Papin rouva

Viheri?isten peltojensa keskess? punoitti pieni pappila j?rven rannalla pitk?n lahden pohjukassa. Ilta-auringon valaistessa n?kyiv?t sen valkoiset ikkunanpielet kauas suurelle sel?lle, jossa kulki iso valtav?yl? etel?st? pohjoiseen. S??nn?llisesti kulkivat siit? ohitse suuret matkustajalaivat yl?s ja alas, mutta l?himp??n kaupunkiin oli p?iv?n matka. Kun pit?j?n laivasilta oli l?hell? kirkonkyl?? toisella puolella pitk?n niemen, eiv?t laivat t?nne koskaan poikenneet.

Jos joskus oli joku menev? tai tiettiin olevan varma tuleva, niin noudettiin tai vietiin se venheell?, jolla soudettiin v?yl?lle. Pappilan lahti j?i sent?hden syrj??n suuren maailman valtatielt? ja sen ihmisvirralta. Ainoastaan joku harva hajamielinen matkustaja saattoi silloin t?ll?in sattumalta ojentaa t?nne kiikarinsa ja kys?ist? per?npit?j?lt?, kantta pitkin k?velless??n:-?Mik? on tuo punainen talo tuolla kaukana'?-?Se kuuluu olevan t?m?n pit?j?n kappalaisen virkatalo.? Jos h?n oli el?m??ns? uupunut ja surumielinen, voi h?nelle ehk? tulla ohimenev? ajatus:-?Se n?ytt?? niin rauhalliselta tuo paikka ... siell? olisi ehk? onnellista asua.?

Ja jos sit? j?rvelt? p?in lahden pohjaan soutaen l?heni, niin n?ytti siin? pysyv?nkin tuo ensi silm?yksen vaikutus.

Suuren sel?n jyrk?t ja synk?t rannat, jotka kasvoivat vain kanervaa ja pient? pet?jikk??, muuttuivat t??ll? lempeiksi luhtaniityiksi, jotka tuolla t??ll? synnyttiv?t py?reit? pajupensaita ja joita reunustivat pehmoiset koivu- ja haapalehdot. Taampana kohoava kivikkom?ki, jonka harja kasvoi l?pikuultavaa mets??, pisti paikoitellen juurensa niittyjen alaitse ja ilmaantui veden rajassa avop??ksi kallioksi tai valkoiseksi hiekkarannaksi, jonka edustalla silloin nuokkui harva ruohikko jyrkk?yksen rintaan.

Pappilan ranta oli pienoisen niemen kainalossa. Siin? oli saunarakennus kallioisella perustuksella, alempana uimahuone ja venhevalkama ja hiukan ulompana niemen k?rjess? vanha nuottakota. Saunan sein?m?ll? oli rivi verkkokeppej? ja uimahuoneen vieress? kolme venhett?, joista yksi valkoisensiniseksi maalattu hohti rannasta kauas ohi soutavan silm??n.

Rannasta vei ruispellon halki polku itse pappilaan, joka siell? v?h?n ylemp?n? tuuheiden, korkeiden koivujensa keskess? paistoi kuin mansikka m?tt??st??n.

Koko tuossa maisemassa oli jotain omituisen pehmoista ja vienoa, joka tuntui tuoksahtavan esiin jokaisesta sen pienimm?st?kin poimusta. Tuo pienoiskokoinen uimahuone valkoisine hiekkaan laskeutuvine portaineen, vaaleansininen venhe, joka kaarevan sulavana lep?si omilla siloisilla teloillaan, ruispelto polkuineen, vatukko aidan varrella, tuo kukkaspuutarha pellon ja rakennuksen v?lill? ja etup??ss? itse rakennus-se oli kuin hienon naisk?den muodostelemaa.

Mutta samalla l?hti siit? kuin aavistus jostain selitt?m?tt?m?st? surumielisyydest?. Hiljaisena, tyynen? ja v?h?n viile?n? iltana tuntui silt?, kuin olisi sen asukkaan pit?nyt istua k?si posken varassa, p?? alakuloisesti kallellaan, mieless? joku salainen, sanaton kaiho. Laineen loiskina se ehk? toi t?m?n tunnelman, ehk? my?skin haavanlehden lepatus tai p?iv?n heijastus ikkunoihin, joiden takana ei n?kynyt liikett? eik? kuulunut lapsilauman iloista mellakkaa; eik? sit? kuulunut pihamaalla, ei pientarilla eik? rantahiekalla. Ainoastaan silloin t?ll?in avautui joku ovi, narahti puutarhan portti, ammahti lehm? tai yn?hti vasikka, kuului soutua j?rvell? tai askeleita puutarhan hiekassa. Sill? v?lin saattoi olla niin ??net?nt?, niin liikkumatonta ja kuollutta, ett? arka sorsa uskalsi uittaa poikueensa venerantaan ja k?ki lent?? kukkumaan puutarhan aidan seip??seen.

Talon nimi oli Tyynel?.

* * * * *

Oli iltap?iv? keskikes?ll?, alkupuolella hein?kuuta.

Muutamia p?ivi? sitten oli pastori Aarnio saanut kirjeen vanhalta ylioppilastoveriltaan Olavi Kalmilta, joka oli ilmoittanut saapuvansa laivalla t?n??n ja tulevansa h?nen luokseen kes??ns? viett?m??n. Sen johdosta oli h?n l?htenyt venheell? laivaa vastuuseen.

Elli, h?nen vaimonsa, oli j??nyt kotiin j?rjest?m??n taloa siihen kuntoon, kuin harvinaisen vieraan saapuminen vaati.

Koko p?iv?n oli h?n puuhannut siin? toimessaan, puhdistellut huonekaluja, j?rjestellyt kirjoja salin p?yd?ll?, muutellut hiukan kuvia albumissaan, laitellut uutimia uusiin poimuihin, pyyhkinyt tomun kukkain lehdilt? ja asettanut verest? vihre?? vaaseihin. Sitten oli h?n siistinyt oman pukunsa, viiv?ht?nyt hetken aikaa peilin edess? ja katsellut siin? kasvojaan ja vartaloaan.

Pitk??n aikaan ei h?n ollut sit? tehnyt. Siit? oli kauan, kun h?nell? siit? oli ollut mit??n hauskuutta. Ja hiukan uteliaasti h?n nyt silm?ili v?h?n vaaleata muotoaan ja solakkaa, viel? neitseellisen j?ntev?? vartaloaan. Moneen vuoteen ei h?n ollut muistanut sit?, mit? h?nest? joskus oli sanottu, ett? h?n oli miellytt?v?, melkein kauniskin. Ket? varten? Miksi hyv?ksi? Miehens? vuoksi ei h?n muistanut itse??n h?ihins?k??n koristelleensa. Muut ne olivat sen tehneet. Siit? oli muuten viisi vuotta, viisi pitk?? vuotta.

Ja nyt h?n yht'?kki? oli taittanut kukan ja kiinnitt?nyt sen rintaansa. Ja per?ytyen peilin luota muutti h?n sit? pari kertaa, ennenkuin se h?nen mielest??n oikein tuli paikalleen.

T?m?np?iv?inen puuha oli tuntunut h?nest? hauskalta. Tavallisesti ei se h?nt? huvittanut, h?n teki sen virallisesti ja koneellisesti. Teki vain kaikkein v?ltt?m?tt?mimm?n.

Mutta nyt h?n meni puutarhaan ja ker?si siell? kukkaskimpun. Ruohoja ja kukkia valikoidessaan tuli h?n selville sen aatteesta. Vaatimaton ja yksinkertainen sen tulisi olla, niin ettei sit? ensi silm?yksell? huomattaisi. Mutta hieno v?rilt??n niinkuin mets?kukka, johon kun sattuu silm?, se sit? kauan tutkii. Hitaasti ja huolellisesti kokosi h?n siihen enimm?kseen heini? ja taittoi sitten ruispellosta aidan ylitse heilim?iv?n t?hk?n. H?n tarvitsi siihen sinist? ja oli jo ottamassa lemmenkukkaa, mutta hylk?si sen ja sijoitti ruiskukan sen sijalle. Mutta mist? saisi h?n siihen tuoksun? H?n otti muutamia reseedoja ja pisti ne heinien v?liin piiloon.

Saatuaan kukat mielens? mukaan toisiinsa sointumaan vei h?n ne yliskamariin, joka varta vasten oli laitettu vieraan asuttavaksi. H?n oli kannattanut sinne keinutuolin ja uuden p?yd?n ja vienyt vaatevarastostaan sinne parhaat ja uusimmat vuodetarpeet. Ikkunan eteen oli ripustettu h?nen omat kutomansa, ennen k?ytt?m?tt?m?t uutimet, p?yt? oli katettu valkoisella liinalla, ikkunaan tuotu el?vi? kukkia salista, hankittu uudet naulapuut ja kirjahylly. Vuoteen taa sein?lle oli ripustettu suuri ryijy ja tuomen oksia pistelty sein?n rakoihin.

Mihin paikkaan panisi h?n kukkasvihkonsa? Ei keskelle p?yt??, ei niin n?kyv?lle paikalle. Johonkin kulmaan, josta se olisi l?ydett?v?. Uunin reunan kupera oli kaikista sopivin paikka, ja siihen h?n sen j?tti. Nyt vasta h?n huomasi, ett? siin? olivat h?nen pukunsa v?rit: harmaa ja sininen.

