst? maksussa, kun jo kerran ennen oli pyydetty. Kyll?h?n patruuni olisi viel? my?nt?nyt, sill? h?n oli viime kerralla sanonut is?lle: el? h?t?ile, Lattu, ei minulla ole kiirett?, ja min? tied?n ett? sin? maksat. Viisitoista vuotta olet palvellut minua, niin kyll? min? sinut tunnen. Jos ei sinulla ole muuta asiaa, niin ota tuosta sikari hampaisiisi ja mene tiehesi, sill? minulla on kiire t?ss??, kertoi Latun em?nt? ja koetti matkia patruunin karkeaa ??nt? ja ?k?ist? puhetapaa ja nauroi sitten makeasti patruunin puheelle ja jatkoi loppuun: ?Vaan kuule Lattu?, oli patruuni ikkunasta pihalle is?n j?lkeen huutanut, ?laittauppa t?nne jonakuna joutilaana p?iv?n? katsomaan minun uutta orittani. Se on eri hevonen, kuin se sinun silloinen 'Putte', jota sin? aina kehuit, ja jonka kuolemaa sin? surit niin, ettet moneen p?iv??n sy?d? saattanut.?

Ja molemmat taas nauroivat patruunille.

?Se on niin mukava ukon k?rikk? se patruuni, ja tuiki hyv?syd?minen. Vaan ei is? olisi voinut menn? silt? en?? pyyt?m??n maksun lykk?yst?, ei vaikka. Tuumailtiin ett? koetetaan lainata muualta. Vaan mist? sit? olisi saanut, ja viel? lis?ksi pelotti, ett? jos patruuni olisi saanut tiet??, ett? is? on muualta lainannut, niin olisi suuttunut kerrassaan. Niinh?n se teki silloinkin, kun me t?t? taloa hommasimme ostaa ja kyseltiin ensin muilta apua ja kun ei saatu, niin meni is? patruunin luo. Vaan kun se oli kuullut, ett? on muualta tahdottu, niin sit?k? oli myrtynyt: 'Pirunako sin?, Lattu, minua pid?t, kun vasta viimeksi minun luo tulet. H?h? Silt?h?n silt? viimeksi apua haetaan', oli heti ?yst?m??n ruvennut ja pit?nyt semmoisen myr?k?n, ettei ollut is? saanut selityksen vuoroa. Niin se olisi suuttunut nytkin, jos muualta olisi lainattu. Se olisi tietysti tokassut niin kuin aina ennenkin: 'Mist? sin?, Lattu, olet niin paljon rahaa saanut? Eik? olisi k?ynyt is?n sanominen, ett? ansainnut. Lanttu ei valehtele koskaan, eik? sen patruunin edess? kuulu vale menestyv?n. Silmist? kuului n?kev?n heti, ja se katsookin niin ter?v?sti silmiin. Ja sitten se kuuluu rumaksi rupeavan, jos n?kee vilppi? hivent?k??n.?

?Vai niin.?

?Joo. Ei se vinoa meininki? salli.-Niin, niin tuota, meill? k?vi tuumat hyvin py?reiksi, ett? mit? tehd?. Vaan Jannelta saatiin kirje ja siin? valtakirja nostamaan h?nen kahden kuukauden palkkansa konttoorista. Poika oli s??st?nyt kaikki ansionsa, vaikka ei siit? ennen ilmoittanut mit??n. Kirjeess??n sanoi, ett? kohtahan se on maksun aika patruunille, ja kun is?ll? on luultavasti ollut yht? v?h?n ansiota sen j?lkeen kuin h?n l?hti, niin tarvitsette nyt. Sit? varten on h?n s??st?nyt joka pennin.?

?Vai on Janne taas kirjoittanut?? kysyi Nikkil?n em?nt?, vaikka oli jo muualtakin kuullut, ett? Latut ovat saaneet pojaltaan kirjeen ja itse oli Nikkil?lle sit? kertonut. H?n kysyi v?h?n niinkuin ?nkyiss??n ja oli hyvin vakavan n?k?inen.

?Joo. Toissa p?iv?n? me sen saimme, vaan ei ole ollut aikaa k?yd? sit? n?ytt?m?ss??, selitti Latun em?nt? anteeksi pyyt?v?ll? ??nell?. ?Ja min? luen sen teille nyt kun olette t??ll?.?

?Lukekaa, vaan saattepa k?yd? Nikkil?llekin lukemassa, kun saatte aikaa?, sanoi Nikkil?n em?nt? ja oli jo hyv?n tuulen n?k?inen.

Kun kirje oli luettu, sanoi Nikkil?n em?nt? melkein samaa kuin aina ennenkin:

?Siell? se Janne seilaa. Siell? se seilaisi meid?nkin Janne, jos olisi sille el?m?n p?ivi? suotu. Merelle senkin mieli paloi. Ja yhdess?h?n ne teid?n Jannen kanssa olivat siell? meid?n kartanolla aina laivasilla. Ja min? muistan aina, kun meid?n Janne puheli is?ns? kanssa ja kehui, ett? h?nest? tulee merimies, ja sanoi: 'Atlantille t?m?n pojan mieli tekee, siell? ei risut silm??n pist?!' Mist? lie kuullut merimiehilt? tuon hokeman?, ja Nikkil?n em?nt? nauroi ja silm?t r?p?tti ja viel? sitten kertoi: ?Atlantille t?m?n popin mieli tekee, siell? ei risut silm??n pist?.?

Vaan nauru h?ipyi muodoltaan, miettiv?isen n?k?iseksi painui, asetti k?den leuan tueksi ja ny?kytteli ruumistaan. Silm?t vesistyiv?t ja kyyneliksi herahtivat vedet silm?nurkkiin. K?mmenp?ihins? h?n ne kuitenkin pyyhki, ennen kuin kerkesiv?t l?hte? poskip?it? kostuttamaan, nousi seisaalleen ja sanoi:

?Tottapa se ei ollut niin sallittu.?

Latun em?nt? ymm?rsi t?ydellisesti h?nen ajatuksensa ja sanoi lohduttaen:

?Yksi murhe on suotu yhdelle, toinen toiselle.?

?Niin kai, niin kai.-No hyv?sti.?

?Hyv?sti, hyv?sti.-Sep? oli, kun ei sattunut nyt olemaan. Lauantainahan ukko saisi sielt? ty?paikastaan, vaan on siihen viel? aikaa?, sanoi Latun em?nt? s??lin ??nell? ja lopuksi: ?Mist?h?n te poloinen sen nyt saatte.?

?No, ehk? min? jostakin saan?, arveli Nikkil?n em?nt?.

Vaan ei h?n todellakaan tiennyt, mist? menn?, ja mieless??n jo kuvaili miten ry?st?mies tulee ja kirjoittaa lehm?n ja miten se sitten my?d??n.

?Kun min? t?st? nikarasta p??sisin, eik? suinkaan se nyt niin mene, etten min? siit? jotenkin p??se siit? nuljahtamaan?, tuumi h?n hiljaa supattaen itsekseen.

H?nen mieleens? johtui taas Karénin rouva. Siit? tiedettiin, ett? se on upporikas leski ja k?yh?t sit? kehuivat, sill? se jouluna jakoi k?yhille ruokaa. Ja Nikkil?n em?nt? oli jotakin kuullut semmoista, ett? Karénin rouva on p??n? jossakin rouvain yhdistyksess?, joka auttaa tarvitsevia. H?n oli aina puutteen kohdalla ollessaan aikonut menn? pyyt?m??n t?lt? rouvalta lainaa, vaan j??nyt menem?tt? t?h?n asti, kun sai muulta tai muuten neuvottelemalla p??si tinkapaikan sivu. Nyt h?n taas mietti menn?kseen ja se tuli tehdyksikin.

Hyv? toivo tempasi h?net l?ht??n, ettei h?n huomannut olevansa matkalla rouvan luo ennen kuin keskikaupungilla, ja alkoi tuumia, miss? oikeastaan rouva asuikaan. Sen tarkempaan h?n ei tiennyt tuon hyv?n ihmisen asunnosta kuin ett? se on iso, komea talo keskikaupungilla.

Aurinko paistoi pitkin valtakatuja, paahtoi kuumasti. Tuulen henke? ei tuntunut kuin katujen risteyksess? mieto l?yh?hdys. Ja kaupunki n?ytti t??ll? autiolta ja tyhj?lt?. Siell? t??ll? asteli joku herra keppi??n venytt?en tai kulkea sukitti joku piikaihminen. Rumpari ja poliisi t??ll? parasta aikaa liikkuivat, ilmestyiv?t milloin mihinkin kadun kulmaan julistamaan julistettavaansa. Kukaan ei heit? kuunnellut. Jos joku sattui kautta kulkemaan kun ilmoitusta parhaillaan luettiin, niin ei p??t??n k??nt?nyt, meni vain menojaan. Turhaan t??ll? rumputettiin verojen r?sti-yl?skantoa.

Nikkil?n em?nt? kuleksi tiet?m?tt? minnep?in oikein menisi, eik? sattunut ket??n l?helle, keit? olisi kysynyt. L?hemp?n? ei n?hnyt muita kuin muutamia ylimaalaisia, pari poikasta ja tytt?sen, jotka tulivat muutaman porvarin portista ja viittailtuaan hetkisen l?htiv?t juosta hilkuttelemaan kadunkulmaan, miss? paraikaa rumputettiin, ja sen ihmeen n?hty??n astuivat rantakaupungille, jonne poliisi ja rumpari katosivat v?h?n ajan per?st?. Autiot kadut j?iv?t entist? autiommiksi. Em?nt? poikkesi kadulta toiselle ja koetteli katsella, mik? n?ytt?isi Karénin rouvan talolta, ja odotteli, ett? jonkun tapaisi, jolta kysy?. Ei viitsinyt mist??n talosta menn? kysym??n ja autioitahan nuo useimmat olivatkin, liitumaalissa ikkunat eik? ristin sielua n?kynyt kartanolla. Kiire h?nell? oli, poltteli se toivo, ett? rouvalta saa avun.

H?n kuvitteli, ett? Karénin rouva, laiha, mustakulmainen ihminen, on hyvin yst?v?llinen, k?skee istumaan, kyselee ja kun h?n sitten kertoo asiansa, niin rouva heti, ett?: ?joo, tokihan sit? nyt tuon verran sopii auttaa vaikka ket??.

Tuntui v?h?n oudolta, kun h?n vihdoin sai tietoonsa Karénin rouvan talon ja l?hti kulkemaan sinne. Mieli v?h?n ep?ilytt?m??n. Vaan kun h?n ajatteli, ett? miksip?h?n ei rouva h?nt? auttaisi, kun se muitakin auttaa, ja h?n ei tahdo kuin lainaksi, niin h?visi kaikki ep?ilys, niin ett? keitti?n portaita noustessaan h?n oli aivan varma menestyksest? ja mieli kuvitteli, ett? rouva on semmoinen ja semmoinenkin ja sanoo niin ja niinkin.

Keitti?ss? oli piika vain ja liehtoi kuni siivil?. Vilkaisi v?h?n karsaalla silm?ll? tulijaa, vaan ei virkkanut mit??n, eik? liene joutanut. Jonkun ajan oltua tuli lihava, punakka rouva kahisevassa puvussa. H?n silm?si kulmat kurtussa em?nt?? ja kysyi piialta:

?Mik? tuo ihminen on??

?Min? olen Nikkil?n em?nt?, olisi v?h?n asiaa Karénin rouvalle?, alkoi em?nt? puhella h?mill??n ja silm?t tihe??n r?p?ttiv?t ja suu oli hymyss?.

?Mit? teill? on asiaa??

?Minulla olisi v?h?isen Karénin rouvalle.?

?Jaa, jaa, mit? teill? on asiaa?? tikasi rouva, niin kuin tyhm?nsekaiselle tikastaan.

?Min?, tuota, l?ksin rukoustamaan rouvalta rahaa v?h?n, ett? saisin verot maksaa. Kolme markkaa 28 penni? tarvitsisin... Min?, tuota, maksaisin...?

?Eei, ei minulla ole?, ja niineen meni rouva pois taakseen katsomatta.

Nikkil?n em?nt? l?hti kiireen vilkkaa pois ja kadulla viel? puolijuoksua pani, ik??nkuin olisi pel?nnyt kuumaa tuhkaa j?lkeen viskattavan.

H?nt? h?vetti niin ??rett?m?sti.

?Mit? varten min? menink??n, outo ihminen? V?h? kai se minulle lainaisi, kun ei tunne minua enemm?n kuin mustalainen kirjaa. H?per?, ihan h?per? min? olen?, jupisi h?n itsekseen ja omituisesti hymyili, joka oli puoleksi itkua. V?hitellen alkoi h?nt? suututtaa koko juttu ja lopulta k?vi vihaksi se rouva ja sen piika ja koko t?m? komea kaupunginosa ja rumpari ja poliisi, jotka taas tuolla v?h?n matkan p??ss? melusivat.

?Niin kuin sit? ei muka olisi jo kuultu jo, ett? r?stit ovat maksettavat. Ja ket? se t??ll? koskee? T??ll?h?n asuu vain rikkaita, joilla on maksaa vaikka kaksikymment? markkaa miehenpuolelta, jollei kaksisataakin, ja viinirahoja sen markoissa, mink? meik?l?iset penneiss?.?

H?n astui pylkk?si kiivaasti, etunojassa, keng?t kivihin kopisi ja suu supatti my?t??ns?.

Mutta suuttumuksen puuska meni pian ohitse ja mielen valtasi karvaus, joka tahtoi purkautua itkuksi.

Karvas mielens? lieventyi sekin, kun h?n p??si keskikaupungilta, sen autioita, kuumia katuja kompurehtamasta, Vaaralle, jossa oli sile?t katuvieret ja viheri? nurmikko siell? t??ll?, ja jossa lapsia leikki kaduilla ja kartanoilla ja kuului iloisia ??ni?. Ja tuulen henkikin sopi t??ll? k?ym??n, ett? oli vilpoisempi. Matalain rakennusten yli n?kyi pilvi?, joitten paksut rintuukset hohtivat kirkkaina sinist? taivasta vasten.

Kun h?n kotiportille tuli ja Mirri h?nt? pystyss? vastaan juoksi, kaula kenossa puski h?nt? ja kehr?si toimessaan, niin unohtui kaikki harmi turhasta retkest? ja oli kuin jotakin olisi toivottavissa ollut.

V?h?n alakuloisena istui h?n ty?h?ns?, vaan arveli p??tt?v?sti:

?No kumma tuo olisi, jollei t?st? nikarasta nyt jollakin tavoin p??sisi nuljahtamaan.?

