Satanen muistelmia Pohjanmaalta 1

Oulu puoli sataa vuotta takaperin[1].

[1] Alkuper?inen kirja tuli ulos v. 1844, josta vuodesta meid?n p?iviin asti kulunut aika siis on lis?tt?v? yll?sanottuun ajan-m??r??n. Suom. muist.

Jo viisikymment? vuotta takaperin oli Oulu niin kasvanut, ett? se oli Pohjanmaan etevin, ja Turun, sen aikaisen p??kaupungin per?st?, Suomen suurin kaupunki. V?est?n luku oli yli kolmen tuhannen, ja siihen katsoen oli kaupungin ala, joten tavallista on pohjoisimmissa maissa, sangen avara. My?skin kaupungin kauppa, jonka esineen? oli Pohjois-Suomen ??rett?m?in metsien tuotteet, oli mahtava. Kauppiailla oli suuria laivoja ja moni kauppias oli itse meri-katteinina koonnut osittain varoja, osittain sellaista kyky? ja kuntoa, jota kauppiaan on tarvis. Oulu oli todellinen kauppakaupunki ja kaupasta eliv?t sen enimm?t asukkaat. Kaupungin avara merien kulku tuotti sinne vierasten maitten yl?llisyytt? ja turhuutta, jotka tapain yksinkertaisuuden suhteen olivat hyvin silm??npist?v?t.

Parikymment? vuotta takaperin oli tulipalo h?vitt?nyt melkein koko kaupungin, niin ett? sen entinen muoto jo on melkein unohtunut. Pulska ja nuorempi on se nyt vast'uudesta rakennettuna, mutta sen muinaisuudellakin on muistille suloja, ei yksin??n kodissa, mutta my?skin kaupungin soreassa ymp?rist?ss?.

Paikan, jossa useimmat n?ist? "sadasta muistelmasta" ovat tapahtuneet, kaunistaa koski, joka raivona kuohuu monen pensailla ja ruohostolla verhotetun luodon v?litse, vanhan linnan rauniot saarella, keskell? virtaa, jonka haarat sen sulkevat; pellot, niityt ja mets? sek? vihdoin Pohjanlahti kaupungin edustalla olevine saaristoinensa, jonka v?lill? satamalla v?lkkyv?t aallot tuuvittelevat suuria laivoja tavaroinensa.

Mutta ensiksi katselkaamme itse? kaupunkia. Se oli rakennettu niemekkeelle virran ja Kempeleen-lahden v?lill?. Siin? oli monioita kumpuja; my?skin muutamilla virran saarilla oli asukkaita. Kaupungin l?vitse juoksi Juurus-oja mereen. Rakennukset olivat puusta, paitsi hovineuvos Nylanderin ison Torikadun varrella oleva kartano ja er?s navetta kauppias Wacklinin talossa. Kaksinkertaisia pytinki? oli tuskin kahta toistakymment? vaikka pihat kyll? olivat avarat ja monellakin oli ryytimaansa, joista ky?kkiin saatiin niit? ruokakasvuja, jotka lyhyen kes?n kululla joutuivat kypsym??n.

Mutta omenapuita ei ollut ainoatakaan; kirsimarjat eiv?t kypsyneet; ainoa karvokas-pensas tuotti kypsym?tt?mi? r?hk?leit?: tuomi ja pihlaja olivat hedelm?puut; vaaramia ja viinamarjoja saatiin kunnollisia. Huonomaineiset lienev?t kyll? pihlajamarjat etel?ss?, ollen muka karvaita ja mehuttomia, mutta hallan panemina ovat ne pohjoisissa sek? virvoittavat ett? maukkaat. Samoin tuomenmarjatkin, joita my?skin sy?d??n ja joista tehd??n hyvin kunnollista viini?. Mutta lavealla matkailevat laivat toivat ei vaan omenia ja puuperunia, mutta my?skin runsaasti l?mpim?in ilmapiirin hedelmi?.

Kaupungin monista m?kil?ist? oli korkein ja jyrkin Pokkisenm?ki, josta katsojalla oli kaunis n?k?ala. L?himp?n? oli pienempi koski, suuren kosken haara. Vastap??t? oli Linnansaari raunioinensa. Sen yli n?kyi Maaherranluoto, Raattiluoto ja Kuusisaari. V?h?n vasemmalle viimeiksi sanotun luodon kohdalla oli Pikisaari. Salmen toisella puolella luotojen v?liin tunkihen matala Hietasaaren niemeke, jonka hiekassa moniaat pensaat rehottelivat oksinensa ja muutama puukin oli sinne valinnut olopaikkansa.

