Murtavia voimia

Oli sunnuntaip?iv? toukokuun lopulla vuonna 1867. Ei miss??n n?kynyt viel? kev??n esikoisia. Paksuina kinoksina peitti lumi Pohjanmaan lakeita vainioita. Sen lis?ksi nujutti ja ry?pytti lunta, ajaen er??lle Etel?-Pohjanmaan kirkolle tulevat ihmiset etsim??n suojaa joko kirkosta tai likeisist? taloista.

Kirkonkellojen kumea pauke sai hyvin v?h?n juhlallisempaa muutosta aikaan, sill? niiden ??net tuntuivat kaiuttomina kuolevan jo hautuumaan ??rimm?isell? nurkalla. Sit? vastoin paisuva myrsky yh? ??nekk??mmin anasti puhevallan ja vaikutuksen. Vanha tuuliviiri multaushuoneen katolla kituutti ja valitti niin kuin senkin olisi ollut vilu. Kirkko n?ytti melkein tavallista pienemm?lt?, kun sen rajapiirteet alkoivat kadota sakean lumiry?pyn sekaan. Hautuumaan ymp?rill? kasvavat halavat, pihlajat ja tuomet huojuivat alastomina tuulen mukana etel?? kohti. Suunta n?ytti niit? ik??nkuin suututtavan, sill? jokaisen syvemm?n, pakollisen kumarruksen per?st? ne rajusti suoristivat lehdett?m?t latvansa, ravistelivat ja puistelivat niit? kuin vanhat, k?rtyiset ukot hapsiansa.

?T?m? n?ytt?? kauhealta?, taikka jotain sen tapaista sanoivat kirkkom?ell? toisiansa tapaavat ihmiset. Niit? kokoutuikin huomattavat m??r?t, mitk? jalkaisin, mitk? hevosilla. Vanhan tavan mukaan ker?ysi parvi tytt?j? kirkon eteiseen, miss? muutama hymyilem??n luotu suu koetti noudattaa luontaista taipumustaan. Mutta hymyily pakeni niin kuin omantunnon tuskissa ja kirkon eteinen j?i pian tyhj?ksi.

Kirkkoon kokoutui runsaasti kansaa, kaikkien kasvoilla vakava, totinen ilme. Aamuvirren s?vel soi kaiuttomasti ja tuntui ik??nkuin arastelevan sit? ter?v??, vihelt?v?? ulvahtelemista, mink? ulkona pauhaava myrsky synnytti rikkeimiss? ikkunaruuduissa. Hataroista ikkunoista tuprusi lumi kirkkoon, kooten paksuja kinoksia ikkunalaudoille ja synnytt?en hienon lumipyryn niiden tienoilla istuvain ymp?rille.

Jumalanpalveluksen aikana, jonka kirkkoherra toimitti, oltiin hyvin hiljaa. Pappi ihmetteli seurakuntansa k?yt?ksen muutosta. Nuorilla oli ollut aina niin paljon toisilleen kuiskaamista itse saarnan aikana, nyt ainoastaan harvat p??t kumartuivat siin? tarkoituksessa. Pappi otaksui t?ss? n?kev?ns? Kaikkivaltiaan mahtavan k?den kurituksen seurauksia. H?nen syd?mens? heltyi. Yht?kki?, itsek??n muutosta huomaamattaan, tunsi h?n olevansa samaa lihaa, samaa verta tuon kansan kanssa, joka n?yr?n?, ??net?nn? h?nen puhettansa kuunteli. Ulkona nyt niin tavattomaan aikaan pauhaava lumimyrsky ja sen omituiset, peloittavat ??net muuttuivat h?nen heltyv?ss? mielikuvituksessaan ik??nkuin v?litt?miksi Jumalan vanhurskaan vihan ??niksi. Oma syyllisyys, oma osallisuus noiden veljien ja siskojen kanssa samoihin rikoksiin nousi vuoren tapaiseksi painoksi. Itse sit? huomaamattaan muutti pappi puhetapansa: alussa oli h?n puhunut *teid?n* synneist?nne, nyt h?n puhui *meid?n* synneist?mme. Puhe ei en?? ollut ankaraa, tuomitsevaa lainsaarnaa, vaan yht?jaksoista n?yr?? rukousta. H?nen asemansa Jumalan ja ihmisten suhteen oli muuttunut: tavanmukaisesta Jumalan k?skynhaltijasta oli tullut kanssaveljiens? l?hettil?s, niiden syd?mell? ja suulla puhuva, palava esirukoilija...

Seurakunta itki.

Kun tuli aika rukoilla maanhedelm?st? ja kansa kumarsi p??ns? rukoukseen, alkoi ??nekk?it? nyyhkytyksi? kuulua ymp?ri kirkon.

Kaikki hymy ja leikki oli kaukana. Satalukuihin nousevan kansan syd?n sykki sill? hetkell? yhdelle ainoalle tunteelle:

?Herra Jumala, anna aurinkosi paistaa!?

Lumituiskun v?liss? pilkisti voimaton, kuultava auringons?de kirkkoon. Mutta ik??nkuin se olisi rikollisin keinoin p??ssyt irti, riehahti myrsky heti uudella voimalla. R?iskyen, niin ett? kuului kirkkoon asti, repesi hautuumaan vanhimmasta, suurimmasta halavasta toinen haara.

* * * * *

Kun ihmiset palasivat kirkosta, makasi halava poikkiteloin tiell?. Vanhat ravistivat pel?styneen n?k?isin? paitansa ja sanoivat: ?Tuo ennustaa pahaa ... suurta kuolovuotta.? Mutta yksi sanoi:

?Katsokaas miten paksulta on lunta, kun se ulottuu ihan tuohon halavan haaraan, josta t?m? on katkennut. Min? olen monta kertaa kes?ll? seisonut tuon puun alla ja p??ni on ulottunut tuohon haaraan.?

Siin? oli lunta siis l?hes kolme kyyn?r??.

* * * * *

Sakaristossa tuli olla pit?j?n kokous. Kirkonmenon p??tytty? alkoi sinne kokoutua miehi?. Paitsi is?nti?, jotka sujottelivat seisomaan oven puolelle, istui tuoleilla muutamia herrasmiehi?. Likinn? p?yt??, nojaten siihen kyyn?rp??t??n, istui suuressa susiturkissaan nimismies Gr?nberg ja kappaleen matkaa h?nest? toisella tuolilla kapteeni Stolt, pienen talon omistaja pit?j?ss?, h?nkin susiturkissa. Nurkassa h?m?r?n puolella, ik??nkuin itse?ns? piilotellen kyyh?tti ?Kaleniuksen herra?, huononlaisissa pukimissa ja n?ht?v?sti viluissaan. Er??ss? v?liss? n?kyi t?m? kuiskutellen puhuttelevan kapteeni Stoltia, joka muutamalla sanalla vastasi ja k??nsi sitten selk?ns?.

Rovasti, v?h?inen, yst?v?llisen n?k?inen ukko, aloitti kokouksen. Ensimm?inen kysymys oli, otetaanko pit?j??n l??nin karjakko opettamaan voin valmistusta. Miehet eiv?t n?ht?v?sti oikein tajunneet mist? oli kysymys. ?Mik? karjakko?? ?Ett?k? sellainen, joka opettaisi voita tekem??n??

Vakava tuuli, jolla miehet olivat olleet, h?lveni hiukan, kun ruvettiin laskemaan leikki? siit?, ett? voin tekemist?kin nyt alkaisivat herrat opettaa. Varpulan Valeella tiesiv?t toissa vuonna olleen pari viikkoa sellaisen, punatanttuisen, lihavan rouvan ?opettamassa? em?nt?? kirnuamaan veivikirnulla ja kyl?n pojat olivat sen ?frouvan? ristineet ?voi-piruksi?.

?Pysyk??n pois t??lt? sellaiset.?

?Niin, ja kuka sen tiet??, jos sellaisia otetaan pit?j??n, kun ne aikansa t??ll? herroittelevat ja konstailevat, niin ottaa kruunu pian omaksi hyv?ksens? koko voinvalmistuksen, samoin kuin viinankeitonkin.?

T?m? lausuttiin vinkuvalla, ter?v?ll? ??nell?. Kumma kyll?, etteiv?t useammatkaan helakammin nauraneet. Jotkut sit? vastoin loivat mieheen vihanpuhuvia katseita, ik??nkuin ajatellen ett? ?Lempoako tuossa kiljuu, miehinen mies jos olet!?

Mies oli v?h?inen, keski-ik?inen, ter?v? katse, jos ??nikin. Iso koirannahkaturkki oli arvokkaan n?k?inen ja n?ht?v?sti monessa polvessa perint?n? kulkenut. T?m? oli pit?j?n kestikievari, Siikalahden Mikko. Ja vaikka h?n ei mitenk??n n?ytt?nyt komealta, pikemmin p?invastoin, jaloissakin kun oli h?r?nkoipiset punaiset karvakeng?t, - tunsi kuitenkin, hetkisen h?nt? katseltuaan, ett? mies on varakas, ja jollei viel? ole, niin varmaan aikoo siksi tulla.

Tarttumatta sen enemp?? kiinni Mikon arveluun p??tettiin yksimielisesti, ettei karjakosta huolita, ei mill??n ehdolla.

Sitten seurasi kysymys: ?Suostutaanko ottamaan viinanmyyntipuotia pit?j??n??

