Toivolahden pastori

Oma pieni koti.

- ?iti, tuossa se on!

- No eip?, hyv?nen aika, olemmeko siis jo perill?, Arve?

- Olemme, ?itini.

H?nen ??ness??n kaikui hellyyden ja rakkauden muassa my?skin jonkunlainen voitonriemu, kun h?n ohjaksilla hevostaan hilliten kumartui pienen, rinnallaan istuvan eukon luo, osottaen ruoskallaan kohti muutamia pieni?, punaiseksi maalattuja, nukkemaisia asuntoja, jotka sijaitsivat saarella maantien oikealla puolen. Suurimmalla n?ist? asunnoista oli valkoiset nurkat ja edustalla pylv?sk?yt?v?.

Oli Huhtikuu annakassa ja kummallista kyll?, Huhtikuu my?skin luonnossa. Koivikot olivat viel? kev?t-ilmojen ransistamina ja valkoisten runkojensa yl?puolelta harmaina, ja harmaat olivat my?skin m?tt??t maassa. Mutkailevalle, kapealle tielle, joka kirren l?hd?ss? oli pohjaton, olivat vaunut uurtaneet syv?t raitiot ja tien vasemmalla puolen oleva haka n?ytti laihalta, huonolta ja lakastuneelta. Mutta sinitaivaalla hymyili kev?t-aurinko; oikealla, punaisten asuntojen v?list? pilkoittivat sis?j?rven laineet ja pensastossa lauloivat pienet n?kym?tt?m?t lintukuorot: "kev?t on, kev?t on!"

Kev?t oli my?skin h?nen syd?mmess??n, joka tuossa soreana nappularattailla istui ja rakkaudesta loistavin silmin kumartui pienen eukon luo, n?ytt?en h?nelle nuot j?rven rannalla olevat punaiset asunnot, ik??n kuin ne olisivat olleet kaikki maailman valtakunnat ihanuuksineen.

Talven myrskyt olivat ennen raivonneet h?nen uhkeassa rinnassaan, monta kovaa, pitk?? vuotta oli talvipuute majaillut n?iden kahden asunnossa, silloin kuin viimeiset t?hteet entisen pienen talonpoikaistalon vaatimattomasta varallisuudesta olivat loppuunkuluneet, siell? kaupungin ullakkokammarissa n?htiin n?lk?? ja k?rsittiin siin? toivossa, ett? kerran n?kisiv?t juuri sellaisen p?iv?n koittavan, kuin t?m? nyt oli.

Sitten tuli koti-opettajan toimi ja yliopisto-vuodet, matkat lainan saamista varten sek? harhailut hiippakunnassa ylim??r?isen?; pitk?t, kolkot vuodet, jolloin ei edes ollut sit? iloa, ett? olisivat saaneet n?hd? n?lk??, toivoa ja k?rsi? kylm?? yhdess?.

Mutta t?m? kaikki oli nyt ohitse. Tuolla alhaalla j?rven rannalla sijaitsi Toivolahden pappila, joka oli tullut h?nen omakseen pit?j?l?isten vapaan valinnan kautta, laineet lauloivat: "kev?t on, kev?t on!" ja kev?tt? oli pastori Arvid Maunusen syd?mmess? ja auringon paistetta mieless?, kun h?n kuluneessa p??llysnutussaan pohjatonta kyl?tiet? pitkin ajoi omaan kotiinsa.

Hiljakseen kulkee takkuinen Liinaharja pappilan portista sis??n ja pihan per?lle, joten meid?n on hyv? aika katsella pastori Maunusta. Suu on v?h?n karkeanlainen, leuka, tumman sinert?vine parranoraineen, pist?? esiin enemm?n kuin tarpeellista olisi, eik? nen? ole ensink??n kreikkalaista mallia. Mutta p?? on reipas, hyvin muodostettu, otsa korkea, tasainen ja leve?, hiukset tummat, tuuheat, ja silm?t sellaiset suuret, mustat ja l?mpim?t, jotka joukossa eiv?t huomaamattomiin j?? ja mitk? tottelevaisesti kuvaavat omistajansa kaikki erilaiset mielenliikutukset. Kasvot ovat yleens? raittiit, miehuulliset, ei ainoakaan ryppy otsassa eik? harmaa hius p??ss? viel? ilmaise mitenk? raskaita, t?ynn? taistelua ja itsekielt?myst? ne kolmekymment?-nelj? vuotta ovat olleet, jotka pastori Maununen on el?nyt. Vartalo on hoikka, mutta hartiat leve?t; kokonaiskuva antaa meid?n aavistaa, ett? t?ss? on jotakin yli m??r?mitan, sellaista, mik? ei ole keskinkertaista, jotakin, mit? kentiesi ei olisi tarvittu Toivolahdessa.

Ja h?nen rinnallaan istuvan v?h?isen eukon silm?t kiilt?v?t, kun h?n pienen?, kurtistuneena ja n?yr?n? katsahtaa vahvaan, voimalliseen poikaansa. Eukon pienet, valkoisten kutrien ymp?r?im?t kasvot ovat viel? t?ytel?iset ja jotenkin punaveriset, mutta niin t?ynn? tuhansia ryppyj?, kuin hyv? omena on joulukuussa, ja ryppyjen keskelt? tuikkaa kaksi pient?, harmaata, lempe?nloistavaa silm??, aivan kuten auringonpaiste vanhojen linnanraunioitten yli. Jos muorista hienoihin vaatteisiin puettuna olisi tehty kuva, niin se varsin hyvin olisi soveltunut hienon rouvan kuvaksi, mutta h?nen yksinkertainen pukunsa, suuri n?yryytens? ja puhetapansa ilmaisevat meille piankin entisen "Vainiolan muorin."

Ja pastori Maununen olisi viimeinen, joka t?t? salata tahtoisi. H?nen mielest??n on muori juuri sellaisena, kuin h?n on, paras, rakkahin ja kallein, mit? maailmassa olla saattaa.

Liinaharja vet?? nappularattaita, ponnistaen viimeisi? voimiansa.

Tuossa sijaitsee uusi koti.

Kaksi kirkasta kyynelhelme? vierii muorin poskille, kun h?n n?kee kaksikymmen-vuotisen unelmansa toteutuneena kohoutuvan eteens? punasein?isen? ja valkonurkkaisena. Pieni musta tumppi haparoi esiin p??llysnutun alta ja taputtaa hiljaa vieress? istuvan kulunutta takinhihaa:

- Arve poikani...

- ?iti ... kuiskaa poika punaiseen, palelevaan korvaan, ja sitte nostaa h?n ?itins? pylv?sk?yt?v?lle, jossa uusi palvelustytt?, suutarin Loviisa, kumartaen ottaa heit? vastaan.

- Herra sinun sis??ntulosi siunatkoon! Suokoon h?n sinun t??ll? monta vuotta saada nauttia palkkaa kaikesta rakkaudestasi!

N?in lausuttuaan Arvid melkein kantoi ?itins? pieneen, j?rven puolella olevaan nurkkakammariin.

Torpparin vaimo, joka oli ollut huoneita puhdistamassa, nyk?isi

Loviisaa kylkeen ja sanoi:

- On se varmaan oikea pappi, tuo! H?n ei suinkaan tule olemaan ahnas joulupidoissa, kuten vanha pappi oli.

Sis?ll? huoneissa oli puhdasta, siisti? ja raitista. Lattiat kyll? olivat kuluneita, ep?tasaisia ja palkkien v?lill? suuria rakoja, (papin t?ytyi itse rakentaa ja pit?? kunnossa pappilansa) mutta Loviisa ja torpan-Reeta olivat ne huuhtoneet h?ik?isev?n valkoisiksi. Sein?ss? kyll? erottui paikka, miss? vanhan papin kuva oli riippunut siihen asti, kuin leski pari p?iv?? sitten muutti pois, mutta katot olivat valkoisia, ja kyll?p? sein?tkin sent??n mukiin meniv?t. Akkunat kiilsiv?t kirkkaina ja pesuhaju tulvasi ruokakammion hyllyilt?. Keskimm?isell? oli kaksi t?ysin?ist? maitohulikkaa.

- Katsokaa, maitoa, meid?n omaa maitoa, ?iti! sanoi pastori, iloiten kuten lapsi.

- Niin, lehm?t tulivat aamulla ja Valkop?? lyps?? oikein hyvin, kertoi

Loviisa.

Huonekalut olivat my?skin edelt?p?in tulleet. Pit?j?l?iset olivat ne tuoneet, ja sen vaivan he kyll? saattoivat n?hd?, sill? ei niit? paljoakaan ollut; mutta kuormien tuojille t?ytyy kuitenkin pit?? kestit jonakin p?iv?n?, ilmoitti Loviisa.

Sitte syntyi kaikellaista tohua, ennenkuin saatiin tuolit ja p?yd?t paikoilleen, puhumattakaan vieraskammarin sohvasta, joka oli kaupungissa ostettu Lundbergin kamreerskan huutokaupasta 23 markasta ja 50 pennist?, mutta kesken puuhia pastori h?tk?hti:

- Oi hyv?nen aika, unohdin Liinaharjan!

- Rauhoittukaa, pastori hyv?! El?imet hoidan min? lauantaihin asti, jolloin renkipoika tulee. Hevonen on jo tallissa ja sy? apettaan, sanoi torpan-Reeta ylpe?sti.

- Mutta Loviisa, mit? ihmett? t?m? on? huudahti pastori, kun aukaisi salin oven ja n?ki siell? suuren saranap?yd?n t?ynn? juustoja, pannukaakkuja ja kaikellaisia leivoksia.

