Puukkojunkkarit

Kun J?rvel?n Santra rupesi ihmistelem??n, s. o. p??si ripille ja alkoi ottaa vastaan kosimatarjouksia, rupesi J?rvel?n kartanolla y?llisiin aikoihin olemaan oikein kansanvaellus. Santra makasi, yleisen tavan mukaan, ruokapuodin p??ll? lutissa. Pyh??in? saapasteli noita hiukan luhistelevia lutinrappusia tusinoittain naimahaluisia nuoriamiehi?. Kun niit? toisinaan sattui kokoutumaan lutti ja lutineteinenkin t?yteen ja toistensa poisl?hd?n odottaminen alkoi k?yd? tuskalliseksi ja kiusaavaksi, tahtoivat puheet usein menn? ristiin, joita sitten k?sik?hmin koetettiin selvitell?.

N?m? selvitysyritykset tavallisimmin p??ttyiv?t siihen, ett? yksitt?in ja joukotellen kierieltiin alas jyrkist? rappusista. Asianomaisten luonnon sitkeydest? ja j?senten kest?vyydest? enimm?kseen riippui kamppailun jatkaminen rappusten alap??ss?. Jos pihanurmikko osaisi kertoa, niin se varmaankin tiet?isi jutella kymmenist? ruhjoutuneista k?sivarsista, kylkiluista ja polvista, joita hammasta purren, ?hkien ja valitellen on siin? y?n pimeyden suojassa salaisuudessa tuskitellen hivelty. On siin? vertakin vuotanut, samalla tanterella. Niit? oli nuoriamiehi?, jotka lauantai-iltoina puukkojaan tahotessa kuvittelivat asetta tarvitsevansa juuri J?rvel?n lutin seutuvilla.

Tytt? itse oli varsin siev? - tietysti. Mit?p? h?nest? muuten olisi niin alituiseen tapeltu. Rikas h?n my?skin oli, sill? ?idin perint?? luettiin tuhansissa ruplissa. Muuten oli h?n siksi itsen?inen, etteiv?t pojat heti ensi tutustumisen j?lkeen p??sseet k?sitt?m??n, mit? h?n heist? kustakin ajatteli. Mutta kun noin puolisen vuotta olivat vuoro vuoroon uhranneet rakastunutta vertansa Amorin alttarille J?rvel?n lutissa, lutin eteisess? ja pihamaalla, rupesivat he p??sem??n hiukan selville muutamista Santran oikuista.

19:nnen vuosisadan keskipalkoilla, s. o. kertomuksemme aikoina, oli useassa Etel?-Pohjanmaan pit?j?ss? hyvin yleisen? tapana, ett? kun joku nuorimies oli saanut luvan laskeutua y?ksi tyt?n viereen, saattoi toinen saapua aseilla varustettuna, s?rke? ovet ja lukot, tulla sis??n ja ryhty? sitten makaavan kilpailijan kanssa julkiseen kaksintaisteluun. Se, joka j?i voittajaksi ja sai toverinsa nurinniskoin k?p?l?m?keen ajetuiksi, sille j?i kosijan oikeus sill? kertaa. Mutta Santra, joka kilpailun kest?ess? oli alkanut hyvin tuntea oman arvonsa, oli melkein s??nn?llisesti ruvennut seuraamaan sit? tapaa, ett? h?n tuontapaisten kahdenkeskisten kohtausten sattuessa useimmiten j?tti huoneensa kamppailevien haltuun ja meni tupaan siksi kuin kumpikin oli mennyt tiehens?.

Nuorison mieliala oli sellainen, ett? pojat etsiv?t tytt?jen suosiota hurjailemalla, ja iso osa tyt?ist? piti poikain tavoista. Oli niit? tytt?j?, mutta useimmiten v?hemm?n huomatuita, jotka samoin kuin Santrakin osoittivat moittivansa poikain hurjia tapoja. Mutta kun Santra, joka juuri oli tullut useain t?ht??m?tauluksi, rupesi heti alussa tuollaista vakavuutta osoittamaan, niin pojat kesken?ns? rupesivat arvelemaan, ett? eik? se liene k?rttil?inen.

?Vai pit?isi t?ss? nyt lampaiksi ruveta yhden tytt?ren t?hden! Ohoh!? Pojat nauroivat, varmistuivat yh? siin? luulossa, ett? Santralla on uskonnollisia taipumuksia, ja k??nsiv?t askelensa taas uusille maille. L?ysiv?t kyll? henkiheimolaisiansa ja aikoivat j?tt?? Santran niille, joita muka huvittaisi lammastella tytt?jen edess?.

Santran is? oli herastuomari, pikkuinen ukkok??pykk?, jolla ei suinkaan ollut mit??n kuuluisuutta sit? ennen kun tyt?r kosimaik??n joutui. Ainoa, mit? h?nest? tiettiin, oli, ett? h?n itse keitteli viinaa ja ryypiskelikin, mutta harvoin h?nelt? riitti toiselle ryyppy?; jos toisinaan antoi, niin silloinkin vain puolilleen lasin kaatoi, itsekseen puhellen tolkussaan, ett? ?maahan pian menee, jos kovin t?yteen kaataa?. Lautamieheksi h?n oli kuitenkin p??ssyt ja saanut viel? herastuomarin arvonimenkin siit? syyst?, kuten kerrottiin, ett? tuomariukkoa, vanhaa koiransilm??, huvitti tehd? sielutieteellisi? kokeita ja nauraa J?rvel?n ?ij?ll? sen illan, kun h?net herastuomariksi tehtiin.

Herastuomari oli toisissa naimisissa. Nykyinen em?nt? oli j?ntev?, tuikea muori, joka piti miest??n ohjaksissaan, jos t?ss? muuten mit??n ohjaksissa pit?mist? olikaan. Ensi naimisesta oli ollut kolme tyt?rt?, joista kaksi jo oli tiloilla ennen kuin uusi em?nt? tuli, jonka k?siin Santra siis yksin j?i.

Muori oli viisas. Laittoi ja varusti tyt?rpuolensa lutin mit? monipuolisimmalla vaatevarastolla, antoi puheessa ja teossa maailman ymm?rt??, ett? h?n piti Santran kuin oman lapsensa. Niin h?n olisi tahtonut Santrankin asiaa ymm?rt?v?n. Mutta kotoisissa, kahdenkeskisiss? kohtauksissa, kun puheet meniv?t ristiin ja tahdot vastakkain, tunsi Santra usein, ett? tuo vaimo oli h?nelle kylm? ja vieras, ett? sen tahto oli rautainen, ett? se etsi p??asiassa omaa mainettaan sill?, ett? h?nelle vaatteita laitteli ja ett? se purasi h?nt? kielell??n, kun vain syrj?isen huomio v?ltti. Santrassa kasvoi v?hitellen halveksimisen tunne ?itipuolta kohtaan, jopa is??kin, sill? t?m? n?kyi olevan tuiman eukon k?dess? tahdoton kinnas.

Santra huomasi, kun ihmiseksi varttui, ett? h?nest? pidettiin, ettei h?n ollut ihmisten mielest? hylkypala. Itsen?isyyden tunto kehittyi, oman arvon tunto kohosi ja h?n tunsi riippumattomuutensa ?itipuolesta varmistuvan p?iv? p?iv?lt?. Se oli siihen aikaan, kun nuoret miehet h?nen t?htens? innokkaimmin toisilleen kuhmuja jakelivat.

Mutta ?y?kulkijain? luku J?rvel?n kartanolla harveni ja melskeet hiljeniv?t. Kilpailu poikamiesten v?lill? ei n?ytt?nyt en?? olevan yht? suuri. Santra sai kuulla, ett? pojat pilkaten sanoivat h?nt? k?rttil?iseksi, katui jo itsep?isyytt??n, mutta oli liian ylpe? peruuttamaan. Varsinaisesti ei h?n kuitenkaan viel? surrut, sill? poikia kyll? nytkin k?vi, mutta ne koettivat tulla salaa, yksin ja v?ltt?? tappeluita.

Vanhaa v?ke? rupesi enemm?n arveluttamaan, ett? miksi ne siihen loppuivat ne y?lliset melskeet? He alkoivat ottaa l?hemp?? selkoa kosijoista ja vuorotellen, is? ja ?itipuoli, jupista Santralle, ett? t?t? ja tuota saat p??st??, mutta et sit? etk? sit?k??n. Numero 1 muorin kirjoissa oli Kuivasen Ella, ja herastuomari asetti sille tilalle Karhun Esan. Vanhukset v?itteliv?t n?ist? ehdokkaista kahden kesken ja yhtyiv?t lopuksi asettamaan Kuivasen Ellan yhteiseksi ehdokkaaksi, t?m?n kotitalo kun kuului olevan parempi kuin Karhun talo. Varmaankin em?nt? my?skin osasi asiansa paremmin ajaa, sill? h?nell? oli Kuivasessa vanhoja sukulaisia.

N?ihin aikoihin ei Santra ollut viel? itse mit??n vaalia toimittanut.

H?n eli vapaana, ajatteli v?liin yht?, v?liin toista.

Er??n? kes?aamuna joutui vanhusten asia keskustelun alaiseksi. Em?nt? sen alkoi kerran sattuessaan olemaan hyv?ll? tuulella, maitoa kun olivat lehm?t antaneet hyvin ja kirkas aamu lupasi hyv?? luokoilmaa.