Vallitsi kummallinen hiljaisuus hetkisen sen j?lkeen kun kysymys oli esitetty. Katseet k??ntyiv?t omituisen johdonmukaisesti Siikalahden Mikkoon, joka ei t?t? ollut huomaavinaankaan, niin hyvin kuin h?n sen huomasikin ja koetti sen johdosta tekeyty? ihan v?linpit?m?tt?m?n n?k?iseksi. Mutta yht?kki? alkoi Mikosta ??nett?myys tuntua tuskalliselta. H?n loi kehoittavasti silm?ns? Kaleniukseen, joka jo olikin noussut ja alkoi puhua:

?Minun mielest?ni ei t?ss? voi olla muuta kuin yksi mieli siit? ett? sellainen otetaan (T?ss? loi nimismies yliolkaisen katseen Kaleniukseen), sill? viinaa on t?rkeimpiinkin tarpeisiin hyvin vaikea saada aina kaupungista. Ja lain kannalta katsoen on salapolton ehk?isemiseksi paras keino, ett? laitetaan julkinen viinapuoti. Salapoltto ei ole ainoastaan laitonta, vaan sekin on sen huono puoli, ett? hy?ty tulee siit? yksityisille, mutta t?st? tulisi hy?ty koko kunnalle, sill? Kilstr?min patruuna on sitoutunut maksamaan kunnan kassaan kaksisataa markkaa vuodessa, jos h?nelle annetaan oikeus asettaa t?nne viinapuoti. Patruuna sanoi, ettei h?n muualla viitsisi maksaa sellaisesta oikeudesta kuin korkeintaan sata markkaa, mutta kun h?n on niin hyv? yst?v? meid?n pit?j?n is?nt?in kanssa ja herra provastinkin kanssa, niin h?n sanoi, ettei h?n haluaisi paljon itse hy?ty? t?m?n pit?j?n viinakaupasta.?

Taas oltiin hiljaa, ja Siikalahden Mikko, n?ht?v?sti innostuneena, n?ki sopivaksi huomauttaa:

?Kaksisataa markkaa on jo paljon rahaa t?llaisina aikoina.?

?Se on paljon rahaa?, kertasi Kalenius ja kakisti kurkkuaan jatkaaksensa. Mutta aivan odottamatta kuului ??ni miesjoukosta:

?Paljonko Kalenius saa kun soittaa t??ll? suutansa??

Kaleniuksen suu j?i auki ja sana sanomatta. Muiden suut vet?ysiv?t hymyyn ja katseet k??ntyiv?t sinne, mist? ??ni kuului. Siikalahden Mikko pani huulen hammasten v?liin ja suuntasi katseensa muiden mukaan mutisten itsekseen jotain, josta sai kuitenkin selville vain viimeisen sanan:

?Sarvikuono!?

Mies, joka n?in oli saanut huomion puoleensa vedetyksi, seisoikin hyvin n?kyvill?, miesten eturiviss?. Kooltaan h?n oli suuri ja karkeatekoinen, vanhemmanpuoleinen. Siikalahden Mikko varmaankin tarkoitti sarvikuonosta puhuessaan miehen nen??, sill? se oli suuri. P?rr?inen tukka oli valahtanut silmille, joilla h?n pisteli??sti nauraen h?ik?ilem?tt? katseli Kaleniusta, odotellen vastausta.

Kalenius oli niin ep?r?iv?, kun huomasi kuinka huvittavan vaikutuksen h?nt? tarkoittava pilkka oli mieliin tehnyt, ett? h?nelt? lopuksi ei tullut muuta vastausta kuin:

?No sit? ei ole Hautalan Jannen moisen miehen asia kuulustella.?

?Eip? olekaan?, my?nsi Hautalan Janne suu hymyss? ja sylki sakaristonlattialle, ?mutta kun sin? t?ss? niin koreita puheita pid?t, niin arvelin, ett? kun et sin? siihen kuitenkaan palkatta ryhdy, niin olispa sopiva tiet??, paljonko sellaisesta on tuloa.?

?Pid? sin? v?h?n soukempaa suuta!? ?rj?isi kapteeni Stolt. ?Aina sin? tahdot t??ll? komentaa niinkuin sinulla olisi koko pit?j?n sananvalta. Kirkkoherran asiana on pit?? j?rjestyst? kokouksessa. Ei t?m? asia tarvitse sen pitemp?? selvityst? eik? keskusteluja, se p??tet??n vain, ett? patruuna Kilstr?min hakemukseen suostutaan.?

?Ei sit? niin vaan p??tet?, on t??ll? muillakin sananvaltaa, tied?nm??, keskeytti kirkonvartija Per?l?, joka oli ?sken tullut kirkosta ja paraiksi ehti kuulemaan Stoltin k?skev?? puhetta. Per?l? oli vanha, pieni, k?rttipukuun puettu talonpoika, joka puheissaan ja liikkeiss??n osoitti suurta itsetietoisuutta. Stolt ei ottanut keskeytyst? mihink??n huomioon, vaan jatkoi;

?Ei sellaisia rahasummia sovi n?in k?yhin? aikoina tyhm?n itsekk??sti tuuleen heitt??. Herra rovasti kirjoittaa vaan p??t?ksen.?

?Mutta tuopa nyt on merkillist? ahtamista, kun p??t?s vaan pit?isi kirjoittaa, vaikka useimmat t?ss? ovat vastaan... Eih?n ole viel? ollut puhetta siit?k??n, mihin se kapakka tulisi sijoitettavaksi?, ihmetteli Varpulan Valee, keski-ik?inen, terhakan n?k?inen is?nt?. Hyv?ntahtoisen n?k?isesti naurahtaen katsoi h?n Siikalahden Mikkoon, joka punottaen n?kyi koettavan kuohuvaa kiukkuansa hillit?. Mit??n vastausta ei kuulunut, mutta Siikalahden Mikko n?ytti olevan useimpain katseiden t?ht?ystauluna. Oli alkanut synty? melua, joka yh? kasvoi. Kuulosti silt?, ett? miehi? oli puolella jos toisellakin. Kirkkoherran hienopiirteiset kasvot eliv?t ja poskille oli noussut punaa. H?n katsahti tuon tuostakin nimismies Gr?nbergiin, joka omituisesti v?linpit?m?tt?m?n n?k?isen? kuunteli jupakkaa, mik? paisumistaan paisui yh? suuri??nisemm?ksi. Vanha pappi oli puheenjohtajana tottunut siihen, ett? antoi miesten hetkisen oikein mielinm??rin sohista, niin ett? he saivat puhkunsa siin? ulos ajetuksi; vasta sen j?lkeen saattoi toivoa rauhallisen p??t?ksen tekoa. Nytkin h?n, noudattaen samaa tapaa, vasta kotvasen kuluttua alkoi vaatia j?rjestyst?, mutta h?nen ??nens? sammui, kuulumatta yleisess? melussa.

Vihdoin ty?nt?ysi Hautalan Janne esiin p?yd?n ??reen, riitelemisest? jo hikisen?. H?n koetti puhua, mutta melun t?hden ei sit? kukaan kuullut. Luonto jo alkoi nousta. H?n hyp?hti tasajalassa ja karjaisi niin ett? sakariston honkaiset sein?t kumahtelivat.

?Olkaa hiljaa!?

Ja miehet todellakin alensivat ??nt?ns? siksi, ett? hyvin kuuli, mit? Kalenius ja Stolt tuolla joukolleen sy?ttiv?t. Janne veti paperin esiin taskustaan, laski sen papin eteen ja virkkoi:

?Kun meid?n kyl?ll? on k?ynyt huhu, ett? se kapakka pit?isi laitettaman t?m?n kestikievarin, Siikalahden Mikon taloon, niin pitiv?t meid?n kyl?n miehet eilen illalla kokouksen ja antoivat minulle valtakirjan, jonka perusteella minun pit?? heid?n puolestansa vastustaa kapakkaa. Arveltiin, ett? kun nyt kerran on viinanpoltto-oikeus otettu pois talonpojilta kruunulle, niin pit?k??n herrat viinansa. Se on huonompaakin ja hinta niin kallis, ett? jos varsinainen kapakka laitetaan, niin n?in kovina aikoina se vie kaikki rahat pit?j?st?. Ollaan nyt kerrankin miehi? eik? anneta aina noiden vet?? meit? nen?st?. Tuo vaivainen kahdensadan markan sy?tti on niin mit?t?n, ett? pit?? olla hyvin v?h?n ?ly? sill?, joka siihen todenteolla tarttuu. Niin ne arvelivat meid?n kyl?ss? ja t?ss? on minun valtakirjani. Muuten huomautan viel?, ett? t?m? kestikievari ei kelpaakaan saamaan kapakanpito-oikeuksia, kun sit? jo viime talvena sakotettiin luvattomasta viinan myynnist?.?

Olisi kelvannut katsoa Siikalahden Mikkoa ja n?hd?, miten myrkyllisesti h?n silm?ili Hautalaista.

?Kyll?h?n se t??ll? tiett??n ilman sun sanomattasikin, murehdi sin? vain omia sakkojasi!? vinkaisi Siikalahden Mikko. ?Ei siin? sen valtakirjassa monta nime? ole.?

?No tottapa sun nimes edes on?? kuului joukosta. Syntyi naurunr?h?kk?.

