Sota ja rauha III

Vuoden 1811 lopulla alettiin kiihke?sti asestaa ja keskitt?? L?nsi-Europan sotavoimia ja vuonna 1812 siirtyiv?t n?m? voimat - miljoonittain ihmisi? (nekin yhteenlaskettuina, jotka kulettivat ja ruokkivat armeijaa) - l?nnest? it??n Ven?j?n rajoille, jonne my?skin vuodesta 1811 alkoi vet?yty? Ven?j?n voimia. Kes?kuun kahdentenatoista p?iv?n? marssivat L?nsi-Europan sotavoimat Ven?j?n rajojen yli ja sota alkoi eli toisin sanoen tapahtui ihmisj?rke? ja koko inhimillist? luontoa vastaan sotiva tapaus.

Miljoonat ihmiset harjoittivat toisiaan vastaan niin ??rett?m?n paljon pahuutta, petosta, kavallusta, varkautta, v??rennyst? ja v??r?n rahan liikkeellelaskemista, ry?st??, murhapolttoa ja murhia, ettei niit? kokonaisina vuosisatoinakaan jaksa mitk??n maailman tuomio-istuimet aikakirjoihinsa ker?t?. Mutta t?n? aikana eiv?t ihmiset, jotka niin tekiv?t, pit?neet niit? rikoksina.

Mik? synnytti t?m?n summattoman tapauksen? Mitk? olivat sen syyt? Historioitsijat sanovat lapsellisella varmuudella, ett? tuon tapauksen syyn? oli: Oldenburgin herttuaa vastaan tehty loukkaus, se, ettei noudatettu mannermaan sulkemiss??nt??, Napoleonin vallanhimo, Aleksanterin j?rk?ht?m?tt?myys, diplomatien erehdykset j.n.e.

Jos Metternich, Rumjantsef tai Talleyrand olisi jolloinkulloin juhlap?iv?llisten ja hallitsijan tulon lomassa huolellisesti ja taidokkaasti sommitellut sopimuksen tai Napoleon kirjottanut Aleksanterille: "Monsieur mon frère, je consens à rendre le duché au duc d'Oldenbourg"[1] - niin ei olisi sotaa syttynyt.

On selv??, ett? asia esiintyi t?mm?isen? sen ajan ihmisille. On selv??, ett? Napoleonista n?ytti sodan syyn? olevan Englannin vehkeet (kuten h?n sen sanoikin St. Helenan saarella). On selv??, ett? Englannin edustajahuoneen j?senist? tuntui sodan syyn? olevan Napoleonin vallanhimo; ett? Oldenburgin prinssist? tuntui sodan syyn? olevan h?nt? vastaan tehty v?kivalta; kauppiaista mannermaan sulkemiss??nt?, joka kuristi Europaa; vanhoista sotamiehist? ja kenraaleista tuntui sodan p??syyn? olevan se, ett? heille t?ytyi saada toimintaa; sen ajan legitimisteist?, ett? oli v?ltt?m?t?nt? palauttaa les bons principes; sen ajan diplomateista taas tuntui kaikki tapahtuneen siit?, ettei Ven?j?n ja It?vallan liittoa 1809 oltu tarpeeksi taitavasti salattu Napoleonilta ja ett? memorandum N:o 178 oli kirjotettu k?mpel?sti. On selv??, ett? n?m? ja lis?ksi lukemattomat muut syyt, joiden mittaamaton m??r? riippuu katsantokantojen m??r?tt?m?st? eroavaisuudesta, olivat aikalaisten n?ht?vin?. Vaan meist?, j?lkel?isist?, jotka syvennymme toteutuneen tapahtuman suuruuteen koko laajuudessaan ja ty?nn?mme siihen selv?n ja ankaran ajatuksemme tutkaimen, n?ytt?v?t n?m? syyt riitt?m?tt?milt?. Me emme k?sit?, ett? miljoonat kristityt ihmiset surmasivat ja kiduttivat toisiaan sen t?hden, ett? Napoleon oli vallanhimoinen, Aleksanteri j?rk?ht?m?t?n, Englannin politika kavala ja Oldenburgin herttua loukattu. On mahdoton k?sitt??, mit? yhteytt? on n?ill? seikoilla itse surmaamisen ja v?kivallan tosiasian kanssa. Miksi siit? syyst?, ett? herttua oli k?rsinyt loukkauksen, tuhannet Europan et?isten perien el?j?t surmasivat ja tuhosivat Smolenskin ja Moskovan l??nien asukkaita tai saivat surmansa n?ilt??