- No n?hk??s, rakas pastori, meid?n pit?j?l?isemme ovat aina pit?neet papeistansa, mutta min? olen pannut merkille jokaisen kappaleen, mink? mikin on tuonut, sill? heille t?ytyy antaa t??ll? "suun-avausta", kun kirkkoon tulevat.

- Arve!

- Mit?, ?iti?

- Ellet ole liika v?synyt, tahtoisin mielell?ni menn? navettaan katsomaan.

- Halusta tulen kanssanne, ?iti kulta.

Ja sitte he talsivat likaisen pihan poikki, pastori pitkill?, varovaisesti harppaavilla askeleilla ja ?iti sipsutellen per?ss?, kantaen hameensa liepeit?. Matalan, pime?n navetan sis?ll? seisoivat ?sken ostetut mullikat ja kolme kaunista, kiilt?v?? lehm??. S??st?pankinlaina ei riitt?nyt useampiin; pappilassa muuten el?tettiin viisi.

"Vainiolan muori" oli nureksimatta j?tt?nyt talot ja tavarat, raastanut ja tehnyt ty?t? "Arvensa" puolesta; ainoastaan yksi uhri tuntui h?nest? niin raskaalta, ett? h?nen oli sit? vaikea unohtaa, ainoastaan yksi eroaminen siit?, mik? ollut oli, tuntui h?nest? oikein katkeralta. H?n ei milloinkaan saattanut unhottaa "Kaunikea", "T?htike?" eik? "Kirjoa"; ne olivat olleet h?nen ylpeyten??n eik? niiden vertaisia ollut koko lukulahkossa. H?n oli niit? kaivannut kaksikymment? vuotta ja itkenyt niit? syd?mmens? pohjasta, niin, suokaa anteeksi, luulenpa ett? h?n oli niiden t?hden vuodattanut useampia kyyneleit? kuin Maunu-vainajan puolesta. Mutta, hyv?nen aika, olihan siin? suuri erotuskin! Maunun otti Herra, mutta lehm?t myytiin huutokaupassa. Vaan tuossahan nyt j?lleen oli kolme kiilt?v?? lehm?? eik? muorilla ollut mit??n toivottavaa en??n t??ll? maan p??ll?. H?n laski k?tens? ristiin oikein hartaasti ja silm?t loistivat, kun h?n sanoi:

- Arve!

- Mit?, ?iti, tahdotte?

- Saanko antaa lehmille nimet?

- Saatte, tietysti, ?iti rakas.

- No sitte annan niille samat nimet kuin omilla lehmill?nikin oli, huudahti eukko. Valkop?? olkoon Kaunike, ja nuot toiset T?htike ja Kirjo. Niiss? on hyv?t merkit. Kirkonvartia ei ole sinua peijannut.

Kun j?lleen olivat sis?lle tulleet, oli Loviisa kapineitten joukosta l?yt?nyt laatikon, miss? veitset ja kahvelit olivat, sek? posliinit, ne, joissa oli sininen raita syrj?ss?. Ruokap?yt? oli salissa katettuna ja pit?j?l?isten tuomiset sek? omien lehmien maito maistuivat eritt?in hyv?lt?.

N?in nuot molemmat usein olivat istuneet yhdess? niukemmin varustetun p?yd?n ??ress?, kun asuivat kaupungin ullakkokammarissa. Pastorin tunteet aaltoilivat. H?n huomasi nyt selv?sti paljon, jota h?n ei ennen aavistanut. H?n muisti p?yd?ll? olevaa haljennutta lautasta, jossa oli kaksi silakkaa, kun h?n er??n? aamuna palasi koulusta l?mp?isen? ja n?lk?isen?, oltuaan lumipallosilla. Toinen silakka meni heti hyv?? vauhtia alas ja s?ihkyvin silmin oli h?n toista katsellut. "Ota sin? se, Arve, min? olen jo sy?nyt, enk? jaksa en??n", oli ?iti sanonut. Hyv?ll? omallatunnolla oli Arvid sitte ottanut toisenkin silakan. Hyv? Jumala, selv?sti h?n nyt ?lysi, ett? ?iti oli salannut omaa n?lk??ns?, jotta poika saisi v?h?n enemm?n...

T?st? asiasta ei nyt k?ynyt puhua, muorin rakkaus osottautui kokonaan toiminnassa eik? h?n olisi k?sitt?nyt poikansa sanoista h?nen mielenliikutustansa. Mutta Arvidin suuret, tummat silm?t k?viv?t kosteiksi, h?n laski hiljaa taputtaen k?tens? ?idin k?yristyneille hartioille ja sanoi:

- Sy?k??, ?iti, v?h?n enemm?n tuoretta juustoa!

- Siunatkoon sent??n, Arve, en jaksa mitenk??n en??n, olen totta tosiaan niin t?ysi, etten kuolemakseni voisi enemp?? sy?d?.

Ensimm?inen sunnuntai Toivolahdella.

"Pium, paum, pium, paum!" kajahtelivat kirkonkellot j?rven ylitse.

Oli Toukokuun ensimm?inen sunnuntai. Tien reunat olivat jo kuivuneet ja k?yneet jotenkin sopiviksi jalkalaisille. Sit? paitsi kaikkien nyt teki mieli kirkolle kuulemaan uutta pappia. Siksip? suuret ihmisjoukot noudattivatkin t?n? pyh?n? Toivolahden kirkonkellojen kutsumusta.

Kirkko oli vanha, 1500-luvun ajoilta. Siin? ei ollut yht?k??n tornia, mutta it?isen p??dyn puolella oli sakaristoa varten tehty ulkoneva, ympyri?inen rakennus. Alkuper?inen kirkko oli oikeastaan isonk?yt?v?n varrella, siin?, miss? alttari, saarnastuoli ja penkkirivien ensimm?inen puolisko sijaitsivat. Lis?rakennukset oli tehty 1740 ja rakennettu parvia varten korkeammiksi. Kellot riippuivat tapulissa kirkkopihalla; tapulilla oli kummanlainen muoto, se muistutti hirsipuuta, vipukonetta, tahi Euklideen niin kutsuttua "hypotenuusaa", taikka jotakin n?itten tapaista. T?m?n lis?ksi se oli heikko; ja monivuotisen yhteisen ty?n kautta oli tapulin ja kellojen v?lille syntynyt sellainen salayhteys, ett? kun kellot heiluivat iloisessa tahdissa, heilui vanha tapuli my?skin, vaikka hitaammassa rytmiss?. Se osotti oikein miehen rohkeutta, ken tuulen puhaltaessa uskalsi Toivolahden kirkontapulissa "soittaa yhteen", ja ihailevia neitosia seisoi siell? alhaalla hautojen v?liss? katselemassa korkeuteen, pelon ja ihastuksen tunteet sykkiviss? syd?mmiss??n, kellojen polkijoita, joittenka kaulassa loistavat, moniv?riset villahuivit riippuivat keskikes?ll?. Tyt?t katselivat heit? niin ylpein?, kuin ritarikauden hienot neitoset sankareittensa kyp?r?t?yht?j? keih?stelyleikeiss?.

Mutta kauniisti kellot kajahtivat ja varsinkin t?n??n, kun niitten kaiku virtaili ulos korkealle kirkkaansiniseen kev?t-ilmaan, yli j?rven, yli saarien, joissa luonto rupesi eloon her??m??n.

Kirkonm?ell? oli liikett? ja vilin??. Rapakon r?iskytt?mi? h?kkirattaita ja linjaalirattaita py?rieli toisensa per?st? kirkonm?elle, ja vaikka ruunaa kuinkakin paljon olisi ennen s??stetty ja s??litty, niin sai se nyt kuitenkin salaisia nyk?yksi? ohjaksista ja pienen hyv?ntahtoisen n?pp?yksen kupeeseensa, jotta n?ytt?isi virmalta ja uljaalta talollisten, naapurien, oman- ja ulkopit?j?l?isten silmiss?. K??nteess?, kun kirkonvajoille ajettiin, pid?tettiin hevosta v?h?n, ett? muori ja tytt? p??sisiv?t reest? ja sitten, kun ruuna oli vajaan asetettu, tulivat is? ja poika m?elle; is? k?yryselk?isen?, yksinkertaisessa sarkanutussa, poika verka-p??llystakissa ja loistava huivi kaulassa, sateenvarjo k?dess? ja kalossit jalassa, vaikka olisikin ollut kirkkahin kes?p?iv?. Tyt?t seisoivat kirkkopihan muurin vierustalla kirjat ja nen?liinat k?dess? sek? silm?t alas p?in luotuina, ja posket hehkuivat ja syd?mmet sykkiv?t kovemmin ja suonet tykkiv?t aivan samati kuin hienojen ihmistenkin ulkona maailman tanterella, vaikka t??ll? kaikki n?ytti hiljaiselta ja tyynelt?.

H?m?r?ss? sakaristossa istui pastori Maununen. H?n oli hiljan siistinyt partansa, jonka tumman sinert?v? oras kiilsi lumivalkoisten papinliperien yl?puolella.

- Onko t??ll? mit??n ylim??r?ist? teht?v?? t?n??n? kysyi pastori pienelt?, kyttyr?selk?iselt? kirkonvartialta.