?Ja kysymysh?n nyt onkin vain siit?, otetaanko se pit?j??n vai ei. Seh?n on Kilstr?min patruunan vallassa panna sitte puoti t??ll? mihin itse tahtoo?, muistutti Siikalahden Mikko.

?Sep? se juuri onkin pit?j?l?isten vallassa m??r?t?. Ja kun anomusta tehdess? pit?j?n kokoukselle olisi pit?nyt selitt??, mihin se kapakka aiotaan ja kuka sit? pit?m??n, niin jos ei t??ll? ole n?ist? seikoista mit??n tietoa, niin eih?n t?ss? ole muuta teht?v?? kuin myt?t? koko hakemus, joka sellaisena, vaillinaisena on laiton?, selitti Varpulainen.

?Ja jos ei sit? asiaa myt?t?, niin min? valitan siit? vaikka keisariin asti!? vakuutti Hautalan Janne.

Se oli lujaa puhetta. Meteli paisui uudestaan. Ylt'yleens? alkoi kuulua ??ni?, ett? koska herrat ovat kerran viinan valmistusoikeuden vieneet, niin pit?k??t viinansa, ei t?ss? kuitenkaan viinan janoon kuolla. Muuan harmaahapsinen vanhus, puvusta p??tt?en her?nneisiin kuuluva, jonka heikkoa ??nt? kirkkoherra sai yleis?n kuulemaan, pyysi Jumalan nimen t?hden, ettei viinapuotia otettaisi pit?j??n nyt kun kerran on p??sty v?hemm?lle siit? kirouksesta, jota viina on t?llekin paikkakunnalle tuottanut. H?n viittasi edess? olevaan varmaan katovuoden uhkaan, kun tavallisena ohrankylv?n aikana viel? kyyn?r?n paksuinen hanki peitt?? pellot. Sanoi, ett? nyt ei ole aika ajatella huvituksia viinan ??ress?, nyt tulee tosik?dess? kysymys siit?, mist? saadaan leip??. Ukko puhui vanhan kansanmiehen kaunopuheliasta, mutta samalla vakuuttavaa kielt?, huomauttaen viel?, miten Jumalan viha etsiskelee nyt syntist? kansaa, kun olemme niin kauas h?nen tielt?ns? eronneet, ja kehoitti yksimielisesti hylk??m??n kerrassaan koko viinan villitsev?n nauttimisenkin, eik? ainoastaan t?t? kavalaa esityst?, joka ei ollut h?nen mielest??n muuta kuin perkeleen paula...

Mutta Stolt ei jaksanut kuulla loppuun. H?n keskeytti ukon sanoen, ettei t?ss? kylm?ss? sakaristossa nyt viitsit? kuunnella tunninpituisia k?rttisaarnoja, ja selitti viel?kin huomauttavansa, ett? juuri k?yh?n ajan vuoksi olisi patruuna Kilstr?min ehdotukseen suostuttava, sill? vaivaiskassa kyll? tulee tarvitsemaan varoja. Ehdotti, ett? koetettaisiin kunnan vaatimus koroittaa 400 markkaan. ?Otetaan silt? niin paljon kuin saadaan, mutta mill??n ehdolla emme hylk?? sellaista rahan tuloa.? H?n aikoi jo istua, mutta kiukultaan ei saattanutkaan olla jatkamatta: ?Te kyll? olette aina osanneet tehd? kollomaisia ja tyhmi? p??t?ksi?, mutta koettakaa nyt kerrankin sit? v?ltt??, jos teiss? v?h?nkin on ?ly? j?lell?.?

Kaikki tiesiv?t, ett? Stolt oli Kilstr?min patruunan sukulainen.

Stoltin per?ss? innostuen alkoi Kalenius loukostaan puhua ??nt?ns? korottaen. H?n pohjautui siihen, ett? t?m?n asian vastustajat aikovat salapoltolla ja salakapakoimisella hy?ty?, koska niin mielett?m?sti hylk??v?t pit?j?lle edullisen tarjouksen, j. n. e.

Mutta nyt tuli joukko levottomaksi. Useita p?rr?tukkaisia miehi?, Hautalan Janne etunen?ss?, alkoi l?hesty? Kaleniusta nyrkit puuskassa ja syyt?en suustansa arvoisan herran silmille sellaisen ansioluettelon, ett? moni linnassa oleva lurjus olisi tuntenut itsens? enkeliksi hra Kaleniuksen rinnalla. Stoltille oli suureksi eduksi, ett? h?n oli n?iden miesten kanssa kirkon sakaristossa, eik? miss??n v?hemm?n kunnioitettavassa paikassa. V?linpit?m?tt?m?tkin, ne, jotka olivat kokoukseen saapuneet aikeissa my?nty? ottamaan pit?j??n kapakka ja ensin naureskelleet vastustajain kiukulle, asettuivat nyt yhten? miehen? vastustajain joukkoon. Kalenius oli koskettanut liian arkaa kohtaa syytt?ess??n lainrikkomisesta n?it? miehi?.

Kirkkoherran t?ytyi pyyt?? nimismiest? rauhoittamaan kokousta.

?Hiljaa!?

Se r?j?hti kuin ukkonen ja miehet hillitsiv?t paikalla pauhunsa, k??nt?en katseensa nimismieheen, mahtaneeko tuo jotain muutakin sanoa. Itse mieskin oli kyll? n?kemisen arvoinen: kolmikyyn?r?inen, ryhtev?, i?lt??n noin 35:n tienoissa.

?Mit? t?ss? rupeette riitelem??n, ei t?m? ole mik??n markkinapaikka?, jatkoi h?n maltillisella, kiihkottomalla tavallaan.

Aivan niin, ajattelivat Stolt ja Kalenius ik??nkuin pelastuneina uhkaavasta vaarasta silm?illen nimismiest? nyt yst?v?llisesti; sill? tavallisissa oloissa olivat nimismiehen v?lit Stoltin ja Kaleniuksen kanssa huonot ja riitaiset. Ukot taas miettiv?t: noiden sudenruokain syy se oli, kuka k?ski ruveta haukkumaan, kuka jo! Se oli ensi hetken vaikutus. Mutta Gr?nberg jatkoi:

?Jos tahdotte minua kuulla, pit?j?n miehet, niin ?lk?? koskaan ottako ja puolustako kapakkaa pit?j??nne, ei julkista, ei salaista. Te itse tied?tte, ett? murhat ja tappelut t?m?n vuoden kuluessa, kun ei viinaa en?? ole ollut niin helposti saatavissa, ovat silminn?ht?v?sti v?hentyneet, ja olot y?llisiin aikoihin tulleet rauhallisemmiksi. Minun teht?v?ni on pit?? t??ll? j?rjestyst?, ja sit? miest?, joka uskaltaa ottaa kartanoonsa kapakan, pid?n min? yleisen j?rjestyksen ja hyvien tapojen rikkojana. Ja sen te tied?tte kyll?, ett? jota min? pid?n sellaisena, sen miehen el?m?st? on leikki kaukana niin kauan kuin ei h?n tyydy olemaan ihmisten lailla.?

Kun Gr?nberg oli lopettanut, kuului yleist? hyv?ksymisen murinaa ja muutamat jo ilmaisivat ??nekk??mminkin mielihyv??ns?.

?No samaa min? olen sanonut.?

?Kas sill? lailla sit? reirumiehet puhuvat, mutta mit? nuo tuolla...?

?Kapakkaa ei oteta!?

?Kun viinaa tarvitaan, niin kyll? sit? kaupungistakin saadaan!?

?Siikalahden kitupiikink? sit? sitten pit?isi kaikki sellaiset tulol?hteet ja koijarin konstit itselleen saada??

?Kaleniuksen herralle pit?isi nyt jo laittaa ruoti, ettei sen tarvitsisi aina rahan ja palkan edest? olla kaikkien juonia ajamassa.?

?Olis toinen paikka, niin ottaisin sun s??rihis! ja...? kuiskutti muuan hammasta purren ja irvistellen Kaleniuksen edess?.

?Se nahka kyll? sen parkin tarvitsisi?, hymyili vieress? seisova.

Kalenius ei ollut mik??n h?t?poika. H?n nousi uhkaavana ja kysyi nimismieheen k??ntyen:

?Kuinka t??ll? on oikeus nimismiehen l?sn? ollessa tuolla tavalla uhkailla ihmisi???

?Pid? suus kiinni!? ?r?hti Gr?nberg hiljaa, mutta sen kuitenkin suureksi riemukseen jotkut kuulivat.

Hyvin jo n?ki mink?laiseksi p??t?s tulisi. Kirkkoherra, joka asiassa ei viel? ollut lausunut juuri mit??n, olihan vaan antanut ukkojen kiistell?, otti h?nkin lopuksi lausuakseen ajatuksensa; Ja h?n kiitti kuntalaisia siit?, ett? olivat niinkin yksimielisi? kapakkaa vastustaessaan, ja toivoi, ettei ??nestys tulisi kysymykseen. Ilman ??nestyst? p??t?s tehtiinkin ja vastalauseensa ilmoitti ainoastaan Stolt.

Sakariston ovi oksensi ulos miehet. Kirkkopihassa selitti Hautalainen iso??nisesti muutamassa ryhm?ss? miehille, miten koko tuo kapakan touhu oli l?htenyt Siikalahden Mikosta, joka halusi laillistuttaa viinakauppansa, kun ei salakapakoiminen en?? oikein vedellyt. Mikko sattui siin? menem??n ohitse. Ei vilaukseltakaan h?n katsonut Hautalaiseen, mutta hampaat rauskuivat kuin suoloja purren. Toinen jatkoi juttuaan, v?litt?m?tt? siit?, vaikka Mikko kuulikin. Kuulkoon! Kernaastihan Janne sen soi, oikeastaan h?n sit? tarkoittikin.