Tuleekohan h?n t??ll? viihtym??n? ajatteli h?n katsoessaan ulos ikkunasta peltojen ja j?rvien yli.

H?nh?n oli minun ensimm?inen oikea rakkauteni ja ensimm?inen suuri pettymykseni. Ja nyt h?n tulee t?nne ja on t??ll? jo t?n? iltana!

S?ik?ht?en omia ajatuksiaan kiiruhti h?n alas vinnilt?. Mutta n?hdess??n huoneet aivan uudessa kunnossa t?ytyi h?nen nyt my?nt?? itselleen, mit? varten h?n n?in oli ollut puuhassa koko p?iv?n. H?nen t?ytyi tunnustaa, ett? h?n ainakin tahtoi tehd? erityisesti edullisen vaikutuksen. Niin, ja olihan h?n t??lt? kaukaa seurannut h?nen retki??n sanomalehtien avulla. Milloin h?n oli suorittanut tutkinnon, milloin esiintynyt puhujana is?nmaallisissa juhlissa, saanut yliopistolta matkarahan ja matkustanut ulkomaille. H?n oli pannut mieleens? h?nen osoitteensakin Pariisissa. Siell? h?n oli ollut kauan kadoksissa, kunnes taas t?n? kev?nn? h?nen nimens? oli niiden joukossa, jotka olivat palanneet kotimaahansa. Joskus h?nest? oli t??ll?kin puhuttu, h?nell? oli vanhassa pappilassa tovereita, jotka h?net tunsivat. Elli oli kuunnellut, mutta ei itse virkkanut mit??n. H?n pelk?si, ett? h?nen ??nens? h?net pett??. Ja kuinka h?n kuitenkin oli saanut v?linpit?m?tt?m?sti sanotuksi: ?Vai niin, tuleeko h?n t?nne...?, kun h?nen miehens? ilmoitti h?nen tulostaan eilen.

Kaikki oli laitettu valmiiksi, ei ollut en?? mit??n toimittamista, vasta parin tunnin kuluttua tulee laiva, ja yht'?kki? ei h?n tiennyt, mihin h?n sit? ennen ryhtyisi.

Mutta onhan h?nell? tuo tavallinen jokap?iv?inen retkens? t?h?n aikaan vuorokaudesta. Kuinka monta kertaa h?n onkaan sen tehnyt! Rakennuksen p??dyn ymp?ri, jonne menness? portti narahti joka kerta niin aivan samalla tavalla. Siit? sitten hiekoitettua k?yt?v?? kukka- ja hernepenkkien v?litse toiselle portille, joka oli ruispellon halki kulkevan piennartien p??ss?. Laimea tuuli puhalteli lauhkeasti j?rvelt?, siell? oli tummat mets?iset saaret ja niemet ja niiden takana kaukana sininen, h??m?tt?v? manner. Muutaman saaren p??st? kiilsi valkoinen, kolmikulmainen merimerkki, jonka ohitse laiva kulki. Ja t?ss? kohosi ruispelto kahden puolen tien. H?n peittyi melkein p??t??n my?ten sen suojaan, ja t?t? tiet? laskeutuessaan tunsi h?n itsens? aina niin rauhalliseksi ja turvalliseksi, niinkuin se olisi vienyt h?nen omaan erityiseen maailmaansa, jossa kukaan ei kyennyt h?nt? h?iritsem??n. Sill? pihasta katsoen ei kukaan voinut n?hd? h?nt? t?nne. H?nen miehens? huoneen ja keitti?n ikkunat antoivat kaikki pihalle p?in. Eik? t?nne rantaan juuri koskaan ollut kenell?k??n asiaa. Koko t?m? puoli oli ik??nkuin h?nen omaansa, h?nelle itselleen pyhitetty?.

Kaksi ver?j?puuta h?n pudotti alas ja pist?ytyi niitylle. Leve?mpi polku vei siit? suoraan rantaan. H?nen oma, kapea polkunsa poikkesi vasemmalle ja vei lehdon l?pi nuottakodalle niemen nen??n. Siin? oli pyk?l? kalliossa, ja siihen h?n istuutui, selk?ns? takana koivu ja edess??n aava ulappa.

T?st? oli h?n jo monena kes?n? kenenk??n tiet?m?tt? katsonut ulos maailmaan. Ja maailmaan katsomisekseen kutsui h?n laivain ohikulun katsomista tuolla kaukana, josta h?n tyynell? s??ll? kuuli niiden koneen tykytyksen ja n?ki niiden vilahdukselta siirtyv?n toisen niemen suojasta toisen taa. Se oli ainoa yhteys, mik? h?nell? oli ulkomaailman kanssa, sen suuren ja salaper?isen, jota h?n pienest? tyt?st? saakka oli haaveksinut, josta h?n kirjoissa oli lukenut ja jossa h?n uskoi ihmisten el?v?n rikasta, t?ytel?ist? ja onnellista el?m??.

Ja viel? sittenkin, kun laiva oli mennyt ohitse, j?i h?n siihen iltaansa lyhent?m??n. H?n odotti laineita, jotka pitk?n aikaa sen j?lkeen, kun viimeinen savun kiemura oli haihtunut ilmaan, vy?ryiv?t sielt? verkalleen, huojahduttivat ruohistoa ja valkeana vaahtona kohisten murtuivat rantakiville h?nen jalkojensa juureen.

Aivan sattumalta oli h?n tullut t?m?n paikan keksineeksi er??n? iltana rantoja pitkin harhaillessaan. Toisen kerran tuli h?n uteliaisuudesta, lapsellisesti siit? hauskuutettuna, sitten se muuttui tavaksi ja lopulta melkein jokap?iv?iseksi tarpeeksi. Yksin?isyydess??n h?n pyhitti paikan omille haaveiluilleen.

Ja t??ll? h?n oli el?nyt sek? onnellisimmat ett? onnettomimmat hetkens?. Onnellisimmat siksi, ettei kukaan h?nt? h?irinnyt ja ett? h?n sai olla yksin. Onnettomimmat, sill? t??ll? voi tuo sama yksin?isyys kaikista enimm?n h?nt? painaa. T??ll? h?n oli kaivannut kaikki suurimmat kaipuunsa, t??ll? kaikista haikeimmin halunnut yst?v??, toveria ja rakkautta.

N?hdess??n laivain aina noin salaper?isesti kulkevan ohitsensa, kehittyi h?nelle taikauskoiseksi varmuudeksi usko siihen, ett? el?m? ei voi ik??ns? kaikkeaan samalla tavalla jatkua ja ett? laineet kerran tuolta tuovat h?nelle edes jonkunlaisen toiveiden t?yt?nn?n mukanaan. H?n ei osannut ajatella, mit? se olisi ja viel? v?hemmin kuka. Jotain erikoisempaa sen vain tulisi olla. Mutta ei sielt? tullut milloinkaan mit??n eik? ket??n.

Ja yht'?kki? t?ytti se ep?ilys h?nen mielens? nytkin. Eih?n kirje ollut ihan varma. ?Jos tulen, niin tulen ensi perjantaina. Ellen silloin tule, niin olen p??tt?nyt viett?? kes?ni toisaalla.? Tietysti h?n ei tule! Ja paljas mahdollisuus tuosta sai h?net tavalliselle mielelleen. H?n vaipui siihen samaan surumieliseen mietiskelyyns?, joka h?net aina valtasi t?ll? paikalla. T?m? kes? tulee siis kai kulumaan niinkuin olivat kuluneet kaikki entisetkin, ilman mit??n vaihdosta. El?m? jatkuu vanhaa latuaan, tulee syksy ja se kauhean ik?v? talvi.

Aurinko kallistui hiljalleen l?nteen, sen valo tuli kylmemm?ksi ja alakuloisemmaksi. Tuuli heikkeni heikkenemist??n, ja pienet lyhyet laineet lipattivat hajamielisesti nuottakodan edustalla.

Monta kertaa oli h?n t?ll? samalla sijalla tehnyt tilin el?m?st??n, muistellut ja tarkastellut sen alusta loppuun. Vaikkei h?n sit? ollut koskaan kenellek??n puhunut, oli se pukeutunut ik??nkuin sanoiksi h?nen mieless??n, H?n olisi osannut kertoa sen ulkoa samoilla sanoilla, jos olisi ollut joku, joka olisi tahtonut sit? ymm?rt?en kuunnella. Mutta vaikkei sellaista kuulijaa ollutkaan, kertoi h?n sen mielell??n ja omaksi helpotuksekseen-itselleen. Ymp?rist? sit? ainakin tuntui kuuntelevan ja siihen osaakin ottavan.

* * * * *

Kuinka kirkkaasti muisti h?n tuon sunnuntai-illan is?ns? kotona ennen, kun h?n istui venheen kokassa rannassa ja haaveillen tarkasteli tyynen veden pintaa, mihin kuvastui koko ??rett?m?n korkea taivaan kupukansi! Silloin seisoivat yht'?kki? rannalla is? ja tuo nuori ylioppilas, valkoinen lakki reippaasti takaraivolla ja matkalaukku kupeella riippumassa. Ne nauroivat h?mm?styneelle tyt?lle, joka h?peiss??n kiiruhti edelt?p?in pihaan muistamatta tervehti?k??n vastatulleita. Heill? oli kolmaskin mukanaan, apulaispapiksi tuleva. Ja kun he saivat h?net rantaportilla kiinni ja is? heid?t esitteli, niin oli apulaisen k?si pehme? ja vastenmielisen l?mmin. Se toinen hymyili yst?v?llisesti ja katsoi niin omituisesti suurilla, sinisill? silmill??n.