?Kuule Santra?, sanoi em?nt?, kun maitokamarissa maitoja pyttyihin kaateli ja Santra t?ytteli piim?leilej? p?iv?kunnalle.

?No??

Em?nt? antoi odottaa vastausta, saadakseen sille sit? suuremman merkityksen.

?Sinun t?ytyy ottaa se Kuivasen Ella.?

?Mit? ottaa??

?Mit? ottaa! Mieheksesi... Parasta on valita niin kauan kuin on valikoiman varaa ja muutenkin...?

?Ei ainakaan n?iden perunain aikana!? huudahti Santra suuttuneella ??nell?.

??l? huuda... Kenenk? sin? sitten ottaisit??

?Mutta ainako sit? nyt vain pit?isi ajatella sit? ottamista, ainako jo, ett? m? viel?kin sanon, kun sit? nyt taas t?ss? kipuisin kiireihin ruvetaan jaksattamaan.?

Santran posket hehkuivat suuttumuksesta. H?n tarttui leileihin ja aikoi l?hte? viem??n ulos.

??l? mene?, kielsi em?nt?.

?Mit? sitten viel???

?Sinun pit?? ajatella sit?, is?sikin tahtoo... Sellainen talo, ja Ella sen kuitenkin saa...?

?Saakoon vaikka kymmenesti ja tahtokoon is? vaikka viidesti, niin sit? en min? ajattele, en ollenkaan. Min? ajattelen ket? tahdon, mutta en ainakaan Kuivasen Ellaa...?

Herastuomari pisti p??ns? ovesta sis??n.

?Mit?h?? kys?isi h?n.

Em?nt? s?ps?hti.

?Kah, tuopa se olikin ... pel?styin ett? kuka siell?... T?ss? min? vain sanoin Santralle, ett? sen pit?? ottaa se Ella.?

?Nii-in, no niin sen pit??kin, vai mit? naurat??

?Mit? naurat?, matki Santra.

?Mit? ... no eik? se ole aimo mies, vai??

?Niin, mies k?sit?illeenkin niin aimo ett?, ja talo...? alkoi em?nt?.

?Kyll?h?n min? olen sen jo n?hnyt vuosikausia, ett? min? olen liikapala t?ss??, keskeytti Santra katkerasti. ?Mutta kyll?h?n te minusta muutenkin eronne saatte, ettei teid?n nyt tarvitsisi minua ensimm?iselle vastaantulevalle ty?nt??.?

Nyt em?nt? asettui juhlalliseen asentoon ja l?i k?tt? yhteen sanoen:

?Kuka sinua t?ss? on liikana pit?nyt? Kenenk? tytt?rell? on paremmin puettu lutti? Ja senk? t?hden Kuivasen Ella on sun mielest?si niin hylky, kun se on *minun sukulaisiani*??

Santra painoi p??ns? alas. Is? jatkoi:

?Nii-in, joutavia siin? nyt riitelem??n ja mist? luulet paremman saavasi? Kuka on aina viimeiseksi j??nyt ja toiset pyrist?nyt, eik? juuri Kuivasen Ella? Kyll? se on siihenkin niin mies ett?...?

?*Sellainenko* se sitten on parahin?? Muuta ei Santra tainnut siihen sanoa.

?On ainakin miehenmoinen ja ... se on hyv? talo.?

?Onko is?kin ollut tappelija?? kys?isi Santra ivallisesti katsellen is??ns?.

?Mik? tappelija?, naurahti ilkkuen em?nt?, joka taitavasti tahtoi ohjata asioita j?lleen rauhalliselle tolalle, sill? h?n aikoi ensin sovinnolla koettaa asian ratkaista. ?Viel?p? tappelija?, jatkoi h?n, ?aina se on jaloissa ajelehtinut.?

??l?s peru, saat'ei multa ole luontoa puuttunut ... vaikka oonkin pikkuinen, mutta ... ta...?

?No juo nyt ja sano sitten...! Menee maito pitkin rintoja ... kun pytyst? rupeaa juomaan, muutama. Olisi sit? viel? tuossa kiulussakin ollut.?

???n, laukallepa se maito maistaa. Niin etk?...?

?Noo, Napavainiossa ne laukkaa sy?v?t.?

?Niin, etk? muista siell?kin, Kanki-Tupun h?iss?, - olithan sin?kin - siell?? - Peru kun se sai naamaansa se Konsta.?

?Mik? Konsta??

?Haaralan Konsta! Kyll? siin?kin oli ruumista, mutta oli kankea kuin p?lkky. Ja min? olen sen aina sanonut, ett? siin? lyhyt lykk?? kuin pitk? viel? kokottaa...?

?Lempoako niit? nyt tuossa jaksattaa. Vie jo Santra ne leilit k?rryille ja l?htek??, ettei v?en tarvitse odottaa, ei siell? tule ty?st?k??n mit??n. Anna, ?ij?, sen hevosen luistaa, ei suinkaan se tiell? liho... Ja Santra, muista sanoa Maijalle, ett? katsoo y?ll? voiaskin per??n, kun siell? on se Iso-K?pikin, niin se kyll? tyhj?? voiaskin, kun v?h?kin silm? v?ltt??.? -

Kuivasen Ella rupesi l?histelem??n Santraa yh? totisemmin. Santralla todellisuudessa ei ollut mit??n erityist? Ellaa vastaan, mutta ei h?nest? liioin v?litt?nytk??n, enemp?? kuin muistakaan. Ymm?rrett?v?sti ei h?n ollut ollenkaan ajatellut, ett? t?ss? on viel? mit??n kysymyst? avioliitosta, ennen kuin Ella er??n? iltana toi kihlat. Santra oli silloin h?mm?stynyt niin, ettei ollut tiet?nyt mit? aluksi sanoa. Ensimm?inen huudahdus oli ollut:

?Mit? sin? nyt hulluttelet, Ella?? Sitten oli ruvennut itkem??n ja pist?nyt kihlat per?s?ngyn p??nalaisten p??lle. Ne j?iv?t sinne, ja he olivat kihloissa. Mutta Santra n?ytti t?h?n aikaan kantavan hirve?n raskasta syd?nt?.

T?h?n aikaan tuli er??n? arkiy?n? Laitalan Valee Santran luttiin, miss? ei silloin ollut Ellaa. Valee oli nuori is?nt?mies Korvenloukolta. H?n oli jo aikaisemmin parikin kertaa kilpailijoilta valloittanut Santran. Tytt? oli usein ajatellut Valeeta, mutta kun ei t?m? ollut osoittanut erityisemp?? taipumusta kulkea t??ll?p?in eik? ollut osoittanut suurempaa l?hestymisen halua, oli suhde j??nyt kapaloonsa.

Nyt Valee tuli. Ihan varmaan on huhu siit?, ett? min? olen kihloissa, jo ehtinyt sinne, ajatteli Santra. Mutta Valee ei puhunut siit? mit??n, j?i vain istumaan ik??nkuin ei olisi mist??n tiet?nyt ja - Santra ei tullut sanoneeksi h?nelle uutta suhdettaan, johon oli Ellan kanssa joutunut - eik? k?skenyt pois.

Nyt Santra vasta joutui tuskalliseen tilaan. Omatunto soimasi siit?, ett? kihlattuna oli viel? laskenut toisen viereens?. Mutta toiselta puolen tunsi tavatonta vetovoimaa Valeeseen, jonka rinnalla Ella nyt vasta oli kadottanut h?nen silmiss??n kaiken arvonsa. Kihlaus alkoi tuntua itsemurhalta.

Valee tuli viel? toisenkin kerran. Silloin he puhuivat asiasta.

Seuraavana p?iv?n? oli Santra taas pitkist? ajoista jotenkin iloinen, niin ett? sen syrj?isetkin huomasivat. Kun h?n ensi kerran sattui j??m??n ?idin kanssa kahdenkesken tupaan, virkkoi h?n:

??iti.?

?No??

Nyt Santra vasta huomasi, ett? tuimalle eukolle ei ole niink??n helppo jutella sellaisia asioita.

?Min? en mene Ellalle?, jatkoi h?n vihdoin.

?Mit? sin? nyt sanot??

?Min? en voi, en saata ... en ik?n?!? Tuli itku.

Mutta nyt oli muorilla kovia sanoja. ?Vai nyt, kun jo on kihlatkin ja muuta ... vai nyt per?ytym??n!? K?ski h?vet? silm?ns? t?yteen ja lakata jo vihdoinkin ruikuttamasta. Kehui, ett? on sit? ennenkin tytt?ri? n?hty, parempiakin, ja aisoissa niit? on pidetty... Muori ei ottanut korviinsakaan pitempi? puheita asiasta.

Jo alkoi Santra k?sitt?? miss? ollaan. H?n oli itse ehdoin tahdoin juossut paulaan, aivan ajattelematta kihloihin. Nyt veti muori niin kire?lle, ett? jo t?ss? ensi keskustelussa tunsi varattomana heiluvansa taivaan ja maan v?lill?. ?itipuoli seisoi kannallaan kuin tammi, tunnotonna kuin kivi ... jokainen ruumiinliike, jokainen ??nenv?re tulkitsi j?rk?ht?m?t?nt? per?ytym?tt?myytt?.

Santran p??t? huimasi. - Niink? sen sittenkin pit?? k?yd??

?Ei ik?n?!? virkahti h?n enemm?n itsekseen. H?nen ??nens? vavahti, mutta hel?hti kuitenkin omituisen kolkolle.