Myrsky oli jo asettunut. Sakaristossa ?sken n?ytti silt?, kuin ukot olisivat hetkeksi unhoittaneet sen tuskallisen, kamaloita aavistuksia her?tt?v?n tunnelman, joka heit? oli rasittanut jo pari viikkoa ja mik? ?sken kirkossa, Kaikkivallan silm?in alla, suli n?yr?ksi, avuttoman rukoukseksi. Paino palasi nyt uudelleen syd?mille. Kokouksessa riehahtaneet intohimot ja niiden synnytt?m?t kiihkon vireet pakenivat kasvoilta t??ll? ulkona kuin siivill? sivuen. J?lelle j?i miehi?, joiden otsilla h??m?itti synke?n huolen mustanpuhuvat merkit ja silm?t surullisina tuijottelivat kohti kylm??, harmaata, talvista taivaslakea. Puheluistakin miltei kokonaan katosivat rajuuden ilmeet, ??net sortuivat n?yriksi ja vaatimattomiksi. Sill? ilma oli todellakin hirve?n kylm? ja lumikinokset paksut t?m?n aikaisiksi, jolloin tavallisissa oloissa maamies jo kylvi peltoonsa kev?ttoukojensa siemenet.

Nimismies Gr?nberg oli ollut pit?j?ss? vasta toista vuotta. Mutta j?ntevyydell?, pelk??m?tt?m?ll? rohkeudella ja ennen kaikkea j?rk?ht?m?tt?m?ll? rehellisyydell??n oli h?n saanut oloissa suuren muutoksen aikaan. Varkaudet, rosvoukset ja tappelut olivat k?yneet jo harvinaisemmiksi entiseen verraten. T?m?n huomion tehty??n j?rjestyst? rakastavat ihmiset uskalsivat jo nostaa paitansa, ilmaista puhtaampia, siveellisempi? katsantotapojaan ja avustaa nimismiest? mik?li mahdollista, sill? luottamus esivallan voimaan alkoi elpy?.

Gr?nberg oli heti ensi syksyn? sattunut er??ss? huutokaupassa saamaan pienen maatilan kirkonkyl?ss?. Siin? oli tavallinen, talonpoikaismalliin rakennettu kartano, miss? h?n asui.

Nyt h?n asteli kirkosta kotiinsa, Hautalan Jannen kanssa vierekk?in, vilkkaasti haastellen. Kun oli saavuttu Gr?nbergin kamariin, pyysi h?n Janneakin ottamaan pois turkin p??lt??n ja istumaan. Piiput saatiin palamaan ja Gr?nberg aloitti keskustelun:

?No ket? te arvelette niiden kauppias Klitsin jyv?in varkaaksi??

?Hm?, pani Janne ja painoi kynnell??n piipusta kuohuvaa poroa. ?Se on tapahtunut kummallisen viekkaasti. Varastaa kyl?n keskell? olevasta makasiinista 30 tynnyri? jyvi?, - sen on t?ytynyt tapahtua saakurin sukkelasti.?

Gr?nberg my?nsi sen.

?T?ss? muutamia vuosia takaperin?, jatkoi Hautalainen, ?varastettiin kerran aivan samalla tavalla Savilahden aitasta sianlihat, useampia vartaallisia leipi?, kaikki jauhot ja viel? viiden tynnyrin paikoille rukiita.?

?Tuliko selville, kuka varasti??

?E-he-hei?, nauroi Janne, ?t??ll? kun oli silloin viel? sen

Lindblomi-parka nimismiehen?.?

?Oliko mit??n aavistusta siit?, mihin ne tavarat joutuivat, kuka ne sai??

?Kyll?!... Saatiinhan se jotenkin selville urkituksi, ett? ne, samoin kuin monet muutkin tavarat, Vennu Karissa tasailtiin. Ket? jakamassa oli, sit? ei niin tarkkaan kukaan tied?. Mutta se Saviojan ?ij? kuoli sitten samaan aikaan, eik? kukaan asiaan kuuluva uskaltanut ryhty? toimittamaan ep?luulon-alaisia syytteeseen. Se j?i siihen.?

?Luuletteko, ett? ne voisi saada viel? todistetuksi??

?Ett?k? te alkaisitte...??

?Tietysti!?

?Kyll? min? luulen, jos vaan ne todistajat saisi todistamaan. - Ja kuinka lie, eik? useimmat niist? ole todistamaan kelpaamattomia.?

?Siit? otetaan selv?. Mutta miss? luulisitte jaetun n?m? Klitsin jyv?t??

Janne kopisti piipusta tuhkan kouraansa, heitti suuhunsa ja sanoi v?h?isen odotuksen per?st?:

?Min? pahoin luulen, ett? Karin Vennulla on siit?kin asiasta varmat tiedot.?

?Niin min?kin luulen!? huudahti Gr?nberg ja nousi k?velem??n.

?Se Vennu on osannut hyvin s?ilytt?? nahkansa?, lis?si Janne, ?sit? kun ei ole varkauksista minun tiet??kseni edes tositeolla koskaan oikeudessa syytetty. Ja siit? murhastakin se p??si viime syksyn? irti oltuaan vain kaksi vuotta tunnustuksella.?

Nimismies k?veli miettiv?n n?k?isen? lattialla.

?Min? olen koko talven pit?nyt h?nt? hyvin tarkoin silm?ll??, alkoi h?n harmin ilme kasvoilla sanoa, ?mutta min? en ole saanut h?nt? kiinni sellaisista teoista, ett? olisin voinut h?net kytke?. Vasta ?skett?in minulle kerrottiin siit?kin tavasta, jota Vennu useain toisten kanssa on edellisin? vuosina harjoittanut, siit? nimitt?in, ett? he uhkauksilla salaa ovat pakoittaneet ihmisi? antamaan heille lahjoja, milloin mit?kin. Tied?ttek? te siit? mit??n??

?Kyll? siit? aina puhuttu on.?

?Niin, tekin olette kuullut ettek? kuitenkaan ole koskaan minulle siit?k??n mit??n puhunut.?

?Kun ei ole johtunut puheeksi.?

?Niin, mutta semmoiset *pit?isi* johtua puheeksi. Sill? ymm?rr?tteh?n sen, etten min?, vasta ?sken pit?j??n tulleena, voi mill??n tavalla p??st? rikollisten j?lille, ellei minulle kerrota, ilmoiteta ja sill? tavalla minua auteta. Sill? sen min? voin teille vakuuttaa, ett? min? en todellakaan pelk?? Vennua enk? tusinaakaan h?nen kaltaisiansa, kun min? vaan saan selv?t syyt k?yd? kimppuun.?

Kun h?n nyt paitahihasillaan, silm?t innostuksesta s?ihkyen seisoi Jannen edess?, niin saattoi todella uskoa t?ydellisesti h?nen vakuutuksensa.

Jannekin nousi seisomaan ja h?nenkin silmiss??n alkoi s?ihky?. Kym?r? hartioissa oli tosin jo k?ynyt hyvin huomattavaksi, sill? selk? oli alkanut koukistua. Mutta h?n n?ytti sittenkin miehelt?, jolla on voimaa.

?Jos niin on kuin sanotte?, virkkoi h?n, ?niin teill? on todellakin oikeus syytt?? minua jonkun verran. Mutta pelkuruuden t?hden en ole ollut puhumatta, en Jumal'auta! - sill? min? en ole ik?n? Vennua, enemp?? kuin ket??n muutakaan ihmist? pel?nnyt. Mutta min? olen, niin kuin tied?tte, saanut el?m?ss?ni herroista sen kokemuksen, ett? talonpojan ei sovi niihin luottaa. Olen el?m?ss?ni k?ynyt niiden kanssa monta k?r?j?juttua ja enimm?kseen tapannut, vaikka asiani olisi ollut kuinkakin oikea. Lindblomin syyllisyyden t?rkeisiin virkavirheisiin ja petoksiin n?ytin, mutta silloinkin minulle annettiin sakkoja. No niit? en harmitellut, sill? Lindblom menetti kuitenkin virkansa. Samasta asiasta koitui minulle k?r?j?juttu tuomarin kanssa, joka syytti minua oikeuden solvaamisesta. Sakkoa sain taas, vaikka min? en ollut sanonut muuta kuin ett? sellainen oikeus, joka viitsii tuomita sakkoihin siit?, ett? olin sanonut Lindblomia lurjukseksi ja n?ytt?nyt sen toteen, sellainen oikeus on suurin v??ryys. Ja siihen useita muita juttuja lis?ksi. Min? olen, parhaillani ollessani, esiintynyt t??ll? varasten ja tappelijain syytt?j?n?, olen koettanut saada j?rjestyst? silloinkin, kun nimismies ei uskaltanut hengell?ns? hiiskahtaa j?rjestyksen puolesta. Mutta min? alan tulla vanhaksi, minun k?sivarressani ei ole en?? nuoruuden tarmoa, ett? voisin itseni puolustuksessa siihen t?ysin luottaa. Min? olen halunnut saada lev?t? min?kin, kun olen huomannut, ettei yksi mies voi aivankaan huomattavasti maailmaa yl?salaisin k??nt??. Siit? v?h?st?, mit? olen ollut teid?n kanssanne tekemisiss? ja mit? olen tullut teit? tuntemaan, olen kyll? huomannut, ett? te olette kymmenen kertaa rehellisempi ja miehuullisempi kuin nuo muut, joita olen tuntenut. Ja sent?hden olen min? luottanut teihin enemm?n kuin kehenk??n muuhun herrasmieheen el?m?ss?ni. Mutta kun en ole teit? likemmin tuntenut, en ole voinut luottaa pohjattomasti, sill? min? olen vanha ja ep?luuloinen?.