Meist?, jotka emme ole historioitsijoita, joita ei vieh?t? tutkimuksen kehityskulku ja jotka sen vuoksi samentumattomin, tervein j?rjin voimme tarkastella tapausta, esiintyv?t sen syyt lukemattomana sarjana. Kuta syvemm?lle tunkeudumme syiden etsiskelyyn, sit? enemm?n niit? eteemme avautuu ja jokainen erikseen otettu syy tai kokonainen syiden sarja n?ytt?? meist? itsess??n yht? oikeutetulta, mutta my?s yht? v??r?lt? mit?tt?myydess??n tapauksen suuruuteen verrattuna ja yht? v??r?lt? kelpaamattomuuteensa n?hden (jolleiv?t mitk??n muut yhteensattuvat syyt ole mukana) synnytt?m??n tapahtunutta tapausta. Samallaiselta syylt?, kuin Napoleonin kielt?ytyminen siirt?? v?kens? Veikselin toiselle puolen ja luovuttaa takasin Oldenburgin herttuakunta, n?ytt?? meist? my?skin ensim?isen ranskalaisen korpraalin halu tai haluttomuus astua uudestaan palvelukseen. Sill? jos h?n ei olisi halunnut astua palvelukseen eik? olisi halunnut toinen eik? kolmas eik? tuhanneskaan korpraali tai sotamies, olisi Napoleonilla ollut n?in paljo v?hemm?n v?ke? joukoissaan eik? sotaa olisi saattanut sytty?.

Ellei Napoleon olisi loukkautunut siit?, ett? h?nt? vaadittiin per?ytym??n Veikselin taa ja ellei h?n olisi k?skenyt joukkojensa hy?k?t? eteenp?in, ei sotaa olisi syttynyt. Vaan jollei yksik??n kersantti olisi tahtonut ryhty? toistamiseen palvelukseen, ei siin?k??n tapauksessa olisi voinut sytty? sotaa. Aivan samoin olisi sota voinut j??d? syttym?tt?, jos ei Englanti olisi vehkeillyt eik? olisi ollut Oldenburgin prinssi?, ei Aleksanterin loukkautuneita tunteita, ei Ven?j?n itsevaltaista hallitusvaltaa, ei Ranskan vallankumousta eik? sen tuottamaa hirmuvaltaa eik? keisarikuntaa j.n.e. Ellei yht? n?ist? syist? olisi ollut olemassa, ei olisi mit??n voinut tapahtua. Siis kaikki n?m? syyt - miljaardit syyt - kasaantuivat yhteen tekem??n sen, mink? ne tekiv?t. Niin ik??n ei mik??n ollut erityissyyn?, vaan tapauksen t?ytyi tapahtua vain sen t?hden, ett? sen t?ytyi tapahtua. Miljoonien ihmisten t?ytyi riist?yty? irti inhimillisist? tunteistaan ja j?rjest??n ja l?hte? l?nnest? it??n tappamaan itsens? kaltaisia, aivan samoin kuin muutama vuosisata sitte id?st? vaelsi kansajoukkoja l?nteen itsens? kaltaisia surmaten.

Napoleonin ja Aleksanterin toimet, joiden sanasta n?ytti riippuvan, tapahtuako tapauksen tai ei, olivat yht? v?h?n omavaltaisia kuin jokaisen sotamiehen toimi, joka l?ksi sotaan arvan tai kutsunnan kautta. Muuten ei voinut olla, koska Napoleonin ja Aleksanterin (niiden miesten, joista tapaus tuntui riippuvan) tahdon t?ytt?mist? varten oli v?ltt?m?t?nt?, ett? lukemattomia asianhaaroja sattui yhteen, ja jos yksik??n n?ist? olisi puuttunut, ei tapaus olisi voinut tapahtua. Oli v?ltt?m?t?nt?, ett? miljoonat ihmiset, joiden k?siss? varsinainen voima oli - sotamiehet, jotka ampuivat, kulettivat muonaa ja tykki? - ett? n?m? suostuivat t?ytt?m??n noiden yksityisten ja heikkojen henkil?iden tahdon ja t?m?n joutuivat he tekem??n monimutkaisten, erilaisten syiden suunnattoman paljouden perusteella.

Fatalismia ei historiassa voi v?ltt??, kun selitet??n j?rjett?mi? ilmi?it? s.o. niit?, joiden j?rjellisyytt? me emme ymm?rr?. Kuta enemm?n me pyrimme j?rkiper?isesti selitt?m??n n?it? historian ilmi?it?, sit? j?rjett?m?mmiksi ja k?sitt?m?tt?m?mmiksi ne k?yv?t meille.

Kukin ihminen el?? itse??n varten, nauttii vapautta saavuttaakseen omat henkil?lliset tarkotuksensa ja h?n tuntee koko olennollaan, ett? h?n voi min? hetken? hyv?ns? suorittaa tai olla suorittamatta m??r?tyn toimen. Mutta niin pian kuin h?n on sen suorittanut, ei tekoa, joka on tehty tunnettuna ajanhetken?, voida en?? palauttaa, vaan siirtyy se historian omaksi, jossa sill? ei ole vapaata merkityst?, vaan ennalta m??r?tty.