Hietasaaren kupeella oli satama, jonka melkein ainaisena koristuksena oli useampia suuria laivoja. Viel? etemp?n? vasemmalla Linnansaaresta ja aivan sen l?hell? olivat molemmat Kiikeliluodot makasiineinens? ja rantapuotinensa. N?itten rinnalla oli Hahtiper?, jossa my?skin oli makasiineja. Hahtiper? oli melkein etukaupungin tapainen, vaikka siell? sis??n tulevain ja ulosviet?v?in tavarain joukossa ei ket??n asunut. Siell? oli puinen kakslakinen "pakkhuusi" rantalaiturinensa. Hahtiper?n ja Pikisaaren v?lilt? n?kyi Kempeleenlahti ja Saloluoto ynn? sen vanha kirkko. Et?inp?n? silm?nkantaman p??ss? n?kyi Marjaniemen majakka selv?ll? ilmalla. Oikealla n?kyi koski ihan sen per?ttym? paikalla lohipatojen luona, jotka nekin tuottivat kaupungille tuloja. N?kyalan t?m?n puolisena rajana oli mets?isi? sel?nnett?.

M?kit?rm?ll? oli raastupa torninensa ja kelloinensa, keltaiseksi maalattu, nurkat siniset. Sen yhdell? puolla laski Torin-, toisella Kallisenm?ki. Viimeksi sanottu laski aina virtaan asti. Se ei ollut niin jyrkk? kuin Pokkisenm?ki. Oikealla Plaattaluodon vastassa oli pieni katu, jonka varrella seisoi moniaita, Saksalaisten entisin? aikoina rakentamia kauppapuoteja, joissa muinoin tekiv?t kauppaa. N?itten puotien rakennus-tapa oli kummallisen matala ja niitten ikkunat sent?hden my?skin matalat ja leve?t. T?m?n m?en juurelta oli tehty porras Plaattasaarelle. Er??n? talvena t?ss? tapahtui harvoin kuultu tapaus, jonka toisella er?? ai'omme kertoa. Koulunuorison oli tapana t?ss? m?ke? laskea. Er??n? laskiais-tiistaina, jolloin leikki oli juuri parhaillansa, tuli poikien joukkoon suurikasvuinen juopunut nainen. Se oli kyllin hurja haastamaan riitaa reippaan poikajoukon kanssa, mutta h?n kun oli humalassa, ei muistanutkaan m?en olevan liukkaan. Pojat p??ttiv?t karkoittaa h?iritsij?n ja rupesivat kiivaasti lumipalloja loiskimaan. Puolustus-vehkeis??n lankesi eukko ja alkoi luistaa m?ke? my?ten. Sep? seikka oli k?ytett?v?. Hurraa huutaen rynt?siv?t urhoollisimmat pojat esille, lis?ten vauhtia j??lle asti. Polisin v?liin-tulo p??tti leikin.

Metelim?ell? oli uusi kouluhuone kelloinensa, laiskojen kauhu, ahkerain lemmitty. Vanha koulu p?rekattoinensa, mataloine ikkunoinensa oli rappiolle joutunut ja siis tarkoitukseensa kelvoton. Se oli siin? kohdalla, miss? kauppaneuvos Franzenin talo nyt seisoo, vastap??t? kellostapulia. T?ss? pidettiin kirkonmenoja uutta kivikirkkoa rakentaessa. My?hemmin sit? my?s k?ytettiin n?ytelm?huoneeksi.

Juurusojan eli kaupungin joen yli oli kaksi siltaa kiviarkkujen p??ll?, toinen Tori-, toinen Kirkkokadulle. Paitsi n?it? oli kaksi kapeata porrassiltaa ojan yli. Kev??ll? paisui se, samoinkun virtakin ?yr?stens? yli.

Kuparim?ell? oli kakslakinen vaivaishuone vallass??tyjen k?yhi? varten.

Sen ymp?rill? oli v?h?p?t?isi? m?kkil?it?. Kaupungin nelj? tullia olivat

Mylly-, Meri-, Kajaanin- ja Limingan tulli, joista viimeiksi sanotun

portti oli siniseksi maalattu, korkea ja veistinkuvilla koristettu.