Nimismies kuunteli ja katseli mieltyneen? vanhaa miest? ja sanoi hymyillen:

?Toivon, ett? opitte minuun luottamaan.?

?Niin min?kin toivon, oikein syd?mest?ni. Mutta sanokaapa totuus, eik? teill? ollut t?nne tullessanne huonoja ennakkotietoja minusta, eik? minua ollut teille kuvern??rin virastossa kuvattu riitelij?-lurjukseksi??

Gr?nberg my?nsi sen.

?Kas sit?, min? sen arvasin. Te olette katselleet minua karsain silmin aina viime kuukausiin.?

Sekin t?ytyi toisen my?nt??.

?Niin! Mutta nyt te jo minuun kuitenkin luullakseni v?h?n luotattekin??

?Paljonkin.?

?Herroilla kuvern??rin virastossa oli siis minusta teille ev?it?.?

?Sen min? olen jo heille selvitt?nyt.?

?Vai niin. Ne tuskin sit? uskovat. Min? olen muuten kuullut, ett? kaikki talonpojat, jotka vain ovat maalaisvirkamiesten kanssa riidoissa, ovat virastossa hyvin huonossa maineessa.?

?Jaa ... melkeinp?...?

?Niin se on, kyll? min? sen tied?n. Ja syynkin siihen min? tied?n. Meid?n talonpoikain asioita herroja vastaan eiv?t ota ajaakseen muut kuin sellaiset nurkkasihteerit, kaiken arvonsa ja luottamuksensa menett?neet siat. Ne tulevat huonosti ajetuiksi. Meid?n omaa kielt?mme ei siell? ymm?rret?, eik? kuunnella. Jo asiamiehemme huono maine vaikuttaa sen, ett? asiamme aina saa pit?? menetettyn?, kun ne v?h?nkin mutkistuvat. Suurten lurjusten maine meid?n joukostamme levi?? kauimmas, ja herrat p??tt?v?t, ett? me olemme kaikin sellaisia. He eiv?t tunne eiv?tk? tahdo tuntea meit? likemmin.?

Tuli hetkiseksi ??nett?myys, sill? Janne pani piippuun. Gr?nberg oli tarkan huomaavaisesti kuunnellut.

?Kyll? siin? on paljon totta.?

?Siin? t?ytyy olla. Ja min? olen varma siit?, ett? jos esimerkiksi meill? olisi ollut teid?n kaltaisenne nimismies jo 10-20 vuotta takaperin, niin t??ll? olisivat olot perin toisella kannalla. Sill? huonot tavat eiv?t sitten olisi p??sseet kasvamaan, kun vallattomia, hurjia luonteita olisi v?kev?ll? lainkouralla pidetty aisoissa ja opetettu ihmisten tavoille.?

Siihen suuntaan jatkui keskustelu. Monta vuotta j?lkeenp?in, kun Gr?nberg ihastuneena puhui Hautalan Jannesta er??lle yst?v?lleen, tunnusti h?n, ett? juuri tuona sunnuntai-iltana Janne avasi h?nen silm?ns? ja j?rkens? ymm?rt?m??n kansaa sek? p??asiallisesti m??ritteli sen suunnan, mit? h?n sitten useina vuosina kulki, ollessaan kansan keskuudessa siihen aikaan merkitsevimp?n? virkamiehen?.

Keskustelu k??ntyi sittemmin takaisin Klitsin jyv?in varkausjuttuun. T?h?n eiv?t he kuitenkaan voineet aivan paljon valoa saada. Mutta Janne tiesi ja luuli olevan todistettavissa niin paljon kaikenlaisia pienempi? ja isompiakin rikoksia Vennun syntiluettelossa, ett? Gr?nberg p??tti vangita Vennun. Yhteisen neuvottelun per?st? katsottiin kuitenkin parhaaksi antaa sen hiljaisuudessa lykk?yty? muutamia viikkoja, jos sattuisi ilmaantumaan jotain varmemmin todistavia asianhaaroja.

Alkoi jo hiukan h?m?rt??. Janne hankkiusi pois l?htem??n.

V?h?inen, laihankalpea mies tuli sis??n, tervehti ja seisahti ovipieleen lakki kourassa. H?nen silm?ns? v?l?htiv?t omituisesti, kun h?n huomasi Hautalan Jannen t??ll? istumassa. Katse seisahtui nimismieheen, ja melkein heti, kun oli oven per??ns? kiinni saanut, h?n virkahti:

?Vallesmanni oli kutsunut minua t?nne??

?Jassoo. Te olette Esa Karhu??

?Niin.?

?Istukaa.?

?En oikein joudakaan.?

Hautalan Janne l?hti. Esa siirteli levottomasti jalkojaan ik??nkuin kiirehtien nimismiest? asiaansa selitt?m??n, sill? h?nt? ei todellakaan n?ytt?nyt huvittavan olla t??ll?.

?Onko se Esa aivan jyrkk? siin? p??t?ksess?, ettette tule minulle voudiksi?? kysyi nimismies.

Esa ei vastannut kohta. Ik??nkuin pakottamalla n?ytti h?n saavan itsens? sanomaan:

?En min? taida tulla.?

Gr?nberg l?hti otsanahkaansa rypistellen k?velem??n lattialla.

Esan kalvakoille poskille nousi punaa. Levottomista ruumiinliikkeist? p??tt?en oli h?nelle olo t??ll? hyvin tuskallista.

?Minun taitaa pit?? menn??, ??nsi h?n ja k??ntyi l?hte?kseen.

??l? mene viel?. Tuota, jos min? maksaisin sinulle 150 markkaa, etk? sittenk??n tulisi??

Mies tuumi v?h?n aikaa.

?En min? tule?, sanoi ja lis?si omituisesti naurahtaen: ?Min? en sovi rengiksi.?

?Miksi ei, kun palkka on hyv?? Nyt on raha lujassa.?

?Min? tied?n sen, mutta ei sittenk??n??

?Min? en muuten niin paljoa v?litt?isi?, jatkoi nimismies k?rsim?tt?m?sti, ?mutta tuo, mik? minulla on, on sellainen vetelys, eik? niit? tahdo kunnollisia olla. Sinua olen kuullut kiitett?v?n.?

?Ei kest? kehua?, keskeytti Esa ja sieraimet hiukan laajenivat.

?No no, ei niin kuumasti.?

?Min? vaan en k?rsi kehuja.?

?Etk?? Mutta jos panen palkaksi sinulle viel? v?h?n ohramaata, etk? tule sittenk??n??

Esa loi tutkivan katseen nimismieheen ik??nkuin saadakseen selville, oliko t?m?n puheessa ehk? jotain ivaa. Luultavasti ei h?n siin? sit? huomannut, koska jotenkin rauhallisesti vastasi:

?Se nyt on sill? lailla, ett? min? olen ollut kerran vankeudessa. Ja min? sain siell? p??h?ni sen, ett? jos vaan joku keino el?miseen auttaa, niin min? en koskaan en?? menet? vapauttani. Ja minulla on sellainen luonto, ett? meille voisi tulla riitoja ja...?

Siihen se j?i. Lopun siit?, mit? h?n aikoi sanoa, voi kyll? arvata jokainen, ken v?h?nkin ennest??n tunsi Karhun Esaa.

Nimismies k?veli k?rsim?tt?m?n n?k?isen? edestakaisin lattialla.

?Hyv?sti?, sanoi Esa ja l?hti. Eik? h?nt? en?? estetty. Tultua ulos v?lkkyi miehen silmiss? jonkinlainen uhkamielisyyden tuli. Mutta kun siell? kylm? vihuri heti ovessa vinkuen puhalsi vastaan, laskeusi silm?in p??lle ik??nkuin sumua ja rinnasta kohosi syv? huokaus samalla kuin mies napitti pient? takkiansa. H?n oli kyll? hyv? puusepp?, mutta ty?t olivat nyt huvenneet arveluttavan harvinaisiksi. Kenties loppuvat kokonaan?... T?st? *t?ytyy* nyt tulla katovuosi, jos sit? tulee milloinkaan... Mill? sitten el?v?t vaimo ja lapset? Nimismies oli kauan pyyt?nyt h?nt? is?nt?rengiksi ja nyt viime viikolla oli se ajatus h?nt? kovasti kiinnitt?nyt. Toiselta puolen taisteli vapaudentunne jyrk?sti sit? vastaan, toiselta puolen taas perheen el?misen kysymys ik??nkuin v?kipakolla tuntui vaativan panemaan kaulansa ikeenalaiseksi. Tuossa kun k?veli nimismiehen pihan poikki, juoksi yht'?kki? mieleen muuan ik?v? kohtaus vankeus-ajoilta. Tunnelmat, jotka vankeusmuistot Esassa aina synnyttiv?t, olivat aivan kuin vereen sy?pyneet. T?ll?kin hetkell? niiden vaikutus heti n?ytt?ysi olevan valtaavampi kuin tukalalta n?ytt?v?n tulevaisuuden pelko... Jaloissa ei ollut rautoja! Ik??nkuin vakuuttautuakseen siit? otti Esa pari kolme hyppyaskelta. Syd?nt? v?r?ytti omituisesti innostava ajatus, joka valtavuudellaan pani h?net mutisemaan, eloisain silm?in tulisesti hehkuessa.

