Muistojen komeroista

Viel? eilen oli ollut kuiva s??. Aurinko oli heloitellut korkealla. Taivaan sini oli ollut kirkas; vain muuan pilvijoukkue oli purjehtinut sen tyynt? ulappaa ja jo pariksi tunniksi peitt?nyt auringon kultaisen ter?n.

Silloin tuntui ilman v?riss?, tuulessa, jopa maassakin syys. Se painoi pimentonsa jo ihmisotsallekin.

Ihmiset p?lyiv?t ymp?rilleen. Ja katso! Kellastuneita lehti? puissa joukoittain. Tuossa tuulenpuuska jo kiid?ttelee kirpoutuneita lehti? pitkin maata ja ker?? niit? kinoksiin ojanreunamille nokkospensaisiin ja pitk??n, vanhaan hein??n. Ruohikoilla ja puutarhoissa lakastuneita kukkasruumiita. Pelloilla, miss? ?sken viel? ter?inen vilja aaltoili el?m?ntuntoisena, seisovat nyt kuhilaat, v?k?isin? merkkipylv?in? kes?n ja syksyn rajamailla.

Niiden ohitse ei kes? koskaan el?v?n? k?y.

Toisilla pelloilla jo karja s?nke? polkee, sill? elo on riihess?. Ja viel? toisilla pelloilla viheri? rukiinoras hymyten viittaa uuteen el?m??n, tuolla talven takana...

Illan tullen alkaa sataa tihuttaa. Samalla tuuli yltyy. On lauantai. Ja kun illalla menn??n saunaan, on pime? ja sataa rankasti.

Syksy on tullut.

Seuraava p?iv? on sunnuntai. Aamulla on hetkinen aurinkoa, mutta sen loisto kohtaa kaikkialla kosteata, joko limaista, v?lkkyv?? tai r?nsistynytt?, joka ei en?? kuivu niin kuin kes?ll?. Ihmismieless? her?? kaamea tunto kaiken katoavaisuudesta. Kes?n ihana kuva v?reilee mieless? kuin autereisessa avaruudessa joskus v?reilee laulava leivo. Ero on vain siin?, ett? leivo lumoaa tunnelman paikalleen, mutta kes?? kaipaava ik?v? palaa menneeseen, sy?ksee sielt? syysmyrskyn ajamana takaisin kuin rauhaton pakolainen. Mieliala on silloin kuin tuulenhenk?ys, joka puhaltaa t?ll? kertaa etel?st?, seuraavassa silm?nr?p?yksess? mylv?ht??kseen pohjoisesta, aivan kuin itsekin sekavassa ep?tiedossa: eteen- vai taaksep?ink?? Niin mielialakin ensimm?isell? syysmyrskyll?. Se tuijottaa kes?n muistoihin kuin lumottuna, mutta kun ne karkaavat, jo siirtyy tuleviin: kuvastuu mieleen lunta ja pakkasta, talven tyynt? rauhaa.

Mutta koko sunnuntain keskip?iv?n sataa. Illan tullen on mieliala apea ja ruumista v?risytt??, sill? l?mp?mittari on laskenut ja yksinkertaisista ikkunoista tunkeutuu huoneeseen kolkkoa kosteutta. El?m? tuntuu tukalalta. Ihmiset nojailevat ramautuneina ja odottelevat maanantaita. Olisi edes ty?p?iv?, saisi aikansa kulumaan. Nyt ei viitsi edes lukea, sill? silm?luomet painavat raskaina, eik? mik??n huvita.

* * * * *

Er??n? t?llaisena sunnuntai-iltana oli muutamia kyl?nmiehi? kokoontunut Tervasm?en sep?n tupaan. He eiv?t olleet n?ink??n mieslukuisina olleet illanistujaisissa sitten kuin viimeksi er??n? kes?kuun sunnuntai-iltana jokipartaalla. Silloin kes?inen tunnelma ja lasten vedess? mellakoiva uimariemu houkutteli heist? useita jokeen. Saatiin nauraa, miten arka ruumis oli viile?n veden hyv?ilyille. Silloin sai heist? yksi kovan reumatismin ja yksi ankaran nuhan. Toisetkin pel?styiv?t, niin ettei moni uskaltanut jokeen en?? koko kes?n?, vaikka kovin teki mieli.

