Sota ja rauha IV

Pietarin korkeimmissa piireiss? k?vi t?h?n aikaan monimutkainen taistelu Rumjantsevin, ranskalaisten, Maria Feodorovnan, tsesarevitshin ja muidenkin puolueiden v?lill? kiivaimmin kuin koskaan ennen ja tavallisuuden mukaan kaikui t?ss? taistelussa ylinn? hovikuhnurien hurina. Mutta Pietarin levollinen ja ylellinen el?m?, jota huolestuttivat ainoastaan el?m?n n?k?h?iri?t ja harhakuvat, kulki entist? menoaan. Kun el?m? kulki t?t? menoaan, t?ytyi ponnistelemalla ponnistella voidakseen tuntea ja k?sitt?? sit? vaaraa ja tukalaa asemaa, jossa Ven?j?n kansa nyt oli.

Entisekseen kyl?iltiin, entisekseen pidettiin tanssiaisia, ranskalainen teatteri oli ennallaan, entiset olivat hovien harrastukset ja ennallaan virkamiesten pyyteet ja juonet. Ainoastaan kaikista korkeimmista piireist? koetettiin huomauttaa muille nykyisen aseman vaikeutta. Hienosittain kerrottiin, kuinka vastakkaisesti menetteli kumpikin keisarinna n?in raskaiden olojen vallitessa. Keisarinna Maria Peodorovna, joka oli huolissaan h?nen alaistensa armeliaisuus- ja kasvatuslaitosten hyvinvoinnista, k?ski muuttamaan kaikki instituutit Kasaniin ja n?iden laitosten kaikki esineet olivat jo laitetut valmiiksi l?hett?mist? varten. Keisarinna Elisabet suvaitsi taas vastata h?nelle ominaisen ven?l?isen is?nmaanrakkauden tunteen el?hytt?m?n? kysymykseen, mit? m??r?yksi? h?n suvaitsisi antaa, ettei h?n voi hallituslaitoksiin n?hden antaa mink??nlaisia m??r?yksi?, koska se on hallitsijan asia. Siit? taas, mik? suorastaan riippui h?nest? itsest??n, h?n suvaitsi sanoa vain sen verran, ett? h?n matkustaa Pietarista viimeisen?.

Elokuun 26 p:n?, samana p?iv?n?, jolloin oli Borodinon taistelu, pidettiin Anna Pavlovnalla iltama, jonka loistokohtana oli oleva piispan kirjeen lukeminen, joka kirje oli kirjotettu silloin, kun hallitsijalle l?hetettiin pyh?n Sergein kuva. T?t? kirjett? pidettiin is?nmaallisen hengellisen kaunopuheisuuden n?ytteen?. Sen oli lukeva itse ruhtinas Vasili, joka oli tunnettu lukutaidostaan. (H?nh?n luki keisarinnan luona.) Lukutaitona pidettiin sit?, ett? osasi kovalla, laulavalla ??nell?, vuoroin vihlovan haikeasti ujeltaen, vuoroin hennosti valittaen juoksuttaa sanoja virtanaan v?h??k??n v?litt?m?tt? niiden merkityksest?, niin ett? v?leens? osui ujellus, v?leens? taas valitus aivan sattumalta milloin millekin sanalle. T?ll? lukemisella samoin kuin yleens? kaikilla Anna Pavlovnan iltamilla oli valtiollinen merkitys. Iltamaan piti tulla muutamia korkea-arvoisia henkil?j?, joita oli h?v?ist?v? heid?n k?yntins? t?hden ranskalaisessa teatterissa, vaan toiselta puolen oli heiss? her?tett?v? vireille is?nmaallinen mieliala. V?ke? oli jo saapunut melkoisen kosolta, mutta kun Anna Pavlovna ei viel? n?hnyt salissa kaikkia niit?, joita tarvittiin, ei h?n viel? ryhtynyt luettamaan kirjett?, vaan kuletti keskustelua yleisiss? asioissa.