?En ik?n? mene rengiksi!... vaikka ennen n?lk??n n??nnytt?isiin.?

* * * * *

Iltap?iv?ll? liikkui nimismiehen luona vilkkaasti ihmisi? kaikenlaisissa asioissa. K?vi toisia, jotka tahtoivat j?tt?? velkakirjoja uloshaettaviksi. Niit? Gr?nberg melkein j?rjest?ns? kehoitti heitt?m??n hakupuuhansa tuonnemmaksi ja onnistuikin muutamiin n?hden. Toisia k?vi my?s sellaisia, joiden omaisuutta jo oli takavarikkoon kirjoitettu tahi huutokauppakin jo kuulutettu, kyselem?ss? nimismiehen neuvoja, eik? mill??n tavalla voisi heid?n huonoa asiaansa parantaa. Ja vaikka ne useallakin olivatkin parantamattomalla jalalla, meniv?t he kuitenkin paremmalla mielell? kotiin kuin olivat t?nne tullessaan, sill? heit? ik??nkuin omissa silmiss??nkin rohkaisi ja varmisti nimismiehen kohtelias k?yt?s. Muuan lautamies k?vi tuomassa melkein hy?dytt?mi? tietojaan Klitsin jyv?in varkausjutussa. Mutta Gr?nbergi? n?m? tiedot kuitenkin miellyttiv?t paljonkin, sill? h?n huomasi miehen panneen huolta ja vaivaa asian selvillesaamiseksi.

Gr?nbergin tultua pit?j??n oli nimismiehen konttori n?ht?v?sti tullut paikaksi, jota kelpo ihmiset l?heniv?t luottamuksella, mutta rikolliset ja syyn alaiset kauhulla.

Noin k:lo 7:n ajoissa aikoi Gr?nberg heitt?yty? pitk?kseen sohvalle siin? toivossa, ett? vieraitten k?ynti t?ksi p?iv?ksi olisi loppunut. Mutta samassa alkoi eteisest? kuulua vitkallista astuntaa. Huonoon turkkiin puettuna astui pitk? mies sis??n.

?Jassoo, Kuivasen Ella!? virkahti Gr?nberg katsahdettuaan ovensuuhun, miss? mies koetti silitt?? p?rr?ist? tukkaansa pysym??n pystyss? olevan turkin kaluksen alla. Mies ry?hti n?ytt??ksens? miehuulliselta. Saatuaan kynttil?t kuntoon pisti nimismies k?det housujen taskuihin, astui suu juhlallisessa kierteess? Ellan eteen ja virkkoi:

?Vai niin, siin?k? se Ella nyt on. Kuulut ?sken aikalailla taas juopotelleenkin??

?No ... ei niin kovin... Vaikka kyll?h?n sit? nyt aina v?hin tulee ryyp?tty?kin.?

?Niinp? niin. Sun velkojasi n?ytt?v?t rupeavan h?tyyttelem??n sinua.?

?Joo ... ne ovat nyt niin n?lk?isi? kaikki, joilla v?h?nkin on toiselta saatavaa. Mutta ei nyt, herra vallesmanni, auta velkojen kanssa mit??n, kun on n?in kova aika. Maamies ei saa rahaa mist??n. Ne v?h?t, mit? jostain saakin, menev?t sy?miseen.?

?Ja juomiseen.?

?Noo ... en min? paljoa omallani juo ... v?liin tulee ryyp?tyksi muiden omaa, oikein siit?kin harmista kun on n?in k?yh?t ajat.?

?Siit?k? harmista olet akkaasikin ly?nyt taas??

?Koska??

?Itsep?h?n Ella sen paraiten tiet??.?

Ella n?ytti joutuvan v?h?n h?mille, ett? mit? tuohon sanoisi, kielt?isik? vai my?nt?isi?

?Voi herra vallesmanni?, alkoi h?n vihdoin sanoa, ?se on sellainen akka, ett? jos teill? olisi sellainen, niin l?isitte tekin ihan varmaan. Se juo enemm?n kuin min?... Jos mulla olisikin ihmistenmoinen em?nt?, niin ei mun asiani olisi n?in.?

Ella huitasi pitki? hiuksia otsaltaan ja n?kyi otaksuvan, ett? h?n oli kerrassaan lumonnut nimismiehen. T?m? taas k?veli pitkine piippuineen lattialla ja alkoi jutella:

?Min? kutsutin sinut t?nne sit? varten, ett? antaisin sinulle selk?saunan, kun et sin? lakkaa kurittamasta sit? akkaasi. Olen sinulle siit? jo niin monta kertaa puhunut ja varoittanut, etk? sin? n?y ottavan puheesta vaaria niin... Riisu nyt turkki ja takki p??lt?si.?

Ella soperteli jotain, josta ei oikein saanut selv??, mit? se oli. H?diss??n n?kyi olevan, mutta ei silt? ryhtynyt riisuutumaan. Gr?nberg kun huomasi tuon, jatkoi ?skeiseen nuottiin:

?Etk? sin? usko, mit? min? sanon? Tunteehan Ella minua niin paljon, etten min? t?llaisissa asioissa aivan usein turhia jaarittele. Ota nyt vaan ja riisu, ettei minun tarvitse suuttua.?

?Antakaa nyt anteeksi, herra vallesmanni, t?m? kerta.?

?Mit? joutavia ruikuttaa, t?ysi mies! Kun kerran olet t?t? tahtonut, etk? ole ennen tyytynyt, niin ota pois selk?sauna. Sittenp?h?n paremmin osaat arvata, kuinka kovaa se akan selk? kest??.?

T?t? sanoessaan nimismies asetti kolme tuolia rinnakkain, otti kasakanpampun sein?lt? ja k?vi Ellan eteen, joka nyt vastahakoisesti riisuutui.

?Pane tuohon pitk?llesi!?

Luultavasti oli Ella, jolla oli siksikin v??ttyri luonto, jo ennenkin kokenut t?m?n tulikoetuksen, muuten ei voisi mitenk??n k?sitt??, miten h?n niin vikkel?sti suoriutui suulleen makaamaan noille tuoleille koko loistavassa pituudessaan.

Ja silloin alkoi leikki. Nimismiehen pamppu lauloi tuttua nuottiaan.

Ella rupesi valittamaan:

?Armahtakaa, herra vallesmanni kulta!?

?Olkoon sitten, samoin kuin sin?kin akkaasi armahdat, ettet sit? yht? my?t??n ly?.? Nimismies sytytti piippunsa ja alkoi taas k?yd? edestakaisin lattialla puhellen, Ellan yh? maatessa pitk?ll??n tuoleilla:

?Se nyt on v?h?n ihme, ettet sin? jo, vaikka sulla on ik??kin jo enempi kuin minulla, osaa ruveta el?m??n ihmisitt?in. Koetapas nyt ajatella, eik? se olisi mukavampaa sinullekin, ett? saattaisit katsoa muita ihmisi? silmiin kuin rehellinen mies, eik? tarvitsisi koskaan ottaa selk??si minun pampustani, joka luultavasti k?y kipe?sti kun niin huudat.?

Ella ruikutti jotain my?ntymykseksi ... ?mutta kun sit? on niin hullu luonto...?

?Sep? se, hullu luonto tarvitsee sek? opetusta ett? kuritusta. K?ytk? ahkerasti kirkossa??

Ella sanoi, ett? eip? siell? tahdo usein tulla k?ydyksi.

?Hm, minun t?ytyy siit?kin antaa sulle selk??n, ett? muistaisit useammin k?yd? siell? opetusta kuulemassa ... rakkari!?

Ja sitten alkoi pamppu taas tanssia sel?n p??ll?. T?ll? tavalla jatkettiin aina pienten v?liaikain per?st? siksi, kunnes Ella oli saanut erityisen er?n viel? siit?kin, ettei antaisi lapsillensa pahaa esimerkki?, ettei joisi, ei menisi y?ll? ajolle, ja viel? viimeiseksi siit?, ett? kun ei Ellakaan armahda vaimoansa, niin nimismiesk??n ei aio Ellaa armahtaa.

Kyll? Ellan selk? nyt oli niin pehme?, ettei tahtonut takkia kest??.

Mutta ulos h?n sent??n rienn?tti mink? enn?tti, kun kerran luvan sai.

Saman sunnuntain iltapuolella, josta edell? kerrottiin, p??steli Siikalahden Mikko hevostansa kapteeni Stoltin tallin ovipieless? olevasta renkaasta, puhui hevoselle hyvitellen, taputti sen lautasia ja n?ytti olevan hyv?ll? tuulella. Saatuaan kaikki l?ht?kuntoon ny?k?ytti h?n viel? p??t?ns? Stoltille, joka oli tehnyt Mikolle sen harvinaisen kunnian, ett? tuli portaille katsomaan t?m?n l?ht??.