Kes? oli sittemmin mennyt kullakin omissa riennoissaan, niin ettei ollut n?in kaikin satuttu kertaakaan yhteen.

Tuntui mukavalta, kun se nyt taas oli tapahtunut. Vaikkakin ulkona tuuli ja satoi, ei se sent??n n?in joukossa oltaessa aiheuttanut t?ll? kertaa kaameata turvattomuudentunnetta. Olivathan syysty?t mainiosti joutuneet, elot korjattuina suojiin ja riihist? tuli runsaasti viljaa. Ruis oli hyvin orastanut, syyskynn?ille oli vain eduksi, ett? satoi ja pehmitti. Se kotona ahdistanut ik?v?kin haihtui miesjoukossa. Puhetta riitti yllin kyllin, sill? sen hyvyydest? ei niin suurta lukua pidetty, kun sit? vain piisasi. Ja kun t?m? periaate kerran oli tiedossa, silloin vasta puhetuuli alkoi tuntea villin vapautensa nostattavaa ylty?.

Mutta kun n?in oli vauhtiin p??sty, alkoi muuan joukosta ehdottaa, ett? pit?isi velvoittaa jokainen kertomaan omista el?m?nkokemuksistaan jokin tarina. Toiset sit? vastaan heti tekiv?t muistutuksen, ett? sittenh?n ei t?nne viitsisi tulla kutkaan muut kuin ne suupaltit, jotka ovat tottuneet suutansa soittamaan nuorisoseuran keskusteluseurassa. Eik? sit? s??llinen, vanhemmanpuolen mies sellaisiin viitsi ruveta. Nuoremmat sen saisivat tehd?.

Mutta miten siin? haasteltiinkaan, rupesivat jo taipumaan, kun saivat luvan kertoa vanhoja, poikuutensa aikuisia ?satuja?, tapauksia ja havaintoja oman el?m?ns? varrelta, y.m. T?st? yh? useampain ajatus n?ytti joutuvan muistelevaan tilanteeseen, jolloin kasvoille levisi joko sis?inen, muistojen kajastuksen kirkastama hymynhohde, tai vakainen, juhlallinen tunnelma.

Kun vihdoin selitettiin, ettei silti kenenk??n ole pakko t?h?n kertomiseen antautua, mutta kuunnella saa kernaasti vapaasti ken haluaa, rupesi asia innostuttamaan kaikkia.

P??tettiin, ett? edellisell? kerralla aina m??r?t??n, kenen on seuraavalla kerralla, viikon kuluttua kokoonnuttaessa, kertomuksensa esitett?v?.

Kauppias Tamminen tarjoutui kertomaan seuraavalla kerralla muutamia kohtauksia ?raittiustaisteluista? viime vuosisadan 80-luvun alussa.

- Silloin, sanoi h?n, t?ytyi raittiustaistelijan usein turvautua k?sivarsiinsa, itsepuolustuksen tarkoituksessa. Sill? miehet, jotka ryypp??mist? harrastivat, pitiv?t sit? tapaa vastaan tehtyj? hy?kk?yksi? my?skin kunnianloukkauksina. Heist? moni k?sitti, ett? raittiusmiehen sekaantuminen heid?n asioihinsa oli tavalla taikka toisella rangaistava. Raittiusmies, joka teki ?hy?kk?yksi??, sai olla usein varuillaan.

Miesparvi hajousi Tervasm?en tuvasta ja kukin lupasi olla ensi sunnuntai-iltana paikalla kuulemassa, mit? se Tamminen valehtelee.

