Uusi aika: Romaani

Jokirannan nuorisoseura oli koko kes?n ahkerasti voimistellut ja urheillut. Aikaisesta kev??st? alkaen n?htiin nuoria miehi? ja poikasia joka ikinen p?iv? juoksuharjoituksissa puolialastomina. Toisinaan hypittiin korkeushyppy? ja kolmiloikkaa ja riideltiin vahvasti, milloin senti-, milloin millimetreist?. My?hemmin kes?ll? liittyiv?t tyt?t mukaan. Sitte se vasta alkoi!

Vanhat ihmiset nurisivat. T?m? nyt vasta koko lopun tekee! Niit? ei saa koskaan k?siss??n pidetyksi. Ennen, kun ne aivan hyppeliv?t, v?syiv?t edes joskus ja vetiv?t sitten uupuneita raajojaan kotiinp?in. Jos niille puhui jotain silloin, painoivat silm?ns? alas eiv?tk? puolustautuneet, Mutta nyt on pahaisimmallakin aina sana valmiina. Urheillaan, muka! Se on "terveellist?"! Koko maailmassa urheillaan, kehuvat. Mene ja tied? mik? siit? lopuksi tulee. Ty?v?ke? niist? vain ei tule.

Niin sanoivat vanhat.

Nuorisoseuran talo oli saanut koko suven olla jotenkin autiona. Silloin t?ll?in iltasilla kokoonnuttiin sinne tanssimaan, kun satoi. Talo oli uudenpuoleinen, v?h?l?nt? rakennus. Ikkunoista oli useita puhki. Ulko-ovesta oli lukko ollut rikki koko kes?n. Toisinaan sai se retkottaa avoinna, toisinaan taas puulla tuettuna seista. Sis?ll? oli kev?tkes?st? yritetty pit?? lattia lakaistuna niin kuin ennenkin, mutta kes?np??lle se jo j?i, sitten kun kerran, jolloin oveen oli laitettu uusi lukko, pojat olivat murtautuneet ikkunasta sis??n. Siit? ensin sanailtiin, toisten mielest? kun sellainen vallattomuus oli h?vyt?nt?. Mutta moite ei saanut yleist? kannatusta. Ne jotka tahtoivat sis??nmurtautuneita nuhdeltaviksi eiv?tk? saaneet seuraa sit? tekem??n, suuttuivat. Yksi heist? meni n?ytt?m?lle ja potki vihoissaan siell? rikki pari pensas kulissia, jotka oli viime talvena maalarilla teetetty. Pian ilmestyi my?skin viime talvena ostettuun esirippuun suuri puukonhaava ja ulko-oven uusi lukko s?rkyi uudelleen. Seuran talolla n?ytti menev?n joka kerta kun siell? joku k?vi jotain rikki. Mutta kukaan ei parantanut. Kun tuolista meni poikki jalka, ei kukaan viitsinyt sit? ottaa kotiinsa korjatakseen. Mutta moni sit? potkasi, kunnes toinenkin jalka s?rkyi. Vasta syyspuoleen, kun seurahuonetta kerran siivottiin, vietiin tuolirauska rikkatunkiolle. Siell? oli jo ennest??n koko joukko seuran kalustoa risana ja rampana.

Se tuli siit?, kun kaikki j?senet olivat niin reippaita ja v?kevi?. Mik? oli pit?j?n mestari, mik? piirin mestari, kuka yll?tteli Suomen mestariksi. Mutta seuran kokousta ei oltu voitu saada kunnollisesti toimeen koko kes?n?. Kerran oli yritetty, mutta sinne ei tullut muita kuin kirjuri ja esimies, - sitten kun ehtiv?t. J?lemmin t?st?kin kokousyrityksest? oli v?h?lt? tulla riita, ne toiset j?senet kun v?ittiv?t, ettei kenellek??n ollut kokouksesta annettu mit??n tietoa. Siit? sanailtaessa havaittiin, ett? johtokunnan kokous oli ollut vasta lauantai-iltana ja seuraavana p?iv?n? jo piti olla seuran kokous. Mutta sihteeri ei ollut ehtinyt kenellek??n mit??n tietoja antaa, varsinkaan kun johtokunnan kokouksen j?lkeen oli ollut kohta painiharjoitus viikon p??st? tulevaa pit?j?n mestaruutta koskevaa kilpailua varten. Eih?n sille sellaiselle kukaan osannut mit??n.

