Sota ja rauha II

Vuoden 1806 alussa tuli Nikolai Rostof lomalle. Denisovkin l?ksi samalla kertaa kotiinsa Voroneshiin, ja Rostof sai h?net l?htem??n mukanaan Moskovaan saakka, miss? h?nen piti v?h?n viiv?ht?m?n heid?n luonaan. Viimeisen edellisess? pys?htymispaikassa kohtasi Denisof toverin, jonka kera tyhjensi kolme pulloa viini? ja loppumatkan Moskovaan saakka h?n nukkui kyytireen pohjalla, vaikka tie olikin kuoppaista. Rostof istui h?nen vieress??n ja sik?li kuin l?hestyttiin Moskovaa tuli h?n yh? k?rsim?tt?m?mm?ksi.

- Joko pian? Joko pian? Oi n?it? siet?m?tt?mi? katuja, puoteja, rinkeli?, lyhtyj?, ajureita! - ajatteli Rostof, kun he tulliportilta suoriuduttuaan jo vihdoinkin ajoivat Moskovan kaduille.

- Denisof, olemme perill?! Nukkuu! - puheli h?n nojaten ruumistaan eteenp?in, ik??nkuin h?n siten olisi toivonut saavansa kiirehdityksi reen kulkua.

Denisof ei vastannut.

- Kas tuossapa on sama kulmaus, jossa ajuri Saharilla oli tapana seisottaa; siin?p? onkin Sahar, h?nell? on yh? viel? sama hevonen. Tuossa on my?s puotir?hj?, josta mesileivoksia ostettiin. Eik? jo pian saavuta? No!

- Mihink?s taloon sit? oikeastaan? - ajaja kysyi.

- Tuonne, tuonne p??h?n, suureen taloon, etk? jo n?e! Tuo on meid?n talomme, - puheli Rostof, - onhan tuo meid?n talomme! Denisof! Denisof! Heti saavumme perille!

Denisof nosti p??t??n, yski? k?histeli, mutta ei vastannut mit??n.

- Dmitri, - kysyi Rostof kuskipukilla istuvalta palvelijalta. - Eik? tuo tuli ole meilt??

- Kyll?, on se, is?n ty?huoneessa se palaa.

- Eiv?tk? he viel? ole menneet levolle? H?? Mit?s arvelet? - Kuuleppas, ?l?k? unohda, hanki minulle heti uusi ratsuviitta, - lis?si Rostof, hypistellen vasta puhjenneita viiksi??n. - No, anna nyt menn?, - huusi h?n ajajalle. Her??h?n jo, Vasja, - virkkoi h?n Denisoville, jonka p?? taas ny?k?hteli. - Ajahan, aja, koko kolme ruplaa saat juomarahaa! - huudahti Rostof, kun en?? kolme talon mittaa oli j?lell?. H?nest? n?ytti, etteiv?t hevoset lainkaan liikkuneet. Vihdoinkin reki pys?htyi oikealle p??ovesta; yl?puolellaan n?ki Rostof tutun r?yst?skoristeen josta rappaus oli lohkeillut, rappuset ja katuk?yt?v?pylv??n. Ennenkuin hevonen oli pys?htynyt, hypp?si h?n reest? ja juoksi kuistille. Talo seisoi siin? liikkumatonna, v?linpit?m?tt?m?n?, aivan kuin ei olisi sit? koskenut, kenen sai vieraakseen. Kuistilla ei ollut ket??n. "Jumalani! Onkohan vaan kaikki hyvin!" - ajatteli Rostof, syd?n sykkyr?ss? hetkeksi seisahtaen ja heti taas juosten l?pi kuistin ja yl?s tuttuja, rapistuneita portaita. Viel?h?n tuo vanha lukonv??nnin, jonka likaisuus oli harmittanut kreivit?rt?, avautui yht? herk?sti. Etehisess? paloi talikynttil?.

Mihaila vanhus nukkui laatikon kannella. Ratsupalvelija Prokofi, joka oli niin v?kev? ett? nosti vaunut takanavatista, istui punoen veranpalteista tallukoita. H?n katsahti avautuneelle ovelle ja v?linpit?m?tt?m?t uniset piirteens? muuttuivat tuokiossa riemuitsevan h?mm?styneiksi.

- Hyv?t ihmiset, valista mua! Nuori kreivi! - huudahti h?n tuntiessaan tulijassa nuoren herran. - Mit? t?m? on? Kyyhkyl?iseni! - ja Prokofi, mielenliikutuksesta vavisten, rynt?si vierashuoneen ovelle, arvattavasti aikoen menn? ilmoittamaan, mutta n?ht?v?sti uudestaan mietitty??n palasi takaisin ja heitt?ytyi nuoren herran kaulaan.

- Ollaanko terveit?? - kysyi Rostof, temmaisten irti k?tens?.

- Jumalan kiitos! Kaikki, Jumalan kiitos! - ?sken juuri s?iv?t. Antakaappa kun katson teit?, teid?n ylh?isyytenne!

- Onko kaikki aivan hyvin?

- Kyll?, Jumalan kiitos!

Rostof, unohtaen tykk?n??n Denisovin ja toivoen, ettei kukaan ennen h?nt? enn?tt?isi, riisui turkkinsa ja juoksi varpaisillaan pime??n, suureen saliin. Kaikki oli ennallaan, samat pelip?yd?t sama kynttil?ruunu peitteineen; mutta joku oli jo n?hnyt nuoren herran, eik? ollut h?n viel? ehtinyt vierashuoneeseen, kun jokin vinhaa vauhtia kuin myrsky lenn?hti sivuovesta, syleili h?nt? ja alkoi suudella. Viel? toinen, kolmas samallainen olento hy?kk?si toisesta ovesta; viel? syleilyj?, viel? suuteloita, viel? huudahduksia, ilon kyyneleit?. H?n ei voinut erottaa miss? ja kuka oli is?, kuka Natasha, kuka Petja. Kaikki huusivat, puhuivat ja suutelivat h?nt? samalla haavaa. Vain ?iti ei ollut heid?n joukossaan - sen h?n k?sitti.

- Mutta min?p?, enp?s tuntenut... Nikolushka ... yst?v?iseni!

- Kas h?n ... meid?n oma... Kolja yst?v?ni... Muuttunut olet! - Ei ole kynttil?it?! Teet?!

- Minullekin suutelo!

- Syd?nk?pyseni ... mulle my?s.

Sonja, Natasha, Petja, Anna Mihailovna, Vera, vanha kreivi, kaikki syleiliv?t h?nt?; ja palvelusv?ki, sis?kk? my?s, huoneet t?yten??n puhua pakisivat ja ihmetyksest? huudahtelivat.

Petja riippui h?nen jaloissaan.

- Min?kin! - h?n huusi.

Natasha, sittenkun h?n ensin oli h?nt? likistellyt ja suudellut kautta kasvojen ja vihdoinkin h?nest? erkaantunut, piti h?nen viittansa liepeist?, hyppi kuin vuohi samassa paikassa ja kirkua piipitti, jotta korvia vihloi.

Joka taholla oli ilon kyynelist? kimaltelevia, rakkautta uhkuvia silmi?, joka taholla oli suuteloa etsivi? huulia.