?Suu kiinni sellaisista!? tiuskaisi em?nt?, nytkin aivan niin kuin h?n olisi puhunut lapselle, joka itkien tahtoo uutta hametta, kun toisen juuri on saanut.

Santra koetti viel? is?lle puhua asiasta. Mutta t?m? oli niin mielistynyt Kuivasen taloon ja oli jo asiasta puhellut Ellan is?nkin kanssa, ett? Santran jutulle h?n rupesi haikeasti nauramaan ?niiden mukulain juonia?!

Ei kumpaisenkaan kanssa Santra p??ssyt niin pitk?lle, ett? olisivat edes todenteolla kysyneet, ket? h?n muka haluaisi.

Ellalle ei h?n viel? uskaltanut mit??n puhua, sill? h?nt? hirvitti sanoa sellaista, jos sittenkin kuitenkin pit?isi menn? vihille.

Mutta er??n? lauantai-iltana h?n laittausi makaamaan tupakamarin nurkkaan, sanoi ?itipuolelle, ett? h?n ei l?hde siit? ulkosijoille, ei mill??n ehdolla. Muori ei paljonkaan pakotellut, otti vain huomioon, milloin Ellan askeleet lutin rapuissa alkaisivat kuulua. Eik? sit? kauan tarvinnut odottaa. Silloin pist?ysi muori ulos, kuiskutti jotakin Ellan korvaan, toi h?net tupaan, pisti kamariin ja sulki oven. Santralta p??si huudahdus, kun n?ki Ellan. Kohosi joutuin yl?s lattiasta ja aikoi rient??, Ellalle sanaa sanomatta, tupaan. Mutta Ella otti kiinni, naurahti ja kysyi, ett? eik? nyt l?hdet? luttiin? Santra tempaisi itsens? irti ja juoksi ulos. H?nell? oli juuri ollut aikomus sanoa Ellalle ... mutta ei saanut suutansa auki. Nyt h?n juostessaan ajatteli, ett? tottahan jo itsekin ymm?rt??.

Ella tuli nolon n?k?isen? tupaan. Herastuomari kuorsasi per?s?ngyss? ja em?nt? istui uuninpenkill?. Muita ei tuvassa ollutkaan, sill? palvelusv?kikin makasi ulkohuoneissa.

Muori jo tuli ovelle Ellaa vastaan:

?Pid? sin? miehen mieli p??ss?s?, kuiskasi h?n salaper?isen n?k?isen?.

?Se on tuollainen kuriton lunttu. Onko se sulle mit??n puhunut??

?Mit? puhunut? Mist???

?Ei mist??n! No mene nyt vain per?ss?, se meni jo luttiin.? Em?nt? n?ytti olevan kahden p??ll?, jatkaako vai ei. Vihdoin kuitenkin sanoi:

?On olevinaan katumap??ll?. Koeta sit? v?h?n miellytell? ... mit?h?n ne tuollaiset kakarat ymm?rt?v?t. Ymm?rr? sin? paremmin, joka olet mies, ?l?k? heti ensi sanasta nen??si takaisin ved?, jos se nyt rupeaa jotakin puhumaan. Tottahan ymm?rr?t, kun olet mies. Koko maailmahan sille nauraisi, jos *sin?* vasikan nahat saisit.?

Ella mutisi jotakin hampaisiinsa.

?Mit? se on sanonut?? rupesi utelemaan.

?Mit?h?n se on sanonut...! ei mit??n. Mene nyt jo.? Ella meni luirutellen pitk?? nohjoista vartaloansa, tuijotellen hiukan tyhm?n n?k?isill? silmill??n. Em?nt? j?i viel? uuni-ikkunaan per?ilem??n, josko mit??n tapahtuisi. Mutta kun Ella j?i luttiin ja ovi siell? vihdoin pantiin kiinni, riisui h?nkin ja meni makaamaan. H?n oli nyt tuosta asiasta enemm?n ep?varma kuin koskaan ennen. Aivan ensi kerran tuntui Ella h?nest? niin k?mpel?lt?, ett? Santra saattaisi milloin hyv?ns? pujahtaa k?sist?. Pitk?n aikaa h?n valvoi miettien, ett? keneen se oikein on tuo poika tullut, kun is?ns? oli nuorena niin reipas mies, oikein ter?v?silm? ja ?itikin oikea ihminen. -

Huomisin k?vi J?rvel?n em?nt? Kuivasessa, jossa p??tettiin, ett? nuoret pannaan kuulutuksiin ensi tilassa. Kun em?nt? tuli kotiin ja kertoi sen Santralle, rupesivat viljavat kyyneleet juoksemaan t?m?n poskille, mutta sanaakaan ei h?n sanonut. Muori arveli, ett? t?m? sanattomuus osoitti jo jonkinlaista asettumista ja taipumusta v?ltt?m?tt?myyden alle. Mieliss??n rupesi lohdutellen juttelemaan:

?H?t?k? sellaiseen taloon on menn?!?

On pime? syysy?. Kasarin Tommin saunan lavalla kuorsailee nelj? nuorta miest? hurjan juomingin j?lkeen. P?reist? on jo aikoja sitten valkea sammunut, viimeinenkin tulenkipin? karsista rauennut. Kuorsausten seasta kuuluu silloin t?ll?in sekavaa puheensoperrusta. Vihdoin her?? Karhun Esa, ryhtyy kovak?tisesti potkien ja kolhien her?ttelem??n toisia. P??sev?t siit? maristen jo kaikki jalkeilleen ja saavat valkeata uuteen p?reeseen. T?m?n ratisevassa, kituvassa valossa n?emme nuo uniset kohmeloiset poikamiehet.

Siin? on Karhun Esa, nuori is?nt?mies, puukkojunkkarien kuningas,

Kuivasen Ella, joka tahtoo h?nkin enimmiten olla muita parempi, Iikan

Antti, samaa maata, muuten jo k?yhtynyt ja talostaan h?vinnyt, sek?

Koipi-Siukku, mies nelj?nkymmenen tienoissa, mainion suunsa ja sukkelain

juoniensa avulla renkimiehest? kohonnut t?h?n yhdyskuntaan.

Kovin miehi? haukotuttaa ja kiroiluttaa jokaisella suun avauksella. Tuskalliselta n?ytt?? olo. K?mpiess? ahtaalla lavalla kompastuu Ella vahingossa Iikan Antin jalkoihin.

?Piruako siin? kompuroit?, Antti ?r?ht??, ?s??ret poikki tallaat.?

?Onpa kuin s??retkin!?

?Ne ovatkin miehen s??ret.?

?Eiv?t ne ole n?hneetk??n miehen s??ri?. Kun varpaalla pikkasen turkkaa, niin urisee jo kuin olisi silm??n pistetty.?

Antti k?mpi yl?s kiroillen, sanoi, ett? h?n tahtoo heti paikalla n?ytt?? kuka urajaa, ja kahmi Ellan rinnuksiin. Ella rupesi huutamaan ja pauhaamaan niin kuin pyh? tapansa oli, sill? h?n oli tottunut huudollaan pelottamaan enemm?n kuin voimillaan. Tappelu oli jo syntym?ss?, mutta Esa ja Siukku saivat v?lin sovitetuksi. Istuttiin sitten rauhoittuneena lavan penkille ja Siukku sytytteli sammunutta p?rett?.

?Voi ehtasininen!? h?n siin? huokasi, ?kun nyt olisi lampaan reisi hammasten v?liin.?

?Samat sanat?, virkkoi Ella huojuen penkin p??ss?.

?No en min?k??n oksentaisi?, yhtyi Karhun Esa loikoen pitk?n??n lavan pohjassa ja potkien juonillaan Koipi-Siukkua, joka rauhallisesti k?rsi sen.

Iikan Antti istui myrryisen? hiukan erill??n ja imi piippuaan.

?Kyll?h?n se mukiin menisi?, tuumi sielt?.

?Kyll? m? sen vain sanon, ett? se olisi nyt poikaa, se, olis jo, m? viel?kin sanon?, jatkoi Ella innoissaan.

?Kuka menee hakemaan lampaan?? kysyi Esa.

?Pelataan vuoro?, Siukku ehdotti. Siihen suostuttiin ja peli ratkaisi vuoron Iikan Antille.

?No ei tuo ole ensi kerta, eik? se ole edes synti?, arveli Antti. ?Mutta kenenk?h?n karitsan ottaisin?? tuumi h?n p??t?ns? raapien.

?Mit? sill? on v?li?, miss? vain navettaan p??set.?

?Luuletko s? sitten, Ella parka, olevan sellaisiakin navetoita ja navetan lukkoja, ettei mies p??se sis?lle?? kyseli h?n kummastellen ja juron n?k?isen? ivallisesti katsellen Ellaa.

?Mene nyt, mene vaikka Kasarin Tommin... Jaa!? huudahti Karhun Esa k?si? yhteen ly?den innoissaan. ?Mene Kasarin Tommin navetasta ottamaan, ja ota kunnollinen... Se saakurin mies! Jos tapaat Tommin, niin anna halkoa otsaan, kun kuuluu luulevan, etteiv?t pojat uskalla h?nen lampaitansa puhaltaa.?

?Luuleeko??

?Noh. Ja onko kukaan kuullut, ett? se mies olisi koskaan uskaltanut toista ottaa rintap??h?n?... sellainen nahkas?kki!?