Kaksi puolta on kunkin ihmisen el?m?ss?: omakohtainen el?m?, joka on sit? vapaampi, kuta abstraktisemmat h?nen harrastuksensa ovat ja sitte yleinen yhteisel?m?, jossa ihminen ehdottomasti t?ytt?? h?nelle m??r?tyt lait.

Ihminen el?? itsetietoisesti itse??n varten, mutta itsetiedottomasti h?n on v?likappaleena historiallisten, yleisinhimillisten tarkoitusperien saavuttamiseen. Tehty? tekoa ei takasin saa ja ihmisen toiminta saa tapahtuessaan samaan aikaan muiden ihmisten miljoonien toimintojen kanssa historiallisen merkityksen. Kuta ylemp?n? ihminen seisoo yhteiskunnan astuimilla, kuta korkeimpien ihmisten kanssa h?n on tekemisiss?, sit? enemm?n on h?nell? valtaa muihin ihmisiin, sit? silmiinpist?v?mpi on h?nen jokaisen tekonsa ennalta m??r?tt?vyys ja v?ltt?m?tt?myys.

"Hallitsijan syd?n on Jumalan k?dess?".

Hallitsija on - historian orja.

Historia, s.o. itsetiedoton, yhteinen, ihmiskunnan yhdys-el?m?, k?ytt?? hyv?kseen jokaista hallitsijoiden el?m?nhetke? vain itse??n varten, aseena omiin tarkotuksiinsa.

Vaikka Napoleonista juuri nyt, vuonna 1812, jos milloinkaan, tuntui, ett? h?nest? riippui verser tai ei verser le sang de ses peuples[2] (kuten Aleksanteri oli h?nelle viime kirjeess??n kirjottanut), oli h?n nyt juuri ehdottomasti niiden v?ltt?m?tt?mien lakien alainen, jotka pakottivat h?net (toimiessaan itsens? suhteen, kuten h?nest? tuntui, vapaan tahtonsa mukaisesti) tekem??n yleist? asiaa, historiaa varten sen, mink? t?ytyi tapahtua.

L?nnen ihmiset liikkuivat it??n tappamaan toisiaan. Syiden yhteensattuvaisuuden lain mukaan tuhannet pikku syyt joutuivat v??rennyksen alaisiksi ja sattuivat yhteen tuon tapauksen kanssa synnytt??kseen tuon liikkeen ja sodan: moitteet siit?, ettei noudatettu mannermaan sulkemiss??nt??; Oldenburgin herttua; sotajoukkojen marssittaminen Preussiin, johon (kuten Napoleonista tuntui) oli ryhdytty vain siksi, ett? olisi saavutettu aseellinen rauha; Ranskan keisarin rakkaus ja tottumus sotaan, jotka sattuivat yhteen h?nen kansansa mielialan kanssa; innostuminen suuremmoisiin valmistuksiin ja menot n?ihin; semmoisten etujen saavuttaminen, jotka olisivat korvanneet n?m? menot; huumaavat ja petolliset kunnianosotukset Dresdeniss?; diplomatiset keskustelut, joita aikalaisten katsantokannan mukaan pidettiin totisessa halussa saada syntym??n rauha, mutta jotka vain loukkasivat kummankin puolen itserakkautta; ja miljoonien miljoonat muut syyt.

Kun omena on kypsynyt, putoaa se. Miksi se putoaa? Siksik?, ett? maa vet?? sit? puoleensa; siksik?, ett? ruoti on kuivunut; siksik?, ett? aurinko sit? jouduttaa, ett? se tulee raskaaksi, ett? tuuli sit? heiluttaa; siksik?, ett? puun alla seisovan pojan mieli tekee sit??

Mik??n n?ist? ei ole syy. Kaikki t?m? on vain niiden seikkojen yhteensattumista, joiden vallitessa tapahtuu jokainen elollinen, elimellinen yhteistapaus. Se luonnontutkija, joka sanoo, ett? omena putoo siksi, ett? kudossolut kuivuvat ja m?rk?nev?t ynn? muuta semmoista, on yht? oikeassa kuin se lapsi, joka puun alla seisoessaan sanoo, ett? omena on pudonnut siksi, ett? h?nen mieli teki sit? sy?d? ja ett? h?n oli rukoillut sen putoamisen t?hden. Yht? oikeassa tai v??r?ss? on sekin, joka sanoo, ett? Napoleon meni Moskovaan siksi, ett? h?n niin tahtoi ja tuhoutui siksi, ett? Aleksanteri oli tahtonut h?nen tuhoaan, - yht? oikeassa tai v??r?ss? on sekin, joka sanoo, ett? miljoonien puutien painoinen vuori, joka on kallistunut siit?, ett? sen juuria on kaivettu, kaatuu siksi, ett? viimeinen ty?mies oli kuokallaan kolhaissut sen juuria. Historiallisissa tapauksissa ovat niin kutsutut suuret miehet nimilappuja, joiden mukaan tapausta nimitet??n ja joilla, kuten nimilapuillakin, on kaikista v?himmin yhteytt? itse tapauksen kanssa.