Mutta m?h?mahainen lukkari Oksanen, jolla oli valkoiset hapset kunniakruununa p??ss? sek? puoli manttaalia maata, ostettu huutokaupoista saadulla toimituspalkalla ja muilla k?yt?nn?llisen maalaislukkarin sivutuloilla, lukkari Oksanen, joka oli ollut virassaan 31 vuotta ja monta kertaa lainannut papeille rahaa yksinkertaista velkakirjaa vastaan, h?n tunsi itsens? virallisessa arvossaan loukatuksi ja vastasi kirkonvartian sijasta:

- On t??ll? tuollainen, joka hutsuksi nimitet??n, ja Lehtim?en lautamiehelle on teht?v? pitk? kiitos, h?nelle, jonka kirkkoherra itse hautasi jo alkuviikosta, er??n? arkip?iv?n?; n?hk??s, niill? oli kaksi ?sken poikinutta lehm?? ja tahtoivat juustomaidosta valmistaa kaakkuja pitoihin.

- Vai niin, onko t??ll? viel? tapana tehd? el?m?kertaa? Se on tavallisesti j?tetty pois jo t?h?n aikaan.

- Niin, mutta on v?ltt?m?t?nt? ett? kiitos tehd??n n?in eteville talonpojille, ja ne maksavat siit? erityisesti, ja laillista se on, sill? t??ll? Toivolahdella on palkka pappien sopimuksen mukainen, kuten pastori tiet??, t??ll? ei ole ollut oikeata palkkaj?rjestyst? viel?. T?ss? on paperi, johon olen kirjoittanut lautamiehen ansiot, h?nen naimisensa, talonkaupat ja luottamusty?t. Sitten pastori ne esitt??, kuten itse tahdotte, tietysti.

- Hyv?. K?skek?? tytt? raukka sis?lle.

- Mi ... mi ... mik??

- Ettek? sanonut, ett? t??ll? oli tytt?, jonka piti erin?isen ripin k?ym?n?

- Kyll? ... jaa niin hutsu, jaa, sanoi vanha Oksanen ja s?ip?rteli hajas??rin kirkkoon.

Hetken per?st? h?n tuli j?lleen, tuupaten edell??n pienen, mustaan puetun naishenkil?n, joka oli silmilleen vet?nyt huivinsa ja joka itki niin, ett? koko ruumis vapisi.

- ?l? ulvo noin riivatusti, kurjalainen. Oletko sin? liiaksi hyv? ripitett?v?ksi, kun olet pahasti menetellyt! sanoi lukkari ja lykk?si h?net polvilleen sakariston ovensuussa olevalle jakkaralle.

Pastorin otsa synkistyi:

- Oksasella on ehk? jotakin muuta teht?v??. Min? en nyt kanttoria tarvitse.

- Hoh! No niin, miten pastori vain tahtoo, vastasi lukkari ja katosi.

Pastori katsoi oven luona olevaan kalpeaan olentoon.

- Koeta nyt olla levollinen!

Nuot kovat nyyhkytykset ennemmin lis??ntyiv?t, kuin v?hentyiv?t. Pastori katseli h?nt? vakavasti ja tutkivasti. Ei, tuo ei ollut teeskentely?, ulkokultaisuutta; ei, h?pe? ja pelko pakotti h?nt? tuohon tuskalliseen itkuun. Pastori etsi p?yd?ll? olevista papereista h?nen nime?ns?.

- Noh, Anna, ole nyt hiljaa ja kuuntele minua. Sin? olet nyt liiaksi liikutettu, ja min? tahtoisin v?h?n itse ottaa selkoa sinun oloistasi, ennenkuin sinulle lausun ne ankarat sanat, mitk? minun tulee virkani puolesta sinulle puhua. Mene siis nyt kotia ja tule tiistaina pappilaan kello 1.

- Sa ... sa ... saanko min? nyt siis l?hte?, ennenkuin kirkkov?ki tulee? nyyhkytti Anna, kurkistaen pelon-alaisena pastoriin.

- Saat, kuulithan, mit? sanoin.

- Jumala siunatkoon... Ja sitte h?n kantaen h?pe?ns? taakkaa hiipi ulos ja riensi alas kirkonm?elt?.

Kirkonvartia ysk?si.

- Hm, hm, tuollaiset ne kyll? tarvitsevat v?h?n nuhteita ne, tietysti.

Pastori Maununen oli v?h?n aikaa vaiti, sitte h?n ?kkip??t? katsahti suurilla, mustilla silmill??n tuota pient? talonpoikaa:

- Oliko kirkonvartialla minulle jotakin sanottavaa?

- Minulla, e ... ei, ei mit??n.

Oksanen n?kyi ovensuussa. Pastori katsoi kelloansa.

- Kello on jo nelj?nneksen yli kymmenen! Miksik? ei soiteta?

- Min? tied?n, ett? Metsolan parooni tulee kirkkoon t?n??n.

- Noh?

- Niin, silloin emme koskaan soita yhteen ennenkuin h?nen vaununsa n?kyv?t ver?j?n luona.

Pastorin silm?t leimahtivat lasisilmien takana ja h?n aukaisi leve?n suunsa aivan ?kki?, mutta hillitsi itsens? jo ensi tavuussa. N?kyi selv?sti, ett? h?n oli sanomaisillaan sanoja, jotka eiv?t t??ll? olisi sopineet. Sen sijasta h?n nyt hymyili ja sanoi aivan yst?v?llisesti, mutta jonkunlaisella painolla:

- Olkaa hyv? ja muistakaa, ett? t?st?l?htein me aina soitamme s?ntilleen kymmenelt?, aina ilman poikkeusta. Ja nyt soitamme oitis.

Kirkonvartia hiipi ulos lukkarin muassa.

- Tiet??k? Oksanen, onko tuo uusi pappi rikas? kuiskasi h?n.

- Sek? rikas! Oh pahanen, h?n on k?yh? kuin kirkonrotta, kiroili lukkari itse temppeliss?.

- No sitte en min? tosiaankaan tied?, mik? h?ness? on, sanoi kirkonvartia.

Jumalanpalvelus alttarilla oli jo ehtinyt koko pitk?lle, kun Metsolan parooni perheineen ja kaupunginvieraineen astui kirkkoon ilman mit??n h?iritsemisen pelkoa; pastori p??si alttarilta ja seisoi hetken p??st? saarnastuolissa.

Meid?n teologiset tiedekuntamme kaipaavat tykk?n??n opettajia, jotka ohjaisivat ja kehitt?isiv?t sit? puhujan v?likappaletta, mill? h?n ensin vaikuttaa kuuliansa ulkonaiseen tarkkaavaisuuteen, vaikka se tapa, mill? tuo her?tet??n, hyvin usein ratkaiseekin koko esityksen vaikutuksen tavallisiin pintapuolisiin ihmisiin. Meid?n pappimme eiv?t koskaan saa oppia luonnollista ja oikeaa lausumistapaa, eiv?t koskaan saa apua, kun koettavat poistaa suullisen esittelyn satam??r?isi? vajavuuksia. Pastori Maununen, Vainiolan talon poika, ei ollut t?ss? suhteessa parempilahjainen kuin useimmat muut h?nen virkaveljist??n, ja tuskin h?n oli suunsa aukaissut ja sinkahuttanut muutamia murteellisuuksia, ennenkuin vieraat kaupunginherrat kumartuivat hymysuin alasp?in.

Mutta ilo ei k?ynyt pitk?lliseksi. Ennenkuin pastori oli kymmenen minuuttia puhunut, niin kuuliakunta t?ydellisesti h?nen esityst?ns? tarkkasi; ei kukaan en??n h?nen murteellisuuksiansa huomannut eik? kukaan en??n pannut t?hdelle, ett? johonkuhun sanaan tuli v??r? korko.

H?n saarnasi vapaasti. Ei mik??n yritys saata olla vaarallisempi heikkolahjaiselle papille, kuin nousta saarnastuoliin ilman tarpeellista valmistusta edelt? p?in. Saarna tulee silloin useinkin surkeaa sekasotkua ilman pontta ja per??, ilman alkua ja loppua, ja sit? kuullessa tulee mieleen Tegnérin varoitus-sanat nuorille kypsym?tt?mille papeille: "?lk?? luottako siihen, ett? henki tulee teihin yhteensoitettaissa, se j?? usein tulematta, ja siit? syntyy hengen puute; ja jos siin? joku henki olisi, on se ainoastaan h?mmennyksen ja sekaannuksen henki." Mutta lausutulla sanalla on paljon suurempi voima, kun se tulee tahi n?ytt?? tulevan suoranaisesti esiin, puhuja vaikuttaa niin ??rett?m?n paljon enemm?n, kun h?nen katseensa kohtaa kuuliansa katsetta eik? h?n etsi lausuttavaansa k?sikirjoitukseen tirkist?m?ll?, ett? niiden pappien, joille vapaa esitys tuottaa liian paljon vaikeuksia, tosiaankin pit?isi kirjoittaa muistiin saarnansa p??kohdat. Sit? paitsi, jos ty? on huolella alustettu, jos koko saarna on selv?n? mieless?, eli niin sanoakseni, itse luonnos valmis, niin varmaankin useimmat papit helposti voivat saarnansa yksinkertaisilla ja selvill? sanoilla pukea vaatimattomaan pukuun. H?nen, joka t?m?nkin vaikeaksi katsoo, pit?isi, kahdesti asiaansa mietti?, ennenkuin toimekseen valitsee papinviran, sill? eip? h?n voi tarjota uskonnon lohdutusta tautivuoteen luonakaan, jossa ei sovi k?ytt?? "konseptia".

Pastori Maunusen saarna oli hyvin valmistettu, mutta h?nen ei tarvinnut aivan orjallisesti suunnitelmaansa seurata; siin? oli viel? tilaa innostuksen luomille sanoille. H?n saattoi k?yd? aineestaan l?mpim?ksi ja saarnatessaan saada uusia aiheita selityksiin, joista h?n itse iloisesti h?mm?styi.