Sonja, punaisena kuin purppura, my?skin piteli tullutta k?dest? ja aivan kuni kokonaan s?teili siihen autuaaseen katseeseen, jonka kiint?en loi noihin kauvan kaipaamiinsa silmiin. Sonja oli jo t?ytt?nyt 16 vuotta ja h?n oli hyvin kaunis, etenkin t?n? elpymisen onnellisena, riemukkaana hetken?. Yh? katseli tytt? h?nt?, p??t??n k??nt?m?tt?, hymyillen ja henke? pid?tellen. H?nkin katsoi tytt??n kiitollisena, mutta viel? odotti ja etsi h?n jotakuta. Vanha kreivit?r oli viel? poissa. Mutta kas, jopa kuului askelia ovelta. Nopeita olivat ne, eiv?t voineet ne olla ?idin askelia.

Mutta h?n se oli sittenkin puettuna pojalle outoon, t?m?n poissa ollessa neulottuun pukuun. Kaikki nyt j?ttiv?t pojan, joka juoksi ?itins? luo. Kun he saapuivat toistensa luo, lankesi ?iti nyyhkytt?en poikansa rinnoille. Eik? voinut ?iti nostaa p??t??n, h?n vain pusersi poikansa viitan kylmi? nauhoja. Denisof, jonka tuloa ei ollut kukaan huomannut, seisoi siin? ja katseli heit?, hieroen silmi??n.

- Vasili Denisof, poikanne yst?v?, - sanoi h?n, esitt?ytyen kreiville, joka kysyv?sti katseli h?nt?.

- Terve tullut. Tied?n, tied?n, - sanoi kreivi, suudellen ja syleillen Denisovia. - Nikolushka kirjoitti... Natasha, Vera, tuo on Denisof.

Nuo onnelliset, riemuitsevat ihmiset k??ntyiv?t p?rh?iseen Denisoviin ja piirittiv?t h?net.

- Kyyhkyl?iseni, Denisof! - ailahti Natasha, unohtaen itsens? riemun takia, hyp?hti h?nen luokseen, ja suuteli h?nt?. Kaikki h?mmentyiv?t Natashan k?yt?ksest?. Denisovkin punastui, mutta hymyili ja, tarttuen Natashan k?teen, suuteli sit?.

Denisof vietiin h?nt? varten valmistettuun huoneeseen, mutta Rostovit kaikki kokoontuivat Nikolushkan ymp?rille arkihuoneeseen.

Vanha kreivit?r p??st?m?tt? poikansa k?tt?, jota h?n tuon tuostakin suuteli, istui h?nen rinnallaan; muut, ryhmittynein? ymp?rille, ahmivat h?nen jokaisen liikkeens?, sanansa, katseensa, eiv?tk? irroittaneet h?nest? riemukkaita rakastuneita katseitaan. Veli ja sisaret riiteliv?t ja tungettelivat toinen toisensa kilvalla l?hemm?ksi h?nt?, riiteliv?tkin siit?, ken saisi tuoda h?nelle teet?, nen?liinan tahi piipun.

Rostof oli ylen onnellinen rakkaudesta, jota h?nelle osotettiin, mutta kohtaamisen ensi hetki oli ollut niin ihana, ett? nykyhetken onni n?ytti h?nest? v?h?iselt?, ja h?n odotti yh? ja aina viel? jotakin.

Seuraavana aamuna nukkuivat vieraat matkasta v?synein? klo 10:een asti.

Etumaisessa huoneessa lojui miekkoja, rensseleit?, satulalaukkuja, avatuita matkalaukkuja, likaisia saappaita. Kaksi paria kannuksineen oli juuri puhdistettuna asetettu seinustalle. Palvelijat kantoivat pesuastioita, kuumaa partavett? ja harjatuita vaatteita. Haisi tupakalta ja miehilt?.

- Hei, Griska, piippu! - kirkui Vasjka Denisovin k?he? ??ni. - Rostof, nouse yl?s!

Rostof, hieroen r??m?isi? silmi??n, nosti raskaan sekaisen p??ns? kuumalta patjalta.

- Onko jo my?h??

- My?h? on, k?y 10:nt?, - vastasi Natashan ??ni, ja viereisest? huoneesta kuului t?rk?ttyjen vaatteiden kahinaa, tytt?jen kuisketta ja naurua, ja hieman raollaan olevasta ovesta vilahteli jotakin vaaleansinist?, nauhoja, mustia kiharoita ja iloisia kasvoja. Siell? oli Natasha, joka Sonjan ja Petjan kera oli tullut utelemaan, joko veli oli noussut.

- Nikolenjka, nouse yl?s! - huusi taas Natashan ??ni ovesta.

- Heti! Sill? aikaa askaroitsi Petja etuhuoneessa tarkastellen miekkoja ja huitoen niill?, tuntien sellaista ihastusta, jollaista tuntevat pojat n?hdess??n kotona vanhemman veljens?, joka on sotilas, ja nyt h?n, unohtaen ett? sisarten oli sopimatonta n?hd? pukeutumattomia miehi?, avasi oven.

- Onko t?m? sinun miekkasi? - huusi h?n.

Tyt?t hyp?htiv?t syrj??n. Denisof silm?t p?pper?ll??n piilotti karvaiset s??rens? peitteeseen, apua anovasti katsoen toveriinsa. Petja ty?nnettiin sis??n, ja ovi sulkeutui taas. Oven takaa kuului naurua.

- Nikolenjka, k?y t?nne y?nutussa, - kehoitteli Natashan ??ni.

- Onko t?m? sinun miekkasi? - kysyi Petja. - Vai onko se teid?n? - lis?si h?n sangen n?yr?n? ja kunnioittavana k??ntyen viiksikk??seen, mustanhilvakkaan Denisoviin.

Rostof kenki itseens? kiireesti, veti ylleen y?nutun ja l?hti huoneesta. Natasha oli vet?issyt kannuksellisen saappaan jalkaansa ja s?ntt?si toistakin. Sonja oli tanssia py?r?hdellyt ja aikoi juuri oikoa hameitaan istuutuakseen, kun Nikolai tuli. Tyt?ill? oli samankaltainen, uutukainen, taivaansininen puku - molemmat olivat raikkaita, punaposkisia, iloisia. Sonja juoksi pois, mutta Natasha, ottaen velje? k?dest?, vei h?net arkihuoneeseen ja he alkoivat jutella. He eiv?t ehtineet toisiltaan tarpeeksi kysell? eiv?tk? vastata kysymyksiin tuhansista pikku seikoista, jotka voivat vieh?tt?? vain heit?. Natasha nauroi joka sanalle, jonka veli tai h?n itse sanoi, ei siksi, ett? olisi ollut puhelussa mit??n naurettavaa, vaan siksi, ett? h?n oli ihminen eik? kyennyt pid?tt?m??n rattoisuuttaan nauruksi puhkeamasta.

- Ah, miten hyvin, oivallista! - liitti h?n kaikkeen.

Rostof tunsi, kuinka rakkauden l?mpimist? s?teist?, ensi kerran puoleentoista vuoteen, h?nen sieluunsa ja kasvoilleen levisi tuollainen lapsellinen hymyily, jota h?n ei ollut kertaakaan hymyillyt siit? asti kun kotoa l?ksi.