?Luja mies se on kuitenkin?, v?itti Iikan Antti, ?kuitenkaan ei sellainen, ettei t?m?n n?k?inen mies silt? yht? lammasta tohdi einespalaksi ottaa. Mutta miss? se keitet??n??

?Menn??n mets??n?, sanoi Karhun Esa, ?otetaan sielt? Rotkon muorilta pata, suolat ja leiv?t.?

Ja niin l?hdettiin saunasta ulos. Kun oli ensin sovittu yhtym?paikasta, erosi Antti toisista.

?Onko sulla puukko? N?et, jos Tommi olisi kartanolla?, kysyi per??n

Koipi-Siukku.

?Kysy kissalta, onko sill? kynsi?!?

Hiljakseen laulellen l?htiv?t toiset Rotkon m?kki? kohti, maiskutellen jo makeasti suutansa odotetun lampaanlihan esimausta.

?T?m? Ella, se on poikaa?, rupesi matkalla virnistelem??n Koipi-Siukku.

?Kuinka niin??

?Montako y?t? ja p?iv?? s? nyt olet ollut naittajaish?ihin k?skyill???

?Viides alkaa huomisaamusta.? Ella haukotteli laiskasti, alkoi v?h?n viluttaakin. Toiset nauroivat.

?Pian ne ovat Ellan laulut laulettu. Mutta saamarin hullu sin? olit, kun rupesit akan touhuun. Mit? sill? olisit viel? tehnyt?, arveli Esa.

?Kyll?styy t?h?nkin, iankaikkiseen retuamiseen.?

?Mutta kun on akka kotona eik? p??se en?? t?llaisiin joukkoihin, niin sit? on niin kuin olisi jalat taivaassa ja p?? penkin alla?, oli Siukun tuuma.

?Mutta totta puhuen, minun k?y v?h?n vihakseni nyt, kun sin? erkanet joukosta?, kertoi Esa, ?olisi meid?n pit?nyt yksiss? juonin viel? kerran saunottaa niit? k?rttil?isi?kin.?

?Luuletko sin? sitten, etten min? mukaan tule, kun tiedon saan, vaikka mulla akka olisikin!? ihmetteli Ella.

?Kyll? se on niiden akallisten miesten niin ja n?in ... Karin Vennukin ... melkeinp? h?n kotonansa makailee.?

?Mutta kyll? se sent??n on poikaa, se Vennu.?

?Onko minunkin rinnallani??

?Mit?s se nyt p??pirun rinnalla, mutta?... Karhun Esaa n?ht?v?sti miellytti tuo melkein vakavuudella lausuttu tunnustus.

?Voi herran poika!? h?n huudahti, ?kun sais taas tehd? tuolla ... tuolla leikulla tuoretta ihmisen lihaa!? H?n joutui yht?kki? omituiseen raivoon, s?tki puukolla ilmaa, hyp?hteli, py?r?hteli, kiraisi hammasta ja ulahteli kuin ?rsytetty suden penikka. Kyl? oli jo j??nyt taakse ja he kulkivat mutkittelevaa karjantiet? mets?? kohti. Esan innostus tarttui toisiin ja yhdest? suusta alkoivat he syd?mellisell? innolla laulaa:

?Min? olen pappani vanhin poika

H?rm?n Kankaanp??st?,

Enk? m? sure itti?ni

Enk? toisen henke? s??st?!?

Liikkeill??n ja k?sill??n s?estiv?t he innostuttavaa tahtia. Laulu oli niin mahtipontista, ett? sen saattoi uskoa oikein syd?mest? tulevan. Ik??n kuin laulun tuottama innostus olisi avannut aloja uusille ajatuksille, virkahti Esa heti, kun olivat er??n v?rsyn loppuun saaneet:

?Mutta mit?h?n te sanoisitte, jos min? teid?t molemmat ... haa!...? H?n kirosi kummallisesti nauraen ja heilautti puukkoaan.

?Mit? sin? nyt, Esa?? rupesi Siukku lauhduttelemaan ja et??ntyi soveliaan matkan p??h?n.

??l? nyt!? Ella kirosi ja per?ytyi h?nkin. Esa rupesi nauramaan:

?Leikki?h?n t?m? on, leikki? koko matkan... Mutta kuule, Ella, min? l?isin sinua nyt kohta paikalla, jos sin? olisit toinen mies. Perkelek? sua auttoi saamaan sen Santran?... En min? muuten siit? v?lit?. - Pysy edemp?n? Siukku! - Mutta yhden kerran, kun siell? oli makuulla tuo Talvi-Kosken K?pi, niin min? panin sen sielt? nurin niskoin tulemaan ja meinasin olla itse y?t?. Mutta kas, tuo pirulainen karkasi minulta tupaan. Voi vanhaihminen, kun minun teki mieleni menn? ikkunasta sinne tupaan ja n?ytt?? niille oikein...! Ja jos min? mennyt olisin, niin olisin vienyt Santran takaisin luttiin. Sain kuitenkin itseni pid?tetyksi, kun olin aivan selv?ll? p??ll?. Ja sitten ei minun ole tullut mennyksi, ennen kuin sin? niin vissit kaupat teit. Noo...?

Ella nauroi melkein syd?mellisesti, sill? koko juttu h?nt? n?ht?v?sti ihastutti.

??l? naura kovin, taikka... Luuletko sin? olevasi parempi kuin min? sill?, ett? J?rvel?n Santran saat??

?Esa, mit? sin? hulluttelet ja riitaa haastat, emmeh?n me nyt tappelemaan viitsi ruveta.?

?Viitsi! No miks'ei? Valmis min? olen koettamaan vaikka kohta, jos vain tahdot, niin...?

?Mutta min? en tahdo.? Ella pelk?si. Muuten h?nkin kyll? olisi *tahtonut*, sill? syd?nt? kovin hapatti.

?Se on eri asia. Min? vain ajattelin, ett? jos haluttaa niin... Mutta yhden tekev?.? Koipi-Siukku tulla nykerteli kappaleen matkaa per?ss?, syd?n lepattaen ja s??ret valmiina lenn?tt?m??n, jos asiaksi tulisi.

Saapuivat vihdoin Rotkon m?kille ja p??siv?t sis??n.

Koipi-Siukku rupesi pyyt?m??n pataa ja suolaa.

?Hyi?, sanoi muori, niinkuin vakava ja kristillinen ihminen ainakin, ?kyll? noin komeat pojat saisivat antaa ihmisten lampujen olla rauhassa. Se on melkein niin kuin varastamista sellainen... Komeita poikia ja sellaisia touhuja.?

?Onko muori ollut nyt hiljan pastorin puheilla?? kyseli Siukku irvistellen.

?Mit? sitten? Mit? se sulle kuuluu??

?No, no, ?lk??h?n noin olko tureissanne, vanhoja tuttujahan t?ss? ollaan. Onkohan se Kasarin Tommi l?yt?nyt sit? kirvest?ns?, joka katosi tuonaan t?ss? mets?ss???

?Siukku!? nuhtelivat toiset nauruaan pid?tellen. Muori ei ollut kuulevinansakaan, pesi vain pataa.

?Ihmiset puhuvat, ett? pastori tulee ensi pyh?n? t?nne teille pit?m??n k?rttiseuraa.?

?H??h?? kysyi s?ngyst? vaari, joka oli hiukan huonokuuloinen, mutta nyt kuuli osittain, kun Siukku puhui kovalla ??nell?. Kertoja meni s?ngyn ??reen ja jutteli asian uudestaan.

?Valehtelet?, tuumi ukko, n?ht?v?sti kuitenkin ollen kahdella p??ll? uskoa tahi ei. ?Etk? sin? ole Koipi-Siukku??

?En min? ole kuin pappilan is?nt?renki. Koipi-Siukku on pantu kiinni.?

?Hoo, no oletko sin? sen veli??

?Sisaren poika. Mutta en min? ole sellainen lurjus kuin set? Siukku.?

?Hooh, noo ... kuinka se pastori nyt t?nne??

?Kuuluu saaneen tiet???, huusi Siukku yh? ukon korvaan, ?ett? teid?n muori on her?nnyt.?

?Meid?n Annako??

?Niin, ja ettek?s tekin ole ruvennut ajattelemaan sit? parempaa asiaa??

?Niin min?k???

?Niin.?

?Tied?... Onko sun piipussasi per??? Siukku antoi piippunsa ja ?ij? rupesi sit? kaivamaan.

?Tekin olette jo vanha mies?, kiljui Siukku yh? edelleen ukon korvaan, ja toiset koikkailivat penkill? nauruansa kiinni yritellen. ?Te olette jo vanha mies ja synti? on vissiin kokoutunut. Pit?isi teid?nkin jo ajatella...?

?Se valehtelee sulle aivan?, tuli muori vaarille sanomaan sivumennen.

?H?h? Koska min' oon valehdellut, lempoo?? sanoi vaari. ?Vaikka m? sen itse sanon, niin en min? ole ik?n? varastanut enk? valehdellut, mutta ihmiset komppuneeraavat ja valehtelevat sellaisia.?

?Kyll? sit? aina v?h?n kuitenkin tulee valehdelluksi?, kiljui Siukku.

?Noo, mutta ei sit? h?t?valetta kiell? Jumalakaan.? Ukko nauraa h?r?hti.

?Hou!? virkahti ovesta p??ns? sis??n pist?en Iikan Antti.

?Ahah? Noo??

?Tuleeko pata??