Kamarista porstuan per?ss? kuului kankaankutomisen luske. Pirta piukki, polkimet narahtivat ja sukkula heti j?lkeen surahti. Syvemp??n kumartui Nikkil?n em?nt?kin ompeluksensa ??ress? ja liikutteli neulaansa vinhemmasti.

Nikkil? ?tyr?i s?ngyss??n. Em?nt? oli jo siihen tottunut, monta herran vuotta kun oli sit? n?hnyt, vaan h?nen k?vi nyt s??liksi ja mielt? kirveli, jotta muutamia vesi? silmiin herahti.

?Ukko raukalle kun ei ollut saanut ruuaksi mit??n hiple?mp?? palaa moneen aikaa, ei lehm?n antiakaan kuin tipan iltasella. Kun p??sisi t?st? v?h?n viljemm?lle.?

Mutta miten p??st?? Ei n?kynyt mit??n keinoa p??st? t?st? nikarasta, ja seh?n se pimitti kaiken. Tuntui kamala tunne rinnassa, aivan kuin olisi joku kauhu pelottanut, ja tuskan hiki kohosi kasvoille.

Nikkil? ?hki ja puhkuili yht?l?iseen.

Em?nn?n mieleen johtui patruuni Lindbom.

?Jos olisi silt? menn? pyyt?m??n lainaan, se kun on niin somaluontoinen mies. Vaan mik?p? sit? oudolta. Eih?n tuo Karénin rouvakaan, vaikka sit? on niin kehuttu. Jos tuttu olisi se patruuni, niin sitten saattaisi auttaa. Jos is? olisi renkin? ollut jonkun herran luona, niin se auttaisi varmaan, sill? Nikkil?kin on rehellinen mies ja hyv? mies kaikin puolin. Paras timperi h?n oli komesrooti Bomin laivavarvissa ja oli siell? viitt? laivaa rakentamassa ja monta monituista lotkua ollut rakennuttamassa Bomille. Jos Bom nyt el?isi, niin kyll?h?n se auttaisi, niinkuin patruuni Lattua. Ja kauan me olisimme toimeen tulleet sill?kin, mutta meill? oli sen takana s??st?ss?... Janne kun el?isi, niin ei olisi h?t??. Niin elett?isiin kuin herran kukkarossa k?yhi? autellen. Niin elett?isiin kuin Lattukin ja viel? paremmin... Meill? oli jo talo velaton ja tulot aina tarpeisiin riittiv?t. Vaan piti onnettomuus tavata tuota is?? ja kuolo temmata Jannen... No se oli niin sallittu.?

Mutta siit? h?n palautui ajattelemaan, mit? juuri oli ajatellut, ett? kun niin olisi, ja johtui siihen aina lopuksi, miten nyt oli. H?n ajatuksissaan kulki kuin eksyksiss? kiertyen aina samaan kohti.

Tuuli puski ikkunaan, kuului jymin?? ulkoa ja huoneeseen tunkeutui h?m?r?. Lasten ??ni kadulla vaikeni, kuului vain jalan t?min??, kun leikkipaikoiltaan pois juoksivat. Salama v?l?hteli yh? tihe?mp??n ja jyrisi kovasti.

?Jeesus siunatkoon!? lausui em?nt? aina v?l?hdykselle.

Viion leski tuli tytt?rineen tupaan.

?L?hdimme t?nne, kun niin kammottaa tuo hirve? ilma. Herran voimahan se on ja h?nen hallussaan, niin ettei sit? pel?t? tarvitse, vaan tuntuu se niin oudolle?, sanoi leski hiljaisella ??nell?.

?Niin, niinh?n se on. Istukaa-Jeesus siunatkoon!?

?Min? sit? jo ajattelinkin, ett? eik??n siit? tule ukkonen, kun oli niin tukalan kuuma. Hikosin aivan kuin saunassa ja ahdisti kuin painajainen?, puhella k?risi Nikkil?.

?Niin, kuumahan se oli ja painosti tervett?kin, saati sitten sairasta. Mitenk? Nikkil? muuten nyt jaksaa?? kysyi Viion leski hiljaisella ??nell?.

?Niinkuin m?rk? palaa?, tokaisi kysytty.

?Tosiaankin niinkuin m?rk? palaa?, toisti em?nt? vakavasti. ?Eih?n siit? meid?n is?n jaksannasta ole isosti taikaa.?

?Yksin p?ivinp?h?n elet??n?, arveli Nikkil?. ?Vastahan se on tiistai muilla niinkuin minullakin.?

?Eih?n meill? ole muilla kuin maanantai?, selitti Viion leski.

?No sitten min? olen edell?kin, kuluu minun aikani hopummin kuin teid?n?, tuumi Nikkil? leikin viistoon ja v?h?n aikaa mietiskelty??n jatkoi:

?Miten se minun p??h?ni on paneutunut, ett? nyt on tiistai? Kun min? viel? olen ajatellut, ett? t?n??n ovat ne verotkin maksettava?.

?Ei is? kulta, t?n??n vasta rumputettiin.?

?No niin, eih?n se yksi p?? pid? kes?? talvea.?

?Huoleksipa se on is?llekin paneutunut?, sanoi em?nt? ja alkoi selitt?? vieraalle, ett? on heill? viel? kirkollisverot maksamatta.

?On ollut muita reiki?, joihin on uponneet rahat sen mukaan kuin on saatu, ett? verot on pit?nyt j?tt?? viime nikaraan. Ja rahatonna ollaan nytkin, ei aavistustakaan mist? saisi, ja huomiseen saada pit?isi. Se ajatteluttanut jos jonnekin p?in ja huolettanut hyvinkin.?

?Noo, huomiseen on viel? aikaa ja Jumalalla on monta keinoa. H?n antaa avun ajallansa?, puhui Viion leski niin vakuuttavasti, ett? Nikkil?n em?nt? j?i kallellap?in katselemaan ja oli sen n?k?inen kuin ett?: tosiaan! Ja sitten kallisti h?n p??ns? toiselle puolelle ja oli kuin ett?: tuota en ole tullut ajatelleeksikaan.

?Min? olen hakenut humppassut lainaan saadakseni tuota kolmea markkaa 28 penni?, vaan ei ole utautunut. Ja olen ajatellut p??ni mist? saada, vaan en ole keksinyt?, selitti lopulta em?nt?.

Viion Elsa k??riytyi em?nt?? vy?t?ryksiin ja kuiskaten sanoi:

?Min? rukoilen illalla Jumalaa, niin h?n huomenna l?hett?? teille.?

Em?nt? myh?hti ja silitti Elsan p??t?, vaan ei virkkanut mit??n.

Tuuli tupsahti ikkunoita vasten ja kova tohina kuului, joka kiihtyi kiihtymist??n, ja h?m?r? huoneessa synkkeni. Salamat v?l?hteliv?t sakeaan, n?ytti v?listi kuin koko maailma olisi yhten? liekkin? ollut, ja sekaan jyrisi, ett? huone vavahteli ja ikkunalasit helin?n? soivat.

?Jeesus siunatkoon?, lausui pelon ??nell? Nikkil?n em?nt?.

?Herran voima on suuri?, supisi Viion leski.

?Kyll?p? rysk???, sanoi Nikkil? ja nousi virke?n n?k?isen? istualleen s?ngyss?.

Toisella puolen katua rapisivat raskaat vesipisarat rakennusten kattoihin. Tulisella vauhdilla iskiv?t alas, ett? kimmahtivat koko korkealle takaisin. Kadulla hiekkaan tupsahtivat, ett? hiekka kupli. Samassa t?ll?kin puolen jo kattoa pieksiv?t, luuli katon puhki menev?n. Salamat sekaan v?l?hteliv?t ja jyrisi niin pahasti, aivan kuin olisi taivaan kantta ratkonut.

Latun em?nt? tuli kuin paiskaten sis??n.

?Kyll?h?n ne nuo pihtipielet viel? tuosta teid?n ovesta sinkoilevat, kun min? niit? p??ll?ni aina jym?yttelen. En muista koskaan, ett? se on matala tuo ovi ja min? niin pitk?. Touhuissani viel? sitten kulen.-Hyv?? p?iv?? kuitenkin.?

?No oletpa s??n aikana liikkeess?.?

?No hyv? hyv??n sopii, nahkavaate pakkaseen, niinkuin min?kin t?h?n ilmaan.?

?Istukaa.?

?Enp? istu, eip? muutkaan istu, enk? istu jos muut istuisivatkin.?

?No, no?

?No min? olen sill? hameella, etten jouda. Puuro on tulella ja Liisa vain vahtina, pian karkaa ja j?tt?? puuron kuohumaan. Ihan v?kisin sain sen seisomaan padan ??reen, tahtoi pakkautua ukonilmaa katsomaan. Sill? ehdolla sain, ett? juoksun vilkkaa tulen t?nne ja jo samaa kiirett? silpasen takaisin.-L?hdin tuomaan teille rahoja. K?ydess?nne en muistanut Liisan s??st?j?, enk? olisi viel?k??n muistanut, vaan kun huokailin, ett? onkohan se Nikkil?n em?nt? saanut mist??n verorahoja, niin Liisa kehumaan, ett? h?nell? on, jos ei ole muualta saanut. Liisa on, n?et, kun on saanut maalaisilta viisi tai kymmenen penni?, kun on niitten hevosia juotellut ja appeet tehnyt ja heid?n asioitaan juossut, ja laivarannassakin kuuluu joskus k?yneen matkustajain kaps?kin kantamista vaanimassa ja hopeisen silloin t?ll?in noukassut-ja miss? tuo kolunneekaan, eih?n sit? rasavilli? tied?-is?kin on antanut pennin tai kaksi joskus sille, niin se on ne kaikki s??st?nyt saadakseen talvella oikein hyv?t sukset. No, sielt? Liisan kassoja kun katseltiin, niin l?ytyi hopeaa ja kolikkoa yhteens? 3 markkaa ja 16 penni?. Ne ovat ihan pennej? nuo kuusitoista. No tuohon saa t?ytteen, sen 12 penni?, jos ei muuten, niin pennin aina talosta tai kahdesta talosta. Niin tuota, el? muuta kuin min? juoksuttamaan kiireen vilkkaa niit? t?nne, ett? jos ette muualta ole saanut, niin ette tarvitse kovin huolehtia?, laski Latun em?nt? puhetta kuin k?ytt? ja lopetti sitten siihen, katsellen Nikkil?n em?nt?? ik??nkuin ett? otatko vai juoksutanko takaisin.

Nikkil?n em?nt? oli suu hymyss? ja silmi??n r?pytellen kuunnellut tyynesti puhetta loppuun ja sanoi:

?No se nyt vasta oli. Min? olen ajatellut jos jonnekin p?in. Ja juuri t?ss? kerron huoliani Viioskalle, niin sanoo h?n: noo huomiseen on viel? aikaa ja Jumalalla on monta keinoa. H?n antaa avun ajallaan.-Enh?n min? ole mist??n saanut ja mist? sit? osaakaan t??ll? Vaaralla menn?, niill? kun on maksuja itsell??nkin. Karénin rouvalta k?vin rukoustamassa...?

?Karénin rouvalta?? Latun em?nt? hotasi ja Nikkil?kin silm?ns? py?risti.

?Niin.?

?No tuota, onko se teille tuttu??

?En ole ihmist? n?hnyt milloinkaan.?

?Se juoksee reppasee tuo meid?n ?iti, hakee tutut ja tuntemattomat?, k?risi Nikkil?.

?No niinh?n se on, ett? hakeva hakee povestaankin?, puolusti Latun em?nt?.

?Min? olen kuullut, ett? se olisi ja eik? se olekin semmoisessa yhti?ss?, joka auttaa k?yhi???

?Jo olette erehtynyt ja mennyt herrain penkkiin?, nauroi Latun em?nt?. ?Ei se ole meit? varten se yhdistys eik? k?yhempi?k??n varten, vaan pakanoita. Neh?n ompelevat ja kutovat ja rahoja ker??v?t tuolla Ohampua eli Kahampua eli mik? maa se lienee-Viioskahan sen paremmin tiet??, kun teid?n mies on paljon merta kulkenut??

?En min? tied?.?

?No mitenk? k?vi?? kys?isi Latun em?nt? uteliaana Nikkil?n em?nn?lt?.

Nikkil?n em?nt? kertoi koko jutun alusta aikain, miten h?n oli kuvaillut, miten se k?vi ja miten h?nt? h?vetti ja suututti. Latun em?nt? nauroi ett? vatsa hytkyi.

?Niin se vain sanoi, ettei h?nell? ole, ja meni tiehens? kiireesti, ett? silkkinen hame kahisi?, toisti em?nt?.

?Olisit mennyt k?yh?inhoitoon? tuumi Nikkil?.

?Viimeksi min? sinne menen.?

?No tosi se on, ett? viimeksi siihen kelkkaan istuu?, toisti Latun em?nt?. ?Sinne en soisi pahinta vihollistanikaan.-Eik? viel? h?t? t?m?n n?k?inen.?

?No sit?h?n olen t?ss? min?kin is?lle vakuutellut, ettei meill? h?t?? ole?, yhtyi Nikkil?n em?nt?kin vieraan arveluun ja lausui kovalla ??nell?, oikein innostuksissaan ja sitten v?h?n tyynemmin jatkoi jyrin?n j?lkeen:

?Ei todellakaan h?t? ole t?m?n n?k?inen.-Kuulkaa, istukaa nyt v?h?n, ettette kaikkea unta vie.?

?Elk?? houkutelkokaan?, tikasi vieras kuin vihoissaan ja huiskautti paremmaksi vakuudeksi kielt?v?sti k?sill??n.

?Tuossa on meid?n Jannen kirje, toin sen Nikkil?lle luettavaksi. Kyll? sin? saat selv?n siit?, joka olet mainio kirjamies.-Hyv?sti vain.?

?Hyv?sti, hyv?sti. Kiitoksia vain nyt ensinn?kin. Oli siunattu asia, ett? sain rahat. Tottapahan tavalla tai toisella saan taas maksetuksi. Kiitoksia paljon vain ensinn?kin?, ev?steli em?nt? hyv?? vierasta, joka jo laskeusi rappusia ja p??t??n pidellen tiuski Viion leskelle, joka j?ljest? meni:

?Se on ihme ja kumma, etten muista, ett? olen p??t?ni pitempi muita.?

