Unelmiensa uhri Romaani

Kauan oli kes?? kaivattu, ja nyt vihdoinkin oli se tullut ?kki? kuin taikavoimalla. Sadetta saatiin ensin, l?mmint?, kes?ist? sadetta, sitten p?iv?npaistetta. Lehti puhkesi puihin, mehev?n? nousi vaalean vihert?v? nurmi, ja vedet v?lkkyiv?t kes?isen auringon valossa. Riemulla t?yttyi jokaisen rinta. Maamies hym?hteli tyytyv?isen? ty?ss??n, ja laiho pelloilla alkoi ylet? aivan silminn?ht?v?sti.

Oli ollut tavattoman helteinen p?iv?. Pahin paahde oli nyt mennyt ohi, mutta viel?kin paistoi p?iv? l?mpim?sti. Ilma oli tuoksua t?ynn?, ja k?ki kukkui kukkumistaan. Koivikosta kuului lehm?nkellojen kalke, ja pieni paimenpoika rallatteli tyytyv?isen? tiepuolessa valmistellen kaunista, kirjavaa pajukeppi?.

Aivan maantien varrella aidalla, joka erotti koivikkomets?n valtamaantiest?, istui toinen pieni poika kimppunen kuusenoksia olallaan. H?nell? oli p??ll??n ruskea pumpulinuttu, repaleiset, viile?t kes?housut ja p??ss? leve?lierinen, vanha olkilakki, josta koristenauha n?ht?v?sti oli pois ratkottu. H?nen jalkansa olivat paljaat ja p?ivettyneet. Hajas??rin istui h?n, selk? kenossa aidanseiv?st? vastaan, tyytyv?isen? lev?ten ja nauttien olostansa. Aivan l?hell? paikkaa, miss? h?n istui, n?kyi punaiseksi maalattu portti, joka maantielt? johti kauniille syrj?tielle. K?yt?v? pujottelihe kauniisti kierrellen l?pi koivikon, seurasi ensin tasaista maata, painui sitten notkoa kohden ja alkoi vihdoin talolle tullessaan ylet? vastam?eksi.

Poikanen oli nyt lev?nnyt tarpeeksensa. Huolettomasti heitti h?n toisen s??rens? maantienpuoleiselta aidansivulta toiselle, hyp?hti maahan ja alkoi nelist?? talolle p?in. Perille tultuaan h?n toimessaan levitteli havut p??k?yt?v?n portaitten edustalle, k??ntyi sitten ky?kinpuolelle ja pisti t??ll? iloisesti lauluksi.

?Hyv?, ett? jouduit?, huomautti ky?kkipiika, joka l?heisyydess? kiilloitteli kuparikattiloita. ?Ruustinna aavistaa vieraita.?

?Kaikki kunnossa?, vastasi poika reippaasti, tehden kunniaa.

?Kunpa olisi meill?kin noin iloiset p?iv?t. Kelpaisipa olla!?

Poikanen oli hyp?nnyt hajas??rin ratsastamaan portaitten l?heisyydess? seisovan vesitynn?rin selk??n ja soitteli nyt iloisesti tynn?rin kumahtelevaa kantta. ?Paljon on mulla tavaraa, eik? totta? Yht? paljon kuin p??skysill? tuolla katonr?yst??ll?. Tekisik? mielenne vaihtaa, Miina??

?Pid? sin? itse tavarasi! Mutta huolet min? kyll? vaihtaisin. El?m? t??ll? on ainaista raatamista, eik? sit? sittenk??n osaa mieliksi olla.?

?Oho!?

?No, se on totta.?

Samassa tuli sis?piika portaille. ?Saapa n?hd? tuleeko vieraita?

Ruustinna odottaa tohtorin v?ke?.?

?No, jo tuon tiet?? kaikesta h??l??misest?, ilmankos k?vi taas kaikki nurkat nuuskimassa!?

?Niin, sen sanon min??, sis?piika keikautti p??t??n, ?ett? kyll? t?ss? talossa paikat pidet??n kunnossa - ainakin niin pitk?lle kuin vierasten silm? kantaa.?

?Vaan ei se em?nn?n silm? joka kohtaan enn?t?. Oman p??ni ja omat tapani pid?n min?.? Ja sanojensa vahvistukseksi lenn?tti ky?kkipiika likaisen rievun padan taakse piiloon.

?Pit?k??p? kielenne kurissa, tyt?t?, sanoi samassa vanhanpuoleinen vaimoihminen, joka oli paikalle saapunut ja nyt asettui huuhtomaan Miinan lenn?tt?m?? riepua.

?Eik? ole sitten asia niinkuin on puhuttu? Kyll? sinulle pit?isi tapain tuttuja olla.?

?Tuttuja kai, mutta sen tied?n my?skin, ett? joka ei toisen omaa huolella hoida, ei se omaansakaan.?

Vanha Maija ripusti rievun kuivamaan ja aikoi menn?, kun samassa pieni kahdeksanvuotias tytt? tuli juosten ja tarttui h?nen hameeseensa.

?Menetk? aittaan, Maija? Min? tulen mukaan.?

?Tule vain, sinneh?n min? menen maitoa kuorimaan.?

?Ja kissa menee pyttyj? nuolemaan?, uskalsi poikanen tynn?rill? huomauttaa silm?illen syrjin tytt??n, joka ei kumminkaan n?kynyt huomautusta kuulevan.

Tytt? piti yh? kiinni Maijan hameesta ja puheli iloisesti ja mairitellen: ?Ja minulle sin? annat kermaa maistaa, annathan?? Tytt? hypp?si iloisesti sis?lle maitohuoneeseen.

?Eih?n se omaani ole, talon tavaraa kaikki.?

?Annat sin? kuitenkin.?

?No, jos nyt v?h?sen maistaa.?

?Ja sitten v?h?n marjahilloa my?skin, eik? niin? Tied?tk? Maija?, tytt? soitteli sormellaan ikkunalasia, ?viime talvena kun min? sairastin, kuulin tohtorin sanovan, ettei pit?isi minulle tehd? mielipahaa. Voi sent??n, miten hyv? minun sitten oli olla! Min? pyysin ja pyysin ja kaikkea min? sain. Nyt tahtoisin taas pian tulla kipe?ksi.?

?Hyi, ei saa sanoa niin, se on synti?. Jumala rankaisee.?

?Luuletko? Ei Jumala sitten muuta ehdik??n kuin ihmisi? rangaista.?

?Ehtii h?n, laps'kulta. Miten sin? semmoista puhut??

?No, siit?h?n kaikki aina puhuvat. Kyll? min? ihan uskon, ett? h?n vain enimm?kseen rankaisee.?

?No, kun maailma on niin paha.?

?Hm?, sanoi Eevi tuumailevasti. ?Mutta eiv?t kaikki puhu sill? tavalla. Erkin ?iti, h?n puhuu Jumalasta niin kauniisti, ett? minun aivan tekee mieli tulla hyv?ksi tyt?ksi. H?nell? on niin kauniit silm?t?, lis?si h?n miettiv?sti. ?Ja Erkill? on kanssa?, jatkoi h?n iloisemmin. ?Tied?tk? Maija, kun me tulemme isoiksi, niin menemme naimisiin.?