- Ei, kuuleppas, - sanoi sisar, - olethan nyt jo t?ysi mies? Olen hirve?n iloinen, ett? olet veljeni. H?n siveli veljens? viiksi?. - Haluttaa tiet??ni, millaisia te miehet olette? Sellaisiako kuin mekin? Eih?n?

- Miksi Sonja juoksi pois? - Rostof kysyi.

- Niin, se on jo koko historia! Miten puhuttelet t?st?l?hin Sonjaa? Sinuksi vai teiksi?

- Miten sattuu, sanoi Rostof.

- Teitittele h?nt?, pyyd?n, sanon sinulle sitten syyn. No, sanonpa heti. Tied?t, ett? Sonja on yst?v?ni, yst?v? sellainen, ett? poltan k?teni h?nen t?htens?. Katsoppas!

H?n k??ri musliinihiansa ja n?ytti pitk?ss?, laihassa ja ihanassa olkavarressaan heti hartian alapuolella elikk? paljon yl?puolella kyyn?rp??n (paikassa, mink? tanssijaispukukin peitt??) punaista polttomerkki?.

- T?m?n poltin osoittaakseni rakkauttani. Ei muuta kuin kuumensin viivottimen tulella ja sitte painoin.

Istuen entisen luokkahuoneensa sohvalla, pidellen pikku tyynyj? polvillaan ja katsellen noihin Natashan huiman elokkaisiin silmiin, Rostof ajatuksissaan taas syventyi siihen perheen ja lapsen maailmaan, jolla ei ollut mink??nlaista merkityst? kenellek??n muulle kuin yksin h?nelle, mutta joka muisteloillaan soi h?nelle el?m?n parhaimpia nautintoja; ja eip? n?ytt?nyt h?nest? hy?dytt?m?lt? k?den polttaminen viivottimella rakkauden merkiksi: h?n k?sitti sen eik? kummastellut.

- Ent?s sitten? Siin?k? kaikki? - h?n kysyi.

- Niin, olemme sellaiset yst?vykset, sellaiset yst?vykset! Mit?p?s t?m? on, tyhmyyksi? - viivottimella; mutta me olemme ainaiset yst?vykset! H?n kun kerran alkaa jotakuta rakastaa, rakastaa ikuisesti; min? en sit? k?sit?, unohdan heti.

- No ent? sitten?

- Niin, mitenk? h?n rakastaa minua ja sinua!

Natasha punehtui yht?kki?.

- Kuule muistathan, ennen l?ht??si ... siit? h?n sanoo aina, ett? unohtaisit kaiken sen... H?n sanoo: rakastan Nikolaita ik?ni kaiken, mutta pysyk??n h?n vapaana. Onhan totta, ett? t?m? on jalomielist? ja suurta? - Niink?, niink?? Hyvink? jalomielist?? Onko? - kyseli Natasha niin vakavana ja huolestuneena, jotta oli selv??, ett? sen mink? h?n nyt lausui, oli h?n ennen kyynelten vuotaessa sanonut.

Rostof vaipui aatoksiinsa.

- En mitenk??n ota takaisin sanaani, - h?n sanoi. - Ja sitten, onhan Sonja niin verrattoman ihana, ett? hulluko kielt?ytyisi onnestaan?

- Ei, ei, - huudahti Natasha. - Me olemme jo t?st? h?nen kanssaan puhuneet. Tiesimme, ett? n?in sanoisit. Mutta se ei k?y p?ins?, sill? ymm?rr?th?n, jos niin sanot - pid?t itsesi sanasi sitomana, ja silloin n?ytt?? silt? kuin olisi Sonja t?m?n tahallaan sanonut. T?st? seuraisi, ett? sittenkin menisit h?nen kanssaan naimisiin vasten tahtoasi, ja silloin k?y aivan toisin kuin on tarkoitettu.

Rostof huomasi heid?n harkinneen hyvin. Sonja oli eilen h?mm?stytt?nyt h?nt? kauneudellaan. T?n??n, n?hty??n tyt?n v?l?hdykselt?, oli t?m? n?ytt?nyt h?nest? viel? ihanammalta. H?n oli suloinen 16-vuotias tytt?, joka n?ht?v?sti rakasti h?nt? palavasti (Nikolai ei t?t? hetke?k??n ep?illyt). Miksei h?n nyt saanut h?nt? rakastaa, viel?p? menn? naimisiinkin, - arveli Rostof, - mutta olihan nyt niin paljon muita iloja ja puuhia! "Niin, he ovat harkinneet oivallisesti", - h?n ajatteli, - "pit?? pysy? vapaana."

- No, mainiota, - sanoi h?n, - my?hemmin puhelemme t?st?. Oi, miten nyt olen iloinen! - lis?si h?n.

- No, eth?n vain liene tullut Borikselle uskottomaksi, - alkoi taas veli.

- Mit? tyhmyyksi?! - huusi Natasha nauraen. - En ajattele h?nt? enk? liioin ket??n muuta, en tahdo tiet??kk??n.

- Kas vaan! Mit?s sin? nyt sitten?

- Min?k?? - innostui Natasha, ja onnellinen hymy kirkasti h?nen kasvonsa. - Oletko n?hnyt Duportia?

- En.

- Et ole n?hnyt kuuluisaa Duportia, tanssitaituria? Etp?s sitten ymm?rr?. Kas mit? nyt tulee.

Natasha py?risti k?tens? ja haali hameensa kuten tanssittaessa on tapa, juoksahti jonkun askeleen, k??ntyi, hyp?hti, l?i jalkojaan yhteen ja, seisoen aivan varpaidensa k?rill?, astui jonkun kerran.

- Seisonhan? Kas noin, puheli h?n; mutta ei pysynytk??n varpaillaan. - T?llaistahan min?. En milloinkaan mene naimisiin, vaan rupean tanssijattareksi. Mutta ?l? puhu kenellek??n.

Rostof alkoi hohottaa niin ??nekk??sti ja iloisesti, ett? Denisovin toisessa huoneessa k?vi kateeksi, eik? Natashakaan voinut pid?tt?yty?, vaan yhtyi h?nkin nauruun,

- Ei, eik?s ole erinomaista? - puheli h?n yh?.

- On, on, et en?? tahdo menn? Borikselle?

Natasha tulistui.

- En tahdo menn? kenellek??n. Sanon h?nelle saman kun tapaan.

- Kas vaan! - sanoi Rostof.

- No niin, loruja kaikki tyyni, - jatkoi Natasha l?perryst??n. - Mutta onko Denisof hyv?? - h?n kysyi.

- On.

- No, ja nyt hyv?sti, mene pukeutumaan. Onko h?n karski, Denisof?

- Miksik?s karski? - kysyi Nikolai. - Ei, Vasjka on oivallinen mies.

- Kutsut h?nt? Vasjkaksi - kummallista. - Mutta onko h?n oikein hyv?!

- Oikein hyv?.

- No, tule sitte pian teet? juomaan. Kaikki yhdess?.

