Rakkaita sukulaisia

Ilta oli tulossa. Set?ni, rauhatuomari L?rincz Kassay[1] seisoi ulkona asuntonsa ovessa, joka oli valtatiet? p?in ja ilman portitta, niinkuin muittenkin h?nen vieraanvaraisten naapuriensa talot. On kyll? totta, ett? avonaisella pihalla loikui seitsem?n karhunkokoista verikoiraa, ja jos joku tahtoi menn? sis??n huoneisin, kysyi se enemm?n vaivaa, kuin jos Pestiss? pyysi talonvartiaa ovea avaamaan. J?rkev? ihminen ei kuitenkaan liiku maantiell? ilman sauvatta; sill? tarvitsee vaan sivaltaa yht? luppakorvista, niin muut ymm?rt?v?t heti viittauksen ja p?tkiv?t tiehens?, mik? minnekin.

Silloin ei viel? k?ytetty noita lyhyit?, mit?tt?mi? keppej?, joita vastaan ei voi nojata itse??n ja joilla ei my?sk??n saata koiria ly?d?.

Set?ni L?rincz Kassay seisoi siis tuolla ovessaan, piippua polttaen, ja huusi toisella puolella tiet? asuvalle lautamiehelle, joka niinik??n seisoi huoneensa ovessa. Keskustelu olisi tosin k?ynyt helpommin, jos jompikumpi olisi mennyt toisen luokse, sill? tie oli leve? ja t?ytyi huutaa kovasti toinen toisensa sanoja kuullaksensa, mutta tiell? molempien talojen v?lill? oli niin paljon likaa, ett? vaunuillakin oli vaikea siit? l?vitse p??st?, ja jos tahtoi menn? ylitse, oli ensin kiert?minen puutarhain ymp?ri ja samaa tiet? takaisin tuleminen, kaikkialla aitauksia my?ten kiiveskellen. Sen vuoksi oli parempi tuolla tavoin huutaa toiselle puolelle.

Mitenk? L?rincz Kassay on minun set?ni, sit? en tied?, mutta pid? sin?kin, arvoisa lukija, h?nt? sukulaisenasi, sill? - h?n on kiireest? kantap??h?n asti kunniallinen, kelpo mies, eik? tuota sinulle h?pe??. Pit?k??mme kiinni tuosta vanhasta hyv?st? tavasta, ett? unkarilaiset katsovat itsi??n j?seniksi yhdest? perheest?, ja ett? vanhemmat nimitt?v?t nuorempia veljens? pojaksi ja tytt?reksi, n?m?t taas heit? sed?ksi ja t?diksi.

Set? L?rincz kuului siihen kunnon keskiluokkaan, jonka toimena oli k?ytt?? lakia ja oikeutta, yll?pit?? kansallista yhteistunnetta, edistytt?? varallisuutta heimomme hyv?ksi, tehd? ty?t? ilman melua ja kiitosta. Heist? ei puhu historia eik? runoilijat, sill? tuommoisia kelpo kunniallisia ihmisi? ei meill? ole niin harvassa, ett? heid?n nimens? tarvitsisi muistoon kirjoittaa ja mit? tekisik??n runoilija semmoisilla kunniallisilla ihmisill?, joissa ei ole edes sen verran romantisuutta, ett? viettelisiv?t toisen vaimoa taikka kaksintaistelussa ampuisivat jotakuta p??h?n h?vytt?m?n silm?yksen t?hden? Semmoinen ihminen syntyy, aivan s??nn?llisell? tavalla, ilman t?hdist?-ennustusta, kasvaa pianon-soittajaksi tulematta, suorittaa kunnialla koulunk?yntins?, ja kun h?n on kaikki oppinut, tulee h?n kotiin vanhempiensa tyk? ja asuu heid?n luonansa kuuliaisena poikana. N?m?t naittavat h?net, kun h?n tulee siihen ik??n, ilman mit??n runollisuutta; ja kuoltuansa j?tt?v?t he h?nelle taloutensa ilman velkoja, sill? t?m? luokka kansalaisistamme pit?? velkoja jonkinlaisina syntin?, noudattaen sit? periaatetta, ettei kunniallisen ihmisen tule antaa ulos enemm?n kuin h?n saapi sis??n; keinotteleminen ei ole unkarilaisen mielitoimia. T?m? periaate oli siihen m??r??n asti juurtunut Kassayn syd?meen, ett? h?n koulu-aikanansa, jos h?nen saappaansa olivat rikki kuluneet, oli valmis ennemmin tekem??n itsens? sairaaksi, kunnes sai rahaa kotoa, kuin olisi suutarilta mit??n velaksi ottanut. Oppijaksonsa kollegiumissa suoritti h?n loistolla; sitte harjoitti h?n oikeuden-asioita vara-ispán'in[2] luona ja oppi siell? lakikielt? kirjoittamaan, maljoja juomaan ja kaunisten naisten kanssa pakinoimaan. Pestiss? ilmestyi h?n kenstisti, k?vi frakissa, poltti sikaria ja veikisteli vastap??t? asuvain kaunisten juutalaistytt?jen kanssa. Sittemmin tuli h?n kotia kyl??ns? ja unhotti frakin, sikarit ja kauniit juutalaistyt?t, kuin ei niit? koskaan olisi ollutkaan.

H?nen vanhempansa valitsivat nyt h?nelle kauniin, sive?n, hyv?n tyt?n, jonka L?rincz set?mme ottikin vaimokseen. He eiv?t tosin kirjoittaneet toisilleen v?rssyj?, mutta he eliv?t varsin onnellisesti, heid?n avioliittonsa siunattiin pienell? tyt?ll?.

My?hemmin otti h?n kehoituksesta vastaan rauhatuomarin viran, jota unkarilainen aina teki ex nobili officio - jalosta velvollisuudesta - eik? sen vuoksi, ett? h?n olisi tarvinnut sit?, sill? siit? ei l?htenyt mit??n hy?ty?: maksut ja lis?tulot riittiv?t tuskin asianomaisiin kulunkeihin. Mutta unkarilainen aatelismies uhrasi mielell??n omastansa tuon h?nelle arvollisen virkatoimen ja sen verrattoman itsetunnon t?hden, ett? h?n on koko piirikunnan maallinen edeskatsomus, joka kolmen miehen, nimitt?in itsens?, yhden lautamiehen, ja yhden hajdú'n[3] avulla yll?pit?? j?rjestyst? ja k?ytt?? oikeutta parin kolmenkymmenen tuhannen ihmisen keskuudessa.

Nuot molemmat herrat keskustelivat par'aikaa tien poikki jostakin t?rkeest? toimitus-asiasta, kun yht'?kki? hirve? ruoskan ??ni veti puoleensa heid?n huomionsa, ja kun he katsoivat maantien p??h?n, jossa se k??ntyy puimatantereen ohitse, tuli n?kyviin oiva ajokalut hevosineen, jotka tahdomme tarkemmin kertoa, sill? kuka tiet??, saammeko en?? koskaan n?hd? semmoisia, sittekuin rautatiet risteilev?t maatamme kaikilla tahoilla.

Se oli kaleesi, viel?p? herraskaleesi. Ett? kuomin p??llyst? oli v?h?isen pilkullinen, siihen on p??syy etsitt?v? siipikarjan kasvatuksessa. Milloin n?m?t ajokalut lienee tehty, sit? ei k?y varmaan m??r??minen, koska se on historiallinen tosi-asia, ett? jo kuningas Lajos (Lutwikki) I:n aikana l?ytyi riippuvia kaleeseja. Ulkon??lt??n olivat ne vesimelunan puoliskon muotoisia, jota nelj? korkeaa resoria viskeli yl?s alas tuolla ep?tasaisella tiell?, niin ett? sis?ss?-istujat purivat kieleens?, jos puhuivat, viel?p? sys?si ihmisen uloskin, jos ei h?n pit?nyt laidasta lujasti kiinni. Vaunun-ovia ei voinut avata eik? sulkea, jonkat?hden ne kerran kaikkiansa olivat vahvasti kiinni sidotut seililangalla; takapuolelle oli molempien resorien v?liin k?ytetty iso hein?kimppu, joka kunkin t?r?hyksen per?st? uhkasi lent?? sis?ss?-istujain niskaan. T?m?n kunnioitettavan muinaisj??nn?ksen eteen oli valjastettu kaksi s?vyis?? hevosta ja kolmas juoksi vieress?, vetohihnaan kiinni sidottuna; yksi oli valkoisen-pilkkuinen, yksi voilakka ja yksi harmaa, kaikki kolme korviin asti liassa ja toisiansa lapaluuta vastaan kyhnytt?en. Kun ne huiskuttivat solmuun sidottua h?nt??ns?, nyk?isiv?t ne ohjakset kuskin k?dest?; t?m? taas heilutteli ruoskaa edestakaisin ja sivalsi sill? useammin sis?ss?-istujain hattuja, kuin hevosten nahkaa, jossa ly?nnit n?kyiv?t niin selv?sti, kuin olisivat olleet kiveen painetut.

Hyv?? tahtoa ei puuttunut noilta jaloilta el?imilt?, mutta sit? enemm?n vastaavaa kyky?. Ne olivat kuormain kuljettamiseen k?ytettyj? talonpoikais-hevosia, joita ei oltu kasvatettu rauta-akselisia vaunuja vet?m??n; itse tuntien heikkoutensa, seisahtuivat ne joka kymmenennen askelen p??st? huo'ahtamaan, katsellen toisiaan huolestuneilla silm?yksill?.

Joka kerta kuin hevoset seisahtuivat eiv?tk? tahtoneet eteenp?in menn?, pisti s??nn?llisesti yksi sis?ss?-istuvista nelj?st? henkil?st? p??ns? ulos monilukuisten matkakamsujen v?list? ja huusi kuskille: "Seisahda, seisahda! jotta saan kysy? joltakin!"

T?m? huuto l?hti er??st? heikompaan sukupuoleen kuuluvasta henkil?st?, jonka muotoa emme kuitenkaan nyt voi kertoa, koska suuret ristin rastin k??rityt huivit estiv?t h?nen arvoisista kasvoistaan muuta n?kym?st? kuin nen?np??n. Paitsi h?nt? istui kaleesissa viel? kolme muuta henke?: taka-istuimella arvoisan naisen vieress? n?kyy, vaunun-nurkkaan vet?yneen?, bundaan[4] ja matka-karvalakkiin puettu herra, josta ei niinik??n astu esiin muuta kuin suuret viikset ja pitk?vartinen piippu, jonka suukappaleesta tupakoitsijan t?ytyy tarkkaa vaaria pit??, jottei se joka vaunun-t?r?hyksest? sy?ksyisi sis??n h?nen suulakeensa. Vasta-p??t? mammaa istuu toivoisa poika-nulikka, jonka karitsan-nahkainen lakki on painettu niin syv?lle p??h?n, ett? sen alta pist?? esiin vaan kaksi punaista pikku korvaa molemmin puolin, ja joka tutkistelevalla levottomuudella lakkaamatta katselee eteens? ja taaksensa. T?m?n vieress? vihdoin pit?? sijaa pitk?s??rinen, p?h?poskinen nuorukainen, joka suurilla, ?llistelevill? silmill??n katsoo likaiseen maailmaan; istuen vastap??t? edell?mainittua kunnian-arvoisaa henkil?? - arvattavasti is?? - oli h?n pakoitettu vet?m??n pitk?t koipensa kokoon mit? ep?mukaisimpaan asentoon, niin ett? h?nen molemmat polvensa ulottuivat melkein kaulaan asti.

Niin usein siis kuin hevoset seisahtuivat likaan, sukelsi mainittu rouva suurella vaivalla esiin lukemattomista vaipoista, huiveista ja mytyist?, ja huusi vaunuista: "seisahda, Marczi, seisahda! jotta saan kysy? joltakin!" Sitte pisti h?n p??ns? ulos kuomin alta ja huusi jokaiselle laiskurille, joka aidan takaa katseli tielle, mutta ennenkuin h?n sai t?t? ymm?rt?m??n kysymyst?ns? - nimitt?in miss? t?ss? kyl?ss? kunnioitettu herra L?rincz Kassay asuu - ja siihen tyydytt?v?? vastausta antamaan, olivat konit sillaikaa jo lev?ht?neet, ja kunnian-arvoisa rouva vaipui taas myttyjen sekaan, jyrk?ll? ??nell? komentaen kuskia: "anna menn?, Marczi! ei ruoska eik? hevoset ole sinun!" Marczi maj?hytti nyt ruoskalla toista hevosta, joka heti potkaisi takajaloillaan h?nt? kohti; syrj??n sys?tty aisantanko l?i vasten kuonoa toista hevosta, joka siit? kavahti pystyyn ja painoi vieress??n juoksevaa kolmatta hevosta kuskin polvia vastaan, niin ett? h?nen t?ytyi molemmilla jaloillaan ty?nt?? sit? luotaan.

Kun he jo kolmannen kerran seisahtuivat keskelle kyl?? ja rouva uudestaan ry?mi esiin puhutellaksensa jotakuta, ei vaunuissa istuva herra en?? jaksanut sit? kauemmin k?rsi?.

- "Mutta Zsuzsi[5] kultani, mink?t?hden huudat alinomaa kuskia pys?ht?m??n? Seh?n juuri on onnettomuus, ett? h?n pys?ht?? joka askelella".

- "Oh, ole vaiti, s? aasi!" jupisi hammastensa v?list? nainen, "senp?t?hden juuri huudan h?nt? pys?ht?m??n, jott'eiv?t ihmiset huomaisi, ettemme p??se eteenp?in kulkemaan".

Vihdoin sattui h?n puhuttelemaan juuri herra rauhatuomarin hajdú'ta. "No min? saatan teit? heti; tulkaa vaan per?ss?ni!" vastasi tuo kohtelias mies ja astui kaleesia edelle.

H?nen oli helppo kiiruhtaa, sill? h?n k?vi jalkaisin, mutta jospa h?n vaan olisi ollut tuolla vaunuissa!

Kun set?mme L?rincz Kassay huomasi vieraita tulevan, meni h?n sis??n ovesta ja astui kolmea porrasta korkeaan porstuaan, joka h?nest? oli soveliain vastaanotto-paikka. Siell? vartoi h?n heit?, puhaltaen ulos piipun pohjaan j??neen tulen, niinkuin mink? pienen Vesuvion, ja kiert?en aika viiksi?ns? kummaliekin puolelle.