?Vai on se jo tuumattu.?

?Jo-o. En min? kuitenkaan ole h?nelle siit? viel? puhunut, mutta kyll? puhun, kunhan joudan. Ja sitten sin? Maija tulet meille ruokaa laittamaan, eik? niin? Sin? saat minun talossani tehd?, mit? vain itse tahdot.?

?Voi tuota lasta mit? puhuu! Kuinka sin? nyt semmoisia ajattelet??

?Onhan hyv? tuumata valmiiksi. Mamma sanoo aina, ett? on niin vaikea saada uskollista palvelusv?ke?.?

Maija puoleksi naurahti, puoleksi huokasi. ?Ent? jos ei ruustinna minua laske.?

?Laskee kyll?, kun min? pyyd?n. Ei mamma minulta mit??n kiell?.?

?Eip? taida kielt??.?

?Kyll? joskus kuitenkin ja silloin h?n onkin oikein vihainen. H?n ei koskaan anna minun j?tt?? leikkikalujani saliin tai vierashuoneeseen. Siit? h?n toruu. Ja sitten siit?kin, jos en vaatteitani pid? hyvin, tai jos en ole kiltti ja kohtelias, kun on vieraita. Mutta sinut h?n kyll? antaa minulle.?

Eevi py?r?ytti iloisesti vanhaa hoitajaansa.

?No, no, ?l?h?n, hyv? lapsi, kermakuppi kaatuu! Katso, tuolla tulevat jo tohtorin vaunut!?

Eevi rynt?si ikkunaan. ?Ja Erkki ajaa, katso, katso Maija!?

Samassa py?r?htiv?t vaunut portaitten eteen, ja sis?piika kiiruhti niiaillen vieraita vastaanottamaan. Etehisen ovella n?kyi itse talon is?nt?, lyhyenl?nt?, pieni mies. Veitikkamaisuus pilkisti esiin h?nen suupielist?ns? ja h?nen silm?kulmiensa alta, mutta koko olento osotti vakaata pyrkimyst? esiinty? juhlallisena, - joka seikka viel? suuresti lis?si huumoria h?nen esiintymisess??n. Juhlallisuus ei kuitenkaan ollut h?nelle luontaista. Se oli ainoastaan tulos h?nen vaimonsa kaksikymmenvuotisista ponnistuksista. Ruustinna Bj?rk oli nimitt?in syntyisin ?von? ja tunsi sek? oman arvonsa ett? miehens? arvon h?nen puolisonaan ja seurakunnan sielunpaimenena. Mutta kun rovasti itse auttamattoman usein t?m?n arvonsa unohti, sai h?nen vaimonsa k?ytt?? kaiken kasvattajakykyns? saadakseen miest??n sit? muistamaan.

Kun rovasti monet kohteliaat kumarrukset tehty??n oli auttanut p??llysvaatteet vierailtaan ja saattanut heit? saliin, esiintyi talon em?nt?. Arvokkaan yst?v?llisesti puristi h?n tohtorinnan molempia k?si?: ?O?ndligt v?lkomna, k?ra v?nner!?[1] - Toinen k?si ojentui tohtorille, toisella tarjoili h?n paikkaa sohvassa.

[1] ?Sanomattoman tervetulleita, rakkaat yst?v?t.?

Tohtori Selmer, harteva, lihavanlainen vanhus asettui nojatuoliin, h?nen rouvansa ruustinnan viereen. Hetkisen juteltiin yhdess? suotuisasta suvis??st? ja vuodentulon toiveista. Sitten herrat vet?ytyiv?t omalle puolelleen. Tohtori asettui sohvan nurkkaan, rovasti keinutuoliin vastap??t?. Vasta nyt tunsivat he kumpikin asiain olevan niinkuin olla piti. Sill? niinkuin he nyt istuivat, niin olivat he lukemattomina iltoina yhdess? istuneet keskustellen milloin talousseikoista, milloin suuren maailman tapahtumista, tai kultaisen menneisyyden monista muistoista. Ja puheen v?liin pistettiin aina silloin t?ll?in mausteeksi sukkela sanansutkaus tahi kasku. T?m? oli herrojen huvi.

Rouvat istuivat sill?v?lin kahden salissa. He eiv?t viel? olleet puhelun p??ss? kiinni, kun Erkki astui sis??n. H?n oli ajomiehen? ollut hevosia riisumassa ja astui nyt huoneeseen posket punoittavina ja ruskeankiharainen tukka v?h?n silmill? varjostamassa h?nen korkeaa, valkoista otsaansa.

H?n oli todella kaunis poika. Tukka ja silm?t olivat ?idin, mutta kasvonpiirteet olivat pojalla paljoa s??nn?llisemm?t.

?No p?iv??, Erkki?, puheli ruustinna yst?v?llisesti. ?Nyth?n sinusta on tullut herra lyseolainen. Aiot pian l?hte? ja j?tt?? Eevin t?nne yksin. H?n on jo monet itkut itkenyt sen johdosta.?

Erkki hypisteli lakkiansa eik? tiennyt, mit? oikeastaan olisi pit?nyt vastata, kun ovi avautui ja samassa Eevi astui sis??n.

Niiattuaan tohtorinnalle k??ntyi h?n kohta iloisesti Erkkiin. - ?P?iv??! Sep? hauskaa ett? tulit!? H?n ojensi k?tt?. ?L?hdet??n nyt heti!?

Ja niin he l?ksiv?t, Eevi edell?, Erkki per?ss? ulos leikkim??n.

Soinamon pappila sijaitsi kauniilla paikalla koivikkomets?n keskell?. Toisella puolen rakennusta oli maata raivattu puutarhaksi, jota aistikkaat istutukset kaunistivat. T?m? osa puutarhaa lehtimajoineen ja kukkaisryhmineen oli syyst? ruustinnan ylpeys ja rovastin silm?in ilo. Mutta kaunista oli kartanon toisellakin puolella. Kohta pihan toisella puolella oli korkea koivikko, jonka pappilaiset olivat puistoksi raivanneet. Koivut siell? olivat vanhoja, tuuheita riippakoivuja. Pienemm?t puut olivat pois karsitut, maassa kasvoi mehev? ruoho ja siell? t??ll? mets?kukkasia. Puiston kauneutta lis?si viel? kapea, virtainen vesi, joka hopeisena vy?n? kiersi sen toista laitaa, kauniisti kuvastaen pintaansa toisella puolen korkean koivikon, toisella vastaisen rannan jyrk?n kalliorinteen.

T?t? muutenkin runsasta luonnon kauneutta lis?si viel? l?heinen koski - yksi Karjalan monia ja kauniita - jonka juhlallinen kohina selv?sti kuului Soinamon suureen puistoon.

Erkki ja Eevi eiv?t aluksi l?hteneet puistoon. He j?iv?t pihalle etsien sielt? itselleen sopivaa leikkipaikkaa.

Rouvat juttelivat sill?v?lin salissa. Mutta puhe k?vi aluksi kankeasti, kunnes Kaisa tuli kahvia tarjoamaan.

Ruustinnan silm? enn?tti h?nt? tarkastamaan kiireest? kantap??h?n. Toipa h?n sittenkin toisenlaista leip?? kuin oli k?sketty. Senkin tyt?n tollukka, kyll? h?n viel? saisi siit? kuulla!

