Pikku haltijoita

"Voi, kultaseni, kuinka se on halpaa!"

N?ihin sanoihin puhkesi vaimoni, istuessaan brysselimattok??r?ll?, herrain Ketshem & C:on myym?l?ss?. "Kuinka se on halpaa!"

Milton [englantilainen runoilija] sanoo, ett? maineen himo on viimeinen synti, johon ylev? sielu lankee. Min?p? luulen h?nen siin? erehtyneen. Pelk??np? melkein, ett? viimeinen synti on huokean tavaran himo. K?sit? minut oikein. En tarkoita sellaista turhaa, prameilevaa korua, joka j?ljittelee hyv?? ja arvokasta tavaraa. Ei, sellainen ei voi j?rkevi? ihmisi? vieh?tt??, vaan tarkoitan noita onnen sattumia, jotka tarjoavat meille polkuhinnasta hyv?n ja arvokkaan kapineen - kuka kuolevainen voi sellaista vastaan sotia?

Brown yst?v?ll?ni on oikea Murillo [kuuluisa espanjalainen maalari, jonka taulusta t?ss? on puhe], joka on h?nen syd?mmens? riemu ja silmiens? valo, mutta sit? n?ytt?ess??n kertoo h?n taulun suurimpana ansiona - miten h?n osti sen polkuhinnasta Etel?-Amerikassa, jossa se riippui er??ss? konttoorihuoneessa savuttuneena ja piilossa, miten h?n sai sen v?litteen? er??ss? kaupanteossa, ja kuinka h?n sen puhdistettuaan huomasikin sen oikeaksi Murilloksi. Ja sitten ottaa h?n sikarin hampaistaan ja n?ytt?? sinulle kaikki pikkuseikat taulussa; h?n asettaa uutimet niin, ett? valo olisi hyv? ja tasainen; h?n kulettaa sinua edestakaisin huoneessa, ja koko ajan on sinun my?nnett?v?, ett? taulun halpa hinta, kymmenen dollaria, suuresti enent?? sen vieh?tyst?. Brownilla on tauluja, joista h?n on maksanut tuhansia, ja jotka ovatkin sen arvoisia, mutta t?m? eksynyt karitsa, jonka h?n sai miltei ilmaiseksi, tuottaa h?nelle salaisen arvon h?nen omissa silmiss??n, arvon, joka vastaa taulun oikeata hintaa.

Ent?s rouva Croesus eilisillan kutsujaisissa, mitenk? h?n vaimolleni lateli kallisarvoisten pitsiens? uskomattoman halpaa hintaa. - "Sain ne melkein ilmaiseksi, kultaseni!" - Ja h?nelle vastasi ihailevain kuulijain moni??ninen kaiku: "Onko moista kuultu? Min? en ainakaan el?ess?ni ole sellaista kuullut", ja rouva Croesus p?yhistelihe kuin olisi h?n kruunattu maailman kaikilla hyveill?, ja h?nen atlassikenk?ns? tuskin koskettivat maton kukkasellista pintaa. Olenpa itsekin hyvin ylpe?, omistaessani kappaleen "Kadotetun paratiisin" [Miltonin teos] ensimm?ist? painosta, jonka ostin yhdell? shillingill? er??st? kirjakojusta Lontoossa, ja vakuutan usein, etten luopuisi siit? sadastakaan dollarista. En ole siis min?k??n tavallisia kuolevaisia parempi.

Mutta vaimoni istuu yh? mattok??r?ll??n, katsoen minua silmiin suostumusta anoen, ja Maria ja Jenny kuiskaavat alituisesti korvaani: "Kuinka kaunis! Kuinka aistikas! Aivan kuin rouva Teedleumin!"

"Ja h?n maksoi kaksi dollaria seitsem?nkymment?viisi omastaan, jota vastoin t?m? -"

Vaimoni pani k?tens? suunsa eteen ja kuiskasi tuon uskomattoman summan pyh?ll? pelvolla, jota naiset aina t?llaisina j?nnitt?vin? hetkin? tuntevat. Herra Ketshem, joka seisoi siin? rakastettava hymy huulillaan, lausui toivomuksenaan, ettei vaimoni kertoisi muille maton hintaa, sill? se oli todellakin niin alhainen, ett? muut ostajat voisivat siit? n?rk?sty?; mutta t?m? oli viimeinen t?t? mallia, ja h?n m?isi mielell??n loppuun vanhan varastonsa. Sit?paitsi olimme aina tehneet siell? kauppaa, ja h?n piti suuressa arvossa appeani, joka aina oli ollut asioissa heid?n kanssaan, ja kun nyt ilmestyi tilaisuus osoittaa my?t?tuntoisuutta vanhoja ostajia kohtaan, h?n tietysti - herra Ketshem kumarsi miellytt?v?n? mittapuun ylitse vaimolleni, ja min? suostuin.

Niin, suostuin; mutta aina kun j?lest?p?in t?t? hetke? muistelen, olin min? mielest?ni kuin Adam, ottaessaan Evalta omenan, ja vaimoni mattok??r?ll? muistuttaa klassillista Pandoraa aukaisemassa onnetonta lipastaan.

Niin, toden totta, siit? asti kun olin my?nt?v?sti vastannut herra Ketshemin huomautuksiin ja sanonut vaimolleni yst?v?llisesti, joskin arvokkaasti: "No niin, yst?v?ni, koska se on sinulle mieleen, lienee parasta, ett? sen otat", - tuntui sielussani raskas paino, pahaa-aavistava tunne, jota ei tytt?jeni hyv?ilyt eik? vaimoni enemm?n hillitty mielihyv? kyennyt poistamaan. Ennustin surua ja k?rsimyksi?, ja kaikki ennustukseni k?viv?t toteen.

Luokaamme pieni katsaus siihen kotiin, johon matto ostettiin, jotta lukijani oikein ymm?rt?isi mit? tapahtui.

Vaimoni ja min? olimme kauan el?neet yhdess?, kotimme oli appeni meille varustanut niin? hyvin? vanhoina aikoina, jolloin huonekalut valmistettiin niin, ett? ne kestiv?t polvesta polveen. Kaikki oli vahvaa ja mukavaa - raskasta mahonkia, joka ei kaivannut uudenaikaista vernissaa, yksinkertaista, vankkaa ty?t?, joka oli riippumaton muodin oikuista. Taloutemme oli kalliolle perustettu, eik? hiedalle juoksevalle. Ja niin asetuimme uuteen kotiimme sill? vakaumuksella, ett? koti on asuttavaksi aijottu ja huonekalut k?ytett?viksi. J?rkev?, kunnon vaimoni oli samaa mielt? kuin min?kin - h?nest?, kuten minustakin, koti oli meit? varten eik? vieraita varten, - meill? ei ollut mit??n juhlahuoneita, joita k?ytettiin pari kertaa vuodessa, asuessamme itse nurkissa ja sopukoissa - ei mit??n hienoa salia, jonne p??s? oli kielletty, - ei mit??n p?yt?hopeaa pankinholveissa suuria juhlia varten s?ilytett?v?n?, sy?dess?mme itse halvoista fajanssiastioista.

"Hankkikaamme kaikki yksinkertaista, hyv?? ja kest?v??", sanoin silloin vaimolleni, tarjotkaamme yst?villemme mit? meill? itsell?kin on, ei parempaa eik? huonompaa; - ja vaimoni hymyili minulle hyv?ksyv?isesti.

Hymyili! Se oli enemm?n kuin hymy?! Vaimoni muistuttaa noita kuperia peilej?, joita joskus olen n?hnyt. Kaikki ajatukset, jotka lausun julki selv?sti ja yksinkertaisesti, heijastuvat uudestaan h?nest? tuhansissa pieniss? v?reiss?; h?n muodostaa k?mpel?t k?sitteeni niin h?ik?isev?n hyviksi, ett? tuskin en?? tunnen niit? omikseni. Syd?mmeni l?mpenee, ajatellessani kuinka hauskalta kotimme tuntui jo h?nen ensi kerran sinne astuessaan. Suuri, laaja ja ilmakas huoneemme kaari-ikkunoineen oli nyt niin l?mmin ja valoisa, oikea auringon mielipaikka. Siell? ei tuntunut sit? koleaa ja vieroittavaa uutuutta, joka tymp?isee miehen tovereita ja panee heid?t ajattelemaan: "ei, Crowfieldille ei ole menemist? arkivaatteissa, he voisivat loukkaantua." Ei, meid?n vierashuoneemme ei tehnyt sellaista vaikutusta; se kertoi siell? asuvan iloista, luontevaa ja vieraanvaraista v?ke?. Niin, vaikkapa Tuomas Brown olisi tullut mets?styslaukkuineen ja koirineen, ei miehen eik? koiran olisi tarvinnut t?ss? huoneessa arastella, sill? jokainen tunsi, ett? t??ll? sit? ollaan kuin kotona.

Toisella puolella uunia oli kirjahyllyni ja kirjoitusp?yt?ni sekavine papereineen, toisella puolella vaimoni suuri, tilava sohva ja kodikas ty?p?yt?; siin? istuin ja kirjoitin artikkeleita aikakauskirjaani, ja siin? h?n k??nteli, ratkoi ja paikkaili vaatteitaan, siin? oli virkkaus, kudin ja koruompelu parsimakorin vieress?, sisarellisessa sovussa kirjakauden viimeisen kirjan kanssa, jota vaimoni selaili, lev?tess??n p?iv?llisen j?lkeen sohvallaan. Kaari-ikkunalla visersiv?t kanaarilintuset ja kukki alati raittiita kasveja, taulujen ymp?rill? sein?ll? kiemurteli muratti. Mutta suloisin kaikista oli kumminkin kodin alttari, leimuava liesi, jonka rattoisa r?iske tekee majamme niin l?mpim?n kodikkaaksi. Min? yhdyn t?ydellisesti er??seen amerikkalaiseen kirjailijaan, joka pit?? avonaista takkaa is?nmaanrakkauden alttarina. Olisivatko vallankumoukselliset esi-is?mme veriss??n ja avojaloin kahlanneet lumessa hiili- ja koksikamiineja puolustaakseen? Enp? luule. Se oli muisto avonaisesta takasta, kuivine, pilkkomattomine puineen, r?iskyvine liekkineen, leimuavine tulikielineen, joka talven kinosten l?pi valoi heihin rohkeutta ja l?mmitti heid?n syd?nt??n tuhansilla suloisilla muistoilla.

Yst?v?mme nauttivat istuessaan leimuavan takkamme ??ress? - itsell??n heill? ei ollut varaa, sanoivat he, sellaiseen ylellisyyteen, puut kun olivat niin kamalan kalliita. Mutta varaa heill? kyll? oli perhearvon yll?pit?miseksi sisustaa komeita vierashuoneita, joissa istuivat vain kutsujaisissa, ja joissa tietysti avonainen takkavalkea ei ollut paikallaan.

Kun lapsia alkoi ilmesty? kotiimme, j?rjesti vaimoni oivallisena em?nt?n? heid?n kamarinsa parhaimman mukaan: h?n antoi heille l?mp?isen, valoisan ja ilmakkaan huoneen, jossa oli kaikkia mit? nouseva polvi tarvitsee huvikseen ja hy?dykseen, mutta kumma oli, kuinka siit? huolimatta pikku jalat vastustamattomasti tassuttivat vierashuoneeseemme.

"Voi, kultaseni, miksi kuletat palikkasi t?nne yl?kertaan?"

"Mamman lookke, mamman lookke", vastasi pienokainen huuli lerpallaan, eik? muuta puolustusta tarvittu.

Sit?paitsi oli t?m? pikku v?ki saanut p??h?ns?, ett? heid?n aarteensa olivat paremmassa tallessa ?idin sohvassa ja is?n kirjoitusp?yd?n alla kuin salaisemmissakaan piilopaikoissa heid?n omalla alueellaan. Minun kirjoitusp?yt?ni oli laivaveist?m?n? Artturin uudelle laivalle, tallina Tommin kirjavalle hevoselle ja vaunuliiterin? Kaarlon uusille ajopeleille, kokonaisen paperinukkearmeijan majaillessa ?idin sohvan nurkassa.

V?hitellen seurasi pienokaisia lauma kotiel?imi? leimuavan takan ??reen. Pojilla oli komea newfoundlandilainen koira, jota juhlallisesti olimme kielt?neet tulemasta vierashuoneseen; mutta kuinka olikaan, Artturin ja Tommin rukoukset ja Roverin s??litt?v? alakuloisuus, sen katsellessa ikkunaruutujen l?pi kylm?lt?, pime?lt? verannalta l?mpim??n huoneeseen, saivat syd?mmemme sulamaan, ja Rover hankki itselleen pysyv?isen paikan leimuavan lieden ??ress?, jossa se senj?lkeen aina sijaitsi perheen ollessa koossa. Sitten tuli vuorostaan tytt?jen pieni ruskea rottakoira ja villainen puudeli, joka lekotti vaimoni sohvankulmassa; jokaista el?int? puolusti joku lapsen ??ni, ja pikku syd?mmet olivat pakahtua, jos niit? v?h?nkin ahdistettiin. Vaimoni ja min? saimme alistua kohtaloomme ja el?? t?ss? el?intarhassa, varsinkin kun itse asiassa salaisesti olimme hyvin kiintyneet n?ihin nelijalkaisiin lapsiin. N?in me siis kasvoimme ja vaurastuimme yhdess?, - lapset, koirat, linnut, kukat ja kaikki tyyni; ja vaikka vaimoni usein em?nnyyden innossa, johon parhaimmatkin naiset joskus lankeavat, vakuutti, ett? me n?iss? oloissa emme koskaan voi vieraita vastaanottaa, lohdutin h?nt? aina k??nt?m?ll? h?nen huomionsa siihen vierasvirtaan, joka tulvaili vierashuoneeseemme, ja josta p??tt?en ihmiset kovin mielell??n k?viv?t luonamme. Tuttavamme tuntuivat viihtyv?n hyvin siell?; siell? oli hauskaa ja kodikasta, vapaata ja l?mmint?, ja keskustelu sujui hyv?sti. Lasten kasvaessa oli meill? kotona aina jotain hauskaa tekeill?. Artturi ja Tommi kulettivat meille koulutovereitaan, jotka heti niin kotiutuivat, ett? pidimme heit? perheeseen kuuluvina. Tyt?ill? ei ollut mit??n omaa vierashuonetta, miss? vastaanottaa nuoria miestuttaviaan, vaan kaikki suosion - ja lemmenosoitukset tapahtuivat laajassa huoneessamme, joka sohvineen, nojatuolineen ja kodikkaine pikku soppineen oli kodin l?mpim?n? keskustana; ja t?ll? vapaalla ja luontevalla seurustelutavalla on ollut mainiot seuraukset, sill? t?t? kirjoittaessani, ovat jo kaksi tytt?rist?ni naimisissa, kolmannen leikitelless? kissaa ja hiirt? hyvin ihailevaisen, tuttavapiiriimme kuuluvan nuorukaisen kanssa.

Niin lujat kuin huonekalumme olivatkin, alkoi niiss? jo n?ky? ajan merkkej?, muistuttaen, ett? kaikki maallinen on katoavaista. Omasta puolestani t?ytyy minun sanoa, ettei minua sellaiset pikku viat lainkaan h?iritse. Laajassa, hauskassa ja vieraanvaraisessa huoneessa, jossa kaikki esineet v?hitellen ja huomaamatta ovat yhdess? vanhenneet, on rauhallinen ja sopusointuinen leima, joka minua suuresti miellytt??. Mit?p? siit?, jos suuri, mukava nojatuoli, jossa niin monta yst?v?? on istua lekottanut, v?h?n ravistuukin liitoksissaan? Tai jos pienoinen reik? ilmestyy mukavan sohvamme hauskassa p??llisess?. Suvaitsenhan hyv?ntahtoisesti onnellisen el?m?mme todistajain, vanhain palvelijaimmekin puutteita. Sill? n?m? puutteet ovat vain merkkej?, joita onnen luode ja vuoksi ovat murtaneet kotirantamme kallioon. Yht? vastahakoisesti annan parannella vanhaa, kulunutta huonekalustoa, kuin antaisin uudenaikaisen t?hrij?n uudistaa vanhaa, hienoa maalausta.

N?in me miehet - mutta naiset eiv?t aina ole samaa mielt?. Oivallisimmissakin naisissa asuu ilke? h?vityksen haltija, joka usein puhkee esiin aivan odottamatta. Niinp? olivat Maria ja Jenny, jotka yhdess? olivat valikoineet sisustuksen Marian uuteen kotiin, usein moittineet vanhoja huonekalujamme, vertaillen niit? uudenaikaiseen tyyliin, joka nykyisiss? kodeissa vallitsee.

"Oikein h?vett?? meid?n kotimme", kuulin kerran toisen heist? selitt?v?n ?idilleen, "ent?s t?m? vanha mattoriepu!"

Minua t?m? puhe loukkasi. Tiesin kyll?, ett? nukkainen vaate, joka peitti laattian keskustan, oli ostettu ja naulittu siihen - juhlallisen perhekokouksen j?lkeen - peitt?m??n liian n?kyvi? parsimia, joita onnellisten vuosien kuluessa oli karttunut vahvaan, vanhaan, kodikkaaseen yst?v??mme, kolmivartiseen mattoon, joka oli kudottu silloin kun kolmivartiset viel? olivat muodissa.

Oli iloinen ja eloisa se p?iv?, kun brysselimatto viimein, tuuliaisp??n j?lkeen, jota naiset nimitt?v?t suursiivoamiseksi - tuotiin sis??n ja naulittiin laattialle. Ihastuksen hymin? kulki suusta suuhun. Vanhat yst?v?mme tulivat sit? ihmettelem??n, ja kaikki oli paikallaan, mutta sis?ss?ni vaan asui selv? ja ep?m??r?inen aavistus tulevista onnettomuuksista.

"Meid?n pit?? hankkia rullakartiinit", sanoi Maria, nuoruuden avomielisyydell?, "matto pilaantuu t?llaisessa auringonpaisteessa".

"Ja t?m? siivoton, pikkuinen kanaarilintunen pit?? muuttaa ky?kkiin", sanoi Jenny; "se laittaa sellaista siivoa ja levitt?? siemeni??n yltymp?ri, ja kylpiess??n loiskuttaa se vett? matolle. Ja, tied?tk?, ?iti, ei minusta sovi pit?? kasvia t?ss? huoneessa. Niist? vuotaa aina vett? matolle, putoaa kukkia ja kuivia lehti?, ja vahingosta saattaa ruukku s?rky? tuhansiksi kappaleiksi. Ei silloin h?t??, kun vanha matto viel? oli olemassa, mutta t?t? t?ytyy varoa".

?iti puolusti kukkiaan, - monivuotisia syd?nk?pyj??n -, mutta rupesi ep?r?im??n ja keskustelemaan niist? tavalla, joka aiheutti uusiin hy?kk?yksiin.

Tunnustan ett? vapisin, sill? hurjista hurjimpia ovat naiset, jotka ovat saaneet p??h?ns? uudistaa ja siivota kotia. Pyh? tuli, jumalallinen vimma palaa heid?n rinnassaan, he ovat kuin Pythiat, ja jokainen tuoli, jolla he istuvat, muuttuu paikalla loihtivaksi kolmijalaksi. Siksip? me miehet niin pelk??mmekin niit? tuhoatuottavia kev?t- ja syksymyrskyj?, joita kutsutaan suursiivoamiseksi. Ken tiet?? minne n?m? raivottaret karkoittavat yst?v?lliset kotihaltijamme, mitk? synneist?mme tulevat p?iv?nvaloon, ja mitk? vapaudet ja my?nnytykset, jotka vaimomme tavallisena kuolevaisena ollessaan meille antoi, otetaan meilt? pois? Jos olen saanut luvan pit?? tohveliparkani salaisessa nurkassa ja anastanut takan viereisen tuolin hajanaisille papereilleni ja aikakauskirjoilleni, riistet??n minulta n?m? mainiot edut, paperit sullotaan komeroihin ja tohvelit passitetaan "oikealle paikalleen", saanpa viel? pisteli??n muistutuksenkin siit? ep?j?rjestyksest?, jossa miehet voivat viihty?.

Samana iltana kun brysselimatto naulittiin vierashuoneen laattialle. n?in profeetallisen unen. Taideaarteittemme joukossa l?ytyi pieni vaskipiirros, er??n englantilaisen taiteilijayst?v?ni tekem?, joka esitti kotihaltijain temmellyst? kirjastohuoneessa, talon asujanten vaivuttua uneen. Pikku v?ki on jos jommoisissakin hauskoissa asennoissa. Muutamat ovat kiivenneet suuren nojatuolin selk?nojalle ja katselevat sielt? alas kuin vuoren huipulta, toiset valtaavat hiilihangon, toiset taas k?yv?t noitapiiriin ja tanssivat riemuiten viel? kiiluvalla liedell?. K?yskenteliv?tp? jotkut kirjoitusp?yd?ll?kin. Yksi oli istuutunut mustepullolle puhellen jalat ristiss? kyn?npyyhkimell? istuvan toverinsa kanssa, kolmannen velikullan heihin katsellessa hiekkakupista. Se oli hauska pikku kuva, ja her?tti minussa ajatuksen, jonka usein kerroin vaimolleni. Rupesin nimitt?in kuvailemaan ett? se erityinen turvallisuuden, rauhan ja viihtymisen tunne, joka vallitsee monessa huoneessa ja kodissa, syntyy t?m?n haltijav?en aavistamattomasta l?sn?olosta, t?m? ajatus oli niin juurtunut minuun, ett? se melkein tuli minulle uskonkappaleeksi,

Mutta nyt kerron uneni. Sin? iltana jolloin matto oli tullut kotiimme, torkahdin vaimoni ja tytt?reni levolle k?yty?, sammuneen hiiloksen eteen nojatuolissani, ja katso! Omassa vierashuoneessani oli kovaa liikett? ja hommaa. Pieni? harmaita olentoja liikkui siell? edestakaisin, mutta per?ti h?mill??n. Heille oli jotain pahaa tapahtunut, sill? he touhusivat ja kuiskuttelivat kesken??n, kuin puuhaisivat jotain erinomaista. Kaari-ikkunalla oli niit? koko joukkonen, k?siss??n reppuja ja pusseja kuin matkalle l?htiess?. Kirjoitusp?yd?ll?ni oli my?skin kokous mustepullon ymp?rill?, jossa kiihke?sti keskusteltiin, toisten kootessa ja sullotessa pikku s?kkeihin kaikenmoista noitatavaraa. Kaikkialla huoneessa oli sama sekamelska, vaimoni sohvalla ja ty?korissa, kaikkialla suuri tyytym?tt?myys ja h?mminki. Se oli selv??, kotihaltijat puuhasivat suurta, yhteist? muuttoa, he aikoivat j?tt?? majamme. Min? huokailin, ja ojentaen k?teni rupesin juuri hieromaan sovintoa, kun koko n?ky h?visi ja her?sin siihen, ett? vaimoni seisoi vieress?ni, kysyen olenko sairas, vai ahdistiko minua painajainen kun niin huokailin. Kerroin h?nelle uneni ja nauroimme sille yhdess?.

"T?ytyyh?n meid?n v?h?n taipua tytt?jen mielen mukaan", sanoi h?n. "Onhan luonnollista, ett? he tahtovat v?h?n seurata uutta muotia. Ja onhan meid?n vierashuoneemme hyvin rappiolla, ajatteleppas, kuinka kauan olemme t??ll? asuneet ilman mink??nlaista uudistusta."

"Vihaan uudistuksia", huomautin koko sieluni katkeruudella. "Vihaan kaikkea uutta".

Vaimoni vastasi maltillisesti ja valtioviisaasti, my?nt?en olevani oikeassa. H?n kyll? oli samaa mielt?. Mutta eih?n silt? tarvitse suvaita reiki? sohvan ja nojatuolien p??llisiss?; eih?n siin? mit??n pahaa, jos l?het?mme ne verhoilijan luo p??llystett?viksi, omasta puolestaan h?n mielell??n antoi muuttaa kukkasensa pieneen etel?npuolella olevaan suojaan, ja kanaarilinnulla oli aivan tarpeeksi hyv? ky?kiss?, olinhan usein itse valittanut sen el?m?imist? lukiessani ??neen.

Siis sohvamme vietiin verhoilijalle, mutta verhoilija oli kauhuissaan, n?hdess??n k?mpel?n ja vanhanaikaisen huonekalun ja neuvoi vaimoani ennen ostamaan uuden, kuin parantelemaan t?t? vanhaa, ja n?ytti toisen, uutta kuosia, joka olisi meille soveltunut. Voisihan sit? v?h?n korjaamalla viel? k?ytt?? ruokasalissa - mutta vierashuoneessa, - h?n lausuu vain puoluettoman mielipiteens? - h?n ainakaan j.n.e. j.n.e.

Sanalla sanoen ostimme uuden sohvan; tuolit, kukkaset ja lintuset karkoitettiin ja viheri?iset rullakartiinit hankittiin sulkemaan aurinkoa vierashuoneesta, siunatut auringons?teet p??siv?t sinne vain silloin kun perheeni poissaollessa voin kiert?? rullakartiinit yl?s ja antaa p?iv?n l?mmitt?? ja valaista kotiani kuten entisin? aikoina.

Mutta pahin tuli viimeiseksi. Uudet huonekalut ja uusi matto vetiv?t liian paljon huomiota puoleensa. Olen t?ysin vakuutettu siit?, ett? jokaisen pienen kotihaltijan sijaan, joka poistui rakkaitten vanhojen tavaroittemme mukana, tuli joukkonen pieni? ilkeit? tonttuja. N?m? pienet olennot takertuivat aina vaimoni ja tytt?jeni vaatteisiin, ty?nsiv?t heit? kyyn?sp?ihin, istuttivat heihin tyytym?tt?myytt? ja panivat heid?t vertailemaan ostamiaan uusia, tyylikk?it? tavaroita entisp?ivien j??nn?sparkoihin. He hylk?siv?t kirjoitusp?yt?ni ja panivat sen nurkkaan h?pe?m??n, he ty?nsiv?t syrj??n vanhanaikaisen lepotuolin, joka vuosikausia oli ollut ?idin valtaistuimena; karkoittivat ty?p?yd?n ja suuren parsimakorin, ja kaikki tapahtui siit? syyst?, ettei uusi ja vanha sulannut toisiinsa.

"Meill? ei ole mit??n vierashuonetta", sanoi Jenny kerran. "Meid?n vierashuoneemme on aina ollut kaikkea sekaisin, ty?huoneena, kirjastona, lastenkamarina ja kasvihuoneena aivan kuin mik?kin markkinapaikka. Ei miss??n muualla n?e semmoista sekamelskaa kuin meill?."

"Niin, ja t?m? avonainen takka on aina niin tomuinen, ja jokainen tomuhiude n?kyy t?ll? matolla, sit? t?ytyy aina niin varoa."

"Miksih?n ei is?ll? koskaan ole ollut omaa ty?huonetta; ihan varmaan h?n viihtyisi paremmin omassa huoneessa, kuin meid?n kanssamme, Suuri huone ruokasalin vieress? olisi oivallinen, siell? saisi h?n viskell? papereitaan mielin m??rin ja l?mmitell? takkansa edess?, jota h?n niin rakastaa, ja viihtyisi mainiosti. Me taas puolestamme nostaisimme uunin pois, panisimme nojatuolit nurkkaan, ja ?iti voisi vied? tavaransa lastenkamariin, ja niin meill? vihdoinkin olisi vierashuone, jota ei tarvitsisi h?vet?."

Kuulin kyll? t?m?n keskustelun, vaikka pienet villikissat luulivat minun aivan vaipuneen saksalaiseen kirjaani, jota selailin.

V?list? tuntuu miehest? kuin naiselementti h?nen talossaan olisi niin vahva, ett? se uhkaa h?nt? sortaa. N?m? vieh?tt?v?t olennot, jotka niin monessa suhteessa luottavat sinuun, n?kev?t sinussa ?kki? avuttoman, yksinkertaisen miehen, jota pit?? hyv?illen ja mairitellen johdattaa luontaisesta sokeudesta heid?n toiveittensa luvattuun maahan.

"Eiv?th?n miehet, ?iti hyv?, ymm?rr? t?llaisia asioita", sanoivat puuhaavat tytt?reni. "Mit? he tiet?v?t talousasioista ja huoneiden sisustuksesta? Eih?n is? k?y miss??n, h?n ei tied? eik? v?lit? muusta maailmasta, eik? huomaa kuinka toisella tavalla me el?mme, kuin kaikki muut ihmiset."

"Ahaa, pikku naikkoseni, niin pitk?ll?k? sit? ollaan?" ajattelin; ja sis?ss?ni p??tin voimaini takaa hajoittaa t?m?n salaliiton.

"Jos aijotte muuttaa kirjoitusp?yt?ni t?st? nurkasta, olkaa hyv?t ja ilmoittakaa minulle ensiksi."

Niin puhuin sokeudessani ja hulluudessani. Yht?hyvin olisi Jupiter voinut pysy? valveilla Junon nukuttaessa h?nt? Venuksen vy?ll?, kuin voisi joku meist? k?mpel?ist? miehist? selvit? naisviekkauden sokkeloisesta labyrintista.

No niin, ennen vuoden kuluttua oli kaikki k?ynyt heid?n mielens? mukaisesti, ilman kinaa, h?ly? tai kiivautta, tuskin tied?n milloin ja miten se k?vi; he ottivat huomioon kaikki toiveeni, koettivat parhaansa mukaan asettaa niin, etten h?iriytyisi, ja jos vain toisin tahtoisin, he kyll? muka alistuisivat.

Niinmuodoin tulin itse syyp??ksi t?h?n mullistukseen, "sattumain oikkujen" kautta, kuten Napoleon niin sattuvasti kutsui sit? vanhaa, tuttua logiikkaa, jonka mukaan sen, joka sanoo a, t?ytyy my?s sanoa b, ja sen joka sanoo b, t?ytyy sanoa koko kirjaimisto.

Vuoden sis?ss? siis meill? oli vierashuone, jossa oli hieno sohva ja kuusi tuolia, nurkissa uudenaikaiset nojatuolit ja suuri sein?peili sek? kamiini, joka oli aina suljettu ja josta l?mmin virtasi vain luukun kautta. Ikkunoissa riippui suuret, raskaat uutimet, jotka himmensiv?t senkin v?h?n valon, mink? viheri?iset rullakartiinit p??stiv?t huoneeseen.

Vierashuoneemme oli nyt yht? hieno ja muodinmukainen kuin kenenk??n naapurin, ja tuttaviemme tullessa meit? tervehtim??n, otimme heit? hapuillen vastaan t?ss? pime?ss? ja kolkossa suojassa, vedimme hiukan vain uutimia syrj??n, ett? n?kisimme toisiamme, ja olimme parhaissa vaatteissamme heit? vastaanottaessamme. Vanhat yst?v?mme kapinoitsivat ja kysyiv?t, mit? olivat rikkoneet meit? vastaan, koska heit? niin kohtelimme. He valittivat niin haikeasti, ett? v?hitellen ilmaisimme heille salaisuuden, ett? meill? oli suuri aurinkoinen huone minun ty?huoneenani, jossa kaikki istuimme, jossa vanha matto oli laattialla, johon p?iv? paistoi sis??n suuresta ikkunasta, jossa vaimoni kukat rehoittivat ja kanaarilintunen lauloi; siell? oli vaimoni sohva nurkassa ja avonaisessa takassa r?iskyi leimuava tuli, - lyhyesti maja, jonne kaikki kotihaltijat olivat paenneet.

Kun yst?v?mme kerran saivat t?st? vihi?, emme en?? saaneet heit? vierashuoneeseen istumaan. Olin varta vasten nimitt?nyt uuden huoneen ty?huoneekseni, saadakseni kaikki k?skij?n oikeudet siell?, vaikka avosylin otin vastaan kaikki, jotka vain halusivat sinne tulla. Niinp? tapahtui usein, ett?, istuessamme illalla tulen ymp?rill? huoneessani, joku tyt?ist? sanoi:

"Miksi aina istumme t??ll?? Menk??mme vierashuoneeseen?"

Mutta silloin kaikki, koko perhe ja perheen yst?v?t n?yttiv?t hyvin vastahakoisilta.

"Armahda meit?!" sanoi Artturi; "vierashuoneella on puolensa, mutta anna meid?n olla t??ll?, jossa viihdymme ja voimme liikkua ja olla kuin kotonamme", ja t?h?n yhtyiv?t my?s Artturin ja Tommin toverit.

Ja tosi oli, ettei kukaan en?? viihtynyt vierashuoneessa. Se oli kylm?, s??nn?llinen ja t?ydellinen, mutta haltijat olivat sen hylj?nneet, - ja kun haltijat pakenevat huoneesta, ei siin? kukaan viihdy. Taulut, esiriput, sohvat ja kaikki muu hienous eiv?t vastaa niitten l?sn?oloa. Ne ovat oikullista sukua; toisissa huoneissa ne viihtyv?t mainiosti, toisista taas pakenevat - mutta miss??n emme viihdy ilman heit?.

Kuten ehk? lukijani on huomannut, olen suora ja avosyd?mminen mies, siksip? luinkin kirjoitukseni matosta vaimolleni ja tytt?rilleni, ennenkun l?hetin sen aikakauskirjaani, ja nauroimme sill? makeasti kaikki. Vaimoni ja tytt?rieni kelpasi kyll? nauraa, sill? he olivat p??sseet tahtonsa perille, he olivat nyt muitten ihmisten kaltaiset.

Heill? oli synkk? ja suljettu vierashuone, hienoine mattoineen, ikkunaverhoineen, nojatuolineen ja marmorip?ytineen - kaikki niin hienoa, ettei sit? saanut arkena l?hesty?, ja t?st? rauhoittuneena, olivat he vieraineen aina minun ty?huoneessani, jatkaen entist? hauskaa el?m?ntapaansa, sill? tiesih?n jokainen vieras nyt, ettei t?m? ollut paras huone, ett? heill? oli vierashuone, jonne menn?, jos niin tahtoivat.

"Ent?s jos pit?isimme kutsut", sanoi Jenny, "eik? vierashuoneemme olisi kaunis lampun valossa! Tosin meill? ei koskaan ole kutsuja, mutta jos nyt sattuisi - esimerkiksi h??t, ymm?rr?th?n."

Seh?n kyll? oli p?tev? syy ja siihen oli kyll? syyt? uhrata ne nelj? tai viisisataa dollaria, jotka olin maksanut vierashuoneen kaikesta ylellisyydest?.

"Tied?n kyll?, ettei is? hyv?ksy meit?", sanoi Maria, "ja h?n keksii kaikista tehd? hauskoja juttuja. Eik? siis koskaan saisi hankkia itselleen uutta mattoa? Pit??k? vanha kuluttaa ihan repaleiksi ensin?"

Sellainen on se ajatuksenkulku, jolla kaunis sukupuolemme aina itse??n puolustelee. He unohtavat kaikki sivuseikat ja tuovat esiin alastoman tosiasian, k?ytt?en sit? aseena meit? vastaan.

"Niin juuri, eik? koskaan saisi ostaa uutta mattoa?" s?esti Jenny.

"Kultaseni", sanoin, "asia on nyt kerta niin, ett? uusi ja vanha harvoin sulavat yhteen, ja se, joka ostaa uutta vanhaan, pyh??n perhesuojaan, jossa kaikki esineet ovat samalta aikakaudelta, saa noudattaa yht? paljon huolta ja ?ly? kuin arkkitehti, joka uudistaa holvin tai kaaren jossain vanhassa, hienossa rauniossa. Teid?n mattonne oli eri tyyli? kuin kaikki muu huoneessa, ja esiintyi siin? niin r?ike?n? vastakohtana, ett? kaikki muu teki rappeutuneen vaikutuksen. Sen v?ri ja laatu oli aivan toisenlaista elintapaa varten ja vaatii alituisia muutoksia. Olettehan n?hneet, ett? se on karkoittanut ja raivannut ulos koko huoneen sisustan, ja minussa asuu salainen pelko, ettei se viel?k??n ole rauhoittunut, vaan vaatii yh? uusia muutoksia, kunnes koko talo on uudestaan sisustettu."

"Voi, rakkaani, el?h?n toki!" huudahti vaimoni nuhdellen; mutta Jenny ja Maria punastuivat, joskin nauroivat makeasti.

"Tunnustakaa pois", sanoin, katsellen heit?, "ettek? ole salaliitossa eteisen mattoa vastaan."

"Kuinka sen arvasit, is?? Min? vain sanoin Marialle, ett? eteisen k?mpel?t villamatot hyvin huonosti soveltuvat vierashuoneen brysselimaton kanssa; ja muistathan, ?iti, mink? kauniin mallin Ketshem ja C:o n?ytti meille - ihan samaa tyyli? kuin vierashuoneen matto".

"Kyll? muistan, tyt?t", sanoi vaimoni; "mutta sanoinhan heti, ettei sellaista ole ajattelemistakaan."

"Kuulkaappa tyt?t", sanoin, "kerron teille jutun, jonka kerran kuulin hyvin j?rkev?st? papista Uudessa-Englannissa. H?n, kuten papit tavallisesti, oli v?hiss? varoissa, mutta aina tyytyv?inen. Siihen aikaan k?ytettiin viel? polvip?ksyj? ja pitki? sukkia ja t?lle kunnon miehelle tarjottiin kerran lahjaksi komeat mustat silkkisukat. Mutta h?n kielt?ytyi niit? k?ytt?m?st?, sanoen, ettei h?nell? ole varaa siihen.

"Mit?, ei ole varaa?" sanoi yst?v?; "min? annan ne sinulle."

"Niinp? kyll?; mutta se maksaa minulle ainakin kaksisataa dollaria, enk? sit? voi."

"Kuinka niin?"

"Heti pantuani ne jalkaani, sanoo vaimoni minulle: 'Yst?v? kultani, sinun pit?? ostaa uudet polvip?ksyt', ja niin saan ne ostaa. Sitten sanoo vaimoni: 'Mies parkani, milt? takkisi n?ytt??, sinun pit?? ostaa uusi', ja niin t?ytyy tehd?; ja sitten h?n sanoo: 'Ei raukkani, tuo hattu ei kelpaa, ja niin saan uuden hatun'."

"Ja sitten sanon min? vaimolleni: Vaimo kultani, milt?s nyt n?ytt??, ett? min? olen n?in hieno ja sin? olet vanhoissa vaatteissasi, ja niin saa vaimonikin uuden hameen; uusi hame vaatii uuden hatun ja saalin. Mutta ellen nyt vastaanota n?it? hienoja silkkisukkia, emme kaikesta t?st? tarvitse mit??n, sill? me olemme tyytyv?iset, ja vanhat vaatepartemme tulevat mainiosti toimeen kesken??n."

Tyt?t nauroivat t?lle jutulle, ja min? lis?sin hyvin p??tt?v?isesti:

"Ilmoitan teille edelt?p?in, tyt?t, ett? olen p??tt?nyt henkeni takaa puolustaa vanhaa rappumattoa. En tahdo, ett? minua suljetaan p??k?yt?v?st? ja ett? p??st?kseni makuuhuoneeseeni minun t?ytyy kiivet? erityisi? tikapuita, sill? sit? tapaa tulen k?ytt?m??n niin pian kuin ostatte uuden maton."

"Mutta is? kulta!"

"Vai eik?? Ettei matto haalistuisi, karkoitatte auringon vierashuoneesta. Takkavalkeaa siell? ei saa sytytt?? tomun pelosta, eik? saa istua sohviin ja tuoliin niit? kuluttamaan. Jos te hankitte uuden maton eteiseen ja rappusille, olen pakoitettu k?ytt?m??n tikapuita menness?ni makuuhuoneeseen."

"Eih?n toki, is? kulta", sanoi Jenny viattomasti, "voimmehan ostaa k?yntimattoja p??lle, niin se ei kulu ollenkaan."

"Peitt?k?? sitten vanha matto niill?, niin kaikki tuttavamme luulevat alla olevan uuden."

Koko naisvalta nauroi t?lle ehdotukselleni ja sanoi sen olevan niin miesten kaltaista.

"Ent? jos olisikin", sanoin valmiina puolustamaan sukupuoltani, "miehen mietteet naisaskareista ansaitsevat my?skin v?h?n huomiota. ?lyk?s, sivistynyt mies, joka vuosikausia on ajatellut ja innolla tutkinut jotain asiaa, on siin? my?s niin selvill?, ett? kannattaa kuulla mit? h?nell? on sanomista. Olen kirjoittanut uuden artikkelin aikakauskirjaani, jonka tahdon teille lukea."

"Is?kulta, odota hetkinen, niin otamme ty?mme", sanoivat tyt?t, jotka, totta puhuen, suureksi mielihyv?kseni aina halukkaasti kuuntelivat is?n kirjoituksia, eiv?tk? koskaan keskeytt?neet niit? kuiskuttamalla ristipisteist? ja silkkilangoista, kuten naisten yleinen tapa on. Kaikki semmoiset asiat j?rjest?v?t minun naiseni edelt?p?in. Jane, tai Jenny, kuten h?nt? kutsun hyv?ll? tuulella ollessani, lis?si pes??n pulskan p?hkin?puun, joka leimusi niin kirkkaasti ja levitti niin suloista l?mmint?, etten vaihtaisi sit? kaneelipuuhun, jolla upporikkaat huoneitaan l?mmitt?v?t.

Minun t?ytyy ilmoittaa sinulle, rakas lukijani, ett? minulla on salainen noitavoima, jolla loihdin p?ly? naisv?keni silmiin, etteiv?t koskaan ?ly? niit? persoonallisia viittauksia, jotka kohdistuvat heihin n?iss? artikkeleissani. Keskin?isen sopimuksemme kautta loihtivat muste- ja kyn?haltijat verhon heid?n silmiins? minun lukiessani ??neen; muutoin voisi se tuttavallinen tapa, jolla kaikessa vapaudessani kerron sinulle heid?n sisimm?t asiansa, suuresti loukata heid?n naisellista hienotunteisuuttaan.

Siis voin, rakas lukijani, kuiskata korvaasi, ett? pikku Jennyss?ni, joka niin uutterasti kohentaa tulta ja huolellisesti korjaa kaiken tuhan takan edest?, ett? pikku Jennyss?ni piilee em?nnyyden salainen lahja. Se tuntuu h?nen pienten k?ttens? jokaisessa liikkeess?, p??nnytk?hdyksess? ja silmien viisaassa katseessa - koko h?nen pieni olentonsa henkii kodin tuoksua, joka on suloisempi koko maailman ruusutuoksua. H?n on siisti, tarkka ja puhdas, soma ja hieno kuin valkoinen kissa sek? aina vire? kuin mehil?inen, ja, jos sieluoppiin voi luottaa, oli ajan, mitan ja suhteitten tajunta tarkasti merkittyn? h?nen p??h?ns?. Sit?paitsi oli pikku Jennyll?ni paljon tervett? j?rke?, joka usein voitti mielikuvitukseni ja runolliset k?sitykseni, milloin eiv?t olleet hyvill? perustuksilla.

Sellaisille naisille on ihanteellinen kasvatus tarpeellinen, muuten muodostuvat he vanhoina oikeiksi kotifarisealaisiksi ja kotityranneiksi. Mutta heit? pit?? opettaa rakastamaan taidetta, sek? kauneuden kaikkia muotoja, ja silloin ovat he vieh?tt?vi?. N?m? pikku naikkoset ovat hyvin tarpeelliset ja v?ltt?m?tt?m?t, heiss? asuu se sentripetaalivoima, joka johtaa kaikki kodin kiertot?hdet oikealle radalleen - ja oikealla kasvatuksella t?ytt?v?t he kodin j?rjestyksen kauneudella ja sopusoinnulla. Jennyn kasvatus silm?m??r?n?ni olin siis kirjoittanut artikkelin, jonka luin ja jonka nimeksi panin: Koti ja talous.

II.

Koti ja talous.

Moni nainen osaa hoitaa talouttaan, mutta harva perustaa kodin. Taloudenhoito tuntuu usein vaikealta, mutta sen voi helposti oppia, sill? se on aineellista ja vaatii k?yt?nn?llist? toimintakyky?, jossa mitta, paino ja v?rit ovat m??r??vi? vaikuttimia. Mutta kodin yll?pito on yl?puolella kaikkea t?t?, siin? tarvitaan ?ly? ja henkevyytt?.

T?ll? kohdalla meni p?hkin?puu uunissa kahtia, palat pudota romahtivat erilleen toisistaan, levitt?en hiili? ja tuhkaa ymp?rilleen. Jenny kiiruhti avuksi harjoineen. Takkavalkealla on se paha puoli, ett? se on aina hoidon tarpeessa, mutta mit?p? siit?, n?m? pienet keskeytykset eiv?t meit? lainkaan h?iritse - ne ovat kuin sukkelan yst?v?n p??h?npistoja hauskassa perhekeskuudessa.

Jenny laski maahan harjansa ja sanoi:

"Is?, sin? alat liikkua metafysiikassa."

"Koko ajatuksellinen puoli luodussa maailmassa on metafyysillist?", huomautin, koettaen her?tt?? h?nen kunnioitustaan. "Jokaisella asialla on kaksi puolta, subjektiivinen ja objektiivinen."

"Siin? sin? is? taas tuot esiin subjektiivisen ja objektiivisen. Min? puolestani en koskaan tunne eroa niitten v?lill?."

"Nyt muistan", sanoi Jenny, "vanha lastenhoitajamme kutsui sit? sis?puoliseksi ja ulkopuoliseksi - siit? min? olen p??ssyt niiden perille."

"No, lapset", sanoi vaimoni, "antakaa is?n lukea", ja min? luin kuten seuraa:

Nuornamiesn? ollessani muistan, miten kerran k?vin hyv?n yst?v?ni Bill Carberryn kanssa katselemassa h?nen kotiaan, johon h?n aikoi muutaman viikon kuluttua tuoda morsiamensa. Bill oli hauska ja avosyd?mminen poika, yst?v?piirimme ydin, ja meille yst?ville oli h?nen naimisensa hyvin vastenmielinen, sill? pelk?simme h?net kadottavamme. Sill? tiesimmek?, mille kannalle h?n oli asettuva meid?n suhteemme kerran purjehdittuaan avioliiton "tuntemattomaan maahan". Mutta Bill vain nauroi ep?luuloillemme.

"Tied?tk? Kristo", sanoi h?n juosten iloisesti yl?s rappusia ja avaten tulevan asuntonsa oven, "miksi valitsin t?m?n talon? Siksi, ett? se on niin kodikkaan ja l?mpim?n n?k?inen. Katsoppas vain", sanoi h?n, vet?en minut huoneeseen, - "katsele noita suuria ikkunoita etel?npuolella, joista aurinko loistaa koko p?iv?n; katsoppas tuota mainiota nurkkaa tuolla, minne nojatuolin voi asettaa; kuvaile meit? t??ll?, kirjat ja paperit vapaasti ymp?rill?mme ja Katri kulkien kuin p?iv?ns?de suojia l?mmitt?m?ss?. Tulen oikein runolliseksi, kuten n?et. Ja oletko koskaan n?hnyt parempaa ja avarampaa ruokahuonetta? Ajattele, kuinka t??ll? juhlimme! Mit? ihania iltahetki? t??ll? viet?mmek??n. Kaikki niin avarata ja vapaata - juuri sellaiseksi olen aina kotini haaveksinut. Tied?tk?, Kristo, ett? yl?kerrassa on pieni huone, ja sin? ja Tom Innis saatte oman avaimen, niin ett? saatte tulla ja menn?, milloin vain haluatte. Ja t?ss? on kirjasto - siin? tulee olemaan kirjoja, etsauksia ja puupiirroksia katosta laattiaan saakka. T?nne tulette, milloin vain p??h?nne p?lk?ht??, ja olette aivan kuin kotonanne."

"Mutta mit? Katri ajattelee t?st? kaikesta?"

"Katri on teid?n paras yst?v?nne ja h?n voi saada vieraansa viihtym??n.

Oi, Katri valmistaa t?st? niin pehmoisen pes?n, senp? viel? n?ette!"

Parin p?iv?n per?st? kuletti Bill minut j?lleen asuntoonsa, veti minua pakkilaatikkojen, olkien ja paperien v?litse katsomaan komeata vierashuoneen sisustusta - josta h?n iloitsi kuin pieni lapsi uudesta lelustaan.

"Katsoppas n?it? tuolia", sanoi h?n, "granaattipunaista, kukkasellista silkki?, sohvat ovat aivan samaa tyyli?, samoin uutimet ja matot. En el?iss?ni ole n?in kaunista n?hnyt. Appi-is? sisustaa kotimme, ja anoppi hy?rii ketter?n? kuin mehil?inen, saadakseen meid?t j?rjestykseen."

"Mutta Bill kulta", sanoin, "asuntosi on ruhtinaallinen. Pelk??n, ett? el?m?si tulee liian kalliiksi, sill? lakimiehen ura on pitk?llinen, vanha yst?v?ni."

"No, ymm?rr?th?n, ett? kaikki olisi ollut toisenlaista, jos itse olisin maksanut laskut; mutta kun Katrin suku kustantaa kaiken - niin olkoon menneeksi - tytt?, joka menee naimisiin, tahtoo tietysti uudessa kodissaan noudattaa sit? elintapaa, johon h?n on tottunut."

Olin vaiti, mutta sis?ss?ni tunsin masentavan aavistuksen, tunsin, ett? t?m? ylellisyys pian tukahduttaisi kotoisen vapauden, jota yst?v?parkani niin haaveksi.

H??t vietettiin oikealla ajallaan, ja h?iden j?lkeen oli nuorilla kutsut, joihin kaikki menimme; me saimme n?hd? Billin t?ydellisen kodin suurenmoisesti valaistuna ja kuulimme kaikkein kadehtivan h?nen onneaan; mutta se oli miltei ainoa kerta, jolloin siell? k?vimme. Kotiutumisesta, jokap?iv?isest? k?ynnist? ja omista avaimista ei puhettakaan, me tunsimme olevamme heist? niin kaukana, kuin olisi nuori pariskunta asunut Tuilleriess?.

Katri, joka aina oli ollut reipas ja vallaton tytt?, alkoi heti kehitt?? em?nnyyslahjojaan ja osoittaa mielipiteit?, jotka niin erisiv?t h?nen entisyydest??n, kuin vanha hiipiv? kissa vallattomasta kissanpojasta.

Katri oli itse asiassa hyv? tytt?. H?n oli hyv?syd?mminen, naisellinen, yst?v?llinen ja avulias; mutta sen ohessa ??rett?m?n tarkka ja niin tunnollinen, ett? talouden huolet olivat h?net melkein n??nnytt??, ja h?nen perheess??n pidettiin taloudenhoitoa korkeampana taidetta ja tiedett? - se oli heill? uskontona. Katrin ?iti, t?dit ja iso?idit olivat kuulut mainiosta taloudenhoidostaan. Heit? olisi voinut luulla niitten hollantilaisten j?lkel?isiksi Broeckin kaupungissa, joita Washington Irving kuvaa, ja jotka sitoivat lehmiens? h?nt??n sinisi? nauharuusuja ja maalailivat polttopuunsa p??t valkoisiksi. H?n kertoo, mitenk? er?s kuuluisa saarnaaja ei voinut poistaa naisv?en huomiota maallisista askareista, ennenkuin h?n rupesi saarnaamaan taivaallisen kaupungin puhtaudesta, sen muurien kirkkaasta kristallista ja katujen kultaisista kivist? - silloin heti k??ntyi kaikkien em?ntien mieli Zioniin. N?in juhlallinen ja totinen katsantokanta on jo silloin raskas, kun tytt?rukalla ensi hoidettavanaan on vain yksinkertainen ja halpa koti, saatikka sitten, kun h?nen pit?? huolehtia komeista huonekaluista, kun kalliit kristallit painavat h?nen mielt??n, kun peilit heijastavat h?nen velvollisuuksiaan, ja koi ja ruoste saattavat tunkeutua huoneisiin ja kaappeihin.

?iti ja t?dit varoittivat Katria juhlallisesti - he varoittivat h?nt? koista, torakoista, k?rp?sist? ja p?lyst?; kaikki huonekalut verhottiin kylm?ll? hollannin liinalla, joten ne muistuttivat liinoihin k??rittyj? ruumiita - uutimien tupsutkin saivat oman pienen verhonsa - ja tytt?rukan p??h?n sullottiin ohjeita ja m??r?yksi? kaiken t?m?n komeuden hoitamisesta, kunnes se oli niin t?ynn?, ettei sinne paljon muuta mahtunutkaan.

Bill rukka huomasi pian kotinsa liian t?ydelliseksi ja tarvitsevansa asumista ja olemista varten toisen talon, sill? talon ja kodin v?lill? on suuri eroitus. Parin vuoden per?st? perustimme vaimoni ja min? kotimme aivan toisten periaatteiden mukaan ja Bill pist?ysi usein meill?, venyttelihe mukavassa nojatuolissa kirjoitusp?yd?n ia sohvan v?lill?, huokaili ja nautti hauskasta ymp?rist?st?mme, ihaili l?mmint? avotakkaamme, geraniumia, ruusuja ja lintuja. Mies poloinen oli oikein hyvill??n saadessaan ojentaa jalkojaan ja liikkua vapaasti, kotonaan pelk?si h?n aina s?rkev?ns? tai h?vitt?v?ns? jotain. "Katri on kunnon tytt?", sanoi h?n, "ja tahtoisi tehd? minun mieleni mukaan, mutta h?n ei saa seurata tahtoaan. He antavat h?nelle niin paljon neuvoja ja s?lytt?v?t h?nen p??llens? niin raskaan taakan, ett? tytt? rukka on n??nty?, h?n onkin jo ihan laihtunut ja sairaan n?k?inen. Sitten asuu Saara t?ti meill? ja vahtii koko taloa kuin poliisi; on siin? ihmisparka ihan helisem?ss?. Huoneet ovat kyll? komeat, mutta niin jylh?t ja kolkot! - ei auringons?dett? eik? valoa nimeksik??n, vieraan tullessa kohotetaan hiemasen rullakartiinia. He pelk??v?t niin sanomattomasti k?rp?si?, ja kaikki peilit ja taulunpuitteet ovat harson peitossa maaliskuusta joulukuuhun. Kyll? meid?n huoneissamme ei ole paikkaa, mihin k?rp?nen iskisi!"

"Mutta," sanoin, "laittakaa itsellenne arkihuone, jossa saatte olla mielin m??rin vapaudessanne."

"Siit? ei tule mit??n. Katri ja Saara t?ti ovat asettuneet makuuhuoneeseemme ja siell? majailevat he kaiken p?iv??, kunnes joku vieras tulee. Silloin Katri pukeutuu ja tulee alas. Saara t?ti v?itt?? sen olevan ainoan keinon j?rjestyksen yll?pidoksi, silloin voivat rullakartiinit olla alhaalla, ja kaikki pysyy paikoillaan; siell? kertoo h?n tytt?rukalle kaikenmoisia jonninjoutavia juttuja mummoista ja t?deist?, joilla oli sellainen j?rjestys talossaan, ett? he pilkkosten pime?ss? olisivat l?yt?neet kaikki tavaransa ilman tulenvaloa. Ja sen voisivat he meill?kin tehd?. Voisi luulla, ett? olemme aikeessa l?hte? Englantiin ja ett? koko talo on lukossa matkaa varten - ei n?y kirjaa, ei paperia, eik? hansikasta, ei mit??n j?lke? ihmisolennosta. Piano on suljettu, kirjakaappi lukossa, piirrokset piilossa - kaikki, kaikki sile?t?, kiintonaista, lukittua.

"Jos menen jonkun yst?v?ni kanssa kirjastoon, l?yhk?? siell? ensinn?kin ihan kellarilta, sitten saan suurella vaivalla kiskoa ikkunat auki, avata ja riuhtoa puolentunnin aikaa, ennenkuin l?yd?n mit??n, ja koko ajan tied?n Saara t?din vahtivan oven takana valmiina j?rjest?m??n ja sulkemaan kaikki j?lkeeni. Kaikki halu seurusteluun ja kanssak?ymiseen sammuu sellaisissa oloissa. Ent?s suuri, valoisa ruokahuoneemme suurine ikkunoineen - luuletko ett? saamme siit? iloita, - ei, Saraa t?ti ajaa meid?t sielt? jo huhtikuun alussa, sill? k?rp?set tahraisivat sein?maalaukset ja porsliinit, ja niin saamme aterioida pieness? pime?ss? putkassa, jonka ikkunat ovat takapihalle p?in, ja Saara t?ti on siit? kovin innoissaan, h?n sanoo Katrin p??sev?n niin paljon v?hemm?ll?, ett? minun jo senkin t?hden pit?isi suostua sy?m??n putkassa vaikka koko elinaikani. Siit? n?et, Kristo, ett? tilani on perin tukala, ja koko Katrin suku on siin? vahvassa luulossa, ett? mies on tuhmin ja kauhein olento koko luomakunnassa; ja jos h?n jotain saa p??h?ns?, pit?? sit? vastustaa mink? jaksaa. Kuulisit Saara t?din tuomion meist?: me olemme kaikki h?rki? porsliinipuodissa, valmiit puskemaan, riist?m??n ja raastamaan kaikkia ja h?vitt?isimme koko komeuden, ellei meit? kytkett?isi ulkohuoneeseen. H?n v?sytt?? tuiki Katriparkaa, ja h?nen lopetettuaan alkaa ?iti. Joskus tuodessani oman mielipiteeni esiin, purskahtaa Katri itkuun ja sanoo, ettei h?n tied? mit? tehd?. Ket??n yst?vist?ni en voi kutsua p?iv?lliselle, sill? eih?n heit? sovi vied? pime??n putkaan. - Oi! ei koskaan! Saara t?ti, anoppi ja koko suku pit?isiv?t perheen kunnian ikuisesti h?v?istyn?. Emme voi kutsua heit?, ellemme avaa ruokahuonetta, k?yt? parasta porsliiniamme ja tuota hopeatamme kotia pankista, ja jos niin teemme, valvoo Saara t?ti y?ns? koko viikon ajan ennen, valmistuksia tehden, ja j?lest? valvoisi h?n toisen viikon saadakseen kaikki j?rjestykseen. 'Mutta', selitt?isi h?n minulle, 'saattaa niin paljon vaivaa Katrille h?nen nykyisess? tilassaan, on kerrassaan inhottavaa.' Jos taas kutsun tovereitani ravintolaan p?iv?lliselle, itkee Katri, ja h?nen ?itins? sanoo, ettei naineen miehen sovi sy?d? julkisissa paikoissa; mutta, hitto viek??n, pit??h?n minulla jossain olla vapautta."

Vaimoni viihdytteli h?nen kiihoittuneita hermojaan ja sanoi meid?n mukavan nojatuolimme aina h?nt? odottavan uunin ??ress?. "Ja te tied?tte", jatkoi h?n, "huonekalumme ovat niin yksinkertaiset, ettei meid?n koskaan tarvitse niit? varjella; ja mattomme niin halvat, ett? aurinko mielell??n saa niille paistaa, ja niin el?mme p?iv?ns?teitten ja kukkien keskess?."

"Niinp? niinkin", sanoi Bill katkerasti. "Mutta haalistuneet matot ovat Saara t?din kauhu. H?n luulee, ett? ensimm?inen pyk?l? taloudenhoidossa on auringon karkoittaminen. Mik? hupakko olinkaan, iloitessani aurinkoisista ikkunoistamme! Miesparka, n?m? ikkunat ovat kolminkertaisesti teljetyt kaikilta p?iv?n s?teilt?. Ulkoap?in markiisit, sis?ll?p?in ensin tiiviit luukut ja sitten raskaat, paksut, vuoratut damastiuutimet, jotka ulettuvat syviss? poimuissa laattiaan asti. Mit? varten on minulla tauluja? Ne riippuvat kyll? huoneessa, mutta mik? h?ly ja touhu, ennenkuin saan niihin hiukankin valoa."

"Mutta illalla tulen valossa, silloin kai huoneesi ovat kirkkaat ja valoisat."

"Illalla! Luuletko vaimoni viihtyv?n siell? illalla. H?nell? on sanainsa mukaan niin paljon ompelemista, ett? heid?n t?ytyy Saara t?din kanssa pysyyty? makuuhuoneessa, sill? eih?n vierashuoneessa voi ty?skennell?. Senh?n arvannet. Ei mit??n ty?nn?k?ist?k??n saa sinne kulettaa. Ajattele jos langanp?tki? sattuisi putoamaan matolle! Silloin saisi Saara t?ti seuraavana aamuna murtaa ikkunavarustukset ja ry?mi? pitkin laattioita niit? etsim?ss?. Ei, illalla kaasu on puoliliekill?, ja jos kierr?n sen korkeammalle ja tuon ilmoille sanomalehteni tai otan hyllylt? jonkun kirjan, tunnen laattian l?pi miss? kiihoitustilassa Saara t?din hermot ovat. H?nen p??ns? n?kyy ovella kello kahdeksan, nelj?nneksen yli, puoli yhdeks?n, kello yhdeks?n ja kymmenen, katselemassa, joko olen lopettanut, saadakseen kaikki j?rjestykseen t?m?n suuren rauhanrikkojan j?lkeen. Ei kenenk??n p??h?n p?lk?ht?isi tulla meille iltaa viett?m??n. Naimisemme ensi aikoina tuttavamme kyll? pist?ysiv?t luonamme, mutta kotimme jylhyys heid?t pian vieroitti. Kaikki ovat huvenneet, ja Saara t?ti on siit? ikuisesti kiitollinen, sill? nyt saavat huoneet olla rauhassa. 'En ymm?rr?', on h?nell? tapana sanoa, 'mitenk? rouva Crowfield voi el?? sellaisessa py?rteess?, aamusta iltaan siell? juoksee ihmisi?. Katri ei kest?isi mokomata el?m??; mutta kaikki ihmiset eiv?t ole yht? huolellisia. Katri on kasvanut perheess?, jossa huolellinen taloudenhoito on naisen kunnia.'"

Vaimoni huulilla liikkui hymy, tuo tyven, lempe? ja leikillinen hymy, joka oli valaissut h?nen ymp?rist???n niin monen monituista vuotta.

Bill jatkoi katkerasti:

"Enh?n voi - kuten mielisin, - heitt?? hiiteen kaikki n?m? naiset taloudenhoitoineen, silloin Katri itkisi viikkokauden ja joutuisi ep?toivon partaalle. Eih?n se ole tytt?raukan syy; joskus koetan puheillani saada h?net j?rkiins?, mutta puhuppas nyt koko suvun kanssa - olen ihan varma, ett? h?nen terveytens? pilaantuu - he uuvuttavat h?net tuiki. Katri, joka oli piirimme sielu! Ja nyt n??ntyy h?n kotoisiin huoliinsa. H?n k?y alituisessa tuskassa aamusta iltaan, talo on niin t?ynn?ns? kaikenlaista tavaraa, ett? aina saattaa joku vahinko tapahtua ja palvelijamme ovat niin perin k?mpel?it?. Istuessamme yhdess? kuulen vain valitusvirsi? ky?kkityt?ist?. He vaihtuvat alinomaan, s?rkev?t ja h?vitt?v?t niin paljon, ettemme en?? uskalla k?ytt?? tavaroitamme. Siin? ei viel? mit??n, ett? sy?mme pime?ss? putkassa, mutta sy?mme rikkin?isist? lautasista ja laseista ja juomme teet? korvattomista kupeista, jotka t?intuskin ovat s?ilyneet t?st? h?vityksen kauhistuksesta. Ilolla suostuisinkin n?in vaatimattomasti el?m??n, ellen tiet?isi parempaa l?ytyv?n, enk? ymm?rr?, miksei meid?nkin p?yt?mme voisi n?ytt?? herrasp?yd?lt?, mutta Saara t?ti sanoo, ett? se maksaisi tuhansia, ja ett? on yhdentekev?, miten elet??n, kun ei sit? kumminkaan kukaan muu n?e. H?nest?, n?et, ei l?ydy mit??n v?limuotoa hienon porsliinin ja s?rkyneitten astiain v?lill?. Mitenk?h?n kaiken t?m?n k?y. kun saamme lapsia? Toivon lasten pehmitt?v?n vanhukset ja saattavan kodin l?mpim?mm?ksi."

Lapsia karttuikin vuosien kuluessa. Ensin syntyi Tom, harteva, vilkas, palleroinen Tom, oikea is?n kuva; sitten Kaarle, Jim, Lovisa, Katri ja Frank - kaikki hyvi?, iloisia ja rakastettavia lapsia. Mutta koko heid?n lapsuutensa oli alituinen taistelu huonekalujen kanssa, jossa taistelussa huonekalut aina p??siv?t voitolle. Kotityrannit valitsivat tietysti ik?vimm?n ja kolkoimman huoneen, mit? talossa oli, lastenkamariksi ja sulloivat sen t?yteen vanhaa pahanp?iv?ist? huutokaupparomua, ja sinne sitten kasvava polvi teljettiin.

