Rauhan erakko

Lieneek? miss??n niin viihdytt?v?? katsella maailmaa ja mietiskell? sen menoa kuin vuorilaakson pikkuravintolan edustalla, sein?m?penkilt?, r?yst?skaton alta. Siin? ei juuri koskaan tuule, ja siin? on ainainen auringon ja sateen suoja. Ennenkuin p?iv? ehtii niin alas, ett? se kuontuisi paistamaan r?yst??n alle, joutuu se jo vuoren peittoon, ja kun sade laakson pohjassa melkein aina putoo kohtisuorana, ei se p??se tunkeutumaan syrj?st? siihen, miss? istumme.

Satoipa tai paistoi, aina siin? istuu joku matkamies tai talon vakinainen vieras, jalat ojoina p?yd?n alla, selk? sein??n nojaten, katse suunnattuna yl?s vuoristoon. Kaikkein tavallisimmatkin kasvot, kaikkein kylmin ja j?rkevin silm? saavat siin? jonkinlaisen haaveilevan, hyv?ntahtoisen ilmeen. Ja ennenkuin vuoriston varsinainen asukas menee iltaisin levolle, viett?? h?nkin siin? hetkisen katsellen el?m?? edess??n laaksossa ja liikett? alppij?rven pinnalla ja rauhaa ylh??ll? vuoristossa, miss? ylinn? s?dehtii ikuisten lumien hehku milloin h?ik?isev?n? valkeutena, milloin hiiltyv?n? punana.

Meit? istui siin?, harva se p?iv?, aina joitakin matkailijoita-olen ik?mies, joka jo vuosikausia olen k?ytt?nyt loma-aikani hiljaisiin vuorivaelluksiin-joukossamme ravintolan s??nn?lliset vieraat: pappi, postimestari, mets?herra ja pari naapuritalon is?nt??, jotka m??r?tunnillaan, v?h?? ennen auringon laskua, saapuvat maistelemaan mik? oluttaan, mik? viini??n, ja kuuntelemaan matkailijain juttuja, heid?n keskustelujaan p?iv?n tapahtumista, maailman politiikasta ja sen semmoisesta. Ja olihan siin? puheen ainetta ja kannunvalamista arkkiherttuan murhasta ja It?vallan ja Serbian kireist? v?leist?...

Edess?ni on pohjukka alppij?rve?, joka kapenee laakson pohjaa kohti. Lahden ymp?rill? nousevat rinteet melkein pystysuorina korkeuksia kohti. Vuoren ja veden v?liss? on kummallakin rannalla kaistale tasaista maata, viljava rannikko, jossa heilim?ivien ruispeltojen ja kukkivien ja tuoksuvien apilasniittyjen keskest? kohoaa kyli? kylien vieress? pikku metsikk?jen ymp?r?imine kirkkoineen ja taloineen. Vuoriston vieraita tulee ja menee, kaikista maista-muut menev?t, min? j??n, ensin p?iviksi, sitten viikoiksi, niinkuin tapani usein on pys?hty?, l?ydetty?ni mieleiseni paikan. Oli usein, niinkuin t?ss? olisi voinut olla kaiken maallisen matkani m??r?, ja niinkuin maailma tuolla vuorilla ja vuorten takana ei olisi ollut sen valmiimpaa ja el?m? antavampaa kuin t??ll?k??n. Oli niinkuin juuri t?ss? maailman syd?n olisi sykkinyt l?mpimimmill??n, sen keuhkot hengitt?neet raittiimmillaan ja sen aivot ajatelleet kirkkaimpia, rauhallisimpia ja onnekkaimpia ajatuksiaan ik??nkuin minunkin puolestani, mutta samalla minunkin kauttani. Vasta t?ss? eik? niiss? suurkaupungeissa ja kulttuurikeskuksissa, joiden kautta olin t?nne tullut ja jotka kyll? olivat t?ytt?neet mieleni innostuksella ja ihmettelyll?, oli minusta maailma niin valmis, ettei siihen ollut mit??n lis?tt?v?n?. T??ll? olivat luonto ja kulttuuri k?sikk?in, sylikk?in-laaksossa kaupungit tehtaineen, laitoksineen, vuoristossa karu luonto, napaseutu, k?den ojentaman p??ss?. T??ll? on ainaista vaihtelua ja virkistyst?. Kun t??lt? l?hden, vien mukanani hengen ja ruumiin terveyden, uskon onneen ja rauhaan ja hyvinvointiin ja siihen, ett? kaikki maailmassa-ainakin yhdess? sen parhaista paikoista-on, niinkuin ollakin pit??. Se oli ajatusteni ainainen toistunta. Rakensin siin? uudestaan ja aina uudestaan ajatus- ja tunnemaailmani, kun se pyrki joutumaan ep?kuntoon.

Alppij?rven perimm?ss? pohjukassa oli vuoren kulmauksessa kahden rautatietunnelin suut ja niiden v?lill? kallioon hakattu avoin holvi, jota my?ten junat sy?ksyiv?t tunnelista toiseen, kadoten melkein samassa, kun olivat tulleetkin. Kansainv?linen maailmanliikenne tykki siin? kuin veri valtasuonessa. Tuon tuostakin, jotenkin s??nn?llisin v?liajoin, puhalsi juna toisesta tunnelista sis??n ja toisesta ulos. Juuri v?h?? ennen saapuvan junan tuloa pullahti aukosta esiin milloin musta savu, milloin valkoinen h?yry, ja samoin j?tti menev? juna j?lkeens? pilven, joka tuskin oli haihtunut, kun toinen syntyi tilalle.

Oli niinkuin vuoristo siin? olisi el?nyt ja hengitt?nyt, niinkuin siell? jossakin sen sisimm?ss? olisi ollut k?tk?ss? syd?n, joka imi vanhaa pilaantunutta verta itseens?, pusertaakseen sen puhdistettuna ja uudistettuna takaisin maailman elimist??n lakkaamattomana vaihtovirtana pohjoisesta etel??n, lakeuksilta vuoristoon ja takaisin. Tuo liike oli s??nn?llist? kuin kellon heilurin liike, oli niinkuin luonnon oman syd?men sykint??-maanalaisen voiman pulpahtelua l?hteest?, joka ei tyrehdy, ennenkuin itse el?m? maapallon uumenissa hyytyy ja uupuu. Se toimi sellaisella voimalla ja t?rke?ll? t?sm?llisyydell?, ett? sit? katsellessa tuntui, niinkuin tuon valtasuonen tukehtumisen t?ytyisi tiet?? koko maailman el?m?n tukehtumista ja ep?j?rjestykseen joutumista. Panihan pieninkin h?iri? junien toiminnassa, lumivy?ry, maanvierem?, s?rkynyt silta, kaikki kellot soimaan ja kaikki langat ulvomaan. Ja sen poistamiseksi ponnistettiin viimeinen tarmo... Tietoisuus siit? ja kaikesta muusta hyv?st? teki t?ss? mielen hyv?ksi ja sopusointuiseksi ja olemisen turvalliseksi. Oli viihdytt?v?? siit? aattelehtia, istua kuin virran reunalla veden vilin?? katsellen.

Oli taas tullut uutta v?ke? ravintolaan, seurue ylioppilaita jostakin Sveitsin yliopistosta, rauhankongressilaisia, matkalla Roomaan, eri maista, englantilaisia, pari saksalaista, ranskalainen, ven?l?inen, mik?li heid?n kielest??n voi p??tt??, innostunutta, ??nek?st? nuorta v?ke?, jotka tekiv?t huomioitaan kaikesta, puhuivat lakkaamatta siit?, mit? n?kiv?t, ilmaisten mielipiteens? kaikesta. Heit? yhdisti, paitsi aatteensa, vuoristomatkan yhteinen tarkoitus, vuorille nousu samassa seurassa, saman oppaan johdolla. He olivat valloittaneet jo useita huippuja ja lev?nneet t?ss? pari p?iv??. Nyt oli heid?n aikomuksensa l?hte? entist? pitemm?lle j??tikk?- ja huippuretkelle ja painaa, vuorten yli p??sty??n, niiden etel?isi? rinteit? ikuiseen kaupunkiin.

Edess?mme p?yd?ll? oli telineelleen asetettu aina valmis kaukoputki, jolla kukin nuorista miehist? vuorostaan tarkasteli seudun n?ht?vyyksi?. Harhailtuaan huipulta huipulle, seurailtuaan karjan k?yskentely? alppilaitumilla, tutkittuaan el?m?? ja liikett? vuoristokyliss? jyrk?nteiden partailla vei katsoja t?hystimens? lopulta taas siihen, mihin oli sen ensiksi asettanut: seuraamaan junia tunnelien suulla, ja j??den ajanvietteeksi kello k?dess? laskemaan, kuinka monen minuutin kuluttua uusi juna aina on tuleva esiin.

-On totta, mit? sanotte, my?nsi minulle heist? muuan ... siin? k?y maailman liikenne todella t?sm?llisesti kuin kellon heiluri-nyt meni Rooman salamajuna-nyt tuli Berliinin pikajuna-se liikkuu todella miltei matemaattisella tarkkuudella ... joka seitsem?s minuutti ulos ja joka seitsem?s minuutti sis??n. Ja semmoistahan se on kautta koko maapallon, Kapmaasta teid?n Lappiinne! Veri kaukaisempien hiussuonten p??ss? liikahtelee ehk? hitaammin kuin keskuksessa, mutta liikahtelee sittenkin, sama veri, s??nn?llisesti oikuttelematta, keskeytym?tt?.

-Se on kaunis sellainen ilmi?! innostui toinen. Minusta se on suorastaan kaunis!

-S??nn?llisyys, t?sm?llisyys, j?rjestys yleens? ovat ihanimpia ilmi?it? maailmassa! puhkesi kolmas. Kuta pysyv?mmiksi ne k?yv?t, sit? sopusointuisemmaksi, sit? ihanammaksi minulle maailma k?y. Kun ihmisen j?rjest?m? el?m? kerran p??see toimimaan samalla t?sm?llisyydell? kautta koko maapallon kuin aurinko noustessaan ja laskiessaan...

-Mutta seh?n toimii jo! Auringon kello peittyy pilveen ja pett??, mutta kronometrikello ei koskaan pet?. Aurinko ei kykene hajoittamaan usvia, joihin meri kietoo valtamerilaivan, mutta langaton lenn?tin sen jo tekee.

-Voiko en?? yleens? ajatella suurempaa j?rjestyksen ja t?sm?llisyyden saavutusta, kuin ett? matkustaja, l?htiess??n Vladivostokista, voi laskea minuutilleen, milloin h?n Siperian, Euroopan, Atlantin ja Amerikan mantereen yli kulkien saapuu San Fransiskoon! Se on rauhallisten valtojen riemuvoitto, jommoista maailman historiassa ei mik??n muu aika ole kyennyt saavuttamaan.

-Puhutaan Jumalan pyh?st? maailmanj?rjestyksest?-paino sanalla "pyh?", virkkoi nuori mies, joka kaikesta p??tt?en oli saksalainen,-on puhuttava Jumalan pyh?st? maailman_j?rjestyksest?_-paino sanalla "j?rjestys".

-Ilmi? tuossa on semmoisenaan korkean ihanteellinen! huudahti toinen saksalainen. Se, mik? tapahtuu siin? kahden tunnelin v?lill?, on enemm?n kuin n?kyv?inen ilmi? maailmanj?rjestyksest?-se on kuva toteutuneesta maailmanveljeydest?, koko kulttuurimaailman yhteenkuuluvaisuudesta, sotien ja vihollisuuksien mahdottomuudesta ainakin sivistyskansojen kesken ... se on se syd?n, joka siin? sykkii.

-Toteutunut unelma tuhatvuotisesta valtakunnasta maan p??ll?!

-Elk?? pilkatko unelmia, herra ranskalainen! Uskottehan niihin itsekin, koska kerran olette matkalla rauhankongressiin. Unelmat onnen maista toteutuvat pikemmin kuin luullaankaan. Se liikenteellinen olotila, jossa nyt el?mme, on tuskin puolen vuosisadan ik?inen-mik? onkaan oleva olotila sadan vuoden kuluttua! Meid?n suuren Ven?j?mme autioimmat siperialaiset er?maat ovat silloin voitetut viljelykselle ja sen kaukaisimmat kolkat saatetut elinkeskustain yhteyteen id?ss? ja l?nness?, kaikki eri maiden ja valtakuntien liikerajat poistetut-yksi ainoa aikataulu yli koko maailman! Ihminen koko maailmassa yht? kotonaan kuin omassa maassaan! Mutta siit? on oleva seurauksena, ett? kansainv?liset ennakkoluulot h?ipyv?t, ett? syntyy kansoja johtava yhteinen yl?luokka, joka maailmanteollisuuden ja maailmankaupan etuja ajaen johtaa kansoja rauhan hengess?, ett? ihmiset huomaavat etup??ss? omien etujensa pakottavan heit? olemaan velji? ja sill? tavoin suhtautumaan toisiinsa.

-Runoilkaamme! Maljanne!