Kultasepp? Collinin talossa Metelinm?ell? oli huoneita, joitten hirret olivat kasvaneet samalla paikalla, jossa sittemmin pytinki seisoi. Samoin raatimies Siniuksen talossa, sill? kohdalla, jossa t?t? nyky? pappila on. Yhden salin sein?t samassa pytingiss? olivat koristetut maalauksilla ja maisemakuvilla, jotka sanottiin olevan jonkun mainion mestarin tekem?t. Katon keskell? oli kuvattu sorea kukkais-seppele, jota pienet lent?v?t enkelit kannattivat. Monen muun suojan seiniss? ja ovissa oli maalauksia, joista moni mainion Granberg-nimisen kuvailijan tekem?.

Kirkko ja Messeniuksen hauta.

Kaupungin rakennuksista suurin ja pulskin oli uusi harmaasta kivest? rakettu ristikirkko. Kuningattaren kunniaksi oli sen nimi Sofia Magdalena. Sit? voisi sanoa ihanaksi juuri sent?hden, ett? siin? oli niin v?h? koristusta. Sen yksinkertaisuus ja jalo rakennustapa vieh?ttiv?t mielt?. Ulkopuolelta oli kirkko vastattu ja vaalean-keltainen; perustuksen ymp?rill? punainen vanne. Katto oli saman karvainen ja sen nojalla seisovilla hoikilla tikapuilla koetteli kaupungin nuoriso k?sivarttensa j?ntevyytt?. Kolmen korkean kaarioven l?vitse jokaisen ristin p??ss? tultiin kirkon sis??n. Nelj?nen ristin perukassa oli kuori ja sametilla ja valkosella peitteell? verhotettu alttari kirjatellinens?, tyynyinens?, ja pari suuria metallisia haarakynttil?n-pitimi?. Ylinn? oli alttaritaulu, kuvaileva ristiinnaulittua Kristusta ja se oli er??n kaupunkilaisen, kauppamies Henrik Wacklinin maalaama.

Sakastin oven yli riippui Messeniuksen kuva, kirja k?dess?. Milloin niin tarvittiin, valaisi yhdeks?n valmista kynttil?kruunua paitsi jalkoja ja telli?, kirkon. Valkoisen saarnastuolin ainoat koristukset olivat tiimalasi ja haarukas-jalka. Mutta harvat saarnastuolit jakoivat niin kalliita maan ja taivaan lahjoja kuin ne, joita moni mainio saarnaaja t?st? kylvi. Milloinkaan ei unohdu niitten saarnojen muisto, joita pitiv?t rovasti St?hle, kappalainen Rajalin, sittemmin rovasti Limingalla, apulainen Abraham Mellin, my?hemmin kappalainen Revolahdella ja vihdoin Thun'in pit?j?n kirkkoherra Ruotsissa, apulainen Kaarle Elfving, my?hemmin kappalainen Oulussa ja vihdoin Lohtajan rovasti. Kaksi penkki? kirkon keskell? l??nin maaherraa ja h?nen perhett?ns? varten, oli punaisella veralla peitetty. Alttaria vastap??t? ison sis??n-k?yt?v?n yli, oli soreat urut, valkoseksi maalatut, samoinkuin koko kirkko. Saman oven ulkopuolella oli Messeniuksen hautakivi, mutta sen toimitti er?s seurakuntalainen siirretyksi kirkon sis??n. Se oli kirkon merkillisin muinaismuisto.

Matala kiviaita oli hautuumaan ja kadun rajana ja sen sis?ss? temppeli. Vanhoilla haudoilla kasvoi runsaasti koiruohoa ja harakannunnuja. Vapaana seisoi yhdess? kulmassa korkea kellostapuli ja siin? pari niin helev?? kelloa, ett? pitk?lt? matkailijat usein ihmetteliv?t niitten juhlallista kaikua.

Varoitukseksi ja kauhuksi seisoi punainen sammaltunut jalkapuu kirkon ovella, mutta seurakunnan kunniaksi oli se vuosikausia ollut viratoinna.

Varahaudaksi sanottiin ison k?yt?v?n oven luona maahan kaivettua, irtaimilla laudoilla peitetty? hautaa. Siihen haudattiin toisinaan muutamia k?yhempien ruumiita. K?yh?n kirstua seurasi silloin saattov?ki laulaen surullista virtt?, jonka pappi, lukkari, omaiset ja yst?v?t, joita ehk? oli runsaammin kuin rikkaan haudalla, jo et??ll? olivat alkaneet. Usein oli sellaisissa tiloissa v?enkokous suuri, hartaus Jumalan vapaan taivaan alla rehellinen ja liikuttavat ne huokaukset, joita l?hti surun runtelemista syd?mist?. Sill? rehelliset kaipauksen kyynelet usein olivat sekotetut ilokyyneleill? rakastetun p??syst? parempaan mailmaan; Suomen varallisemmatkin pit?v?t nim. kuoleman suurena onnena. Murheesta n??ntynyt ?itinsyd?n pid?tt?? lapsensa kuoltua surunsa, kiitt?en Jumalaa, joka pelasti sen el?m?n vastuksista. Lohdutukseksensa muistelee suomalainen ?iti vanhaa sananlaskua: "joka olis kuollut kolmi-y?n?, kadonnut kapalolasna!"