Ja Natasha nousi varpailleen ja l?ksi huoneesta kuin tanssijatar, mutta hymyili kuten hymyilev?t vain onnelliset 15-vuotiaat tyt?t. Kun Rostof tapasi vierashuoneessa Sonjan, punastui h?n. H?n ei tiennyt, miten kohtelisi tytt??. Eilen he toisiaan suutelivat j?lleenn?kemisen ilon ensi hetken?, mutta t?n??n he tunsivat, ettei niin sopinut tehd?; Nikolai tunsi, ett? kaikki, sek? ?iti ett? sisaret, katsoivat h?neen kysyv?sti ja odottivat, miten h?n k?ytt?ytyisi tyt?n seurassa. H?n suuteli t?t? k?delle ja sanoi te - Sonja. Mutta heid?n silm?ns? sanoivat molemmin puolisesti "sin?" ja suutelivat toisiansa hell?sti. Tytt? pyysi katseellaan h?nelt? anteeksi, ett? h?n Natashan v?lityksell? oli rohjennut muistuttaa h?nelle lupauksesta ja kiitti samalla h?nen rakkaudestaan. Poika katseellaan kiitti h?nt? vapauden ehdotuksesta ja sanoi, ett? olkoon niin tahi n?in, ei h?n kuitenkaan herke? rakastamasta h?nt?, sill? h?nt? ei voi olla rakastamatta.

- Miten kumminkin on kummallista, - sanoi Vera, valittuaan yleisen hiljaisuuden hetken, - ett? Sonja ja Nikolenjka kohtasivat toisensa kuten vieraat ja sanoivat toisilleen te.

Veran huomautus oli oikea, kuten kaikki h?nen huomautuksensa; mutta, kuten suuremmalta osalta h?nen huomautuksensa, saattoi t?m?kin kaikki h?mille, ja eip? vain Sonja, Nikolai ja Natasha, vaan vanha kreivit?rkin punastui kuin nuori tytt?. Kreivit?r pelk?si yh? t?t? poikansa rakkautta Sonjaan, sill? se voi riist?? pojalta loistavat naimakaupat. Denisof, Rostovin kummaksi uudessa puvussa, pomadalla ja hajuvesill? valeltuna, ilmaantui saliin. H?n oli samallainen keikari kuin tappelussakin ja oli oikein rakastettava naisia ja miehi? kohtaan, ja t?m? oli Rostoville aivan uutta.

* * *

Palattuaan armeijasta Moskovaan, oli Nikolai Rostovia kohdeltu kotona kuin parasta poikaa, sankaria ja armasta Nikolushkaa konsanaan; sukulaiset olivat h?net ottaneet vastaan lempe?n?, hauskana ja kunniallisena nuorena miehen?; ja tuttavat pitiv?t h?nt? kauniina husaariluutnanttina, sukkelana tanssijana ja yhten? Moskovan paraista sulhaspojista.

Koko Moskova oli Rostovin tuttava; rahoja oli t?n? vuonna vanhalla kreivill? riitt?v?sti, sill? kaikki maatilat olivat pantatut ja siksi Nikolushka, ruvettuaan pit?m??n omaa erityist? raviratsua ja uusimuotisimpia ratsuhousuja, jollaisia ei ollut kenell?k??n muilla Moskovassa, ja saappaita, joissa oli hyvin ter?v?t k?rjet ja pienet hopeakannukset, viettikin aikaansa aika hauskasti. Rostof, tultuaan kotiin tunsi mieltymyst? saadessaan totuttaa itse?ns? vanhoihin oloihin, joista jonkun aikaa oli ollut erossa. H?nest? n?ytti, ett? h?n oli aika tavalla miehistynyt ja kasvanut. Ep?toivoon joutuminen, kun ei suoriutunut uskonnon tutkinnosta, rahojen lainaaminen ajuri Gavrilalta, salaiset suukkoset Sonjalta, kaikki muistui h?nen mieleens? pelkk?n? lapsellisuutena, josta h?n nyt oli mittaamattoman kaukana. Nyt h?n oli husaariluutnantti. H?nell? oli hopeahetaleinen lyhyt husaaritakki, sotilasristi rinnassa; ja h?n harjoitteli tunnettujen kokeneiden ratsastajien johdolla ratsuaan kilpa-ajoihin. H?nell? oli mielitiettyns? bulevardilla ja sen luo h?n aina iltasin ajoi. H?n johti masurkkaa Arharovien tanssiaisissa, keskusteli sodasta sotamarski Kamenskin kanssa, k?vi englantilaisessa klubissa ja oli veli er??n nelj?nkymmenen vuotiaan everstin kanssa, johon Denisof oli h?net tutustuttanut.

H?nen keisari-ihailunsa oli hieman laimentunut Moskovassa. Mutta kun h?n ei keisaria n?hnyt eik? tullut tilaisuuteen n?kem??n, puhui h?n usein hallitsijasta, rakkaudestaan h?neen, samalla huomauttaen sivumennen, ettei viel? kaikkea ollut puhunut, ett? viel? oli jotakin h?nen tunteissaan hallitsijaan, jotakin, jota eiv?t kaikki voineet ymm?rt??; ja h?n omaksui koko syd?mmell??n siihen aikaan Moskovassa yleisen tunteen, keisari Aleksanteri Pavlovitsin jumaloimisen. Keisaria kutsuttiin siihen aikaan Moskovassa "enkeli ihmisen haamussa".

T?n? lyhyen? aikana, jonka Rostof ennen armeijaan l?ht???n oleskeli Moskovassa, ei h?n Sonjaan erityisemmin kiintynyt, vaan p?invastoin vieraantui h?nest?. Tytt? oli sangen ihana, lempe? ja silminn?ht?v?sti tulisesti Nikolaihin rakastunut; mutta t?m? eli sit? nuoruuden ajankohtaa, jolloin ihmisell? n?ytt?? olevan niin paljon teht?v??, ettei ole aikaa sellaisia ajatella, ja nuorukainen pelk?? sitoutua - h?n pit?? kalliina vapauttaan, joka on h?nelle tarpeen monessa muussa. Kun Rostof ajatteli Sonjaa nyt Moskovassa oleskelunsa aikana, puhui h?n itsekseen: "Pah, viel? tulee sellaisia paljon, paljon, ja onkin jossakin, joita en viel? tunne. Viel? ehdin kun tahdon lempim??n ruveta, mutta nyt ei ole aikaa." Sit? paitsi n?ytti h?nest? v?h?sen miehuutta alentavalta olla naisten seurassa. H?n k?vi tanssiaisissa ja naisseuroissa muka vastenmielisesti. Kilpa-ajot, englantilainen klubi, remuilemiset Denisovin seurassa, matkat sinne - kas se oli toista: se sopi nuorelle husaarille.

Maaliskuun alussa alkoi kreivi Ilja Andrejevitsh Rostoville kova puuha. Englantilaisessa klubissa valmistettiin p?iv?llisi? ruhtinas Bagrationin vastaanottajaisiksi.

Y?nutussaan k?veli kreivi salissa, jaellen m??r?yksi? klubin taloudenhoitajalle ja kuuluisalle Feoktistille, englantilaisen klubin ylikokille parsasta, tuoreista kurkuista, mansikoista, vasikanpaistista ja kalasta. Kreivi oli klubin perustamisesta asti ollut sen j?sen ja vanhin. H?nelle oli klubi uskonut Bagrationin kunniaksi pidett?vien juhlallisuuksien j?rjest?misen, sill? harva osasi niin anteliaalla k?dell? ja niin vieraanvaraisesti j?rjest?? pitoja kuin h?n. Mutta eritt?in sen t?hden kreivi sai pidot toimekseen, ett? oli harvoja, jotka niiden kustantamiseksi olisivat tuhlanneet rahojaan. - Klubin kokki ja taloudenhoitaja kuuntelivat kreivin k?skyj? iloisin naamoin, sill? he tiesiv?t, ettei kenenk??n p?iv?llisist? voinut niin paljon hy?ty? kuin h?nen. P?iv?lliset maksoivatkin muutaman tuhannen.