Ja pian he sitten perehtyiv?t toisiinsa, jo samana iltana puheli se niin tutunomaisesti ja oli niin viisaan ja etev?n n?k?inen. Miten kauniita, uusia asioita se tiesi ja kuinka ne silti tuntuivat tutuilta, niinkuin olisi niit? kaikkia jo ennen itse ajatellut. Molemmat he tekiv?t kiusaa apulaisesta, joka sekaantui puheisiin, mutta ei mit??n k?sitt?nyt. H?n oli heist? naurettava ja v?h?n tyhm?. He soutelivat j?rvell?, k?viv?t kirkon tornissa ja ihailivat avaraa n?k?alaa. Ylioppilas oli juossut edelt?p?in ja avannut luukun. H?n seisoi siin? niin solakkana ja miehekk??n?, pit?en luukun ovesta kiinni. T?ytyi kumartua h?nen kainalonsa alitse ja seisoa kuin h?nen syleilyksess??n. Apulainen seisoi alhaalla kirkonm?ell?, ja ylioppilas huusi, iskien Ellille silm??: ?Kuinka sin? olet litte?n n?k?inen siell?!? Valkolakin sametti hulmusi kovassa, mutta l?mpim?ss? etel?tuulessa, h?n oli h?n oli niin kaunis ja reipas. H?n puhui, innostui ja osoitteli k?dell??n kauas etel?isiin maisemiin, ?jonne aatos aina pyrkii.? H?n n?ytti tahtovan siin? paikassa sinne lent??, ja Elli kuvitteli, ett? he lent?v?t yhdess?.

Mutta h?n lensikin sinne yksin, ja Elli j?i kuin siivet?n lintu seisomaan verannalle, itkeytyv?t kasvot lasia vasten. Kuinka karvas oli nielaista tuo kyynel! Kuinka se aina t?t? muistellessa pyrki kohoamaan takaisin...! H?n istui rattailleen, ja hevonen kiskaisi juoksuun. H?n kohotti lakkiaan ja katosi maantien p?lyyn.

Kuinka h?n silloin olisi ??rett?m?sti kaivannut lohduttajaa, jonka rinnalla olisi voinut itke? surunsa. Mutta sellaista ei h?nell? ole koskaan ollut. Mets?n puut ja j?rven rannan loiskivat laineet ne olivat h?nen uskottunsa silloin niinkuin nytkin. Ja lehtoon, koivikkolehtoon j?rven rannalle, jossa pohjatuuli puhalteli, h?n silloinkin sijoitti ylt?kyll?isimm?n onnettomuutensa.

Kun h?n sielt? palasi, silm?ns? kuiviksi itketty??n, alkoi apulaispapin kosinta. Se oli k?ynyt pian, mutta h?n ei viel? t?n?k??n p?iv?n? voinut k?sitt??, kuinka se sittenkin oli niin k?ynyt. H?n muisti vain er??n keskustelun, joka h?nell? oli ollut ?idin kanssa ja jossa t?m? luultavasti oli sanonut omankin el?m?ns? salaisuuden: ?Onhan se hyv? ja kunnollinen mies. Jonkun kanssahan sinun t?ytyy sinunkin kerran menn? naimisiin ja saada turvaa maailmassa.?-?Jos menen, niin menen jonkun kanssa, jota oikein rakastan.?-?Sin?, tytt? parka, et tied?, ett? maailmassa tytt? hyvin harvoin saa sen, jota h?n oikein rakastaa. Usein saa h?n tyyty? siihen, jota voi siet??.?-?Mutta kuinka voi el?? naimisissa, jos ei rakasta??-?iti hymyili surullisesti:-?Saa luvan voida ja n?kyy sit? voivan.?

Ja n?kyyh?n sit? voineen.

Ajatellessaan el?m??ns? n?in? viiten? vuotena-vai lieneek? niit? ollut kuusikin, ei niist? tullut niin lukua pidetyksi-ei h?n voinut ymm?rt??, kuinka ne olivat kuluneet. Viikot ja kuukaudet olivat menneet melkein mit??n j?lke? j?tt?m?tt?, niinkuin tippuu pisara pisaran per?st? tuhuttavana sadep?iv?n? ja putoaa hiekkaan niin hitaasti ja hermostuttavan yksitoikkoisesti. H?n oli tottumistaan tottunut ja herjennyt jo muutostakin odottamasta.

Siihen se p??ttyi h?nen mietiskelyns?, t?h?n sis?ll?tt?m??n nykyisyyteen. Monta kertaa oli h?n uudistuksia kuvitellut, mutta ne kuvittelut eiv?t viel? koskaan olleet toteutuneet. Eik? h?n niit? nytk??n tahtonut uskoa. H?n oli melkein varma siit? ja tahtoi vakuuttamalla vakuuttaa itselleen, ett? kaikki j?? entiselleen ja ett? venhe tulee tyhj?n? takaisin. Tietysti. Ja parasta kai se olisikin.

* * * * *

H?n aikoi nousta. Mutta silloin kahahti ruohikko niin tutusti, ja samassa puhaltautui leve? laine pitkin rantaa ja kostutti kivet l?hell? h?nen jalkojaan. Laiva oli mennyt ohitse h?nen huomaamattaan, sill? p?iv? paistoi vasten silmi? juuri lahtea pitkin ja esti n?kem?st? ulapalle.

Hetken kuluttua kuului soutua ja puhetta tuulen p??lt?. H?n siirtyi v?h?n ja n?ki siell? venheen tulemassa. H?nen miehens? istui per?ss?. Kokassa souti renki. Ja keskell? venhett? oli joku kolmas.

-Se on kai mieheni vieras, koetti h?n ajatella rauhallisesti ja v?linpit?m?tt?m?sti. Mutta syd?n tykytti korvaan kuuluvasti, k?si vapisi h?nen huivia sitoessaan, ja poskia poltti. Ja h?n kiiruhti edelt?p?in pihaan, ennenkuin ne enn?tt?isiv?t rantaan ja huomasivat h?net.

Kun h?n sitten vilahdukselta katsahti kamarinsa ikkunasta rantaan , oli venhe juuri laskemassa maihin, ja se, joka oli istunut keskell? venhett?, oli noussut seisomaan.

Elli kuuli heid?n tulevan puutarhan kautta pihaan, nousevan verannalle ja menev?n pastorin huoneeseen. H?n kuuli vieraan k?ynnin, joka oli tuntuvinaan tutulta. H?n kuuli h?nen kauniin, selv?n ??nens? miehens? hiukan ep?sointuisen ??nen rinnalla. Itse h?n oli mennyt ruokasaliin ja asetteli koneentapaisesti serviettej? lautasten viereen. Salin avonaisten ovien l?pi erotti h?n joka sanan, samalla kuin palvelijat yht?mittaa kalistelivat keitti?ss? astioitaan.

-No, kas niin, nyt tulta ja tupakkaa p??lle! Poltatko sin? piippua vai paperossia?

-Kiitoksia, annahan olla ... min? sytyt?n mieluummin paperossin.-Vai niin, vai t?m? se nyt on sinun pappilasi?

-T?m?h?n se on ... eik?s t?m? n?yt? mukavalta paikalta?

-N?ytt?? t?m? hyvinkin hauskalta ja rauhalliselta...

-Tuossa on pirtti ja nuo tuolla vastap??t? ovat talli- ja liiterirakennukset. Siin? on ruoka-aittakin yhdess? jaksossa ja aitan p??dyss? on kellari. Se on hyv? kellari, pysyy j??t syksyyn asti. Navetta on tuolla takana, mist? n?kyy koivujen yli kaivon vintti. Se on aivan uusi kivinavetta, minun aikanani rakennettu...

-Jahah, vai sinun aikanasi.

-Sai siin? pit?j?n kanssa painiskella, ennenkuin rupesivat tekem??n, mutta ikuinen kalu siit? sitten tulikin. T?m? pytinki pit?isi saada kanssa uusi, se on vanha ja matalalla kivijalalla, mutta siin?h?n tuo viel? menee, On minulla sent??n tiukka tuuma saada uusi katto, uudet vuorilaudat ja multimukset. Maansa puolesta on t?m? paikka tavallisen hyv?ss? kunnossa...

-Onko sinulla suurikin maanviljelys?

-Ei ole suuren suuri, tavallisen pienen puustellin viljelykset ... saattaa t?ss? hyvin? hein?vuosina el?tt?? kaksi hevosta ja toistakymment? lehm?? ... my?n min? voita...

-Ja sin? olet kovasti innostunut maanviljelykseen?

-Itse min? olen aina mukana kun vain virkatoimiltani joudan. Ne ovat paljonlaiset, kun ei ole kuin kaksi pappia n?in suuressa seurakunnassa...

-No, mutta perheesi? Onko se suurikin?

-Ei meit? ole talonv?ke? kuin kaksi henke?, vaimoni ja min?.

-Niin todellakin ... vaimosi, miss? h?n on?

-Ka niin, miss?s se eukko onkaan? Menn??n t?nne saliin ... ota vain tupakkasi mukaan, ei se mit??n.