Puhuja naurahti ja n?ytti itsekin my?nt?v?n sen runoksi, mutta toinen jatkoi:

-Ja miksi emme runoilisi? Eik? ole runoa, mik? jo on olemassa, se, ett? olemme t?ss?, ja miten olemme t?h?n tulleet? Miss? olimme eilen? Min? olin ahtaassa, kuumassa lukukammiossani p?lyisen kadun varrella-hypp?sin pikavaunuun, heitt?ysin vuoteeseen, nukuin pois satain kilometrien matkan ja her?sin kokonaan toisessa maailmassa- t??ll? vuoristossa. Matka, jommoisia ennen tehtiin ainoastaan matkakertomusten avulla, toisten tai omain mielikuvituksen siivill?, tehd??n nyt todellisuudessa, pikajunassa, vieteripatjan p??ll?. Ja kun olen palannut sinne takaisin, olen uusi ihminen, henkisesti ja ruumiillisesti toinen, min? ja samoin tuhannet muut, joita nuo junat kuljettavat. On viety puhdasta ilmaa ja tuoretta verta ja onnen tunnetta ja h?vi?n ja kuoleman vastustuskyky? t??lt? kurjimpien etukaupunkien pilaantuneimpiin soppiin. Mit? kaikkea terveytt?, puhtautta, raittiutta, voimaa ja uudistusta v?litt??k??n tuo liikenteen valtasuoni tuossa edess?mme t??lt? vuoriston keuhkoista sinne lakeuksien elimist??n! Lakkaamatta, kenenk??n tahtomatta tai voimatta sit? h?irit?! Se on huimaavan suurenmoista! Jumalallista! Siin? ei sittenk??n ole pantava korkoa sanalle "j?rjestys", vaan sanalle "pyh?". Min? en voi, en voi enk? tahdo n?hd? muuta, kuin ett? ihmiskunta sittenkin, jo nyt, el?? ihmemaailmassa ja rient?? pikajunan vauhdilla tuhatvuotista valtakuntaansa kohti.

-Jolloin ei saa olla h?iri?it?, ei sotia, ei tauteja, ei ruttoa-!

-Jolloin koko maailmassa on olemassa yhteinen aikataulu.

-Jonka mukaan my?s pian lennet??n.

-Ja miksei?

-My?s kuuhun ja Marsiin?

-Jos kerran voidaan liikkua ja hengitt?? vetten alla, miksei opittaisi liikkumaan ja hengitt?m??n my?skin ilmattomassa avaruudessa, jonkin puristetun aineen avulla?

He olivat hilpe?ll? mielell?, aateisku seurasi toistaan, heill? oli kaikilla tarve uskoa ja innostua, rakentaa p??h?npistojensa ja virke?sti virtaavien veriens? pilvilinnoja samassa kimmoituksessa, kuin miss? vuori tuossa heid?n edess??n kimposi korkeuteen, lakaten siit? vasta sitten, kun oli saavuttanut taivaan sinisimm?n sinen. He olivat lomalla, vapaudessaan jokap?iv?isen el?m?ns? puristuksesta. Heid?n t?ytyi saada hurmautua n?iden t?iden tuloksista, joita heid?n kansansa olivat olleet kukin tahollaan luomassa, rakentaa torni taivaaseen, vuorten korkuinen, ja ottaa sielt? alas ihmiskunnan onni-oli jotakin miellytt?v??, mukaansa tempaavaa ja samalla kadehdittavaa tuossa tyydytyksen, ylpeyden ja uhman tunteessa, joka niin usein ilmenee t??ll? ulkona, miss? ihmiset ovat tietoiset tarkoituksistaan, miss? ei saamattomuuden ja ahtaiden olojen painostus saata heit? ep?ilyksiin kaiken turhuudesta. Ja mikseiv?t ne tuollaiset rotukansat todellakin voisi toteuttaa viimeisimpi?, huimaavimpia suunnitelmiansa! Mikseiv?t ne voisi ?lyll??n ja tarmollaan saada aikaan mit? tahansa, saavuttaa mit? huippuja hyv?ns?, nuo tuommoiset j?ntev?t, sotilaallisesti karaistut, koulitut, ?lykk??t, j?rjestelm?llisesti harjotetut sek? ruumiin ett? sielun puolesta ... nuo, jotka voivat totella ja k?ske?, laskea kuin kone ja haaveilla kuin paimenhuilu ... alistua, kun tarvitaan, tehd? aloitteita, kun pit??-kytkeyty? yhteen k?yteen ja valloittaa yhteisvoimin vaikeimmatkin huiput kaikilla aloilla-nuora, joka riippuu heid?n kunkin olalla ja jonka toveri solmii toveriin nuoraan heid?n l?htiess??n astumaan vaarallisimpien j??tikk?kuilujen yli, siten hakien toinen toisestaan tukea, se on sekin kuin vertauskuva siit? siteest?, joka yhdist?? sivistyskansat heid?n menestykselliseen toimintaansa, siit? yhteenkuuluvaisuudesta, jonka avulla he t??ll? ovat saaneet aikaan kaiken, mink? ovat saaneet.

En saanut sit? sanotuksi heille n?in, niinkuin olisin tahtonut. Sanoin vain:

-El?k??n innostuksenne ja uskonne, nuoret miehet!

-Kiitos, vanha herra! vastasivat he saman hyv?n tuulen s?vyss?.

Jokailtaiset talonpojat olivat saapuneet ja istahtaneet seuraan, toisella puolella olevaan p?yt??n, juomaan iltaoluttaan. Kohta heid?n j?lkeens? oli tullut pappi ja postimestari. Suopea, utelias ilme kasvoillaan he kuuntelivat nuorten miesten innostunutta puhetta. Silm? muhoili, se oli kyll?kin hupaista kuunnella oluthaarikan ??ress?, joskaan se oikeastaan ei kuulunut heihin. Herrasv?et puhuvat niin paljon ... jaa ... jaa ... vaan antaapa heid?n puhua, antaa heid?n vain pit?? hauskaa, maksavat hyvin, tuovat rahaa...

Is?nt?mme oli noita tuttavallisia, kaikille toverillisia vuoriston pikkuravintolain is?nti?, jotka hoitavat hotellinsa ja sen tarjoilun melkein yksin, ainoastaan perhev?kens? avustamina, katsoen samalla velvollisuudekseen huvittaa vieraitaan, olla aina valmiina antamaan heille neuvojaan ja tietoja ymp?rist?n n?ht?vyyksist? ja ihmeist?. H?n oli vieraitaan palvellessaan ilmeisell? mielenkiinnolla seurannut nuorten miesten keskustelua, odottaen vain tilaisuutta ottaakseen siihen osaa. Kun kaukoputki hetken ajaksi joutui vapaaksi, asetti h?n sen m??r?ttyyn suuntaan korkealle vuoristoa kohti ja virkkoi:

-Min? kuulen, ett? herrat puhuvat tuhatvuotisesta valtakunnasta. Jos herrasv?ki? huvittaa, voivat he heti n?hd? miehen, joka uskoo, ett? tuhatvuotinen valtakunta ei ainoastaan kerran tule, vaan ett? se on jo tullutkin.

Pappi ryk?isi ja iski silm?? talonpojilleen, tarkoittaen: Nyt se alkaa taas!-ja talonpojat hym?htiv?t vastaan ymm?rt?v?isesti, niinkuin tiedossa olevaa juttua odottaessa.

-T?m? ravintola on ainoa paikka kyl?ss?, josta h?nen asumuksensa on n?ht?viss?. H?n l?hti juur'ik??n majastaan ja astuu parhaillaan koirineen polkua alas ... nyt h?n katosi kallion taa, mutta tuossa tuokiossa h?n taas tulee n?kyviin ... olkaa hyv?!

-Kuka h?n on?

-H?n on n?ht?vyys, sanoi postimestari,-yksi t?m?n paikan merkillisyyksi?, eritoten t?m?n ravintolan.

-Kaksi t?hte? Baedekeriss?, ivasi vuorostaan pappi ja sai talonpojiltaan hyv?ksyv?n hym?hdyksen.

-H?n on jotakin meille.

Se heist?, joka oli l?hinn? kiikaria, katsoi ja kertoi:

-Siell? on todella vihre?ll? rinteell? hiukan puurajan yl?puolella kivist? kyh?tty asumus ja siit? alasp?in l?htev?ll? polulla mies, joka n?ytt?? olevan avop?in, pitk?tukkainen, yll??n ruskea mekko.

-Se on juuri h?n.

-H?nell? on iso koira kintereill??n ... koiralla on suussa jotakin ... niinkuin jokin kori.

-H?n on n?hnyt tulijoita alempana ja l?htenyt heit? vastaan ... koira kantaa heille virvokkeita. H?n tekee aina niin, selitti is?nt?.

-Onko h?n jokin bernhardilaismunkki?

-Ei juuri munkki, vaan erakko, "ikuisen rauhan erakko", sanoi pappi merkitsev?sti venytellen.

-Pyh? mies.

-Vuoriston Tolstoi.

-Emme saa olla ilkeit?, hyv?t herrat, valitteli is?nt?.-Ja k??ntyen meid?n p?yt?mme puoleen puhui h?n puolustellen:

-Ei h?n ole mik??n varsinainen erakko, vaikka asuukin siell? melkein yksin, kes?t talvet. H?n on kaikin puolin merkillinen mies. Kaikki matkailijat, jotka vain voivat, k?yv?t h?nen luonaan. H?nell? on yst?vi?, jotka Amerikasta asti tulevat joka vuosi h?nt? tapaamaan. H?n saisi heilt? rahaa kuinka paljon tahansa, jos vain tahtoisi, sill? heid?n joukossaan on miljoonamiehi?kin, mutta h?n ei ota itselleen penni?k??n. H?n on hyv? mies, tavattoman auttavainen ja hyv?? tekev?inen. Laskettaisiinpa vain kaikki ne kuormat, jotka h?n on meille kantanut, ja ne eksyneet, jotka h?n on opastanut, ja ne lampaat, jotka h?n on lumimyrskyn alta pelastanut... Herrat ja papit eiv?t voi h?nt? siet?? siksi, ett? h?n uskoo hiukan toisin kuin he, kuiskasi h?n lopuksi minulle, joka olin ainoa, joka kuuntelin h?nt? koko korvallani, sill? nuorista miehist? oli osa jo noussut, valmistautuen l?htem??n.

-Nyt h?n palaa takaisin ... reppu sel?ss? ... joku toinen astuu per?ss? ... ja viel? toinen.

-Ne ovat kai ne kaksi vanhaa herraa, jotka l?htiv?t t??lt? t?n? aamuna, sanoi is?nt?.

-Ja h?nk? uskoo, ett? tuhatvuotinen valtakunta jo on toteutunut maan p??ll?? kysyi muuan vieraista, tyhjent?en lasinsa ja nousten.

-Ja ettei koskaan en?? tule sotaa eik? riitaa eik? n?lk?? eik? kallista aikaa.

-Se on h?nen vakaumuksensa, herra pastori. Eik? se ole kaunis vakaumus, jolla se on? Eik? meid?n kaikkien pit?isi koettaa uskoa siihen, hyv?t herrat? Kuinka oli kaksi vuotta sitten? Silloin pel?ttiin sotaa ja kaikki uskoivat, ett? se tulee, ja matkailijoita ei saapunut puoltakaan entiseens? verraten. Min?kin menetin kaksituhatta markkaa vain pelk?n sen pelon vuoksi. Jos ihmiset olisivat uskoneet, niinkuin meid?n erakko uskoi, ett? sotaa ei en?? voi tulla, eiv?t olisi sit? turhaan pel?nneet.

-Mist? h?n sen tiesi?

-H?nen madonnansa oli sen h?nelle sanonut.

Papin ja postimestarin p?yd?ss? kohautettiin olkap?it? ja vaihdettiin katseita.

-Nyt muistelen kuulleeni tai lukeneeni jotakin sellaisesta miehest?.

-On h?nest? kirjoitettu, ja on h?nen kuvansakin ollut jossakin.

-"Er?s rauhan apostoli l?hell? lumirajaa"-jossakin Lausannen lehdess??

-Sama juuri.

-Herrojen on n?ht?v? se mies, Jos herrat aikovat nousta ensin Wildspitzelle ja sitten Hornspitzelle, sopii herrain toiselta tultua ja ennen toiselle l?ht?? lev?ht?? h?nen majallaan. Siit? on yht? pitk? matka molemmille huipuille; kaikki muutkin tekev?t samoin.

-Mit?s oppaamme sanoo?

-Aioin juuri ehdottaa samaa.

Se keskeytyi siihen, nuoret miehet neuvottelivat oppaansa kanssa viimeisist? valmistuksista, nousivat, ja alkoivat tehd? l?ht???n. P?yt?? puhdistaessaan kuiskasi minulle ravintolan siivoojatar, jonka kanssa olin tullut hyv?ksi yst?v?ksi:

-Mustatakit eiv?t voi siet?? h?nt? siksi, ett? h?n on hurskas mies ja ett? h?n palvelee omaa madonnaansa, joka ei ole saanut pyh?n is?n valtakirjaa. Mutta h?nen madonnansa on silti yht? hyv? kuin kenen muun madonna tahansa ja on jo tehnyt kuinka monta ihmett? liek??n. H?n on sanonut Hanselille, ett? h?nen madonnastansa on tuleva maailman valtijatar ja ett? se silloin on tekev? sen ihmeen, ett? lopettaa kaikki sodat maan p??lt?. Hanseli uskoo siihen ja min? uskon my?s, sill? se voi olla totta, ja silloin ei kenenk??n tarvitse menn? sotaan.

-Kuka on Hanseli?

