Qventin Durward

Kas tuonne, tuota taulua ja tuota, ne kahden veljeksen on muotokuvat.

Hamlet.

Loppupuolella XV:t? vuosisataa saivat alkunsa ne tapaukset, jotka kohottivat Ranskan siihen peloittavaan mahtavuuteen, mik? siit? l?htien on aika ajottain her?tt?nyt muiden Euroopan kansojen kateutta t?t? valtakuntaa kohtaan. Ennen t?t? aikakautta oli Ranskan ollut pakko taistella itsen?isyytens? puolesta englantilaisia vastaan, jotka omistivat sen parhaimmat maakunnat; ja t?hteet saatiin pelastetuiksi t?intuskin vieraan vallan alta kuninkaitten viimeisill? voimanponnistuksilla sek? kansan urhoudella. T?m? vaara ei kuitenkaan ollut ainoa. Ruhtinaat, joiden k?siss? olivat kruunun suuret l??nitysmaat, varsinkin Burgundin sek? Bretagnen herttuat, olivat irtaantuneet l??nitysvelvollisuuksistaan siin? m??rin, ett? he ep?ilyksett?, mit?tt?mimm?st?kin syyst?, nousivat aseihin l??nitysherraansa ja hallitsijaansa, Ranskan kuningasta vastaan. Rauhankin aikoina he hallitsivat alusmaitansa kuin itsen?iset valtiaat ainakin; ja Burgundin herttuasuku, jonka hallussa oli samanniminen maakunta sek? Flanderin ihanin ja rikkain osa, oli niin mahtava, ettei se miss??n suhteessa, yht? v?h?n loiston kuin voiman puolesta, j??nyt kuninkaallisesta suvusta j?ljelle.

Seuraten n?iden suurien l??nitysherrojen esimerkki? jokainen pienikin kruunun vasalli anasti itselleen niin paljon valtaa kuin suinkin riippuen siit?, miten kaukana h?nen l??nitysmaansa sijaitsivat kuninkaasta, miten laajat ne olivat ja miten vahvat h?nen linnansa; ja n?m?t nurkkatyrannit, joita ei en?? saatu taipumaan lain alle, harjoittivat rankaisematta sortoa ja julmuutta, jommoista ei olisi voinut mahdolliseksikaan uskoa, mennen kiihkossaan kaikkien rajojen yli. Auvergness? yksin oli, virallisen ilmoituksen mukaan, nelj?tt? sataa omavaltaista aatelisjunkkaria, joille sukurutsaus, murha ja ry?st? olivat aivan tavallisia, jokap?iv?isi? tekoja.

Paitsi n?it? oli viel? er?s rasitus olemassa, jonka ranskalaisten ja englantilaisten v?liset pitk?lliset sodat olivat synnytt?neet, ja sekin enensi suuresti t?m?n h?vi?lle joutuneen valtakunnan kurjuutta. Suuria komppanioihin j?rjestyneit? sotajoukkoja, jotka p??llik?t itse olivat valinneet urhoollisimmista ja onnellisimmista retkeilij?ist?, oli ker?tty Ranskan eri osissa kaikkien muiden maiden viimeisist? hylyist?. N?m?t palkkasotamiehet vuokrasivat miekkansa m??r?tyksi ajaksi sille, joka paraiten maksoi; ja milloin t?mm?ist? sotapalvelusta ei ollut tarjona, k?viv?t he omin p?in sotaa, valloittaen linnoja ja torneja itselleen turvapaikoiksi, ottaen vankeja ja p??st?en ne lunnaita vastaan taas vapaiksi, vaatien veroa suojattomilta kylilt? sek? niiden ymp?rist?ilt?, ja harjoittaen kaikenlaista rosvoutta, josta he olivatkin saaneet sopivan nimens? Tondeurs ja Ecorcheurs s. o. Raastajat ja Nylkyrit.

Kesken t?t? valtiollisen tilan h?iri?st? syntynytt? kauhistusta ja kurjuutta vallitsi alhaisempien aatelisherrojen samoinkuin my?s ylh?isten ruhtinasten hoveissa ??ret?n tuhlaavaisuus; ja heid?n k?skyl?isens?kin, herrojen esimerkki? noudattaen, tuhlasivat rahvaalta ry?stetyt varat raakaan, joskin loistavaan prameuteen. Molempien sukupuolien keskin?isess? seurustelussa oli romanttinen ja ritarillinen kohteliaisuus vallalla - kuitenkin sit? sangen usein tahrasi hillit?n irstaisuus; vaeltavien ritarien puhetapaa k?ytettiin yh? viel?, ja heid?n menojansa noudatettiin, joskin kunniallisen rakkauden ja armeliaisuuden t?itten puhdas henki, jota ritarillisuus vaati, ei en?? hillinnyt eik? hyvitt?nyt sen mukana seuraavia hullutuksia. Jokaisessa pieness?kin hovissa tarjona olevat turnajaiset, huvitukset ja juomapidot houkuttelivat Ranskaan kuljeksivia seikkailijoita; ja sinne tultuaan he saivat enimm?kseen tilaisuuden k?ytt?? tuimaa uljuuttansa ja hurjaa seikkailuhaluansa urhot?ihin, joihin heill? onnellisemmassa kotimaassansa ei olisi ollut tilaisuutta.

T?ll? aikakaudella, ik??nkuin pelastaakseen ihanan Ranskan valtakunnan monellaisista uhkaavista vaaroista, nousi horjuvalle valtaistuimelle Ludvig XI, joka, joskin h?n luonteeltaan oli paha, ponnisti ja taisteli aikakauden paheita vastaan ja teki niist? suuressa m??rin lopun - samoinkuin vanhoissa l??k?rikirjoissa sanotaan, ett? luonteeltaan vastakkaiset myrkyt tuhoavat toinen toisensa voiman.

Vaikka Ludvigilta ei puuttunutkaan rohkeutta ryhty? moniin hy?dyllisiin ja valtiolle tarpeellisiin yrityksiin, niin ei h?ness? ollut v?himm?ss?k??n m??r?ss? sit? romanttista rohkeutta eik? sen mukana tavallisesti seuraavaa ylpeytt?, joka viel? jatkaa taistelua kunnian vuoksi, joskin kaikki etu on jo saavutettu. Ludvig oli kylm?verinen, kavala ja omaa etuansa silm?ll? pit?v?, h?n uhrasi kaikki, sek? ylpeytens? ett? himonsakin, jos ne olivat sen esteen?. Huolellisesti h?n salasi todelliset tunteensa ja aikomuksensa kaikilta, jotka pyrkiv?t h?nen l?helleen, ja usein kuultiin h?nen sanovan, ett? osatakseen hallita t?ytyi kuninkaan osata teeskennell? ja ett? h?n puolestansa, jos h?n huomaisi lakkinsa saaneen selv?n h?nen salaisuuksistaan, paiskaisi heti sen tuleen. - Ei kukaan mies h?nen omana aikakautenaan tai min??n muunakaan aikana ole paremmin osannut k?ytt?? toisten ihmisten heikkouksia hyv?kseen eik? v?ltt?? sit? vaaraa, ett? h?n tunnustamalla omia heikkouksiaan olisi luopunut jostain toisen hyv?ksi.

Luonteeltaan h?n oli kostonhaluinen ja julma, viel?p? siin? m??rin, ett? h?nell? oli huvia niist? kuolemantuomioista, joita h?nen k?skyst??n tuhka tihe??n pantiin toimeen. Mutta jollei mik??n armeliaisuuden puuska koskaan viekoitellutkaan h?nt? armahtamaan, milloin h?n vaaratta saattoi julistaa kuolemantuomion, niin eip? my?sk??n kostonhimo koskaan kiihoittanut h?nt? ennenaikaiseen v?kivaltaan. Harvoin h?n karkasi saaliinsa kimppuun, ennenkuin se oli varmaan saavutettavissa tai ennenkuin pelastuksesta ei voinut olla en?? mit??n toivoa; ja h?n salasi niin taitavasti hankkeensa, ett? tavallisesti vasta niiden onnistuminen ilmaisi maailmalle, mit? asiaa h?n oli ajanut.

Samalla lailla Ludvigin itaruuskin siirtyi silm??npist?v?n tuhlaavaisuuden tielt?, milloin joku h?nen kanssaan riidassa olevan hallitsijan suosikeista tai ministereist? oli lahjottava uhkaavan p??llekarkauksen v?ltt?miseksi tai h?nt? vastaan solmitun liiton rikkomiseksi. H?n oli taipuvainen irstaisuuteen ja huvitteluun; mutta yht? v?h?n kaunottaret kuin mets?stysk??n, vaikka molemmat olivatkin h?nen mielihimojansa, saivat koskaan h?nt? houkutelluksi laiminly?m??n yleisi? asioita tai valtakunnan toimia. H?n oli hyv? ihmistuntija, jonka taidon h?n oli hankkinut itselleen yksityisel?m?ss?, mihin h?n usein otti osaa; ja vaikka h?n olikin luonteeltaan ylpe? ja r?yhke?, h?n v?h??k??n ep?r?im?tt? ja v?litt?m?tt? yhteiskunnan s??tyeroituksista, mit? siihen aikaan pidettiin h?mm?stytt?v?n luonnottomana, korotti alhaiss??tyisi? miehi? kaikkein t?rkeimpiin toimiin, osasipa heit? niinkin hyvin valita, ett? h?n sangen harvoin pettyi heid?n avujensa arvioimisessa.

Sittenkin ilmeni muutamia ristiriitaisuuksia t?m?n viekkaan ja taitavan kuninkaan mielenlaadussa; sill? ihmisen luonne on harvoin johdonmukainen. Vaikka h?n itse olikin kavalin ja valheellisin ihmisist?, aiheutuivat muutamat kaikkein pahimmat hairahdukset h?nen el?m?ss?ns? siit?, ett? h?n liian h?t?isesti oli luottanut toisten ihmisten rehellisyyteen ja kunniallisuuteen. T?mm?iset hairahdukset, milloin niit? sattui, n?yttiv?t johtuneen liiankin viekkaasta vehkeilemisest?, jolloin Ludvig oli ollut osoittavinaan j?rk?ht?m?t?nt? luottamusta niit? kohtaan, joita tahtoi pett??; sill? tavallisesti h?n k?yt?ksess??n oli niin arka ja ep?luuloinen kuin suinkin joku tyranni, joka koskaan on el?nyt maan p??ll?.

Huomauttakaamme viel? kahta seikkaa, jotta saisimme t?ydellisen k?sityksen t?st? hirvitt?v?st? miehest?, joka seisoi aikansa raakojen ritarillisten hallitsijain keskell? niinkuin vartija petojen parissa, joka suuremmalla viisaudellaan ja valtiotaidollaan, jakelemalla ruokaa ja kurittamalla viimein masentaa valtansa alaisiksi ne, jotka, jolleiv?t h?nen juonensa olisi heit? voittaneet, olisivat suuremmalla voimallaan repineet h?net palasiksi.