?Se oli siunattu asia?, hyvitteli Nikkil?n em?nt?. ?On niit? hyvi? ihmisi? maailmassa. Se Liisakin, jota niin kaikki moittivat, ja t?m? tyt?n tyller?kin joka lupasi rukoilla Jumalalta apua meille?, hyv?ili em?nt? Elsaa kaulasta pidellen ja Nikkil?lle selitti:

?T?m? ?sken kuiski minulle, ett? min? rukoilen Jumalaa, niin se l?hett?? teille rahaa.?

?Joko sin? rukoilit?? kysyi Nikkil?.

?En min? viel?, illalla min? olisin rukoillut?, selitti Elsa ujostellen ja v?h?n pahoillaan, kun tuli apu ennen kuin h?n kerkesi rukoilla.

Em?nt? asettui ty?h?ns? suu makeassa hymyss? ja silm?t r?p?ttiv?t.

Nikkil? makasi sel?ll??n k?det ristiss? p??n alla ja katseli

miettiv?isen? kattoon. Elsa istahti ikkunan pieleen ja silm?ili ulos.

Oli aivan kuin ei kell??n olisi ollut sanaa sanottavaa.

Ilma oli selke?mpi, vaan viel? n?kyi kadunpuoleiseen ikkunaan synkk? pilvi, rakennusten takaa ammotti kuin musta holvi, jota kirkas ja kaunisv?rinen sateenkaari n?ytti kannattelevan.

?Nikkil?, ette usko!?

?No mit???

?Niin kaunis sateenkaari.?

?Ohhoh.?

?Jos min? olisin enkeli, niin min? juoksentelisin tuota sateenkaarta my?ten ja tuolla korkeimmalla kohdalla istuisin, katselisin t?nne maahan ja heiluttelisin jalkojani.?

?Niink? ne enkelit tekev?t??

?En tied?, vaan niin min? tekisi.?

?Etk? muuta tekisik??n??

?Joo. K?visin Jumalan asioilla. Kuulkaapa! Min? tahtoisin Jumalalta rahaa ja toisin teille. Ja Helunalle toisin kultaisen verolipun ruskeassa samettinauhassa...?

Em?nt? nauroi syd?mens? pohjasta ja Nikkil?kin koetti, mink? ryinn?lt??n saattoi.

?Poliisitpa ottaisivat pois sen verolipun ja sakottaisivat meit?.

Verolippu pit?? lunastaa maistraatista, ei se kelpaa taivaasta, vaikka

Jumalan maahan se on, jossa lehm?t laitumella k?yv?t.?

?Min?p? sanoisin Jumalalle, niin se rankaisisi poliiseja ja sit? toista.

Mutta kuulkaapa viel?. Min? toisin lakkiverkaakin ja...?

?Sin? olisit hyv? enkeli?, arveli Nikkil?.

?Ja min? k?visin t??ll? usein, ?idin luona ja teid?n, ja sanoisin ?idille is?lt? terveisi? ja teille Jannelta.?

?Kun toisit Jannen t?nne meille, niin se vasta olisi. Meid?n olisi niin hupainen sitte olla ja helpompi el??. Ei tarvitsisi sinunkaan sitte verorahoja tuoda, terveytt? vain?, tuumasi Nikkil?.

?Ei Jannea saisi sielt? tuoda.?

?Miksi ei??

?Sen pit?? veisata Jumalalle kiitosta.?

Nikkil? ei virkkanut siihen mit??n, laittausi vain istumaan mukavasti ja rupesi lukemaan Latun Jannen kirjett?.

?Niin on onni onnellisten kuin kev?inen p?iv?n nousu?, sanoi Nikkil? hiljaisesti ja vaipui syviin mietteisiin.

?Nikkil??, havautti h?net Elsa.

?Mit??, tikasi Nikkil?.

?Jopa olette taas yrmyn?.?

?Enp?h?n ole.?

?No kertokaa sitten taas jotakin.?

?No mit? min? kertoisin??

?Jotakin.?

?No min? kerron?, sanoi Nikkil? ja muuttui iloiseksi aina Elsan kanssa rupattaessaan. Ja v?h?n mietitty??n kertoi h?n:

?Oli pieni tytt?, jonka is? ja ?iti olivat kuolleet, eik? ollut koko maailmassa ket??n, joka olisi h?nt? el?tt?nyt ja hoitanut. H?n l?hti yksin k?velem??n mets??n. K?veli koko p?iv?n, ja kun ilta tuli, niin haki h?n pehme?n sammalm?tt??n ja paneutui siihen nukkumaan. Linnut kun n?kiv?t, ett? pieni siev? tytt? siin? makasi, niin kokoontuivat kaikki siihen puuhun, jonka juurella se m?t?s oli, jossa tytt? makasi, ja alkoivat laulaa niin kauniisti yhteen ??neen, ettei tytt? eik? kukaan ollut kuullut niin kaunista laulua. Ja siihen se tytt? sitten nukkui. Aamulla kun her?si, aurinko paistoi ja linnut viel?kin lauloivat.

Mutta tyt?ll? oli n?lk?. H?n aikoi l?hte? k?velem??n ajatellen, ett? kyll? sielt? joku talo l?ytyy, kun viel? pikkuisen menee eteenp?in. Sielt? pyyt?? ruokaa. Mutta kun siin? nousi istumaan ja juuri oli l?hd?ss?, n?kikin h?n siin? puussa kaksi pient? tytt??. Ne olivat hyvin, hyvin pieni?, ja valkoiset vaatteet oli toisella ja toisella siniset ja kultahelmet kaulassa kummallakin, ja kun tarkkaan katsoi, n?kyi niill? hienot valkoiset siivet hartioilla. Ne nakkelivat toisilleen omenia ja nauroivat. Sitten ne sille tyt?llekin nakkasivat niit? omenia, ja kun sill? oli n?lk?, niin haukkasi h?n heti ja se oli niin makeaa, ettei h?n ollut koskaan sy?nyt mit??n niin makeaa.

Sitten ne pikkutyt?t lentiv?t pois siit? puusta ja p??t??n ny?k?ytteliv?t ja nauroivat sille tyt?lle ja tytt?kin l?hti k?velem??n, kun oli tarpeekseen sy?nyt niit? omenia, joita ne pudottivat. Sitten kun tytt? oli hyvin kauan k?vellyt, tuli h?n muutamaan taloon. Ja h?nell? taas oli n?lk?, niin sanoi sen talon em?nn?lle, ett?: 'antakaapa em?nt? kulta mulle ruokaa'.

Se em?nt? sanoi ett?: 'saat tulla meille paimentamaan lehmi?', ja antoi ruokaa ja sitten tytt? j?i siihen taloon paimeneksi.

Kun h?n kulki lehm?in kanssa mets?ss?, niin lauleli h?n aina. Vaan l?hti sitten kerran k?velem??n ja j?tti sy?m??n lehm?t. Kun oli v?h?n k?vellyt, tuli vastaan hyvin kaunis lampi. Sen lammen rannalla kasvoi hyvin kauniita kukkia niin paljon, ett? p??lle t?ytyi astua, ja omenapuita siell? oli my?s sen lammen ymp?rill?. Siihen tytt? istui rannalle ja alkoi laulella, mutta kuulikin samassa soittoa, hyvin kaunista. Sielt? kuului soitto sen lammen toiselta puolelta, ja kun tytt? sinne katsoi, niin n?ki h?n siell? kauniin puutarhan. Ja siell? puutarhan keskell? istui poika ja soitti kannelta. Punainen samettiviitta sill? oli hartioilla ja musta, kiher? tukka valui valkoiselle kaulalle ja sille punaiselle viitalle. Ja se poika oli niin kaunis, ettei tytt? saattanut muualle katsoakaan. Mutta kun sitten pikimm?lt??n katsahti lammelle, niin n?ki kauniin valkoisen joutsenen uivan siihen rantaan, jossa h?n istui. Ja se poika siell? toisella rannalla tuli l?hemm?ksi ja soitti kannelta ja soittaissaan lauloi hyvin kauniilla ??nell?:

?ll?s s? tytt?ni pelk?? istua joutsenen selk??n, h?np? sun kaunoisen tuo kaipaavan yst?v?n luo.

Ja se joutsen tuli sitten aivan sen tyt?n tyk? ja tytt? istui sen joutsenen selk??n ja se ui sille toiselle rannalle, jossa se poika oli. Eik? tyt?lt? kastuneet jalatkaan, kun se joutsen niin siev?sti piti sel?ss??n ja ui niin tasaisesti. Ja sitten se joutsen vei tyt?n sen pojan luo ja se poika oli kuninkaanpoika ja se otti tyt?n morsiamekseen ja vein kuninkaan linnaan, joka oli siin? puutarhan keskell?, ja siell? ne el?v?t...

Mutta se oli hyvin hyv? tytt?, aina ollut tottelevainen ?idilleen.?

P?iv? hulmahti paistamaan t?ydelt? ter?lt??n. Valoisaksi muuttui tupa, ja kirkas ikkunan kuva ilmestyi lattialle.

Em?nt? avasi tuvan oven, josta raitis, tuoreelle tuoksuva ilma tunki huoneeseen. Kamarista kuului kangaspuitten helske ja kadulta lasten hilpeit? ??ni?.

Poliisien kynk?ss? astui Tolpan Anna, tukka oli hajallaan harteilla ja kevyt puku hulmehti tuulen leyhytelless?.

V?kijoukko, mik? oli kertynyt Tolpan Annan asunnon luo, oli jo hajaantunut, muutamia eukkoja, joitten into viel? hehkui, seisoi kadulla ryhm?ss? puhelemassa.

?Ne veiv?t sen putkaan.?

?Putkaanpa tietenkin.?

?Varmaankin sakotetaan.?

?Ei p??se Anna en?? sakolla, vaan reissu sille tulee. Se on juuri ollut varoituksella.?

?No onhan noita sitten edes yksi v?hempi.?

?Ei ne v?hene noin yksitt?in.?

?No ei, sill? niit? on t??ll? Vaaralla kuin harmaita kissoja ja uusia tulee aina. Eih?n se tuo Lammin Kaisakaan ole kuin aivan ?skeisi???

?Kev??ll? p??si lastenkodista.?

Niin siin? tuumiteltiin, kunnas katsottava oli h?ipynyt n?kyvist?.

Lapsijoukko oli hajaantunut ja kerennyt toimiin ja leikkeihins?. Muutamia suurempia poikia kulki, onkivavat k?dess? ja lahkeet valmiiksi k??rittyin?, rantaan p?in. Ne kertoivat toisilleen hyvin toimessaan-ei niinkuin tavallisesti hyvist? lierapaikoista ja onkivesist?-vaan Tolpan Annasta, miten se oli riehunut ja kiljunut ja kiroillut ja repinyt vaatteitaan. Sama puheenaihe oli niill?kin pojilla, jotka kadulla puujaloilla astua toikkaroivat tai kirppaa l?iv?t. Muutamat tyt?t leikkiv?t ?Tolpan Annaa? ja olivat hyvin huvitettuja, kunnes vanhemmat ihmiset kielsiv?t sanoen, ett? se on suuri synti. Ja tyt?ist?kin jotkut sitten rupesivat selvittelem??n, ett? siit? tulee huonoksi ihmiseksi, kun matkii huonoja ihmisi?, vaan toiset v?ittiv?t, ettei tule, arvellen ett? kaikkia muita saa matkia, vaan ei vanhoja eik? vaivaisia. ?Tolpan Annan? leikki sill? kertaa j?i kuitenkin, vaan muuta leikkiess? puhuttiin Tolpan Annasta. Se oli ollut niin hauskaa, kun se hyppi ja ajoi poikia ja Latun Liisaa, kun ne sit? hameesta nykiv?t.

Viion leski ja Nikkil?n em?nt? olivat omalta portiltaan katselleet meteli? Mustosen kartanolla ja surkeilleet sit? el?m??. Surkeata se oli heist?, vaikka se ei ollut outoa, sill? semmoista n?ki t??ll? Vaaralla hyvin usein.

Latun em?nt?kin yhtyi heihin palatessaan metelipaikalta.

?Se oli aika sota?, sanoi Nikkil?n em?nt?.

?Sanokaa te. Kun nuo akankuvatukset-en sano paremmin-rupeavat riitelem??n tuommoisen ihmisen kanssa, joka on tuossa tilassa. Rupeavat humalaista haukkumaan ja jotkun viisaat Jumalan sanalla h?nt? ruoskimaan ja tuomitsemaan helvettiin. Mit? se ymm?rsi tuossa tilassa, siit? kimpautui vain ja yltyi. Min? sanoin niille ett? heitt?k?? hyv?t ihmiset pois kielenne pieks?minen ja antakaa sen j??d? rauhaan. Min? komensin pojan viikarit pois, jotka sit? nykiv?t, ja niist? p??sty??n se olisikin rauhoittunut ja mennyt k?mmiins?, vaan el?p?s ett? akat olisivat malttaneet j?tt??. Ei vaikka enkeli olisi kehoittanut. Sill? tavallahan siit? aina meteli nousee. Nytk??n alkujaan se ei ollut sen kummempaa, kuin ett? Anna oli alkanut muka lasten kanssa v?kisille. Lapset sit? nyhtiv?t ja t?ykkiv?t, niin ett? se oli kumoon lent?nyt usein. Se oli siihen asti leikki? ja olisi asettunut, kun olisi joku lapset komentanut pois. Mutta saapuipa eukkoja leikkiin ja silloin se muuttui toiseksi.?

?En tied?, vaan surkeata meteli? oli?, huokasi Viion leski.

?Niinh?n se oli. Enk? min? h?neen olisi sekaantunut, vaan menin katsomaan, ett? jos meid?n Liisa siell?, niinkuin olikin mokoma, poikaviikarien kanssa. Kyll? kai minulla on huoli ja murhe sen tyt?n takia?, sanoi Latun em?nt? valittaen. ?Kyll? olette te Viioska onnellinen, kun teill? on niin siivo tyt?r.?

?Joo, kyll? se on kuin enkeli, se Elsa?, sanoi Nikkil?n em?nt?.

?Vaan kyll? Liisakin viel? mieltyy?, vakuutti h?n samassa Latun em?nn?lle.

?Huolta niist? on lapsista?, lausui Viion leski vakavana.

?Huolta hyvinkin. Hyvin ovat mielt? masentavia tuommoiset n?yt kuin nytkin t?m?, kun tuommoinen nuori ihminen, kuin tuo Annakin, on tuolla j?lell??, sanoi Latun em?nt?.