Itsekukin tiet?? kuinka paljon kurinpitoa, ohjeita ja neuvoja lastenkasvatus vaatii, ennenkuin lapsista tulee vilpitt?mi?, suoria, jalomielisi? ja uskonnollisia ihmisi?. Se vaatii enemm?n ohjeita, kuin mit? vanhemmat jaksavat antaa ja lapset voivat sulattaa. T?h?n kasvatusty?h?n he eiv?t voi uhrata kaikkia voimiaan, siis on tarkasti m??r?tt?v? mihin suuntaan se on johdettava.

Saara t?din ja h?nen hengenheimolaistensa mukaan lasten huomio on etup??ss? kiinnitett?v? huonekaluihin ja niiden s?ilytt?miseen, ja Billin lapset saivat siis kasvatuksen, joka oli yht?pit?v? n?itten periaatteitten kanssa. Se kasvatus oli p??asiassa seuraava: Pahat lapset juoksentelevat paraatiportaissa, istuvat hienolla sohvalla, koskettelevat kirjoja kirjastossa, ottavat kaapista hyvi? kuppeja ja laseja.

Ja miksi halusivat he sent??n tehd? t?t? kaikkea? Jos vain paratiisissa olisi yksikin kielletty omena, eiv?tk? nuoret Adamimme ja Evamme antaisi alttiiksi ruumistaan ja sieluaan, saadakseen sit? maistaa? Pikku Tom oli urhea ja yrittelev?inen, kuin itse Kolumbus ja k?ytti kekseli?isyytt??n kaikenmoisiin l?yt?retkiin luvattomilla alueilla. H?n anasti Saara t?din avaimet, aukasi laatikot ja kaapit, katseli, koski ja maisteli kaikkia ylv?stellen synneist??n.

"Tied?tk? Tom", sanoi lastenhoitaja h?nelle kerran, "kun olet noin paha ja vallaton, kiusotat ?itiraukkaasi? H?n on sairas, ja kuolee varmaan, ellet ole kiltti."

"Kuoleeko h?n?" sanoi Tom miettiv?n?.

"Niin saattaa k?yd?."

"Silloin", sanoi Tom, k??ntyen kantap?ill??n, - "silloin saan juoksennella paraatiportaissa."

Niinpian kuin t?m? rasavilli oli kouluij?ss?, l?hetettiin h?n t?ysihoitoon er??seen poikakouluun, ja kaikenmoiset esteet ehk?isiv?t sittemmin h?nen kotiintuloaan. Kev??ll? h?n ei voinut tulla suursiivoamisen t?hden, ja syksyll? oli my?s suursiivoaminen est?m?ss?; ja niin poikarukka vietti lupa-aikansakin koulussa, ellei joku kunnon toveri, jolle onnetar oli antanut oikean kodin, s??list? kutsunut h?nt? luokseen. H?nen ?itins? tiesi h?nen tovereistaan, el?m?st??n ja ajatusmaailmastaan yht? v?h?n, kuin olisi h?n l?hett?nyt poikansa Kiinaan, Saara t?ti nautti siit? rauhasta, joka nyt vallitsi kotona pojan poistuttua, ja sanoi vain odottavansa sit? aikaa, jolloin Kaarle ja Jimkin tulisivat siihen ik??n, ett? heist?kin p??sisi; Kaarle ja Jim taas, karkoitettuina ?idin ja is?n l?heisyydest?, ja inhoten pime?t? ja yksin?ist? leikkihuonettaan, vetelehtiv?t pitkin katuja, rautatieasemalla ja laivasilloilla. Jos ei koti sulje helmaansa poikiaan, voivat vanhemmat olla varmat, ett? he hakevat muita turvapaikkoja, jotka useimmiten ovat vahingollisia. Kyll? muualla on l?mpimi?, iloisia, hauskoja ja hilpeit? paikkoja turvana niille pojille, jotka eiv?t kotona saa oleskella ?idin hienoissa huoneissa. Pahoja ihmisi? l?ytyy yllinkyllin kuiskuttelemassa heid?n korviinsa juttuja, jotka eiv?t ole aiotut ?idin kuultaviksi, ja naureskelemassa heille heid?n kohottaessaan heikot ??nens? h?pe?llisi? ja syntisi? lauluja renkuttamaan.

Katriparka, joka tytt?n? oli niin reipas, iloinen ja elokas, oli keski-ik?isen? n?ivettynyt ja kuivunut ter?v?ksi, luisevaksi naiseksi - joka murehti paljon, mutta unohti, ett? yksi on t?rkein. Yksi pojista karkasi merille, enk? luule, ett? he sittemmin ovat h?nest? mit??n kuulleet. Tom esikoinen vietti ensin hurjaa el?m?? sek? koulussa ett? yliopistossa, ja palatessaan kotia h?n melkein mursi ?itins? syd?mmen julkealla ja vaativalla k?yt?ksell??n. ?iti, joka ei ymm?rr? vallata lapsensa syd?nt? sen pienen? ollessa, saa usein sen kalliisti maksaa. Jos h?n lapsiaan laiminly? heid?n pienin? ja avuttomina ollessaan, kostavat he t?m?n v?linpit?m?tt?myyden, tultuaan suuriksi ja voimakkaiksi. Tom saattoi kaikki ymp?rill??n ep?j?rjestykseen, loikoili sohvilla, sylk?si pitkin mattoja, viskeli kirjoja ja piirroksia sinne t?nne ja pani kaikki vanhat perhemuistot yl?salaisin. Kaikkea t?t? ei h?n koskaan olisi tehnyt, ellei h?nen lapsuutensa olisi ollut pelkk?? kielt?ytymist? ja kurissapitoa. H?n oikein vihasi j?rjestyst?, hienoutta ja aistia - ja oli oikea poroporvari.

Bill yst?v?ni taas oli iloisesta, hauskasta velikullasta muuttunut ?re?ksi ja juroksi j?r?p??ksi. Kerrassaan oivallinen on Benjamin Franklinin sananparsi: "Silkki ja sametti sammuttavat tulen takassa." Silkki ja sametti - ylellisyys kodissa - sammuttaa usein muutakin kuin tulen takassa, se sammuttaa pyhemm?nkin liekin, kotoisen rakkauden tulen. Miehen ja lasten suurin onnettomuus on kodittomuus; monella miehell? on komea talo, mutta ei mit??n kotia."

"Is?", sanoi Jenny, "sinun pit?? kirjottaa meille kodinhoidosta."

"Lapsi", sanoin, "ajattele ?iti?si ja mitenk? h?n on sinut kasvattanut."

Onnellisena aviomiehen? tahdon saattaa selv?ksi vaimoni j?rjestelm?n ja ensi kirjoitukseni on:

Mik? on koti ja sen hoito.

III.

Mik? on koti?

Ikuisena salaisuutena kesken?mme olkoon, rakas lukijani, ett? n?ill? kirjoituksillani, paitsi julkista tarkoitustaan, on toinen, yksityinenkin, koetan, n?et, niill? vaikuttaa omaan perheeseeni.

Se ei rajoitu ainoastaan salahy?kk?yksiin kuuluisaa mattoa ja vierashuonetta vastaan, mutta se t?ht?? niit? uusia kotejakin, jotka ehk? kohoavat ymp?rill?mme.

Sill? kuten jo ennen n?in meid?n kesken olen maininnut, oli Mariamme oman pes?n valmistamisen hauskoissa puuhissa.

Olen huomannut, ett? kun perheess? sellaista on tekeill?, on jokainen perheen naisolento kuumeentapaisessa j?nnityksess?, - jokainen naikkonen, vanha ja nuori, tuntee em?nn?n vaistot her??v?n itsess??n; ja silloin on meid?n, toisen sukupuolen, liikuttava suurella varovaisuudella ja lausuttava ajatuksemme hyvin arasti kunnioittaen niit? salaisia voimia, jotka hallitsevat naiselementti?mme.

Vahingosta viisastuneena en koskaan mennyt suoranaisia neuvoja antamaan, sill? suloiset ??net olisivat pian minut nolanneet ja tukkineet minulta suun. Mutta olin vaimoni k?ytett?v?ksi antanut sen pienen summan, jonka taisin uhrata Marian my?t?j?isiin, ja siit?k?s nyt puuhaa - Jenny ja Maria olivat per?ti tottumattomat rahanhoitoon ja neuvottelivat lakkaamatta v?sym?tt?m?n ?idin kanssa, kuinka rahat parhaiten olivat k?ytett?v?t. Sanon Maria ja Jenny, sill? vaikka Marian olisi pit?nyt olla keskuspisteen? n?iss? hommissa, lankesi kumminkin kaikki Jennyn p??tett?v?ksi, h?nen uutteruutensa ja intonsa t?hden, joka aina tuli n?kyviin t?llaisissa kotoisissa puuhissa.

Pikku Jenny on niin virke? ja ter?v?p?inen ja keksii ja suunnittelee kaikenmoista hauskaa ja hy?dyllist?. Jos vieras sattuisi kuulemaan n?it? jokap?iv?isi? keskusteluja, tulisi h?n ihan varmaan siihen p??t?kseen, ett? h?n j?rjest?? omaa kotiaan. Maria on lempe?, ajattelevainen ja tyyni tytt?, joka ei tuhlaa sanoja; mutta, l?hemmin tutustuessasi h?neen, huomaat pian, ett? h?n, vaikka harvapuheinen, on luonteeltaan luja ja taipumaton. Kaikissa perhekokouksissa antaa h?n puheenvuoron Jennylle ja ?idille, mutta lyhyt, harkittu: "niin", tai "ei", jonka Maria lausuu, tekee ratkaisevan p??t?ksen joka asiassa.

T?h?n perhetauluun t?ytyy minun viel? liitt?? oivallisen Rob Stefensin, tulevan aviomiehen, kuva, h?nen, jonka hyv?ksi kaikki n?m? neuvottelut pidettiin.

Rahalliseen puoleen n?hden oli h?n niit? nuorukaisia, joista runoilija laulaa:

"H?ll? viisautta, arvoa,

Vaan muuta ei".

Mutta Rob oli lahjakas, hyv?syd?mminen poika, jolla oli monta oivallista ominaisuutta. H?n oli mainio duettilaulaja - tenoori - taitava n?yttelij?, ja keskustelussa oli h?n sukkela ja vilkas sek? hyvin perehtynyt kirjallisuuteen. Mutta eniten minua miellytti h?nen edistyksens? virka-uralla; h?n oli nim. etev? lakimies, ja h?nen tulevaisuutensa oli hyvin lupaava verrattuna muihin pyrkij?ihin t?ll? samalla alalla.

Nuoret olivat tietysti korviaan my?ten rakastuneet; mutta mitenk? he taloutensa hoitaisivat, hankkisivat polttopuut ja ruoka-aineet, maksaisivat hyyryn, valon ja verot, oli minulle oikea arvoitus, sill? siin? suhteessa olivat he yht? viisaat, kuin kaksi linnunpoikasta.

Mutta koska linnunpoikasetkin kaikesta huolimatta oppivat pesim??n, kuten vanhempansa, voimmehan jokaiselta ihmislapseltakin toivoa samaa. Se on pahan onnen sattuma vaillinaisessa el?m?ss?mme, ett? nuoret rakentavat pes?ns? ja tulevaisen kotinsa siin? pyh?ss? yksinkertaisuuden tilassa, joka ei todellisia tarpeita tunne.

Jos pariskunnalla on hyv?t tulot ja varaa korjata erehdyksi??n, ei kodin j?rjest?misen tarvitse tuottaa heille paljon p??nvaivaa; jos he ovat j?rkevi?, puhdistavat he pian kotinsa niist? ep?onnistuneista laitoksista, joilla ensi innossaan koristelivat sit? ja sisustavat sen kehittyneemm?n aistinsa mukaisesti.

Mutta suurelle enemmist?lle, joka ahtaissa oloissa ottaa t?m?n ensimm?isen askeleen perhe-el?m?ss?, ovat n?m? erehdykset vakavampaa laatua. Heid?n t?ytyy vuosikausia n?hd? kodissaan perin tarpeettomia kapineita ja saavat turhaan haikaella monta v?ltt?m?t?nt? asiaa, vain siit? syyst?, ett? alusta j?rjestiv?t kaikki niin ep?k?yt?nn?llisesti pyh?ss? yksinkertaisuudessaan.

Olin ollut sanattomana kuulijana monessa vilkkaassa keskustelussa nuoren parimme v?lill?, joissa he tavallisesti neuvottelivat siit?, mit? tarvitsisivat ja mit? voisivat ostaa, he keskustelivat varovaisuudesta ja s??st?v?isyydest? ja toistelivat monta hyv?ntahtoista neuvoa, joita meit? monin kerroin rikkaammat sukulaiset ja tuttavat olivat heille antaneet. Ne, jotka itse ovat hyvill? p?ivill?, ovat aina hyvin nopsat neuvomaan toisille s??st?v?isyytt?. Ja milt? korkeudelta he antavat neuvojaan kokemattomille vasta-alkajille! Jolla on kymmenentuhannen vuotuiset tulot, voi uhrata aikaa mietteisiin; ja t?m? hieno joutilaisuus sallii my?s h?nen tyynesti arvostella taloudessa tarpeellista s??st?v?isyytt?; siit? saavat n?m? yl?luokan tytt?ret sen varmuuden, jolla rohkaisevat v?h?osaisempia kanssasisariaan.

"Usko pois, kultaseni", sanoi t?ti Sofia Suruton. "Suurin s??st? on aina kalliimman tavaran osto. Se maksaa alussa, mutta sitten se kest??kin. N?m? samettimatot laattiallani ovat olleet siin? yht?mittaa kymmenen vuotta, ja katso kuinka hyv?t ne yh? ovat! En koskaan k?yt? halpoja mattoja talossani - en edes arkihuoneissakaan. Sametti, ja brysselimatot ovat ensin tosin kalliimmat, mutta ne ovat niin vahvat. Enk? voi k?sitt?? kuinka voi k?ytt?? uushopeata hopean asemesta. Uushopea kuluu pian, ja sitten sit? pit?? kiilloittaa, ja siten tulee se yht? kalliiksi kuin hopeakin. Jos min? olisin Marian sijassa, eroittaisin my?t?j?issummasta tuhat dollaria hopeaan, ja tyytyisin muutoin yksinkertaisempaan. Huonekaluni ottaisin kaikki David ja Saulilta. Sit? kauppaa sanotaan kalliiksi, mutta sen tavarat tulevat ajan pitk??n sittenkin halvimmiksi, ja ne ovat aina niin hienot ja tyylikk??t. Tietysti ei pid? menn? ??rimm?isyyksiin - yksinkertaisuus on suuri kaunistus."

Perheen rauha h?iriytyi, kun Jenny, innosta hehkuen, kertoi t?m?n keskustelun. Vaimoni vertaellessa kokeneena em?nt?n? yksinkertaisimpia t?din ehdottamia korutavaroita siihen summaan, joka oli k?ytett?viss?, ven?htyiv?t tytt?jen kasvot melkoisesti.

"Mutta kuinka ihmiset saattavat pit?? taloutta", sanoi Jenny, "jos kaikki on niin kallista."

Vaimoni huomautti tyynesti, ett? olimme el?neet hyvin mukavasti omassa kodissamme, - olimme vastaanottaneet lukemattomia yst?vi?, vaikka meill? oli vain ihan halpoja mattoja arkihuoneissamme ja kolmivartinen vierashuoneessa, eik? kukaan vieras ole siit? v?litt?nyt eik? sit? paheksinut; ja mit? kest?vyyteen tulee, on t?ti Suruton useammin uusinut mattojaan kuin me, sill? huolimatta halpuudestaan ovat meid?n kest?neet kauemmin kuin h?nen.

"Mutta, ?iti, kaikki on mennyt eteenp?in sinun nuoruudestasi lukien. T?ytyyh?n sent??n seurata aikaansa ja sisustaa huoneensa, kuin muutkin ihmiset."

Vaimoni vastasi tavallisella tyynell? tavallaan ja puolusti suhteellisuutta koko taloudessa. Huonekalujen, ky?kkiastioitten, porsliinien ja liinakaappien hintain tulee suhteellisesti vastata toisiaan niin, ettei mist??n makseta enemm?n toisen kustannuksella, ja niin laski h?n tyynesti kuinka pitk?lle Marialle my?nnetty summa riitt?isi, ja miss? ylip??sem?t?n raja kulki. Ei mik??n ole niin omiaan tukahuttamaan nuoruuden innokkaita aikeita, kuin numeroitten selv? ja vakuuttava logiikka. Kuinka suloista ja lohduttavaa on kuvitella, ett? juuri ne tavarat, joista pid?mme, ovat halvimmat, ja ett? joku ankara velvollisuus pakottaa meid?t juuri niit? ostamaan, tuottakoot ne vaikka suuriakin uhrauksia meille. Ainoastaan kertoma- ja yhteenlaskun avulla voit p??st? t?st? harhaluulosta ja saada selville, mit? sinun on ostettava ja mit? ei.

Vaimoni numerot kumosivat tuiki t?ti Suruttoman vakuutukset, ja nuorisomme rauhoittui joksikin ajaksi, vaikka huomasin Jennyss? salaisen levottomuuden. Kuulin heid?n puuhaavan retki? jos jonnekkin, v?liin hyvinkin kauas, katselemaan korutavaroita, joita myytiin alennettuihin hintoihin. Milloin oli kullattu peili, milloin taas samettimatto sattumalta niin halpa, ett? se miltei kosketti ?idin tekemi? rajoja. Ajattelin vierashuonettamme ja rukoilin hyvi? haltijoita est?m??n heit? erehdyksist?.

"Koeta saada v?h?n tervett? j?rke? tytt?ihin, jos voit", sanoin vaimolleni, "el?k? anna pienen lemmittymme hukata rahojaan ja ostella kaikenmoista turhaa, joka h?nt? sitten j?lest?p?in vain harmittaa."

"Kyll? koetan", sanoi h?n. "Mutta Maria on, kuten tied?t, kokematon, ja Jenny taas niin innokas, toimelias ja herkk?uskoinen. Pelk??np?, ett? molemmat pit?v?t meit? v?h?n vanhanaikaisina. Mutta yst?v?ni, olen huomannut, ett? sinun kirjoituksesi ovat paikallaan ja oivalliset heid?n silmi??n avaamaan. Jenny jo kysyi eilen illalla, milloinka luet ensi kirjoituksesi. Tytt? on j?rkev? ja ter?v?p?inen ja k?tkee syd?mmeens? sen, mink? kuulee."

N?in mairiteltuna ryhdyin kirjoittamaan; ja samana iltana tulenvalolla luin pienelle naismaailmalleni seuraavan kyh?elm?n:

Mik? on koti ja sen hoito?

Olen jo osoittanut teille, ett? talo, jossa mies ja nainen asuvat ja pit?v?t taloutta, ei aina ole koti. Mik? siis koti on? Sana koti sis?lt?? jokaiselle naiselle ja miehelle jotain sanomatonta - jotain, jota he haluavat ja kaipaavat.

"Koti," huokailee tyytym?t?n nuorimies, v?syneen? ravintolael?m??n ja napittomiin paitoihin. "Koti!" kuiskaa vaeltaja vieraalla maalla, ajatellen ?idin-, vaimon-, sisaren- ja lapsenrakkautta. Niin, sill? sanalla on viel? korkeampi, uskonnon pyhitt?m? merkitys, ja kristittyjen kuvaillessa toiveitaan paremmasta el?m?st?, puhuvat he kodista tuollapuolen hautaa. Sana koti k?sitt?? rakkautta, lepoa, pysyv?isyytt? ja vapautta; mutta siin? sivussa koti kasvattaa meit? ja kehitt?? meiss? l?ytyv?t puhtaat tunteet ylev?mpiin muotoihin, korkeampaa el?m?? varten. Mestari otti pienoisen lapsen kodin helmasta polvelleen, tulkitessaan opetuslapsilleen kuningaskuntansa salaisuuksia.

Koti on niin pyh? ja kallis asia, ja sen luominen kysyy niin suurta kyky?, ett? se voittaa kaikki muut ominaisuudet. Kuvanveist?j??, joka loihtii kylm?st? marmorista el?v?n olennon, maalaria, joka kiinnitt?? kankaalle kuolematonta kauneutta, arkkitehti?, joka rakentaa tuomiokirkkoja ja kohottaa Pyh?n Pietarin kupoolin maan ja taivaan v?lille, ei voi ansiossa ja pyhyydess? verrata vaatimattomaan taiteilijaan, joka niist? k?yhist? aineksista, joita t?m? valheellinen, oikullinen ja itsek?s maailma h?nelle tarjoo, luo kodin turvallisen Edenin.

Todellinen koti on ylevin taideteos, mink? ihmisolento voi luoda, sill? se kuvaa sielun suurinta rauhaa ja onnea.

Vanha kristin kirkko vaatikin avioliittoon pyrkivilt? hyvin totista ajatuskantaa menneest? el?m?st?, katumusta ja ajatuksissa, puheissa ja t?iss? tehtyjen syntien tunnustamista sek? pyh?n sakramentin nauttimista; sill? siten mies ja vaimo, jotka l?hestyv?t ylev?? tointa, kodin perustamista, muistavat sen pyhyytt? ja kauneutta.

T?llaista kotia varten on minulla, kuten Euklideksell?, aksioomeja, muutamia varsin t?rkeit? periaatteita, ja ensimm?inen kuuluu: Ilman rakkautta ei synny kotia.

Kaikki rahan, sovinnaisuuden ja puhtaasti ruumiillisen intohimon vaikuttamat avioliitot tekev?t oikean kodin perustamisen jo alusta mahdottomaksi. Rakkaus on t?m?n uuden Jerusalemin perustus, rakkaus, joka on taivaasta kotoisin ja vaihtelee monissa eri v?reiss? kuin ihanimmat jalokivet. Rakkaudelle on kaikki mahdollista, mutta ilmaa rakkautta emme mit??n mahda.

Ulkomailla kuulemme usein puhuttavan sovinnais-avioliitoista, joita mieluummin voisi nimitt?? yhti?iksi. Rahat lasketaan kummallakin puolella; molemmat asianomaiset panevat rahoja liikkeeseen, hoitaen kukin omaansa. Rakkaus ei tule kysymykseen, mutta suuri kohtelijaisuus. Kaikki on niin lainmukaisesti ja kauttaaltaan j?rjestetty?, ettei tulevaisuudessakaan voi mit??n selkkauksia synty?. Herralla ja rouvalla on kullakin omat huoneistonsa, ajoneuvonsa, palvelijansa, sis??ntulonsa, yst?v?ns? ja harrastuksensa - ja he t?ytt?v?t mielest??n pyh?n avioliittolupauksen kohtelemalla toisiaan hienosti ja s??dyllisesti niin? harvoina kertoina, jolloin heid?n tiens? pakosta yhtyv?t.

Olisipa hyvin surullista, jos meid?nkin maassa sellainen katsantokanta avioliiton suhteen p??sisi vallalle. Se on hyvin ep?jalo ja osoittaa pakanallista k?sityst? siit? suhteesta, jossa mies ja nainen yhtyv?t yhdeksi. Se on molemmin puolin kurja ja alhainen keksint?, joka t?ydellisesti pudistaa pois kotisivistyksen suuren ty?n, kotikasvatuksen ylev?t surut ja urhoolliset vaivat - kasvatus, jossa vanhemmat oppivat enemm?n kuin opettavat.

Omituisena seikkana mainittakoon, ett? niiss? maissa, joissa t?llainen avioliitto on tavallinen, puuttuu kielest? meid?n koti-k?sitett?mme vastaava sana. Monelle Euroopan kielelle ei voisi tarkasti k??nt?? lausetta, jolla alotin kyh?elm?ni - lausetta, ett? ihmisen talo ei aina ole h?nen kotinsa.

El?m?ntapa niiss? maissa, joissa j?rki eik? rakkaus solmii avioliitot, sulkee pois kotik?sitteen.

Mitenk? n?iss? maissa siis elet??n? Tytt? saa k?skyn palata luostarista tai koulusta, sill? h?nen is?ns? on l?yt?nyt h?nelle miehen. Vastustusta h?nen puoleltaan ei otaksuta; ja harvoinpa sit? tehd??nk??n, sill? lapsi on innoissaan saadessaan kauniita vaatteita ja vapautta, joita h?nen k?sityksens? mukaan ainoastaan naiminen antaa. Ja n?m? edut h?n aina saa - olkoon sitten mies kaunis tai ruma, viisas tai tuhma.

Kuinka siet?m?t?n mahtaa sellainen avioliitto olla! niin meist? tuntuu. Mutta heist? se ei ole siet?m?t?nt?, sill? se sallii heid?n k?yd? kunkin omaa tiet??n v?litt?m?tt? toisistaan. Poika tai tyt?r, joka ilmestyy t?h?n talouteen, viett?? lapsuutensa hoitajan helmassa, nuoruutensa t?ysihoitokoulussa ja kypsyneen? naitetaan h?net vuorostaan samalla tavalla, ja niin jatketaan samaa elintapaa toista sukupolvea varten. Sill? aikaa el?v?t is? ja ?iti herran rauhassa ja hoitavat kukin huvituksiaan. Sellainen on se j?rjestelm?.

Huoneistot, jotka rakennetaan t?llaista elintapaa varten, muistuttavat enemm?n ravintolaa kuin yksityiskotia, ja jos meik?l?inen asettuisi pariisilaiseen huoneistoon asumaan, mahtuisi h?n tuskin sinne lukuisine lapsineen. Yksityisi? poikkeuksia t?st? s??nn?st? tietysti l?ytyy. Sek? Ranskassa ett? Italiassa l?ytyy vieh?tt?vi? koteja, joissa jalot luonteet joko sattuman tai is?n valinnan kautta yhtynein? vuodattavat valoa ja l?mp?? siihen kylm??n sovinnaisuuspiiriin, jossa el?v?t. Joka kansankerroksessa l?ytyy luonteita, joilla on niin vahva kodin tarve, ett? he miss? oloissa el?nev?tkin, usein hyvinkin ep?edullisissa, tiet?v?t luoda itselleen kodin. Ihmisluonne on niin lemmenhaluinen, ett? rakkaus, jota ei h?ihin kutsuttu, usein hiipii j?lest? kuokkavieraaksi, ja minne se hiipii, seuraa koti kintereiss?.

Seuraava aksioomi on: Ilman vapautta ei synny todellista kotia.

Kodin oikea k?site on: turvapaikka, jossa saamme vapaasti kehitt?? persoonallisia halujamme ja taipumuksiamme. Siell? nautimme ateriamme, milloin ja mitenk? tahdomme. Menemisemme ja tulemisemme on t?ysin vapaa. Meill? on pieni? lepopaikkoja; kirjamme ja piirroksemme saamme pit??, miss? tahdomme, ja yleens? asettaa el?m?mme oman mielemme mukaiseksi. Kultainen vapaus, sin? olet kodin suurin vieh?tys! "T?ss? on minun hyv? olla", huokaisee p?iv?ty?ns? p??tt?nyt, astuessaan kotikynnyksen yli. "T?ss? odottavat minua tohvelini ja kotitakkini sek? nojatuolini takan ??ress?. Kaikki k?sitt?v?t minua t??ll? kotosalla ja iloitsevat k?ytt?ess?ni vapauttani."

Sellainen on ihannekoti. Mutta jos muuten hyv?ss? kodissa ei aina vallitse vapaus, on syy usein kodin sisustuksessa, sill? vapaus ei viihdy liian hienossa ymp?rist?ss?.

Amerikassa ei arvo eik? s??ty m??r??, mihin muotoon koti on asetettava. Kaikki mik? Vanhassa Maailmassa on tunnustettu, k?y t??ll? t?ydest?, ja sit? k?ytt?v?t eroituksetta kaikki.

Nuori pariskunta, joiden varat sallivat heid?n pit?? korkeintaan kaksi palvelijaa, asettuvat usein - jos my?t?j?israhat riitt?v?t - asumaan niin suurenmoisesti, etteiv?t palvelijat riit?. Englannissa olen tavannut perheit?, joissa on kuusi palvelijaa, mutta joiden huoneisto ja sen sisustus ei ole ollenkaan komeampi, kuin yksinkertaisen amerikkalaisen perheen, joka t?intuskin jaksaa pit?? kolmea palvelijaa.

T?m? palvelijain puute Amerikassa tulee viel? paljon muuttamaan elintapaa siell?; se on ja on kauan oleva edistysaskeleena uusiin pyrint?ihin; ja t?m? kotoinen ty? voi viel? kohottaa miest? ja naista johonkin korkeampaankin.

Me amerikkalaiset olemme ankaria matkailijoita; olemme tunteellisia, vastaanottavaisia ja uutuuden ihailijoita, valmiit omistamaan ja omaan el?m??mme sulattamaan kaikki, mik? meit? vieraissa kansoissa miellytt??. Naistemme puvut j?ljittelev?t t?ysin ranskalaista kuosia - ja kotimme ovat t?yteensullotut kaikenmoista rihkamaa, jommoista yksinkertaiset esi-is?mme eiv?t edes unissaankaan n?hneet. Kleopatra ei purjehtinut Niilin virtaa komeampana, kuin nuoret tytt?remme astuvat uuteen kotiinsa. Heid?n vaates?ili?ns? ovat t?ynn??n harsoa, silkki?, pitsi?, rintar?yhel?it?; talo kaikkine pikkutavaroineen on t?ydellinen museo, mutta kaiken t?m?n hienon, heikon ja hennon keskess? on h?n itse ehk? kaikkein heikoin.

Mutta per?st?p?in kuuluu. Nuori vaimo saa pienoisen, joka anastaa ?idin tykk?n??n viereens?, niin ettei h?n saata valvoa huolimattoman Briitan toimia. Briitta ruostuttaa sill?aikaa hienot veitset ja liottaa elfenluiset veitsenkahvat tulikuumassa vedess? - hopeat huuhtoo h?n rasvaisessa suopavedess? antaen niille tuontuostakin aika kolauksen, joka koukistaa teekannun nokan tai irroittaa kahvan jostain toisesta hienosta astiasta. Hauras porsliini saa runsaasti naarmuja ja lent?? sinne t?nne pesup?iv?n hy?rin?ss?, Briitalla kun on kiire ky?kkipalvelijan apuun vaatteita kuivamaan. Maija lakaisee vierashuonetta karkealla harjalla ja tyhjent?? tuhan uunista peitt?m?tt? silkkisi? sohvia ja tuolia, joten ne pian ovat niin harmaat ja kuluneet, kuin olisivat huutokauppatavaraa. Kun nuori vaimo viimein vapautuu lastenkamarista ja v?syneen? ja heikkona alkaa tarkastella valtakuntaansa, huomaa h?n surukseen ja mielipahakseen kaiken olevan yl?salaisin, koko my?t?j?iskomeuden rappiolla, lapsenvaatteet huiskin haiskin. Voi pient? prinsessaparkaa! H?nell? on ruhtinaallinen vaatevarasto, h?nen lapsensa on pikku herttua, ja koko talo sisustuksineen vastaa suurisukuisen loordin komeata asuntoa. Mutta t?t? kaikkea hoitamassa on vain kolme palvelijaa, jotka saavat toimittaa kokin, lakeijan, viinurin, pesij?n, lastentyt?n, sis?k?n ja kamarineitsyen teht?v?t. Sill? n?in suurilukuinen miehist? Vanhassa Maailmassa palvelee moista taloa.

Siis tulemme siihen p??t?kseen, ett? kaikki t?ss? talossa on liian hienoa, - ei kauneuden kannalta - mutta oloihin, vapauteen ja mukavuuteen n?hden.

Mik? on sellaisen kodin seuraus? Vaimon ep?toivoissaan koettaessa saada kaikki sujumaan, ovat h?nen hermonsa alituisessa kiihoitustilassa. Koti, jossa kaikki on kovin kallista ja hienoa, on j?ykk? ja ep?mukava. El?m? on t?ynn? huolia ja vastuksia, aina on jotain vinossa ja v??r?ss?, aina on pilvi kotia painamassa. Mies on raskaalla mielell? kotilietens? ??ress?, ja kaikki korukapineet h?nen ymp?rill??n tuntuvat h?nest? maanalaisilta miinoilta, valmiina r?j?ht?m??n mill? hetkell? tahansa.

Tosin en v?it? kullattujen peilien ja samettimattojen karkoittavan rauhaa ja kodintunnetta, en suinkaan, ne saattavat olla yht? hauskat, kotoiset ja l?mpim?t, kuin karkea hirsitalo kaukaisessa L?nness?; mutta silloin on omistaja upporikas, h?n uudistaa ja korvaa kaikki vahingot helpommin, kuin meik?l?inen hankkii vaatimattoman kotitarpeen itselleen. Ei, jos tavaroitamme j?t?mme k?ytt?m?tt? tai k?yt?mme niit? pelvolla ja vavistuksella, on parempi olla ilman moisia kalleuksia, joskin onnen sattuma ne meille tuottaisi.

Mutta liika hienous ei ole ainoa, joka karkoittaa kotoisen vapauden. Se voi livist?? tiehens? muistakin syist?, nimitt?in Martan liian tunnollista ja tarkkaa t?sm?llisyytt? pelj?ten.

Voi teit? rakkaita, herttaisia olentoja, kuinka usein olen n?hnyt teid?n nousevan ennen aamun koittoa kiilloittamaan ikkunaruutuja ja huolellisesti pyyhkim??n jokaista tomuhiudetta huoneissamme. Ja sitten suljetaan tiiviisti ikkunaluukut ja rullakartiinit, ettei vaan aurinko p??st?isi k?rp?si? sis??n pujahtamaan ja siivottomuutta tekem??n. Rakas Sofia t?ti! suokoon sinun varjosi minulle anteeksi julkeuteni! Mutta kuinka monta kertaa nuoruudessani karkoititkaan minut sanomalehtineni verannalle, ky?kkiin, viel?p? latoonkin asti - jonne auringons?de p??si l?mmitt?m??n, koko talon ollessa suljettuna ja pime?n?.

Kuinka usein vapisimme vilusta, kun vierashuoneen uuni kev?tsiivoamisen j?lkeen oli sis?st? siististi peitetty silkkipaperilla. Niin, rakas, hyv? sielu, kaikessa hellyydess?si ja vieraanvaraisuudessasi teit kodistamme kolkon haudan. Ihmetelt?v? oli k?rsiv?llisyytesi istuessasi ompelemassa ikkunan ??ress?, josta kapea valojuova virtasi sis??n rullakartiinin alapuolelta.

Koko t?ss? siistiss? talossa ei tietysti l?ytynyt mit??n, josta pieni poikanen olisi saattanut riemuita. Kuinka vapisin l?hestyess?ni Sofia t?din kiilt?vi? tina-astioita niitten riippuessa kammoittavassa kirkkaudessaan; ja mill? pelvolla pyysin h?nt? antamaan minulle vasun mansikoita poimiakseni! Jos sain piparikakun, t?ytyi minun piiloutua salaisimpiin paikkoihin sit? sy?m??n. Tunsin itseni oikeaksi tattariksi ja merirosvoksi liikkuessani kotona; ja ihmettelin sit? suunnatonta h?vityksen henke?, joka minussa asui ja joka aina sai minut s?rkem??n ja repim??n jotain tai saattamaan siivottomuutta t?ll? j?rjestykselle pyhitetyll? alueella. V?list? valtasi minut vakuuttava tunne siit?, ett? huoneet sisustuksineen, pestyt laattiat, valkoiset uutimet, kiilt?v?t tina- ja vaskiastiat ovat suuria, pelottavia, pysyv?isi? el?m?n tosiasioita - ja ett? ihmiset, mutta eritt?inkin lapset, ovat t?m?n jumalallisen j?rjestyksen luvattomia h?iritsij?it?, joiden j?ljet viipym?tt? ovat puhdistettavat ja haihdutettavat. Saatuani t?m?n selv?ksi, selvisi minulle my?skin, ett? talot olisivat viel?kin t?ydellisemm?t, ellei niiss? kukaan asuisi, mutta koska nyt niin hullusti oli asiat, pit?isi niiss? asua niin v?h?n kuin mahdollista. Minun k?sitykseni mukaan oli talo t?ynn?ns? pauloja ja ansoja ja syntisi? viettelyksi?, ja lukiessani merimiesten vapaasta el?m?st? merell?, paloi mieleni sinne. Mutta j?tt?k??mme n?m? muistot ja palatkaamme kyh?elm??ni.

Kodinvapaus virkist?? miest?, mutta lapsille on se v?ltt?m?t?n. Vapaudella emme tarkoita vallattomuutta. Pikku John ei saa kosketella kalliita kuvateoksia rasvaisilla sormillaan, eik? pikku neiti rummuttaa pianoa taikka piirreskell? nuppineulalla kuvioita vernissattuihin huonekaluihin. Mutta perhehuoneet eiv?t saa olla liian hienot perheen oleskeltaviksi, ei liian hienot niille pienille onnettomuuksille, joihin hyvinkin kasvatetut lapset usein tekev?t itse??n syyp?iksi.

Is?n ja ?idin vierashuoneen tulee vaikuttaa yst?v?llisesti, eik? vihamielisesti pikku v?keen, sen tulee v?hitellen kehitt?? heiss? j?rjestyksen ja kauneuden rakkautta ja huolenpitoa miellytt?v?st? ymp?rist?st??n. Lapsille on kovin vahingollista tulla suljetuiksi huoneeseen, joka on heid?n nimell??n ep?j?rjestyksens? vuoksi - ja jossa otaksutaan heid?n yh? edelleenkin pit?v?n pahaa siivoa. Kuinka usein n?emme n?itten pikku uhrien kaiholla kurkistavan omalta alueeltaan hienoon vierashuoneeseen, kunnes kotoinen poliisi kaappaa heid?t k?siins? ja passittaa lastenkamarin sekamelskaan. Vaikka lapset matkaansaattavatkin ep?j?rjestyst? siistiss? huoneessa, eiv?t he silt? viihdy ep?j?rjestyksess?. Heille on kuten aikuisillekin kauneus ja j?rjestys mieleinen ja ep?j?rjestys tuskallinen, mutta he eiv?t viel? ymm?rr? luoda j?rjestyst?, eik? v?ltt?? pahaa siivoa; heid?n el?m?ns? on t?ynn? kokeita, ja usein juuri koettaessaan saavuttaa j?rjestyst?, loppuvat n?m? kokeet pahimpaan siivoon. Vaikka n?in puhunkin heid?n puolestaan, en suinkaan ole sit? mielt?, ett? koko perheen tulee alistua lasten tahdon alaiseksi. En suinkaan, sill? n?m? pikku tyrannit voivat olla kauheat - mutta joka talossa, jossa lapsia on, tulee vanhempien, joskin lasten tiet?m?tt?, kaikissa teoissaan visusti ottaa huomioon heid?n parastaan.

T?ss?, kuten kaikessa taidossa, pit?? vanha latinalainen motto paikkansa "Ars est celare artem" [taito on k?tke? taito]. Lapset, jotka vanhempiensa levottomista katseista ja sanoista ja koko perhekomennosta huomaavat kuinka t?rke?n? heid?n kasvatustaan pidet??n, kehittyv?t pianaikaan oikullisiksi, teeskenteleviksi ja itsetietoisiksi. T?hdet eiv?t voi poiketa radaltaan eik? seisahtua meid?n t?htemme, se olisi lasten ajoissa opittava. Lasten tulee voida vapaasti ja itsen?isesti liikkua ja kehitty? kotonaan h?iritsem?tt? kodin sopusointua; ja vanhempain valvova silm? tehk??n havaintojaan niin salaisesti kuin mahdollista.

Aurinkoisin ja ilmakkain huone valittakoon heid?n suojakseen ja sisustettakoon miellytt?v?sti, joskin yksinkertaisesti, sill? onhan luonnollista, ett? huoneen, jossa pienoiset vuosikausia oleskelevat ja vastaanottavat vaikutuksiaan, tulee olla kodikkaamman ja l?mpim?mm?n kuin vierashuoneen, jossa joku matkustaja silloin t?ll?in majailee p?iv?n tai pari. Pienet matkat kehitt?v?t suuresti lapsukaisia - samoin on t?rke?t? valita heille hyv?? seurustelua. Mutta kaikki t?m? on puuhattava lasten tiet?m?tt?, sill? vahingollista on pienokaisten kasvaa ymp?rist?ss?, jonka koko huomio on kiinnitettyn? heihin, he kehittyv?t helposti siten itsekk?iksi. N?enn?inen ja tahallinen v?linpit?m?tt?myys on hyvin terveellinen lastenkasvatuksessa, kun sen alla piilee todellinen huolenpito.

Kasvatus on kodin korkein silm?m??r? - niin vanhempain kuin lastenkin kasvatus, ja todellisessa kodissa, jossa huolenpito, vieraanvaraisuus ja rakkaus vallitsee, saavuttavat mies ja vaimo sen ylev?n t?ydellisyyden, johon t??ll? maan p??ll? voi kohota, sill? maailma ei voi heille enemp?? opettaa.

Kotikasvatus ei ole t?ydellinen, ellei se opeta vieraanvaraisuutta ja ihmisrakkautta. Vieraanvaraisuus on apostolinen hyve, jota jo Pyh? Raamattukin meille opettaa, mutta Amerikassa on se laiminly?ty. Kaikki hienouden ja sopivaisuuden k?sitykset olemme saaneet Vanhasta Maailmasta. Emme uskalla rehellisesti olla kunnon amerikkalaisia, emme viel? ole oppineet, ett? p?iv?llisi? ja muita pitoja ei pidet? parin kolmen palvelijan avulla, niiden tuottamatta huolta ja vaivaa, jotka miltei n??nnytt?v?t em?nt?paran ja panevat h?net pelk??m??n moisia laitoksia. Amerikassa, jossa ihmiset yleens? ovat jotenkin samalla varallisuuden asteella, pit?isi yhteiskunnallisen el?m?n olla paljoa yksinkertaisempaa kuin Vanhassa Maailmassa.

V?h?varaiset perheet kyll? k?sitt?v?tkin t?m?n - el?v?t hiljakseen. huomaamattomina - mutta he eiv?t rohkene jakaa jokap?iv?ist? leip??ns? yst?v?ns? tai matkustavan vieraan kanssa, kuten arabialainen telttansa ja intialainen maissikeitostaan.

"Ei meid?n k?y seurusteleminen kenenk??n kanssa", sanovat he. Miksik? ei? Mik? puuha ottaa esiin kaikki paraat astiat ja taas asettaa ne paikoilleen? Mutta el? puuhaa suotta. Anna vieraasi tulla jokap?iv?iseen kotiisi, tarjoa h?nelle sija p?yt?si ??ress? ja pyyd? h?nt? istumaan kotilieden luo, ja vaikka teekupista puuttuukin korva tai lautasessa on halkeama, ei h?n siit? v?lit?, h?nelt? p??see helpoituksen huokaus, ja h?n ajattelee: "Kas, muillekkin tapahtuu vahinkoja, min? en ole ainoa", ja h?n tuntee vain l?hestyv?ns? sinua ja kutsuu sinut omaan p?yt??ns? juomaan haljenneista teekupeistaan, ja n?in lohdutatte toisianne maallisen tavaran katoavaisuudesta. Jos sellaisissa tuttavallisissa keskusteluissa k?ykin ilmi, ett? lapsesi eiv?t aina ole siistej?, ett? paisti toisinaan palaa pohjaan ja ett? sis?kk? on k?mpel? sek? unohtaa veitset ja kahvelit p?yd?lt?, ei vieraasi sinua siit? tuomitse. H?n tuntee, ett? ymm?rr?tte toisianne, ja ett? h?n vapaasti voi avata kotinsa sinulle.

Vieraiden vastaanotto lis?? aina kustannuksia! mutta jokap?iv?inen vieraanvaraisuus - sija yst?v?lle p?yt?si ??ress? - on meno, joka ei paljonkaan tunnu talon tilikirjoissa, mutta tuottaa sinulle vain iloa ja huvia.

Ottakaamme esimerkki. Englannista tulee matkustaja, joka haluaa tutustua amerikkalaisiin oloihin. H?n tahtoisi perehty? meik?l?isten kotitapoihin ja saada selville, mik? niiss? on alkuper?ist? amerikkalaista. Smilax el?? jotenkin ahtaissa oloissa, h?n muistelee sit? vieraanvaraisuutta, jota t?m? sama matkustaja h?nelle Englannissa osoitti - ja levottomuudella kiintyv?t h?nen ajatuksensa j?rjestettyyn kotiin, moitteettomaan p?yt??n ja siisteihin, t?sm?llisiin palvelijoihin. Smilaxilla on vain kaksi palvelijaa, jotka jakavat talon ty?t kesken??n. Mit? on h?nen tekeminen? Sanokoon h?n ujostelematta ja miehekk??sti: "Hyv? yst?v?, iloitsen tulostasi. El?n vaatimattomissa oloissa, mutta parhaan kykymme mukaan pid?mme sinua hyv?n?, vaimoni ja min?. Sy? p?iv?llist? luonamme muutamain yst?viemme seurassa." Yst?v? tuleekin. Rouva Smilax ja palvelijat panevat parhaat voimansa liikkeelle, ja niin syntyy p?iv?llinen, yksinkertainen, mutta hyv?. Se ei j?ljittele englantilaisia eik? ranskalaisia ruokia, eik? miss??n suhteessa eroa siit? juhla-ateriasta, jolla rouva Smilax vastaanottaa matkalta palaavan is?ns? tai veljens?. N?yt? h?nelle avomielisesti kotisi ja puhu siit? peittelem?tt? h?nen kanssaan, aivan niinkuin h?nkin Englannissa n?ytti sinulle komean kotinsa ja kallisarvoiset kapineensa. Jos yst?v?si on suora mies, on h?n sinulle kiitollinen n?ist? vaatimattomista ja vilpitt?mist? tervetuliaisista; jos h?n taas on pintapuolinen herrasmies, ei rouva Smilaxin kannata tuhlata voimiaan h?nen makuaan tyydytt??kseen. Mies, jolla on syd?n paikallaan, antaa suurempaa arvoa kotoisalle tunnelmalle perheess?si kuin kaikille muille varustuksillesi. Ranskalaisia ruokalajeja saa h?n tarpeekseen ravintoloissa, hienoja viinej? ensiluokan hotelleissa; mutta huolimatta rikkaudestaan ja mukavasta kodistaan, on h?n ihminen, kuten sin?kin, ihminen, joka kaipaa todellista, oikeata perhe-el?m??, johon ei kylm?n hotelliel?m?n leimaa ole painettu. Kenties h?nen haluttaisi n?ytt?? sinulle vaimonsa valokuvaa tai pienen kymmenvuotiaansa py?re?ll? lapsen k?sialalla kirjoitettua kirjett?, jonka h?n t?n??n sai. H?nen silm?ns? vettyv?t vain niit? ajatellessaankin.

T?ss? mielentilassa tulee h?n luoksesi, haluten kodinl?mp??, mutta sin? otatkin h?net vastaan j?yk?ss? juhlahuoneessasi, jonka sisustuksessa on tyystin seurattu verhoilijan aistia, ja joka yksityiskohtiin asti muistuttaa kaikkia muita kaupungin vierashuoneita. P?iv?llisen tarjoovat vuokratut vahtimestarit, ja t?m?n aterian valmistuksiin on rouva Smilax parka uhrannut koko viikon vaivat - ja viel? toinenkin viikko kuluu, ennenkuin h?n selvi?? t?st? py?rteest?. Pikku vauva on saanut toria ja on suurella melulla karkoitettu n?kyvist?, ja pikku nelivuotias on viety t?tien luo.

Vieras sy? p?iv?llisen ja pit?? sen ala-arvoisena ja ep?onnistuneena j?ljenn?ksen?. Tuttavasi luona h?n kenties viel? arvosteleekin laitoksiasi; sin? satut sen kuulemaan ja katkeroittuneena p??t?t olla kutsumatta ket??n muukalaista luoksesi. Mutta jos olisit avannut h?nelle syd?mmesi, jakanut h?nen kanssaan kotisi l?mp?? ja tunnelmaa - n?ytt?nyt h?nelle vauvaa ja antanut h?nen kiikuttaa pikku nelivuotiasta, sek? sy?d? kanssasi arkiaterian - tokko h?n olisi silloin ollut vilpillinen sinua kohtaan? Eip? suinkaan. H?n luuli saavansa nauttia kotitunnelmaa - mutta sin? tarjosit h?nelle n?ytelm?n - ja n?ytelm? kiihoittaa aina arvostelemiseen.

Paitsi vieraanvaraisuutta on kodilla toinenkin kutsumus s. o. ihmisrakkaus. Vanhassa Maailmassa on olemassa oiva asetus, joka koskee kaikkien suurten taideteosten omistusoikeutta, m??r?ten ne kaikkien niiden yhteiseksi omaisuudeksi, jotka haluavat niist? nauttia. Hienot palatsit avaavat m??r?-aikoina ovensa yleis?lle - maalaukset ja kuvanveistokset ovat n?ht?vin?, ja t?t? sanon ihmisrakkaudeksi. Niinp? niittenkin onnellisten olentojen, jotka ovat p??tt?neet suurimman inhimillisen taideluoman, tulisi k?ytt?? sit? pyh?? ihmisrakkauden k?sky? noudattaen. Kuinka monta henkisesti v?synytt?, eksynytt?, kykenem?t?nt? raukkaa onkaan kodinl?mp? lohduttanut ja lievent?nyt! L?hetetty??n poikansa kaukaisen kaupungin kiusauksiin, on ?idin niin suloista ja rauhallista kuulla pojan tavanneen jonkun hyv?n, tyynen perheen, jossa h?n on kuin kotonaan. Kuinka monta nuorta miest? onkaan hyv? nainen pelastanut viettelyksist? ja haaksirikoista kodin rauhaisaan satamaan! K?yh? taiteilija, harhaileva nero, joka on eksynyt maailmassa ja haparoi lapsen tavalla el?m?n kylm?ss? todellisuudessa - lukuisat miehet ja naiset, joilla on huoneet mutta ei kotia - n?kev?t kaukaa synk?n ja kolkon matkansa varrelta turvallisen kotilieden valon, ja sen lieden ??ress? l?mmitelty??n j?hmettyneit? j?seni??n, jatkavat he vaellustaan uusilla voimilla. Antakoon h?n, joka on t?m?n kauniin ja t?ydellisen ty?n luonut, sen runsaasti vaikuttaa ymp?rist??ns?. Elk??n h?n sulkeko oviaan, elk??n peitt?k? ikkunoitaan; sill? h?n ei tied?, eik? tule tiet?m??n, ennenkuin tulevassa el?m?ss?, kuinka paljon hyv?? h?n vaikuttaa harjoittamalla t?t? suurta ihmisrakkautta kodin piiriss?.

Paljon puhutaan naisen rajoitetusta toiminta-alasta, puhutaan monesta voimakkaasta, siteist??n vapautuneesta ja suurenmoisesta naishengest?, joka ei sovellu talouden jokap?iv?isiin askareihin. Moni nainen tosin lienee liian viisas, ylev? ja suurihenkinen pelkk??n taloudenpitoon, mutta kuka on se nainen, joka olisi liian viisas, ylev? tai suurihenkinen kodin luomiseen? Mik? teht?v? on t?t? jumalallisempi, korkeampi tai ylev?mpi? Niist? kodeista l?htee uljuutta, innostusta ja suuria tekoja. Sellaiset ?idit ja kodit kasvattavat sankareja ja marttiiroita.

Kodin taideteos on tykk?n??n naisen hengen luoma. Mies on avuliaana t?ss? ty?ss?, mutta nainen johtaa; jos kuningatar puuttuu, on mehil?ispes? aina sekaisin. Mutta kuinka suuri onkaan se nainen, joka t?m?n teht?v?ns? t?ytt?? oikein! H?nen vaikutuksensa ulottuu kaikkialle, h?n tasoittelee ja j?rjestelee kaikkea, rauhoittaa mielet ja eri luonteet, yhdist?en vastakkaiset ainekset l?mpim?n hiilloksen luona. J?rjestys kulkee h?nen kantap?ill??n, lempeyteen k?tketty ja verhottu j?rjestys, eik? t?m? h?nen j?rjestyksenrakkautensa loukkaa eik? soimaa ket??n, ei sorra kenenk??n oikeuksia, sill? h?n tiet??, ett? j?rjestys on olemassa perhett? varten eik? p?invastoin. ??neti ottaa h?n korjatakseen muiden laiminly?miset ja tasoittaa tyynesti toisten tekem?n ep?j?rjestyksen. Kaikki h?nen ymp?rill??n hengitt?v?t keve?sti tuntiessaan vapauden suloista tunnetta. Kuivakin oksa alkaa h?nen l?mmitt?m?n??n puhjeta nuppuihin ja kukkiin. Niin hiljaisesti liikkuu h?n t?iss??n ja toimissaan, ettei kukaan huomaa kodin sopusoinnun h?nest? l?htev?nk??n; mutta kun h?n on poissa, voi sit? ep?j?rjestyst? ja sekaannusta, joka kodissa vallitsee, ja silloin vasta n?ytt?ytyy, kuka se hymysuin heikolla k?dell??n kaikkea johti.

Voikohan kukaan nainen luoda sellaista kotia ilman rakkautta? Ei. Luottakoon h?nen sielunsa Jumalaan, oikean kodin, uuden Jerusalemin l?hde on Jumalassa. Mutta sellaisen kodin luominen on teht?v?, niin korkea ja suuri, ett? sen tulisi tyydytt?? jokaista naista.

Viel? sananen. T?ydellisyytt? saavuttaaksemme on meill? risti kannettavana. Ristin yli ei kukaan p??se, kiert?? sit? ei kukaan voi. Ilman vaivaa ja kielt?ytymyst? eiv?t Rafael, Michel Angelo, eik? Newton olisi maailman kuuluja neroja. Oikeata kotia ei koskaan synny, elleiv?t mies ja vaimo alusta pit?en suostu uljaasti kamppailemaan el?m?n kanssa, k?rsim??n vaivoja ja uhrauksia. Ainoastaan t?ten voimme maailmassa luoda kodin, joka on heijastus taivaasta.

IV.

Kauneus ja s??st?v?isyys.

N?in kerran kuukaudessa kanssasi keskustellessani, rakas lukijani, sattuu helposti, ettei pakinoimisemme aina jatku juuri silt? kohdalta, jossa se katkesi. Salli minun siis huomauttaa sinulle, ett? istumme tulen ??ress?, luettuani perheelleni lukuni kodista ja sen hoidosta.

Tuli oli palanut loppuun, ja suuret, kokonaiset hiilet kiiluivat uneksien vastaamme untuvaisesta, valkoisesta tuhasta - aivan kuin olisi joku kotoinen haltija vilkuttanut silmi??n, katsellen meihin puoliunissaan.

Kyh?elm?ni loppupuoli, joka puhuu hyv?st? perheen?idist?, n?ytti liikuttaneen kuulijakuntaani. Maria oli hiipinyt l?helle ?iti??n ja painanut p??ns? h?nen syliins?, ja vaikkapa Jenny istui suorana kuin sotamies, oli h?nen ty?ns? solunut polvelle, ja n?in kyyneleen kimaltavan tyt?n vilkkaassa, eloisassa silm?ss?, - niin toden totta, kirkas pisara putosi sukkakutimelle; mutta h?n hy?kk?si heti pystyyn, sanoen tulen vaativan lis?? puita; ja sitten alkoi h?n liikutella hiili? ja kohennella puita sellaisella voimalla ja kiivaudella, ett? kyll? huomattiin Jennyn mieless? jotain liikkuvan.

Kun kaikki oli valmista, istuutui h?n j?lleen, tuijottaen liekkiin, joka iloisesti r?iskyi ja leimusi, heitti valovivahduksia huoneeseen sek? v?reili tauluilla ja kirjoilla ynn? perheen vanhoilla huonekaluilla, joihin se tuntui eloa ja liikett? panevan.

"Se oli hyv? kirjoitus", sanoi h?n p??tt?v?sti. "Mit? asioita siet?isi meid?n tuumia."

Jenny oli nuorin lapsemme, siksip? vaimoni ja min? yh? pidimmekin h?nt? "pikku tytt?n?". T?m? lyhyt, p??tt?v?, pikkuvanha tapa lausua ajatuksiaan oli h?nelle niin luonteenomaista, niin "Jennym?ist?", kuten minulla oli tapana sanoa, ett? me vain kesken?mme hymyillen vaihdoimme silm?yksi? h?nen p??ns? ylitse.

Yleens? halveksi Jenny suuresti kaikkia miehisi? mielipiteit? naisten hommista; mutta is? sai usein kokea h?nen puoleltaan suojelevaista hyv?ntahtoisuutta, ja t?mm?inen puuska oli varmaankin nyt kohonnut korkeimmilleen, sill? h?n jatkoi:

"Minusta is? on oikeassa, - taloudenpito ja kodinhoito ovat vakavia asioita, mutta ihmiset, jotka niihin ryhtyv?t, ajattelevat hyvin v?h?n niit?. Vaan min?p? luulen n?iden seikkain miettimist? siet?v?n."

"Is?", sanoi Maria, "sanoppas suoraan, mitenk? sin? k?ytt?isit kodinsisustusta varten minulle antamasi rahat. Haluaisin kuulla ajatuksesi."

"Niin juuri", huudahti Jenny kiihkoisasta; "sill?, kuten is? kyh?elm?ss??n sanoo, tekee ?lyk?s, ajattelevainen ja kokenut mies, tietysti naistenkin asioissa havaintoja, jotka ansaitsevat huomiota. Se on ihan varma."

Vastaanotin kohteliaisuuden syv?sti kumartaen. "Oi is?", sanoi Maria, "en sille mit??n mahda, mutta kyll? min? vaan tahtoisin olla niin rikas, ett? saisin kotini kauniiksi. Ik?v?, ett? se tulee niin kalliiksi ja vaatii niin paljon huolenpitoa, sill? min? todellakin kaipaan sit?. Rakastan kaunista ymp?rill?ni. Ihailen pehmeit? mattoja ja hienoja huonekaluja, hienoa porsliinia, kristallia ja hopeata. En voi siet?? keskinkertaisia ja jokap?iv?isi? huoneita. Oi! kuinka tahtoisin kotini kauniiksi!"

"Kotisi ei tarvitse tulla rumaksi ja keskinkertaiseksi, - kotisi on tuleva kauniiksi", vastasin. "Olisipa synti ja h?pe?, ellei niin k?visi. Kotia j?rjest?ess? on aina seurattava kauneuden lakia kaikissa suhteissa. Olisinpa kreikkalainen, tyhjent?isin ensimm?isen kotoisan uhrijuoman kauneudelle; mutta koska olen kristitty, huomautan vain, ett? se, joka sisustaa kodin, pit?m?tt? kauneutta silm?m??r?n??n, ei seuraa hyv?n Is?mme esimerkki?, joka on varustanut maailman niin paljolla ihanuudella."

"Mutta is? kulta, mist? rahat!" sanoi Jenny, ravistaen pikku p??t??n viisaann?k?isen?. "Sit? ette te miehet koskaan ajattele. Te vaaditte esim. meilt? tyt?ilt? mallikelpoista s??st?v?isyytt?, mutta aina pit?? pukumme olla uusi ja kaunis; te inhootte likaisia hansikkaita ja kuluneita kenki?, mutta uusiin tarvitaan aina rahaa. Niin my?s taloudenhoidossa. Te istutte nojatuolissanne rakentaen kaikenmoisia tuulentupia, mutta kun ?iti tulee tilikirjoineen laskemaan hintoja, minnekk? tuulentuvat silloin h?vi?v?t?"

"Sin? erehdyt, kultaseni, ja puhut kuin nainen ainakin", - (t?m? oli ainoa tapani kostaa) - "teet johtop??t?ksi? olematta oikein asioitten perill?. Min? puolestani v?it?n, ett? sek? huoneitten sisustuksessa ett? naisten puvuissa noudatetaan suurinta s??st?v?isyytt? pit?m?ll? kauneutta silm?ll?."

"Siin? taas yksi is?n paradokseja!" sanoi Jenny.

"Niin", sanoin, "t?m?n minun v?itteeni olen naulitseva tuonne uunille, kuten Luther naulitsi omansa kirkon ovelle. Jo on aika sammuttaa tuli; mutta huomenillalla luen teille kyh?elm?n, jonka nimen? on:

"Kauneus ja s??st?v?isyys."

* * * * *

"Nyt saamme kuulla is?n paradoksin", sanoi Jenny, lopetettuamme teenjuonnin.

Meille oli tullut tavaksi juoda teet? minun huoneessani. Teenjuonti itsess??n ei ole mit??n, mutta ne hauskat, runolliset seikat, jotka siihen yhtyv?t - sen l?mp? ja tuoksu sek? tuttavallinen seura sen yhteydess? tekev?t sen niin vieh?tt?v?ksi. Mit? yksinkertaisemmin tee nautitaan, sit? paremmin n?m? kodikkaat ominaisuudet esiintyv?t.

Piiriss?mme n?kyiv?t t?n? iltana Rob Stefensin iloiset kasvot; h?n istui luonnollisesti l?hell? Marian ty?koria.

"Niin, Rob", sanoi Jenny, "is? on luvannut meille todistaa, ett? kaunis on aina halvinta."

"Sep? hauskaa", sanoi Rob, - "olen iskenyt silm?ni er??seen vanhakuosiseen kirjakaappiin ja ty?p?yt??n, ja jos niit? vain jollain tavalla k?y todistaminen halpahintaisiksi -"

"Ei is? niin tarkoita", sanoi Jenny, istuutuen ty?ns? ??reen, "h?n tarkoittaa jossain ep?m??r?isess?, runollisessa merkityksess?. Is? on puoleksi runoilija, ja, jos sovitat h?nen totuuksiaan tosioloihin, huomaat ne vain kaunopuheisuuden luomiksi kuviksi."

"Maltappas pikku neitiseni", sanoin, "muistappas v?itett?ni, ett? kaunis on halvinta; sen min? todistan kelle hyv?ns?, enk? kaunopuheisuudella, vaan laskuopilla. Tulen kokonaan pysym??n todellisissa ja jokap?iv?isiss? oloissa, sek? pit?m??n yhteenlaskutaulua tarkasti silm?ll?. V?itteeni valaisemista varten kerron esimerkin, joka on tosiel?m?st? otettu."

Kauneus ja s??st?v?isyys.

Yst?vykset Filip ja John ostivat kumpikin itselleen uuden talon Bostonissa. Filip oli rikas, ja h?n maksoi talonsa hinnan puhtaassa rahassa tuntematta mit??n vajausta kukkarossaan. John, joka oli uuttera nuorukainen ja vast'ik??n aloittanut lupaavan liikkeen, pani kaikki monivuotiset s??st?ns? talon kauppaan. Loppusumman, mik? hinnasta uupui, hankki h?n talonsa kiinnityksell? ja toivoi voivansa suorittaa t?m?n summan liikkeens? vaurastuttua ja tuottaessa voittoa. Filip sisusti talonsa kuten rikkailla on tapana. H?n kulki puodista toiseen, tilaten kaikkea, mit? h?nen teki mieli ja mit? h?nen seurapiiriss??n pidettiin "asiaankuuluvana". Johnilla oli perin v?h?n rahaa. H?nell? oli vaimo ja kaksi pienokaista, ja h?n oivalsi, viisaasti kyll?, miten tarpeellista mukava koti avonaisella, terveellisell? paikalla, l?mp?johtoineen ja kylpylaitoksineen olisi, mutta niihin menisikin kaikki h?nen varansa.

Seuratkaamme askel askeleelta Filipi?, h?nen vaeltaessaan tyytyv?isen? nuoren vaimonsa keralla puotiloissa ostamassa tarpeita uuteen kotiinsa. Alkakaamme sein?papereista. Heill? on kaksi suurta vierashuonetta kaksoisovineen. Toisessa on kaksi ikkunaa kadulle ja toisessa kaksi pihalle p?in, kuten kaupunkitaloissa ainakin. Otaksukaamme n?ihin huoneisiin tarvittavan kolmekymment? rullaa sein?paperia. Filip ostaa paksua ranskalaista kultakukallista samettipaperia ja maksaa nelj? dollaria rullalta. Mutta, kun parhaat verhoilijat vihdoin ovat paperoinneet huoneet ja varustaneet ne kultareunuksilla, kuten tapa vaatii, kohoo niiden hinta aina kahteensataan dollariin.