Jokainen heid?n toimensa, joka heist? tuntuu omatahtoiselta itselleen, ei ole historiallisessa merkityksess? omatahtoinen, vaan on yhteydess? historian koko kulun kanssa ja ikuisesti m??r?tty.

* * *

Toukokuun 29 p:n? l?ksi Napoleon Dresdenist?, jossa h?n oli viipynyt kolme viikkoa, hovinsa ymp?r?im?n?, joka oli muodostunut prinsseist?, herttuoista, kuninkaista ja viel?p? yhdest? keisaristakin.

Ennen l?ht???n osotti Napoleon suosiotaan niille prinsseille, kuninkaille ja keisarille, jotka olivat sit? ansainneet; moitti taas niit? kuninkaita ja prinssej?, joihin h?n oli tyytym?t?n; lahjoitti omia eli toisin sanoen muilta kuninkailta otettuja jalokivi? ja kalleuksia It?vallan keisarinnalle ja hell?sti syleilty??n Maria Louisea, kuten h?nen historioitsijansa kertoo, j?tti t?m?n niin syv?n surun valtaan, ettei h?n - tuo Maria Louise, jota pidettiin h?nen puolisonaan, vaikka Parisissa oli toinenkin puoliso - n?ytt?nyt jaksavan kantaa eron katkeruutta. Siit? huolimatta, ett? diplomatit viel? lujasti luottivat rauhan mahdollisuuteen ja tarmokkaasti ty?skenteliv?t sen eduksi; siit? huolimatta, ett? keisari Napoleon itse kirjoitti kirjeen keisari Aleksanterille kutsuen t?t? Monsieur mon frère[3] ja vakuuttamalla vakuuttaen, ettei h?n tahdo sotaa ja ett? h?n aina tulee h?nt? rakastamaan ja kunnioittamaan, - h?n kuitenkin matkusti armeijaan ja jakeli jokaisella asemapaikalla uusia m??r?yksi?, joiden tarkotuksena oli jouduttaa armeijan kulkua l?nnest? it??n. H?n ajoi tavallisilla matkavaunuilla, joita kuusivaljakko veti ja joita ymp?r?i pashia, adjutanttia ja vartiasto, Posenin, Thornin, Danzigin ja K?nigsbergin seutujen kautta. Kussakin n?ist? kaupungeista ottivat tuhannet ihmiset h?net vastaan riemuin ja vavistuksin.

Armeija liikkui l?nnest? it??n ja kuusivaljakot, joita tavan takaa muutettiin, kiid?ttiv?t h?nt? samalle taholle. Kes?kuun 10 p:n? h?n saavutti armeijan ja vietti y?ns? Vilkovishin mets?ss? h?nt? varten varustetussa kortteerissa er??n puolalaisen kreivin maatilalla.

Sivuutettuaan armeijan ajoi Napoleon seuraavana p?iv?n? avovaunuilla Niemenin rannalle, jonne h?n pys?htyi ja pukeutui puolalaiseen pukuun voidakseen tarkastaa ylimenopaikkaa.

N?hty??n joen toisella puolen les cosaques[4] ja arojen aavat ??ret (les steppes), joiden keskell? oli Moscou, la ville sainte,[5] kuten se skytialaisen valtakunnan p??kaupunki, jossa makedonialainen Aleksanteri k?vi, - antoi Napoleon etenemisk?skyn kenenk??n aavistamatta ja vastoin kaikkia sek? strategisia ett? diplomatisia edellytyksi?. Seuraavana p?iv?n? alkoivat h?nen joukkonsa menn? Niemenin poikki.

12 p:n? h?n astui aikaiseen aamulla ulos teltastaan, joka t?n? p?iv?n? oli pystytetty Niemenin vasemman rannan jyrk?lle ?yr??lle ja t?hysteli kaukoputkellaan Vilkovishin mets?st? sukeltavien sotalaumojensa vy?ry?mist?, joka haarautui kolmelle Niemenin poikki pystytetylle sillalle. Sotajoukot tiesiv?t keisarinsa l?sn?olon, etsiv?t h?nt? katseillaan, ja kun he huomasivat korkealla ?yr??ll? teltan edustalla muusta seurueesta hieman syrjemp?n? seisovan henkil?n, viskeliv?t he lakkiaan ilmaan ja huusivat: "Vive l'Empereur!"[6] Ja toinen toisensa per?st? tulvi ja yh? tulvi ehtym?tt?m?n? virtana suunnattoman mets?n k?tk?ist? esiin v?ke?, joka kolmena haarana kiiruhti siltojen yli toiselle rannalle.