Tuvassa olijat kavahtivat liikkeelle. Karhun Esa pisti muorin k?teen suoloista ja leiv?st? m??r?tyn hinnan. Siukku otti padan ja l?hti ulos laulellen:

?Kolmen kannun kattilalla se kultani kahvin keitti,

Kun se mulle hyv?steli ja erokirjan heitti.?

Toverukset oikaisivat m?kin viereiseen m?nnikk??n Siukun osoittamaa tiet?. Antti oli jo saanut tarpeensa uuhen kantamisesta, joten se nyt vuorostaan joutui Ellan hartioille, joka kiroillen ja meluten kahnusteli toisten per?ss? tuon tuostakin kompastuen. Saavuttiin vihdoin pienelle siev?lle aukealle m?nnik?ss? ja p??tettiin asettua siihen.

Kyll?p? n?yttiv?t jo toimeensa tottuneilta! Kootut oksat syttyiv?t iloisesti palamaan. Nahka nyljettiin uuhen sel?st? ja lihat ter?vill? puukoilla silvottiin kappaleiksi pataan, joka poristen kiehui ja parpatti. Pojat makailivat lieden ymp?rill? l?mmitellen ja nauttien, kertoen entisist? urot?ist??n ja laatien suunnitelmia vastaisen varalle. Monen miehen selk?sauna mokotti miekkosten hampaiden koloissa. Mutta liha kypsyi vihdoin, pata nostettiin tulelta ja miehet ker?ysiv?t sen ymp?rille tyydytt?m??n hiukaisevaa n?lk??ns?.

?Kasarin Tomminko se oli el?ess??n t?m? kakku?? kysyi Koipi-Siukku.

?Niin, eilen viel??, todisti Iikan Antti, suu t?ynn? lampaan reitt?.

?Saapa n?hd?, eik? se aja takaa? Jos v?h?nkin vihi? saa, niin ajaa kuin ajaakin?, arveli Ella.

?No, ja ent? sitten? Joko pojat pelk??v?t?? kysyi Esa.

?Ei muuten, mutta jos saa todisteita ja vie oikeuteen, niin saadaan t?ss? viel? varkaus?, sanoi Ella.

?Varkaus!? matki Iikan Antti. ?Sep? vasta olisikin poikaa, nelj? t?llaista miest? varkaiksi yhden kakun t?hden!?

?Laki ei katso leikki??, tuumi Siukku, ?mutta min? tuosta en suurin v?lit?.?

?Kyll? se on miehet sill? lailla, ett? vaikka h?nell? olisi parempikin kurssi, kuin ihmisell?, niin ei se tule t?t? joukkoa h?tyyttelem??n?, vakuutti Esa.

?Eik? se nyt ole h?pe?k??n lampaan varkaudesta k?r?j??n menn??, arveli

Ella.

?Kunnia, kunnia se olisi! Kun p??st?isiin sinne, sep? vasta poikaa!? ilakoi Esa.

?Vanhan Erkin tulukset! mutta siin?p? vasta leikin ainetta on?, riemuitsi Koipi-Siukku, ?Karhun Esa ja Kuivasen Ella lampaan varkaudesta kiinni!? Joukko tuli kovin hauskalle tuulelle, jopa p??tteliv?t, ett? asian pit?? juonilla toimittaa Kasarin Tommin tietoon, jos ei muuten, niin koetteeksi, josko se uskaltaa k?r?jiin haastaa... Olisi niin riivatun hassua saada sitten antaa sille maksuksi l?mpim? selk?sauna, kun luulee sekin mies olevansa...

Toverukset laskeusivat nuotion ??reen lep?ilem??n vahvan aterian p??lle. Mutta aamun h?m?rt?ess? nostatti nouseva p?iv? heiss? jonkinlaista l?hd?n velvollisuutta. Viina oli p?ist? haihtunut, painostava kohmelo siell? nyt vain mokotteli. Her?tess? tuntuivat mielet apeilta ja myrryisilt?.

Ella rupesi ensimm?isen? puhelemaan kotiin l?hd?st?, sill? tuossa lojuessa oli mieleen johtunut kaikenlaisia seikkoja, velvollisuuksia ja toimitettavia. Omaatuntoakin kenties kohliskeli t?m? hiukan tavaton tapa kulkea sulhasmiehen? t?ll? tavoin naittajaiskutsuilla, vaikka ei h?n siit? tovereille mit??n virkkanut. Karhun Esa suottaili l?htem??n h?nen kotiinsa, koska sinne oli lyhin. H?n kyll? sielt? panisi hevosen ja l?htisi kyyditsem??n Ellaa ?ij?miesten teille. Mutta useimpain mielest? oli t?m?kin matka jalkaisin kuljettavaksi liian pitk?. T?ss? pulassa ?k?ttiin Karin Vennu. Sinneh?n ei suorinta tiet? voinut olla kuin virsta. Sinne! Pata kumottiin, lihanj?tteet heitettiin siihen ja pata vietiin m?kille.

Liikkeelle l?hdett?ess? miehet reipastuivat, uusi vireys ja uudet halut palasivat nousevan p?iv?n mukana.

Karin Vennun talo oli mets?nreunassa, avaran vainion kyljess?. Se oli ?nuorten?, ?hurjain?, ?junkkarien?, ?komeain? ja, kuten julkisena salaisuutena kerrottiin, y?llisiin aikoihin roistojenkin kauttakulkupaikka. Kuka ensin mainituista uskalsikin ohi kulkea ja Vennun unohtaa, sille t?m? selk??n tarjosi ensi tapaamassa. Mutta Vennulta kyll? viitsikin selk??ns? ottaa, sill? mies oli kuin honganjuuri. Olisi ruvennut sit? vastaan tappelemaan, niin se olisi n?ytt?nyt kuin sallimusta vastaan kapinoitsemiselta.

Nuoret ?junkkarit? pitiv?tkin kunnianansa, kun Vennu heit? kuritti; tuo jykev? k?mmen ei ilennytk??n koskea kelvottomiin!

Vennusta juoruttiin, kuten jo sanottiin, ett? h?n suojelee varkaita ja varasten tavaraa. Sen sijaan kyl?l?iset ja naapurit kehuivat Vennua mit? oivallisimmaksi kyl?nmieheksi. Kun ei vain sekaantunut h?nen asioihinsa eik? ruvennut h?nen kanssaan riitaa haastamaan, niin oli mit? oivallisin ja hyv?luontoisin naapuri. Mutta mit??n h?rn?ilemist? ei k?rsinyt. Sit? ei niin ik??n, ett? joku luuli itse?ns? h?nt? pahemmaksi tappelijaksi, v?kev?mm?ksi taikka turskiluontoisemmaksi. Jos joku sinnep?in viittasi, sai kohta koettaa.

Vennun talous oli naisv?en k?siss?, itse ei h?n siit? paljon v?litt?nyt, ajeli vain pitkin pit?j??, pelasi korttia, joi ja tappeli. Kotona ei usein jaksanut p?iv?? yksin olla, tuli ik?v?, jos ei sattunut ket??n tulemaan, ja sitten h?n l?hti. Ihmiset et??mm?ll? pelk?siv?t h?nt? kuin paholaista, jotkut pitiv?t Anti-Kristuksena, piruna; ja kun joku uskalsi h?nen kanssaan tappeluun, sep? vasta mies oli; sit? tahtoivat kaikki n?hd?, jos eiv?t ennen olleet n?hneet. Sellaisiakin oli joitakuita. ?On niit? sent??n miehi?kin viel??, sanottiin niist?.

Yleisesti nuoret miehet ihailivat Vennua, pitiv?t is?n??n, ihanteenaan. ?Se on poikaa se, on oikein mies, saakuri, se Vennu!? niin sanelivat nuorukaiset. Siit? kait se sitten johtui, ett? Vennu luuli olevansa kaikkien herra. Nuoriso piti h?nt? miehen mallina - seh?n vaikutti el?hdytt?v?sti kahden puolen.

Etteiv?t vakavammatkaan ihmiset Vennua oikeastaan aivan ankarasti tuominneet siin? merkityksess? kuin ehk? my?hempin? aikoina olisi tehty, johtui ep?ilem?tt? k?sitteist? ajan luonteesta ja hengest?. Sill? ?hengess?? oli silloin omat omituisuutensa. Esimerkiksi lampaan varkaus, jonkalaisesta edellisess? on kerrottu, ei oikeastaan ollut varkaus yleisess? k?sitteess?, eik? sellaisesta usein lakiin menty. Siksip? melkein jokainen nuorimies oli sellaiseen syyp??! Lammasnavetta ja naurishuhta olivat melkein yhteist? omaisuutta.

Varastiko Karin Vennu, sit? ei oikeastaan kukaan voinut todistettavasti v?itt??. Mutta ett? h?n antoi rosvoille sijaa, se tiettiin, siit? h?nt? moitittiin, se meni jo yli sen rajan, mink? yli ei koskaan mill??n tekosyyll? voinut vied? ?siivon miehen? nime?.