Kes?juhlan ohjelmaan ei oltu saatu muuta kuin urheilua. N?ytelm? oli j??nyt sen vuoksi, ett? kaksi p??osaa tuotiin takaisin toimikunnan puheenjohtajalle kaksi p?iv?? ennen juhlaa. Toisen toi er?s tytt? sen t?hden, ett? h?nen ?itins? piti menn? ripille samana pyh?n? kuin juhlakin oli, eik? tyt?n sopinut silloin sellaisiin. Toinen tuotiin sen vuoksi, ettei asianomainen ollut viitsinyt lukea. Puhujia oli pyydetty useitakin, oman pit?j?n kappalaisesta er??seen sosialidemokratiseen suutariin asti, joka joskus puhui kasvatuskysymyksist?kin, vaikka olikin ammatiltaan puoluepuhuja. Pastori oli kerran luvannut tulla puhumaan nuorisoseuraan, vaikka ymm?rsikin vanhempain ihmisten sellaisesta voivan pahastua. Mutta h?np? aikoi puhua siihen tapaan, ettei seurahuoneesta ja sen hommista j?isi kive? kiven p??lle. Sitteh?n saisivat vanhemmat n?hd? mik? mies h?n on. Mutta h?nen ei sopinut tulla kes?juhlaan, sill? muistamatta nuorisolle antamaansa lupausta oli h?n samaksi ajaksi lupautunut raamatunselityst? pit?m??n aivan toiselle taholle. Ja sinne h?nen nyt toki t?ytyi menn? ennemmin kuin nuorisoseuran juhlaan. H?n tulisi jollain toisella kertaa, kun sattuu. Suutari olisi kyll? ollut muuten valmis, mutta kun sattuivat vaalit samana kes?n?, t?ytyi h?nen olla tuona nuorisoseuran juhlap?iv?n?kin virallisessa toimituksessaan. Sill? jos h?n olisi sen laiminly?nyt, olisivat toverit pian antaneet nuuskaa, h?nt? kun muutenkin jo ep?iltiin porvarien h?nnystelemisest? sen vuoksi, ett? joskus puhui nuorisoseurassa.

Kaikesta t?st? huolimasta juhla pidettiin. Eik? moni huomannut edes kaivata sielt? mit??n puhujaa. Mit?p? siit?!

Kes? oli siten kulunut koko hupaisesti. Moniaat seuran nuoremman polven j?senist?st? olivat eritt?in tyytyv?isi?, nimitt?in ne, jotka er??n sukkelan kuljeksijan avulla olivat p??sseet korpiviinanmakuun. Ensin olivat n?m? viime kev??n? ripille p??sseet ottaneet miehelt? pullon hullutellakseen, mutta sittemmin jo teki mieli. Kun v?h?n vanhemmat tyt?t havaitsivat pojat juovuksissa suutansa repim?ss?, nuhtelivat he ja haukkuivat. H?vetk?? toki, sanoivat, nuoret kakarat, kun kehtaattekin, eiv?tk? edes vanhemmat pojat ryypp??!

Mutta pojat kasvoivat omissa silmiss??n. Muodostivat joukkonsa ja tekiv?t pilaa kaikesta. Mit? urheilukaan on ryypp??misen rinnalla!