Elli kuulee heid?n tulevan saliin. Vieras tuntuu menev?n ikkunan luo ja sanoo: ?Kas, kuinka t?st? on kaunis n?k?ala j?rvelle.? Pastori selitt??, ett? tuolta yliskamarin ikkunasta on viel?kin kauniimpi, ja samassa h?n tulee ruokasalin ovelle. Ellin tekisi mieli paeta keitti??n, mutta h?n j?? kuitenkin kalistelemaan veitsilaatikkoa.

-T??ll?h?n sin? oletkin ... tule nyt sis??n, niin saan esitell?...

H?n on tullut sis??n, on mennyt vieraan luo ja tervehtinyt h?nt?. H?n kuulee vieraan sanovan:

-Hauska uudistaa vanhaa tuttavuutta ... meh?n olemme jo kerran ennenkin tavanneet toisemme.

-Terve tulemaan t?nne... Niin, min? luulen...

-Kuinka kauan siit? onkaan, kun sin? silloin k?vit vaimoni vanhassa kodissa? On kai siit? jo yli puolenkymmenen vuoden, sanoi pastori. Muistatko sin?, Elli?

-Kyll?h?n siit? jo on... Tehk?? hyvin ja istukaa...

-Ja ajatelkaas, rouva, etten min? tiennyt teid?n olevankaan naimisissa, ennenkuin miehenne kertoi siit? nyt t?nne tullessamme ... min? luulen, etten olisi teit? en?? tuntenutkaan...

-Te olitte silloin niin v?h?n aikaa meill?.

-Sin? olitkin, Elli, silloin juuri koulusta p??ssyt.

-Niin, ja sitten ei ole satuttu tapaamaankaan, kun min? olen matkustellut ulkomailla ja oleskellut suurimman osan aikaani Helsingiss?. T??ll? maan syd?mess? p?in en ole k?ynyt sitten ensimm?isten ylioppilasvuosieni.

-Onhan se luonnollista sitten...

-Olen kuitenkin aina halunnut p??st? edes joksikin kes?ksi maalle. T?m? n?ytt?? niin eritt?in vieh?tt?v?lt? paikalta. Kun soudimme laivalta t?nne, sanoin juuri miehellenne, ett? tuntuu silt?, kuin voisin t??ll? kaiken ik?ni asua. Olen oikein iloinen, ett? tulin valinneeksi t?m?n paikan...

-Seh?n oli hauska, ett? tulitte ... t??ll? maalla ei meille usein tapahdukaan se ilo, ett? saamme vastaanottaa vieraita.

Pastori oli mennyt kamariinsa, jonne oli tullut joku asiamies. He j?iv?t kahden kesken saliin, Elli ja vieras.

H?n oli istuutunut nojatuoliin ja Elli toiselle puolelle p?yt?? sohvan p??h?n tuolille.

-Kuinka onkaan ... viel?k? is?nne el??? ... h?n oli niin herttainen ja yst?v?llinen vanha ukko.

-Ei h?n en?? el? ... h?n kuoli kaksi vuotta sitten.

-Vai on h?n kuollut! Me ehdimme puhella h?nen kanssaan kaiken maailman asioista, ja h?n oli hyvin utelias kuulemaan vanhoista tovereistaan, joista muutamat olivat olleet minun opettajiani.

-Niin, h?n puhui usein teist? teid?n menty?nne ja odotti teit? palaavaksikin, niinkuin h?n muisteli teid?n luvanneen.

-Olikin minulla se aikomus, mutta muistaakseni eiv?t matkani en?? soveltuneet ... min? matkustin Kajaaniin ja sielt? tervavenheess? Ouluun.

-Se kai oli hyvin hauska matka?

-Ettek? ole sielt? kautta koskaan kulkenut?

-En ole.

-Se matka teid?n kerran pit?isi tehd? ... en ole miss??n maailmassa tavannut niin omituista luontoa...

H?n alkoi kertoa t?st? matkastaan, ja Elli huomasi, ett? h?n koetti venytt?? sit? pysy?kseen jossain puheenaineessa. H?n tunsi, ett? h?nen itsens?kin olisi pit?nyt keksi? jotain, mutta h?n ei voinut mit??n. H?n oli mielest??n ihan typertynyt, vailla ainoatakaan ajatusta. Tuli pitk?nlainen ??nett?myys, joka ainoastaan hetkeksi keskeytyi siten, ett? vieras uudelleen huomautti kauniista n?k?alasta j?rvelle p?in ja Elli sanoi siihen jotain my?nt?v??. Vieras jo turvautui albumiin ja alkoi sit? selailla, kun pastori tuli heit? pelastamaan.

-Kuules nyt, Elli, sin? kai olet keitt?nyt meille ruokaa?

-Se on heti paikalla valmis.

Elli k?ytti tilaisuutta poistuakseen. H?nen t?ytyi p??st? heng?ht?m??n. H?nen piti p??st? hetkeksi pois h?nen n?kyvilt??n ja kuuluviltaan. H?n kiiruhti aittaan ja kellariin noutamaan illallistarpeita. H?n kuuli lukkojen vingahtelevan, saranat narisivat, h?n kuori kerman maitopytyst? ja otti voita astiaan. Sulki taas oven ja kulki pihan poikki takaisin keitti??n. N?ki herrain siirtyneen salista pastorin kamariin, mutta ei uskaltanut katsoa yl?s; kuuli helmojensa humisevan omituisen vieraasti ja pelk?si niihin sotkeutuvansa. Sitten tapasi h?n itsens? puutarhasta nostamasta laseja taimilavan p??lt? ja ker??m?st? rediisej?. Ne h?n virutti vedess?, leikkasi kaalit pois ja asetteli hedelm?t tarjottimelle. Ja koko ajan tuota kaikkea tehdess??n istui h?n samalla salissa, n?ki itsens? siin? harvasanaisena ja saamattomana. Ja mink?laisen vaikutuksen h?n oli tehnyt vieraaseen? Tietysti h?n oli tuntunut kauhean typer?lt? ja v?h?p?t?iselt?. Eih?n h?n ollut uskaltanut h?nt? katsoa kasvoihinkaan. Eik? h?n oikeastaan muistanut h?nest? muuta, kuin ett? vaatteet olivat oudonlaista uutta kuosia: suljettu sininen lyhyt takki ja leve?t harmaat mustaraitaiset housut. K?det h?n my?skin oli n?hnyt, kun ne ojentuivat ottamaan p?yd?lt? albumia: ne olivat pienet ja hienot ja mansetit valkoiset ja puhtaat. Mutta joka sana kaikui h?nen korvissaan ja soi jok'ainoa ??nen v?re, tuon tutun, sointuvan ??nen. Ponnistaen kaikki voimansa sai h?n kuitenkin itsens? sen verran rauhoitetuksi, ett? voi menn? miehens? kamariin ja sanoa virallisella em?nn?n ??nell?:

-Herrat ovat hyv?t ja tulevat illalliselle.

Kutsuttu kiitti h?nt? yst?v?llisesti ja melkein tutunomaisesti, ja kun oli istuttu p?yt??n, oli Elli yht'?kki? mielest??n vapaampi ja varmempi. H?nell? oli nyt sit? paitsi tekemist? pit?ess??n huolta em?nn?n velvollisuuksista. Herrat jatkoivat alussa keskusteluaan vanhoista koulumuistoistaan ja kertoivat niilt? ajoilta kaikenlaisia juttuja. Elli otti niihin osaa ainoastaan siten, ett? joskus naurahti muiden mukana. H?nell? oli nyt tilaisuutta ja rohkeutta tarkastaa vierastaan istuessaan h?nt? vastap??t?. Kaunis ja miellytt?v? h?n oli niinkuin ennenkin, piirteet yht? hienot ja nuo silm?t melkein viel? suuremmat kuin ennen. Tukka oli sama, musta ja hiukan k?hertynyt. Mutta h?n n?ytti tyynemm?lt?, heikontuneelta ja kenties hiukan kuluneelta ja surumieliselt?kin noin vilahdukselta, kun ei puhunut. H?n ei nauranut ??neens?, vaan ainoastaan otsallaan ja silmill??n. Kaikki h?nen liikkeens? olivat varmat ja tarkat ja h?n s?i sujuvasti ja s??nn?llisesti. Elli ei voinut olla vertailematta heit? toisiinsa noita kahta. Ne olivat t?ydellisi? vastakohtia toisilleen. H?nen miehens? py?re?kasvoinen, punaposkinen, vaaleatukkainen ja lihava, n?ytti h?nest? tavallista k?mpel?mm?lt? ja sivistym?tt?m?lt?. H?nen paksut kesakoiset k?tens?, h?nen tapansa sy?d?, puhua ja nauraa pisti nyt silm??n viel? enemm?n kuin ennen. H?n muisti niin selv??n syyn siihen, miksi he silloin ennen vanhaan olivat tehneet h?nest? pilaa ja niin pian yhdess? liittoutuneet h?nt? vastaan. Muutamista katseista ja ??nen vivahduksista luuli h?n nytkin huomaavansa vieraassa salattua ivaa, ja h?nest? tuntui, kuin ei innostus vanhoihin muistoihin olisi ollut ollenkaan niin todellista, kuin milt? se n?ytti. Aivan varmaan luuli h?n huomaavansa, ett? vierasta vaivasi, kun pastori s?i veitsell? ja pisti sen suoraan suusta voiastiaan. Ja luuliko h?n ehk? vain niin, mutta silt? h?nest? n?ytti, ett? vieras illallisen kuluessa yh? enemm?n k??ntyi puhumaan h?nelle kuin h?nen miehelleen. Yh? pitemp??n h?n sit? paitsi alkoi h?nt? tarkastella, katsoi h?neen pitk?t katseet, ensin hajamielisesti ja sitten tarkemmin ik??nkuin tutustuakseen ja niinkuin olisi hakenut mielest??n esille joitain vanhoja muistoja.