P?iv?n uutisena Pietarissa oli t?n??n kreivit?r Besuhovan sairaus. Kreivit?r oli muutamia p?ivi? takaperin ?kki? sairastunut, ei ollut voinut k?yd? muutamissa kokouksissa, joiden kaunistus h?n oli ja h?n kuului kielt?ytyneen ottamasta ket??n vastaan sek? oli niiden kuuluisien pietarilaisten l??k?rien asemasta, jotka tavallisesti olivat h?nt? hoitaneet, antautunut jonkun italialaisen l??k?rin hoidettavaksi, joka koetti parantaa h?nt? jollain uudella ja oudolla tavalla.

Kaikki tiesiv?t varsin hyvin, ett? hurmaavan kreivitt?ren sairaus johtui sopimattomuudesta menn? naimisiin yht'aikaa kahden miehen kanssa ja ett? italialaisen hoito tarkotti tuon sopimattomuuden poistamista, mutta Anna Pavlovnan l?sn?ollessa ei kukaan uskaltanut edes ajatellakaan t?t?, vaan n?ytti silt?, niin kuin ei kukaan olisi tiennyt asiasta mit??n.

- On dit que la pauvre comtesse est très mal. Le médecin dit que c'est l'angine pectorale.

- L'Angine! Oh, c'est une maladie terrible!

- On dit que les rivaux se sont reconciliés grace à l'angine...[1]

Sanaa angine toistettiin hyvin mielell??n.

- Le vieuz comte est touchant à ce qu'on dit. Il a pleuré comme un enfant, quand le médecin lui a dit que le cas était dangerex.

- Oh, ce serait une perte terrible. C'est une femme ravissante.

- Vous parlez de la pauvre comtesse, - sanoi Anna Pavlovnna tullen l?hemm?ksi. - J'ai envoyé savoir de ses nouvelles. On m'a dit qu'elle allait un peu mieux. Oh, sans doute, c'est la plus charmante femme du monde, - sanoi Anna Pavlovna hymyillen omalle innostukselleen. - Nous appartenons à des camps différents, mais cela ne m'empêche pas de l'estimer, comme elle le mérite. Elle est bien malheureuse,[2] - lis?si Anna Pavlovna.

Er?s varomaton nuori herra, joka luuli, ett? Anna Pavlovna n?ill? sanoillaan kohotti hieman kreivitt?ren sairauden salaisuutta verhoavaa esirippua, lausui ihmettelyns? siit?, ettei oltu kutsuttu tunnettuja l??k?rej?, vaan kreivit?rt? hoiti puoskari, joka voi antaa vaarallisia l??kkeit?.

- Vos informations peuvent être meilleures que les miennes, - sanoa tokasi Anna Pavlovna yht'?kki? k?rkev?sti kokemattomalle nuorukaiselle. - - Mais je sais de bonne source quece médecin est un homme, très savant et très habile. C'est le médecin intime de la reine d'Espagne.[3]

Masennettuaan t?ten nuorukaisen k??ntyi Anna Pavlovna Bilibiniin, joka er??ss? toisessa ryhm?ss? otsa rypyss?, mutta n?ht?v?sti aikoen suoristaa rypyt kertoakseen er??n t?rke?n asian, puhui it?valtalaisista.

- Je trouve que c'est charmant.[4] - puhui h?n er??st? diplomaattisesta asiapaperista, jonka mukana oli Wieniin l?hetetty ne it?valtalaiset sotaliput, jotka oli vallannut Wittgenstein, le hèros de Pétropol[5] (joksi h?nt? sanottiin Pietarissa).

- Kuinka, kuinka se oli? - kysyi Anna Pavlovna Bilibinilt? saaden syntym??n hiljaisuuden tuon t?rke?n asian kuulemiseksi, jonka h?n jo tiesi.

Ja Bilibin toisti seuraavat sanat diplomaattisesta kirjeest?, jonka h?n oli sepitt?nyt:

- L'Empereur renvoie les drapeaux autrichiens, - sanoi Bilibin, - drapeaux amis et égarés qu'il a trouves hors de la route,[6] - lopetti Bilibin laskien otsansa rypyist?.

- Charmant, charmant![7] - virkkoi ruhtinas Vasili.