-Poikani h?n on. Erakolla ei ole ket??n niin hyv?? yst?v?? kuin Hanseli... Monet muutkin uskovat h?neen ja rukoilevat h?nt?... Heit? tulee kaukaisistakin maista, jotka uskovat h?neen. En ole ennen kuullut edes niiden maiden nimi?k??n, joista kaukaa tullaan h?nen madonnansa luo. Teid?nkin pit?isi kerran k?yd? siell?.

Nuoret miehet tekiv?t tilins?, maksoivat ja l?htiv?t.

He l?htiv?t, min? j?in. Tuli uusia matkailijoita, joita is?nt? ryhtyi palvelemaan.

* * * * *

Matkoilla, ravintolaseurustelussa, vaihtelee kaikki ja keskeytyy kaikki tavallisesti pahimmoilleen. Harva tuttavuus p??see kehittym??n ensi asteeltaan. Kun koko maailmanarvoitus n?ytt?? olevan ratkeamassa p?yt?keskustelussa jonkun henkil?n kanssa, josta tuntuisi voivan tulla elinaikainen henkiyst?v?, huutaa juna, ja h?n rient?? pois, ja punoutumassa ollut side on i?ksi katkennut. Aivot j??v?t t?yteen tilap?isi? vaikutelmia, niinkuin amat??rivalokuvia, joilla ei ole muuta yhteytt? kesken??n kuin j?rjestys rullassa. Usein laatat unohtuvat i?ksi kehitt?m?tt? koteloonsa. Minulle ei sen p?iv?n el?myksist? j??nyt mieleeni juuri muuta, kuin ett? editseni oli pyr?ht?nyt parvi iloisia, innostuneita nuoria miehi?, ja ett? tuolla vuorilla jossakin oli joku omituinen mies, jolle talonpojat hymyiliv?t ja josta pappi ja postimestari olivat toista mielt? kuin ravintolan palvelijatar ja h?nen is?nt?ns?, joka n?ht?v?sti suosi h?nt? siksi, ett? h?nell? oli h?nest? jotakin hy?ty?, tai ehk? siksi, ett? mies ja h?nen majansa olivat kiikarin saavutettavissa vain h?nen hotellinsa edustalta.

J?i mieleeni my?skin jonkinlainen haikea tunne siit?, ett? minulla n?ht?v?sti ei en?? olisi ollut voimia seurata noita nuoria miehi? heid?n retkill??n huippujen korkeuksiin eik? my?sk??n siihen innostuksen ja hyv?uskoisuuden maailmaan, jossa he eliv?t.

J?in viel? hetkeksi paikalleni r?yst??n alle, odottamaan viimeisen hiilloksen sammumista alppien lumihuipuilla. Syttyi valoja alppikyliss?. Erill??n muista, niit? paljon ylemp?n?, tuikki yksin?inen tuli. Olin n?hnyt sen edellisin?kin iltoina, tiet?m?tt? mist? se tuli. Nyt tiesin, ett? se tuli miehen asumuksesta, joka jostakin syyst? uskoi, ett? tuhatvuotinen valtakunta jo oli toteutunut maan p??ll?.

Mik? haaveilija lienee h?nkin? Onhan niit? monenlaisia uskovaisia maailmassa, niinkuin nuokin ?skeiset nuoret miehet ... nekin omalla tavallaan. Ja saivathan ne hetkeksi mukaansa minutkin.

Olinko taas ehk? antanut rintani liiaksi l?mmet? toisten tulesta, jota en kuitenkaan saa itsess?ni kauemmin pysytetyksi? Sill? eih?n minulla sittenk??n ole pysyv?ist? ja vilpit?nt? uskoa siihen, mihin heill?. Ei maailmanliikenne koskaan tule k?ym??n niinkuin kello, eik? sen kulttuuri koskaan toteutumaan siin? m??rin, kuin he kuvittelivat. Onko todellakin saavutettu se, mit? he luulevat saavutetuksi? Aina siin? jokin vieteri tuon tuostakin katkeaa tai laakeri murtuu. Lieneek? sittenk??n mit??n ylemp?? j?rke?, joka sit? itsetietoisesti johtaa? Maailma on kyll? jotenkuten joutunut liikkeelle ja kulkee kulkemistaan, mutta mist? min? tied?n, eik? sen ehk? ole niinkuin lapsen leikkilaivan, joka, per?sin koneellisesti vinoon asetettuna, kiert?? aikansa, kunnes joko pys?htyy tai t?ytt?? aivan toiselle rannalle, kuin mihin liikkeellepanijan oli aikomus se suunnata. Mutta vaikka ei k?visik??n niin, vaikka maailma tulisikin sellaiseen j?rjestykseen, ett? sen liikenne kulkee yhteisen aikataulun mukaan, ja kaikki muu toiminta sen mukaiseksi ... mit? sitten? Eiv?t maailman maantiet eik? maailmanliikenne koskaan ole taanneet maailmalle rauhaa, vaan p?in vastoin ehk? helpottaneet sotia. Kuta helpommin ihmiset p??sev?t toistensa yhteyteen, sit? helpompi heid?n on p??st? toistensa kimppuun. Taistelu ja sorto ovat aina olleet suurimmat valtateiden varsilla. Kuta enemm?n ihmiset ovat eristetyt toisistaan, sit? suurempi rauha vallitsee heid?n v?lill??n. Mik? se lopulta j?rjest?? ja hallitsee maailmaa? Valta ja voima, oma etu ja itsekk?isyys. Roomalaisten maantiet ja Napoleonin viertotiet-neh?n syntyiv?t kaikki sota- ja sorto- ja sorron yll?pit?mistarkoituksia varten. Valloitushaluhan ottaa haltuunsa ja k?ytt?? heti aseenaan kaiken, mit? ihmisnero kykenee saamaan aikaan. Ihastus t?h?n nykyiseen maailmanmainiuteen on varmaankin ennenaikainen. Ihmiskunnan onnen ehtojen uudestaluominen ei ehk? ollenkaan tule sielt?, t?st? eurooppalaisesta erinomaisuudesta, josta sit? odotetaan. Se luodaan ehk? jossakin aivan toisaalla, ehk? joidenkuiden aivan toisten aatteiden ja voimien vaikutuksesta. Jossakin uudessa Galileassa, jossakin er?maan kosteikossa, jollakin Himalajan rinteell? on ehk? sanottu se taikasana, syntynyt se aate, jonka avulla p??st??n ihmiskunnan onneen.

Havahduin n?ist? siihen, ett? edess?ni puolih?m?r?ss? n?pp?si mandoliini, ja kohta alkoi tyt?n ??ni sen s?estyksell? laulaa. Se oli kiertelev? italialainen taiteilijapari, n?ht?v?sti is? ja tytt?. Ne olivat kai k?yhi? mierolaisia auringon, soiton ja taiteen kotimaasta. Mutta mik? hioutunut vanha, korkea kulttuuri ilmenik??n heid?n esityksiss??n! Mink? ??rett?m?n pitk?n henkisen kehityksen taipaleen olikaan ihmiskunnan tunne-el?m? kulkenut, ennenkuin ilon ja surun ensimm?isest? raakalaispurkauksesta oli tultu sen taiteelliseen tulkintaan t?ll?k??n tavoin! Tuossa yksinkertaisessa lemmenlaulussa, tulisessa ja kuitenkin puhtaassa, oli sielua, tunnetta, sopusointua ... mit? onkaan kaikki maailman nykyinen koneellinen kulttuuri saavutuksineen sen syd?men ja tunteen kulttuurin rinnalla, jonka runous ja taide ovat aikojen kuluessa luoneet ihmisiss? itsess??n, heit? hellytt?en, hienontaen ja heid?n yhteenkuuluvaisuuttaan lujittaen. Koko maailmahan tuntee, iloitsee ja rakastaa samalla tavalla paljon enemm?n kuin ajattelee ja toimii. Jos maailmanveljeyden tuhatvuotisen valtakunnan toteutumisen avainta on, niin ehk? se on juuri siin?. Siin?, miten tunnetaan yhteisesti, ja ehk? siin?kin, miten yhteisesti uskotaan. Tunneveljeys, uskonveljeys, maailmanveljeys.

Mutta mit? min? tied?n? Ehk? on toinen yht? hyv? kuin toinenkin. Ja minun puolestani saakoon kaikki olla ratkaisematta...

Olin seuraavana aamuna toivioretkell? yl?s vuoristoon. Mieleni oli heti her?tess?ni siin? vireess?, ett? minun on siirrytt?v? sinne. Oli sunnuntaiaamu. Matkallani ei ollut mit??n erikoista m??r??; tunsin vain tarpeen nousta sinne, jonnekin hiukan ylemm?, jollekin toiselle tasolle. Vaikken voikaan seurata kaikkia reippaita nuoria miehi? heid?n huipuilleen enk? niit? heid?n tavallaan valloittaa, niin nousenhan, mink? min? jaksan.

Miss? ikuinen hanki loistaa kaikkein h?ik?isevimmin, miss? tuoksuu vain lumi ja avaruuksien ilma, sinne en p??se, mutta ehk? kuitenkin niin yl?s, ett? saan jonkin rinteen juurella puristaa edes pallon nuoskeaa lunta kouraani ja lev?t? y?ni jossakin ladossa, vastakuivattujen alppiheinien p??ll?. Niiss? on aina jotakin yl?ilmojen tuoksua, jotakin viile?? pohjolaa, niinkuin merenrantahein?ss? on meren suolaa, jotakin luonnon temppelin pyh?? suitsutusta, joka tuntuu vaatteissa viel? p?ivi?, niinkuin pyh?n savun tuoksu kirkonk?vij?ille j?? muistuttamaan soitosta, laulusta, kauniista alttaritauluista ja mielen hartaudesta.

Laakso, j?rvi ja koko vuoristo oli l?htiess?ni viel? aamu-usvan peitossa. Kuului laivain vihellyksi? j?rvelt?, mutta laivoja ei n?kynyt. Laitumelle ajettavan karjan kellot kilisiv?t, ja paimenet huhusivat, mutta niit? itse??n ei n?kynyt. Maailmanliikenne tunnelien suulla, josta sen tie kulki etel?st? pohjoiseen ja p?invastoin, oli sekin k?tk?ss?. Junien kulun s??nn?llisest? kuminasta p??tt?en se kello kyll? k?vi, vaikkei n?kynytk??n sen heilurin liikett?.

Kiipesin jyrk?n rinteen, satakunnan metri? yl?sp?in j?rvilaaksosta, toisen ylemm?n laakson suuhun, joka oli kuin holviportti vuoriston linnaan ja josta sy?ksyi vuoripuro laaksoon, usvan sis??n, niinkuin manalaiseen kurimoon. Kaupungit, kyl?t, kirkot, j?rvi ja sen rannat, kaikki se maailma siell? oli j??nyt kuin pilven alle, t?m? t??ll? pilvien p??ll? oli kuin kokonaan toinen maailma, helottaen heleimm?n auringon alla, niinkuin suoranaisessa kosketuksessa yl?ilmojen ja taivaan kanssa.

Tie l?hti suloisessa, viile?ss? aamun paisteessa viem??n vuoripuron vartta, joka milloin hyrsk?hteli pikku nivoina puiden siimeksess?, milloin vilisi tyynemp?n? virtana niittyjen keskitse. Vuorien rinteet milloin puristuivat ahtaiksi rotkoholveiksi, milloin laajenivat kuin linnanpihoiksi. Ylh??lt? sulavien lumien salal?hteist? ruiskahteli suihkuja kuin joistakin katonp??llisist? s?ili?ist?, muuttuen ennen alastuloaan huuruviuhkoiksi, jotka ilmanhengen niit? heilauttaessa voivat laajeta tihusateena kostuttamaan kokonaisia niittyj?.

Laakson pohjassa loistaa kuin alttari kirkon per?ll? sininen j??tikk?, ja kuin alttaritaulu sen yl?puolella valkoiset huiput.

On yht'?kki? niin juhlallisen ep?todellista kuin arkena kirkossa. Syntyy ajatus: kuinka eiv?t urut soi? kuinka kaikki tuo ei virka mit??n? kuinka t??ll? voi olla niin ??net?nt?-t??ll?, jossa voi karjua ja pauhata ja jyrist?, niinkuin olisi maailmanloppu tulossa? jossa tuo puro, joka nyt lirisee puhtaana ja taivaansinenkirkkaana, voi ry?ps?ht?? koko laakson t?ytt?v?ksi, savenharmaaksi tulvaksi, vieden menness??n kyli? ja kirkkoja? jossa tarvitaan vain pieni horjahdus vuoren r?yst??ll? paisteessa torkkuvassa ilmapatsaassa-niin purkautuu ukkonen, jonka r?j?hdykset monistuvat rinteest? rinteeseen loppumattomana kaikuna? Kuinka kaikki nuo huiput, rinteet, mets?t, r?ykki?t voivat olla niin vaiti, ett? jos niit? ei n?kisi, ei voisi aavistaakaan niiden olemassaoloa? Vaaniiko vuoristo jotakin? Valmistaako se ehk? jotakin yll?tyst?? Purkautuuko ukkonen ennen iltaa? Katkeavatko pian jotkin herk?t kantimet? Irtautuuko kohta kokonainen lumirinne haudatakseen kaikki alleen? Onko huomenna, ehk? jo ennen iltaa, kaikki toisin?