Teet? juodessa muistui pastorille mieleen, ett? h?nell? oli valokuva kaikista samanluokkalaisista, otettu sin? kev?nn?, jolloin he tulivat ylioppilaiksi. H?n haki sen k?siins?, ja siin? ne olivat molemmat, Mikko Aarnio jo silloin hyv?ntahtoisen n?k?isen? nuorukaispallerona, Olavi Kalm sit? vastoin hyvin hintelona, pitk?n? ja tyytym?tt?m?n?. He nauroivat toisilleen, ja Kalm kertoi keve?sti ja luonnollisesti sek? samalla hiukan ivaten itse??n, ett? h?n, silloin kun valokuva otettiin, oli ollut onnettomasti rakastunut. Tahallaan h?n oli viel? synkistytt?nyt kasvonsa ja koettanut saada ne niin traagillisiksi kuin suinkin. Tuon jutun h?n kertoi Ellin puoleen k??ntyneen? ja sai h?netkin nauramaan mukanaan:

-Niin, niin, huokasi h?n sitten, kyll? te sille nyt nauratte, mutta ei se silloin ollut leikin asia, se oli minun ensimm?inen suuri suruni maailmassa.

-Ja onko niit? sitten ollut useampiakin? uskalsi Elli kysy?, punastuen omaa rohkeuttaan.

-Niin, suuria surujako!-naurahti Olavi vastaukseksi.

-Et sin? ainakaan viel? ole tainnut todenteolla kehenk??n tarttua? keskeytti pastori.

-En ole, min? olen onnellisesti v?ltt?nyt kaikki avioliiton uhkaavat salakarit.

-Mutta ole sin? varuillasi, t??ll? on paljon kauniita tytt?j? meid?n pit?j?ss?, pappilassa varsinkin.

-Er??n min? heist? tunnen, tuli laivalla yht? matkaa kanssani.

-Olisiko se ehk? ollut Liina? kysyi Elli.

-Liina se oli, selitti pastori, j?i niin surkeasti katsomaan laivan kannelta, kun t?m? Olavi nousi laivasta.

He nousivat p?yd?st?, ja illallinen loppui hilpe??n mielentilaan. K?denly?nti, jolla Olavi kiitti Elli?, oli varma ja miehek?s-niinkuin h?n itsekin.

Kun ilta oli tyyni ja l?mmin, mentiin puutarhaan istumaan. Elli heitti liinan hartioilleen-h?nell? oli oma kutomansa sininen liina, joka niin sopusointuisesti k??riytyi h?nen olkap?ittens? ymp?rille-herrat ottivat hattunsa ja keppins? ja sytyttiv?t sikarinsa. H?n oli nyt kokonaan vapautunut, ja ensimm?ist? hermostumista oli seurannut yht'?kkinen, sanomaton tyytyv?isyys. He istuutuivat kiikkulaudalle, keinuivat hiljalleen, mit??n puhumatta, kaikki katsellen j?rvelle ja herrat verkalleen puhallellen savuja sikareistaan.

-T?m? n?k?ala muistuttaa v?h?n teid?n entist? kotianne, rouva.

Elli s?ps?hti iloisesti h?mm?styen, sill? h?n oli ajatellut juuri samaa.

-Niin, kyll? se taitaa v?h?n muistuttaa.

-Ettek? ole sit? ennen huomannut ... t?m? puutarha ensinkin, sitten tuo pelto puutarhan ja rannan v?liss?, joka muistaakseni kasvoi ruista sekin ... ja koko ranta muutenkin ... t?m? on vain hiukan pienemp?? ja sievemp??. Min? rakastan niin kovasti t?llaisia pappiloita, niiss? on niin erityinen muista herrastaloista eroava luonteensa, jonkunlainen merkillinen rauha, jota on vaikea m??ritell?, mutta joka tuntuu minulle kuitenkin aivan heti, kun astun portista sis??n ... tai ehk? se tulee vain siit?, ett? on lapsuutensa ja nuoruutensa niiss? viett?nyt.

-Teh?n olette papin poika?

-Olen. Ja kun min? vain suinkin voin, poikkean min? matkoillani pappiloihin niinkuin silloinkin, kun tulin teid?n is?nne luo aivan tuntematonna.

-Mutta ette te niiss? kauan viihdy, ainakin siit? p??tt?en, ett? teill? silloin oli niin kova kiire meilt? pois.

-Viivyinh?n siell? pari kolme p?iv??.

-Ettep?h?n kuin v?h?n toista.

-Emmek?s me k?yneet yhdess? soutelemassa, ja kun is?nne tuli n?ytt?m??n kirkkoa, niin kohosimme yl?s kellotapuliin katsomaan n?k?alaa? Muistatteko?

Josko Elli muisti!

-Te sanoitte niin ??rett?m?sti rakastavanne suuria n?k?aloja.

-Niin min? teen viel? nytkin. Jos vain suinkin voin, valitsen itselleni asunnot niin, ett? ikkunasta voi n?hd? kauas.

-Sitten meid?n t?ytyy vied? sinut meid?n karjakartanolle, josta n?kyy kolmen pit?j?n kirkot ja vesi? ja metsi? monen peninkulman laajuudelle, sanoi pastori, joka koko ajan oli istunut ??net?nn? nytkytellen keskell? kiikkulautaa, mik? painui syv?lle h?nen allaan.

-Sinne tahdon mielell?ni.-Nyt muistan viel?, ett? teill? oli silloin luettavananne Runebergin ?Hanna?, jonka johdosta me johduimme v?ittelem??n rakkaudesta. Te ette sanonut uskovanne, ett? se voi sytty? noin yht'?kki? ensi katseen yhteen sattuessa. Min? taas v?itin, ett? tuo kohta on yksi Runebergin hienoimpia.

Oli niin omituista kuulla h?nen puhuvan n?ist? muistoista, jotka olivat Ellin salaisuuksia ja joista h?n ei ollut kenenk??n kanssa puhunut, vaan s?ilytt?nyt ne j?ttein? el?m?ns? onnellisimmista hetkist?. T?lle toiselle ne n?ht?v?sti olivat aivan sattumalta mieleen johtuneita, niinkuin joiltain kaukaisilta lapsuuden ajoilta, eik? niiss? arvatenkaan ollut h?nelle sen suurempaa merkityst?.

Mutta pastorilla oli omat muistonsa h?nell?kin.

-Ei puolta vuotta sen j?lkeen menimme me kihloihin Ellin kanssa, h?n sanoa t?ks?hdytti.

Olavi ei virkkanut siihen mit??n. Ehkei asia ansainnut h?nen mielest??n jatkamista, mutta Elli oli h?nelle kiitollinen, ettei h?n ruvennut sen enemm?n kyselem??n. Vaistomaisesti h?n veti liinan v?h?n kire?mm?sti hartioilleen.

-Teid?n on ehk? kylm?, kenties menemme sis??n.

-Ei, ei ollenkaan.

Mutta kun pastori arveli, ett? vieras ehk? on matkasta v?synyt, niin he nousivat ja l?htiv?t huoneeseen.

-Sinulle on valmistettu yliskamari, jossa saat el?? ihan valtoinesi, teitp? sitten ty?t? tai nukkumista, mit? vain haluttaa. El?k? sin? huoli, jos t??ll? aamusilla liikutaankin, ved? vain unia niin pitk??n kuin haluttaa. On kai siell?, Elli, kaikki, mit? tarvitaan?

-On, min? l?het?n vain palvelijan tuomaan juomavett?.

-Kiitoksia vain, kyll? min? tulen hyvin toimeen.

-Hyv?? y?t?.

-Hyv?? y?t?.

Pastori oli heid?n seisoessaan porstuassa ottanut rouvaansa vy?t?isist?, josta t?m? heikosti koetti irtaantua. Olavi oli jo ennenkin huomannut, ett? h?n-luultavasti ujoudesta-koetti v?ltt?? miehens? l?hestymist?.

Yliskamari, jonka ikkuna oli pohjoiseen ja jonka sisusta iltarusko viel? valaisi, teki Olaviin miellytt?v?n vaikutuksen, ja h?n tunsi heti kohta, ett? h?n tulisi t??ll? hyv?sti viihtym??n. H?n riisuutui verkalleen ja tarkasteli samalla huonettaan. Valkoiseksi piiluttuine seinineen, joiden rakoihin oli pistetty tuomen ja pihlajan oksia ja kukkia, oli se kuin kes?inen lehtimaja. Oli jonkunlaista hienoa, salaista hyv?ily? noissa ikkunaverhoissa ja niiden poimuissa, jonka niihin oli j?tt?nyt arka k?si niit? varovasti ja huolellisesti laitellessaan. Ja h?net valtasi t?ss? tuo sama tunne, joka h?ness? oli her?nnyt jo rantaa l?hestyess??n j?rvelt? p?in. Ei h?n oikeastaan niin selv??n ymm?rt?nyt, mit? se oli, eik? h?n sit? sen pidemm?lle ajatellut, se leyh?hti vain ohimenev?n? mielialana ja vaihtui samalla mielihyv?ksi siit?, ett? h?n varmaankin tulee t??ll? kotiutumaan ja tekem??n t??ll? hyvin ty?t?. Ei mik??n h?iritse t??ll? h?nen lukujaan, h?n istuu mukavasti tuossa keinutuolissa, h?n kirjoittaa ja nauttii olemassaolostaan niinkuin ennen aikaan is?n kotona. Ja kun v?syy ty?h?n, niin laskeutuu h?n tuonne alas, jossa h?nell? on seuraa sen verran kuin h?n sit? levokseen tarvitsee. N?ist? alkuper?isist? maalaisihmisist? saattaa taas olla hauskuutensa pitk?st? ajasta.