- On fera du chemin cette fois ci. Oh! quand il s'en mêle lui même, ?a chauffe... Nom... de Dieu... Le voilà!... Vive l'Empereur!... Les voilà donc les steppes de l'Asie! Vilain payst tout de même. - A revoir, Beauchê, je te réserve le plus beau palais de Moscou. - A revoir! Bonne chance... - L'as tu vu, l'Empereur? Vive l'Empereur ... preur! - Si on me fait gouverneur aux Indes, Gerard, je te fais ministre du Gachemir, c'est arrêté, - Vive l'Empereur! Vive! Vive! Vive! - Les gredins de cosaques, comme ils filent. Vive l'Empereur! Le voilà! Le vois tu! Je l'ai vu deux fois comme je te vois. Le petit caporal!... Je l'ai vu donner la croix à l'un des vieux... - Vive l'Empereur![7] - kertoivat vanhat ja nuoret, joiden luonne ja yhteiskunnallinen asema oli mit? kirjavin. Kaikkien noiden miesten kasvoilla heijasti yksi yhteinen ilontunne kauan odotetun sotaretken alkamisesta ja riemu ja uskollisuus harmaanuttuista henkil?? kohtaan, joka jyrk?nteell? seisoi.

Kes?kuun 13 p:n? talutettiin Napoleonin eteen pieni, aitoarabialainen ratsu. H?n nousi sen selk??n ja ajoi er??lle Niemenin yli viev?lle sillalle. Koko ajan kaikui h?nelle riemuhuutoja, joita h?n n?ht?v?sti sieti vain siksi, ettei v?ke? voinut kielt?? noilla huudoillaan ilmaisemasta rakkauttaan h?nt? kohtaan. Mutta kun huudot seurasivat h?nt? kaikkialla, tuskastuttivat ne h?nt? ja siirsiv?t h?nen ajatuksensa pois sotahuolista, jotka olivat h?net vallanneet siit? hetkest? pit?en, jolloin h?n liittyi joukkoihinsa. H?n ratsasti er?st? veneiden varassa notkuvaa siltaa my?ten toiselle puolelle, k??ntyi ?kkijyrkk??n vasemmalle ja laski neli? Kovnoon p?in. H?nen edell??n ratsasti onnen ja riemun huumeesta menehtym?isill??n olevia kaartin ratsuj??k?ri?, jotka puhdistivat tiet? jalkajoukoille. Saavuttuaan leve?n Veikselin rannalle pys?htyi h?n puolalaisen ulanirykmentin luo, joka oli asettunut rannalle.

- Vivat! - huusivat puolalaisetkin yht? riemuissaan, ty?ntyiv?t ulos rintamasta ja sulloivat toisiaan saadakseen n?hd? h?net.

Napoleon tarkasteli jokea, laskeutui ratsulta ja istuutui puunrungolle, joka virui rannalla. ??nett?m?n merkin johdosta tuotiin h?nelle kaukoputki, jonka h?n asetti er??n h?nen luoksensa juosseen, onnellisen pashin sel?lle ja alkoi katsella toiselle puolen. Sitte h?n syventyi tutkimaan kartan lehte?, joka oli levitetty puunrunkojen v?liin. P??t??n nostamatta h?n virkkoi jotain ja samassa l?ksi kaksi adjutanttia ratsastamaan puolalaisten ulanien luo.

- Mit?? Mit? h?n sanoi? - kyseltiin puolalaisten ulanien riveiss?, kun toinen adjutanteista oli saapunut heid?n luokseen.

Oli k?sketty etsi? kahlauspaikka ja menn? toiselle puolelle jokea. Puolalainen ulani-eversti, kaunis, vanha mies, joka punastui ja sotkeutui sanoissaan mielenliikutuksen t?hden, kysyi adjutantilta, sallittaisiko h?nen uida ulanineen joen poikki kahlauspaikkaa etsim?tt?. Kauhun kalpeus kasvoilla siit?, ett? ei sallittaisi, pyysi h?n, kuten pyyt?? poika lupaa saada nousta hevosen selk??n, ett? h?nen suotaisiin uida joen yli keisarin n?hden. Adjutantti sanoi, ett? keisari ei luultavasti tule tyytym?tt?m?ksi semmoisesta ylenpalttisesta alttiuden osotuksesta.