Toinen n?ist? seikoista oli Ludvigin ??ret?n taikausko, jolla vitsauksella Jumala usein rankaisee niit?, jotka eiv?t ota korviinsa uskonnon k?skyj?. Pahoista t?ist? aiheutuvia omantunnonvaivojaan ei Ludvig koskaan koettanutkaan tukahduttaa luopumalla Machiavellin-tapaisista viekkaista vehkeist?ns?, vaan yritti, joskin turhaan, asettaa ja vaientaa t?t? tuskaa taikauskoisilla, ulkonaisilla tempuilla, ankaralla ruumiinkidutuksella sek? ylen runsailla lahjoilla papistolle. Toinen omituisuus h?nen mielenlaadussaan, joka joskus esiintyy edellisen rinnalla, oli halu antautua halveksittaviin huvituksiin sek? m?ss??miseen alhaisten ihmisten kanssa. Vaikka h?n oli viisain tai ainakin viekkain aikansa kuninkaista, h?n kuitenkin mielell??n oleskeli raa'assa seurassa, ja ollen itse sukkelasuinen, h?n suuremmalla innolla, kuin mit? h?nen mielenlaatunsa muista puolista olisi saattanut arvata, otti seuroissa osaa leikki- ja kokkapuheisiin; olipa h?nell? tapana sekaantua lystillisiin rakkausseikkailuihinkin alhaisen v?est?n kanssa, osoittaen silloin avosyd?misyytt?, joka ei ollenkaan sopinut h?nen tavalliseen umpimieliseen ja ep?luuloiseen luonteeseensa; ja h?n oli niin mieltynyt t?llaiseen talonpoikaiseen ritarillisuuteen, ett? h?n painatti koko joukon n?it? seikkoja koskevia lystikk?it? ja irstaisia juttuja kirjaan, jonka kirjojen kokoilijat hyvinkin tuntevat ja jonka alkuper?inen painos on heid?n silmiss?ns? (muiden mielest? se on varsin sopimaton) sangen kallisarvoinen.

T?m?n kuninkaan v?lityksell?, jolla oli n?in voimakas ja ?lyk?s, joskin sangen inhottava mielenlaatu, oli Jumala, jonka k?dess? myrsky yht? hyvin kuin hiljainen, hieno sade on v?likappaleena, p??tt?nyt palauttaa suurelle Ranskan kansalle j?rjestetyn hallitusmuodon, mik? siihen aikaan, jolloin Ludvig peri kruunun, oli melkein aivan kadoksissa.

Ennen kuninkaaksi tuloansa olivat Ludvigin huonot puolet paljon enemm?n kuin hyv?t tulleet esille. H?nen ensim?inen vaimonsa, Skotlannin Margareta, kuoli juoruavien kielten myrkytt?m?n? puolisonsa hovissa, jossa, jollei Ludvig itse olisi niit? yllytt?nyt, ei sanallakaan olisi soimattu suloista, v??ryytt? k?rsiv?? prinsessaa. Ludvig oli ollut kiitt?m?t?n ja kapinallinen poika, kerran h?n oli ottanut osaa salaliittoon is?ns? vangitsemiseksi, toisella kertaa h?n oli ilmisodassa h?nt? vastaan. Edellisen rikoksensa t?hden h?net oli l?hetetty pois hovista kruununperilliselle kuuluvaan Dauphinén maakuntaan, jota h?n suurella taidolla hallitsi; j?lkim?isen vuoksi h?net ajettiin maanpakolaisuuteen, h?nen t?ytyi turvautua Burgundin herttuan sek? h?nen poikansa armoon, melkeinp? armeliaisuuteen, ja nauttien heid?n vieraanvaraisuuttaan, jota h?n sittemmin sangen huonosti palkitsi, h?n eli heid?n luonaan is?ns? kuolemaan, vuoteen 1461, saakka.

Heti hallituksensa alussa oli Ludvigin v?h?ll? kukistaa er?s liitto, johon Ranskan suuret l??nitysherrat, Burgundin herttua tai oikeammin h?nen poikansa, Charolois'n kreivi sen etup??ss?, olivat h?nt? vastaan yhtyneet. He ker?siv?t suuren sotavoiman ja piirittiv?t Parisin; taistelu, jonka ratkaisu oli sangen ep?m??r?inen, tapahtui p??kaupungin muurien edustalla, ja kuningasvalta Ranskassa huojui perikadon partaalla. T?llaisissa tilaisuuksissa k?y tavallisesti siten, ett? ?lykk??mpi taistelijoista saavuttaa todellisen hy?dyn, vaikkei h?n ehk? voittaisikaan itse sotakunniaa. Ludvig, joka oli osoittanut suurta miehuutta Montlheryn tappelussa, osasi ratkaisematta j??nytt? taistelua k?ytt?? edukseen ik??nkuin voitto olisi t?ydelleen kallistunut h?nen puolelleen. H?n v?ltti ratkaisua, kunnes viholliset olivat luopuneet piirityksest?, ja oli niin sukkela kylv?m??n eripuraisuuden siemeni? noiden suurten herrojen v?liin, ett? heid?n ?yhteist? etua tarkoittava? liittonsa - siksi he sit? nimittiv?t, vaikka se todenteolla tarkoittikin Ranskan kuninkaanvallan masentamista - hajosi eik? koskaan en?? ilmestynyt yht? peloittavassa muodossa. T?st? ajasta alkain Ludvig, jonka York- ja Lancaster-sukujen keskin?iset sodat olivat vapauttaneet kaikesta Englannin puolelta uhkaavasta vaarasta, ty?skenteli useampia vuosia kovasyd?misen?, mutta silti taitavana l??k?rin?, parannellen valtakuntansa haavoja, tai, oikeammin sanoen, est?en milloin miedommilla l??kkeill?, milloin tulella ja miekalla syvemm?lle sy?pym?st? niit? kuolemaa uhkaavia tauteja, jotka rasittivat valtakuntaa. Vapaakomppaniojen rosvoilua sek? aatelisherrojen h?ik?ilem?tt?mi? sortot?it? h?n koetti hillit?, koska h?n ei voinut h?vitt?? niit? kokonaan; ja alati ottaen tilaisuudesta vaarin h?n v?h? kerrallaan anasti itselleen yh? enemm?n valtaa tai v?hensi niilt?, jotka olivat h?nelle haitaksi.

Kuitenkin ep?ilykset ja vaarat ymp?r?iv?t yh? Ranskan kuningasta. ?Yhteis-edun? liittokunnan j?senet olivat, joskaan ei en?? yksiss? neuvoin, niin sittenkin yh? viel? olemassa, ja se saattoi niinkuin k?rvennetty k??rme j?lleen yhdist?? j?senens? ja tulla vaaralliseksi. Mutta paljoa pelottavampi oli viel? Burgundin herttuan yh? paisuva valta, h?n kun siihen aikaan oli Euroopan mahtavimpia hallitsijoita, jonka herttuakunnan arvoa h?nen riippuvaisuutensa Ranskan kruunusta ei suurestikaan alentanut.

Kaarle, liikanimelt??n Rohkea - tai pikemmin Uhkarohkea, sill? h?nen miehuutensa oli hurjuuden ja raivoisuuden sukua - oli silloin perinyt Burgundin herttuakruunun, jonka h?n kernaasti olisi muuttanut kuninkaalliseksi ja itsen?iseksi. T?m?n herttuan luonne oli kaikissa suhteissa Ludvig XI:n luonteen vastakohta.

J?lkimm?inen oli kylm?verinen, varovainen ja viekas; h?n ei koskaan jatkanut toivottomaksi k?ynytt? hanketta, mutta h?n ei my?s koskaan luopunut mist??n hankkeesta, jonka menestyksest? oli toivoa, vaikkapa kuinka kaukaisessa tulevaisuudessa tahansa. Herttuan mielenlaatu oli aivan toinen. H?n sy?ksyi vaaraan, siksi ett? h?nen mielens? teki vaaroihin, h?n etsi vaikeuksia, siksi ett? h?n niit? halveksi. Ludvig ei koskaan uhrannut omaa etuansa himonsa vuoksi; Kaarle sensijaan ei koskaan uhrannut himoansa eip? edes oikkuansakaan mink??n muun asian t?hden. Vaikka he olivat l?heist? sukua toisilleen ja vaikka herttua sek? h?nen is?ns? olivat tarjonneet Ludvigille turvaa h?nen ollessaan kruununperillisen? maanpakolaisuudessa, niin vallitsi kuitenkin heid?n v?lill??n molemminpuolinen ylenkatse ja viha. Burgundin herttua halveksi kuninkaan varovaista menettely? valtioasioissa ja arveli miehuuden puutteeksi, kun Ludvig liittojen, ostojen sek? muiden t?mm?isten mutkien avulla koetti hankkia itselleen etuja, joita herttua h?nen asemassaan olisi anastanut ase k?dess?. Samalla h?n my?s vihasi kuningasta sen kiitt?m?tt?myyden vuoksi, jolla t?m? oli ennen saatua hyvyytt? palkinnut, sek? niiden soimausten ja syyt?sten t?hden, joita Ludvigin l?hettil??t, vanhan herttuan ollessa viel? elossa, olivat heitt?neet h?nelle vasten silmi?; mutta viel? enemm?n h?n vihasi Ludvigia siit? syyst?, ett? t?m? salaa avusti Ghent'in, Lüttich'in ja muiden suurten Flanderin kaupunkien vastahakoisia porvareita. N?m?t rauhattomat kaupungit, jotka olivat arat etuoikeuksistaan ja ylpe?t rikkaudestaan, nousivat usein kapinaan l??nitysherrojansa, Burgundin herttuoita vastaan, ja saivat silloin aina salaista apua Ludvigin hovista; sill? t?m? k?ytti aina jokaista tilaisuutta hyv?kseen her?tt??kseen rauhattomuutta liian mahtavaksi paisuneen vasallinsa alusmaissa.

Herttuan ylenkatsetta sek? vihaa palkitsi Ludvig yht? tulisella ylenkatseella ja vihalla, vaikka h?n salasikin tunteensa paksumman peitteen alle. Mahdotonta oli niin ter?v?j?rkisen miehen olla halveksimatta tuota j?ykk?? itsep?isyytt?, joka ei koskaan luopunut aikeestansa, vaikka asian jatkaminen olisi n?ytt?nyt miten turmiolliselta hyv?ns?, taikka tuota p??t?nt? hurjuutta, joka rynt?si eteenp?in, hetke?k??n arastelematta, vaikka millaisia esteit? olisi tullut vastaan. Mutta kuninkaan viha Kaarlea kohtaan oli viel? t?t? ylenkatsettakin kiihke?mpi, ja h?nen ylenkatseensa ja vihansa olivat sit?kin tulisemmat, kun niihin yhtyi my?s pelkoa; sill? Ludvig tiesi, ett? hullun h?r?n p??llekarkaus - sellaiseen h?nell? oli tapana verrata Burgundin herttuaa - aina oli hirvitt?v?, vaikka h?rk? rynt?isikin p??lle silm?t ummessa. Eik? kuningas pel?nnyt vain Burgundin alusmaitten rikkautta, niiden sotaisien asukasten sotataitoa ja v?est?n paljoutta, vaan olipa my?s niiden johtajalla itsell??n persoonallisia ominaisuuksia, jotka her?ttiv?t pelkoa. H?n oli uljaista uljain, ja h?nen uljuutensa kiihtyi usein hurjuuden rajalle asti, viel?p? senkin yli; h?n tuhlasi rahoja ymp?rilleen; hovinsa, persoonansa, palvelijainsa suhteen h?n rakasti komeutta, noudattaen siin? Burgundin suvun ikivanhoja loistavia tapoja. Sen vuoksi pyrkiv?t Kaarle Rohkean palvelukseen kaikki tulisielut, jotka h?ness? tapasivat kaltaisensa; Ludvig ymm?rsi liiankin hyvin, mit? kaikkea sellainen rohkeitten seikkailijoiden parvi saattoi yritt?? ja saada aikaan luonteeltaan niin hillitt?m?n p??llik?n johtamana.