Kun kahvi oli juotu, vilkastui rouvien keskustelu huomattavasti. Osaltaan vaikutti siihen sekin, ett? puhe nyt k??ntyi heid?n lastensa kasvatukseen ja tulevaisuuteen, johon keskusteluun antoi etsim?tt?m?n aiheen se seikka, ett? Erkki pian ensi kertaa j?tt?isi vanhempainsa kodin.

?itien t?ten puhellessa lapsistaan, leikkiv?t n?m? kaikessa rauhassa suurella kivell? pihaportin edustalla. Erkki ja Eevi olivat pienest? pit?en leikkineet yhdess?. Kun heill? ei muuta ik?istens? seuraa ollutkaan, olivat he usein olleet yhdess? ja tunsivat toisensa perinpohjin. Eevi nuorempana ihaili suuresti leikkitoveriansa, Erkki sit? vastoin leikki oikeastaan vain toverinsa mieliksi milloin mit?kin, sen mukaan mit? Eevi milloinkin ehdotti.

Nyt olivat he rakentaneet itselleen taloja, toisen suurelle kivelle, toisen koivun juurelle. Kaksi nukkeperhett? asuivat niiss? naapureina. Oli syksy, ja toisesta talosta l?ksiv?t pojat kouluun.

?Meill? pit?? olla mies, joka kyyditsee lapsia?, sanoi Eevi p??tt?v?sti.

?Pyydet??n Heikki?.?

?Kuka on Heikki??

?Se on meid?n uusi juoksupoikamme. Pappa sanoo, ett? h?n on kovin viisas. H?n on tullut hyvin kaukaa. Heikki, Heikki ho-ooi!? Eevi huusi niin ett? kajahteli.

Heikki oli jo j?tt?nyt ylh?isen asemansa tynn?rin kannella ja oli juuri p??tt?nyt nauttia vapaudestaan. H?n oli hakenut itselleen nurkan kellarin katon takana, oli heitt?ytynyt mahalleen nurmelle, levitt?nyt ?Maamme?-kirjan eteens? ja alkanut sit? tutkia. Silloin kuului Eevin ??ni.

Heikki nousi vastahakoisesti, pudisti p??t??n ja rupesi kuuntelemaan mist?p?in ??ni kuului. ?Nyt niill? taas on jotain asiaa!? H?n pisti kirjan poveensa ja alkoi livist?? kartanolle, niin ett? paljaat s??rens? menness? vain vilahtivat.

?Tule t?nne?, komensi Eevi. Erkki nousi ja ojensi k?tt?. ?Tahdotko tulla leikkim??n kanssamme??

Heikin kasvot kirkastuivat. H?n mittaili Erkki? katseellaan kiireest? kantap??h?n ja nyyk?ytti sitten p??t??n kuin osoitteeksi, ett? tutkimuksen tulos oli tyydytt?v?. ?Kyll? tulen. Mit? t?ss? pit?? tehd???

?Sinun pit?? valjastaa hevoset?, selitti Eevi, ?n?m? lapset ovat kouluun viet?v?t.?

?Mutta t?ss? on joukkoa ainakin kaksiin rattaisiin??

?Ne vied??n vaunuissa, etk? sin? ymm?rr?. Ne ovat oikein hienojen herrasv?kien lapsia.?

Heikki raapaisi korvallistaan. ?Kyll? kai ne kuitenkin vastam?ess? k?velev?t. Ei ne hevoset muuten n?in kuumalla jaksa!?

Eevi ei t?t? huomautusta kuullut. H?n oli par'aikaa toimittamassa helli? hyv?stej? nukkeperheiss? ja saatuaan t?m?n tehdyksi huomasi Maijan, joka tuli aitasta. Varmaan oli h?nell? jotain hyv?? muassaan.

?Odotahan v?h?n, Erkki.? Eevi hyp?hti ketter?sti maahan ja suuntasi matkansa keitti?t? kohden.

Kun Heikki huomasi j??neens? kahden Erkin kanssa, k?ytti h?n tilaisuutta hyv?kseen ja l?heni. ?K?ytk? sin? koulua?? H?n seisoi hajas??rin ja kysyv?n? Erkin edess?.

?Syksyll? pit?? minun l?hte? lyseoon. Min? tulen toiselle luokalle. Olen lukenut t??ll? kotona.?

?Onko se sinusta ik?v????

?On, pojat ovat niin vallattomia, ja minulle tulee ik?v? ?iti?.?

?Oh?, Heikki teki keikahduksen kantap??ll??n. ?Siit? min? en v?litt?isi, kunhan vain saisin lukea.?

?Etk? sin? sitten voi p??st? kouluun? Miss? sin? asut??

?Kaukana. T?ss? on paljon, paljon pit?ji? v?lill?, mutta t?ti tahtoi minua t?nne kes?ksi.?

?Eik? t?tisi pane sinua kouluun??

?Ei voi. Mutta kyll? is? panee, jahka s??styy rahaa. Ja min? s??st?n itsekin. Rovasti lupasi minulle semmoisia lyseolaisten kirjoja, sent?hden min? rupesin juoksupojaksi h?nelle.?

Samassa palasi Eevi kantaen toisessa k?dess??n lautasta, t?ynn? marjahilloa ja sokurileivoksia, toisessa kermakuppia.

?Nyt pid?mme kestej?, kun lapset ovat l?hteneet kouluun.? H?n asettui juhlallisena koivun juurelle. ?Tule viereeni, Erkki!? - Heikille ojensi h?n sokurileivoksen. Erkki tuli, pisti muutaman kerran hilloa suuhunsa ja ojensi sitten lusikan Heikille. ?Sy? sin? nyt. Min? en enemp?? tahdo.?

Heikki katsoi Erkkiin. Tuo se vasta poika oli! Kun olisi Heikki p??ssyt heille juoksupojaksi, olisi ehken saanut lukeakin Erkin kanssa!

?Leikit??n nyt jotain muuta?, ehdotti Eevi nousten yl?s m?tt??lt? ja pudistaen muruset esiliinastansa. ?Tule puutarhaan, Erkki!?

?Ent? Heikki??

?Huudetaan sitten Heikki?, kun h?n ensin on vienyt lapset kouluun.

?No, vaikka niinkin?, ja Heikki hypp?si kivelle valmiina aukaisemaan kirjansa, kohta kun toiset olivat menneet.

Erkki ja Eevi l?ksiv?t puutarhaan, tutkistelivat ensin paljonko oli kukkia mansikkamaassa, poimivat rannalta lemmikkej? ja asettuivat viimein suurelle kivelle aivan l?helle vedenrajaa.

?Ihmiset sanovat, ett? aika kuluu kuin virta? tuumaili Erkki miettiv?sti. ?Ei se minusta kuitenkaan mene niin pian.?

?Ei minustakaan.? Eevi oikaisihe melkein loukkautuneena. ?Me olemme jo niin monta monta vuotta yhdess? leikkineet, emmek? viel? ole tulleet t??n suuremmiksi.?

?Ehk? se menee, kun tulen kouluun.?