- C'est la route de Varsovie peut-être,[8] - lis?si ruhtinas Hippolyt yht'?kki? kovalla ??nell?.

Kaikki katsahtivat h?neen k?sitt?m?tt?, mit? h?n oli sanoillaan tarkottanut. Ruhtinas Hippolyt my?skin silm?ili ymp?rilleen eloisin ihmetyksen katsein. H?nk??n samoin kuin muut ei k?sitt?nyt, mit? h?nen sanomansa sanat tarkottivat. Diplomaattisen virka-uransa aikana h?n oli huomannut monesti, ett? t?ll? tavoin ?kkiarvaamatta lausutut sanat olivat tuntuneet ter?v?lt? sukkeluudelta ja h?n sanoi nyt nuo ensim?isin? kielelle tulleet sanat ilman muuta kaiken varalta. "Saattaa olla, ett? ne tekev?t hyv?n vaikutuksen", ajatteli h?n, "vaan jos eiv?t tee, osaavat he kyll? auttaa asian". Ja juuri silloin, kun painostava ??nett?myys oli parhaiksi p??ssyt syntym??n, saapuikin se liian v?h?n is?nmaataan rakastava henkil?, jota Anna Pavlovna oli odottanut k??nnytt?mist? varten. Anna Pavlovna pyysi hymyillen ja sormeaan herist?en Hippolytille ruhtinas Vasilia p?yd?n ??reen, ojensi t?lle kaksi kyntteli? ja k?sikirjotuksen ja pyysi alkamaan. Kaikki vaipui ??nett?myyteen.

- "Kaikkeinarmollisin Keisari!" - alkoi ruhtinas Vasili juhlallisen ankarasti ja loi katseen yleis??n ik??n kuin kysyen, oliko kell??n mit??n sit? vastaan. Mutta kukaan ei virkkanut mit??n. - "Ikimuistoinen Moskovan p??kaupunki, Uusi Jerusalem, ottaa vastaan oman Kristuksensa", - singahutti h?n yht'?kki? voimakkaasti sanan oman, - "niin kuin ?iti, joka sulkee syliins? rakastetut poikansa ja n?hdess??n halki syntyv?n pime?n sinun valtakuntasi kirkkaan loisteen se laulaa riemuiten; Hosianna, siunattu olkoon h?n, joka tulee!"

N?m? viimeiset sanat veti ruhtinas Vasili surkealla ??nell?.

Bilibin tarkasteli huolellisesti kynsi??n ja monet n?yttiv?t arkailevan ja aivan kuin kysyv?n, mit? pahaa he olivat tehneet. Anna Pavlovna lausui jo supattamalla edelleen, kuten vanha mummo, joka h?pisee rippirukousta: "Levitt?k??n julkea ja r?yhke? Goliat..." - supatti h?n.

Ruhtinas Vasili jatkoi:

"Levitt?k??n julkea ja r?yhke? Goliat Ranskanmaan ??rilt? Ven?j?n rajoille kuolemankauhujaan; n?yr? usko, tuo Ven?j?n Davidin linko, musertaa ?kkin?isesti h?nen verenhimoisen korskeutensa p??n. T?m? pyh?n Sergein kuva, h?nen, jonka harrastukset muinoin is?nmaan hyv?? tarkottivat, annetaan Teid?n Keisarilliselle Majesteetillenne. Valitan kipe?t? suruani, ett? heikkenev?t voimani eiv?t salli minun p??st? nauttimaan Teid?n rakkaiden kasvojenne n?kemisest?. Hartaat rukoukseni kohti korkeuksia kohotan, jotta Kaikkivaltias ylent?isi vanhurskaiden joukon ja armossansa t?ytt?isi Teid?n Majesteettinne aivoitukset."

- Quelle force. Quel style![9] - kuului kehumista lukijalle ja sepitt?j?lle.

Anna Pavlovnan vieraat innostuivat t?st? puheesta niin, ett? he puhelivat viel? kauan aikaa is?nmaan kohtalosta ja lausuivat kuka minkinlaisia mielipiteit? taistelusta, jonka n?in? p?ivin? olisi pit?nyt tapahtua.