Olipa viel? lis?ksi er?s seikka, joka kiihdytti Ludvigin vihaa t?t? ylen mahtavaksi paisunutta vasallia vastaan; h?n oli h?nelle kiitollisuudenvelassa, jota h?n ei aikonut koskaan maksaa; h?nen oli usein t?ytynyt asioidessaan h?nen kanssaan j?tt?? aikeittensa t?ytt?minen toistaiseksi; viel?p? h?nen oli t?ytynyt k?rsi? kiivaita h?vytt?myyden puuskia, jotka olivat h?p?isevi? h?nen kuninkaalliselle arvolleen, saamatta kohdella h?nt? muuna kuin ?rakkaana Burgundin serkkuna?.

T?m? kertomus alkaa vuoden 1468:n paikkeilla, jolloin heid?n vihansa oli kiihkeimmill??n, vaikka sin? hetken?, niinkuin usein tapahtuu, ep?ilt?v? ja ulkokullattu v?lirauha vallitsikin heid?n kesken??n. Ensim?inen esiintyv? henkil? ei tosin s??dylt??n eik? arvoltaan ole sellainen, ett? h?nen luonteensa kuvaamiseen luulisi tarvittavan n?in pitki? selityksi? kahden mahtavan hallitsijan keskin?isest? suhteesta. Mutta suurten herrojen himot, heid?n riitansa ja sovintonsa vet?v?t py?rteisiins? kaikkien heit? l?hell? olevien kohtalot; ja me saamme n?hd?, jouduttuamme pitemm?lle t?ss? kertomuksessa, ett? t?m? johdanto oli tarpeellinen voidaksemme oikein k?sitt?? sen henkil?n historiaa, jonka onnenvaiheista nyt tulee puhe.

No, maailma on osterisimpukka, jonka miekallani avaan.

Vanha Pistol.

Ihanana suvi-aamuna, ennenkuin p?iv? viel? oli ruvennut paahtamaan ja kaste yh? ilmaa virkisti, t?ytt?en sen hyvill? tuoksuilla, l?heni koillisesta p?in tuleva nuorukainen pient? jokea tai pikemmin leve?nl?ist? puroa, joka laskee vetens? Cher-jokeen; se sijaitsi likell? kuninkaallista Plessis-les-Tours linnaa, jonka mustat, moninkertaiset varustukset n?kyiv?t taustalla, linnaa ymp?r?iv?n avaran mets?n yli. T?m? mets? oli kuninkaallinen, aidattu puisto, jommoisia keskiajan latinankielell? nimitettiin plexitiumeiksi ja joiden mukaan sangen moni kyl? Ranskassa on saanut Plessis-nimens?. T?t? nyt puheena olevaa linnaa ja kyl?? mainittiin nimell? Plessis-les-Tours, eroitukseksi muista samannimisist?; se seisoi noin kahden peninkulman p??ss? etel??np?in kauniista Tours'in kaupungista, Touraine-maakunnan muinaisesta p??kaupungista, keskell? sit? viljavaa alankoa, jota on kehuttu Ranskan kasvitarhaksi.

Puron toisella rannalla, vastap??t? sit? paikkaa, jota matkalainen l?heni, oli kaksi miest?, jotka, hartaasti kesken??n puhellen, n?yttiv?t aika ajoittain tarkastavan h?nen kulkuansa; sill? koska he seisoivat paljon korkeammalla paikalla, saattoivat he jo jokseenkin kaukaa huomata h?net.

Nuori matkamies saattoi olla noin yhdeks?ntoistavuotias tai l?hes kahdenkymmenen; h?nen kasvonsa ja koko olentonsa, jotka olivat hyvin miellytt?v?t, osoittivat, ettei h?n ollut kotoisin siit? maasta, miss? h?n nyt kulki. H?nen lyhyt harmaa takkinsa ja housunsa olivat pikemmin Flanderin kuin Ranskan kuosin mukaiset, ja keikarimainen sininen lakki, johon oli pistetty rautatammen vesa sek? kotkan sulka, oli jo siihen aikaan tunnettu skotlantilaiseksi p??hineeksi. H?nen pukunsa oli sangen siev? ja huolellinen, mist? k?vi selville, ett? nuorukainen itsekin tiesi olevansa varsin pulska. Sel?ss??n h?nell? oli laukku, joka n?kyi sis?lt?v?n muutamia tarpeellisia kaluja, vasemmassa k?dess? haukkakinnas, vaikkei h?n kantanutkaan semmoista jahtilintua, ja oikeassa k?dess??n h?n piti vahvaa mets?miehen keih?st?. Vasemmalta olkap??lt? riippui ommeltu olkavy?, kannattaen pient? purppuranpunaista samettista laukkua, jommoisissa siihen aikaan korkeasukuiset mets?st?j?t s?ilyttiv?t haukkansa ev?it? ynn? muitakin t?h?n niin suosittuun pyyntilajiin kuuluvia kaluja. Toiselta olalta riippui viel? toinenkin vy? mets?puukon kantimena. Senaikuisten tavallisten saappaitten sijasta h?nell? oli mets?kauriinnahkaiset pieksut jalassa.

Vaikka h?nen vartalonsa ei ollut viel? varttunut t?yteen miehuuteensa, oli h?n pitk? ja rivakka, ja h?nen kevyt k?yntins? todisti, ett? jalkaisin vaeltaminen oli h?nelle pikemmin huvia kuin vaivaa. H?nen ihonsa oli vaalea, joskin ulkomaan aurinko tai kenties my?s alinomainen ulkoilmassa oleskelu omassa maassa oli johonkin m??rin ahavoittanut kasvot ja antanut niille ruskeamman vivahduksen.

H?nen kasvojensa ilme, vaikkeiv?t piirteet olleetkaan aivan s??nn?lliset, oli suora, rehellinen ja miellytt?v?. Hymy, joka n?ytti l?htev?n onnellisesta, iloa syk?htelev?st? syd?mest?, paljasti silloin t?ll?in h?nen tasaiset ja valkoiset hampaansa, ja h?nen kirkas, sininen ja iloinen katseensa vilkui jokaiseen eteen sattuvaan esineeseen, ilmaisten hyv?ns?vyisyytt?, keve?? mielt? ja lujuutta.

H?n otti vastaan ja vastasi eri tavalla niiden harvojen matkalaisten tervehdyksiin, jotka noina vaarallisina aikoina kulkivat tiet? pitkin, aina sen mukaan keit? he olivat. Kuljeksiva peitsimies, puoleksi sotamies, puoleksi rosvo, mittaili nuorukaista silmill??n, ik??nkuin punniten, kumpiko olisi suurempi: toivottava saalis, vai pel?tt?v? vastarinta; ja h?n huomasi nuorukaisen pelottoman silm?niskun puhuvan niin selv?sti j?lkim?isen puolesta, ett? h?nen ry?st?tuumansa vaihtui yrme?ksi tervehdykseksi: ?Hyv?? p?iv??, kumppani!? - johon nuori skotlantilainen vastasi yht? rohkealla, vaikka iloisemmalla ??nell?. Vaeltava toivioretkel?inen tai kerj?l?ismunkki vastasi h?nen kunnioittavaan tervehdykseens? is?llisell? siunauksella; ja mustasilm?inen talonpoikaistytt? vilkaisi h?nen j?lkeens? viel? kauan aikaa sen j?lkeen kun he olivat sivuuttaneet toisensa ja naurusuin vaihtaneet hyv?? p?iv??. Sanalla sanoen, koko h?nen ulkomuodossaan oli jotakin vieh?tt?v??, jota ei helposti voinut olla huomaamatta ja joka johtui h?nen rohkeasta suoruudestaan ja hyv?ns?vyisyydest??n sek? vilkkaista silmist??n ja kauniista muodostaan ja ruumiinrakennuksestaan. Koko h?nen olentonsa n?ytti ilmaisevan, ett? h?n aloitti el?m?nretkens? pelk??m?tt? niit? vastuksia, joita sill? tiell? on yllin kyllin, ja ett? h?nell?, lukuunottamatta vilkasta mielt??n sek? rohkeata syd?nt??n, oli sangen v?h?n apukeinoja, joilla taistella noita el?m?n vastuksia vastaan. Mutta juuri t?mm?isiin luonteisiinhan nuoriso helpoimmin mieltyy, ja niit? kokenut vanhuskin kohtelee suosiolla sek? s??liv?ll? my?t?tunnolla.

Kauan aikaa olivat jo nuo molemmat miehet, jotka seisoivat matkalaisen ja linnan v?lisen puron toisella rannalla, n?hneet kysymyksess? olevan nuorukaisen; mutta kun h?n yht? kepein askelin kuin l?hteell? k?yv? mets?kauris astui louhikkorannalta alas veden partaalle, sanoi nuorempi katselijoista toiselle: ?Tuo on se mies - tuo on se mustalainen! Jos h?n yritt?? kahlata ylitse, niin on h?n mennytt? miest? - vesi on korkealla ja kahlamopaikka liian syv?.?

?Anna h?nen itse ottaa siit? selv?, naapuri?, virkkoi vanhempi mies; ?siten h?n kenties s??styy hirsipuusta ja vanha puheenparsi k?ynee per?tt?m?ksi.?

?Min? tunnen h?net tuosta sinisest? lakista?, sanoi toinen, ?sill? en n?e h?nen kasvojansa. - Kuulkaas, herra - h?n huhuilee tiedustellakseen, onko vesi syv?.?

?Ei mik??n ole sen parempaa maailmassa kuin oma kokemus?, vastasi toinen, ?antaa vain h?nen itsens? koettaa.?

Sill? v?lin nuorukainen, joka oletti, kun ei h?nt? mill??n lailla estetty, toisten vaitiolollaan h?nt? kehoittavan, astui veteen, viiv?ht?en vaan sen verran, ett? sai pieksunsa jalasta. Samassa vanhempi mies kuitenkin kehoitti h?nt? olemaan varoillaan, lis?ten sitten hiljaisemmalla ??nell? kumppanillensa seuraavat sanat: ?Mortdieu[1], naapuri, sin?p? olet erehtynyt - eip? tuo olekaan mustalais-l?rpp?.?