Tuskin oli adjutantti saanut sanotuksi t?m?n, kun viiksev? upseeri onnellisin kasvoin ja s?ihkyvin silmin kohotti miekkansa yl?s ja huusi: "vivat!" sek? samassa komensi ulanit seuraamaan itse??n, kannusti hepoaan ja ratsasti rannalle. Tuimana ty?nsi h?n murjoutunutta hevostaan jokeen, pulskahti veteen ja otti suunnan suoraan virran v?kevint? juoksua kohti. Sadat ulanit kiid?ttiv?t per?st?. Joen keskell? ja vuolaimmalla paikalla oli kylm?? ja kaameaa. Ulanit tarttuivat toisiinsa kiinni, useita putoili sel?st?. Muutamia hevosia hukkui, hukkui miehi?kin, vaan muut koettivat uida, ken satulassa, ken hevosen harjassa riippuen. He koettivat uida suoraan toiselle rannalle ja vaikka puolen virstan p??ss? oli ylimenopaikka, ylpeiliv?t he siit?, ett? he uivat ja hukkuvat t?h?n jokeen sen miehen n?hden, joka istui puunrungolla, vaan joka ei edes katsonutkaan sit?, mit? he tekiv?t. Kun adjutantti sitte sopivana hetken? rohkeni huomauttaa keisarille puolalaisten alttiudesta h?nt? kohtaan, nousi pieni, harmaanuttuinen mies yl?s ja kutsuttuaan luokseen Berthierin, h?n alkoi t?m?n kanssa k?vell? edestakasin pitkin rantaa antaen m??r?yksi? ja toisinaan tyytym?tt?m?sti vilkaisten uppoaviin ulaneihin, jotka siten h?iritsiv?t h?nen ajatuksiaan.

H?nelle ei ollut uutta se vakaumus, ett? h?nen l?sn?olonsa maailman kaikilla ??rill?, Afrikasta hamaan Moskovan aroihin saakka, samalla tavalla saa ihmiset haltioihinsa ja itsens? unohtamisen mielett?m??n tilaan. H?n k?ski tuomaan ratsun ja l?ksi asemapaikkaansa.

V?hilleen 40 ulania hukkui jokeen, vaikka veneit?kin l?hetettiin apuun. Suurin osa k??ntyi takasin l?ht?rannalle. Eversti ja jokunen muukin ui ylitse ja vaivoin jaksoi nousta toiselle rannalle. Mutta heti kuivalle p??sty??n huusivat he veden virtanaan valuessa likom?rist? puvuista: "vivat!" ja ihastuksissaan katsoivat siihen paikkaan, jossa Napoleon oli seisonut, vaan joka nyt oli tyhj?. Ja onnellisina pitiv?t he itse??n tuona hetken?.

Iltapuoleen Napoleon kahden muun m??r?yksen v?lill?, - joista toinen koski sit?, ett? kiiruimman kaupalla oli toimitettava k?sille vartavasten valmistetut ven?l?iset v??r?t rahat Ven?j?lle viet?viksi ja toinen, ett? oli ammuttava er?s saksilainen, jolta tavatussa kirjeess? oli huomattu olevan tietoja Ranskan armeijalle annetuista k?skyist?, - antoi kolmannen m??r?yksen siit?, ett? tarpeettomasti jokeen sy?ssyt puolalainen eversti on otettava j?seneksi kunnialegionaan (légion d'honneur), jonka p??mies Napoleon itse oli.

Quos vult perdere - dementat.[8]

* * *

Ven?j?n keisari oli t?ll? v?lin asunut toista kuukautta Vilnassa sotav?en tarkastuksia ja harjotuksia pit?en. Ei ollut mit??n valmista sotaa varten, jota kaikki odottivat ja jonka valmistuksia varten keisari oli saapunut Pietarista. Yhteist? toimintasuunnitelmaa ei ollut. Horjuvaisuus siin?, mik? kaikista niist? suunnitelmista, joita esitettiin, olisi hyv?ksytt?v?, kasvoi vain kasvamistaan keisarin kuukautisen olinajan kest?ess? p??kortteerissa.

Kolmessa armeijassa oli kussakin eri ylip??llikk?ns?, mutta kaikkien armeijojen yhteist? p??llikk?? puuttui ja keisari itse ei ottanut t?t? nime? vastaan.

Kuta kauemmin keisari viipyi Vilnassa, sit? v?hemmin valmistauduttiin sotaan ja v?syttiin sit? odottamaan. Keisarin ymp?rill? olevien henkil?iden kaikki harrastukset n?yttiv?t tarkottavan vain sit?, ett? hauskalla ajanvietolla saataisiin hallitsija unohtamaan uhkaava sota.

Monien tanssiaisten ja juhlien j?lkeen puolalaisten ylimysten, hoviherrojen ja hallitsijankin luona sai er?s hallitsijan puolalaisista kenraali-adjutanteista kes?kuussa ajatuksen pit?? hallitsijalle p?iv?lliset ja tanssiaiset kenraali-adjutanttien puolesta. T?m?n tuuman hyv?ksyiv?t kaikki ilomielin. Hallitsija ilmaisi suostumuksensa. Kenraali-adjutantit ker?siv?t listoilla rahaa. Se henkil?, jonka luultiin eniten miellytt?v?n hallitsijaa, oli pyydett?v? kemujen em?nn?ksi. Kreivi Bennigsen, tilanomistaja Vilnan l??nist?, tarjosi maakartanonsa juhlaa varten ja kes?kuun 13 p:n? m??r?ttiin pidett?v?ksi tanssiaiset, p?iv?lliset, huvimatkoja venheill? ja ilotulitus Sakretissa, kreivi Bennigsenin maakartanossa.