Nyt jatkavat he retke??n mattomyym?l??n, jossa palvelevaiset puotilaiset levitt?v?t heid?n eteens? mattoja niin kirjavia, kuin olisivat tropiikan kukkatarhat liit?neet heid?n ohitseen. Siin? oli somia arabeskeja - ruusuja, galloja, syreenej? - kiehkuroissa, kimpuissa, k?ynn?ksiss?, sinisine, tulipunasine ja kultaisine reunoineen, h?ik?isevi? v?rins? ja mallinsa puolesta. Hinnasta ei puhettakaan, heist? oli aivan yhdentekev?, maksoiko kyyn?r? nelj? vai kuusi dollaria, ja niin siis viisisataa dollaria maksava satumainen kukkatarha pian peitt?? heid?n laattiansa. Jos t?h?n lis??mme viel? kaksi komeata, viidenkymmenen dollarin s?nkymattoa, niin on yksin sein?paperi- ja mattolaskumme kohonnut kahdeksaansataan dollariin. Sitten ostetaan suuret peilit nelj?ll?sadalla dollarilla, ja huoneemme yh? edistyv?t. Verhoilija ottaa mitan ikkunoista sulkeakseen ne, kuten h?nen ammattinsa vaatii, ilmalta ja p?iv?npaisteelta. N?m? varustukset kaikkine lis?tarpeineen, ny?rineen, tupsuineen ja liistoineen maksavat likimain kaksisataa dollaria ikkunaa kohti. Ne tosin synkistiv?t ja pimittiv?t huoneet haudankaltaisiksi, mutta olivathan niin uhkeat. Koettakoonpa vain joku p?iv?ns?de heijastaa niihin, kyll? sille pian selvi??, mit? on taisteleminen ylivaltaa vastaan. Voiko l?yty? mit??n plebeijim?isemp??, kuin raitis ilma ja auringonpaiste!

Nyt on siis kahteen huoneeseen saatu paperit seinille, matot ja uutimet kahdellatuhannella dollarilla; nyt ne ovat sisustettavat sohvilla, nojatuoleilla, nurkkahyllyill?, pikkup?ydill?, varjostimilla ja kaikenn?k?isill? ja -kuosisilla istuimilla, joista t?ytyy lis?t? summaan ainakin tuhat dollaria. Kahden vierashuoneen sisustus on nyt kohonnut kolmeentuhanteen dollariin, ilman yht?k??n taulua, kuvanveistosta tai muuta taideteosta, ja ilman mink??nlaista valaistusta. Meid?n bostonilaisten verhoilijain ja huonekaluntekij?in kunniaksi mainittakoon, ett? heill? yleens? on varsin hyv? aisti, ja ett? huoneissa, jotka umpim?hk??n uskotaan heid?n sisustettavikseen, n?kee yksityisi? esineit?, jotka ovat hyvinkin aistikkaat. Mutta Filipin kotiin olivat kaikki tavarat ostetut toisistaan tai huoneista riippumatta, ja koottuina yhteen eiv?t ne tehneet kokonaista eik? sopusointuista vaikutusta. Jos kysyn sinulta, mit? pid?t Filipin vierashuoneista, vastaat:

"Kuten yleens? t?m?nkaltaisista vierashuoneista - siell? oli tietysti kaikkea, mit? sellaiseen kotiin kuuluu - komeat matot, veistellyt huonekalut, suuret kuvastimet, vaskiset uunikoristukset y.m." Mutta vieras, odottaessaan n?iss? puolih?m?riss? huoneissa, ei niist? saa muuta vaikutusta kuin sen, ett? omistaja on rikas ja kykenee ostamaan itselleen hienoja, kauniita kapineita, kuten muutkin h?nen varoissaan olevat.

Yst?v?mme John kuuluu samaan seurapiiriin kuin Filip, heill? on yhteiset yst?v?t - ja talot ovat saman mallin mukaan rakennetut; miten nyt John viidell?sadalla dollarilla voi sisustaa kotinsa niin, ettei se kovin paljon eroa Filipin komeasta ja hienosta asunnosta.

Nyt tulemme kauneuden s??st?v?isyyteen. Yst?v?mme saa turvautua kauneuden jumalattariin - sill?, elleiv?t he voi h?nt? pelastaa, ei h?n ole pelastettavissa. Johnilla oli arvaamaton aarre - vaimo, jolla on Venuksen vy?, ei vy?t?isill??n, vaan, jos niin saan sanoa, sormenp?iss??n. H?n tuo rauhaa ja sopusointua kaikkeen, mihin h?n koskee. H?nell? on tarkka silm? v?riin ja muotoon; hyv?t haltijat ovat h?nelle lahjottaneet tuon kaunistamis- ja j?rjest?miskyvyn, joka muutamia naisia seuraa, ja jonka aineellista arvoa voi miltei punnita rahassa. Seuraa meit?, niin n?et pariskunnan hy?riv?n kalustamattomissa huoneissaan, puuhaavina ja onnellisina kuin lintupari, joka poimii olkia ja korsia pikku pes??ns?.

"T?ss? on meill? kaksi etel?n ikkunaa", sanoo hyv? haltija mielihyv?ll?. "Siin? viihtyv?t kukat kaiken talvea."

"Niinp? kyll?", sanoo John. "En koskaan tahtoisi asua varjossa. Aurinko on talon paras kaunistus, ja siit? kannattaisi maksaa vaikka tuhansia."

"Ent?s sein?paperit", sanoo haltija. "Joko olet niit? kysellyt, John?"

"Olen kyll?, voimme saada hyvin siev?t kolmellakymmenell?seitsem?ll? sentill? rullalta. P??asiahan on, ett? ovat hyv?n? taustana tauluille ja piirroksille, ja ett? valo huoneessa on miellytt?v?."

"Jaakko eno sanoo ter?sharmaan soveltuvan hyvin, - mutta minua ei tuo kylm?, siniharmaa v?ri miellyt?."

"Eik? minuakaan", sanoo John. "Jos otamme harmaata, pit?? siin? ainakin olla seassa kultaisia tai ruusuisia v?rivivahduksia, kuten iltaruskon pilviss?."

"Se on minunkin mielipiteeni", vastasi vaimo; "mutta mieluimmin haluaisin jotain kellert?v??; - sen l?mpim?t vivahtelut tekev?t niin aurinkoisen vaikutuksen, ja pilvisell?kin ilmalla saattaa se meid?t luulemaan p?iv?n paistavan; ja illalla tulen valossa on se niin iloista ja kirkasta. Tied?tk?, John, sahraminkeltainen on juuri se v?ri, joka meid?n huoneisiimme soveltuu."

"Senv?rist? kyll? l?ytyy, hyv?? amerikkalaista tavaraa, jonka hinta vaihtelee kolmestakymmenest?seitsem?st? sentist? nelj??nkymmeneen. Mutta t?rkein kysymys on reunat, sill? niitten mukaan ovat matto, tuolit y.m. m??r?tt?v?t. Mink? valitsemme huoneittemme perusv?riksi?"

"Meill? on vain kaksi valittavana", sanoo rouva, - "viheri? ja kastanjanruskea, mik? on edullisempi taulullemme?"

"Luulen", sanoo John, silm?illen sein??, kuin taulu jo riippuisi siin?, - "ruskean samettireunan ja ruskeitten huonekalujen parhaiten soveltuvan tauluun."

"Kyll? varmaan", arvelee hyv? haltija; "ja sitten otamme tuon ihanan ruskean- ja punasenkirjavan maton, jonka n?in Lowesilla; - se ei tosin ole brysseli?, mutta se on samaa mallia, siin? on sammalviheri?ist?kin, ja v?ri on niin l?mmin ja voimakas. P??llystetty?ni sohvat ja vanhat nojatuolimme kastanjanruskealla ripsivaatteella, tulee kokonaisvaikutus olemaan kerrassaan kaunis."

"Ent?s kun taulumme tulee paikoilleen", muistutti John, "se on niin kaunis, ett? se soristaa koko huoneen. Kaikki riippuu taulusta."

Taululla on oma juttunsa, jonka nyt tahdon kertoa. John oli kaiken ik?ns? ollut kauneuden ihailija ja jumaloitsija, ja menness??n ty?paikkaansa pys?htyi h?n aina taidemyym?l?n ikkunoihin katselemaan sen aarteita.

Kerran valtasi h?net er?s syysmaisema kauneudellaan; punaisine vaahteroineen, purppuran- ja karmosiinipunaisine tammineen oli se utuiseen syysilmaan verhoutunut. Et?isell? kummulla seisoi suuri, keltainen p?hkin?puu niin luonnollisena, ett? John vaistomaisesti tunsi sormensa syhyyv?n halusta p??st? poimimaan sen ruskeankiilt?vi? p?hkin?it?. Syksyinen tunnelma oli siin? niin el?v?, purppuraiset asterit ja tulipunaiset k?ynn?skasvit etualalla niin kirkkaan kauniit.

John meni myym?l??n tiedustelemaan. Taulun oli tehnyt tuntematon ranskalainen taiteilija, joka hiljakkoin oli tullut Amerikkaan tutkimaan maisemiamme, ja t?m? oli ensimm?inen ty?, jonka h?n tarjosi myyt?v?ksi. John oli juuri nostanut palkkansa; h?n muisti talous- ja pesulaskuja, huokasi ja tarjosi siit? viisikymment? dollaria.

H?nen h?mm?styksekseen my?ntyi kauppias heti ja taulu oli h?nen. John luuli uneksivansa. H?n tutki aarrettaan sivuseikkoihin asti ja tuli siihen vakuutukseen, ettei se ollut mink??n vasta-alkavan taiteenharrastajan t?hrim?, vaan harjaantuneen, totisen taiteilijasielun luoma. H?n meni tapaamaan taiteilijaa h?nen atelieeriinsa ja pyysi anteeksi, ett? h?n oli anastanut niin ylev?n helmen sellaisesta polkuhinnasta.

John tutustui taiteilijaan ja tutustutti yst?vi??nkin, joiden kukkaro oli paksumpi - t?h?n muukalaiseen maalariin. T?m?n j?lkeen alkoivat h?nen taulunsa menn? hyv?sti kaupaksi, h?nell? oli enemm?n tilauksia, kuin jaksoi valmistaa. H?n kuvasi kankaalle amerikkalaisia maisemia hienon, ranskalaisen taiteilijaluonteen k?sityksell?, - kes?maisemia, syksyisi?, v?ririkkaita tunnelmakuvia, lumisen talven uinailevaa, utuista hienoutta. Joka ei minua usko, kysyk??n Morvillierin vaatimatonta atelieeria Maldenissa, nuolenampuman p??ss? Bostonista.

T?m? taulu oli aina ollut ylin aarre Johnin kotona, kauniin koristus h?nen poikamiehen asunnossaan; ja nyt h?nen varustaessa huoneitaan el?m?ns? kumppania varten oli taulu aina kaiken keskuspisteen?. Sill? tositaiteilijan teoksella, taiteilijan, joka tutkii luontoa tarkasti ja tunnollisesti on jotain yhteist? hurmaavan maaemon kanssa, sama tenhovoima luoda eri tunnelmia eri valaistuksissa. John vaimoineen oli tutkinut taulua joka hetkell? p?iv?ss?; miten aurinko aamulla valaisi tulipunaiset vaahterat ja kultasi siniset vuoret, milt? se n?ytti iltap?iv?n viile?ss? varjossa, taas l?mmeten ilta-auringon valossa, kunnes se salaper?isesti h?lveni h?m?r??n. Nytkin n?it? suurempia huoneita sisustaessaan oli taulu koko ajan heid?n puuhiensa ja toiveittensa keskustana.

"Tied?tk? John", sanoi h?nen vaimonsa ep?illen. "Pelk??np? tosiaankin t?ytyv?mme ostaa ainakin muutamia uusia tuoleja ynn? yhden sohvan vierashuoneeseemme? Tuonne vastap??t? kannetaan niin komeata tavaraa, ett? oikein h?pe?n puolestamme, sill? kyll? meid?n huonekalumme oikeastaan ovat hyvin rappiolla - oikeata romutavaraa."

"Ovatpa niinkin", sanoi John nauraen, "huutokauppakamarissa saisimme kaikista yhteens? tuskin viisikymment? dollaria enemp??, mutta meill? t?ytt?v?t ne mainiosti paikkansa, ja, Mary kulta, lopullisen p??t?ksen asiassa tekee se juttu, ettei meill? en?? ole rahaa."

"No, ellei ole, koettakaamme saada n?m? kuntoon hyvien haltijain avulla", sanoi Mary. "Annamme puusep?n tarkastella kalujamme ja kiilloittaa niit?; tuolin k?sinoja on liimattava paikoilleen ja kaikki uudestaan vernissattava. Olen l?yt?nyt niin kaunista l?mpim?n ruskeata ripsivaatetta, v?h?n punaiseen vivahtavaa, ja kun kaikessa on uusi p??llys, sohvat, lepotuolit ja kaikki samann?k?iset, tuntuvat ne hyvin kodikkailta."

"Aivan varmaan, Mary! Olen tavannut er??n kunnon naisen, joka on perehtynyt verhoilijan ty?h?n, ja joka ty?skentelee p?iv?palkasta ja tekee kaikki sinun aistisi mukaan."

"Kuinka mainiota! Olen melkein iloissani siit?, ettemme voi ostaa mit??n uutta. Ja kuinka hauskaa saada vanhat kuntoon!"

"Katsoppas, Mary kulta", sanoi John, istuutuen tyhj?lle laatikolle ja vet?en esiin muistiinpanokirjansa, "olen tarkoin laskenut kaikki varamme ja keksinyt keinon, miten huoneemme tulevat kauniiksi ja miellytt?viksi, vaikkemme tuhlaa ropoakaan uusiin huonekaluihin."

"Annappas kuulla."

"Keinoni on per?ti yksinkertainen. Hankkikaamme kotiimme esineit?, jotka kiinnitt?v?t huomiota puoleensa, niin yst?v?mme unohtavat silm?ill? huonekalujamme, sill? ihmiset eiv?t koskaan katsele huonekaluja, jos vain on muuta katsottavana. Napoleonista kerrotaan seuraava kasku: Kun keisarille er??ll? sotaretkell? ilmoitettiin kansan olevan per?ti tyytym?tt?m?n, kirjoitti h?n seuraavan vastauksen: 'kullatkaa invaliiditalon kupooli'. Niin tapahtuikin, ja katsellessaan sit? unohti kansa kaiken muun."

"En ollenkaan ymm?rr?", sanoi Mary, "mit? tarkoitat t?ll? kaunopuheisuudellasi."

"Niinp? selit?n sen sinulle. Uudet, aistikkaat p?hkin?puu-huonekalut, moitteettomat ja hienot tyylilt??n, maksaisivat ainakin kolmesataa dollaria, ja niit? minulla ei ole. Siis kuinka teemme? Meid?n t?ytyy pit?? hyv?n?mme vanhat aarteemme ja tutkia varastomme. Sielt? l?yd?mme ihanan milolaisen Venuksen p??n, nuo kuusi kaunista valokuvaa Roomasta, jotka Brown meille toi, suuren saksalaisen kivipiirroksen sikstiinil?isest? madonnasta ja kaksi ihanaa enkelinp??t?; onhan meill? sit?paitsi suloinen Headen h?m?r?kuva, Bradfordin merivalokuvat ynn? Billingin kaunis kyn?piirros - ja onhan meill? 'taulumme'. Turhaanko olisimme kaiken ik?mme vartioinneet kauneuden porttia. Heltyih?n jumalatar v?hemm?st?kin, raotti oveaan ja viskeli meille silloin t?ll?in leip?kannikan ensimm?iseen h?t??mme. N?etk?s, Mary kulta, meid?n on nyt sisustettava huoneitamme aivan kuten kaunis, varaton nainen hoitaa vaatevarastoaan. H?n suoristaa ja silitt?? vanhat nauhansa, katsoo, soveltuvatko ne h?nen silmiens? ja hiuksiensa v?riin, pist?? nauharuusun somistavaan kohtaan ja tekee siell? t??ll? pieni? muutoksia, kunnes h?n aivan h?ik?isee meid?t kaunistusvarastollaan, jonka luulemme loppumattomaksi.

"Huoneemme ovat uudet ja itsess??n kauniit; sein?paperit reunoineen sulautuvat niin hyvin mattojen ja huonekalujen kanssa, kohottaen niitten vaikutusta. Suunnitelkaamme hiukan j?rjest?mistapaa ja aloittakaamme kadunpuoleisella huoneella. Kirjahyllyni asetamme nurkkiin tulisijan kummallekin puolelle toista kyyn?r?? korkealle laattiasta, ovathan ne vain pelkk?? pet?j?t?, mutta hyvin maalatut, eik? luulisi kenenk??n neulalla koettelevan, ovatko ruusupuuta. Ylimm?inen hylly p??llystet??n samalla vaatteella kuin huonekalut, ja reunustetaan karmosiinipunaisilla ripsuilla. Toiselle hyllylle asetamme ylev?n Venuksemme, toiselle ostan ihanan Klytemnestran. Sitten menen Williams ja Everettiin ostamaan kaksi v?ripainosta, joissa ilmenee parhaan englantilaisen suunnan tyyli ja vieh?tys. Amalfin lumoavan merilahden ripustan Venuksen ja Komoj?rven Klytemnestran yl?puolelle. Mutta keskell?, tulisijan yl?puolella, on 'meid?n taulumme' paikka, Kummankin oven p??lle asetamme 'sikstiinil?isen' enkelinp??n, varjelemaan ulos- ja sis??nk?ynti?mme. Kuulun madonnan lapsineen sijoitamme vastap??t? Milon Venusta, osoittamaan, mitenk? kreikkalainen ja kristitty yhtyv?t ylevimm?n naistyypin kuvaamisessa. Ja ly?np? vetoa, ett? saatuamme kaikki kivipiirroksemme ja kuvamme puitteisiin, kasvimme kukkimaan, murattisi sulavasti kiemurtelemaan ja kaarteilemaan huoneen seinill? sek? pikku esineesi, n?kinkenk?si ja maljakkosi asetetuiksi juuri sinun aistisi mukaisesti, tulevat huoneemme hauskuutensa ohella oikein kauniiksikin. Ja ihmiset tulevat ovellamme huudahtamaan: 'Oi, kuinka kaunis koti!' jota tuskin tekisiv?t, jos olisimme tuhlanneet kolmikertaisen hinnan uusiin huonekaluihin."

Sin? vuonna kuulin usein puhuttavan John Mertonin kodista: "Kuinka kauniit huoneet! - ja aistikas sisustus, - menepp?s katsomaan. Enk? ymm?rr? miksi ne ovat niin paljon miellytt?v?mm?t, kuin Filipin, vaikka siin? kodissa ei ole rahoja s??stetty." Niin puhuivat tuttavat kesken??n - sill? enimm?t ihmiset tajuavat kyll? kauniin kokonaisvaikutuksen, mutta eiv?t kykene arvostelemaan miss? sen l?hde on. Toiset huoneet tuntuvat kyll? synkilt?, ik?vilt? ja jylhilt?, toiset taas iloisilta, ilmakkailta ja kauniilta, mutta he eiv?t n?e syyt? t?h?n eroitukseen.

Johnin vierashuoneessa kuultiin niin usein huudahdus: "Oi kuinka kaunista!", ett? se jo oli tullut sananparreksi perheess?. Rahallisessa suhteessa olivat eri esineet hyvinkin ala-arvoisia, mutta n?in ryhmitettyin? ja asetettuina muodostivat ne vieh?tt?v?n kokonaisuuden. Vaikka kuvanveistokset olivatkin kipsiset ja valokuvat sek? v?ripainokset hyvin helppohintaisia, oli jokaisella oma arvonsa, ollen hyv? j?ljenn?s jostain suuresta mestariteoksesta. Hyv? kipsivalaus, vaikkapa se maksaakin vain kuusi dollaria, on hyvin tarkka kuva alkuteoksesta, joka tuskin rahallakaan olisi saatavissa. V?ripainos, jonka ostat viidell? tai kymmenell? dollarilla, tulkitsee mainiosti etevien, nykyaikaisten taiteilijaimme tyyli? ja v?risuhteita, alkuteoksen maksaessa tuhansia. Kivipiirrokset Rafaelin kuolemattomista maalauksista tuovat esiin kokonaisen aikakauden taiteellisen kulttuurin, ja ne voit hankkia itsellesi hyvin vaatimattomalla hinnalla. Sellainen taulu lastenkamarin sein?ll? kehitt?? pienoisen silm?? lapsuudesta alkaen, mutta moni pit?? itse??n liian k?yh?n? hankkimaan t?llaisia taideteoksia lapsilleen, vaikka kyll? uhraa viisi dollaria heid?n koruvaatteisiinsa.

Johnin koti oli lapsille perin mukava, sill? he taisivat liikkua siell? esteett?m?sti. Vaikka se olikin kaunis, ei siin? ollut tuskallisen kallista komeutta, eik? hauraita pikku leluja. Taulut seinill?, kuvanveistokset jalustoillaan puhuivat lapsille mykk?? kielt??n, mutta eiv?t olleet heid?n sormiensa saavutettavissa, eiv?tk? kaatuneet heid?n hypp?yksist??n. Ne eiv?t porsliinin ja kristallin tavalla ole palvelijain pahoinpitelemisen alaisina, ne eiv?t kulu, eiv?tk? vahingoitu p?lyst?, eik? niit? koikaan sy?. Se on pysyv?ist? kauneutta, ja kun ?iti on sairas ja suljettu huoneeseensa, ei h?nt? vaivaa pelko, ett? sill? aikaa kaikki s?rjet??n ja h?vitet??n. T?m?nkaltainen kauneus on kaikessa halpuudessaan kasvatuksen ja sivistyksen v?likappaleena.

Onko koskaan kuultu brysselimaton tai sohvap?yd?n viritt?neen lapsessa lukemisen halua? Ei, mutta taulut, valokuvat ja hienot kuvanveistokset synnytt?v?t tuhansia ajatuksia ja kysymyksi?, kiihoittaen silmi? ja pikku k?si?. Lapsi istuu usein piirt?m?ss?, pyyt?? kirjan, jossa kerrotaan Venetsiasta tai haluaa kuulla kerrottavan Rooman Forumista.

Mutta kirjoitukseni venyy liian pitk?ksi. Kirjoitan toisen, jossa puhun kotisisustuksen siveellisist? ja henkisist? vaikutuksista.

"Olen todistanut v?itteeni, Jenny neiti, vai kuinka? Taloa sisustaessa on s??st?v?isint? ottaa lukuun kauneutta."

"Niin is? kulta", sanoi Jenny; "minun on alistuminen."

V.

Tulen kohentaminen.

Meill? on kotona hauska tapa, jota sanomme tulen kohentamiseksi. Tuokio ennen maatapanoamme vet?ydymme liki toisiamme viimeisten hiilosten ja kek?leitten ymp?rille, joita liikutamme ja kohentelemme, saadaksemme muutamia tulenkieli? ja leimuja j??hyv?stiksi. Ja silloin helti?? kielten side. Kerromme kutsujaisista, - keskustelemme kirjoista, joita olemme lukeneet, vaihdamme ajatuksia ihmisluonteista - lausumme mielipiteit?mme kaikenlaisista eri aineista, esteetillisist?, uskonnollisista, jopa tieteellisist?kin - tilap?inen kuulija varmaan ihmettelisi kuullessaan t?t? iltapakinoimista. V?liin innostumme niin keskustelemaan, ett? joka tulenkipuna kerki?? sammua uunissa, ja vasta tuntiessamme olkap?ittemme v?risev?n vilusta muistamme maatapanoa.

Luettuani viimeisen kirjoitukseni, oli meill? taas "tulen kohentaminen", - Jennyll?, Marialla, Rob Stefensill? ja minulla, - vaimoni istui yh? ty?skennellen p?yd?n ??ress? takanamme.

Jenny tietysti aloitti puheen.

"Mutta sano, mit? sanonetkin, is?, minusta olisi hyv? aisti rahan yhteydess? parempi kuin yksin. Ihailen suuresti aistikasta kokonaisuutta, kirjoja ja taideteoksia, mutta luulen niiden esiintyv?n viel? edullisemmin hienossa ymp?rist?ss?."

"Kuka sit? vastaan v?itt???" sanoin. "Olipa minulla kultatynnyri, josta kolikoita ammentaa, kyll?p? ei k?visi vaikeaksi huoneita sisustaa ja somistaa. Sama aisti, joka senteill? ja hopearahoilla luo kodin ihanaksi, saa tietysti viel? suurempia aikaan dollareilla ja kultarahoilla. Puhuinkin v?h?varaisista ja niist?, joilla ei ole rikastumisen toivoa, mutta kumminkin kaipaavat kaunista kotia; ja v?it?n, ett? kauneutta pit?? kunnioittaa, rakastaa ja hellyydell? hoitaa, - v?it?n, ett? kauneus on halpaa, halvin asia kodissasi, sill? monessa suhteessa se korvaa rahamenoja. Jos nainen, jolla on kauneudenaistia, asettaa huoneeseen tuoksuavia kukkia, kauniita kasveja, muutamia puupiirroksia hauskoissa kotitekoisissa puitteissa, kuvanveistoksia ja hyv?n valikoiman kirjoja, on vaikutus usein niin l?mmin ja viehke?, ett? poistut huoneesta huomaamatta, ett? nojatuolin tyyny oli kulunut ja sohvap?yd?n pinta t?ynn? naarmuja.

"Minulla on yst?v?n? koulunjohtajatar, joka eleskelee pieness? m?kiss?. Ilman kauneudenjumalattaria olisi se hyvinkin kurja ja viheli?inen, mutta hiukkanen kukkaissiemeni? sek? puhdistus ja kitkeminen kev??ll? teki sen niin suloiseksi olinpaikaksi, ett? ohikulkijat vastustamattomasti j?iv?t sit? katselemaan. Vesitynnyri r?yst??n alla vaivasi alussa h?nen kauneutta rakastavaa sieluaan, mutta se oli v?ltt?m?t?n paha, sill? siit? ammensi h?n kaiken pehme?n veden, mink? tarvitsi taloudenhoitoon. Mutta her?ttip? muuan sulotar h?ness? oivan ajatuksen. H?n istutti el?m?nlankoja tynnyrin pohjan ymp?rille, naulitsi pikku nupeja sen ylireunaan ja pingoitti lankaa pitkin tynnyrin sivuja alhaalta yl?s. Jonkun viikon kuluttua pujotteleiksivat pitkin lankaa kukkivat k?ynn?kset. Joka aamu puhkesi niiss? uusia moniv?risi? kukkia, joiden tuulessa huojuvat haarat kuvastuivat veteen. Vesitynnyrist? tuli niinmuodoin oivallinen puutarhan kaunistus naapurien suureksi huviksi ja hauskuudeksi."

"Niin", sanoi Jenny, "mutta kaikilla ei ole ?idin taitoa kukkainhoidossa. Muutamille ne onnistuvat, toisille ei. Ei kukaan saa selville, mitenk? ?iti kukkiaan hoitaa, mutta aina ne ovat raittiit, rehev?t ja uhkeat, ne kukkivat h?nen m??r?yksest??n ja versovat aivan h?nen mielens? mukaan. Toiset ihmiset taas puuhaavat ihmeesti kukkiensa vuoksi, sirottavat niihin tuhkaa ja pesev?t niit? jos jonkinlaisilla vesill? saamatta niit? viihtym??n. T?ti Suruton esim. ostaa alinomaa kasveja kasvihuoneista, mutta ne kellastuvat, pudottavat lehtens? ja ovat niin viheli?isen n?k?iset ?idin kukkasten yh? rehottaessa."

"Min?p? selit?n, miten ?itinne saa kukat viihtym??n", sanoin, "miten h?n saa lapsensa viihtym??n ja koko kodin niin l?mpim?ksi - h?n antaa niille - syd?mmens?. H?n rakastaa niit?; h?n el?? niiss? ja tuntee my?t?tuntoisuutta niit? kohtaan. H?n seuraa niiden el?m??, kuin olisi h?n itse kasvi; h?n muistaa niit? ja pit?? niist? hell?? huolta ilman melua ja ponnistusta; tuskin h?n itsek??n muistaa milloin h?n niit? hoitaa, - mutta sata kertaa p?iv?ss? uhraa h?n niille tuokion. H?n muuttaa ne l?hemm?ksi ikkunaa - tai kauemmaksi, - keksii jonkun madon ja kaivaa juuria, tutkiakseen n?ivettymisen syyt?, h?n huuhtoo lehti? ja ripsuttaa vett? toisiin - ja kaiken tekee h?n rakkauden hell?ll? huolella. ?itisi ei itsek??n tied?, miksi h?nen kasvinsa versovat; ainoastaan kirjailija ja filosoofi, kuten min?, voi sen selvitt??."

Vaimoni hymyili ty?korinsa ??ress?, vastatessaan:

"Minunkin t?ytyy pian kirjoittaa aikakauskirjaan, is?lle aina j?? viimeinen sana, vaikka kyll? luulen h?nen osuneen naulan p??h?n."

"Tietysti", sanoi Maria. "Mutta tied?tk?, ?iti, en uskaltaisi soristaa kotiani yksinomaan kukilla, sill? pelk??n, ettei minulla olekkaan sinun taikavoimaasi, - ja huonosti hoidetut, lakastuneet kasvit tekev?t kodissa perin surkean vaikutuksen."

"En neuvoisi ket??n nuorta em?nt??", sanoin, "hankkimaan kodin kaunistukseksi liian paljon kukkia, ellei h?n tunne rakkautta niit? kohtaan ja kokemuksesta tied? onnistuvansa niitten hoidossa; sill? kasvit eiv?t viihdy unohtuneina ja laiminly?tyin? saaden vain satunnaista hoitoa; sanon kuten Maria, lakastuneet kasvit tekev?t surkean vaikutuksen."

"Mutta, is? kulta", sanoi Maria, "Johnin mallikodissa luit suurimman osan kodinsuloa kukkain ansioksi."

"Johnin kodin vieh?tyksen voi selvitt?? aivan kemiallisesti", vastasin. "Ensinn?kin asuu siell? aurinko, joka aina vaikuttaa vahvistavasti hermoihin. Kuinka iloinen onkaan ihminen n?hdess??n pitk?llisen myrskyn j?lkeen taasen p?iv?ns?teit?. Miksi on mielemme niin kevyt kirkkaina aurinkoisina p?ivin?? Aurinko tuo taloon tuhansia ihania, vaihtelevia valo- ja varjovivahduksia, - heitt?? huoneeseen pehme?n, kimaltelevan s?deloiston, joka heijastuu kaikkialla, kirjoilla, tauluilla, kukkasilla ja huonekaluilla. Onneksi Johnilla ei ollut varaa ostaa brokaadi-uutimia - eik? h?n olisi ostanutkaan niit?, vaikka olisikin ollut rahoja, sill? h?n rakasti aurinkoa ylinn? kaikkea muuta. H?n oli seurustellut paljon taiteilijapiireiss? ja tiesi hyvin, ett? raskaat damastiuutimet piment?v?t juuri ikkunan yl?osaa, josta edullisin valo tauluille ja kuvanveistoksille virtaa. Muodikkaat uutimet p??st?v?t p?iv?n valaisemaan ainoastaan tuolinjalkoja ja mattoja, j?tt?en huoneen yl?osan varjoon. Johnin ikkunoissa oli uutimet, jotka h?n mielens? mukaan saattoi vet?? yl?s ja laskea alas, joten huoneissa aina oli hyv? ja miellytt?v? valo."

"No is?", sanoi Maria, "mik? on kemiallisen selvittelysi seuraava pyk?l?, mik? seuraa aurinkoa?"

"Seuraava", sanoin, "on v?rien sopusointu. Sein?paperien, huonekalujen ja mattojen v?rien pit?? sulautua toisiinsa. Sopusointu sulostuttaa aina huoneen, mutta useimmiten se laiminly?d??n.

"Usein olen n?hnyt huoneita, joissa tuntuu silt?, kuin kaikki olisivat riidassa kesken??n, sein?paperit riitelev?t maton kanssa, matto riitelee takasin, ja kaikki kapineet koko sisustuksessa riitelev?t kesken??n. Sellaisen ep?sovun vallitessa n?ytt?? kaikki nololta ja ik?v?lt?, olkootpa eri esineet vaikkapa kuinkakin kallista alkuper??. Toiselta puolen taas olen n?hnyt hyvin halvasti, miltei k?yh?sti sisustettuja huoneita, jossa vaistomaisen v?riaistin kautta kaikki oli sopusointuista ja vaikutti hienoudellaan.

"Kerran matkustaessani L?nness? l?pi laajojen er?maisten seutujen, asetuimme toverini ja min? y?t? viett?m??n er??seen syrj?iseen uudiskyl??n. Astuimme tavalliseen hirsitaloon, joka n?ytti olevan kyl?n ainoa majatalo. Tullessamme vierashuoneeseen, h?mm?stytti meit? sen somuus, vaikka emme heti voineet l?yt?? syyt? siihen. Mutta syyn? olikin aivan yksinkertaisesti ihme, mink? v?rien sopusoinnulla voi aikaansaada aivan halvoista aineksista. Joku nainen oli siell? hommatessaan j?tt?nyt leimansa huoneeseen. Sohva, halvat puiset kiikkutuolit ja muutamat lepotuolit (varmaan pakkilaatikoista tehdyt) olivat kaikki halvalla, pehme?ll? keltaisenruskealla hamppukankaalla p??llystetyt ja sinisell? kattuunilla reunustetut. Uutimet, p?yt?liina ja pinovaate olivat kaikki samanv?riset. Halpa olkimatto peitti laattian, kirjat p?yd?ll?, kukat maljakoissa ja joku piirros sein?ll? tekiv?t huoneen kodikkaan, jopa hienonkin n?k?iseksi, ja se erosi jyrk?sti toisista, tavallisesti huolimattomasti ja mauttomasti sisustetuista majatalohuoneista. Kaikki ainekset t?ss?kin kokonaisuudessa olivat mit? halvinta laatua - siin? oli vain seurattu sopusoinnun lakia, joka aina on yhteydess? kauneuden kanssa. Erinomaisen v?ririkkaan vaikutuksen teki minuun kerran huone, jonka koko sisustus oli turkinpunaista pumpulivaatetta ja jonka laattialla oli samaan v?riin vivahtava matto.

"Olen saanut siit? vihi?, tyt?t, ett? puuhaatte samettimattoja Marian kotiin ja siin? seuraatte ainoastaan sit? n?k?kohtaa, ett? matto on samettia, ett? sen hinta on halvempi kuin samettimattojen tavallisesti, ja ett? malli on hieno."

"Kas is?, kuinka tarkka korva sinulla onkin. Me kun luulimme sinun koko ajan lukevan!"

"Kyll? tied?n, mit? aiot sanoa", sanoi Maria, "ettemme ota lainkaan lukuun sit? seikkaa, jonka pit?isi etup??ss? vaikuttaa maton valinnassa - mitenk? sen v?risuhteet soveltuvat muihin esineihin. Mutta, n?etk?s, is?, emme viel? ollenkaan tied?, mink?laisia huonekaluja ostamme."

"Niin", sanoi Jenny, "t?ti Suruton sanoi, ett? hinta on kovin alhainen samettimaton hinnaksi."

"Olkoon kuinka halpa tahansa, se on kumminkin toista puolta kalliimpi muita mattoja."

"Onpa kyll?."

"Ettek? ollenkaan voi ta'ata, ett? sen vaikutus kodissanne on suurempi kuin sopivan villamaton."

"Saattaa niinkin olla", sanoi Maria miettiv?n?.

"Mutta tied?tk?, is?", sanoi Jenny. "T?ti Suruton sanoo, ett? niin halpa hinta on ennen kuulumatonta, ajattele, kaksi dollaria kyyn?r?lt? samettimatosta!"

"Miksi on se niin halpa? Onko kauppias persoonallinen yst?v?nne, joka lahjoittaa teille dollarin kyyn?r?? kohti, vai onko matossa joku vika?" kysyin.

"Katsoppas, is?, h?n sanoo, etteiv?t suurimalliset nykyj??n en?? mene hyvin kaupaksi."

"Totta puhuakseni", sanoi Maria, "ei se malli koskaan ole minua oikein miellytt?nyt; v?rien puolesta soveltuu se vaikka mihin huoneeseen, sill? siin? on kaikki sateenkaaren v?rit."

"Se on tuota loistavata kukkaismallia", sanoi Jenny.

"No, Maria, kuinka monta kyyn?r?? t?t? ihmeellisen halpaa mattoa tarvitsisit?"

"Tarvitsemme kuusikymment? kyyn?r?? kumpaankin huoneeseen", sanoi

Jenny, jolla jo oli laskut valmiina.

"Se tekee satakaksikymment? dollaria", sanoin.

"Niin kyll?", my?nsi Jenny; "olemme sen kyll? laskeneet yhdess? ja tulleet siihen p??t?kseen, ett? s??st?m?ll? muissa kohdin, voimme ne ostaa. T?ti Suruton sanoo niiden somistavan huonetta niin, ettei paljon muuta tarvitakkaan."

"Maria, jos haluat miehen mietteit? t?ss? asiassa, olen valmis neuvomaan."

"Sit?p? juuri haluankin."

"Kuuleppas siis, kultaseni, valitse ensin sein?paperit ja reunukset; sen tehty?si valitse hyv? villamatto, joka on sopusoinnussa niihin, ja samoin huonekalut. Niill? kuudellakymmenell? dollarilla, jotka siten s??styv?t mattohinnastasi, voit kaunistaa sein?si piirroksilla, v?ripainoksilla tai tosihyvien taideteoksien valokuvilla."

"Is?, niinp? teenkin", sanoi Maria.

"Syd?nk?pyseni, is?ll?si on kyll? silm?t auki, vaikka luulette h?nt? vanhaksi, uniseksi kirjatoukaksi. Luuletteko, etten tied?, miksi teid?n pukujanne kehutaan aistikkaimmiksi koko kaupungissa?"

"El?h?n nyt, is?!" huusivat molemmat tyt?t yhteen ??neen.

"Se pit?? paikkansa!" sanoi Rob pontevasti, suoristaen viiksi??n.

"Kaikki puhuvat puvuistanne ja ihmettelev?t kyky?nne ja aistianne."

"No niin", jatkoin, "otaksun, ettette osta nauhanp?tk?? syyst?, ett? kauppias antaa sen teille puolesta hinnasta, ettek? pane sit? p??llenne koettelematta, soveltuuko se ihoonne, silmiinne, hiuksiinne ja pukunne v?reihin?"

"Tietysti emme!" vakuuttivat tyt?t yhteen ??neen.

"Sit?h?n min?kin. Kuinka usein olenkaan n?hnyt teid?n tulla tipsuttavan alas rappusia, puku t?ydellisess? sopusoinnussa, hansikkaihin ja jalkineihin asti? Eik? koti sied? yht? paljon huolenpitoa, kuin naisenpuku?"

"Olen varma", sanoi Jenny, "ett? is?n sisustama huone tulisi kauniimmaksi, kuin t?ti Suruttoman; mutta t?ti sanoi t?m?n maton tulevan niin halvaksi, se kun kest?isi kaksi sen vertaa, kuin tavallinen villamatto."

"Se on k?sitt?m?t?nt?", sanoin, "jos se kerran maksaa kahden maton hinnan. Mieluummin min? puolestani kahdenkymmenen vuoden kuluessa otan kaksi kaunista villamattoa, jotka soveltuvat v?rins? ja mallinsa puolesta huoneisiini, kuin kidutan itse?ni kaiken ik?ni r?ike?ll? samettimatolla, joka on toista maata kuin kaikki muut tavarat talossani."

"Alistun", sanoi Jenny; "alistun, is? kulta."

"K?sitt?k?? minut vaan oikein, lapseni", sanoin; "en ollenkaan tuomitse brysseli- ja samettimattoja. My?nn?n kyll?, ett? ne usein kohottavat vaikutusta huoneissa enemm?n, kuin vaatimattomat villamatot. Olisin hyvin onnellinen, jos voisin antaa Marialle rajattoman vallan raha-asioissa, jotta h?n saisi ratkaista v?riongelman sametissa ja silkiss?. Tahdon vain huomauttaa, ett? oli aineet halpoja tai kalliita, on vaikutus useissa v?riyhdistyksiss? likimain sama.

"Miellytt?v?, sammalviheri?inen matto kirjaston laattialla, joka soveltuu sein?papereihin ja muuhun sisustukseen, voi melkein yht? hyvin olla villainen kuin samettinen, ero ei siin? paljonkaan tunnu. Myym?l?iss? on kumpikin laji asetettu vierekk?in, malli niiss? on aivan sama, ja molemmat vastaavat yht? hyvin tarkoitustaan. Er?s nainen, jonka tunnen, pyysi moniaita vuosia sitten er?st? taiteilijaa auttamaan itse??n kodin j?rjest?misess?. Lopetettuaan freskomaalaukset ja saatuaan seiniin mielens? mukaisen v?rin, tuomitsi h?n kalliit samettimatot huutokauppakamariin ja vaati toisia seiniin soveltuvia. Kun h?n ei kyennyt l?yt?m??n senv?risi? ja -kuosisia, joita halusi, tilasi h?n ne viimein er??st? l?heisest? tehtaasta, jossa kudottiin ainoastaan villamattoja. T?ss? tapauksessa ainakin noudatettiin etup??ss? sopusoinnun vaatimuksia.

"Sivumennen sanoen tapahtui t?m? aikana, jolloin ei Bigelowin nero viel? ollut paljastanut Amerikassa matonkutomisen salaisuuksia, mik? seikka nyky??n sallii jokaisen tilata itselleen mattoja mit? mallia ja lajia h?n suinkin halajaa.

"Mutta palatkaamme Johnin huoneisiin.

"Niitten kodikasta n?k?? lis?siv?t suuresti kirjat. Monet ihmiset kohtelevat kirjojaan samoin kuin lapsiaan, valitsevat huoneen, jonne ne kaikki ty?nnet??n. Mutta kirjat, jos mitk??n, luovat huoneeseen kotoisan, l?mpim?n ja hienon tunnelman. Ne poistavat vierashuoneesta tavallisen kolkon leiman ja tekev?t sen asutun, turvallisen ja rauhallisen n?k?iseksi. Taulujen j?lkeen ovat minusta kirjat moniv?risille siteineen ja kultauksineen kodin paras kaunistus."

"Mutta Maria", sanoi Rob, "sittenh?n olemme rikkaat. Onhan minulla klassikkoni ja englantilaiset runoilijani, onhan minulla Scott, Thackeray, Macaulay, Prescott, Irving, Longfellow, Lowell, Hawthorne ja koko joukko muita. Onpa siin?kin jo jotakin."

"Olet onnellinen, Maria", sanoin, "saadessasi lukea niin monta hyv?? kirjaa. Tytt?, joka on kasvanut kodissa, miss? on yllin kyllin kirjoja ja joka on tottunut selailemaan mielikkipaikkojaan milloin toisen, milloin toisen kirjailijan teoksissa, ei arvaa, kuinka kylm? kirjaton koti voi olla."

"Sen kyll? uskon", sanoi Maria, "?idin kanssa laskimme t?ss? aarteitamme kerran. Tied?tk?, ett? minulla on hyvin hieno, vanha puupiirros, jota Rob kehuu hyvin arvokkaaksi; sitten on minulla viel? tuo kyn?piirros, jonka Sch?ne teki minulle kuukautta ennen kuolemaansa - se on todellinen taideteos."

"Ja minulla on muutamia Landseerin luonnoksia", sanoi Rob.

"Olen varma, ett? teid?n huoneenne tulevat kauniiksi", sanoin, "sill? te olette oikealla tolalla."

"Mutta is?", sanoi Maria, "yksi asia minua vaivaa. Minun kauneuden rakkauteni ulettuu kaikkialle. Himoitsen kauniita p?yt?astioita - mutta, kuten sanoit, palvelijat ovat niin huolimattomia, ettemme voi k?ytt?? niit? kotitarpeissa."

"Min? puolestani", puhkesi vaimoni puhumaan, "puolustan aito porsliinia, jos sit? vain huolellisesti s?ilytet??n ja k?ytet??n ainoastaan juhlap?ivin?; ehk?p? se on taikauskoa, mutta min? puolustan sit?. Elk??n sit? koskaan otettako esiin, ellei em?nt? itse ole valvomassa, ett? sit? varovaisesti k?sitell??n. ?itini pesi aina itse porsliininsa, oli hauska n?hd? h?nen teenjuonnin j?lkeen istuvan meid?n keskess?mme pesem?ss? kauniita kuppejaan, pyyhkien niit? hienoon damastipyyheeseen."

"Rakasta kaiken mokomin aito porsliiniasi", sanoin, "ja kunnioita sit? - seh?n on varsin rakastettava, kodikas tunne, ellei se vain tymp?se vieraanvaraisuuttasi ja est? sinua kutsumasta yst?vi?si teelle, syyst?, ett? sinun t?ytyy kiivet? ottamaan astiat alas, pest? ne ja j?lleen asettaa ne paikoilleen.

"Mutta mit? p?yd?nkattamiseen tulee, toistan samaa, mink? sanoin talonsisustuksestakin, ett? kauneus on v?ltt?m?t?nt? ja halpaa. Kaunista voit hankkia itsellesi tavalla tai toisella. Jollei sinulla ole varaa arkip?ivin? k?ytt?? haurasta porsliinia ja kristallia, jota k?mpel?t ja huolimattomat palvelijat pahoin pitelisiv?t, ei sinun silt? tarvitse sy?d? rumista, mauttomista astiapahasista, komeitten astioitten odottaessa juhlap?iv?llisi?.

"Jos valkoiset, siistit p?yt?astiat siev?sti asetetaan lumivalkealle p?yt?liinalle, jos lasit ovat kirkkaat, ja j?rjestys sek? aisti muuten vallitsee, ei lainkaan kaipaa aito porsliinia. Eik? ole t?rke?mp??, ett? perhep?yt? arkena on hauska ja kukilla koristettu, kuin ett? se kerran kuukaudessa pynt?t??n vieraita varten."

"Min?p? tied?n kokemuksesta kertoa teille, tytt?ni", sanoi vaimoni, "ett? hienoa porsliinia ja muita kalliita p?yt?kaluja saatatte hankkia itsellenne, jos itse pid?tte niist? huolen. Niin pian kun siihen kyll?stytte ja j?t?tte aarteenne muka luotettavien palvelijainne k?siin, voitte olla varmat, ett? joku kiltti hyv?nsuopainen sielu pahottaa sek? teid?n ett? oman mielens? murskaamalla kalliin mielikkimaljanne, eik? tyt?n mielet?n ep?toivo suo teille edes torumisen tuottamaa huojennusta."

"Luulen varmaan", sanoin, "ett? l?ytyy h?ijyj? pikku haltijoita, jotka viettelev?t hyvi? naisia syntiin ja vartioivat porsliinikaappia. Jos kuulet ky?kin puolelta s?r?yksen ja huutoja, et koskaan ep?ile melun syntyv?n vanhan kivivadin tai hirve?n, korvattoman soppamaljan t?hden, jonka olet vuosikausia toivonut s?rkyv?n pirstaleiksi, ei, tied?t paikalla, ett? ihana, maalattu porsliinivatisi el?m?nlanka- ja hernekukkak?ynn?ksineen tai kaiverrettu lasimaljasi on sirpaleina. Porsliiniuhrit varmaan suuresti auttavat naista pyhimysarvon saavuttamiseen. Pope, muistaakseni, mainitsee naisen ylimp?n? avuna itsens?hillitsemisen porsliinin s?rkyess?."

"Silloin olisin min?kin pyhimys", arveli ?iti; "sill? el?m?ni aikana on minulta s?rkynyt niin paljon lempikapineita tapaturmissa, jotka aina kummallisen kohtalon oikun kautta kohdistuivat kauniimpiin aarteisiini, ett? nykyj??n katselen kaikkia kauniita, hauraita porsliiniesineit? melkein pyh?ll? kunnioituksella."

"Ellei ole rikas", sanoi Maria, "ei tosiaankaan kannata kiinnitt?? rahojaan niin hupenevaan tavaraan."

"Mutta", sanoin, "kauneus on kenties kaikkein kiehtovin ollessaan p?yt?kumppalinamme. Ruokasaliksi olisi valittava hauska ja aurinkoinen suoja, jossa v?rit ovat iloiset ja jonka seini? kaunistavat siev?t taulut. Inhoon huoneita, jotka ovat sisustetut ravintolatyyliin ja ainoastaan sy?mist? varten. Ruokahuoneen pit?? olla viihtyis?n, ett? voisimme siell? viett?? joitakuita hetki? p?iv?ss?. Pehmyt sohva, nojatuoli ja pari kirjaa tekev?t jo l?mpim?n vaikutuksen. Silloin nautitte aterianne hauskassa ymp?rist?ss?. Ja jos viel? em?nt? aterian j?lkeen itse pesee kauniit astiansa, k?y t?m? perheen koossaoleminen kahta vertaa rattosammaksi.

"P?yd?nkattamisen suhteen, Maria, annan sinulle neuvon. Osta kauniita p?yt?liinoja, somista p?yt?si aina vereksill? kukilla ja seuraa jokap?iv?isiss?kin asioissa hyv?? aistiasi; el?k? koskaan osta mit??n rumaa, jos v?h?ll? vaivalla voit hankkia itsellesi kaunista. Joskus kovasti himoitessasi kristallia ja hienoa porsliinia, joka on niin katoavaista, mene taidemyym?l??n ja ilahuta sieluasi ripustamalla sein?llesi sit? kauneutta, joka ei muserru eik? haalistu, joka ymp?r?i sinua vuosikausia. Siin? neuvoni, Maria.

"Sulkumerkkien sis?ss? tahdon mainita, eit? vaimoni, jonka heikkoutena on hieno porsliini, samana iltana ilmaisi minulle, ollessamme kahden, tilanneensa salaisesti Marialle morsiuslahjaksi teevehkeet, joiden kuppeihin h?nen m??r?yksens? mukaan oli tarkasti maalattu Amerikan mets?kukkia. 'Ne kest?v?t koko h?nen ik?ns?', sanoi vaimoni, 'ne ovat h?nelle suurena ilona - kaunis teep?yt? on ihana n?ky!' Niin puhui kyynelsilmin rouva Crowfield, jonka rakkautta aito porsliiniin monen monituiset tapaturmat eiv?t olleet haihduttaneet. Kyll? on nainen tosiaankin tuhatkielinen kannel!

"Mutta palatkaamme aineeseeni. -

"Kuvaillessani Johnin vieh?tt?vi? huoneita, mainitsen viimeiseksi p??asian - niitten kodikkaisuuden, sen sanomattoman tunteen, joka ilmaisee huoneen tosiaankin olevan kodin. T?t? vieh?tyst? ei mik??n taitavuus voi esiin loihtia. Er?s Ranskan kuningas sanoi kerran pojalleen:

"'Poikani, sinun tulee n?ytt?? rakkautta kansaasi kohtaan.'

"'Is?ni, mitenk? voin n?ytt?? rakkautta sit? kohtaan?'

"'Poikani, sinun pit?? rakastaa kansaasi.'

"Jotta huoneet n?ytt?isiv?t kodikkailta, pit?? sinun itse olla niiss? kotiutuneena. Muutamista huoneista puuttuu per?ti valo ja l?mp?, niist? heti n?kyy, ett? ne ovat kylmill??n, eik? niiss? kenenk??n ole hyv? olla. Turhaan siirtelee sis?kk? sohvaa ja tuolia; turhaan em?nt? liikuttelee sohvap?yd?ss? olevia kirjoja, saadakseen n?enn?ist? ep?j?rjestyst? toimeen.

"Kirjoihin, joita k?sitell??n, luetaan ja selaillaan, ja tuoleihin, joita vilkkaassa kanssapuhessa on liikuteltu sinne ja t?nne huoneessa - j?? jonkun verran ihmishenke?; ja huone, jossa elet??n ja riemuitaan, eroaa yht? paljon suljetusta, asumattomasta huoneesta kuin el?v? nainen vahakuvasta.

"Aistitonkin huone voi sinua joskus vieh?tt?? vain siksi, ett? jo ovella tunnet olevasi kotipiiriss?, perheen helmassa, eik? miss??n asumattomassa 'esikartanossa'.

"Me seurustelemme vuosikausia ihmisten kanssa, tiet?m?tt? heid?n tunteistaan, tavoistaan ja mielihaluistaan enemm?n, kuin jos he asuisivat Kamtschatkassa! Ja mik? on siihen syyn?? Luulenpa, ett? niinkutsuttu vierashuone, jossa tapaamme toisemme, on niin omiaan sit? meilt? salaamaan. Arkihuoneissaan he ty?skentelev?t, juttelevat ja lueskelevat. Kun palvelija on saattanut sinut vierashuoneeseen ja nostanut hiukan ikkunaverhoja, odotat, kunnes he saavat pukua muutetuksi ja voivat esiinty?, ja istut miettim?ss? mitenk?h?n he el?m?ns? viett?v?t. Jostain kaukaa kuulet lapsen naurua, tai kanaarilintusen viserryst?, sitten ovi pikaisesti suljetaan. Rakastavatkohan kukkia? Kirjoittavatko kirjeit?? Ompelevatko, virkkaavatko ja tekev?tk? kauniita koruompeluksia? Ovatkohan he koskaan iloisia ja leikillisi?? Mit? he lueskelevat? Tokkohan he piirustelevat ja maalailevat? Kaikkiin n?ihin kysymyksiin mykk? ja verhottu huone ei mit??n vastaa. Sohva ja kuusi tuolia, kaksi ?skett?in verhoilijan luota palautettua lepotuolia, brysselimatto, sohvap?yt? kullattuine korukansikirjoineen, pariisilainen p?yt?kello ja pronssiset kukkamaljakot - kaikki n?m? vastaavat kysymyksiisi kolkolla ??nell?: 't?m? on paras huoneemme', siin? kaikki. - Pian tipsuttaa huoneeseen em?nt? parhaassa puvussaan, pyyt?? anteeksi viipymist??n, kysyy ?itisi terveydentilaa ja huomauttaa lopuksi, ett? ilma on hyvin kaunis. N?in jatkuu t?t? tuttavuutta vuosikausia. Hetkinen arkihuoneessa kasvien, kanaarilinnun ja lasten kanssa olisi ehk? tehnyt teist? elinaikuiset yst?v?t, mutta nyt ette v?lit? toisistanne enemm?n kuin tuosta kullatusta pendyylist? peilip?yd?ll?.

"Ja nyt, tyt?t", sanoin, vet?en esiin paperin taskustani, "tiet?k??, ett? is?nne alkaa saavuttaa mainetta n?ill? kyh?elmill??n. Luen teille kirjeen, jonka vasta sain":

"Korkeasti kunnioitettava herra Crowfield.

"Teid?n aatteenne ovat tunkeutuneet perhepiiriimme ja her?tt?neet vastakaikua syd?mmiss?mme. Olemme vakuutetut niiden totuudesta ja ihastuneet siihen tapaan, jolla k?sittelette ainettanne. Te olette ottanut puheeksi aineen, joka on l?hell? syd?nt?mme, ja esit?tte sen nerokkaasti, maltillisesti ja vakuuttavasti. Kaikkein t?ytyy tunnustaa, ett? mielipiteill?nne on suuri vaikutus heid?n mielikuvitukseensa - jospa vain todellisessa el?m?ss? voisimme luottaa niihin! Siin?p? juuri pulma.

"Er??st? kirjoituksessanne l?ytyv?st? seikasta tahtoisin keskustella kanssanne. Olette t?h?n asti (tietysti en tied? mihin suuntaan tulette jatkamaan) puhunut ainoastaan kodeista, joiden johto riippuu palvelijoiden avusta. Periaatteenne, kuten olemme k?sitt?neetkin, soveltuvat kyll? kaikkiin kansankerroksiin; mutta useimmat ihmiset tahtovat n?hd? itsens? selv?sti kuvattuina. Pyyt?isimme siis, ett? k??nt?isitte huomionne meid?n puoleemme, jotka emme viljele palvelijoita, vapauttamalla meit?kin muutamista taakoista, joita terveest? j?rjest?mme huolimatta, emme uskalla viskata luotamme. Jos esim. meille tulee vieras kaukainen yst?v?, (kenties rikaskin) pappi tai joku muu h?nen arvoisensa. Mit? silloin teemme? Otammeko vastaan vieraamme kodikkaan vieraanvaraisesti ja vapaasti? Emme; me (talon naiset) juoksemme edes takasin, j?rjest?en ja anteeksi pyyt?en, ettemme olleet valmistuneet h?nen tuloonsa. Saatuamme h?net vierashuoneeseen istumaan, rupeamme suuriin p?iv?llis- tai illallispuuhiin, kuten olisi taloon tullut suurikin herkkusuu. N?ihin ruokahommiin sek? astiain pesuun kulutamme suurimman osan siit? ajasta, jonka vieras meill? viett??, sill? tahdomme n?ytt?? h?nelle, mit? voimme saada aikaan. Mik? hy?dyt?n ja turha ty?! Hyv? herra Crowfield, sin? k?yhien ja ep?toivoisten yst?v?, astuos alas kiirastuleemme ja kerro maailmalle ne surulliset muistot, jotka siell? mieleesi j??v?t. Opeta meit?, joiden on pakko kuten halukin itse suorittaa askareemme, miten kodissamme harjoittaisimme yksinkertaista, l?mmint? vieraanvaraisuutta, ja kestitsisimme yst?vi?mme ilman puuhaa, touhua ja huolta, sill? eih?n sy?minen ole ihmisen ylin ilo. Tahdotteko tehd? t?m?n, herra Crowfield?"

N?yrin palvelijanne.

R. H. A.

"Mik? oivallinen kirje", sanoi Jenny.

"Vastaatko siihen, is??"

"Ensi numeroon tulee vastaus. Se kansanluokka, joka itse suorittaa ty?ns? on voimakkain, suurilukuisin - ja aivan yht? sivistynyt, kuin mik? muu luokka hyv?ns?. Se on maamme omituisuus -, merkillinen piirre siin? uudessa yhteiskunnassa, joka meill? on nousemassa, ja jos seuraamme kansallista kutsumustamme, on t?m? luokka enentyv? eik? v?henev?. Koitan parastani, vastatessani n?ihin j?rkeviin ja t?rkeihin kysymyksiin."

Huomasin Marian v?risev?n ja k??riytyv?n saaliinsa Jennyn haukotellessa. Vaimoni k??ri kokoon valmiin ty?ns? ja kello l?i kaksitoista.

Rob vihelsi hiljaa. "Joko niin my?h?inen?" huomautti h?n.

"Nyt olemme puhuneet tulen sammuksiin", sanoi Jenny.

VI.

Nainen, joka suorittaa itse askareensa.

"Kristo kultani", sanoi vaimoni, "koska kirjoitat ensi kyh?elm?si?"

Istuin mukavasti nojatuolissani, lueskellen Hawthornen "Sammalia vanhasta kartanosta" tai "Tunnettuja taruja", ainakin sadatta kertaa, - n?m? kirjat kulettivat minua aina satumaailmaan, jossa liitelin utuisissa unelmissa ja jossa unohdin maailman touhun, jauhojen ja hiilten hinnan, kurssit ja muut jokap?iv?iset asiat. Kuinka pienen pieniksi supistuvatkaan kaikki n?m? seikat, vaeltaessani Paduan lumotuissa yrttitarhoissa, jossa Rappaccini hoitelee lumottuja kasvejaan, h?nen upean tytt?rens? kertoessa meille luonnottoman kohtalonsa salamyhk?isyytt?.

Vaimoni taas edusti perheess?mme ajan, paikan ja numeroitten voimaa, niinp? h?n nytkin oli selvill? kuukauden p?iv?st?, muistuttaen minua lempe?sti ajan olevan k?siss? valmistaa kirjoitusta kes?kuun numeroon.

"Olet oikeassa, yst?v?ni", sanoin, laskien vastahakoisesti kirjan k?dest?ni. "Mist? olikaan taas minun kirjoittaminen?"

"Kuinka, etk? muista, ett? sinun piti vastata tuolle rouvalle, joka itse suorittaa askareensa."

"Niinp? niinkin!" sanoin, tarttuen innokkaasti kyn??n; "l?ysit vastaavan lauseen:

"Nainen, joka suorittaa itse askareensa."

Amerikka on ainoa maa, jossa sellaista tapahtuu - ainoa maa, jossa hienot naiset suorittavat itse askareensa. Hienolla naisella tarkoitamme sivistynytt?, hienontunutta naista, aistiltaan ja ajatuksiltaan kehittynytt? naista, jonka pelkk? olento ja esiintyminen heti osoittaa h?net hienoksi naiseksi, liikkukoon h?n miss? seurapiiriss? tahansa.

Se luokka on aivan omituinen amerikkalaiselle yhteiskunnalle - selv? seuraus yleisen tasa-arvoisuuden periaatteesta.

Mihin eri kansanluokkiin siirtolaiset kuuluivatkaan ja mit? ylimyksellisi? ennakkoluuloja heiss? liikkuikaan, tullessaan t?h?n maahan, er?maiden opetus pian istutti heihin kansanvaltaisia ajatuksia. Herrasmies kaatoi hirtens? yhdess? talonpojan kanssa, ja lihasten sek? j?nteiden voima vei voiton kaikesta muusta. Se oli miesten mies, joka kaasi korkeimman puun mets?ss?. Samoin kodin sis?isess? piiriss?kin. Em?nt? ja palvelija ovat toverit kesken??n, ja v?liin katsotaan rivakkaa palvelustytt?? em?nt?? enemm?ksi. Luonnollisesti ryhtyv?t lapset ty?h?n niin aikaisin, kuin vain siihen pystyv?t. T?st? kasvoi ?lyk?s sukupolvi, jota v?ltt?m?tt?myys pakoitti ruumiilliseen ty?h?n, mutta joka my?s kohdisti siihen kehittyneitten aivojen ter?vyyden. Em?nt?, joka j?nteiss? ja lihaksissa oli alakynness?, oli taas henkisesti palvelijaansa sukkelampi ja taitavampi. Ellei h?n jaksanut nostaa vesi?mp?ri?, keksi h?n keinon, joka teki nostamisen tarpeettomaksi, - ellei h?n jaksanut k?yd? sata askelta, tiesi h?n asettaa niin, ett? toimitti saman asian v?hemm?ll?.

Orjuus tosin voitti jonkun verran alaa Uudessa Englannissakin, mutta se ei koskaan ottanut siell? syvi? juuria, ei sulannut kansan henkeen, eik? p??ssyt tukahuttamaan oman ty?n hyv?? kylv??. Useat vastustivat orjuutta omantuntonsa vaatimuksesta - toiset taas taloudelliselta kannalta sek? rakkaudesta perusteelliseen ja hyv??n ty?h?n, halveksien orjan karkeata, taitamatonta raatamista. Kansa, joka oli tottunut vapaan, kehittyneen ja ajattelevan hengen siistiin ja kauniiseen ty?h?n, ei voinut siet?? orjan k?mpelyytt?. Siksip? maalaiskansa Uudessa Englannissa tavallisesti tekikin itse ty?ns? sek? ulkona ett? sis?ll?. Jos talossa olikin musta mies tai nainen, olivat he vain apulaisia, jotka n?yr?sti seurasivat em?nn?n ja is?nn?n j?lki?, kevent?en heid?n kuormaansa. Herra ja rouva lapsineen suorittivat t?rkeimm?t teht?v?t.

Vanhassa Maailmassa naurettiin makeasti, ensimm?isten englantilaisten matkustajain kertoessa, ett? palvelijoita Amerikassa sanotaan apulaisiksi. Mutta t?m? nimitys tulkitsee mainiosti Amerikan yhteiskunnallista tilaa. Siell? oli v?h?n palvelijoita sanan eurooppalaisessa merkityksess?, siell? oli sivistyneit? ty?ntekij?it?, jotka kaikki olivat yhdenvertaisia, ja jos yhdess? perheess? puuttui voimia, pestattiin apulainen, eik? palvelijoita. Rouva Browne, jolla on kuusi poikaa, mutta ei yht??n tyt?rt?, tekee suostumuksen rouva Jonesin kanssa, jolla taas on kuusi tyt?rt? mutta ei yht??n poikaa. Rouva Browne pestaa yhden rouva Jonesin tytt?rist? hyv?st? palkasta auttamaan itse??n kotoisessa ty?ss? ja l?hett?? Jonesille yhden pojistaan auttamaan heit?. He tulevat kaikin puolin perheen j?seniksi, ja t?ten tulee ty? yhteiskunnassa tasaisesti jaetuksi. T?m?n ty?njaon kautta syntyi yhteiskuntaj?rjestys, joka paremmin kuin mik??n muu seikka, on selitt?nyt korkeimman sielunsivistyksen ja korkeimman ruumiinvoimain yhdist?misprobleemin.