- Vous verrez,[10] - sanoi Anna Pavlovna, - ett? huomenna, hallitsijan syntym?p?iv?n?, me saamme tiedon. Min? olen hyv? aavistamaan.

* * *

Anna Pavlovnan aavistus k?vikin toteen. Seuraavana p?iv?n? pidettiin hovissa hallitsijan syntym?p?iv?n johdosta messu, josta ruhtinas Volkonski kutsuttiin kesken pois hakemaan ruhtinas Kutusovilta saapunutta kirjett?. Se oli Kutusovin tiedonanto, jonka h?n oli kirjottanut taistelup?iv?n? Tatarinovasta. Kutusof ilmotti, etteiv?t ven?l?iset olleet per?ytyneet askeltakaan, ett? ranskalaisten mieshukka oli paljoa suurempi kuin meid?n ja ett? h?n kirjottaa tiedonantoaan kaikessa kiireess? saamatta viel? k?siins? viimeisi? tietoja. Kirje toi siis tiedon voitosta.

Ja kirkosta poistumatta kannettiin samassa Luojalle kiitos H?nen avustaan ja voitosta.

Anna Pavlovnan aavistus oli k?ynyt toteen ja kaupungissa vallitsi koko aamupuolen pyh?inen juhlatunnelma. Kaikki pitiv?t voittoa saatuna ja muutamat puhuivat jo Napoleonin vangitsemisestakin, h?nen sy?ksemisest??n vallasta ja uuden hallitsijan valitsemisesta Ranskalle.

Kaukana varsinaisesta ty?st? ja keskell? hovin el?m?ntapoja on tapausten hyvin vaikea heijastua kaikessa t?ydellisyydess??n ja voimassaan. Yleiset tapaukset v?kisinkin ryhmittyv?t jonkun yksityisen tapahtuman ymp?rille. Niinp? nytkin, hovipiirien suurin ilo kohdistui yht? paljon siihen, ett? me olimme voittaneet kuin siihenkin, ett? tieto voitosta oli saapunut nimenomaan hallitsijan syntym?p?iv?n?. Kutusovin tiedonannossa mainittiin my?skin ven?l?isten uhreista, joista oli mainittu Tutshkof, Bagration ja Kutaisof. Tapauksen surullinenkin puoli ryhmittyi v?kisinkin t??ll? Pietarin piireiss? yhden tapahtuman, Kutaisovin kuoleman ymp?rille. H?n oli ollut kaikkien tuttu, hallitsija oli h?nt? rakastanut ja h?n oli ollut nuori ja miellytt?v?. T?n? p?iv?n? tervehtiv?t kaikki toisiaan sanoilla:

- Miten ihmeellist?! Keskell? messua. Ja mik? vahinko Kutaisovin kuolema! Ah, kuinka ik?v??!

- Enk?s sit? jo sanonut Kutusovista? - puheli nyt ruhtinas Vasili ylpe?n? kuin profeetta. - Sanoinhan min? aina, ett? yksist??n h?n kykenee voittamaan Napoleonin.

Mutta seuraavana p?iv?n? ei armeijasta saapunut tietoja ja yleinen ??ni muuttui huolestuneeksi. Hovilaisista oli tuskallista sen tiet?m?tt?myyden t?hden, jossa hallitsija h?ilyi.