[1] Ranskalainen kirous.

Mutta varoitus tuli liian my?h??n. Tai ehk?p? nuorukainen ei sit? kuullut tai ei voinut sit? en?? k?ytt?? hyv?kseen, jouduttuaan jo syv??n virtaan. V?hemm?n rivakalle ja taitavalle uijalle olisi varma kuolema ollut tarjona, sill? puro oli sek? syv? ett? virtava.

?Pyh? Anna auttakoon! Onpa tuo kelpo poika?, virkkoi vanhempi miehist?. ?Rienn?pp?s, naapuri, erehdyst?si korjaamaan sill?, ett? autat h?nt?, jos vain voit. H?n kuuluu sinun omaan laumaasi - jos vanhat sananlaskut viel? pit?v?t paikkansa, niin ei h?n veteen kuole.?

Nuori matkamies ui todellakin niin voimakkaasti ja ponnisteli niin lujasti aaltoja vastaan, ett? virta, vaikka se olikin kova, ei saanut h?nt? temmatuksi paljoa alemmaksi tavallista maallenousupaikkaa.

Juuri silloin kiiruhti nuorempi t?ll? puolella puroa olevista miehist? t?ytt? juoksua alas rantaan apuun, ja toinen seurasi hitaammin per?ss?, virkkaen itsekseen, kun h?n tuli l?hemm?ksi: ?Tiesinp? min?, ettei tuo nuori poika veteen hukkuisi. - Pyh? Neitsyt! johan h?n on p??ssyt maalle ja tarttuu sauvaansa! - Jollen kiiruhda, niin h?n antaa naapurilleni l?ylytyksen ainoasta avustuksesta, mink? olen n?hnyt h?nen antavan tai ainakin aikovan antaa koko el?m?ss??n.?

Syyt? olikin pel?t?, ett? seikkailu p??ttyisi t?ll? tavalla, sill? pulska skotlantilainen oli jo heitt?nyt nuoremmalle, apuun rient?v?lle samarialaiselle vasten silmi? seuraavat vihaiset sanat: ?Sin? ihmistapoja tuntematon koira! Miksi et vastannut, kun huusin, saadakseni tiet??, sopiiko kahlata siit? paikasta yli? Paha henki viek??n, mutta kyll?p? min? sinulle opetan, miten sinun toisten tulee kohdella vieraita ihmisi?!?

N?in puhuen h?n teki sauvallaan tuollaisen uhkaavan tempun, jota ranskalainen nimitt?? nimell? le moulinet (mylly) siit? syyst?, ett? siin?, sauvaa keskikohdasta kiinni pit?en, keikahutellaan sen molempia p?it? joka haaralle, aivankuin tuulimylly py?ritt?? siipi??n. H?nen vastustajansa, n?hdess??n itse??n n?in uhattavan, tempasi miekkansa, sill? h?n oli niit?, jotka kaikissa tilanteissa ovat kerke?mm?t tekoon kuin puheeseen. Mutta h?nen maltillisempi kumppaninsa, joka samassa joutui paikalle, k?ski h?nen hillit? itse??n, ja k??ntyen sitten nuorukaisen puoleen, h?n moitti h?nt? liiasta h?t?isyydest? antautuessaan paisuneen puron valtaan, sek? liiasta tuittup?isyydest? ruvetessaan tappelemaan h?nelle apuun kiiruhtavan miehen kanssa.

Nuorukainen, kuultuaan n?m?t moitteet vanhanpuoleisen ja kunnioitettavan n?k?isen miehen suusta, laski heti aseensa maahan ja sanoi pahoittelevansa, jos syytt? oli heist? pahaa ajatellut; mutta h?nest? oli todellakin n?ytt?nyt silt?, ett? he s??st?m?ll? ajallaan puhuttua varoitusta olivat saattaneet h?nen henkens? vaaraan, eik? sellainen toki sopinut kunnon miehille ja hyville kristityille, viel? v?hemm?n kunniallisille porvareille, jommoisia he n?yttiv?t olevan.

?Poikaseni?, virkkoi vanhempi mies, ?sin? n?yt?t murteestasi ja ulkomuodosta p??tt?en olevan muukalainen; ja pit?isip? sinun muistaa, ettei ole meid?n yht? helppo ymm?rt?? sinun murrettasi kuin kenties sinun laskea sit? suustasi.?

?No, hyv? is??, vastasi nuorukainen, ?enp? min? liioin v?lit?k??n tuosta kylvyst?, joka tuli minun osakseni, ja mielell?ni suon teille anteeksi sen, ett? osittain olitte siihen syyp??t, kunhan tahdotte vain neuvoa minulle jonkin paikan, miss? saisin vaatteeni kuivatuiksi; sill? muuta pukua minulla ei ole, ja tuleehan minun toki pit?? se hiukan siivona.?

?Keiksi sin? meit? sitten arvelet, poikaseni?? sanoi vanhempi miehist?, vastaten kysymykseen kysymyksell?.

?Varakkaiksi porvareiksi ep?ilem?tt?kin?, sanoi nuorukainen; ?tai, maltas - te, herra, saatatte olla rahanvaihtaja tai viljakauppias; ja tuo mies tuossa on teurastaja tai karjakauppias.?

?Kohdalleenpa sin? osasitkin arvata meid?n avumme?, virkkoi vanhempi mies hymyillen. ?Min? virassani saan, tosiaankin k?sitell? niin suuria rahasummia kuin suinkin, ja naapurini virkatoimet ovat tavallansa teurastajan ty?n sukua. Ja mit? sinun vaatteittesi kuivattamiseen tulee, niin koetamme sinua auttaa. Mutta ensiksi meid?n pit?? saada tiet??, kuka sin? olet ja minne aiot; sill? nyky??n maantiet ovat t?ynn? matkalaisia, sek? jalkamiehi? ett? ratsastajiakin, joilla on kaikkea muuta kuin rehellisyytt? ja Jumalan pelkoa mieless?ns?.?

Nuorukainen loi taas ter?v?n, l?pitunkevan katseen puhujaan sek? h?nen vaitiolevaan kumppaniinsa, ik??nkuin ep?illen, tokko he puolestaan ansaitsivat sen luottamuksen, jota he vaativat; ja h?nen tarkastuksensa tulos oli seuraava.

Vanhempi ja vaatetukseltaan sek? muulta ulkomuodoltaan merkillisempi miehist? oli senaikuisen kauppiaan tai puodin-is?nn?n n?k?inen. H?nen takkinsa, housunsa sek? viittansa olivat kaikki mustat, mutta niin kuluneet, ett? ter?v?j?rkinen nuori skotlantilainen arveli t?mm?isiss? vaatteissa k?vij?n varmaan olevan joko upporikkaan tai perin k?yh?n, joista edellinen oletus kuitenkin oli luultavampi. Puku oli kuosiltaan tiukka ja lyhyt, jommoista vaatepartta siihen aikaan ei pidetty aatelismiesten eik? parempien porvarienkaan arvonmukaisena, sill? heill? oli tavallisesti leve?t, s??ren keskikohtaa alemmaksi ulottuvat kauhtanat.

T?m?n miehen ulkomuoto oli osaksi miellytt?v?, osaksi vastenmielinen. Vaikka kasvojen piirteet olivat syv?ryppyiset, posket laihat, silm?t kuopillaan, ilmaisi kuitenkin miehen katse veitikkamaisuutta ja leikillisyytt?, joka soveltui nuoren retkeilij?n omaan mielenlaatuun. Mutta n?iss? samoissa syv?kuoppaisissa silmiss?, joita paksut, mustat kulmakarvat varjostivat, oli my?s jotakin k?skev?? ja tyly?. Kenties t?t? vaikutusta lis?si viel? matala puuhkalakki, joka oli syv?lle otsaan painettu ja tummensi viel? sit? varjoa, jonka alta silm?t tirkisteliv?t esiin. Varmaa on kumminkin, ett? nuoren muukalaisen oli vaikea mielikuvituksessaan saada noita silmi? sopimaan muun ulkomuodon halpuuden kanssa yhteen. Miehen lakki varsinkin, jossa kaikki v?h?nkin arvokkaammat ihmiset k?yttiv?t kulta- tai hopeasolkea, oli koristettu huonolla lyijyisell? Neitsyt Maarian kuvalla, jommoisia k?yh?npuoleiset toivioretkel?iset toivat mukanaan Lorettosta.

H?nen kumppaninsa oli vahvavartaloinen, keski-ik?inen mies, toistakymment? vuotta h?nt? nuorempi; h?nen katseensa oli aina maahan luotuna, ja suunpieliin kohosi h?ijy irvistys, milloin h?n antoi sille valtaa, mik? ei kuitenkaan tapahtunut muulloin kuin vastauksena muutamille salavihjauksille, joita vanhempi mies joskus n?kyi h?nelle antavan. H?nell? oli miekka sek? tikari vy?ll?, ja skotlantilainen huomasi, ett? h?nen halvan takkinsa alla oli yhteenliitetyist? renkaista tehty taipuva rautapaita, jommoisia my?skin rauhallisia ammatteja harjoittavat miehet tavallisesti k?yttiv?t, milloin heill? n?in? vaarallisina aikoina oli pakko olla matkoilla; t?m? seikka vahvisti viel? nuorukaista siin? luulossa, ett? mies varmaankin oli teurastaja, karjakauppias tai jotain muuta senkaltaista, mik? vaati h?nt? olemaan paljon poissa kotoa.

Kun nuori muukalainen yhdell? ainoalla silm?yksell? oli tehnyt nuo havainnot, joiden kertomiseen meilt? on kulunut hyv?n aikaa, vastasi h?n, hetken oltuansa vaiti: ?Enp? tied? ket? minulla on kunnia puhutella?, samassa h?n hiukan kumarsi, ?mutta mit?p? sill? v?li?, kuka saaneekin tiet??, ett? olen er??n skotlantilaisen suvun nuorempi poika ja etsim?ss? onneani t??lt? Ranskasta taikkapa muualtakin, kansalaisteni tavan mukaan.?

?Pasques-Dieu![1] kelpo tapa se onkin?, virkkoi vanhempi miehist?. ?N?yt?tp? olevan aika pulska poika veitikka ja juuri parhaassa i?ss?si, l?yt??ksesi onnea niin hyvin miesten kuin naisten parissa. Kuulepas! Min? olen kauppamies ja tarvitsisin apulaista liikkeess?ni - vaikka ehk?p? olet liian herrasmainen ruvetaksesi apulaiseksi t?mm?iseen porvarilliseen ammattiin??

[1] Ranskalainen, puhetta vahvistava huudahdus.

?Hyv? herra?, vastasi nuorukainen, ?jos teette tarjouksenne t?ydell? todella - jota hiukan ep?ilen - niin olen velvollinen teit? siit? kiitt?m??n ja kiit?nkin siis teit?; mutta pelk??np?, ett? olisin per?ti kelvoton teid?n palvelukseenne.?