* * * * *

Oli aikainen aamu. Karin Vennu venyi viel? vuoteessaan. Ruskea paksu tukka oli p?rr?ss? kuin rohdinkuontalo. S?ngyn esiripun oli vet?nyt pois edest? p??ns? taakse, punaiset terveet posket olivat lattialle p?in. Silm?t ummistuivat toisinaan, toisinaan taas avautuivat, n?yttiv?t siin? kuin paennutta unta etsiv?n. Ty?v?ki n?kyi olevan p?iv?kunnalle l?hd?ss?, ja em?nt?, isokokoinen, muhkean n?k?inen muija, antoi k?skyj? ja ohjeita p?iv?n varalle, ohi kulkiessaan aina soutaen k?tkytt?, miss? pienoinen makasi. Penkin loukossa venyi makuullaan pitk? pojanroikale, rikkin?iset, oikein kerj?l?isen vaatteet p??ll?: kaikkialta paistoi aatamin nahka.

?Iikka?, virkahti s?ngyss??n Vennu, ?pudota lattiaan se Kaapo siit? penkilt?, ved? tukasta.?

Iikka, pojanroikale h?nkin, mutta arvoltaan talon renki, meni oitis, tarttui Kaapon pitkiin hiuksiin ja nyk?isi lattiaan. Poika kiljahti, loi uniset villit silm?ns? pahantekij??n. Nep? vasta olivatkin silm?t: mustat, ter?v?t ja niin tulisen villit, ett? niiden olisi luullut s?hk?? iskev?n kuin mustanketun kaunis talja.

?Saatanoitako sin?!? kerj?l?inen kiljui, kavahti yl?s kuin kissa ja toisen tukkaan. Pojille syntyi totinen tappelu, kierieliv?t maassa kuin tappelevat koirat. Vennu nauroi s?ngyss??n henget?nn?.

?Kas se, Kaapo! No, no, Iikka! ?l? hellit??, h?rn?si h?n.

Em?nt? k?vi k?tkytt? soutamaan. ?Her?tt?v?t lapsen?, mutisi ja alkoi hissitt??. Mutta nauraa h?nenkin t?ytyi: olipa se koko peijakas, tuo Kaapo!

?No, no ... no... Iikka! Annatkin Kaapon repi? koko tukkasi... Lempoako siin? makaat suullasi kuin ahma. Tule pois alta! Ha haa, itkem??nk??... No voi sun perhana. Tuosta Kaaposta tulee mies!?

Vennu oli noussut istuvilleen s?ngynlaidalle, nauroi yh? henkihieveriss? ja usutteli poikia.

Nyt tulivat tupaan meluten ja hauskasti suuta piesten lampaanlihan sy?j?t. Ker??ntyiv?t kohta asiantuntijoina, ihastuneina tappelevain poikain ymp?rille kiillottelemaan:

??h?h! No no no ... ota Iikka puukko!? kehoitteli Esa. Mutta Iikalla ei ollut puukkoa. Esa jo aikoi salavihkaa pist?? h?nelle k?teen omansa, mutta Vennu, joka oli vihdoin tullut pois s?ngyst?, kiljaisi:

?So so, Esa!?

Esa p??sti raa'an naurun ja pisti suuren puukon tuppeensa. Samassa p??si Iikka juoksemaan ja kapisti pihalle. Niin kylliksens? oli Kaapokin saanut, ettei halunnut ajaa edemm?ksi kuin ovelle asti, josta huohottaen, p?? paljaisiin paikkoihin revittyn?, kasvot ja sormi verta vuotaen palasi alas valuneita housujansa kohotellen, mielihyviss??n naureskellen ja noituen:

?Viet?v? tulee toista nukuksissa penkilt? pudottamaan! Puree kuin koira, kun ei muuten mit??n voinut... Olisi vain ollut puukko, niin olisin sille viet?v?lle antanut ikuisen torpanmaan.?

Toverit nauroivat: - tuohan kuului miehekk??lle!

?Miss? sun puukkos oli?? kysyi Esa.

?Varastettiin eilen, ja...?

?Etk? ole viel? toista hankkinut??

?En ole l?yt?nyt viel? niin hyv???, sanoi Kaapo, sovitellen r??syj?ns?, jotka tappelussa olivat viel? kurjemmiksi riutautuneet. ?Mink?lainen puukko sulia on, Esa?? H?n meni Esan ??reen ja rupesi t?m?n tupesta puukkoa vet?m??n. Kaapo katseli ihaillen kuusituumaista kiilt?v?? ter??.

?Kelpaisiko se??

?Mukiin tuo nyt menisi paremman puutteessa.?

?Kas t?llaista?, n?ytti Ella omaansa.

?Tuo nyt ei ole mist??n kotoisin, parempia niit? mies tielt? ojiin potkii. Taitaa piim??n v?hins? pysty?, mutta voihin jo t?p?ht??.?

?Ent?s t?m??? Siukku n?ytti omaansa.

?N?kyy olevan puukko miest? my?ten, taitaa olla varastettu, enk? min? huoli varastetusta vaikka kuinka koreasti pyyt?isit. Koetetaan onko se varastettu... Varastettu on, kosk'ei lattiaan pysty. Min? olen varkaalle niin kovin vihainen ett?... Mink?lainen puukko is?nn?ll? on??

?T?llainen se on miehen puukko.?

?Tuo nyt on puukon n?k?inen, tuon viitsisi ottaa ja Esan puukon kanssa.?

?Mutta mitenk? ne saisit??

?En tied?... Piisaako sinun puukostasi, Esa, jos m? hyppelen ryss?? ja tappelen kalajokista??

?No, jos saat sen sitten varastetuksi, niin saat pit??.?

?Ka en mie varasta, eik? taattonkaa varasta, mut ihte my? otetaah, ku kohal satutaah. No saanko??

?Saat.?

?Saanko? Koetas vannoa.?

Kaapon silm?t s?ken?iv?t innosta ja kalpeat, likaiset posket punoittivat. Miehet katselivat erinomaisesti huvitettuina h?nt?. Esa vannoi.

?Mutta etk? ly?k??n sitten minua?? Poika jo puki luudanvartta kalajokiseksi.

?En, en, mutta sun pit?? se varastaa.?

?Ka, ka, Esa jo pelk???, ilkkuivat toiset.

?T?m? poika ei varasta, mutta oon min? v?h?n vaarallinen mies pime?ll? aikaa, m? tahdon ottaa itse?, toimitteli poika toimessaan ja miehi? nauratti oikein vatsan t?ysin.

?Tied?tk?s...! is?s tupen krapa...! ?itis pirttiviinan juoja! tunkion p?nk?! kun varastit mun ?idilt?ni mennyt vuonna, kun lehm? kantoo, keng?n paulat! Tied?tk?s!...? Kaapo riehui kalajokisen kanssa tukkaansa repien. Tuo satakertaa n?hty kerj?l?ispoikaleikki k?vi Kaapolta paremmin kuin muilta ja siksip? se miehi? niin hassusti huvittikin.

Is?nt? oli t?ll? v?lin pukenut p??llens?. Kun pojan temput olivat loppuneet, siirryttiin kamariin, Kaapo muiden mukana. Is?nt? otti pullon kaapista ja tarjosi aamuryypyt. Istuttiin, ryyp?ttiin, pakinoitiin ja kiusattiin Kaapo laulamaan kaiken maailman renkutukset, jotka v?liin innostuttivat niin, ett? muutkin yhtyiv?t mukaan. V?sytt?m??n t?m?kin vihdoin rupesi ja Vennu veti kortit esiin. P?yt? oli niin t?ynn? kaikenlaista k?dest? heitetty?, ruokatavaraa, vaatteita ym. ett? otettiin tuoli, jonka p??ll? nyt ruvettiin korttia ly?m??n.

?Saanko min? olla piruna?? kysyi Kaapo.

?Sin? olet huono piru?, sanoi Siukku.

?Aina kuitenkin sinua parempi.?

Kaapo asettui hy?riskelem??n pelaajain ymp?rill? eik? kukaan en?? h?nt? est?nyt. Kohta kun peli alkoi, vet?ytyiv?t naamat totisiksi ja jokaisen silmist? alkoi loistaa kiihke?, himokas tunne. V?list? keskusteltiin yht? ja toista. Muun muassa kertoi Karhun Esa, ett? he viime y?n? s?iv?t Kasarin Tommin uuhen.

?Kasarin Tommin?? kysyi Vennu kulmiansa rypist?en.

?Niin, mit? sin? siit???

?Perhana, se teid?n olis pit?nyt j?tt?? tekem?tt?.?

?Mit? varten? Uhalla se sy?tiinkin.?

?Niin, mutta min? en ole ollut riidoissa Tommin kanssa. L?heisten naapurien kanssa pit?? aina olla ihmisiksi, pojat, oli kaukaisten kanssa miten hyv??n.?

?Mutta eih?n me olla h?nen naapureitaan?, puolusti Ella.

?Mutta kun *min? olen*, ja kun te olette t??ll? meill? kuin kotonanne, niin... Ei perhana, se oli hullua, miksette ennen hakeneet vaikka meid?n navetasta. Kun te nyt olette t??ll? ja jos tiet?? saavat, niin luulevat, ett? min?kin olen joukossa ollut.?

?Eih?n se suuri erehdys olisikaan!? nauroi Iikan Antti, ?kyll? sin? olet monen lampaan niskassa ollut, sin?kin.?

?Naapurienkinko??

?Sit? min? nyt en tied?. Mutta lihaahan se on naapurinkin lampaan liha.?