H?nen lausuntonsa kaikkine vikoineen oli aivan poikennut vanhasta, nukuttavasta, juhlallisesta esitystavasta, jonka kest?ess? pappi n?ytt?? noille yksitoikkoisuudesta tylsistyneille sanankuulioille p?rh?isen, aamu-unisen enkelin tapaiselta, joka pilviin ripustettuna lukee tunnin ajan asioista, joita ei oikeastaan ole tarkoitettukaan heid?n k?sitett?v?kseen. Pastori puhui kuten ihminen ihmisille, eik? kuten herran vouti ynseille, huolimattomille palvelioille; h?n koski el?m?n jokap?iv?isiin oloihin ja antoi uskonnolle paikkansa koetuksissa ja murheissa, ihmisneron voitoissa ja maallisten toiveitten h?vi?ss?.

Hajuvedell? kastettuja nen?liinoja ei en??n viety suun eteen, kaikki oli hiljaista "herrasv?en" penkiss? ja kirkonvartian t?ytyi my?nt?? itsekseen, ett? h?n oli tavattoman huonosti nukkunut kirkossa t?n??n.

Sill? v?lin kuin pastori Maununen seisoi tuolla ylh??ll? madonsy?m?ss? ja karsassilm?isill? apostolinkuvilla koristetussa saarnastuolissa, katsellen noita satoja ihmisi?, joista h?n tuskin tunsi nelj? tahi viisi ja jotka tutkivasti t?ht?siv?t silm?ns? h?neen, valtasi h?net sellainen avuton yksin?isyyden ja kykenem?tt?myyden tunne, ettei h?n luullut milloinkaan voivansa olla heille kaikille, mit? h?n olisi tahtonut ja mit? h?nen olisi tullut olla. H?nen ??nens? suli surulliseksi ja nuot loukkaavat murteellisuudet kaikuivat kuuluviin ik??n kuin kyynelien verhossa.

Silloin n?ki h?n kaukana k?yt?v?n ??reisess? penkiss? pienen, valkoisen p??n ja pienet, harmaansiniset, lempe?t silm?t, jotka kosteina kiintyiv?t jokaiseen sanaan, mink? h?nen huulensa lausuivat. Aurinko laski pienest? ikkunaruudusta sis?lle s?teens? ja ne leikitsiv?t Martta muorin kurttuisissa kasvoissa ja h?nen harmaa p??ns? nuokkui, kuten tuleentunut t?hk? syksyisen? p?iv?n?.

Ja pastori ei tuntenut itse?ns? yksin?iseksi en??n; uusia ajatuksia tunki h?nen aivoihinsa, niin ett? h?n tuskin saattoi niit? j?rjest?? ja erottaa, h?n l?mpeni, kasvoi ja innostui, joten kielens? k?vi runolliseksi, ja kun h?n oli lausunut amen, tunsi itse kukin, ettei miesmuistiin ollut sellaista saarnaa kuultu Toivolahden kirkossa.

Mutta mahtavan Lehtim?en lautamies-vainajan sukulaiset ja yst?v?t eiv?t olleet tyytyv?isi?. Tuo etev? maanviljeli?, joka oli vaihtanut taloja nelj? kertaa, ollut naimisissa kaksi kertaa, rakentanut urakkakaupalla sillan yli siltasalmen 14,300 markasta, ollut lautamiehen? 22 vuotta ja kunnallislautakunnan esimiehen? 10 vuotta, joka kaikki oli tarkkaan kirjoitettuna lukkarin paperipalaan, sai nyt osakseen, sitte kuin j?lkeenj??neille oli lausuttu muutamia lohdutuksen sanoja, ainoastaan hartaan rukouksen, ett? h?n, jolle oli niin paljon maallista hyv?? annettu, ei olisi unohtanut ainoata tarpeellista, ett? h?n, jonka ei tarvinnut pit?? huolta jokap?iv?isest? ravinnostaan ja verhostaan, sit? enemm?n olisi etsinyt sijaa kuolemattomalle sielullensa el?v?n Jumalan kaupungissa.

- Sen sanon vain, ett? kyll? se papinkis?lli turhaan saa haukotella minulta tuomisia! mutisi lautamiehen em?nt?, noustessaan linjaalirattaillensa, kun h?n l?hti kotia komeisiin hautajaisiin, joihin pastoria ei kutsuttu.

Kun pastori sakaristossa jumalanpalveluksen j?lkeen katsoi pois "Spesiaalista" (erityisluettelosta), johon h?n juuri oli kirjoittanut, ett? talollinen Salomoni Kaarlenpoika Vaajala vaimonsa kirkkoon-ottajaisissa oli antanut kirkolle 50 penni?, pit?j?n k?yhille 50 penni? sek? urkukassaan 25 penni?, seisoi h?nen edess??n lyhyt, hieno mies, jolla oli kotkan-nen? ja vilkkaat, ruskeat silm?t, hyvin kammattu tukka, viikset, harmahtava leukaparta ja suuri jalokivineula kaulaliinassa.

Pastori katsoi kysyvin silmin tuota hienoa herraa.

Nyt t?m? k?vi lukkarin mielest? liian pitk?lle, h?n kumartui pastorin puoleen, k?histen h?nen korvaansa:

- Hyv? ihme, siin?h?n on parooni tiemm?kin!

Pastori nousi istualta.

- Lukkari ilmoittaa, ett? minun on kunnia tavata t?ss? parooni

St?lsk?ldin.

- Aivan oikein, olen h?n itse, ellei pastori mahdollisesti ennen...?

- Ei, minulla ei ennen ole ollut kunnia n?hd? paroonia.

- No, noh, saattaahan olla niin. Tahdon paljon kiitt?? kauniista saarnastanne. Vapaaherrattaren mielest? se oli charmantti.

Pastori kumarsi.

- Mutta, tuhat tulimmaista, kiirett? teill? oli jumalanpalveluksen alkamisella t?n??n.

Pastori punastui, kuullessaan tuon kirouksen itse sakaristossa, mutta vastasi kuitenkin aivan tyvenesti:

- P?in vastoin, herra parooni, t?n??n valitettavasti aljettiin nelj?nneksen liika my?h??n, mutta min? voin vakuuttaa, ettei se vastedes tule tapahtumaan.

- Hm, hm, vai niin. Sep? tosiaankin on s?ntillist?. Hm! Vaikka sen itse sanon, niin olin min?kin pastoria huutamassa, kun t??ll? oli vaali. Hm! 2,045 kolikkoa.

- Toivon hartaasti, ettei paroonin tarvitsisi luottamustansa katua.

- Juuri sit?, niin. Nyt toivomme pian saavamme n?hd? pastoria luonamme Metsolassa.

- Kiitoksia, minun on kunnia k?yd? luonanne niin pian kuin suinkin.

- Odottakaa, ettek? saattaisi tulla t?n??n iltap?iv?ll?? Meill? on jo v?h?n muitakin vieraita, ja...

- En, kiitoksia paljo vain, ei sovi t?n??n.

- Mit?, etteh?n vain luule synniksi sit?, ett? l?htisitte pois sunnuntaina? Tosi kyll?, ettei minun taloni suorastaan ole mik??n "rukoushuone", mutta ei se my?sk??n ole mik??n varsinainen "ry?v?rien luola."

Pastori hymyili.

- Luulen kyll? voivani synti? tekem?tt? l?hte? vieraisiin pyh?-iltana, mutta min? tied?n, ett? suuri osa yhteisest? kansasta pit?isi kummallisena, ett? pappi kirkosta l?htisi huvittelemaan, enk? min? tahdo pahennusta her?tt??.

- ?h, tuohan on ulkokultaisuutta! Suokaa anteeksi, en tarkoittanut mit??n pahaa, lis?si parooni, kun n?ki pastorin h?tk?ht?v?n.

- Jumalan haltuun, herra parooni! sanoi pastori, joka sill? v?lin oli saanut p??llysnuttunsa ylleen ja l?ksi pois.

- N?itk?s tuota! sanoi lukkari kirkonvartialle, sitte kuin paroonikin oli py?r?hytt?nyt ymp?ri kantap?ill??n ja l?htenyt matkoihinsa.

- Pannahitten pappi! Mutta muista sin?, Oksanen, ett? sanoissani on per??: h?nell? on kyll? muutamia tuhansia j?ljell? is?n perinn?st?, muuten ei h?n uskaltaisi olla noin kopea paroonia kohtaan.

Metsolan herrasv?ki.

Viikko oli kulunut, ja pastori oli k?ynyt "kotoiseksi". Se, jolla on ollut is?nkoti, rauhaisa ja turvallinen, vaikka kuinkakin yksinkertainen, johon on saattanut rient?? lukukausien loma-aikoina ja yh? aina silloin, kuin ahkera ty? on suonut jonkun lepohetken; se, joka on ollut niin onnellinen, ett? on saanut omistaa tuon rakkaan suojan kauan, ehk?p? siihen asti, ett? oma koti h?nelle on ovensa aukaissut, h?n ei saata k?sitt?? sit? suorastaan lapsellista iloa, joka valtasi pastori Maunusen syd?nt? aamuisin, kun h?n her?si omassa, pieness?, eritt?in yksinkertaisessa, mutta h?nen mielest??n, ja verrattuna kaupungin ullakkokammariin, my?skin todella oikein komeassa kodissaan.