Joku sai ensinn? vanhan revolverin, toinen toi kohta kaupungista uuden. Siten se alkoi t?m?n nuorimman joukon itsekasvatus, kun tulivat pime?mm?t y?t. He ryypp?siv?t, huusivat ja ammuskelivat ja tahtoivat her?tt?? huomiota. Kyr?iliv?t kun n?kiv?t urheilijoita ja repiv?t suutaan kaikille joitten nuorisoseurassa olivat kuulleet joskus lukevan tai puhuvan; he olisivat mielell?ns? antaneet selk??n kaikille sellaisille. Ja syksy? varten poikaset jo tekiv?t suunnitelmiaan.

Jokirannan vanhempi v?ki oli ihmeiss??n. Vuosikausiin ei heist? ollut juuri kukaan jalallaan astunut nuorisoseuratalolle. Sinne meno koski maineeseen. Kaikki t?m? nuorison pahentuminen oli heist? kuitenkin sielt? kotoisin. Joku arveli jo ett? seurahuone olisi paras polttaa, kyll? ne sitten itsest??n paranisivat. Mutta toiset sillekin ehdotukselle vain hym?hteliv?t.

N?in saavuttiin syyskuulle. Nuorisoseuran vuosikokous kutsuttiin kokoon. Sinne tuli v?ke? koko lailla. Kokousta varten oli jotain ohjelmaakin, m.m. esimiehen, Erkin Samelin puhe. H?n loi katsauksen kuluneeseen vuoteen. Valitti ett? toiminta on joutunut niin rappiolle, kun ei kukaan t?ytt?nyt lupaamiaan velvollisuuksia. H?nen mielest??n oli seura nuorisoseuran irvikuva. Eik? parannusta tule ennen, ennenkuin j?senten kunniantunto nousee...

H?nen puhuessaan kuului toisesta huoneesta kova??nist? puhelua, naurua ja vihellyksi?. Jotkut parit keskustelivat kokoushuoneessakin. Melkein toisilla puolilla oli lakit p?iss??n.

Sihteeri, Kuhilasm?en Mikko, astuu p?yd?n ??reen. H?nell? pit?isi olla vuosikertomus, mutta ei ole joutanut kirjoittamaan, selitt??. - Valehtelet! ajattelee moni, hymy huulillaan. - Mutta mit?s sellaisesta toiminnasta vuosikertomusta teht?isiink??n, puhuu Mikko. - Et sin? ole ollut muita parempi, ajattelevat monet. Muuan ottaa tulta paperossiinsa, er?s ryhm? l?htee etupenkeist? kova??nisesti r?histen sivuhuoneeseen. Sihteeri istuu, ottaa lyijykyn?n uudestaan k?teens?, katselee sit? ??neti. H?n on t?ytt?nyt velvollisuutensa.

- Onkohan tilit? kysyy puheenjohtaja Koivusen Vihtorilta, julkisesti.

- Kyll? ne on, mutta j?senmaksuja ei ole ehditty kantaa, ilmoittaa

Vihtori.

- Onko ne tarkastettu?

- Ei niit? ole tarkastettu, kun...

Ja seura p??tt??, ett? j?senmaksut pit?? ensin kantaa ja sitten tarkastaa tilit.

Tulevat vaalit.

Ehdotetaan entist? esimiest?. H?n ei suostu mill??n. Ei h?nt? tosin moni pyyd?k??n, sill? puhevuoroja k?ytt?? vain pari, kolme. Sitte ehdotetaan muita, mutta ne sanovat eroavansa seurasta ij?ksi, niin toinen kuin toinenkin, jos heid?t valitaan.

Kokous on aivan neuvotonna. Siit? ikkunasta, josta kes?ll? on sis??n kulettu, puhaltelee kolea syksyinen tuuli ja uhkaa sammuttaa savuttuneen ja tomuttuneen lampunlasin l?pi himme?sti loistavan valon. Kokoushuoneessa vallitsee kiusallinen hiljaisuus, aivan kuin kuolema olisi sinne astunut.