Vihdoin vieri suurella melulla tuo kovan onnen arkki pihaan ja samana hetken?, jona se seisahtui, alkoi kaikenlaisia liikkuvia j?seni? purkauda ulos t?yteen ahdatusta labyrintista. Sis?ss?-istuva vanha herra sattui ensiksi t?ss? suuressa sekasorrossa kannuksilla varustetuilla saappaillaan astumaan vaimonsa varpaank?nsien p??lle, josta t?m? tokasi h?nt? kyyn?sp??ll? niin, ett? vanha herra h?mm?styksiss??n ?kisti kohotti p??t?ns? ja tulisella piipullaan hirve?sti poltti edess??n istuvan, pitk?s??risen pojan kasvoja. Luonnollinen seuraus t?st? oli se, ett? tuo spartalaisella hellyydell? kohdeltu nuori herra julmasti parkuen k?sin karkasi kiinni kasvoihinsa, joka liikunto sys?si pitk?n piipun vanhan herran hammasten v?liin niin, ett? se oli puhkaista aivot h?nen p??st??n. - "Kuka t?m?n teki?" huusi vanha herra, vet?en piipun ulos suustaan ja heiluttaen sit? uhkaavalla liikunnolla molempien poikien p??n ylitse. Mutta ennenkuin h?n ehti jakaa heille rankaisevan oikeuden iskua, riisui kuskinlaudalla istuva kuski ylt??n hirve?n kuraisen p??llysviittansa semmoisella taitavuudella, ett? se putosi taaksep?in ja peitti tykk?n??n molemmat nuoret herrat sek? ripoitti toisten silm?t suut t?yteen likaa. T?m?n odottamattoman hy?kk?yksen johdosta katsoi nuorin siki? hyv?ksi p?istikkaa hyp?t? ulos kaleesista, jolloin h?n sai valkoiset roimahousunsa vaununrasvalla t?yteen tahratuksi.

T?ss? suuressa vaarassa saapui sinne lopuksi rauhatuomarin hajdú, ja muutamia t?llistelij?it?, ja sittekuin he ensin turhaan olivat yritt?neet avaamaan kiinni-sidottuja vaunun-ovia, kantoivat he vihdoin sel?ss??n ulos sis?ss?-istujat, jota apua pitk?s??rinen nuori mies kuitenkin j?yk?sti kielt?ysi vastaan-ottamasta, osoittaen, ett? luonto sit? varten on antanut pitk?t jalat, jotta ihminen niill? voipi yhdell? askelella astua ulos vaunuista.

Vaunun-kolinasta tuli my?skin ulos porstuaan talon em?nt?, siev?, pieni, tynnyr?poskinen, nuori vaimo, puettu yksinkertaisiin, mutta muodin-mukaisiin kotivaatteisin, edess? r?yhelletty esiliina ja p??ss? sinisill? nauhoilla koristettu, soma myssy. Pieni nelivuotinen, valkotukkainen, mansikkasuinen tytt? piti kiinni h?nen k?dest??n, puoleksi piileskellen ?idin hameenpoimujen v?liss?, niinkuin tirkistelev? pikku keijukainen.

Matkustajat olivat vihdoinkin kaikki onnellisesti astuneet maalle ja tunkivat nyt, pudistellen kangistuneita jalkojaan, kaikki yht? haavaa talon herran ja rouvan eteen, jolloin vieras rouva, perheens? suuna, ensimm?iseksi ryhtyi puheisin, suloisella luottamuksella k??ntyen L?rincz herran puoleen.

- "Rakas herra orpana kultani! Minulla on onni rakkaalle herra orpanalleni esitt?? itseni Zsuzsánna Sajtóry'na,[6] teid?n sisarenne tyt?r ?idin puolelta. Koska matkamme kulki t?nne p?in, emme tahtoneet olla niin ep?kohteliaita, ett? olisimme ajaneet rakkaan orpana herrani asunnon sivutse".

- "Tervetulleet, tervetulleet!" vastasi L?rincz herra, ottaen piipun suustaan, voidaksensa vastata kunnioitetun rouvan tervehdykseen parilla paukkuvalla suutelolla korvan pieleen.

- "Jos ei siis rakas orpanani aja meit? pois..."

- "Herra varjelkoon! Min? iloitsen t?st? onnesta, tehk?? hyvin, astukaa sis??n. Palkolliset kantavat kohta kaikki sis??n".

- "T?m? t?ss? on mieheni", tahtoi rouva jatkaa, osoittaen vieress??n seisovaa miest??n, joka nyt oli turkeistaan p??ssyt.

- "Vaiti, ?l? sano, mik? nimeni on", lausui vanhus kujeellisesti. "Annappas n?hd?, tunteeko rakas herra lankoni minua", ja t?m?n sanottuaan tarttui h?n suuresti nauraen L?rincz'in k?siin, ja odotti, ett? t?m? tuntisi h?nt?.

Se on sangen hullunkurinen asema, kun joku vaatii ihmist? tuntemaan h?nt? eik? tahdo sanoa, mik? h?nen nimens? on.

Talon herra katseli miest?, mutta ei voinut saada p??h?ns? ken se oli.

- "Eih?n h?n saata tuntea sinua, kun sinulla on p??ss? tuo iso karvalakki!" huusi h?nen aviopuolisonsa ja tempasi miehens? p??st? tuon hirve?n, lipulla ja korvalapuilla varustetun karvalakin. L?rincz'in eteen ilmestyi nyt kummalliset, yksinkertaisen n?k?iset kasvot suurella, paljaalla otsalla, jolle hiukset olivat kammatut takaa p?in, semmoiset, joita ihminen el?iss??n n?kee tuhansia, voimatta tiet??, mitk? ovat yhden, mitk? toisen.

- "No, ettek? viel?k??n tunne minua?" kysyi naureskellen lankomies.

L?rincz punastui korvia my?ten ja olisi mielell??n tahtonut t?h?n kysymykseen saada vastausta jostakin.

- "Kyll?; tunnenpa hyvinkin", vastasi h?n, otsaansa sormenp??ll??n hieroen, "nimenne ei vaan tahdo mieleeni muistua".

- "Hehe! te ette siis muista, ett? me vuonna 1830 olimme yhdess? komitati-kokouksessa Gy?r'iss??"[7]

- "Vai niin? Se on totta. Nimenne on aivan kieleni p??ss?".

Gy?r'in komitati-kokouksessa kymmenen vuotta takaisin oli h?n ollut yhdess? kymmenentuhannen ihmisen kanssa; jos ne nyt kaikki astuisivat esiin, eik? h?n niit? muka tuntisi?

- "No niin, min? olen Menyhért Gulyási."[8]

- "Aivan oikein! Syd?mellisesti tervetuloa!" sanoi L?rincz, ilahtuneena siit?, ett? vihdoinkin oli p??ssyt tuosta henkisest? jalkapuusta, ja syleili nyt s??nn?n-mukaisesti arvoisaa vierastansa.

Parasta kaikesta oli kuitenkin, ett? vaikka t?m? oli sanonutkin nimens?, h?n ei sittenk??n h?nt? tuntenut.

- "N?m?t ovat minun poikani", jatkoi taas arvoisa rouva. "T?m? pienempi on Péter, tuo isompi Sándor.[9] Suudelkaa kauniisti t?tinne k?tt?!"

Molemmat pojat, tottelemaan totutetut, hy?kk?siv?t heti em?nn?n k?sien kimppuun. Pienemm?n onnistuikin tarttua h?nen toiseen k?teens? ja painaa siihen sek? nen?ll? ett? suulla suutelo semmoinen, jotta h?n tuskin saattoi pyyhki? pois j?ljet siit?, mutta isommalta k?tki h?n k?tens? sel?n taakse, kuroittaen h?nelle ympyr?iset, punaiset poskensa.

- "Min? en anna k?tt?ni, rakas orpanani; te olette jo liian suuri k?tt? suutelemaan, suudelkaa ennemmin poskeani".

?re? poika tuli n?ist? sanoista niin h?mille, ett? kun h?nen piti suudella rakasta t?ti?ns?, h?n luuli taivaan ja maan ymp?ri k??ntyv?n, eik? tiet?nyt, mitenk? t?st? teht?v?st? suoriuisi. P??lliseksi alkoi Sándor orpanamme vavista niin, ett? h?n astui is?ns?, ?itins? ja veljens? varpaille, j?rjest?ns? kunkin.

Jotta vastaan-otto tulisi viel? enemm?n patriarkaliseksi, tunkivat my?ski talon isot vahtikoirat seuraan ja kierteliv?t tulleitten vierasten ymp?ri, heid?n k?si?ns? nuoleskellen. Ja t?ss?kin on jotain, joka ansaitsee huomiota. Talonkoirain k?yt?s on luotettava todistus is?nn?n vieraanvaraisuudesta: miss? koira nuolee vieraan k?tt? ja yst?v?llisesti hyppii h?nen niskaansa, otetaan h?nt? mielell??n vastaan; mutta miss? koira makaa ovessa ja ?risee l?hestyv?lle vieraalle, siell? odottaa t?t? kysymys: "koska suvaitsette matkustaa edemm?s?"

Kun oli tultu sis??n huoneesen, alkoi t??ll? uudestaan sievisteleminen: "Terve tullut!" - "N?yrin palvelijanne" - "Toivotan onnellista hyv?? iltaa" - "Olemme tahtoneet k?yd? kunniatervehdyksill?" - "Min? iloitsen, ett? meid?n on onni" - "Ei, onni on meid?n", jne, jne. Sándor orpana tuli t??ll?kin tilaisuuteen astumaan er?st? kissaa, joka ei kellenk??n pahaa tehnyt, sen viattomalle h?nn?lle, ja h?n n?ytti hartaasti haluavan l?yt?? jotakin nurkkaa, jossa ei olisi kenellek??n vaivaksi ja jossa h?nen ei tarvitsisi mit??n ajatella.

T??ll? p??stettiin v?hitellen turkit ja p??llysvaatteet niskoilta, talvikeng?t ja huopasaappaat riisuttiin jaloista, suuret ja pienet huivit putosivat olkap?ilt? ja v?hitt?in alkoi n?hd? kunkin ihmisen todellista muotoa. Arvoisan vierasperheen p?? oli nelj?n ja viidenkymmenen vuoden v?lill? oleva henkil?, joka kuitenkin puhuessaan n?ytti vanhemmalta, tupakasta mustuneitten hammastensa t?hden. H?n oli puettu polviin asti ulottuvaan viheri?iseen Zrinyi-dolmány'iin,[10] jossa oli leve?t ny?rit ja p?hkin?n kokoiset napit. Niin pian kuin h?n oli p??ssyt ulos bunda'staan, asetti h?n molemmat k?tens? sel?n taakse ja levitti molemmat kannuksilla varustetut jalkansa, sek? katseli hymyillen yht? esinett? toisensa per?st?, niin ett? posket olivat pulleat kuin vuoret. Poskien punan voitti ainoastaan nen?n puna, joka muuten ei suinkaan ollut s?ilytetyn nuoruuden kev??n v?ri, vaan pikemmin syksyn, jolloin viini kypsyy.

H?nen arvoisa aviopuolisonsa oli pienenl?nt?, laiha rouva, jonka muuten miellytt?viss? kasvoissa oli nen? merkillisin. T?t? nen?? saattoi n?et liikuttaa oikealle, vasemmalle, yl?s ja alas p?in, aina sen mukaan kuin kunnioitettu rouva tahtoi osoittaa mielihyv??ns? tai mielipahaansa, ja h?nen perheens? j?senet olivat jo niin tottuneet ottamaan vaaria t?st? omituisesta osoittelusta, ett? he vierasten ihmisten seurassa lakkaamatta pitiv?t silm?ll? t?t? nen??, sen liikunnosta ymm?rt?en, olivatko lausuneet jotakin j?rkev?? vai typer??, ja Menyhért herra pys?htyi usein kesken puheesensa, jos h?n vaimonsa nen?nrypistyksest? huomasi laskeneensa esiin jonkun tyhmyyden.

"Sándor orpana" oli iso, pitk?s??rinen tolvana, karvattomilla, pullistuneilla kasvoilla ja oikealla peuran-kuonolla. Luonto oli siunannut h?nt? aika k?sill? ja h?n n?ytti itsekin sen varsin hyvin tiet?v?n, sill? h?n teki niill? aina semmoisia liikuntoja, kuin tahtoisi heitt?? ne luotansa pois jonnekin. Sama mieli oli h?nell? jalkojenkin suhteen, sill? h?n osoitti erinomaista taipumusta kompastua kaikkia vastaan tai tallata kaikkia esineit?, joitten likelle h?n tuli. T?ll? hetkell? saattoi koko h?nen kasvoistaan ja olennostaan aivan el?v?sti n?hd?, kuinka mielell??n h?n olisi tahtonut pysy? kotona.

Mit? vihdoin pienimp??n vesaan tulee, ei h?n koskaan luopunut ?itins? vierest?, vaan piti alinomaa kiinni h?nen hameestansa, josta h?nelle oli se juuri etu, ett? siihen saattoi niist?? nen??ns?.

Seura oli tuskin ehtinyt asettua istumaan, kun em?nt? rienti ky?kkiin, antaaksensa siell? pikaisen m??r?yksen valmistettavasta illallisesta, jonka k?skyn t?ytt?mist? todisti ?kkin?inen kanain kaakotus. Sill? v?lin oli "Péter poikani" huomannut er??n avatun laatikon kannella pari kaunista, keltaista sitrunaa, jotka olivat lasketut kultareunaiselle teevadille, ja rupesi heti mankumaan.

- "Mamma! minun on n?lk?".

- "Etk? ole vaiti!" sanoi ?iti ja n?p?hytti h?nt? p??h?n. Mutta poika oli siihen jo niin tottunut, ettei h?n ensink??n huolinut parista ly?nnist?, varsinkaan p??h?n, vaan mankui sit? kovemmin, viitaten sitruniin.

- "Antakaa minulle noita omenoita. Min? tahdon..."

- "Ne eiv?t kelpaa sy?d?", vaiensi h?nt? ?iti, mutta nyt rupesi lapsi parkumaan.

L?rincz set?mme oli liian lystik?s mies, suuttuaksensa tuommoisesta lapsen-parusta; h?n nousi yl?s, otti toisen sitrunan teevadilta ja antoi sen pojalle.

- "Kas t?ss?, poikaseni, mutta ?l? sy? sit?, vaan pist? se taskuusi".

Poika otti hedelm?n ja katsoa t?llisteli sit?.