?Niin, mik? lie poloisen saattanut tuolle tielle? Hyv?h?n ihminen se h?nen ?itins? oli, mink? min? h?nt? tunsin?, tuumi Nikkil?n em?nt?.

?Varsin paraita luonnoltaan ja k?yt?kselt??n, vaan is?ns? oli huitukkaluontoinen, parasta sorttia, se oli herrassukua?, selitti Latun em?nt?.

?Ei se sukuun kuulu?, v?itti Viion leski. ?Useinhan n?kee ett? huonoilla vanhemmilla on hyvi? lapsia ja hyvill? vanhemmilla huonoja. Vaan se on Jumalan k?dess?.?

?Niin, niinh?n se on?, my?nsi Nikkil?n em?nt?.

?Ett?k? Jumala itse tekisi muutamista tuollaisia ihmisi??? kysy? tokaisi Latun em?nt?. ?Sit? min? en ota uskoakseni, ett? h?n t?ll? tavoin sy?ksisi muutamat inhoittavimpaan h?pe??n ja suurimpaan turmioon.?

?Niin niin, ett? ei suinkaan h?n sy?ksisi...? tuumi Nikkil?n em?nt? taas toisakseen.

?Ei niin, vaan Jumala sallii niin tapahtua rangaistukseksi heille itselleen ja varoitukseksi muille?, selitti tarkemmin Viion leski.

?Niin tosiaankin, sallii tapahtua rangaistukseksi...?

Joo, no se on totta ett? Jumalan sallimatta ei voi mit??n tapahtua, ei yht? hiuskarvaa p??st? pudota, vaan ei suinkaa Jumala laita tapahtumaan niin esimerkiksi, ett? jostakin tulisi huono ihminen. Jos h?n rangaistukseksi niin tekisi, niin rankaiseisi h?n silloin t?t? liian ankarasti muihin verraten. En min? usko, ett? Tolpan Annakaan on tehnyt suurempaa synti? kuin muutkaan ansaitakseen n?in suurta rangaistusta.?

?Niin, siivo tytt?h?n se oli...?

?Ihminen katsoo ainoastaan muotoa, vaan Jumala tutkii syd?men. Rangaistukseksi t?m?n on Jumala Annalle antanut, ja varmaan h?n on sen sitten ansainnut, rikkonut niin Jumalaa vastaan ja kauas pois poikennut h?nest?, unohtanut ehk? kokonaan, voinut ehk? kerrassaan hyl?t? ja pilkannut. Me emme tied?, vaan syytt? ei ole Jumala pannut t?t? raskasta rangaistusta h?nelle?, puolusti Viion leski ja Nikkil?n em?nt? arveli:

?Tottapa on syyt? ollut ...?

?Mutta ajatelkaapas Annan ?iti??, Latun em?nt? lausui, ?mit? tuskaa h?n tuntee n?hdess??n lapsensa tuolla j?ljell?. Kun syrj?isenkin syd?n vihloo kuin puukolla, mit? sitten ?idin syd?n tuntee!?

?Niin todellakin, se on tuskaa mink? se tuntee...?

?Ehk? Jumala on t?m?nkin antanut kuritukseksi Annan ?idille. Kreetakin oli ylpe?luontoinen, rakasti t?t? maailmaa, luotti t?m?n ajallisen el?m?n onneen ja el?m?n ilossa ehk? unohti Jumalan.?

?Niin, maailman turhuudessa...?

?Kuulkaa Viioska-kovi sorratte Kreetaa, ankarasti tuomitsette. Kyll?h?n Kreetakin maailman turhuutta rakasti nuorempana ja oli mahtava hyvist? p?ivist??n niinkuin moni muu syntinen ihminen, vaan onko muut siit? saaneet k?rsi? niin kuin Kreeta. Miehens? tappoi viina, joka oli ry?st?nyt sit? ennen kaiken kodin rauhan, onnen ja siunauksen. Ja nyt Kreeta, varakkaasta kodista ja hyville p?iville tottunut, saa tuolla k?yhyydess? veny?, h?kinvartijan virassa leip?palan saadakseen. Eik? ollut siin? tarpeeksi n?yryytyst? ja kuritusta, vaan viel? piti n?hd? lapsensa ihmisten hylkyn? ja kruunun kuritettavana. Hyv? Jumala!? lausui Latun em?nt? purskahtaen itkuun.

?Kovasti on h?nt? kuritettu?, lausui Nikkil?n em?nt?kin surullisena.

?Tottapa h?n on siin? m??r?ss? rikkonut Jumalan mielen, ett? ansaitsi niin paljon kuritusta?, vakuutteli yh? Viion leski.

?Niin vihastuttanut Jumalan p??llens? ...?

?Paljon h?n on tietysti rikkonut?, my?nsi Latun em?nt? ja vy?liinaansa pyyhitty??n kyyneleet silmist??n jatkoi: ???rett?m?sti tietysti joka p?iv?, joka hetki, vaan onko h?n rikkonut suuremmassa m??r?ss? kuin muut, kun Jumala h?nt? niin rankaisee. Kyll?h?n sitten minultakin Jumala olisi saattanut kaikki vied?, mieheni, poikani, tytt?reni, taloni, tavarani, jos h?n ansioni mukaan olisi tehnyt. Mink?t?hden Jumala muutamia rankaisee niin kovasti, h?vitt?? heilt? kaiken maallisen onnen, kun toiset, jotka yht? surutonta el?m?? viett?v?t, saavat nauttia t?ydellist? onnea t??ll? ajassa.?

?Vissiin kai parantaakseen ne, joita h?n rankaisee, ja tehd?ksens? heid?t osallisiksi iankaikkiseen autuuteen ja toiset j?tt??kseen pimeyteen?, ymm?rsi Nikkil?n em?nt? sen asian ja sanoi sill? aikaa kun Viion leski sanaton oli.

?Ei, ei sit? niin saa k?sitt???, sanoi Viion leski. ?Jumala tahtoo tehd? kaikki osallisiksi autuuteen, vaan h?n kurittaa, taivuttaa itsekutakin eri tavalla. H?nell? on niin monta vitsaa kuin on lastakin. Kaikkia h?n kutsuu luokseen rakkautensa helmaan, yht? yhdell? tavalla, toista toisella.?

?Niin, kukapa sen oikein k?sitt?nee?, lausui Latun em?nt?.

??nett?min? seisoivat he kaikki hetkisen, Latun em?nt? ja Viion leski tuijottaen mietteiss??n yhteen kohti ja vakavan n?k?inen oli Nikkil?n em?nt?kin ja etsi mihin silm?ns? kiinnitt?isi.

?Niin se on t?ss? maailmassa?, huokasi vihdoin Latun em?nt?, ja siihen

Viion leski vastasi: ?Niin se on.? Ja sill? puhein erosivat he.

Kangaspuihin ruvettuaan j?i Viioon leski mietteisiins?. Kyyneleit? tunkeutui silmiin, vieri poskia pitkin ja tippui kankaalle, kun h?n lynk?p?isill??n toista k?tt? vasten istui ja katseli ulos, tuijotti vanhaa tuttua, aina yhdelle p?in viittaavaa ruostunutta viiri? Nikkil?n navetan katolla.

Tuska oikein h?nen syd?nt??n pakotti, ahdistava ja huimaiseva tunne.

?Kreeta raukka, mik? tuska h?nen rintaansa todellakin mahtaa polttaa!?

H?n koetti ruveta kutomaan. Kiihke?sti l?i h?n, aivan kuin olisi pel?nnyt, ett? kude karkaa loimien v?list?, jos ei sit? kiinni jouduta ja lujaa ly?. Ja ajateltavakseen tavoitti h?n muita asioita p??st?kseen niist?, mitk? mieleen tunkeilivat. Vaan h?nen k?vi kuin noitten lasten usein k?y hippasilla: toinen pakenee hipan edest? sy?sten milloin kiert?m??n tikapuita, milloin kaivoa ja milloin mit?kin esinett?, kiert?? aikansa ja kiert?? yht'?kki? kopiksi hippaan.

?Miksi niin paljon onnettomuutta t??ll? maailmassa ja kurjuutta, kun voisi olla onnea? Miksi niin paljon murhetta, kun voisi olla iloa? Saattoi kuvailla onnea ja iloa maailman t?yteen, niin helposti kuvailla. Ty?teko, lapsen synnytt?minen kivuilla ja kuolema, ne joilla Jumala rankaisi ihmist?, eiv?t tekisi t?t? el?m?? onnettomaksi ja kurjaksi. Kaikkine niineen voisi t?m? kaunis maailma olla viel? paratiisi, jossa kaikki ihmiset el?isiv?t onnellista el?m?? ja kuolisivat el??kseen viel? onnellisempaa. Mink? t?hden ei niin ollut??

H?n pys?ytti ty?ns?, katseensa k??ntyi ulos kartanolle ja tarttui siihen viiriin.

?Synnin seurauksia ovat kaikki tuskat, murheet, vaivat ja vastoink?ymiset t??ll? maailmassa?, supisi h?n. Mutta se riitelev? ajatus heti siihen toi: ?Vaan miksi sittenkin muutamilla on osanaan murhe, tuskat ja k?rsimykset, toisilla yl?npalttinen onni??

H?n ep?ili nyt kerrassaan sit? selityst?, jonka h?n niin varmalla vakuutuksella oli lausunut Latun em?nn?lle.

?Toisilla on ylt?kyllin sit?, mit? toisilta kerrassaan puuttu. Ja syntisi? ihmisi? ollaan kaikki.-Tuolla on Lampisen perhe: Vaimolla on hyv? puoliso, lapset, joita h?n rakastaa ja jotka h?nt? rakastavat. On talo ja hyv? toimeentulo. Kreetan lapsuudentoveri. Kreetalta on kaikki mennyt, ei ole muuta kuin musta, kolkko el?m? vain j?ljell?. Jumalako n?in jakaa? Ei kenell?k??n maallisella is?ll? ole syd?nt? jakaa leip?? lapsijoukossaan niin, ett? toiset saisivat yli tarpeensa, muutamat pahimpaan n?lk??ns? ja jotkut eiv?t ollenkaan. Sulaa v??ryytt? h?n tekisi, jos niin voisi tehd?kin...

Jumalalta se on kuitenkin kaikki. Jumala tarkoittaa kaikkien ihmisten parasta ja kurittaa yht? yhdell? tavalla, toista toisella, sen mukaan kuin kukin tarvitsee. Kreetaa h?n vitsoo tuolla tavoin. Ja tottapa h?n on niin ankaraa kuritusta ansainnut.?

H?n pisti uuden k??min sukkulaan ja alkoi kutoa, ett? helske k?vi, ja kertasi viel? mieless??n, mit? viimeksi p??tti, ik??nkuin lujemmin vakuuttaakseen, ett? niin se oli. Mutta t?m? p??t?s oli tullut viel? v?kin?isesti. Riitelev? ajatus pyrki yh? esiin.

?Mink? vuoksi Jumala vitsoi alhaisempaa kansaa ankarammin kuin ylh?is??? Otsansa hiess? saavat he ty?t? tehd? ja puutetta k?rsi? ja tytt?rens? sy?st??n h?pe?n polulle. Alhaisten ihmisten tytt?ri?h?n ne olivat kaikki nuo, jotka olivat sill? kurjuuden polulla kuin Annakin. Parempain ihmisten lapsista ei tule huonoja ihmisi?, sit? ei ole kuultu...

Mutta jos se luonnossakin olisi, niin mist? se luonto semmoinen olisi alhaisemmalla kansalla paremmin kuin ylh?isell?? Ja olihan semmoisia tapauksia, ett? samain vanhempain lapsista on tullut muista oikeita ihmisi?, vaan yksi joutunut langenneitten tielle. Mist? sille se luonto? Tai miten siihen vaikutti sama kasvatus eri lailla kuin toisiin, muutamat kun sanovat kasvatuksessa olevan koko asian? Mik? sitten olisi oikea kasvatus? Karin Helli? kasvatettiin pienest? pit?en ankaruudella. Koetettiin kaikki h?nen mielihalunsa kuolettaa. H?nelle ei laitettu nukkeakaan, niinkuin muilla tyt?ill? oli, se kun oli muka turhuutta. Tytt? kun kanteli ja piispitti laudankalikkaa nukkenaan, niin otettiin sekin pois ja toruttiin. Helli on vasta rippikoulun k?ynyt, mutta semmoinen maailman lintu ja jo pahassa huudossakin. H?ll? kasvatus on paha sekin. Jos lapsen mielitekoja noudatetaan, niin kasvattaa h?nen turmeltunutta luontoaan...

Minne menn?? Kaikkialla oli umpi edess?!?

Aina uudelleen ja uudelleen kerratessaan ja py?ritelless??n n?it? kysymyksi? tuli h?n samaan umpiper??n. Mutta aina h?n sill? tavoin p??si l?hemm?ksi sit?, miss? oli ?sken niin varmasti seisonut, ja siihen h?n vihdoin p??si pys?htym??n:

?Jumalassa on kunkin ihmisen onnen ohjat, h?nen k?siss??n koko maailman meno.?

Ja mielens? v?hitellen rauhoittui ja el?m? alkoi tuntua turvalliselta ajatellessaan, ett? tuo kaikkivaltias kuningas antaa armonsa niille, jotka h?nt? rakastavat ja h?neen luottavat, ja ett? h?n rakastaa kaikkia ihmisi? ja koettaa heit? luokseen saattaa, tehd? osallisiksi onneen ja autuuteen.

H?n oli varma siit?, ett? Annan ?iti ja Annakin tulevat ymm?rt?m??n Jumalan kurituksen ja k??ntyv?t h?nelt? armoa pyyt?m??n, l?yt?v?t lohdutuksensa uskossa Jumalaan ja siten saavat t??ll? ajassa lievityst? kurjaan kohtaloonsa ja tulevassa el?m?ss? t?yden onnen. H?n rukoili sit? ajatuksissaan. Ja saman hartaan ja hiljaisen rukouksen l?hetti h?n kaikkien ihmisten puolesta, ett? he tulisivat Jumalan tuntemiseen.

Ja niin ryhtyi h?n ty?h?ns? levollisella mielell? ja iloisella tunnolla siit?, ett? taaskin oli pelastunut ep?uskon pauloista.

Elsa tuli kotia kuteitten nounnista ja kertoi kauhistuksissaan ett? poliisit olivat kuljettaneet Tolpan Annaa. H?n ymm?rsi, ett? sen vuoksi sit? poliisit veiv?t, kun se oli huono ihminen, sill? poliisit olivat vieneet muitakin huonoja ihmisi?, joiksi h?n k?sitti semmoisia naisia, jotka kiroilivat ja olivat p?iss??n, tai joista oli kuullut sanottavan, ett? ne Ovat huonoja ihmisi?.