Silloin kuuluu et?isest? pime?st? nurkasta kirkas ??ni:

- Jos te haluatte, kyll? min? rupean!

Kokousv?ki k??ntyy kohahtaen sinnep?in. Nurkka on hyvin h?m?r?.

- Min? olen t?m?n kyl?n uusi kansakoulunopettaja. Tulin t?nne eilen, Ette suinkaan te minua tunne. Mutta jos te rohkenette luottaa minuun, niin koetan ruveta nuorisoseuranne esimieheksi, koska teill? n?ytt?? olevan esimiespula.

Opettaja astui pimennosta ja l?heni etualaa kohti. H?n oli lyhyenpuoleinen, tanakka noin 28-ik?inen mies. Kaikki h?nt? selk?ns? taakse katsoivat oudostellen. Ei kukaan virkkanut mit??n, katsottiin vain.

- Minun nimeni on V?in? Kanteleinen, sanoi opettaja pys?htyen keskilattialle, ja ajattelin ett? voisin koettaa. Mutta olenhan min? teille aivan tuntematon, niin ett? taitaa olla sopimatonta. Ehk? sittenkin valitsette jonkun muun.

Kokous alkoi sipist? ja kuiskia. Esimies p?yd?n takana oli tavalliseen tapaansa neuvotonna. Er??t tyt?t jo tirskuivatkin, arvatenkin kuitenkin aivan toisille, omille asioilleen, sill? heist? oli kokoukseen nyt tullut v?liaika. Muuan nuori mies, joka oli ollut jo tullessa Kanteleisen seurana, kuiskutteli t?m?n kanssa. Pyysi sitte puhevuoroa ja sanoi:

- Tietysti me valitsemme opettaja Kanteleisen mielihyv?ll? seuramme esimieheksi.

- Joo. Valitaan! kuului ??ni? joukosta.

Puheenjohtajakin jo l?ysi sanan:

- Me olemme kiitollisia, jos opettaja rupeaa seuran esimieheksi.

Sit? tiet? meni asia. Ei vaadittu suljetuita lippuja. Kukaan ei vastustanut julkisesti opettajan vaalia, mutta muutamain ovipuolella hiljaista melua pit?vien silm?ilyist? saattoi p??tt??, ett? he ep?iliv?t valitun sopivaisuutta.

Kun muutkin vaalit oli suoritettu, pidettiin v?liaika, jolloin poikia parvittain hy?ri uuden esimiehen ymp?rill?. Kirkkaammassa valossa h?n n?yttikin oikein hauskalta miehelt?. Heti voi n?hd?, ett? h?n oli urheilija ja sen h?n sanoikin, jolloin kaikki urheilijat ammattitoveruudella tunkivat l?hemm?ksi ja puhuivat tuttavallisemmin. Kanteleisella oli ruskeat, nauravat silm?t, ter?v?t huulet, hieman k?h?r? tukka. Ja nyt kun h?n toisten parvessa seisoi ja jutteli miltei kaikkien kanssa yht'aikaa, tuntui joistakuista aivan kuin mies olisi kasvanutkin siit?, mihin h?nen mittansa ulottui ?sken pime?ss? loukossa.

H?lin? oli iloista. Seuran j?senet ylistiv?t joka nurkassa uutta opettajaa.

- Se on hauska!

- N?ytt?? sopivalta.

- Ei ole tyhj?np?iv?inen herra...

- Sellainen hieno joka ei tied? itsek??n mik? h?n on...

- Saattepa n?hd?, pojat, ett? nyt tulee seurasta seura...

- Mutta nyt pit?? meid?nkin ruveta oikein miehistelem??n.

- Tietysti!

Kanteleiselta oli sill? aikaa kiusattu lupaus, ett? h?n pit?? puheen nyt jo t?n? iltana. Kun uudestaan kokoonnuttiin, astui h?n ensi kerran Jokirannan nuoriseuratuvan puhujapulpetin taakse.