?Niin, mutta minunhan t?ytyy j??d? t?nne.? Eevi pani p??ns? kallelleen ja oli surkean n?k?inen. Sitten lis?si h?n selitellen ja puoleksi ylpeillen: ?kun ei ole muita lapsia, tulisi is?lle ja ?idille minua kovin ik?v?, jos min? l?htisin. Mutta min? saan koti-opettajattaren ja lopuksi l?hden viel? Helsinkiin oppimaan oikein hienoksi neidiksi.? H?n silitteli tyytyv?isen? puhdasta esiliinaansa.

?Silloin olen min? ehk? ylioppilas.?

?Niin, sin? olet ylioppilas, ja min? hieno neiti!? Eevi taputti ihastuneena k?si??n. ?Mutta?, lis?si h?n miettiv?sti, ?tuletkohan sin? Erkki silloinkin minua katsomaan ja muistatko viel???

?Kyll?h?n min? sinua muistan, ja muistan mets??, virtaa ja t?t? kaunista, kohisevaa koskeanne.? Erkin katse harhaili kauas avaruuteen.

Silloin kuului Maijan ??ni. ?Lapset hoi, joutukaa!?

Hevoset seisoivat jo portaiden edustalla, ja tohtorin v?ki teki l?ht??.

Kes? l?heni loppuansa, ja Erkin oli valmistauduttava kouluun. ?iti pani kaikki tavarat kuntoon, toi ne h?nen huoneeseensa ja antoi sitten h?nen itsens? j?rjest?? ne matkakoppaan. Mutta kun ?iti oli huoneesta l?htenyt, heitt?ytyi Erkki polvilleen, painoi p??ns? kopan kantta vastaan ja itki. Vasta kun l?heisest? huoneesta kuului askeleita, hyp?hti h?n pystyyn, kuivasi kyyneleet poskiltaan ja pujahti ulos.

H?n kulki hiljalleen rantaa kohti, ty?nsi sinivalkean, pienen venheens? vesille ja souti kotilahdelman poikki. T??ll? oli h?n ollut onkimassa, - t?ss? uinut, - t?ss? uittanut hevosia. Joka paikalla oli muistonsa, ja niille oli hyv?stej? heitett?v? kuin lapsuuden yst?ville ainakin.

Palattuaan rantaan veti Erkki venheen maalle, lukitsi sen yhdess? airojen kanssa rannalla olevaan teljeeseen ja pisti avaimen taskuunsa. - Sitten meni h?n hevoshakaan, kapusi yli aidan, otti leip?? taskustansa ja oli pian kaikkien hevosten ymp?r?im?n?. H?n taputti niit? jokaista, puheli niille ja sy?tteli leip??.

Mutta kun h?nen piti menn?, saattoi Polle h?nt? ver?j?lle asti. Silloin otti Erkki Pollea kaulasta, ja t?m? hirnua h?r?tti yst?v?llisesti p?rist?en sieramiaan.

?Polle?, Erkki nieli itkuaan, ?Polle, min? tulen takaisin kev??ll?.?

Se oli kummankin ainoa lohdutus.

Kun Erkki tuli sis??n, oli ?iti laittanut voileipi? ja maitoa valmiiksi ja vienyt Erkin huoneeseen. H?n tiesi, ettei Erkki nyt mielell??n tapaisi toisia. Is? lueskeli sanomalehti?, ja Helmi-sisko, tyyni, tasainen 18-vuotias - aivan toisenlainen kuin Erkki - askarteli keitti?ss?. ?iti otti k?sity?ns? ja istuutui Erkin viereen. H?nell? oli viel? paljon puhelemista pojallensa.

??iti, kyll? min? kirjoitan sinulle ahkeraan?, sanoi Erkki miehekk??sti.

H?n tiesi, ett? ?idill? oli ainakin yht? ik?v? kuin h?nell? itsell??n.

?Kiitos siit?! Sinun kirjeesi tulevatkin olemaan paras iloni. Muista vaan kertoa kaikesta, ik?vist?si yht? hyvin kuin iloistasi.?

Erkki nyyk?ytti p??t??n.

?Luvuistasi tied?n sinun kyll? huolehtivan, mutta koeta my?skin tottua tovereihin. Ole aina yst?v?llinen ja iloinen ja auta heit? kaikessa, joka ei vain ole pahaa.?

Erkki pureskeli voileip??ns? ja oli hetken ??neti. Sitten loi h?n suuret, miettiv?t silm?ns? ?itiin ja sanoi hiljaa: ??iti, min? tahdon koettaa.?

Mutta viel? monta tuntia my?hemmin, kun jo oli pilkkosen pime? ja ylt'ymp?rill? hiljaista, hiipi tohtorinna poikansa huoneeseen. Erkki valvoi viel?. Tohtorinna k??ri peitteen paremmin h?nen ymp?rilleen, siveli kiharat pois otsalta ja kuiskasi hiljaa: ?Jumala sinua siunatkoon, poikani!?

Erkki tunsi kyyneleen putoavan otsalleen. Tohtorinna itki, - ei sit? tyhjyytt?, jonka h?n tiesi tuntuvan Erkin poisl?hdetty?, - vaan paremmin ajatellessaan sit?, mit? t?m? tunteellinen, suljettu ja arka lapsi viel? el?m?ns? ajalla saisi k?rsi?.

* * * * *

Eevi sairasti kauan Erkin, ainoan leikkitoverinsa kouluunl?ht??. Vasta kun h?n parin vuoden per?st? sai koti-opettajattaren, tuli tappio korvatuksi.

N?ihin aikoihin Eevin el?m? muutenkin muuttui. Kouluty? alkoi ja leikkikin sai v?hitellen toisen muodon. Nuket j?iv?t syrj??n. Sadut ja kertomuskirjat tulivat sit? enemm?n halutuiksi.

P??sty??n opettajansa seurassa ensin lukemisen makuun alkoi Eevi pian ik?v?id? enemm?n ?aika-ihmisten? tapaista lukemista. Varovasti kuin pieni hiiri hiipi h?n usein opettajansa huoneeseen, sieppasi sielt? t?m?n kirjoja ja pujahti sitten salaa niit? ahmimaan piilopaikoissaan vintill? ja konttoreissa. N?in lueskeli h?n v?hitellen kaikkea, mit? vain talossa kertomusten tapaista oli: vanhoja pyhimystaruja ja romaaneja pilventakaisista ihanne-oloista yht? ahkeraan kuin uuden ajan realistisimpia tuotteita. Se mit? h?n koulussa oppi, oli murunen vain sen henkisen ravinnon rinnalla, jota h?n romaaneista ahmi.

L?hinn? kirjoja oli uusi opettaja Eevin paras seura. H?n vastasikin joka suhteessa Eevin toiveita, oli yst?v?llinen, pitk?, solakka ja miellytt?v?n n?k?inen. Ja Eevi p??tti mieless??n, ett? juuri semmoiseksi tahtoo h?nkin tulla, jahka vain ehtii kasvaa ?hienoksi neidiksi?.

Huolimatta siit?, ett? Eevi usein tuskitteli ajan hidasta kulkua, koitti se p?iv? ?kki? ja odottamatta, jolloin Eevi t?ytti viisitoista vuotta. Seuraavana syksyn? piti h?nen suorittaa tutkinto Helsingin suomalaiseen tytt?kouluun, sen nelj?nnelle luokalle.