?Hyv?sti, hyv?sti, Siikalahti!? kuului Stoltin ??ni, my?skin tyytyv?iselt? hel?ht?en. Mikko istui vanhanaikaiseen, kummallisen muotoiseen pulkkaansa ja l?hti. Se pulkka oli soukka ja pitk?, maalattu punaiseksi, koristettu sinisill?, keltaisilla ja valkoisilla lohik??rmeen ja muiden hirvi?iden kuvilla.

Mikko alkoi heti pihasta l?htiess??n vihelt?? h?nelle omituisella suhisevalla tavalla. T?m? vihelteleminenkin oli merkki siit?, ett? Mikko oli hyv?ll? tuulella. Sill? kun h?n vihantiest? vihelsi, vinkuivat huulet niin ter?v?sti ja vihaisesti kuin ??ni olisi kulkenut neulansilm?n l?pitse.

Ja olikin Mikolla syyt? riemuun. Kun kapakka-yrityksen oli pit?j?n kokouksessa niin huonosti k?ynyt, vasten h?nen ja kapteenin melkein varmoja otaksumisia, olivat he tavanneet toisiansa kokouksen p??tytty? ja silloin oli kapteeni ehdottanut h?nelle uuden kannattavan liikeyrityksen, nim. oluttehtaan perustamista. Mikko otti ensimm?isen? selv?n siit?, tarvitaanko siihen my?skin kunnan lupa. Ei tarvita, tiesi Stolt. Mikkoa asia kohta innosti siihen m??r??n, ett? vaikka olikin vasta viikolla luvannut tulla Stoltin kanssa asiasta likemmin puhumaan, h?n kuitenkin, viivytty??n hetkisen kirkolla asioillaan, viel? samalla kertaa ajoi Stolttilaan. H?nt? kiihoitti asiaan erityisesti juuri se, ett? h?n arvasi vastustuksen pit?j?n kokouksessa l?hteneen etup??ss? siit?, ett? h?nt? kadehdittiin, ja juuri *siksi* vihattiin, kuten h?n uskoi. Oli kyll? koetettu pit?? salassa, ett? h?n itse aikoi saada viinakaupan omaan haltuunsa. Jollain tavalla oli se kuitenkin tiedoksi tullut. Stoltia vihattiin, senkin h?n ymm?rsi asiaa huonolle tolalle vieneen, kun t?m? esiintyi asiassa h?nen puolellaan. N?ihin saakka oli Stoltilla ollut suuri valta pit?j?n kokouksissa, mutta viime aikoina olivat miehet ruvenneet esiintym??n ihmeen yksimielisin? h?nt? vastaan. Mikko pahkiloi itse??n, ettei ollut vet?nyt toisesta k?ydest?: olisi vaan edelt?p?in vaatinut kaikkia velallisiansa, joita h?nell? oli paljon, tulemaan kokoukseen, niin h?nell? olisi ollut talonpoikia puolellaan. Nyt ne olivat poissa melkein j?rki??n.

?Mahtoivatkohan olla poissa juuri t?m?n asian vuoksi?? Siit? p??tti

Mikko ottaa selv?n.

?Sitten Kalenius-hyv?k?s viel?!... Piruko minut saattoikin esittelem??n juuri h?nt? asiamieheksi Kilstr?min patruunalle!... Jos olisi ollut vaan oikea asiamies kaupungista, herra komeissa turkeissa, ja sitten Kalenius ja Stolt poissa, niin varmaan olisi l?pi mennyt!?

Niin Mikko mietti. Tosin h?n sitten muisti naapurinsa, Hautalan Jannen ja Varpulan Valeen, ja ymm?rsi, etteiv?t ne eik? kirkkov??rti Per?l? my?sk??n olisi herraa pel?nneet. Mutta kun ei olisi ilmoitettu, ett? lupaa pyydet??n juuri h?nelle, Siikalahden Mikolle, niin l?pi olisi mennyt.

Kovin k?vi aatamille, ett? asia oli tullut ymm?rt?m?tt?myydell? pilatuksi. Sit? ei k?ynyt en?? mill??n kurilla auttaminen. Ainoa lohdutus oli hautoa sielussa monihaaraisia, viel? kypsym?tt?mi? ja sekavia kostontuumia.

Mutta yh? suuremmaksi kasvoi h?ness? sen ohessa uteliaisuus oluttehtaan suhteen. H?n ei ollut ennen koskaan johtunut sit? ajattelemaan. Ennen kuin l?hti kirkonkyl?st?, p??tti h?n ajaa Stolttilaan viel? samana p?iv?n? saamaan asiasta tarkempaa selv??.

Nyt sielt? palatessa oli h?nell? siihen kuuluvat asiat selv?n?. H?n ja Stolt yhdess? rakentavat oluttehtaan. Molemmat olivat asiaan niin innostuneita, ett? jos olisivat aavistaneet talvea riitt?v?n viel? 3 viikkoa, olisivat heti ruvenneet hirsi? ajattamaan. Mutta kun he pelk?siv?t, ettei se en?? monta p?iv?? kest?, p??ttiv?t lyk?t? sen tulevaan talveen - ja olla siihen asti kellek??n sanaakaan asiasta hiiskumatta.

T?n??n olivat Siikalahden Mikko ja kapteeni Stolt tulleet mainioiksi yst?viksi, vaikka ennen useinkin olivat riidoissa olleet. Mutta yhteinen puuha, joka kumpaisellekin n?ytti olevan niin edullinen ja jossa he molemmat toisiaan v?ltt?m?tt?m?sti tarvitsivat, sys?si syrj??n kaikki vanhat riidat. Kapteeni ei kyll? olisi Mikkoa milloinkaan kutsunut puuhaan osalliseksi, jos h?nell? olisi ollut itsell??n varoja. Mutta kun varain puolesta oli hyvinkin ahtaalla, turvausi h?n Mikkoon, aikoen k?ytt?? hyv?ksens? niin paljon kuin mahdollista Mikon taitamattomuutta.

Mikko puolestansa tunsi varsin hyvin Stoltin raha-asiat. Kun h?n nyt yksikseen ajeli mets?taivalta, jota oli Stoltin asunnolta noin 6 kilometrin matka kirkolle, ja siin? unelmoi tulevaisuudenkuvia, naurahteli h?n tuontuostakin. H?n ajatteli, ett? tuo ylpe? - ?ja k?yh?? sanoi h?n aina ??neen - kapteeni ei olisi milloinkaan h?nt? tullut kehoittamaan yhti??n, jollei juuri siksi, ett? h?nen luottonsa kaupungissa oli jo huono, ja t??ll? taas ei monella muulla olisi riitt?m??n asti varoja. H?t?tilassa oli herra h?net armoihinsa ottanut, ep?ilem?tt? aikoen sitten, kun alkuun p??st??n, karkoittaa h?net pois yhti?st?, kun on saanut petkuttaa. H?n nauroi.

?Petkuta vaan jos saat!... petkuta jo.?

Se oli Mikolla jo aivan selvill?, ett? h?n k?ytt?? Stolttia ?asian ymm?rt?v?n?? neuvonantajana ainoastaan niin kauan kuin tarvitsee. Nauroi taas ajatellessaan:

?Ruveta nyt ottamaan voitto-osakkaaksi miest?, joka ei kykene panemaan penni?k??n liikkeeseen!?

Mutta sitten johtui h?nen mieleens?, ett? tuo liike tulee olemaan sellaista, jossa pit?? hoitaa kirjanpitoa, - eik? h?n osaa kirjoittaa. Se oli vaikea pulma. Kun h?n sit? oikein moneenkertaan mietti, tuli h?n t?ysin selville siit?, ett? juuri siin? kapteeni voisi h?nt? oikein petkuttaakin... Mutta h?np? opettelee kirjoittamaan ja laskemaan. Klitsin Kastori se varmaan mielell??nkin opettaa. Nyt on joutilasta aikaa, kun ei ole en?? mets?ajoja eik? sovi maat?ihin menn?. T?m? uusi tuuma, oppia kirjoittamaan ja laskemaan, h?nt? taas innosti niin ett? huulet oikein rupesivat huhuilemaan.

H?net havautti miellytt?vist? tunnelmistaan ?Hallin-Janne?-laulu, jota ainakin pari miest? kuullosti r??kyv?n tuolia mets?n varjossa. Mikkoa puistatti, mihin osaltansa vaikutti kylm?ntunne, osaltaan tulossa oleva kohtaus. H?n ei voinut siin? erehty?: toisen noista ??nist? t?ytyi l?hte? Karin Vennun vanhasta, r?misev?st? kurkusta. Mikko mietti: jos ajan kovasti heid?n vastaan tullessaan, ei se auta, Vennu kun kuitenkin tahtoo seisahtumaan; jollen seisahdu, on se vastaisuudessa edess?. H?n p??tti ajaa hiljakseen n?ytt?m?tt? mit??n pelkoa.

R??kyn? l?heni yh? mutkaisella mets?tiell?. Kun ne vihdoin tavoittivat Mikon ja ajoivat ohitse, niin t?m? melkein pid?tti hevosensa ja ajoi niin kauas hankeen, ett? koko tie j?i huutajain k?ytett?v?ksi.

?Tpruu!... mit? helvetti? se kestikievari mets??n ajaa ja ... tpruu!?

Vennu nousi reest?, johon toinen, Mikolle tuntematon mies j?i istumaan. Molemmat olivat p?iss?ns?. Vennulla oli p??ll??n komea supiturkki, mink? kauluksen alta harmahtava paksu tukka pisti esiin ja teki miehen ulkomuodon omituisesti kunnianarvoisen n?k?iseksi. Kun h?nen k?yt?ksens? samalla oli niin raju, her?tti ensi n?keminen omituisia, ristiriitaisia mielikuvia.