?Ei pojat, jos te komeasti ja hurjasti el?? meinaatte, niin ?lk?? *naapureitanne* suututtako, sen min? sanon! Kun naapureissa kehutaan ja kaukana pel?t??n, niin silloin se on niin kuin ollakin pit??, pojat! Ottakaa ryypyt... Pian min? annan teille selk??n, jok'ikiselle... Annas Esa v?h?n puukkoasi t?nne.? Vennu nauroi, Kaapo seurasi j?nnityksell? toisten peli?. Esalta p??si kirous ja teeskennelty nauru: puukko oli poissa. Toisetkin nyt huomasivat, mist? oli kysymys, ja rupesivat nauramaan.

?Onkos se nyt sulla, Kaapo??

?H?h, mik???

?Mik?!?

?Niin, mik??? Kaapo haukotteli.

?Saakurin poika!?

?Pid? vain Kaapo, se on saatu, mik? on annettu?, vakuuttivat toiset.

?Ei mulla ole?, sanoi Kaapo haukotellen, ?rupeaa uudestaan nukuttamaan... Onko sun puukkos sitten kadonnut??

Esa l?i Kaapoa puolipiloillaan korvalle ja kiroili, ett? tuo poika se on oppinut koko mestariksi... Kaapo pist?ysi tuvassa ja tuli j?lleen takaisin asettuen kamarin uunin eteen makaamaan.

?Saanko min? tulla, Ella, sun h?ihisi?? kysyi h?n, kun oikoili uunin edess? lattialla.

?Tietysti.?

?No mutta sun pit?? oikein k?ske?. Teille min? tulen, Esa, huomenna.

Joko sin? oot silloin kotona??

Esa ei sit? tiennyt, mutta k?ski tulla, kyll?h?n ?mm?t ruokaa antavat.

Lupasi sitten kyydit? viikoksi pastoriin.

?Pastorin kanssahan se onkin hyv? tuttu, t?m? Kaapo?? kyseliv?t toiset naureskellen.

Poika kavahti yl?s lattialta, hypp?si tuolille ja rupesi kamalasti silmi?ns? muljotellen ja suutansa v??ristellen matkimaan pastorin saarnaa.

Juuri kun h?n parhaillaan pauhasi ja toiset vatsojaan pidellen nauroivat, ty?nnettiin kamarin ovi auki ja Kasarin Tommi astui sis??n. Jykev? mies, jonka leve?t hartiat ahdas k?rttinuttu teki viel? jykev?mmiksi. Mustan, matalan huopahatun alta tiirotti kaksi vaaleanharmaata silm?? niin per?ytym?tt?m?sti ja varmasti, ett? olisi saattanut uskoa tuon miehen ajavan aiotun asiansa vaikka maailman loppuun asti. Tommilla oli iso kirves vasemman k?den koukussa. Oikeasta k?dest??n viskasi h?n lattiaan tuoreen lampaantaljan, jonka sis?st? vy?ryi lattialle verinen lampaanp?? ja jalat. Sitten h?n otti kirveen oikeaan k?teens?, pys?htyi keskilattialle, tuijottaen kuin kuolemanenkeli Karhun Esan silmiin.

?Kenenk? ty?t? t?m? on?? kysyi h?n ??nell?, joka olisi ollut tarpeeksi panemaan hampaat tavallisten miesten suussa kalisemaan, sek? tarttui vasemmallakin k?dell? kirvesvarteen. Suupieless? v?reili omituinen hymyily.

Kaikkien kamarissa olijain suut j?iv?t ammollensa t?st? h?mm?stytt?v?st? rohkeudesta ja liikahtamatta istuivat he kaikin tuijottaen k?sitt?m?tt?min katsein vasta tullutta. Poikakin j?i tuolille seisomaan kuin eloton patsas.

?Niin totta kuin nimeni on Tommi, niin saatana ottaa joka ainoan, joka liikahtaa hiukankin, ennen kuin saan tiet?? kenenk? t?it? t?m? on?? Kirves kohosi.

Jos olisi toisilla ollut kirveit? tai vain jotakin muuta asetta k?den ulottuvilla, niin voi Tommi-parkaa! Mutta h?nen onnekseen ei koko kamarissa ollut mit??n. Sit? paitsi oli tuon miehen rohkeus ja maine, vaikka ei h?n ollut kymmeneen vuoteen ollutkaan varsinainen tappelija, niin suuri, ettei voinut olla v?hint?k??n ep?ilyst? siit?, ettei h?n panisi uhkaustansa toimeen, vaikka olikin ?her?nneit??. Vennu loi synk?n katseen Karhun Esaan, ik??n kuin vaatien t?t? tunnustamaan. Esa ymm?rsi tuon. Huulet vapisivat, kun h?n virkkoi r?yhkeytt? tavoittelevalla ??nell?:

?Min?...? Poskilihakset pullistuivat ja katse meni alas, ei sen t?hden ett? piti t?m?n *teon* tunnustaa, vaan sit? varten, ett? se t?ss? n?ytti kuin pelosta tapahtuvan.

?Meinaatko sen maksaa?? Kirves oli yh? kohotettuna ja t?risi kuin olisi ollut kiinnitettyn? t?ydell? voimalla k?yv?n h?yrykattilan kylkeen. Vastausta ei tullut v?h??n aikaan.

?No, jos sen...? alkoi jo Karhun Esa. Toiset n?ht?v?sti odottivat, ett? h?nen pit?isi jotakin sanoa. Tommi jo ymm?rsi, ett? h?nt? pel?ttiin ja kunnianhimo kiihotti menem??n pitemm?lle. Kun ei vastauksesta tullut mit??n, iski h?n kirveens? tuoliin, miss? kortit olivat.

?Tuleeko siit? mit??n??

Kirves tunki l?pi kasattujen korttien ja halkaisi tuolin pohjan. Tuoli kohosi kirveen mukana yl?s. Nyt kavahti Vennu sylisin kiinni Tommiin, Antti kiljahti ja tempaisi toisen tuolin, ja Esa sivui kirvesvarteen, jonka ter? viel? istui kiinni tuolin pohjassa.

?Hiljaa pojat!? kiljaisi Vennu niin rajusti, ett? toiset vavahtivat.

H?nen ja Tommin v?lill? oli syntynyt kahden kamppailu.

?Kiskokaa kirves pois ja heitt?k?? se tupaan!? komensi Vennu ?hkien. Kaksi miest? tarttui kirveeseen ja v??nsi sen pois Tommilta. Esa otti kirveen ja kohotti jo sit?.

?Kirves pois!? kiljui Vennu. Esa laski sen vastahakoisesti, sill? eleist? n?kyi, ett? h?n olisi sit? mielell??n, kovin mielell??n k?ytt?nyt.

Vennun ja Tommin painiskelusta oli leikki kaukana. Kenties oli siihen syvemm?tkin syyt kuin tuo tapaus, joka heid?t oli yhteen saanut. He tunsivat toistensa maineen, mutta eiv?t olleet sattuneet koskaan ennen ?koettamaan?. Nyt oli satuttu ja nyt ?koetettiin?. Siin? ei tapeltu, niinkuin tavallisesti, ei revitty tukkaa, ei etsitty aseita. Sylikk?in puristivat, heitteliv?t, tempoivat, kampistivat toisiaan. Ei hiiskunut kukaan sanaakaan, kuului ainoastaan painijain ?hkin?, hampaitten kirin? ja raskas rusahteleminen. Ihmetellen asettuivat toiset syrj?st? katselemaan. Helposti teki heittonsa Tommi, mutta melkein helpommin Vennu. Lattia notkui ja jym?hteli kuin olisi vahvoilla hirsitaltoilla jompoteltu. Tuolit ja p?yt? meniv?t nurin, sohvasta katkesi jalka, verinen lampaan p?? kieri lattialla palkarehtain jaloissa, ja kortit, joista suurin osa oli ?skeisest? iskusta rikkoutunut, tallattiin jaloissa. Kukaan ei korjannut mit??n. Kaikki syrj?iset n?yttiv?t ymm?rt?v?n, ett? t?ss? oli kysymys kunniasta ja maineesta. Hattu oli pudonnut Tommin p??st?, harmaat silm?t tuijottivat intohimoisina ja palavina. H?n oli noin nelj?nkymmenen ik?inen, siis noin kuutisen vuotta Vennua vanhempi. Toisinaan erosivat huulet, n?ytt?en kaksi rivi? vahvoja hampaita, jotka lujasti olivat toisiinsa isketyt, niin lujasti, ett? niist? olisi luullut kappaleiden irti kirpoavan. Vennun huulet sit? vastoin olivat tiukasti kiinni, jopa pitk?ll??nkin, h?n hengitti kokonaan suurten sieraimiensa kautta, ja n?ytti, kun painiskelu venyi niin pitk?lle, asettuvankin vain puolustusasemaan. Tuon tuostakin, kun Tommi hampaita irvist?en teki onnistumattoman heiton, vet?ysi Vennun silmiin kuin jonkinlainen pilkallinen hymynkierre, mutta aina se katosi kohta. Kovasta ponnistelusta v?syneen? alkoivat Tommin heitot olla heikompia. Yht?kki? vet?isi Vennu henke? sis??ns?, vet?isi niin rajusti, ett? koko mies alasp?in kyyk?hti, hampaat iskiv?t yhteen kuin viilapenkin leuat, poskille ilmestyi turmiota tuottavan n?k?inen lontto ja - sitten h?n heitti. Tommi kier?hti lattiaan pitkin pituuttaan, Vennu pani molemmat polvensa rinnoille. Tommin rinnasta tunki nyt v?kisten jonkinlainen tuskallinen ?l?hdys, mutta se oli yksin?inen. H?n saavutti malttinsa j?lleen.