- Niin katsoppa vaan, ettei myker?it? puutu kilpikonnaliemest?, tied?th?n!

- Kylmi? ruokia arvatenkin kolme? ... - kysyi kokki.

Kreivi mietti hetkisen.

- Ainakin kolme ... majoneesi yksi, - sanoi kreivi, koukistaen yhden sormistaan.

- K?skettek? siis hankkimaan suuria sterlettej?? - kysyi taloudenhoitaja.

- Eip? muu auttane, ota kun eiv?t helpota. Mutta veli veikkoset, olin aivan unohtaa. Eik?h?n tarvita p?yt??n viel? toinen v?liruoka? Voi is?t hyv?t! - H?n tarttui p??h?ns?. - Mutta kuka toimittaa minulle kukkia? Mitinjka! Hei Mitinjka! Rienn?h?n, Mitinjka rakas, maatilalle, - k??ntyi kreivi huoneeseen ilmestyneelle taloudenhoitajalleen, - rienn?, rakkaani, maatilalle ja sano Maksimka puutarhurille, ett? heti j?rjest?isi puutarhaty?t? alustalaisille. Sano, ett? kaikki kasvit ovat tuotavat t?nne, k??rik??n huopiin. Katsokoon, ett? t??ll? on kaksisataa ruukkua perjantaiksi.

Annettuaan yh? vaan uusia k?skyj?, h?n oli menem?isill??n lev?ht?m??n kreivitt?ren luo, mutta muisti viel? jotakin t?rke??, palasi itse, palautti kokin ja taloudenhoitajan ja alkoi taas k?ske?. Kuului ovissa kevyt miehen k?ynti, kannusten kilin? ja punakka, verev? nuori kreivi astui huoneeseen. N?ht?v?sti oli h?n tarpeekseen lev?ht?nyt ja tottunut taas Moskovan rauhalliseen el?m??n.

- Ah, veli! P?? menee py?r?lle - sanoi ukko ja hymyili aivan kuin olisi h?vennyt poikaansa. - Auttaisit sin?kin! Viel?h?n tarvitaan laulajia. Musiikkia minulla on, mutta mustalaisia, mit?s jos hankkisi niit?kin. Te sotilaat niist? pid?tte.

- Totta toisen kerran, is?seni, luulen ett? ruhtinas Bagration, valmistautuessaan Sch?ngrabenin tappeluun, puuhaili v?hemm?n kuin te nyt, - sanoi poika hymyillen.

Vanha kreivi oli suuttuvinaan.

- Niin, sin?, mutta koetappas.

Ja kreivi k??ntyi kokkiin, joka ymm?rt?v?isen ja kunnioittavan n?k?isen? tarkkaavasti ja liehakoivasti katseli is?? ja poikaa.

- Jaa-a, mink?laista nuorisoa, Feoktist? - kreivi sanoi, - nauravat meit? vanhuksia.

- Sep? se, teid?n ylh?isyytenne, he vain osaavat hyv?? sy?d?, mutta sit? kaikkea hankkimaan ja tarjoamaan, siihen heist? ei ole.

- Niin, niin, - huusi kreivi, ja temmaten poikansa molemmat k?det, jatkoi: - Kas, jopas vaan jouduit kynsiini! Ota heti reki ja parihevoset ja mene Besuhovin luo ja sano, ett? kreivi Ilja Andreitsh, n?etk?s, l?hetti pyyt?m??n teilt? mansikoita ja tuoreita ananaseja. Kenelt??n muulta niit? ei saa. Ellei h?n itse ole kotona, niin pist?y ruhtinattarien luokse ja pyyd? heilt? ja sitten, kuuletkos, aja Rasguljaihin - kyll? Ipatha kuski tiet?? - etsi sielt? mustalais-Iljushka, se joka silloin tanssi kreivi Orlovilla, muistatkos, valkea kasakanviitta yll?, ja retusta h?net t?nne minun luokseni.

- Ja tuonko mustalaistytt?j? mukanaan? - kysyi Nikolai nauraen. - No, no!...

Samassa tuli huoneeseen kuulumattomin askelin, asioihin perehtyneen, huolestuneen ja kristillisen n?yr?n n?k?isen?, kuten aina, Anna Mihailovna. Huolimatta siit?, ett? Anna Mihailovna joka p?iv? tapasi kreivin y?nutussa, kreivi kuitenkin joutui h?milleen ja pyysi anteeksi pukunsa puutteellisuutta.

- Ei mit??n, kallis kreivi, - sanoi h?n, n?yr?sti sulkien silm?ns?. - Min? kyll? pist?ydyn Besuhovilla, - h?n sanoi. - Pierre on saapunut ja nyt saamme kaikkea, kreivi, h?nen kasvihuoneistaan. Minun tarvitsisi my?s h?net tavata. H?n on minulle l?hett?nyt kirjeen Borikselta. Jumalan kiitos, Borja on nyt esikunnassa.

Kreivi ilostui siit?, ett? Anna Mihailovna otti toimittaakseen osan h?nen teht?vist??n ja k?ski valjastaa pienet vaunut.

- Sanokaa Besuhoville ett? h?n tulisi. Min? h?net merkitsen listaan. Mit?, onko h?nell? vaimo mukanaan? - h?n kysyi.

Anna Mihailovna kohotti silm?ns?, ja h?nen kasvoilleen kuvastui syv?, s??liv? suru.

- Oi, yst?v?ni, Pierre on sangen onneton, - sanoi h?n. - Jos on totta, mit? olemme kuulleet, on se kauheata. Ja voimmeko sellaista ajatellakaan, silloin kun niin iloitsimme h?nen onnestaan! Ja sellainen suuri taivaallinen sielu, tuo nuori Besuhof! Niin min? syd?mest?ni s??lin h?nt? ja koetanpa puolestani h?nt? lohduttaa.

- Mit? t?m? oikein merkitsee? - kysyiv?t molemmat Rostovit, vanha ja nuori.

Anna Mihailovna huokasi syv??n.

- Kerrotaan, ett? Dolohof, Maria Ivanovnan poika, - sanoi h?n salaper?isesti kuiskaten, - on saattanut Helenan h?pe?llisiin selkkauksiin. Besuhof toi h?net j?lleen seurapiiriin, kutsui luokseen taloonsa Pietariin ja kas... Rouva matkusti t?nne Moskovaan, ja tuo huimap?? h?nen j?liss??n, - sanoi Anna Mihailovna, tahtoen osoittaa my?t?tuntoisuuttaan Pierreen, mutta tahtomattaan ilmaantuvilla ??nen- ja hymyn v?reilyill? h?n osoittikin my?t?tuntoisuuttaan huimap??lle, joksi kutsui Dolohovia. Sanotaan, ett? Pierre itse on surusta menehty?.

- No, sanokaa kumminkin, ett? tulisi klubiin, - kaikki haihtuu. Niist? tulee aika kemut.