"Ei ole kadehdittava hallitsijan asema!" puhelivat hovilaiset, jotka eiv?t nyt en?? ylistelleet Kutusovia, kuten toissa p?iv?n?, vaan moittivat h?nt? siit?, ett? h?n oli syyp?? hallitsijan levottomuuteen. Ruhtinas Vasili ei t?n? p?iv?n? en?? kehunut suosikkiaan Kutusovia, vaan pysyi vaiti, kun puhe k??ntyi ylip??llikk??n. Sit? paitsi n?ytti illan suussa ik??n kuin kaikki kohdistuneen vaivuttamaan Pietarin asukkaat h?t??n ja huoleen: saapui viel? uusi kauhea tieto. Kreivit?r Helena Besuhova kuoli ?kki? tuohon hirve??n tautiin, jota oli mielell??n mainittu. Suurissa seuroissa puhuttiin julkisesti, ett? kreivit?r Besuhova oli kuollut angine pectorale'n[11] ankaran puuskan vaikutuksesta, mutta l?heisiss? yst?v?piireiss? kerrottiin tarkkaan, miten le médecin intime de la Reine d'Espagne[12] oli m??r?nnyt Helenalle er?st? l??kett? nautittavaksi pienin erin, jotta se olisi tehnyt m??r?tyn vaikutuksen. Mutta kun Helena k?rsiess??n siit?, ett? vanha kreivi oli h?nelle luulevainen ja siit?, ett? h?nen miehens?, jolle h?n oli usein kirjottanut (tuo onneton, lev?per?inen Pierre), ei vastannut h?nelle, ottikin h?n yht'?kki? suuren annoksen l??kett? ja ehti kuolla suurissa tuskissa ennen kuin ehdittiin antaa apua. Kerrottiin, ett? ruhtinas Vasili ja vanha kreivi olivat vet?m?isill??n italialaisen edesvastuuseen, mutta italialainen n?ytti semmoisia onnettomalta vainajalta saamiaan papereita, ett? h?net heti j?tettiin rauhaan.

Yleinen keskustelu kohdistui kolmeen surulliseen tapaukseen: hallitsijan ep?tietoiseen olotilaan, Kutaisovin kaatumiseen ja Helenan kuolemaan.

Kolmantena p?iv?n? Kutusovin tiedonannon saapumisen j?lkeen tuli Pietariin er?s tilanomistaja Moskovasta ja ymp?ri kaupunkia levisi sanoma Moskovan luovuttamisesta ranskalaisille. Se oli kauheaa! Mink?lainen oli hallitsijan asema! Kutusof oli kavaltaja ja ruhtinas Vasili puhui tytt?rens? kuoleman johdosta tehtyjen visites de condoléance'n[13] aikana ennen ylist?m?st??n Kutusovista (oli anteeksiannettavaa unohtaa surun t?hden se, mit? h?n oli ennen puhunut), ettei sokealta ja turmeltuneelta ukolta voinut odottaakaan mit??n muuta.

- Minua ihmetytt?? vain se, miten semmoisen miehen k?siin voitiinkaan uskoa Ven?j?n kohtalo.

Kun tiedonanto ei viel? ollut virallinen, voitiin sit? toistaiseksi ep?ill?, mutta seuraavana p?iv?n? saapui kreivi Rostoptshinilta seuraava tieto:

"Ruhtinas Kutusovin adjutantti toi minulle kirjeen, jossa ruhtinas vaatii minulta poliisi-upseereja saattamaan armeijaa Rjasanin tielle. H?n sanoo j?tt?v?ns? Moskovan suru syd?mess?. Hallitsija! Kutusovin menettely ratkaisee p??kaupungin ja Teid?n keisarikuntanne kohtalon. Ven?j? vavahtaa, kun se saa kuulla, ett? se kaupunki on luovutettu, johon on keskitetty Ven?j?n suuruus ja jossa lep?? Teid?n esi-isienne tomu. Min? seuraan armeijaa. Olen kuletuttanut kaikki pois kaupungista enk? en?? muuta voi kuin surra is?nmaani kohtaloa."

Saatuaan t?m?n tiedon l?hetti hallitsija ruhtinas Volkonskia my?ten Kutusoville seuraavan reskriptin:

"Ruhtinas Mihail Hilarianovitsh! Elokuun 29 p:st? saakka en ole saanut mit??n tietoja. Moskovan ylip??llik?lt? olen kuitenkin saanut Jaroslavlin kautta sen surullisen sanoman syyskuun 1 p:lt?, ett? te olette p??tt?neet armeijoinenne j?tt?? Moskovan. Voitte kuvitella mieless?nne sit? vaikutusta, jonka t?m? sanoma on minuun tehnyt ja teid?n ??nett?myytenne ihmetytt?? minua viel? enemm?n. Min? l?het?n t?m?n mukana kenraaliadjutantin, ruhtinas Volkonskin ottamaan teilt? selon armeijan asemasta ja niist? syist?, jotka teid?t ovat saaneet tekem??n t?m?n eritt?in surullisen p??t?ksenne."