H?n huomasi kukkasvihon uunin reunalta, otti sen k?teens? ja tarkasteli sit?. Hieno se on, v?rit taitavasti j?rjestetyt, ja h?n asetti sen p?yd?lle eteens?. Ei, mutta se on todellakin hieno.

Hajamielisesti katseli h?n maisemaa ja p??steli sit? tehdess??n auki kauluksensa ja kravattinsa.

Tuo Mikko se on entisens? n?k?inen. Tuuhistunut h?n tietysti on lihavassa maaper?ss??n, mutta muuten p??piirteilt??n sama. Samat viattomat, v?h?n yksinkertaiset silm?t ja samat vaaleat kulmakarvat, otsa niin luja ja sile? kuin kiilloitettu kivi eik? alkuakaan ryppyihin... Rouvaa h?n ei oikeastaan viel? ollut sen tarkemmin huomannut, eik? sen ulkomuoto viel? ollut oikein painunut h?nen mieleens?. Mutta nyt h?n yht'?kki? muisti h?nen silm?ns? ja n?ki ne tuontuostakin itseens? kiinnitetyiksi toiselta puolen p?yd?n. Ne olivat suuret ja siniset ja haaveksivaiset. Ja v?hitellen aukeni siit? koko olento h?nen eteens?, h?n tuli esille eri asennoissaan: h?n tarjosi teet? v?h?n pelonalaisesti, heitti liinan sulavasti hartioilleen, kulki edell? puutarhaan ja istui kiikkulaudalla l?hell? h?nt?, katsoen eteens? suoraan j?rvelle. Vartalo oli h?nell? hyvin s?ilynyt ja s??nn?llinen, vaikka kenties v?h?n raskas ja veltto. Ei h?n ainakaan ole tavalliseen papin rouvan malliin, ajatteli h?n, niinkuin h?nen tapansa oli punnita mieless??n kaikkia niit? naisia, jotka sattuivat h?nen tielleen. H?n on paljon kaunistunut siit?, kun h?net viimeksi n?in. Ja yht'?kki? h?n n?ki itsens? istumassa rattailla vanhan pappilan rappujen edess?. Verannan ikkunassa oli kalpeat j?ykistyneet kasvot, jotka tuijottivat h?nen j?lkeens?. Ja nyt h?n muisti, ett? tuo kuva oli seurannut h?nt? jonkun aikaa h?nen rattailla istuessaan ja ett? h?n oli joutessaan mietiskellyt, oliko tytt? ehk? jo ehtinyt h?neen rakastua.

On se v?h?n omituista, ett? se tuo Mikko sai noin siev?n tyt?n. Mutta se on kai se vanha tarina apulaisesta ja pappilan neidest?... Kuului liikett? alhaalta. Jahah, herrasv?ki asettuu levolle, sanoi h?n itsekseen hym?ht?en.

H?n huomasi olevansa v?synyt ja laittautui nousemaan vuoteeseensa.

Samassa tuli piikatytt? vesikarahvin kanssa. Se oli soma, vaaleatukkainen, py?re?muotoinen ja korkearintainen tanakka tytt?.

-Kiitoksia, sanoi h?n. Mik? on teid?n nimenne?

-Anni min? olen.

-Olisiko Anni hyv? ja ottaisi t?m?n takkini ja tomuttaisi sit? huomenaamuna.

-Rouva k?ski kysy?, mihin aikaan herralle saa tuoda kahvia.

-Sanokaa rouvalle, ett? min? kyll? itse tulen alas juomaan kahvia.

Kuinka pitk??n t??ll? muuten nukutaan?

-Nousee se rouva jo varemminkin, mutta pastori makaa seitsem??n ja kahdeksaankin.

-Vai makaa pastori kahdeksaankin.-Hyv?? y?t?, Anni!

* * * * *

Elli ei viel? voinut menn? levolle. H?nen miehens? olisi tahtonut h?nt? tulemaan, mutta h?n sanoi t?ytyv?ns? menn? j?rjest?m??n jotain ruokasalissa.

-Anna nyt sen olla, kyll?h?n ne piiatkin.

Mutta h?n kiiruhti ulos. H?n tunsi tarvetta olla yksin, eik? h?n nyt mill??n muotoa olisi voinut menn? maata, ennenkuin h?nen miehens? olisi nukkunut.

H?n hiipi puutarhaan ja sielt? omaan rantaansa. Ja h?n istuutui kivelleen tyynen veden partaalla. Maisema, joka lep?si kes?y?n-unelmissaan, silmill? hieno verho kes?ist? auerta, oli nyt niin onnellinen ja tyytyv?inen. Nyt olisi h?n voinut katsella sit? kuinka kauan tahansa, nyt ei h?n en?? pel?nnyt, ett? se tuo h?nelle muistoja pettyneist? toiveista tai her?tt?? kaipausta milloinkaan toteutumattomista, niinkuin niin monta kertaa ennen, kun h?nen itku kurkussa ja syd?n pakahtumaisillaan t?ytyi yht'?kki? paeta pois t?ss? istumasta. Kuinka h?n nyt rakasti t?t? hiljaista piilopaikkaansa, kuinka se nyt tuntui ikuiselta, uskolliselta yst?v?lt? t?m? h?nen ymp?rist?ns?!

Kaukaisista salmista tuolta jostain kuului y?llisen kalamiehen soutua, ja hinaajalaiva hurisi kuin suuri hy?nteinen et?isten saarien takana. Maan puolella kalkattivat y?sy?t?ss? kulkevan karjan kellot.

Kauan istui h?n t?ss?, katseli ja kuunteli, arasti v?ltt?en ajattelemasta mit??n ja mist??n itselleen selkoa tekem?st?. H?nelle oli kyll?ksi siin?, ett? jokap?iv?iseen yksitoikkoisuuteen oli tullut vaihdos ja ett? edess? oli jotain uutta ja ett? se ehk? jonkunkaan aikaa kest?isi. Tulkoonpahan sitten taas mit? tulee.

Se tunne rinnassaan palasi h?n pihaan ruispellon piennarta my?ten ja hiipi varpaillaan makuuhuoneeseensa, jossa h?nen miehens? jo onneksi oli nukkunut eik? kuullut h?nen tuloaan. H?n itse valvoi viel? kauan vuoteellaan, silm?t suurina katsellen aamuruskosta valkenevaa pohjoisikkunaa. Vieras oli jo varmaankin aikoja sitten mennyt levolle tuolla ylh??ll?, koska sielt? ei en?? kuulunut mit??n liikett?.

Hyvin nukkuneena her?si Olavi seuraavana aamuna, hauska ja miellytt?v? tunne ruumiissaan. Oli niin rauhallista ajatella, ett? t?ss? nyt on niinkuin entisess? vanhassa kodissaan. Tiesi saavansa virua taas monesta ajasta mielens? mukaan, aamiainen odottaa alhaalla ja kahvi pidet??n uunin kolpperossa l?mminn?. Kun laskeutuu tuonne alas, niin otetaan siell? vastaan yst?v?llisesti hymyillen. H?n oli saanut raha-asiansa j?rjestetyksi niin hyvin, ett? voi panna pari vuotta kauan haluttuun mielity?h?ns?: esteettisen v?it?skirjan valmistamiseen.

Nyt h?n saa j?rjest?? kaikki kokoamansa ainekset ja ruveta luomaan jotakin omintakeista. Tuntui aivan, kuin olisivat h?nen aivonsa kauan seisseen ratsun tavoin tahtoneet ry?st?yty? t?ytt? karkuaan menem??n. Ei ollut el?m? h?nelle h?nen ensimm?isen? ylioppilaskes?n??nk??n n?ytt?nyt niin valoisalta kuin nyt.

H?n hypp?si yl?s vuoteestaan, sys?si ikkunan auki eik? huolinut kiinnitt?? sit? hakaankaan. Aurinko oli jo korkealla, j?rvi rasvatyven, ruispelto aivan liikkumatonna, oksat riippuivat hiljaisina, ja p??skyt vain suikkelehtivat sirahdutellen tallin luukusta ulos ja sis??n. Jonkun talonpojan hevonen pudisteli portin takana tiukujaan-aivan niinkuin kotonakin ennen.

H?n peseytyi ja pukeutui ja pani ohimennen huomioonsa, ett? pyyhinliinat olivat puhtaat ja tukevat ja nurkkiin oli ommeltu rouvan nimikirjaimet punaisella.