Seuraavana p?iv?n?, maaliskuun 3:ntena, kello 2:den vaiheilla j?lkeen puolip?iv?n, 250 englantilaisen klubin j?sent? ja 50 vierasta odotti p?iv?llisille kallista vierasta ja It?vallan sotaretken sankaria, ruhtinas Bagrationia. Ensi p?ivin? tiedon saavuttua Austerlitzin tappelusta joutui Moskova ymm?lle. Siihen aikaan olivat ven?l?iset niin tottuneet voittoihin, ett? kun tuli tieto tappiosta, muutamat yksinkertaiset eiv?t uskoneet, toiset etsiv?t selvityksi? tuollaiselle kummalliselle tapaukselle joistakin tavattomista syist?. Englantilaisessa klubissa, jonne tavallisesti kokoontui Moskovan kerma ja henkil?t, joilla oli oikeita tietoja ja vaikutusvaltaa, ei joulukuussa, jolloin alkoi saapua turmanviestej?, puhuttu mit??n sodasta ja viimeisest? tappelusta, aivan kuin kaikki yhteisest? suostumuksesta olisivat p??tt?neet odottaa. Henkil?t, joilla oli ollut tapana m??r?t? keskustelun suunta ja juoksu, eiv?t en?? tulleet klubiin, vaan kokoontuivat toistensa luo, ja sellaisia olivat kreivi Rostoptshin, ruhtinas Juri Vladimirovitsh Dolgoruki, Valujef, kreivi Markof, ruhtinas Vjasemski. Kun he n?in muodostelivat yst?v?piirej?, niin j?iv?t ne moskovalaiset, jotka tavallisesti puhuivat muitten mielipiteiden mukaan (niihin kuului my?s Ilja Andreitsh Rostof), lyhyeksi ajaksi ilman m??r?tty? kantaa sotatapahtumiin n?hden ja ilman opastajia. Moskovalaiset tuumivat, ett? jokin oli hullusti, ja ett? n?it? huonoja viestej? oli vaikea tutkistella, ja siksip? oli parempi vaieta. Mutta jonkun ajan kuluttua, aivan kuten valamiehet astuvat ulos neuvotteluhuoneesta, niin ilmestyiv?t mahtavatkin, klubin ??nitorvet, ja kaikki alkoivat puhua selv?sti ja m??r?tysti. Oli keksitty syit? tuolle uskomattomalle, ennen kuulumattomalle ja mahdottomalle tapahtumalle, ett? ven?l?iset olivat h?vinneet, kaikki k?vi selv?ksi, ja Moskovan joka sopessa alettiin puhua yht? ja samaa. Syyt olivat seuraavat: it?valtalaisten petollisuus, sotajoukon huono muonitus, puolalaisen Pshebyshefskyn ja ranskalaisen Langeronin petos, Kutusovin kykenem?tt?myys ja (niin hiljaisuudessa puhuttiin) hallitsijan nuoruus ja kokemattomuus, h?n kun luotti kehnoihin ja mit?tt?miin henkil?ihin. Mutta ven?l?iset sotajoukot olivat olleet verrattomia ja tehneet urouden ihmeit?, sen sanoivat kaikki. Sotilaat, upseerit ja kenraalit olivat sankareita. Mutta sankarien sankari oli ruhtinas Bagration, joka oli hankkinut kunniansa Sch?ngrabenin taistelussa ja per?ytymisell??n Austerlitzista, mist? h?n yksin hyv?ss? j?rjestyksess? pelasti osastonsa ja koko p?iv?n vastusti kaksi kertaa voimakkaampaa vihollista. Siihen, ett? Bagrationista Moskovassa tehtiin sankari, vaikutti osaltaan my?s se seikka, ettei h?nell? ollut mit??n suhteita Moskovassa, vaan oli siell? vieras. H?nen olennossaan kuvastui sopiva m??r? taistelevaa, yksinkertaista, koukutonta ja juonetonta ven?l?ist? sotilasta, johon viel? yhdistyi Italian retken ja Suvorovin nimen muistot. Sit? paitsi tuli Kutusovin halveksuminen ja moittiminen selvemmin julki, kun Bagrationille valmistettiin erityisi? kunnianosoituksia.

"Ellei olisi ollut Bagrationia, il faudrait l'inventer"[1] - sanoi pilkkakirves Shinshin, ivallisesti mukaillen Voltairen sanoja. Kutusovista ei puhunut kukaan ja muutamat kuiskaten s?ttiv?t h?nt?, kutsuen hovihepakoksi ja vanhaksi ilveilij?ksi.

Moskovassa kerrottiin ruhtinas Dolgorukovin sanoja: "liimaa, liimaa, niin takerrut itsekin", lohduttauduttiin tappiossa entisi? voittoja muistelemalla ja kerrottiin my?s Rostoptshinin sanoja, ett? ranskalaisia oli innostettava taisteluun p?yhkeill? lauseparsilla, ett? saksalaisille piti loogillisesti n?ytt?? ja vakuuttaa, ett? on vaarallisempi paeta kuin menn? eteenp?in; mutta ven?l?isi? t?ytyi vain hillit? ja kehottaa: hiljempaa! Joka taholla kertoeltiin yh? uusia ja uusia juttuja ven?l?isten upseerien ja sotilaiden erinomaisista urot?ist? Austerlitzin luona. Mik? oli pelastanut lipun, mik? surmannut viisi ranskalaista, mik? taas yksin??n sy?tt?nyt viitt? tykki?. Puhuttiin my?s niille, jotka eiv?t Bergi? tunteneet, ett? t?m?, haavoittuneena oikeaan k?teens?, tempasi miekan vasempaan ja rynt?si eteenp?in. Bolkonskista ei puhuttu mit??n, ja vain h?nen l?heiset tuttavansa s??liv?t, ett? h?n aikaisin kaatui ja j?tti suremaan raskaan vaimon ja eriskummaisen is?n.

* * *

Maaliskuun 3:ntena p?iv?n? kuului englantilaisen klubin kaikissa suojissa keskustelevien ??nten sorinaa. Kuten mehil?iset kev?isin, h??r?siv?t klubin j?senet ja vieraat edes takaisin, istuivat, seisoivat, kokoontuivat, hajaantuivat, kuka puettuna virkapukuun, kuka h?nnystakkiin, viel?p? jokuset puuteroiduin hiuksin ja kauhtanat yll?. Puuteroituja, livreepukuisia palvelijoita, jaloissa pitk?t sukat ja solkikeng?t, seisoi joka ovella, tarkastellen tutkivasti vieraiden ja klubin j?senten liikkeit?, tarjotakseen heille palvelustaan.

Suurin osa saapuvilla olevista oli vanhoja, kunnianarvoisia miehi?, joilla oli leve?t itseluottamusta ilmaisevat kasvot, paksut sormet, jyrk?t liikkeet ja kova ??ni. T?llaiset vieraat ja j?senet istuivat tavallisissa paikoissaan ja kokoontuivat vanhoihin, tuttuihin piireihin. V?hemmist?n? t?ss? tilaisuudessa olivat satunnaiset vieraat - etup??ss? nuoriso, jonka joukossa olivat Denisof, Rostof ja Dolohof. Viimemainittu oli taas Semenovin kaartin upseeri. Nuorison, eritt?inkin nuorten sotilasten, kasvoilla kuvastui tuollaista halveksuvaa kunnioitusta vanhuksia kohtaan, joka ik??nkuin sanoo vanhalle sukupolvelle: teit? kunnioittamaan ja arvossa pit?m??n olemme valmiit, mutta muistakaa, ett? tulevaisuus sittenkin riippuu meist?.