Samana p?iv?n?, jolloin Napoleon oli antanut k?skyn menn? Niemenin yli ja h?nen etujoukkonsa kasakat karkotettuaan marssivat Ven?j?n rajan yli, vietti Aleksanteri iltansa Bennigsenin huvilassa - kemuissa, jotka kenraali-adjutantit olivat toimittaneet.

Kemut olivat iloiset ja loistavat. Asiantuntijat sanoivat, ett? harvoin oli kokoutunut yhteen paikkaan moista paljoutta kaunottaria. Kreivit?r Besuhova oli niiden muiden ven?l?isien naisien muassa, jotka olivat saapuneet Pietarista Vilnaan, my?skin n?iss? kemuissa ja j?tti varjoon raskaalla, niin kutsutulla ven?l?isell? kauneudellaan hienostuneet puolalaiset naiset. H?net huomattiin ja hallitsija suvaitsi tanssia h?nen kanssaan.

Boris Drubetskoi oli j?tt?nyt vaimonsa Moskovaan ja oli poikamiehen? - eli en gar?on kuten h?n sanoi - niin ik??n l?sn? n?iss? tanssiaisissa ja vaikka h?n ei ollutkaan kenraali-adjutantti, h?n oli pannut ker?yslistaan suuren summan. Boris oli nyt rikas mies, h?n oli p??ssyt pitk?lle suosiossa eik? h?nen en?? tarvinnut etsiskell? suojelijoita vaan h?n saattoi kohdella kaikkein ylh?isimpi?kin ik?tovereitaan vertaisinaan.

Kello kahdeltatoista y?ll? tanssittiin yh?. Hélène jolla ei ollut arvoistaan kavaljeeria ehdotti itse Borisille masurkkaa. He istuivat kolmantena parina. Boris katseli kylm?verisesti Hélènen hohtavia paljaita olkap?it?, jotka kohosivat tumman kultakoristeisen harsopuvun keskelt?, ja kertoili vanhoista tuttavista samalla kun h?n itsek??n tiedostamatta ja muiden huomaamatta ei hetkeksik??n lakannut tarkkailemasta samassa salissa olevaa keisaria. T?m? ei tanssinut. Keisari seisoi ovella ja t?m?n t?st? pys?ytti jonkun yst?v?llisill? lausahduksillaan, jollaisia h?n yksin osasi k?ytell?.

Masurkan alkaessa Boris n?ki, ett? kenraali-adjutantti Balashef, yksi keisarin kaikkein l?himmist? miehist?, meni hovietiketin vastaisesti aivan keisarin viereen, joka sill? hetkell? keskusteli puolalaisen naisen kanssa. Jatkettuaan hetken keskustelua naisen kanssa keisari vilkaisi kysyv?sti Balasheviin, ny?kk?si naiselle ja k??ntyi sitten Balashevin puoleen koska selv?stikin tuntui tajuavan, ett? t?ll? t?ytyi olla t?rke? syy k?ytt?ytymiseens?. Heti kun Balashef alkoi puhua, keisarin kasvoille ilmaantui h?mm?stys. H?n tarttui Balashevia k?sivarresta ja l?hti k?velem??n t?m?n kanssa salin poikki ja itsek??n tiedostamatta raivasi kummaltakin puoleltaan kolmisen sylt? leve?n tyhj?n tilan, josta ihmiset kaikkosivat sivummalle. Boris huomasi Araktsejevin kiihtyneen ilmeen, kun keisari l?hti menem??n Balashevin kanssa. Araktsejev katsoi kulmainsa alta keisariin ja punaista nen??ns? tuhautellen erkani vierasjoukosta ik??n kuin olisi odottanut keisarin puhuttelevan h?nt?. (Boris tajusi, ett? Araktsejev oli Balasheville kateellinen sek? tyytym?t?n siit?, ett? jokin ilmeisen t?rke? uutinen tuli keisarin tietoon muuta tiet? kuin h?nen kauttaan.)

Mutta keisari ja Balashef k?veliv?t Araktsejevia huomaamatta ulko-ovesta valaistuun puutarhaan. Miekkaansa kannatellen ja kiukkuisesti ymp?rilleen vilkuillen Araktsejev seurasi heit? noin kahdenkymmenen askeleen p??ss?.