- "No, sin? paha poika", torui h?nt? ?iti, "kuinka pit?? sanoa? No? etk? tied?? Sano kauniisti: paljon kiitoksia! No, sanotko heti?"

Poika odotti ensin siksi kuin oli saanut ly?nnin selk??ns?, sitte mutisi h?n vastahakoisesti:

- "-iitos". Ja sitte h?n oli panevinaan sitrunan pois, mutta odotti vaan siksi kuin ei kukaan katsonut h?neen, jolloin h?n vikkel?sti puri siit? aika palasen.

Mutta sen tehty??n alkoi h?n ?kki? vonkua niin paljon kuin vaan suuta oli, vonkui niin, ett? h?nen silm?ns? kokonaan katosivat p??h?n.

Kaikki juoksivat h?nen luoksensa. "Mik? se oli? Mik? sinua vaivaa? Kuka on sinulle pahaa tehnyt?" kysyttiin kaikilta tahoilta.

Pahan-ilki? n?ytti vihdoin, kovasti nyyhkytt?en, sitrunaa, jonka oli heitt?nyt luotaan.

- "Omena puri!"

Suurella vaivalla onnistui talon rouvan vihdoin lepytt?? tuota herttaista poikaa, antaen h?nelle k?teen kappaleen torttua ja l?hett?en h?net lastenkammariin pienen Klárikan kanssa leikittelem??n.

Seura jakaantui nyt kahtia. Naiset j?iv?t saliin, "mutta me", sanoi L?rincz set?, "menemme minun kamariini polttamaan piipun tupakkaa", ja sitte vei h?n miespuoliset vieraat omaan huoneesensa, jokaisessa ovessa riidellen Sándor orpanan kanssa, joka ei mist??n hinnasta tahtonut sallia itsens? menev?n edell?.

Tupakka-huoneessa oli varsin hyv?sti j?rjestetty; vaikka jo oli kes?-aika, oli se viel? kylm? ja kostea; kaminissa r?tisi valkea iloisesti; sen vieress? oli toisella puolella iso puukori ja edess? mukavia, nahatta peitettyj? nojatuoleja; toisella puolella seisoi piippu-hylly, t?ynn? hopea-kantisia merenvahapiippuja.

- "Tehk?? hyvin ja istukaa!" sanoi L?rincz, vieden vieraansa kaminin luokse ja tarjoten heille noita suuria nojatuoleja. Sándor orpanani ei kuitenkaan mill??n ehdolla tahtonut vastaan-ottaa sit? kunniaa, ett? istuisi.

- "H?n kiitt?? n?yrimm?sti", vastasi h?nen puolestansa is?; "h?nen ei ole liioin tapa istua".

- "No, tehk??n h?n mielt?ns? my?ten", lausui siihen L?rincz herra ja antoi pojan seisoa; t?m? ei ollut tottunut istuutumaan ennenkuin h?nt? vedettiin tuolille, vaan pysym??n seisoalla sen edess? niinkuin hiilihanko.

- "Pist?k?? kumminkin piippuun", kehoitti L?rincz ja tarjosi h?nelle tupakkarasiaa.

Poika ei ottanut sit? vastaan.

- "H?n kiitt?? n?yrimm?sti", vastasi taas is? h?nen sijastansa; "h?nen ei ole tapa tupakoita".

Se oli kuitenkin h?nen tapansa, mutta hyvin kasvatetun nuoren miehen ei sovi vieraille n?ytt??, ett? h?n tuntee el?m?n pieni? mukavuuksia.

Molemmat herrat ryhtyiv?t nyt puheisin, jossa tilaisuudessa tuli ilmi, ett? Menyhért herrallakin on omat mielipiteens? ja ett? h?n uskaltaa tuoda niit? esiinkin, jahka vaan h?nen puolisonsa ei ole l?sn?. Semmoisia miehi? l?ytyy paljon, jotka keskeytt?v?t puheensa, jos heid?n vaimonsa sen kuulevat.

Ensiksikin v?itti h?n, ett? olisi paljon viisaampaa h?yrylaivain sijasta tehd? h?yryhevosia, jotka vet?isiv?t laivoja; silloin ei tarvitsisi pel?t? laivain hukkuvan, jos h?yrykattila r?j?ht?isi.

Sitte: - ett? valtiop?ivill? pit?isi p??tett?m?n, ettei kukaan saisi viljell? perunoita, sill? jos t?m? kasvi n?in paljon saa levit?, ei kukaan en??n osta eik? viljele vehn??.

Sitten puhui h?n hyvin ankarasti uudenaikaista taloudenpitoa vastaan aromailla, ett? herrastiloilla kaikki kasvattavat lampaita, eik? en?? pid? tammakartanoita, niin ett?, jos joskus tulee suuri sota, aatelisto saa ratsastaa lampailla hevosten sijasta.

Edelleen selitti h?n laveasti, kuinka koulunuoriso olisi kiellett?v? joko p??llysviittaa k?ytt?m?st? taikka viulunsoittoa oppimasta, koska kaikki pahat tavat saavat alkunsa ett? nuoriso voipi k?tke? viulun viitan alle ja menn? tanssijaisiin ja kapakkoihin itse?ns? huvittelemaan, asianomaisten sit? huomaamatta.

"Yhyhyhehehe!" kaikui yht'?kki? nurkasta Sándor orpanamme naurunpurskahdus, joka aina t?h?n saakka, selk? kaminia vastaan, oli katsoa t?llistellyt eteens? sein??n, ik??nkuin h?n vaivaisi p??t??n jollakin t?rke?ll? asialla.

Molemmat herrat k??ntyiv?t kysyvill? silmill? h?nen puoleensa, jotta h?n ilmaisisi, mit? oli tapahtunut.

- "Papan varjo n?ytt?? niin hullunkuriselta kun h?n puhuu", vastasi tomppeli, yhteen pudistetuilla k?mmenill? pid?tt?en ulos-purskahtavaa naurua, joka tuli sit? rajummaksi, mit? enemm?n h?n koetti sit? tukehuttaa.

- "Mutta ehk? sinun on vilu, orpana, koska noin k??nn?t selk??si kaminia vastaan?" lausui siihen L?rincz herra, joka pelk?si ett? Menyhért set? nyt heti tarttuisi toivorikkaan poikansa tukkaan. "?l? ole noin viluinen, orpanani, sill? jos tyt?t saavat tiet??, ett? sin? piileskelet uunin ??ress?, et koskaan saa vaimoa".

- "Sep? olisi kaunista", sanoi Menyhért herra, iskien silm?? Sándor orpanallemme, jotta h?n k?ytt?isi itse??n j?rkev?sti, "nyt kun juuri l?hdemme kosiomatkalle h?nt? varten".

- "Mit? pirua!" huudahti L?rincz, uteliaasti k??ntyen Sándor'in puoleen. "Siis ylk?miehen tapainen? Mutta tuleppas likemm?ksi meit?, jotta paremmin n?kisimme silm?si".

Vaan sill? olisi tarvinnut olla pihtimet, joka tahtoi vet?? Sándor orpanan esiin tuolta uunin nurkasta.

- "Ja kenell? on orpanani kylkiluu?" kysyi talon is?nt? Menyhért sed?lt?.

Herra Menyhért puhalsi ensin poskensa pulleiksi, sill? h?n tahtoi ilmoittaa suuren asian; laskettuansa toisen jalkansa toisen yli, katsoi h?n lakeen ja sanoi:

- "Kunnioitettavan herra orpanani Gábor[11] Berkessyn, Csongrád'in komitatin protonotariuksen tytt?rell?, neiti Linka'lla, jonka h?nen rakas is?ns?, joka on lapsuuden-yst?v?ni, jo vuonna 1830 komitati-kokouksessa, lupasi vanhemmalle pojalleni"

- "No, siin? tapauksessa voin sanoa, ett? se on kelpo tytt?", vakuutti L?rincz herra; "min? tunnen h?net; sangen kelpo perhe, is?, ?iti, ainoa tyt?r; se ei todellakaan ole mik??n halveksittava onni, jos he antavat h?net".

- "Jos he antavat h?net? Ja miksi eiv?t he antaisi?" kysyi Menyhért herra v?h?n n?rk?styneen?.

- "No, min? arvelin vaan sent?hden", puolusti itse??n L?rincz, "ett? orpana viel? on niin nuori".

- "Mit?? Onhan h?nell? sen vuoksi j?rke?. Min? uskallan vied? h?net vaikka yli-ispán'in eteen ja mihink? seuraan hyv?ns?; kollegiumissa sai h?n kaikissa aineissa erinomaiset arvolauseet. Mutta mit? saakelin k?ryn hajua t??ll? on? Jotain palaa. Sin?? ehk? s? poltat takkisi? Sanoinhan sinulle, s? aasi, ettet nojaisi tuota tulikuumaa kaminia vastaan. Kas tuota, olet jo polttanut l?ven sortuuttiisi".

Niin olikin laita. Kuuma kamini oli polttanut toisen liepeen tuossa punaisessa, ny?reill? koristetussa takissa.

- "Istu, p?ll?!"

Sándor orpanani huomasi pel?styen ja h?pe?st? punastuen takissa tapahtuneen vahingon, eik? katsonut, mihink? istui. H?n vaan yh? tirkisteli palanutta l?pe?, ik??nkuin miettien, saattaisiko sit? siit? pest? pois.

Huomaten, ett? keskustelu alkoi muuttua sangen ep?-parlamentariseksi, yritti L?rincz herra k??nt?m??n puhetta toiselle tolalle ja palasi takaisin alkuper?iseen asiaan.

- "Ehk? orpana jo on suorittanut tutkinnonkin?" kysyi h?n is?lt?.

- "On, viel?p? laudabile'lla", vastasi t?m?, unhoittaen palaneen takin.

- "Oh, sep? sangen kaunista".

- "Vaikka tuo ankara --y oli tutkija, jonka on tapa nuoria miehi? oikein pinnist??. Kerroppas, mit? h?n kysyi sinulta. Se on oivallista".

Nuori herra Sándor oli valmis kertomaan kaikki.

- "H?n kysyi: quomodo..."

Tyhmys! Samassa hetkess? nielaisi Sándor orpanan puukori, jonka p??lle h?n oli istunut ja joka ei ollut tehty sit? varten, ett? sen kannelle istuttaisiin; t?m? murskahti rikki h?nen altansa ja h?n putosi koriin, niin ett? vaan h?nen molemmat k?tens? ja jalkansa pistiv?t siit? esiin.

T?m?n n?hdess??n ei L?rincz herra en?? voinut hillit? itse??n, vaan rupesi nauramaan niin, ett? h?n kaatui sel?lleen tuolissa. Menyhért herra sit? vastoin pel?styi hirve?sti; ensi silm?nr?p?yksess? h?n ei ymm?rt?nyt, mit? pojalle oli tapahtunut. Kaikeksi onneksi kaatui kori h?nen ponnistuksistansa kumoon ja h?n saattoi ry?mi? siit? ulos; muussa tapauksessa olisi h?nen ehk? k?ynyt pahasti.

Menyhért herra tutki ensiksi, eik? pojalta ollut mit??n luuta murtunut, sitte katseli h?n ymp?rillens?, l?yt??ksens? keppi?, jolla h?nt? suomia.

Ei voi tiet??, kuinka pitk?lle t?m? kohtaus olisi kehittynyt, jos ei siit? olisi tehnyt loppua sis??n astuva hajdú, joka ilmoitti, ett? illallinen on p?yd?ll?, tehk?? hyvin ja tulkaa sy?m??n.

T?timme, rouva Zsuzsána oli sill'aikaa talon em?nn?lle niinik??n kertonut heid?n matkansa tarkoituksesta ja muista siihen kuuluvista seikoista, muutamilla pienill? muutoksilla ja poikkeuksilla esitelm?ss?, esimerkiksi, ett? Sándor orpana tutkinnossa oli saanut praeclarum; ett? tyt?t kotiseudulla olivat aivan hurjasti h?neen rakastuneet, mutta ettei h?n edes katsele heit?, koska h?n pit?? velvollisuutenansa rakastua siihen, jonka h?nen vanhempansa tahtovat - ja muuta senlaista.

T?m?n huvittavan keskustelun aikana kuului ?kisti lastenkamarista kova itku, ja pikku Klárika tuli parkuen ja nyyhkytt?en sis??n, ilmoittaen, ett? Péter ensiksi oli v??nt?nyt kaulan poikki h?nen nukeltansa sek? sitte ly?nyt h?nt? itse?.

- "Oih, sin? paha poika", torui ?iti, "miss? on vitsa, jotta saan sinua selk??n antaa? Tuleeko sinun tuolla tavoin k?ytt?? itse?si t?tisi talossa? Antakaa t?nne vitsa! Tule heti t?nne, sin? kelvoton!"

Kun Péter poikani kuuli t?m?n kauniin sanan, oli h?nt? mahdoton saada ulos tulemaan, vaan h?n ry?mi s?ngyn alle ja tirkisteli sielt? mammaansa. Ei rukoukset eik? uhkaukset voineet h?nt? sielt? ulos vet??. Ja h?nen per??ns? ry?miminen olisi ollut hankalaa.

- "No odotappas, s? paha poika", sanoi ?iti, huomaten ponnistuksensa turhiksi, "jos et tule pois sielt?, et saa mit??n illallista. J?? vaan sinne s?ngyn alle. Kun me sy?mme illallista, on h?nen hyv? olla tuolla s?ngyn alla".

T?m? tapahtui juuri kuin ilmoitettiin ett? p?yt? oli katettu.

- "Menk??mme t??lt?", lausui ?iti, "pahan pojan suljemme t?nne sis??n, se on h?nen rangaistuksensa".

Tuomio ilmoitettiin saapuville tulleelle is?llekin, joka sen vahvisti. Seura sijoittui nyt p?yd?n ymp?ri, joka ei kuitenkaan k?ynyt p?ins? ilman vaivaa: kymmenen minutia kului, ennenkuin kaikki olivat ehtineet kesken?ns? riidell?, kuka ensiksi istuisi, ja em?nn?n t?ytyi oikein k?ytt?? v?kivaltaa saadaksensa vierasta rouvaa asettumaan p?yd?n p??h?n; alimmasta sijasta taas syntyi varsinainen taistelu Sándor orpanan h?veli?isyyden ja is?nn?n v?lill?; kaikeksi onneksi oli t?m? voimakkaampi ja vihdoin sai h?n nuoren herran pakoitetuksi istumaan vastap??t? itse?ns?.