* * *

Yhdeks?n p?iv?? Moskovan luovuttamisen j?lkeen saapui Pietariin Kutusovin l?hetti, joka toi virallisen tiedon Moskovan luovuttamisesta. T?m? l?hetti oli ranskalainen Michaud, joka ei osannut ven?j??, mutta quoique étranger, russe de coeur et d'ame,[14] kuten h?n itse sanoi itsest??n.

Hallitsija otti heti vastaan l?hetin kabinetissaan Kamenniostrovin saarella olevassa palatsissa. Vaikka Michaud ei ollut kertaakaan n?hnyt Moskovaa ennen sotaa eik? osannut ven?j??, tunsi h?n itsens? ylen liikutetuksi astuessaan notre très gracieux souverain'in[15] eteen (kuten h?n kirjotti) mukanaan tieto Moskovan palosta, dont les flammes éclairaient sa route.[16]

Vaikka Michaudin haikean surun l?hteen? olisi pit?nyt olla jonkun muun seikan kuin sen, josta ven?l?isten suru kumpusi, olivat h?nen kasvonsa kuitenkin niin murheelliset, kun h?net oli saatettu hallitsijan kabinettiin, ett? hallitsija heti kysyi h?nelt?:

- M'apportez-vous de tristes nouvelles, colonel?[17]

- Bien tristes, sire, - vastasi Michaud ja loi huoaten katseensa maahan, - l'abandon de Moscou.[18]

- Aurait on livré mon ancienne capitale sans se battre,[19] - virkkoi nopeasti hallitsija yht'?kki? s?v?ht?en.

Michaud kertoi kunnioittavasti sen, mink? Kutusof oli h?nen k?skenyt kertoa ja nimenomaan sen, ett? Moskovan luona oli ollut mahdoton tapella ja ett? kun ei ollut muuta valinnanvaraa kuin menett?? joko armeija ja Moskova tahi yksist??n Moskova, oli sotamarsalkan t?ytynyt valita viime mainittu.

Hallitsija kuunteli ??neti Michaudiin katsomatta.

- L'ennemi est-il entre en ville?[20] - kysyi h?n.

- Oui, sire, et elle est en cendres d l'heure qu'il est. Je l'ai laissée toute en flammes,[21] - sanoi Michaud p??tt?v?sti, mutta vilkaistuaan hallitsijaan h?n samassa kauhistui sit?, mit? oli sanonut.

Hallitsijan hengitys muuttui tihe?ksi ja raskaaksi, h?nen alahuulensa rupesi vapisemaan ja kauniisiin sinisiin silmiin kohahti silm?nr?p?yksess? kyynelten kosteus.

Mutta t?t? kesti vain hetken ajan. Yht'?kki? hallitsija synkistyi aivan kuin moittien itse??n heikkoudesta ja nostettuaan p??ns? pystyyn h?n sanoi lujalla ??nell? Michaudille:

- Je vois, colonel, par tout ce qui nous arrive, que la Providence exige de grands sacrifices de nous... Je suis prêt à me soumettre à toutes Ses volontés; mais dites moi, Michaud, comment avez-vous l'aissé l'armee, en voyant ainsi, sans coup férir, abandonner mon ancienne capitale? N'avez-vous pas aper?u du découragement?...[22]

Huomatessaan tres gracieux souverain'insa tyyntyv?n tyyntyi Michaudkin, mutta hallitsijan suoraan, asian ydint? koskevaan kysymykseen, joka vaati my?skin suoraa vastausta, h?n ei viel? ehtinyt valmistaa vastausta.

- Sire, me permettrez-vous de vous parler franchement en loyal militaire?[23] - sanoi h?n aikaa voittaakseen.

- Colonel, je l'exige toujours, - sanoi hallitsija. - Ne me cachez rien, je veux savoir absolument ce qu'il en est.[24]

- Sire! - virkkoi nyt Michaud hieno, tuskin huomattava hymy huulilla, ehditty??n valmistaa vastauksensa kepe?n ja kunnioittavan jeu de mots'in[25] muotoon.