Kirkon kertomuksen lis?ksi panemme t?h?n lyhyesti kertoen Messeniuksen el?m?kerran. Se on otettu er??n maamiehen G. H. Mellinin teoksesta: "Ruotsin mainiot miehet".

Juhana Messeniuksen is?, joka mestattiin kapina-vehkeist? is?nmaata kohtaan, oli myll?ri l?hell? Vadstenan kaupunkia. Kymmenvuotisena tuli poika kouluun, jossa osotti erinomaisen hyv?n oppinsa. Kuusi vuotta my?hemmin veiv?t jesuitat h?nen salaisesti Braunsbergin laitokseen, jossa h?nt? kasvatettiin paavilaisuuden asian-ajajaksi Ruotsissa. Ylistys-lauseella l?pik?vi h?n opiston ja oleskeli my?hemmin Tanskan ja Krakovan hovissa, k?vi Ruomissa ja sai keisarilta Pragissa "keisarillisen runoniekan" nimen muutamasta tekem?st?ns? latinankielisest? runosta. Avattuansa oppilaitoksen Danzigiss?, tuli h?n siell? tuntemaan Sigismundin kanslerin, Arnold Grothufin tytt?ren Lucian, jonka otti vaimoksensa ja joka paljon vaikutti h?nen el?m??ns? ja kohtoihinsa. Se oli itsepintainen ja ?k?inen akka, jota kuningas Kustaa Adolf sanoi Messeniuksen "rikka-ruohoksi". Luultavasti jesuittain toimesta, p??tti Messenius palata Ruotsiin, jossa Lucian is?lle annetut tilat olivat poisotetut ja annetut toiselle. Lucia matkusti ensin ja toimitti miehellens? kirjallisen luvan saada tulla per?ss?. Kirjoittamansa kirjat laittoivat h?nelle heti kuninkaan ja ylimysten suosion. Laintiedetten rohvessorina Upsalassa h?n voitti opetuksensa kunnolla nuorison rakkauden. Kahdeksan tuntia p?iv?ss? jakoi h?n oppia ja kuitenkin oli h?nell? aikaa tehd? koko joukon tieteellisi? teoksia. Mutta kunniahimonsa saatti h?net riitaan kumppaniensa, varsinkin ahkeran ja oppineen Juhana Rudbeckin kanssa. Messeniuksella oli oppilaina joukko nuoria vapasukuisia, h?nen puoltansa pit?vi?, syyst? ett? h?n etunen?ss? antoi heid?n oppia aseitten k?ytt?mist?, tanssia ja ratsastusta. Nuorukaisten harjoitettua mieli-valtaa, puolusti h?n niit? konsistorissa, niin ett? opistokaupunki oli t?ynn? levottomuutta ja verisi? melskeit?. Kerrankin syntyi konsistorissa niin kiivas sanelu, ett? Messenius, ensin p??stetty?ns? katkerimpia h?v?istyssanoja, l?hetti noutamaan miekkaansa, vaatien Rudbecki? kahden-taisteluun. T?st? saatuaan tiedon ja arvaten syyn, l?hetti Lucian sanan Messeniuksen puolustajille, jotka sai kehotetuksi rynt??m??n konsistorin. Itse tunkeusi h?n my?skin sinne ja haukkui konsistorin j?senet pahanp?iv?siksi. T?m? h?pi?llinen seikka k?vi hallitukselle kovin harmiksi ja Aksel Oxenstjerna matkusti Upsalaan asiasta selvon ottamaan, jonka j?lkeen Messenius kutsuttiin Stockholmaan valtiokirjaston hoitajaksi ja hovioikeuden j?seneksi. Mutta t??ll?kin toimitti h?n h?v?istyksi? ja mielipahaa. Vuonna 1616 l?ydettiin toimia Sigismundin ja paavilais-lahvon eduksi. Messeniuksen todistettiin olevan niiss? osallisen ja ett? h?n ulkomaalaisten petturien kanssa oli pit?nyt kirjevaihtoa. H?nt? syytettiin ja h?n sai kuoleman tuomion, joka kuitenkin h?nen opillisen ansionsa t?hden helpoitettiin elinkautiseksi vankeudeksi. Kajaanin linnassa pohjanmaan er?maassa pahasti r??k?ttiin Messeniusta, samoinkuin h?nen vaimoansakin, joka nyt osotti suurinta k?rsiv?llisyytt?, ja osanottamista miehellens? h?nen onnettomuudessansa. Vaikka muuten kyll? kiusattuna, sai h?n kuitenkin pit?? kirjoja ja kirjotuskalut. T??ll? ollessansa kirjoitti h?n ensim?isen arvollisen Ruotsin historian. Itse sanoi h?n kovan vankeutensa olevan Jumalan rangaistuksen synneist?ns? tai sallimuksen ett? Ruotsin valtakunnan historia kerrankin tulisi kirjoitetuksi. T?m?n kanssa ty?skeleminen ja siit? odottama kunnia oli se, joka virkistytti h?nen voimiansa, k?rsiess?ns? sellaista kohtelemista, jota ei senaikaisten tapain raakuuskaan voi peitt??. Sit? kesti 19 ajastaikaa. Vasta Kustaa Adolfin kuoltua muutettiin h?n Oulun linnaan ja siell? h?nt? pidettiin paremmin. Ty?ns? palkkioksi pyysi h?n saada vapautensa ja hallitus l?hetti tiedustelemaan h?nen teoksensa sis?llyst?, mutta h?np? kuoli juuri kuin t?st? k?vi kirjevaihto. K?sikirjoituksen otti Lucia ja meni sen kanssa pois valtakunnasta. T?in-tuskin saatiin h?n siit? luopuneeksi. Mutta painosta se tuli vasta v. 1700. Messeniuksen muista teoksista, joita lienee lukuansa 58, ovat h?nen n?ytelm?ns?, joita Ruotsissa luettiin ja suosittiin, parhaimmin tutut.