Kun miesjoukko oli kokoontunut, t?ll?kin kertaa Tervasm?en sep?n tupaan, siell? kun oli melkein kaikista mukavin olla ja sepp? piti siit? ett? heille tultiin, aloitti Tamminen kertomuksensa.

- Niinkuin tied?tte, olin min? nuoruudessani tulinen mies. Ja kun olin saanut p??h?ni, ett? raittiusaate on maailman kaikkein suurin ja t?rkein aate, seurasi siit?, ett? aloin sit? koko sielustani harrastaa. Min? en laskenut ohitseni yht?k??n juovuksissa olevaa ihmist? ilman, etten olisi h?nelle julistanut juoppouden turmiollisuutta. Eik? siin? tullut aina sanoja valituksi. T?st? seurasi, ett? miehet, jotka eiv?t ryypp??mist? pit?neet kunnianasianaan, alkoivat karttaa minua aina kun olivat p?iss??n. Mutta sit? vastoin kaikki n.s. ?ilke?t juopot? ne alkoivat minua kunnioittaa tervehdysk?ynneill??n aina silloin, kun olivat itse mielest??n ?sopivassa laissa?.

Kerran istuin tuvassani pikkuinen poikani syliss? ja lauloin. Oli syd?nkes? ja lauantai-ilta sen lis?ksi. Yht'?kki? alkaa pihasta kuulua kova??nist? juopuneitten melua. Kauan ei tarvitse odottaakaan ennen kuin tupaan tulee kolme miest?, joista en yht?k??n tunne. Kaikki ovat parhaassa ilkeyshumalassa. Yksi laulaa rallattaa hiljoilleen jotakin renkutusta ja k?y p?yd?np??h?n istumaan, ry?m?sten yl?ruumiinsa p?yd?lle, johon jo oli pantu illallista. Toinen istui h?nen viereens? ja kolmas k?vi tilaamaan, muka, kahvia vaimov?elt?.

T?m?n heid?n menettelyns? katsoin tarkoitetun taisteluhaasteeksi. Meill?h?n ei koskaan keitetty kahvia juopuneille, eik? koskaan saanut t?ll? tavoin tuleva vieras istua p?yd?np??h?n, eik? varsinkaan panna p?yd?lle maata.

Nousin ja lapsi k?sivarrellani k?vin miesten luo, jotka istuivat p?yd?np??ss?.

- Siin? ei saa istua eik? maata. Menk?? paikalla pois!

- Ei n?y ... olevan sellaista, jota tarvittis totella.

Silloin vein lapsen toiseen huoneeseen. Otin k?teeni kyyn?r?n pituisen ter?ksen kappaleen ja palasin tupaan. Menin p?yd?np??ss? olevain miesten luo, joilla nyt jo oli viinapullo k?siss??n. Se p?yd?ll? ry?miv? juuri kiljui:

- No sit? kaffia! perr...

Hyp?hdin h?nen edess??n, huudahdin ja kysyin:

- Menettek? te?

Iskin aseellani p?yt??n, l?helle h?nen turpaansa.

P?? nousi. Mies nousi my?s ja silmiss? p?lyi jo pelkuri. H?n alkoi menn? ovea kohti, vieress? istunut seurasi j?ljess?. Mutta se kolmas rupesi nyt l?hentelem??n minua selitt?en, ettei t?ss? nyt niin l?hdet?.

- Ulos!

Ja silloin h?nkin meni.

Arvasin, ett? heill? oli mieless??n aikomus tehd? pihassa jokin koiruus, kuten heid?n kaltaisillaan melkein aina oli ollut. Hypp?sin toisen oven kautta ulos ja ehdin parahiksi kuulemaan kuinka se p?yd?ll? huojunut toisille selitt?? kiroten:

- Silt? pit?is ottaa tuo raittiuskurssi pois!