Kotoa l?ht? oli siis l?hell?, Eevin mielest? jo liiankin l?hell?. Etenkin viime ajat kodissa olivat olleet erinomaisen hauskat. Eevin opettajatar oli nimitt?in joutunut kihloihin, ja Eevi oli sen johdosta saanut uutta miettimisen ja haaveilun aihetta.

Mahtoi ?aikaihmisten? el?m? kuitenkin olla kummallista ja hauskaa! Kunhan vain siihen ik??n p??sisi! Silloin oli ihana onnen aika odottamassa - -

Ruustinna alkoi huomata tytt?ress??n taipuvaisuutta haaveiluun ja er??n? iltana, kun h?n tapasi h?net kuutamossa istumasta katse kyynelist? kosteana, h?n vallan pel?styi. Mit? hulluutta semmoinen oli! Hyv?, ett? Helsinkiin l?ht? oli l?hell?; uudet olot haihduttaisivat moiset hassutukset. - Ja elleiv?t olot siin? onnistuisi, ottaisi ruustinna itse asiat ohjatakseen. H?n panisi kaiken kykyns? k?yt?nt??n kasvattaakseen tyt?rt?ns? yht? toimeliaaksi, j?rkev?ksi ja mallikelpoiseksi kuin h?n itse oli. Haaveileminen oli sulaa hullutusta. Saa sit? hyv?n miehen haaveilemattakin, p??tti ruustinna, saa ainakin minun tytt?reni.

Toiselta kannalta katsoi rovasti asiaa. H?nkin oli huomannut Eevin taipumuksen, mutta v?h??k??n huolestumatta. H?nest? asia oli siksi luonnollista. Kasvattajan vikaa ei h?ness? muuten ollut ensink??n. H?n oli itse runollinen luonne ja rakasti suuresti kaunista kotiansa, sen koivikkoa, sen koskea ja kukkaistarhoja. Hiljaisena k?yskennelless??n t??ll? paikasta toiseen, miettien ja leikki? laskien, haaveili h?nkin tavallaan. Ihmek? siis, jos h?nen tytt?rens?, joka kaiken ik?ns? oli kasvanut t?ss? lumoavan kauniissa kodissa, nyt el?m?ns? aamuhetkin? unelmoi ja haaveili sen helmassa.

* * * * *

Yksin?iset haaveilut Soinamossa vaihtuivat Helsingiss? iloiseen toveri-el?m??n, huvituksiin ja koulutytt?m?isiin yst?vyysliittoihin, joihin Eevi antautui yht? kiihke?sti kuin yksin?iselle haaveilulleen Soinamossa. Siten kului aika nopeaan kuin unelma.

Nyt oli talvi, ja Eevi oli l?hd?ss? kotiin joululuvalle - viimeist? kertaa, koulutytt?n?, sill? ensi kev??n? oli h?nen m??r? suorittaa loppuun kurssinsa Helsingiss?.

H?n oli vallan haltioissaan ajatellessaan l?heist? kotiinl?ht??, ja h?nen iloansa lis?si se, ett? h?n sai hyv?n yst?v?ns?, huone- ja luokkatoverinsa Elsan mukaansa.

Iltaa ennen l?ht?? malttoi Eevi tuskin menn? maata. Elsaa, joka jo oli puolinukuksissa, kiusasi h?n milloin hyv?ilyill?, milloin hassutuksilla saadakseen h?nt? kuuntelemaan millaista oikein oli se kotiinmeno. Ensin ajaa jytyytt?v?t he junassa iltapuoleen asti, kunnes saapuvat pienelle asemalle, miss? Oskar-renki odottaa, ja Teppo hirnua h?r?tt?? kohta kun Eevi junasta astuu. Sielt? sitten jatketaan matkaa l?pi huurteisen mets?n, miss? kuu kumottaa ja taivaan t?hdet tuikkivat, kunnes tullaan kotiin, jonka valot jo et??lle loistavat, ja jossa is?, ?iti, Mustit ja Maijat ovat odottamassa.

Eevi olisi n?it? kuvailujaan jatkanut vaikka aamuun asti, mutta kun h?n Elsan tasaisesta hengityksest? huomasi, ett? t?m? kaikesta huolimatta oli uneen vaipunut, p??tti Eevikin v?h?n nukkua. Ensin kuiskasi h?n kuitenkin hyv??-y?t? yst?v?lleen kuulle, k??ntyi sitten sein??n p?in ja ummisti silm?ns?.

Eevin unelmat k?viv?t toteen. Kotiintulo oli kerrassaan hauskaa. Sit? seurasi joulu monine ja arvokkaine lahjoineen, sitte - pyh?p?ivien p??tytty?, - alkoivat kestit pit?j?ll?. Hauskuutta ei niist? puuttunut mist??n, mutta loistokohtana olivat kuitenkin kutsut pappilassa.

Jo pari p?iv?? edelt?k?sin puuhattiin siell? aamusta iltaan asti. Miinat ja Maijat eiv?t saaneet askeleitaan s??st??, eik? ruustinnakaan s??st?nyt nuhteitaan. Mutta mit?p? niist? kaikista, kun kerran tarjoilut ja illallinen onnistuivat!

Eevi ei ottanut osaa talouspuuhiin. H?n lep?ili, nautti, seurusteli Elsan kanssa ja piti huolta puvustaan. H?n tahtoi t?n? iltana esiinty? oikein siev?n?, siksi saikin kuvastin kauan tehd? palvelusta. Kun h?n vihdoin oli valmis, asettui h?n viel? kerran ty?ns? tulosta tarkastamaan. Se oli tyydytt?v?, ja mielihyv?ll? katseli h?n kuvaansa. Uusi, siev? puku k?vi h?nelle hyvin, somana kiertyi pitsi kaulan ymp?rille, kasvot, joskin jokseenkin tavalliset, olivat nuorekkaat, hipi? hieno, tummanruskea tukka pehme??, ja nuo suuret sinisilm?t ep?ilem?tt? kauniit.

Elsa oli yks' kaks' saanut oman pukunsa kuntoon ja istui nyt Eevin huoneessa kyyristyneen? sohvannurkkaan ahmien ?Kertomuksia Suomen kansan historiasta?.

?Oh, sinua, ett? viitsit!? Eevi k??ntyi Elsaan p?in. ?Ja viel? n?in herttaisena ja runollisena huvitusten aikana!?

?Liek? tuo peilaileminen sitten niin paljon runollisempaa?? Elsa nosti hetkeksi katseensa kirjasta.

?Hyi sinua, aina sin? teet minulle kiusaa! Pit??h?n minun pukeutua siev?ksi, kun tulee vieraita.?

?Ja viel? semmoisia vieraita!? h?rn?ili Elsa.

?Niin juuri, ajattele, Erkki tulee, kaunis, kaunis kasvinkumppalini.?

?Mutta Eevi, kuules, oikein vakavasti puhuen, saisit sin? j?tt?? nuo tuommoiset rakkaustuumat tuonnemmaksi.?

?Oh, ?l? sano, etk? sin? tied?, ett? 'nuorena on vitsa v??nnett?v?'.?