?Minne ne viev?t niit? huonoja ihmisi???

?Vankilaan.?

?Vied??nk? ne kaikki??

?Vied??n.?

Elsa j?i miettim??n siirrytty??n niin l?helle ?iti? k??min tekoon kuin suinkin.

Usein h?n pelk?si, ett? jos Jumala tekee huonon ihmisen, ja sen k?sityksen h?n oli saanut, ett? jos ei rukoile Jumalaa, tai jos sanoo jotakin rumaa, tai tekee pahaa, niin silloin Jumala tekee huonoksi ihmiseksi. Iltasilla, kun oli pime?, silloin h?n sit? pelk?si ja rukoili hartaasti. Muulloin ei niink??n muistanut ja jos muistikin, niin silloin ei kuitenkaan kovin pelottanut ja silloin ajatteli h?n sit?kin, ett? kun rovasti on h?nen kumminsa, niin ei Jumala tee h?nest? huonoa ihmist?, sill? Pietil?n Fiina, joka oli jo aikaihminen ja jota kaikki kiittiv?t oli hyv? ihminen ja rovasti oli sen kummi. T?mm?isiss? tapauksissa kuin nytkin ei auttanut semmoinen ajatus yksikseen.

?Tulevatko kaikki huonoiksi ihmisiksi, jotka eiv?t rukoile?? kysyi h?n ?idilt?.

?Jumala voi rangaista monella tavalla.?

?Tekee sorakieliseksi.?

?Vaikka niinkin.?

?Rankaiseeko Jumala niit? mitenk??n, jotka rukoilevat??

?Ei.?

?Jos kaikki rukoilisivat, niin ei olisi yht??n huonoa ihmist?, eik? sorakielt???

?Sorakieli? ovat jotkut luonnostaan. Vaan huonoja ihmisi? ei olisi yht??n, jos rukoilisivat kaikki Jumalalta voimaa el?m??n h?nen k?skyins? mukaan.?

?Miksik??n sitten eiv?t kaikki rukoile??

?Kun ovat unohuttaneet Jumalan.?

Elsalle tuli tunnon h?t?. H?nkin oli joskus unohuttanut rukoilemisen kerrassaan. Ei h?n ollut varma siit?, j?ik? eilenkin illalla. Niin tuntui paremmin kuin olisi j??nyt. H?nt? pelotti kauheasti, ett? jos h?n on jo huono ihminen tai sorakieli, tai muuten rangaistu, taikka ett? pian tulee.

H?n tiesi kyll?, ett? Jumala antaa anteeksi jos kuin suuren synnin, niin h?n oli kuullut sanottavan, ja ainahan h?n rukoillessaan iltasella maatapannessaan rukoilikin anteeksi Jumalalta, mit? oli tietens? pahaa tehnyt ja mit? oli tiet?m?tt??n. Vaan h?nell? oli nyt semmoinen pelko, ett? piti viel? vakuudeksi kysy? ?idilt?, ett? antaako Jumala sit? anteeksi, jos joskus on unohuttanut rukoilemisen.

?Kyll? Jumala antaa, jos katuvaisena hartaalla syd?mell? sit? anoo ja totisesti lupaa h?nt? rakastaa ylitse kaikkea.?

Elsa ei ollut oikein selvill? viel?. Rakastaa ylitse kaikkea, se oli niin tuttu lause h?nelle, sill? h?n oli lukenut sen monta kertaa katekismostaan. Vaan h?n ei ollut sit? koskaan ajatelleeksi tullut. Nyt se pystyi mieleen, vaan h?n ei sit? ymm?rt?nyt, ei sit? ?rakastaa? eik? my?sk??n ?ylitse kaikkea?.

?Niinkuin ?itikin on sinulle mieluisempi kuin muut ihmiset, niin Jumalan tulee olla sinulle mieluisempi kuin ?iti ja kaikki muu maailmassa. Jumalaa tulee ajatella enin, enempi kuin mit??n muuta?, koetti ?iti selitt??.

Tuntui Elsasta pahalle olo, pelotti aivan kuin olisi huonoja ihmisi? ollut porstuassa. Kun h?n oli k??mej? saanut v?h?n tehdyksi, meni h?n toimettomana olemaan niin l?helle ?iti?, ett? esteeksi usein oli. Ja kuuma oli h?nell? niin, ett? herneiksi hiki huuleen ja nen?n varteen kohosi, eik? h?nell? haluttanut mit??n tehd?, jos ?iti jotakin k?ski h?net siit? tiell? olemasta muualle saadakseen.

H?n odotti iltaa p??st?kseen maata ja rukoilemaan ja sit? odotellessaan hylk?si h?n mieluisetkin toimet, joista muuten ei ennen koskaan luopunut. Ei h?n olisi nyt l?htenyt Nikkil?n Helunaakaan h?kilt? hakemaan, ja viel? pelotti ett? jos porstuassa on huonoja ihmisi? ja ulkona, siell? h?kill?kin. Vaan kun em?nt? tuli h?nt? kumppanikseen hakemaan niin sen suojassa uskalsi l?hte?.

Ulkona leikki lapsia niinkuin aina ennenkin ja kaikki muukin oli entisell??n. Mielens? ei ollut niin arka, kun h?n kotiin tuli. Mutta kun h?n oli Helunalle v?h?n ruohoja nyht?nyt ja ?idille muutamia k??mej? aamuksi valmiiksi py?r?ytt?nyt, teki h?n vuoteen ja laittautui maata. Kiireesti vet?ytyi h?n peitteen alle ja pani k?tens? ristiin. T?ll? tavoin h?n teki, kun h?n tahtoi hartaasti rukoilla: aina kun ?iti oli kipe? ja joskus kun ei ollut leip??.

H?n rukoili Jumalalta anteeksi, kun oli unohtanut eilen illalla ja joskus muulloinkin rukoilemisen, ja anoi hartaasti, ettei Jumala tekisi h?nest? huonoa ihmist? eik? sorakielt?.

Vaan h?nt? pelotti kuitenkin, pelotti kauheasti. Vasta kun ?iti maata tuli siihen viereen ja Elsa k?tens? ?idin kaulaan kiersi, poistui pelko. Varmuudeksi supisi h?n muutamia r:ll? alkavia sanoja koetteeksi sorahtaisiko kieli, ja kun ei silt? tuntunut, ett? olisi sorahtanut p??si aivan levolliseksi.

H?n oli hyvill??n ja tunsi Jumalaa kohtaan samaa mieltymyksen tunnetta kuin v?list? jotakin poikaa kohtaan, jonka h?n on pel?nnyt ly?v?n tai h?net maahan t?ykk??v?n, vaan joka hyvin siivosti menikin ohitse.

?Rakasta ylitse kaikkea?, supisi h?n pitk?t ajat itsekseen, ja ajatteli ?idin selityst?. H?n k?sitti ett? piti Jumalaa ajatella taivaassa. Ja sent?hden rupesi h?nen kuvailemaan, mink? n?k?inen Jumala oli istuessaan siell?, ylh??ll? taivaassa enkelein keskell? ja Jeesus oikealla k?dell?, kuunteli rukouksia ja katseli kuka ei rukoile, ja l?hetteli enkeleit? asioilleen t?nne maan p??lle.

H?n k??ntyi katselemaan ett? jos sattuisi n?kem??n enkelin laskeutuva kartanolle pihlajaan tai lentelev?n taivaalla.

Ruskotti viel? v?h?n uunin kylkeen kadunpuolisesta ikkunasta. Tuntui hyvin hauskalle. Skailettikello naksutti niin mukavasti, aivan kuin olisi jotakin laulanut tai hokenut. Ulkoa ei kuulunut muuta kuin jonkun linnun liverryksi? pihlajassa kartanoikkunan luona.

Se on tullut vissiin h?nelle laulamaan, ajatteli Elsa lintua. Jos ei h?nell? olisi ?iti? ja h?n menisi mets??n ja panisi nukkumaan siell? jonkun puun alle, niin tulisivatkohan linnut siihen puuhun laulamaan? Tulisivat kai ne, niinkuin sille k?yh?lle tyt?lle, onhan h?nkin ollut tottelevainen ?idille. Ja sitten aamulla kun h?n her?isi, niin olisi enkeleit? puussa ja ne nakkelisivat omenia ja antaisivat h?nellekin. Ja sitten h?n l?htisi k?velem??n ja l?yt?isi talon, johon h?n p??sisi paimeneksi. Ja siell? h?n sitten menisi hyvin kauas, viel? kauemmaksi kuin se k?yh? tyt?r. Ja siell? olisi toinen kuninkaan pojan linna...

Ja sinne kuninkaan pojan linnaan meni Elsa, lammin yli joutsenen sel?ss?, ja tuli kuninkaan pojan morsiameksi, ja siell? oli niin kaunista, ettei miss??n ollut niin kaunista, ja siell? oli kesyj? lintuja ja...

Silm?luomet painuivat kiinni, ja onnellinen kuninkaan pojan morsian vaipui herttaiseen uneen.

Mutta ?iti valvoi viel?, rauhattomat ajatukset karkoittivat unen.

Jos h?n kuolisi Elsan tuolla i?ll? ollessa... Elsa raukalla on silloin sama kohtalo edess? kuin muillakin, monella sadalla k?yh?ll?, orvolla lapsella: huutolaisen kamalat p?iv?t.

T?m? oli leskest? niin varma asia, ettei siit? p??ssyt yli eik? ymp?ri. T?h?n asti h?n kuitenkin oli t?t? ajatellessaan lopuksi turvautunut siihen toivoon-mist? h?n sen oli saanut, sit? h?n ei tiennyt itsek??n-ett? Elsa p??sisi lastenkotiin, jos orvoksi j?isi. Sek??n ei ollut t?ysin tyydytt?v?, sill? lastenkodissakaan ei ollut ?iti?, vaikka kuinkakin hyv? olisi johtaja ollut. Vaan parempihan toki olisi lastenkodissa kuin tuolla maailman jaloissa. Mutta nyt Lammin Kaisa oli senkin ajatuksen turmellut, todistanut sen puheen, ett? lastenkodista tulee paljon tuollaisia.

Kun Jumala antaisi h?nelle terveyden p?ivi? niin kauan kuin Elsa on kykenem?t?n toimeentuloansa hankkimaan, ajatteli h?n taas, vaan aivan kuin varkain. H?n oli kerran n?in rukoillut hartaasti Jumalalta, vaan sitten huomannut, ett? se rukous oli v??r? ja syntinen. Sill? parempihan turva Elsalle oli Jumalassa kuin h?ness?, heikossa ihmisolennossa. Ja h?n sent?hden koetti karkoittaa tuota ajatustakin aina, vaan se tuli kuitenkin uudelleen, oli jokap?iv?inen vieras-taikka oikeammin sanoen: se ajatus oli h?nen mielens? varsinainen asukas.

?Voihan Elsa sittenkin, jos min? el?isin vaikka kuin vanhaksi, joutua turmeluksen tielle?, ajatteli h?n pyyhk?ist?kseen pois tuota toista ajatusta. ?Vaan jos h?n Jumalassa pysyy, niin ei horjahda.?

Ja h?n l?hetti hartaan rukouksen Jumalalle.

?Opeta h?nt? sinua tuntemaan, neuvo h?nt?, tue, pid? h?nen syd?mens? puhtaana. Sinun on valta, voima ja kunnia!?

Liisa on ilkein penikka Vaaralla, sanottiin yleens?. Eik? suinkaan ?itins? sit? vastaan pannut.

?Niin se on?, my?nsi h?n niille, jotka Liisaa h?nelle ilke?ksi moittivat, ?niin pahankurista lasta ei ole kenell?k??n ihmisell? maailmassa?.

Ja h?n kuritti Liisaa ankarasti h?nen pahuuksistaan, niin ankarasti ettei kukaan muu Vaaralla. Sen h?n oli kuulut sanottavan ja tiesi itsekin, vaan eip? muilla ollutkaan semmoista lasta.

Tepon is?nt? oli syyt?nyt kerran Latun em?nt??, sanonut:

?Sin? r??kk??t lastasi ja sill? sen turmelet.?

Siit? syntyi viha heid?n v?lilleen, niin ettei Latulta k?yty Tepolla eik? Tepolta Latulla muut kuin lapset, vaikka Teppo ja Latun em?nt? olivat kasvinkumppaneita ja Lattukin oli hyv? tuttu.

Latun em?nt? syytti Teppoa ett? se heid?n Liisan oli pilannut. Pienemp?n? oli Liisa ollut hiljainen, oikea nuhjus. Yksikseen muhjannut p?iv?kaudet, ettei tiennyt paljon koko lasta olevankaan. Hakemalla saatiin usein hakea loukoista ja saavien takaa ja mist? milloinkin. Vaan suuremmaksi tultuaan kun alkoi Tepolla k?yd?, niin p?iv? p?iv?lt? tuli rajummaksi. Alkoi kilmuilla kaikki katot ja joka reij?t kontata. Siell?h?n se Tepolla poikaviikarien parissa oppi kaikki konstit. Mit? tahansa tekiv?t siell?, vaikka veriss? p?in olisivat tapelleet, niin Teppo ei koskaan kurittanut, ei omiaan, viel? v?hemmin muitten. Hyv?ll? sanalla kehui ohjaavansa. Liisaakin muka torui, vaan toisin vuoroin kehui ja kiitti kupliksi veden p??lle. Siit?h?n se vauhtia sai.

Siihen suuntaan h?n ajatteli ja miehelleenkin puhui. Vaikka toisinaan itsekin ajatteli, ett? hyv?ll? sanallahan sit? etup??ss? pit?isi koettaa kasvattaa lasta, ja tuntui mieless? ett? on ehk? liiaksi tullut kuritetuksi ja ehk? usein syytt?kin. Tuli ajatelleeksi viel? mink?lainen villipeura itse oli lasna. Ja kun Liisa kotosalla oli, niin hyv?ll? sanalla saikin h?net taipumaan, eik? riitaa tullut juuri koskaan.

?Ehk?p? se siit? todellakin mieltyy viel?, niin kuin Nikkil?kin arvelee?, ajatteli Latun em?nt? ja oli hyv?ss? toivossa.

Unehtunut oli taas Liisan ilkeyden teko Mustosen kartanolla, kun se oli siell? nyht?m?ss? ollut Tolpan Annaa. Puolet siit? oli heti anteeksi annettu, kun vanhemmat ihmiset eiv?t olleet kielt?neet siit?, paremmin k?skeneet. Piiskattu oli kuitenkin Liisaa ja toruttu.