On yh? enemm?n, niinkuin t?m? kaikki olisi vain haavetta. Todellinen maailma on siell? jossakin n?kym?tt?miss?, kuulumattomissa syvyyksiss?, suuren sumumeren pohjassa, jossa meress? t?m? vuorisaari ui niinkuin Islanti valtameress?, Atlantin ja J??meren vaiheilla. Siell? ovat kaupungit, maat, valtakunnat, koko ihmiskunta, jonka kanssa ei ole tarvis olla miss??n tekemisiss?. On niinkuin joka kerta, kun astuin purteen ja viiletin ulkoriuttojen taa, tai kun nousin suksilleni ja piha-aitojen yli hiihdin tiett?m??n korpeen ja korvesta rannattomille soille, ulkopuolelle yhteiskunnan, sen takalistoille, miss? ei ole mit??n oloja eik? suhteita eik? voi synty?k??n. T?m? t?ss? ei kaikessa j?ttil?isvoimassaan tyrkyt? mit??n eik? pakota mihink??n. Ei tarvitse olla mit??n mielipidett? mist??n, ei ratkaista mit??n, ei olla mill??n kannalla mist??n. Ajatukset tulevat ja menev?t, sattumalta, ilman mit??n aihetta ja ilman mit??n yhteytt? toistensa kanssa. Niinkuin linnut oksalle ja oksalta pois-joka kyll? liikahtaa, mutta jolle on yhdentekev??, mik? sit? liikautti, oliko se varpunen vai satakieli. En tied?, ovatko ne omiani vai muiden. Ne ovat kuin sunnuntailentelyll?, omiksi iloikseen, ja terveht?v?t vain ohimenness??n. On suloista olla niiden kanssa t?mm?isiss? rauhallisissa, miellytt?viss? suhteissa-ne kun tavallisesti kiusaavat ja painavat.

Ei kukaan kysy, mit? uskon vai enk? usko mit??n. Ei mik??n omassa itsess?ni vaadi siihen vastausta. Ja kuitenkin min? tuntisin voivani uskoa mihin hyv?ns?, katsoa jo toteutuneeksi eilisten nuorten miesten haaveetkin maailmanrauhasta, kansojen yhteenkuuluvaisuudesta, tuhatvuotisesta valtakunnasta-joihin he tuskin itsek??n uskoivat, vaikka koettivat siit? innostua.

Tuolla on Wildspitze. He ovat ehk? parhaillaan siell? valloittamallaan huipulla tai ehk? jo, k?ytt?en hyv?kseen aamukylm?n aikaa, astelevat sielt? alas hauraita hankisiltoja my?ten j??tik?iden kuolemankuilujen yli. Mit? he n?kiv?t? Peittik? usva n?k?alan? Oliko koko heid?n retkens? siis siihen n?hden turha? Mutta j?ih?n tyydytykseksi ainakin se, ett? he tiesiv?t tehneens? kaiken, mik? oli heid?n voimissaan. Olihan siin?kin. Onhan el?m?n suurin ilo enemm?n pyrkimisess? kuin saavutuksessa.

Olen k?vellyt itseni uuvuksiin, t?ytyy lev?ht??.

En p??se koskaan semmoisiin korkeuksiin min?, en l?himaillekaan; kun muut heiluttavat hattuaan yl?s avaruuteen, tallustelen min? reppu sel?ss? ojan pohjaa. Eik? minulla ehk? olisikaan heid?n uskoaan eik? heid?n pyrkimisens? intoakaan, vaikka olisi heid?n voimansakin. Mist? sen saisi siell? meill?? Kotoiset huiput ovat matalat ja n?k?alat ahtaat. Siell? matelee niin usein esille kysymys: mit? kuuluu meihin maailmanmeno? Mit? meill? on hy?ty? siit?, olipa se millainen tahansa? Paraneeko meid?n asiamme siit?, ett? maailma paranee? Pit?isik? rakastaa ventovierasten ihmiskuntaa vain sen vuoksi, ett? se on ihmiskunta? Hurmautuako siihen, ett? joskus, ehk? vasta tuhansien vuosien p??st?, alkaa se tuhatvuotinen valtakunta ja parantaa kaiken? Joka toteuttaa kaikki haaveet siit?, mik? on oikein ja mik? totta?

Ja kuitenkin on haave, unelma, ainoa, joka on jotakin ja jonka vuoksi kannattaa el??. Ainoastaan haaveessa toteutuu kaikki. Mit? toteutuu todellisuudessa? Kun ei ihmiselle ihmisen? koskaan toteudu mik??n, tai ainakin ??rett?m?n v?h?n-niin tuskinpa ihmiskunnalle ja maailmallekaan? Mik? toteutuu vuorenkiipij?lle? H?ness? on laaksosta l?htiess??n tunne, ett? h?n p??see, joskaan ei taivaaseen, niin ainakin v?h?n l?hemm?ksi sit?. Mihin h?n lopulta p??tyy? Kuta ylemm? h?n tulee, sit? karumman h?n kohtaa. Puut pienenev?t, katoavat, tulee vastaan vaivaiskoivu ja kanerva, sitten nurmikko, yh? surkastuneempi, sitten ei sit?k??n, vain kiviraunio ja sen yl?puolella ikuinen lumi ja kuoleman kylmyys. Sen h?n siis saavutti. Taivas h?nen yll??n ja ymp?rill??n on kyll? laajemmalla alalla, mutta ei yht??n l?hemp?n?. Todellisuuden tiet? ei p??st? edes ikuisuuden portillekaan. Ainoastaan haaveiden lentimin sinne todella tullaan. Sill? ainoastaan kuvittelun takana ei ole kuolemaa ja h?vityst? ja ikuista j??t?, koska haaveesta syntyy uusi haave yh? ylemm? ja ylemm? kiert?v?n? portaana.

Haaveesta ei koskaan pety, sill? kukaan ei ole n?hnyt sen toteutumattomuutta eik? vaadi sen toteutumista. Ainoastaan unelmiensa tiet? on ihmiskunta pyrkinyt ja p??ssyt toiveittensa viimeisille perille. Niiden avulla se on luonut itselleen taivaansakin. Jo tuhannen tuhansia vuosia sitten se on kaikkein viisaimpiensa viem?n? tullut siihen, ett? sen onni ei ole ollut rakennettavissa miss??n muualla kuin siell?-mist? ei ole mit??n ja mist? ei kukaan tied? mit??n. Se ei ole koskaan todenteolla uskonut uskotteluihin maan p??ll? toteutuvasta onnesta, ei ett? se sille koskaan saataisiin jotenkuten j?rjestetyksi t??ll?. Heid?n haaveensa kansojen veljeydest?, maailmanrauhasta, siit? maapallon yhteisest? aikataulustakin t?ytyy olla vain haavetta, voidakseen olla jotakin. Eih?n se tuo ihmiskunta ajan pitk??n sied? silmiens? edess? mit??n, mink? se on rakentanut. Niin pian kuin se on saavuttanut jotakin, s?rkee se itse omat saavutuksensa. Samalla voima-aineella, mill? se poraa kanavan kahden valtameren v?lille, tai puhkaisee tunnelin tieksi valtakunnasta toiseen, se r?j?hdytt?? ne umpeen. Se kyll?styy kuin lapsi leluihinsa, joka rakentaa hiekkaan kauniin kaupungin muureineen, torneineen ja linnoineen, ja juuri kun on sen saanut valmiiksi, pyyhk?isee sen sile?ksi maan tasalle...

Mutta toisekseen ...

Olin lev?nnyt, nousin; kuului riemuisa joiku joltakin karjamajalta, johon hetken p??st? vastasi toinen yht? riemuisa joltakin toiselta alpilta...

... kun ihmiskunta ei kuitenkaan henno sit? haavettaan j?tt??? Kun sen herkimm?t hermot, sen runoilijat, ajattelijat, tiet?j?t, sit? lakkaamatta aavistelevat ja siihen uskovat-kun karuimmat k?yt?nn?nkin miehet toimivat siin? hengess?, niin on heill? siis siit? ei vain toivo, vaan n?ytt?? v?list?, kuin olisi heill? siit? varmuus. Mist? on heill? se varmuus? Onko sellainen onnen aika joskus ollut olemassa, koska haave siit? on voinut el?? ja muisto pysy?? Ellei ihmiskunta joskus olisi menett?nyt jotakin Eedeni??n, ei usko sen takaisinvoittamisesta olisi voinut el?? kautta vuosituhansien. Miksi se kuuntelee noiden onnenaavistustensa siipien salaper?ist? havinaa hiljaisina ?in? ja tyynin?, kirkkaina p?ivin?? Miksi se ajattelee onneaan aina jossakin muodossa mahdolliseksi? Selitt??h?n se jokaisen uuden keksinn?n tulevaisen onnensa enteeksi ja takeeksi. Se tahtoo luoda sen uhallakin-kaikki kansat sitokoot itsens? sit? varten yhteen k?yteen niinkuin vuorillekiipeilij?t, sen huippua valloittaakseen...! Kasvaahan n?iden t?llaisten uskovain luku yh?.

Istuskelin puron reunalla, jonka vesi oli sinisempi kuin taivas, lep?ilin nurmikoilla, joiden nukka oli hienompi kuin salonkimaton, hengitin ilmaa, jossa oli m?ntymets?n pihkan ja l?mminneen kivisein?n ja sulavan j??tik?n yhtynytt? tuoksua...

Miksen uskoisi min?kin siihen, koska kerran koko maailma uskoo? Kun nuoret miehet siihen innostuneina n?ht?v?sti lis??v?t sill? uskollaan olemisensa iloa ja matkailunsa hauskuutta, miksen min?kin soisi itselleni iloa ja mielenkevennyst? siit?, ett? maailmassa kaikki on niin hyvin, kuin suinkin voi olla, ja ett? se on kehittym?ss? yh? parempaan p?in. Sill? tunteella mielt?ni t?ytt??ksenih?n min? oikeastaan aina l?hdenkin matkoille ... p??st?kseni onnellisiin ja ihaniin maihin ja nauttiakseni kaikesta niiden kauniista. Aivan niinkuin ennen nuorena, kun sis?isen olemisen ja el?misen riemun pakotuksesta nousin purteeni, jonka valkeat purjeet lepattivat levottomina rannalla, ja l?hdin ja laskin ulapoille vet?v?ss? tuulessa, keinuin keinumistani-ja niin oli taivaani siin? ja onneni siin?, tarvitsemattani odottaa sit? haudan takaa.

T?yt?n siis nytkin sill? tunteella mieleni. K?yskentelen ensin t??ll? n?iss? viileiss? laaksoissa t?m?n ihanan kes?n, siirryn syksyn tullen alppien yli, viet?n talveni Caprissa-maailma on luotu minun ilokseni, minun on lupa ottaa silt? kaikki, mink? se voi minulle antaa.

Tartun taas sauvaani ja l?hden. Polku on poikennut laakson keskest? ja alkanut vied? sen toiseen laitaan, josta mets?inen loiva rinne nousee nousemistaan aina sinne, miss? mets?nraja p??ttyy. Olen pian hongikossa, viile?ss? pylv?st?ss?, jonne p?iv? p??see vain tihkuen tunkemaan latvojen l?pi. Puro on j??nyt laakson toiselle puolelle, n?kym?tt?miin, kuulumattomiin. Yht'?kki? on edess?ni tienristeys, josta toinen polku vie suoraan eteenp?in, toinen l?htee pyrkim??n rinnett? yl?s. Siihen on puun kylkeen pantu viitta, josta luen: "Maailman Rauhan Majalle."

T?st? l?htee siis tie sen miehen luo, jonka ne eilen n?kiv?t kiikarissa ja joka uskoo siihen, ett? tuhatvuotinen valtakunta jo on toteutunut maan p??ll??

Kuuluu ??ni? ja askelia jostakin ylemp??, ja samassa huomaan tulemassa alas kaksi vanhaa miest?, samat, jotka eilen olivat l?hteneet t?nne, oltuaan edellisen y?n meid?n ravintolassamme, valkopartaisia, mutta viel? reippaita vanhuksia, matkapuku molemmilla yht?l?inen kuin sotilailla, alppiruusuja kokardeina hatussa. Hekin tunsivat minut ja me tervehdimme.

-Menette majalle?

-En tied? viel?...

-Menk??, herra, menk?? ... maksaa vaivan ... ah, h?n on merkillinen mies, todella merkillinen!

Kun molemmat taisimme vain muutamia sanoja yhteist? kielt?, ei voinut synty? sen pitemp?? puhelua. Kysyin tiet? ja kuinka kauan nousu kest?isi.

-Suoraan yl?s ... korkeintaan kolme tuntia.

Tie nousee nousemistaan, ja samalla mets? syvenee ja sakenee. Astun kuin umpiportaita, n?kem?tt? ymp?rilleni, tiet?m?tt?, kuinka korkealle olen saapunut. Siell? t??ll? on k??nteen p??ss? lev?hdyspaikka, milloin puupenkki, milloin kalliopaasi, milloin tasoitettu kanto. Jokaisen istumasijan edess? on puuhun naulattu taulu, johon on kirjoitettu jokin tervehdyslause. Er??ss? on: "T?ytt?k??n rintasi rakkaus ja rauhantunne kaikkia l?himm?isi?si kohtaan." Toisessa on: "Kaikki ihmiset tulevat veljiksi kerran." Kolmannessa: "Humiskoon t?m? honka sieluusi uskoa, toivoa ja rakkautta maailmanrauhaan." Er??ss? notkelmassa seisoo nuorta mets?? runko rungossa kiinni, ja siihen on pantu kuin sen ajatuksia ilmaisemaan: "Meit? on t?ss? mets?ss? tuhannen tuhansia puita, mutta meit? ei ole t?ss? ainoatakaan, joka tahtoisi toisensa tuhota." Sen vieress? on toinen taulu: "Pyrkik??t ihmiset kilpailussaan toistensa kanssa yl?sp?in, aurinkoa kohti, niin kasvaa heist? kustakin solakka huojuva honka."