Kokousv?ess? vallitsi niin tavaton uteliaisuus, ett? ilman hyssytt?mist? syntyi vaikeneva hiljaisuus.

- Teist? ep?ilem?tt? tuntuu sangen omituiselta menettelyni, kun tarjouduin seuranne puheenjohtajaksi. Senp? vuoksi selit?nkin ensim?isen? miksi olen n?in tehnyt.

Niin alkoi Kanteleinen selitt??. H?n on aikaisimmasta nuoruudestaan el?nyt mukana kotikyl?ns? nuorisoseurassa. Jo ennakolta oli tuotu tietoja siit?, ett? t??ll? on nuorisoseuran el?m? muistutuksen alaista. Heti kun h?n oli saapunut kyl??n, olivat jotkut vanhemmat ihmiset puhuneet seurasta pahaa. Mutta h?n ymm?rt??, ett? jos antautuu t??ll? nuorisoseuran tuomitsijain joukkoon ja alkaa katsella nuorisoseuran el?m?? vain heid?n kanssaan arvostelijana, joutuu pian nuorison vihoihin. H?nen asiansa vaati kuitenkin, ett? saa nuorten keskuudessa nauttia luottamusta ja toveruutta. Joskin siit? seuraisi, ett? vanhempi v?ki katseleisi ep?luulolla, ei h?n sit? pid? niink??n pahana. Eih?n h?n kuitenkaan voi kasvatusteht?v?ss??n vanhoja ihmisi? kasvattaa! Jos taas nuoriso suvaitsee, ett? h?n opettajana antautuu heid?n mukaansa ja asettuu vuorovaikutukseen heid?n kanssaan, tuottaa se h?nelle enempi iloa. H?n tahtoo asettua nuorison riviin, taistelemaan nuorison itsekasvatusharrastusten puolesta.

Mutta h?n on nuori, niin kuin t?ss? muutkin. H?n ei ole mik??n malli-ihminen. Samoin kuin h?n on lyhyt ja pikkuinen varreltaan, samoin on h?n kaikissa suhteissa. Sen vuoksi h?n ajattelee ett? kasvetaan yhdess?.

Mihin suuntaan h?n sit? ajatteli, siit?kin h?n tahtoi jo puhua.

Kun me kasvatamme itse?mme, pit?? ottaa huomioon kaksi p??asiaa: ruumiillinen ja henkinen kasvatus. Kumpaisessakin suhteessa pit?? olla joku j?rjellinen menettelytapa. Sit? nuorisoseurojen tulisi etsi?. Mutta etsimisen sijassa eksyt??n usein kuluttamaan aikaansa joutavissa asioissa, joista ei sielu enemp?? kuin ruumiskaan veny eik? vanu, ei kasva eik? parane. Monasti huononee vain!

Nyt pit?isi yhdess? koettaa etsi? molemmissa suhteissa hyvi? keinoja.

Se on kaikkien yhteinen etu.

On niin nurinkurista, kun nuoretkin ihmiset hyveen tiell? pyritt?ess? poikkeavat niin usein kesken kaikkea puheitten tielle - huvittelemaan! Se tulee siit?, ett? hyve tehd??n ik?v?ksi. Mutta min? luulen, sanoi Kanteleinen, ett? hyve yleens? pit?isi kyet? saamaan hauskaksikin, kun vain ymm?rret??n asia oikein. Meid?n nuorten on opittava vain kaikissa el?m?n edesottamisissamme panemaan rinnakkain syyn ja seurauksen laki. Silloin aina havaitsemme ruumista tahi sielua vahingoittavan hetkenhuvin lopputilin ik?v?ksi, mutta henkiseen hyveeseen ja ruumiilliseen hyvinvointiin pyrkimyksen tulokset iloa tuottaviksi.