?Kyll? se sinun syd?mesi viel? rakkauteen 'v??ntyy' opettelemattakin.?

?Voi sinua!? Eevi nauroi. ?Sinua se ainakin on 'v??ntynyt' rakastamaan ihan hirmuisesti, sin? hyv?, herttainen, kulta yst?v?!? H?n kavahti Elsan kaulaan ja puristi aivan tukehduttavasti.

?No, no, ?l?h?n nyt! Sin? rakastat niin tulisesti, ett? min? pian heit?n henkeni siit?!?

He nauroivat kumpikin niinkuin iloiset, vallattomat koulutyt?t voivat nauraa, ja Eevi py?r?ytti viel? Elsan t?m?n harmiksi sohvannurkasta suoraan peilin eteen. ?Katso, tuossa on kultani kuva, katso! - Mutta kukka rintaan viel?!?

H?n otti lasista kaksi kaunista kamelian nuppua ja kiinnitti toisen

Elsan rintaan, toisen omaansa.

Nyt alkoi vieraita tulla toinen toisensa j?lkeen, ja Eevi talon tytt?ren? kiiruhti heit?, vastaanottamaan.

Ensin tuli tilanomistaja Holm rouvansa kanssa, jonka suuret, kultaiset korvarenkaat heilahtelivat joka kerran h?nen suoriessaan ryppyj? puvustansa. Sitte tuli pieni, py?re? rouva, yst?v?llinen, hieman mairitteleva hymy huulillaan. Tuskin oli h?n etehiseen ehtinyt, kun jo alkoi ihmetell?, miten suureksi ja kauniiksi Eevi oli kasvanut ja muiden huomaamatta kiiruhti h?n h?nelle kuiskaamaan, ett? ?nyt saavat pojat syd?nt??n varoa?. - Tuli sitten vieraita toinen toisensa j?lkeen: laihtunut opettajatar silm?lasit nen?ll?, nuori muodinmukainen postineiti, varakkaita ja juhlallisia talollisia, leikkis? nimismies rouvineen ja lopuksi pit?j?n tuomari perheens? kanssa, rouva s?hisev?ss? silkiss? ja neitoset kaikkia muita hyv?n verran hienompina.

Vieraat hajaantuivat kohta eri huoneisiin, herrat rovastin puolelle, rouvat saliin ja nuoret kaikki l?heiseen vierashuoneeseen, jossa leikki pian alkoi. Herrain huoneesta alkoi kuulua kova??nist? puhetta. Totilasit kilahtelivat ja tupakansavu leijaili paksuina pilvin? kattoa kohden. Silloin t?ll?in py?r?hti vain joku herroista saliin rouvia tervehtim??n, mutta kauan eiv?t he siell? viihtyneet.

?Rouvain suut ne soittaa, paras pysy? loitommalla?, huomautti nimismies salista palatessaan, ja nauraen yhtyiv?t muut h?nen mielipiteeseens?.

Vanhempien puhetta ja nuorten leikki? keskeytti ainoastaan monien jouluherkkujen maisteleminen, kun palvelijat niit? tuon tuostakin sis?lle kantoivat suurilla, valkeilla liinoilla peitetyill? tarjottimilla, jotka notkahtelivat runsaan kuormansa painosta ja panivat tarjoilijain k?det tutisemaan ponnistuksesta.

Eevi talon tytt?ren? oli ylinn? nuorten piiriss?. H?n tunsi t?m?n, ja se pani h?net koettamaan parastansa. H?nen silm?ns? loistivat, ja puna oli poskille noussut. Iloisena ja herttaisena liikkui h?n vieraiden keskuudessa. Pieni pilvi h?nen onnensa taivaalla oli kuitenkin se, ett? Erkki oli kovin harvapuheinen ja aina vain pysytteli yksin?ns?. Semmoinen oli h?n Eevin ihmeeksi ja harmiksi ollut viime kes?n?kin heti ylioppilaaksi tultuansa. Silloinhan jos koskaan olisi pit?nyt olla iloinen ja kohtelias! - Eevi? oikein kiusasi tuommoinen.

Mutta my?hemmin sai h?n hiukan hyvityst?, kun rekiretke? puuhattaessa Erkki h?nt? l?heni yst?v?llisesti kysyen: ?No Eevi, ajammeko me nyt yhdess?, niinkuin ennen laskimme m?ke??? Eevi kiitti tyytyv?isen?, ja kun hetkisen kuluttua tuomarin poika pyysi h?nt? toverikseen, tunsi h?n arvonsa suureksi kohteliaasti selitt?ess??n ett? h?nt? oli jo pyydetty.

Puna nousi samassa poskille ja kauniina v?lkkyi h?nen mieless??n kuva t?htikirkkaasta illasta reess? Erkin rinnalla.

Eevi oli heitt?nyt viime hyv?stit Helsingille ja toveripiirilleen siell?. H?n oli palannut Soinamoon ja k?vi nyt rippikoulua. Is? itse h?nt? opetti. H?nen mielens? oli omituisen levoton ja kaipaava. H?n tiesi nyt olevansa t?ysi-ik?inen. Lapsuudenaika oli ohi, ja el?m? oli edess?. H?n olisi tahtonut iloita el?m?st? ja sen rikkaudesta, mutta todellisuudessa tunsi h?n olevansa k?yh?, joskin joskus unelmoi olevansa rikas.

Miksi ei h?n iloinnut nyt, kuten ennen kumppaniensa seurassa? Miksi oli luonto ja h?nen oma syd?mens? niin kaihoa t?ynn?? Kaihoten huminoivat koivut Soinamon suuressa puistossa. Kaihoa kohisivat koskessa valkeat vaahdot. Ja kaihon kyynel p?ilyi kukkienkin kuvussa.

Mit? kaikki kaipaili, mit? h?nen oma syd?mens??

Is? puhui rippikoulussa Jumalan rakkaudesta. H?n loi ihanteellisen kuvan el?m?st?, kuvan, jossa kaikki oli hyv??, kaunista ja rakastettavaa, ja ihmiset iloitsivat kuin kes?perhoset auringon l?mpim?ss? valossa. Kaikki oli Jumalan tekoa ja kaikki oli kaunista, hyv?? ja puhdasta, ihmisille iloksi luotu. -

T?m? k?vi hyvin yhteen sen kanssa, jota Eevi halusi kuulla, mutta h?nen mieleens? joskus hiipi kuitenkin ep?ilys siit?, oliko t?m? ihanteellinen kuva tosi, ja oliko el?m? todella pelkk?? sopusointua ja onnen-unelmaa.