Itkem?tt? oli ?iti torunut eik? ollut valitellut, senp?t?hden se Liisasta ei tuntunut niink??n kovalta. Paremmin siivolla ??nell? ja neuvolla oli sanonut:

?Mik? se on siin? makuna, ett? sin? et menesty muitten tytt?jen seurassa ja leiki heid?n kanssaan. Tytt?h?n sin? olet etk? poika.?

Tytt?jen kanssa Liisa oli leikkinytkin mielell??n, kun n?m? olivat hautajaisilla. Vaan muita heid?n leikkej??n h?n ei viitsinyt leikki?. Pallilla ja roirosilla ja konkalla eiv?t tyt?t olleet, ja jos joskus olivatkin, niin olivat he niin huonoja, ettei heid?n kanssaan viitsinyt Liisa olla, ainakaan enemm?n aikaa. Ja pojat h?nt? aina hakivat joukkoonsa, ja niin tuli sinne mennyksi. Vaan nyt h?n oli p??tt?nyt, ettei h?n mene, eik? mennytk??n. Tytt?jen kanssa h?n oli enemm?n kuin ennen ja puuhasi ahkerasti hautajaisia. Niit? pidettiin milloin miss?kin ja nyt oli semmoiset p??tetty pit?? Kytt?sillan luona ja oikein herrasv?en hautajaiset. Variksenmarjoista oli puserrettu mehua ja koottu astioihin, se oli viini?. Itsekukin oli pyyt?nyt kotoaan sokuripalan, ja jos joku sai korpunkin, niin sen parempi. Tavaraa kertyi runsaasti, kun ne yhteen kasattiin. Liisan oli ?itins? ev?st?nyt kahdella suurella leip?juuston palasella.

Kyt?sillan luona, ulkona kaupungista, jossa sai pojilta paremmin rauhassa olla kuin kaupungissa ja muutenkin oli lystimpi, ja johon suuressa joukossa oli menty ja hyvin toimessa, asetuttiin nyt ja ruvettiin j?rjest?m??n. Latun Liisa johti koko hommaa, sill? h?n se parhaiten tiesi, kun oli ollut kaksissa hautajaisissa: sisarensa ja veljens?.

Mutta n?m? olivat kuitenkin herrashautajaiset. Ja sent?hden vieraat pukeutuivat erilailla kuin talonpoikaisiin. Huivit sidottiin, niin ett? ne olivat kuin hatut, ja hameet kurtattiin niikuin mamselleilla.

Lampan Eedla, jolla oli suuri nukki, oli muka lanssihteerska, h?nen miehens? ei ollut muka kotona. Heill? oli tyt?r Amanda, ja se oli nyt kuollut ja hautajaiset pidett?v?t. Latun Liisa m??r?si kullekin teht?v?t. Vimparin Aapon piti hauta kaivaa ja muutamain tytt?jen hankita ruumis, toisten laittaa havumaja puun oksista, johon ruumisarkku pantiin, havuttaa tie haudalle, j?rjest?? hautajaistavarat. Liisa itse kantoi hautajaishuoneeseen kivi? istuimiksi ja liehui sen lis?ksi joka paikassa. Kun kaikki oli kuin ollakin piti, meni jokainen muka kotiansa, josta heit? Latun Liisa tuli kutsumaan hautajaisiin. Jokaisen luona h?n vakavana ja juhlallisena lausui:

?Terveisi? lannssihteerskalta ja herralta, ett? olkaa niin hyv? ja tulkaa saattamaan heid?n rakasta tyt?rvainajaansa Amandaa h?nen viimeiseen lepokammioonsa.?

?Sanokaa terveisi? ja kiitoksia?, vastasi kutsuttu h?nkin, niin juhlallisesti ett? oikein.

Vimparin Aappo kutsuttiin:

?Lanssihteerskalta ja herralta paljon terveisi? pastorille, ett? olkaa hyv? ja tulkaa saattamaan heid?n rakasta tyt?rvainajaansa Amandaa h?nen viimeiseen lepokammioonsa.?

Vaan kun pastori oli vastannut niinkuin muutkin, ett? sanokaa kiitoksia ja terveisi?, niin rupesi kutsuja aika puuhalla laittamaan pastoria papilliseen pukuun.

Vieraat kokoontuivat yksitellen. He tervehtiv?t lanssihteerskaa vakavina ja istuivat k?det ristiss?. Viimeisen? tuli pastori kapassa ja krajissa. Kappana oli Latun Liisan vy?liina ja krajiksi oli pistetty kaksi paperipalasta, jotka Liisa oli sit? varten tuonut-paljaita jalkoja, rikkin?isi? housuja ja karvalakkia, jotka eiv?t kuuluneet papilliseen pukuun, varsinkaan n?in herrashautajaisissa, ei kukaan huomannutkaan. Kunnioittavaisesti nousivat kaikki istualtaan pastorin tullessa ja pastori tervehti arvokkaasti, lanssihteerska k?tellen.

Nyt Liisa toi pienell? lastun palalla sokuripalasia-muka kahvia-ja tarjosi jokaiselle, pastorille ensiksi. Ja kun kahvi oli juotu, niin alkoi hautaustoimitus. Virren v?rsyn veisattua l?hti surusaatto kierrellen ja kaarrellen, ett? tie tulisi pitemm?ksi. Haudalla taas veisattiin virren v?rsy ja pastori sanoi: ?maasta olet sin? tullut ja maaksi pit?? sinun j?lleen tuleman? ja viskasi kolmasti multaa hautaan. Sen enemp?? h?n ei osannut, vaan siell? se v?ittikin. K?det silmill? seisoivat saattajat ja lanssihteerska kasteli v?h?n v?li? sylell? silmi??n ja pyyhki. Haudalta palattua tarjottiin viini? ja vieraat l?htiv?t hyv?stellen, niin oli hautajaiset pidetty.

?Eik? ollut lysti??? kysyi Liisa ja kaikista se oli lysti? ja esiteltiin, ett? pidett?isiin toisetkin yht?per??.

Pormestarilta oli muka nyt kuollut lapsi ja joku toinen oli vuorostaan pormestarinna.

Kaikki oli pian taas j?rjestyksess?. Amanda oli kaivettu haudasta ja lep?si taas havumajassa pormestarin Tyyrana, valmiina viet?v?ksi toistamiseen viimeiseen lepokammioonsa. Pormestarinna istui itse??n ihaillen suruhuoneessa ja h?nen terveisi??n kuletti Latun Liisa arvoisille kaupunkilaisille, jotka istuivat metsik?ss? hajallaan mik? mill?kin m?tt??ll? tai kivell?.

Vaan ?kki? hy?kk?si vandaaleja t?h?n rauhalliseen yhteiskuntaan, jossa mit??n aavistamatta vietettiin surujuhlaa, Teril?n Heikki ja Lapin Mikko sek? muutamia muita poikia ilmestyi huutaen ja kirkuen paikalle. Teril?n Heikki, joka sattui l?hemm?ksi pormestarin asuntoa ja huomasi pormestarinnan, astui sein?n yli katottomaan saliin, ja kun hetken virnistelty??n rouvalle, huomasi viinitynnyrit, niin tyhjensi kohta sisustan suuhunsa yhdest? astiasta ja toisen tarjosi l?himm?lle miehelleen, sek? sitten pisteliv?t sokuri- ja nisupalat p??lle. Lapin Mikko oli huomannut Tyyra vainajan ja kohta h?n tarttui sit? s??reen ja hihkaisten viskasi ilmaan t?hd?ten sit? pet?j??n, jonka oksiin se sekosikin ja j?i sinne. Siit? innostuneina alkoivat toiset h?vitt?? kaikkea mit? h?vitett?v?? luulivat olevan, riehuivat aivan kuin hautajaisviinit olisivat p??h?n nousseet.

Pormestarinna istui kaiken aikaa vapisten eik? saanut sanaa suustaan. Vasta kun kuuli toisten kirkuvan, niin silloin h?nkin p??sti kimakan huudon ja sy?ksyi juoksuun muitten mukaan.

Vaan Latun Liisa k?vi kohti poikalaumaa, pyst?n? kuin ruhtinatar. Muut pojista jouduttausivat pakoon, ainoastaan Heikki ja Mikko j?iv?t paikoilleen viel? k?det nyrkiss? uhkasivat:

?Tuleppa t?nne, Litulatu!?

Tyvenesti astui Liisa suru huoneeseen ja katseli mit? j?lke? siell? oli tullut sek? pist?ytyi katsomassa Tyyraakin. Mutta n?hty??n h?vityksen kauhistuksen sy?ksyi h?n kuin raivostunut kohti Mikkoa ja Heikki?, jotka l?ysiv?t jalat alleen. Mikon, joka v?h?n j?lkeen j?i Heikist?, tapasi Liisa ensi askeleilla, tuuppasi siimalleen hiedikkoon ja leipoi siin? hyv?n aikaa miest?, joka r??kkyi kuin sy?t?v?.

?Teetk? vasta ilkeytt??? kysyi Liisa, kun oli tarpeeksi kurittanut entisest?.

?Teetk? vasta??

?En.?

?Sano viel? toinen kerta!?

?En.?

?Mit? et??

?Tee.?

?Mit? et tee??

?Ilkeytt?.?

?No sano kokonaan.?

?En vasta tee ilkeytt?.?

?No sill? puhein p??set nyt. Vaan jos vasta teet jotakin.?

Itke? nyhert?en l?ksi Mikko astumaan pois, vaan Heikin luo p??sty??n k??ntyi ja huusi:

?Karhumaija, Karhumaija, poikatytt?, Litulatu.?

Ja Heikki alkoi viskell? kivill?.

Vaan Liisa syd?ntyi my?s uudelleen ja kuin vihuri kiiti h?n poikain j?lkeen ja katosi heid?n mukanaan mets??n.

Muut tyt?t kokoontuivat hautajaistaloon, jonne Vimparin Aappokin tuli mets?n peitosta, jossa pensaikkoon k?tkeytyneen? oli piiloitellut poikain pilkkaa ja raastanut itselt??n papilliset merkkins?. P?ivitellen seisoivat kaikki ja katselivat h?vityksen j?lki?. Vaan kun Tyyraa meniv?t katsomaan, niin p??si itku Lampan Eedlalta, kun sit? ei n?kynytk??n.

?Sen viskasi Lapin Mikko tuonne puuhun?, viittaili entinen pormestarinna.

Siell? se olikin puussa, lehv?ll? lep?si vatsallaan, tirkistellen alas puun juurella surevaa joukkoa, ja oli yht? punaposkinen, silm?t suurena ja suu hymyss? kuin aina ruumiinakin. Mutta tytt?jen k?vi s??li raukkaa ja Lampan Eedla itki, kun pelk?si ett? havut siihen pist?v?t ja kun kaikin puolin tuntui kamalalta tuon raukan kohtalo. Toiset koettivat lohduttaa sill?, ett? Liisa antaa niille pojille hyv?sti selk??n ja kun tulee, niin hakee Utin Ellin, joksi nukkea oikein kutsuttiin.

Liisa palailikin vihdoin takaisin ja verta juoksi nen?st?. Oli Heikki viskannut jollakin, joka oli sattunut nen??n. Levollisesti hoiteli Liisa nen??ns? ja sit? k?dell??n puristellessaan katseli yl?s Utin Elli?. S??litti h?nt?kin tuo raukka tuolla, kun entinen pormestarinna kertoi, miten Mikko oli sen jalasta viskannut sinne. Ja kun nen? herkesi vuotamasta, kapusi h?n kohta pelastamaan Elli?, ja tytt?joukko riemuitsi.

Liisaa miellytt??kseen ja palkitakseen esitteliv?t kaikki, ett? viel? leikitt?isiin hautajaisia.

Herraspitoja ei voinut nyt pit??, kun oli rosvot kaikki viinit juoneet ja sy?neet rinkelit ja sokerit, vaan talonpoikaispidot, joissa mukamasten kahvia tarjottiin ja' Liisa saisi olla em?nt?. Ja niin saatiin kaatunut asia taas kohdalleen.

Talonpoikaishautajaiset olivat yht? lystit kuin herrashautajaiset, niin ett? pidettiin semmoiset heti toiset per?kk?in. Ja Liisa hommasi ahkerasti ja t?ydell? toimella aivan kuin ei mit??n olisi tapahtunut.

Mutta kun hautajaisia oli tarpeeksi pidetty ja leikkipaikalta kotia l?hdettiin, niin kuleksi Liisa vakavana kuin aikaihminen hautajaisiin. Ei kuullut toisten tytt?jen pilpatusta eik? vastannut heid?n kysymyksiins?, ja jos vastasikin, niin aivan ajatuksissaan. Toiset tyt?t arvasivat asian ja kysyiv?t:

?Saatko sin? taas piiskoja??

?Saan, jos tulevat kantelemaan ?idille, ja tulevatkin ne. Vaan eiv?tk? olleet pojat ilkeit???

?Olivat?, my?nnettiin yhdest? suusta.

?Eiv?tk? siet?neet saada selk??ns???

?Sietiv?t.?

Ja Liisa oli lohdutettu, oli kuin taakka harteilta pudonnut.

?Jos oikein olisi, niin siet?isiv?t pojat vanhemmiltaan saada nuhteita, eik? niin?? kysyi h?n viel? vakuudeksi.

?Joo, ja piiskoja.?

Vakuutettuna siit?, ettei h?n ollut v??rin tehnyt, kulki Liisa iloiten muitten kanssa. Vaan kotia l?hestyess??n v?heni rohkeus v?hentymist??n. Kotiportilla pys?htyi hetkiseksi ja levotonna oli mieli.

Jos ovat k?yneet ?idille kantelemassa ja ?iti taas itkee... Vaan h?n kertoo ?idille asian, miten se oli, ja pyyt?? anteeksi... Ja h?n k?ypi vaikka Teril?ll? ja Lapillakin ja pyyt?? niilt?kin anteeksi, Heikilt? ja Mikolta, jos ei ?iti itke... Ja Jumalalta rukoilee anteeksi, jos h?n on v??rin tehnyt...

Sykkivin syd?min astui Liisa portaita yl?s ja arkana avasi oven.

?Jopas sin? sielt? tulet?, sanoi ?iti kiivaasti ja Lapin em?nt?, joka istui sohvalla per?sein?ll? Mikko vieress? lis?si:

?Pyyd? nyt anteeksi Mikolta, mit? olet sille tehnyt, ja sitten Mikon ?idilt?, minulta...?