Siihen aikaan nousivat perheen kauniit, vahvat tyt?t ilolla ja riemulla aikaisin aamulla sis?t?ihins? - mik? lakaisi laattioita, mik? sytytti tulen, mik? valmisti aamiaista is?lle ja veljille, heid?n l?htiess??n ulkot?ihins?; koko aika puheltiin hartaasti kirjoista, luvuista ja k?sit?ist?, keskusteltiin viimeisest? uudesta runosta tai jostain historiallisesta aineesta, tai kenties maalaistanssijaisista, jotka olivat tulossa viikon kuluessa. He kehr?siv?t, kirja v?rttin??n sidottuna, kutoivat kankaita, tekiv?t hienoja k?sit?it?, nypl?siv?t pitsej? ja maalailivat kukkia. Toimeliaina ja kekseli?in? ryhtyiv?t he kukoistavalla terveydell??n jokaiseen ty?h?n, josta olivat lukeneet tai kuulleet. Siihen aikaan toi morsian my?t?j?isiksi itsekutomiaan lakanoita ja p?yt?liinoja, neulottuja peitteit? ja korut?it?, joita h?n yhdess? sisartensa kanssa oli valmistanut. Ne k?sity?t, jotka joutilaat tyt?t meid?n p?ivin?mme tekev?t, eiv?t likimainkaan vastaa niit? m??ri?, joita tyt?t vanhaan hyv??n aikaan valmistivat muitten karkeimpien askareittensa ohella.

Monta vuotta jatkui t?t? uutteraa el?m?? useimmissa pikkukaupungeissamme, ja se on viel?kin yleisen? tapana er??ss? kansanluokassa, joka ehk? ei kumminkaan ole yht? onnellinen ja tyytyv?inen kohtaloonsa kuin ennen vanhaan. Ihmisluonto on ennen kaikkia - laiska. Jokainen kyll? tunnustaa, ett? sek? ruumiin ett? sielun voimia kysyv? ponnistus on meille perin terveellinen, mutta k?yt?nn?ss? teemme kaikki voitavamme p??st?ksemme siit?, ja ylip??ns? teemme vain sen, johon olot meit? pakoittavat. En kyh?isi min?k??n t?t? kirjoitusta, ellei sanomalehti minua ahdistaisi. Lukisin Hawthornea, Emersonia ja Holmesia, haaveksien nojatuolissani ja sommitellen pilventakaisia juttuja, jotka muuttelevat ja vaihtuvat kuin sumu auringossa. Vaikka jokap?iv?inen ruumiillinen ty? olisi kuinkakin kunnioitettava, vahvistava ja toivottava, kulkee vieress?mme aina ilke? haltija viekoittelemassa meit? sit? v?ltt?m??n tai kantamaan sen kuormaa nyrpe?ll?, ?re?ll? mielell?.

Otaksun, ett? niitten perheiden joukossa, jotka lukevat n?m? vaatimattomat rivini, l?ytyy ainakin joku satakunta, jossa perheenem?nt? itse tekee kaikki ty?t ilman palvelijaa. Uskallanpa v?itt??, etteiv?t n?m? perheet ole sivistyksess? eiv?tk? hienoudessa rahtuakaan alapuolella niit? koteja, joissa palvelijat askaroivat. Lis??np? viel? senkin, ett? n?m? samat naiset enn?tt?v?t lukea, kirjoittaa, piirustaa ja tehd? korut?it? aivan yht? paljon kuin nuo toisetkin, ja ett? heid?n terveytens?, el?m?nhalunsa ja itseluottamuksensa on monta vertaa suurempi kuin palvelijoita pit?vien naisten. He voivat asettaa kaikki kodissaan aivan mielens? mukaan. Ja kumminkaan en uskalla v?itt?? heid?n olevan tyytyv?isi? el?m?ntapaansa, vaan pelk??n, ett? he paikalla haluaisivat muuttaa sit?, jos vain voisivat. He tuntevat salaisesti itsens? osattomiksi ja tuomituiksi liialliseen ty?h?n t?ss? maailmassa ja kadehtivat noita toisia naisia, jotka vain k?skyll??n saavat kaikki sujumaan. Kun tilaisuus tarjoutuu ja varat my?nt?v?t, astuvat he rivist? j?tt?en ty?ns? palkatulle palvelijalle. Itsetunto tekee kapinaa. Onkohan meid?n el?m?ntapamme oikein sopiva? Olemme tosin tottuneet siihen; olemme sen hyvin j?rjest?neet ja saaneet sen hyv?lle tolalle ja oma ty?mme tyydytt?? meit? enemm?n kuin palkkapalvelijain. Kun otamme palvelijan, k?ymme tyytym?tt?miksi ja pahoitamme mielt?mme, - sill? kukaan ei tee t?it?mme, niinkuin me itse teemme. Mutta kun vieraita tulee! mik? puuha ottaa esiin parhaat astiat ja panna ne j?lleen paikoilleen - keitt?? ruokaa ja pest? astiat huomaamattomasti, ik??nkuin emme itse tekisik??n sit?, vaan meill? olisi palvelijoita, kuten muillakin.

Niin, siin?p? se on se pulma. Meill? ei ole kyll?ksi oman arvon tuntoa - emme tahdo tarkastaa asematamme sellaisena kuin se on, ja t?m? on asian pahin ja vaarallisin puoli. Se on sit? samaa ylpeytt?, joka pani Smilaxin palkkaamaan itselleen valkohansikkaisen vahtimestarin ja puuhaamaan komeata p?iv?llist? ulkomaiseen malliin englantilaisen yst?v?ns? kunniaksi. Matkiakseen yst?v?ns? elintapaa, koittaa Smilax sen p?iv?n el?? yht? hienosti, hirmumyrskyn raivotessa h?nen kotonaan; se muistuttaa muuttoa tai tulipaloa ja uhkaa n??nnytt?? rouva Smilaxin. Kahta vieraanvaraisuuteen kuuluvaa seikkaa ihmiset harvoin ottavat huomioonsa. Ensimm?inen on, ett? vieraat tahtovat olla kuin kotonaan, tahtovat tulla luottamuksella kohdelluiksi, ja toinen, ett? el?m?n pikkuseikat, joita he eiv?t tunne, aina huvittavat heit?. Englantilainen tuli Amerikkaan v?syneen? yksitoikkoiseen arkiel?m??ns?, kuten sin?kin v?list? olet; h?n haluaa n?hd? jotain uutta auringon alla - jotain amerikkalaista, ja paikalla kiiruhdat tarjoamaan h?nelle jotain, joka on niin hyv? j?ljenn?s kuin mahdollista siit? h?nen omastaan, johon h?n jo on v?synyt. Eih?n kaupungin yleis? matkusta maalle istuakseen hienoissa huoneissa, jotka mik?li mahdollista j?ljittelev?t kaupunkilaishuoneita; ei, se tahtoo piehtaroida hein?ss?, keikkua ladossa ja seurustella porsaitten, kananpoikaisten ja ankkojen kanssa ja sy?d? paistikkaita juuri niit? uunista otettaessa - eik?, sivumennen sanoen, ole oikeata paistikasta maistanut se, joka ei juuri sill? hetkell? ole sit? sy?nyt.

Kuvailen teid?t edess?ni, te onnelliset naiset, joille t?t? kirjoitan. Te olette niin hyv?nvointisia, ettette kipuakaan tunne. Te nousette aikaisin aamulla, ja vaikka teill? olisi aikaakin, ette loikoisi toimetoinna vuoteissanne. Monivuotinen kokemus on opettanut teit? niin nopeasti, yksinkertaisesti ja siev?sti suorittamaan eri talouden teht?v?t, ett? syrj?st? katsojasta tuntuu, kuin ei teill? p?iv?ll? olisikaan paljon mit??n teht?v??.

Aamulla nousette laittamaan aamiaista miehellenne, is?llenne tai veljellenne ennen heid?n l?ht???n ulkot?ihins?; juttelette iloisesti maitoa kuoriessanne, kirnutessanne tai juustoa paistaessanne. Aamup?iv? on pitk?; lopetettuanne aamuaskareenne j?? teille viel? tunnin verran aikaa lukemiseen tai ompelemiseen, ennenkuin on p?iv?llispuuhiin ryhdytt?v?. Kello kahden tienoilla olette talouden hommista vapaat ja koko pitk?n iltap?iv?n saatte k?ytt?? lukemiseen, k?sit?ihin ja piirustamiseen - sill? joku teist? lienee hieman kyn?taiteilijakin; yksi lukee ??neen toisten ommellessa, joten olette kirjallisuuteenkin hyvin perehtyneet. Keve?mpien runokokoelmien ja novellien joukossa, n?en hyllyll?nne Prescottin, Macaulayn ja Irvingin teokset, ja ellen vallan erehdy, pilkoittaa sielt? minunkin aikakauskirjani tuttu kansilehti. Vieraitten saapuessa, kutsutte heid?t kerallanne teet? juomaan; he eiv?t tuota teille mit??n h?iri?t?; he tulevat hyviss? ajoin k?sit?ineen, katselevat, miten te siistiss? uunissanne paistatte kuuluisia teekakkujanne, tai keskustelevat sisarenne kanssa, joka toisessa huoneessa asettaa teep?yd?lle hienot porsliinikupit. Teenjuonnin p??tytty? tarjoutuu koko joukko vapaaehtoisia auttamaan teit? kauniitten intialaisten teekuppienne pesussa. N?iss? puuhissa ette lainkaan v?sy, ettek? rasitu, vaikka otittekin esiin parhaat kuppinne ja asetitte ne j?lleen paikoilleen, sill? teitte sen ilman huolta ja vaivaa yst?vien kesken, jotka olisivat menetelleet aivan samoin, jos olisitte olleet heid?n luonaan.

Mutta nyt ilmestyy komea rouva Simmons tytt?rineen viett?m??n luonanne viikkokauden, ja nyt on rauhanne h?iriytynyt. Nuorin tytt?renne Fanny vieraili heid?n luonaan New-Yorkissa viime syksyn? ja on kertonut heid?n keitt?j?st??n, sis?k?st??n ja valkeahansikkaisesta p?yt?passaristaan. Ja nytk?s olette h?mill?nne.

"Mit? on meid?n tekeminen; he eiv?t suostu el?m??n meid?n tavallamme.

Mik? meille tulee neuvoksi?" Ja nyt kaipaatte palvelijoita.

Mutta rouva Simmons on perin kyll?stynyt komeaan huoneistoonsa ja v?synyt rauhanpitoon palvelijainsa kesken. H?n on luonteeltaan tyyni ja rauhaa rakastavainen ja pelk?? kaikkea kinaa; mutta viime viikolla t?ytyi h?nen sovittaa viisi riitaa verrattoman keitt?j?ns? ja muitten palvelijainsa v?lill?, sill? t?m? verraton ky?kkipalvelija, perehtyneen? keittotaidon kaikkiin salaisuuksiin, joissa h?nen em?nt?ns? oli aivan ymm?ll?, tunsi olevansa talossa v?ltt?m?t?n ja k?ytti hemmoteltujen suosikkien tavallista oikeutta, halliten koko taloa rautaisella valtikalla. Uusi el?m?, joka ei miss??n suhteessa muistuta h?nen kotiolojaan, on siit? syyst? paras virkistys ja huojennus rouva Simmonsille. Siisti, rauhaisa talonne, maukas ruokanne, hilpe?t aamuaskareenne, joissa h?n mielell??n seuraa teit?, puhellen kanssanne - kaikki tuntuu h?nest? miellytt?v?lt? vastakohdalta h?nen omalle el?m?lleen. Jos h?n todellakin saisi vaihtaa kohtaloa kanssanne, ei h?n tahtoisi; mutta h?n luulee tahtovansa, huokailee ja valittaa osansa kovuutta, kadehtien onneanne, tyynt? ja hauskaa el?m??nne, ja toivoo itse??n yht? vapaaksi ja itsen?iseksi. Ja oikeassa h?n on; sill? avuttomassa tilassaan, kerrassaan taitamattomana talouden yksinkertaisimmassakin hoidossa, on h?n t?ydellisesti alustalaistensa uhri ja orja.

Kuvailkaamme mieless?mme muutamia tavallisimpia perhekohtauksia. Monen vastuksen per?st? on rouva Simmons vihdoin saanut mieleisens? sis?k?n, oikean aarteen - siev?n, siistin, sukkelan ja taitavan. Rouva on seitsem?nness? taivaassa. Mutta kaikki on katoavaista maan p??ll?! Vastatullut ei voita armollisen keitt?j?n suosiota, ja pilvi? kokoontuu kodin taivaalle. Ensin kuuluu ky?kist? hiljainen humu kuin et?inen ukkosen jyrin?; sit? seuraa parin p?iv?n juro ??nett?myys, ilman ollessa painostava, kuin l?hestyv?n rajuilman edell? - ja lopullisesti puhkeaa pilvi. Ovi avautuu pauhulla perheen sy?dess? aamiaista. Sis?kk? rynt?? itkien sis??n ky?kki-tyrannin seuraamana, joka vavisten, kasvot vihasta hehkuvina, huutaa vapisevalla ??nell?:

"Rouva on hyv? ja hankkii itselleen toisen palvelijan. Min? muutan ensi viikolla."

"Miksi niin, Briitta, mik? teit? vaivaa?"

"Mik?k? minua vaivaa. En koskaan ole k?rsinyt tuollaisia suupaltteja talossa, enk? tee sit? vastakaan. Joka niit? suosii, pit?k??n hyv?n??n, min? en rupea el?m??n heid?n kanssaan, ky?kiss? on sellainen sekamelska, se kun tuppautuu silitysrautoineen kaikkialle."

Nyt puhkee sis?kk? sanoihin, v?itt?en valheeksi kaikki syyt?kset, ja syntyy ankara ja raivokas riita, jonka kest?ess? pieni, hento rouva Simmons parka on kuin kissanpoika keskell? ukkosilmaa.

Keitt?j? on varma voitostaan. H?n tiet?? suurten p?iv?llisten olevan tulossa keskiviikkona, tiet?? em?nt?ns? aivan kykenem?tt?m?ksi niit? toimittamaan, ja ett?, olkoot asiat miten tahansa, t?ytyy heid?n h?net lepytt??.

Vavisten salaisesta harmista, eroittaa rouva Simmons parka kaiholla oivan sis?kk?ns?. Em?nn?lle oli h?n mieleinen, mutta ei keitt?j?lle!

Jos rouva Simmons nuoruudessaan olisi saanut sit? kokemusta, joka teill? on, olisi h?n nyt huoneensa haltija. H?n sanoisi tyynesti: "Elleiv?t palkkaamani palvelijat teit? miellyt?, voitte muuttaa pois. P?iv?llisen otan omille hoteilleni." Ja h?n kykenisi siihen, rasittumatta t?st? lis?ty?st?. Taidollaan ja taloudentoimiin perehtyneen? pystyisi h?n pian kasvattamaan jonkun reippaan ?lykk??n palvelijan keitt?j?ksi, ja ennen kaikkia h?n olisi valtijana omassa talossaan. Se em?nt?, joka aikaisin tottuneella k?dell??n voi ohjata taloudenkoneistoa, miss? ja milloin vain tarvitaan, ei koskaan joudu karkean, raakamaisen ky?kkipiian komennettavaksi.

Rouva Simmons ei lainkaan aavistanut mit? palvelijoilta saattaa vaatia m??r?ajan teht?v?ksi, ja ruoka-aineitten menekin suhteen on h?n per?ti tiet?m?t?n. Olisipa h?n vain kuusi kuukautta el?m?ss??n johtanut talouttaan ja itse hoitanut ruokakomeroitaan, eip? h?nt?, kuten nyt, vaivaisi alituinen pelko rajattomasta tuhlauksesta ja ruoka-aineitten katoamisesta salaisia kanavia my?ten ky?kkipiian sukulaisille ja tuttaville. H?nen ei olisi pakko sokeasti uskoa niin ja niin monen sokurikilon, maitolitran ja munatiuvin talon v?ltt?m?tt?m?ksi menoksi, puhumattakaan maustimista ja viineist?, joita kotityranni p?ivitt?in vaatii laitoksiinsa. Em?nt? saa ainoastaan ep?ill? ja aavistaa, mutta puhua h?n ei uskalla. H?n ei voi sanoa: "kyll? min? olen valmistanut t?m?n ruuan, tied?n tarkoin, mit? aineita se vaatii. Olen itse suorittanut t?m?n teht?v?n, tied?n varsin hyvin, miten paljon aikaa siihen kuluu."

Sanotaan, ett? siit? naisesta, joka on tottunut itse toimittamaan askareensa, tulee ankara em?nt?. H?nell? on luja maa jalkainsa alla - h?nt? ei petet? helposti - h?n puhuu ja toimii suuremmalla varmuudella kuin em?nt?, joka luottaa ainoastaan valtaansa; h?n vaatii ankarasti sit?, mik? on h?nelle tuleva, siet?m?tt? ep?rehellisyytt? ja nen?kk?isyytt?. N?itten em?ntien p??asiallinen vika on se, ett? vaativat palvelijoiltaan saman, mink? itsekin tekev?t; ja sivistym?t?n ihminen, n?et, ei talouden toimissa eik? miss??n muussakaan ty?ss?, voi saavuttaa sivistyneen ja ?lykk??n henkil?n taitavuutta ja t?ydellisyytt?.

Sotaretkill? on tehty huomio, ett? sivistyneet miehet, huolimatta hemmotellusta kasvatuksestaan, kest?v?t leiriel?m?n vaikeuksia paremmin kuin karkeat ty?miehet. Kehittynyt j?rki tiet?? miten on suojeltava ja varjeltava ruumista; miten ty?t? on teht?v? ja voimia s??stett?v?, mutta sit? ei kansan mies ymm?rr?. Oppikoulua k?ynyt nuorukainen l?p?isee niin muodoin terveen? vaivat, jotka tappavat ajattelemattoman ty?miehen.

Samoin sivistyneet, ?lykk??t, kotity?ss? kasvatetut naiset ymm?rt?v?t s??st?? voimiaan k?ytt?m?ll? niit? viisaasti. P?? s??st?? j?nteit?, ja huolellisesti sek? viisaasti sovittelemalla suorittavat he ruumiillisen ty?ns? v?hemm?ss? ajassa ja v?hemmill? voimilla kuin muuten. Uusienglantilainen sananparsi sanoo: Suorita ty?si aamup?iv?ll?. Ja se ty?, mihin t?ss? viitataan, veisi tavalliselta palvelijalta koko p?iv?n aamunvalkenemisesta p?iv?nlaskuun.

Syrj?isess? pikkukaupungissa, jossa ei palvelijoita ollut saatavissa, asui muuan nainen. H?nen onnistui vihdoin toisesta kaupungista hankkia karkea maalaistytt?, suuriluinen koljo, vahvaj?nteinen, mutta aivoiltaan raskas ja tyls?. Parissa viikossa oli talo niin yl?salasin, ett? em?nt?, joka oli heikko nainen ja lapsien ymp?r?im?n?, huomasi h?nen tuottavan enemm?n vaivaa kuin hy?ty?, ja eroitti h?net. Mik? nyt neuvoksi?

Naapurin tyt?r oli onneksi naimisiin menossa ja tarvitsi rahaa my?t?j?isiins?. Rouvallemme ilmoitettiin, ett? neiti Muutama olisi suostuvainen tulemaan h?nen luokseen - ei palvelijana - vaan palkattuna "apulaisena". Rouva oli kovin mieliss??n; ja heti ilmestyi perheeseen hoikka, siev?sti vaatetettu nuori nainen, vakava, arvokas, mutta ei ollenkaan vaativainen. Sek? ruokap?yd?ss? ett? kaikissa muissakin suhteissa oli h?nen k?yt?ksens? hienon naisen. Neiti Muutama ryhtyi heti ty?h?n t?ss? kymmenhenkisess? perheess?, jossa oli lapsiakin nelj? tai viisi kappaletta. H?n teki heti ty?suunnitelman, asetti m??r?ajat pesua, silityst?, leipomista ja siistimist? varten. H?n nousi aikasin, liikkui sukkelana askareissaan ja yhdess? p?iv?ss? oli likainen ja sekava keitti? saanut sen siistin ja soman leiman, joka on yleinen Uuden Englannin maataloissa.

Kaikki oli puhdasta, kiilt?v?? ja paikoillaan, ja ty? suoritettiin ajallaan. Iltap?ivisin nuori apulainen aina istui somassa puvussa omassa huoneessaan, joko kirjoittamassa kirjeit? sulholleen, taikka ompelemassa my?t?j?isi??n. N?in n?pp?r?sti k?y taloudenhoito, kun apuna on sivistynyt nainen, joka on tottunut itse askaroimaan. T?m? solakka, siev?rakenteinen nainen tulee viel? hienon talon rouvaksi, ja Briitta saa h?nest? vaativan em?nn?n; mutta h?nt? ei sis?kk? eik? ky?kkipiika uskallakkaan uhata, tehty??n kerran yrityksen siihen suuntaan.

* * * * *

P??sty?ni n?in pitk?lle kirjoituksessani, panin sen syrj??n illaksi, jolloin tytt?reni tapansa mukaan kysyiv?t minulta:

"Onko is? kirjoittanut mit??n t?n?p?iv?n??" Ja sitten seurasi harras pyynt?, ett? lukisin kyh?elm?ni; ja min? luin heille t?m?n saman, jonka sin?, lukijani, juuri olet lopettanut.

"No niin, is?", sanoi Jenny, "mutta mit? sin? oikeastaan tarkoitat. Luuletko tosiaankin, ett? olisi parasta meid?n palata t?h?n vanhaan elintapaan, jonka olet meille selitt?nyt? Sin? osoitat meille pelkki? varjopuolia toisaalla, ja n?et vain valopuolia toisaalla. Eiv?th?n ?idin palvelijat koskaan tuota sellaista puuhaa; kaikki sujuu niin hyvin meill?; ja ellemme olekkaan tuollaisia ihmeellisi? mallitytt?j?, joita sin? kuvailet, tulee meist? kumminkin kelpo em?nti? uudemman ajan k?sityksen mukaan."

"Etp? tied? mit? vastuksia ?idill?si oli voitettavina sinun ij?ll?si", sanoi vaimoni. "Olen usein el?ess?ni toivonut omaavani mummovainajani tarmoa ja kyky? taloudenhoidossa. Mutta pelk??np?, ett? nuo vanhanajan merkilliset naiset ovat kuin muinaiset lasimaalaukset - joita ei kukaan en?? osaa luoda. ?itini oli huonompi ?iti??n, ja min? taas ?iti?ni."

"Ja Maria ja min? tulemme olemaan aivan takapajulla", sanoi Jenny nauraen. "Kumminkin pesen aina aamiaisastiat ja pyyhin joka p?iv? p?lyt vierashuoneesta; olen aina pit?nyt itse?ni perin hyv?n? em?nn?n alkuna."

"Sit?p? juuri v?it?nkin", sanoin. "Ihmisluonto on aina sama. Jokainen tekee vain sen, mink? olot pakoittavat h?nt? tekem??n. Nuo vanhanajan esikuvalliset naiset olivat olojen kasvattamat. Yleens? vallitsi heid?n piiriss??n palvelijain puute, ja siksip? kasvatettiin lapset pienest? pit?en ty?h?n ja toimiin, ja jokaisessa taloudenaskareessa s??stettiin aikaa mik?li mahdollista. Joka askel punnittiin, joka liike laskettiin; ja se, joka yhden askeleen sijaan otti kymmenen, menetti tykk?n??n 'arvonsa'. Niin aikainen harjoitus oli tietysti omiaan karkaisemaan terveytt? ja kehitt?m??n k?yt?nn?llisi? sielunvoimia. Taloudellinen puoli oli tarkoin j?rjestetty. Tottunut em?nt? tiesi, kuinka monta puuta tarvittiin uunin kuumentamiseen, mik? ruokalaji vaatii v?himmin aineita, milloin leivokset olivat uuniin pantavat, milloin taas uunista otettavat. H?nell? oli kaikki niin selvill?, ett? h?n saattoi omasta huoneestaan johtaa n?it? toimiaan aivan matemaatillisella tarkkuudella. Ainoastaan aikainen harjaantuminen ja pitk?llinen kokemus voi tuottaa sellaisia tuloksia. Jospa mummomme olisivat piirt?neet paperille kokemuksiaan lapsilleen ja lastensalapsilleen, olisi siin? meill? ollut perint?, joka olisi voittanut kaikki muut esi-isiemme perinn?t."

"Sen vain tied?n", sanoi Maria, - "ett? soisin saaneeni sellaisen kasvatuksen, soisin tiet?v?ni kaikki, mit? taloudessa tarvitaan, ja olevani niin vahva ja taitava kuin nuo merkilliset naiset. Silloin ei minua niin peloittaisi aloittaa omaa taloutta. Olisin itsen?inen, ymm?rt?isin johtaa palvelijoitani ja tiet?isin mit? niilt? saa vaatia; ja, kuten itse sanoit, is?, en olisi riippuvainen heid?n oikuistaan ja p??h?npistoistaan."

Tuumien n?it? tytt?reni huolestuneita sanoja, tartuin kyn??n lopettaakseni kirjoitukseni.

* * * * *

T?ss? maassa on kansanvaltainen yhteiskunta-laitos poistanut sen masentavan painon, joka Vanhassa Maailmassa pakottaa palvelijat aina kulkemaan m??r?tty? uraa. He tulevat t?nne kuvaillen maatamme jonkinmoiseksi vapauden maaksi, ja heid?n k?sityksens? vapaudesta ovat hyvin h?m?r?t ja sekavat. He ovat suurimmaksi osaksi raakaa, oppimatonta irlantilaiskansaa; mutta per?ti omituista on, ett? huolimatta tiet?m?tt?myydest??n ja raakuudestaan he sittenkin ovat saavuttaneet kodissamme jonkinmoista menestyst?. Mutta niin kauan kuin olemme heist? riippuvaiset, on joka kodissa alituisia palvelijain muutoksia ja vastuksia, alituisia v?liaikoja, jolloin em?nn?n t?ytyy itse tarttua ohjaksiin, olkoon h?n siihen harjaantunut tai ei.

Nykyj??n alkaa nuori em?nt?mme uransa perin vaikeissa olosuhteissa. Ruumiinvoimiltaan on h?n tavallisesti heikko - eik? h?nell? ole mink??nlaista kokemusta voimien s??st?misess?. H?nell? ei ole aavistustakaan perheen ravintoa ja vaatteita koskevista asioista, ja h?n ajattelee n?it? t?it? niin vastenmielisesti, ett? ne tulevat vain kahta vertaa ik?v?mmiksi. H?n ei voi niit? tykk?n??n v?ltt??, sill? v?liaikoina on h?n pakoitettu niit? suorittamaan, mutta h?n tekee ne laimeasti, huolimattomasti ja haluttomasti, enent?en siten ty?n raskautta.

Jos jokainen nuori nainen opettelisi taloudenhoitoa ja kehitt?isi ajoissa k?yt?nn?llisi? lahjojaan, pystyisi h?n paremmin hallitsemaan palvelijoita, ja, heid?n muuttaessaan, p??sisi h?n kaikesta siit? kuluttavasta hermojen kidutuksesta, jota alituiset vastoink?ymiset taloudessa matkaansaattavat ja joka niin turmiollisesti vaikuttaa perheen terveyteen ja mieleen. T?m? on puoli el?m?ss?mme, joka kaipaa erityist? huomiota. Miksi emme voi punnita asiaa j?rkev?sti?

Meill? on tapana suurta maksua vastaan l?hett?? naisv?kemme voimistelulaitoksiin harjoittamaan ja ojentelemaan toimettomia j?seni??n. Tuntikausia voivat he loikoa pitk?ll??n palkatun hierojan muokkaillessa heid?n jalkojaan sek? taivutellessa heid?n velttoja ja hervottomia k?sivarsiaan ja muita j?seni??n.

Olisihan toki paljon miellytt?v?mp?? ja huokeampaa, ett? nuoret tyt?t lapsuudestaan alkaen kehitt?isiv?t j?nteit??n lakaisemisella, tomuttamisella, silityksell? ja muilla kotoisilla askareilla, joita iso?itimme niin suurella menestyksell? harjoittivat. Naisen, joka ei n?it? t?it? halveksi, vaan v?liaikoina py?r?ytt?isi viel? rukkiakin, ei koskaan tarvitsisi turvautua voimisteluun, joka nykyj??n on niin muodissa. Tuhlaustahan on palkata palvelijoita, jotta j?nteemme veltostuisivat, ja sitten k??nty? voimistelijain puoleen saadaksemme ne uudelleen voimistumaan. Uskallanpa v?itt??, ett? mummomme viikossa harjoittivat kaikki liikkeet, jotka voimistelija suinkin saattaa keksi?, viel?p? he ne tekiv?t hyvill? tuloksillakin.

T?m? kirjoitus on saavuttanut tarkoituksensa, jos ne naiset, jotka ovat oppineet ja harjaantuneet itse hoitamaan askareensa, tulisivat oman onnensa ja arvonsa tuntemiseen, ja oikein ymm?rt?isiv?t asemansa suuren edun, vaikka se olisikin olojen pakoittama.

VII.

Mit? Amerikka voi tuottaa.

Istuessani kirjoittamaan, rynt?si yst?v?mme Rob Steffens sis??n henkihieveriss?, sanomalehti k?dess?. "Tyt?t hoi, teid?n aikanne on k?siss?! Te, naikkoset, saarnaatte meille aina uljuutta ja uhrautumista - 'kuinka ihanata olisi k?rsi? ja kuolla maansa edest?', - nyt, tyt?t, nyt pannaan is?nmaanrakkautenne koetukselle."

"Mit? kummaa nyt on tapahtunut?" sanoi Jenny, silm?illen uteliaana h?nen olkap??ns? ylitse sanomalehteen.

"Hyv?sti, ulkomaiset tavarat", huusi Rob heiluttaen lehte? ilmassa - "hyv?sti, eurooppalaiset silkit, pitsit, jalokivet, hansikkaat ja kaikki muut. N?in t?ss? on luettavana: - 'On perustettu yhdistys, jota etup??ss? senaattorien ja kenraalien vaimot kannattavat, kuten rouvat Butler, John P. Hale, Henry Wilson ynn? suuri joukko muita, yhdistys, jonka j?senet sitoutuvat ostamaan ja k?ytt?m??n ainoastaan sis?maista tavaraa sodan kest?ess?'."

"Mitenk? se on mahdollista", sanoi Jenny.

"Kuinka niin", sanoin, "pelk??tk?, ettet voi esiinty? kadulla kotimaan tuotteissa?"

"Mutta hyv? herra Crowfield", sanoi neiti Featherstone, soma tytt?, joka parhaillaan oli meill? vieraisilla, "onhan se amerikkalainen tavara, jota voimme ostaa ja k?ytt??, per?ti v?h?p?t?ist?, eik? totta? Ajatelkaappas vain, voisiko Maria sisustaa huoneensa ilman ranskalaisia sein?papereita ja englantilaisia mattoja? Amerikkalaiset sein?paperit ovat niin perin tavallisia, ja mit? kotimaisiin mattoihin tulee, tiet?? jokainen, ett? ne v?rilt??n ovat perin huonot. Ja eik? hienon naisen tule k?ytt?? hansikkaita? Mutta sen lapsikin tiet??, ettei niit? meill? valmisteta."

"Muistelen usein kuulleeni", aloitin, "muutamien kaunottarien toivoneen olevansa miehi?, osoittaakseen mill? innolla he uhraisivat kaikki is?nmaansa alttarille; el?m?ns? ja terveytens?, kaiken uhraisivat he, ylv?stellen haavoistaan ja mustelmistaan; riemulla kadottaisivat he oikean k?tens? ja ontuisivat lopun ik??ns? raajarikkoisina. Niin, kaiken t?m?n he tekisiv?t, jos olisivat Pekka tai Paavo, ja voisivat palvella armasta is?nmaataan."

"Niin", sanoi Rob, "t?m? se on sit? naisellista is?nmaanrakkautta! Tyt?t eiv?t koskaan siekaile hyp?t? alas jyrk?nteilt? tai heitt?yty? kuiluihin, mutta k?yd? vanhanmuotisessa hatussa ja pumpulik?sineiss?, siihen he eiv?t suostu - ei edes armaan is?nmaansa hyv?ksi. Olkoonpa sotakassassa rahaa tai ei, rakkaat sielut tarvitsevat kaksikymment? kyyn?r?? silkki? pukuunsa - sen vaatii muoti, n?et."

"Kyll?p? sin?, Rob, osaat laverrella", sanoi Maria. "Onko meit? koskaan kehoitettu moisia uhrauksia tekem??n ja olemmeko niist? kielt?ytyneet? Ja l?ytyyh?n esimerkkej? siit?, ett? naiset ovat suostuneet luopumaan puvuistaan, muodista ja monesta muustakin seikasta hyv?n asian vuoksi."

"L?ytyy kyll?", sanoin, "onhan historia kaikkina aikoina kertonut naisista, jotka vaaran hetkell? ovat uhranneet kaikkensa maansa eteen. Karthagon naiset eiv?t ainoastaan antaneet jalokivens? ja koristuksensa kaupungin piiritystilassa ollessa, vaan viime h?d?ss? leikkasivat he viel? hiuksensakin joustenj?nteiksi. Unkarin ja Puolan naiset m?iv?t maansa ahdistustilan aikana jalokivens? ja hopeansa kantaen rauta- ja lyijykoristeita. Oman vapautussotamme aikana k?yttiv?t naisemme karkeita kotikutoisia vaatteita sek? joivat apilateet? - ja kuitenkin on teekuppi naiselle niin rakas. Nyt t?m?nkin sodan aikana ['Pikku haltijain' amerikkalainen alkuteos painettiin vuonna 1864 pohjoisamerikan sis?llisen sodan raivotessa] ovat etel?isten valtioiden naiset ratkoneet mattonsa sotilaille peitteiksi ja alistuneet nurkumatta kaikenmoisiin n?yryytt?viin kielt?ytymyksiin."

"Niin he ovat tehneet", my?nsi vaimoni, "ja pohjoisvaltioiden naiset eiv?t ole samoin menetelleet syyst?, etteiv?t ole k?sitt?neet sit? tarpeen vaatimaksi. Pohjoisvaltiot ovat aina tehneet kukoistavan ja varakkaan vaikutuksen, rahaa on ollut niin viljalta, ett? meid?n on ollut hyvin vaikea k?sitt?? kauhean ja h?vitt?v?n sodan raivoavan. Ainoastaan silloin, kun suurten taistelujen j?lest? luettelo kuolleista ja kaatuneista on ollut maata kiert?m?ss?, olemme ymm?rt?neet sodan rasittavan maata. Naiset, jotka ovat tuhlanneet summia pitseihin, jalokiviin ja silkkiin, eiv?t ole ?lynneet tekev?ns? v??rin. Heill? on ollut rahoja yllinkyllin ja kiusauksia silm?ins? edess?."

"Olen aivan varma", sanoi Jenny, "ett? monet naiset, jotka ostavat ulkomaan tuotteita, olisivat j?tt?neet sen tekem?tt?, jos vain olisivat luulleet sill? auttavansa maataan. Mutta ostaessani hansikkaita, haluan tietysti paraimpia, kest?vimpi? ja hienoimmann?k?isi?, ja ne ovat aina ranskalaisia."

"Mutta", sanoi neiti Featherstone, "en koskaan ole ymm?rt?nyt, miksi ihmiset kohdistavat harrastuksensa ainoastaan oman maan tuotteisiin. Tied?n, ett? Englannin tehtailijat ovat osoittaneet suurta suosiota meid?n maamme tuotteille, samoin ranskalaiset silkkitehtailijat ja k?sity?l?iset - niin olen ainakin kuullut; miksi emme mekin osoittaisi pit?v?mme arvossa heid?n tavaroitaan, varsinkin, kuin he usein valmistavat tuotteita, joita t??ll? ei tehd?."

"Nuo ovat j?rkevi? mietteit?", arvelin min?, "ja ansaitsevat rehellisen vastauksen. Jospa maamme aineellinen tila olisi kukoistava ja hyvinvoipa, en suinkaan pit?isi pahana, ett? k?ytt?isimme rikkauttamme harrastamalla etev?? teollisuushaaraa muissa maissa; t?ss? suhteessa meid?n on pit?minen koko maailmaa is?nmaanamme, ja ilolla katseleminen ja auttaminen sen toimeentulon ja varojen kasvamista. Mutta maamme on nykyj??n samassa tilassa kuin perhe, jonka tuki on kuolemansairaana, ja joka t?h?n sairauteen on uhrannut kaikki varansa. Viisainta, mink? nyt taidamme tehd?, on pysyyty? yhdess?. Kaikki tulomme ovat k?ytett?v?t omiin tarpeisiimme, emme saata luovuttaa mit??n toisille perheille, meid?n on itsemme el?minen, on p??st?v? p?lk?h?st? ja pysyminen pystyss?. Mutta voidaksemme niin tehd? ovat kaikki varat, mik?li mahdollista, pid?tett?v?t rajain sis?ll?.

"Jos annamme oman kullan virtailla Eurooppaan, rohkaisemme sen kunnon k?sity?l?isi?, mutta aikaansaamme oman v?kemme piiriss? ahdinkoa ja kalliita hintoja, ja v?henn?mme siten varoja, joita tarvitsemme suureen taisteluun kansallisen olemuksemme puolesta. Jos sama summa, jonka uhraamme ulkomaisiin tuotteisiin, joutuisi omien tehtailijaimme k?siin, olisi kasvavien sotakulunkien peitt?miseksi tarvittava summa saatavissa."

"Mutta is?", sanoi Jenny, "olen aina k?sitt?nyt, ett? suuri osa valtiovaroistamme saadaan ulkomaan tuotteiden tullista, ja siksi luulin, ett? mit? enemm?n ulkomaan tavaraa tuodaan maahan, sit? parempi."

"No niin", virkoin, "jokaisesta sadastatuhannesta dollarista, jonka l?het?mme ulkomaille, suoritamme valtiolle kymmenentuhatta; siin? maamme voitto; - annamme kultamme valua laajana virtana muille maille ja kaivamme valtiolle vain pienen sivuojan."

"Olettepa kyll? oikeassa", lausui neiti Featherstone, "mutta mit?

Amerikka voi tuottaa? Tuskin mit??n muuta, kuin tavallista kattuunia."

"Pyyd?n tuhannesti anteeksi, pikku neitiseni", sanoin, "siin?p? juuri erehdytte, te ja monet muut. Teid?n vanha rakkautenne ulkomaan tavaraan on sokaissut teid?t niin, ettette en?? tied?kk??n mit? kotosalla on saatavissa. En ollenkaan soimaa ihastustanne ulkomaisiin tuotteisiin. Se ei suinkaan ole mik??n erityisesti amerikkalainen ominaisuus; se on yhteinen kaikille kansoille. Luonteemme runollinen puoli suosii sit?, joka tulee luoksemme et??lt?, muistuttaen niist? kaukaisista maista, joissa olot ovat toisenlaiset kuin meik?l?isten olot. Englantilaiset kaunottaret himoitsevat ranskalaisia pitsej? ja ranskattaret taas p?invastoin, ja ranskalainen keikailija ylv?stelee englantilaisella r??t?lill??n.

"Me amerikkalaiset matkustamme paljon, ja ep?ilen, nauttiiko mik??n muu kansa matkoillaan kuten me. Verrattuna Vanhan Maailman koteihin, ovat meik?l?isten yksinkertaisemmat; rahamme ovat helposti saatavissa, ja matkoillamme olemme hyvin runsask?tiset.

"Joka maassa viet?mme niin hauskoja ja iloisia hetki?, ett? kiinnymme seutuihin siell?. Tilatessamme Pariisista pukumme, jalkineemme ja hansikkaamme, emme tee sit? pelk?st? turhamaisuudesta, vaan muistellaksemme mieless?mme ihania, hauskoja hetki? t?ss? suihkul?hteitten ja bulevaardien kaupungissa. Siksip? ovat ihmiset niin innostuneet ulkomaan tuotteista, etteiv?t muistakkaan kotimaan teollisuutta. Useimmat ovat siin? varmassa luulossa, ettei oivallista taskukelloa saa muualta kuin Genevest? tai Lontoosta, ett? hyvien mattojen tulee olla englantilaista ja aistikkaiden sein?paperien ranskalaista ty?t?, sek? ett? flanellia ja hienoa verkaa saadaan vain Ranskasta, Suur-Britanniasta tai Saksasta."

"Niin on tosiankin asian laita", sanoi neiti Featherstone, "ainakin min? olen ollut siin? luulossa; en ole koskaan kuullut amerikkalaisista taskukelloista puhuttavan; se on ihan varma."

"Siis", virkoin, "ette ole lukenut yst?v?mme George W. Curtisin kirjoittamaa kirjoitusta Walthamin taskukelloista, viimevuotisen 'Atlannin' tammikuun numerossa. Vakuutan teille, ett? meill? Amerikassa valmistetaan taskukelloja, jotka ty?n hienouden ja t?sm?llisyytens? puolesta viev?t voiton Sveitsin ja Englannin tehtaista. Teid?n tulee lukea se kirjoitus ja joskus tehd? pieni matka Walthamiin, niin muutatte kokonaan ajatuksenne."

"Mit? taas miestenpukuihin tulee", sanoi Rob, "tied?n hienoimpien ja paraimpien pukujen usein olevan amerikkalaista ty?t?, vaikka k?yv?t ulkomaisista, ett? menekki olisi suurempi."

"T?m? todistaa", virkoin, "miten t?rke? yleinen kannatus on amerikkalaisille tuotteille. Tavaran menekki edist?? teollisuutta. Muotikuninkaan alkaessa kysell? kotimaan tuotteita ranskalaisten ja englantilaisten sijaan, h?mm?styy h?n, n?hdess??n mik? kaunis varasto amerikkalaisia tuotteita jo on kaupassa. Oman k?den ty?n ei en?? tarvitse lymyt? ulkomaisten nimien turviin, ja saamme n?hd?, ettei amerikkalaisen gentlemannin tarvitse luoda silm?ns? vieraaseen maahan pukeutuakseen arvonsa mukaisesti. Olen aivan vakuutettu, ettei meid?n tarvitse tilata verkaa eik? muitakaan hienoja villakankaita ulkomailta - ja ett? hattumme ja jalkineemme viev?t voiton Euroopan tuotteista. Tekisip? mieleni l?hett?? johonkin maailmann?yttelyyn amerikkalaisen gentlemannin kiireest? kantap??h?n oman maansa tuotteisiin puettuna ja taskussa amerikkalainen kello - silloin n?kisimme eik?p? h?n vain vet?isi vertoja mille muukalaiselle herrasmiehelle hyv?ns?."

"Huoneiden sisustuksessa taas", puhui vaimoni, "alkavat amerikkalaiset matot kaikissa suhteissa olla englantilaisten veroiset."

"Niin", sanoin, "ja p??lle p??tteeksi kudotaan englantilaiset brysselimatot amerikkalaisilla kangaspuilla. Maamiehemme Bigelow matkusti Englantiin tutkimaan matonkutomistaitoa, otaksuen oppilaana saavansa vapaasti tutkia sen salaisuuksia. Mutta kun h?net pikkumaisesta kateudesta suljettiin tehtaista, otti h?n kyyn?r?n verran mattokangasta, purki sen k?rsiv?llisesti lanka langalta, punnitsi, laski ja sovitteli, kunnes h?n keksi ne kutomakoneet, joiden avulla parhaat matot koko maailmassa nykyj??n valmistetaan. Tehtailijamme eiv?t s??stele vaivojaan pysyyty?ksens? brittil?isten virkaveljiens? rinnalla; meid?n on vain vapautuminen vanhoista ennakkoluuloista, yhdytt?v? is?nmaalliseen liikkeeseen ja opittava tuntemaan oma kykymme. Tehtaamme edistyv?t vuosi vuodelta. K?sity?l?isemme ja tehtailijamme ty?skentelev?t innolla, uutteruudella ja taidolla ja ovat tehneet ??rett?mi? edistyksi? n?in? viimeisin? viiten? vuotena."

"Mutta ranskalaiset sein?paperit", sanoi neiti Featherstone, "viev?t voiton kaikista muista."

"Siihen en ollenkaan my?nny", sanoin varmasti, "kukkaismalleissa tosin ranskalainen piirustus ja ty? vie voiton kaikista muista - kukkain muodot, k?ynn?kset ja lehdet ovat hienon ja varman taiteen luomat ja tuloksia tarkoista kasvitieteellisist? tutkimuksista, emmek? me Amerikassa viel? semmoisiin pysty. Mutta mit? v?rien moninaisuuteen sek? vivahduksiin tulee, ovat meid?n sein?paperimme ainoat laatuaan, ja kultauksemme on sek? v?rins? ett? kiiltonsa puolesta parempaa kuin ulkomaisissa papereissa; samoin ovat samettipaperimme loistavat. Tiedustelkoot vain ne, jotka kotiaan sisustavat, amerikkalaisia tuotteita ja heid?n h?mm?styksens? on oleva suuri. Aloittakaamme Cambridgen lasitehtaasta. Onhan meill? hienoja hiottuja laseja ja kristalleja, kaikenv?risi? ja -muotoisia, aivan yht? hyvi? kuin eurooppalaisetkin ja paljoa halpahintaisempia. Sek? Bostonissa ett? New-Yorkissa harjoitetaan porsliinimaalausta niin suurella menestyksell?, ett? tuskin voi eroittaa niit? hienoimmista ranskalaisista ja englantilaisista alkuteoksista; pist?ytyk?? vain kunnon naapurimme Briggsin luo, t??ll? vastap??t?. Porsliinia ei tosin viel? valmisteta Amerikassa, mutta maalauksia tehd??n Euroopasta tuotuihin tavaroihin. P?yt?astiamme tulevat viel? vuosikausia olemaan eurooppalaisia, mutta niit? lukuunottamatta vaatii huoneittemme paperoiminen ja sisustaminen kotimaan tuotteilla hyvin v?h?n kielt?ytymist?. T?ss? t?ytyy minun viel? lausua sananen bostonilaisten taidenikkarien hyv?ksi. Parhaat bostonilaiset huonekalut ovat niin aistikkaat, niin puhdastyyliset, ett? ne tosiaankin ovat miltei taidetta. K?sity?l?isemme ovat perinpohjaisesti tutkineet ulkomaisia malleja ja omistaneet niist? sen, mik? paraiten soveltuu meik?l?isiin oloihin. Emme siis ollenkaan tarvitse eurooppalaisia huonekaluja."

"Mutta", sanoi neiti Featherstone, "yksi asia on varma - ranskalaiset hansikkaat ovat ehdottomasti parhaat kaupassa, vai kuinka."

"En tahdo vahingoittaa asiatani liiallisella innostuksella", sanoin, "olen seurustellut kyllin kauan siropukuisten naisten kanssa, puhuakseni asianomaisella kunnioituksella ranskalaisista hansikkaista - ja t?ytyy tunnustaa, ett? jos niist? luovutte, kannatte suuren ja todellisen uhrin is?nmaan alttarille. Mutta Amerikassakin on jo kauan valmistettu hansikkaita ja myyty kaupassa ranskalaisina. Kuulin hiljakkoin hyvin kauniita glaseehansikkaita valmistettavan Watertownissa ja Filadelfiassa. Kasvava menekki laajentaisi ja kehitt?isi pian t?t?kin teollisuushaaraa. Jos amerikkalaiset naiset p??tt?isiv?t k?ytt?? ainoastaan kotimaisia hansikkaita, alkaisi tehtaita nousta kuin sieni? sateella. Miten syntyiv?t krinoliinitehtaat? Naiset tahtoivat krinoliineja - krinoliineja tai kuolemaa - ja tuota pikaa syntyi tehtaita, ja krinoliineja oli kuin hiekkaa meren rannalla."

"Niin", virkkoi neiti Featherstone, "ja jos totta puhun, ovat amerikkalaiset krinoliinit ainoat kunnolliset. Asuessamme Pariisissa, haimme pitkin ja poikki saadaksemme niiden kaltaisia, ja viimein kirjoitimme kotiin, ett? l?hett?isiv?t meille muutamia."

"Niin, niin", sanoin, "annas kun jotain kauppatavaraa vain hyvin kysyt??n, kyll? sit? ilmestyy."

"Mutta nauhoja ei Amerikassa valmisteta", muistutti neiti Featherstone.

"Pyyd?n anteeksi, neiti kulta, Bostonissa on jo olemassa nauhatehdas, samoin New-Yorkissa. Sit?paitsi valmistetaan Bostonin l?heisyydess? roomalaisia silkkisaaleja. Siin? n?ette, ettei nauhateollisuus ole niink??n takapajulla Amerikassa; olisipa se kukoistavassakin tilassa, jos se vain yleis?n puolelta saisi enemm?n kannatusta.

"Tuhansittain pikkuisia naistarpeita voisivat omat tehtailijamme hankkia. Meid?n valkoiset lankamme ovat yht? hyv?t kuin Englanninkin, ja v?rillinen parempi kuin ulkomaan. Nuppineuloja, nappeja ja hakasia on meill? viljalta. Amerikkalaisia olkihattuja on runsaasti kaupassa, ja ne ovat aivan yht? kauniit, mutta halvemmat kuin ulkomailta tuodut.

"Sen kyll? my?nn?n, ettei kotimaisia silkkikankaita juuri viel? ole saatavissa. Mutta Connecticutissa valmistetaan sangen kaunista foulardisilkki? ynn? silkkilankaa. Ei siis silkkiteollisuuskaan ole n?ytt?ytynyt mahdottomaksi maassamme ja suotuisissa suhteissa kehittyisi sekin suuresti, vaikka emme viel? voisikaan lukea silkki? eik? pitsej? oman maamme tuotteisiin.

"Mutta mit?p? siit?. Eih?n se ole mik??n el?m?nkysymys. Ja saattaahan naispuku olla aistikas, olematta silkki?. Onhan meill? niin kosolta kauniita kotimaisia pukukankaita; kelpaisipa meid?n muodin m??r??j?imme niit? k?ytt??. Ja ylev?mp?? tarkoitusta varten, kuin maataan auttaakseen sen suuressa h?d?ss?, voi tuskin pukeutuakaan. Eih?n naisten tarvitse sitoutua elinkautisiin lupauksiin - kysymys on vaan tilap?isest? h?t?avusta pahimmassa pulassa. Soisimme naisten antavan etusijan kotimaan tavaroille, milloin niit? on saatavissa. Naiset, jotka sairaanhoito-toimessa ja monessa muussa teht?v?ss? ovat uhranneet niin paljon, eiv?t toki kielt?ytyne niin pienest? uhrauksesta niin suurelle asialle.

"T?ss? voi jokainen nainen olla avullisena. Menness??n myym?l??n kyselem??n amerikkalaista tavaraa auttaa h?n jo meid?n asiamme menestyst?. H?n tuo ilmi mielipiteens? ja is?nmaalliset tunteensa, yhtyen t?ten siihen liikkeeseen, jonka silm?m??r?n? on kehitt?? ja kohottaa oman maan varoja. Niin opimme tuntemaan omaa maatamme. Opimme antamaan arvoa omille voimillemme - ja jokainen hy?dyllinen ty? on kantava hedelm?ns? ja kukoistava. Emmek? ole t?ss? suuressa taistelussa k?yhtyneet, nolostuneet, emmek? rikkiraastetut, vaan kehittyneet ja vaurastuneet. Ilolla voimme sitten uudelleen aloittaa yhteytt? toisten kansojen kanssa ja tyydyt?mme aistiamme ulkomaisilla tuotteilla, voidessamme mekin vuorostamme l?hett?? heille omia tuotteitamme."

"Kunniani kautta", sanoi neiti Featherstone, "puhuttehan kuin olisi Hein?kuun nelj?s p?iv?! [Yhdysvallat julistettiin itsen?isiksi Hein?k. 4 p. 1776.] Min? alistun. Olen k??ntynyt oppiinne ja t?st?l?hin olen liittolaisistanne ankarin".

"Oikein!" huudahdin.

Ja sin?, suloinen naislukijani, toivon sinunkin t?h?n yhtyv?n. Voit hy?dytt?? maatasi - se on vallassasi. Mene myym?l??n varustamaan itse?si ja perhett?si kotimaisilla tarpeilla. Vaadi itsepintaisesti niit?, ja tiedustele kaiken alkuper??, mit? sinulle n?ytet??n. Vallankumouksen aikana Uuden Englannin johtavat naiset pitiv?t iltamia, joissa naiset esiintyiv?t kotikutoisissa vaatteissa ja joivat apilateet?. Muodikas on kaunista, ja sin? suloinen, viehke? yst?v?ni, voit luoda jotain kaunista keksim?ll? uusia muoteja.

Miksi ovat kasimirisaalit niin suuressa arvossa? Eiv?tk? ne v?rilt??n usein ole sekavia ja liiaksi koreita? Ovat, mutta ne ovat viimeist? muotia. Suloinen lukijani, saata oman maasi tuotteet muodikkaiksi; m??r??, ett? raha k?dess?si on k?ytett?v? uljaitten veljiesi, amerikkalaistemme hyv?ksi, j?nnit? kaikki voimasi yll?pit??ksesi ja kohottaaksesi kansaasi. Mit? olet sin? ilman maatasi? Amerikkalaisena on ainoa arvo, mink? saavutat, syntym?maasi arvo. Ainoa kunniamerkkisi on oleva sen loistava t?hti. T?m? taistelu ratkaisee, tulevatko n?m? t?hdet olemaan kunniamerkkin? sinulle ja lapsillesi. Amerikan naiset, maamme toivoo kaikkein naisten t?ytt?v?n velvollisuutensa!

VIII.

S??st?v?isyys.

"Meid?n naisten", alkoi Jenny py?ritt?ess??n k?dess??n pient? hattua, johon h?n juuri oli kiinnitt?nyt kaikenmoisia nauharuusuja, sulkia, solmuja ja muita tarpeita, joita naiset nimitt?v?t niin ihmeellisill? nimill? - "meid?n naisten t?ytyy oppia s??st?v?isyytt?. Siin? ei kyllin, ett? tyydymme vaan oman maan tuotteisiin, meid?n t?ytyy muutenkin olla s??st?v?isi?. Katsoppas t?t? hattua - olen maksanut siit? vain kolme dollaria kaikkineen; ja Sofia Page osti t?n? aamuna rouva Meyerilt? englantilaisen hatun viidell?toista dollarilla. Eik? se minusta ole rahtuakaan t?t? hienompi. T?m?n min? olen sommitellut kotona olevista aineista, nauhoista olen vain maksanut v?h?n, samoin muodon uudistamisesta, - mutta n?ettek? mitenk? tyylik?s hattu minulla on!"

"Ihastuttava! Suloinen!" huudahti neiti Featherstone. "Jenny kulta, sinun pit?isi menn? naimisiin k?yh?n pastorin kanssa; jos saisit rikkaan miehen, menisiv?t aivan hukkaan hyv?t humalat."

"Annappas minun n?hd?", virkoin. "Tahdon ihaella j?rkeni avulla. Eih?n t?m? ole sama, jota eilen k?ytit?"

"Eih?n toki, is?! T?m? tuli juuri valmiiksi. Eilinen viheri?sulkainen oli baretti; t?m? on kapottihattu."

"Mik??"

"Kapotti. Is?, el? luulekkaan ymm?rt?v?si n?it? asioita."

"Ent?s se pieni musta hattu, tulipunaisine pystyh?yhenineen."

"Se on ratsastushattuni sotilast?yht?ineen."

"Maksaako se mit??n?"

"Se oli hyvin halpa, is? kulta. Neiti Featherstone muistaa kyll?, ett? sain baretin polkuhinnasta, ja sulka on viimevuotinen. Ratsastushattuni on vanha valkoiseni, jonka olen v?rj?nnyt. Tied?th?n, is?, ett? aina s??st?n tavaroitani vuodesta toiseen."

"Vakuutan teille, herra Crowfield", sanoi neiti Featherstone, "etten el?iss?ni ole n?hnyt niin s??st?v?isi? tytt?j? kuin teid?n tytt?renne; on ihan ihmeellist?, kuinka kekseli?it? he ovat puvussaan. Mit?h?n ihmett? he tekev?tk??n? Min? en ikin? tule toimeen niin v?h?ll?."

"Niin", sanoi Jenny, "olen ostanut vain yhden uuden hatun. Is?, soisinpa sinun istuvan meid?n paikallamme kirkossa, ett? n?kisit Fieldersin neidet. Olemme laskeneet heill? olevan kuusi uutta hattua henke? kohti - uusia, kuuletko, suoraap??t? muotikaupasta; ja viime sunnuntaina oli heill? vieh?tt?v?t harsohatut! Eiv?tk? ne olleet vieh?tt?v?t, Maria? Ensi sunnuntaina heill? ihan varmaan taas on toiset."

"Niin", sanoi neiti Featherstone, "heid?n is?ns? on hiljakkoin voittanut miljoonan p?rssikeinotteluilla."

"Minusta", puheli Jenny, "minusta sellainen ylellisyys n?in? aikoina on h?pe?llist?."

"Niink? luulet", sanoin, "min? puolestani olen aivan varma siit?, ett?

Fieldersin neidet pit?v?t itse??n mallikelpoisen s??st?v?isin?."

"Is? kulta! siin? sin? taas olet paradoksinesi! Kuinka voit semmoista sanoa?"

"Olisin valmis ly?m??n vetoa hansikkaparista", sanoin, "ett? Fieldersin neidet pit?v?t vaatevarastoansa varsin ep?kuntoisena, syyst?, ett? he ovat ostaneet ainoastaan kuusi hattua. Ellei is?nmaa olisi h?d?ss?, olisi heill?, kuten Sibthorpen neideill? kolmekymment?kuusi varastossaan. Jos saisimme olla l?sn? Fieldersien salaisissa keskusteluissa, voisimme ep?ilem?tt? todistaa, ett? heill? joka p?iv? on suuria kiusauksia voitettavina ja ett? heid?n pukunsa heid?n mielest??n ovat ala-arvoiset ja kauheat, ja ett? he nykyhetken ahtaitten olojen pakosta el?v?t s??st?v?isesti. He moittivat neitej? Sibthorpea, jotka esiintyv?t joka p?iv? uusissa hatuissa, k?ytt?en yht? hattua vain pari kolme kertaa. He osoittavat mielest??n suurtakin kielt?ytymist? k?ytt?ess??n ainoastaan kahdeksantoista dollaria maksavia harsohattuja, vaikka muotikauppias houkutteli heit? noilla suloisilla nelj?nkymmenenviiden dollaria maksavilla. He k?yskentelev?t ylv?stellen neitseellisest? vaatimattomuudestaan, lujasti p??tt?nein? pysy? erill??n ylellisyyden py?rteest?, menetelk??t muut ihmiset miten hyv?ns?."

"Tied?tk?, Jenny", sanoi neiti Featherstone, "luulenpa is?si olevan oikeassa. Olin vanhemman neiti Fieldersin luona t?ss? hiljakkoin, ja h?n selitti minulle oikein h?pe?v?ns? pukuaan, mutta sanoi tulleensa huomanneeksi, ett? s??st?v?isyys on v?ltt?m?t?nt?. 'Voisimme ehk? kyll? uhrata pukuumme enemm?n kuin moni muu', h?n sanoi, 'mutta annan ennemmin rahani sairaanhoito-yhdistykselle'."

"Sit?paitsi", sanoin min?, "tuon esiin toisenkin ep?v?itteen; otaksun nim. ihan varmaan, ett? l?ytyy ihmisi?, jotka tytt?reni n?hty??n p?ivittelev?t heid?n komeita hattujaan, vaikka ne ovat uudestaan muovaellut viimevuotisista."

"Silloin he eiv?t ymm?rr? tuon taivaallista", sanoi Jenny p??tt?v?sti, "sill? muotiasioissa ei voi kukaan olla Mariaa ja minua kohtuullisempi."

"Minun nuorena ollessani", sanoi vaimoni, "sai hyv?sti vaatetettu tytt? uuden hatun kev??ll? ja toisen syksyll?; - siin? h?nen varastonsa. Arkip?ivisin, vaihtelun vuoksi ja uuden s??st?miseksi, k?ytettiin vanhoja hattuja. Is?ni oli hyviss? varoissa, mutta minulla ei ollut enemp??, enk? halunnutkaan. Kev??ll? ostin itselleni kaksi paria hansikkaita, tummat ja vaaleat ja k?ytin niit? kaiken kes??. Samoin oli minulla talvella kahdet, niihin viel? luettuna kaksi paria valkoisia glaseehansikkaita, jotka huolellisesti hoidettuina, kestiv?t kaikissa kutsujaisissa. Ei juolahtanut p??h?nik??n vaatia kolmea hattua joka kev?t, ja kumminkin pidettiin minua sirona tytt?n?, joka pukeutui siev?sti. Mutta nykyaikaan on nuorella naisella, vaikka h?nell? onkin lieri-, kapotti- ja ratsastushattu, suuri huoli kev?t-, kes?- ja talvip??hineist??n. Hansikkaita ostetaan tusinoittain, ja mit? pukuihin tulee, ei niihin tuhlattavien kankaiden paljoudessa ja koristuksissa ole mittaa eik? m??r??. Siihen aikaan pitiv?t vanhemmat seitsem?nkymment?viisi dollaria vuodessa reimana summana tytt?riens? pukuja varten. Minulla oli satanen, ja minut laskettiin rikkaaksi, autoinkin parasta yst?v??ni Saara Evansia, joka sai is?lt??n vain viisikymment? dollaria. Meist? kaikista t?m? summa oli kovin v?h?inen, mutta h?n oli aina hyvin soman n?k?inen, hyv?t yst?v?t kun h?nt? auttoivat."

"Kuinka voi tytt? pukeutua siististi viidell?kymmenell? dollarilla?" kysyi Maria.

"H?nell? oli kaksi valkoista hametta, toinen musliinia, toinen batistia, jotka eriv?rillisine nauhoineen k?ytettiin kaikissa juhlatilaisuuksissa. Silkkihame tehtiin siihen aikaan kymmenest? kyyn?r?st?, ja musta silkkihame kohotti melkoisesti naisen vaatevaraston arvoa. Kun semmoinen kerran oli saatu, varottiin sit? tarkasti ja se kesti vuosikausia. Viel? kuului pukuvarastoon pari kattuunista aamupukua ja mirinokankainen talvihame. Kaulukset, peleriinit ja kalvostimet olivat kaikki omaa ty?t?mme, useimmiten hyvin kaunista reik?ompelua. Tyt?t olivat yht? siev?t kuin nytkin, jolloin nelj?- ja viisisataa dollaria vuosittain ei riit? heid?n tarpeisiinsa."

"Mutta, ?iti kulta, emmeh?n me kuluta l?hesk??n niin paljoa -, meid?n vaatetussummamme on jotenkin vaatimaton, ellei juuri niin pieni kuin sinun oli", sanoi Maria. "Mutta ymm?rr?th?n, ett? seurael?m?n vaatimukset ovat erilaiset. Luuletko tosiaankin meid?n nykyaikana voivamme pukeutua niin huokeasti kuin sin? nuoruudessasi."

"En, sit? en luule, ainakin tuottaisi se teille suurempia uhrauksia, kuin soisin teid?n tekev?n. Minusta muodin vaatimukset, ainakin mit? naisten pukuihin tulee, ovat tarpeettoman ylelliset, vaikka en tied?, miss? suhteessa niit? k?y supistaminen. Ne kallistavat perheen yll?pitoa niin, ett? nuoret miehet karttavat naimista. Nuori mies, jolla on kohtuullisen hyv?t sis??ntulot voisi ep?ilem?tt? solmia ikuisen liiton naisen kanssa, joka pukeutuisi siistinn?k?iseksi seitsem?ll?kymmenell?viidell? dollarilla vuodessa, mutta h?nen lemmityll?ns? on ainakin nelj?nsadan dollarin vuotuiset menot, eik? siis voi avioliitosta olla puhettakaan. Naiset alkavat niin takertua koruihin ja el?m?n pikkutarpeisiin, ettei heid?n ole ajatteleminenkaan naimista muiden kuin hyvin varakkaiden kanssa."

"Te laskette naisten pukuihin hyvin v?h?n rahaa", sanoi neiti Featherstone, "vakuutan, ett? monet naiset vuotuisesti kuluttavat tuhannen dollaria, olematta hienomman n?k?iset kuin teid?n tytt?renne."

"Siit? olen ihan vakuutettu", sanoin. "Aseta itsellesi m??r?tty ohje, seuraa muodin vaatimuksia, siin? se on. Niinp?, tyt?t, ?itinne nuoruudessa puhuttiin hansikkaparista, nyt puhutaan tukuista - silloin puhuttiin kev?t- ja syksyp??hineist? - nyt pit?? olla yksi joka vuodenaikaa varten. - Heid?n hattunsa ovat kuin kuukausruusut, jotka puhkeevat joka viikko uuteen nuppuun."