Sitten tulee samassa mets?ss? toisia tauluja, joihin on kirjoitettu:

"Jollei minulla, hoikalla huojuvalla puulla, olisi suojanani tuhansia muita puita, en min? pysyisi pystyss? myrskytuulen tullen."

"Tukekaa toisianne pelk?ll? olemassaolemisellanne, niinkuin mekin sill? tuemme toisiamme."

"Ei mik??n toteudu, jos siihen ei usko. Kaikki toteutuu, kun siihen uskoo."

"Maailmanrauha ei toteudu, jos ei kukaan siihen usko. Sen toteutuminen alkaa heti, kun jokukaan siihen uskoo."

Katselin ensin noita kirjoituksia samalla silm?ll? kuin niit? aatteellis-is?nmaallis-uskonnollisia mielilauselmia, joita t??ll? tapaa jokaisen talon ja ravintolan sein?ll?. Mutta on t?ss? kuitenkin jotakin muutakin kuin vain vanhaa, hyv?? tunneherkkyytt?. Nuo lauselmat eiv?t ole pelkki? koristeita, niiden takana on kaikesta p??tt?en miehen oma hartaus ja h?nt? el?hdytt?v? aate. H?n on n?ht?v?sti innostaja, joka koettaa vaikuttaa k??nnytett?viins? jo ennen, kuin tulee kosketuksiinkaan heid?n kanssaan. Joudutan nousuani n?hd?kseni, mink? totuuden seuraava taulu tulee sis?lt?m??n.

Siin? on kivest? veistetty allas, mihin pystyyn kohotetun paaden rei?st? lirisee vett?, joka sitten kivien lomitse ja puunjuurien alitse solisee purona polun poikki. Altaan reunalla on somasti veistetty puukauha. Paateen on hakattu sanat: "Rauhan madonna l?hett?? sinua vastaan t?m?n veden jatkaaksesi virkistyneen? nousuasi H?nen Pyh?lle L?hteelleen."

Virkistyn jo pelk?st? siit? herttaisuudesta ja somuudesta, mill? t?m? on tehty, ajateltu ja sanottu. Mik? runoilija, mik? haaveilija siell? asuukaan tuolla ylh??ll?! Ja yh? enemm?n kiinnitt?? mielt?ni mies, joka t??ll? er?maassa ajaa maailmanrauhan asiaa, julistaen sit? puiden ja kivien ja purojen v?lityksell?. Joku Assisin Fransiskusko?

Tie k?y jyrkemm?ksi ja sen polvekkeet lyhemmiksi. Se on kuin porrask?yt?v?? haljenneiden kallioiden ja puiden lomassa. Jonkin matkan p??ss? on pengerm?, niityn py?ryl?, kasvaen ??ri??n my?ten alppiruusuja, uhkuen niit? kuin kukkasmaljakko. Siin? on taas kirjoitus: "Tulija, taita t?st? ruusu ja vie se viemisiksi Pyh?lle ?idille!"

Tein, niinkuin h?n pyysi. Otin uhrikukan laskeakseni sen h?nen jumalattarensa jalkojen juureen jossakin siell?, miss? sen ehk? tapaan. Mies tuolla ylh??ll? n?ytt?? todella palvelevan aatettaan uskontona. Annan mieleni yh? enemm?n t?ytty? tunteesta, ett? kuljen t?ss? kuin jossakin pyh?ss? lehdossa, olen nousemassa jollekin pyh?lle vuorelle. Vaikkei h?nen jumalansa luultavasti olekaan minun jumalani, miksen koettaisi omistaa sit? itselleni ainakin hetkeksi! Miksen voisi sit? palvella, koska h?n sen suo! Sellainen taipumus yll?tt?? usein, kun tulee kosketukseen v?litt?m?n tunteen tai vilpitt?m?n uskonilmauksen kanssa. Kuinka helposti joutuukaan ja kuinka mielell??n antautuukaan kreikkalaisen hengen valtaan vanhan kuvapatsaan ??ress?, joka seisoo jonkin temppeliraunion p??dyn edess?, tai katolilaisen hartauteen h?nen kirkkonsa h?m?ryydess?, tai vaeltaessaan toivioretkel?isten seurassa jollekin heid?n pyh?lle paikalleen.

L?ysin rauhanmadonnan herttaisesta paikasta, mets?rajan yl?puolella olevalta niittypengerm?lt?, korkean, jyrk?n kalliosein?n alta. Se oli katettuun komeroon asetettu, puusta leikattu veistos, siniviittainen, keltatukkainen, yst?v?llisesti hymyilev? ?iti, polvellaan lapsensa. ?iti painoi jalallaan poikki miekan, joka oli hahmoteltu k??rmeeksi, lapsella oli olevinaan toisessa k?dess??n rauhan palmu, toisessa maapallon kuva. Veistos oli k?mpel??, mutta harrasta tekoa. Sen edess? oli hylly niinkuin alttari, jonka p??lle asetettujen alppiruusujen ja muiden pikku-uhrien joukkoon min?kin asetin omani. Alttarilla paloi ?ljytuohus himme?n lasin alla. Sen vierest? vuorisein?n alta kihelm?i l?hde maasta.

N?k?ala madonnan ja h?nen lapsensa vihre?lt? niitylt? on kaunis kuin autuaan uni, ihanuuden ja sopusoinnun, rauhan ja onnen, suurenmoisuuden ja somuuden n?yte, jonka vertaista vastavalmistunut maailma ensimm?isen? sapattinaan tuskin lienee voinut tarjota tekij?lleen. Siihen on lev?hdytetty kuin vartavasten katseltavaksi kaikki, mit? luonnolla, viljelyksell?, sivistyksell? yleens? on annettavana, kehitys autioimmasta er?maasta vanhan sivistyskeskustan t?ytel?isimpiin muotoihin.

Usma sielt? alisista maailmoista on jo aikoja sitten noussut taivaalle ja kiteytynyt liikkumattomiksi hattaroiksi huimaavaan korkeuteen. Suuri sinisenvihre? alppij?rvi, melkein kuin meri, heloittaa ja hehkuu iltap?iv?auringon kirkkaimmassa, pehmeimm?ss? valossa, ollen paikoitellen sile? ja tyven ja liikkumaton, paikoitellen v?reillen satunnaisten tuulahdusten synnytt?m?n? tummempana virin?. J?rven perimm?ss? pohjukassa on kaupunki tehtaineen, torneineen ja valkoisine huoneriveineen, joista ovat kuin vaahtop?rskeit? huvilat ylemp?n? olevilla rinteill?. J?rven ranta ylt'yleens? molemmin puolin on kuin katkeamaton p??rme pikkukaupunkeja, kylpypaikkoja, kyli?, taloja ja huviloita. Rannan ja vuoriston v?lill? on loivasti nouseva viljelty kaista, miss? leve?mpi, miss? kaitaisempi-vainioita, hedelm?- ja viinitarhoja. J?rven sel?ll? risteilee laivoja rantoja pitkin ja sen yli rannalta rannalle. Rannoilla kiit?? junia, pist?ytyen tunneleihin ja tullen niist? ulos. Siell? el??, tykkii ja toimii. Kaikki n?kyy t?nne, mutta ei mit??n kuulu.

Mutta kaiken ymp?rill? kaartuvat vuoret, ensin alempana mets?iset, niittyiset alpit useissa kerroksissa toistensa takana, sitten niit? ylemp?n? karujen, harmaanruskeiden kivir?ykki?iden maailma ja kaikkein ylinn? ja ??rimm?isen? kaikista ihanin ja samalla kolkoin: eloton er?maa lunta ja j??t?-jota kaikkea rauhan madonna ja h?nen lapsensa, kaiken tuon heist? mit??n tiet?m?tt? ja v?litt?m?tt?, katselevat, kasvoillaan muuttumaton, hymyilyyn pyrkiv?, hiukan ujo ja avuton ilme.

Suoraan heid?n r?yst?spes?ns? p??lt? nousee satoja jalkoja yl?s korkeuteen vuoren sein?m?, p??ttyen keilamaiseen huippuun, p??hineen??n luminen hiippa-osa ikuisesta alkuvuoresta, rosoinen ja rapautunut, ik??nkuin yl?ilmojen itsens? veist?m? j?ttil?iskuvapatsas. Sen ilme on kylm?, tunteeton ja jylh?. Se n?ytt?? olevan v?linpit?m?t?n kaikesta, satoipa tai paistoi, raivosipa hirmumyrsky sen otsan ymp?rill?, tai hivelik? suvituuli sen ohimoita. Sille on samantekev?, mit? ihmiset siell? alhaalla kulttuurinsa pikkupihoilla luovat ja saavat aikaan tai ovat saamatta. Mit?p? t?t? pilvenpiirt?j?? jumaluutta, liikkumatonta Buddhaa, jonka jalat pohjaavat merienkin alle, liikuttaa mik??n- j?rjest?k??t itse asiansa, el?k??t tai kuolkoot! Mit? he ovat saavuttaneet? Eik? suurin osa maailmaa yh? viel?kin, miljoonia vuosia valmistumisensa j?lkeen, ole suolaisten merien, hedelm?tt?mien arojen ja hieta-aavikkojen, r?meiden, aarniometsien ja kiviraunioiden peitossa? Huippu tuossa lienee n?hnyt, kuinka monta kertaa lieneek??n, lumen ja j??n nousevan ja hukuttavan h?net kaulaansa my?ten-sulavan kyll? ja v?istyv?n pois, mutta tulevan taas takaisin. Se tiet?? ajat, jolloin ei t?st? n?kynyt ainoatakaan puuta, ei ainoatakaan el?v?? olentoa, ihmist? kaikista v?himmin. Ne olivat tulleet, ehk? montakin kertaa, ja kadonneet, tulevat kukaties milloin, mutta varmasti, katoamaan uudelleen.

Huippu tuossa ei ole milloinkaan ollut miss??n kosketuksissa sen maailman kanssa, jonka h?n tuhansien vuosien kuluessa on n?hnyt kehittyv?n allaan. Eik? sill? ole nytk??n sen kanssa muuta yhteist? kuin se, jota h?nen harteillaan pesiv? pyh? lintunsa korppikotka yll?pit?? laakson ja vuoriston v?lill?, t??ll? pesiess??n, sielt? ry?st?ess??n, t??lt? vaaniessaan, siell? iskiess??n, sielt? hakiessaan, t?nne tuodessaan uhrinsa h?nkin-verisen karitsan, ehk? lapsenkin, jonka se tuolla ylh??ll? raatelee ja sy?. Siell? on se jumaluus ja siell? sen palvelijan uhrij?tteet, vaalenneet luut ja kellastuneet kallot-ja tuossa on rauhan madonna ja sen palvelijain uhrilahjat, alppiruusut ja muut kukkaset. Huippu tuossa, se ei mihink??n maalliseen eik? inhimilliseen puutu, ei tunne iloa eik? s??li? eik? osanottoa, on kuva ikuisten lakien laatijasta, joka ne kerran s??detty??n ei itsek??n en?? voi niit? muuttaa, jota ei kukaan tunne eik? palvele, mutta jonka kerran peruuttamattomasti lausuma aate johtaa ja m??r?? iankaikkisesta iankaikkiseen. Sille ei kukaan uhraa, mutta kuitenkin se saa uhrinsa jokavuotisina hekatombeina kuolleita ja kaatuneita. Ja t?h?n, tuon jylh?n, tunteettoman jumalan jalkojen juureen on herkk?tunteinen ihminen, kuka lie, rakentanut asumuksen omalle unelmalleen, jonka avulla h?n aikoo k??nt?? maailmanmenon uusiin suuntiin, vakuutettuna siit?, ett? aate on juuri tuolta ylh??lt? kotoisin ja tulee laskeutumaan sielt? t?t? tiet? alas niinkuin enkeli rusopilvess?. Onhan se liikuttavaa, herttaista, mutta runoilemista se on, lapsellista, tuota toivotonta, ainaista ihanteellisuutta ja optimismia-itsens? pett?mist?-mit? varten sit? on ja pit?? olla, miksi siit? ei p??st?, kun se kuitenkin on ep?totta, silmien lumetta-sill? kaiken takanahan on kuitenkin kuolema?

Ei! Ovatko nyt taas ne peikot kimpussani?

* * * * *

-Jumalan tervehdys teille! kuulin miellytt?v?n, soinnukkaan ??nen sanovan jossakin takanani.