?Vai niin!? sanoi vanhus. ?Takaanpa, ett? osaisit paremmin vet?? jousen vireeseen kuin kirjoittaa laskun, paremmin pit?? miekkaa k?dess? kuin kirjoituskyn?? - vai mit???

?Min?, hyv? herra?, vastasi nuori skotlantilainen, ?olen vuoristolainen ja siis, niinkuin sananparsi sanoo, samalla jousimies. Mutta paitsi sit? olen my?s jonkun aikaa asunut luostarissa, miss? hyv?t is?t opettivat minua lukemaan ja kirjoittamaan sek? my?s hiukan numeroistakin selv?? ottamaan.?

?Pasques-Dieu! Seh?n on kovinkin merkillist?!? sanoi kauppamies.

?Embrun'in Pyh? Neitsyt auttakoon, olethan oikea ihme, poikani!?

?S??st?k?? leikkipuheitanne, hyv? herra?, sanoi nuorukainen, jolle t?m? uuden tuttavan leikillisyys ei ollut oikein mieleen. ?Minun pit?isi p??st? kuivaamaan itse?ni, sen sijaan ett? t??ll? l?pim?rk?n? vastaan kysymyksiinne.?

Kauppamies naurahti vain entist? kovemmin ja vastasi: ?Pasques-Dieu! eip? sek??n sananlasku koskaan pet?: 'ylpe? kuin skotlantilainen'. Mutta ?l? huoli, poikaseni, sin? olet kotoisin maasta, jota pid?n arvossa, koska aikoinani olen ollut asioissa Skotlannin kanssa - rehellist?, k?yh?? kansaa te olettekin - ja jos tahdot tulla meid?n kanssamme l?heiseen kyl??n, niin tilaan sinulle pikarillisen viini? sek? l?mpim?n aamiaisen kastumisesi hyvitykseksi. Mutta, tête bleau![1] mit?h?n teet tuolla mets?styskintaalla, joka sinulla on k?dess?si? Etk? tied?, ett? haukoilla mets?st?minen on kielletty kuninkaallisissa metsiss?.?

[1] Ranskalainen, puhetta vahvistava huudahdus.

?Sen l?ksyn?, vastasi nuorukainen, ?sain jo oppia er??lt? Burgundin herttuan mets?nvartija pakanalta. Olin vain sen haukan, jonka olin tuonut mukanani Skotlannista ja jonka avulla toivoin t??ll? mainetta, laskenut lentoon, jotta se iskisi kyntens? Peronnen l?hell? olevan haikaran niskaan, mutta tuo konna ampui jousellaan lintuni.?

?Ent? mit? sin? sitten teit?? kysyi kauppias.

?L?ylytin h?nt??, virkkoi nuorukainen, heiluttaen sauvaansa, ?niin perinpohjaisesti kuin kristitty mies suinkin saattaa l?him?ist?ns? l?ylytt?? - en tahtonut joutua edesvastuuseen h?nen verest??n.?

?Mutta tied?tk?s?, sanoi porvari, ?jos olisit joutunut Burgundin herttuan kynsiin, niin h?n olisi sinut ripustanut puun oksaan niinkuin Saksan p?hkin?n??

?Kyll? h?n kuuluu olevan semmoisiin temppuihin yht? k?rk?s kuin Ranskankin kuningas. Mutta koska t?m? oli tapahtunut likell? Peronnea, niin harpata keikahutin rajan yli ja n?ytin h?nelle pitk?? nen??. Jollei h?n olisi niin h?t?inen, niin olisin kenties ruvennut h?nen palvelukseensa.?

?Kyll?p? h?n suuresti kaipaakin mokomaa sinunlaistasi sankaria, jos v?lirauha loppuisi?, virkkoi kauppias, iskien silm?? kumppanillensa, joka loi katseensa maahan ja veti suunsa tuollaiseen viekkaaseen hymyyn, joka joskus v?l?hti h?nen kasvojensa yli, aivankuin t?hdenlento talvisella y?taivaalla.

Nuori skotlantilainen seisahtui ?kki?, ty?nsi lakkinsa oikeanpuoleiselle korvalleen, niinkuin se, joka ei salli itse?ns? pilkattavan, ja sanoi j?yk?sti: ?Hyv?t herrat, ja varsinkin te, joka olette vanhempi ja jonka siis pit?isi my?s olla viisaampi, te saatte oppia, sen sanon teille, ett? sen, joka tahtoo pysy? ehe?n? ja terveen?, ei pid? ruveta minusta pilkkaa tekem??n. Tuo teid?n puhetapanne ei ole minulle oikein mieleen. Kyll?h?n min?kin k?rsin leikkipuhetta kenen suusta tahansa sek? nuhteitakin minua vanhemmalta miehelt?, voinpa h?nelle viel? lis?ksi sanoa: kiitos siit?, herra! - mutta en mielell?ni anna py?ritell? itse?ni kielenne p??ss? niinkuin pient? poikaa, kun tunnen, sen tiet?k??n Jumala, ett? minussa on kyllin miest? teit? molempia l?ylytt?m??n, jos kovin kauan minua ?rsyt?tte.?

Vanhempi mies oli tukehtua nauruun nuorukaisen puhuessa; h?nen kumppaninsa k?si tarttui salaa miekan ponteen, mutta nuorukainen, huomattuaan sen, sivalsi h?nt? ranteeseen, jotta k?den t?ytyi hellitt?? otteensa. Vanhemman nauru kiihtyi nyt viel? kovemmaksi. ?Hillitse, hillitse itse?si?, huusi h?n, ?sin? uljain uljaista skotlantilaisista, oman rakkaan is?nmaasi nimess?! Ja sin?, naapuri, heit? pois tuo uhkaava katsantosi. Pasques-Dieu! Olkaamme rehellisi? kauppiaita ja lukekaamme tuo kastuminen kuitatuksi t?ll? sivalluksella, joka osui niin siev?sti ja rivakasti ranteeseesi. - Ja kuules nyt, nuori yst?v?ni?, sanoi h?n sitten nuorukaiselle ankaralla vakavuudella, mik? hillitsi ja masensi h?nenkin mielt??n, vaikka h?n koettikin ponnistella vastaan, ?ei mit??n v?kivaltaa en??! Minua vastaan ei sit? sovi harjoittaa, ja naapurini tuossa, niinkuin n?et, on jo saanut tarpeekseen. Annas nyt kuulla nimesi.?

?Kohteliaaseen kysymykseen osaan kohteliaasti vastata?, sanoi nuorukainen, ?ja kyll? min? annan vanhuudellenne sille tulevan kunnioituksen, jos ette k?rsiv?llisyytt?ni kiusaa pilanteolla. T?n? aikana, jolloin olen t??ll? Ranskassa ja Flanderissa ollut, olen kulkenut Samettitasku Junkkarin liikanimell? tuon haukkalaukun vuoksi, joka riippuu kupeellani. Mutta oikea nimeni kotona on Qventin Durward.?

?Durward?, sanoi kysyj? taas; ?onko se aatelisnimi??

?Jo viisitoista miespolvea?, vastasi nuorukainen, ?ja sen vuoksi olenkin vastahakoinen muuhun ammattiin paitsi sotapalvelukseen.?

?Oikea skotlantilainen! Paljon tulta, paljon ylpeytt? ja sangen v?h?n kultakolikolta, sen takaan. - No, naapuri?, sanoi h?n kumppanilleen, ?l?hde sin? edelt? ja k?ske valmistaa Silkki?ispuun krouvissa aamiaista; sill? t?m? nuori herra on iskev? siihen hampaansa yht? hyv?ll? halulla kuin n?listynyt hiiri talonem?nn?n juustoon. Ja mit? mustalaiseen tulee - niin pid? korvasi auki? - - -

H?nen kumppaninsa vastasi synk?ll?, mutta ?ly?mist? osoittavalla hymyll?, ja riensi edelt? pitkin askelin, mutta vanhempi mies jatkoi k??ntyen nuoren Durward'in puoleen: ?Sin? ja min? voimme hiljakseen astua yhdess? ja poiketa kuuntelemaan messua St. Hubertin kappeliin, mets?n halki menness?mme; sill? ei ole hyv? muistaa ruumiillisia tarpeita ennen hengellisi?.?

Durward, hyv?n? katolisena kristittyn?, ei tietystik??n vastustanut t?t? ehdoitusta, vaikka h?n mielell??nkin kaikkein ensiksi olisi kuivannut vaatteensa ja hiukan virvoittanut ruumistansa ruualla. Heid?n maahanp?in katseleva kumppaninsa katosi pian n?kyvist?, mutta he seurasivat j?ljess? samaa polkua, p??sten t?ten pian mets??n, jossa kasvoi sekaisin korkeita puita, matalampaa viidakkoa ja vesakkoa ja jonka poikki kulki pitki? hakattuja linjoja. N?it? my?ten saattoi niinkuin n?k?torvesta n?hd? hirvi?, jotka kuljeskelivat pieniss? laumoissa niin pelottomina, ett? selv?sti huomasi niiden tiet?v?n olevansa t??ll? t?ydess? turvassa.

?Te kysyitte minulta, olenko tarkka jousimies?, sanoi nuori skotlantilainen. ?Antaisittepa minulle nyt jousen sek? pari nuolta, niin saisittepa silm?nr?p?yksess? hirvenpaistin.?

?Pasques-Dieu! nuori yst?v?ni?, vastasi toinen, ?kavahda itse?si tuommoisista. Nuo hirvet ovat naapurini hoitoon uskotut, ja h?n on tarkka vartija.?

?Pikemmin h?n n?ytt?? teurastajalta kuin iloiselta mets?miehelt??, arveli Durward. ?En voi saada p??h?ni, ett? yksik??n, joka olisi perehtynyt mets?stystaidon s??nt?ihin, olisi noin hirtehisen n?k?inen.?

?Ohoh, nuori yst?v?ni?, vastasi vanha mies, ?minun naapurillani on tosin hiukan ilke? naama ensi n?kem?lt?, mutta ei koskaan ole kuultu, ett? kell??n tutustuttuaan h?neen l?hemmin, olisi ollut syyt? valittaa.?

Qventin Durward'in mielest? ??ness?, jolla n?m? sanat lausuttiin, tuntui olevan jotakin eritt?in outoa ja ilke??; ja vilkaistuaan ?kki? puhujaan, h?n olikin huomaavinansa h?nen katseessaan, yl?huulen irvistyksess? sek? ter?v?n ja synk?n silm?n iskussa jotakin, mik? saattoi vahvistaa sanojen synnytt?m?? inhonsekaista h?mm?styst?. ?Minulle on puhuttu rosvoista?, ajatteli Durward itsekseen, ?sek? kavalista viekoittelijoista ja kaulanleikkaajista - mit?s jos tuo mies tuolla onkin murhaaja ja t?m? vanha konna h?nen viekoituslintunsa? Parasta olla varuillansa - minulta eiv?t saa saaliiksi paljoa muuta kuin skotlantilaisen kelpo l?ylytyksen.?