Pikisaari.

Mainitessamme Pokkisenm?ke?, sanoimme jo t?m?n luodon aseman. Siin? oli meritulli, johon huudettiin kaikki veneet, jotka aikoivat sivutse purjehtia. Syynin k?yty? ja tullin maksettua saivat vapaasti menn?. Talvitie k?vi Pikisaaren yli.

T?ll? saarella oli ja on viel?kin kaupungin laivavarvi. Joka vuosi lyk?t??n monta t??ll? rakettua laivaa vesille. Sellainen vesille laskeminen on todellakin juhlallinen. Kuin ty?miehet kolmannen kerran nuijilla ovat kiilaamalla irroittaneet laivan teloistansa, alkaa se jalosti juosta rutisevilta kannattimiltansa. Pid?ttimet, jotka nyt ovat aivan heikot, lankevat r?iskyn?ll? alas, ja yh? lis??ntyv?ll? vauhdilla juoksee tuo sorea kummitus, ihmisk?den jalo ty?, tyyneen veteen. Ja se siit? ik??n kuin mielipahoissa, ty?nt??, meren tapasena vaahtoen uutta laivaa vastaan, viskoen raivona aaltoja rannalle. Mutta aivankuin tuntein oman arvonsa, seisahtuu tuo honkainen kummitus pian l?ikkyv??n veteen; lippu kastetaan aalloissa ja kannelta julistetaan huutamalla laivan nimi. Hurraa huutaen heilutetaan tuhansia hattuja ilmassa ja l?hell? olevat laivat juhlapuvussa liehuvine lippuinensa toivottavat tervetuloa uudelle toverille. Itse aallotkin tyyntyv?t pian, ik?skuin tullutta vierasta suositella.

H?tien ja ilomielin kokoovat k?yh?t akat ja lapset sen suovan, jolla laivantehtaat ovat voidellut, ett? laiva liukkaammin juoksisi vesille.

Mutta viel?kin suurempi on ty?miesten ilo. Koko talven ty? on nyt onnellisesti p??tetty ja paitsi sit? alkaa nyt pidot, jotka laivan omistajat aina kustantavat. Niit? sanotaan "lykk?j?isiksi" ja kaikki, jotka laivan rakentamisesta ovat vaivaa n?hneet, saavat nyt mielt? mukaan juoda olutta ja viinaa, sy?d? l?skirokkaa y. m. Kesti? pidet??n vuorokausi, monelta menee viikkokin ennenkuin p??see lykk?j?is-pohmelosta.

Pikisaarella oli suuri, raatimies Wacklinin omistava pikiruukki. My?skin oli siin? joukko ty?v?en asuntoja.