Pastori oli velvollisuutensa muistava mies, mutta pel?tt?v? on, ett? p?yd?t, tuolit ja akkuna-uutimet, koti-el?imet ja pienet vainiotilkut ulkona, jossa kev?ttoukoa juuri piti aljettaman, enemm?n anastivat h?nen ajatuksensa n?in? ensi aikoina, kuin Jumalan seurakunta Toivolahdessa. H?n asetteli tuoleja paremmin kuntoon ja kamreerska Lundberg-vainajan entist? sohvaa muutamia tuumia pois p?in sein?st? ja v?h?n enemm?n vasemmalle, sek? toisen kerran taas v?h?n paremmin oikealle, ettei tapeettia vahingoittaisi, jos sattuisi v?h?n mukavasti nojautuman t?m?n vanhan loistokalun laitaa vasten.

Ja sitte teki h?n matemaatillisia suunnitelmia paperille, ja kun h?n oli saanut ne valmiiksi, huusi h?n ?iti?ns?.

- Mit?, Arve poikani?

- Kuulkaatte, ?iti, virastani saan 2,500 markkaa ja kyll? me el?mme 1,800 markalla.

- No tietysti, kyll? vain sit? saatamme tehd?.

- No niin, ja s??st?pankin laina tekee 3,500; kun vuosittain maksamme 700 velastamme, niin olemme viidess? vuodessa siit? vapaat. Kas silloin, ?iti kulta, on t?m? kaikki oikein meid?n omaamme! huudahti Arvid ilosta s?teilevin silmin, osottaen kamreerska Lundberg-vainajan sohvaa sek? muita huonekaluja, ik??n kuin h?n ?idilleen olisi n?ytt?nyt Golcondan aarteita.

- Ei, Arve, et ole muistanut laskea kasvuja, sanoi muori.

- Korkoja! En ole, ?iti, nyt minun t?ytyy laskea uudestaan.

Kahdeksan p?iv?? oli kulunut ja v?h?n enemm?nkin. Pastori oli alkanut pit?j?n herrasperheitten kanssa tuttavuutta tehd?. Ensiksi oli h?n k?ynyt esimiehens?, em?seurakunnan kirkkoherran luona Jokiniemess?. T?m? oli pieni, hiljainen, yst?v?llinen mies, jonka peruukki ajan kuluessa oli tullut punertavaksi ja jonka vaimo pit?j?l?isten tuomisten ja levollisen luontonsa takia oli k?ynyt py?re?ksi, ja h?nell? oli kaksi tyt?rt?, jotka kolmenkymmen-vuotisesta odotuksesta olivat k?yneet v?h?n surumielisiksi, mutta kiitollisiksi pienimm?st?kin yst?v?llisyydest? ja uteliaiksi n?kem??n uutta naimatonta pappia.

Kirkkoherra Rantanen otti syleillen Arvidia vastaan ja aukaisi ?sken ostetun kartuusin, "Ruusun", sek? oli vakuutettu, ettei t?m? h?nen nuori virkaveljens? h?nt? saattanut nimitt?? muuksi kuin sed?ksi. Kirkkoherran rouva v?h?n torua m?tisi, kun ei pastori ottanut ?iti?ns? mukaansa. Lotta neiti vispil?i munanruskuaista tuutingiksi rakkaalle vieraalle niin innokkaasti, ett? h?nen vaaleat kutrinsa liehuivat ymp?ri kuten s?dekeh? ja lasinpohja oli v?h?ll? rikkua. Havaiten itsens? sill? er?? tarpeettomaksi sis?ll?, l?ksi pikku Eeva renkitupaan k?skem??n talli-Kallua juottamaan vierasta liinaharjaa sek? antamaan sille koko kapan siemenkauroja.

Pari p?iv?? t?m?n per?st? oli pastori p??tt?nyt l?hte? Metsolaan paroonin luo, pit?j?nherran (2,045 kolikkoa).

Arvid tunsi itsens? melkein v?h?n hermostuneeksi. H?n valitsi liperien joukosta itsellens? yhdet, joiden oli havainnut olevan ilman vikaa, mutta koettaessaan saada niit? kunnollisesti kaulaansa, veti h?n nauhan poikki. Liinaharja oli saanut seisoa vapaana, ?est? vet?m?tt?, koko p?iv?n, vaikka matka oli ainoastaan puolen penikulman pituinen, ja renkipoika oli karhinut itse pastorin n?hden siit? aamulla takkuja v?hint?in naulan verran. Nappularattaat olivat ?sken puhdistetut ja Martta muori oli itse harjannut poikansa kauhtanan, vaikka Arvid kyll? pani vastaan.

Ja sitte Arvid l?ksi matkaansa. Metsola sijaitsi kauniilla paikalla, er??n saman j?rven lahdelman rannalla, joka Toivolahden pappilallekin antoi suurimman vieh?tyksens?. Siin? oli korkea, valkoinen, melkein neliskulmainen, kaksikerroksinen rakennus, jonka alakerta oli kivest?. Kaunis lehtokuja, jonka puissa lehdet parhaillaan puhkeilivat nyt toukokuun keskiv?liss?, vei noihin uusiin, huvilantapaisiin kylkirakennuksiin ja aimo vaahterat ymp?r?iv?t hyvin hoidettua pihamaata. P??rakennuksessa ei ollut mink??nlaista pylv?sk?yt?v??, vaan vanhan ajan tapaan suuri porrassilta, mik? ulottui p??rakennuksen puoliv?liin asti ja jonka h?kki-aita oli varustettu kahdella ruostuneella rautaruukulla, joitten kyljess? irvist?v?t jalopeurat maltillisina tuijottivat rautarenkaittensa yli.

Komeasti puettu kuski tuli hoimiinsa ottamaan Liinaharjan ja ohjasi sit? niin taidokkaasti, ettei ollut saada sit? paikaltaan hievahtamaan, ja viel? komeammin puettu kammarineitsyt osotti pastoria etehiseen. Etehisen ovi oli raollaan ja huoneista kuului iloisia ??ni?. Pastori otti jo puolittain p??llystakkinsa naulasta takaisin ja kysyi:

- Ei suinkaan t??ll? ole mit??n kutsutuita vieraita?

- Ei, hyv?nen aika, siell? on vain herras-v?ke?, jotka sattumalta ovat tulleet vierailemaan, ilmoitti kammarineitsyt v?h?n suojelevasti.

Pastori silitti lipereit?ns? ja asetteli kauhtanaansa paremmin kuntoon. H?n muisti hyvin, mitenk? h?n kerran kaupungissa oli koulu-ajallaan tullut maaherran luo, jossa h?nell? silloin oli "ruokap?iv?" ja kuullut etehisess? samallaista iloista puheen sorinaa, mutta silloin oli hyvin uljas palvelia estellen tarttunut h?neen oven luona, sanoen:

- No tuhatta, odotappas! Onko talouden hoitaja unohtanut antaa Maunuselle muutamia pennej?, jotta menisit muualle sy?m??n. Meill? on pidot eik? Maununen siis saa t??ll? t?n??n p?iv?llist?.

Eip? h?n paljoakaan iloisemmilla tunteilla nyt, vaikka vapaana ja itsen?isen? sek? sivistyksess? t?ydellisesti is?nt?v?kens? vertaisena, astunut tuon pienen pit?j?npohatan luo.

Parooni kiirehti h?nt? vastaan pienin askelin ja suuresti kohteliaana.

- Noh, katsokaapas pastoria! Se nyt oli hauskaa. T?ss?, yst?v?ni, on seurakuntamme sielunpaimen, pastori Arvinen...

- Suokaa anteeksi, Maununen!

- Ah, pyyd?n tuhannesti anteeksi! Pastori Maununen, ja t?ss? on vaimoni, tytt?reni Gerda, meid?n pieni Ellimme, poikani, luutnantti Kustaa St?lsk?ld, majuri Akselson, neidet Akselson, kreivi Svedenhjelm, joka iloksemme on tullut aina Uudeltamaalta muutamiksi p?iviksi meit? katsomaan, kreivit?r Svedenhjelm, neiti ... pyyd?n anteeksi, herra pastori! Ehk? sin?, Gerda, esit?t n?it? muita yst?vi?mme, n?en ett? vaimoni minua odottaa.

Arvid oli niin kiireisesti kiivennyt kaikkien noitten uusien tuttavien luo, kun parooni heit? vuorottain j?rjestyksess? nimitteli, ett? h?n tunsi olevansa ik??n kuin py?r?ll?; h?n tunsi, ett? h?n t?ss? seurassa varmaankin n?ytti v?h?n k?mpel?lt?, ja se on vika, joka ei parane siit?, ett? sen itse tied?mme. Pastori ei huomannut Gerdaa, ennenkuin t?m? heikosti tarttuen h?nen k?sivarteensa saattoi h?net asemaansa oivaltamaan ja sitte taas jatkoi esittely?ns?.

Vaistomaisesti nousivat Arvidin kaikki tunteet ik??n kuin sotaan tuota nuorta neitoa vastaan. Melkeinp? h?n tunsi jotakin vastenmielisyyden tapaista tytt?? kohtaan, ja kaikkia kohtaan tunsi h?n jotakin loukatun lapsen-ylpeyden tapaista, joka syd?mmiss?mme on j?ljell? siit? ajasta, jolloin me lapsena v?list? j?imme leikiss? takapajulle ja joka viel? yh? ilmaantuu, kun havaitsemme olevamme syrj??n sys?ttyin? tahi muita heikompia. Mutta paroonia, kreivi?, majuria ja nuoria luutnantteja vastaan tunsi h?n voivansa asettaa tasa-arvoisen ellei suuremman oppim??r?n, miehuullisuuden ja itsetakeisuuden. H?n tiesi, ett? jos h?n joutuisi heid?n kanssaan l?hemp??n tuttavuuteen, niin h?n kaikissa sivistyksen eri aloissa saattaisi keskusteltaessa hyvin tulla toimeen heid?n vertaisenaan, mutta itsekseen h?n ihmetteli, mitenk? h?n saattoi niin kovin kiihostua ajatellessaan, ett? tuo komea, ylh?inen neiti katsoisi h?neen ik??n kuin korkeammalta kannalta ja pit?isi h?nt? k?mpel?n? "maalaispappina", pastorina, joka h?nen is?ns? ??niluvun kautta oli p??ssyt leip??n.