?Siet?? se saada piiskojakin, ei se sill? ole hyv?, ett? anteeksi pyyt???, intosi pauhaavalla ??nell? Latun em?nt?.

?Piiskoja tietysti, vaan pyyd? nyt ensin anteeksi?, komensi Lapin em?nt?.

Liisa seisoi pystyn? ja uhkaavana katsoen silm?? r?p?ytt?m?tt? Mikkoa.

?Pyyd? joutuin anteeksi!? komensi ?iti ja sys?si hartioista Liisaa l?hemm?ksi Mikkoa.

Lapin em?nt?kin toimitti Mikkoa l?hemm?ksi Liisaa, niin ett? vastakkain seisoivat l?hell? toisiaan sovitettavat.

?Pyyd? nyt Mikolta anteeksi, kun olet Mikkoa ly?nyt?, sanoi Latun em?nt?.

?Syytt?m?sti ly?nyt?, lis?si Latun em?nt?. ?Eih?n Mikko tehnyt mit??n??

?En?, vastasi Mikko kysyttyn?.

Liisa samassa t?ykk?si Mikkoa, niin ett? se hoipertui ?itins? syliin.

?Seekatti!? sai vain Liisa sanotuksi ja yh? uhkasi Mikkoa viel? siihen ?itins? syliin k?det nyrkiss?.

?Herra Jeesus!?, siunasi Lapin em?nt? k?mment? ly?den ja p??t??n heiluttaen.

?Kuule, Liisa!? Ja sen tien meni ?itins? ulos ja palasi piiskakimppu k?dess?.

?Jeesus siunaa vitsat, ett? lapsesta tulisi hyv? ihminen?, sanoi ?iti n?yr?sti rukoilevalla ??nell? niinkuin aina, kun h?n ryhtyi kurittamaan.

Liisa tiesi, ett? nyt ei ollut en?? mit??n muuta toimitusta, kuin ett? ryhdyt??n piiskaamaan heti. H?n oli aivan masentuneena, h?vetti niin ett? kuumaksi posket karahti ja mielt? somasti k??nsi: se h?vetti, kun vieraitten n?hden, Lapin em?nn?n ja Mikonkin n?hden paljastettiin...

Mutta kun ?itins? tarttui h?neen ruvetakseen piiskaamaan, py?r?hti Liisa tarttuen ?itins? kaulaan ja koetti kuiskata:

?Piiskataan ?iti porstuassa!?

?Niin muka?, sanoi Lapin em?nt?, joka kuuli hyv?sti Liisan pyynn?n.

?Ei miss??n muualla kuin niitten n?hden, joitten edess? olet pahoin tehnyt.?

??iti kuulkaa ... porstuassa, rakas ?iti...?

?Osaakin se?, arveli Lapin em?nt?.

?No ei kun t?ss?, sisso!? sanoi ?iti, irtautti Liisan k?det kaulastaan ja taivutti Liisaa niskasta alas.

Vaa Liisa py?r?hti pois k?sist?, kun ?iti rupesi paljastamaan, ja karjaisi: ?Ei saa!?

?Vaan kun saa!?

?Ei saa!? karjaisi Liisa kahta lujemmin ja poikasi jalkaansa.

?Taivaan Jumala!? siunasi Lapin em?nt?.

Latun em?nt? tempasi Liisaa kiinni lujalla k?dell?, kuori hameet ja piiskasi. Vaan kun h?n lopetti ja heitti irti, niin k??ntyi Liisa heti Lapin em?nt??n, polkasi jalkaansa ja v?r?j?vin ??nin tikasi?

?Saatana!?

?Kuulitteko! Voi, voi, voi!? p?ivitteli kauhuissaan vieras.

Latun em?nt? kaappasi uudelleen kiinni Liisan, joka teki itkua, vaan taas sai uhkaavan muodon. Piiskattua seisoi h?n j?ykk?n? ja katseli Lapin em?nt?? uhkaavasti silm?st? silm??n.

?Kyll?p? on, kyll?p? on?, kummaili Lapin em?nt?.

?Semmoinen se on?, sanoi Latun em?nt? masennuksissaan ja sitten Liisalle komentavasti: ?Pyyd? nyt anteeksi!?

Silmi??n r?p?ytt?m?tt? seisoi Liisa, ei hievahtanutkaan. Uudet piiskat saatuaan, jotka vastustamatta otti, ja pystyyn p??sty??n paneutui samaan asemaan ja oli kuin kivettynyt.

?Etk? pyyd? viel?k??n anteeksi?? kysyi ?iti piiskoja huiskuttaen.

?En!? tikasi Liisa jalkaa polkien ja uhaten katsoi vierasta.

?Minua oikein pelottaa sen katse. Kyll? on jo paatunut syd?n. Ei tuosta oikia kapine tule?, sanoi vieras.

?Ei siit? ihmist? tule, min? olen sen jo monta kertaa itsekin sanonut?, lausui Latun em?nt? ja rupesi itkem??n. ?Sit? ei jaksa kurittaakaan niin paljon, ett? se pehmi?isi. On aivan kuin pahahenki olisi saanut siin? jo niin suuren vallan?.

?Kyll? se niin on, ei se muuta ole, ei se ole en?? oikia laita, kun sen suustakin puhkeilee julmia kiroussanoja?, alkoi selitt?? Lapin em?nt? uskoen, ett? pahahenki todellakin oli asettunut Liisan sis?lle, ja ajatteli, ett? kastevesi ei varmaankaan ole ollut puhdasta, tai joku muu vajavaisuus ollut kasteessa, tai ett? kun jostakin pahahenki on manattu ulos, on se pujahtanut lapseen silloin, kun se ei ole viel? ollut kastettu. Ja h?n alkoi jo kertoa Latun em?nn?lle jostakin lapsesta, jossa oli pahahenki saanut sijansa. Mutta Latun em?nt? kerkesi ruveta puhelemaan Liisalle:

?Sinun ilkeyksist?si saa my?t??ns? kuulla ja saa n?hd?kin ja h?vet? ihmisten edess? silm?ns? t?yteen. Muretta saa sinusta kantaa. Ei sinusta hyv?? ihmist? tule, sit? ei tarvitse toivoakaan. Muilla on siivot lapset, vaan minulla tuommoinen! Mit? luulet is?nkin taas sanovan, kun h?n illalla ty?st? ja kuulee millainen olet ollut??

Liisa seisoi asemillaan, vaan p??ns? oli vaipunut alas ja silm?ns? luonut lattiaan. Huulet oli yhteen nipistettyin?.

?Ota sin? esimerkki? Viion Elsasta?, rupesi Lapin em?nt?kin neuvomaan unehuttaen ja pahanhengen jutun ja kohta Liisankin neuvomisen alkaen ylist?? Viion Elsaa Latun em?nn?lle. ?Se Elsa se on erinomainen lapsi.?

?Joo, Elsa on kiltti lapsi?, my?nsi Latun em?nt?.

?Joo. Harvassa niit? on semmoisia. Se on kuin enkeli, niin n??lt??n kuin tavoiltaankin. Kyll? se ei tee mit??n, jossa olisi moitteelle sijaa. Niin puhdas lapsi kuin l?hteen silm?. Sit? huvikseen katselee sen hommia ja liikuntoa ja kuuntelee se tuumia. Vaan ei se mahdakaan kauan el??, se on liian hyv? lapsi t?h?n maailmaan, Jumala kutsuu sen luokseen puhtaana ja viattomana. Jo min? olen sit? ihmetellyt aina, ja kaikkihan sit? ihmettelev?t. Se osaakin Viioska niin hyv?sti kasvattaa.?

?Hyvin kasvatettuhan se on Elsa?, huokasi Latun em?nt?. ?Ja siivon luontoinen lapsi sitten. Ei sen n?e riitelev?n koskaan, ei mit??n v?hint?k??n pahaa tekev?n. Erinomainen lapsi. Onhan niit? aina joitakuita hyvi?.?

?Onhan se hyv? Ojanniemen Marikin?, sanoi Liisa, joka kuunnellessaan Elsasta puhuttavan oli unohtanut kaiken muun ja oli kuin ainakin ja siirtyi nyt istumaan tuolille p?yd?n p??h?n.

?Niin, Ojanniemen Mari my?s?, sanoi ?iti.

?Joo, Mari on hyv? tytt?, kaunis tytt?, tottelevainen ?idilleen niin tottelevainen ja n?yr?. Otappas sin? siit? opiksesi?, sanoi Lapin em?nt?. ?Vertaappas itse?si siihen. Ajatteleppas oletko nytkin ollut semmoinen kuin Mari. Mari ei toki koskaan tappelisi niinkuin sin?, polkisi jalkaa kun kuritetaan ja noituisi.?

?Menepp?s nyt sin? pyyt?m??n anteeksi, pyyd? nyt kaikilta, Mikolta ensiksi?, kehotteli ?iti uudelleen.

Liisa painoi silm?ns? alas. Teki mieli pyyt??, vaan h?vetti.

?Tule nyt ensin pyyt?m??n Mikolta, jota sin? olet ly?nyt, ja sitten ?idilt?si, kun olet vastustellut ?iti?si ja noitunut?, sanoi Lapin em?nt?.

?Niin ja Mikon ?idilt? my?s, jonka kuullen olet pahanilkinen ollut. Mene nyt.?

?Tule nyt.?

?Mene, mene.?

Odotettiin, vaan Liisa ei liikahtanut, painoi p??ns? syvemp??n.

?Ei, ei ole viel? saanut tarpeeksi kuria?, arveli Lapin em?nt?.

?Mene nyt heti.?

?Ei, eih?n se rupea, n?keeh?n sen. Se haluaa viel? piiskoja.?

?Haluatko sin? viel?! Menetk? vai pit??k? viel? piiskata? Mene nyt tai ?iti piiskaa.?

Liisa kohotti p??ns? ja syrj?silm?ll? katseli ?iti?.

?Jo on taas uhkaavan n?k?inen?, sanoi vieras.

?Sin? haluat siis piiskoja?? Ja ?iti otti taas k?sille Liisan, ja kun ei ollut apua sittenk??n, niin siunasi h?n piiskat ja kuritti Liisaa.

Piiskauksen j?ljest? taas koeteltiin anteeksi pyyt?m??n saada. Vietiin l?helle Mikkoa ja pantiin Liisan k?det Mikon kaulaan, vaan Liisa riuhtaisi k?tens? irti ja j?i syrj?karein seisomaan ja vihaisesti silm?ili Mikkoa. Ja kun yh? pakotettiin vain anteeksi pyyt?m??n niin sanoi Liisa:

?Nokan alustakin m?rk?n?, turjakkeella.?

Latun em?nt? oli nauruun purskahtaa, vaan sai pid?tetyksi toki, kun Lapin em?nt? suuttuneella ??nell? rupesi Liisalle pauhaamaan pyyhkiess??n Mikon nokkaa vy?liinaansa.

?En min? saa sit? taipumaan?, sanoi Latun em?nt?.

?Antaa olla iltaan asti, kun is? tulee kotia. Pannaan Liisa siihen asti arestiin. Saat nyt menn? konttuuriin ja olla siell? yksin?si ajattelemassa miten pahanilkinen olet ollut.?

Itkien rupesi Liisa vastustelemaan. Koskaan ei oltu h?nt? arestiin pantu, ja se tuntui nyt kauhealta.

?Jaa, jaa, ei se auta?, sanoi ?iti, eik? siin? auttanut mik??n, konttuuriin sulki h?net ?iti.

Liisaa pelotti kauheasti, kun ajatteli siit? pahasta hengest?, josta oli puhuttu, ja ett? h?nest? tulee huono ihminen. H?n koetti rynkytt?? ovea auki pois p??st?kseen. Vaan ?iti k?vi kielt?m?ss? uhaten pit?? y?nkin, jos ei ole hiljaa.

Kun sitten silm?t tottuivat v?h?n, niin ei pime? kovin ollutkaan konttuurissa. Tyynesti istahti h?n vintin rappusille ja itki siin? hyv?t itkut, ja kun mieli oli siksi sulautunut, ett? ajatus juosta alkoi, mietti h?n, ett? jos p??sisi vaikka karkaamalla, niin menisi Tepolle ja selitt?isi Tepon is?nn?lle ja em?nn?lle asian ja kysyisi, onko h?ness? paha henki ja tuleeko h?nest? huono ihminen.

Ja h?n rukoilisi sitten niin hartaasti, niin, niin, niin hartaasti

Jumalalta anteeksi... Vaan ei Mikolta eik? Lapin em?nn?lt?...

H?n tunsi niit? kohtaan ankaraa vihaa. Ja melkeinp? ?iti?kin kohtaan.

H?n menisi mets??n ja eksyisi sinne ja kuolisi, niin ?iti saisi itke?...

H?n katseli yl?s vintille ja nousi sinne sitten, k?veli ihan per?lle hyvin hiljaa ja sein?vierelle pani maata.

Siin? nukkuu h?n vaikka kuinka kauan, niin kauan, ett? n?lk??n kuolee, ja kun is? ja ?iti tulevat hakemaan, niin h?n on kuollut ja saavat sitten itke? ja Jannekin saa merell? itke?...

Ja Liisa itse purkautui itkem??n, itki kauan syd?mens? pohjasta, kunnes kuivui kyynelten l?hteet. Vaan sitten tuntui hyv?lle ja oli hauska olla.

Maatessaan siin? katseli h?n pienest? ikkunan reij?st? sinist? taivasta ja valkoisia pilvi?, jotka hiljakseen kulkivat siell? hyvin korkealla. Jos h?n tulisi sairaaksi, niin rukoilisi Jumalaa, ett? pian kuolisi ja p??sisi taivaaseen. H?n ei huolisi kenest?k??n. Yksin??n olisi ja hyppisi taivaasta noille pilville...

Siin? h?nen kuvitellessaan tuli Matti Uni ja kietoi Liisan ajatukset verkkoonsa sek? painoi h?nen silm?ns? umpeen.

Latun em?nt? vieraitten menty? j?i mietteisiins?. Ei se tainnut olla hyv?ksi tuommoinen paljo kurituskaan. Ja saattaahan niiss? muissakin lapsissa olla syyt?. Vaikka eih?n tuota tied?, sill? Tepolla kun on niitten poikaviikarien kanssa melskannut ja oppinut. Pahasyd?minen se on. Ei se ennen ole noin julkeasti noitunutkaan kuin nyt.