"Niin", sanoi vaimoni, "ja kaikki muotikeksinn?t omistetaan heti, muutetaan ja parannetaan, joten melkein joka kuukausi on jotain uudistettavaa. Kes?kuun nutut himment?v?t toukokuun vaipan, kes?kuun napit ovat hein?kuussa aivan vanhankuosiset ja hein?kuun koristukset ja reunukset eiv?t en?? syyskuussa k?y p?ins?. Kaikki etumukset, rimssut, nauhat ja tupsut ovat alituisessa nousussa ja laskussa, kaikki pikkuseikat naispuvussa pyrkiv?t kohti t?ydellisyytt?. Joka v?h?nk??n tahtoo muotia seurata, saa minun luuloni mukaan tuhlata ??rett?mi? n?ihin jonninjoutaviin."

"Niin, is?", sanoi Jenny, "sill? kannalla ovat asiat olleet maailman alusta. Raamatussa sanotaan: 'Voiko neitsyt unhottaa kauneuksiaan?' Ei, sit? h?n ei voi. N?eth?n, is?, ett? se on luonnon laki; ja muistatko tuon luvun raamatussa, jonka luimme kirkossa viime sunnuntaina, hiuskiharoista, hunnuista, kilisevist? koristuksista ja korvarenkaista, joita Zionin paatuneet tytt?ret ennen maailmassa k?yttiv?t. Naiset ovat aina ihailleet kauniita pukuja, eiv?tk? he niist? koskaan luovu."

"Mutta kuinka tiet?? nainen, esim. min?, miss? kohtuus on?" sanoi Maria. "?idin nuoruudessa taisi tytt? esiinty? seurael?m?ss?, vaikka h?n oli perin s??st?v?inen ja k?ytti vain viisikymment? dollaria pukuunsa. ?idist? oli sata dollaria reima summa. Minulla on enemm?n, ja kuitenkin tulen t?in tuskin toimeen. En tahdo el?? pukuja varten, en uhrata kaikkea aikaani ja ajatuksiani niihin, enk? tahdo menn? liiallisuuksiin, mutta tahdon olla hienon naisen n?k?inen; minua vaivaa ja olen onneton, ellen ole soma, siisti ja puhtonen; koreat r??syvaatteet ovat minun kauhuni. En tied? miss? syy lienee. Voiko yksi henkil? nousta koko yhteiskuntaa vastaan?

"My?nn?n kyll?, ettemme oikeastaan tarvitsisi puoliakaan kaikesta, mit? meill? on, voisimme el?? paljon v?hemm?ll?, ja kuitenkin, kuten ?iti sanoo, olla yht? somann?k?iset kuin tyt?t entisaikoina, ennenkuin kaikki n?m?t turhuudet keksittiin. Tunnustaakseni totuuden, min? yleens? kuvailen olevani mallikelpoinen s??st?v?isyydess? ja rahan hoidossa, syyst?, ett? tuhlaan pukuuni niin paljoa v?hemm?n kuin muut tytt?tuttuni. Jospa olisitte n?hneet esim. neiti Thornen syyspukuja, jotka h?n viime vuonna minulle n?ytti meill? vieraillessaan. H?nell? oli kuusi pukua, joista jokainen oli maksanut ainakin seitsem?nkymment? tai kahdeksankymment? dollaria, mutta jotkut viel? sit?kin enemm?n. Olen vakuutettu, ett? h?n katsoo tarpeelliseksi tilata ensi syksyn? uudelleen saman m??r?n. H?n hankaa ja hivuttaa n?it? kalliita pukuja sametti- ja pitsikaunistuksineen kuin min? arkihameitani; ja syyskauden lopussa ovat ne mennytt? kalua - solkkuiset, kuluneet, kiilt?v?t, ja pitsit repaleina - ei mit??n j?lell? korjaamista tai parantelemista varten. N?hdess?ni t?llaista tuhlaavaisuutta, tuntuu minusta, kun olisimme Jenny ja min? oikeita s??st?v?isyyden neroja. Mutta en ollenkaan k?sit? mik? oikeastaan on s??st?v?isyys. Sanoppas mik? se on."

"Saman kysymyksen teen min?kin taloudenhoidossani", sanoi vaimoni. "Luulen olevani s??st?v?inen, ainakin koitan parastani. Kaikki menomme ovat hyvin vaatimattomat, ja kumminkin on semmoisiakin menoja, jotka eiv?t ole aivan v?ltt?m?tt?mi?; mutta vertaillessani itse?ni naapureihin, huomaan ansaitsevani suurta kunnioitusta. Kun s??st?v?isyys joutuu puheeksi, ovat ihmiset aina nopsat toisiaan soimaamaan. Kaikki pit?v?t naapuriaan asiassa tai toisessa perin runsask?tisen?, mutta itse??n s??st?v?isen?."

"Niin, uskallanpa v?itt??", yhdyin min?, "ettei tuttavapiiriss?ni ole ainoatakaan naista, joka ei pit?isi itse??n s??st?v?isen?."

"Is? asettuu aina meit? naisia vastaan, kuten miehet ainakin", sanoi Jenny. "Ik??nkuin eiv?t miehet olisi aivan samanlaisia t?ss? ja monessa muussakin asiassa."

"Niin juuri", sanoi Maria, "ik??nkuin kaikki tuhlaavaisuus maassa l?htisi vain naisista. Minunpa mielest?ni ovat nuoret miehet aivan yht? tuhlaavaisia. Ajatelkaapas, mit? summia he tuhlaavat sikaareihin ja merenvahapiippuihin - meno, joka tuottaa vain itsek?st?, mit?t?nt? nautintoa eik? ole kellek??n hy?dyksi. Tyt?n kuluttaessa rahaa kaunistukseensa, enent?? h?n ainakin hauskuutta ymp?rist?ss??n, mutta miesten piiput ja sikaarit eiv?t ole kauniita, eiv?tk? liioin hy?dyllisi?.

"Puvuissaan ovat miehet aivan yht? tarkat ja pikkumaiset kuin naisetkin, heill? on aivan yht? paljon hienoja ja vaihtelevia muotivivahduksia kuin naisillakin. Korukapineita on heill? my?skin aivan yht? paljon. Katseleppas vain heid?n paita- ja liivinnappejaan, kaulahuivejaan ja rintaneulojaan, kellonperi??n, sinettej??n ja sinettisormuksiaan ynn? kaikkia muita pikkutavaroitaan. Usein he tuhlaavat ja menett?v?t rahoja paljoa enemm?n kuin naiset, sill? he eiv?t ymm?rr? arvostella tavarata, eik? sen hintaa, eiv?tk? osaa pit?? siit? huolta, eiv?tk? uudistaa eik? parannella vanhaa. Hatun ollessa hiukkasen ahdas, katkaisevat he hikihihnan kyn?veitsell? tai iskev?t reiki? uuteen paidan kaulukseen, ellei se ole ihan mielen mukainen. Min? ainakin luulen, ett? miehet luonnostaan ovat naisia paljoa tuhlaavaisemmat. Kyll? kelpaa pulskasti syytt?? meit? naisia kaikesta tuhlaavaisuudesta, mit? maassa harjoitetaan!"

"Olet oikeassa, lapseni", sanoin min?, "naiset ovat luonteeltaan, miehiin verrattuina, paljon huolellisemmat ja s??st?v?isemm?t - he ovat s??st?v?isyyden luojat ja yll?pit?j?t. Miehet ansaitsevat, mutta naiset s??st?v?t ja sovittelevat, se on yleinen s??nt?".

"Siihen en voi my?nty?", sanoi Rob Stefens.

"Katsoppas, s??st?v?isyys on suhteitten tiede. Tulot tavallisesti m??r??v?t, onko osto tuhlausta vai ei. Otaksutaan, ett? vaimo saa pukuaan varten vuosittain sataviisikymment? dollaria ja maksaa viisikymment? dollaria hatusta, h?n uhraa siis siihen kolmannen osan tuloistaan - eik? se ole ??ret?nt? tuhlausta? Mutta nainen, jolla on kymmenentuhannen vuotuiset tulot voisi kyll?kin ostaa niin kalliin hatun olematta tuhlaavainen. K?yh? papinrouva, joka maksaa viisi dollaria hattupahastaan, maksaa siit? tuloihinsa verraten saman hinnan kuin nainen, joka maksaa viisikymment?. Paha ep?kohta useampien naisten taloudellisessa asemassa on, ett? miehet, jotka ansaitsevat rahat, eiv?t anna heille mit??n mittapuuta, jonka mukaan he voisivat laskea menojaan. Monet naiset ovat t?m?n johdosta t?ydellisesti tuuliajolla ilman merikarttaa ja kompassia. He eiv?t tied? edes likimainkaan, kuinka paljon saavat kuluttaa. Miehet ja is?t pit?v?t usein kunnianaan salata naisv?elt? raha-asioitaan. He eiv?t tahdo, ett? n?m? puuttuisivat niihin ja tekisiv?t niihin kuuluvia kysymyksi? ja huomautuksia. Herra Jones sanoo vaimolleen: 'Hanki itsellesi kaikki, mit? pid?t v?ltt?m?tt?m?n? ja tarpeellisena, mutta el? tuhlaa.'

"'Mutta yst?v?ni', sanoo rouva Jones, 'tulommehan m??r??v?t, mik? meille on v?ltt?m?t?nt? ja tarpeellista, jospa my?nt?isit minulle erityisen summan pukuja ja taloutta varten, voisin paremmin arvioida ostosteni m??r??.'

"'Joutavia, Susanna, se tuottaisi vain turhaa vaivaa, osta tarpeesi ja v?lt? liiallisia menoja, muuta en vaadi.'

"Sattuupa nyt rouva Jones saamaan laskuja ostoksistaan samaan aikaan, kun herralla on suuret vekselit lunastettavina, ja siit? syntyy ankara kotikahakka.

"'T?ll? lailla joudun h?vi??n, rouvaseni, minun ei mitenk??n kannata uhrata sinun ja tytt?jen pukuihin t?llaisia summia - silm?ilepp?s hieman t?t? muotikauppalaskua.'

"'Min? vakuutan', sanoo rouva Jones, 'emme ole ostaneet enemm?n kuin

Stebbinsitk??n - emme niink??n paljon.'

"'Tied?th?n, ett? Stebbinsin tulot ovat viisi kertaa niin suuret kuin minun.'

"Sit? ei rouva Jones tiennyt, ja miten olisikaan h?n sen tiennyt, eih?n h?nen miehens? virkannut h?nelle sanaakaan asioistaan, eik? rouvalla siis ollut aavistustakaan h?nen tuloistaan.

"Lukuisat hyv?t ja tunnolliset naiset ovat tuhlaavaisia pelk?st? tiet?m?tt?myydest?. Is?nt? sallii heid?n tehd? ostoksia, mutta ei anna heille mit??n raham??r?yst?, jonka mukaan voisivat arvostella tuhlaavatko vai ovatko kohtuullisia, ja siksi seuraakin tavallisesti puolenvuodenlaskuja suuri hirmumyrsky.

"T?rkein s??st?v?isyysehto on, ett? vaimo tuntee miehens? tulot, ja miehell?, joka ei suo perheelleen mit??n osaa raha-asioissa, ei my?sk??n ole oikeutta syytt?? omaisiaan tuhlaavaisuudesta, sill? h?n. riist?? itse heilt? sen mittapuun, joka on v?ltt?m?t?n edellytys s??st?v?isyyteen. Lapset olisivat jo aikaisin totutettavat edesvastuuseen omista menoistaan, etteiv?t he luottaisi vain vanhempiensa huolenpitoon. Annettakoon heille m??r?tty summa, jotta oppisivat arvostelemaan hintoja ja rahan merkityst?. Usein muuttuu ajattelematon, tuhlaavainen tytt?, saatuaan m??r?tyn rahasumman k?ytett?v?kseen, pian huolelliseksi, tarkaksi pikku vaimoksi. H?nell? on omat tulonsa, h?n alkaa suunnitella, h?n laskee yhteen, v?hent??, kertoo ja jakaa - ja h?nen p??ss??n py?rii lukemattomia lukuja ja summia. H?n ei en?? osta kaikkea, mit? p??h?n p?lk?ht??; h?n punnitsee, harkitsee ja vertailee. H?n oppii kielt?ytymyst? ja anteliaisuutta. H?n supistaa menojaan, korjailee vanhaa vaatepartta, ett? se kest?? viel? jonkun aikaa, ja lahjoittaa siten s??st?m?ns? rahat jollekkin yst?v?lleen, joka on h?nt? k?yhempi; ja ly?np? veikkaa, ett? tytt?, jonka menot viime vuonna kohosivat nelj??n ja viiteenkin sataan, tulee t?n? vuonna mainiosti toimeen sadallaviidell?kymmenell? dollarilla. Tietysti t?ytyy h?nen luopua paljosta, johon h?n on tottunut, mutta tuntien varansa, huomaa h?n sen mahdottomaksi, eik? kaipaa sit? enemm?n kuin porsas pohjant?hte?. H?nen aistinsa kehittyy itsen?iseksi ja valikoimisella v?ltt?? h?n suuria menoja. H?n uudistaa hattunsa, parantelee pukuaan ja tuhansilla sukkelilla, n?pp?rill? pikku keinoilla koettaa h?n kykyns? mukaan saada pikku tulonsa riitt?m??n.

"Niinp? vaimokin, jolle my?nnet??n m??r?raha taloudenhoitoon, p??see sadasta p??nvaivasta. Ennen ei h?n k?sitt?nyt, miksi ei h?n voinut ostaa kaikkea, mit? h?nen naapurinsakin. Mutta nyt sen h?nelle sanoo suhteitten logiikka. Monta asiaa ei k?y ajatteleminenkaan, vaikka naapurimme voivat hankkia niit?; meid?n tulee tyyty? kohtaloomme ja el?? voimiemme mukaan."

"Kultaseni", sanoi vaimoni, "luulenpa, ett? meid?n amerikkalainen yhteiskuntamme tarjoaa erityisi? kiusauksia. Meill? ei ole vakituisia s??tyluokkia, joiden tulot olisivat samanvertaiset. Eri varallisuuden asteella olevat ihmiset yhtyv?t seuroissa ja kutsuissa ja tapaavat toisensa jokap?iv?isess? seurustelussa. Englantilaisilla on mainio sananparsi: 'ihmisten ei tule el?? eik? pukeutua yli s??tyns?'. Amerikassa ei kukaan my?nn? kuuluvansa mihink??n s??tyluokkaan, eik? el?v?ns? yli s??tyns?. Kansanvaltaisen tasa-arvoisuuden periaate yhdist? seurael?m?ss? erilaisimmat asemat ja tulot.

"Katsokaamme esim. tohtori Seldensin vanhaa ja arvossa pidetty? perhett?, jonka tulot nousevat vain kahteen- tai kolmeentuhanteen dollariin, mutta joka seurael?m?ss? on suuresti suosittu ja seurustelee vapaasti miljoonainomistajien kanssa. Heid?n lapsensa k?yv?t yhteisiss? kouluissa ja kutsuissa ja tapaavat toisiaan siten alituisesti yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden alueilla.

"Rikkaitten yst?viemme suuret menot eiv?t ole meille kiusaukseksi. Me emme himoitse kasvihuoneita, viinikellareja, ajoneuvoja, hevosia emmek? jalokivi? - tunnustamme suoraan, ettemme semmoisia voi ajatellakkaan. Mutta ellemme pid? varalla, lis??ntyv?t menomme p?iv? p?iv?lt?, n?hdess?mme t?t? el?m?? l?helt?. Me emme tietysti toivo itsellemme tuhannenviidensadan dollarin kasimirisaalia, kuten rouva Muutama, mutta me alamme himoita sadan dollarin maksavaa ja lankeamme paulaan. Emme haikaile timantti-kaulakoristetta, mutta timanttisormus, timanttiset korvarenkaat alkavat kangastaa nuorisollemme mahdollisuutena. Emme uskalla ajatella Axminstermattoa laattiamme peitoksi, eik? damastiverhoja ikkunoihimme, mutta meid?n pit?? ainakin ostaa brysselimattoja ja pumpulibrokaadia - muu ei k?y p?ins?. Siten ostamme paljon, jota emme tarvitse, ja jonka ainoa arvo on siin?, ett? se mairittelee itserakkauttamme. N?ist? ala-arvoisista tavaroistamme maksamme suhteellisesti enemm?n kuin rikkaat naapurimme omistaan. En tied? mit??n rumempaa kuin huokeahintainen kasimirisaali, ja kumminkin moni nuori mies ahtaissa oloissa uhraa kahdeksannen osan tuloistaan hankkiakseen vaimolleen sen. Mutta ostettuna se onkin vain alituisena riidankapulana. Sill? kun rajan yli on astuttu, kalvaa h?nt? kateuden musta henki n?hdess??n yst?viens? kalliit ja paljoa kauniimmat saalit. Samoin k?y pitsien, samettipukujen ja monen muunkin, joka soveltuu vain rikkaille."

"Mutta, ?iti kulta, kuulin t?ti Suruttoman vakuuttavan samettia, pitsej? ja kasimirisaaleja huokeimmiksi koruiksi, sill? ne kest?v?t ihmisij?n."

"Hyv? on t?ti Suruttoman puhua, jolla on kymmenentuhatta vuodessa! h?nen oloissaan ovat ne huokeita - mutta meille eiv?t mitk??n loihtunumerot voi todistaa, ett? on huokeampaa ostaa halpahintaisia kasimirisaaleja, timantteja ja pitsej? kuin olla niit? ilman. Minulla ei koskaan ole ollut timantteja, eik? hienoja pitsej?, en koskaan ole esiintynyt samettipuvussa, ja kumminkin olen aina ollut t?ydellisesti onnellinen ja arvossa pidetty. Onko minua kukaan koskaan moittinut yksinkertaisuudestani. Ei ainakaan minun tiet??kseni."

"Eih?n toki, ?iti kulta", sanoi Maria.

"Olen aina, tytt?reni, koettanut istuttaa teihin, ettei ihmisen tule el?? yli varojensa, eik? koettaa seurata rikkaitten elintapaa, astumalla heid?n polkemataan tiet?. Olemme kaiken ik?mme viett?neet hiljaista, vanhanaikaista el?m?? pieness?, vanhassa talossamme."

"Niin kultaseni, ellemme ota lukuun vierashuoneen mattoa ja sen seurauksia", virkoin min? ilkkuen.

"Niin, lukuun ottamatta vierashuoneen mattoa", sanoi vaimoni, vaihtaen silm?yksen kanssani, "ja sen seurauksia, se oli lankeemus, mutta eih?n aina saata olla j?rkev?."

"Me viettelimme ?iti? t?h?n syntiin", sanoi Jenny.

"Mutta siit? olen varma", sanoi vaimoni, "ett? vaikka taloni ja sen sisustus ovat vanhanaikaiset ja yksinkertaiset, enk? ole edes koettanutkaan hankkia itselleni kaikkea, mit? rikkaat tuttavani omaavat, olen uhrannut enemm?n rahaa kuin useat heist? kodin todelliseen mukavuuteen. Lasten pienin? ollessa oli minulla useampia ja parempia palvelijoita kuin monella kasimirisaalilla ja timanteilla ylpeilev?ll? naisella. Pidin viisaampana maksaa kunnon palkan hyv?lle, luotettavalle palvelijalle, joka pysyi luonamme vuosikausia vapauttaen minua useasta raskaasta perhehuolestani, kuin sulloa lukitut laatikkoni t?yteen hienoja pitsej?. Me olemme aina olleet tilaisuudessa viett?? kes?mme maalla sek? pit?? hevosta ja ajoneuvoja - joten perheemme on perin v?h?n tarvinnut luottaa l??k?rin apuun. Rakentaessamme taloamme panimme hyvin v?h?n huomiota moneen kalliiseen asiaan, jota toiset ihmiset olisivat pit?neet tuiki v?ltt?m?tt?m?n?, mutta varustimme sen sijaan asuntoomme runsaasti kylpyhuoneita, joita moni muu ei ajattelekkaan. Kun terveyden suojeleminen ja hoitaminen oli kysymyksen?, riitti rahaa aina, sill? t?h?n tarkoitukseen otin varoja ylim??r?isest? rahastosta, jonka vanhanaikainen taloudenhoitoni ja pukeutumiseni oli kasvattanut."

"?idiss?nne, tyt?t, on itsen?isyytt?, h?n kulkee omaa tiet??n, seuraamatta toisten j?lki?, joka on harvinainen seikka meill? Amerikassa. Luulen, ett? amerikkalaiset enemm?n kuin eurooppalaiset h?pe?v?t ja arastelevat s??st?v?isyytt?. Hyvin harvoin kuulee meill? lausuttavan: 'minulla ei ole varaa siihen tai siihen.' Nuori mies, jolla on viiden- tai kahdeksansadan dollarin tulot, kuvailee hienoksi ja ylh?iseksi, eritt?inkin naisseurassa, puhella v?linpit?m?tt?m?sti raha-asioista, siroitella rahaa vapaasti ymp?rilleen ja pist?? pikkurahat laskematta taskuihinsa. H?nen kellonvitjansa, keppins? ja paitarinnuksensa kelpaisivat nuorelle miljoonain omistajalle. H?n k?ytt?? vain kalliimpia r??t?leit?, suutareita ja hatuntekij?it?. Sitten valittaa h?n, ett? el?m? tulee niin kalliiksi ja vakuuttaa, ettei h?n palkallaan tule toimeen.

"Samoin on laita nuorten tytt?jen ja pariskuntien - kaikki h?pe?v?t s??st?v?isyytt?. Ne huolet, jotka kuluttavat heid?n terveytt??n ja el?m?t??n, eiv?t aina ole 'sallimuksen koettelemuksia' - ei jokap?iv?isen leiv?n eik? vaatteitten huoli, vaan alituinen ponnistus n?ytt?yty? ihmisille varakkaampana kuin mit? ovat.

"Ahtaassa asunnossaan elelev? k?yh? leski, jonka kuukausvuokra aina kummittelee h?nen ajatuksissaan, ja jonka on puhtaassa rahassa maksettava leiv?t, lihat, kynttil?t ja jauhot, l?yt?? lohdutuksensa pyh?ss? kirjassa, jossa kerrotaan siit? toisesta leskest?, jonka ?ljytippa ja pivollinen jauhoja olivat Herralle niin suuriarvoiset, ett? h?n l?hetti profeettansa niit? kartuttamaan. Ty?n loppuessa ja palkkain alentuessa, saattaa h?n astua huoneeseensa, sulkea ovensa ja uskoa itsens? taivaallisen is?ns? huomaan, joka on luvannut ruokkia h?nt?, kuten lintuja taivaalla ja vaatettaa h?nt? kuin kukkasia kedolla. Mutta onko sille naiselle luvattu mit??n lohdutusta, joka ajattelee p??ns? puhki saadakseen aikaan yht? komeat osteri- ja samppanjakutsut kuin h?nen rikas l?himm?isens?; tai joka miettii tilaisuutta, jolloin h?n voisi hankkia itselleen likimain yht? kauniin pitsikoristeen kuin rouva Croesuksella on, joka on kymmenen kertaa h?nt? rikkaampi."

"Mutta is?", sanoi Maria, joka tunnollisuudessa oli miltei lapsen kaltainen, "luulen kyll?kin olevani s??st?v?inen ja seuraavani sinun ja ?idin esimerkki?, sovittamalla menoni tulojeni mukaisiksi - mutta se ei minua tyydyt?, siin? ei ole kaikki - minua vaivaa kysymys: enk? voisi k?ytt?? rahasummaani paremmin ja saada sill? enemm?n kuin nyt?"

"Siin?", sanoin, "tulemme s??st?v?isyyden laajempaan ja syvemp??n merkitykseen, sen ytimeen, joka on verrannollisen arvot tiede. Korkeimmassa merkityksess??n on s??st?v?isyys esineiden verrannollisen arvon oikea m??ritteleminen - raha on vain keino, joka t?m?n arvon ilmaisee. Siin? syy, miksi asiassa on paljon vaikeuksia - miksi jokainen niin mielell??n arvostelee l?himm?ist??n t?ss? suhteessa. Ihmisolennot ovat erilaisia ja heid?n tarpeensa monenlaisia; jokainen k?sitt?? mukavuuden ja ep?mukavuuden omalla tavallaan, ja siksip? mielest?mme usein l?himm?isemme k?ytt?v?t tulojaan hullusti ja ep?viisaasti."

"Mutta eik? arvoa m??ritelless? sitten ole mit??n mittapuuta?" kysyi

Maria.

"L?ytyy asioita, joissa ihmiset melkein yleens? ovat samaa mielt?. Niinp? esim. olemme jokseenkin yksimieliset siin?, ett? terveys on v?ltt?m?t?n hyv? - ja ett? siihen uhratut rahat ovat hyvin k?ytetyt.

"Jos t?m? on mittapuuna, tuhlataan paljon rahaa niiss?kin perheiss?, joissa muuten ei elet? yli varojen. Mies rakennuttaa talon ja maksaa kymmenen tuhatta enemm?n kuin on tarpeellista saadakseen tontin hienossa kaupunginosassa, vaikka ilma ja terveyssuhteet siell? ovat huonommat. H?n maksaa kolme- tai nelj?tuhatta dollaria kivifasaadista, italialaisista marmorikamiineista ja kaikenn?k?isist? kaunistuksista, mutta varustaa koko perheelle yhden ainoan kylpyhuoneen, ja sijoittaa senkin ihan oman huoneittensa yhteyteen, joten ainoastaan h?n vaimoineen saattaa sit? k?ytt??.

"Toinen mies taas ostaa tontin avonaisella, raittiilla paikalla, jonka hintaa ei hieno ymp?rist? kohota, ja rakentaa yksinkertaisen talon ilman kivifasaadia, marmorikamiineja ja peililasi-ikkunoita, mutta pannen paljon huomiota ilmanvaihtoon ja kylpyhuoneisiin, joten sek? lapset ett? vieraat saavat mielin m??rin nauttia ylt?kyll?isest? vedest?.

"Ensimm?inen maksoi hienoudesta ja ulkopuolisesta loistosta, toinen taas uhrasi roponsa saadakseen terveyden ja mukavuuden vaatimuksia tyydytetyiksi.

"Kolmas taas ostaa vaimolleen jalokivisen rannerenkaan ja pitsisaalin, matkustaen joka vuosi h?nen kanssaan Washingtoniin n?ytt?m??n h?nen ihanuuttaan tanssijaispuvuissa, mutta maksaa palvelijoilleen niin v?h?n, ett? saa tyyty? per?ti kunnottomiin. Vaimo n??ntyy, h?nen el?m?ns? on sortunut ja kuluu turhissa kokeissa viett?? komeata el?m?? v?h?lukuisten palvelijain avustamina.

"Onpa semmoisiakin perheit?, jotka pit?v?t joka vuosi komeita pitoja Newportin hienoimmassa ravintolassa, mutta eiv?t raatsi l?mmitell? huoneitaan keskitalvella, eiv?tk? suo palvelijoilleen riitt?v?? ravintoa, joten he alituiseen muuttelevat. Kostea, homeinen ja kolkko ky?kki kellarikerroksessa, kylm?, autio ja tuulelle avoin ullakkokamari, jossa palvelijoiden t?ytyy viett?? kaiken aikansa, todistavat kyll?ksi n?itten perheitten s??st?v?isyysk?sityst?. S??st?v?isyydell? k?sitt?v?t he huolimattomuutta ja siivottomuutta kotipiiriss?, mutta seurassa koettavat he n?ytt?yty? sit? hienompina. Miten ??rett?m?n itsek?st? on pit?? palvelijoiden ja alustalaisten jokaista pient?kin mukavuuden halua turhana tuhlaavaisuutena. Katolilaista ky?kkipalvelijaa torutaan teekupista, jonka h?n itselleen valmistaa perjantaina, paastop?iv?n?, kun ei lihansy?minen ole luvallista, ja em?nt? napisee siit?, ett? palvelijat ovat anastaneet vanhan, haljenneen peilin huoneeseensa, ik??nkuin muka heid?nkin tarvitsisi tiet??, milt? n?ytt?v?t.

"Moni perhe k?ytt?? huokeata l??k?ri? muka s??st?v?isyydest?, katsomatta onko h?n taitavampi parantamaan kuin tappamaan. Toiset turvautuvat ensi tilassa puoskariin ja toivovat siten p??sev?ns? tohtorin palkkiota maksamasta. Muutamia tuntuu seuraavan paha haltija, joka viettelee heit? alituisiin maksuihin. He kauhistuvat hilloihin tarvittavaa sokurim??r?? ja v?hent?v?t siit? nelj?nnen osan, joten koko keitos happanee ja pilaantuu. Heit? ei mik??n mahti saa ostamaan tarpeeksi silkki? pukuunsa, siksip? k?ykin puku ratkomisista ja korjailemisista huolimatta kelpaamattomaksi ahtautensa vuoksi. He ostavat huokeita silm?neuloja, rusinoita ja hiili? sek? halpaa sokuria ja teet?. Ihmetell? t?ytyy n?hdess??n heid?n mustuneita, kytevi? hiiloksiaan, jotka eiv?t suinkaan ket??n l?mmit?. N?m? ilottomat olennot her?tt?v?t tosiaankin s??li?. S??st?v?isyys muodostuu siten sairaloiseksi kiihkoksi, joka nielaisee uhrinsa el?m?n ilon, ajaen h?net aina haudan partaalle.

"On my?skin olemassa ihmisi?, jotka eiv?t katso s??st?v?isyytt? ruoka-aineissa tarpeelliseksi. Jauhojen tulee olla parasta lajia, samoin lihan ja kaiken muunkin. Heid?n ruokap?yd?ll??n n?hd??n vuodenajan herkut kalliimpinakin aikoina. 'T?m? on armottoman kallista, yst?v?ni, mutta pit??h?n saada jotain hyv?? suuhunsa.' Mutta n?ill? samoilla ihmisill? ei ole varaa ostaa kirjoja eik? piirroksia, se on heid?n mielest??n ajattelematonta tuhlausta.

"Smith, joka kantaa kotiin viidell?kymmenell? dollarilla ostamiaan herkkuja, tapaa Jonesin, joka riemusta s?teilev?n? kantaa toisessa k?dess??n pussillisen korppuja ja toisessa hienon, pienen ?ljymaalauksen, jonka h?n sanoo saaneensa polkuhinnasta, viidest?kymmenest? dollarista. 'Minulla ei ole varaa ostaa tauluja', sanoo Smith vaimolleen, 'enk? ymm?rr? kuinka Jonesin kannattaa sit? tehd?.' Mutta Jones vaimoineen suostuisi el?m??n leiv?ll? ja maidolla, vaikka kuukauden p?iv?t, ja rouva k??nt?si juhlahameensa viel? kolmannenkin kerran, vaan taulunsa he tahtovat pit??. Ja onnelliset he ovat. Jonesin taulu pysyy, mutta Smithin viidenkymmenen dollarin osterit ja kuivatut hedelm?t ovat jo huomenna ainiaaksi kadonneet. Kaikista rahantuhlauksista j?tt?v?t kalliit herkut v?hiten j?lki?, ja suorastaan alhaista on kuluttaa rahojaan terveydelle vahingollisiin herkkuihin ja ylellisyyksiin. Jos kaikki rahat, jotka kuluvat tupakkiin ja juomatavaroihin, k?ytett?isiin kirjojen ja piirroksien ostoon, olisivat kodit yleens? paljon miellytt?v?mm?t, eik? kenenk??n terveys siit? k?rsisi. Polttamiseen, juominkeihin ja yl?nsy?miseen uhrataan meill? niin paljon rahaa, ett? jos se summa k?ytett?isiin kotien sulostuttamiseksi, riitt?isi se varustamaan joka perheen hyv?ll? kirjastolla, kasvihuoneella, jossa kukat koko talven ihanasti kukkisivat, ihanilla tauluilla, jotka vierashuoneen seini? kaunistaisivat, sek? kylpy- ja l?mmityslaitoksilla; mutta t?ll? kannalla lienev?t asiat vasta tuhatvuotisessa valtakunnassa, pelk??n. Mit? supistuksia on meid?n siis n?in? h?d?n ja vaaran hetkin? teht?v?? Vastaukseni kuuluu: hylk?? ensiksi kaikki tarpeettomat, turhat ja haitalliset menot, kuten v?kijuomat, tupakki ja eriv?riset merenvahapiiput. Toiseksi, v?lt? kaikkea sy?mist?, joka ei edist? terveytt? ja hyvinvointia. Ranskalainen perhe el?isi ylellisesti niist? j??nn?ksist?, jotka alituisesti j??v?t keskinkertaisessa varallisuudessa olevan meik?l?isen p?yd?lt?. Meill? on paljon ennakkoluuloja, jotka olisivat poistettavat. Miksi sinulla aina pit?? olla varalla hienoja leivoksia kaapissasi? Miksi olet aivan suunniltasi, ellet voi vieraillesi tarjota kaakkua teep?yd?ss?, ole ilman sit? vuoden p?iv?t, ja kysele sitten lapsiltasi, itselt?si tai muilta, oletteko siit? k?rsineet.

"Mik? pakoittaa sinua valmistamaan kaksi tai kolme ruokalajia aterioiksi? Koeta tyyty? vain yhteen hyv??n ja ravitsevaan, niin n?et, seuraako siit? suuria k?rsimyksi?. Miksi pit?? seurael?m?n niin suuressa m??r?ss? kohdistua sy?miseen? Pariisissa on hyvin hauska tapa. Joka perheell? on iltansa viikossa, jolloin ollaan kotona tuttavia varten. Ainoana virvokkeena tarjotaan teet?, voileipi? ja keksi? perin yksinkertaisesti. Huoneet ovat valoisat, eloisat ja v?ke? t?ynn? - kaikki on yht? iloista ja hauskaa kuin komean illallisen odottaessa mehuhyytel?ineen ja herkullisine kaakkuineen vieraille painajaista tuottaakseen.

"T?llaisessa seurassa sanoi kerran nainen osoittaen er?st? pariskuntaa: 'heid?t toki tunnen - kahdenkymmenen vuoden kuluessa olemme tavanneet toisemme kerran viikossa.'

"Yst?vien seurassa sy?minen onkin kyll? suuri nautinto, eik? t?m? siit? lainkaan v?hene, ett? ateria on yksinkertainen, p?invastoin, luulisin."

"No is? kulta", sanoi Maria, "ottakaamme nyt pukeutuminen puheeksi - paljonko saa panna pukuihin, ettei eroaisi muista."

"Kerronpa teille tyt?t, mit? toissa iltana n?in er??n ravintolamme vastaanottohuoneessa. Kaksi keski-ik?ist? kveekarinaista kiilt?viss?, harmaansinisiss? silkkipuvuissa astui hiljaa huoneeseen; heid?n kasvonsa olivat tyynen ja yst?v?llisen n?k?iset. Heid?n puheistaan p??tin heid?n kuuluvan sairaanhoitoliittoon, joka tykk?n??n uhrautuu hyv?ntekev?isyydelle. He olivat juuri lopettaneet kiertoretken kaikissa maan sairashuoneissa, joissa olivat lohduttaneet, tukeneet, hoitaneet ja lempe?ll?, hell?ll? olennollaan huojentaneet haavoittuneitten sotilaitten k?rsimyksi?. Nyt oli heill? t?ytett?v?n? toinen teht?v?, joka koski heid?n kadotettuja ja harhaanjoutuneita sisarparkojaan. Iltakaudet vaelsivat he poliisin vartioimina, tunkeutuen syd?ny?ll? tanssipaikkoihin, ja koettaen nuoria, kadotuksen partaalla olevia tytt?j? lempein sanoin ja ?idillisill? neuvoilla johtaa pois synnin tielt?. - He ilmoittivat heille, miss? huomisp?iv?n? l?yt?isiv?t yst?vi?, jotka ohjaisivat heit? satamaan, ja kokivat auttaa heit? parempaan el?m??n.

"Katsellessani n?it? naisia sive?n vaatimattomissa puvuissaan, muistui mieleeni apostolin sanat naisista, joiden kaunistus on lakeassa ja hiljaisessa hengess?, sill? tavaksi k?ynyt lempeys heid?n puheessaan, heid?n kasvojensa tyvenyys ja puhtaus, heid?n pukunsa hienous ja yksinkertaisuus - kaikki vaikutti harvinaisen kauniisti. Eiv?t muodikkaat hatut, liehuvat pitsihiat eiv?tk? koreat vaatteet olisi heit? kaunistaneet. Heid?n yksinkertainen vaatevarastonsa mahtui vain pieneen matkalaukkuun, joka ei haitannut heid?n alituisia matkojaan eik? h?irinnyt heid?n hartaushetki??n eik? toimiaan.

"Eiv?t tosin kaikki naiset ole t?h?n toimeen kutsutut, mutta eiv?tk?h?n kumminkin voisi jossain m??rin seurata heid?n esimerkki??n? Esit?n n?yr?sti t?m?n kysymyksen. Moni nainen k?y kuukausittain Herran ehtoollisella, vastaanottaa sen syv?ll? hartaudella, ja syd?mmen kyllyydest? kantaa kiitoksensa siit?, ett? tulee t?ten vastaanotetuksi 'Kristuksen pyh?n ruumiin j?seneksi'. Mutta he eiv?t koskaan ole tulleet ajatelleeksi, ett? t?m? j?senyys velvoittaa heit? ottamaan osaa Kristuksen uhrautumiseen kadonneitten sielujen puolesta, luopumaan koristuksistaan sek? k?rsim??n vaivoja ja ik?vyyksi? n?itten eksyneitten lampaitten t?hden, joiden edest? H?n kuoli. L?ytyy korkeampi s??st?v?isyys, jota meid?n tulee oppia - s??st?v?isyys, joka alistaa kaikki maalliset asiat henkisen ja kuolemattoman alle.

"Aika ajoin ovat hyv??harrastavat kristityt perustaneet kohtuuden seuroja, korkeat siveelliset periaatteet silm?m??r?n??n, seuroja, jotka eiv?t ole onnistuneet, syyst?, ettei ole saatu selvitetyksi pulmallista kysymyst?, mik? on tarpeellista ja mik? ylellist?. N?m? sanat vaihtelevat eri ihmisiin n?hden merkitykselt??n yht? paljon kuin ihmistavat ja luonnonlaadut eri?v?t toisistaan. Se on ala, jota mitk??n ulkonaiset s??nn?t eiv?t voi m??r?t?, mutta siit? huolimatta tulisi jokaisen ylev?n kristityn laatia t?ss? suhteessa lakia itselleen. Siunatkoon aina kielt?ytymisen taivaallinen henki kaikkia tuloja, niin suuria kuin pieni?kin. Uhratkaamme aina omistamme hitunen k?yhille, sureville, n?lk?isille, k?rsiville ja heikoille, sill? muuten on henkinen tappiomme suurempi kuin se, mink? veljillemme toimitamme. Niinp? Herrammekin vaeltaessaan seurassamme maan p??ll? k?tki aina pienist? varoistaan, jotka h?n sai itse??n ja muutamia valittujaan varten, osan vaivaisille. Moni voi kyll? t?h?n muistuttaa, ett? se on vain pisara meress?. Enh?n min? voi est?? kaikkea viheli?isyytt? maailmassa. Se v?h?, mink? voin auttaa tai antaa, ei vaikuta mit??n. Mutta ellei se vaikuta muuta, est?? se ainakin omaa sieluasi kovettumasta itsekk?isyyteen ja tunnottomuuteen, sin? olet koettanut parastasi, olet riist?nyt hituisen synnin ja viheli?isyyden paljoudesta ja johdattanut sen hyv?? kohti.

"Laupeudensisaret kielt?ymyksen puvussaan, ynn? moni muu ylev? nainen, joka on heid?n hengenheimolaisensa, vaikkei kuulukkaan mihink??n ulkonaiseen yhdistykseen, ovat n?ytt?neet naisille tiet? ylevimp??n kauneuteen ja jalouteen, joiden rinnalla kaikki sukupuolen sulot ja koristukset kalpenevat, kuten samea kynttil? himmenee puhtaitten, ijankaikkisten t?htien valossa."

IX.

Palvelijat.

Sen j?lkeen kun n?it? kyh?elmi?ni aloin kirjoitella, on useita muutoksia tapahtunut kotipiiriss?mme. Niinp? on Maria mennyt luotamme, aloittaen uudella nimell? uutta el?m??, ja vaatimaton pikku asunto t??ll? l?hell?mme pit?? vaimoni sek? Jennyn toimeliaat aatokset yht? paljon vireill? kuin em?nn?nkin.

Maria, kuten aavistinkin, on tunnollinen, milteip? huolestunut em?nt?. H?nen aistinsa on hyvin tarkka, h?n on itse t?sm?llisyys, pieninkin poikkeus tasaiselta polulta vie h?net pois tolaltaan. Maria oli kasvanut kodissa, jossa talous k?vi tyynesti ja j?rjestyksenmukaisesti ?idin alituisen huolen ja valvonnan avulla. H?n ei ollut koskaan ottanut osaa talousaskareihin muuten kuin tomuttamalla vierashuoneen koristuksia, pesem?ll? porsliinia tai avustamalla sokurileivoksia ja suklaatikaramellej? valmistettaessa. Muutamat seikat el?m?ss? ovat h?nest? aina n?ytt?neet niin perin luonollisilta, ettei h?n voinut kuvaella taloutta olevankaan ilman niit?. H?n ei koskaan tullut ajatelleeksi, ett? sellaista leip?? ja sellaisia korppuja, mit? h?nen kotonaan tarjottiin, ei saisi joka talossa - ettei hopea aina ole niin kiilt?v??, lasit niin kirkkaat, suola niin hienoa ja sile?t?, sek? p?yt?astiat niin aistikkaasti asetetut, kuten h?n oli tottunut n?kem??n kotonaan, miss? kaikki sujui kuin itsest??n - sill? vaimoni on niit? em?nti?, jotka koskettavat kaikkia niin hell?ll? k?dell?, ettei kukaan huomaakkaan h?nen kosketustaan. H?nen ei koskaan kuule toruvan eik? tiuskivan, h?n ei koskaan vierailleen kerskaile keittotaidostaan eik? p?ivittele palvelijain huonoutta. H?n vaatii niin sanomattoman v?h?n tunnustusta omille persoonallisille ansioilleen ja hyv?ss? kunnossa olevalle taloudelleen, ett? h?nen omat lapsensakaan eiv?t huomaa h?nen tahtonsa kaikkea johtavan - koko j?rjestys tuntuu vain johtuvan kunnollisista palvelijoista.

Lapsemme esim. eiv?t koskaan ole panneet mit??n huomiota siihen seikkaan, ett? alituisten palvelijain vaihtojen aikana, jotka niin usein sattuvat amerikkalaisissa perheiss?, heid?n silmi??n olivat aina ilahuttaneet samat leiv?t ja korput, sama maukas ruoka ja siististi katettu p?yt?. T?st? p??ttiv?t he vain sen, ettei hyvi? palvelijoita ole ollenkaan niin vaikea hankkia kuin ihmiset yleens? luulevat. Heit? tosin v?h?n ihmetytti, ett? kaikki n?m? ihmeet l?htiv?t vasta-alkajain k?sist?, mutta he otaksuivat n?iden k?sien olevan hyvin sukkelat ja taipuvaiset oppimaan. Ett? mainio mehuhyytel? ja oivallinen j??tel?, kirkas liemi ja herkulliset korput olivat k?mpel?n irlantilaistyt?n tekem?t, joka juuri oli saapunut Erinist? [Irlannin runollinen nimitys], oli heist? vain todistus rodun lahjakkaisuudesta, ja vaimoni, joka ei koskaan v?litt?nyt kiitoksesta, antoi heid?n rauhassa j??d? siihen luuloon.

Siksip? saikin Maria taloutensa ensi aikoina tuta h?iri?t? kodissaan. P?yt??n ilmestyi hapanta leip??, karvas, kitker? kahvi oli riist?? nahan suusta, lasit olivat huonosti pyyhityt ja lusikkain ensimm?ist? kirkkautta himmensiv?t tummat viirut. Vuoteet olivat huolimattomasti valmistetut, kaikki vinossa ja v??rin. Maria riensi harmista kuohuen ?itins? luo.

"Meid?n kaltaisen pienen perheen pit?isi kahdella palvelijalla tulla hyvin toimeen, heill? on tuskin mit??n tekemist?. Ajattele, koko suuri leipomus ihan pilalla, kaikki hapanta. Sit? en voinut k?ytt??, ja t?n??n on leip? taas samanlaista! Puhuessani siit? keitt?j?lle, sanoi h?n palvelleensa jos jossakin ja kehui ett? leip??ns? on aina ylistetty ja verrattu leipurin leipomaan."

"H?n saattaa kyll?kin olla oikeassa", sanoin. "Monessa perheess? sy?d??n hyv?ll? maulla hapanta leip?? vuodet umpeen. Heid?n ostaessaan leipurilta leip??, on sekin hapanta, mutta he eiv?t sit? huomaa, leiv?n keveys kun heist? on sen paras ansio."

"Etk? voi neuvoa h?nt? leipomaan toisenlaista?" kysyi vaimoni.

"Olen tehnyt kaikki voitavani. Sanoin ettemme saata sy?d? sellaista leip??, ett? se on kauheata. Rob sanoo ruuansulatuksensa pilaantuvan siit?. Mutta sittenkin on leip? aivan samanlaista; luulin sit? vain kiusanteoksi."

"Mutta", sanoin, "noitten yleisten ohjeitten sijaan, tulisi sinun ottaa selv? h?nen menettelytavastaan ja tarkastaa miss? vika on - onko hiiva huonoa, vai antaako h?n taikinan kohota liiaksi? Taikinan kohoaminen riippuu suuresti ilman l?mp?m??r?st?."

"Tuosta kaikesta en tied? paljon mit??n", sanoi Maria. En ole koskaan ottanut siit? selv??, en koskaan leiponut kotona; se n?ytti minusta aina niin yksinkertaiselta toimelta, sekoitettiin hiivaa ja jauhoa ja vastattiin taikina. Meid?n leip?mme t??ll? kotona oli aina niin hyv??."

"Tuntuu, lapseni, kuin olisit astunut virkaasi, ottamatta selv?? mit? siin? vaaditaan."

Vaimoni hymyili ja sanoi:

"Muistatko, Maria, ett? kehoitin sinua rupeamaan perheleipuriksemme vuotta ennen naimistasi."

"Muistan kyll?, ?iti, mutta olin toisten tytt?jen kaltainen: minusta se oli turhaa. Minua eiv?t sellaiset toimet miellytt?neet, olisi ehk? kyll? ollut parempi siihen tottua."

"Niin olisi ollut", sanoin. "Amerikkalaisen em?nn?n ensi teht?v? on opettaminen. H?nen ruokansa on hyv?? vain silloin, kun h?n itse on ky?kkiasioittensa perill? ja osaa taitavasti neuvoa. Jos h?nell? on kokemusta ja k?yt?nn?llisi? tietoja, keksii h?nen silm?ns? heti puutteen. Tarvitaan vain v?h?n taitavuutta, k?rsiv?llisyytt? ja johdonmukaisuutta ohjeitten antamisessa ja kaikki k?y hyvin. Katsos, ?itisi taloudessa olisi leip? aina yht? hyv??, vaikka meill? olisi sinun ky?kkipalvelijasikin, sill? h?n keksisi paikalla vian ja selitt?isi sen h?nelle tarkasti."

"Etk? tied? mit? hiivaa h?n k?ytt???" kysyi vaimoni.

"Luulen sen olevan h?nen omaa valmistustaan", sanoi Maria. "Niinp? luulen h?nen sanoneen. H?n pit?? kovaa melua siit? ja ylv?stelee taidostaan. H?n on n?ht?v?sti tottunut saamaan kiitoksia leiv?st??n ja on nyt vihainen ja loukkaantunut, enk? ymm?rr? mit? h?nelle tehd?."

"Niinp? niinkin", sanoin, "jos viet kellosi kellosep?lle ja rupeat h?nelle selitt?m??n, miten h?nen tulee korjata koneistoa, nauraa h?n ja menettelee oman mielens? mukaan. Mutta jos joku virkaveli antaa h?nelle neuvoja, kallistaa h?n heti korvansa h?nen puoleensa ja kuuntelee, mit? h?nell? on sanottavana. Eiv?t my?sk??n naisten t?iss? oppimattoman naisen sanat tee toivottua vaikutusta, kun h?n ottaa neuvoakseen toista taitavampaa, mutta toinen, jolla on kokemusta ja tiet?? toimensa juurtajaksain, her?tt?? kunnioitusta ja luottamusta."

"Briittaasi kannattaa kyll?kin opettaa", sanoi vaimoni. "Onhan h?n rehellinen, siisti ja kunnollinen. H?nell? on mainiot todistukset monelta oivalta perheelt?, jotka tosin valmistavat leip??ns? toisin kuin me. Ole yst?v?llinen, k?rsiv?llinen, neuvo h?nt? hyv?ll? tajulla, ja luulenpa h?nen viel? muodostuvan mielesi mukaiseksi."

"Ent?s kahvi, ?iti kulta, et voisi uskoa sit? samanhintaiseksi, jota te t??ll? juotte, niin mustaa ja kitker?? se on, mik?h?n siihen on syyn??"

"Syy on perin yksinkertainen", sanoi vaimoni. "H?n paahtaa pavut liian kauan ja polttaa ne. Monet ihmiset pit?v?t kahvista, joka on mustaa ja katkeranmakuista. T?m?n pahan poistaminen on perin helppo."

"Maria", sanoin, "jos huolit neuvoistani, annan ne sinulle ilmaiseksi. Leivo leip?si kuukauden ajan itse. Asia tuntuu niin perin yksinkertaiselta, mutta luulenpa paljon aikaa kuluvan, ennenkuin olet t?ysin perehtynyt kaikkiin pikkuseikkoihin. Mutta sittenp? et en?? tarvitsekkaan leipoa, jokaisen palvelijan voit saada leipomaan mieliksesi, sill? sin? olet valmis opettaja."

"En ole koskaan luullut niin yksinkertaista asiaa noin monimutkaiseksi."

"Yksinkertainenhan se on", sanoi vaimoni, "mutta se vaatii kumminkin tarkkaa huolta ja valppautta. Hyv?? leip?? voi monella tavalla pilata, lukemattomia tarkkaavaisuutta ja kokemusta vaativia pikkuseikkoja t?ytyy ottaa huomioon. Ellet ota lukuun ilmaa ja l?mp?suhteita, voit esim. kylm?ll? s??ll? saada erinomaista leip??, mutta samalla menettelyll? saat l?mpim?ll? s??ll? hapanta; niinik??n vaativat eri jauholajit eri menettelytapaa, kuten hiivakin. Itse kypsent?misess? on viel? monta mutkaa, jotka vaativat tarkkaa huomiota."

"Minun on siis", sanoi Maria iloisesti, "yhdennell?toista hetkell? opittava virkani salaisuudet."

"Parempi my?h??n kuin ei milloinkaan", sanoin. "Mutta kehittynyt j?rkesi, joka on tottunut miettim??n ja selvitt?m??n asioita, vie pian voiton oppimattomilta, vaikkapa heid?n kokemuksensa olisivat kuinkakin suuret. Yksinkertainen keitt?j?si on nyt askareissaan sinua viisaampi. Mutta v?h?ll? uutteruudella ja harjoituksella perehdyt sin? niihin enemm?n kuin h?n, saatpa viel? h?net sen huomaamaankin, seikka, joka on aivan yht? t?rke?."

"Samaten", sanoi vaimoni, "on sinun ohjaaminen sis?kk??si hopean pesussa ja vuoteiden valmistamisessa. Hyvi? palvelijoita emme usein osu saamaan; heit? pit?? ohjaamalla kasvattaa. Jos tytt? on taipuvainen ja k?tev? ja em?nt? ymm?rt?? teht?v?ns?, koituu huonostakin pian hyv?. Useat parhaat irlantilaistytt?ni olen saanut suoraan laivasta aivan oppimattomina. Jos olivat oppivaisia ja sukkelia, he kyll? menetteleisiv?t, sill? vasta-alkavat eiv?t ole niink??n vaarallisia. Pahemmat ovat nuo v??r?n opin saaneet ja itserakkaat, joiden tavat ovat sinulle vastenmieliset ja loukkaavat talon henke?. Silloin tulee em?nn?n olla ainakin niin selvill? talon asioista, ett? h?n kykenee palvelijalle osoittamaan parempiakin keinoja l?ytyv?n, kuin h?nen ennen oppimansa."

"Etk? luule, ?iti", sanoi Maria, "ett? nyt meid?n aikanamme ovat k?sitykset naisten t?ist? muuttuneet. Puhutaan niin paljon naisen korkeammasta vaikutusalasta ja koetetaan keksi? h?nelle parempia teht?vi?, kunnes h?n viimein tiet?m?tt??n pit?? hieman alentavana sivistyneelle naiselle sitoutua liiaksi perhevelvollisuuksiin."

"Varsinkin siit? alkaen", sanoi vaimoni, "kun Naisyhdistyksen kokouksissa alettiin purkaa suuttumusta niit? kohtaan, jotka mieliv?t rajoittaa naisen k?sityskyky? ky?kin ja lastenkamarin piiriin."

"Kaikessa on j?rke?", sanoin. "Naisyhdistys sotii monta j?rjet?nt? ja tuhmaa k?sityst? vastaan, paheksuen sit? aineellista k?sityst?, ett? nainen kelpaisi muka vain putinkeja paistamaan ja paidannappeja ompelemaan. Mennyt, raaempi aika on s?lytt?nyt heikomman sukupuolen raskailla taakoilla. Moni t?h?n naisasiaan liittynyt nainen on yht? etev? varsinaisissa naistoimissa kuin henkisesti lahjakaskin.

"Ei ole ep?ilemist?k??n, ettei naisen vaikutusala viel? ole laajentuva, ja varsinkin tasavaltaisessa valtiossa v?ltet??n paljon m?d?nnyst? ja onnettomuutta lis??m?ll? ja laajentamalla naisen valtaa. Jokaisella naisella on ennen kaikkea inhimilliset oikeutensa, jotka ovat sukupuolesta riippumattomat ja ovat h?nelle suotavat samoin kuin miehellekin. Elk??n h?nelt? riistett?k? tuota suurta oikeutta k?ytt?? voimaansa juuri sill? alalla, jossa Jumala ja luonto ovat m??r?nneet h?net vaikuttamaan. Elk??t mitk??n ahtaat naissukua koskevat s??nn?t est?k? h?nen lahjojensa vapaata kehityst?. Olkoonpa h?n sitten luotu puhujaksi, kuten neiti Dickenson, t?htitutkijaksi, kuten rouva Somerville, tai laulajaksi, kuten Grisi. Enk? ymm?rr?, miksi ei naisen ??nt? valtioasioissa voisi kuunnella samalla kunnioituksella kuin kotona.

"Onhan valtio vain perheiden yhdistys, ja lait kohdistuvat niihin oikeuksiin ja vapauksiin, jotka koskettavat naisen syvimpi? ja sis?isimpi? tarpeita ja kalliimpia toiveita. Miksi olisivat siis sisar, vaimo ja ?iti voimattomampia valtiossa kuin kotonaan. Ei olisi haitaksi naisellisuudelle, jos nainen ilmaisisi ajatustaan vaalilipulla samaten kuin keskusteluissakin. Asioissa, jotka koskevat kasvatusta, raittiusasiata ja uskontoa, valtio varmaankin suuresti hy?tyisi kuulemalla naisen ??nt?.

"Mutta kaiken t?m?n ohessa on minun lis?tt?v? ett?, sen ohessa ett? n?iss? kokouksissa laverrellaan paljon kypsym?t?nt?, mautonta lorua, itse t?m?n suunnan henki koettaa k??nt?? naisen kasvatusta uudelle tolalle, pois kotoisista velvollisuuksista. Tuntuu kuin maailma aina rient?isi eteenp?in vastatuulessa kulkevan laivan lailla, jota aallot viskelev?t sinne t?nne. Yleiset koulumme hylk??v?t tytt?jen kasvatuksesta ompelun, johon entinen sukupolvi syyst?kin uhrasi monta tuntia p?iv?st??n. Ty?miehen ja k?sity?l?isen tytt?ret m?tt?v?t p??h?ns? algebraa, geometriaa, trigonometriaa ja korkeampaa matematiikkaa laiminly?den kokonaan erikoisesti naiselle tarpeellista oppia. Tytt? ei saata seurata luokkalaisiaan auttaessaan ?iti??n kotoisissa toimissa, ja niinp? h?n vapautetaan niist? koko kasvatusaikanaan. Perheen poika pannaan aikaisin kauppa- tai maanviljelyst?ihin, is? tarvitsee h?nen apuaan ja vaatii h?nt? el?tt?m??n itse??n. T?ten keskeytet??n h?nen kasvatuksensa; opintoja jatketaan ainoastaan talvikuukausina ja t?itten lomassa. Niinp? ovatkin maaseutukaupunkimme perheitten naiset tavallisesti miehi? etev?mm?t henkisess? valistuksessa. Mutta seurauksena t?st? aivojen yksipuolisesta kehitt?misest? ja j?nteiden voimain laiminly?misest? on suuri ruumiillinen arkuus ja kykenem?tt?myys k?yt?nn?llisiss? kodin t?iss?. Nuo rivakkaat, vahvat, hilpe?t maaseututyt?t, jotka entisaikoina pitiv?t Uuden Englannin ky?kit niin kiilt?vin? ja puhtaina - tyt?t, jotka ilomielin pesiv?t, silittiv?t, panivat sahtia, leipoivat, jopa valjastivat hevosenkin, elleiv?t palmikoinneet olkia, ommelleet koruompeluksia, piirustelleet, maalailleet tai lueskelleet - tuo naissuku, vanhan ajan kaunistus, v?henee p?iv? p?iv?lt?. Ja sensijaan on meill? t?m? uuden ajan heikko, v?synyt ja hermostunut sukupolvi, joka on kirjallisesti viisas, mutta oppimaton kaikissa jokap?iv?isen el?m?n pikkutoimissa. T?t? kasvatusta ja sen seurauksia v?ijyy se paha vaara, ett? yhteiskunta ennen pitk?? k??nt?? aseensa t?t? samaa sivistytt?mist? vastaan."

"Asia on sit? laatua", sanoi vaimoni, "ett? palvelijakysymys on t??ll? Amerikassa muodostunut el?m?n suureksi pulmaksi. Perheiden onni, varallisuus, menestys ja mukavuus perustuvat suurimmaksi osaksi siihen. Yll?mainitulla kasvatuksella eiv?t tytt?remme kykene toimittamaan omaan perheeseens? kuuluvia askareita, kuten ennen vanhaan. Ja mik? pahempi, heilt? puuttuu tykk?n??n k?yt?nn?llist? ?ly?kin, joka voisi johtaa raakoja ja oppimattomia palvelijoita. Mik? siis neuvoksi! Nykyisten kalliiden hintojen aikoina kohoaa palvelijan ruoka h?nen palkkaansa kalliimmaksi, ja p??lle p??tteeksi tuhlailee h?n talon varoja, saattaen suuria vajauksia taloudenkassaan. Ent?s, jos aloittaisit, Kristo, t?st? asiasta. Sopivampaa ainetta tuskin voinet l?yt??."

Niinp? istuin kirjoitusp?yt?ni ??reen ja kirjoitin seuraavan kirjoituksen:

Palvelijat ja palvelus.

Monet kotoisat ik?vyydet t??ll? Amerikassa johtuvat siit?, ett? ne uudet periaatteet, joiden mukaan yhteiskuntamme on j?rjestetty, ja jotka muodostavat yhteiskunnallisen el?m?mme aivan eri?v?ksi Vanhan Maailman el?m?st?, eiv?t ole niin harkitut ja sovitellut, ett? ne kykenisiv?t luomaan varmuutta ja yhteytt? jokap?iv?isiin suhteisiimme. Amerikka on luonut valtiollisen suunnitelman, joka perustuu kaikkien ihmisten alkuper?iseen vapauteen ja yhdenvertaisuuteen.

T?m?n suunnitelman mukaan on jokainen inhimillinen olento yht?l?isell? tasa-arvoisuuden asteella, ja h?nell? on mahdollisuus kohota ja kehitty? kykyns? ja voimainsa mukaan. Yhteiskuntalaitoksemme silm?m??r?n? on, mik?li mahdollista, s?ilytt?? t?t? tasa-arvoisuutta polvi polvelta. Meill? ei ole sukutiluksia, ei perinn?llisi? arvonimi?, ei yksinoikeuksia, eik? etuoikeuksia nauttivia luokkia - kaikki voivat Amerikan yhteiskunnassa yht? vapaasti nousta ja laskeutua kuin aallot meress?. Palvelijain ja is?ntien v?lisess? suhteessa tuntuu viel? ylimysvallan sek? orjuuden vaikutuksia. Englannin ja muunkin maailman kirjallisuus kuvailee aina palvelijain asemaa ylimysvallan hengess?, joka lukee is?nn?n etuoikeutettuun luokaan ja palvelijan alempaan luokkaan. Kaikki n?ytelm?kappaleet, runot, romaanit ja historiakertomukset puhuvat t?m?n k?sityskannan hengess?. Is?nn?n oikeudet otaksutaan perustuvan, kuten kuninkaankin, h?nen korkeampaan syntyper??ns?. Hyv? palvelija on se, joka lapsuudestaan alkaen on oppinut "n?yr?sti alistumaan parempien ihmisten tahdon alle". Ensimm?isten siirtolaisten tuodessa maahamme kansanvaltaisia oppeja, eiv?t he kumminkaan viel? olleet vapautuneet ylimyksellisen yhteiskunnan ajatus- ja toimintasuunnasta. Vanhempain siirtolaisten kertomuksista p??tt?en puolusti heid?n aikuinen is?nt?v?ki viel? etuoikeutta nauttivain luokkain "jumalallisia oikeuksia", vaikka he omasta puolestaan asettuivat ylivaltaa vastaan.

Seurauksena t?st? asianlaidasta oli se, ett? kaikki kielt?ytyiv?t palvelijantoimesta, eik? Amerikassa syntynyt mit??n palvelijaluokkaa. Mutta muutaman sukupolven aikana harjoitettiin naapuriperheiden kesken jonkinlaista vaihtokauppaa, tarpeellisten ty?voimain puuttuessa. Toisesta perheest? lainattiin toiseen poika tai tyt?r, jota aina pidettiin yhdenvertaisena perheen muitten j?senien kanssa. Apulainen aterioitsi yhteisess? p?yd?ss? nauttien talon omien lasten osaksi tulevia oikeuksia. Perheiden aikaa my?ten sivistyess? ja hienontuessa alkoi t?m? liian tuttavallinen suhde sivistym?tt?mien naapurien kanssa tuntua vastenmieliselt?, mutta ei ollut valitsemisen varaa, t?ytyi joko suostua t?h?n tuttavallisuuteen taikka suorittaa askareensa itse. Ei mik??n palkka voinut houkutella Uuden Englannin poikia ja tytt?ri? rupeamaan varsinaisiksi palvelijoiksi, se toimi soveltui heid?n mielest??n orjalle, ei vapaalle. Palvelijain tuli saada k?ytt?? paraatirappuja, olla l?sn? perheen kutsuissa, ja hienoinkin viittaus aterioitsemaan eri p?yd?ss? katsottiin persoonalliseksi loukkaukseksi.

Maanviljelij?in ravakkaat, itsetietoiset tytt?ret, joiden apua suurimmassa arvossa pidettiin, alkoivat yh? enemm?n karttaa t?t? ty?alaa. He katsoivat kaikkia muita vaivaloisempiakin toimia paremmiksi sit?. Ovathan j?rjestetyn perheen askareet toki monin verroin terveellisemm?t, hauskemmat ja iloisemmat tehtaan yksitoikkoista, koneellista ty?t?. Mutta Uuden Englannin tytt?ret valitsivat yksimielisesti tehtaanty?n, j?tt?en kotoiset toimet muukalaisen v?est?n teht?viksi. T?m?n he tekev?t p??asiallisesti syyst?, etteiv?t tahdo olla ala-arvoisena ty?luokkana perheiss?, joissa samanik?iset naiset nauttivat ja el?v?t ty?t?nn?.

"En anna teille tytt?ri?ni ty?h?n", sanoi navakka eukko naapurilleen, joka tiedusteli itselleen palvelijaa kes?n ajaksi; "ehk?p? antaisin, ellei teill? olisi omia tytt?ri?, mutta minun tytt?reni eiv?t tule teille ty?skentelem??n, jotta omat tytt?renne saisivat laiskotella."