- Sire! J'ai laissé toute l'armée de puis les chefs jusqu'au dernier soldat, sans exception, dans une crainte épouvantable, effrayante...[26]

- Comment ?a? - keskeytti hallitsija ankaran n?k?isen?. - Mes russes se laisseront-ils abattre par le malheur!... Jamais![27]

T?t? juuri oli Michaud odottanutkin alkaakseen sanaleikkins?.

- Sire, - sanoi h?n kunnioittavan eloisa s?vy sanoissa, - ils craignent seulement que Votre Majesté par bonté de coeur ne se laisse persuader de faire la paix. Ils br?lent de combattre, - puhui Ven?j?n kansan valtuutettu, - et de prouver à Votre Majesté parle sacrifice de leur vie, combien ils lui sont devoués...[28]

- Ah! - sanoi hallitsija ly?den Michaudia olkap??h?n tyyntyneen? ja silmiss? lempe? katse. - Vous me tranquillisez, colonel.[29]

Hallitsija laski p??ns? kumaraan ja oli v?h? aikaa ??neti.

- Eh bien, retournez à l'armée, - sanoi h?n suoristautuen koko pituuteensa ja lempein, majesteetillisin liikkein k??ntyen Michaudiin p?in, - et dites à nos braves, dites à tous mes bons sujets partout oú vous passerez, que quand je n'aurai plus aucun soldat, je me mettrai, moi même, à la têtê de ma chère noblesse, de mes bons paysans et j'userai ainsi jusqu'à la dernière ressource de mon empire. Il m'en offre encore plus que mes ennemis ne pensent, - puhui hallitsija innostumistaan innostuen. - Mais si jamais il fut écrit dans les decrets de la Divine Providence, - sanoi h?n nostaen kauniit, lempe?t ja innostusta hehkuvat silm?ns? taivasta kohti, - que ma dinastie d?t cesser de régner sur le tr?ne de mes ancêtres, alors, après avoir épuisé tous les moyens qui sont en mon pouvoir, je me laisserai cro?tre la barbe jusqu'ici (hallitsija osotti k?dell??n puoleen rintaansa), et j'irai manger des pommes de terre avec le dernier de mes paysans plut?t, que de signer la honte de ma patrie et de ma chère nation, dout je sais apprécier les sacrifices...[30]

Sanottuaan n?m? sanat kiihtyneell? ??nell? k??nn?hti hallitsija yht'?kki? selin ik??n kuin tahtoen salata Michaudilta silmiins? nousseet kyyneleet ja meni kabinettinsa takaosaan. Seisottuaan siell? muutaman tuokion palasi h?n pitkin askelin takasin Michaudin luo ja puristi voimakkain liikkein t?m?n k?tt? v?h?n kyyn?rp??n alapuolelta. Hallitsijan kauniit, s?vyis?t kasvot punastuivat tulipunaisiksi ja h?nen silmiss??n liekehti lujuuden ja vihan hehku.

- Colonel Michaud, n'oubliez pas ce que je vous dis ici; peut-être qu'un jour, nous le rappellerons avec plaisir.... Napoléon ou moi, - sanoi hallitsija rintaansa koskettaen. - Nous ne pouvons plus régner ensemble. J'ai appris à le conna?tre, il ne me trompera plus...[31]

Hallitsija vaikeni synkein kasvoin. Kuultuaan n?m? sanat ja n?hty??n hallitsijan silmiss? lujan p??tt?v?isyyden ilmeen tunsi Michaud guoique étranger, mais russe de coeur et d'ame[32] itsens? t?n? juhlallisena hetken? entousiasme par tout ce qu'il venait d'entendre[33] (kuten h?n j?lest?p?in sanoi) ja h?n lausui ilmi sek? omat ett? Ven?j?n kansan tunteet, jonka valtuutettuna h?n piti itse??n, seuraavin sanoin:

- Sire! - sanoi h?n. - Votre Majesté signe dans ce moment la gloire de la nation et le salut de l'Europe.[34]

P??t??n kumartaen laski hallitsija Michaudin menem??n.

* * *