Samassa ajaa ver?j?st? ulos se, joka viimeksi oli tuvasta l?htenyt. H?nen rattaillaan on kolmas, se hiljainen mies. N?en, miten hevonen v?kisin suistetaan niin, ett? rattaanpy?r? k?y ver?j?pieleen ja kaataa sen sek? siihen liitetyn aidan. Silloin hypp??n hevosen p??h?n, py?r?yt?n sen ymp?ri ja ajajan rimpuilemisista huolimatta talutan pihalle ja kiinnit?n renkaaseen. Toisen hevosen, joka ei viel? ollut ehtinyt mihink??n, py?r?yt?n niin ik??n ymp?ri ja kytken.

Tiell? menee tuttu mies. Huudan h?net avukseni.

Sill? v?lin oli pihassa syntynyt kamala melu. Hevosia yritet??n v?kisin vapauttaa, mutta he eiv?t uskalla tulla, kun min? vartioitsen riimunvarsia.

- T?h?n sattui n?it? roistoja, selit?n miehelle, jonka olin tielt? kutsunut. Otappa sin? ja aja tuota hevosta, min? ajan t?t?, n?m? t?ytyy vied? nimismiehelle.

H?n ryhtyi heti asiaan ja otti huostaansa sen hevosen, jolla ajoi se mies, joka oli p?yd?ll? maannut. Nyt rupesi tuo mies rukoilemaan. H?n maksaisi mit? tahansa, jos vain p??sisi vapaasti kotiin.

Mutta se toinen, jonka hevosta min? ohjailin, kiljui ja kerskui. Istutin h?net viereeni rattaille, se hiljainen mies sai istua takaperin. Niin l?hdettiin. Vieruskumppanini kaiken matkaa kerskasi:

- Johan min? nimismiehen - johan min? valtesmanin - johan min? sen tunnen... Saat laittomasta vangitsemisesta, s-nan, s-nan, s-na!

Ajoimme nimismiehen pihaan. L?hetin jonkun siin? olevan ihmisen kutsumaan h?nt? ulos. H?n tuli. Selitin lyhyesti mit? oli tapahtunut. Sanoin, ett? j?t?n miehet nyt nimismiehen huostaan.

Sill? aikaa oli nimismies tarkemmin katsellut vierustoveriani.

- Mutta eik?s se ole?...

H?n mainitsi er??n mets?loukon torpparin nimen ja l?visti katseillaan miest?, joka yh? painoi p??t??n alemmaksi.

- Oletko sin? se?

Mies kohottaa hieman p??t??n ja virkahtaa:

- Seh?n min?... M? sanoinkin t?lle, jotta kyll?h?n valtesmanni mun tuntoo.

- Tunnen min?. Sulla on t??ll? 2 kuukauden vankeussakko siit? viinanmyynnist?. Sua on jo kaksi kertaa yritetty, mutta olet onnistunut karata. Nyt et karkaa. Ka, siin?p? on jo r?tt?rikin. Viek?? n?m? miehet kaikki vanginkuljettajalle y?ksi. T?lle toimitan vangituspassin illalla. N?iden toisten asiaa tutkitaan aamulla.

- ... sus siunatkohon, valittaa se minun p?yd?ll?ni maannut. Armahtakaa, herra valtesmanni ... em?nt?kin odottaa ... enk? min? ole mit??n pahaa tehnyt... Ja jos olen, niin kaikki maksetahan... Kyll? mulla raukalla rahaa on. Ja mies ry?mii polvillaan ja vet?? taskuaan esiin.

- Enk? m? sanonut! kirkuu se toinen mies, jotta kyll? valtesmanni mun tuntoo... Mutta eik? se nyt passaisi toisella kertaa, kun tulee juuri hein?aikakin? Menn?h?n talvella linnahan, kun tulee v?h?n joutilaammat ajat, tuota... Eik? niin?

- Tule, tule, kiirehti r?tt?ri, joka jo oli tarttunut suitsiin.

- Mene rattaille joutuin, k?skee nimismies.

Minun toverini seurasi joukkuetta r?tt?rin apumiehen? vanginkuljettajalle.