- "Orpana", lausui L?rincz herra, "sinun pit?isi oppia, mit? yli-ispáni sanoi kun nuorena lakimiehen? ollessani olin kutsuttu yhteen p?yt??n h?nen kanssaan ja yritin, min?kin, kaikin mokomin istumaan viimeiselle sijalle. 'Istu sin? vaan, veikkoseni, mihink? hyv?ns?', lausui tuo kunnon mies; 'sin? voit olla vakuutettu siit?, ett? miss? sin? istut, siin? on aina alhaisin sija'".

Siev?t, melunan muotoisiksi taitetut ruokaliinat otettiin lautasilta ja hajdú alkoi kantaa ymp?ri hyv??, herkullista gulyás-lihaa, jonka nime?kin jo paperille kirjoittaissa tuntee sit? hienoa, maukasta hajua, jonka Unkarin em?nn?t, Jumala tiesi mill? toimin, ymm?rt?v?t sille antaa.

Vati k?vi ymp?ri. Onneksi kantoi sit? hajdú, muuten olisi varmaankin t?ytynyt heitt?? arpaa, kuka siit? ensiksi ottaisi.

Kun vuoro tuli Sándor orpanalleni, ilmoitti h?n yleiseksi h?mm?stykseksi: "kiit?n n?yrimm?sti, min? en sy?".

- "Et sy??" kysyi L?rincz herra ?llistyneen?.

- "H?n kiitt?? n?yrimm?sti", selitti Menyhért herra, "h?nen on tapa sy?d? sangen v?h?n".

- "Hm. Ehk? h?n on herkkusuu lapsi", ajatteli itsekseen L?rincz herra; "no, tuleehan muita ruokia, h?n sy? kai niit?".

Sitte tuotiin vati hyv??, mehukasta galuska'a; nuot py?re?t vehn?kokkareet hymyiliv?t herttaisesti juustoisen kerman keskelt?, paistettujen l?skipalain ymp?r?imin?, jotka olivat niin tuoreita, ett? ne viel? kiehuivat vadissa.

- "T?t? kai kumminkin sy?t?" sanoi L?rincz herra naapurillensa, kun t?m?n vuoro tuli.

- "Kiit?n n?yrimm?sti, minun ei ole liioin n?lk?; paitsi sit? p??t?ni pakoittaa".

H?nen oli kuitenkin n?lk?, niinkuin jokaisen muun, eik? h?nen p??t?ns? mik??n vaivannut, mutta h?n oli tottunut siihen, ettei sy?nyt ennenkuin h?nelle oli tarjottu ja h?nen lautasensa vihdoin v?kisin t?ytetty.

Vaan t?ll? kertaa h?n ei t?ll? tottumuksellaau pitk?lle p??ssyt, sill? L?rincz herra sattui uskomaan, mit? h?n h?vi?kseen oli harkinnut, ja l?hetti nuot hyv?t, tuoksuvat, juustoiset kimpaleet edemm?ksi, sill? ne eiv?t todellakaan ole mik??n hyv? l??ke p??nkivistyst? vastaan.

Sándor veikkomme t?ytyi nyt n?ytt?? loppuun asti t?t? itsens? murhaamiseksi keksitty? roolia, ja koko illallisen aikana jokaisesta ymp?ri-k?yv?st? ruokalajista sanoa, ettei "h?n voi sit? sy?d?, sill? h?nen p??t?ns? kivist??", vaikka h?nen silm?ns? olivat milt'ei puhjeta n?l?st?.

Turhaan tarjottiin h?nelle hyvi?, maidossa ja paprika-liemess? keitettyj? kananpoikia, herkullista omena-leivosta ja valkorintaista kalkkunan-paistia. Sándor orpanamme pysyi j?rk?ht?m?t?nn?, eik? sy?nyt leiv?npalastakaan koko illallisen aikana.

- "No, juo kumminkin, vaikk'et sy?k??n, se karkoittaa p??nkivun", sanoi L?rincz herra ja tarttui Eger'in viinill? t?ytettyyn pulloon.

Sándor orpanamme ei ikin? olisi voinut antaa itsellens? anteeksi, jos ei h?n t?ll? hetkell? olisi vet?nyt syrj??n lasiansa, niin ett? L?rincz herra l?ik?hytti p?yt?liinalle sen viinin, jonka oli aikonut lasiin kaataa.

- "H?n kiitt?? n?yrimm?sti", sanoi h?nen puolestansa is?, "h?nen ei ole tapa koskaan juoda viini?".

- "No, saakeli soikoon, t?m?h?n on harvinainen nuorukainen; h?n ei sy?, ei juo, ei tupakoitse; h?nest? tulee miljonan-mies. Minua vaan pahoittaa, ett? h?nelle jo on valittu toinen tytt?; muuten pyyt?isin h?nt? odottamaan siksi, kuin minun tulee t?ysikasvuiseksi".

Sit? vastoin l?ytyi er?s toinen, joka noudatti aivan toista el?m?n-viisautta, kuin Sándor orpanamme, ja se oli tuo pikku Péter lurjus.

Kun ovi oli suljettu, kierteli h?n ensiksi jurotellen ymp?ri kamaria, ik??nkuin olisi odottanut, ett? tultaisiin h?nt? pyyt?m??n, rukoilemaan ja lepytt?m??n; sittemmin rupesi h?n h?mm?stykseksens? huomaamaan, ett? tultiin toimeen ilman h?nt?kin ja ett? viereisess? huoneessa helisi veitsi?, kahveleita ja lusikoita, mutta ei kukaan tullut h?nen luoksensa. T?m? koski kipe?sti h?nen syd?meens?; h?n meni ovelle ja, laskien suunsa avaimenl?velle, alkoi itke?, ensiksi hiljaan, sitte yh? kovemmin, lopuksi potki h?n oveakin.

- "Maha-na! - mahaha-maha! Mahahahaha-mahahahaa!"

- "?lk?? huoliko h?nest?, antakaa h?nen vaan parkua!" rauhoitti seuraa hell? ?iti, jonka mielest? t?m? kohtaus oli sangen hupaisa. Sill? v?lin otti pieni Klárika kenenk??n huomaamatta kappaleen kalkkunan-paistia ja kaksi leivosta, jotka oli pantu h?nen lautasellensa, k?tki ne vikkel??n esiliinansa alle, meni takaovesta lastenkamariin ja lohdutti, t?ll? jalolla tavalla kostaen, tuomallansa ruoalla pikku ilki?t?, joka siit? kauniisti vaikenikin.

T?t? v?likohtausta k?ytti Sándor orpanamme hyv?ksens? ja antoi huomaamatta taskuunsa luikahtaa kappaleen leip??, josta h?n p?yd?ss? ei ollut uskaltanut purra ainoatakaan palasta.

Kun illallinen oli p??tetty, noustiin p?yd?st? molemminpuolisilla kiitoksilla ja Zsuzsi t?ti aukaisi nyt suurella juhlallisuudella lastenkamarin oven, p??st?en ulos pienen pahantekij?n, joka, posket rasvassa, irvistellen juoksi esiin ja hyppieli ymp?ri huonetta, uhallansa heiluttaen j?lelle j??nytt? kalkkunan-luuta.

- "Min? olen kuitenkin sy?nyt!"

- "Oi, sin? paha poika!" sanoi ?iti, vet?en h?nt? luoksensa ja pyyhkien h?nen kasvojansa, "mene heti suutelemaan t?din k?tt? ja pyyt?m??n anteeksi, ett? olet ollut noin tuhma".

Péter katseli karsain silmin ja suu irvill?ns? ik??n kuin varoen, ett? tuo k?si, jota h?nen tuli suudella, oli valmiina h?nt? korvalle sivaltamaan, jos h?n sit? l?hestyisi. Vasta sittekuin h?n oli tullut vakuutetuksi ep?luulonsa per?tt?myydest?, palasi h?nen vanha luottamuksensa maailmaan takaisin, ja h?n rohkeni pyyt?? viel? kappaleen omena-leivosta, joka my?skin h?nelle annettiin ja josta h?n puolestansa osoitti kiitollisuuttaan n?ytt?m?ll? seuralle, mitenk? k?ypi pist?minen kokonainen kappale kerrassaan poskiinsa.

T?m?n j?lkeen hajosi seura taas; naiset j?iv?t ruokasaliin, lapset pantiin maata ja herrat meniv?t viel? polttamaan tupakkaa.

Kuka oli suuremmassa tuskassa kuin Sándor orpanamme? H?nen oli n?lk?, niinkuin suden; h?nen taskussansa oli kappale pehme?t?, valkoista leip?? - mutta miss? sy?d? se? Mihin hyv?n?ns? h?n meneekin, h?nt? n?hd??n, ja se on h?nen loppunsa.

H?n odotti vaan ett? ment?isiin levolle; jolloin h?n pime?ss? voisi sy?d? leiv?n s?ngyss??n, mutta molemmat herrat joutuivat semmoiseen keskusteluun, ettei siit? saattanut tulla loppua ennen puoli-y?t?, ja kello oli vasta ainoastaan yhdeks?n.

- "Min? menen v?h?isen puutarhaan k?velem??n, jos suvaitsette", sanoi h?n vihdoin, katsoen t?t? keinoa sopivimmaksi.

- "Puutarhaan?" sanoi L?rincz herra. "Siell? on pime? nyt ja paljon likaa".

- "Min? istun jollekin penkille".

- "No, siit? tulee kaunis k?vely".

- "Ehk? p??nkivistykseni katoo".

He antoivat h?nen menn?. Tehk??n h?n siis k?velymatkan.

Toinen akkuna tupakka-huoneessa antoi juuri puutarhaan p?in ja ihan akkunan edess? seisoi iso p??ryn?puu; L?rincz herra istui aivan vastap??t? t?t? akkunaa.

Yht'?kki? tuon suuren keskustelun aikana oli h?nest?, kuin joku vet?isi p??ryn?puun oksista; h?n meni akkunan luo ja katsoi ulos: Sándor orpanamme noukki p??ryn?n r?hk?leit? ja pisteli niit? poskiinsa niin halukkaasti, kuin olisi sy?nyt sokurissa keitetyit? hedelmi?.

Ne eiv?t kuitenkaan voineet vahingoittaa h?nt?, sill? h?n ei sy?nyt niit? ilman leip??; taskussansa oli sit? aika kappale.

L?rincz herra karisti tuhan piipustaan; Menyhért herra nousi ?kisti yl?s ja toivotti hyv?? y?t? sek? antoi hajdún saattaa itse??n kamariin, joka oli valmistettu h?nt? varten.

Vieraat sanoivat viel? ennen maatamenoansa j??hyv?iset vieraanvaraiselle is?nt?-v?elle, v?itt?en, ett? he aikovat l?hte? huomis-aamuna sangen varhain, jolloin viel? kaikki nukkuvat, ja sitte hautasivat he itsens? valkoisten polstarien ja tyynyjen pehmeihin laineisin, kukin kohdastansa antautuen omien unelmiensa haltuun.

Kuskin oli k?sketty valjastaa hevoset kello nelj?, mit??n melua tekem?tt?. Mutta kun varovaiset vieraat nousivat yl?s, oli jo koko talonv?ki jalkeilla, ja matkustajoita odotti valmiina kahvi, vehn?leip?, luumuviina ja kylm? paisti. L?rincz herra ei nyt j?tt?nyt tuota siivoa nuorta herraa rauhaan, vaan tarttui h?nt? kaulaan ja ajoi h?nen suuhunsa kaikenlaista sy?t?v?? ja juotavaa, sill? h?n ymm?rsi, ett? h?n oli tottunut t?ll? tavoin ruokituksi tulemaan. Sitte pakkasi h?n vieraansa uudestaan sis??n heid?n bundiinsa ja vaippoihinsa, ja pisti ison pullon luumuviinaa Menyhért sed?n k?teen, kun sit? vastoin Zsuzsi t?ti h?nen puolisoltansa sai vastaleivotun tuoreen vehn?-kakun ja Klárikakin varusti tuota pikku sfinxi? (ihmis-el?int?) kylm?ll? tortulla; viimeiseksi kehoitti h?n heit? hartaasti takaisin-matkalla uudestaan sis??n poikkeamaan. N?in laskettiin he matkalle. L?rincz herra seurasi heit? ratsain pitk?n matkan, n?ytt??ksens? heille parempaa tiet? puutarhojen alatse, laidunten poikki.

Vet?k??mme nyt jalkoihimme kolmen peninkulman saappaat ja menk??mme edemm?ksi naapuri-komitatiin.

Siell?kin on likaa, sill? on sade-aika; seitsem?n viikkoa per?kanaa, Jumalan kiitos, on satanut niinkuin It?-Indiassa. Siell?kin on taloja, joiden portit ovat auki; siell?kin istuvat matkustajat kiinni likaan kyl?n p??ss?.

Mutta tulee kerran puhe semmoisesta talosta, jonka portti on suljettu, ja semmoisista matkustajoista, joiden vaunut eiv?t tartu kiinni likaan.

Nelj? harmaan-t?plik?st? hevosta on valjastettu komeain vaunujen eteen, nelj? hevosta, jotka ovat niinkuin tuliset k??rmeet; kuskinlaudalla istuu koreapukuisen kuskin vieress? nuori herra, joka itse ajaa hevosia; kutka vaunujen sis?ss? istuvat, ei voi tiet??, sill? ne ovat tarkasti suljetut.

Nuorella herralla on pieni ympyri?inen hattu; h?nen kaulaliinansa on vaan l?ys?sti kiinni sidottu; takkinsa on h?n riisunut ylt??n ja istuu vaan keve?ss? kes?-dolmány'issa kuskin vieress?, mutta h?nen poskensa ovat punaiset raittiista ilmasta ja ajamisesta.

Taitavasti ohjaa h?n vaunuja mutkaista tiet? my?ten, l?ik?hytt?en ruoskalla ik??nkuin pistolinlaukauksia; olisi luullut, ett? nuot nelj? hevosta raivostuneina kiitiv?t vaunujen edess?, jos ei olisi n?hnyt ett? ne yht'?kki? v?h?isen hiljensiv?t vauhtiaan, kun tuli vastaan joku puusilta tahi muu paha paikka. Vihdoin poikkesivat ne er??lt? kohdalta kyl?n l?vitse k?yv?lt? valtatielt? ja tulivat muutamalle sen vieress? olevalle talolle; siin? oli ajaja pakoitettu pys?ht?m??n, portti oli kiinni.