Ja huoleksi paneutui. Varsinkin kun vertasi Viion Elsaan, niin kovin oli julkea Liisan k?yt?s.

Kun sill? jo on tuommoiset tavat, mit? sitten, kun se tulee vanhemmaksi.

Ei tied? vaikka tulisi...

?Hyv? Jumala varjele! mik? se semmoisia ajatuksia mieleen tuopikaan.?

Vaan ihmek? oli, jos tulivat, kun n?ki my?t??ns? ihmisten lapsia, jotka sille j?ljelle olivat joutuneet. Ja kun Liisalla oli niin pahat vinkeet jo, ja kaikki sanoivat, ett? oikeaa ihmist? ei Liisasta tule...

Latun em?nn?n mieleen tuli Viion lesken puhe Tolpan Annasta. Ehk?p? Jumala n?in nyt rankaisee h?nt? Liisan kautta. Antaa h?nelle samanlaisen palkan kuin Kreetalle. Ja Latun em?nt?? kauhistutti ajatus.

?Herra Jumala, el? rankaise minua vihasi j?lkeen ja ansioni mukaan!?

Mutta syyt?nh?n Liisa olisi viel?? Mill? h?n olisi ansainnut sen rangaistuksen kuin Tolpan Anna?

?Min? etsiskelen is?in pahat teot lasten p??lle kolmanteen ja nelj?nteen polveen?, lausui h?n ??neen.

Mutta mill? h?n olisi rikkonut Jumalan mielen enemm?n kuin muutkaan.

Niin no, mill? Kreetakaan?

Ja rohkea ja j?ntev?luontoinen Latun em?nt? pelk?si niin, ett? j?senet vapisivat.

Jos h?nelt? menisi mies, poika, koko onnellinen el?m?, ja Liisa joutuisi huonolle j?lelle.

H?nen piti l?hte? taas pist?ytym??n Nikkil??n.

?En min? tied?, mihin min? joudun sen tyt?n kanssa?, sanoi h?n valittaen ja selitti, mik? muokka se on taas ollut.

?No, el? sin? niin huolehdi?, sanoi Nikkil?. ?Kyll? se Liisa siit? mieltyy. Ja muistappas itse?si millainen rajup?? olit. Monta selk?saunaa min?kin sinulta sain, eik? sinusta silti ole kovinkaan huono tullut?, sanoi h?n hymyillen.

?Kovinkaan huono?, toisti Nikkil?n em?nt? nauraen ja vakuutti h?nkin omasta puolestaan, ett? kyll? Liisa mieltyy viel?.

?Ei se nyt niin iso asia ole, jos Liisa on tapellut ja poikia v?h?n kurittanut. Tottapa siihen on jotakin syyt? ollut: pojat ovat vallattomia. Antaa lasten sopia kesken??n. Neh?n ne parhaiten tiet?v?t asiansa. Vanhempi, joka syrj?st? sekaantuu eik? tied? asioista eik? ymm?rr?k??n, tuomitsee v??rin. Min? uskon, ett? Liisa on kerrassaan kelpo tytt?, ja usko sin?kin se, anna muitten sanoa mit? tahansa?, vakuutti Nikkil?.

?Hyv??h?n sit? mielell??n uskoisi lapsestaan kukin, toivoisi parasta, niinp? min?kin. Vaan usein joudun ajattelemaan pahaa, se kun on Liisa semmoinen, ettei toista maailmassa niin pahantapaista?, arveli yh? em?nt?.

?Se nyt on satu, ett? Liisa on maailman pahinta. Ja taitaapa sit? olla huolta itsekullakin vanhemmalla, olipa lapsi kuin hyv? tahansa.?

?No ei suinkaan tarvitse huolehtia sellaisesta lapsesta kuin tuo Viion

Elsakin on?.

?El? sano sit??, sanoi vakavasti Nikkil?. ?Min? luulen, ett? Viioska hyvinkin huolehtii. Viioska on viisas ihminen, kyll? se ymm?rt?? huolehtia. Elsa on hyv? lapsi ja kaunis. Se on kuin timantti-vaan niit? timantteja juuri mieluummin ry?stet??n. Ei ne huonot ihmiset ole huonoja lapsia olleet, ne ovat paraita olleet?.

?Paraat ja kauniimmat?, arveli Nikkil?n em?nt?.

?Niin, niinp? se taitaa olla?, arveli Latun em?nt? ja ajatteli, ett? Tolpan Anna, Lammin Kaisa, Lehtisen Helena ja ket? vain muisti, olivat kauniita ihmisi?. Tolpan Annan h?n ainakin tiesi olleen kerrassaan kelpo tyt?n. Ja h?nest? nyt tuntui oikein hyv?lle, ett? Liisa ei ollut kaunis, vaikka usein oli sit? moittinut, ett? kun Liisan piti tulla h?neen eik? is??ns?, joka oli kaunis mies.

Lohdutetuin mielin l?hti Latun em?nt?. Se oli kaikki niin vakuuttavaa ja todelta tuntui, mit? Nikkil? sanoi. Viisaana miehen? h?nt? pidettiinkin Vaaralla ja viisas h?n onkin. Kyll? kaikki suunsa tukkivat ennen miesjoukossa, kun Nikkil? rupesi puhumaan, eik? siin? ollut muilla korjaamista h?nen puheessaan. Kova onni, ett? h?nen piti joutua tuolla tavoin el?m??ns? viett?m??n. Ja kunpa saisi noinkaan olla, vaan jos joutuu k?yh?inhoitoon, ja sinneh?n ne joutuvat, eih?n ne miten voi kauan omin voimin toimeen tulla, kun ei ole kuin se em?nt? raukka siin? ansaitsijana ja h?nkin hyvin jo hitaaksi k?ynyt. Silm?t n?kyy huononevan ja niin se on muutenkin vanhentunut.

Mit?h?n varten Jumala niit?kin on niin kovasti rangaissut? Jos olisi se heid?n poikansa edes saanut el??, niin huolettomina saisivat el?m?ns? iltaansa odottaa. Tahi Nikkil? silt? tapaturmalta suojautunut.

Vasta kotia p??sty??n muisti Latun em?nt? oman kohtansa. H?n oli taas vakuutettu, ett? kyll? Liisa mieltyy ja ettei se niin paha lapsi ole. Mutta mielens? oli masennuksissa. H?nell? ei ollut kyll? en?? tuollainen polttava h?t?, vaan niin alakuloinen h?n oli, ett? melkein oli itke?. Tuntui niin pahalta ja painavalta.

Tuo Nikkil?n joukko raukka. Sill? em?nn?ll? j?? silm??n tulossa ... ja

Nikkil?ss? vain luu ja nahka.

?Auta hyv? Jumala heit??, lausui h?n heist? ajatellessaan, ja jos siit? saikin lohdutusta, niin ajatteli noita paraita ja kauniimpia lapsia.

?Hyv? Jumala, varjele heit? silt? tielt??, lausui h?n huoaten, ja heltyneen?, mieli pehmoisena kuin vaha, l?hti h?n Liisaa kutsumaan.

Vaan Liisa oli omilla teill??n.

Her?tty??n unestaan ja selvitty??n, miss? h?n oli ja mit? varten, painui mielens? alasyrj?lle. Mutta ulkoa kun kuului iloisia ??ni?, niin siirtyi h?n ikkunareij?n ??reen katselemaan ulos, ja kun sinne huomio kiintyi, poistui noloisuuskin mielest?.

Kadulla kulkevat ihmiset n?yttiv?t pienilt? ja somilta. Ja lapset, jotka leikkiv?t tuolla hiekassa ja kenturalla, olivat kuin pienen pieni? myttyj?. Mutta vasta somalta n?yttiv?t pojat, jotka pallilla olivat tuolla kaupungin laidassa kenturalla. Pienilt? n?yttiv?t. Ei erottanut toista toisestaan muuten kuin liikunnan mallista. Niitten huuto kuului kyll? ja hyv?sti saattoi seurata leikin menoa. Somalle ja lystille n?ytti.

?Nyt ly?pi Kerttulan Kalle. Se on poikaa ly?m??n. Omalla ly?nnill??n se aina juoksee. Nyt Teril?n Heikki. Se on huono ly?m??n, vaikka on suuri poika. Ka, taisipa saada pallin liikkeelle, koska l?hti juoksemaan. Eik? mit?, vaan se l?hti muuten ... mutta jos menett?? linnan... Joo menettip??n kuin menettikin, koska kaikki ulkopuolue ker??ntyi linnoihin. Semmoinen se on se Heikki. Se aina menett?? linnan tahallaan, vaan jos muut menett?v?t vahingossa, niin haukkuu ja r?ky?? ja pienempi??n pieks??kin. Seekatti, jos min? olisin ollut... Nyt ly?pi Karin Samppa. Se on tenava pojaksi. Paras ly?j?. Lapin Mikko ottaa tuolla koppia. Mikon kouraan tarttuu, se ottaa jos kuin korkealta, karutsapalliakin se ottaa... Eip? saanut, koska Teril?n Heikki sit? tarjottelee... Sen l?skik?p?l?, huusi Heikki. Niin mik? h?n itse on? Vaan aina sen pit?? muita sortaa... Peijakas, kun min? olisin!?

Ja Liisa katseli ikkunasta sein?? pitkin ulos.

Kivi? on ja kova maa.

Vaan jos p??sisi katolle.

Ei voinut kurkottaa niin pitk?lle, ett? olisi saanut p??tylaudasta kiinni. Vaan h?n ty?ntyi takaperin ulos ikkunasta, varpain varauksiin nojasi, ja kun niin oli ulos p??ssyt, niin kohosi taas ikkunan pielest? pit?en, sai nyt p??tylaudasta kiinni ja nousi seisomaan ikkunan laitahirrelle. Siit? kiepsahti katolle, solan yli hypp?si naapurin puuvajan katolle ja sielt? pihalle ja juoksujalassa pallinly?ntipaikalle.

Mieless? kiehui vain Teril?n Heikin v??ryyden teko, kun menetti linnan ja muita uhkaa, jos eiv?t saa koppia, vaikka itse ei saa koskaan.

Pojat riemuhuudoin ottivat vastaan Liisan.

?Joku pois ja Latun Liisa sijaan!? huudettiin.

?Tule meid?n puolelle.?

?Tule vainkin meid?n puolelle!?

?Tule meid?n puolelle, pannaan Lapin Mikko pois?, sanoi Teril?n Heikki.

?Mikko kun k?vi kantelemassa ?idillesikin.?

Mikko jo alkoi v?isty? paikoiltaan.

?El? mene Mikko, ollaan me yhdell? puolen?, sanoi Liisa, kun aina muulloinkin halusi olla samalla puolen kuin Mikko, kun Mikko oli hyv? koppia ottamaan. Mit??n entisi? vihoja h?nell? ei ollut, aivan kuin ei olisi muistanutkaan. Mit?p? niiss? olikaan muistelemista.

?Teril?n Heikki pois?, sanoi h?n.

?Teril?n Heikki pois?, huusivat kaikki kuin yhdest? suusta.

Ja pallin ly?nti alkoi nyt eri innolla, eik? kukaan uskaltanut v??ryytt? tehd? eik? pienempi??n sortaa, eik? haluttanutkaan kell??n. S??nn?llisesti k?vi kaikki, ei pienint? intostakaan ollut, ja hauskaa oli.

Tehtaat kun huutaa alkoivat ja muissa ty?paikoissa kellot soida, heittiv?t pojat leikkins?. Silloin is?t t?ist? tulivat, pienemm?t lapset leikkipaikoiltaan l?htiv?t kukin is??ns? vastaan, ja isommat ker??ntyiv?t kotia h?yry?v?n ruuan ??reen, odottamaan ik?v?ll? milloin p??see ruuan kimppuun.

Vaan Liisa l?hti Tepolla k?ym??n ensiksi. Ei pelottanut h?nt?, vaan muuten tuntui niin pahalle mieless?, ettei saattanut kotia menn?.

?No mik? sit? Liisaa vaivaa?? kysyi Teppo, joka juuri tuli kotia ja istuutui sy?m??n. ?Kovinhan sin? olet vakava.?

?Niin, kun me olimme hautajaisilla, niin tuli poikia ja joivat meid?n viinit ja s?iv?t sokerit ja nisut ja nakkasivat pormestarinnan Tyyran puuhun ja s?rkiv?t kaikki.?

?Ohhohhoh! Sep? on ollut h?vityst?. Kyll?p? tekiv?t pojat pahasti.?

?Niin?, ja Liisa kertoi sitten asian menon kaikki j?rjest??n, miten h?n noituikin kotona.

?Kyll?p? olet ollut pahanaikainen. Jos on ollut syyt? muissakin, niin on ollut sinussakin. Ai, ai Liisa, kun olet tehnyt pahasti. Ajatteleppas ?iti raukkaasi, miten se on pahoillaan ja murehtii, ja is?sikin, jolle ?itisi varmaankin on kertonut. Eik?s ?itisi itkenyt??

?Itki.?

?Niin no. Voi Liisa kulta, kun olet ollut paha.?

Liisa vakavana istui tuolin nurkalla alla p?in ja kostein silmin alta kulmain katseli vuoroon Teppoa vuoroon em?nt?? ja Iikkaakin, joka niin tyytyv?isen? s?i siell? p?yd?n takana is?ns? ja ?itins? keskell?.

?Etk?s ole tehnyt pahasti?? kysyi Teppo jonkun ajan annettuaan Liisalle mietint?aikaa.

?Olen min? kyll?.?

?No, mene sitten ja pyyd? kauniisti anteeksi.?

Liisa l?hti heti ja kiireell? aivan kuin olisi h?nelle pistetty jotakin k?teen ja sanottu: tuossa on, vie tuo joutuin kotia el?k? suinkaan pudota.

Vaan se putosi kuitenkin. Kun h?n tuli sis??n, jossa is? ja ?iti istuivat sy?m?ss?, niin is? ilvehtien kysyi:

?Miss?s se meid?n mamselli on ollut??

?Lennossa?, vastasi Liisa ja istuutui sy?m??n hilpe?ll? mielell?.

Niinh?n se aina k?vi, ett? kun h?n Tepolta l?hti katuvaisella mielell? ja t?ydess? aikeessa pyyt?? anteeksi pahuutensa, j?i se tekem?tt? ?idin ankaruuden takia tai is?n leikkiin unehtui.

Mutta koskaan ei j??nyt pyyt?m?tt? Jumalalta anteeksi maata pannessaan. Niinp? h?n nytkin teki ja k??ri sitten hell?sti k?tens? ?idin kaulaan ja nukkui.