Matkalla olivat he viel? ?raittiusmiest?? noituneet ja valittaneet, kun n?in k?vi.

Nimismies kyseli minulta, vaadinko heille edesvastuuta kotirauhan rikkomisesta ja portin s?rkemisest?.

- Ei, kiitoksia, nauroin min?. Rangaistusvaatimukseni olen saanut t?ysin tyydytetyksi.

J?ljest?p?in tunnusti se itkenyt ja rukoillut mies minulle kerran, ett? h?net oli saanut meille p?ll?ilem??n se viinanmyyj?, jolla h?nen mielest??n tuntui olevan vihaa minulle er??n raittiuspuheeni vuoksi, jota mies oli kerran ollut kuulemassa. Itse kehui h?n olleensa ryypp??m?t?nn? sen j?lkeen, kun vietti y?ns? vanginkuljettajalla ja aamulla h?veten sai menn? kirkkov?ke? vastaan.

Muilta kuulin, ett? t?m? mies oli ollut aina vakainen ja arvossa pidetty kotiseudullaan, mutta milloin sattui ryypp??m??n, tuli ilke?mieliseksi ja pahankuriseksi, niin ett? joskus ajoi kotiv?kens?kin kankaalle.

Pysyik? h?n sittemmin raittiina, en ole kuullut.

R??t?li Arvosen vuoro oli kertoa.

- Viime kes?n? otimme t?m?n Tervasm?en sep?n kanssa kerran muutaman p?iv?n kes?loman. Sanoimme toisillemme, ett? kun on nyt t?ytetty 50 vuotta ja siit? yli nelj?kymment? tehty ty?t?ns?, niin tottahan jo kannattaa ottaa yhden viikon kes?loma. Olimme siit? molemmin niin yht? mielt?, ett?, kun siin? py?rill?mme luisuimme pitkin Kyr?joen vartta, ihmettelimme, miten ei t?llainen aate ollut ennen mieliimme pujahtanut. Kaiket ihanat kes?t oli aherrettu t?itten kimpussa aivan samoin kuin talvetkin, niin ett? oikein tuntui omituiselta nyt t?ss?, alettua kuudettakymment??n kiivet?, vasta ensimm?ist? kertaa viett?? kes?lomaa oikein arkisella viikolla. Eik? oltu t?ll? alituisella el?m?nmurheella kuitenkaan sen pitemm?lle tultu. Olihan meill? kumpaisellakin tavallinen toimeentulo, niin ett? siin? ei ollut valittamista. - Mutta tuskin olisimme k?yhempi?, jos olisimme joka kes? pit?neet viikon pyh??? Siit? olisi vain tullut mieliin enempi iloa ja elinvoimaa, sanoi sepp?.

- Niin. Ja moni katkera ajatus olisi j??nyt siki?m?tt?. Ne sellaiset kuuluvat kaikki el?m?n tappiopuolelle, taisin min? sanoa.

P?iv? oli niin ihana, ett? aivan unohti olevansa vanha. Etel?-pohjalaiset vainiot upeilivat niin kauas kuin silm? kantoi, uhkuen rehev?ss? kukkeudessaan.

Me poljimme py?ri?mme nautinnolla, vaikka olikin l?mmin. Sill? vapaudentunto, tieto, ett? oli edess? kokonainen kes?inen viikko vapautta, vaikutti niin kuin ?ljy j?seniimme. El?m?ss? lupasi avautua meille, ty?miehillekin, uusi nautinnontila: kes?lepo, kes?loma. Me py?r?ilimme kuin lapset, t?ynn? odotusta ja jo saavutettua nautinnoniloa.

Sivuutamme pit?j?n toisensa j?lkeen. Pys?hdyimme milloin leipuripuodin edess?, milloin miss?kin, saadaksemme jotakin suuhumme.

P?iv?n kuluessa on jo uhkaavia ukkospilvi? liikuskellut kuultavalla taivaslaella. Illan tullen alkavat lyhyet, ?ksyt tuulenpuuskaukset hermostuneesti suhahdella. Y?ksi uhkasi ilmeisesti saavuttaa ukonilma.