Meid?n tulee opetella urheilemaan, voimistelemaan ja henkisi? voimiamme kasvattamaan luonnollisesti. P??m??r?n?mme ei saa olla halpa-arvoiset kilpapalkinnot, vaan sielun ja ruumiin sopusuhtainen, t?ytel?ist? el?m?niloa tuottava ilontunne.

T?st? nuorisoseurasta puhuvat tuolla kyl?ss? pahaa. Min? en tied? onko siin? per??. Mutta jos onkin, niin saattaa hyvin ymm?rt??, ett? siihen ovat olleet syyn? jotkut hairahdukset, joita nyt koetamme korjata. Me olemme kyll? kaikin hyvin nuoria ja el?m?? kokemattomia. Mutta kun eiv?t vanhemmat ja taitavammat jouda meit? opastelemaan, meid?n on yritett?v? itse, yksitellen ja joukolla.

Kun h?n lopetti, r?j?hti nuoriso innostuneisiin k?ttentaputuksiin.

Huomasi selv?sti ett? uusi opettaja oli l?yt?nyt syd?miin.

Kun kokous oli lopussa, havaitsi Kanteleinen tottuneella silm?ll??n helposti, ett? oli kysymys penkkien l?j??misest? ja tanssista, mutta ett? ne arkailevat h?nt? ja n?ytt?v?t odottavan poisl?htem??n. H?n meni entisen puheenjohtajan luo:

- Tanssistako siin? on kysymys? kysyi.

- Niin, ne tahtovat aina tanssia, mutta min? meinasin ettei t?ll? kertaa, nyt kun...

- Mit? joutavia! huudahti Kanteleinen. Eiv?t ne ymm?rt?isi kuitenkaan viel? t?t? ?kkin?isen muutoksen syyt? muuksi kuin minun persoonani arkailemiseksi. Ja sit? kaikkein v?himm?n saa tulla kysymykseen. Antaa niille vapauden nyt, mutta selitet??n vastedes asiaa.

Puheenjohtaja meni toisten johtomiesten luo. V?h?n aikaa kuiskittua julisti:

Py?rit??n nyt yksi tunti!

Joutuin kuului napinaa ajan lyhyydest?, mutta samalla hyv?ksyvi? ??ni?. Penkit ly?tiin l?j??n ja tanssi alkoi entisen sihteerin soittaessa hanuria.

Uuden johtokunnan toimivuosi alkoi kohta. Sovittuaan niiden kanssa johtokunnan kokouksesta, joka pidett?isiin kansakoululla, kiersi Kanteleinen parin tyt?n kanssa valssin, katseli viel? hetkisen ja l?hti kotiinsa koululle.

H?nen menty??n oli nuorisoseuratalolla kuhinaa. Melkein kaikki siell? innottelivat. Opettaja Kanteleinen oli voittanut heid?t. Useimmat tekiv?t pyhi? lupauksia, ett? nyt sit? vasta aletaan kun saatiin tuollainen esimies.

Pari p?iv?? j?lkeenp?in oli kansakoulu-johtokunnan kokous. Kun asiat oli k?sitelty, istuivat miehet viel? paikoillaan jutellakseen uuden opettajan kanssa. Miehet olivat tulleet hiukan tavallista puheliaammiksi heti kun saatiin virallinen kokous loppumaan ja havaittiin ettei opettajalla ollut mit??n uudistusvaatimuksia. Se oli tehnyt hyv?n vaikutuksen. Johtokunta oli tottunut siihen, ett? joka kokouksessa vaadittiin aina jotain. Ja jollei sit? heti t?ytetty, nuruttiin.

Ukot puolestaan olivat tottuneet my?skin melkein urheilemaan ja kilpailemaan sill?, kuka kieroimmin osasi vastustaa entisi? opettajia, jotka olivat olleet hyvin lyhytaikaisia. Niin oli johtokunnan teht?v? muodostunut sen j?senten mielest? jonkunlaiseksi puhujaklubiksi, jossa oli sit? mukavampi olla, mit? enempi tuli suuta soitetuksi opettajan vaatimuksia vastustettaessa.