En ensin n?hnyt siell?, mist? se tuli, muuta kuin harmaanruskean vuorensein?n. Sitten siell? liikahti, ja vuoripolun viimeiselt? askelmalta laskeutui minua kohti keski-ik?inen mies, yll??n vuorenv?rinen karkea munkin viitta. H?n oli avop?in, tukka tuuhea ja paksu, ohimoilta jo harmaantunut. Piirteet olivat hienot, otsa korkea ja puhdas ja luottamusta her?tt?v?. Silm?t olivat rauhalliset ja kirkkaat ja melkein lapsellisen vilpitt?m?t. Niiden alla ja ymp?rill? olevissa uurteissa oli merkkej? jostakin menneest? rasittuneisuudesta, niinkuin arpia umpeen parantuneista sielun haavoista. Ennenkuin olin ehtinyt tarttua h?nen ojennettuun k?teens?, oli h?n jo jollakin salaper?isell?, koko olennostaan huokuvalla miellytt?v?isyydell? vet?nyt minut itse?ns? l?helle. H?nen miehek?s ja luottavan luja k?denpuristuksensa, jonka omituisena vastakohtana oli h?nen ujo, melkein arka ilmeens?, voitti minut heti. Tunsin tarpeen olla yht? mielt? h?nen kanssaan.

H?nt? seurasi kintereill? suuri, hallava, verkkaisesti asteleva paimenkoira, heiluttaen minulle h?nt??ns? niinkuin vanhalle turulle; sen kaulassa riippui pieni puulekkeri.

-Herra on matkalla vuoristoon ... onko kauaskin?

-Teki mieleni vain tavata teit?.

-Minuako? sanoi h?n melkein h?mill??n. Olette tervetullut majalleni, mutta silloin t?ytyy teid?n tyyty? lep??m??n y?nne hein?vuoteessa.

-Juuri sit? haluaisinkin.

-Niink?? ... no sitten! hym?hti h?n ymm?rt?v?sti ... ja oli, kuin olisi siit? alkanut punoutua tuttavuuteen viev? side v?lillemme.- Sallitteko, ett? tarjoan teille hiukan virvoketta?

H?n kutsui koiran eteens?, komensi sen istumaan ja laski lekkerist? viini? maljaan, jonka ojensi minulle. Tyhjennetty?ni sen ja kiitetty?ni ei h?n n?ytt?nyt tiet?v?n, mit? virkkaisi, enk? min?k??n keksinyt muuta kuin:

-Ihana paikka t?m?.

-Niin, eik? totta...

Minulla oli vastustamaton halu heti p??st? h?nt? l?helle, puheisiin h?nen kanssaan siit?, mik? oli h?nen el?m?ns?, mik? t?ytti h?nen mielens? kaikesta siit? p??tt?en, mit? t?nne noustessani ja t?ss? olin n?hnyt, kaikesta siit? ep?ilyst? huolimatta, mik? viel? hetki sitten oli j?yt?nyt mielt?ni.

-Rauhan madonna tuossa ei olisi voinut l?yt?? parempaa lev?hdyspaikkaa matkallansa alas maailmaan, sanoin.

-Olette h?nen yst?v?ns?! tuli h?nest? l?mpim?sti.

-Kukas ei sit? olisi...

-Ah, eiv?t kaikki viel? ole...

-Mutta toivokaamme, ett? he kerran siksi tulevat.

-Se on minunkin toivoni.

-Oletteko asunut kauankin t??ll? ylh??ll??

-Liki kymmenen vuotta.

-Ilman toveria?

-Joskus on minulla ollut joku toveri, joskus ei...

-Lienee suloista olla poissa maailmasta ja kuitenkin n?hd? se noin jalkainsa alla.

H?n ei vastannut suoraan, mutta h?nen silmist??n n?in my?nnytyksen ja samalla mielihyv?n siit?, ett? olin ymm?rt?nyt h?net.

-Maailmanrauha on kaunis ja jalo unelma, kun sen toteutumiseen vain voisi uskoa.

-Mihin uskoo, se toteutuu...

H?n sanoi sen tyynesti, koruttomasti. Mutta siin? tavassa, mill? h?n sen sanoi, oli niinkuin kaikilla, jotka uskovat ja siit? el?v?t eiv?tk? kaipaa muuta eiv?tk? tunnusta muuta, k?tkettyn? itsepintainen, j?rkkym?t?n vakaumus: "Koska min? uskon, niin se toteutuu." Siin? oli n?ht?v?sti koko h?nen el?m?ns? hermo.

-Sallikaa minun! sanoi h?n, n?hdess??n minun aikovan nostaa reppua selk??ni. Vastustelustani huolimatta otti h?n sen ja heitti omaan selk??ns?.-Ei, se on minun oikeuteni ... teette minulle suuren ilon ... pahin taival on viel? j?lell?.

L?hdimme nousemaan. Olin saattajalleni todella kiitollinen siit?, ett? h?n oli vapauttanut minut v?h?isest?kin kannettavastani. Sill? maa, jota tie kulki, oli yht? ainoata rauniota, vaivalloista louhua, jossa olisi ollut mahdoton p??st? etenem??n, ellei aina v?h?n v?li? olisi ollut kivi? ja paasia k??nnettyin? niin, ett? jalka voi niist? saada tukea. Minulla oli t?ysi ty? astua niin, etten satuttaisi jalkaani. Saattajani kulki edell?ni notkein askelin ja notkein vartaloin, varoittaen minua pahimmista paikoista.

Koko se maailma, mik? ?sken oli n?kynyt madonnan niitylle, oli kadonnut jonkin harjanteen taa. Ei n?kynyt muuta kuin r?ykki?t? r?ykki?n takana. Tie kulki kerran syv?nteen reunaa, jonka pohjassa oli lumirantainen lammikko, miss? uiskenteli irtaantuneita j??palasia ja lumilohkareita, jotka luultavasti eiv?t sulaneet koskaan. Ei miss??n n?kynyt vihreyden merkki?k??n. Siell? t??ll? kohosi lumihuippuja l?hemp?n? ja kauempana, ja heti niiden alla siintelevi? j??tik?it?. Jossakin kuului veden lorinaa, vaikkei vett? n?kynyt. Ei muuta kuin j??t?, lunta ja kive?- poissa koko se maailma, joka oli n?kynyt madonnan niitylle, ja sijassa huippuhirvi?valtiaan niinkuin mik? vihollismielinen maailma, pakanamaa, jossa lempeill? valloilla ei ole mit??n jalansijaa. Tuli tunne, niinkuin olisin ollut menossa jonnekin, josta ei ole paluuta, johonkin kylmenemist??n kylmenev??n, kivettymist??n kivettyv??n.

Mihin omituiseen seutuun tuo uskova mies sittenkin on asettunut vaikuttamaan uskonsa toteutumisen hyv?ksi! Eik? rauhanaatteella ollut sijaa tuolla alempana? Eik? se olekaan siit? maailmasta?

-Onko viel? pitk? matka majallenne?

H?n oli minua hiukan edell?, pys?htyi ja odotti, ja kun saavutin h?net, n?in kahden harjanteen v?liss? yl?sp?in umpinaisen ja alas etel??n p?in avonaisen pikku laakson, tasaisen ja suojatun pengerm?n kuin nurkkahyllyn, jossa oli rakennus ja sen takana kuusimets?.

-Onko t?ss?kin er?maassa kosteikko? Kuinka on mahdollista, ett? t??ll? voi mik??n kasvaa?

-Auringolle ja etel?n l?mpim?lle ei ole mik??n mahdotonta, hym?hti h?n.

Paikka oli yht? harvinainen kuin sen asukaskin.

* * * * *

Asumus oli yksi ainoa huone, muurattu rosoisista kivist?, katto ohkaisista liuskoista. Ovi ja ikkuna antoivat etel??n p?in. Leve?n r?yst??n alla oli istuin. Edustalla oli puutarha ja joitakin istutuksia. Kaikille muille tahoille paitsi etel??n oli suojaava harjanne niin laajassa kaaressa, ett? sen sis??n mahtui kokonainen metsikk? pient? tuuheaa, paikoitellen melkein katajana maassa matelevaa kuusikkoa, joka tuskin ulottui huoneen r?yst??seen. Mets?n takana kihoava rinne oli paikoin punaisenaan, sinisen??n, keltaisenaan eri alppikukkia, paikoin vihre?n? nurmikkona, jolla k?yskenteli joitakin lampaita ja vuohia.

-Oletteko itse kaiken t?m?n t?nne rakentanut:

-En ole rakentanut, ainoastaan yll?pit?nyt. T?m? on entinen mets?stysmaja, jonka sen omistaja, er?s vanha, hurskas ylimys, lahjoitti minulle, kun madonna ilmaisi, ett? tappaminen on synti?.

H?n pyysi minua k?ym??n sis??n. Astuin k?yt?v??n, joka jakoi huoneen kahteen osaan ja jonka yll? oli vastatehdyille heinille tuoksuva ullakko. Toisella puolella k?yt?v?? n?kyi olevan saman katon alla karjan olinpaikka, toisella oli suurehko tupa, jonka per?ll? roihusi risuja ja kanervia palava takkavalkea ja jonka ainoana sisustuksena oli p?yt? ja sein??n kiinnitetyt lavitsat.

Siell? odotti minua iloinen yll?tys, toisp?iv?iset nuoret miehet, rauhankongressilaiset ja vuorikiipeilij?t. He ottivat minut vastaan j?lleentapaamisen yhteisell? kuorotervehdyksell?. Ja is?nn?lle huudahti heist? muuan:

-No, is?, olette niin tyytyv?isen n?k?inen, kuin olisitte voittanut uuden opetuslapsen.

-Ah, ei ollut tarvis h?nt? voittaa, h?n on jo madonnan yst?v? niinkuin tekin, yst?v?t, sanoi erakko hilpe?sti.

-Kuinka monta lienette jo voittanutkaan meit? t??ll? ylh??ll?!

-Onhan madonna joka vuosi n?hnyt heit? saapuvan yh? useampia, jotka uskovat ja tulevat uudestaankin h?nt? tervehtim??n. Toivon, ett? tekin tulette viel? toiste. H?nen halvimman palvelijansa mieli olisi siit? kiitollinen ja hyv?.

Tavassa, mill? h?n sen sanoi, ei ollut mit??n tekopyh?? vaatimattomuutta; h?n sanoi sen kyll? ujosti, mutta samalla koruttomasti, kaunis, valoisa ilme haaveellisissa, tummissa silmiss??n. H?n oli avannut sein?kaapin, ottanut sielt? leip?? ja juustoa ja asettanut eteeni.

-Olkaa hyv?!

H?n poistui, ja me kuulimme h?nen huoneen takana kutsuvan elukoitaan lypsett?v?ksi.

Nuorilla miehill? oli ollut onnistunut retki. He olivat olleet t?n? aamuna Wildspitzell?, ilma oli ollut tyven ja kuulakka, monen tunnin k?vely aamupakkasessa helisevi? hankia my?ten oli ollut suurenmoisen ihana. Lev?tty??n t?ss? p?iv?syd?men oli heill? aikomus pian l?hte? nousemaan suojamajalle ja y?py? sinne, ollakseen heti aamun sarastaessa siell? valmiina valloittamaan Hornspitzen. He olivat herk?ll?, hilpe?ll? mielell? sy?ty??n, lev?tty??n ja nyt iltaviile?n tultua l?mmitelless??n jalkapohjiaan takan ??ress?.

He olivat hekin sen omituisen vaikutuksen alaisina, joka l?hti t?st? miehest?, ja yht? ihastuneita kuin min?kin h?neen ja h?nen omituiseen tapaansa ajaa rauhanaatetta t??ll? yl?puolella pilvien. Ja heill? oli ilmeinen halu olla h?nelle mieliksi, osoittaa h?nelle olevansa samaa mielt? kuin h?n,-aivan niinkuin minullakin oli ollut heti h?net n?hty?ni. Sellainen halu valtaa meid?t usein lasten ja hyvien ihmisten seurassa. Se on meiss? usein ilmaus siit?, mik? meiss? on hienointa ja parasta. Eik? se aina ole pelkk?? kohteliaisuutta eik? ulkokullaisuutta eik? suosioonpyrkimisen halua-uskomaton, ep?ilij?, kielt?j?kin l?yt??, sellainen tarpeen tullen, uskovan seurassa itsest??n t?hteit? lapsuutensa uskosta ja lapsuutensa aikuisista mielialoista, l?yt?? ne mielihyv?kseen ja hakee niiden avulla yhtym?kohtia. Sellainen ymm?rt?misen ja yhtymisen halu ei synny miss? hyv?ns?, se valitsee aikoja ja paikkoja, tarviten oikeata ymp?rist?? ja oikeata tunnelmaa. Jos me olisimme kohdanneet t?m?n miehen jossakin muualla, alhaalla omassa maailmassamme emmek? h?nen maailmassaan t??ll? ylh??ll?, olisi luultavasti j??nyt tulematta se antautuminen niihin aatteisiin ja tunteisiin, jotka t??ll? puhkesivat esiin kuin itsest??n, kuin ominamme, ilman muuta aihetta, ainoastaan pelk?st? pyrkimyksest? p??st? sopusointuun sen hengen kanssa, joka t??ll? vallitsi ja johon h?n oli meid?t, ainakin minut, viritt?nyt valmiiksi jo ennen, kuin olimme t?nne saapuneetkaan.

-Te n?itte h?nen madonnansa ja taulunsa-Eik? ole kovin herttaista sill? tavalla ilmaista uskoaan ja ajaa asiaansa! puhkesi heist? munan heti, kun h?n oli mennyt.-Jos emme ennen olisi olleet rauhanaatteen miehi?, olisimme sit? kuitenkin nyt.