Suuren ulkovinnin l?pi, jossa lakanain alla mahtoi riippua talonv?en vaatevarasto, laskeutui h?n alikertaan. Kahvip?yt? oli valmistettu verannalle, otettu esille n?ht?v?sti uusimmat kupit, ja keskell? niit? oli kukkasvihko laitettu samaan henkeen kuin se siell? ylh??ll?. Mutta t?ss? oli jotain auki puhkeavaa, helakampaa, iloisempaa ja v?hemm?n arkaa. H?n tarkasti sit?, kun rouva ilmaantui salin oveen ja toivotti hyv?? huomenta.

-Hyv?? huomenta, rouva!

He k?tteliv?t. Ellill? oli pumpulihame ja edess? vaalea esiliina, jonka rintapuoli oli neulalla kiinnitetty poven kohdalle. H?n oli miellytt?v?. Piirteet olivat pehmoiset, melkein vienot, ja ainoastaan silmien nurkassa oli jotain kovempaa niinkuin kauan vuotaneiden kyyneleiden j?lelt?.

-Kuinka olette nukkunut? kysyi h?n.

-Kiitoksia, eritt?in hyvin. En ole vuosikausiin nukkunut niin mainiosti.

H?n meni ovelle, ja pit?en toisella k?dell??n pihtipielest? nojasi h?n ulos ulkoilmaan. Aurinko h?ik?isi silmi? niin, ett? h?nen t?ytyi toisella k?dell??n varjostaa kulmiaan.

-Kyll?p? nyt on kirkas paiste!

Elli j?rjesteli kahvip?yt?? ja katseli h?nt? tuohon, miss? h?n nyt niin el?v?sti muistutti itse??n silloin ennen aikaan samassa asennossa, tuona aamuna Ellin is?n kotona. Ja samat olivat h?nen sanansakin: ?Kyll?p? nyt on kirkas paiste!? Tukka oli v?h?n harvennut p??laelta ja puku hienompi ja muodikkaampi. Silloin h?nell? oli ollut pitk?vartiset saappaat ja kirjava paidan kaulus. Nyt olivat keng?t keve?t vaatekeng?t, kaulus kiilloitettu ja siihen sidottu hele?nsininen, pitk? kravatti.

-Kuinka kaunis t?llainen aamu on, sanoi Olavi k??ntyen Elliin, ja kuinka toisenlaiseksi kaikki n?ytt?? muuttuneen eilisest??n. Ei luulisi koko taloa en?? samaksi, mik? se oli eilen.

-Kuinka niin?

-Siin? oli eilen illalla jotain surullista ja alakuloista, ja nyt siit? ei n?y j?lke?k??n. Se on kai t?m? valaistus...

-Tai on se teid?n oma mielialanne, joka sen tekee.

-Totta kyll? on, ett? eilen olin v?synyt.

H?n katsahti Elliin uteliaalla kummastuksella, niinkuin ei olisi tuollaista huomautusta odottanut. Samassa tuli h?nenkin mieleens? kuva entisilt? ajoilta, ja h?n kysyi leikillisell? vivahduksella:

-Viel?k? te haaveksitte kauniina kes?iltoina niinkuin ennen?

-Eih?n se en?? ole luvallista, vastasi Elli naurahtaen, mutta punastui hiukan muistaessaan eilist? iltaa.-Saako olla kahvia?

Rappujen edess? hiekalla oli maannut suuri koira, joka nyt selvittelihe k??r?st??n ja tuli venytellen vierasta tunnustelemaan. Sitten t?ykk?si se h?nt? turvallaan polveen ja heilautti v?h?n h?nt??ns?.

-Usko! Anna k?tt? vieraalle, yst?v?ni! Kas, ett? h?n antaa ... min? en ole koskaan ennen saanut h?nt? suostumaan vieraisiin.

Usko sai sokeria ja antoi silitell? itse??n.

Pastori ilmaantui samassa toiselta puolen pihaa, paitahihasillaan, lyhytvartiset, saveutuneet saappaat jalassa ja luuhkalakki p??ss?. H?n kutsui Olavia mukaansa uimaan.

-Toimitapa, Elli, meille puhtaat uimalakanat! huusi h?n, ja saatuaan omansa k??r?isi h?n sen olkap?ittens? ymp?rille ja alkoi k?vell? k?llytell? edell? rantaan.

-Ja saippuata! muisti h?n menness??n. Juoksuttakaa tyt?t saippuata!

H?n oli ollut pellolla kynt?miesten luona, ja hiki tippui pitkin poskia ja punertavaa parran s?nke?.

-Min? menen aina suoraan s?ngyst? j?rveen, haasteli h?n heid?n pellon piennarta kulkiessaan. Tavallisessa menossa uin jo t?h?n aikaan p?iv?st? toisen kerran. Olen jo sy?nyt aamiaisenikin. Aioin tulla sinua ottamaan jo kello seitsem?n, mutta vaimoni kielsi ja tahtoi antaa sinun nukkua... Katsohan, kun tuossa jo ruis alkaa heilim?id?... T?st? pit?? jo ensi viikon alussa panna rengit pientaria niitt?m??n... Sinulla on viel? vanhat akateemiset tapasi, ett? valvot my?h??n ja nukut pitk??n ... oletko sin? kalamies?

-Kyll?h?n min? kalastelenkin, kun sattuu.

-T??ll? on hyv?t kalavedet. Min? en paljon jouda, menee aikaa muissa hommissa, mutta on meill? t?ydet pyydykset... Elli se v?list? pit?? huvikseen verkkoja j?rvess? ja joskus onkiikin hyv?ll? ilmalla.

Oli tultu rantaver?j?lle, ja h?n pudotti kaikki puut alas, viitsim?tt? kumartua tunkemaan niiden v?litse. Ja sitten h?n heittihe pehme?ss? py?re?ss? juoksussa penkereelt? alas uimahuoneelle.

Uimahuone on l?mmin, ja j?rvelle p?in avatusta ovesta tulvii auringon valo h?ik?isten sis??n. Sein?t tuoksuvat viile?? puhdasta puuta, siin? on veden tuoreutta ja pihkaisen m?ntymets?n kiihoittavaa kuivuutta sekaisin, ja melkein hekkumallisella tunteella koskettaa jalka p?iv?npaisteesta kuumuneita lattialautoja. Verkalleen ja tahallaan viivytellen tuota nautintoa, jota tuottaa hitainen riisuutuminen, p??steli Olavi vaatekappaleen toisensa per?st? ja asetti ne huolellisesti penkille. H?nen vaatteuksensa oli erityisen aistikasta kuosia, yksinkertaista leikkeelt??n, tekotavaltaan ja muodoltaan, mutta hienoa, tukevaa ja tarkoituksenmukaista englantilaista ainetta. Liinavaatteetkin olivat kuin h?nen mitallaan tehdyt ja puhtaat ja pilkuttoman valkeat, niinkuin h?n olisi ajatellut sit? mahdollisuutta, ett? tarpeen tullessa t?ytyisi voida niiss?kin esiinty?. Takin, liivit ja kauluksen pois pantua oli h?n yht? hienosti puettuna ilman niit? kuin niiss?kin.

Pastori oli suurella vaivalla saanut saappaat jalastaan ja seisoi keskell? lattiaa leve?t lahkeet lyhyiss?, harmaissa sukanvarsissa. Housut olivat putoamaisillaan paksuilta lanteilta ja henkselit kierossa. Toisen henkselit her?ttiv?t h?nen huomiotaan.

-N?yt?p?s ... k??nnyp?s ... mink?laiset sinulla on m?kivy?t ... ka, tuommoisten rissain kanssa ... mist? sin? olet ne saanut?

-Ne ovat Pariisista ... uusinta patenttia.

-El?h?n, nep? ovat helkkarin mukavat ... se juoksee, n?enm?, tuo nuora noissa rissoissa sit? mukaan kuin kumartuu ... kumarrupas viel? v?h?n ... minunkin pit?isi saada t?mm?iset, minulta kun napit tinkiv?t alituisesti raksahtelemaan ... paljonko n?m? maksavat?

-Kymmenen frangia muistaakseni.

-Onpa niill? hintaa ... onpa v?h?n h?vytt?m?nlaisesti hintaa ... mutta kun ne on patentit ... eik?h?n nuo jonkun ajan per?st? huojistune?... Siell?k? ne on tehty n?m? housutkin!

-Siell?.

-Onkohan tuo oikein lujatekoista tuo vaate?... Mit? kangasta se on?

-Cheviot'ta.

-Vai niin, vai seviota ... maksaakohan tuota kyyn?r? paljon?

-Koko puku maksoi sata viisikymment? frangia.

-Vaan onpahan tuosta v?h?n ommel ratkennut ... pit?? sanoa eukolle, ett? pist?? kiinni ... k?ytk? sin? villapaidassa kes?ll?kin?

-T?m? on niin hienoa, silkinsekaista villaa, ettei se kuumenna.

-Hienoapa on ... on se minullakin villapaita talvella, mutta heitin pois silloin kun talvikontinkin, kun tahtoo v?h?n liiaksi hiottaa lihavaa miest?.

He valmistautuivat heitt?ytym??n veteen, joka oli kirkasta ja puhdasta ja jonka l?pi kuulti hieno, kova hiekkapohja. Pastori joutui ensiksi valmiiksi. Viimeksi riisui h?n silm?lasinsa uimahuoneen ikkunalle ja sukeltautui kuin hylje veteen, puhkuen ja p?risten mielihyv?st? ja tyytyv?isyydest?.