- "Hei ho!" huusi kuski, nousten istuinlaudalle seisomaan, voidaksensa n?hd? sis??n pihaan. "Portti auki!"

- "?l? turmele keuhkojasi, Matyi",[12] sanoi nuori herra, "vaan mene sis??n pikku-ovesta ja avaa itse portti sis?puolelta. Mutta ota ruoska mukaasi, muuten koirat repiv?t sinut".

Matyi teki niin ja tultuansa sis??n portin-ovesta syntyi heti suuri kahakka h?nen ja koirien v?lill?; h?nen t?ytyi alituisesti hutkia niit? ruoskalla, kunnes sai portin auki.

Tuosta suuresta melusta, h?lin?st? ja haukunnasta tuli vihdoin ky?kist? esiin er?s el?m?n kukoistuksessa oleva naishenkil?, joka n?ytti olevan enemm?n kuin ky?kkipiika ja v?hemm?n kuin talon-em?nt?, ja huusi, porstuaan seisahtuen, ter?v?ll?, kimakalla ??nell?:

- "Mik? jumalaton melu t?m? on? Tuleeko turkki vaiko ranskalainen sis??n?"

Sill? v?lin oli Matyi avannut portin ja nuori herra lenn?tti hevoset pihaan. Tultuansa porstuan eteen hypp?si h?n alas kuskin-istuimelta, antoi ohjakset kuskille ja l?hestyi itse tuota toruvaa vaimo-ihmist?, joka koetti mahdollisimman karsain silmin h?neen katsoa, ik??nkuin yritt?en tehd? kasvonsa, jotka olivat kuin kuivattu v?skyn?, viel?kin rumemmiksi; h?nen silm?ns? py?riv?t p??ss? niinkuin kaksi hiilihankoa.

- "Oi, Boriska kultani!" sanoi nuori herra ivallisella ??nell?. "Kuinka te olette tullut kauniiksi, sittekuin viimeksi n?imme toisiamme! Min? arvelen, ett? te paaston-aikana menette miehel??n. Ehk? se kuitenkin olisi aikaista, eik? niin?"

- "No, mutta kuinka nuori herra Károly[13] on tullut rumaksi, sittekuin viimeiseksi n?in h?net! Mik? kaunis pieni lapsi h?n silloin oli, ja kuinka iso mies h?nest? on tullut".

- "Onko set?ni kotona?"

- "Miss? h?n muuten olisi?"

- "Me olemme tulleet t?nne ?itin ja sisareni kanssa".

- "Ovatko nekin t??ll?? No, min? en ymm?rr?, kuinka muilla ihmisill? on aikaa l?hte? pois kodistaan ja kuljeksia viikkokausia ymp?ri maata".

- "Kutsukaa nyt esiin set?ni, Boriska kulta, ja auttakaa meit? kapineita sis??n tuomaan".

Talon kaunotar heitti viel? yhden myrkyllisen silm?yksen vaunuihin p?in ja meni sitte takaisin ky?kkiin; siell? n?ytti pime?st? uuninl?vest? jotain valoa h?m?rt?v?n; Boriska huusi uuninl?peen:

- "No tulkaa pian ulos, on tullut vieraita".

Uuninl?vest? kuului takaisin t?m? lyhyt vastaus:

- "Odottakoot!"

Sill? aikaa oli Károly avannut vaunun-oven ja koska aina portaille asti oli likaa polviin saakka, kantoi h?n syliss??n ulos vaunuissa istuvat naiset. Toinen niist? oli h?nen ?itins?, kunnianarvoisa, nelj?nkymmenen vuotinen vaimo, herttaisilla, lempeill? kasvoilla; toinen oli h?nen sisarensa, iloinen, hilpe?, kaksitoista-vuotias pieni keijukainen, s?ihkyvill? silmill? ja suulla, joka alituisesti oli valmis nauramaan ja jaarittelemaan.

- "Tervetulleet, emme ole odottaneet teit?", lausui Károly nauraen, kun h?n laski heid?t rannalle ja avasi heille sen oven, jonka Boriska oli j?lkeens? sulkenut.

T?t? k?sitt??ksemme t?ytyy meid?n tiet??, ett? vastatullut nainen oli Erzsébet[14] Hamvasi, talon is?nn?n Abrahám Hamvasi'n nuorempi sisar; sen talon, johonka he nyt astuivat sis??n, olivat heid?n vanhempansa jakamatonna j?tt?neet heille, mutta sisar oli antanut sen kokonansa veljens? k?ytett?v?ksi, edustaen itselleen vaan oikeuden saada kortteria, kun sattui ohitse matkustamaan.

Sill? v?lin aukeni ylinen puoli ky?kin ovesta ja siit? pisti esiin jo mainittu talonherra, jonka ik?? ei k?ynyt tarkoin m??r??minen ja jolla ei ollut siin? kyll?, ett? h?nen kasvonsa olivat t?ynn? rokon-arpia, vaan h?n oli viel? itsekin tehnyt rumemmiksi siten, ett? oli ajanut viiksens? nen?n alta ja vaan molempiin suunpieliin j?tt?nyt pienen karvatukon, jotenka h?nen naamansa oli kuin saukon.

H?nen yll?ns? oli huono, talvella kylm?, kes?ll? l?mmin takki, jonka hihat olivat kiverretyt kyyn?rp??h?n asti, ja molemmat k?det t?ynn? savea, sill? h?n oli juuri kontannut ulos uunista, jonka laven h?n itse oli kiinni laastannut.

H?n ei liioin yritt?nyt yst?v?lliselt? n?ytt?m??n, kun h?n n?ki sukulaisensa, ja vaikka rouva yst?v?llisesti tervehti h?nt?, ei viel? oven alimmainen puoli n?kynyt aukenevan. Vihdoin laski h?n kuitenkin vieraansa sis??n, kyyn?rp??ll??n avaten oven-ha'an.

- "Miss? olette k?yneet noin miehiss??"

Rouva pudisti lempe?sti p??t??n ja, osoittaen veljen nokista, likaista ulkomuotoa, nuhteli h?nt? yst?v?llisill? sanoilla.

- "Mutta, rakas veljeni, mink? vuoksi t?ytyy sinun itse toimittaa tuommoista ty?t??"

- "Ty? ei ole mik??n h?pe?; mit? itse voit tehd?, sit? ?l? usko toiselle".

- "Min? suutelisin sed?n k?tt?, jos vet?isitte pois hansikan", sanoi leikki? laskien nuori Károly herra.

- "Helppo on semmoisten suurten herrain puhua, kuin te olette. Jokainen tekee, mit? h?n k?yhyydess??n saattaa. Boris, tuo t?nne vadillinen vett?, jotta saisin pest? k?teni, sill? t?m? herrasv?ki h?pee muuten ryhty? puheisin kanssani".

- "Sit? varten mar tarvitsisi vatia liata", huusi talon-pahennus takaisin; "tuolla on vesi-?mp?ri".

Abris herra meni ulos ja pesi k?tens? vesi-?mp?riss?, jonka j?lkeen h?n pyyhki niit? s?ngyn-lakanaan, nostettuansa yl?s peitteen.

Vieraat olivat sill? v?lin astuneet sis??n huoneesen. Ilma siin? oli kokonaan t?ytetty ilke?ll?, siet?m?tt?m?ll? hajulla. Jokaisella talolla on oma omituinen hajunsa; moneen huoneesen tullessaan kohtaa semmoisen vieh?tt?v?n, suloisen lemun, josta ei tied?, miss? se on, mist? se tulee, kun taas toisaalla niin inhottava, tuskastuttava l?yhk? koskee tulijaan, ett? h?n on sel?lleen kaatua. N?itten viimemainittuin joukkoon kuului Abris herran huone; sen sein?t olivat viel? ihan mustat siit?, mit? menneen ja sit? edellisten vuosien k?rp?set olivat siihen kirjoittaneet; lattia n?ytti puhuvan viimeis-talven sian-taposta; s?nkyjen alla oli olkia ja h?yheni?; huonekaluilla sormenpaksuista p?ly?; akkunoista ei voinut lian t?hden n?hd? ulos; joka nurkka oli t?ynn? h?m?h?kin verkkoa.

Sis??n astuva rouva huokasi raskaasti, katsellessaan ymp?rillens? huoneessa: h?nen kasvoistansa saattoi n?hd?, ett? h?n t?ll? hetkell? ajatteli rakasta ?iti vainajaansa; t?m?n el?ess? eiv?t n?m?t huoneet olleet noin likaisia, noin ep?j?rjestyksess?; k?rp?set eiv?t lent?neet ihmisten silmiin, eik? p?ly peitt?nyt huonekaluja.

Abris set? oli sill? v?lin pessyt ja kuivannut itsens?, ja h?nen katsannostaan saattoi huomata, ett? t?m? peso h?nelle oli jonkunlainen rangaistuksen k?rsiminen; sitte tuli h?n sis??n, suuteli sangen kylm?sti jokaista, yritti v?h?isen hymyilem??nkin, mutta se ei h?nelle onnistunut, jonka vuoksi h?n heitti sen sikseen.

Vieraat olisivat mielell??n tahtoneet istua, mutta mihink?? Puhtailla vaatteilla oli vaarallista l?hesty? jotakin paikkaa t?ss? huoneessa.

- "Mutta min? tahtoisin istua jonnekin, Abris set?", alkoi ensiksi

Lizike puhua, viattomasti silm?illen ymp?rillens?.

- "Onhan t??ll? monta tuolia, tytt?seni, viel?p? sohvakin", vastasi

Abris herra.

- "N?ist? saa siis pyyhki? pois kaiken t?m?n kauniin tomun?" kysyi Lizike teeskennellyll? yksinkertaisuudella; "min? luulin, ett? se oli levitetty t?h?n kuivamaan".

- "Vaiti, sin? h?ijy!" vaiensi h?nt? ?iti, mutta Abris herra lausui j?rk?ht?m?tt?m?ll? tyvenyydell?:

- "Tomusta olemme tulleet, tomuksi pit?? meid?n j?lleen muuttua, ?lk??mme sent?hden kammoksuko tomua". Ja vahvistaaksensa kultaista lausettansa teollakin, tarttui h?n takkinsa liepeesen ja pyyhki sill? kolme tuolia kolmen vieraansa varaksi; nelj?nnelle istui h?n itse.

Rouva istui siis toisella tuolilla, Abrahám herra toisella; toinen ei puhunut, toinen oli vaiti ja t?ll? tavoin kului melkein puoli tuntia; se oli varsin helppo keino hauskuttaa toisiaan. Jolloinkulloin huokasi milloin toinen, milloin toinen.

- "Hja - ja..."

Johon toinen nelj?nneksen tunnin kuluttua vastasi:

- "Haj - haj..."

Károly meni sill? aikaa ulos hevosia katsomaan ja tuli taas sis??n; Erzike sit? vastoin seisoi akkunan edess?, hengitti ruutuun ja kirjoitti siihen puustaveja sormellaan.

Ett? me ennen olemme nimitt?neet tuota pient? lehakkaa Lizikeksi, ei tee mit??n. Molemmat nimitykset ovat saaneet alkunsa yhdest? nimest?, ja tuskin l?ytyy Unkarin kieless? nime?, jota niin olisi vaihetellen k?ytetty osoittamaan suurinta hellyytt? ja suurinta t?rkeytt?, kuin t?t?, josta nimest? on syntynyt tuo mielittelev? Liza ja lystik?s Erzike kuin my?s tuo leve?veteinen Erzsu ja raaka B?ske.

Ett? Abrahám kenelt?k??n olisi kysynyt: "tahdotteko jotakin?" sit? ei ole luulemista; h?n vaan istui ja huokaili.

Mutta v?h?n ajan per?st? aukasi oven kuski, Matyi, entinen hevospaimen

Ala-Unkarista, sukkela, liukaskielinen veitikka.

- "Kunnian herra, mist? t??ll? saapi ostaa heini??" kysyi h?n, is?nt?? tervehtien.

- "Heini?? heini?? Kenelle tarvitsette heini??"

- "Ei itselleni, vaan hevosilleni, taikka ei hevosillenikaan, vaan niille nelj?lle, joilla olemme tulleet".

- "No - no niin, min? annan itse", sanoi, jokaista sanaa kuurniten,

Abris herra, otti ladon-avaimen ja meni ulos.

Ulkopuolella ovea saattoi helposti kuulla Boriskan marritusta.

- "Mustalainen viek??n! Ajaa nelj?ll? hevosella, vaan sent?hden, ett? kuluisi enemm?n heini?, juurikuin ei kahdessa olisi kyll?ksi heille".

Abrahám herra antoi heini? muistuttaen h?nt? kaiken mokomin niit? tarkasti pitelem??n, sill? ne olivat kalliita. Sitte tuli h?n takaisin sis??n, istui ja oli yh? edelleen ??neti.

Matyi avasi uudestaan oven.

- "Kunnian herra, miss? on t??ll? kapakka?"

- "Kapakka? Kuinka niin?"

- "Min? tahtoisin saada lasin viini?, ei hevosilleni, vaan itselleni".

- "No - odota - min? annan heti itse".

Ja h?n otti kellarin-avaimen ja meni. Matyin t?ytyi j??d? kellarinhalssiin seisomaan.

Boriska s?hisi ja k?hisi; h?n raivosi, heitteli astioita rikki, kirskui ja noitui itsekseen ky?kiss?.

Tuskin oli vanha herra tullut takaisin ja vaipunut ??nett?myyteens?, kun Matyi taas astui sis??n.

- "Kunnian herra, Boriska k?skee kysy?, mit? illalliseksi keitet??n".

- "Onko teid?n tapa sy?d? illallista?" kysyi Abris herra, vieraisinsa k??ntyen.

- "Onpa kyll?", riensi Károly vastaamaan, ennenkun h?nen n?yr? ?itins? ehtisi sanoa p?in vastoin.

Abris herra huokasi raskaasti, nousi yl?s ja meni ky?kkiin. Sielt? alkoi h?n varsin hiljaan puhutella Boriskaa, joka taas p?in vastoin koetti puhua niin kovalla ??nell?, ett? sis?ll?-olijatkin h?nt? kuulisivat.

- "Mit?? tuon kauniin salvokukon? - Ei mist??n hinnasta! - Min?k? tekisin valkeaa nyt? - Ei ole puita hakattu. - Onhan juustoa. - Min? en suinkaan nyt sotke taikinaa, sill? k?teni on kipe?. - Tuota hillo-purkkia en tosiaankaan avaa. - Siihen en koske. - Min? en ole ky?kkipiika. Miks'ette pid? kokkia, jos tahdotte ravintolan-is?nt?n? olla?"