H?nen n?it? miettiess??n he tulivat aukealle paikalle, miss? suuret puut seisoivat loitolla toisistansa ja maa, joka oli raivattu puhtaaksi viidakosta ja pensaista, oli pehmoisen, ihanan nurmivaipan peitossa, joka suojattuna auringon n??nnytt?v?lt? paahteelta oli t??ll? paljoa rehev?mpi ja tuoreempi kuin tavallisesti Ranskassa. Puut t?ss? muusta maailmasta erotetussa paikassa olivat enimm?kseen py?kkej? sek? jalavia, oikeita j?ttil?isi? pituudeltaan, kohoten ik??nkuin lehtivuoren huippuina yl?s ilmoihin. N?iden maan majesteetillisten kasvattien lomista tirkisteli esiin aukean kaikkein lakeimmalla kohdalla seisova matala kappeli, jonka ohitse pikkuinen puro liritteli. Kappelin rakennustyyli oli yksinkertaisinta, koristeettominta laatua; sen vieress? oli pikkuinen m?kki varattuna erakolle tai jollekin muulle yksin?iselle papille, joka asui t??ll?, s??nn?llisesti alttaripalvelusta toimitellen. Pieness? sein?komerossa, kaarellisen oven yl?puolella, seisoi kivinen Pyh?n Hubertin kuvapatsas, jonka kaulassa riippui k?yr? mets?torvi ja jalkojen juuressa lep?si pari yhteen kahlittua hurttakoiraa. Asemansa vuoksi, kappeli kun oli t??ll? puiston keskell?, jossa oli niin runsaasti mets?nriistaa, olikin aivan sopivaa, ett? se oli omistettu tuolle pyh?lle mets?miehelle.

T?t? pient? jumalanhuonetta kohti vanha mies k??nsi kulkunsa, ja nuori Durward seurasi h?nen j?ljess?ns?. Heid?n l?hestyess??n ilmestyi pappi, t?ydess? messupuvussa paikalle; h?n oli juuri menossa m?kist??n kappeliin, ep?ilem?tt? aikoen toimittaa pyh?? virkaansa. Durward kumarsi syv??n papille, niinkuin pyh?lle s??dylle tuleva kunnioitus vaati; h?nen kumppaninsa, osoittaen viel?kin hartaampaa jumalisuutta, laskeusi toiselle polvelleen, saadakseen pyh?n miehen siunauksen, ja seurasi sen j?lkeen pappia kirkkoon, osoittaen astunnassaan sek? muussa k?yt?ksess??n syvimm?st? syd?mest? tulevaa katuvaisuutta ja n?yryytt?.

Kappelin sisusta oli koristettu sen suojeluspyhimyksen maallisia toimia silm?ll? pit?en. Alttarin molemmilla puolilla ja muuallakin riippui tapettien ja esirippujen asemesta harvinaisten el?inten nahkoja, joita mets?miehet eri maissa pyydyst?v?t, ja pitkin seini? oli itse paikalle kuvaavina koristeina mets?torvia, jousia, viini? ynn? muita mets?miehen kaluja, hirvien, susien sek? kaikenlaisten muitten mets?notusten p?it?. Kaikki koristeet olivat itse paikan luonteen mukaisia muistuttaen mets?? mieleen; yksinp? messukin ollen tavallista lyhyempi, oli sit? lajia, jota mets?miehen messuksi sanottiin siit? syyst?, ett? sellaisia pidettiin korkeille ja mahtaville herroille, joiden mieli jumalanpalveluksen aikana jo maltittomasti paloi heid?n rakkaimpaan huvitukseensa.

T?t? lyhytt? kirkonmenoa Durward'in kumppani n?ytti kuuntelevan tarkasti ja tunnollisesti. Durward puolestaan, jonka mieless? ei liikkunut suorastaan jumalisia mietteit?, ei voinut olla salaa moittimatta itse??n, ett? h?n ep?luuloillansa oli tehnyt v??ryytt? n?in hyv?lle ja n?yr?lle miehelle. Kaukana siit? ett? h?n yh? olisi luullut h?nt? rosvojen kumppaniksi ja apulaiseksi, h?n nyt t?in tuskin saattoi olla pit?m?tt? h?nt? pyh?n miehen vertaisena.

Kun messu oli p??ttynyt, l?ksiv?t he yhdess? ulos kappelista, ja vanha mies virkkoi nuorelle kumppanilleen: ?T??lt? ei ole en?? pitk? matka kyl??n - nyt voit hyv?ll? omallatunnolla sy?d? aamiaisesi - seuraa siis minua.?

K??ntyen oikealle ja astuen polkua, joka v?hitellen nousi yl?sp?in, h?n varoitti kumppaniaan poikkeamasta polulta, viel?p? kehoitti h?nt? pysym??n niin paljon kuin mahdollista sen keskell?. Durward ei voinut olla tiedustamatta syyt? t?h?n varovaisuuteen.

?Sin? olet nyt l?hell? kuninkaan hovia, veikkoseni?, vastasi h?nen oppaansa, ?ja, Pasques-Dieu! onpa siin? hiukan v?li?, k?veleek? t??ll? vai teid?n kotoisilla kanervakankaillanne. Jokainen kyyn?r?n ala t?t? maata, polkua lukuunottamatta, jolla me kuljemme, on tehty vaaralliseksi, milt'ei mahdottomaksi kulkea, siihen on viritetty pauloja ja satimia, joihin on viikatteen teri? piilotettu, niin ett? varomattoman k?velij?n j?senet voivat taittua yht? helposti kuin kassara katkoo orapihlajavesan. Onpa t??ll? viel? sankarautoja, jotka voisivat puhkoa s??resi, sek? sudenkuoppia, tarpeeksi syvi?, ett? niihin j?isit ikip?iviksesi. Me olemme n?et nyt kuninkaan asunnon l?hist?ss? ja pianpa saamme n?hd? linnan julkisivun.?

?Jos min? olisin Ranskan kuningas?, sanoi nuorukainen, ?enp? viitsisi vaivata itse?ni satimien ja loukkojen viritt?misell?, vaan koettaisin sen sijaan hallita niin hyvin, ettei kukaan ihminen uskaltaisi pahoin aikomuksin l?het? asuntoani; ja mit? rauhallisiin ja hyv?nsuopiin ihmisiin tulee, niin mit? enemm?n niit? saapuisi, sit? iloisempia me olisimme.?

Vanha mies katsoi ymp?rilleen, ik??nkuin s?ik?ht?en, ja sanoi: ?Sh, sh, herra Samettitasku Junkkari! En muistanut viel? kertoa sinulle er??st? suuresta vaarasta n?ill? seuduin, nimitt?in siit?, ett? jokainen lehtikin n?iss? puissa on korvana, joka saattaa kaikki t??ll? puhutut sanat kuninkaan omaan kamariin.?

?Siit? min? v?h?t v?lit?n?, vastasi Qventin Durward. ?Minulla on skotlantilainen kieli suussani, rohkea lausumaan ilmi ajatuksensa, vaikkapa itse Ludvig kuninkaan silmien edess? - Jumala h?nt? siunatkoon! - Ja mit? noihin korviin tulee, joista te puhutte, niin, jos n?kisin ne jonkun ihmisen p??ss?, kyll?p? min? karsisin niit? mets?puukollani.?

Keskell? kohoo linna ankara; sen rautaristiportit lujasti vastustelee, jos joku v?kisin sis?lle pyrkisi, - sen vallit jyrkkin?, vahvoina seisoo; syv??n kaivanto maan poveen k?y; ylt'ymp?r' linnan juoksee verkalleen joki; torni vartijan se paistain korkeana t?rr?tt??.

Nimet?n.

Puhellessaan noista asioista joutuivat Durward ja h?nen uusi tuttavansa paikalle, jonne Plessis-les-Tours'in linnan koko julkisivu n?kyi. Heill? oli nyt edess??n t?m? linna, jolla n?in? vaarallisinakin aikoina, joina maan mahtavat ylimalkain pitiv?t v?ltt?m?tt?m?n? asua lujasti varustetuissa turvapaikoissa, oli se maine, ett? sit? vartioitiin ja varjeltiin ylenm??r?isell? ja tuskallisella huolella.

Alkaen mets?n reunasta, johon nuori Durward oli nyt seisahtunut kumppaninsa kanssa, katsellakseen kuninkaan asuntoa, levisi tai, pikemmin sanoen, kohosi, joskin hyvin hiljakseen, aukea lakeus, jossa ei n?kynyt mink??nlaista puuta eik? pensasta, lukuunottamatta suunnattoman suurta, puoleksi jo kuivunutta vanhaa tammea. T?m? paikka oli raivattu aukeaksi, kaikkien aikakausien linnanrakennuss??nt?jen mukaan, siksi ettei vihollinen saisi l?hesty? valleja puiden suojassa vartijoiden huomaamatta, ja siten kavuta yl?s itse linnaan.

Linnalla oli kolme ymp?rysmuuria, joissa oli tuhka tihe?ss? ampumareiki? sek? torneja. Toinen valli oli ensim?ist? korkeampi ja rakennettu siten, ett? se otti vastaan ulkonaisen hy?kk?yksen, jos sattui joutumaan vihollisen k?siin; samoin kolmas ja sisin valli olivat toisen suojana. Ulkomuurin ymp?rille - niin kertoi vanha ranskalainen nuorelle kumppanilleen (sill? heid?n seisoessaan alempana itse vallia he eiv?t sit? voineet n?hd?) - oli kaivettu noin kahdenkymmenen jalan syvyinen vallihauta, joka sai vetens? Cher-virrassa olevasta sulusta tai pikemmin yhdest? sen haarajoesta. Keskim?ist? muuria kiersi, niin h?n viel? kertoi, toinen oja, joka, samoinkuin kolmaskin, joka kulki toisen ja sisimm?isen vallin v?lill?, oli tavattoman syv?. Kukin n?ist? kolminkertaisista kaivannoista oli sek? sis?- ett? ulkoreunaltansa vahvistettu rautaisella paalu-aitauksella, joka toimitti samaa virkaa kuin niinsanotut chevaux-de-frise't nykyajan linnoituksissa; jokaisen paalun p??ss? oli kimppu ter?vi? nauloja, niin ett? jokainen, joka olisi yritt?nyt kiivet? niiden ylitse, olisi varmaankin sy?ssyt suoraan surman suuhun.