My?hemmin, kun Arvid Metsolan herrasv?en perheess? oli tullut tutummaksi, havaitsi h?n, ett? Gerda neiti oli ainoa, joka t?ss? kodissa oli oikein aatelinen. Lyhytvartaloinen parooni, komea, kylm? ja tummanverinen, ylh?isi? tapoja matkiva vapaaherratar, mustine, ter?vine silmineen, osotti samoin kuin koko talon komento, jotakin ?sken aateloittua, ylh?isyyteen tottumatonta sek? teeskentelev??, hiukan tuhlaavaa sekasotkua. Pienell? Ellill?, vaaleakutrisella, nelj?ntoistavuotiaalla keijukaisella, oli pystynen? ja kalansilm?t sek? aivan ep?ilem?tt? porvarilliset aistit, ja nuoren Kustaa paroonin, luutnantin tuttavuudessa ei kauankaan tarvinnut olla, ennenkuin havaitsi, ett? h?nen is?ns? tallissa olevat puolirotuiset enemm?n h?nt? huvittivat, kuin St?lsk?ldin puhdasverisyys h?nen omissa suonissaan - niin, puhdasverisyys, sill? parooni ja vapaaherratar olivat serkuksia.

Gerda St?lsk?ld oli pitk?vartaloinen, harteva tytt?, jonka ihana kaula olisi jaksanut kannattaa h?nen reipasta, mustatukkaista p??t?ns?, vaikka olisikin ollut v?hemm?n voimakas. H?n olisi n?ytt?nyt liika pitk?lt?, ellei koko olento olisi ollut eritt?in sopusuhtainen ja miellytt?v?. Mutta nuot valkoiset, kauniinmuotoiset k?det olivat suuret ja leve?t kuten ty?miehen, ja sek? is? ett? ?iti olivat jo aikoja sitten lakanneet toivomasta, ett? h?nelle saattaisivat ennakolta tilaamatta hankkia rannerenkaan. H?nen korkearintaiset jalkansa olivat my?skin sopusuhtaiset ja suorastaan loukkaavaa olisi ollut sanoa niit? sieviksi. Kasvot olisivat olleet t?ydellisen kauniit, ellei otsa olisi ollut aivan liian matala ja suu liika leve?. Edellisen olisi otsatukka saattanut parantaa, mutta Gerda inhosi sit? muotia; h?n piti y?mustat hiuksensa sile?sti kammattuina ja keski otsalta jakauksella. Mutta poskien py?reys oli kaunis, huulet t?ytel?iset, punaiset, ja nuot soikeat kasvot ja nen? jalonmuotoiset. Ja sitten oli luonnon oikku sovittanut noitten y?mustien hiuksien kanssa yhteen kirkkaat, suuret, ruskeat silm?t, jotka h?nelle antoivat eriskummallisen muodon. Gerda oli uimamaisteri sek? rohkea ratsastaja ja h?nell? oli reformipuku ylh??ll? ullakossa, mutta muuten oli h?n tavoiltaan ja el?m?nkatsannoltaan viel? 23-vuotiaana niin t?ydellisesti naisellinen, kuin ik?n? vain joku h?nen tytt?tuttavistaankin olla saattoi. H?net t?ytyi heti huomata, vaikka huone olisi ollut t?p?sen t?ynn?, h?n olisi tuhatm??r?isess? ihmisjoukossa kummastuttanut katseliaa, mutta ainoastaan niihin h?n vaikutti my?t?tuntoisuutta, joita h?n tahtoi voittaa puoleensa.

- Sitten saa pastori v?hitellen oppia t?m?n kaiken uudestaan j?lleen. Mahdotontahan on muistaa uusia muotoja ja nimi? noin yht?haavaa, virkkoi Gerda neiti, kun h?n oli esittelemisens? lopettanut.

Arvid olisi halusta antanut nelj?nnen jalan kamreerska-vainajan sohvasta, jos h?n olisi saattanut vastata oikein ?lykk??sti ja n?pp?r?sti jotakin, joka olisi osottanut, ettei h?n ollut mik??n aistiviallinen, mutta eip? h?n vain l?yt?nyt parempaa vastausta kuin: - Niin, onhan se aina vaikeata, hm!

- Asuuko pastori aivan yksin pappilassa? - Istukaamme t?h?n.

- Kiitoksia! En, olen niin onnellinen, ett? saan pit?? vanhan ?itini luonani.

- Ah, vai niin. Saamme kaiketi joskus ilon n?hd? rouva Maunusta luonamme?

- En sit? usko, mutta kiitoksia vain!

- Miksik? ei! Onko h?n kivulloinen?

- Ei, Jumalan kiitos, mutta, neiti hyv?, minun ?itini ei ole mik??n "rouva", h?n on yksinkertainen, vaatimaton talonpoikainen vaimo ja olisi viel? enemm?n h?mill??n Metsolan saleissa kuin h?nen poikansa.

Nyt oli Gerdan vuoro joutua h?milleen. H?n olisi tahtonut sanoa, ett? h?n kuitenkin mielell??n olisi suonut n?kev?ns? pastori Maunusen ?idin, mutta h?n tunsi, ettei h?n olisi voinut saada puhettaan todenmukaiseksi, ja tyytyi siis seuraavaan vastaukseen:

- Mitenk? hauskaa teille, kun saatte pit?? ?itinne luonanne.

- Niin onkin, neiti. H?n on raastanut ja itselt??n kielt?nyt kaikkea minun t?hteni koko el?m?ni ajan ja puolen oman el?m?ns? ajasta, ja nyt on kaikkein hartahin toivoni, ett? h?n saisi el?? ja nauttia kauan siit? onnesta ja menestyksest?, joka on tullut osakseni.

- Onko pastori valmistanut jonkun kirjallisen ty?n? Saarnakokoelman ehk??

- En, kuinka niin?

- Te puhuitte jostakin ... jostakin erityisest? onnesta ja menestyksest?, ja...

Arvid nauroi ??neens? ja iloisesti.

- Niin, min? kyll? arvasin, ett? neiti St?lsk?ldin oli vaikea k?sitt?? minun voitonriemujani. Mutta, n?hk??s, kun koko kouluaikansa on t?ytynyt rukoilla "ruokap?ivi?" itsellens?, kun on t?ytynyt k?rsi? vilua puitten puutteessa ja maata sairaana p??llystakin puutteesta, kun on ajanut hiippakunnan ymp?ri konsistorion kyytihevosena kahdeksan vuotta, nauttien ainoastaan muutaman sadan markan palkkaa, silloin on sekin onnea ja menestyst?, kun saa Toivolahden papintilan.

Gerda katsoi h?neen suurilla, tutkivilla silmill??n. Samassa pastorin mieleen juolahti, ett? Gerda ehk? piti sit? omituisena ylpeilemisen? ja ynsistelemisen?, ett? h?n noin kiirehti puhumaan ?idist?ns?, mitenk? h?n vain oli talonpojan-vaimo, sek? itsest??n, miten h?n oli h?d?n ja puutteen l?pi raivannut itselleen tien m??r?ns? p??h?n. H?n ei ollut oikein tyytyv?inen itseens?.

- No, Gerda, mit? pid?t uudesta papistamme? kysyi vapaaherratar, kun pastori oli kutsuttu herrojen kammariin juomaan tervetuliaismaljaa paroonin kanssa ja Gerda palannut takaisin naisv?en luo.

- Kyll? h?n mukiin menee, ollakseen talonpojan poika. Luulen, ett? h?nt? vaivaa jonkinlainen ylpeys eli kunnianhimo. H?n puhui erityisell? katkeruudella siit? k?yhyydest?, jota h?nen luku-aikanaan on t?ytynyt k?rsi?.

- Quelle horreur, ma cher Julie, huudahti kreivit?r Svedenhjelm. Aivan kuten ulkomailla! Alhaison veri kuohuu, pessimismi, tyytym?tt?myys, nihilistisyys, r?yhke?t vaatimukset levi?v?t kaikkialla niin pian kuin saavat v?h?nkin oppia. Niin sanoo Svedenhjelmkin. Hoh, varjelkoon meit?! Kun ei h?n h?pe?, tuo nuori pastori!

- T?ti kulta, rauhoittukaa! Pastori Maununen ei varmaankaan aio meit? ilmaan r?j?hytt??, sanoi Gerda neiti nauraen.

Arvidin tulo herrojen kamariin ei suinkaan heid?n iloansa lis?nnyt. Heid?n kohteliaisuudessaan ja hyv?ntahtoisuudessaan "pastoria" kohtaan piili jotakin, mik? ilmaisi, ett? jos olisivat muualla seurustelleet yhdess?, niin eiv?t toisistaan olisi mit??n v?litt?neet. Muutaman maljan tyhjennetty??n halutti majuri Akselsonia vanhan raa'an sotilastavan mukaan, ruveta "laskemaan leikki? papin kanssa" uskonnollisista asioista, ja johdatti puhettaan, tiesi miten, Bileamin aasiin, kysyen pastorilta, mit? h?n oikeastaan ajatteli tuosta kummallisesta el?v?st?, sek? eik? h?n pit?nyt sit? nen?kk??n?, ett? aasi asetteli is?nn?lleen kysymyksi?.