N?it? kaikkia saattoi hyv?sti kuulla tuonne sis??n.

Abris herra suuttui kuitenkin t?ll? kertaa syyst?, meni ulos pihalle, ly?d? kolahutti taikina-vanukkeella pulskean kukon kuolijaaksi, antoi veren juonta maahan, teki valkeaa ja rupesi lintua kynim??n. N?hdess??n, ett? niin piti olla, sieppasi Boriska kukon h?nen k?dest??n ja ajoi h?net ulos ky?kist?.

Kahden tunnin kuluttua oli tuo suuri illallinen valmis. Tuo kelpo, kunniallinen kukko oli niin poltettu, kuin suinkin olla saattoi, ja ainoastaan luut siin? olivat viel? kovemmat kuin liha. Taikinainen leip? tarttui kiinni veitseen, kun sit? leikattiin, ja suulakeen, kun sit? sy?tiin, ja kaikki ruoat olivat niin suolassa ja paprikassa, ett? silm?t s?ken?itsiv?t niit? maistaessa.

Vieras nainen istui sy?m?tt? vieress? ja huokasi viel? raskaammin, n?hdess??n kuinka rakkaan ?iti vainajan p?yt?liinoissa oli suuria ruostepilkkuja, kuinka h?nelle tuttujen veitsien ja kahvelien hirvenluiset p??t olivat rikki ja nuot vanhat vadit ja lautaset t?ynn? halkemia. Sill? tavoin k?y miehen, jolla ei ole vaimoa talossa.

Sittekun illallinen oli sy?ty, rohkeni Abris herra vihdoinkin puhua, ja kysyi sisareltansa, mihin he matkustavat.

Hiljaisesti huoaten ilmoitti t?m?, ett? he olivat matkalla --'iin herra Gábor Berkessy? terveht?m??n.

- "Mit?! Tuota pahaa ihmist??" huudahti Abris herra, v?h?n liikutettuna juodusta puutarha-viinist?.

- "Mink? vuoksi on h?n paha ihminen?" kysyi Károly, puoleksi leikill?, puoleksi vakavuudella.

- "Sen vuoksi, ett? kun me k?vimme Debreszen'iss? koulua, h?n antoi minut ilmi siit?, ett? oli n?hnyt minun menev?n ravintolaan. Siit? min? rangaistiin nelj?nkolmatta tunnin arestilla. Sit? en ikin? unhota".

T?m? oli tapahtunut jo nelj?tt?kymment? vuotta takaperin.

- "Ja mink? t?hden matkustatte sinne?" kysyi Abris herra.

Rouva ei vastannut mit??n, mutta Lizike ryhtyi puheesen ja lausui suurella arvoisuudella:

- "Me olemme kosiomatkalla; Berkessy herralla on pieni tytt?, joka juuri sopii veljelleni".

- "Hm", sanoi vanha herra, tyytym?tt?m?sti katsoen Károly'iin. "Sin? olet viel? liiaksi lapsi naidaksesi".

- "Juuri sent?hden naitamme h?net", jatkoi Lizike yksitotisesti. "H?n on hyv? poika, mutta v?h?isen tuulihattu; jos h?n saa vaimon, tulee kyll? j?rki. Paitsi sit? on h?nen paljon parempi menn? naimisiin nuorella i?ll?, kuin tulla vanhaksi ja silloin joutua jonkun ilke?n noidan kynsiin".

Pieni tytt? lausui n?m?t sanat semmoisella omituisella yksivakaisuudella, ett? Károly tuskin saattoi hillit? nauruansa; ?iti katsoi h?neen p??t?ns? pudistaen, mutta Abris herra t?llisteli suu ammollansa, ik??nkuin olisi karaissut hampaitaan tuota pient? lohik??rmett? vastaan.

- "Hm. Puhua osaat sin?, sen n?en", sanoi h?n, vihaansa tukehuttaen.

"Mutta osaatko my?skin leipoa?"

- "Osaanpa kyll?, mutta silavaa en viel? ymm?rr? leipoa sekaan".

(Silavaksi nimitet??n sit? taikinaista paikkaa, joka l?ytyy huonosti kypsennetyss? leiv?ss?. Semmoista silavaa l?ytyi ylt?kyllin p?yd?lle pannusta leiv?st?.)

Abris herra n?ki, ett? h?n oli kadottanut tappelun, ja liikutti tuoliansa, antaen siten merkin seuralle yl?snousemiseen, joka my?skin tapahtui tarpeellisten kiitosten kanssa ruoasta. Matkustajat kysyiv?t nyt makuukamarejaan, jonne Abris herra itse vei heid?t, antaen heille kynttil?npalasen, joka saattoi kest?? siksi kuin olivat ehtineet maata panna.

Huoneita oli talossa kyll?, mutta surettavaa oli niit? n?hd?. Papujen, kukoritsan, sipulien j??nn?ksi? oli joka nurkassa. Vuoteet olivat siin? tilassa, johon ne viimeiseksi olivat j?tetyt, toisessa huoneessa nuorta herraa, toisessa ?iti? ja sisarta varten.

Abris herra ei paljon kursaillut vierastensa kanssa, vaan pel?ten, ett? kynttil? ehtisi loppua, j?tti h?n heid?t ja toivotti heille hyv?? y?t?.

Károly meni heti maata sis?puoliseen kamariin, naiset j?iv?t ulkopuoliseen.

- "Huh! t?m? vuode on kylm?", sanoi Erzsike, tunnustellen j??kylmi? patjoja. "T??ll? palellumme kuolijaksi, rakas ?itini".

Sitte koputti h?n Károly'in ovea.

- "Nukutko jo?"

- "Mit? tahdot, Lizike?"

- "Me pelk??mme t??ll? huoneessa".

- "Pane ovi auki, Erzsike".

- "Akkunassa ei ole varjostimia, ulkoa voipi n?hd? t?nne sis??n, me emme saata riisua itse?mme".

- "Sammuta kynttil?".

- "Oi, kuin sin? olet toraisa. Me emme voi lukita ovea".

- "No odota, B?ske, min? nousen yl?s ja menen maata sinne, te saatte ?idin kanssa tulla t?nne".

Sen sanottuaan nousi h?n vuoteeltaan, puki yllens?, astui ulos kamarista, laski siihen naiset, riisui uudestaan vaatteensa ja meni levolle etuhuoneen vuoteesen, joka oli niin kylm?, ett? h?nen hampaansa kalisivat.

- "Sanoppas, Erzu", virkkoi h?n, vilusta v?risten, "mink?t?hden houkuttelit minua pois sielt? ja ajoit minut t?h?n kylm??n vuoteesen?"

- "Sent?hden, ett? jo olit l?mmitt?nyt t?m?n".

Tuo lempe?, hiljainen ?itikin nauroi t?lle sisaren lapselliselle kujeelle.

Muuten oli siell? kylm?? viel? patjojen allakin. Semmoisiin huoneisin vet?ytyy kylm? talvella ja pysyy niiss? viel? kes?ll?kin. Kun pist?? ulos sormensa peitteen alta, her?? heti vilusta.

Tuskin alkoi aamu koittaa, kun er?s ep?kohtelias kukko rupesi ihan akkunan alla laulaa hoilottamaan.

- "Kuuletko, kuinka sen kukon aave, jonka eilen s?imme, rupee kummittelemaan?" kysyi Erzsike her?ten.

Ei tullut kysymykseenk??n, ett? en??n olisi k?ynyt nukkuminen. Jokainen kiiruhti pikemmin kuin paremmin pukemaan vaatteet p??llens?, vilustumista v?ltt??ksens?, ja kaikkien j?senet olivat kuin rikki ruhjotut.

Vuoteitten tekeminenkin kysyy taitavuutta. Muutamat vuoteet ovat semmoisia, ett? kun niihin on pannut maata, heti nukkuu. P?iv?npaisteesen ulos asetetuissa patjoissa tuntuu viel? se lekkoinen l?mpim?, jonka ne ovat ottaneet mukaansa; niihin saattaa niin hyv?sti pes??nty?, matrassit ja tyynyt ovat niin taitavasti sijoitetut, ett? joka j?sen nauttii lepoa, mihink? vaan itsens? k??nt??kin, ja her?tty?ns? tuntee itsens? aivan virkistyneeksi. Toisissa vuoteissa taas ei voi saada mit??n leposijaa, kuinka hyv?n?ns? k??ntyy ja v??ntyykin; milloin on vilu, milloin hiki; kun juuri on nukkumaisillansa, her?? taas pel?styneen? ja loukkaa itsens?; toukat nakertavat, j?rsiv?t, jyrsiv?t laudoissa; s?nky ratisee ja r?tisee, ryskyy ja jyskyy; jos vihdoin nukkuu, n?kee lakkaamatta unta rosvoista, ja her?tty?ns? ei jaksa kaulaa k??nt??. T?st? t?rke?st? tieteest? ei ole viel? mit??n kirjaa kirjoitettu!

Viel? oli heid?n yksi vaiva k?rsitt?v?n?, nimitt?in aamiainen. Vieraat olisivat tosin mielell??n j?tt?neet t?m?n katkeran kalkin - se on: katkeran kupin - tyhjent?m?tt?, mutta Abris herra v?itti vakavasti, ett? h?nell? jo oli ollut kustannuksia kahvin polttamisesta ja maidon keitt?misest?, jonka vuoksi se ei saa hukkaan menn?.

Kahvi oli v?h?isen palanut, maito v?h?isen piimettynyt, leip? v?h?isen vanhettunut, mutta siit? huolimatta oli kaikki hyv??. Jokainen ty?nsi niit? vastenmielisesti vatsaansa, ja kun t?m? oli tehty, k?skettiin ajaa vaunut esiin, joiden kuskilaudalla Matyi istui sy?m?tt?min vatsoin.

Abrahám herra auttoi vieraita vaunuihin; nyt h?n jo saattoi todella hymyill?. "He l?htev?t jo", ajatteli h?n itsekseen, "he eiv?t en?? tarvitse mit??n enemp??".

Palkollisetkin tulivat nyt esiin, etunen?ss? Boriska, uusi liina p??ss?, hiukset p?rr?ss? tuhkimon tavalla ja kasvot noessa; jokainen kantoi jotakin matkustajain kapineista, yritti hymyilem??n ja sai juomarahaa nuorelta herralta. Abris herra suuteli kaikkia pois l?htevi?, otti lakin k?teens? ja toivotti onnellista matkaa. Károly hypp?si kuskinlaudalle ja otti ohjakset kuskin k?dest?; Abris herra luuli jo, ett? kaikki vaara oli ohitse - kun Matyi ?kki-arvaamatta huusi:

- "Oi, kunnian herra! Min? unhoitin juoda sen viinilasin, jonka armollinen herra tahtoi antaa minulle aamulla".

Abris herra synkistyi viel? kerran, meni sis??n huoneesensa ja toi sielt? sormistimen suuruisen lasin, johon oli kaadettu jotakin.

- "Onko t?m? kaikki minulle?" kysyi Matyi; "min? pelk??n ett? p?ihdyn siit? ja kaadan vaunut kumoon. Jumala siunatkoon armollista herraa, Jumala siunatkoon Boriskaa, ja teit?kin, Pannika! Viikon p??st? tulemme takaisin ja silloin viivymme t??ll? kokonaisen viikon. - Soh, Ráró!"

Hyv? olikin, ett? h?n nyt l?im?hytti hevosia, koko seura purskahti semmoiseen nauruun, ett? ainoastaan vaunujen kolina saattoi sit? h?mment??. Nuot nelj? tulista juoksijaa nelistiv?t pois ja niitten j?lest? nelj? talonkoiraa, jotka hirve?sti haukkuen seurasivat vaunuja kyl?n loppuun asti. Abris herra kahden palkollisensa kanssa pisti ulos p??ns? portinsuusta ja uskalsi vasta sitte vet?yty? takaisin, kun n?ki, ett? vaunut todellakin katosivat h?nen silmiens? edest?.

Boriska ei koko p?iv??n v?synyt ky?kiss? raivoomasta ja m?risem?st?.

- "Senk?t?hden ihmisell? on sukulaisia, ett? ne h?nelt? kaikki h?vitt?v?t! - Ihminen ottaa omasta suustansa ja pist?? heid?n kitaansa. Ne ovat kuin hein?sirkat. - Me emme koskaan kenenk??n kaulaan karkaa. - Kolmeen viikkoon eiv?t meid?n lehm?mme sy? niin paljon, kuin tuo pirun kuski yhdess? y?ss? sy?tti hevosillensa. - Ent?s tuo tytt? mukula! Mik? kiusankappale se oli, teki viel? leiv?st? pallosiakin, ihmisten p??lle heitt??ksens?. H?nen tulisi itse sy?d? ne. - Ja nuot riivatun isot vaunut, kuinka syvi? uurteita niitten py?r?t leikkasivat pihaan! Minulta menee kolme p?iv??, ennenkuin taas saan huoneet siivotuksi. Mutta min? menen tieheni koko talosta, jos he viel? kerran t?nne tulevat".

Siit?, mit? t?h?n asti on kerrottu, tied?mme jo, ett? l?ytyy er?s kunnianarvoisa herra Gábor Berkessy ja ett? h?nell? on naima-ik?inen tytt?, jota valtakunnan kahdelta eri taholta kaksi nuorta miest? rient?? kosimaan, asianomaisen perheens? seurassa, niinkuin asia vaatii.

Meid?n t?yty kunnioitetuilta lukijoiltamme pyyt?? viel? v?h?n k?rsiv?llisyytt?, katsahtaaksemme pikimm?lt??n er??sen kolmanteen paikkaan; sitte menemme mekin heti sinne.

--'in komitatin hallintokaupungissa asui er?s nuori leskirouva, Julia Csalváry,[15] jota yleinen mielipide nimitti maailman-naiseksi. Semmoisen nimen saamiseen ei tarvita suuria ansioita. Nuorena rouvana oli Julia saanut kokea sangen ankaraa kohtelua vanhalta miehelt?ns?, joka oli yht? suuressa m??r?ss? ahne ja typer? kuin mustasukkainen. Sit? pikemmin mursivat tukahutetut intohimot sulkunsa vanhan herran kuoleman j?lkeen. Kaunis ja jotensakin rikas leski oli ymp?r?itty ihailijoilta, eik? h?n liioin yritt?nytk??n heit? luotansa pois torjumaan. H?n piti iltaseuroja, oli k?yt?kselt??n vapaa, ilmestyi tanssijaisiin loistavassa puvussa, ratsasti mielell??n, joka kaikki vaikutti, ett? pieness? kaupungissa h?nest? yleisesti puhuttiin.