Nyt oli kaikki sellainen harrastus rauennut. Miehet olivat jotenkin yll?tettyin?. Johtokunnanj?sen, el?kemies Tuomas Varam?ki oli jo ahkeraan syleksinyt pikkusylki??n oikealle ja vasemmalle osoittaen siten sellaisia hermostuksen merkkej?, jotka aina ennustivat hy?kk?yst?. Kaksi muuta miest?, johtokunnan puheenjohtaja, is?nt? Peltonen ja j?sen, nahkuri Sarvinen, vaikenivat ja katsahtivat h?mill??n toisiaan. He olivat nuorempia miehi? ja usein Varam?en kanssa erimielisi?.

Opettaja Kanteleinen jutteli vilkkaasti iloiseen, keve??n tapaansa er?st? seikkailua, mik? h?nell? oli ?sken ollut, kun muuan torppari oli aikonut mets?ss? h?net vangita luultuna karkurirosvona, mutta lopuksi torpparin pikku tytt?, joka k?y pientenlasten koulua, oli sattunut tulemaan sinne m?kin taakse mets??n ja vapauttanut opettajan vantteran miehen k?sist?. Kesken t?t? kertomusta oli Varam?ki jo pari kertaa sanonut "Tuota..." ja yritt?nyt katkaisemaan. Mutta opettajakin jutteli niin hyv?ll? vauhdilla, ettei toisen onnistunut pid?tt??. Vihdoin, kun h?n lopetti, sylk?si Varam?ki taas ja virkkoi:

- Tuota ... tuota, onko opettaja ollut tuolla seurahuoneella, tuota?

Katsoi tiukasti silmiin suu nuhtelevassa hymyss?.

- Olen.

- Tuota, tuota, ei se sovi. Varam?ki v??nsi p??t?, vaihtoi polvea ja sylk?si.

- Tuota, ei, ei se sovi.

Kanteleista huvitti esityksen n?ytelm?llinen puoli. Nauraen h?n kysyi:

- Miksei?

- Ei! Ei se sovi opettajalle. Ja onko opettaja hypellytkin?

- Se Varam?ki taas laskee leikki?, se on sellainen koiransilm?, lauhdutti Peltonen, kuitenkin h?mill??n katsellen pieksusaapastensa varsia. Sarvinen sanoi vakavana:

- Antakaa nyt olla, Varam?ki, joutavain.

- Mit? varten? Enk? min? ole johtokunnanj?sen yht? hyvin kuin sin?kin, h?h? Tottapa min? saan opettajalle neuvoa ja sanoa mik? meid?n kylill? sopii? H?n katsoi tiukasti Sarvisen silmiin. T?m?kin jo ?r?hti:

- No ei sit? virkaansa nyt niin perinpohjin tarvitse ... ottaa. H?nen teki mielens? sanoa: tarvitse antaa p??h?ns? nousta; v?ltti kuitenkin sen.

Mutta nyt eh?tti opettaja v?liin, ennenkuin Varam?ki ehti vastata.

- Kyll? se on oikein ett? Varam?ki puhuu suunsa puhtaaksi, en min? sit? paheksu.

- Niin, sit? min?kin! En min? pahalla, hyv? tarkoitus mulla on... Kun n?ytt?? n?in mukava opettaja olevan, niin min? sanon mik? on kyl?n mielipide. Siihen nuorisoseuraan ei teid?n, - elikk? sun, sin? olet niin paljo nuorempi mies kuin min?, etten min? viitsi teititell?, - ei sun sovi sinne menn?. Ei t??ll? kutkaan vanhemmat kristillismieliset ihmiset siell? k?y. Se on saatanan kirkko.

Varam?ki pys?htyi ja j?i odottamaan vastausta.