Turhaa oli tarjota rahaa. "Emme tarvitse rahojanne, rouva, kyll? tulemme toimeen ilman niit?kin; tytt?reni palmikoivat olkia, ja tekev?t mit? ty?t? tahansa, mutta kenenk??n orjaksi eiv?t rupea."

Irlantilaiset ja saksalaiset palvelijat, jotka tulivat maahan, olivat kyll? kotimaassaan tottuneet yl?luokkia arvossa pit?m??n, mutta t?h?nkin vieraaseen v?est??n tarttui jossain m??rin tasavaltaisuuden henki. Heid?n tullessaan Amerikkaan olivat heid?n k?sityksens? vapaudesta ja tasa-arvoisuudesta varsin h?m?r?t, ja kun sivistym?tt?m?n ja tiet?m?tt?m?n ihmisen k?sitykset ovat h?m?r?t, ei niiss? silloin my?sk??n ole paljon j?rke?. He eiv?t tosin vaatineet sijaa itselleen perhep?yd?ss? vierashuoneessa, mutta he hylk?siv?t monta kunnioituksen ja arvon osoitusta, jotka heid?n kotimaassaan olivat tarpeelliset, puolustaen r?yhke?sti ja haikailematta omaa tahtoaan ja omia tapojaan, ollen mielest??n tasavaltaisina kansalaisina siihen oikeutetut. Is?nt?v?en ja palvelijain v?li k?vi kire?ksi. Is?nt?v?ki my?nsi salaisesti heikkoutensa, mutta koetti ulkonaisesti pit?? yll? valtaansa, palvelija taas, joka tunsi ylivaltansa, kiisteli oikeuksistaan. Senp?vuoksi ei is?nt?v?en eik? palvelijain suhteessa Amerikassa ole sit? yst?v?llisyyden leimaa kuin Vanhassa Maailmassa. V??rink?sityksi? syntyy alinomaa, ja molemmat riitapuolet ovat ainaisella sotakannalla kesken??n.

T?m? yleinen orjasota, joka tavalla tai toisella raivoaa miltei joka perheess?, on ollut alituisena puheenaineena Amerikan naisseuroissa. Se on niin loppumaton ja ankara sota, kuin riitelisiv?t ylimykset ja ty?luokka kesken??n ep?m??r?isist? oikeuksistaan.

Englannissa ovat palvelijat varsinainen luokka ja palvelus on virka. Eroitus palvelijain ja is?nt?v?en v?lill? on niin tarkka ja m??r?tty, ja kaikki oikeudet ja velvollisuudet niin selv?t, ettei is?nt?v?en tarvitse pel?t? kadottavansa arvoaan tai kunnioitustaan osoittaessaan yst?v?llisyytt? alustalaisiaan kohtaan, eik? liioin todistaa valtaansa ??nell??n ja k?yt?ksell??n. Kuta korkeampi yhteiskunnallinen asema on, sit? yst?v?llisempi on is?nn?n ja palvelijan suhde. K?skyt esitet??n pyynn?n muodossa, ja ??nen sek? k?yt?ksen lempeys peitt?? vallan, jota ei yksik??n palvelija uskaltaisi loukata.

Mutta Amerikassa on kaikki ep?m??r?ist?. Ensinn?kin puuttuu meilt? luokka, joka pit?isi palvelemista varsinaisena toimenaan. Palveleminen on yleens? vain v?likappaleena johonkin parempaan; parhaat palvelijat hautovat mieless??n jotain tuumaa, johon aikovat ryhty? saatuaan jonkun verran rahaa s??stetyksi. Heid?n silm?ins? edess? kangastaa aina joku itsen?inen asema, joka suo heille oman kodin. K?yh? perhe haaveksii maatalon ostoa, ja sisarukset hajaantuvat ajaksi sinne t?nne palvelemalla ansaitakseen yhteisesti siihen tarvittavan summan. Ompelijatytt?si aikoo perustaa naisr??t?liliikkeen, ky?kkipalvelija tuumaa naimista leipurin kanssa ja muuttaa vieraan uunin luota oman pes?n ??reen. Nuoret naiset rient?v?t kiihkoisasti etsim??n muita toimialoja, kunnes kaikki naisalaan kuuluvat naisammatit ovat ??ri??n my?ten t?yteen sullotut. Kuulemme surkeita kuvauksia kerrottavan n?ist? k?rsivist? ja onnettomista naisista, ja niist? rasituksista, joiden alaisiksi n?m? heikot olennot usein joutuvat eri ty?aloillaan. Ja sittenkin valitsevat naiset ennemmin kovia vaivoja ja k?rsimyksi?, kuin s??nn?llisen palveluksen.

Mik? tekee palveluksen niin vaikeaksi? Luulisi tointa, joka tarjoaa vakavan kodin, oman l?mpim?n ja valaistun huoneen, hyv?n ruuan ja s??nn?llisen hyv?n palkan, houkuttelevammaksi kuin huonosti kannattava ompeluty?, joka tuskin tuottaa tarpeellisen ruuan ja suojan.

Luulenpa, ett? k?sitykset palvelijan oikeasta asemasta tasavaltaisessa yhteiskunnassamme ovat perin ep?selv?t, ja siit? syyst? palvelemista niin kammotaan Amerikassa, ett? nuori nainen siihen ryhtyy ainoastaan viimeisess? h?d?ss?. Heit? peloittaa enemm?n kunnioituksen puute palvelijan asemassa olevaa kohtaan, kuin palvelijan suoritettavat askareet. Moni suostuisi tekem??n n?m? ty?t, mutta pelk?? asemaa, jossa h?nen itsetuntoaan alituisesti loukkaa halveksiminen, joka meid?n maassa tulee perheaskareiden mutta ei muiden t?iden osaksi.

Is?nt?v?ess? piilee tietym?t?n ylpeyden henki, jota tasavaltaisuuden hengen ty?v?enpiiriss? yllytt?m? vastarinta kiihoittaa toimintaan. Monet perheet pit?v?t palvelijoita v?ltt?m?tt?m?n? pahana, heid?n palkkaansa ik?v?n? menona, ja kaikkia heille my?nnettyj? oikeuksia v??ryyten? perhett? kohtaan. He koettavat k?ytt?? heid?n ty?voimaansa niin paljon kuin mahdollista ja suoda heille niin v?h?n oikeuksia kuin suinkin. Heid?n huoneensa ovat vajanaiset, huonosti kalustetut ja ep?mukavat, ja keitti? ik?vin ja synkin kolo koko talossa. On my?skin perheit?, jotka ovat hyv?nluontoisemmat ja kohtelevat suosiollisemmin ja lempe?mmin palvelijoitaan, mutta sis?ss??n he kumminkin salaisesti halveksivat heid?n asemaansa. Ja t?m? heid?n hyv?nsuopaisuutensa on muka niin suuri ansio, ett? sen pit?isi palvelijoissa kasvattaa mit? n?yrimp?? kiitollisuutta. He ovat aivan pettyneet ja loukkaantuneet palvelijain laaduttomuudesta, n?m?t kun pitiv?t hauskoja huoneita, hyvi? huonekaluja ja kunnollista ruokaa vain pelkk?n? heille kuuluvana oikeutena.

Alituista ihmettely? is?nt?v?ess? n?ytt?v?t her?tt?v?n palvelijain vaatimukset samain inhimillisten tarpeiden suhteen, mit? sill? itsell??n on. Rouva, joka haukottelee hienossa vierashuoneessa kirjojen ja piirroksien ymp?r?imin?, ellei h?n iltaansa kuluta vieraitten seurassa kutsujaisissa tai teaatterissa, kauhistuu ja suuttuu, jos keitt?j? ja sis?kk? mieluummin pist?yv?t jonkun tuttavan luona kahvilla, kuin istuvat kovilla puutuoleilla ky?kiss?, jossa ovat kaiken p?iv?? askaroinneet. Soma sis?kk?, seisoessaan hetkisen pienen samean peilins? ??ress? pukuaan j?rjest?m?ss?, saattaa joutua niitten syd?mett?m?n ivan esineeksi, jotka viett?v?t tuntikausia itsens? soristamisessa. He eiv?t n?ht?v?sti ole koskaan tulleet ajatelleeksikaan, ett? palvelustytt?? haluttaisi olla yht? soma kuin em?nt?ns?kin. Onhan h?n nainen, kuten hekin, nainen, jolla on kaikki sukupuolensa heikkoudet ja tarpeet, ja h?nen pukunsa on yht? t?rke? kuin heid?nkin.

Paljon h?iri?t? palvelijakunnassa aikaansaa is?nt?v?en usein sopimaton ja pikkumainen sekaantuminen heid?n asioihinsa. Is?nt?v?en valta ulettuu ainoastaan m??r??m??n palvelijan t?it?, ja sit? aikaa p?iv?ss?, jota palvelija on suostunut k?ytt?m??n talon palvelukseen. Muuten ei heill? ole suurempaa oikeutta sekaantua heid?n eloonsa ja oloonsa kuin k?sity?l?isenk??n, jonka apua he k?ytt?v?t. Onhan heill? oikeus m??r?t? ty?ajan pituus taloudessaan, ja palvelija saattaa joko hyv?ksy? sen tai hylj?t? paikan. Mutta vapaahetkin??n sallittakoon heid?n tulla ja menn? mielens? mukaan kenenk??n siihen sekaantumatta.

Jos is?nt?v?ke? vaivaavat palvelijainsa tanssit, iltaseurustelut ja y?juoksut, lienee parasta ottaa n?m? asiat eritt?in puheeksi ja tehd? niist? erityinen sopimus palvelijaa pestatessa. Kuta selvemmin ehtoja m??ritell??n alussa, sit? suurempi on mahdollisuus keskin?isest? rauhasta ja tyytyv?isyydest?. Onhan em?nt? oikeutettu sanomaan ja selitt?m??n, mink?laiset talon tavat ovat, ja miss? suhteessa palkkaamansa palvelija ei vastaa h?nen vaatimuksiaan. N?ist? asioista on paljon parempi tyynesti sopia kesken??n alusta pit?en, kuin sittemmin kiivailla kiistoilla ja alituisilla kotikahakoilla.

Is?nt?v?ess? on yleens? se mielipide vallalla, ett? palvelijain tulee kunnioittaa heit? ja heid?n perhett??n enemm?n, kuin he palvelijoita. Mutta niink?h?n lienee asian oikea laita? Mink?laisen tulee palvelijan suhteen is?nt??ns? olla kansanvaltaisessa yhteiskunnassa? Aivan saman kuin jonkun toisen henkil?n, joka rahasta tekee sinulle jonkun ty?n. Nikkari tulee taloosi asettamaan hylly? sein?lle, - keitt?j? tulee ky?kkiisi valmistamaan p?iv?llisesi. Sin? et milloinkaan vaadi, ett? nikkarin tulee osoittaa sinulle suurempaa kunnioitusta, kuin mit? itse h?nelle osoitat, syyst?, ett? h?n talossasi sinun ty?t?si toimittaa. H?n on kansalainen samassa yhteiskunnassa kuin sin?kin, sin? kohtelet h?nt? kunnioituksella, ja toivot h?nen samaa tekev?n. Sin? vaadit h?nt? suorittamaan ty?ns? sinun mielesi mukaan, muuta et h?nelt? pyyd?. Nytp? luulen palvelijain asemaan ja oikeuksiin n?hden vallalla olevan aivan toisen k?sityskannan. Onhan aivan yleist?, ett? jokainen perheen j?sen pit?? oikeutenaan kohdella palvelijoita huolimattomasti, mutta palvelija ei suinkaan saa samoin tehd?. Heid?n yksityisi? asioitaan urkitaan ja kysell??n peittelem?tt?, heid?n pukujaan ja ulkomuotoaan arvostellaan s??lim?tt?, mutta jos palvelijat ryhtyisiv?t moisiin muistutuksiin, pidett?isiin sit? ilmeisen? h?vytt?myyten?. Karkein ja kovin sanoin ilmaistaan tyytym?tt?myytt? heid?n toimiinsa, usein nuhdellaan heit? vieraan l?sn?ollessa, mutta ehdottomasti vaaditaan palvelijoita ilmoittamaan tyytym?tt?myytt??n ainoastaan kohteliaalla ja s??dyllisell? tavalla. Nainen ei kohtele ompelijataan eik? muotikauppiasta samalla v?linpit?m?tt?m?ll? tavalla kuin keitt?j?t??n ja sis?kk???n. Ja kumminkin molemmat tekev?t h?nelle palveluksia, jotka h?n rahalla maksaa. Toinen ei siis ole huonompi toista. Kumpikin on yht? oikeutettu hyv??n kohteluun. Is?nt? ja em?nt? ovat oikeutetut vaatimaan kunnioitusta kaikilta, jotka taloon kuuluvat, niin lapsilta, palvelijoilta kuin vierailtakin, mutta heid?nkin on osoittaminen samaa yht? hyvin palvelijoilleen kuin vierailleen.

Silt? en tahdo v?itt?? v?ltt?m?tt?m?ksi palvelijain seurassa aterioida yhteisess? p?yd?ss?, kuten vanhoina patriarkkaalisina aikoina tehtiin. Puusepp?si ei ollenkaan loukkaannu, vaikket pyyd? h?nt? sy?m??n p?iv?llist? kanssasi, eik? ompelijasi tai muotikauppiaasi vaadi kutsumusta iltakemuihisi. Suhteenne perustuu vain keskin?isiin asioihinne, seh?n on selv?. He eiv?t lainkaan tuomitse sinua ylpe?ksi, vaikket rupea heid?n kanssaan l?heisemp??n seurusteluun. Mutta teid?n keskin?inen suhteenne perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen, kenties yst?vyyteenkin. Sama suhde voisi synty? palvelijainkin kanssa. Eih?n syy, joka est?? sinua kutsumasta palvelijaa perheesi yksityisel?m??n, ole ylpeydess?si, vaan jossain muussa. Vierashuonettasi ja ruokap?yt??si eiv?t Uuden Englannin tytt?ret suinkaan haikailleet - ei, niihin pantiin arvoa vain kunnioituksen ja yst?v?llisyyden osoituksina, johon heit? katsottiin oikeutetuiksi - ja jos n?it? etuja olisi heille vapaaehtoisesti tarjottu, olisivat niist? kielt?ytyneet.

Anna palvelijasi tuntea is?nt?v?kens? kohtelusta ja koko perheen hengest?, ett? heid?n asemansa pidet??n kunniassa, anna heid?n tuta sit? vieh?tyst?, jonka perheenem?nn?n tasainen hyv?ntahtoisuus ja sivistynyt k?yt?s suo. Varusta heid?n huoneensa hauskoiksi ja mukaviksi, etteiv?t eroaisi liian paljon muiden perheenj?senten suojista, ja n?et, ett? palvelijatoimi k?y heti paljoa yleisemm?ksi. L?ytyy perheit?, joissa asiat ovat t?ll? kannalla, ja niiss? perheiss? tapaamme yleens? kunnon palvelijoita, jotka viihtyv?t kauan paikassaan.

Mainitkaamme t?ss? viel? er?s ep?kohta tai liiallisuus, johon hyv?ntahtoiset ihmiset usein tekev?t itse??n syyp?iksi palvelijain suhteen. He lellittelev?t heit?. He antavat heille ylellisen palkan ja suunnattomia my?nnytyksi? sallien suvaitsevaisuudessaan heid?n laiminly?d? teht?vi??n. Heid?n kuulee sitten usein valittavan palvelijain kiitt?m?tt?myytt?. Kest?vimm?t ja sopusointuisimmat suhteet is?nn?n ja palvelijain kesken ovat syntyneet tyynest?, yksinkertaisesta ja kristillisest? oikeudentunnosta ja ihmisrakkaudesta. Palvelijoita tulee tunnustaa l?himm?isiksi ja kristityiksi, ja tehd? heille sen, mink? tahtoisimme, ett? he meillekin tekisiv?t.

Amerikkalaisilla em?nnill? on suuri teht?v? sen luokan hyv?ksi, josta he palvelijansa ottavat. Suorittakoot t?m?n teht?v?ns? ilomielin. Ohjatessaan taitamattoman palvelijansa karkeata, tottumatonta k?tt? ja opettaessaan h?nelle hyv?n talouden hoidon salaisuuksia, voivat he lohduttaa itse??n sill?, ett? kasvattavat tasavallalle hyvi? vaimoja ja ?itej?.

Valitukset n?ist? irlantilaistyt?ist? ovat lukuisat ja ??nekk??t; ja n?itten taitamattomien tytt?jen puutteet ovatkin, sit? pahempi, suuret ja silminn?ht?v?t. Mutta malttakaamme mielemme ja kuvailkaamme omia tytt?ri?mme heid?n ij?ss??n, oppimattomina ja taloudentoimissa kokemattomina, etsiviksi vieraalla maalla palvelusta perheiss?. Suoriutuisivatko he paremmin? Palveluksessamme olevat tyt?t ovat usein omain tytt?riemme ik?iset, he ovat yksin??n vieraalla maalla ilman ?idin johtavaa k?tt?, mutta he ansaitsevat uljaasti oman leip?ns?, l?hett?v?tp? viel? joka laivassa rahaakin k?yhille omaisilleen meren toisella puolella. Kuinka ylpeilisimmek??n tytt?riemme mielenlujuudesta ja uljuudesta, jos he meid?n hyv?ksemme tekisiv?t samaa.

Jos luomme katsauksen taloihimme, n?emme siistej?, hyvin hoidettuja, viel?p? hienojakin koteja, jossa kaiken ty?n tekev?t n?m? Erinin tytt?ret. Amerikkalaiset naiset ovat heit? opettaneet, ty? on ollut vaivaloinen, mutta runsassatoinen ja sit? seuraa lopullisesti rauha.

?sken mainitsemaani amerikkalaisten naisten el?m?n ty?h?n ei kumminkaan kuulu palvelijaimme uskontoon sekaantuminen. Parempi kehoittaa heit? pysym??n totisina kristittyin? omalla tavallaan, kuin j?rk?hytt?? heid?n uskoaan huomauttamalla heille hairahduksia heid?n lapsuutensa uskonnossa. Tuhansien turvattomain tytt?jen yleinen el?m?n puhtaus ja siveys, vaikkei heill? ollut muuta kotia kuin kirkko, eik? muuta kilpe? kuin uskontonsa, riitt?v?t todistamaan t?m?n uskonnon vaikutuksen olevan sit? laatua, ettei se ansaitse tulla joutavan puhelun aineeksi. Kaikissa kristinuskon eri muodoissa on kumminkin sis?llinen yhteys, ja katolilainen palvelija ja protestanttinen em?nt? saattavat kumpikin olla Kristuksen hengen lapsia, joskin toinen menee messuun ja toinen raamatunselitykseen.

Suorastaan naurettavia ovat ne, jotka turhamaisessa ylpeydess??n koettavat saada Amerikassa k?yt?nt??n livreijapukuisia palvelijoita. Palvelija meid?n maassamme ei saata olla vain liitteen? toiselle miehelle, joka leimaa h?nen kuin mink?kin lampaan omalla v?rill??n. Ei, h?n on kansalainen kuten is?nt?kin, kansalainen, jolla on oma asemansa, joka on vapaa tekem??n sopimuksia, vapaa tulemaan ja menem??n ja vaatii omalla alallaan aivan yht? suurta kunnioitusta ja kohtelijaisuutta kuin kuka tahansa muuhun ammattiin tai asemaan kuuluva henkil?.

Sit?paitsi emme Amerikassa saata k?ytt?? suuria palvelijaliutoja, vaikka olisimme kuinkakin rikkaat, sill? yhteiskunnan yleinen luonne tekee sen hankalaksi. Em?nt? tuntee huolensa kasvavan jokaisen uuden palvelijan mukana. Kaksi palvelijaa el?? sovussa kesken??n ja is?nt?v?kens? kanssa, kolmella on jo riita l?hell?, ja riidan mahdollisuus yh? suurenee nelihenkisess? palvelijakunnassa, mutta viides ja kuudes panevat jo varmasti kahakan toimeen. Vanhan Maailman tottuneet, monimutkaista taloutta johtavat em?nn?itsij?t muodostavat luokan, jota meill? ei ole, ja jota meill? ei koskaan tule olemaankaan. Yleens? tulee amerikkalaisen talouden v?ltt?m?tt?m?sti olla pienen ja yksinkertaisen. T?ss? maassa on niin monta ansaitsemisen mahdollisuutta, ett? kotipalveluksella ei voi olla sit? pysyv?isyytt?, joka muodostaa sen niin miellytt?v?ksi Vanhassa Maailmassa.

Asian n?in ollen, pit?isi amerikkalaisten poistaa perhet?ist? kaikki se, mink? paremmalla tuloksella voi suorittaa yhteisty?ll?.

Ennen muinoin valmistettiin Uudessa Englannissa joka talossa saippuata ja kynttil?it? omaksi tarpeeksi, mutta nykyj??n verraten harvat ryhtyv?t semmoiseen ty?h?n. Saippua ostetaan saippuantekij?lt? ja kynttil?t tehtaasta. T?m? suunta alkaa kehitty? ja levit?. Ranskassa ei kukaan leivo itse leip??ns?, eik? parempaa leip?? saata sy?d? kuin hyv?n leipurin. Kaikki perheet l?hett?v?t liinavaatteensa ammattipesij?tt?ren luo, joka suorittaa ty?ns? sellaisella huolella ja siisteydell?, ett? harvoin kotona saadaan sellaista aikaan.

Mik? helpoitus amerikkalaisen em?nn?n toimissa, jos h?n voisi ty?luettelostaan pyyhk?ist? pesu- ja silitysp?iv?n! Talousj?rjestelm?n voisi saada paljon yksinkertaisemmaksi ja sukkelammaksi. Jos kaikki raha, mink? kukin perhe nyt uhraa pesu- ja silitysmenoihin ja valmistuksiin, puihin, t?rkkelykseen, saippuaan ynn? muihin, yhdistett?isiin, ja perustettaisiin pesulaitos kymmenkunnan perheen kesken, voisi pari kelpo naista mainiosti suorittaa kaiken sen pesun, mik? nyt hyvin huolimattomasti kotona tehd??n, muun talouden sill? aikaa ollessa huiskin haiskin. Se, joka panee alkuun yhteiset vaatteiden pesut, selvitt?? amerikkalaisten em?nt?in vaikeimman pulman.

Ei, amerikkalaisten naisten ei pid? yritt??k??n kolmella palvelijalla viett?? samaa el?m??, joka Vanhassa Maailmassa vaatii kuusitoista - heid?n tulee kauttaaltaan ymm?rt?? ja valmistua opettamaan jokaista talonhoidon haaraa, heid?n tulee tehd? palveleminen houkuttelevammaksi, kohtelemalla palvelijoitaan niin, ett? he voivat kunnioittaa itse??n ja tuntea itsens? kunnioitetuiksi. Ja siten selvenee aikaa my?ten t?m? taloudellinen pulma nykyisest? sekavuudestaan suuntaan, joka sovellutetaan kasvavan naispuolisen sukupolven el?m??n.

X.

Keittotaito.

Istuimme, vaimoni ja min?, ty?huoneeni avonaisen ikkunan ??ress?, katselemassa lempivaahteramme helakan punaisia lehti?, jotka muistuttivat meille kes?n jo paenneen. Virkistin itse?ni, kuten kaikki ihmiset t?h?n aikaan, "Sch?nberg Cotta perheen el?m?nvaiheilla", vaimoni ??nen yll?tt?ess? korviini et?isyydest?, hajoittaen kauniin utukuvan, jonka olin eteeni loihtinut saksalaisesta maalaisel?m?st?.

"Kristo!"

"Mik? on, kultaseni?"

"Muistatko mik? p?iv? kuukaudessa t?n??n on?"

Vaimoni tiet?? varsin hyvin, etten sit? seikkaa koskaan tied?, ja etten siit? koskaan voi pit?? lukua, ja turhaahan olisikin siit? huolehtia, kun h?n aina on siit? selvill?, viel?p? ilmoittaakin sen minulle hyviss? ajoissa. Sill? h?nen kysymyksess??n piili jotain muuta takana. Se oli hieno viittaus siihen, ett? olisi aika mietti? uutta kyh?elm?? aikakauskirjaani. Siisp? en vastannutkaan itse kysymykseen, mutta sen sis?iseen tarkoitukseen.

"Katsoppas, kultaseni, en ole viel? selvill? siit?, mist? aineesta kirjoitukseni laadin."

"Annappas kun min? keksin aineen."

"Lausu ilmi ajatuksesi, valtijatar! Orjasi kuuntelee!"

"Kirjoitappas keittotaidosta. Aine on jokap?iv?inen, mutta olen varma, ett? onni ja terveys riippuvat siit? enemm?n kuin mist??n muusta. Tee kotisi vieh?tt?v?n kauniiksi, sorista se tauluilla, pid? se siistin?, mukavana ja raittiina, mutta jos vatsa saa ravinnoksi hapanta leip?? ja kitker?t? kahvia, nostaa se sellaisen mellakan, ett? silm? k?y sokeaksi kaikelle kauneudelle. Pienell? kes?matkallamme panin merkille, kuinka runsas varasto oivallisia ruoka-aineksia meill? t??ll? Amerikassa on, ja kuinka keittotaitomme on k?yh? ruoka-aineiden paljouteen verrattuna. Usein istuimme p?yt??n, joka oli t?yteensullottu oivallisista aineksista valmistettua ruokaa, mutta ruokaa, valmistettaessa niin t?ydellisesti pilattua, ett? oli miltei mahdoton sit? sy?d?! Pehmeit? korppuja, joissa oli alkaalipilkkuja, - hapanta hiivaleip?? - rasvassa kiehunutta ja sitten hitaasti hyytynytt? lihaa - ja ennen kaikkea anteeksiantamaton synti, eltaantunutta voita! Kuinka usein toivoinkaan, n?hdess?ni kaikkea t?t? kamaluutta, voivani n?ytt?? ja opettaa ihmisille, mit? herkkuja olisi saattanut valmistaa n?ist? oivallisista aineksista!"

"Kultaseni", sanoin, "sin? ajat minut oudoille vesille. Soisitko miehesi esiintyv?n julkisuudessa kotoisten raivottarien h?p?isevin tunnusmerkki, pesur?tti, takinliepeeseen kiinnitettyn?? Ei, rouva Crowfield, nyt on se aika k?siss?, jonka aina olen ennustanut tulevaksi: sinun pit?? kirjoittaa itse. Olen aina sanonut, ett? sin? kirjoittaisit paljoa paremmin kuin min?, jos vain kerran koettaisit. Kirjoita samoin kuin v?list? juttelet minulle, ja silloin lienee parasta minun paiskata kyn?ni loukkoon."

"Joutavia!" sanoi vaimoni. "Siit? ei tulisi mit??n. Tied?n kyll?, mit? olisi sanottavaa, ja voisin sanoa sen kelle tahansa, mutta tarttuessani kyn??n hyytyv?t kaikki ajatukseni, ja aivoni tuntuvat tyhjilt? ja raskailta. Olen hetken lapsi ja puhun mit? p??h?ni p?lk?ht??. Paras mit? joka alalla on sanottu ja kirjoitettu, ei ole k?yt?nn?llisen ty?ntekij?n, vaan tarkan vaarinottajan luomaa."

"Rouva Crowfield, t?m? muistutus on niin hyv?, ett? se voisi olla minun tekem?ni", sanoin. "Tosi on, ett? kaiken elinaikani olen ollut katsojana ja vaarinottajana kaikissa taloudenasioissa, varsinkin kun omassa kodissani olen p??ssyt niiden l?heiseen yhteyteen. Kun siis nyt t?ss? kirjoituksessani k?sittelen puhtaasti naisalaan kuuluvaa ainetta, olen vain sinun kyn?si ja puhetorvesi - ja annan n?kyv?isen muodon sinusta l?htev?lle viisaudelle."

Niinp? istuuduin p?yt?ni ??reen ja aloin t?hri?, valtijattareni kutoessa tyynesti sukkaansa vieress?ni. Minun tulee ilmoittaa sinulle, lukijani, ett? t?m? ty? on minulle varsin vastahakoista - ja lis??n viel? sen vakuutuksen, ett? jospa vaimollani olisi sama m??r? itseluottamusta kuin minulla, kirjoittaisi h?n niin hyvin, ettei kukaan en?? kallistaisi korvaansa minun puoleeni.

Keittotaito.

Meill? on t??ll? Amerikassa runsaampi m??r? ruoka-aineksia kuin muissa maissa. Tuskin miss??n muualla niin v?h?ll? vaivalla saa aikaan hyv?n, ylellisen aterian, ja siksip? kenties ei muualla niin laiminly?d?kk??n sallimuksen antamia lahjoja kuin t??ll?. T?ll? en suinkaan tarkoita ettei matkailija, joka samoaa maamme ristiin rastiin, l?yt?isi tarpeeksi ravintoa, mutta siihen katsoen, ett? ruokavaramme ovat suuremmat kuin mink??n muun sivistyskansan, ovat tulokset verrattain paljoa pienemm?t.

Kun er??lle ranskalaiselle taiteilijalle kerran n?ytettiin luettelo niist? vihanneksista, joita tarjotaan New-Yorkin ravintoloissa, vakuutti h?n moisen p?iv?llisen nauttimisen kest?v?n puoliy?h?n saakka. Muistan kuinka minut t?m? ylt?kyll?isyys kerran valtasi palatessani lempe?n? syysp?iv?n? er??lt? Euroopan matkaltani ja menness?ni suoraa p??t? laivasta ravintolaan. Kuukausiin en ollut nauttinut muuta kuin pieni? kyljyksi? ja linnunpaistia kukkakaalin tai perunoitten kera, jotka tuntuivat olevan ainoat saatavissa olevat vihannekset silpohernekauden p??tytty?. T??ll? avautui eteeni oikea vihannes-n?yttely: kypsi?, mehevi? tomaatteja, sek? raakoja ett? keitettyj?, mureita kurkkuviipaleita, ihania, keltaisia bataatteja, kaikenmoisia papuja, vieh?tt?vi?, h?yry?vi? maissit?hki? ja kermanvalkoisia, mehevi? kurpitsoja, olipa siin? vaihtelevainen rikkaus ruokahalua viettelem?ss?. Olen usein ajatellut, ett? ainakin Amerikassa kasviaineitten ihailijat ja harrastajat voisivat todistaa vihanneksista saattavan yksinomaan el??, ja el?? herkullisestikin. T?ss? ylt?kyll?isyydess? ei se pyk?l? pid? paikkaansa, jolla tavallisesti puolustetaan j?rjett?mien el?imien surmaamista ja sy?mist?.

Eik? sittenk??n amerikkalainen p?yt? kokonaisuudessaan ved? vertoja englantilaiselle, eik? liioin ranskalaisellekkaan. Hyvi?, oivallisia aineita k?ytet??n huolimattomasti, enk? luule niit? miss??n muualla tuhlattavan enemm?n kuin t??ll?. Kaikki todistaa ylt?kyll?isyytt? usein seuraavaa huolimattomuutta; varoja ja keinoja on runsaasti, mutta kyky? v?h?n.

Englannissa saisi matkailija hiljaisessa maalaisravintolassakin kunnon aterian, lammaskyljyksen, h?yry?v?n pienen teekeitti?n, jossa h?n itse saa valmistaa teens?, herkullista hilloa, tai kylm?? kinkkua, hyv?? leip?? ja oivallista voita. Ranskassa et koskaan turhaan kysele mainiota café au lait't? [maitoa ja kahvia] hyv?n leiv?n ja voin kera, pient? omelettia tai pient? liha-annosta. Mutta mit? saa matkailija meid?n amerikkalaisissa maakyliss?mme? Mink?laista on kahvi? mink?laista tee? ent?s liha? ja ennen kaikkea voi?

Luentoni keittotaidosta ja'an viiteen eri osastoon; ensimm?inen on: leip?, toinen: voi, kolmas: liha, nelj?s: vihannekset, viides: tee - johon kuuluu kaikki teekupeista nautittavat l?mpim?t, hauskat juomat; olkoot ne sitten teet?, kahvia tai suklaata.

Se, joka n?m? viisi osastoa hyvin hoitaa, onkin k?sitt?nyt ruuanlaitoksen tarkoituksen ainakin el?m?n todellisiin tarpeisiin ja hyvinvointiin n?hden. Tied?n varsin hyvin viel? yhden osaston olevan, jota herkkusuut pit?v?t hyvin t?rke?n? keittotaidossa, osaston, joka k?sitt?? kaikki makeiset, maustimet ja herkut, jotka eiv?t ole terveydeksi eiv?tk? ravinnoksi vaan pikemmin vahingoksi. Niit? suositaan vain siksi, ett? ne maistuvat makealle, niit? ei nautita hy?dyn eik? ravinnon vuoksi. T?m? laaja osasto sis?lt?? kaikki kaakut, pasteijat, hillot, j??tel?t j.n.e. Mutta t?h?n aineeseen olen my?hemmin palaava. Huomautan nyt vain, ett? matkoillani tunsin aina sappeni kiehuvan ajatellessani niit? turhia vaivoja, joita n?m? herkut aikaansaivat, sill? huomasin kyll?, ett? ne syrj?yttiv?t nuo viisi suurta osastoani. Monta kertaa oli p?yd?ll? monenlaista kaakkua ja muita herkkuja, lihan ollessa sitke?t? ja rasvaista, leiv?n puolikyps?? ja hapanta ja voin surkean huonoa. Silloin aina ajattelin, olisipa juhlap?yd?n em?nt? n?ihin herkkuihin kuluttamansa ajan ja ty?n uhrannut leiv?n, voin ja lihan valmistamiseen, olisi matkustajan kohtalo ollut suotuisampi. Mutta varmaankaan ei h?n koskaan ollut otaksunut hyv?n aterian riippuvan n?ist? jokap?iv?isist? asioista.

Niinkauan kuin h?n taisi tarjota pasteijoja, kaakkuja, kirkasta hyytel?? ja hilloa, saattoivat h?nest? niin v?h?p?t?iset asiat kuin leip?, voi ja liha j??d? oman onnensa nojaan. T?m? sama v?linpit?m?tt?myys jokap?iv?isten tarpeitten suhteen, saattaa ihmisi? rakentamaan komeita kivifasaadisia taloja, joissa ikkunat ja ovet ovat kauniisti koristellut, mutta jotka sis?puolisesti ovat ep?mukavat, ilman kylpyhuoneita, uuneja ja ilmareiki?.

Ne, jotka kes?n ajaksi hakevat itselleen t?ysihoitoa maataloissamme, tiet?v?t kyll? ett? talo, jossa tuoretta voita, maukasta kahvia ja teet? sek? hyvin valmistettua lihaa on saatavissa, on harvinaisuus, joka melkein kuuluu satujen maailmaan. On miltei mahdotonta saada ihmisi? oivaltamaan tavallisen, niin sanotun arkiruuan, hyv?sti ja huolellisesti valmistettuna, olevan oivaa herkkua, joka aivan syrj?ytt?? kaikki monimutkaiset ylellisyydet.

Alkakaamme siis hyv?n p?yd?n perustuksella - leiv?ll?. Mink?laista tulee hyv?n leiv?n olla? Keve?n, tuoreen ja rapean.

Leiv?n keveys se juuri eroittaa villikansojen leiv?n meid?n leiv?st?mme. Villi-ihminen sekoittaa vain veden ja jauhot taikinapalloiksi ja heitt?? ne sitten kiehuvaan veteen, jossa ne muodostuvat raskaiksi limaisiksi m?hk?leiksi. Tarjotessaan niit? sy?t?viksi villi-ihminen lis??kin: "Sy?d? t?t?, ei kuolla", jonka lauseen er?s leikillinen matkailija pakoitettuna t?t? leip?? nauttimaan selitti omalla tavallaan: "Ellei t?m? tapa, ei mik??n". Sanalla sanoen t?t? alkuper?ist? leip?? sulattamaan kykenee vain el?imen tai villi-ihmisen vatsa. Niinmuodoin koettavat kaikki sivistyneet leip?? valmistaessaan saada sit? enemm?n tai v?hemm?n keve?ksi, s.o., ett? eri osasia eritt?? toisistaan pienet ilmasolut, ja kuohkeata leip?? valmistettaessa aina tavalla tai toisella leiv?ss? syntyykin n?it? soluja.

Minun tiet??kseni on olemassa nelj? kuohkean leiv?n valmistuskeinoa, nim. joko hiivan tahi hapon ja alkaalin tahi vatkatun munanvalkuaisen sekoittaminen taikinaan, taikka viimein jonkin kaasumaisen aineen puristaminen siihen. Kaikilla on sama tarkoitus, toisistaan eritt?? jauhojen kypsyneet osat ilmasoluilla, jotka auttavat vatsan helposti sulattamaan niit?.

Hyvin tavallista Amerikassa on kohottaa leip?? sekoittamalla jauhoihin happoa ja alkaalia. T?st? syntyy hiilihappoa, joka muodostaa pieni? soluja leip??n, joka tulee kuohkeaksi, kuten keitt?j? sanoo. Kun t?m? toimitus tapahtuu kemiallisia lakeja noudattamalla, niin ett? suolat t?ydellisesti poistavat voiman toisistaan, on seuraus usein hyv?, ja leip? erinomaisen maukasta. Mutta t?m? ei aina onnistu. Happona k?ytet??n tavallisesti hapanta maitoa, mutta maidon happamuudessa on monta eri astetta, ja kun taikinaan k?ytet??n m??r?tty mitta t?t? happoa, ovat tietysti vaikutukset erilaisia eri aikoina. T?m? tapa kohottaa leip?? on, ik?v? kyll?, hyvin levinnyt maassamme. Miss? sit? k?ytet??n, on huomattu, ett? sen ep?onnistuneesta k?ytt?misest? syntynyt tappio on suurempi kuin siit? saatu hy?ty. On hyvin ik?v?, ett? Uuden Englannin tytt?ret eiv?t en?? itse pane hiivaa, eiv?tk? kohota leip?? t?ll? k?yt?nn?llisell? tavalla. Se raaka, sitke?, karvas aine, jota sanotaan korpuksi, ja jota monen kunnon tasavaltalaisemme t?ytyy meid?n p?ivin?mme sy?d?, on kerrassaan liian huonoa ravintoa heille; parempaa he toki ansaitsevat.

Erikoistilaisuuksissa, kun taloudessa tuota pikaa tarvitaan leip?? tai korppuja, on t?m? hiilihappoj?rjestelm? hyv? olemassa, mutta min? rukoilen hartaasti amerikkalaisia em?nti? palaamaan takasin vanhoille j?ljilleen ja valmistamaan mummovainajiensa hyv?? hiivaleip??.

Keve?t? ja kuohkeata leip?? saadaan kumminkin paraiten k?ytt?m?ll? vanhinta ja luotettavinta tapaa. Hiiva oli k?yt?nn?ss? jo Vapahtajankin aikana, sen tied?mme h?nen vertauksestaan, ett? totuuden hiljainen, l?pitunkeva voima on kuin leiv?n nouseminen v?h?isen hapatuksen avulla.

On kumminkin olemassa hiivalaji, jota paljon k?ytet??n maamme muutamilla seuduilla, ja jota en suinkaan suosittele. Sit? sanotaan suolahiivaksi tai maitohiivaksi ja valmistetaan jauhojen, maidon ja hitusen suolan sekoituksesta, ja t?m?n sekotuksen annetaan sitten kohota. Tuoreena t?ll? hiivalla kohotettu leip? on kyll?kin kaunista, valkeata ja hyv?nmakuista; ilmasolut siin? ovat hienot ja tasaiset. Mutta vanhempana muistuttaa se meille raamattumme sanoja mannasta, jota Israelin lapset kokosivat ja s?ilyttiv?t, ja jotka sanat ovat enemm?n valaisevia kuin miellytt?vi?, sill? ne kertovat, ett? manna: "haisi ja sikisi matoja".

Tavallisella, hyvink?ytetyll? panimohiivalla saadaan parasta ja terveellisint? leip??. Jos vain aineet ovat hyv?t ja suurta tarkkuutta noudatetaan muutamissa pikkuseikoissa, on hyv? tulos varma. Kaupassa myyd??n halpoja, pilaantuneita jauholajeja, joista ei mink??n taloudellisen kemian avulla voi leipoa hyv?? leip??. Eih?n ole koskaan s??st?? ostaa kelvottomia jauhoja, vaikka niit? saadaankin puolesta hinnasta. Eik? tule leiv?n nimell? sy?tt?? n?ist? jauhoista tehty? tahmeata, limaista taikinaa heikkovatsaisille, jotka eiv?t moista ravintoa sied?.

Mutta jos jauhot ja hiiva ovatkin hyv?? ja l?mp?m??r? sopiva, ei leipomus onnistu, ellei vastaavaa hiivam??r?? tarkasti h?mmennet? taikinaan ja ellei pidet? varalla, ettei taikina saa kohota liiaksi. Oikealle perheenem?nn?lle on leip? p??asia. Sen vaatimuksia t?ytyy ennen kaikkia seurata ja leipoessa pit?? kaiken muun olla toisessa sijassa. Jos puuhaat sit? ja t?t? pit?m?tt? taikinaa koko ajan silm?ll?, huomaat usein, etteiv?t luonnon voimat sinua odota. Ne tekev?t teht?v?ns? mist??n huolimatta. Valkoinen, hyvin h?mmennetty, huolella ja voimalla vastattu taikina kohoaa mainiosti, kunnes hetki on k?siss? panna se paistumaan. Hukkaappas hetkinenkin ja taikina kohoo liiaksi alkaen muodostaa etikkahappoa ja pilaten koko leipomuksen. Moni em?nt? ei ota vaaria t?st? pyh?st? ja salaper?isest? hetkest?. H?nell? on pikkuleivoksia uunissa, h?n kuorii mehuhyytel??, tai harrastaa jotain muuta korkeimman keittotaidon haaraa, leiv?n alkaessa pikaisesti hapata. K??nt?ess??n viimeinkin huomionsa taikinaan n?kee h?n sen olevan mennytt? kalua - se on niin hapanta, ett? siit? tuntuvasti levi?? kirpe? haju. Nyt turvaudutaan soodapulloon ja taikinaan lis?t??n suuret m??r?t liuvotettua alkaalia, h?t?vara, joka usein n?kyy leiv?ss? vihert?vien juovien tai pienten karvaanmakuisten t?plien muodossa. Niin meniv?t hukkaan hyv?t humalat - leip? on mautonta, viel?p? hapantakin.

Moni katsoo leiv?n keveytt? sen ainoaksi huomioonotettavaksi ominaisuudeksi. Hyv?sti vastatun ja oikealla ajalla leivotun leiv?n puhdas, hyv? maku on heist? vain sivuseikka. Siksip? heist? tuo soodapullon k?yt?nt? h?t?tilassa onkin varsin oiva keksint?. Jos he panisivat leiv?n makuun suurempaa huomiota, eiv?t he voisi suvaita leipurin leip?? semmoisenaan. Keve?t? se tosin on ammoniakki- ja muine lis?yksineen, keve?t? kuin olisi se pelkk?? ilmaa, mutta my?skin yht? mautonta kuin valkoinen pumpulikangas.

Toiset sekoittavat taikinan vain m?hk?leeksi vastaamatta sit? lainkaan, kaatavat sen sitten pannuun ja antavat sen kohota uunissa. Semmoisessa leiv?ss? ovat ilmasolut karkeat ja ep?tasaiset, ja mit? makuun ja kauneuteen tulee, on t?m?n ja hyv?sti vastatun leiv?n ero yht? suuri kuin raa'an irlantilaisen palvelijan ja sivistyneen, hienostuneen naisen v?lill?. Vastaamisesta tulevat v?h?iset ilmasolut tasaisiksi, ja koko taikina hienoksi ja sulavaksi. Kunnollista vastaamista ei mill??n toisilla keinoilla saada korvatuksi.

Kauneuden ylev? periaate n?ytt?ytyy leiv?ss? samoin kuin kaikkialla muuallakin. Sill? on omat esteetilliset lakinsa sill?kin, ja huolellisesti pytkyl?iksi sotkettu ja vaivattu leip? onnistuu paraiten. Leivottuina olkoot pytkyl?t jonkun aikaa alallaan, jotta keskeytynyt kohoominen saisi jatkua ja pienet ilmasolut avautuisivat samalle asteelle, jossa ne leipomaan ruvetessa olivat.

Mutta vaikka kaikki muu k?visikin hyvin ja s??nt?jen mukaisesti, voi uuni viel? pilata kaiken. Leip?mme suureksi vahingoksi ovat rautauunit melkein yleisesti syrj?ytt?neet kunnon vanhat tiili-uunimme. Rautauunit ovat ep?luotettavia ja oikullisia, eiv?tk? yleiset s??nn?t l?mm?st? pid? niiden suhteen lainkaan paikkaansa. Leiv?n hyvyys, tasaisuus ja maku riippuu yll?mainituista ilmasoluista, olkoot ne sitten hiivan, munan tai leivospulverin aikaansaamat. Kypsent?misen tulee hyydytt?? n?m? ilmasolut, ja mit? pikemmin se tapahtuu, sit? parempi tulos. Liiallinen kypsent?minen tekee leiv?n raskaaksi syyst?, ett? p??llimm?inen kuori est?? kosteutta haihtumasta pytkyl?n sis?st?, pid?tt?en ilmasoluja hyytym?st?. Kovettunut kuori painaa tahmeita ilmasoluja h?vitt?en ne tykk?n??n, ja t?ten syntyy em?ntien kauhu - likilaskuinen leip?. Kypsent?misess? on siis pidett?v? vaari, ett? suurin l?mp? sattuu alhaalta leip??n kuivaten ja hyydytt?en ilmasoluja. Jokaisen em?nn?n tulee tuntea uuninsa niin hyvin, ett? tiet?? mill? hetkell? t?m? tulos parhaiten saavutetaan.

Leipomista voi kehitt?? hyvin vaihtelevaksi ja laajaper?iseksi - ja kaikkien korppujen, pikkuleivosten, korvapuustien, rinkil?iden, joita taikinasta muodostamme, tulisi tyydytt?? em?nn?n kunnianhimoa aivan yht? paljon kuin kalliit sokurileivokset ja hedelm?hillokkeet. Onhan meill? niin erinomaisia aineita leip??mme panna. Seuloamattomat jauhot, jotka hyvin valmistettuina ovat valkoisia vehn?jauhoja maukkaammat, ruis- ja ohrajauhot, kaikki ovat perin oivallisia.

Aivan erityinen tapa meill? Amerikassa on kuuman leiv?n nauttiminen. Moni perhe Etel?ss? ja L?nness? ei koskaan sy? kylm?? leip??. Matkustajat usein muistuttavat t?m?n tavan ep?terveellisyytt?, ja jotka pitemm?n aikaa ovat sit? nauttineet, tiet?v?t kyll? kuinka vahingollista se on.

L?hinn? leip?? on voi t?rkein. Verratessamme sivistysmaiden voita Amerikan tuotteeseen, on meid?n ihmetteleminen sit? suvaitsevaisuutta, jota matkailijat osoittavat arvostellessaan t?t? kansallista ominaisuuttamme.

Englannin, Ranskan ja Italian voi on hyytynytt? kermaa, joka s?ilytt?? maussaan kerman makeuden. Sit? kirnutaan joka p?iv?, eik? v??rennet? suolalla.

Amerikassakin valmistetaan tosin er?st? suolansekaista voilajia, joka tavallaan pit?? paikkansa Englannin ja Ranskan voin rinnalla. Moni pit?? sit? parempanakin, eik? se suinkaan huonoa olekkaan. Se on keltaista ja kovaa, ja joka kirnupiim?pisara on siit? niin tarkkaan puristettu, ett? se voisi kiert?? maailman ymp?ri pilaantumatta: Se on suolattua, mutta sellaisella huolella ja maulla, ett? luulen herkk?makuisen englantilaisenkin pit?v?n t?t? kultaisenkeltaista, lujaa ainesta omaa valkoista, tuoretta kermanmakuista voitaan parempana. Min? en yleens? tahdo matkia ulkomaisia tapoja ja miss? ikin? n?en t?t? voita hyv?sti valmistettuna, sanon sit? Amerikan voiksi, enk? lainkaan h?pe? sit?. Ik?v? vain, ett? t?m? tuote on poikkeus eik? yleens? aterioihimme kuuluva. Ajatellessani mitk? vaarat uhkaavat heikkoa vatsaa t?ss? suhteessa, ei minua ollenkaan ihmetyt?, ett? kunnianarvoisan yst?v?ni, tohtori Musseyn, oli tapana lopettaa keskustelunsa sairaitten kanssa seuraavalla lauseella: "ja muistakaa: Ei rasvaa leip?nne s?rpimeksi".

Amerikka tiet??kseni valmistaa ja levitt?? kauppaan enemm?n huonoa voita kuin koko muu maailma yhteens?. Siin? ilmaantuva paha haju ja maku siet?isiv?t joutua erityisen tutkimuksen alaisiksi. Se maistuu juustolle, homeelle, kaalille tai turnipsille, ja sill? on el?imen rasvan v?kev? haju. Amerikkalaiset kirnuuvat harvoin ja pelk??n t?m?n pahan hajun ja maun juuri koituvan siit?, ett? kerma sill? v?lill? s?ilytet??n ummehtuneissa kellareissa ja maitohuoneissa, joissa ei ole tarpeellista ilmanvaihtoa. Maito, kerma ja voi vet?v?t suuressa m??r?ss? puoleensa ymp?rill? olevain esineitten hajua ja makua. Siit? johtuu voin erilainen, vaihteleva maku, jota syksyll? ihmettelemme, maistaessamme paristakymmenest? astiasta, ennenkuin l?yd?mme talvivaraksemme v?ltt?v??.

Talossa, miss? huonoa voita k?ytet??n, joudut ep?toivoon, sill? se ry?st?? sinulta mahdollisuuden kaiken muunkin ruuan nauttimiseen. Sin? k??nnyt katkeramakuisesta voileiv?st?si pihvisi puoleen, joka on saman myrkyn saastuttama; p??t?t turvautua vihanneksiin, mutta oi kauhua! turkinpavut ovat voissa valmistetut, sama saasta on myrkytt?nyt aikaisten herneitten viattomuuttakin - se on levinnyt kaikkialle, maissiin, punajuuriin ja sipuliin. N?lk?isen?, allap?in, pahoilla mielin toivot j?lkiruuasta saavasi korvausta - mutta tortuissa ja kaakuissa piilee sit? samaa maanvaivaa. Sinun tekisi mielesi ulvoa surusta, huutaa julki ep?toivoasi, sill? onnettomuutesi painaa sinua raskaasti - varsinkin, jos t?m? tapahtuu siin? perheess?, jossa heikon vaimosi ja kolmen, nelj?n pienen lapsesi kera olet saanut t?ysihoitoa kes?n-ajaksi. Kohtalosi on kova - viel?p? toivotonkin, sill? pitk?llinen tottumus on niin pimitt?nyt is?nt?v?kesi, etteiv?t he mit??n huomaa.

"Ettek? pid? voista, herra? Kyll? siit? maksoin hyv?n hinnan, se on parasta, mit? kaupassa on. K?vin valikoimassa t?t? ainakin sadasta tarjolla olevasta pytyst?."

Olin mykk?, mutta ep?toivoni ei v?hentynyt.

Ja kumminkin on voin valmistus niin perin yksinkertaista. S?ilyt? kerma puhtaassa, viile?ss? ilmassa, kirnuu ennenkuin se happanee, ja sotke siit? kirnupiim? perinpohjaisesti erilleen. Suolaa se sitten niin varovaisesti, ettei tuoreen kerman hieno, herkullinen maku t?rv??nny. Onhan t?m? perin yksinkertaista, niin yksinkertaista, ett? oikein ihmeelt? tuntuu, miten vuosittain saatetaan valmistaa tuhansia ja miljoonia nauloja ottamatta huomioon n?it? varokeinoja.

Esitelm?ni kolmas osa on liha. Amerikassa l?ytyy yllin kyllin t?t? ruoka-ainetta, p?yt?mme olisi kuninkaallinen, jos vain t?m? ruoka olisi hyvin ja huolella valmistettu. K?yt?mme yleens? lihaamme liian tuoreena. Pihvipaistia, jota pit?isi valmistaa vain kolmen tai nelj?n p?iv?n vanhasta lihasta, tehd??n meill? usein ihka tuoreesta lihasta. Kaukaisessa L?nness? ravintolaa l?hestyv? matkailija kuulee viel? samain kananpoikasten kaakoitusta, jotka puolen tunnin kuluttua tarjotaan h?nelle paistettuina. Tuhlaajapojan is? menetteli kyll? kauniisti, mutta esimerkki? on seurattava vain siin? suhteessa, ett? nuori ja murea vasikka niin joutusasti valmistettiin sy?t?v?ksi. Paimentolaiskansan tapoja aikana, jolloin eiv?t j??kaapit viel? olleet k?yt?nn?ss?, ei tarvinne meid?n noudattaa niin tarkoin.

Sit?paitsi pitelee teurastaja lihojaan varsin siivottomasti leikelless??n ja paloitellessaan niit?. Joka muistaa siev??, somasti koristeltua lampaankyljyst? englantilaisessa ravintolassa, tai ranskalaista korppujauhoissa paistettua, aistikkaasti pinaatilla kaunistettua kyljyst?, ei voisi huomata mit??n yht?l?isyytt? n?itten sievien valmistusten ja sen karkean, k?mpel?n, luun-, ruston- ja lihansekaisen m?hk?leen v?lill?, jota Amerikassa tavallisesti sanotaan lampaankyljykseksi. Siin? on vain muutamia sy?t?vi? suupaloja, loput on kuivaa, palanutta nahkaa, rasvaa ja luuta.

Olisipa toki jo aika, ett? sivistynyt kansa oppisi vaatimaan enemm?n huolta ja siisteytt? ravinnoksemme k?ytettyjen ruoka-aineiden k?sittelyss?. Olisipa syyt? noudattaa Euroopan ruuanlaitoksessa vallitsevaa somuutta ja siisteytt?. Mutta em?nt?, joka haluaa n?it? siisteyden s??nt?j? seurata ja koristaa p?yt?ns? t?h?n ulkomaiseen tapaan, ei mahda mit??n, jos teurastaja on k?mpel? ja siivoton. Ellen ota lukuun muutamia suurempia kaupunkejamme, joissa muukalaiset ovat vaikuttaneet muutoksia, on miltei mahdotonta saada mit??n kunnollista t?ss? suhteessa.

Tied?n kyll?, ett? jos esteetilliselt? kannalta kosketan t?t? ep?kohtaa saan paikalla vastaukseksi: "T??ll? Amerikassa meill? ei ole aikaa matkia ranskalaisia oikkuja ja p??h?npistoja!"

Mutta ranskalainen suorittaa kaikki k?yt?nn?lliset toimensa sen viisaustieteellisen ja terveen j?rjen perustuksella, joka on t?m?n n?enn?isesti ajattelemattoman kansan tunnusmerkkin?. Ei miss??n ole k?yt?nn?llinen talouden hoito suuremman tutkimuksen alaisena kuin Ranskassa, ja heid?n torikauppansa on taiteellisesti j?rjestetty, mik?li taloushoitoon tulee. He paloittelevat lihansa niin ettei erilaista valmistamistapaa varten m??r?tty? kappaletta seuraa turhia lisi?, jotka t?ss? valmistustavassa turmeltuvat. Ranskassa on liemikattila alituiseen tulella ja sinne pistet??n kaikki luut, s?ikeiset siekaleet sek? j?nteiset ja rustoiset osat, jotka meill? seuraavat paistin mukana, t?ytt?en astiamme inhoittavilla ruuanj??nn?ksill?, joista maksamme saman hinnan teurastajalle kuin sy?t?vist? osista. Eik? t?m? ole silkkaa tuhlausta?

Meid?n k?mpel?, tuhlaava tapamme paloitella lihaa on kunnotonta. Esim. t?ll? vuodenajalla se lampaanosa, jota sanotaan reideksi tai takapuoleksi maksaa kolmekymment? sentti? naula. T?h?n nyt lasketaan paitsi puhdasta lihaa my?skin suuri joukko luita, j?nteit? ja laihaa s?ikeist? lihaa, jotka painavat ainakin kolmannen osan koko painosta. Jos pist?mme lihapalan kuten tavallisesti tehd??n, kokonaisena uuniin, paistuu ohut, huono liha liiaksi, nahkaiset ja s?ikeiset osat kuivuvat per?ti kovassa kuumuudessa, jota tarvitaan paksumpia lihaosia kypsytt?m??n. Otaksukaamme reisikappaleen painavan kuusi naulaa ja maksavan kolmekymment? sentti? naula; kolmas osa siit? on ihan kelpaamatonta, niinmuodoin heit?mme pois kuusikymment? sentti?, h?r?npaistista taas, joka maksaa kaksikymment?viisi sentti? naula, hukataan ainakin viisikymment? sentti? luihin, rasvaan ja palaneeseen nahkaan. T?m? lihan paloittaminen ja valmistaminen suurissa annoksissa on tosin kotoisin Englannista, miss? kaikki yhteiskunnan tavat johtuvat kansanluokasta, jonka ei erityisesti tarvitse s??stell?. Tyysti ja tarkka lihan paloitteleminen on voimassa siin? maassa, joka tunnustaa s??st?v?isyyden tarpeellisuutta ja on tutkinut sit?. He paloittelevat lampaan niin, ett? nelj?sosa lammasta myyd??n kolmessa siev?ss? osassa. Paistinpala myyd??n sin?ns?, kylkiluut eroitetaan taitavasti, kaikki sy?t?v? liha kaavitaan irti ja niist? syntyy maukkaita lampaankyljyksi?, jotka paistettuina keltaisenruskeiksi korppujauhoissa ovat niin somaa ja oivallista v?liruokaa. J??nn?kset pistet??n liemikattilaan tai muherinoskasariin. Ranskassa on joka kukkaron varalle pieni annos. Kuuluisia ja maukkaita liemi? ja muhennoksia, joita ranskalainen s??st?v?isyys on keksinyt, olisi meid?nkin em?ntien opittava. Ei hitustakaan ravintoainetta tuhlata ranskalaisten ruuanvalmistuksessa, sitke?t rustot ja j?nteetkin valmistetaan tarkoituksen mukaisesti eik? polteta paistia paistatettaessa turhana lis?n?, ei toki, niist? valmistetaan maukkaita liemi? tai hienoja, kirkkaita, hyv?nmakuisia hyytel?it?.

Saaneekohan t?m? k?yt?nn?llinen ja s??st?v?inen tapa milloinkaan syvempi? juuria meill?? Teurastajamme sit? vastustavat, palvelijamme pysyv?t vanhassa tuhlauksessaan; se on heist? mukavampaa, sill? he ovat siihen tottuneet. Sellaista keitt?j??, joka alituisesti pit?isi liemikattilaa varalla pist??kseen sinne kaiken liian lihan, mink? teurastajan runsask?tisyys pakoittaa h?nt? leikkaamaan lihakappaleesta irti, ja joka ymm?rt?isi k?ytt?? n?m? j??nn?kset talon tarpeiksi, sellaista keitt?j?? tuskin voimme toivoa. Jotta n?m? seikat saataisiin k?yt?nt??n, t?ytyy alun l?hte? sivistyneist? ja hienontuneista naisista, jotka eiv?t katso itse??n liian hyviksi k?ytt?m??n sivistyst??n ja tietojaan kotoisten pulmien selvitt?miseksi.

Kun liha on saatu niin sopivasti paloitetuksi, ett? jokaista osaa voi omaan tarkoitukseensa k?ytt??, seuraa kysymys, miten se on valmistettava.

Lihan valmistaminen jakaantuu kahteen suureen yleiseen osastoon. Ensimm?isen osaston silm?m??r?n? on mehun s?ilytt?minen lihassa, kuten uunipaistissa, pariloidussa ja k?ristetyss? lihassa; toisen taas mehun ulospuristaminen ja s?ikeitten eroittaminen kuten liemiruuassa ja muhennoksissa. Edellisess? tapauksessa tulee toimituksen olla niin nopean kuin mahdollista. Siin? on sukkeluus paikallaan. Tulen tulee olla kovan ja huomion valppaan. Palvelijamme ovat tilaisuudessa paistinuunissa kuivattamaan lihaa ja riist?m??n silt? kaiken maku- ja ravintoarvon. Vanha, hyv? tapa paahtaa lihaa on miltei tykk?n??n hylj?tty; nyt se kuivatetaan uunissa, joten lihan arvokkain ja kallein mehu haihtuu. Harva keitt?j? kykenee omin p?in pariloimaan pihvi? tai kyljyst?. Me saamme sy?d? ne kuivaneina tai p??lt?p?in palaneina ja sis?lt? raakoina. Englannissa ei koskaan tarjota huonosti valmistettua lihaa. Lihan mallikelpoinen valmistus on yht? varma kuin auringon nousu.

Ei mit??n lihanvalmistuskeinoa k?ytet? niin v??rin kuin pannussa paistamista. Paistinpannulla on monta synti? vastattavanaan. Mit? tuntemattomia vatsanvaivoja onkaan kohonnut sen mustasta syvyydest? kuin henki? j?ttil?ispadasta. Paistinpannun sihin? kuuluu monen korvaan varoituskellona, joka soi "el? kajoo, el?k? maista".

Paljon matkustaneet muistavat sy?neens? hyvin keve?t?, hyv?nmakuista ja helpostisulavaa liharuokaa, joka oli pannussa valmistettua. Mutta vieraissa maissa t?m? valmistus tapahtuu aivan toisella lailla ja toisten k?sien toimesta. Tuskinpa herkullisia ranskalaisia kyljyksi? pistet??n puolisulaneeseen rasvaan, l?mmet?kseen, liotakseen ja sihist?kseen siin? Briitan hoitaessa muita hommiaan, kunnes h?n viimein p?iv?llisajan l?hestyess? ?kk?? lihan, lis?? puita ja kohentaa tulen ankaraksi ja polttaa siten lihan pahanp?iv?iseksi, verhoten ky?kin ja sen ymp?rist?n savupy?rteeseen.

T?st? on se yleinen luulo saanut alkunsa, ett? padassa ja pannussa paistettu liha on vaikeasti sulavaa. Jos se on rasvaista, se kyll? onkin vaikeasti sulavaa, mutta ranskalaiset keitt?j?t ovat n?ytt?neet meille, ettei rasvasta nostetun lihan tarvitse olla rasvaista enemm?n kuin Venuskaan oli suolainen noustessaan merest?.

Ranskalaiset paistavat lihaa kahdella eri tavalla. Ensimm?isen mukaan pist?v?t he lihan kiehuvaan rasvaan, jonka tarkoitus on heti ensi hetkell? k?rist?? koko pinta ja suojella siten lihan sis?puolta rasva-aineen sis??ntunkeamiselta. Liha saa nyt kiehua kyps?ksi rasvassa, imem?tt? enemm?n rasvaa sis??ns?, kuin jos olisi suljettu munankuoreen. Toisen tavan mukaan voidellaan sile? rautainen pannu samaten rasva-aineella est??kseen lihaa pohjaantumasta, sitten paistetaan se kovassa kuumuudessa. Kummassakin tapauksessa tulee kuumuuden olla niin kovan kuin se suinkin polttamatta saattaa olla, ja t?t? talouspulmaa ratkaisemaan vaaditaan keitt?j?lt? suurta taitoa. Jos keitt?j?si on p??ssyt t?m?n salaisuuden perille, on pannussa paistettu liha mielest?si helposti sulavaa ja paljon maukkaampaakin kuin mik??n muu.

Keitt?j?mme ovat yleens? yht? taitamattomia lihanvalmistuksen toisen osaston suhteen, jonka tarkoituksena on hitaalla, hiljaisella kuumentamisella pehmitt?? ja eroittaa lihas?ikeit? ja tyhjent?? niist? mehu. Mik? keitt?j? ymm?rt?? valmistaa liemi? ja muhennoksia? T?ss?p? ranskalainen keittotaito on kehittynyt oivalliselle kannalle. Liemikattila, joka pohjaantumisen v?ltt?miseksi on kaksipohjainen, on v?ltt?m?t?n kapine joka keitti?ss?. Sit? k?ytt?ess? tulee tarkata, ett? kuumuus on tasainen, mutta ei kovin vahva, sill? kattilan sis?llys ei saa kiehua. T?st? hitaasta l?mm?st? liukenevat kaikki ainekset, lujimmat s?ikeet pehmenev?t ja pienet ilmasolut, joihin luonto on k?tkenyt ravintoaarteensa, avautuvat, pusertaen ulos sis?llyksens?. Murskatut luut ja rustotkin k?ytet??n makua ja voimaa antamaan.