L?henimme kuitenkin jo ensimm?ist?, ennakolta m??r?tty? y?kortteeriamme. Meist? ei tosin kumpikaan tiet?nyt tarkalleen miss? se oli. Mutta jossakin kalliolla piti n?ill? tienoin oleman torppam?kki, jossa asuu minun vaimoni t?ti miehineen. En ollut koskaan heid?n luonansa k?ynyt, en koskaan heit? edes n?hnyt. Mutta monet terveiset heilt? oli tullut meille ja aina kutsut:

- Tulkaa joskus kestiin. Kyll? meill? kahvikupin saa ja ruoka-aterian.

Nyt me siis menimme heille kestiin.

Jo alkaa ukkonen jyr?hdell?. Mutta tuolla edess?mme my?skin jo kohoaa kallioinen yl?nk?seutu ja kaikki merkit viittaavat siihen, ett? olemme l?hell? t?din majaa. Ja ennenkuin oikein huomaammekaan, on tuossa kallionreunalla laudoitettu tupa, jonka ikkunaverhot ja ovi ovat kiinni ja jonka, my?skin suljetusta, navetasta kuuluu hiljainen lehm?nkellon kalahdus.

- Ka! huudahdamme yht'aikaa.

- Siin? se on.

Poikkeamme tielt? ja k?velemme pihaan, avaten edest?mme ver?j?n, joka on tarkoin suljettu ja viel? raskas malka laskettu eteen tueksi.

- Onkohan edes ket??n kotona? p?ivittelemme.

Samalla iskee salama, ukkonen jyr?ht?? vallan l?hell? ja ensimm?iset raskaat sadepisarat putoovat l?iskien valkeaan kallioon.

Min? koputan ovelle. V?h??n aikaan ei kuulu mit??n, mutta pihaikkunan tiudin heilahtaa hieman. Painaudumme l?helle sein??, sill? sade alkaa roiskia. Arvaamme, ett? he pelk??v?t, kaksi vanhaa ihmist?, tiet??kseni. Voivat meit? rosvoiksikin luulla. Aion juuri menn? ikkunan taakse ja ilmoittaa kuka olen, kun samalla kuuluu sis?st? ovenk?ynti ja kiireinen, ?ksylt? tuntuva vanhan naisen ??ni kysyy:

- Kuka? ... Keit? te olette?

Panin nyt suuni l?helle ovenrakoa ja selitin kuka olen.

Samassa lensi ovi rajusti auki sis??np?in niin, ett? olin v?h?ll? sen mukana tuuskahtaa nen?lleni.

- Sep? hauskaa... Kah!

Edess?ni seisoo aivan pieni, noin 70-vuotias muori paitasillaan, paljain p?in.

Ennen kuin edes selvi?n oven ?kkin?isest? liikkeest? ja p??sen tolkulle siit?, ett? iloinen reipas tervehdys oli todellakin l?htenyt t?st? paitasillaan seisovasta vaimovanhuksesta, on h?n jo tempaissut tuvanoven auki ja huutaa sinne:

- ?ij?! ?ij?! T??ll' on vieraita!

- Ken h?n on? kuuluu tuvasta vanha miehen ??ni, joka tuntuu tulevan hampaattomasta suusta.

- Annan tytt?ren mies! Nous' yl?s!

Kuulemme kuinka ?ij? tempautuu s?ngyst?. Kun me talutamme py?ri?mme pois sateesta ja kysymme saammeko y?sijaa ja saisimmeko tuoda py?r?t sis??n, juoksee vanha vaimo jo tuvassa ja porstuassa, hokien:

- Viel? h?nt? kysyy, kun ensimm?ist? kertaa tulee, viel? h?nt? kysyy, kun ensimm?ist? kertaa tulee ... viel? h?nt?...