Borisin jatkaessa masurkan kuvioiden tanssimista h?nt? koko ajan kiusasi ajatus, mink? uutisen Balashef oli tuonut ja miten sen saisi tiet?? ennen muita.

Tanssin vaiheessa, jossa h?nen oli valittava daaminsa, h?n kuiskasi Hélènelle haluavansa ottaa kreivit?r Pototskajan, joka taisi olla parvekkeella, ja jalat parketilla liukastellen juoksi ovesta puutarhaan mutta pys?htyi n?hdess??n keisarin nousevan Balashevin kanssa terassille. Keisari ja Balashef k?veliv?t ovea kohti. Boris liikahti h?t?isesti, ik??n kuin ehtim?tt? siirty? sivummalle, painautui kunnioittavasti ovenpieleen ja kumarsi.

??ness??n henkil?kohtaisen loukkauksen k?rsineen ihmisen kiihtymys keisari lausui seuraavat sanat:

- Tunkeutua nyt Ven?j?lle julistamatta sotaa. Min? suostun rauhaan vasta kun yht?k??n aseistautunutta vihollista ei ole maani kamaralla, h?n sanoi. Boris sai vaikutelman, ett? keisarista oli miellytt?v?? lausua n?m? sanat: t?m? oli tyytyv?inen ajatuksensa ilmaisun muotoiluun mutta tyytym?t?n siit?, ett? Boris kuuli h?nen sanansa.

- Mutta ei sanaakaan kenellek??n! keisari lis?si ja rypisti otsaansa. Boris ymm?rsi, ett? t?m? koski h?nt?, ja h?n sulki silm?ns? ja painoi p??ns?. Keisari palasi saliin ja viipyi tanssiaisissa viel? puolisen tuntia.

Boris k?sitti, ett? t?m? sanottiin h?nelle ja silm?ns? sulkien h?n hieman ny?k?ytti p??t??n. Hallitsija meni uudelleen saliin ja viipyi kemuissa viel? puolisen tuntia.

Boris sai ensim?isen? kuulla tiedon ranskalaisten sotajoukkojen menosta Niemenin yli ja t?m?n johdosta oli h?nell? tilaisuus osottaa muutamille ylh?isille henkil?ille, ett? paljon muilta salattua on h?nen tiedossaan, jonka kautta h?n p??si yh? kohoamaan noiden henkil?iden silmiss?.

* * *

Aavistamaton tieto ranskalaisten menosta Niemenin yli tulla tupsahti sit?kin aavistamattomampana, kun odotus ei ollut kokonaiseen kuukauteen k?ynyt toteen - ja nyt se tuli keskell? kemuja! Hallitsija, jonka valtasi ensi hetken? tiedon saamisesta suuttumuksen ja loukkauksen tunne, l?ysi tuon sittemmin kuuluisaksi tulleen lauselman, joka miellytti h?nt? itse??n ja t?ydelleen ilmaisi h?nen tunteensa. Palattuaan keinuista kotiinsa l?hetti hallitsija kello kahden aikaan y?ll? hakemaan sihteeri Shishkovia ja k?ski t?m?n kirjottamaan sotajoukoille p?iv?k?skyn ja maamarsalkalle, ruhtinas Saltykoville reskriptin, johon h?n nimenomaan vaati pantaviksi ne sanat, ettei h?n sovi, niin kauan kuin yksik??n aseellinen ranskalainen on Ven?j?n maalla.

Seuraavana p?iv?n? kirjotettiin Napoleonille seuraava kirje:

Monsieur mon frère. J'ai appris hier que malgré la loyauté avec laquelle j'ai maintenu mes engagements envers Votre Majesté, ses troupes ont franchis les frontières de la Russie, et je re?ois à l'instant de Pétersbourg une note par laquelle le comte Lauriston, pour cause de cette agression, annonce que Votre Majesté s'est considérée comme en e'tat de guerre avec moi dès le moment où le prince Kourakine a fait la demande de ses passeports. Les motifs sur lesquels le duc de Bassano fondait son refus de les lui délivrer, n'auraient jamais pu me faire supposer que cette démarche servirait jamais de prétexte à l'agression. En effet cet ambassadeur n'y a jamais été autorisé comme il l'a déclaré lui-même, et aussit?t que j'en fus informé, je lui ai fait conna?tre combien je le désapprouvais en lui donnant l'ordre de rester à son poste. Si Votre Majesté n'est pas intentionnée de verser le sang de nos peuples pour un malentendu de ce genre et qu'elle consente à retirer ses troupes du territoire russe, je regarderai ce qui s'est passé comme non avenu, et un accommodement entre nous sera possible. Dans le cas contraire, Votre Majesté, je me verrai forcé de repousser une attaque que rien n'a provoquée de ma part. Il dépeni encore de Votre Majesté d'éviter a l'humanité les calamités d'une nouvelle guerre.

Je suis, etc.

(signé) Alexandre.[9]

* * *