Er?s vanha herra, jonkinlainen sed?n tapainen, entinen asessori, asui alati h?nen luonansa h?nen holhojanansa, sihteerin?ns? tahi sellaisena. H?n juoksi lakkaamatta koko kaupungissa kielittelem?ss?; mit? hyv?n?ns? kotona tapahtui ja mit? oli tapahtumattakin, tiedettiin jo samana hetken? aatelis- ja porvaris-kasinossa (luku- ja kokous-salissa); viel?p? sekin, ettei Julia k?ytt?nyt yht? paria silkkisukkia enemm?n kuin yhden kerran sek? ett? h?n joka vuosi antoi istuttaa rokkoa itseens?, koska h?n pelk?si muuten saavansa rupulia. Kaikenlaisia pienempi? tapauksia, niinkuin ihailijain vaihtoja, rakkauden riitoja, pahanp??n puuskia ja perheellisi? kiusoja, saattoi joka p?iv? aivan tuoreina onkia Nánásy[16] sed?lt? (niin nimitti herra asessoria koko kaupunki), jolla sent?hden alituisesti oli tekemist? yhden, milloin toisen kanssa: v?list? tahtoivat huutoon tulleet ihailijat vaatia h?nt? miekkasille, toisinaan taas uhkasivat rukkaset-saaneet kosijat antaa h?nelle selk??n; usein ei h?n uskaltanut menn? ulos kadulle pelosta, ett? h?nen p??llens? karattaisiin. Kotona taas antoi Julia h?nen tuntea kaikkia oikkujansa; mutta kaikki n?m?t eiv?t saaneet mit??n muutosta aikaan tuossa hyv?ss? vanhuksessa, joka siit? huolimatta kielitteli, mit? h?n saattoi, ja taas mit? h?n saattoi, k?rsiv?llisyydell? kaikkia seurauksia kantaen.

Julian sukulaiset kehoittivat h?nt? ehtimiseen naimisiin menem??n ja nykyisest? el?m?st?ns? luopumaan, valitsemaan jonkun ihailijoistansa ja muut luotansa l?hett?m??n. Mutta Julia oli niin oikullinen, ett? vaikka h?n todella rakastikin jotakuta, h?n heti kun sukulaisensa kehoittivat h?nt? sit? mieheksens? ottamaan, oli valmis siit? luopumaan eik? koskaan en?? sit? n?kem??n. Sill? tavoin lykk?si h?n naimisensa vuodesta vuoteen, oli yh? vaihtelevainen, pysyi yleisen? puheen-aineena, mutta siit? ei koskaan tullut sen enemp??; milloin hylk?si ennustettu ylk?mies morsiamen, milloin t?m? h?net. Usein oli koko asia milt'ei p??tetty, mutta useimmiten eiv?t asianosaiset itse siit? tiet?neet mit??n.

Er??n? aamuna kertomuksemme aikana meni Nánásy set? ky?kkiin, tiedustellaksensa, mit? keitettiin. H?n kysyi seuranaiselta, kummoisella tuulella Julia oli, ja astui sitte sis??n h?nen vaatetuskamariinsa, kertoaksensa h?nelle mit? kahvihuoneissa puhuttiin.

Julia vaatetti silloin itse?ns?; kamarineitsyt poltti par'aikaa h?nen pitki? vaaleita hiuksiaan k?h?riin. Nuori rouva istui huolettomasti nojautuneena sametilla katetussa nojatuolissaan, ik?vyksiss? leikitellen kashmiri-huivinsa pitkien silkkiripsujen kanssa.

- "Hyv?? huomenta, hyv?? huomenta, armas, kaunis serkkuseni", sokelsi mielistelev?sti vanha Nánásy set? ja tassutteli polkka-askelin Julian luokse, tarttui h?nen k?teens?, suuteli sit? rantimesta alkain sormenp??h?n asti, joka kohdalla huudahtaen: "Oi, mik? herttainen pieni k?si! Oi, mik? nautinto silt? vastaan-ottaa vaikka korvapuusti! Voi, kuinka kaunis Schulini t?n??n on! N?ill? pitkill? suortuvilla te varmaankin taas aiotte tehd? jonkun hourup?iseksi, n?ill? k?h?rill? à l'anglais. Oi, te olette kovasyd?minen Penelope! T?n??n aamulla oli taas kaksintaistelu teid?n t?htenne. Kaunis Lujzi, tuo pulskea tummaverinen poika, sai iskun otsaansa. H?n saattaa pit?? itse??n onnellisena, he, he, he! T?m? nauha, suokaa minun pist?? se hiuksiinne t?h?n, kas niin! Enk? min? sit? paraiten ymm?rr?? Eik? minusta olisi tullut hyv? kamarineitsyt? He, he, he".

Julia vaan ei tahtonut nauraa kaikille n?ille hullutuksille ja sanoi yksivakaisesti palvelijattarellensa:

- "Betty, tuo minulle kenk?ni!"

- "Ei, min? en salli, ett? kukaan muu kuin min? tuon ne", huusi Nánásy set?, ty?nt?en Bettyn syrj??n ja rient?en kenki? hakemaan. L?ydetty?ns? ne suuteli h?n niit? monin kerroin, viel?p? anturoitakin ja laski ne sitte Julian eteen, joka pudisti jalastaan kirjaellut tohvelit ja veti siihen hienon, mustan atlas-keng?n, yht? v?h?n huolien Nánásy sed?n l?sn?-olosta, kuin jos joku h?nen palveluspiikansa siin? olisi ollut. Sitte nousi h?n yl?s ja k??nteli itse??n peilin edess?, ik??nkuin olisi tahtonut sanoa: "Enk? ole kaunis?"

- "Oi kuinka ihana, kuinka taivaallinen!" huusi riemusilmin Nánásy set?, ja vaipui ihastuksissaan siihen tuoliin, josta Julia oli noussut.

- "Nánásy set?", sanoi Julia, katsellen itse??n selk?puolelta peiliin, "min? tahdon uskoa teille sangen t?rke?n asian, josta ei saa kielitell?, ennenkuin se on loppuun saatettu".

- "Enk? min? ole vaiteliain sihteeri maailmassa?"

Julia oli suuttua.

- "Min? en laske leikki?, set?. Mutta min? sanon sen, ett? jos te kerrotte asiasta ennenkuin se on tapahtunut, tukistan min? teit? pahanp?iv?isesti".

- "Nánásy set? on iloitseva siit? armosta", naljaili vanha herra, ottaen leikillisesti peruukin p??st??n ja n?ytt?en Julialle p??ns?, joka oli sile? kuin vesimeluna.

Kamarineitsyt purskahti ??rett?m??n nauruun t?st? leikinteosta, jonkat?hden Julia rypisti kulmakarvansa h?nelle ja viittasi h?nt? menem??n pois kamarista.

Nánásy set? koetti kaikin tavoin saada nuorta rouvaa nauramaan; h?n asetti peruukkinsa nurin p?in, avasi kitisten nuuskarasiansa, teki hullunkurisia niiauksia, mutta kaikki oli turhaan: Julia ei t?n??n tahtonut nauraa.

Kun he olivat j??neet kahden kesken, sulki Julia oven, asetti vanhan herran sohvaan istumaan ja j?i itse h?nen eteens? seisomaan.

- "Kuulkaa, Nánásy set?! Min? aion menn? naimisiin".

Puhutellun kasvot osoittivat h?mm?styst? ja odotusta.

- "Teid?n t?ytyy viel? t?n?p?n? l?hte? --'iin, k?yd? ala-ispán'in luona ja h?nelt? pyyt?? naimakirjaa minulle. Sielt? ette saa palata takaisin, vaan t?ytyy teid?n suoraa p??t? matkustaa Pest'iin ja toimittaa kaikki, mit? h?iksi tarvitaan - te ymm?rr?tte sen paremmin kuin min? - niin ett? se on tehty t?st? p?iv?st? viikon per?st?, sill? silloin pit?? kaikki j?rjestyksess? oleman".

- "Te voitte luottaa minuun, enkelini. Ennen kolmen p?iv?n kuluttua joko on kaikki t??ll? taikka saatte kuulla, ett? Nánásy set? on kuollut".

- "Pestiss? tulee teid?n my?skin mahdollisimman lyhyimm?ss? ajassa teett?? minulle morsiushame".

- "Uskokaa se vaan minulle, enkeliseni. Min? itse etsin kuuluisimmat neulojat, joita ylh?isimm?t naiset ja n?yttelij?tt?ret k?ytt?v?t, Kereszesy'n tahi Sónári'n, ja ellen min? viikon p??st? tuo loistavinta morsiuspukua, kuulututtakaa per??ni sanomalehdiss?, niinkuin kadonnutta sylikoiraa, josta rehellinen l?yt?j? saapi viisi florinia".

- "Sen ohessa on teid?n kirjoittaminen kirje sukulaisilleni ja kutsuminen heit? t?st? p?iv?st? viikon taa pidett?viin h?ihini, mutta siihen on teill? viel? aikaa Pestiss?. Astukaa nyt vaan heti vaunuihin ja l?htek??".

- "Kyll?, lintuseni, serkkuseni. Mutta mit? kirjoitan sukulaisillenne, mit??"

- "No, mist?h?n olemme puhuneet? Sit?, ett? menen naimisiin".

- "Niin! mutta kenen kanssa?"

- "Onko sekin tarpeellista tiet???"

- "Hahhahha! Seh?n on p??asia koko jutussa".

- "Kummallista! No, kirjoittakaa siis: Kálmán Sós'in[17] kanssa".

- "Kálmán Sós? Kálmán Sós? Min? olen jo kerran kuullut sen nimen.

Kuinka se kirjoitetaan? Kahdella o'lla vaiko kahdella s'll??"

- "Kirjoittakaa kuinka tahdotte".

- "Kuka, kummoinen on t?m? kunnon nuori mies?"

Julia vastasi yksivakaisella huokauksella "runoilija".

- "Ja muutoin?"

Julia katsahti puoleksi suuttuneena puoleksi kummastuneena vanhukseen, ik??n kuin olisi tahtonut sanoa: "kuinka yksinkertaiset vanhat ihmiset sent??n ovat" ja lausui, ynse?sti olkap??t??n kohottaen:

- "Minusta on kohtalo ollut tarpeeksi antelias, kun se jollekin antoi rikkaan hengen rikkaan viran sijasta".

Nánásy ei ymm?rt?nyt t?t?, sent?hden tyytyi h?n vastaukseen ja t?ydensi sit? itse seuraavalla tavalla: Joku n?lk?ytynyt raukka, tanssimestari tahi komediantti tahi joku muu sentapainen oiva otus, jonka Julia on valinnut miehekseen sent?hden, ett? voisi h?nt? sit? helpommin hallita.

Julia j?tti vanhan herran miettim??n ja rupesi omalla k?dell??n kokoilemaan matkalle tarvittavia kapineita ja niit? vaununlaatikkoon asettamaan; parranajoneuvot pani h?n erin?iseen lippaasen; taskukirjaan kirjoitti h?n mit? ei saisi unhottaa, pisti siihen lukematta tukun pankinsetelej? ja antoi sen Nánásy sed?lle; h?n auttoi itse ukon ylle vanhaa takkia ja bundaa, veti h?nen korvillensa matkalakin ja antoi h?nen tuskin vet?? henke?ns?, ennenkuin oli saanut h?nen istumaan esille ajettuihin vaunuihin, jottei h?n saisi aikaa kellek??n laverrella tuota tuoretta salaisuutta.

Mutta ennenkuin Nánásy set? oli ajanut kaupungin l?vitse, kohtasi h?n pari kolme tuttua herraa, ja jottei salaisuus l?vist?isi h?nen kylke?ns?, kertoi h?n sukkelaan heille, vaunuistaan ulos nojautuen, ett? h?nen serkkunsa menee naimisiin, ottaa jonkun nuoren tuntemattoman miehen, l?hett?? nyt h?net ala-ispán'in luokse naimakirjaa hankkimaan sek? Pestiin vaatteita ja torttuja toimittamaan.

Tunnin per?st? puhui sent?hden jokainen koko kaupungissa noista salaisista h?ist? ja arveli, kuka tuo onnellinen ylk?mies lienee, sill? Nánásy set? ei ollut ilmoittanut h?nen nime?ns? - s??st?v?isyydest?, jotta h?nell? takaisin tullessaankin olisi jotain kertomista.

Julia palasi takaisin saliinsa siin? rauhallisessa tunnossa, ett? oli asiansa hyvin toimittanut, ja antoi palvelijoillensa k?skyn olla ket?k??n sis??n laskematta, paitsi Kálmán'in.

Ennen pitk?? kuului askelia porstuasta; Julia yritti antamaan kasvoillensa mit? miellytt?vimm?n katsannon, tuntiessaan n?m?t askelet, sill? rakastuneet ihmiset tuntevat saapasanturain kopinastakin valitsemansa. T?ss? kohdin voittavat rakastuneita ainoastaan sanomalehdentoimittajat, jotka askelten ??nest? porstuassa voivat p??tt??, tuleeko posti tilausrahoilla vaiko joku runoilija v?rsyill?.

Juliassa oli maneetti-voima p?invastainen. H?n odotti runoilijaa, ei postia, eik? h?n pettynyt. Kálmán Sós avasi oven.

H?n oli miellytt?v?, kalpea, nuori mies. Se ei h?ness? ollut miellytt?v??, ett? h?n oli kalpea, vaan se, ett? h?n tuli ovesta sis??n semmoisella katsannolla kuin Hamlet p??kallolla, ja astui intomielisill? askelilla Julian eteen, nosti h?nen k?tens? huulillensa ja piti sit? siin? kauan, ehk? pit?isi sit? viel? nytkin, ellei Julia olisi puhutellut h?nt? ja tarttunut h?nen k?teens?.

- "Vaivaako teit? jotain, Kálmán, koska olette noin murheellinen?"

- "Murheellinen olen, se on totta", vastasi runoilija; "niinkuin Leviathan, joka k?vi iloisessa enkeliseurassa ja jonka otsaan jo oli kirjoitettu, ett? h?n oli taivaasta alas sy?st?v?".

- "Herran t?hden!" sanoi Julia s?ik?htyen, "mik? onnettomuus teit? uhkaa?"