Sisimm?n vallin sis?puolella kohosi itse linna, johon kuului eri-aikuisia rakennuksia, ja keskell? t?t? ryhm??, siihen yhteenliitettyn?, t?rr?tti vanha ja peloittavann?k?inen em?torni, joka oli kaikkia muita vanhempi ja kohosi mustan neekeri-j?ttil?isen kaltaisena korkealle ilmaan, nostattaen katsojassa saman vastenmielisen tunteen kuin sokea mies, sill? siin? ei ollut ainoatakaan leve?mp?? ikkunaa, ampumareiki? vain siell? t??ll?, sen mukaan kuin linnan puolustus niit? vaati. Muutkaan rakennukset eiv?t sen paremmin n?ytt?neet soveltuvan hauskoiksi asunnoiksi, sill? niiden ikkunat antoivat umpinaiseen sis?pihaan; t?ten koko linnan ulkosein? oli pikemmin vankilan kuin palatsin n?k?inen. T?t? vaikutusta oli nykyisin hallitseva kuningas viel? enent?nyt; h?n n?et tahtoi, ett? h?nen teett?m?ns? linnoituslis?ykset olivat rakennettavat sen muotoisiksi, ettei niit? helposti saattaisi eroittaa vanhimmista rakennuksista (sill?, niinkuin moni pelkuri, h?n ei mielell??n olisi suonut, ett? h?nen pelkonsa tulisi tunnetuksi); siksi oli k?ytetty tummanruskeita tiili? sek? mustanharmaita maakivi? sek? sekoitettu nokea kalkkiin, jotta koko linna n?ytti yht? siivoomattoman ikivanhalta.

T?ll? peloittavalla paikalla oli vain yksi portti; ainakaan ei Durward, tarkastellessaan linnan pitk?? etusivua, n?hnyt semmoista miss??n muualla kuin etumaisen ulkomuurin keskikohdalla, miss? seisoi kaksi vahvaa tornia portin suojavarustuksena. H?n huomasi my?s rautaristikko-oven ja laskusillan, jotka kuuluvat tavallisesti t?mm?isiin torneihin, ja joista edellinen oli alaslaskettu, j?lkim?inen yl?svedetty. Samallaisia porttitorneja oli my?s toisessa ja kolmannessakin vallissa, mutta ei kuitenkaan ulkonaisen valliportin kohdalla. Tie n?et ei kulkenut suoraan kaikkien kolmen muurin l?pi, vaan tulijoiden oli p?invastoin pakko kulkea melkein kolmekymment? kyyn?r?? ensim?isen ja toisen vallin v?lill?, nuolien uhatessa kummaltakin puolelta, jos heid?n aikomuksensa olivat vihollismielisi?; ja taasen, p??sty??n toisen vallin sis?puolelle, piti heid?n samalla lailla poiketa suoralta suunnalta, p??st?kseen kolmannen ja sisimm?n muurin portille. T?ten oli, ennenkuin saattoi p??st? ulkopihalle, joka kiersi itse linnarakennusten ulkoseinien ymp?ri, kaksi ahdasta ja vaarallista solaa l?pikuljettava molemmilta sivuilta tuiskuavan tykkitulen uhkaamana, ja v?kirynn?k?ll? tungettava per?kk?in kolmen portin l?pi, jotka olivat mit? vahvimmalla, siihen aikaan tunnetulla tavalla suojatut.

Nuori Durward saapui maasta, jota ulkonaiset sodat ja sis?llinen eripuraisuus yht? suuressa m??rin rasittivat, maasta, jonka ep?tasainen, vuorinen luonto, sen monet jyrk?t kallionkolot ja vuorikosket tarjoavat niin monta linnoille sopivaa paikkaa; h?n tunsi siis vallan hyvin kaikki ne laitokset, joilla ihmiset t?n? ankarana aikana yrittiv?t turvata asuntojaan. Mutta sittenkin h?n suoraan tunnusti kumppanilleen, ettei h?n ollut luullut, ett? ihmistaito saattaisi tehd? niin paljon jonkun paikan puolustukseksi, miss? itse luonto oli kovin v?h?n tehnyt; sill? paikka, jolla linna seisoi, niinkuin jo sanottu, ei ollut muuta kuin korkein kohta matalalla kummulla, joka alkoi kohota juuri siit? kohtaa, jolla he nyt seisoivat.

Durward'in viel?kin suuremmaksi ihmeeksi h?nen kumppaninsa kertoi, ett? linnan koko ymp?rist?, lukuunottamatta sit? mutkittelevaa polkua, jota my?ten turvallisesti saattoi porttia l?hesty?, oli, samoinkuin tiheikk?kin, jonka l?pi he olivat kulkeneet, t?ynn? kaikellaisia salakuoppia, ansoja ja satimia, surmaksi sille raukalle, joka oppaatta uskalsi t?nne tulla. Valleille oli laitettu rautah?kkej?, niinsanottuja p??skysen pesi?, joista vartijat, joutumatta itse vaaran alaisiksi, saattoivat tarkasti t?hd?ten ampua jokaista, joka yritti l?hesty? linnaa tuntematta siksi p?iv?ksi annettua merkki? tai tunnussanaa. T?t? virkaa toimittivat kuninkaallisen henkivartijajoukon jousimiehet y?t, p?iv?t, saaden siit? Ludvig kuninkaalta runsaan palkan, komeat vaatteet sek? paljon muuta kunniaa ja etua. ?Ja nyt virka minulle, poikaseni?, lopetti vanhus vihdoin, ?oletko koskaan n?hnyt n?in vahvaa linnaa ja luuletko olevan miehi? olemassa, jotka uskaltaisivat v?kirynn?k?ll? sit? valloittaa??

Nuori mies katseli linnaa kauan ja tarkasti, sill? se n?ytti h?nest? niin huvittavalta, ett? h?n, nuorukaisuteliaisuutensa innossa, oli unohtanut vaatteittensa kosteudenkin. H?nen silm?ns? s?ihkyiv?t ja puna nousi h?nen poskillensa, niinkuin ainakin uljaan miehen, joka mietti kunniata tuottavaa tekoa, ja h?n vastasi: ?Vahva on linna ja tarkoin vartioitu; mutta urhoollisille miehille ei mik??n ole mahdotonta.?

?Vai olisi muka sinun kotimaassasi niit?, jotka t?mm?iseen urhotekoon pystyisiv?t?? virkkoi vanhus pilkallisesti.

?Sit? en tahdo ta'ata?, vastasi nuorukainen; ?mutta on niit? tuhansiakin miehi?, jotka hyv?n asian puolustukseksi voisivat yritt?? yht? rohkeaa tekoa.?

?Vai niin!? virkkoi vanhus. ?Ehk?p? itsekin olet mokoma sankari??

?H?pe? olisi kerskata, miss? ei mit??n vaaraa ole?, vastasi nuori Durward; ?mutta minun is?ni on saanut yht? rohkean teon toimeen, ja toivonpa, etten ole mik??n ?p?r?.?

?No niin?, sanoi h?nen kumppaninsa hymyillen, ?mutta saattaisitpa tavata vertaisesi, viel?p? oman sukulaisesi, jos semmoista yritt?isit; sill? noilla valleilla seisoo Ludvig kuninkaan henkivartijoina skotlantilaisia jousimiehi? vahdissa - kolmesataa aatelismiest?, sinun kotimaasi parhaita poikia.?

?Jos min? olisin Ludvig kuningas?, vastasi nuorukainen, ?niin uskoisin henkeni n?iden kolmensadan skotlantilaisen aatelismiehen turviin, hajoittaisin nuo asuntoani piiritt?v?t vallit kaivantojen t?ytteeksi, kutsuisin jalosukuiset p??rini ja paladinini t?nne ja el?isin, niinkuin kuninkaan sopii, katkoen peitsi? uljaissa turnauksissa, pit?en p?iv?kaudet pitoja jalosukuisten herrojen kera ja tanssien y?kaudet jalosukuisten naisten kanssa, enk? pelk?isi vihamiehi?ni enemp?? kuin k?rp?si?k??n.?

H?nen kumppaninsa taas hymysi, ja k??ntyen poisp?in linnasta, jota, niinkuin h?n sanoi, he olivat hiukan liian l?helle joutuneet, poikkesi j?lleen mets??n, leve?mm?lle ja enemm?n kuljetulle tielle kuin mill? he t?h?n asti olivat astuneet. ?T?m? tie?, sanoi h?n, ?viepi meid?t Plessis'n kyl??n, miss? sin?, vieraana, voit saada kohtuullisen hyv?n kortteerin ja rehellisen kohtelun. Noin kolmen virstan p??ss? tuolla on komea Tours'in kaupunki, jonka mukaan t?m? rikas ja ihana kreivikunta on saanut nimens?. Mutta Plessis'n kyl?ss? tai Plessis-du-Parc'issa (Plessis-puisto), joksi sit? my?s joskus nimitet??n, senvuoksi ett? se on niin likell? kuninkaan asuntolinnaa sek? sit? ymp?r?iv?? mets??, voit l?hemp?? saada nauttia yht? paljon vieraanvaraisuutta.?

?Kiitoksia paljon, hyv? herra, tiedonannoistanne?, sanoi skotlantilainen. ?Mutta min? aion viipy? t??ll? niin v?h?n aikaa, ett?, jollen vain pety toivossani saada lihapalasen sek? siemauksen jotain vett? parempaa, niin se mit? Plessis'ss? tarvitsen, olkoon se sitten puisto tai lammikko, tulee runsaasti tyydytetyksi.?

?Vai niin?, sanoi h?nen kumppaninsa; ?luulinpa sinun tavoittelevan jotain tuttua n?ill? seuduin.?

?Niinp? kyll? - ?itini omaa velje??, vastasi Durward; ?ennenkuin h?n l?ksi Angus-kreivikunnan kangasmailta, oli h?n yht? kelpo mies kuin kuka hyv?ns?, jonka pieksu on kanervikkoa tallannut.?

?Mik? on h?nen nimens??? virkkoi vanhus; ?me voimme h?nest? hankkia sinulle tietoja, sill? sinun on v?h?n vaarallista menn? linnaan, jossa sinua voitaisiin luulla vakoojaksi.?

?No, senp? vannon is?ni k?den kautta!? huudahti nuorukainen. ?Minuako luultaisiin vakoojaksi! Jumal' auttakoon, se saisi kylm?? ter?st? maistaa, joka minua semmoisella nimell? h?p?isisi! - Mutta mit? minun enoni nimeen tulee, niin kuka hyv?ns? saa sen kernaasti kuulla - se on Lesly - Lesly, kunnon aatelisnimi.?

?Niinh?n se on, sit? en ep?ilek??n?, virkkoi vanha mies. ?Mutta niit? on kolme sen nimist? skotlantilaisessa henkivartiossa.?

?Minun enoni nimi on Ludvig Lesly?, vastasi nuorukainen.

?Noista kolmesta Leslyst??, sanoi kauppias, ?on kaksi Ludvig nimist?.?

?Minun sukulaistani nimitet??n Arpiposki Ludvigiksi?, selitti Qventin. ?Samoja ristim?nimi? k?ytet??n niin paljon meid?n skotlantilaisissa suvuissamme, ett? me, jollei mies ole jonkun maakartanon omistaja, aina annamme h?nelle liikanimen.?