Sanoin, ett? ainoastaan h?nen t?htens? tahtoisin uskoa, ett? h?nen unelmansa pysyv?st? maailmanrauhasta jo on toteutunut tai ainakin pian tulee toteutumaan.

-Miksei se toteutuisi! Miksei maailmanrauha oikeastaan olisi mahdollinen? tarttui heti toinen siihen kiinni. Ihmeh?n se olisi, mutta onhan nykyaika ihmeit? t?ynn?. Onhan aika aatteellisillakin aloilla mennyt niin satumaisen huimaavaa vauhtia eteenp?in, tehnyt saavutuksia, joita tuonnoin ei edes oltu voitu haaveilla, ett? voi olettaa mahdolliseksi melkein mit? tahansa, mik? ennen ohi pelkk?? satua. Mikseiv?t mieletkin muuttuisi s?hk?n avulla, ennakkoluulot r?j?ht?isi ilmaan kuin pommeilla ammuttuina?

-Totta kai!

Ja yht'?kki? oli siin?-sill? herkkyydell? ja valmiudella, mik? on ominaista kaikille ?lyllisesti valppaille, sill? helppoudella, mill? nuorten ajatukset lehahtavat lentoon ja saapuvat p??maaliinsa yli kaikkien esteiden ja ennakkoluulojen, mist??n todellisuudesta v?litt?m?tt?-virinnyt rauhanaatteen ylistely ja keskustelu sen toteutumisen mahdollisuudesta, samoin kuin maailmanliikenteest? ja -veljeydest? eilen tuolla alhaalla. K?den k??nteess? se todistettiin mahdolliseksi ja otettiin todistelu todeksi, ainakin sill? hetkell?. S?vel n?kyi olevan kaikille tuttu, ja kun yksi antoi ??nen, yhtyiv?t toiset.

-Mit? rauha kansojen v?lill? oikeastaan olisi muuta kuin hiukan laajennusta siit? rauhasta, joka jo vallitsee kansojen keskuudessa! Koska kokonaiset ihmisryhm?t, eturyhm?t, puolueet, eri kansankerrokset ratkaisevat riitansa tuomioistuimien edess?, joita ei viel? kovinkaan kauan sitten tunnustettu, mikseiv?t valtiotkin olisi siihen kypsyneet v?lisiins? asioihin n?hden? Kun kerran on saatu aikaan yhteiskuntaj?rjestys, miksei voitaisi saada aikaan maailmanj?rjestyst? samassa mieless?? Miksi kansat k?visiv?t toistensa kimppuun, kun monia kansoja luvultaan suuremmat ihmisryhm?t, joiden edut ovat paljoa ristiriitaisemmat kuin kansojen edut, eiv?t sit? en?? tee? Ovathan suurissakin maissa, jopa maanosissakin, miljoonat ihmiset jo vuosisatoja el?neet toistensa kanssa sellaisissa v?leiss?, etteiv?t he etujensa valvomiseksi ja oikeuksiensa saavuttamiseksi ry?st?, tapa, polta eiv?tk? v?kivaltaisesti anasta toisen omaa, h?nen maataan, h?nen karjaansa, niinkuin silloin, kun laillista olotilaa ja yhteiskuntaj?rjestyst? ei viel? ollut olemassa. Miksi ei siis...?

Erakko tuli, tuoden minulle tuopin maitoa. H?n aikoi sanoa jotakin, mutta poistui ja palasi mukanaan kanervakimppu, jolla virkisti tulta takassa. Niin pian kuin aurinko oli mennyt vuoren suojaan, oli tullut syksyn tunnelma huoneeseen, ja elpyv? takkatuli lis?si kodikkuutta.

-Ja kuitenkin on niiden miljoonain kesken, jotka voivat kuulua eri kansallisuuksiin, puhua eri kieli?, olla eri uskontoja, jopa eri rotujakin, olemassa monenlaisia, mit? vastakkaisimpia etuja, ja heid?n keskess??n kuohuu kiivaita, hillitt?mi? intohimoja. N?m? ristiriidat voivat olla saman kansan yksil?jen tai sen eri kansankerroksien kesken aivan yht? vaikeat sovittaa kuin eri kansojen kesken, mutta eih?n niit? en?? ajatellakaan ruveta aseiden avulla ratkaisemaan. Riitapuolet itsekin pit?isiv?t sit? mielett?myyten?. Jos kerran vuosituhansien kehitys on voittanut kaikki ne ??rett?m?t vaikeudet, joita on ollut voitettavana, ennenkuin verikosto on poistettu ja omank?den oikeus saatu lakkautetuksi, niin tuntuuhan melkein silt?, kuin omank?den oikeuden ja v?kev?mm?n anastusvallan lakkaamisen kansojenkin kesken pit?isi voida pudota meille kyps?n? hedelm?n? puusta.

-Perustus maailmanrauhalle on kyll? jo olemassa...

-Niinkuin Pietarin kirkko on rakennettu sille kalliolle, joka on sen perustus ... jolle ... virkkoi erakko, silmiss? viaton, lapsellinen ilme.

H?n oli istuutunut ovensuuhun ja kuunnellut siit?. Kaikki k??ntyiv?t h?neen, ja syntyi hetken ??nett?myys.

-Niin, jatkakaa vain, sanoi h?n punastuen ja hiukan h?mill??n.

-Tehk?? hyvin ja sanokaa itse...

-Min? sanoin jo...

-Tarvittaisiinhan oikeastaan varsin v?h?n maailmanrauhan aikaansaamiseksi, aikoi joku, murteestaan p??tt?en englantilainen, kaunis, solakka nuorukainen. Se olisi kahden rodun asia, meid?n anglosaksilaisen ja teid?n slaavilaisen. Toinen on meren valtias, toinen hallitsee jo suurta osaa maailman mannerta. Heid?n etunsa ovat itse asiassa niin v?hiss? m??rin ristiriitaiset, ettei niiden sovittamiseksi tarvita mit??n sotia. Min? Englanti ja sin? Ven?j? voisimme vallan hyvin tehd? ikuisen rauhanliiton ja pakottaa n?m? muutkin kansat siihen liittym??n.

-Niinkuin oikeastaan jo olemme tehneetkin, sin? Ranska kolmantena liitossa, sanoi ven?l?inen.

-Sin? Saksa yksin et kykenisi rauhaa rikkomaan, virkkoi hento, tumma, eloisailmeinen ranskalainen, puhuen omaa kielt??n, merkitsev?sti ly?den polvelle vierustoveriaan.

-Min? Saksa olen liiaksi k?yt?nn?llinen kansa tahtoakseni sotaa teid?n kanssanne, vaikka voisinkin sen avulla saavuttaa joitakin etuja. Me olemme kauppiaita, ja meid?n etuihimme kuuluu, ett? ostajapiirimme ostokyky pysyy heikontumatonna. Me emme tahdo ty?nt?? ket??n pois, emme valloittaa maita, ainoastaan t?ytt?? tyhj?n paikan, tyydytt?? kulttuuritarpeen, silloin kun semmoinen jollakin alalla ilmenee. Me tulemme tavaroinemme sinne, miss? niit? ei ole kotona olemassa. Kun meille taataan vapaat kulkutiet...

-Jotka teill? jo on...

-Uuden Saksan todellinen edustaja ei ole junkkeri upseeri, vaan tohtori ja kauppamatkustaja. Kaiseri on yht? paljon kansansa ensimm?inen kauppamatkustaja kuin sen ensimm?inen upseeri. H?n ei koskaan tule vet?m??n miekkaansa tupesta.

-Niin paljon kuin tuppi heilahdelleekin.

-Niin ett? herrat minun suhteeni voivat olla t?ysin levolliset.

-Olet sosialisti, siksi sanot noin.

-Min? en ole, ja sanon samaa.

-Unohdamme It?vallan ja Balkanin.

-It?valta on rauhan paras tuki, niin kauan kuin vanha Frans Josef el??.

-Ja Balkanin sodat ovat aina olleet sotia takapihoilla, ulkopalstoilla, pahankuristen pikkupoikain kahakoita. Kun melu siell? milloin k?y liian h?iritsev?ksi, huudetaan riitapuolet sis??n ja talutetaan korvalehdest? nurkkaan.

-Maailmanrauha on siis sit? my?ten valmis, naurahti joku.

-Se huippu on siis valloitettu, sanoin min?.

Keskustelu vilkastui, l?ikkyen toisesta toiseen, pysyen kuitenkin yh? t?ss? samassa. Oli niinkuin jokaisella olisi ollut tarve puoleksi leikill?, puoleksi todella kantaa siihen rauhan erakon eteen kortensa, koettaa esitt?? jotakin sen aatteen toteutumisen mahdollisuuden puolesta, johon he yht'?kki? olivat joutuneet innostumaan ja jota heid?n n?kyi tekev?n mieli todistaa mahdolliseksi.

... Siin? puhuttiin siit?, kuinka nykyisen aseellisen rauhan luoma olotila lopulta k?y siet?m?tt?m?ksi ja kest?m?tt?m?ksi, siit?, kuinka aseiden riisumisen t?ytyy olla aivan l?heisen tulevaisuuden kysymys. Sill? onhan ajan ollen suorastaan mielet?nt?, ett? miljaardeja sijoitetaan tuottamattomana, tuhoavana p??omana sotavarustuksiin, kun niill?, hedelm?llisiin ja tuottaviin yrityksiin k?ytettyin?, ainakin aineellinen maailma olisi ennen pitk?? uudistettavissa. Se on suurenmoinen aate, kaikkein suurimpia! Tulisihan suorastaan tapahtumaan ihmeit?, jos kaivettaisiin maahan se, mik? on aiottu ammuttavaksi ilmaan tai upotettavaksi merien pohjaan. Kaikki uudistukset teollisilla aloilla, joista keksij?t, insin??rit, aatteen miehet, maailmanparantajat uneksivat valloittaakseen maailman, helpottaakseen liikeyhteytt? ja k?ytt??kseen hyv?ksens? luonnonvoimia, olisivat toteutetut muutamissa vuosikymmeniss?. Tunneli Englannin kanavan alle, Pariisi ja Berliini muutettu valtamerisatamiksi, Afrikan hieta-aavikot pelloiksi! Kaikki maailman vesivoimat, meren aaltoilu, luode ja vuoksi, ja auringon l?mp? muutettu yhteisill? ponnistuksilla ja uhrauksilla s?hk?voimaksi-ihmiskunta her?isi er??n? aamuna siihen, ett? se on tullut pelastetuksi aineellisista huolistaan ja voi antautua tutkimaan ajattelun ja tieteen korkeimpia kysymyksi?!... Se on saavutettavissa, mik? tahansa on saavutettavissa, kun vain on olemassa keinot, aineelliset apuneuvot. Ihmisajatuksen luomisvoimalla ei ole mit??n rajoja, se voi luoda mit? hyv?ns?, kun vain on mill? luoda... Mik? aavistamaton uudistus kaikilla aloilla!... Sotavarustusvarat varmaan riitt?isiv?t sek? vanhuus- ett? ty?tt?myys- ja sairausvakuutuksen aikaansaamiseen ... siis koko sosiaalisen kysymyksen ratkaisemiseen.

-Kuinka suuret ovat maailman vuotuiset sotavarustusmenot?

Joku mainitsi huimaavan m??r?n miljaardeja.

Voiko kukaan sanoa, kuinka paljon se on? Se on summa, jota ei en?? voi ajatella todellisena, reaalisena. Se on sama kuin avaruus, ??rett?myys, suunnaton voima, jonka avulla voidaan saavuttaa kaikki, jonka teholla ei ole mit??n rajoja.

-Saataisiin pian luoduksi yhteishyv?n vararahasto kaikkien huonojen aikojen, tappioiden ja yll?tyksien varalle. Ihminen olisi todella ainoan todellisen vihollisensa, luonnon voittaja ja sen valtias. Sen voiton se olisi voittanut voittamalla itsens?, luopumalla taistelusta itse??n vastaan.

-Sotamenot ovat luultavasti kaikkina aikoina olleet suhteellisesti samat, yht? suuret kansojen varoihin ja v?kilukuun n?hden. Sodank?ynti, ainainen ja melkein taukoamaton, on luultavasti ollut se salainen verenvuoto, joka lakkaamatta on hivuttanut ja heikontanut ihmiskuntaa niin, ettei se viel? t?h?n saakka ole jaksanut saavuttaa sit?, mihin se pyrkii.

Veri kihosi heille poskiin, silmiss? v?l?hteli.

-Sota on alkujuuri kaikkeen kurjuuteen, kaikkeen sosiaaliseen h?t??n, joka ei koskaan katoa ja joka saa ep?toivoon kaikki ihmisyst?v?t ja maailmanparantajat. Jos on ollut jossakin maassa joitakin vuosikymmeni? kest?nyt rauhan aika, on ihme n?hd?, miten kaikki kasvaa ja versoo.

-Toisin sanoen: sodan haavat paranevat pian-siis: olkoon sodat!

-Ei niin, vaan: tulee sota, joka taas lamauttaa ja h?vitt?? kaiken.

?lk??n n?it? haavoja siis ollenkaan iskett?k?!