- "Ei mik??n, ei mik??n", sanoi Kálmán rauhallisesti, mutta semmoisella katsannolla, josta saattoi hirmuisinta aavistaa, ja vaipui suurella teateri-hermottomuudella nojatuoliin.

- "Vaan ihan varmaan teit? joku paha vaivaa!" huusi nainen todellakin pel?styneen?; "min? pyyd?n, min? vaadin teit? sit? minulle ilmaisemaan".

Runoilija tarttui taas juhlallisesti Julian k?teen ja katsoi h?nt? ter?v?sti silmiin.

- "Uskotteko aavistuksia?" kysyi h?n kolkolla ??nell?.

- "Kuinka niin?"

- "Eik? teill? ole kokemusta siit? tunteesta, joka on jotakin unelman tapaista, vaikka olemme hereill?? Iloisimmillaan ollessamme tuntuu yht'?kki?, ik??nkuin joku kylm? k?si pyyhkisi kasvojamme, niin ett? aloitettu nauru j??tyy huulillemme, ja ik??nkuin ?kki-arvaamatta n?kisimme edess?mme taikapeilin, josta omat kasvomme tirkist?v?t vastaamme vaaleina, synkkin?, tahtoen sanoa: ?l? iloitse!"

- "?lk?? lausuko tuommoisia", keskeytti h?nt? Julia, jonka hermoja t?mm?inen runollisuus ahdisti: "semmoisista ei ole hyv? puhua. Puhukaamme ennemmin h?ist?mme. Oletteko jo saanut kirjeen sukulaisiltanne?"

Kálmán Sós'in katsanto meni Lord Byron'in kaltaiseksi ja h?n lausui tuijottavin silmin:

- "Te olette onnellinen; oi, te olette viel? lapsi ja saatatte iloita kaikista".

- "Olkaa vaiti! Olenhan min? teit? vanhempi koko viisi vuotta, jos ei enemm?n".

- "Oi, Julia, vuodet eiv?t tee aikaa. Te olette kahdeksankolmatta vuotinen lapsi, min? nelj?nkolmatta vuotinen ukko. Se ei ole vanhin, joka on kauimpana kehdosta, vaan se, joka seisoo likimp?n? hautaa. P?ivien luku ei tuota ryppyj? kasvoihin, vaan p?ivien suru. Min? olen k?rsinyt niin paljon, ett? siin? olisi kyll?ksi viidenkymmenen vuoden el?m?lle".

- "Kálmán parka!" huokasi Julia, runoilijan olkap??t? vastaan nojautuen. H?n oli kyll? hell?tuntoinen, ollaksensa kysym?tt?, mit? peijakasta h?n niin paljon k?rsinyt oli. Muutoin olisi Kálmán siihen vastannut, ettei ihmiskorvain ole hyv? sit? kuulla.

- "Katsokaa", jatkoi Kálmán, "t?ll? hetkell?, jolloin min? n?en taivaallisia kasvojanne, syd?meni pit?isi leimua siit? ajatuksesta, ett? saan omistaa teid?t, teit? ij?ti omakseni kutsua, n?ytt?? joku j??kylm? huokaus sieluuni kuiskaisevan: ?l? iloitse, kaikki on ep?tietoista auringon alla".

- "Mutta t?m? on jo varmaa, sill? min? olen l?hett?nyt naimakirjaa tuomaan ja viikon p??st? ovat sukulaisemme t??ll? ja me viet?mme h?it?mme".

- "Hoh! Viikon p??st?? Tied?ttek?, ett? silloin on elokuun kolmastoista p?iv??"

- "Min? en ole katsonut kalenteriini".

- "Oi, Julia! Luvulla kolmetoista on hirmuinen vaikutus kohtalooni. Kaikki onnettomuudet ovat kohdanneet minua kuukauden kolmantenatoista p?iv?n?".

- "No, sitte pid?mme h??t sen edellisen? p?iv?n?".

- "Te puhutte semmoisella uskalluksella, kuin pit?isitte kohtalon k?tt? omassa k?dess?nne".

- "No niin, jos min? tahdon, ja my?s te tahdotte, saamme mielest?ni siit? uskalluksella puhua".

Kálmán kohotti, n?m?t sanat kuultuansa, silm?ns?, nosti etusormensa pystyyn ja viittasi yl?sp?in, niin ett? Julia rupesi luulemaan, ett? h?n oli keksinyt jonkun h?m?h?kin-verkon, joka riippui alas laelta, ja n?ytti sit? h?nelle.

- "Meid?n ylitsemme vallitsee kohtalo, ja kohtalo on oikullinen. S?rjetyt syd?met, h?vitetyt toiveet ovat rakkaimpia uhreja, jotka h?nt? huvittavat. Oi Julia, te olette onnellinen, jos ei syd?meenne ole tunkenut noita maneetillisia tunteita, jotka t?ytt?v?t ajatuksenne huomisp?iv?n aavistuksilla, jos rinnassanne ei l?ydy niit? taikakieli?, joita kohtalon ankara k?si soittaa; muuten olisivat teid?nkin kasvonne oppineet minun haavoistani kalpeuden".

Julia alkoi jo kyll?sty? kaikkeen t?h?n mielikuvitukseen, maneettisuuteen ja muihin senlaisiin kivulloisiin aavistuksiin, ja antaaksensa kanssapuheelle toisen suunnan, istui h?n pianon ??reen ja rupesi soittamaan kaunista fantasiaa.

Kálmán nojautui sen tuolin selk?? vastaan, jolla Julia istui, ja n?ytti synkistynein kasvoin tulevaisuuteen katsovan; h?nen tukkansa nousi pystyyn, h?nen silm?ns? s?ihkyiv?t; sitte laski h?n k?sivartensa ristiin ja antoi p??n vaipua rintaa vastaan; uudestaan nojautui h?n tuolia vastaan ja kallisti p??ns? k?tens? nojaan; lopuksi h?n ei en?? voinut hillit? tunteittensa painoa, vaan l?i k?tt??n otsaa vastaan ja huudahti suurimmalla intoisuudella:

- "Oi, t?mm?ist? hetke?! kuulla t?t? laulua - syleill? sinua - ja kuolla yhdess?, k?si k?dess?, syd?n syd?nt? vastaan - hengitt?? sielunsa toinen toiseensa! - Haluatko sin? kuolla minun kanssani, oi Julia?"

- "Kyll?, jahka ensin tulemme oikein vanhoiksi, silloin se varmaankin on ihanaa, mutta anna meid?n viel? el?? v?h?isen".

Kálmán katseli s??livin silmin Juliaa, katkeruudella havaiten, kuinka alhaisella kannalla sen naisen sielu seisoo h?nen omaansa verraten, joka ei voi k?sitt??, mik? hirve? autuus siin? on, ett? saa kuolla yhdess? - vaikk'ei meit? mik??n vaivaa. Harva ihminen kykenee t?t? k?sitt?m??n.

Sen j?lkeen ei Kálmán en?? puhunut ainoatakaan sanaa, h?n astui muutamat kerrat edes takaisin salissa, niinkuin kuleksiva aave, jonka ainoa intohimo on el?vi? ihmisi? peloittaa; sitte otti h?n ?kisti hattunsa ja astui itsemurhaajan katsannolla Julian eteen, syd?nt? kauhistuttavalla ??nell? lausuen:

- "Herran haltuun! Suokoon taivas, etteiv?t aavistukseni toteutuisi".

T?m?n sanottuaan raasti h?n itsens? irti morsiamensa k?sist?, oli raastaa ovenkin irti saranoista ja sy?ksyi hurjistunein kasvoin ulos.

Julia raukka joutui aivan ep?toivoon ja rupesi pelk??m??n kaikenlaista pahaa. H?n l?hetti sent?hden palvelijan h?nen j?lkeens? pit?m??n vaaria, ettei h?n tekisi itselleen mit??n vahinkoa, eik? rauhoittunut ennenkuin t?m? tuli takaisin sill? tiedolla, ett? kunnioitettu herra kasinossa sy? h?r?npaistia sipulin kanssa, josta palvelijan mielest? saattoi p??tt??, ett? h?n t?n??n tuskin en?? ryhtyy naisten kanssa puheisin.

T?st? puoliksi tyyntyneen? sai Julia j?lkeen puolen p?iv?n vastaan-ottaa lukemattomia tervehtij?it?, kaikenlaisia ihmisi?, viel?p? h?nen h?mm?stykseksens? semmoisiakin, jotka eiv?t pariin kolmeen vuoteen olleet astuneet h?nen kynnyksens? ylitse. N?m?t koettivat viittauksilla ja neuvoilla nuuskia ja ilmi saada sit? salaisuutta, jonka h?n luuli olevan jo viiden peninkulman p??ss? kaupungista, ja yhdest? kummastuksesta toiseen joutuen, huomasi h?n vihdoin, ett? jo koko kaupunki tiet?? h?nen h?ittens? viett?misest? viikon per?st?.

Vihdoin oli h?n pakoitettu sulkemaan itsens? lukon taa kaikilta vierailta. H?n istui kirjoitusp?yt?ns? ??reen ja alkoi kirjoittaa kaunista, hell?tuntoista kirjett? ylk?miehelleen, sili? h?n k?sitti nyt, kuinka h?nen prosalliset muistutuksensa eiv?t muuta voineet kuin her?tt?? ep?sointua runoilijan yleviss? mielenkuvituksissa ja kuinka katkeria j?lki-??ni? ne olivat j?tt?neet t?h?n henkeen, joka ei k?ynyt maallisissa saappaissa. H?n tahtoi sent?hden sovittaa t?t? rikostansa ja johdatti ajatuksensa noihin hullutuksiin, joita Kálmán oli esiin tuonut; h?n koetti mieleens? kuvitella noita kummallisia tunteita, joita aavistuksiksi nimitet??n ja jotka syntyv?t ihmisess?, jos h?n on vatsansa kylmetytt?nyt tahi h?n saapi nuhaa taikka h?n tanssissa tuntee, ett? joku haka on aukenemaisillaan tahi p??n koristus l?htee irti. T?m?nkaltaisissa aavistuksissa kirjoitti h?n kokoon tukuttain kuutama-juttuja, kun h?nen kamarineitsyns? astui sis??n ja toi kirjeen, jonka postiljoni vastik??n oli h?nelle antanut.

Julia otti harmistuneena kirjeen, joka tempasi h?net pois h?nen aavistustensa sumusta, mutta heitetty?ns? siihen silm?yksen ja tunnettuansa k?si-alan, joutui h?n todellisten aavistusten alaiseksi, sill? kuvertilla oli Kálmán'in k?si-alaa.

Sykkiv?ll? syd?mell? piti h?n k?dess??n tuota suljettua kirjett?. Mit? h?n kirjoittanee? Armollinen taivas! Jos kirjeess? nyt seisoisi, ett? kun luen n?it? rivej?, silloin jo niitten kirjoittaja...

H?n ei malttanut saattaa loppuun t?t? hirve?t? ajatusta, vaan viittasi ?kisti kamarineitsytt? poistumaan ja avasi, yksin??n j??ty?ns?, vapisevalla k?dell? kirjeen. Nelj? tihe??n kirjoitettua sivua n?ki h?n edess??n.

"Jumaloittu, ikuisesti unhoittumaton enkeli!

"Oletko koskaan taivaalla n?hnyt kaksi t?hte?, jotka seisovat niin likell? toisiaan, ett? paljaalla silm?ll? katsoen pit?isi niit? yhten? ainoana ja jotka maailman luomisesta asti ovat kiert?neet toinen toisensa ymp?ri, muodostaen ihmetelt?v?n ilmi?n t?htimaailmassa, mutta joista yht'?kki? toinen, kaikkia hallitsevan kohtalon odottamattomasta sanasta, eroo toisesta ja vaeltaessaan taivaalla muuttuu pitk?h?nt?iseksi pyrst?t?hdeksi, jonka teht?v?n? on kuljeksia ulkopuolella maailmaa ja myrsky? ennustavalla leimullaan peloittaa vapisevaa pient? t?ht?st?..."

Julia ei malttanut lukea koko t?t? t?htitiedett? loppuun asti, vaan riensi suorastaan loppuun ja luki mit? siell? seisoi.

"... koska is?ni tahto on el?m?lleni rautainen kahle, joka pit?? minua, niin, kuin Prometheusta kallioon, kiinni sidottuna ja h?n vaatii, ett? otan Gábor Berkessyn, protonotariuksen tytt?ren vaimokseni, ei ole muuta neuvoksi, kuin kuolla taikka totella. Jos vaan itseeni katsoisin, olisi kuoleman valitseminen minulle autuus, mutta min? ajattelen sinua, jonka sielua semmoinen tapaus ij?ksi kauhistuttaisi, ja sent?hden tahdon el?? ja totella, ainoastaan sinun t?htesi, ainoastaan sinun rauhasi vuoksi. Kyyneleet silmiss?, kuoleman tikari syd?mess?ni kirjoitan sinulle n?m?t rivit: unhoita ij?ksi minut, joka kuolen sinua muistaen.

Kálmán Sós."

Julia oli kuin kuusta pudonnut.

T?m?k? oli se kuoleman-aavistus, se maneettisuus, ne salaper?iset mielenkuvitukset, ett? h?n tahtoo naida toisen?

Seuraavana hetken? otti nainen kylm?verisesti kirjeen ynn? omansa kanssa ja heitti ne, viitsim?tt? niit? edes rikki repi?, kaminiin.

H?n soitti.

Kamarineitsyt tuli sis??n. Julia kirjoitti muutamia sanoja ja sulki ne sinetill?.

- "Palvelijan tulee heti hankkia ratsastava sananlenn?tt?j?, joka l?htek??n herra Nánásyn per??n ja, jos h?n viel? tapaa h?net ala-ispán'in luona, antakoon h?nelle t?m?n kirjeen, mutta jos h?n ei en??n ole siell?, rient?k??n h?nen j?liss??n Pestiin ja hakekoon h?nt? 'Kultaisesta Kotkasta', jossa h?nen on tapa asua. Palkintoa ?lk??n s??stett?k?".

Koko kaupunki oli jo t?ytetty uutisella, ett? Julia menee naimisiin; onneksi ei viel? kukaan tiet?nyt, kenen kanssa.

Sill? tavoin uhkaa Gábor Berkessyn tyt?rt? jo kolmannelta taholta onni. Kuinka t?m? hupaisa kilpailu on p??ttyv?, siit? saamme aikanaan, asian kehityst? my?ten, tietoa.