-Huhhuh! kun t?m? tuntuu hyv?lt? hikiseen ruumiiseen. Nakkaapa se saippua sielt? ikkunalta!-ja intohimoisen nopeilla liikkeill? hankasi h?n py?re?t, punaiset kasvonsa valkeaan vaahtoon, sy?ksi p??ns? umpisukkeloon, saippuoi itsens? viel? kerran, huuhtelihe taas ja j?i sitten liikkumatonna kellumaan veden p??lle sel?lleen.

Olavi seisoi viel? ovella ja paahteli solakoita, sopusointuisia j?seni??n auringon paisteessa. Sitten nakkautui h?n yht'?kki? notkealla heitolla veteen ja ui kauan aikaa umpisokkelossa, ruumis paistaen veden l?pi. Rauhallisesti kuin vesilintu pudisti h?n sitten veden tukastaan, ja teki sanaakaan sanomatta liukkaasti ja keve?sti pitk?n kierroksen selemm?lle.

-Olet sin? lihonut sitten, kun viimeksi tapasimme, sanoi Olavi, kun he olivat nousseet j?rvest? ja k??riytyneet lakanoihin.

-Jokohan v?h?n olisin.

-Ja yht? hyv? terveys nyt kuin ennenkin, kun selvisit pahimmasta kohmelostasi saatuasi v?h?n l?yly? niskaasi, tai menit, kun oli y? valvottu, suoraan Kaisaniemest? R?berghin luennolle.

-K?vin min? toki sill? v?lin kotonakin silm?ni pesem?ss?. Vaan sin? olet laihtunut.

-Kaikkihan laihtuvat ulkomailla.

-Hyvink? sin? muuten siell? viihdyit? ... mik?p?s siin? iloisessa maailmankaupungissa, tiet??h?n sen, jos olit entist? poikaa.

-Mitenk? niin entist? poikaa?

-Ei mit??n, ilman min? vain leikill? ... joko opit kielen miten?

-Ymm?rr?n min? kaikki ja puhunkin tavallisesti.

-Sin? otit tunteja?

-Otin tunteja, ja sit? paitsi oli minulla jokap?iv?ist? harjoitusta.

-Asuitko perheess??

-Asuin omassani.

-Ett? mitenk??

-Omassa perheess?ni...

-Oliko sinulla tytt? itsep??llesi? kysyi pastori iskien silm?? lasiensa yli ja naurahtaen viekkaasti.

-Se on tietty se ... niinkuin kaikilla muillakin.

-Se on sit? el?m??ns? se...

-Mit?s pahaa siin? on?

-On siin? toki ... vai niin, vai niin ... no tuota ... se oli n?et semmoinen grisetti.

-Mimmoinen grisetti?

-Eik?s niit? sanota ... mitenk? niit? ... elikk? mit? koketteja ne on ... niit?p? niit? kameelidaameja!

-Se oli tavallinen ompelijatar ... muistele vain v?h?n omia ylioppilasaikojasi!

-Mit?s niist? vanhoista nuoruuden hullutuksista ... menisit sin?kin naimisiin, se se on kuitenkin kaikista parasta, kun on oma eukko.

-Silt?k? tuntuu?

-Ei se siit??n el?m? somene, avioel?m?st?.

-Vaan somiapa ne olivat nekin ajat, kun asuttiin yhdess? Vladimirinkadun varrella ja kuljettiin Esplanaadissa iltaisin-vai mit??

-Anna niiden olla muistelematta, el?k? viitsi niist? kenellek??n puhua t??ll? maalla, jos satuttaisiin nuorten miesten seuraankin.

-Mit?p? min? toki niist?, olenkos min? ennenk??n puhunut?

-Etp? et, eip? sill?, eip? sill? ... vai niin, vai oli sinulla oikein oma nimikkosi siell? ... oliko tuo nuori ja kaunis? ... eip?h?n ilman...

-Olihan se siev? tytt?, niinkuin kaikki pariisittaret.

-Kaikkihan ne niit? kehuu...

H?n katseli, silm?t v?h?n uteliaisuudesta vilkkuen, toveriaan, joka rauhallisesti sitoi peilin edess? kravattiaan eik? malttanut, ??ni v?h?n ep?varmasti v?r?ht?en, olla kysym?tt?:

-Onko se totta, kun ne sanovat, ett? siell? naineet miehetkin el?v?t niinkuin meill? poikamiehet?

-Puhtaastiko?

-Eih?n, vaan p?invastoin.

-Totta se on.

-Monivaimoisuudessa niinkuin turkkilaiset?

-Ei ollenkaan niinkuin turkkilaiset, sill? nainen Pariisissa on yht? vapaa kuin mieskin.

-Hyv?ksytk? sin? ... se on toki ep?siveellist? se vapaa rakkaus.

-Se on sit? my?ten, mit? ep?siveellisyydell? ymm?rret??n ... kaikkihan on verrannollista ... maassa maan tavalla.

-Ei sit? voi puolustaa.

-Eih?n sit? tarvitsekaan puolustaa, mutta ei saa my?sk??n ahdistaa.

-T?ytyy sit? ahdistaa.

Olavi hym?hti itsekseen muistaessaan noita aikoja, jolloin he yst?v?ns? kanssa olivat viett?neet ensimm?isi? iloisia ylioppilasaikojaan Helsingiss?. Mutta h?n oli kuitenkin puhuvinaan totisesti:

-My?nn? sin? kuitenkin, ett? t?m? nykyinen maailmanj?rjestys on varsin mukava nuorille miehille, jotka ovat estetyt rakentamasta aikaisia avioliittoja. Ja ajattele, mik? vaihtelevaisuus ... yhden hylk?? ja ?ottaa uuden taas?, niinkuin piirihyppylaulussa lauletaan.

-Ovatko ne sitten niin vain otettavissa? Mitenk? se sitten k?y ... mill? lailla sin? siihen tutustuit?

-Tapasin er??n tuttavani luona ... ja siit? sit? sitten jatkettiin tuttavuutta ... kutsuttiin teattereihin ... tehtiin huviretki?.

-Niinkuin ainakin oikeassakin menossa ... ja se oli hupaista el?m???

Pastori n?ytti silt?, kuin olisi halunnut kuulla lis??, enemm?n yksityiskohtia, mutta Olavi sanoi kuivasti:

-Tietysti oli hupaista,-ja otti lakkinsa.

-Ent?s sitten, kun erottiin?

-Sitten heitettiin hell?t hyv?stit ja erottiin.

Pastori pani housujaan nappiin.

-Ei se ole kuitenkaan sen veroista, sano mit? sanot, kuin oikea avioliitto.

-Sin? olet tyytyv?inen tilaasi?

-En ole viel? p?iv??k??n katunut, puhui h?n puoleksi itse??n kehuen. Mainiosti se minulta onnistuikin eik? minun siin? tarvinnut kauan kierrell?, ennenkuin osasin oikeaan. Heti kohta, kun olin tullut apulaiseksi vanhan ukon luo, aloin pit?? tytt?? kuumana, ja kun sain t?m?n paikan, niin vietettiin h??t ja muutettiin kohta t?nne. Muutamat ne saavat kauankin katsella sopivata, eik? ole sanottu, ett? sittenk??n saavat sen, joka tuntuisi mieleiselt?. Min? kun n?in h?net, niin sanoin itselleni jo samana iltana-muistatko, kun silloin tultiin sinne yht? matkaan-sanoin, ett? tuossa se nyt on, enk? l?hde edemp?? katselemaan, niinkuin sitten k?vikin ... helposti ja ihan itsest??n ... luulin min? ennen, ett? siin? olisi hankalammatkin mutkat. Olihan se kyll? alussa v?h?n estelevin??n, vaan vaikka se ei sit? tunnusta, niin luulen, ett? h?nkin jo ensi illasta...

-Etk? tule jo? sanoi Olavi uimahuoneen sillalta.

-Tulen min? ... odotahan vain v?h?isen, kunnes saan keng?t jalkaan.- Se on hyv? eukko, jatkoi h?n yh?, kevennellen syd?nt??n, heid?n pihaan noustessaan. Hiljainen ja tasaluontoinen. Ei meill? ole ollut mit??n vastahakoisuuksia, ei aineellisia eik? muitakaan.

Olaville tuli hetkellinen halu muistuttaa yst?v??ns? siit?, kuinka he h?nen nykyisen rouvansa kanssa olivat yhdess? h?nelle nauraneet ja h?nt? hiukan pilkkailleet. Ei tytt? ainakaan silloin ollut viel? ihastunut. Mutta sit? t?m? kunnon mies ei n?ht?v?sti ollut huomannutkaan tai ainakin sen kokonaan unohtanut.

H?n oli taittanut ruiskukan tiepuolesta antaakseen sen Ellille, joka oli tullut heit? vastaan puutarhan portille.

Saattaahan olla, ett? he ovat hyvinkin onnellisia, ett? he mainiosti sopivat toisilleen ja ett? rouvakin ihailee miest??n yht? paljon kuin t?m? h?nt?.

Ja h?n nakkasi kukkansa pois, ja kun Elli leikillisesti toruen sanoi:

-Ei ole minun syyni, ett? ruoka j??htyy,-vastasi h?n ep?m??r?isesti hymyillen:

-Ei minunkaan, vaan miehenne, joka on minulle kertonut teid?n onnestanne.

Elli naurahti v?h?n v?kin?isesti, punastui ja meni edell? pihaan.