- Kyll? min? menen sinne, sanoi Kanteleinen rauhallisesti ja katsoi silmiin Varam?ke?. T?m? joutui ilmeisesti h?mille. H?n oli odottanut nuorelta opettajalta kiihkeit? vastav?itteit? seuran puolustukseksi.

- Kuinka sin?, tuota? ... yritti Varam?ki.

- Kunko te kerran kiell?tte? hymyili Kanteleinen.

- Niin... Vaikka ei nyt senk??n t?hden, mutta... Pit??k? opettaja sen sitte sopivana, ett? h?n hyppelee niiden kanssa siell??

- Sanon vain, ett? min? en pid? syntin? py?r?ht?? teid?n tytt?renne kanssa lattialla, mutta sen pid?n syntin?, jos te kiell?tte minua opettamasta lapsillenne nuorisoseuratalolla samaa mit? t??ll? kansakoulussakin opetan. Eik? siin? sit?paitsi ole mit??n j?rke?, siin? kiellossa.

- Mit? siell? opetetaan, sellaisess' helvetiss'!

- Lasketteko te lapsianne sinne?

- En. Mutta mill? ne pit??, kun kaikki muut ovat siell??

- Siis ne ovat siell?? tiukkasi Kanteleinen.

- Ovat, my?nsi Varam?ki huoaten.

- Min? my?s olen! huudahti Kanteleinen iloisesti nauraen. Ja sanonpa teille rehellisesti syynkin. Min? olen nuori, en viihdy aina teid?n vanhain miesten joukossa. Herra en ole, enk? etsi herrasv?en luokkaseuraa. Kyl?n nuoret ovat ik?tovereitani. Luonto vet?? minua heid?n joukkoonsa. En mene sinne tanssimaan ty?kseni, vaan seuratarpeeni ohella tarjoon heille niit? tietoja mit? minulla on ammattiani varten...

- Niin, niin, mutta mit? t?st? sanoo kyl?? Luuletko kyl?n sellaista k?rsiv?n, ett? opettaja...

- Luulen. Kyl? ei viel? tied? mit? tarkoitan.

- Kyll? se tiet??!

- Ei. Ja sitten, jos kyl? ei halua minunlaistani opettajaa, menen pois. Min? en aijo olla niit?, jotka riidalla ovat talossa.

- Ei, ei pid? niin p?yhkeill?, nuoren miehen, ei sit? tied? viel?...

Mutta nyt sekautuivat juttuun Peltonen ja Sarvinen, hilliten uhkaavan riidan. Kun he l?htiv?t pois, seurasi Varam?ki mukana kiihtyneen? ja puhkuen.

Samana iltana my?hemmin piti koululla olla nuorisoseuran johtokunnan kokous. Kansakoulujohtokunnan menty? l?hti Kanteleinen ulos rauhoittaakseen ?sken hieman kuohahtanutta mielt??n.

Ulkona nousi kuu. Maa oli ensi roudassa. Koulun puistossa humisi hiljainen tuuli, heilutellen hiukan lehtens? varistaneita puitten alastomia oksia. Ilma tuntui niin raikkaalle. Kanteleisen mieli kirkastui pian.

- Juuri n?m? t?llaisethan ne ovat itsekasvattajan loukkauskivi?! h?n ??neen huudahti. Ly?t varpaasi vanhan ukon ennakkoluuloihin ja suutut, se on tappio!... Hillitset itsesi, mutta ?l? luovu vakaumuksestasi, se on voitto.

Kanteleinen k?vi tiellep?in.

- Se on omituista, ett? minun t?ytyy sittenkin pit?? tuosta ?ij?st?.

Siin? on vakaumuksen mies, oikein sit? vanhaa juurta, virkkoi h?n.

- Jos vain olisin voinut olla hillitympi. Mutta se poikamaisuus paljastuu kuin synti.

Hiukan et??mm?lt? alkoi kuulua vilkasta nuorten miesten puhelua.

Nuorisoseuran johtokunta oli tulossa.