Aihetta n?ihin ajatuksiin antoivat h?nelle etenkin ne vaikutukset, joita h?n oli saanut Helsingiss?. H?n oli kouluaikoinaan asunut yst?v?llisen, vanhan t?din luona, joka omisti ihmeellisen voiman vaikuttaa nuoriin. H?n otti osaa heid?n rientoihinsa, heid?n huveihinsa ja t?ihins?, mutta samalla h?n aina sek? sanoin ett? t?in todisti siit? vakaumuksesta, joka kokonaan oli l?pitunkenut h?net: ett? el?m?nyhteys Jumalan kanssa oli ainoa todellinen onni. -

Eeville oli t?m? aluksi kovin outoa. H?n oli tosin kodissaan tottunut siihen, ett? puhuttiin Jumalasta, mutta ainoastaan el?m?n juhlallisina hetkin?. Niit?, jotka sit? muulloinkin tekiv?t, oli h?n oppinut pit?m??n joko ulkokullattuina tai niin j?ykkin? ja synkkin?, ett? h?nt? aivan peloitti. Mutta Hanna-t?ti oli toisenlainen. H?n oli iloinen, yst?v?llinen ja luonnollinen. Ja samanlaisia olivat h?nen yst?v?ns?kin, sek? vanhemmat ett? nuoremmat, jotka silloin t?ll?in k?viv?t h?nt? tervehtim?ss?. He tuntuivat Eevist? sek? ihailtavilta ett? kadehdittavilta. Ei tarvinnut heid?n pel?t? kuolemaakaan. Tulipa se milloin tahansa oli se tervetullut. Ja se oli kuitenkin paras kaikesta, sill? kauhea oli tuo ajatus, ett? kuolema milloin tahansa aivan yht'?kki? ja odottamatta saattoi kohdata.

Rippikouluopetus antoi Eeville aihetta uudelleen ajatella n?it? asioita. H?n tuumaili ja mietti ja tuli siihen p??t?kseen, ett? h?nkin tahtoisi olla noin onnellinen ja levollinen, tulipa el?m? tai kuolema. Mutta tie tuohon onnelaan oli itsens?kielt?ymyksen ja uhrautumisen tie, ja liian kolkolta tuntui k??nty? sille nyt, juuri kun el?m? vast'ik??n oli eteen auennut, kun paras nuoruuden aika oli k?siss?.

Mit? Eevi n?in itsekseen ajatteli, sit? ei h?n uskonut kenellek??n muulle, kirjoitti vain pitki? kirjeit? Hanna-t?dille ja sai pitki?, syd?mellisi? vastauksia. T?ti kehoitti h?nt? puhumaan suoraan vanhemmille ja odottamaan, ellei h?n viel? tahtoisi tehd? rippikoululupaustansa.

Parasta se kai olisi ollutkin, mutta Eevilt? puuttui siihen rohkeutta, osaksi haluakin. Puhuako vanhemmille ajatuksiansa, her?tt?? is?n h?mm?styst? ja ?idin mielipahaa? Ei, ei, sit? h?n ei voinut. Mit? vanhemmat sanoisivat siit? ja mit? muut ihmiset? Ent? tuo viimeinen ratkaiseva askel pois lapsuudesta t?ysi-ik?isten joukkoon, sekin j?isi siten ottamatta.

Ei, h?n ei voinut sit? tehd?. Olot h?nt? suorastaan pakoittivat. Kyll?h?n rakkaudesta rikas Jumala antaisi h?nelle anteeksi, mit? h?n rikkoi. Jos se rikos olikaan, ettei h?n viel? voinut heitt?? kaikkia kauniita unelmiansa eik? kuitenkaan lupauksen teosta kokonaan per?yty?k??n.

Eevi oli nyt lopettanut rippikoulunsa. Is? oli h?net vannottanut kotona omassa huoneessansa. Rakkaus tytt?reen oli voimaa ja syd?mellisyytt? sanoille antanut. Rovasti oli puhunut l?mpim?sti el?m?n kev?tajasta, sen iloista ja toiveista, h?n oli puhunut keskikes?n ty?p?iv?st? ja syksyst?, joka kerran saapuu. Sitten kuvasi h?n Jumalan rakkautta, sit? rakkautta, joka kautta el?m?n on valkeutena kaikilla meid?n teill?mme.

Kev?isen? sateena virtasivat silloin Eevin kyyneleet. H?n itki Jumalan suurta rakkautta ja omaa kehnouttansa, itki el?m?n vakavuutta ja sen ihmeellist? suloa.

N?in h?n kirkossakin itki seuraavana p?iv?n?, kun h?n vanhempiensa rinnalla astui ehtoollisp?yt??n. Urut kaikuivat silloin niin kumman valtavasti, ja seurakunta veisasi: ?Oi Jumalan karitsa, joka poisotat maailman synnit.?

Eevi oli ??neti koko ajan kotimatkalla. Tyytyv?isen?, mutta melkein arastellen katseli h?n kotona saamiansa kauniita lahjoja. ?idin antama sormus kimalteli kauniina h?nen sormessaan, mutta kauan ei h?n sit?k??n uskaltanut katsoa, alkaisi viel? itse??n ihailla ja sit? h?n ei tahtonut. H?n tahtoi olla harras ainakin nyt t?n? suurena juhlap?iv?n?ns?.

P?yd?ll? Eevin huoneessa toisten lahjojen joukossa oli ?Ljungblommor?. Sen h?n avasi ja luki runon ?Nattvardsbarnen.? Sitten heitt?ytyi h?n nyyhkien sohvalle, k?tki kasvot k?siins? ja toisti hiljaa:

?O Herre vi ?ro de svigtande r?n,

Dem villorna jaga och b?ja,

Vi ?ro de gungande v?gor i sj?n,

Dem vindarna s?nka och h?ja,

De fladdrande fl?ktar af tro och af b?n,

L?tt r?rde, men tr?ge att dr?ja.?

Illalla ei tullutkaan unta Eevin silmiin. H?nell? oli niin paljon ajateltavaa.

Nyt ei kukaan h?nt? en?? lapseksi sanoisi. Se ajatus johtui ensim?iseksi mieleen ja toi tullessaan juhlallisen, melkein peloittavan tunteen.

?Jumalan johdolla aloita maailmanmatkasi?, oli Hanna-t?ti kirjoittanut. Mutta taisiko h?n toivoa Jumalan ohjausta el?m?ss?, kun h?n heikosti kuroitti toista k?tt?ns? Jumalalle, toista kiihke?sti ojensi maallista onnea tavoitellen. ?Joka minun per?ss?ni tahtoo tulla, h?n ottakoon ristins?, kielt?k??n itsens? ja seuratkoon minua.? - Sanat juolahtivat Eevin mieleen ja saivat h?nen kyyneleens? uudelleen vuotamaan.

H?n itki hetken hillitsem?tt?m?sti. Mutta kun silmi? alkoi kirvelt??, muisti h?n miten paljon h?n t?n? p?iv?n? oli itkenyt. H?nen silm?luomensa olivat varmaan paksut ja punaiset. Niist? taas johtui mieleen ajatus, ett? milt?h?n h?n oli n?ytt?nyt t?n??n kirkossa? Erkki vanhempineen ja melkein kaikki pappilan seurapiiriin kuuluvat olivat olleet siell?. Varmaan olivat he h?nt? tarkastaneet. - Uusi, musta puku oli siev?, mutta ent? h?nen kyyneleiset kasvonsa ja nuo punaiset silm?t?

Kesken n?it? ajatuksiansa Eevi s?ps?hti. Kuinka taisi h?n semmoista ajatella, kuinka olla niin turhamainen t?n? t?rke?n? p?iv?n??

Taas tuli itku, ja siihen itkuunsa h?n nukkui.