... Ent? ne tappiot, jotka sis?ltyv?t ihmishenkien hukkaan, miljoonien ihmiskunnan parhainten menett?miseen? Sotaa seuraa aina rodun huononeminen, sanottakoon mit? hyv?ns? niiden muka karaisevasta ja kasvattavasta voimasta. Sota tarvitsee aina parhaat ja nerokkaimmat ja voimakkaimmat jo valmistuksiinsakin, syttyneen? se riist?? ne rauhallisilta ty?aloilta, ja ne ne siin? my?skin ensiksi kaatuvat. Niin k?vi Rooman sotilasvaltiossa, niin Napoleonin veril?ylyjen aikana. Rotua jatkamaan j??v?t vain v?h?lahjaisemmat, heikot, sairaat ja pelkurit. Kuka voi lukea ne nerot ja nerojen alut, jotka maailman sodissa ovat temmatut pois, ennenkuin ehtiv?t tehd? sen, mit? olisivat voineet, ihmiskunnan edistyksen hyv?ksi!

He kuuntelivat toisiaan vain saadakseen itse sanan vuoroa, hy?k?t?kseen aukkoon, mink? toinen j?tti.

-Herbert Spencer on osoittanut, ett? inhimillisen kehityksen laki luonnonlain v?ltt?m?tt?myydell? p??ttyy rauhaan ja ett? t?ydellinen rauha ihmisten v?lill? on loogillinen ja v?ltt?m?t?n seuraus kehitysopista!

He hurmautuivat yh? enemm?n sanoistaan, heid?n t?ytyi saada toistensa kilvalla p??st?? nuorekas innostuksensa hulmuamaan viimeisimpien johtop??t?sten liekkin?...

-Kansat eiv?t en?? vihaa toisiaan kansoina. Sota eri maiden v?lill? on pian yht? mahdoton kuin se olisi jonkin maan eri maakuntain v?lill?. Rooma, Pariisi, Lontoo, Wien ja Berliini haluavat sotia toisiaan vastaan yht? v?h?n kuin Firenze, Venezia, Pisa, jotka muutamia vuosisatoja sitten viel? olivat alinomaisissa kahakoissa kesken??n eiv?tk? voineet ajatellakaan muita ristiriitojensa ratkaisukeinoja. On tuleva se p?iv?, jolloin me ranskalaiset, te ven?l?iset, italialaiset, englantilaiset, saksalaiset, me kaikki kansat, voimme sulautua korkeampaan yhteyteen, kadottamatta omia erikoispiirteit?mme ja yksil?llisyytt?mme. On syntyv? j?rjest?, joka yhdist?? kaikki maailman parhaat, on syntyv? maailmanaivot, jotka ajatellen kaikkien puolesta, yhdess? kaikkien kanssa, asettavat valtiollisen, kansallisen ja yhteiskunnallisen sekasorron sijaan j?rkev?n ja objektiivisen ?lyllisyyden perusteet. Sen lains??d?nn?n sijaan, joka t?h?n saakka on syntynyt kanuunankuulain, pommien, miinain ja panssarilaivojen turvin, on tuleva sovinto-oikeus, suuri kansainv?linen senaatti, joka Euroopalle, koko maailmalle on oleva se, mit? eri kansoille heid?n parlamenttinsa, valtiop?iv?ns? ja edustajakamarinsa. Sen aikaansaaminen on kaiken ratkaisu. Se on riist?v? lopullisen sananvallan vallalta ja v?kivallalta.

Uskalsin huomauttaa, ett? varustukset yh? vain kasvavat, ett? sanomalehdet ovat koko kes?n lietsoneet sotaa ... tuskinpa vain aseet koskaan luovuttavat valtaansa... Mutta ei kukaan heist? minua kuullut. Ja oikeastaan oli minullekin mieluista tempautua mukaan.

-Ette luule, ett? sellainen tuomioistuin voisi koskaan synty?? Min? olen varma siit?, ett? se syntyy; niin pian kuin se huomataan tarpeelliseksi, se syntyy. Onhan se oikeus sit? paitsi jo istunut. Onhan jo vedottu siihen, onhan sen tuomiovalta jo er?iss? asioissa tunnustettu, ja onhan se saanut ainakin joitakin sotia jo estetyksi... Sen aikaansaaminen tietysti vaatii suuria ponnistuksia, agitatsionia, on perustettava oppituoleja ... jos ei muu auta, niin ryhdytt?k??n sotaan sen puolesta...

-Eih?n toki...

-Mutta onhan ollut uskonsotia, onhan sodittu suurten aatteiden puolesta, orjain vapauttamisen puolesta, jotka ovat kristillisi? aatteita... Ent? rauhanyst?v?in toiminta yli koko maailman ... rauhanyhdistykset, rauhankongressit...

-N?in me puhumme, ettek? te, is?, sano mit??n.

Erakko oli istunut ja kuunnellut kaikkea t?t? ovensuussa penkin p??ss?. Siin? h?n johti mieleeni muiston vanhan kansan vaatimattomasta syd?nmaan is?nn?st?, joka nuorten vieraidensa istuessa ja pit?ess? puhetta per?ll? itse pysytteli pihtipielen tuolilla. Tietystikin h?n oli n?m? asiat ajatellut syvemmin ja perinpohjaisemmin kuin ne, jotka siin? puhuivat. Se, mik? meille oli hetken keskusteluaine, oli h?nelle hengen asia, koko el?m?n sis?llys. Mutta ilme h?nen kasvoillaan oli niin kiinte?, kuin kaikki olisi ollut h?nelle uutta, niinkuin h?n vasta nyt ensi kerran olisi n?it? kuullut. Vai oliko se vain ilmausta siit?, ett? h?n iloitsi saadessaan vastakaikua omille mielipiteilleen?

Tuon tuostakin h?n vaihtoi paikkaa, aiheettomasti, niinkuin olisi tahtonut saada sanotuksi jotakin, mutta ei rohjennut.

-N?in me puhumme ettek? te, is?, sano mit??n, sanoin uudelleen.-

Kuinka te ajattelette sen kaiken toteutettavaksi?

-T?ytyy vain uskoa, ja t?ytyy rukoilla madonnalta, ett? se toteutuisi, niin se toteutuu.

Se tuli h?nen kaikkein sisimm?st??n, oli vilpit?n ja v?lit?n purkaus.

-Tahdotteko sill? sanoa, is?, ett? rauhanaate voi toteutua vasta sitten, kun vaatimus siit? on muuttunut meiss? uskonnolliseksi velvoitukseksi?

-Sit? min? juuri-ja ett? kaikkien kirkkojen on tultava rauhan temppeleiksi-jokaisessa kirkossa tulee olla alttari rauhan madonnalle -vasta sitten, kun kaikissa kirkoissa rukoillaan ja saarnataan, ett? tuhatvuotinen rauhan valtakunta tulkoon ... koska kristinusko sen vaatii ... siksi, ett?...

H?nen sanansa tulivat ty?nn?hdellen. H?n ei n?ht?v?sti ollut tottunut pitemm?lt? puhumaan, h?n koetti vaieta, mutta ei kuitenkaan voinut, sanat pakottautuivat sittenkin tulemaan.

-... koska se on jo siihen menossa ... sill? se on Kristuksen k?sky ... ja jollei sit? rukoilla madonnalta ja sytytet? h?nelle kynttil?it? -sill? yhdenvertaisuus ja veljeys ja vapaus ja rauhanaate, kaikki se on t?h?n saakka j??nyt toteutumatta, koska se ei ole ollut Jumalasta eik? sit? ole ajettu Jumalan avulla eik? h?nen t?htens?...

Minusta n?ytti, ett? h?n ik??nkuin odotti hyv?ksymist? ja ymm?rt?myst? sille, mit? oli sanonut ... ett? h?n ehk? koko ajan vain oli odottanut tilaisuutta saadakseen sen sanotuksi. Silm?nr?p?yksen ajan oli h?nen kasvoillaan odottava j?nnitys. Sitten tuli h?nen huulilleen-niin ainakin minusta n?ytti-h?millinen hymy ja kasvoille pettymyksen ilme, jota h?n turhaan koetti peitt??. Ollen kuin muistavinaan jotakin h?n poistui.

Olisin suonut h?nelle sen ilon, jota h?n ehk? oli odottanut. Herk?t nuoret miehet ehk? my?skin olivat huomanneet jotakin samaa. Syntyi hetken h?millinen ??nett?myys. Oli yht'?kki? jouduttu toinen toiselle tasolle, menetetty yhtym?kohta, vaikka asia oli yhteinen. Oli tahdottu tuottaa h?nelle iloa ja ehk? oli tuotettukin. Mutta juuri kun h?n ehk? oli luullut olevansa t?ydellisten hengenheimolaistensa seurassa, ei h?n tavannutkaan vastakaikua sille, mik? h?nest? oli kaiken ydin.

Enh?n ollut h?nen kannallaan, mutta minusta oli, niinkuin nuorten miesten ?skeinen innostus olisi ollut onttoa touhua sen rinnalla, miten erakko ajatteli aatteen toteutettavaksi. Se oli heill? kuin jotakin pintapuolista, avutonta hyv?n asian harrastamista, niinkuin maailma usein hyv?? harrastaa, pikemmin ylimalkaista aatteellista urheilua kuin totista, syv?? teon otetta. H?nelle oli asia niin suuri, sen arvoinen ja painoinen, ett? se oli toteutettavissa ainoastaan uutena uskontona, uusien jumalien avulla, jotka ihmiskunnan oli omaksuttava, jos mieli synty? maassa rauhan ja ihmisille hyv?n tahdon. H?nen p??maalinsa saavuttamiseksi eiv?t riitt?neet mitk??n tavalliset maailmanparantajat, ei poliitikot, ei reformaattorit, h?nen asiansa edellytti apostoleita, profeettoja, ihmiskunnan uskon uudistajia, ehk? marttyyrej?kin. H?nen aatettaan ei ollut ajettava asiana, niinkuin aatteita tavallisesti ajetaan; sit? oli julistettava kansoille kuin evankeliumia pakanoille. Se oli h?nelle Jumalan oma asia.

Olinko ymm?rt?nyt h?net oikein? Olin varma siit?, ett? olin.

Se oli n?ht?v?sti jossakin m??rin selvinnyt nuorille miehillekin.

-Miksi ei kukaan sanonut h?nelle mit??n my?t?tuntoista? sanoi heist? joku.

-Tahtoisin, ett? minulla olisi h?nen uskonsa, voidakseni ilahuttaa h?nen mielt?ns? sanomalla sen h?nelle.

-Sanokaa se h?nelle siit? huolimatta!

Opas tuli ja ilmoitti, ett? oli l?hdett?v?, jos mieli ehti? ennen pime?n tuloa suojamajalle, mist? j??tikk?vaellus yl?s Hornspitzelle aamulla varhain oli alkava. Nuoret miehet alkoivat j?rjest?? l?ht???n, solmita keng?npaulojaan, sitoa reppujaan. Tultuaan valmiiksi heittiv?t he taakat selk??ns?, tarttuivat sauvoihinsa ja meniv?t ulos. Erakko oli puutarhassaan alppiruusupensaidensa keskess?. Hele?npunaiset kukat pitkiss? varsissaan ulottuivat h?nt? melkein polviin. H?n seisoi siin? kehystettyn? kahden kallion aukkoon, josta ilman mit??n ylimenoa avautui laakso ja j?rvi ja kaikki se maailma siell? hennossa, pehmoisessa iltavalaistuksessa. H?n tuli, k?dess??n kimppu alppiruusuja, joista h?n hyv?stiksi ojensi yhden kullekin l?htevist?, virkkaen kuin usein kerratun toivotuksen:

-Muistoksi rauhan madonnan puutarhasta.

Silloin heist? yksi, ranskalainen, keksi sen. Ottaen lakin p??st??n irroitti h?n sen lieren ymp?rille kiinnitetyn kiehkuran valkoisia edelweisseja. Ymm?rt?en heti h?nen tarkoituksensa tekiv?t h?nen toverinsa samoin.

-Is?, sanoi h?n. N?m? kukat ovat kalleinta ja rakkainta, mit? meill? t?ll? hetkell? on. Olemme ne poimineet, joskus ehk? hiukan henkemme kaupallakin, jyrk?nteiden teiden rinteilt? ja kuilujen partailta, vied?ksemme ne mik? morsiamelleen, mik? siskolleen, mik? nuorelle vaimolleen. Pyyd?mme teit? ottamaan ne meilt? muistoksi muutamista t??ll? viett?mist?mme mit? mieluisimmista hetkist? ja laskemaan ne vaatimattomana uhriantina rauhan madonnan alttarille.

-Te uskotte h?neen?

-Uskomme, joskin ehk? hiukan toisella tavalla kuin te, is?.

-Rauhan madonna ei ole koskaan saanut lahjaa, joka olisi ilahuttanut h?nen mielt??n enemm?n kuin n?m?.

Ja liikutettuna h?n puristi jokaisen k?tt? vastaanottaessaan jokaiselta h?nen lahjansa. Se oli hieno, miellytt?v? kohtaus, joita voi synty? vain hienojen, sivistyneiden, hyvien ihmisten v?lill?. Olisin tahtonut, ett? hurraa olisi kajahtanut heid?n j?lkeens? ja liinat liehuneet heille hyv?stiksi.

He meniv?t. Erakko seurasi heit? n?ytt??kseen heille tien p??n. J?in istumaan penkille majan ulkopuolelle.