?Tarkoitat kai nome de guerre'? (sotanime?)?, vastasi h?nen kumppaninsa. ?Ja sit? miest?, josta puhut, me luullakseni nimit?mme h?nen poskiarpensa vuoksi Le Balafré'ksi - kunnon mies ja kelpo soturi h?n on. Soisinpa, ett? voisin auttaa sinua h?nen puheilleen, sill? h?n kuuluu joukkoon, jota pidet??n ankarassa palveluksessa ja joka ei usein p??se ulos linnasta, paitsi itse kuninkaan seurassa. - Ja nyt, poikaseni, vastaa viel? yhteen kysymykseeni. Ly?np? vetoa, ett? sinun tekisi mielesi p??st? palvelemaan skotlantilaiseen henkivartijajoukkoon, miss? enosikin on. Suuria sin? haluat, varsinkin kun olet viel? n?in nuori, ja muutamien vuosien kokemusta tarvitaan, ennenkuin voit p??st? pyrkim??si korkeaan paikkaan.?

?Kenties on jotain sellaista voinut minulla mieless? olla?, sanoi Durward huolettomasti; ?mutta jos niin olikin, niin se halu on nyt haihtunut.?

?Kuinkas niin, nuori herra?? kysyi ranskalainen jotenkin tylysti. ?Puhutko t?ten virasta, johon jalosukuisimmatkin kansalaisistasi kilpaa pyrkiv?t??

?Min? toivotan heille siihen onnea?, sanoi Qventin kylm?kiskoisesti. -?Suoraan sanoen, olisihan Ranskan kuninkaan palveleminen ollut minulle hyvinkin mieleen. Mutta, olivatpa vaatteet kuinka koreat tahansa ja ruoka kuinka herkkuisaa hyv?ns?, niin on minusta kuitenkin olo taivaan kannen alla hauskempi kuin jos olisin suljettu h?kkiin tai p??skysen pes??n tai miksi te sanoittekaan noita rautaristikkoisia pippurirasioita. Sit? paitsi?, lis?si h?n hiljempaa, ?totta puhuen, en viihtyisi linnassa, miss? karsikkopuu kasvaa tuommoisia terhoja, jommoisia tuolla n?kee.?

?Kyll?h?n arvaan mit? tarkoitat?, sanoi ranskalainen; ?mutta sano asiasi selvemmin.?

?Viel? selvemmin sanoen siis?, sanoi nuorukainen, ?tuolla seisoo jalo tammi noin nuolenkantaman p??ss? linnasta - ja siin? tammessa riippuu mies, harmaa takki p??ll??n, samanlainen kuin t?m?, mik? minulla on.?

?Oikein, aivanpa niin!? virkkoi ranskalainen. - ?Pasques-Dieu! Katsos mik? apu on nuorista silmist?! Olinhan min?kin n?kevin?ni jotakin, mutta luulin sit? vain oksien v?liss? istuvaksi korpiksi. Mutta tuo n?ky ei ole mill??n lailla outo, poikaseni. Kun kes? lakastuu syksyksi ja kuutamo-y?t ovat pitk?t ja tiet tulevat vaarallisiksi, saat n?hd? kymmenen, viel?p? parikinkymment? tuommoista terhoa yhten? ryp?leen? riippuvan tuossa vanhassa, j?k?l?isess? tammessa. - Mutta mit?s se haittaa? - Sellaiset liput peloittavat konnia; ja joka kerta, kun yksi heitti? siihen karttuu lis??, saattaa rehellinen mies olla varma siit?, ett? Ranskassa on yksi varas, kavaltaja, maantienrosvo ja kansansortaja v?hemm?n kuin ennen. N?m? poikaseni, ovat todistuksia siit?, ett? meid?n kuninkaamme rakastaa oikeutta.?

?Olisinpas min? hirt?tt?nyt ne toki hiukkaa etemm?ksi palatsista, jos Ludvig kuninkaana olisin?, sanoi nuorukainen. - ?Minun kotimaassani me hirt?mme rosvojen raadot semmoisille paikoille, miss? el?v?t rosvot kuljeksivat, mutta emme puutarhoihimme emmek? kyyhkyslakkojemme katolle. Tuntuupa tuon raadon hajukin - hyi! - sieraimiini, vaikka n?in kaukana seisomme.?

?Jos el?t niin kauan, ett? sinusta tulee kuninkaasi rehellinen ja uskollinen palvelija, poikaseni?, vastasi ranskalainen, ?niin saat n?hd?, ettei mik??n haju ole niin makea kuin kuolleen petturin.?

?Enp? soisikaan el?v?ni niin kauan, ett? minulta sieraimieni haju tai silmieni n?k? tylsistyisi?, sanoi skotlantilainen. - ?Osoita minulle el?v? petturi, ja t?ss? on k?teni, t?ss? aseeni; mutta kun el?m? on lopussa, ei pit?isi vihankaan en?? el??. - Mutta nyt luullakseni me tulemmekin jo kyl??n, jossa toivon voivani teille n?ytt??, ettei ?skeinen kylpy yht? v?h?n kuin inhon tunteenikaan ole saaneet ruokahaluani pilatuksi. Suoritaan siis, hyv? yst?v?, ravintolaan, niin joutuisaan kuin suinkin jaksatte. - Mutta ennenkuin suostun nauttimaan teid?n vieraanvaraisuudestanne, pyyt?isin saada tiet??, mill? nimell? minun tulee teit? nimitt??.?

?Ihmiset sanovat minua mestari Pietariksi?, vastasi h?nen kumppaninsa. - ?Arvonimist? min? en tied? mit??n. Suora mies, joka tulee toimeen omilla tavaroillaan - se on minun leimani.?

?Olkoon niin, mestari Pietari?, sanoi Qventin, ?ja olenpa iloinen, ett? sattuma on saattanut meid?t yhteen, sill? olen hyv?n neuvon tarpeessa ja osaan olla siit? kiitollinen.?

Heid?n n?in puhuessaan ilmestyi n?kyviin kirkontorni ja pitk?, puinen ristiinnaulitun kuva osoittaen, ett? kyl? t??ll? alkoi.

Mutta mestari Pietari, poiketen tielt?, joka nyt yhtyi leve??n, julkiseen kyl?nraittiin, mainitsi kumppanilleen, ett? ravintola, johon h?n aikoi h?net vied?, sijaitsi hiukan syrj?ss? ja oli varattu vain paremmanlaatuisia matkalaisia varten.

?Jos te tarkoitatte sellaisia matkalaisia, joilla on t?ysin?iset kukkarot?, vastasi skotlantilainen, ?niin en min? niiden pariin kuulu; ja mielemmin koetan onneani teid?n maantienylkyrienne kuin ravintolanylkyrienne kanssa.?

?Pasques-Dieu!? virkkoi h?nen kumppaninsa. ?Olettepa te skotlantilaiset varovaisia! Englantilainen rynt?isi rohkeasti ravintolaan, tilaisi parasta ruokaa ja juomaa, eik? muistaisikaan koko laskua ennenkuin vatsa olisi kyll?inen. Mutta sin? unohdit, Qventin junkkari, koska Qventin on nimesi, sin? unohdit, ett? olen sinulle aamiaisen velassa tuosta kylvyst?, jota minun erehdykseni t?hden sait maistaa - siten sovitan sen pahan, jonka sinulle tulin tehneeksi.?

?Totta puhuen?, sanoi hilpe? nuori mies, ?min? olin jo unohtanut kylvyt ja mielipahat ja sovittajaiset p?ivineen kaikkineen. Astuessamme vaatteeni ovat kuivuneet ainakin osittain, mutta en tahdo kuitenkaan hyl?t? hyv?ntahtoista tarjoustanne, sill? eilinen p?iv?lliseni oli sangen niukka enk? illallista saanut ollenkaan. Te n?yt?tte olevan vanha, kunnon porvari, enk? tied? miksi en ottaisi vastaan teid?n kohteliaisuuttanne.?

Ranskalainen hymyili itsekseen, sill? h?n huomasi selv??n, ett? nuorukaisen, vaikka h?n luultavasti oli puoleksi n??ntynyt n?l?st?, kuitenkin oli hiukan vaikea suostua sy?m??n vieraan kustannuksella, ja ett? h?n koetti viihdytt?? sis?llist? ylpeytt??n sill? ajatuksella, ett? t?mm?isiss? v?h?p?t?isiss? kiitollisuudenvelka-asioissa vastaanottajakin osoittaa yht? suurta kohteliaisuutta kuin tarjooja.

Sill? v?lin he astuivat kaitaa kujaa, jota pitk?t jalavat varjostivat ja jonka p??ss? oleva portti johti ravintolan pihalle. T?m? ravintola oli tavattoman suuri, varattu niille aatelismiehille ja anomuksentuojille, joilla oli asioita l?heiseen linnaan; sill? Ludvig XI sangen harvoin, ja ainoastaan silloin, kun sellainen kohteliaisuus oli aivan v?ltt?m?t?n, tarjosi asuntoa kellek??n hovissansa. Vaakunakilpi, jota koristi lilja, riippui ravintolan suuren, s??nn?tt?m?n rakennuksen p??oven yl?puolella; mutta pihalla sek? sis?ll? huoneissa tuntui sangen v?h?n, jos ollenkaan sit? melua, joka noina aikoina, jolloin niin paljon palvelijoita pidettiin niin hyvin ravintoloissa kuin my?s yksityisiss?kin taloissa, todisti liikkeen olevan vilkasta ja vieraita runsaasti. N?ytti silt? kuin olisi naapurina olevan kuninkaallisen palatsin tyly, j?r?m?inen luonne tartuttanut my?s hiukan juhlallista, peloittavaa synkkyytt??n t?lle paikalle, jonka, kaikkialla muualla vallitsevan tavan mukaan, olisi pit?nyt olla nautintojen, iloisen seuran ja herkullisten ateriain temppelin?.

Mestari Pietari, kutsumatta ket??n ja l?hestym?tt? p??ovea, painoi er??n sivuoven k?densijaa ja vei nuorukaisen avaraan tupaan, miss? pystyvalkea lekkui uunissa ja varustuksia oli tehty kelpo aamiaista varten.

?Naapurini on pit?nyt hyv?? huolta?, sanoi ranskalainen skotlantilaiselle. ?Sinun on varmaan vilu, ja min? k?skin sytytt?? valkean; sinulla on varmaan n?lk?, ja aamiainen on kohta joutuva.?

H?n vihelsi, ja ravintolanis?nt? ilmestyi, vastaten mestari Pietarin tervehdykseen kumarruksella, osoittamatta lainkaan tuota l?rpp?m?isyytt?, joka kaikkina aikoina on ollut ominaista ranskalaisille ravintolanis?nnille.

?Olin pyyt?nyt er?st? herraa?, virkkoi mestari Pietari, ?tilaamaan aamiaista - onko h?n sen tehnyt??

Vastaukseksi is?nt? vain kumarsi, ja samoin, tuodessaan sis??n ja j?rjest?ess??n p?yt??n kelpo aterian, h?n ei kehunut ruokien hyvyytt? ainoallakaan sanalla. Ja kuitenkin t?m? aamiainen, niinkuin lukija seuraavasta luvusta saa n?hd?, olisi hyvin ansainnut semmoisia korusanoja, joilla ravintolanis?nn?t Ranskassa tavallisesti h?yst?v?t vieraanvaraisuuttaan.