* * * * *

Jonkun aikaa n?itten tapausten j?lkeen oli Eevin mieli viel? levoton ja kaipaava. H?n kirjoitti ahkeraan Hanna-t?dille ja luki usein Raamattuansa. Mutta v?hitellen alkoivat n?m? ajatukset haihtua h?nen mielest?ns?. Soinamossa k?vi kes?naikana paljon vieraita, Eevi talon tytt?ren? piti heille tavallisesti seuraa. H?n teki teht?v?ns? ilolla ja oli huvitettu kaikista niist? ?hienoista? ja ?hauskoista? vieraista, jotka k?viv?t pappilaa ihailemassa. Mutta n?iden ulkonaisten vaikutusten moninaisuus teki sen, ettei mik??n p??ssyt h?neen syventym??n. H?nen sielunel?m?ns? oli j??nyt kuin perustusta vaille ja se mureni nyt hetken haihtuviin tunnelmiin ja haaveiluihin.

Yksin ollessaan oli h?nen paras huvinsa harhailla kotimets?t ristiin rastiin. Unohtaen ajan j?i h?n silloin usein kotikosken rannoille unelmoimaan. H?n katseli virran v?lkkyv?? vett? ja sen kauniita kalliorantoja. Tuuli huminoi h?nelle, ja koski kuohui. Luonto s?esti sulavin s?velin h?nen haaveilujansa.

T?m?n rakkaan kodin helmassa, t?ss? kosken partaalla koivun alla h?n istui, ja tuossa, tuota kapeaa mets?polkua tulisi h?n, tuo valkolakkinen, kookas nuorukainen. H?n l?henisi, ottaisi Eevi? k?dest? ja sitten, sitten - - - T??ll? kulkisivat he kahden kuiskaillen onnestansa, ja se olisi suuri, sanomaton, kaikkia ??ri? vailla - -

Kun talvi tuli, loppuivat Eevin k?velyt koskenrannalle, ja h?n sai tottua maalaisel?m?n hiljaisuuteen. Vieraita k?vi nyt harvoin, eik? Eevill? ollut mit??n erityist? ty?t?k??n. Pitk?t illat istui h?n koruompeluksineen ?itins? seurassa, tahi jonkun romaanin ??ress? omassa huoneessaan. Is?? h?n hyv?ili ja laski leikki? h?nen kanssaan. ?idin kanssa puheli h?n jos jostakin, - omasta itsest??n kuitenkaan ei mit??n. Eih?n ?iti, tuo j?rkev?, kylm? ?iti, voinut h?nt? k?sitt??. H?n vain huolestui tytt?rens? tunteellisuudesta eik? tiennyt sille muuta neuvoa kuin valituksia ja nuhteita. Siksi Eevi yh? enemm?n vieraantui ?idist?ns?.

Vuoden umpeen vieritty? oli suuria muutoksia tapahtunut Soinamon pappilassa. Rovasti Bj?rk oli hakenut ja saanut paikan kaukana entisest? kodistansa. Itse muutti h?n sinne jo toukokuussa, ruustinnan ja Eevin oli m??r? tulla j?less? vasta kes?kuun keskipaikkeilla.

Eeville oli poismuutto kauniista Karjalasta suuri ja sanomaton suru. H?n oli Soinamossa viime aikoina ik?v?st? aivan sairas.

Kuinka voisikaan h?n erota t?st? rakkaasta kodistansa? Joka kivi, joka kanto, joka puu ja pensas t??ll? oli h?nen yst?v?ns?. Soinamon joka sopukkaan liittyiv?t h?nelle pyh?t lapsuudenmuistot, viel?p? nuoruudenkin ensi unelmat. Kodilta ei voisi mik??n muu paikka maan p??ll? tuntua. Luopua Soinamosta oli yht? kuin riist?? syd?n omasta rinnastansa. Siit? h?n oli varma.

Haihduttaakseen Eevin kiihke?t? surua kutsuivat vanhemmat Elsan h?nelle seuraksi. Mutta surunsekaista oli yhdess?olon ilokin. Kesken innokkainta keskustelua saattoi Eevi nyyhkien heitt?yty? yst?v?ns? kaulaan, eik? h?nt? mik??n silloin tyynnytt?nyt. Selityksi? ei h?n tahtonut kuunnellakaan. ?Tottua?, ?unohtaa?, mit? se merkitsi? Ihmiset, jotka puhuivat sellaista, eiv?t ymm?rt?neet, mit? h?n tunsi.

?Kuss' aallot Laatokan vuoriin ly?, Kuss' Imatran innot raukes? - saneli Elsa Eeville heid?n istuessaan yhdess? kosken partaalla. ?Kuss' uurtaa vaaroja -.?

?Elsa, sin? et saa, min? en jaksa en??!? Eevi k?tki kasvonsa Elsan syliin ja nyyhkytti.

??l? nyt, Eevi rakas, tyynny v?h?n - -.?

?Tyynny, tyynny!? ?Min? en jaksa tuota kuulla! Min? en voi!? Eevi polkaisi kiihke?sti jalallaan.

?Mutta Eevi, jos oikein lujasti tahtoo, luulen kyll?, ett? voi opp -?

Mutta silloin menetti Eevi malttinsa. Oppia, - oppia tyyneksi! Semmoisesta ei ollut h?nelle puhumista. Elsa saattoi niin sanoa, h?nell? kun aina oli lukunsa ja monenmoiset harrastuksensa mielt? viihdytt?m?ss?. Mutta toisin oli Eevin laita. Miksi juosta ?idin tiell? taloustoimissa aikaansaattamassa tyhmyyksi? tai miksi lukuja jatkaa, kun ei h?nell? niihin ollut taipumusta eik? haluakaan. Ty?t?n ja yksin h?n oli ollut jo t??ll? Soinamossakin, mutta t??ll? oli koko ymp?r?iv? luonto h?nen yst?v?ns?. H?n ei voinut olla onneton Soinamossa, olivatpa olot millaiset tahansa. - Mutta mit? tekisi h?n, ja miten k?visi h?nen tuolla vieraalla seudulla? H?n suruunsa aivan n??ntyisi, seh?n oli selv?.

Ero Soinamosta oli sit?paitsi ero Erkinkin l?heisyydest?.

?Mutta luuletko?, kysyi Elsa, ?ett? todella h?nt? rakastat? H?n on kaunis ja hyv? lapsuudenyst?v?, lieneek?h?n h?n sinulle muuta??

?Ainakin h?nen rakas, kaunis kuvansa liittyy kaikkeen tulevaisuusunelmiini?, vastasi Eevi hiljaa, melkein kuiskaten. ?H?n ja Soinamo ovat minulle rakkainta maan p??ll?, ja molemmista t?ytyy minun nyt erota.?

??l? itke, Eevi rakas!? Elsa siveli hiljaa yst?v?ns? p??t?, ?luulen varmaan, ett? viel? saat paljonkin onnea osaksesi. Jos sin? kerran opit oikein todella rakastamaan, silloin et en?? vain haaveile, vaan k?yt ty?h?n ja toimintaan, ja silloin surusikin haihtuvat.?

Mutta Eevi ei h?nt? kuunnellut. H?n yh? vain itki, itki kauan ja katkerasti.