- Voi, herra majuri, vastasi Arvid, paljon tavallisempaa, kuin uskoisikaan, on, ett? aasit puhuvat ja koska heid?n tietonsa ovat kehnoja, niin he tavallisesti vain kyselev?t.

- Hm, niin kai!... Aksel ja Gerda, ettek? tahtoisi laulaa jotakuta kaksi-??nist? laulua meille? kysyi parooni, katkaistaksensa tuon huonosti valitun keskustelun.

Akselilla eli Svedenhjelm nuoremmalla oli jalot, kalpeat kasvonpiirteet ja tavattoman vaaleat, pitk?t viikset, tenoribaritoni ja kaartin alaluutnantin valtakirja.

- Aivan mielell?ni, set?, mutta t?ll? haavaa olen mahdoton. Kastoin jalkani eilen mets?stysmatkallani eik? t?din mainio punssi-reseptik??n ole voinut k?heytt? kurkustani poistaa.

- Sep? ik?v??, sill? te muut nuoret herrat olette varmaankin kaikki aivan mahdottomia, sanoi kreivit?r. Tuota noin, ellei pastori?...

Svedenhjelmin armon vetoominen Arvidiin oli niin ivallinen ja ??nens? osotti h?nen pit?v?n aivan mahdottomana, ett? pappi saattaisi astua h?nen poikansa sijaan miss??n paikassa. Arvid tunsi veren nousevan p??h?ns?. T?ll? v?lin oli Gerda istunut pianon ??reen ja alkanut hiljaa soittaa kappaletta, joka juuri oli ollut Arvidin loistolauluja h?nen ollessaan Helsingiss? yhten? ylioppilas-laulajien p??pylv?ist?, mutta siit?h?n ei armolla, kreivit?r Svedenhjelmill?, saattanut olla pienint?k??n aavistusta. Arvid kumarsi ja vastasi:

- Jos neiti St?lsk?ld suvaitsee eik? herrasv?ki paljoa vaadi, niin ehk?...

- No mit? min? kuulen? Sep? oli odottamatonta ja hauskaa! huudahti parooni. Kuules, Gerda, pastori on hyv? ja laulaa kanssasi!

Nuori Svedenhjelm oikaisi itse??n:

- Ehk? min? sent??n saattaisin, kentiesi...

Mutta majuri Akselson tarttui h?nen k?sivarteensa.

- Ei maar, totta tosiaan, papin pit?? kiipe?m?n esiin. Siit?p? hauskaa syntyy, kun saamme kuulla tyt?n laulavan, kuiskasi h?n.

Gerda neiti oli hyvin musikaalinen ja h?nen esityksens? olisi tuottanut kunniaa mahdikkaammallekkin taiteilialle, mutta kuten usein tapahtuu noille voimallisesti kehittyneille olennoille, olivat ??nivarat pienet eiv?tk? voineet, niin mainiosti kuin niit? k?ytettiinkin, saada aikaan mit??n suuremmoisempaa; h?nen heikko, mutta puhdas sopraaninsa ei ollut tarpeeksi laaja.

Mutta l?mpim?n?, hyv?ilev?n?, runollisen vieh?tt?v?n? hel?hti Arvidin tenoori t?ytel?isiss? s?veleiss? salissa. Ihana oli h?nen ??nens?, ja ainoan mit? h?n oli nauttinut nuoruuden-ilosta, el?m?nkev?imest? ja ylioppilas-riemusta tuossa i?isen nuoruuden kaupungissa, sen oli laulun ylev? lahja h?nelle tuottanut. Nyt nuot kaikki vanhat muistot j?lleen her?siv?t, ja laulun voimalla taivutti h?n polviensa eteen kaikki ne, jotka maalaispappia, talonpojanpoikaa halveksivat, viel? h?nenkin, joka my?skin oli osallinen samasta Jumalan-lahjasta ja tunsi itsens? innostuneeksi ja jalostetuksi t?st? eloisasta vuorolaulusta.

- Luulenpa, ett? tuskin en??n uskallan laulaa kanssanne, pastori Maununen; en saattanut aavistaakkaan, ett? olitte sellainen etev? laulaja, sanoi Gerda, kun viimeiset s?veleet olivat kaikuneet.

- Sit? ei sinun tarvitsekkaan tehd?, ellet eritt?in tahdo, tietysti, sill? munatuutingilla ja rintateell? toivon min? ... hm ... pian olevani selv? j?lleen, vakuutti nuori Svedenhjelm ja v??nteli hermostuneesti vaaleita viiksi?ns?.

- Mutta hyv?nen aika, miksik? ei pastori ruvennut oopperalaulajaksi? kysyi Svedenhjelmin armo yh? viel?kin ivallisena.

- Ha, ha, haa, sit? ei armo hyv?n olisi tullut kysy?, ennenkuin olisitte kuullut pastorin saarnaavan, h?n on yht? mestarillinen silloinkin, virkkoi parooni.

Illallisen j?lkeen, kun pastori j?tti hyv?sti, puristi parooni voimakkaasti h?nen k?tt??n, sanoen:

- Tulkaa pian j?lleen, pastori Maununen! Te olette aina kovin tervetullut, sunnuntaita tietysti lukuun ottamatta, jolloin teid?n ei mielest?nne sovi l?hte? pois, kun pelk??tte sill? tuottavanne pahennusta Toivolahden talonpojille. Mutta kuulkaapas, t?ss? juolahti mieleeni, mit? luulette, ett? Toivolahden talonpojat olisivat sanoneet, jos ?sken olisivat n?hneet teid?t tuolla pianon ??ress? ja kuulleet laulunne?

Arvid kumarsi ??neti ja tunnusti itsekseen, ett? paroonin puolittain ivallinen muistutus oli oikeutettu. Loukattu ylpeys oli houkutellut h?nt? laulamaan maallista rakkauden laulua ja n?ytt?m??n Metsolan herrasv?elle ja heid?n vieraillensa, ettei Toivolahden pastorikaan ollut aivan taitoa vailla. T?m? oli varmaankin pahoin tehty, taikka - oliko kentiesi uskonnollinen ankaruus piirt?nyt liika ahtaat rajat h?nen el?m?ns? ymp?ri? Eik? pappi ollut oikeutettu nauttimaan el?m?st?? Eik? h?nen ollut oikeus tuntea itse?ns? ihmiseksi, h?nen, kuten muittenkin?

Arvid ei sit? tiet?nyt; h?n l?ksi kotia leutona kev?t-iltana itseens? tyytym?tt?m?n? ja makasi aamupuoleen asti valveilla, tirkistellen Toivolahden pappilan liimanv?riseen kattoon, miss? h?n ep?selv?ss? vilin?ss? oli n?kevill??n varjoja, jotka v?list? muodostuivat Svedenhjelmin armon ivalliseksi hymyilyksi ja toisinaan Bileamin aasiksi ja v?list? oli h?n n?kevin??n pitk?t, vaaleat viikset, ja viel?p? - ja se olikin kaikkein pahinta - suuret, ruskeat silm?t, jotka h?nt? seurasivat, vaikka h?n minne p?in olisi k??nt?nyt itse??n vuoteellansa, ja kurkistivat suoraan h?nen omien silmiens? l?pi, kun h?n yksip?isesti koetti nukkua.

IY.

Mit? Metsolan vieraat eiv?t saaneet n?hd?.

Viel? v?h?n aikaa sen j?lkeen, kuin pastori oli l?htenyt, istuivat St?lsk?ldin herrasv?ki ja heid?n vieraansa salissa. Jotenkin inhottavalta tuntuu olla ensimm?isen?, joka seurasta poistuu. Mutta eip? Arvidin nyt en??n olisi tarvinnut olla pahoilla mielin niist? arvosteluista, joita Metsolassa h?nest? tehtiin. Eiv?th?n ne oikeastaan olleet entist? hyv?ntahtoisempia, mutta itse moitteet, jotka h?nen henkil?st??n lausuttiin, sek? se ep?-onnistunut tapa, mill? majuri Akselson ja nuori kreivi Aksel yrittiv?t ivaamalla puhua "pastorista" olisivat ehk? tulleet h?nelle kunniaksi. T?ss? tunsi itse kukin, ett? olivat tavanneet uuden ajan miehen, joka kokonaan erottui muinais-ajan pit?j?nkappalaisista.

Akselsonin neidet istuivat "alla p?in pahoilla mielin" ja haukottelivat salavihkaa. Pettynein? toivossaan, saada kreivi Akselin seuraamaan itsi?ns? makuuhuoneitten luo ylikertaan - siell? yl?kerrassa oli etehinen, jonka akkunasta sopi hetkisen katsella j?rvelle p?in - sanoivat he vihdoin y?hyv?iset ja seurasivat vanhempiansa. Ainoastaan kreivit?r ja h?nen Akselinsa olivat viel? j?ljell?.

?kkip??t? tuli l?mp?? ja s?teilev?? vilkkautta tuohon pieneen naiseen, jolla oli j??nharmaa p??, vahankeltaiset kasvot ja harmaat, tuikkaavat silm?t. N?yttip? silt?, kuin h?n olisi viskannut naamarin p??lt??n.