T?m? huolellinen ja pitk?llinen kuumentaminen sek? hyv? maustaminen ovat p??asiat niiss? oivallisissa ruokalajeissa, joiden valmistamisessa ranskalaiset ovat niin kuuluja. Ne ovat toimituksia, joiden kautta yksinkertaisimmat ja halvimmat ruoka-aineet saavuttavat paremman maun kuin hienoimmat ainekset, jotka eiv?t ole saaneet samaa huolta osakseen.

Ranskalaisia liemiruokia ja muhennoksia kannattaa tutkia ja ne soveltuvat jokaisen k?ytett?viksi, joka tahtoo el?? hyvin ja hauskasti v?hill? tuloilla.

John Bull [englantilaisen kansallisuuden nimitys] jolla on kymmenentuhannen vuotuiset tulot, ylenkatsoo ranskalaisten hupsutuksia. "Valmistettakoon minun ruokani niin, ett? tied?n mit? se on." Kokonainen h?rk? paistettuna on Johnin ihanne ja h?nen ky?kkilaitoksensa ovat j?ttil?issuuruisia. Mitk? uljaat h?rk?paistit py?riv?tk??n vartaissaan r?iskyv?ll? tulella. Puhdas, v??rent?m?t?n liha ei miss??n ole niin erinomaista kuin Englannissa. Sill? John on rikas, mit?p? piittaa h?n p?yd?lleen j??vist? j?tteist? ja muruista. Onhan h?nell? mets?riistaa yllin kyllin ja pulskaa karjaa k?yskentelem?ss? tuhansilla kukkuloilla. Mit? huolii h?n s??st?v?isyydest??

H?nen veljell??n Jeanilla ei ole kymmenen tuhatta puntaa vuodessa - ei sinne p?ink??n, mutta kukkaron laihuutta korvaa h?nen suuri kekseli?isyytens? ja k?yt?nn?llisyytens?. John kyll? ivaa Jeanin liemiruokia ja muhennoksia, mutta h?nen poikansa ja tytt?rens? tilaavat Jeanin luota keitt?ji??n, Englannin h?rk?paistit saavat tehd? syv?n kumarruksen t?lle Josefille, joka valkoisessa esiliinassaan on tullut heid?n ky?kki??n hallitsemaan.

Kaikki liha pehmenee pitk?llisess?, alituisessa l?mm?ss?. Mutta paha juttu on se, ettei ky?kkipalvelijoilla ole pienint?k??n aavistusta l?mm?n oikeasta k?ytt?misest?. He voivat aivan tyytyv?isin? selitt?? sinulle, ett? mit? kauemmin kiehutat muutamia lihalajeja, sit? sitke?mmiksi ne tulevat - hyvin ymm?rrett?v? seikka, josta h?n varmaan on saanut kokemusta kiehuttaessaan lihaa hurjasti. Jos selit?t h?nelle ett? sellaisen lihan tulee olla kuusi tuntia sill? l?mp?asteella, joka on juuri kiehumisen rajalla, vastaa h?n sinulle: "Niin kyll?, rouva", mutta seuraa kumminkin omaa p??t??n. Tai my?skin j?tt?? h?n sen pohjaantumaan, joka on hyvin tavallinen loppu kokeelle. Ainoa tapa selviyty? pulmasta on, joko hankkia itselleen ranskalainen liemikattila tai tavalliseen kattilaan varapohja, joka j?tt?? pari tuumaa v?li? lihan ja tulen v?lille. Sen kykenee mik? l?kkisepp? tahansa tekem??n. T?m?n kattilan tulee aina olla saapuvilla, ja em?nn?n tulee vaatia keitt?j?? panemaan siihen lihan kaikki s?ikeiset osat, kaikki rustot, j?nteet ja luut, ensin ne nuijalla murskattuaan.

T?m?n kattilan avulla aikaansaadaan kirkkaita, oivallisia liemiruokia ja muutakin hyv?nmakuista ruokaa. Kirkas liemi syntyy lihan mehusta ja luitten huvenneesta liivakosta; liemen j??hdytty? poistetaan rasva ja s?ikeiset osat siivil?imisell?. Rasva, joka kylm?n? kohoo nesteen pinnalle, on helposti poistettu. Mutta muhennosta valmistettaessa on liemen p?invastoin kiehuminen, kunnes se tunkee pitk?llisen l?mm?n kautta pehmenneitten s?ikeitten l?pi. Kun n?m? kaikki toimet ovat suoritetut, maustetaan ruoka, ja eritt?inkin t?ss? taidossa ovat ranskalaiset amerikkalaisia ja englantilaisia etev?mm?t.

Englantilaiset ja amerikkalaiset liemiruuat ovat usein vaikeasti sulavia ja kiihoittavia v?kevien maustimiensa vuoksi. Ne oikein polttavat suulakeasi kajennipippurineen, mausteneilikoineen ja muine h?ysteineen. Mutta ranskalaiset liemet ovat meist? aina hyv?nmakuiset, vaikka emme eroitakkaan niiss? mit??n erityist? h?ystemakua. Heid?n liemens? on taidokas yhdistys monesta eri aineesta. Samaa k?y sanominen heid?n muhennoksistaan ja muista laitoksistaan. Ei yksik??n keitt?j? rupea t?t? salaisuutta tutkimaan, mutta ehk?p? monet em?nn?t oppivat sen ja saavat siten s??st?m?ll?kin toimeen hyv?? ia maukasta ruokaa.

Mit? niin kutsuttuun hakkeluslihaan tulee, jonka huolimattomat ja taitamattomat keitt?j?t r??ppiv?t kokoon eilisp?iv?n j??nn?ksist? - elk??mme tutkiko sit? liian tarkasti - se on lihan, ruston, nahan ja rasvan pippurilla ja suolalla maustettua sekoitusta, johon viel? t?hrit??n jauhoja, ja joka kiehuu hitaasti oman onnensa nojassa, keitt?j?n hy?riess? muissa toimissa.

Mutta taitavasti valmistettu hakkelus, olkoonpa vaikka eilisp?iv?n r??pi?isist? tehty, on hyv? ja maukas, jos se on oikean taloustaiteilijan tekem?. Taitamaton keitt?j? ei siihen kykene, ja kumminkin on talolla t?st?kin ruokalajista suuri hy?ty.

Nelj?s osastoni ovat vihannekset, joita Amerikassa l?ytyy niin viljalta, ett? voisi aikaan saada hyv?n aterian yksist??n niist?. Vihanneksien valmistaminen on yleens? jotenkin helppoa, ja siksip? ovatkin usein huolellisemmin tehdyt kuin liharuuat. Ellei niit? vain pilata huonolla voilla, pyrkii niitten luonnollinen hyv? maku esiin, vaikka ne olisivat kuinkakin yksinkertaisessa muodossa.

Onpa kumminkin t?ss?kin poikkeus.

Vanha uskollinen yst?v?mme peruna on verrattuina muihin vihanneksiin saman arvoinen kuin leip? ateriassa. Kuten leip?, on sekin v?ltt?m?t?n, kuten leiv?n voi perunankin tehd? aina herkulliseksi uhraamalla v?h?n huolta muutamiin pikkuseikkoihin, joiden laiminly?misest? se taas usein tulee siet?m?tt?m?ksi.

Ravitsevainen ja viaton peruna kuuluu vaaralliseen lahkoon. Se on belladonnan ja monen muun vaarallisen kasvin sukua, ja on usein n?ytt?nyt hyvinkin pahoja taipumuksia milloin perunaruton, milloin jonkun v?hemm?n huomatun sairauden muodossa. Siksip? varoitetaankin meit? perunavedest? - johon se on tyhjent?nyt aineensa - ja leikkaamasta raakoja perunaviipaleita muhennokseen, elleiv?t perunat ole lionneet tunnin aikaa suolavedess?. N?m? neuvot ovatkin huomioonotettavat.

Perunoita valmistetaan ateriaksi joko keitt?m?ll? tai paistamalla niit?. N?m? keinot ovat niin yksinkertaiset ett? tavallisesti otaksutaan jokaisen keitt?j?n voivan ne suorittaa ilman erityisi? ohjeita; mutta niin ei olekkaan asian laita, tuskin l?ytynee ainoatakaan keitt?j??, joka tarkkoja ohjeita saamatta kykenisi keitt?m??n tai paistamaan perunoita.

Hyv?sti paistetut perunat ovat herkkua, joka voittaa mink? keittotaidon keksinn?n hyv?ns?, Mutta mink?laiseen palaneeseen ryppyiseen pakuraan saammekaan usein t??ll? tyyty?! Briitta rynt?? perunavasun luo, kaappaa siit? pari tusinaa erisuuruisia perunoita, toiset kolme vertaa toisia suuremmat. Huuhdottuaan ne, viskaa h?n ne uuniin ja j?tt?? ne sinne, kunnes aamiaista tarjotaan, olkoon se sitten mill? hetkell? hyv?ns?. Jos nyt suurimmat ovat kyps?t, ovat pienet hiiltyneet ja keskimm?iset n?ivettyneet ja mauttomat. Liika kypsett?minen ei pilaa mit??n ainetta niin tyystin kuin perunoita. Ne kun oikealla ajallaan sy?tyin? olisivat mehukkaita ja jauhoisia, kuivuvat ja vetistyv?t jo nelj?nnestunnin j?lest? - ja siin? tilassa ne meill? tavallisesti tarjotaan.

Samoin tuodaan keitetytkin perunat oppimattoman keitt?j?n valmistamina p?yd?lle keltaisten vaham?hk?leitten kaltaisina - mutta seuraavana p?iv?n? taitavan em?nn?n itsens? avustaessa ilahuttaa silm?? sama perunalaji lumivalkoisina, jauhoisina palloina.

Edellisess? tapauksessa viskataan perunat kuorineen veteen, jossa ne likoovat tai kiehuvat, mitenk? vain sattuu, ja usein tarpeeksi kiehuttuaankin annetaan niiden viel? olla vedess?, kunnes keitt?j?ll? on aikaa kuoria niit?. J?lkim?isess? taas kiehutetaan kuoritut perunat niin ?kkin?isesti kuin mahdollista suolavedess?, joka perunain pehmitty? heti kaadetaan pois. Senj?lkeen liikutetaan niit? hetkisen hiljakseen tulen p??ll?, kunnes ne ovat aivan kuivat. Niin huonoa perunaa tuskin onkaan, ettei se t?ll? keinolla tulisi maukkaaksi.

Joka on sy?nyt ranskalaisia paistettuja perunoita, ei niit? hevin unhota. Kullanruskeat viipaleet ovat ohuet kuin vohveli ja keve?t kuin lumihiude. Eip? luulisi paksujen, rasvaisten, vettyneiden ja puolipalaneiden perunapalasien, joita Amerikassa sanotaan paistetuiksi perunoiksi, kuuluvan edes samaan kasvilajiinkaan.

Lopuksi seuraa aineen viimeinen suuri osasto: tee, jolla tarkoitan kaikkia l?mpimi? juotavia aineita, kuten kahvia, teet? ja suklaata.

En aio t?ss? ollenkaan ruveta selvittelem??n suurta kiistakysymyst? n?itten juomien terveellisyydest? tai vahingollisuudesta. Puhun vain niitten valmistamisesta.

Ranskalaista kahvia kehutaan maailman parhaimmaksi, ja alinomaa kuulee kysytt?v?n: mik? tekee ranskalaisen kahvin niin hyv?ksi? Ensinn?kin on ranskalainen kahvi kahvia, eik? sikuria, ruista, papuja tai herneit?. Toiseksi paahdetaan kahvi siell? juuri ennen keitt?mist?. Paahtaminen tapahtuu suurella huolella ja tasaisesti pieness? py?riv?ss? silinteriss?, joka on olemassa joka ky?kiss? ja joka s?ilytt?? kahvipavun sulotuoksua. Kahvipapuja ei koskaan Ranskassa paahdeta liiaksi, ettei kahvin varsinainen maku haihtuisi, mutta meill? on se yleisen? tapana.

Jauhettuaan kahvit panee ranskalainen ne kahvikannussa olevaan siivil??n, jonka l?pi neste nyt tunkee kirkkaina pisaroina, kahvikannun seistess? kuumalla uunilla l?mm?n s?ilytt?mist? varten. Kahvikannun nokka on tukittu est??kseen kahvihajua haihtumasta valmistuksen aikana.

T?ten saatu kahvineste on ihan kirkasta ja mustaa, ja kutsutaan nimell? café noir, eli mustaa kahvia. Neste on mustaa vain v?kevyytt?ns?, sill? se on melkein vain varsinaista kahvi?ljy?. Ruokalusikallisesta t?t? nestett? ja kupillisesta keitetty? maitoa syntyy tavallinen niin kutsuttu v?kev? kahvi. Siihen k?ytetty keitetty maito valmistetaan yht? huolellisesti. Sen tule olla aivan nuorta ja hiljakseen kiehuskella, eik? vain l?mmet? kiehuma-asteeseen. Kiehuskellessaan sakenee se paksuksi ja kermamaiseksi. T?h?n maito- ja kahviseokseen lis?t??n nyt tuota kimaltelevaa valkojuurikassokeria, joka aina kaunistaa ranskalaisen p?yt??, ja niin on meill? kuuluisaa, kautta maailman tunnettua café-au-lait't?.

Ranskassa saadaan parasta kahvia, mutta tee taas on Englannissa oivallisin. Samoin kuin ylimysvalta on teekeitti?kin Englannista kotoisin. Joka haluaa tiet??, miten hyv? tee on valmistettava, tiedustelkoon sit? seikkaa hienolta vanhalta englantilaiselta em?nn?lt?.

H?nen ensimm?inen m??r?yksens? kuuluu: Hanki sopiva vesi. Siin? ei kyllin, ett? vesi on kuumaa, tai ett? se kiehui hetkist? ennen, mutta sen tulee kiehua juuri sill? hetkell?, jolloin teelehdet siihen pannaan. Siksip? t?t? salaper?ist? toimitusta harvoin j?tet??nk??n palvelijain huostaan Englannissa, vaikka palvelijat siell? ovatkin monin kerroin harjaantuneemmat kuin meill?. Teet? valmistetaan salissa ja korkeasukuiset naiset vartioivat "poreilevaa ja sihisev?? uurnaa", katsovat ett? kaikkia juhlallisuuksia tarkoin noudatetaan - ett? kupit ovat kuumat ja ett? vesi on imenyt itseens? tarpeellisen m??r?n teet? ennenkuin ryhdyt??n uhrijuoman jakamiseen.

Rakkaat, vanhat englantilaiset teep?yd?t, joiden ??ress? yst?v?llisin vieraanvaraisuus majailee, me s?ilyt?mme aina helli? muistoja teist?, vaikkemme ole lainkaan hyviss? kirjoissa siell?. Toivokaamme kumminkin, ett? aikaa my?ten muuttuvat ajatukset Englannissa meist?kin yst?v?llisemmiksi.

Viime aikoina on englantilainen aamiaistee voittanut monta puoluelaista meik?l?isten teenjuojain joukossa. Aamiaistee kiehutetaan. Se vaatii pitemp?? ja perusteellisempaa menettely? pusertaakseen ulos kaiken voimansa, kuin entinen hienomakuinen tee, jonka suloisia ominaisuuksia esiinloihtiakseen tarvittiin vain muutama hetkinen, ja niin hylj?t??n kaikki vanhat tavat ja teenvalmistaminen j?? keitt?j?n toimeksi.

Sellainen tee, mit? meill? nyt tarjotaan ravintoloissa ja t?ysihoitopaikoissa on hyv?n teen t?ydellinen vastakohta; vesi on ehk? kuumaa, mutta ei kiehuvaa, teess? on v?lj?ht?nyt, hailea, savuinen maku ja sit? tarjotaan tavallisesti sinisen maidon, eik? kerman kanssa. Kerma on yht? v?ltt?m?t?n teen- kuin kahvin lis?. Suotavaa olisi ett? ravintoloissamme p??sisi vallalle tuo englantilainen tapa, ett? kukin matkustaja saa oman teekeitti?n ja teerasian, jotta h?n voi itse valmistaa teens?. H?nen valmistamallaan teell? on ainakin yksi ansio, se on kuumaa, vaivatta saavutettu ansio, mutta sittenkin sangen harvinainen.

Suklaa on ranskalainen ja espanjalainen juoma, jota verrattain v?h?n k?ytet??n Amerikassa. T??ll? Amerikassa valmistetaan kumminkin er?st? lajia, joka kaikissa suhteissa on aivan yht? hyv?? kuin milloinkaan Pariisista tuotu. Joka ostaa Bakerin parasta vaniljisuklaata, tulee kyll? siihen p??t?kseen, ettei miss??n vieraassa maassa valmisteta sit? parempaa. Sulatettaessa t?t? hiljakseen kiehuvaan maitoon ranskalaiseen tapaan, syntyy siit? hyvin suloinen juoma.

Olen nyt esitt?nyt keittotaitoluentoni viisi suurta p??osastoa, ja uskallanpa v?itt??, ett? siin? p?yd?ss?, jossa kaikkia n?it? periaatteita huolellisesti noudatetaan, ei kaivata herkkuja. Halu makeisiin ja herkkuihin johtuu usein jokap?iv?isen ruuan kehnoudesta. Hyv? leip? ja voi syrj?ytt?v?t piankin kaikki tortut ja kaakut. Viel?kin on minulla sananen sanottavana makeisten suhteen, johon luen kaikki pasteijat, j??tel?t, hyytel?t, hillot j.n.e. Amerikassa on n?itten herkkujen valmistustaito paljoa suurempi kuin tavallinen kotikeittotaito.

Suurempi osa naisistamme taitaa valmistaa hyvi? torttuja kuin kunnon leip?? - suurempi osa saattaa tarjota sinulle vaniljihyytel?? kuin hyv?n lammaskyljyksen. Helpommin saat herkullisen luumuleivoksen kuin kupillisen oivallista kahvia, ja samassa perheess?, jossa turhaan haikailet hyvi? perunoita saat j?lkiruuaksesi kirkasta mehuhyytel??.

Meid?n kunnon naisemme saattaisivat heitt?? t?m?n korkeimman keittotaidon oman onnensa nojaan ja kohdistaa intonsa ja kekseli?isyytens? tarpeellisimpiin asioihin. Paljon suurempi syy on meid?n pyrki? jokap?iv?isten askareittemme kunnollisesti suorittamiseen kuin puuhata turhia v?ltt?v?sti.

Viel? on minulla sananen sanottavana siit? v??r?st? k?sityksest?, joka on olemassa ranskalaisesta keittotaidosta. Meik?l?iset ovat kuulleet siit? paljon puhuttavan, mutta olematta asioiden perill? ovat he joutuneet siihen k?sitykseen, ett? ranskalaisen keittotaidon omituisuus on maustamisessa. Keitt?j?mme, m?tt?ess??n laitoksiinsa mausteneilikoita, muskottia, meiramia ja kaneelia, kuvailevat olevansa aimo ranskalaisia. Mutta amerikkalaiset ja englantilaiset ovat paljoa k?rkk??mm?t maustimille kuin konsanaan ranskalaiset. Meid?n ruokamme on kirpe? maustimista. Oltuani vuoden Ranskassa unohdin aivan muskotin, neilikan ja pippurin maun, jota Amerikassa alituiseen saan kokea.

Onhan asia selv?. Englantilaiset ja amerikkalaiset pit?v?t ryydeist?, ranskalaiset panevat taas suuremman arvon itse ruuan makuun. Keittokirjaimme ruokaluettelot ovat enimm?kseen englantilaista juurta, hidasluontoisten esi-isiemme ajoilta. He eliv?t kylm?ss? sumuisessa ilmanalassa, tarvitsivat kiihoittavia maustimia ja taisivat sulattaa raskaita ja imeli? ruokia. Katsokaamme heid?n rusinaputinkiansa.

Kokoa yhteen kaikki vaikeasti sulavat aineet, joita suinkin voit keksi?, keit? ne lujaksi kuin kanuunankuula ja tarjoa se leimuavassa konjakissa. Mutta meid?n amerikkalaisten, jotka el?mme kirkkaamman taivaan alla ja l?mpim?mm?ss? ilmanalassa tulisi seurata aran, hermollisen luonnonlaatumme t?hden enemm?n ranskalaisten kuin englantilaisten elintapaa.

Puolet keittokirjaimme m??r?yksist? ovat suorastaan murhayrityksi? meik?l?isten vatsaa ja ruumiinrakennusta vastaan. Meid?n siet?? punnita n?it? asioita ja tuumia, mitenk? meid?n on el?minen ilmanalamme ja olojemme mukaisesti. Sen jos teemme, ei meit? saa syytt?? ulkomaanmatkimisesta, vaikka matkoiltamme j??kin yht? ja toista muistiin ulkomaalaisten tavoista.

Mutta jo on Kristoffer proosastanut tarpeeksi. Nyt luen t?m?n vaimolleni ja kuullaanpa mit? h?nell? on sanomista.

XI.

Talomme.

Kunnon Rob Steffens, joka el?m?npurteensa oli ottanut Mariamme, oli viime aikoina joutunut rakentamisvimmaan. Rob on jotenkin juonikas ja vaikeasti tyydytetty. H?nell? on omat kotitapansa ja persoonalliset omituisuutensa; siksip? h?n ei koskaan oikein viihdykk??n toisen rakentamassa talossa ja siksip? ovatkin rakennushaaveet aina olleet h?nen suurimpana henkisen? virkistyksen??n. Koko kihlausaikansa laati h?n suunnitelmia tulevan talonsa rakennusta varten, ik??nkuin h?nell? jo olisi rahat varattuna siihen. Kaikki Marian ompelumallien ja kirjeiden takasivut olivat t?yteen t?hrityt pohjapiirustuksia ja luonnoksia.

Mutta viime aikoina oli n?ist? tuulentuvista tullut t?ysi tosi, vanhan uutteran t?din j?tetty? heille joitakin tuhansia perinn?ksi. T?din p??h?n oli p?lk?ht?nyt j?tt?? koko omaisuutensa Robin huostaan, ja siihen kuului monen muun ohessa pieni maapalstakin puolen tunnin raitiotiematkan p??ss? Bostonista.

Nyt piirustukset laajenevat ja taajenevat ja he kyselev?t vaimoni neuvoja aamulla, p?iv?ll? ja illalla. Tullessani heit? tervehtim??n n?en aina heid?n p??ns? yhdess? kumartuneina piirroksien yli ja kuulen Robin selitt?v?n mieliaatettaan, kirjaston sisustamista. Katto tulisi siin? olemaan leikelty? tammea, maalattuna keskiaikaiseen tapaan ultramariinisinisell? ja kultauksilla. Kirjahyllyt laadittaisiin gootilaiseen tyyliin, ja tottuneitten veist?jien k?siss? sek? suuria rahasummia maksamalla tulisivat ne maailmaa h?mm?stytt?m??n.

Marian ajatukset taas ovat kiintyneet porsliinikaappiin, vaatekomeroihin ja ruokakomeroihin; h?n haaveksii makuuhuonetta alakertaan, sill? kuten kaikki naiset meid?n p?ivin?mme pelk?? h?n rappusia, eik? luule jaksavansa nousta yl?kertaan kuin pari kertaa viikossa. Vaimoni, jolla on synnynn?inen taipumus t?m?nkaltaisiin toimiin ja on avustanut lukuisia tuttaviaan heid?n talonsa sommittelussa ja j?rjest?nyt heid?n kotiaan, jossa he sitten ovat hyvin el?neet ja viihtyneet, puuhaava vaimoni tekee joka p?iv? lyijykyn?ll? ja viivottimella muutoksia heid?n piirustuksiinsa, aina sen mukaan mitenk? pariskunnan suunnitelmat muuttuvat ja vaihtuvat.

Robia kiusataan my?nnytt?m??n kaksi jalkaa kirjastostaan makuuhuoneen vaatekammioiksi - mutta h?n vastustaa kuin trojalainen. Pyynt?jen ja rukousten pehmitt?m?n? antautuu h?n seuraavana iltana ja vaimoni raaputtaa eilisp?iv?n piirroksia, kirjasto pienennet??n kaksi jalkaa, ja makuuhuone saa vaates?ili?n. Mutta nyt huomataankin vierashuone liian ahtaaksi - sen sein?? t?ytyy muuttaa kaksi jalkaa eteiseen p?in. Rob sanoo eteisen sopusuhtaisuuden siit? k?rsiv?n, h?n rakastaa laveata eteist?, ja on aina siit? haaveksinut. Ei mik??n tee niin iloista vaikutusta tulijaan kuin vapaa, laaja ja tilava eteinen.

"Siin? tapauksessa", sanoi Maria, "laajentakaamme taloa kaksi jalkaa."

"Ei k?y p?ins? sek??n, se kallistaa vain", sanoo Rob. "Katso, jokainen jalka lis?? vaatii sen mukaan lis??n tiili?, laattialautoja ja kattotarpeita j.n.e."

Miettiv?n n?k?isen? tutkii vaimoni piirroksia, harkiten miten vierashuonetta saisi kaksi jalkaa suuremmaksi liikuttamatta seini?.

"Min?p? tied?n", huudahti Rob, kumartuen h?nen olkansa yli, "t?ss? saatte kaksi jalkaa vierashuoneeseen muuttamalla eteisen rappuja kaksi jalkaa oikealle", ja h?n heilutti innoissaan lyijykyn??ns?.

"Oi, Rob kulta!" puhkeaa Maria pelj?styneen? puhumaan, "seh?n on ky?kkikomeroiden paikka! Ne menev?t hukkaan, ja mihin saan kellarinraput soveltumaan!"

"Helkkarin komerot ja kellarin raput", sanoo Rob. "?idin t?ytyy l?yt?? niille paikka jostain muualta. Talon tulee olla tilava ja iloinen, pit?k??t komerot ja s?ili?t huolta itsest??n. Voihan niit? aina jonnekkin sovittaa. Ei siin? h?t??. Mit? ihmett? ne naiset aina tarvitsevat niin tavattomia ky?kkilaitoksia."

"Eiv?t ne ollenkaan ole laajempia kuin tarpeellista on", virkkoi vaimoni tuumivana; "pienent?m?ll? niit? et voita mit??n".

"Ent?s jos sijoittaisimme koko ky?kkikomennon kellarikertaan", ehdottaa

Rob, "siten saamme sen ihan n?kyvist?mme?"

"Ei ikip?ivin?, jos vain voimme sit? v?ltt??", sanoi vaimoni. "Kellariky?kki on suurkaupunkien v?ltt?m?t?n paha, kun ahdas tila ei my?nn? suurempia mukavuuksia."

Keskustelua jatkuu, kunnes kolmikko p??tt?? menn? levolle mietti?kseen asiaa huomisaamuksi. Aamulla anivarahin saa vaimoni sukkelan mielijohteen viel? vuoteella lojuessaan. H?n rynt?? sijaltaan, tarttuu kyn??n ja paperiin, ja ennen kello kuutta on h?n laajentanut vierashuonetta sukkelalla tavalla puhkaisemalla sein??n kaari-ikkunan. Niin suurenee ja pienenee tuleva talo, revit??n maahan ja rakennetaan kumin ja lyijykyn?n avulla. T?n??n hylj?t??n ovet, huomenna ne hyv?ksyt??n, ikkunat vaihtelevat, mik?li joku huomauttaa syvennyksi? liian suuriksi tai pieniksi.

Kaikki tuntui p??tetylt?, mutta oi kauheata, mik? keksint?! Armollisen rouvan makuuhuoneessa ei ole tulisijaa, eik? uunintorvea, eik? niit? voida saada kylpyhuonetta muuttamatta. Lyijykyn? ja kumi ovat taas toimessa ja yhteen aikaan uhkasi koko talo s?rky? sirpaleiksi t?m?n muutoksen johdosta; kylpyhuone vaelsi kuin rauhaton sielu sinne t?nne, milloin tunkeutuen vaates?ili??n, milloin uhaten vierashuoneen rauhaa, kunnes se viimein vaimoni kekseli?isyydest? l?ysi levon niin hyv?ss? paikassa, ett? kaikki ihmetteliv?t, miten eiv?t ennen olleet sit? keksineet.

"Is?", sanoi Jenny, "minusta n?ytt??, etteiv?t ihmiset ole oikein selvill? tarpeistaan ruvetessaan rakentamaan, etk?h?n kirjoittaisi talonrakentamisesta?"

"Olen tosin miettinyt sit?", sanoin miehen tavalla, joka on kutsuttu suuria uudistuksia tekem??n. "Syyn? siihen, ett? ?iti ja nuorikot ovat niin sotkeutuneet verkkoihin, etteiv?t en?? p??se niist? ulos pujahtamaan, lienee varmaankin, ettei Kristoffer ole mit??n siit? asiasta kirjoittanut."

"N?itk?s is?", sanoi Jenny, "vaikka heill? on vain m??r?tty rahasumma k?ytett?v?n??n, haluavat he kumminkin kaikkea mit? maan p??ll? voi saada. Rob syventyy vanhaan arkkitehtuuriin ja muihin kummallisuuksiin, piirustaen jos jonkinlaisia koukeroita. Marian ajatukset taas kiertelev?t vierashuoneessa, budoaarissa, porsliinikaapissa ja makuuhuoneen komeroissa. Rob haaveksii oikeata aatelishovia. ?iti taas puolustaa liinakaappia ja kylpyhuoneita ynn? muuta semmoista. Lopputuloksena on se, ett? jos kaikki saavat tahtonsa perille, velkaantuvat he korviaan my?ten."

T?m? ei minustakaan tuntunut mahdottomalta.

"Enp? tied? Jennyseni, mihink? m??rin kirjoitukseni kykenee sit? est?m??n, mutta koska aika taas on t?ytetty ja aikakauskirjani odottaa, saatampa kirjoittaa t?st? seikasta, miss? ajatukseni kumminkin hy?riv?t, ja niin elvyt?n ensi illanviettoamme t?m?n aineen esitt?misell?."

Viel? samana iltana, Robin ja Marian pist?ytyess? meill?, kuten tavallisesti, ja piirustuksen ja raappimisen alkaessa ?idin sohvassa, vedin esiin kyh?elm?ni ja aloin seuraavasti:

Talomme.

Meid?n talomme on paikka, jonka jokainen tuntee. Merimies uneksii siit? kynt?ess??n aaltoja. Haavoittunut soturi, kiemurrellessaan huonolla sairashuonevuoteellaan, kirkastuu sit? paikkaa muistaessaan, se on kuin pisara raikasta vett? er?maassa, kuin viile?n k?den kosketus palavalla otsalla. "Talomme", huokaa h?n heikosti ja h?nen himme? silm?ns? loistaa j?lleen - sill? kaikki kotoinen lempi, hell?t ajatukset ja puhtaus, kaikki mit? h?n maan p??ll? rakastaa ja mit? taivaasta toivoo, kaikki astuu h?nen eteens? t?m?n sanan kaikuessa.

Olkoon talomme mit? tyyli? tahansa, matala tai korkea, olkoon se laaja, valkoinen herraskartano viheri?isine ikkunaverhoineen ja satavuotisine tuulessa huojuvine jalavineen tai er?maan yksisuojainen hirsim?kki, aina liittyy sen muistoon lumousvoima, joka n?ytt?? sen meille toisenlaisena kuin kaikki muut talot maan p??ll?. Joka soppi, joka kivi ja kanto on meille rakas ja her?tt?? meiss? entisajan muistoja, muistoja kaikesta mik? on meille pyh?? ja rakasta.

"Is? alkaa olla oikein senttimenttaali", kuiskasi Jenny niin ??neen, ett? min?kin sen kuulisin. Ravistin p??t?ni h?nelle ja jatkoin pelk??m?tt?:

Ihmisel?m??n ei mik??n tee suurempaa vaikutusta kuin se talo, jossa el?mme - eritt?inkin se paikka, jossa vietimme aikaisimmat, vaikutuksille alttiit ik?vuotemme. Talo sisustuksineen vaikuttaa terveyteemme ja hauskuuteemme, siveellisyyteemme ja uskontoomme. On taloja, joissa asujanten parasta on niin v?h?n huomioon otettu, jotka ovat niin synkki?, ilottomia ja aurinkoa vailla, ett? tuntuu mahdottomalta el?? niiss? hilpe?t?, jaloa ja uskonnollista perhe-el?m??.

H?pe?ksemme on minun my?nt?minen, ett? suurissa kaupungeissamme on taloja, joita sivistyneist? kristityist? k?yv?t ihmiset rakentavat ja antavat vuokralle, ja jotka ovat niin kurjia, ett? niit? saattaa sanoa pauloiksi tai loukoiksi, jotka ovat viritetyt sielua pahaan viettelem??n. T?llaisissa asunnoissa lapset imev?t itseens? saastaista henke?, ja kodin perustaminen ynn? s??dyllisen, kristillisen el?m?n viett?minen niiss? vaatii melkein yliluonnollisia voimia.

Er?s kuuluisa englantilainen ihmisyst?v?, joka oli paljon tutkinut k?yh?list?n asuntoja, on antanut sen lausunnon, ettei raittiusliike voi vaikuttaa mit??n, ennenkuin parannus saadaan toimeen ty?miesten asunnoissa. Ne ovat niin likaisia, pimeit?, ik?vi? ja lohduttomia ett? asujamet vain viinan ja opiumin avulla saavat surkeat p?iv?ns? niiss? kulumaan. H?n oli itse parantanut er??n juopon pelastamalla h?net t?llaisesta viheli?isest? luolasta. H?n hankki h?nelle samasta vuokrasta asunnon hauskassa talossa. T?m? nuori mies oli ollut kivipiirustajana, h?nell? oli heikko ruumiinrakennus, ja luonnonlaadultaan oli h?n hermostunut sek? vaikutuksille altis. Vaimoineen ja pikku lapsineen oli h?n teljetty kurjaan, ummehtuneeseen huoneeseen, juotavanaan vain saastaista, haisevaa vett?, ja ymp?rill??n toisten yht? viheli?isten ihmisten melua, joka ohueitten seinien l?pi tunki heid?n kamariinsa. Mit? oli h?nen t?ss? tilassa tekeminen, mik? saattoi h?net hetkeksi unohtamaan t?m?n surkeuden - kiihoitusjuomat, ne soivat h?nelle hetkisen lepoa.

H?nell? oli nyt kolme hyv?? huonetta sek? puhdasta vett? ja ilmaa; siunattu p?iv?npaiste tulvaili sis??n kaikista ikkunoista, muuttaen h?net muutamissa viikoissa toiseksi ihmiseksi.

T?ss? rauhassa ja j?rjestyksess?, t?m?n uuden kodin helmassa, virkistyi pian h?nen entinen kykyns?, ja puhtaassa ilmassa, puhtaassa vedess? ja niiss? puhtaissa ajatuksissa, jotka t?st? ymp?rist?st? syntyiv?t, l?ysi h?n voimaa vastustaakseen kiihoittavia ja tylsytt?vi? v?kijuomia.

Asuinhuoneitten vaikutus hyv??n tai pahaan - niitten vaikutus aivoihin, hermoihin, syd?mmeen ja koko el?m??n - on t?rke? seikka, jota huoneitten rakentajain ja vuokraajain tulisi tarkoin huomioon ottaa.

Ihmisen ajatusten tulisi kohota v?h?n jalompiin pyrint?ihin, eik? kiinty? rahainsa korkoihin. Ajatelkoon vuokratalojen rakentaja hieman t?t?kin asiaa. Ajatelkoon h?n, mit? tarkoitusta varten huoneita rakennetaan, ja mit? ne merkitsev?t ihmisolennoille. Suurin osa kaupunkiemme taloista ei ole asukkaittensa rakentamia, vaan henkil?iden, jotka kiinnitt?v?t rahansa t?ll? lailla, ajatellen ainoastaan koron kartuttamista, jonka t?m? kiinnitys on heille hankkiva.

Rikkaat ihmiset tosin rakentavat itselleen palatsimaisia asuntoja, joissa kaikki rahalla saatavat mukavuudet sulostuttavat el?m??. Mutta suuren enemmist?n asunnot, joissa verraten v?h?palkkaiset nuoret miehet el?m?t? alkaessaan rakentavat pes?ns?, ne asunnot siet?isiv?t paljon muutoksia, ennenkuin rahat ovat tarkoituksen mukaisesti k?ytetyt.

Katsellessamme t?llaisia huoneistoja, tekee meid?n mieli itse ruveta rakentamaan, sill? tied?mme niin monta tapaa, miten samalla summalla, joka t?m?n ep?mukavan ja ik?v?n asunnon rakentamiseen on uhrattu, voisi aikaansaada ihanan kodin.

"Niin juuri!" huudahti Rob pontevasti. "Muistatko Maria, kuinka monta rumaa, ik?v?? ja siivotonta huoneistoa n?imme hakiessamme itsellemme asuntoa."

"Muistan kyll?", sanoi Maria. "Ent?s noita ahtaita, pimeit? putkia, joihin nuo komeat rappuset johtivat, p??lt?p?in n?ytti kaikki niin uhkealta, mutta sis?ss? oli kaikki ep?mukavaa ja vaillinaista."

"Niin", sanoi Rob, "ent?s nuo kummalliset koristukset kaikkialla.

Ihmiset tuhlaavat usein rahoja rumentaakseen talojaan, se on varma."

"Kuinka mielell?mme luopuisimmekaan noista kamalista fasaadikoristuksista, kattomaalauksista ja muista koristuksista, joista ei ole huvia eik? hy?ty?, kun vaan saisimme vesijohtoja ja kunnollisia kylpyhuoneita. Ja mitenk? meill? ovet ja ikkunat asetetaan! Usein on meill? makuuhuoneissa vaikea l?yt?? sopivaa paikkaa vuoteelle ja toalettip?yd?lle."

T?ss? katsahti vaimoni yl?s, tehty??n juuri viimeisen korjauksen piirustuksiin.

"Paras uudistus t?n? uudistuksen aikakautena", huomautti h?n, "olisi naisarkkitehtien kehitt?minen. Vuokratalojemme varjopuoli on se, ett? ne yksinomaan ovat miesj?rjen keksint?j?. Ei yksik??n nainen tekisi semmoista makuuhuoneen piirustusta, ettei vuodetta varten olisi muuta paikkaa, kuin joko ikkunan tai oven luona, eik? tuhlaisi huoneen sis??nk?yt?v?ksi alaa, joka soveltuisi s?ili?iksi.

"En ymm?rr?, miksi ei t?m? uusi liike naissukupuolen vaikutusalan laajentamisesta ole ottanut ohjelmaansa naisarkkitehtien kasvattamista. Talojen suunnittelu, sisustus ja piirustus olisi naisen k?sitykselle ja aistille hyvin sopiva toimi. Seh?n kuuluu luonnon j?rjestykseen. Mink?lainenhan olisikaan se p??skysenpes?, jonka herra P??sky yksin??n ilman eukon apua laatisi?"

"Kultaseni", sanoin, "sinun pit?? kaikin mokomin kirjoittaa t?st? asiasta ensi naisyhdistyksen kokoukseen."

"Olen samaa mielt? kuin naislehtemmekin", sanoi vaimoni, "ett? paras tapa kyky?ns? n?ytt?? on ryhty? toimeen. Ihan varmaan saisi se nainen, joka uutterasti suorittaa t?h?n ammattiin tarvittavan tietom??r?n ja sitten alkaa ty?skennell? t?ll? alalla, ennen pitk?? tarpeeksi ty?t?."

"Varsinkin, jos h?n suorittaisi teht?v?ns? yht? oivallisesti kuin sin?, kultaseni", sanoin min?. "Nuoret naiset korkeimmissa bostonilaisissa kouluissamme lukevat enemm?n matematiikkaa kuin arkkitehdille on tarpeellista, ja piirustuskoulumme kyll? todistavat naisen taipumusta ja k?tevyytt? sill? alalla. Sanalla sanoen, t?m? ala tuntuu minusta sopivan naisille paremmin kuin moni muu ehdolla oleva."

"No is?", kysyi Jenny, "etk? aiokkaan jatkaa lukuasi?"

Jatkoin:

"Mink?laisen tulee meid?n talomme olla? Mik? muu kysymys edellytt?? useampia, erilaatuisempia vastauksia - vastauksia, jotka vaihtelevat varojen, luonteen ja eri asemien suhteen. Kullakin ihmisell? on muutamia suuria tarpeita, johon kaikki pienemm?t kohdistuvat. On olemassa vaatimuksia, joita kaikkein, korkean sek? alhaisen, rikkaan ja k?yh?n aina halujensa mukaan tulee saada asunnossaan t?ytetyiksi. Luulen voivani jakaa n?m? vaatimukset tai tarpeet samoinkuin vanhat filosoofitkin jakoivat elementtej?, nimitt?in: tuleen, ilmaan, maahan ja veteen. N?m? nelj? elementti? ovat v?ltt?m?tt? tarpeelliset jokaisessa asunnossa."

"Tuli, ilma, maa ja vesi! Nytp? en tosiaankaan ymm?rr? tarkoitustasi", sanoi Jenny.

"Odotappas v?h?n, kunnes se selvi??", sanoin. "Koetan saada tarkoitukseni selv?ksi.

"Talon p??asiallinen tarkoitus on suojata asujamiaan elementeilt?. T?t? tarkoitusta vastaa my?skin teltta, joka suojelee tuulelta ja sateelta. Mutta teltan pahin haitta on, ett? se ilma, jota hengit?t keuhkoihisi ja josta veresi, aivosi ja syd?mmesi puhtaus riippuu, on pilaantunutta. Siten imet teltassa itseesi joka hengenvedolla enemm?n tai v?hemm?n vaikuttavaa myrkky?, aina olojen mukaan. Napoleon makuutti aina armeijaansa taivasalla. H?n sanoi kokemuksesta tulleensa siihen vakuutukseen, ett? se oli terveellisemp??, ja kumma kyll?, todistaa moni esimerkki heikkojen ihmisten voimistuneen taivasalla nukkuessaan pitkill? jalkapatikoilla.

"Ensimm?inen pulma talonrakentamisessa on hankkia vankka suoja raittiin ulkoilman yhteydess?. En aio t?ss? pit?? esitelm?? tuulottamisesta, mainitsen vain sivumennen, ett? rakentajan t?rkeimp?n? teht?v?n? on terveellisen talon rakentaminen, ja terveellisen talon t?rkeimp?n? ehtona on puhdas, raitis ilma.

"Siksip? ovatkin minulle nuo talot niin mieleiset, joissa on keskell? laajat eteiset tai k?yt?v?t, joihin kaikki huoneet avautuvat, ja joissa on varalla raitista ilmaa niiden kaikkien tarpeeksi. L?mpim?n ilmanalan maissa saadaan sit? keskuspihan kautta, jossa suihkul?hde lirisee, kukat kukkivat, ja jonka pylv?sk?yt?v??n kaikki ovet avautuvat. Mutta kun tilaa on niukalta eik? ole varaa uhrata talon keskustaa k?yt?viksi, voipi t?m?n keskustan muodostaa hauskaksi arkihuoneeksi. Siihen kun hauskasti asettaa tuoleja, kirjahyllyj? ja sohvia, muodostuu t?m? hauska huone monessa suhteessa talon miellytt?vimm?ksi lepopaikaksi.

"Monella ihmisell? on tapana nukkua ikkuna auki. T?m? on kumminkin hyvin puutteellinen ja vaarallinen tapa hankkia makuuhuoneeseen riitt?v?? m??r?? raitista ilmaa. Mutta jos talo on rakennettu ?sken ehdottamani suunnitelman mukaan, saattaa t?m?n suuren eteisen tai arkihuoneen ikkunat j?tt?? y?ksi sel?lleen, joten siell? on yht?mittainen ilmanvaihto, ja kun sitten makuuhuoneitten ovia raotetaan ja ikkunoita hiukan aukaistaan, syntyy siit? vapaa ilmanvaihdos kaikissa huoneissa.

"Taloa suunniteltaessa olisi siis ikkunoitten asema visusti huomioon otettava, jotta ilma niit? avattaessa p??sisi vapaasti virtailemaan huoneisiin. Kuumina kes?p?ivin? n?emme usein kalpean ?idin riutuvan lapsensa kera p?iv?npuoleisen ikkunan ??ress? huohottavan ja l??h?tt?v?n, virkist?v?n tuulenhengen hy?dytt?m?sti puhaltaessa vasten ikkunatonta sein??. Tekisip? silloin mieli iske? reiki? seiniin, jotta raitis ulkoilma p??sisi vapaasti sis??n tulvimaan.

"Sin? kallis Jumalan lahja, avaruuden raikas ilma, miten nurjasti ja halveksivasti sinua kuolevaiset kohtelevatkaan! Jos asiansa t?ysin ymm?rt?v? saarnamies pit?isi saarnan hapesta, vaikuttaisi se varmaan paljon enemm?n synnin tukahuttamiseksi kuin puhdasoppinen selitys siit?, milloin, miten ja miksi synti tuli maailmaan. Mutta nyt astuu pappi reunojaan my?ten t?yteen sullottuun kokoushuoneeseen, jossa saastainen ilma miltei panee kynttil?n liekit sinisen? palamaan, ja p?ivittelee seurakunnan henkist? v?linpit?m?tt?myytt?, pilaantuneen ilman painostaessa torkahtavia sanankuulijoita, jotka samalla tuntevat itsens? perin syntisiksi t?ss? laimeudentilassaan.

"Pikku Jim, joka juoksenneltuaan kaiken p?iv?? reippaana ulkoilmassa, luki kiltisti rukouksensa maata pannessaan ja nukkui hyv?n? poikana, nousee t?n? aamuna vuoteeltaan p?rr?tukkaisena, ly?pi hoitajaansa ja sanoo, ettei h?n tahdo rukoilla, eik? v?lit? tulla hyv?ksi. Syy on vain siin?, ett? poikarukka nukuttuaan ummehtuneessa ilmassa, joka koko y?n on h?nen aivojaan myrkytt?nyt, on nyt jonkinlaisessa siveellisess? heikkomielisyyden tilassa.

"Heikot naiset vakuuttavat usein, ett? heid?n voimansa palaavat vasta kello yhden- tai kahdentoista tienoissa p?iv?ll?. Kysyt??n: eiv?tk?h?n nukkune ikkunat ja ovet suljettuina ja raskaat uutimet vuoteensa edess??

"Esi-isiemme huoneet olivat ilmanvaihtoon n?hden monessa suhteessa paremmin varustetut kuin meik?l?iset huoneet kaikkine parannuksineen. Suuri henkitorvi keskess? sek? avonaiset tulisijat kaikissa huoneissa aikaansaivat alituista ilmavirtaa, joka poisti huonon ja pilaantuneen ilman. Nykyaikana on huoneissa vain savupiippu rautakamiinia varten.

"Kamiinit ehk? kyll? s??st?v?t polttoaineita, mutta ne s??st?v?t muutakin. Sill? tuhansia ihmisolentoja saattavat ne liian aikaiseen hautaan, hitaan myrkytyksens? vaikutuksesta.

"Kolkkoa on ajatella, ett? talvemme t??ll? Pohjolassa kest?? kuusi kokonaista kuukautta, marraskuusta toukokuuhun, ja ett? sin? aikana monessa perheess? kaikki sulloutuvat yhteen huoneeseen, jossa kaikki aukot ja ikkunaraot huolellisesti tukitaan ilmaa vastaan, ja jossa koksikamiini kohottaa huoneen l?mp?m??r?? 25 ja 30 pyk?l??n Celsiusta. Ihmisparat hermostuvat sek? liiallisesta kuumuudesta ett? myrkytetyst? ilmasta, joka ainoastaan silloin t?ll?in oven avautuessa vaihtuu hiukan.

"Eip? siis lainkaan kummaa, jos n?itten ihmisparkojen iho ja keuhkot k?yv?t niin aroiksi, ettei heid?n n?iden kuuden kuukauden aikana ole ajatteleminenkaan ulkoilmaan menemist?, sill? siit? seuraa paikalla vilustus. Ja useinpa joulukuun vilustus kehittyy maaliskuussa auttamattomaksi keuhkotaudiksi, ja kev?t, jonka pit?isi tuottaa eloa ja terveytt?, saattaa sen sijaan niin monta uhria hautaan.

"Olemme kuulleet kuinka kurjassa tilassa karhuparat k?mpiv?t ulos kuuskuukautisesta talvimajastamme, miss? he miltei yksinomaan eliv?t edellisen? kes?n? saavuttamastaan lihavuudesta. Samoin lukemattomat heikot olennot el?v?t pitk?n talvemme kuluessa niitten p?ivitt?in v?henevien voimien kustannuksella, jotka he saavuttivat ihanana kes?aikana, jolloin ikkunat ja ovet olivat avoinna ja raikasta ilmaa oli tuhlaamisen varallekin.

"Sitten kuulemme koko kev??n puhuttavan sairaudesta, sappitaudista y.m. ja vertapuhdistavien l??kkeiden nauttimisesta. Se on kaikki vain pilaantuneen talvi-ilman myrkytyst?. Monta vertaa paremmat olivat toki vanhan ajan talot, joissa suuret r?iskyv?t tulet paloivat avonaisessa takassa ja joiden makuuhuoneisiin pyrysi lunta talvivihurien viuhuessa. Tosin kylm? viima j??hdytti selk??, kasvojen miltei k?rventyess?, vesi j??tyi astiassa, ja jota halutti, taisi kirjoittaa nimens? ikkunaruutuihin. Mutta sin? her?sit t?ynn? el?m?nhalua ja -voimaa - sin? katselit tupruavaa lumituiskua v?risem?tt? ja kahlasit kouluun l?pi miehenkorkuisten kinosten. Laskit m?ke?, olit lumipallosilla, piehtaroitsit lumessa kuin lumisirkku, mutta suonissa virtasi puhdasta, elinvoimaista verta ja vahvat keuhkot hengittiv?t sis??ns? raikasta talvi-ilmaa."

"Armahda meit?, is? kulta!" huudahti Jenny, "toivon, ettei meid?n tarvitse uudestaan ruveta asumaan moisissa taloissa!"

"Ei suinkaan, kultaseni", vastasin, "v?it?n vain, ett? ne olivat paremmat niit? taloja, joita suljetaan kaksinkertaisilla ikkunoilla ja l?mmitet??n rautakamiineilla.

"Hyv? talo on niin j?rjestetty, ett? huonolla ja pilaantuneella ilmalla aina on tilaisuutta poistua aukon kautta raikkaan ulkoilman tulviessa sis??n toista tiet?. Talvella tulee t?t? raitista ilmaa jollain keinolla l?mmitt??.

"Otaksukaamme esim., ett? huoneen toisessa p??ss? olevasta aukosta virtaa sis??n l?mmitetty? ulkoilmaa. L?mp?m??r?n ei tarvitse kohota yli 18 Celsius-asteen. - Otaksukaamme viel?, ett? huoneen toisessa p??ss? on avonainen puu- tai hiilikamiini. Sopivampaa tapaa ilmavaihdon ja l?mm?n saavuttamista varten samalla kertaa saattaa tuskin ajatella.

"Otaksukaamme viel? talon keskess? l?ytyv?n suuren eteisen, johon raikas, kohtuullisesti l?mmin ilma alituisesti virtailee. Jokaisessa t?h?n eteiseen avautuvassa suojassa l?ytyy henkitorvi, josta k?ytetty ilma poistuu vet?en mukanaan kaikki huonot ja pilaantuneet kaasut. Siin? talossa on hyv? ilmanvaihto, eik? t?st? synny mit??n vaarallista vetoa. Makuuhuoneen eroittamiseksi on hyv? k?ytt?? kaksinkertaisia ovia, joista toinen lastoista valmistettu vastaanottaa vapaata ilmaa huoneeseen, paljastamatta sit? jokaisen n?ht?v?ksi.

"Puhuessamme raittiista ilmasta, tarkoitamme sit? sanan t?ydess? merkityksess?. Elk??n sis??ntulviva ulkoilma olko ummehtunutta, pahaltal?yhk??v?? kellari-ilmaa, vaan hyv??, puhdasta, raikasta ilmaa, joka kulkee torven kautta, mik? on niin asetettu, ettei ilma virtsa huoneeseen alhaaltap?in, miss? ep?terveellisi? kaasuja ja l?yhki? kokoontuu, vaan ylh??lt? kirkkaista ja korkeista ilmakerroksista.

"Koko lorun loppu kuuluu, ett? koska nyt ihmisten t?ss? el?m?ss? aivojensa kautta tulee vastaanottaa el?m?ns? henkinen puoli - ja koska musta, pilaantunut veri on myrkky? aivoille - ja t?t? tummaa, pilaantunutta verta muodostuu keuhkoissa, jotka hengitt?v?t huonoa ilmaa - on talon rakentajan ensimm?inen toimi huolehtia puhtaan ja terveellisen ilman hankkimista.

"Olkoon siis talon suunnittelussa pysyv?isen? s??nt?n?: 'Talossamme' tulee olla raitista ilmaa - kaikkialla, kaikkina aikoina - talvella sek? kes?ll?. V?h?t koristuksista ja marmorikamiineista. Olkoon kodin sisustus vaikka kuinkakin yksinkertainen, kun vain on raitista ilmaa. Yht? vastenmielisesti kuin k?yt?mme l?himm?isemme hammas- ja hiusharjaa, hengit?mme h?nen keuhkoistaan l?htev?? huonoa ilmaakin. Se on 'talomme' ensimm?inen v?ltt?m?tt?myys. Inhimillisen terveyden ja onnen ensimm?inen suuri elinehto on - ilma."

"Kuuleppas, Maria", sanoi Rob, "onkohan meill? tulisijoja huoneissamme?"

"?iti on ottanut ne huoleksensa", sanoi Maria.

"Siit? ole varma", sanoin min?, "ett? jos anoppisi on ollut sinua avustamassa, on ilmanvaihdosta pidetty huolta."

My?nt?? t?ytyy, ett? Robin k?sitys talosta kohdistui p??asiallisesti gootilaiseen kirjastoon ja vanhanaikaisen herrastyylin sovelluttamiseen nykyajan vaatimuksien mukaan, eik? semmoisiin proosallisiin asioihin kuin ilmaan.

Siksip? h?n nyt havahtuikin ik??nkuin unesta, veti pari syv?? henk?yst? ja tarttui piirroksiin, tarkastaakseen niit? uudella innolla. Min? jatkoin lukemistani.

"Toinen suuri elementti, joka meid?n talossamme on huomioon otettava on tuli. T?ll? nimityksell? en tarkoita yksin keinotekoista tulta, vaan tulta kaikissa eri muodoissaan - taivaallista tulta, jota Jumala joka p?iv? l?hett?? meille p?iv?ns?teitten loistavilla siivill?, tulta, jolla l?mmit?mme huoneitamme, keit?mme ruokamme ja valaisemme y?llist? pimeytt?.

"Alkakaamme taivaallisella tulella eli p?iv?npaisteella. Jumalan antamaa raitista ilmaa laiminly?d??n, mutta h?nen lahjaansa p?iv?npaistetta miltei vihataan. Monessa talossa ei uhrata sentti?k??n ilmanvaihdon hyv?ksi, mutta maksetaan auliisti satoja dollareja p?iv?ns?teitten karkoittamiseksi.

"Suojat n?iss? taloissa ovat tiiviit kuin laatikot, ilman tulisijaa henkitorvea tai ilmareik??; ja oi iloa ja riemua! ulkopuolella on markiisit ja sis?puolella ikkunaluukut, jotta kirkkaimpanakin p?iv?n? voimme pimeydess? vaeltaa. N?it? asuntoja katsellessa voisi luulla, ett? ne ovat varustetut kuumaa ilmavy?hykett? varten suojaamaan meit? tulikuumilta ilmavirroilta.

"Mutta silm?ilk??mme almanakkaamme. Moniko kuukausi vaatii tulta takkaan? Liioittelematta saatan sanoa, ett? kaikki perheet lokakuusta kes?kuuhun tarvitsevat aamu- ja iltaroihunsa, olkoon heill? sitten varaa siihen tai ei. Vuoden kahdeksana kuukautena vaihtelee ilma viile?n, kylm?n ja pakkasen v?lill?, ja tokkopa tarvitsee nelj?n? muuna kuukautena sulkea huoneita niin tiiviisti. Tied?mmeh?n kokemuksesta, ett? paahtavat p?iv?t ovat poikkeuksia meill?.

"Matkustakaa kuten min? viime vuonna Connecticutlaaksossa ja tarkastakaa taloja siell?. Kaikki ovat puhtaita, siistej? ja varakkaan n?k?isi? viheri?isten pihamaiden ja suurien jalavien ymp?r?imin? - mutta kaikki olivat kellarista kattoon suljetut, ik??nkuin olisivat asujamet myyneet kaikki kampsunsa ja matkustaneet Kiinaan. Kaikki rullakartiinit olivat alaslasketut. Onko siis talo autio? Ei; katsoppas, keve?, sinerv? savupy?rre kohoo ky?kin savutorvesta ja tuolla talon takapihalla on kartiinia hieman kohotettu. Siell? el?? kuin el??kin olentoja himme?ss? varjossa, kalpeina kuin potaatin idut kellarissa."

"Min?p? tied?n, is?, miksi he niin tekev?t", sanoi Jenny. "He pelk??v?t k?rp?si?, jotka tosiaankin kuuluvat Egyptin maanvaivoihin. Min? puolestani en ainakaan moiti ihmisi? siit?, ett? sulkevat huoneensa ja pimitt?v?t talonsa k?rp?saikana, - ent?s sin?, ?iti?"

"En min?k??n, niitten ollessa hurjimmillaan, mutta luulen t?m?n olevan tarpeellista ainoastaan v?h?n aikaa; mutta t??ll? meill? suljetaan huoneet vuodet umpeensa ja siksip? ovatkin meid?n kyl?mme niin kuolleen, hiljaisen, kylm?n ja asumattoman n?k?iset."

"Ainoa seikka, joka matkustajalle k?y selv?ksi kyliss?mme matkustaessaan", sanoin, "on, ett? n?iss? taloissa kumminkin asuu ihmisi?, ja ett? n?m? olennot el?v?t pimeydess?. Harvoin n?et ovet ja ikkunat avattuina, harvoin ihmisi? niitten luona istuvan, harvoin tuolia pihamaalla tai mink??nlaisia merkkej? siit?, ett? ihmiset el?isiv?t ulkoilmassa."

"Sanoinhan sinulle, is?, miksi kaikki on niin, olen ollut eno Petterin luona kes?ll? ja tied?n, ett? t?ti pit?? kev?tsiivoamisensa toukokuussa. Sen j?lkeen laskee h?n kaikki rullakartiinit ja uutimet alas ja niin pysyy talo puhtaana aina lokakuuhun. Siin? on koko juttu. Jos ikkunat olisivat selkosel?ll??n, riitt?isi siell? siivoamista joka viikko, ja kuka sit? kest?isi? Eik? minusta siin? ole v?h??k??n moitittavaa."

"Min? puolestani", vastasin, "vastustan el?mist? pimeydess?, olkoonpa sen suurena p??m??r?n? vaikka k?rp?sten karkoittaminen. Muistan t?ll? samalla matkallani pys?htyneeni muutamiksi p?iviksi maalaisravintolaan, jossa vallitsi Egyptin pimeys kellarista ullakkoon asti: Pitkulainen, h?m?r? ja synkk? ruokahuone oli ulkoap?in luukuilla ja sis?lt?p?in paksuilla, paperisilla rullakartiineilla suljettu. Mutta kaikesta t?st? huolimatta suhisi siell? k?rp?si?, kuin olisi mehil?ispes? ollut l?heisyydess?. Surinasta, jonka k?teni ojentaminen synnytti, saatoin aavistaa leivoslautasen paikkaa. Se oli jotensakin ilett?v??, sill? t?ss? pimeydess? en aina voinut eroittaa k?rp?si? mustikoista, ja ainakin min? puolestani olisin ollut tyytyv?inen, jos t?ss? k?rp?sten kanssa otellessani olisin edes saattanut lohduttaa itse?ni valolla ja ilmalla. Ihmisparat pimitt?v?t huoneensa ja karkoittavat niist? ulkoilman ja p?iv?npaisteen k?rp?si? pel?ten, mutta k?rp?set j??v?t sittenkin heid?n ainokaisikseen. Eip? siis kummaa, jos he k?yv?t miltei sairaloisiksi n?in ollen."

"No niin, tietysti is? puhuu kuin miehet", sanoi Jenny. "Sin? et koskaan ole ollut vastuunalainen huoneiden puhtaudesta. Olisitpa vain itse talon em?nt?n?, niin kyll? saisimme n?hd?, mitenk? menettelisit."

"Senp? kerron sinulle. Tekisin parastani. Sulkisin silm?ni k?rp?senlialta ja avaisin ne luonnon ihanuudelle. Antaisin suloisen p?iv?n paistaa huoneisiini kaiken p?iv??, paitsi niin? harvoina kes?p?ivin?, jolloin viileys on tarpeen. Mutta n?m? p?iv?t eiv?t ole lukuisat. Kev??ll? laskisin, paljonko maksaisi pestata jokin akka pit?m??n ikkunoita ja muita tavaroita puhtaina, ja vaikkapa pit?isi uhrata uusi pukuni h?nen palkkaamisekseen, tekisin sen mielell?ni. Tehty?ni voitavani t?ss? suhteessa, paaduttaisin syd?mmeni, k??nt?isin pois silm?ni ja nauttisin p?iv?ns?teist?, raikkaasta ilmasta ja n?k?alasta vapaista, avonaisista ikkunoistani ja antaisin k?rp?sten olla olojaan. Siin? kuulit."

"P?iv?npaiste, se se on is?n keppihevonen", sanoi Maria.

"Ja miksik? ei? Erehtyik? Jumala luodessaan auringon? Tai loiko h?n sen viholliseksemme? Eik? t?m? suuri luonnonvoima, joka kypsent?? hedelm?t ja saattaa kukat niin suloisesti tuoksumaan, ole meille muka hy?dyksi? Katsele varjossa kasvavia kasveja, mitenk? nuutuneita ja surkeita ne ovat, ja kuinka ne rukoillen ojentavat heikot lehtens? valoa kohti. Onko siis ihmisolennoillakaan varaa hylj?t? t?t? el?hytt?v?? voimaa. Er??ss? vankilassa oli jono koppia p?iv?npuolella ja toinen varjonpuolella. Vaikka varjonpuoleisissa kopeissa vallitsi sama puhtaus, huoli ja hoito, olivat kumminkin sairaus ja kuolema monet kerrat suuremmat siell? kuin valoisessa p?iv?npuoleisessa jonossa. Ihmiset k?rsiv?t kaikenmoisia kipuja ja huokailevat elinvoiman v?hyytt?; ??rett?mi? m??ri? l??kkeit? nautitaan ja rahoja tuhlataan, mutta kaiken ohessa tuhlaamme ja karkoitamme luotamme molemmin k?sin p?iv?npaisteen, t?m?n Jumalan lahjan, siunatun terveellist? vaikutusta.

"Mit? raamattu kuvaa nousevaksi auringoksi, joka parantaa kaikki siivill?ns?? Sama aurinko, joka on Jumalan rakkauden perikuva, on meit? virkist?v? jokap?iv?isess? el?m?ss?mme, se kuivaa kosteuden ja homeen, suojelee koista ja ruosteesta, haihduttaa pahat hajut, karkoittaa hermoista alakuloisuutta ja ilostuttaa el?m?t?mme. Ellen palvelisi H?nt?, kaikkein hyv?n antajaa, palvelisin ja kumartaisin varmaan aurinkoa, h?nen suurinta ja kauniinta n?kyv?ist? ilmestyst?ns?. Egyptin maalla vallitsi Herran vihan aikana pimeys, mutta Goosenin maassa oli valoista. Min? olen goosenilainen, mielin valkeudessa vaeltaa ja sadattelen pimeyden t?it?. Mutta jatkakaamme.

"Talomme sijoitettakoon kaakkoiseen suuntaan, ettei siell? olisi p?iv?t?nt? suojaa, ja ikkunat asetettakoon niin, ett? taivaasta kotoisin olevat, kimaltavat s?teet p??sev?t tunkeutumaan poikki ja puhki.

"Elk??mme piiritt?k? taloamme ikkunain alapuolella olevalla kostealla pensastolla, joka est?? valon ja ilman vaikutusta. Taloa tulee ymp?r?id? vapaa ala, jossa tuuli p??see liehumaan ja p?iv?ns?teet valaisemaan, kuivamaan sek? el?hytt?m??n.

"Siit? kiireest? p??tt?en, jolla ihmiset t??ll? meill? muuttavat ahtaan pihamaan synk?ksi tiheik?ksi, luulisi auringonpistosta meid?n ilmanalamme suurimmaksi vaaraksi.

"Sateisina kuukausina, ja niit? meill? Jumala paratkoon on monta, el?ess?mme pimeiss?, viileiss? huoneissa kosteitten pensaitten sis?ss?, muuttuvat ajatuksemme synkiksi, sairaloisiksi ja ik?viksi. L?himm?isemme viat suurenevat silmiss?mme - el?m? tuntuu kolkolta ja ilottomalta - itse uskontokin kuolleelta ja ummehtuneelta.