?ij? seisoo ovessa housujaan napittaen ja k?skee tulla tupaan.

Sill? aikaa on muori jo pannut kahvipannun tulelle ja sytytt?nyt puut.

- Palo sin? sokuria! k?skee muori ?ij?? jo ainakin viidennen kerran.

- Onko teill? n?lk?? kysyy samalla juostessaan ja yritt?? katsahtaa silmiin, mink? ohimenness? ehtii.

- Kysy?k??n sellaista! hulluttelee h?n samalla itselleen. Aivan kuin lintu hypp?? h?n p?yt?lavitsalle, ottaa lautaselta viilipunkan ja heitt?? sen alashyp?tess??n p?yt??n, laskien k?sist??n aivan kuin jonkin heittoesineen.

Me seisomme ihmetyksen ly?min? t?m?n verrattoman ketteryyden ja toimeliaisuuden edess?.

Kahvipannu kuohui jo yli ja ?ij? samalla valitti, ett? kun sokeri on niin kovaa. Muori on jo kiehuvaa pannua h?tyyttelem?ss? ja h?rn?? ?ij?lle:

- Mikset kastele, mikset kastele, kastele...

Mutta saman tien hakee muori taas kaapista lusikoita ja heitt?? ne pitk?st? matkasta p?yd?lle. Samalla jostakin nurkasta v??nt?? sylin t?yteen s?nkyvaatteita, vie ne ulos puotiin ja palatessaan sanoo tehneens? meille sinne vuoteen.

Nyt pannaan meid?t sy?m??n. Voita, leip??, lihaa, viili? ja maitoa. Kaikki laitokset ??rimm?isen siisti?. Istumme p?yt??n salamain leimutessa ulkona. Tavaton ruokahalu yll?tt??. Vanhukset istuvat l?helle p?yt?? juttelemaan. Muori johtaa puhetta, kyselee meid?n perhekuulumia, kertoo omiaan ja on iloinen, ett? nyt kerrankin tultiin. Tuskin olemme lopettaneet sy?misemme, kun muori jo tuo kahvit. Taas h?n heitt?? tarjottimen p?yt??n. T?ll? kertaa oli v?h?ll? tulla vahinko, mutta ei tullut. Tuo heitteleminen n?ytti tulleen t?lle polttavan toimeliaisuuden ihmiselle tarpeeksi. Jokainen hillitty kosketus oli h?nelle ajantuhlausta.

He juovat itsekin samalla kahvia. Juttelusta saamme tiet??, ettei olla k?yhi?, jonka tiesin jo ennest??n; my?skin, ett? lapsia on Amerikassa, sek? ett? he kahden tekev?t t?ytt? kyyti? viel? t?m?n torpan ty?t. Lehmi? on kaksi ja yksi vasikka ja hevonen.

Vaari rupesi haukottelemaan. Kello on l?hell? kymment?.

- Y? kuluu, virkkaa h?n haukotuksensa v?list?.

- Menn??n maata! julistaa muori. Kun t?ss' kupsehditaan, niin aamulla on v??r?niska. Tulkaa nyt, min? n?yt?n.

Niin l?hti h?n ulos ja meid?n oli heti seurattava, ellemme odottaneet h?nt? ovelta palaamaan ja ihmetellen kysym??n:

- Vai aiotteko siin? y?nne istua?

Meid?t vietiin pieneen lautasein?iseen vaatepuotiin, jonka avatusta ovesta tuoksahti vastaamme vahva v?llyjen ja pyykkivaatteiden haju.

Muori oli juossut edell? puotiin.

- V?h?n harvaksi ravistuneet nuo sein?t, h?n sanoi, kun sein?nraoista hohtivat salamat.

Nousimme puotiin mieless?mme punniten, suojaavatko nuo sein?t sateelta.

Aivan kuin muori olisi arvannut ajatuksemme, h?n sanoi:

- Puikkikaa nahkasten alle! Vet?k?? p??h?nne. Kyll? siell? tarkenee.