- Hyv?? y?t?, minun rakas, rakas pieni kulta lapseni! Oi kuinka hirve?n vaikeata, kun koko p?iv?n on t?ytynyt peitt?? tunteitansa! huudahti h?n kiivaasti syleillen Gerdaa, samalla kun h?n pommitteli suuteloilla h?nen poskiansa.

Kun h?n vihdoin pitk?n syleilyn per?st? irtaantui Gerdasta, seisoi kreivi Aksel heid?n vieress??n. H?nen vaaleansiniset silm?ns? s?ihkyiv?t noissa kalpeissa kasvoissa ja vaaleat viiksens? n?yttiv?t ik??n kuin valkimoivan. Sitten - kietoi h?nkin k?sivartensa Gerdan ymp?ri, painoi hehkuvan suutelon h?nen huulilleen, jolloin h?nen v?h?n t?ytyi oikaista pient? kaunista vartaloaan, ja kuiskasi Gerdan korvaan:

- Minun oma lemmittyni!

Niin, Gerda oli ollut h?nen kaksikymment?nelj? tuntia. Edellisen? iltana, t?ss? samassa huoneessa, sill? aikaa kuin nuori parooni pid?tti kaikki muut yl?kerran etehisess? katselemassa kaunista n?k?-alaa, oli Svedenhjelmin herrasv?en pitk?n matkan tarkoitus onnellisesti perille saatettu, vanha parooni ja vapaaherratar olivat iloiten syleilleet kreivi Akselia poikanaan ja Gerda oli Kaislakyl?n kreivitt?reksi m??r?ttyn? saanut syleilyj? toisensa per?st?.

Kreivi Aksel rakasti h?nt? syd?mmest??n, jokaisella tunteella, mik? h?nelt? riitti liikenem??n, kun h?n ensiksi ja etenkin oli l?mpim?sti ja todellisesti rakastanut itse??n. H?nen ensimm?inen rakkautensa oli h?n itse, eik? kukaan, joka h?nen tunsi, ep?illyt h?nen uskollisuuttaan t?t? rakastettuansa kohtaan, se kyll? kest?isi kuolemaan asti. Mutta l?hinn? itse??n rakasti h?n Gerdaa ja tunsi itsens? ??rett?m?n onnelliseksi, kun oli saanut h?nen lupauksensa.

Ja lupaus oli annettu aivan vapaasta tahdosta, vaikkei is? eik? ?itik??n salanneet, mink? ilon t?m? liitto heille tuottaisi. Mutta kolmenkolmatta-vuotisen syd?n ei ollut t?h?n osallinen; se nukkui viel?. Toisissa suhteissa aikaisin kypsyneen?, enemm?n itsetietoisena kuin useimmat h?nen ik?isist?ns? tuttavistaan, tyvenen? ja selv?j?rkisen? oli h?n odottanut rakkautta, kuten kirjett? odotetaan tahi junan tuloa, varronnut v?hint?in viisi tahi kuusi vuotta, mutta eip? se tullut. Tuhkarupuli ja tulirokko olivat ajoillaan tulleet h?neen kuten muihinkin lapsiin. H?n oli saanut uusia hampaita ja h?ness? oli ollut kuusitoista-vuotiaan tanssikiihko samati kuin muissakin, ainoastaan rakkaus ja verenv?hyys, n?m?t viimeiset taudit lastenkipujen pitk?ss? riviss? eiv?t tuohon voimalliseen, sopusuhtaisesti kehittyneeseen tytt??n voineet mit??n vaikuttaa. Nyt alkoi h?n niiden tapaan, joilla ei milloinkaan ole ollut hammass?rky?, ep?ill? koko kivun olemassa oloa, tahi kaikessa tapauksessa, ett? h?n oli niiden vaikutuksille altis.

V?list? h?nen yst?v?ns? uskoivat h?nelle pieni? kalliita salaisuuksiansa. Menneen? kes?n?, kun Akselsonin herrasv?ki my?skin vieraili Metsolassa, oli h?n er??n? y?n? her?nnyt siit?, ett? Liina Akselson y?myssy p??ss? ja joutsenen untuvilla reunustetut tohvelit jalassa hiljaa sipsutti sis?lle h?nen huoneeseensa, kiipesi h?nen vuoteellensa, syleili ja suuteli h?nt? puolittain itkien ja nauraen sek? kertoi sitten, miten erinomaisen etev? mies h?nen kotitienoonsa piiril??k?ri oli.

Gerda hyv?ili osaa-ottavasti noita pieni? itkusta punaisiksi k?yneit? kasvoja, jotka n?yttiv?t kovin avuttomilta, ja tunsi itsens? puolittain h?mm?styneeksi ja kateelliseksi tuon uuden tunne-maailman takia, johon h?n nyt katseli, ik??n kuin tupakkaa polttamaton nuori mies katselee hyv?? sikaaria nauttivaa yst?v??ns?.

Sitten tuli Aksel Svedenhjelm, jonka h?n oli tuntenut ja josta h?n oli pit?nyt jo Akselin ollessa lyseolaisena ja sitte kadettina. Kreivi Aksel oli kaikissa ulkosuhteissa t?ydellinen gentlemanni, "virheet?n" ja niin rikas itsekkin, ettei tarvinnut ep?ill? h?nen Gerdassa etenkin etsiv?n rikasta perillist?. Kahdeksan p?iv?? h?n liehakoitsi Gerdan ymp?rill?. H?n oli hell? ja kohtelias, lauloi kaksi-??nisi? lauluja ja paranteli h?nen jalustaltansa sopivammaksi. H?n antoi k?yh?lle torpanvaimolle, jonka tapasivat tiell?, kaksi markkaa ja hillitsi Virkkua, joka itse Kustaa veljenkin ohjissa ollessa per?ytyi takaisin koivuhaasta. Ja sitten nuori kreivi kosi, ja sai my?nt?v?n vastauksen. Olikohan syyt? hylj?t? t?llaista kosiaa? Tuota "toista", tuota sanomatonta, suloista, hurmaavaa, ei suinkaan h?n sit? koskaan tulisi tuntemaan? H?n ei varmaankaan ollut muitten tytt?jen kaltainen! Mutta kun Aksel ahnaasti ja s?ihkyvin silmin Gerdan huulilta otti sen suutelon, joka aina v?ltt?m?tt?m?sti kuuluu asiaan t?llaisen sopimuksen j?lkeen, ja kun h?n sitten j?lleen t?n??n aamulla puistossa varpaillensa nousten kurotti suutansa saadaksensa toisen, silloin Gerda tunsi ik??n kuin kylm?n p?yristyksen, ja jotakin hieman vastenmielist?; ei h?nt? ilett?nyt, ei suinkaan, mutta tuntui vain silt?, kuin milloin teet? juodessa joku rusetti putoaa paikaltaan tahi kuin esplanaadikadulla k?velless? keng?nnauha solmusta aukeaa...

Ja Liina Akselson, joka kertoi, miten h?n oli v?h?ll? kirkaista ihastuksesta, kun nuori tohtori h?nt? puristi kotiljongissa! Kummallista! Ei, kyll? kai h?n, Gerda, oli toisellainen kuin muut tyt?t.

Ja kun Aksel nyt taas l?heni h?nt? s?teilevin silmin, ja nuot vaaleat viikset kohoutuivat kuten kissan kuonokarvat, kun se vainuu maukasta velli? ja kuiskasi: "Oma lemmittyni", silloin h?n sulki silm?ns? ja toivoi, ett? h?n t?st? pian p??sisi.

Tultuansa omaan pieneen huoneeseensa, kastoi h?n melkein ajattelemattaan nen?liinansa-nurkan vesikannuun ja hieroi sill? miettiv?isen? leveit?, punaisia huuliansa, puhuen itsekseen: "Hm, tuommoiseen varmaankin t?ytyy tottua."

Kun kreivi Aksel aukaisi oven siihen kaksijaksoiseen huoneeseen, jossa h?n is?ns? kanssa asui, seisoi tuo arvoisa herra viel? riisumattomana juoden vett? lasillisen toisensa per?st?.

- Noh, poikani, milt? tuntuu ruumiissasi nyt, kun olet kihlattu mies?

- Ai, is?ni, h?n on ihana! Semmoinen niska, ja miten oivalla tavalla h?n p??t?ns? pystyss? pit??! - Aivan kuten nuori hepo, joka ?sken on ruvennut aisoissa juoksemaan. Astuu kauniisti ... hm... K?yntins? on miellytt?v?. V?h?n kylm?nlainen, tietysti...

- Niin, niin, h?n on noin k?sitt?m?tt?m?n "naisellinen", taikka mitenk? min? sanoisin? No, se ei ole vaarallista, kyll? se tasauntuu, poikani, kyll? tasauntuu.

- Haittaako is??, jos aukaisen akkunan ja poltan sikaarin? En usko saavani unta t?n?k??n y?n?.

- Ha, ha, haa, sit? nuorisoa!

Mutta Gerda, h?n makasi makeassa unessa niin levollisesti ja sike?sti, kuten ainoastaan harvat morsiamet voivat nukkua ensimm?isen? y?n? kihlauksensa j?lkeen. H?nen valkoinen, py?re?, uhkea k?sivartensa lep?si viskattuna p??n yl?puolelle, liikkumattomana kuten marmoriin veistettyn?; hiljaa ja levollisena kuin lapsen, lep?si h?nen tumma reipas p??ns? valkoisella tyynyll?, ja joskin jonkinlaiset unelmakuvat leijailivat tuon matalan otsan leve?n kaarroksen alla, niin pel?tt?v? on, ett? ne hyvin v?h?n koskivat Kaislakyl?n perillist?, tuota urheata kaartinluutnanttia.