?Sinun *t?ytyy* tunnustaa, naapuri, ett? min? olen parempi kuin sin??, virkahti Vennu nyt huohottaen.

Tommi ei puhu mit??n, makaa vain kuin kuollut, kenties tekee h?n tili? el?m?st??n, jonka ei luule ulottuvan t?m?n pienen putkan ulkopuolelle.

Toiset kiroilevat ymp?rill?, kiljahtelevat hillityll? ??nell? ja liikahtelevat levottomasti kuin merkki? odottaen, koska saisi rynn?t? ja lopettaa tuon... Mutta he eiv?t uskalla tehd? mit??n, he eiv?t tied?, mit? Vennu ajattelee...

Vennu hyp?hti yl?s.

?Nouse yl?s, naapuri?, virkahti, ?n?et sen, ettei mik??n est?isi minua l?hett?m?st? sinut Paapeliin, jonka hyvin ansaitsisit, kun sill?lailla (h?n v??nsi raivoisasti p??t?ns? ja puhui hampaittensa v?list?) tulet meille! Mutta emme riitele siit?, se on nyt sovittu ja sinun *t?ytyy* tunnustaa, ett? min? olen ensinn?, ja sin? olet sitten vasta.?

Tommi nousi, n?ht?v?sti tappiostaan enemm?n h?peiss??n kuin peloissaan.

?Mutta rohkea sin? olit, se minun t?ytyy tunnustaa?, jatkoi Vennu. ?Piru ollen, kun t?llaisten miesten joukkoon uskallat yksin tulla!?

?Luuletko sin? sitten, ett? min? nyt vapisen?? kysyi Tommi verrattomalla kylmyydell?.

?Et, lemposoikoon, n?yt? silt?. Mutta ottakaa miehet tuoleja tuvasta, n?kyv?t n?m? menneen v?h?n rikki. Istu Kasari.?

?Min? en istu?, virkahti Kasari ja kurkussa loksahti ik??n kuin olisi tahtonut ottaa kiinni sanan, jota aikoi sanoa. ?Nyt aseettomana min? olen kyll? teid?n armoillanne, teit? on viisi ja min? olen yksin. Mutta min? olen tullut t?nne oikealla asialla ja tiesin, ett? sellaisissa asioissa ei auta muu kuin kirves. Min? en viel?k??n per?yt? vaatimustani, min? vaadin lampaani hinnan, koska on jo tunnustettu, ett? se on otettu. Tappakaa minut, jos tahdotte, teit? rukoilemaan en min? rupea.?

Toiset hyrisiv?t yhteen ??neen, josta saattoi selitt?? tarkoituksen: no, mutta eik? sille anneta sellainen selk?sauna ett?...

?Voi Kriste!? kiljahti Vennu, ?jos sin? olisit toinen mies, etk? naapurini!...? H?n hyp?hti yl?s. Kohta hillitsi kuitenkin itsens? ja kysyi toisilta:

?Otitteko te sen lampaan??

?On se otettu, mutta sit? ei makseta?, vastasi Karhun Esa. Iikan Antti murahti jotakin samaan suuntaan.

?Mutta sin? maksat sen!? Esa vaaleni, sill? nyrkki oli jo h?nt? kohti ojettuna. ?Mit? se kraappa maksaa?? kysyi Vennu.

?Kolme ruplaa.?

Esa tempasi taskunsa.

?Onko teill? rahaa?? kysyi h?n toisilta. Iikan Antti ja Ella ottivat sanaa sanomatta taskunsa ja kukin nakkasi p?yt??n ruplan. Pitemmitt? mutkitta korjasi Tommi rahat taskuunsa.

?Korjaa nyt joutuun luusi, taikka...? uhkasi Esa.

?Taikka ... ei mit??n!? ?rj?isi Vennu. ?Min? olen is?nt? meill?, ja meill? ollaan niin kuin min? sanon! Niin te kuin muutkin. Naapureille ei tehd? t??ll? mit??n. Te olette varastaneet h?nelt? lampaan kuin siat, ja h?n on vaatinut siit? maksun kuin mies. Ilman minua olisi Kasari ottanut sen teilt? pakolla. Sellaisia miehi? t?ll? kulmalla kasvaa. Istu, Kasari.? Vennun ??ness? oli tuskin huomattava imartelun vivahdus. Kasarin suu v??ntyi hiukan hymyyn.

?Totta puhut, Vennu?, h?n virkahti varmasti. ?Mutta min? olen saanut, mit? olen kaivannut ja l?hden.? H?n otti nyt vasta hattunsa, joka oli pudonnut lattiaan.

?Ota sitten edes piiskaryyppy, eih?n meill? ole riitelemisen syyt?, naapuri?, sanoi Vennu ja kaatoi lasiin.

?No, jos tahdot antaa, niin ... mit?p? se riitelem?ll?k??n paranee.? Tommi astui p?yd?n luo, kallisti ryypyn ja kiitti. Sitten h?n astui oven luo ja aikoi menn?, mutta py?r?hti puoleksi takaisin.

?Olisi mulla jotakin sanottavaa sinulle, naapuri, mutta...? h?n yritti katsoa syv?lle Vennun silmiin. Vennu kiinnitti tarkkaavaisuutensa h?neen.

?Uskostako, vai??

?Siit?p? juuri.? Kasari huokasi raskaasti ja katsoi melkein rukoilevasti Vennua silmiin. Nuortenmiesten suut meniv?t ivanauruun, yksi kirosi ??neen, mutta Vennu virkahti:

?J?t? toiseen kertaan, naapuri, en min? nyt tunne olevani kirkon kipe? enk? Jumalan sanan vaivainen.?

Surkuttelun s?vy v?r?hti Tommin silm?kulmassa ja sanaakaan en?? ??nt?m?tt? meni h?n tupaan, otti sielt? kirveen kainalokoukkuunsa ja l?hti kotiin p?in.

Kasarin menty? olivat nuoretmiehet kovin nolon n?k?isi?. V?hitellen p??siv?t kielenkannat valloilleen, eiv?tk? he saattaneet Tommille mitenk??n anteeksi antaa sit?, ett? tuli heilt?, niin pel?tyilt? ja kuuluisilta, lampaan hintaa v?kivallalla ottamaan. Kun sitten viel? eiv?t olleet saaneet k?sin koskea, niin se vasta aatamille k?vi. Is?nt? yksin sai ylpeill? ja h?n ylpeilikin. Ei ollenkaan h?nt? n?kynyt painavan toisten h?pe?ntunne. Vihdoin toisiakin innostaakseen sanoi:

?Nyth?n oli *minun* vuoroni ... min?h?n olin vanhin ja...?, h?n nauroi kurillisesti. ?Min? tahdon kermat...! Ymm?rr?ttek??? H?n ?rjyi silm?t s?ihkyen ja r?j?ytti suuren nyrkkins? p?yt??n.

?Viet?v?k? teit? est?? tuolle selk??n antamasta jossakin *toisessa* paikassa? Ja teid?n *pit??* antaa sille selk??n, jos miehi? olette. Mutta ei minun talossani, ei sinnep?ink??n. Ymm?rr?ttek??? Vennu nauroi. Kyll? toiset sen ymm?rsiv?t jo! Siit?p? syntyikin riemua. Nuo miehet hykerteliv?t mielihyv?n humussa k?si??n, karjuivat v?liin kuin karhut ja toisinaan kuiskivat kuin viekkaat noita?mm?t. Meni kokonainen tunti, ennen kuin mielet hiukan tyyntyiv?t ja sakka ehti painua syd?menpohjalle varmaan talteen. Kaapo oli istunut tuolilla jossakin nurkassa hiljaa ja melkein n?yr?ll? kunnioituksella katsellut t?t? el?m??, eritt?inkin olivat h?nen silm?ns? yht?p??t? kiintynein? Karhun Esaan. Tuossa vimman hetkell? Esan pienehk?, notkea vartalo liukui toisten mukana, v?liss? ja ymp?rill? varmana, erehtym?t?nn? kuin h?yrykoneen silinteri. Silm?in hehku se poikaa ihmetytti, miellytti ja samalla hirvitti.

?Kaapo!? huudahti Esa vihdoin, kun huomasi taas t?m?n, ?saarnaa saarnasi loppuun!?

Kaapo vavahti. Kuin nuoli nousi h?n tuolille ja alkoi. Toiset ryhtyiv?t heti nauramaan ja Esa sekaan sotkemaan. T?m? vaikutti, ett? kummallinen, vaistomainen pelko, joka ensin sai pojan ??nen oudosti v?r?htelem??n, katosi. Yksin Esaa h?n katseli. H?ness? her?si niin sanomaton innostus ja halu tehd? tuolle miehelle mieliksi, ett? todella saarnasi kuin ?seitsem?n pappia?.

P?iv? kului j?lkipuoleen ryyp?tess? ja hupaisessa el?m?ss?. Lopuksi p??tettiin miehiss? l?hte? Ellaa kyytiin morsiamensa luo - Vennukin mukaan, kun ei sanonut morsianta ollenkaan n?hneens?, mutta paljon kehui puhuttavan kuulleensa. T?st?p? vasta syntyisi iloinen retki, komeain retki! Ja J?rvel?n herastuomarin viinat ne nyt juodaan...! He nauroivat vatsansa t?yteen jo etuk?teen siit? huvista, miten kitsas ukko kimmurtelee, ennen kuin viinansa heid?n k?siins? antaa.