"Min? soisin talon heti ensi silm?nr?p?yksell? tekev?n avonaisen, raittiin ja iloisen vaikutuksen. Jokaisesta ikkunasta n?kisimme aina edess?mme p?iv?npaistetta, puita, pilvi? ja viheri?it? nurmia. 'Talollemme' tulee hankkia varjoa mutta ei pimeytt?. 'Talossamme' on monta aurinkoista ja ilmakasta ikkunaa - ei puhdistamista ja sulkemista, vaan avaamista ja luonnon nauttimista varten. Olkoon talossa pitk?t kuistikot sek? yl?- ett? alakerrassa siell? k?yskennell?ksemme raitista ilmaa nauttimassa sateisinakin ilmoina. Sanalla sanoen, koettaisin 'talossamme' mik?li mahdollista yhdist?? metsien ja ketojen vapaata, reipasta, iloista el?m?? rauhaisan perhe-el?m?n hauskuuteen, sievyyteen ja mukavuuteen.

"Taivaallisesta tulesta puhuttuani, tahdon lausua sanasen my?skin maallisesta, keinotekoisesta tulesta. Rautakamiinit, l?mmetk??t sitten kuumalla vedell?, h?yryll? tai l?mpim?ll? ilmalla, ovat, jos vain ilmavaihtoa otetaan huomioon, terveellisi? ja hyvi? l?mmityslaitoksia niin? kahdeksana tai yhdeks?n? kuukautena vuodessa, jolloin tarvitsemme keinotekoista l?mp??.

"Rautauunille ky?kiss? ja sen l?mminvesis?ili?lle kumarran n?yr?sti. Se on suuri, sykkiv? syd?n, jonka puhdistavaa, virkist?v?? nestett? virtailee l?mpim?n? l?pi koko talon. Toivottavaa olisi, ett? t?m? nykyaikainen Molok olisi hieman kohtuullisempi ravintonsa suhteen, sill? my?nt?? t?ytyy, ett? se on armoton tuhlari - mutta onhan sill? suuri ty?kin. Hanaa kun vain k??nn?t, saat joka vuorokauden hetkell? yllin kyllin l?mmint? vett?, pesup?iv?t ovat leikintekoa ja viisaalla j?rjest?misell? sek? l?mm?n s??st?misell? voit p??lle p??tteeksi l?mmitt?? pari kolme suojaa talvisin.

"Rautauuni l?mminvesis?ili?ineen kuuluu siis 'talomme' v?ltt?m?tt?miin tarpeisiin. Iltavalaistuksena on minusta kaasu parasta, jos sit? vain on saatavissa [siihen aikaan ei viel? k?ytetty s?hk??]. Talooni tahtoisin kaasua. Sen ainoa paha puoli on vaara, jonka kaasun vuotaminen saattaa tuottaa, jos kaasu vaillinaisen johdon kautta p??see asuinhuoneitten ilmaan sekaantumaan. Mutta niin ei lainkaan tapahdu, jos vain varovaisuutta noudatetaan.

"Monet maalla asuvat perheet valmistavat itse kaasunsa hyvin yksinkertaisella tavalla. Ottakoot talon rakentajat t?m?nkin huomioonsa. On jo olemassa koneita kaasun valmistamista varten talouden tarpeeksi, ja ne ovat t?ydellisesti luotettavia ja helpot hoitaa, sanotaanpa, ett? t?m?n kaasun valo on parempi kaupunkien kaasutehtaitten valoa. T?m?kin asia siet?? harkitsemista, jos talomme on maalla tai tulee maalle rakennettavaksi.

"Ja nyt l?hestymme kolmatta suurta elementti?, joka on 'talollemme' tarpeen nim. vett?.

"Vett?, vett? kaikkialla, vett? runsaasti, helposti saatavaa ja puhdasta.

"Esi-is?mme olivat monessa suhteessa oivallisesti j?rjest?neet kotiel?m?ns? ja talonrakentamisensa. Heid?n talonsa olivat ylimalkaan j?rkev?sti laaditut, tilavat, ilmakkaat ja mukavat, mutta veden hankkimisessa olivat he armottomia naissukupuolta kohtaan. Kaivo oli kaukana pihamaalla ja talvella saivat he lumessa kahlata ja hilata j??tynytt? sankoa huoneeseen, t?ytt??kseen teekeitti?t? aamiaista varten. Tasavallan itsen?iselle tytt?relle ei n?in ollen osoitettu tarpeeksi kunnioitusta. Meid?n p?ivin?mme ovat kaivot tosin siirtyneet l?hemm?ksi taloa, mutta suureen enemmist??n ei viel? ole juurtunut tuo sukkela keino hankkia itselleen alituinen varasto raikasta vett? vain pient? hanaa kiert?m?ll?. Jospa saisimme rakentaa majamme aivan mielemme mukaiseksi, olisi siell? kylpyhuone joka kolmea miest? kohti, ja joka suojaan johtaisi kylm? ja l?mmin vesitorvi.

"S??st?k??mme runsas summa vesijohtotorviin ja j?tett?k??n talomme viimeisteleminen riippuvaksi niist? rahoista, jotka j??v?t ylitse. Varustakaamme taloomme kylpyhuoneita niin voimme mill? vuorokauden hetkell? tahansa tilata l?mpim?n kylvyn. Useimmissa lasten taudeissa l?mmin kylpy on miltei aina tehokas parannuskeino. Pahat vilustumiset, alkavat kuumeet ja nivelkolotukset pest??n pois vasta alussa ollessaan. Siis, niin paljon vett? taloomme kuin mahdollista. Ihmisten k?sityksi? veden v?ltt?m?tt?myydest? tulisi laajentaa, jotta kaikki hankkisivat itselleen sit? runsain m??rin. Sinulla ei ole mit??n hy?ty? kylpyhuoneesta, joka vaatii tunnin puuhaa ja tulensytytt?mist?, ennenkuin se on j?rjestyksess?. Homma on liika suuri - et tule siihen ryhtyneeksi. Mutta kun suojassasi on siev?, pienoinen nurkka sit? varten, ja sinun on vain v??nnett?v? hanaa saadaksesi valmiin kylvyn, on l??kkeesi aina k?sill?, ja sin? k?yt?t sit? alinomaa. Y?ll? her??t huudosta ja n?et pikku Tommin istuvan vuoteellaan kiihoitustilassa ja polttavan kuumeen vallassa. Kolmen minuutin kuluttua on h?n kylvyss?, rauhallisena ja hyvill??n; h?n laskeutuu j?lleen vuoteelle viile?n? ja rauhoittuneena ja aamulla h?n her?? t?ysin terveen?.

"T?t? verratonta ja yksinkertaista l??kett? ja terveyden suojeluskeinoa, t?t? tyynnytt?v?? ja virkist?v?? ainetta tulisi pit?? yht? v?ltt?m?tt?m?n? talossa, kuin ky?kin uuniakin. Ainakin yksi kylpyhuone tulisi joka talossa olla, ja sen pit?isi olla niin asetettu, ett? koko perhe voisi sit? k?ytt??, ellei ole varaa pit?? useita. Taloa, jossa vett? on mukavasti saatavissa, on niin helppo hoitaa, ett? se melkein hoitaa itsens?. Ennemmin olen ilman mattoja laattialla, ilman sohvia ja kiikkutuoleja, ja uhraan enemm?n varoja t?h?n."

"Nyt is? kulta", sanoi Maria, "olet puhunut meille kolmesta elementist?si, j?ljell? on nyt vain maa. Mitenk?h?n sin? sen selit?t."

"Olen aina luullut", sanoi Jenny, "ett? mit? v?hemm?n t?t? yhteist? emoamme suosimme talossamme, sit? parempia em?nti? olemme."

"Kultaseni", sanoin min?, "meid?n filosoofien tulee silloin t?ll?in antaa asioille salaper?inen v?ritys ja v?liin lausua ilmi luonnottomia ajatuksia, voidaksemme sitten selitt??, ettemme tarkoittaneetkaan mit??n erityist? niill?. Ihmiset luulevat meit? hyvinkin ter?v?j?rkisiksi, huomatessaan kuinka sukkelasti suoriudumme n?enn?isist? ristiriitaisuuksista. Siis kuulkaa.

"Ottaessani puheeksi nelj?nnen elementin maan, tahdon vain viitata ?itinne kaari-ikkunaan ja huomauttaa teille, ett? synk?n, pitk?n talven kuluessa emme p?iv??k??n ole ilman kukkia. T?ydellisess? talossa pit?isi minun mielest?ni olla niin monta ulkoilman vieh?tyst? kuin l?mp? ja suoja vain sallivat - ja n?ihin kuuluvat kaikki kasvit. Kasvit ovat l?hemp?n? ihmisen terveytt? ja elinvoimia kuin tavallisesti otaksutaan. Hyvin hoidetut kasvit levitt?v?t hauskuutta ymp?rist??ns? vieh?tt?v?ll? ulkon??ll??n, puhdistavat sit? paitsi ilmaa huoneessa, ja ovat ilman puhtauden ja elinvoiman mittaajia. Kun kasvit lakastuvat ja n?ivettyv?t, ei ilma ole puhdasta. Er?s rouva kertoi minulle, ettei h?n koskaan saanut kasveja viihtym??n vierashuoneessaan kaasulta ja antrakiittihiilelt?. 'Eik? teit? arvelluta el?? ja kasvattaa lapsianne huoneessa, jossa kasvinne kuolevat?' vastasin min?.

"Jos kaasujohdot ovat vaillinaiset ja punasenhohtava kamiini kuluttaa kaiken ilman huoneesta, jotta rehoittavat kasvit parissa p?iv?ss? alkavat n?ivetty? ja pudottaa lehtens?, on ymm?rrett?v??, ett? ilma silloin on huono ja my?skin ihmisille myrkyllinen sek? kaipaa parannusta. Jos kukkia ei saa huoneessa viihtym??n, on sill? tuomio lausuttu huoneen ilmasta, ja varma on, ett? siin? silloin ei ole tarpeeksi elinvoimaa ihmisolennoillekkaan. Mutta huoneessa, jossa kasvit rehoittavat kuin ulkoilmassa ja lehdet s?ilytt?v?t tumman vihantansa, siin? huoneessa voimme otaksua ilman soveltuvan my?skin ihmiskeuhkoille.

"Hauskaa on n?hd?, ett? kasvien viljeleminen on niin levinnyt maassamme. Monen m?kin ikkunoissa n?emme petunian ja intialaisen krassin kukkivan lumen pyryelless? ulkona. Kuinka paljon iloa tuottavatkaan n?m? kasvit hoitajilleen! En luule l?ytyv?n ihmisolentoa, joka ei mieltyisi kukkiin, jos olot vain ovat pakoittaneet h?nt? kasvattamaan ja hoitamaan niit?. Ruukkukasvien hoidossa on monta mutkaa matkassa ennenkuin ne hyvin saadaan viihtym??n. Tomu tukkii pian viheri?isten keuhkojen pienet huokoset ja n?it? pit?? alituisesti valella raikkaalla vedell?. Moni katsoo liian vaivaloiseksi kantaa kasvinsa sit? varten kuistikoille tai rappusille ja niin valellaan niit? tuskin kerta kuukaudessakaan. Luontoemo on meille t?ss? hyv?n? esimerkkin?, h?n valelee jokaista lastansa ?isin kastehelmill?, jotka viel? kimaltelevat aamusinkin niitten lehdiss? ja kuvuissa."

"Siin?p? se on!" sanoi Jenny. "Hoitaisin mielell?ni kasveja, ellen kammoisi tuota ijankaikkista pesemist? ja veden pirskoittamista, jota ne vaativat. Siit? sit? sitten r?iskyy matolle ja huonekaluille, jotka eiv?t ole yht? ihastuneet t?h?n ruiskuttamiseen."

"Senp? vuoksi", lausuin min?, "kaipaa talomme my?skin maaemomme apua, kuten saatte n?hd?.

"Minun k?sitykseni mukaan pit?isi t?ydelliseen taloon kuulua pieni kasviosasto, jossa kasveja vapaasti voisi hoitaa, kastaa ja tomulta suojella. T?m? pieni alue olisi tietysti p?iv?npuolella, ja siin? olisi kaikki edut, jotka kasvit viihty?kseen tarvitsevat.

"Ylimalkaan katsotaan ansareita rikkaitten ylellisyydeksi, jota ei v?h?arvoisten auta ajatellakkaau. Mutta niink?h?n lienee. Onhan sinulla ulkoneva kaari-ikkuna, nosta laattiapalkit pois ja t?yt? ala hyv?ll? mullalla. Eroita se vierashuoneesta lasiovilla, ja silloin saat tarpeeksi tilaa kasveille ja kukille. Jos mainittu ala on etel?npuolella, p?iv?ns?teille alttiina, ei tarvitse mit??n erityist? l?mmityslaitosta, vierashuoneen l?mp? riitt?? siihen aivan hyvin. T?m?n kasvihuoneen kotiisi levitt?m? huvi ja hy?ty ovat arvaamattomat, ja sen kustannukset eiv?t kohoo paljon korkeammaksi tavallisen kaari-ikkunan kustannuksia. Suurissa taloissa saattaa t?m? ala olla suurempi. Elk??mme nimitt?k? sit? ansariksi, sill? se nimi on liian suurenmoinen, se saattaa meid?t ajattelemaan puutarhureita ja harvinaisia kasvilajeja, jotka vaativat suurta huolta ja tuntuvia kustannuksia. Se on vain kasvihuone - huone, jonka laattia on multaa ja sein?t lasia, jotta aurinko vapaasti saisi valaista ja l?mmitt??. J?tett?k??n siin? my?skin ovet avoimeksi niin moneen suojaan kuin mahdollista.

"T?ten olisi vieras- ja ruokahuone koko talon kukkien ja kasvien yhteydess?. Varjoisimmilla paikoilla kasvaisi sammalia, sananjalkoja ja muuta viheri?ist? ja pitkin ikkunoita kiemurtelisi p?iv?npaisteessa petunioita ja muita yksinkertaisia kukkia. Jos vett? on saatavissa, tekisi suihkul?hteen lorina hyv?n vaikutuksen ja sen s?de vilvoittaisi ilmaa, jonka uunin kuumuus niin usein kuivaa liiaksi."

"Ja luuletko tosiaankin is?, ett? n?in rakennettu talo on k?yt?nn?llinen", sanoi Jenny. "Minusta se on kuin kuvaus Alhambrasta."

"Ja kuitenkin olen meid?n aikanamme n?hnyt juuri sellaisen talon", sanoin. "Voisin t?ll? hetkell? n?ytt?? sinulle huvilan, joka tyylilt??n on mit? yksinkertaisin, mutta kuitenkin yhdist?? hyv?n talon parhaimmat ominaisuudet. Kultaseni, voitko tuota pikaa piirustaa pohjapiirroksen tuohon taloon, jonka n?imme Brightonissa?"

"T?ss? se on", sanoi vaimoni, tehty??n muutamia kyn?nvetoja - "se oli huokeahintainen, mutta hauskimpia, mit? koskaan olen n?hnyt."

"T?m? talo, joka lienee maksanut viisi tuhatta dollaria, t?ytt?? monta minun vaatimustani talon suhteen. Siin? on kaksi kerrosta ja useita hauskoja ullakkohuoneita, kaksi kylpyhuonetta ja vesijohto joka huoneessa. Vieras- ja ruokahuoneessa on kummassakin ulkonevat kaari-ikkunat, joissa kukkaset viihtyv?t vuoden umpeen, ja suihkul?hde lirisee alituisesti pieness? marmori-altaassa. Pitk?n?, synkk?n? talviaikana on t?m? asunto iloinen ja kodikas.

"Mutta yksi seikka on huomioon otettava n?itten kasvihuoneitten suhteen. Maan tulee sen alla olla salaojitettu, est??kseen seisahtuneen veden h?yry? yl?skohoomasta ja ilmaa pilaamasta. My?skin on maahan sekoitettava runsas m??r? puuhiili? est??kseen kasviaineitten hajoomista. Samoin on tyystisti varottava, ettei lehti? p??se putoamaan maahan ja m?rk?nem??n, ne kun myrkytt?isiv?t ilman. Jos n?m? toimeenpiteet otetaan varteen, lauhduttaa ja puhdistaa t?m? pieni tarha vain talon ilmaa.

"Elleiv?t varat my?nn? edes t?t? pient? kasvitarhaa, aseta ikkunankoloon syv? laatikko, jonka pohjassa on vetotorvi sek? paksu kerros murskattuja puuhiili? ja soraa ja p??llimm?isen? hienoa lehtimultaa ja hiekkaa. T?h?n saattaa istuttaa murattia, joka kiemuroitsisi, kierteleisi ja kaarteleisi k?ynn?ksi??n sinne t?nne, sek? eri krassilajeja, jotka ilahuttaisivat talon asujaimia talven aikana kukillaan. Niiss? ikkunaraukoissa, joita eiv?t p?iv?ns?teet siunaa - voit kasvattaa sananjalkoja ja sammalia sek? sekoittaa niihin monenlaisia mets?kukkia.

"Aikaisin helmikuussa, jolloin talvi kovimmin pakastaa, alkavat jo orvokit, valkovuokot ja akileijat kukkia. Mutta rehoittaakseen vaativat kaikki n?m? kasvit jokap?iv?ist? vedell? ruiskuttamista, ja niist? l?htev? kosteus lauhduttaa ja virkist?? vain l?mmitettyjen talvihuoneitten liian kuivaa ilmaa.

"Nyt olen siis esitt?nyt teille nelj? p??elementti?ni, jotka ovat rakentamisessa tarpeelliset - ilman, tulen, veden ja maan. Tyydytetty?ni n?m? tarpeet, rauhoittaisin aistiani ja mielikuvitustani toisissakin suhteissa, mik?li mahdollista. Vihaan, kuten Rob, jokap?iv?isi? taloja ja haluaisin tavoitella jotain kaunista rakennustaiteen alalla. Minua karmii, ett? kalleus ehk?isee kaikki pyrinn?t siin? suhteessa. Suuresti himoitsen tyylikk?it? lukkoja ja saranoita sek? suuria, komeita yksiruutuisia ikkunoita. Kadehdin onnellisia l?himm?isi?ni, joilla on varaa mokomiin talonkaunistuksiin. Varustettuani talooni kaikkia v?ltt?m?tt?mi? tarpeita, koittaisin mik?li varani my?nt?isiv?t, pit?? kauneuttakin p??maalinani.

"Mutta vaikka kaikki puuty? talossani onkin korutonta ja sile??, vaikka uunit ovatkin yksinkertaisinta laatua ja ovet ja ikkunat tehdasty?t?, on minun talossani kylpyhuoneita, kasvihuone, p?iv?npuolinen kaari-ikkuna ja tarkoituksen mukainen ilmanvaihto. Taloni muodostuu siten hauskaksi, ja jokainen asujain on niin hyv?ll? mielell?, kuin olisi katto sis?lt?p?in seeteripuulla vuorattu.

"Eri puulajeista on minulla viel? sananen sanottavana. Meill? on t??ll? Amerikassa runsas m??r? kauniita ja arvokkaita rakennuspuita, joista emme tied? mit??n, syyst?, ett? ne tuhmasti kyll? peitet??n valkoisella v?rill?.

"Kuuluisa seebrapuukaan ei hienoudessa ved? vertoja maalaamattomalle kastanjalle. Meid?n saksanp?hkin?puu on v?rilt??n kullanruskea ja itsess??n niin ihana, ett? sit? saattaa katsella kuin kaunista maalausta, puhumattakaan tammesta monine hienoine vivahduksineen. Tavallinen m?ntykin, jota nykyj??n pidet??n mahdollisena ainoastaan valkoiseksi maalattuna, muistuttaa ?ljyttyn? ja vernissattuna atlaspuuta. Amerikkalaisten tehtaitten sein?papereista kannattaa meid?n ylpeill?, sill? ne tyydytt?v?t jo suurimpiakin vaatimuksia. Toisissa malleissa ranskalaiset tosin ovat meit? taitavammat, mutta joka taloa varustaa, silm?ilk??n ensin oman maansa tuotteita, ja h?n on h?mm?styv?.

"Yht? n?k?kohtaa talon rakentamisessa tahtoisin viel? koskettaa. Koska Amerikassa on niin vaikea sek? hankkia ett? pit?? palvelijoita - asia joka kauan tulee olemaan vaikeimpia kotikoettelemuksiamme - pit?isi meid?n laatia kotimme niin, ettemme monia palvelijoita kaipaisi. Taloa voi rakentaa niin moneen eri tapaan, ett? ty?n paljouskin, jota tarvitaan sen j?rjestyksen yll?pitoa varten, vaihtelee suuresti. Muutamat talot tarvitsevat suurta palvelijaliutaa hankaamaan lukkoja kiilt?viksi, puhdistamaan tomut kaikista leikeltyjen huonekalujen uurteista ja lokeroista sek? antamaan talolle sit? j?rjestyksen leimaa, jota siistilt? talolta vaaditaan. Yksinkertainen kiillotettu ja maalamaton puu sek? veden runsaus asunnossa auttavat em?nt?? suuressakin talossa hyvin toimeen tulemaan parin palvelijan avulla.

"Jos ky?kiss? kaikki on hyvin ja mukavasti j?rjestetty, joten aikaa ja askelia s??stet??n, saattaa yksi palvelija mainiosti suorittaa kahden ty?n. Jos vain vett?, l?mmint? sek? kylm?? on helposti saatavissa, ei pesup?iv?k??n meit? en?? kauhistuta. K?ytt?m?ll? v??nt?konetta, joka s??st?? sek? vaatteita ett? pesij??, ja pient? mankelia p??semme puolta v?hemm?ll?.

"Paljon olisi viel? 'talostamme' sanottavaa, ja ehk?p? Kristofer l?yt??kin viel? tilaisuutta siihen jonkun toisen kerran. Mutta nyt h?nen kyn?ns? on v?s?ht?nyt ja vaipuu lepoon."

XII.

Uskonto kodissamme.

Olipa sunnuntai-ilta, ja pieni piirimme oli ker?ytynyt takan ymp?rille, jossa r?iskyv? p?hkin?puu ilmoitti vuoden loppua ja kylm?n s??n l?hestymist?. Sunnuntai-iltasin naimisissa olevat lapseni mielell??n kokoontuivat vanhan kotilieden ??reen ja "leikkiv?t" olevansa lapsia. Vanhat nuottivihot otettiin esiin, lauloimme vanhoja virsi? perin vanhanaikaisella nuotilla. Laulujen v?lill? vaimoni ja naimisissa olevat tytt?reni puhelivat pienoisista. Keskustelimme p?iv?n saarnasta, kirkkoveisuusta ja muista sunnuntai-el?m??n kuuluvista aineista.

"Is?", sanoi Maria, "sin? olet jo lopettanut pikku haltijasi, etk? ole?"

"Olen kyll?, - olen lopettanut ainakin t?ksi vuodeksi."

"Kultaseni", sanoi vaimoni, "yhden aineen olet viel? j?tt?nyt koskettamatta, ell?s lopeta vuottasi puhumatta siit?kin pari sanaa. Ilman Jumalanpelkoa ei koti eik? talo ole t?ydellinen, kirjoitappas kodin uskonnosta."

Vaimoni, kuten ehk? jo n?ist? kirjoituksistani olet huomannut, on vanhanajan naisia, viel?p? entisell??n olijakin. Min? taas olen edistyksen mies ja olen taipuvainen mietiskelyihin, mutta minusta tuntuu aina kuin olisi vy?t?isilleni kiedottu nuora, josta vaimoni vakavasti palauttaa minut vanhalle uralle. Vaimoni on vakava, raamattua lukeva nainen, joka pit?? sabbattia pyh?n?; h?n s?ilytt?? vanhempiaan uskollisessa muistissa ja koettaa vaeltaa heid?n j?lki??n - sill? h?n uskoo turvallisemmaksi astua vanhurskasten polkemia j?lki?, joskin ruoho ja kukkaset jo ovat niist? kuluneet.

Kuitenkin kallistaa h?n mielell??n korvansa kaikkeen, joka h?nest? on parannukseksi, ja siksip? h?n ei ankarasti tuomitsekkaan niit? uusia suuntia, jotka meid?n eteenp?in pyrkiv?n? aikakautenamme kokevat t?ydellisent?? vanhoja, hyvi? aineksia.

"Kodissa t?ytyy vallita Jumalanpelko", sanoi vaimoni.

"Kunnioitan uskontoa", sanoi Rob Steffens, "mutta en rakasta ulkonaisia menoja. Paras uskonto on se, mik? piilee ihmissyd?mmess?, vaikuttaen sielt? hiljaisesti kaikkiin h?nen tekoihinsa, eik? se, joka ilmenee ulkonaisissa muodoissa ja juhlamenoissa. Luuletko ett? ruokarukous ja muut hartaushetket perheess? parantavat ihmisi??"

"Ole varma siit?, Robert", sanoi vaimoni - h?n kutsui v?vy??n aina sunnuntaisin Robertiksi - "ole varma siit?. Emme ole niin paljon viisaammat vanhempiamme, ett? meid?n tarvitsee poiketa heid?n tielt??n. Tietysti pit?? uskonnon asua syd?mmess? ja tunkeutua koko el?m??mme, mutta est??k? t?m? uskonnon ulkonaista jokap?iv?ist? kunnioitusta ja palvelemista, jota meid?n tulee osoittaa kaiken Luojalle. Meid?n aikanamme on tullut tavaksi moittia kaikkia muotoja ja kohottaa hengen t?ydellisyytt? vastapainoksi. Mutta sanoppas minulle, tyydytt??k? sinua yst?vyys, jolla ei ole mit??n ulkonaisia muotoja, tai rakkaus, joka ei tunteitaan osoita? Tyydytt??k? sinua vain pelkk? tunteen olemus, jolla ei ole mit??n ulkonaista ilmett?. Vanhoilla pakanoillakin oli hartausmenonsa, he aloittivat aina juhlansa uhraamalla jumalilleen, ja jokaisessa j?rjestetyss? talossa l?ytyi pyh?kk? kotijumalia varten."

"Vika on vain siin?", sanoi Rob, "ett? uskonnollisuus kutistuu pelkkiin menoihin. Ainakin useimmissa perheiss? on laita niin."

"Kaikkein hyvien tunteitten ulkonainen ilme on taipuvainen hupenemaan ainoastaan pelk?ksi muodoksi", muistutin min?. "Niinp? k?y seurustelussa tuttaviemmekin kanssa. Mutta onko meid?n siit? syyst? kohteleminen toisiamme h?rkien tavalla sanomatta 'hyv?? p?iv??, tai hyv?? iltaa tai hauska tavata teit??' Onko meid?n osoittaminen keskin?ist? hyv?ntahtoisuutta ainoastaan todellisen liikutuksen vallassa ollessamme. Mink?laiseksi seurael?m?mme silloin muodostuisi? Muoto on, niin sanoakseni, paenneen hyv?n tunteen kuva ja sen tarkoitus on s?ilytt?? tunteen vaikutusta viel? j?lest?p?inkin. Parhaimmat ja hartaimmat tunteemme tuodaan niiss? n?k?s?lle, ja kun henki, joka ne loi, katoaa, auttavat ne sit? palaamaan.

"T?ytyyh?n jokaisen my?nt??, ett? yst?vyyden osoitukset seurael?m?ss? niit?kin kohtaan, jotka ovat meist? persoonallisesti ep?miellytt?vi?, lauhduttavat ennakkoluulojemme voimaa.

"V?sytt?v?n ik?v? ihminen tulee luoksemme vieraisille, me kohtelemme h?nt? seurael?m?n vaatimusten mukaisella kohteliaisuudella, ja tunteemme k?yv?t paljon l?mpim?mmiksi h?nt? kohtaan, kuin jos sulkisimme ovemme h?nelt? sanoen:

"'Mene tiehesi, ik?v? ihminen!'

"Miksi ei t?t? yksinkertaista el?m?nviisautta voisi sovittaa korkeimpiin ja ylevimpiin tunteisiinkin? Uskonnon ulkonaiset muodot ovat samassa m??r?ss? t?rke?mm?t kohteliaisuuden ja seurael?m?n muotoja, kuin uskonto itse on yl?puolella kaikkia muita asioita maan p??ll?!"

"Sit?paitsi", sanoi vaimoni, "kun Jumalanpalvelusta vuosi vuodelta harjoitetaan perheess?, kun vanhemmat ja lapset kokoontuvat, joka p?iv? lyhyelle hartaushetkelle - vaikkapa se usein rajoittuukin pelk?ksi muodollisuudeksi - on se usein murheen hetkell? ja el?m?n k??nnekohdissa, jotka j?rk?hytt?v?t meid?n sisimp??mme, meille pyh?n? tukena ja turvana. Sairaudessa, surussa ja eron hetkell? on kotirukouksella virkist?v? ja lohduttava voima. Silloin muistelemme erossa olevia, kaukana harhailevia rakkaitamme, ja he ajattelevat liikutuksella sit? hetke? p?iv?ss?, jolloin tiet?v?t olevansa muistissamme.

"Nuorena tytt?n? otin usein huolettomasti ja keve?sti osaa yhteisiin rukouksiin, mutta nyt kun vanhemmat ovat ainiaaksi poissa, muistuvat ne mieleeni useammin kuin muut kotitunnelmat. Muistelen vanhaa perheraamattua, virsikirjaa ja is?n rakasta tuolia. Raamatun yli nojautuneena n?en h?net el?v?mmin kuin miss??n muussa asennossa. Lauseita ja kohtia h?nen rukouksissaan, jotka silloin meniv?t huomaamatta ohitseni on sittemmin palannut mieleeni kuin lohdun enkelit. Emme huomaa niitten tuottamaa vaikutusta, ennenkuin olemme j?tt?neet ne kauas taaksemme. S?ilytetty?mme niit? sis?ss?mme vuosikausia ja sitten silm?illess?mme niihin n?in toisissa oloissa, havaitsemme niitten huomaamattamme painaneen merkkins? meihin."

"Olen usein matkoillani Englannissa ihaellut", puutuin min? taas puheisiin, "kotihartauden arvokkaisuutta ja s??nn?llisyytt? vanhoissa kunnioitetuissa perheiss? siell?. Palvelijat, vieraat, lapset ja kaikki kokoontuvat, talon is?nt? tai em?nt? lukee luvun raamatusta, ynn? tavanmukaiset rukoukset, lopuksi kaikki yhteisesti lukevat ??neen Is? meid?n rukouksen."

"Sellaiset hartaushetket eiv?t meill? k?y p?ins?", sanoi Rob. "Palvelijamme ovat miltei kaikki roomalaiskatolilaisia, ja siis kielt?? heid?n uskontonsa heit? yhtym?st? meid?n rukouksiimme."

"Perin surullista on", sanoin min?, "etteiv?t kaikki kristityt, jotka kumminkin vakuutuksestaan saattavat yhdess? lausua uskonkappaleet ja Herran rukouksen, sit? saa tehd?. Se kasvattaisi sopusointua perheess? ja kehitt?isi enemm?n hyv?? suhdetta is?nt?v?en ja palvelijain v?lill? kuin oivallisimmat saarnat keskin?isist? velvollisuuksista."

"Mutta asiain n?in ollessa emme sille mit??n mahda", sanoi Maria. "Palvelijamme eiv?t voi yhty? hartaushetkiimme, joskin tahtoisivat. Se on heilt? kielletty."

"Meid?n maassamme ei kotihartaudella ole samaa juhlallista leimaa, kuin niiss? maissa, miss? uskonto on valtion uskontoa ja kaikki kuuluvat samaan kirkkoon. Rukouksemme tulisi olla kuin l?heinen keskustelu is?n kanssa eik? kuin juhlallinen kunnioituksen osoitus kuninkaalle. Sen tulee olla paljon tuttavallisempaa. Kotihartaushetkemme olkoot lasten juhlahetki? - kalliita hetki?, jolloin heid?n ahkera is?ns? j?tt?? ty?ns? ja toimensa ja ottaa heid?t, kuten Jeesus muinoin, polvelleen siunatakseen heit?. Ja is?n kuva painuisi t?llaisina hetkin? lapsen mieleen niin valoisana ja hell?n?.

"Uuden Englannin kotihartaudelta puuttui ennen aikaan t?m? tuttavallinen ja l?heinen luonne, - se oli arvokas ja muodollinen, kylm? ja juhlallinen; mutta mit? vikoja sill? lienee ollutkaan, en sittenk??n puolusta sen hylk??mist?, kuten monet kunnon ihmiset meid?n aikoinamme tekev?t. El?m?ss? ilmaantuvaa uskontoa saattaa kyll? l?yty? ilman jokap?iv?isi? ulkonaisia menoja, sit? en kiell?, mutta se ei n?itten menojen laiminly?misest? suinkaan k?y hartaammaksi. Ei kukaan rakasta v?hemm?n Jumalaa ja l?himm?ist??n, tai ole v?hemm?n kunniallinen ja hyv? sen vuoksi, ett? h?n pit?? hartaushetki? kotonaan. Jos rakkauden henki on l?sn? n?iss? kokouksissa, niist? varmaankin muodostuu perheen rauhan ja siunauksen l?hde. Onhan vanhempien velvollisuus saattaa n?kym?t?nt? Is?? t?ten olevaiseksi lapsille, jotka voivat t?m?n k?sityksen vastaanottaa ainoastaan ulkonaisten muotojen ja menojen kautta. Siten oppivat pienoiset ymm?rt?m??n, ett? heid?n is?ll??nkin on taivaassa is? ja ett? t?m? maallinen el?m? on vain vertauskuva ijankaikkisesta el?m?st?, joka ymp?r?i sit?.

"Pidett?k??n rukouksia perheiss?mme joko lahkolaisten hiljaisella tavalla tai kirkollisessa hengess? - joka perheess? minun mielest?ni tulee j?senten kokoontua harjoittamaan n?kyv?ist?kin jumalanpalvelusta."

"Olkoon niin", sanoi Rob, "t?ss? sunnuntain viett?misess? olemme Marian kanssa hyvin erimielt?. Min? aina satun tekem??n jotain, joka ei ole h?nest? sopivaa."

"Niin, n?etk?s, is?", sanoi Maria, "Rob aina ahdistaa vanhoja puritaani-isi?mme ja sanoo niist? kaikenmoisia ilkeyksi?. Kaikki heid?n toimensa olivat h?nest? j?rjett?mi? ja naurettavia. Minusta liika ankaruus ei meit? lainkaan haita. Minusta tuntuu, kuin t??ll? meid?n maassamme oltaisiin hyvin taipuvaisia heitt?m??n kaikki vanhat muodot virtaan, mutta ei kukaan ole selvill? siit?, mit? sijaan asettaa."

"Asian laita on se", sanoin, "ett? n?emme hyvin puutteet ja viat siin? el?m?n j?rjestelm?ss?, jota jo olemme koittaneet, mutta sen toisen j?rjestelm?n vaikeudet, jota aiomme koettaa, eiv?t viel? ole tulleet p?iv?n valoon. Puritaanien tavassa viett?? sunnuntaita on monta varjopuolta. V?sytt?v? pakko ja liiallinen ankaruus teki uskonnon synk?ksi ja vastenmieliseksi ja manasi siten esiin ne ennakkoluulot itse sunnuntaita vastaan, jotka nyt uhkaavat poistaa koko pyh?p?iv?n.

"Mutta toiselta puolen oli sill? monta ansiotakin, ja sen vaikutukset yhteiskuntaan olivat hyvin suuret. Jo yksin sekin, ett? koko p?iv?n? kiellettiin kaikki ty?t ja huvitukset, k??nsi ihmisten ajatukset vakavimpiin asioihin, ja ellei kansa ole vakava, ei kansanvaltainen tasavaltakaan pysy pystyss?.

"Maissa, joissa pyh?p?ivi? vietet??n yksinomaan huvituksilla, kohoavat ja kaatuvat tasavallat kuin lapsen korttitalo, sill? perustajain valtiollinen ja uskonnollinen kasvatus ei ollut vakava eik? miehek?s, vaan lapsellinen ja huoleton. Euroopan hallitsijat valmistavat kansalleen kiihkoisasti huvituksia est??kseen sit? sekaantumasta vakaviin asioihin, heid?n uskontonsa on tunteellinen ja aistillinen, ja heid?n sunnuntainsa huolettomia vapaap?ivi?.

"Uuden Englannin v?est? taas on kasvatettu itse ajattelemaan, punnitsemaan ja tutkimaan kaikkia sek? valtiollisia ett? uskonnollisia kysymyksi?. P?iv?, joka varta vasten omistetaan ajatuksille ja mietiskelyille, vahvistaa ja kehitt?? heid?n sielunvoimiaan. Jos minun tulisi valita Ranskan iloisen ja meluavan sunnuntain ja vanhain puritaanien sabbatin v?lill?, ojentaisin kumpaisenkin k?teni j?lkim?ist? kohti, kaikista sen puutteista ja vastenmielisist? puolista huolimatta."

"Emmek? voisi", sanoi vaimoni, "emmek? voisi k?yd? keskitiet? koettamalla s?ilytt?? kaikkea, mik? sunnuntain viett?misess? on todellakin arvokasta ja parantamalla sek? pois pyyhk?isem?ll?, mit? ep?miellytt?v?? on?"

"Siin? onkin meid?n aikamme pulma", min? sanoin. "Meid?n ei tule matkia Euroopan sunnuntain viettoa, sill? se ei soveltuisi kansanvaltaiselle laitokselle. Ilman aseilla varustettua poliisia ei siell? sunnuntaip?iv?t p??ty rauhassa eik? h?iri?tt?. Jos sunnuntai kehittyy meill? kuten ulkomaisten kansojen el?m?ss? pelk?ksi vetelehtimiseksi, huvittelemiseksi ja juhlimiseksi, tarvitsemme kuten Euroopassakin poliisia joka nurkkaan suojelemaan hedelm?puitamme ja meloonejamme.

"Meid?n hallitusj?rjestelm?mme tulee toimia siveellisten vaikutusten pakosta, samoin kuin myllyn k?yntikin riippuu veden voimasta, ja sunnuntai oli se suuri p?iv?, joka yhdisti n?m? voimat ja saattoi ne hedelmi? kantamaan.

"Yht? suurella syyll? voisi aukaista kaikki myllynsulut ja kumminkin otaksua myllyn yh? py?riv?n, kuin olettaa meid?n lakiemme ja valtiolaitoksemme toimivan Euroopassa voimassa olevain uskonnollisten k?sitysten mukaan.

"Kyll?h?n puritaanein sabbatissa on tymp?isev?t puolensa, mutta ompa niit? itse luonnon laatimissa laeissakin. Ne ovat ep?miellytt?v?n ankarat, j?yk?t ja taipumattomat, mutta emme kumminkaan tahtoisi niit? lakkauttaa tai saattaa niit? h?ilyviksi ja inhimillisest? mielivallasta riippuvaisiksi. Voimme alistua niihin monella tavalla, el?? hyvin, ja viett?? tyytyv?ist? el?m?? niitten vaikutusten alaisina."

"Mutta", Rob puuttui puheeseen, "sabbatin pyhitt?minen muodostuu rautaiseksi valtikaksi, jota tekopyh?t k?ytt?v?t hyv?kseen. Se rajoittaa lopulta kaiken persoonallisen vapauden. Toinen v?itt?? synniksi kirjeen kirjoittamista sunnuntaina, toinen ei salli sinun lukea muuta kirjaa kuin raamattua, ja kolmas on kauhuissaan pienest? k?velyretkest?, jonka teet kedoilla. Pistoksia vain satelee. Nuppineulalla sallitaan meid?n kyll? kiinnitt?? jotain, joka on ep?kunnossa, mutta varjele, jos tartut neulaan ja lankaan j.n.e.

"Jokainen pit?? omaa sunnuntainviettoaan ainoana oikeana ja tuomitsee ankarasti l?himm?ist??n, jonka k?sitys ja menettely on erilainen."

"Ja kuitenkin", sanoin min?, "mainitsee pyh? Paavali eritt?in, ett? sunnuntain vieton suhteen ei ihmisten tule toisiaan tuomita. Minun mielest?ni hairahtuivat puritaanit sabbatin suhteen siin?, ett? eiv?t k?sitt?neet sit? Jumalan lahjana ihmisille, vaan ihmisten uhrina Jumalalle. Siit? koituivat kaikki nuo ik?v?t vaatimukset ja j?rjett?m?t m??r?ykset. Pyh? p?iv? punnittiin ja jaettiin tarkasti. Se alkoi t?sm?lleen kello kaksitoista edellisen? y?n? ja loppui samaan aikaan seuraavana y?n?, ja alusta loppuun oli mieli pidett?v? kovassa j?nnityksess?, etteiv?t ajatukset p??sisi pujahtamaan jokap?iv?isiin asioihin ja t?ihin.

"Niinp? turhantarkkuus ja saivartaminen t??ll? meill? kohdistui t?h?n ainoaan kirkonmenop?iv??n, joka meille on j??nyt vanhan kirkon kaikista juhlista ja paastop?ivist?, ja muodosti sen niin ankaraksi, etteiv?t vanhat juutalaisetkaan olleet moista uneksineet.

"Vanhan juutalaisen sabbatin m??r?ykset ulettuivat ainoastaan el?m?n aineelliselle alalle, kielt?en kaiken ruumiillisen raatamisen.

"'Silloin ei sinun pid? mit??n ty?t? tekem?n.' Muuten vietettiin juutalaisten sabbattia iloisena juhlana, kuten meid?n jouluamme. Se oli yleinen ilop?iv?, ja juutalaisten laki kielsi jyrk?sti kaikki surun ja murheen osoitukset juhlan aikana. Kansan k?skettiin iloita ja riemuita kaikesta voimastaan Herran Jumalansa edess?. Emme otaksu, ett? pienet juutalaislapset pelk?siv?t nauraa tai ett? iloiset ??net tukahutettiin pelosta her?tt?? kiivaan Jumalan vihaa. Siihen aikaan, jolloin ei kirjoja painettu, oli juutalaisilla suuri teht?v? sabbattina pyh?n kirjansa s?ilytt?misess?. Sabbattina, jolloin he olivat vapaat kaikista muista toimista, oli heill? tilaisuutta kanssak?ymiseen ja seurusteluun - ja silloin perheen p??t ja kansan vanhimmat opettivat nuorukaisille niit? uskonnollisia perint?muistoja, jotka ovat s?ilyneet meid?n p?iviimme asti.

"Kristittyjen sunnuntain teht?v? on t?ytt?? samaa siveellisi? tarvetta kristinuskon kehitt?m?ss? parannetussa ja korkeammassa yhteiskunnan tilassa. Niinp? ei sit? en?? vietet? luomisen muistoksi, vaan p?iv?n muistoksi, jolloin h?n, joka tuli kaikkia uudistamaan, nousi kuolleista. Juutalaisten sabbatti haudattiin Kristuksen kanssa, ja nousi j?lleen h?nen kanssaan kuolleista, mutta ei juutalaisena, vaan kristittyn? juhlana, s?ilytt?en kaikki ne vanhan asetuksen m??r?ykset, jotka olivat ihmisille tarpeelliset, laajempaa ja jalompaa vapautta suoden. Sunnuntai oli kristitylle maailmalle levon-, virkistyksen-, toivon-, riemun- ja hartaudenp?iv?. Mutta sunnuntain tarkoituksen sai itsekukin vapaasti toteuttaa olojensa ja luonteensa mukaan."

"Niinp? kyll?", virkkoi Rob, "mutta eik? sinusta sunnuntain vietossa ole paljon joutavaakin."

"Mutta kuinka saamme selville, mik? on joutavaa ja mik? ei?" kys?si

Maria.

"K?sitt?m?ll? p?iv?n merkityst?", sanoin. "Min? k?sit?n sunnuntaita hyv?ksi, is?lliseksi lahjaksi ihmisille, p?iv?ksi, joka on erityisesti m??r?tty h?nen siveellisen luontonsa kehitt?miseksi. Sen tarkoituksena ei ole yksin ruumiillinen lepo, mutta my?skin siveellinen jalostuttaminen. Ruumiillinen lepo on juuri t?m?n teht?v?n t?ytt?minen. Koko ihmissuku tuntee kipe?t? parantumisen tarvetta, puhdistumisen ja henkisemm?ksi tulemisen tarvetta, koko ihmiskuntaa uhkaa vaara vaipua ainoastaan el?imelliseen el?m??n aineellisten ponnistusten ja kevytmielisten huvitusten sortamana. Sananparren, 'asioita, jota voi toimittaa milloin tahansa, ei toimiteta koskaan', voi hyv?ll? syyll? sovittaa koko ihmiskuntaan. Siksip? taivaallinen is?mme m??r?sikin yhden p?iv?n korkeampien sielunvoimiemme kehitykseksi. Siksip? pit?isikin meid?n sunnuntaina v?ltt?? kaikkia toimia, jotka ovat ristiriidassa Jumalanpalvelukselle ja sielunkehitykselle pyhitetyn p?iv?n kanssa. Kaikissa perhetoimissa pit?isi t?t? ottaa huomioon."

"Ja tarjota esim. kylm?? p?iv?llist? sunnuntaina", Rob virkkoi. "Se on ensimm?inen pyk?l? Marian uskonkappaleissa."

"On ep?ilem?tt? hyvin laupias ja hyv? ty? vapauttaa keitt?j?kin p?iv?ksi ky?kin kuumuudesta antamalla h?nelle lepop?iv?n. Samasta syyst? minua haluttaisi, mik?li mahdollista, supistaa sunnuntaina matkustamiset ja julkiset ty?t. Kuuluvathan n?iss? t?iss? tarvittavat lukuisat k?det ihmisolennoille, joiden oikeus sunnuntain laupiaasen lepoon on yht? selv? kuin heid?n ihmisyytens?kin. Olkoon heill?kin oma p?iv?ns?, jolloin saattavat luoda silm?ns? taivasta kohti."

Nyt puuttui vanhin naimisissa oleva tytt?reni, joka t?h?n asti oli ollut vaiti, puheesen.

"Mutta ent?s pienokaisemme, niiss?h?n se vastus on. Mik? ty? pit?? niit? alallaan sunnuntaisin! Jos siihen rupean, ei minulla itsell?ni ole mit??n pyh?rauhaa. Jos minun pit?? puhella heid?n kanssaan tai pid?tt?? heit? leikkim?st?, on sunnuntai pahin ty?p?iv?ni."

"Anteeksi, miss? kohdassa raamattua kiellet??n lapsia sunnuntaisin leikkim?st??" sanoin. "Meit? kiellet??n ty?t? tekem?st?, ja tied?mme syyn siihen, mutta hyppiv?th?n karitsat ja laulavathan leivosetkin sunnuntaina; niinp? ei lapsiltakaan, jotka viel? ovat puoleksi pikkuel?imi?, voi vaatia ett? he viett?v?t sunnuntaita samoin kuin me kehittyneimmill? sielunvoimillamme. Opettakaamme heille uskontoa miellytt?v?ss?, iloisessa muodossa, niin paljon kuin he v?sym?tt? jaksavat sulattaa, ja pid?tt?k??mme heit? sitten muita h?iritsem?st?. Sanottakoon heille n?in: 'T?n?p?iv?n? on meill? isoilla ajateltavana paljon kaunista ja ylev??, joka on meille hyvin t?rke?t?, mutta te olette lapsia, te ette osaa lukea, ajatella, ettek? nauttia sellaisista asioista viel?, leikkik?? siev?sti ja somasti, ?lk?? meit? h?iritk?'.

"Se ei est? meit? ottamasta lapsia mukaamme kirkkoon, sill? se on hyv? tapa. Ja jos saarna on pitk? ja heid?n k?sitykselleen vaikea, saatamme pist?? heid?n k?siins? pieni? sunnuntaikouluvihkosia. Onhan kohtuullista, ett? aikuisten tyydytt?ess? sielunsa tarvetta, lapsetkin tekev?t sit? omalla tavallaan, elleiv?t he ket??n h?iritse.

"Pyh?koulu on lasten kirkko, ja onneksi n?kyy se vuosi vuodelta kehittyv?n hauskemmaksi. Minua suuresti miellytt?? viime aikoina k?yt?nt??n tullut tapa kaunistaa kouluhuonetta kasveilla, kukkasilla ja tauluilla lasten silmien vieh?tykseksi. Mit? enemm?n t?t? tapaa harjoitetaan, sit? miellytt?v?mm?ksi tulee vuosien kuluessa sunnuntaip?iv?n muisto.

"Toivottavaa olisi, ett? sunnuntai olisi lapsille ilonp?iv?. Uudet vaatteet, p??hineet ja jalkineetkin, jotka lapsia niin ilahuttavat sunnuntaisin, tekev?t hyv?n vaikutuksen. Ne merkitsev?t p?iv?n juhlaksi, ja parempi on, ett? lapsi odottaa sunnuntaita pienten uusien kenkiens? vuoksi, kuin ett? h?n vihaisi ja pelk?isi sit? sen v?sytt?v?n pakon t?hden. Antakaamme heille suurinta vapautta, samalla istuttaen heid?n mieliins? k?sityst? p?iv?n pyhyydest?. Tahtoisin ett? sunnuntai olisi lapsille kiitosjuhlana, eik? p?iv?, jolloin ovat kielt?ymykseen ja j?ykk??n pakkoon tuomitut."

"Niinp? niin, tietysti", Rob sanoi, "mutta min? muserran aina Marian syd?mmen, lukemalla sunnuntaina mit? mieleeni juolahtaa. Minun k?sitykseni mukaan se, mik? on vahingoksi sunnuntaina, ei maanantainakaan ole hyv?ksi ja p?invastoin."

"Emme saa sitoa toisten ihmisten vapautta", min? virkoin, "kristinuskon jalo henki ei velvoita meit? mihink??n rajoituksiin sunnuntain suhteen. T?m? p?iv? on annettu k?ytett?v?ksemme samoin kuin raha, jonka hyv? is? antaa lapselleen sanoen:

"'T?ss? saat, ota t?m?, ja k?yt? se hyvin.' Poika, joka tuntee is?ns?, tiet?? mit? is? tarkoittaa t?ll? sanalla, mutta rahan k?ytt?minen on h?nen oman arvostelunsa alainen.

"Jos ihminen luulee ett? se tai t?m? kertomus on h?nelle kehitt?v??, lukekoon sen ja elk??n h?nt? siit? moitittako. Vaikea on ihmisten eri luonteisiin n?hden p??tt??, mik? on heille uskonnollista lukemista, mik? ei. Muutamiin vaikuttaa historian ja t?htitieteen tutkiminen enemm?n uskonnollisesti kuin saarnan lukeminen. V?liin ovat aivot ja hermot sellaisessa v?symyksen ja rasituksen tilassa, ett? ne tarvitsevat keve?mm?n kirjallisuuden suomaa lepoa ja vaihtelua. Asiain n?in ollen seuratkaamme t?t? tarvetta. Tarvitseehan sielu kuten ruumiskin virkistyst?."

Vanhin tytt?reni virkkoi t?h?n: "antaisitko lasten ja nuorison lukea romaaneja sunnuntaisin?"

"Yht? hyv?ll? syyll? voisit kysy?: sallitteko heid?n puhella muitten ihmisten kanssa sunnuntaisin? Mutta koska nyt ihmiset ovatkin sangen erilaisia, riippuu t?m? siis siit?, mink?laisia he ovat. Toiset ovat kevytmielisi? ja pintapuolisia, toisilla on huonot periaatteet ja toisten vaikutus nuorisoon taas on kauttaaltaan hyv?. Niinp? romaanikirjatkin. Toiset ovat tyhji?, toiset suorastaan vahingollisia ja vaarallisia, toiset taas siveelliseen ja uskonnolliseen henkeen kirjoitetut. Kun aine niiss? on usein vilkkaasti ja hauskasti esitetty, tekev?t ne lapsiin paljon syvemm?n uskonnollisen vaikutuksen kuin pitk?veteiset saarnat ja esitelm?t konsanaan. Kristuksen vertaukset ovat riitt?v?n? todistuksena siit?, ett? runollisuus on usein paikallaan uskonnollisessa opetuksessa. Hyv?, uskonnolliseen henkeen kirjoitettu romaani tai runo, jonka miettim?ll? luemme, tuottaa aivan yht? suurta hy?ty? meille kuin mik??n muu uskonnollinen kirja tahansa."

"Mutta" sanoi Maria, "etk? luule, is?, ett? liiallinen romaanin lukeminen saattaa olla vahingoksi?"

"Luulen kyll?", min? sanoin, "mutta kaiken t?llaisen lukemisen suurin vaara on siin?, ett? se on niin pintapuolista, joten sielu tottuu huolettomuuteen ja laiskuuteen. Nuorisomme, lukee eniten vain huvikseen, ilman mink??nlaista todellista tarkoitusta silm?m??r?n??n. He antavat huolettomina virran huuhtoa ajatuksiaan, virran, joka ei j?t? j?lkeens? mit??n hedelmi? tuottavaa ainetta, mutta alituisessa kuluttamisessa vie mukanaan ajatusten hyv?n maaper?n.

"T?llaisen lukemisen harjoittamista tekisi minun mieleni kielt??, eik? ainoastaan sunnuntaisin, vaan my?s maanantaisin, tiistaisin ja kaikkina p?ivin?. Vastustamatta mit??n erityist? kirjallisuutta sunnuntain luvuksi, esitt?isin yleens? s??nt?n? ett? kaikki vain ajanvietoksi tapahtuva lukeminen, ilman mink??nlaista jalostuttavaa tarkoitusta, olisi v?ltett?v?. Lukemista vastaan, joka ei synnyt? mit??n vakavia ajatuksia, mutta joka kuluttaa voimaamme ja intoamme, saattaen meid?t pyh?p?iv?n?mme turhia haaveilemaan, sit? lukemista vastaan tekisi minun mieleni sotia.

"Niinp? musiikissakin. En ymm?rr?, miksi meid?n sunnuntaina pit?isi rajoittua vain hengelliseen musiikkiin. Vakava, juhlallinen, syv? tai pateetillinen musiikki on yhteydess? ylev?mm?n henkisen luontomme kanssa, olkoon sitten hengellist? tai maallista musiikkia. Minuun esim. tekev?t Beethovenin sonaatit paljon syvemm?n uskonnollisen vaikutuksen kuin moni s?velteos, joka sanainsa ja nimens? mukaan on uskonnollista. Musiikkia tulee arvostella sen vaikutuksien mukaan."

"Jos sunnuntain tarkoituksena on meid?n persoonallinen kehityksemme ja parannuksemme, en mene koskaan kirkkoon. Paljon mieluummin j??n kotiin lukemaan."

"Kirkonk?ymisess? on kaksi asiaa otettava huomioon", virkoin. "Ensin velvollisuutemme yhteiskunnan j?senen? edist?? sunnuntain tarkoitusta ja saattaa se kunnioitetuksi, toiseksi aikamme oikein k?ytt?minen omaksi siveelliseksi vaurastumiseksemme.

"Yhteiskunnan j?senin? tulisi meid?n k?yd? kirkossa ja voimaimme takaa koettaa tukea uskonnon ulkonaisia muotoja ja menoja.

"Vaikka ihminen tuntisi itsens? sek? henkisesti ett? siveellisesti niin kehittyneeksi, ett? h?nell? yksin?isyydest? olisi paljon enemm?n hy?ty? kuin seurakunnan yhteydest?, on h?n kumminkin velvollinen vaikuttamaan seurakuntaan l?sn?olollaan ja my?t?vaikutuksellaan. Mutta en luule kenenk??n, kuinka rikaslahjainen h?n lieneekin siveellisesti sek? henkisesti, ajan pitk??n voittavan mit??n laiminly?m?ll? julkista jumalanpalvelusta. Olen n?hnyt monen, joka ylpeydess??n on vet?ytynyt pois kanssaveljist??n ja heid?n harrastuksistaan, heikontuvan siveellisesti ja silminn?ht?v?sti taantuvan.

"Ne ihmiset taas, - ja niit? on paljon, - jotka pit?v?t sunnuntaita tavallisena ty?p?iv?n? sanoen ett? 'ty? on rukous', ovat minusta harhatiell?. Ensinn?kin ei ty?skenteleminen ole rukousta. Se saattaa usein olla yht? hyv?, v?list? parempikin, mutta se ei ole kumminkaan sama. Samoin voisi matkalla oleva mies olla kirjoittamatta vaimolleen ja puolustautua sill?, ett? ty?skennelless??n vaimonsa puolesta kirjoittaa h?n h?nelle. Ty?skenteleminen h?nen puolestaan saattaa tosin olla yht? suuri rakkauden osoitus kuin kirjoittaminen, mutta useimmat vaimot pit?isiv?t n?it? kumpaakin seikkaa parempina kuin vain yht?. Sit?paitsi on varmaa ett? hyvin k?ytetty lepop?iv? virkist?? ruumista sek? sielua ja karkaisee koko ihmisen luontoa. Joka suo itselleen t?m?n lepop?iv?n kerran viikossa, ty?skentelee el?m?ns? aikana enemm?n, kuin jos h?n olisi sit? ilman.

"Muuan oppilas er??ss? Ranskan opistossa, jossa tutkinnot ovat perin ankarat, oli kokemuksesta tullut siihen huomioon, ett? h?n k?ytt?m?ll? edellist? p?iv?? t?ydelliseen lepoon, l?p?isi paremmin tutkintonsa. H?nen aivonsa ja hermonsa jaksoivat t?ten piristynein? toimia virke?mmin, kuin jos h?n olisi viime hetkeen niit? j?nnitt?nyt. Ihmiset, jotka toimittavat laajoja monimutkaisia t?it?, saattavat samoin todistaa sunnuntailevon vaikuttavan virkist?v?sti heihin.

"Luulen ihan varmaan, ett? ne kristityt, jotka tunnollisuudesta ja periaatteesta k??nt?v?t ajatuksensa sunnuntaina pois maallisista huolista, seuraavat siten tiet?m?tt??n terveyden t?rkeimpi? ohjeita. Sill? vaikkei heid?n siveellinen luontonsa siit? kehittyisik??n, ty?skentelev?t heid?n aivonsa kumminkin virke?mm?sti ja voimakkaammasti kaikilla eri aloilla. Sen vuoksi onkin m??r?ys pyh?p?iv?n pyhitt?misest? sovitettu k?skysanoihin, jotka kaikki edustavat ihmiskunnan muuttumattomia tarpeita."

"Onpa viel?kin olemassa kohta uskonnossa, joka siet?? miettimist?", sanoi vaimoni. "Tarkoitan vainajien suremista. Kristittyjen ja pakanain v?lill? olevan eron pit?isi, jos jossain, olla tuntuva n?itten v?ltt?m?tt?mien tapahtumain sattuessa, jotka aika ajoin katkaisevat perherenkaan. Minusta olisi kristinuskon erityinen teht?v? vuodattaa toivoa t?llaisten tapahtumien aikana. Ja kuitenkin tuntuu minusta ik??nkuin monet voimassaolevat tavat, kuten suruharsoon verhoutuminen, huoneitten synkistytt?minen, ihmisseurasta luopuminen ja antautuminen katkeriin ajatuksiin ja valituksiin enent?isiv?t vain kymmenkertaisesti kuoleman synkkyytt? ja kauhua. Mitenk? saattavat pienet lapset t?t? n?hdess??n uskoa hitustakaan totuutta l?ytyv?n niiss? lohduttavissa ja iloisissa sanoissa, jotka raamatussa puhuvat kuolemasta."

"T?m? aine ei ole helposti ratkaistu", vastasin. "Luonto n?ytt?? hyv?ksyv?n ulkonaisen surun ilmaisua kadottaessamme yst?v?mme. Kaikki kansat yhtyv?t n?iss? osoituksissa, sill? ne huojentavat jossain m??rin surua, ulkonainen el?m?mme puhuu sis?llisen el?m?mme kielt?. Surupuvulla on omat etunsa. Se suojelee kantajansa tunteita ja aikaansaa osanottavaisuutta ja s??liv?isyytt? h?nt? kohtaan; se s?ilytt?? h?nt? monesta loukkauksesta ja tuskallisesta selityksest? ja antaa anteeksi monen semmoisen tavan laiminly?misen, joka ei sovellu surun kanssa. Sen vuoksi en yhdykk??n siihen ristiretkeen surupukuja vastaan, jota monet k?yv?t. Eih?n sit? tarvitse vuosikausia kantaa. Ensimm?isin? murhekuukausina on sen k?ytt?minen paikallaan, sill? se s??st?? surevaa tungettelevaisuudelta, suoden h?nelle rauhaa ja lepoa. Mutta pitemm?n aikaa surupuvussa k?yminen ja toisten ihmisten seurasta luopuminen kalliinkin yst?v?n vuoksi, on minusta vain sairaloista surulle antautumista, joka ei sovellu kristitylle."

"T?m? tapa saattaa menn? ??rimm?isiin liiallisuuksiin", lausui vaimoni nyt. "Olen tuntenut nuoria tytt?j?, jotka koko ik?ns? ovat k?ytt?neet surupukua, eiv?tk? koskaan ole ottaneet osaa seurael?m??n koko tytt?-ik?ns? kuluessa. Ensinn? pakoitti is?n kuolema heit? k?ym??n kolme vuotta surupuvussa ja karttamaan seurael?m??, sitten lis?si veljen kuolema viel? kaksi vuotta heid?n suruaikaansa, ja ennenkuin t?m? murhekausi oli loppunut, vaipui joku kolmas heid?n laajassa suvussaan kuolemaan, ja n?in pitkitettiin tavanmukaista erakkoel?m??. Mit?h?n se lapsi, joka on n?hnyt el?m?? vain mustan suruharson l?vitse, miettii kristittyjen opista el?m?n ja kuoleman suhteen. Sanomme uskovamme parempaan el?m??n, jonnekka rakkaat vainajamme kutsuttiin - sanomme uskovamme eroa lyhyeksi, j?lleenn?kemisen varmaksi, ja ett? ??ret?n rakkaus, joka on pannut meille t?m?n kuorman kannettavaksi, ei voi erehty?. Mutta kristityt maahanpaniaiset tekev?t usein sen vaikutuksen, ettei t?m? koettelemus tulekkaan ylh??lt?, vaan 'maan tomusta'."

"Mutta asia on nyt kerran niin", sanoi Rob, "ett? kuolema on jotain kamalaa, eik? se muuksi muutu. Sit? ei voi kiert?? eik? kukkiin pukea, koko luonto sit? kammoo."

"Siksip? juuri", arvelin min?, "pit?isi kristittyjen v?ltt?? n?it? liiallisia surun osoituksia, jotka vain enent?v?t ja syvent?v?t t?t? luonnollisen kauhun tunnetta. Miksi t?yt?mme sielumme tuskallisilla ja synkill? kuolemankuvilla juuri sin? koettelemuksen hetken?, jolloin sielu tarvitsee kaikki voimansa kohotakseen maan varjoista taivasta kohti ja vastaanottaakseen uskon taivaallisia sanomia. Miksi suljemme yst?v?llisen p?iv?npaisteen surevan huoneesta? Miksi verhoomme valkoisella harsolla jokaisen taulun, joka muistuttaa iloisia, kotoisia tunteitamme? Miksi annamme kodillemme j?yk?n, aavemaisen leiman ja teemme sen kylm?ksi kuin ruumiin? Muutamissa suurissa kaupungeissamme on tapana, kuoleman vieraillessa talossa, sulkea kaikki ikkunat kadulle p?in. Niihin solmitaan mustaa suruharsoa, ja ne j?tet??n sitten kuukausm??riksi t?h?n tilaan. Kuinka painostavalta mahtaakaan semmoinen talo tuntua, jossa kuoleman varjot noin yh?ti liikkuvat! Se on hermojen ja aistimien kiihoittaminen uskontoa vastaan. Se tekee el?m??n ja sen velvollisuuksiin palaamisen vaikeaksi.

"Min? tahtoisin p?iv?npaistetta ja kukkia suruhuoneisiin, jotta ne olisivat vertauskuvina taivaallisista asunnoistamme, jonnekka rakkaamme ovat menneet. Olkoon kotimme iloinen ja uskonnollinen, olkoon se rakkauden, toivon ja kristillisen el?m?n el?hytt?m?, jotta tuleva el?m? sen kautta jo t??ll?kin jossain m??rin toteutuisi. Olkoon kotiel?m?mme esikuva korkeammasta el?m?st?. Olkoon kotimme meille niin pyh? ja sen ilot ja surut meille niin pyhitetyt, ett? pyhyyden loukkauksetta saatamme kuvailla taivasta t?m?n saman kodin ylev?mm?ksi muodoksi - is?n huoneeksi paremmassa maassa, jossa asuntoja on monta, jossa rakkaus on t?ydellinen ja ilo ijankaikkinen."