H?n laskeusi jo pihaan, jossa sade pieksi h?nen paitaansa. Painaessaan ovea kiinni, kysyi, koska saa her?tt??.

- No siell? yhdeks?n ajoissa, sanoin min?.

H?n mutisi jotakin juosta hytist?ess??n tuvanpuolelle, jossa porstuanovi heti lensi kiinni ja napsahti lukkoon.

- Se on nyt jo s?ngyss?, sanoi sepp?.

- Ja me olemme viel? t?ss?, sanoin min?.

- Min? en ole ik?n? n?hnyt niin kelvollista ihmist? kuin t?m?, uudisti sepp?, yh? ihmetyksen vallassa.

Min? olin kuullut t?st? muorista jotakin. Mutta kaikki t?m? joustava ripeys oli yli kaiken arvailun.

Ihmetellen k?vimme s?nkyymme, peitt?ysimme nahkasiin. Ja muorin ennustus, ett? kyll? siell? tarkenee, toteutui korkeimmassa mitassa.

Ukkosta kesti tunnin verran, jolla aikaa salamat hyv?iliv?t vuodettamme. Mutta sitten hiljeni kaikki ja me aloimme nukkua ensimm?isen kes?lomap?iv?mme muistoja sulatellen.

Olimme aikoneet todellakin veny? vuoteessamme edes kello 8:aan. Mutta kello oli tuskin livahtanut yli 5:n, kun oveemme ly?tiin aivan kuin h?d?n edest? ja muorin ihmettelev? ??ni kuului:

- Ettek?s meinaa ollenkaan nousta yl?s? Kahvi on jo ollut aikaa valmiina ja ... pit?? munkin viel? niitylle.

Meid?n on noustava. Puettuamme ja peseydytty?mme juomme kahvit, sitten sy?d??n aamiainen yhdess? talonv?en kanssa. He ovat jo t?n? aamuna olleet niityll?. Kun saavat meid?t pois, menev?t jatkamaan.

K?ymme heid?n kanssaan yhdess? ulos. Siin? kallion alangossa heid?n niittyns? leveneekin, 5 tynnyrinalaa timotee- ja apilaniitty?. Vieress? on haka, miss? karja ja hevonen ovat laitumella. Komeana upeilee niitty hein?kuun aamun kirkastetussa loisteessa. El?imet tuossa aitauksessa ovat kuin luonnonsy?ttil?it?.

Ja n?m? kaksi vanhaa ihmist?, t?ynn? ty?niloa ja el?m?n kannattavaisuuden uskoa. Ei yht?k??n rikkin?ist? s?velt? heid?n ??niss??n...

Vaari viel? jaarittelee ja piippuaan sytyttelee, kun me py?ri?mme pidellen olemme matkaan l?hd?ss?, Mutta silloin jo muori niitt??, turpea, tuoksuva apila kaatuu. Aidan toisella puolen ynisee vasikka muoriin p?in turpaansa kurottaen ja vanha hiiro h?ristelee.

- Odottakaa, odottakaa, kuuluu muorin kehoittava, hyv?ilev? ??ni samalla, kun pieni ter?v? viikate nuoleksii apilaa juuresta poikki.

L?hdemme. Meid?t on vallannut kummallinen koti-ik?v?, ty?n-ik?v?.

Lukemattomat kiireet ja tekem?tt?m?t ty?t painavat mielt?.

En muista kumpi sen ensin sanoi. Mutta pian l?ysimme itsemme etsim?ss? sopivaa kotiinpaluutiet?, ettei tarvitsisi sit? samaa tiet? koko matkaa palata, jota oli tultu.

Kes?lomamme ei siis tullutkaan kest?m??n viikkoa, niin kuin olimme aluksi aikoneet. Kesti kuitenkin niin kauan, ett? se synnytti mieliss?mme uuden kes?n-ik?v?n, jolloin jatkaisimme sit?, mik? t?n??n j?i puolinaiseksi.