Nesvitski oli my?s juhlassa klubin vanhana j?senen?. Pierre, joka vaimonsa k?skyst? oli antanut tukkansa kasvaa ja lakannut k?ytt?m?st? silm?laseja, k?veli salista saliin muodikkaasti puettuna, mutta suruisen ja alakuloisen n?k?isen?. H?nt? ymp?r?i, kuten ainakin, piiri henkil?it?, jotka jumaloiden kumarsivat h?nelle, ja heit? h?n kohteli hallitsemaan tottuneen tavoin, hajamielisen halveksuvasti.

Ik?ns? puolesta olisi Pierren pit?nyt seurustella nuorten kanssa, mutta rikkautensa ja tuttavuussuhteittensa takia oli h?n vanhojen, kunniassa pidettyjen piirien j?sen ja siksip? h?n k?vi piirist? toiseen. T?rkeimp?in piirien vanhimmat muodostivat niiden keskuksen, ja kuunnellakseen noita huomatuimpia henkil?it?, l?hestyi heit? n?yr?sti kunnioittaen tuntemattomatkin. Suurimmat piirit olivat kertyneet kreivi Rostoptshinin, Valujevin ja Narishkinin ymp?rille. Rostoptshin kertoi, miten it?valtalaiset sotkivat paetessaan ven?l?iset alleen, niin ett? n?iden oli pakko pistimill? raivata tie pakenevien keskitse.

Valujef kertoi hyvin luottamusta her?tt?v?sti, ett? Uvarof oli Pietarista saapunut kuulostamaan moskovalaisten mielipidett? Austerlitzista.

Kolmannessa piiriss? puhui Narishkin it?valtalaisen sotaneuvoston istunnosta, miss? Suvorof vastaukseksi it?valtalaisten kenraalien tyhmyyksille oli huutanut "kukkokiekaa". Shinshin, joka my?s seisoi siin?, tahtoi pist?? pilaksi, sanoen ett? Kutusof n?ht?v?sti ei ollut voinut oppia Suvorovilta t?t?k??n helppoa taitoa - huutaa kukkokiekaata; mutta vanhukset katsahtivat ankarasti pilkkakirveeseen, antaen t?m?n tiet??, ett? sellaisessa seurassa ja sellaisena p?iv?n? oli sopimatonta puhua Kutusovista t?ll? tavoin.

Kreivi Ilja Andreitsh Rostof k?veli pehmeine saappaineen huolekkaana ja h?t?isen? ruokahuoneen ja vierashuoneen v?li?, tervehtien kiireesti ja aivan samalla tavalla sek? arvokkaampia ett? v?h?p?t?isempi? henkil?it?, jotka h?n kaikki tunsi. Aina v?h?n p??st? etsi h?n silmill??n nuorta poikaansa ja katsoi h?neen iloisesti silm?? iskien. Nuori Rostof seisoi ikkunan luona Dolohovin seurassa, jonka oli tullut ?skett?in tuntemaan ja jonka yst?vyytt? piti suuressa arvossa. Vanha kreivi meni heid?n luokseen ja puristi Dolohovin k?tt?.

- Ole hyv? ja tule luokseni, olethan poikani tuttava ... yhdess? olette urot?it?kin tehneet... Kah! Vasili Ignatitsh ... terve, vanha veikko, - sanoi h?n k??ntyen ohikulkevaan vanhukseen, mutta ei ehtinyt viel? lopettaa tervehdyst??n, kun salissa kaikki s?h?hti, ja luo kiiruhtava palvelija h?mm?styksiss??n lausui: - H?n on tullut!

Kellot kilisiv?t: vanhimmat riensiv?t vastaan: eri huoneisiin hajautuneet vieraat ker??ntyiv?t yhteen kasaan kuin puitu ruis lapiossa. Yhteen kasaan he j?iv?tkin ja pys?htyiv?t odottamaan suuren vierashuoneen salin ovelle.

Etehisen ovella n?kyi Bagration lakitta ja miekatta, jotka h?n, klubissa vallitsevan tavan mukaan, oli j?tt?nyt ovenvartijalle. H?nell? ei nyt ollut nahkareunaista lippulakkia eik? kasakkapiiskaa olalla, jollaisena Rostof oli h?net n?hnyt Austerlitzin taistelun edellisen? y?n?, vaan oli h?nell? yll??n uusi tiukka virkapuku, jossa oli ven?l?isi? ja ulkomaalaisia ritarimerkkej? ja yrj?nristi vasemmalla puolen rintaa. H?n oli n?ht?v?sti juuri v?h?? ennen tuloaan leikkuuttanut tukkansa ja ajattanut poskipartansa, mik? muutos ei suinkaan ollut eduksi h?nen ulkomuodolleen. H?nen kasvoissaan oli jotakin naivin juhlallista, joka saattoi ne, noiden j?ykkien, miehekk?iden piirteiden yhteydess?, vivahtamaan hieman koomillisiltakin. Bekleshof ja Fjeodor Petrovitsh Uvarof, jotka olivat saapuneet h?nen seurassaan, pys?htyiv?t ovelle, toivoen ett? h?n arvokkaimpana vieraana astuisi edell?. Bagration h?mmentyi kun ei tahtonut k?ytt?? hyv?kseen heid?n kohteliaisuuttaan; siin? syntyi ovella seisaus ja kumminkin vihdoin k?vi Bagration edell?. H?n kulki tiet?m?tt? minne panisi k?tens?, arkaillen ja k?mpel?n? vastaanottosalin parkettilattialla: tottuneemmin ja vapaammin h?n olisi k?ynyt kynnetyll? pellolla kuulatuiskussa, kuten k?vikin Kurskin rykmentin edess? Sch?ngrabenissa. Vanhimmat kohtasivat h?net ensim?isell? ovella ja lausuttuaan h?nelle muutamin sanoin, miten ovat iloisia n?hdess??n niin korkean vieraan, ja odottamattakaan vastausta he ik??nkuin h?net valloitettuaan ymp?r?iv?t h?net ja veiv?t vierashuoneeseen. Vierashuoneen ovesta oli mahdoton p??st? tungettelevilta j?senilt? ja vierailta, jotka sulloivat toisiaan ja koettivat toistensa olkap?iden yli tarkastella Bagrationia kuin harvinaista petoa. Kreivi Ilja Andrejevitsh muita tarmokkaammin tungeskellen ja kehoitellen: "p??st?, mon cher, p??st?, p??st?", sai joukon hajoamaan, vei vieraat saliin ja asetti istumaan keskim?iselle sohvalle. Pomot, klubin kunnioitetuimmat j?senet, saarsivat vastatulleet. Kreivi Ilja Andrejevitsh, taas tunkien joukon l?pi, l?ksi vierashuoneesta ja palasi hetken p??st? toisen vanhimman avustamana kantaen suurta hopeaista kulhoa, jonka tarjosi ruhtinas Bagrationille. Kulho sis?lsi sankarin kunniaksi sepitettyj?, painettuja runoja. Bagration, n?hty??n kulhon, katsahti h?mm?styneen? ymp?rilleen aivan kuin apua etsien. Mutta kaikkien silmiss? n?kyi vaatimus, ett? h?n itse n?yrtyisi ottamaan. Tuntien olevansa heid?n vallassaan, otti Bagration p??tt?v?sti molemmin k?sin kulhon ja katsahti vihaisesti ja nuhtelevasti tarjoavaan kreiviin. Jokunen otti palvelemaan kerke?n? vadin Bagrationin k?sist? (t?m? n?ytti muuten aikovan pit?? sit? n?in iltaan asti ja menn? se k?siss? viel? p?yt??nkin) ja k??nsi h?nen huomionsa runoon. Bagration mumisi jotakin: "No, kyll? luen", ja luoden v?syneet silm?ns? paperiin, alkoi lukea kiintyneen ja vakavan n?k?isen?. Sepitt?j? otti itse runon ja alkoi lukea. Ruhtinas Bagration taivutti p??ns? ja kuunteli.