Mikko huusi vastaan kirkkaalla ??nell??n ja tutunomaisesti hymyillen:

?Annan tiet? herroille.?

?Herroille!? Vennu oli ehtinyt jo Mikon ??reen.

?Tule pois!? k?ski Vennun toveri.

?Pid? sin? suus, iso roisto! Ota ryyppy kestikievari.? Vennu tarjosi

Mikolle pulloa, otettuaan ensin itse ryypyn.

?Sin? olet sellainen hienohousu!? muistutti Vennu Mikon ryyp?tess? ja silmist? v?lkkyi Vennun kaikkein kurillisin ilme.

Mikko koetti naureskella ja hyv?ksi tehd?.

?Saakurin kitupiikki!? Vennu tempasi kauluksesta hangelle Mikon, joka ?hri ja mutisi.

?Pirujako sin?, kun sit? Kuivasen Ellaretaletta h?tyyttelet?? tutki

Vennu.

?Enh?n min? ole sit?...?

??l? kier?ile! Ootko sin? pannut sen velkakirjat hakemukseen??

?Een!?

?Etk?? ?l?k? vaan panekaan, taikka!?

Vennu otti taaskin kaulukseen.

?En min? ole ajatellutkaan?, vakuutti Mikko.

?Tied? seh!?

?Niin mik???

?Seh!?

Vennun k?si kohosi taas uhkaavasti ja toveri nauroi niin ett? mets? kajahteli.

?Naapuries kanssa koirailet, sika!?

Mikko ei en?? tiennyt mitk? sanat olisivat oikein sopivia t?ss? k?ytett?v?ksi, joten katsoi parhaaksi olla vaiti.

?Onko sulla jyvi???

Olihan Mikolla niit?, se t?ytyi tunnustaa. Vennu saa panna renkins? huomenna hakemaan kolme tynnyri?, sovittiin.

?Muista nyt, ett? kirjoitat sen Jumalan maksun p??lle!?

Mikko hymyili luottavasti ja sanoi:

?Kyll?h?n te aina maksatte.?

?En maksakaan. Mutta tied? vaan antaa hyvi? rukiita!?

Vennu viel? potkaisi Mikkoa s??reen ja retuutti kauluksesta suu niin ilke?nkurisessa naurussa, ett? Mikko ehdottomasti jo oli kadottamaisillaan viimeisenkin h?iv?n miehuuttansa. Samassa kuitenkin Vennun huomio k??ntyi Mikon pulkkaan.

?Vaihdetaan reke?!? sanoi h?n ?kki? satunnaisesta mielijohteesta, ?minun tekee niin mieleni sun reke?si. Tuolla roisiolla olisi sun mukavampi kyyti? tehd?.?

Vennulla oli rikkin?inen, kurja lohna-roisio. Kun Mikko yritti tehd? vaihtoa leikiksi, oli h?n v?h?ll? saada selk?saunan. Ykskaks p??stettiin hevoset ja vaihdettiin reki?. Jo oli Vennu l?htem?ss? tiehens?, kun pulkasta viel? huusi:

?Pane huomenna mun renkini mukaan 5 pulloa olutta harjakkaisiksi!?

Mikko lupasi empim?tt?, p??st?kseen niin pian kuin mahdollista erilleen Vennusta. Ja kun h?n nyt p??si rekeen, antoi h?n hevoselle suitsenperi? ja ajoi niinkuin paholaista pakoon. H?nen korvissansa soi viel? ison aikaa Vennun ja t?m?n kumppalin l?ht?nauru, johon kuusen latvassa krakottavan harakan tirskuna lis?si omituista v?rityst?.

Mikko meni kotiin tuimalla tuulella. Renki tuli riisumaan hevosta, ja h?n itse meni tupaan. Siell? h?nen sisarensa, Eliina, noin 30-ik?inen nainen, ihmeellisesti veljens? n?k?inen ja puettuna her?nneitten pukuun, istui p?yd?n luona raamattua lukemassa. Muuan hollimies er??n kyl?l?isen kanssa pelasi tammea ovi-ikkunan luona penkill?. Toisen hollimiehen kuorsaus kuului ovis?ngyst?. Takassa kytelehti pieni valkea ja siin? lapset, 8-vuotias Mikku, ja 5-vuotias Liisa, jotain innokkaasti askarehtivat. Kissa kierteli takkakiven ymp?ri hiipivin askelin, t?hd?ten katseitaan takalle ja p??st?en tuon tuostakin vihlovan mau'unnan.

Is?nn?n tupaan astuessa ei kukaan muu katsahtanutkaan h?neen kuin kissa.

?Maa-u!? sanoi se ja astui muutamia askeleita Mikon per?st?, kun t?m? astui per?loukkoon p?in.

?Pirujako tuo kissa raakuu?, ?l?hti Mikko ottaessaan turkkia p??lt?ns?.

Sitte h?n pani piippuun ja kysyi lapsia silm?illen:

?Mit? siin? takassa nyt turhaan puita poltetaan? ... ja mit? ne kakarat tuhrivat??

Mikku selitti:

?Meill? on p??sky, kylmettynyt p??sky, mutta se rupeaa el?m??n.?

?Se r?pytt?? jo siipi?ns??, selitti Liisu.

?Mit? piruja?? Lasten is? l?heni otsa rypyss? vikkel?sti takkaa, n?ki siin? rievun p??ll? kaukaa tulleen matkustajan raottelevan pieni? kauniita silmi??n, aukovan nokkaansa ja hiljaa r?p?yttelev?n siroja, ihmeen kauniita siipi??n. Lasten silmist? hohti ilo. Juuri kun Liisu ojensi pienet sormensa hellien silitt??kseen sen hienoista pukua ja aikoi selitt??, ett? Mikku oli l?yt?nyt linnun tallin ylisilt? kylmettyneen?, - sieppasi is? p??skyn pyrst??n ja viskasi sen tuimalla vauhdilla penkin alle. Kissa ponnahti kuin nuoli per??n ja kohta alkoi penkin alta kuulua murinata. Liisu parahti, mutta tukki kohta suunsa ja pist?ysi per?s?nkyyn edustan taakse itkem??n. Mikun k?si meni nyrkkiin, silmiss? v?l?hti lapsen silmille outo tuli. Eliina nosti katsettaan raamatusta, mutta kiinnitti sen j?lleen v?linpit?m?tt?m?n n?k?isen? sinne. Tammen pelaajat heittiv?t leikkins? kesken ja l?htiv?t pihalle.

Mikko itse istui p?yt?penkille ja katseli siit? ensin kissaa, joka saaliineen oli siirtynyt s?ngyn alle, ja sitten poikaansa, joka muurin nurkassa totisen, ajattelevan n?k?isen? kyyh?tti ja loi h?neen tuontuostakin luihun syrj?silm?yksen.

Lapset olivat orpoja, sill? niiden ?iti oli kuollut toista vuotta sitten.

Tupaan tuli nuori vaimo ja seisahti muurin viereen. Eliina k?ski istumaan.

?Siell? on, tuolla ulkona, nyt aina vain niin kylm?, ett? mit? hyv?

Jumala tarkoittaneekaan?, alkoi vaimo valittaa.

Ei kukaan vastannut. Pieni Liisa kun kuuli tutun ??nen, raotti s?ngynedustaa, pisti p??ns? ulos ja kysyi vaimolta:

?Onko teid?n Miina kotona??

?Pysy siell?!? ?rj?isi is?. Vaimon vastauskin lapsen kysymykseen j?i puolitiehen ja lapsi vet?ysi takaisin s?nkyyn.

Vieras oli er??n Siikalahden maalla olevan m?kitupalaisen Tuomi-Kustaan vaimo.

?Mit? sill? Annalla on nyt asiaa?? kysyi Mikko vihdoin. Mutta ennen kuin

Anna ehti vastaamaankaan, lis?si h?n:

?Sano sille Kustaalle, ett? h?nen pit?? nyt pian pit?? huolta sen velan maksusta.?

?Mutta eik? se ollut puhe, ett? saa ty?ll? maksaa?? kysyi vaimo n?ht?v?sti hiukan pel?styneen?.

?Ei siit? mit??n eri puhetta ollut... Eik? nyt kannata ty?v?ke? pit??k??n t?n? kes?n?.?

?Mutta mill?s k?yh? maksaa, jos ei kukaan ty?t? anna??

Sen sanoi Anna itkunvoittoisella ??nell?, eik? is?nt? vastannut siihen mit??n. V?h?n ajan kuluttua l?hti h?n pois. Ulos tultua pillahti itku. Oikeastaan oli h?n tullut aikeessa pyyt?? vastaiseksi ty?ll? maksettavaksi puoli tynnyri? rukiita. Mutta nyt ei voinut olla siit? puhettakaan. P??sty??n tiehaaraan seisahti h?n hetkiseksi ja itki.

?Hyv? Jumala, kun ei tule kes?? ollenkaan!?

Jo h?m?rsi. Taivaalla pilkottivat kirkkaina t?hdet. Tuulenhenki k?vi pohjoisesta. Lyijyraskaana painoi Annan syd?n kun h?n hiljaa, syviss? ajatuksissa asteli m?elle, kotoansa kohti.