"Ain Aleksanterille ty?s

Tuo mainetta, Tiituksen valtaa varjoo,

Oot pelj?tt?v? p??llikk?, mies lauha my?s

Maassas, Caesar, miss? luoti turman tarjoo.

Niin, Napoleon onnekas,

Kun tuta saat, mi mies on Bagration, kas,

Et tohdi Ven?j?n s? vastaan sankareita"...

Mutta lukija ei ollut viel? lausunut runoaan loppuun, kun suuri??ninen hoviky?kkimestari julisti: "Ateria on valmis!" Ovi avautui ja ruokahuoneesta kajahti marssi: "Voiton pauhu, kai'u, kai'u, riemuitse s? Ven??n urho", ja kreivi Ilja Andrejevitsh, katsahdettuaan syrin karin sepitt?j??n, joka yh? luki runoaan, kumarsi syv??n Bagrationille. Kaikki nousivat, tuntien ett? p?iv?llinen oli runoja t?rke?mpi, ja taas k?vi Bagration muiden edell? p?yt??n. Ensim?iselle sijalle, kahden Aleksanterin - Bekleshovin ja Narishkinin v?liin asetettiin Bagration, ja t?ll? oli merkityst? hallitsijan nimeen n?hden. 300 ihmist? sijoitettiin ruokahuoneeseen viran ja arvon mukaan, niin ett? se joka oli hiemankin arvokkaampi, p??si l?hemm?ksi kunniavierasta: aivan yht? luonnonmukaisesti kuin vesi virtaa alemmaksi, miss? on alavampaa paikkaa.

Juuri v?h?n ennen p?iv?llist? esitti kreivi Ilja Andrejevitsh ruhtinaalle poikansa. Bagration, tuntien h?net, sanoi muutamia tolkuttomia, typeri? sanoja, kuten olivat kaikki h?nen sanansa tuona p?iv?n?. Kreivi Ilja Andrejevitsh katseli iloisen ylpe?sti ymp?rill? oleviin sill? aikaa kuin Bagration puhui h?nen poikansa kanssa.

Nikolai Rostof Denisovin ja uuden tuttavansa Dolohovin kera istui melkein keskess?. Heit? vastap??t? istui Pierre ja h?nen rinnallaan ruhtinas Nesvitski. Kreivi Ilja Andrejevitsh ynn? muut vanhimmat istuivat vastap??t? Bagrationia. Kreivi kestitsi ruhtinasta, personoiden itseens? kaiken moskovalaisen hyv?nsuopuuden.

H?nen vaivann?k?ns? eiv?t olleet hukkaan menneet. H?nen paastop?iv?llisens?, joissa sent??n oli tarjolla liharuokaakin, olivat suurenmoiset, mutta ei h?n kuitenkaan voinut pysy? t?ysin tyynen? niiden loppuun asti. H?n iski silm?? hovimestarille, jakeli kuiskaten k?skyj? palvelijoille eik? odottanut rauhallisena jokaista uutta, h?nelle tuttua ruokalajia. Kaikki oli oivallista. Kun tultiin toiseen ruokalajiin, jona oli j?ttil?iskokoinen sterletti, (jonka n?hdess??n Ilja Andrejevitsh punehtui ilosta ja kainoudesta), alkoivat jo palvelijat paukahutella tulppia ja kaataa maljoihin samppanjaa. Kalan j?lkeen, joka oli her?tt?nyt jonkun verran ihmettely?, kreivi Ilja Andrejevitsh vaihtoi silm?yksen toisten vanhinten kanssa. "Paljon tulee juhlamaljoja, on aika alkaa!" h?n kuiskasi, otti maljan k?siins? ja nousi. Kaikki vaikenivat, odottaen mit? h?n sanoisi.

- Keisarimme malja! - huusi h?n ja samalla kostuttivat h?nen hyv?ns?vyisi? silmi??n ilon ja ihastuksen kyyneleet. Silloin alettiin soittaa: "Voiton pauhu, kai'u, kai'u." Kaikki nousivat paikoiltaan ja huusivat "el?k??n!" ja Bagration huusi "el?k??n!" samallaisella ??nell? kun oli huutanut Sch?ngrabenin luona. Nuoren Rostovin riemastunut ??ni kaikui kaikkia noita 300 ??nt? mahtavampana. H?n oli v?h?ll? itke?. "Keisarimme malja, - h?n huusi, - el?k??n!" Juotuaan siemauksella maljansa pohjaan, heitti h?n sen lattiaan. Moni seurasi esimerkki?. Ja kauvan jatkui jyrisevi? huutoja. Kun ??net vaikenivat, ker?siv?t palvelijat rikotut lasit ja kaikki istuutuivat, hymyiliv?t ?skeiselle huudolleen ja tulivat puheliaiksi. Kreivi Ilja Andrejevitsh nousi taas, vilkaisi muistilappuunsa lautasen vieress? ja esitti ven?l?isten viime kamppailun sankarin, ruhtinas Pjotr Ivanovitsh Bagrationin maljan. Taas kostuivat kreivin siniset silm?t. "El?k??n!" huusivat taas 300:n vieraat ??net, ja soiton sijasta alkoi kuulua Pavel Ivanovitsh Kutusovin sepitt?m? kantaatti laulajien esitt?m?n?:

"Turhat kaikki esteet meille,

Urhous on voittoin tie,

Meid?n Bagrationeille

Tyhj?? viholliset lie j.n.e."

Tuskin olivat laulajat lopettaneet, kun seurasi uusia ja uusia maljoja, joita esitett?ess? kreivi Ilja Andrejevitsh yh? enemm?n heltyi, ja yh? enemm?n s?rettiin juoma-astioita ja yh? enemm?n huudettiin. Juotiin Bekleshovin, Narishkinin, Uvarovin, Dolgorukovin, Apraksinin, Valujevin malja kaikkien klubin j?senten ja eritt?in sen vanhinten maljat, kaikkien klubin vieraiden maljat, pitojen j?rjest?j?n malja ja vihdoin erityisesti p?iv?llisten toimeenpanijan kreivi Ilja Andrejevitshin malja. Ja t?t? juodessa otti kreivi nen?liinan ja peitt?en sill? kasvonsa pyrsk?hti ??neen itkem??n.

* * *