Muistelmia ja matkakuvia

Merkillinen l?yt?, jonka t?ss? tuonnoisena p?iv?n? aivan sattumalta tein.

Ei ole muka mit??n uutta auringon alla. Ja tottahan onkin, ett? niin outoja kuin olivatkin esim. pappiss??dyn mielipiteet kotimaisesta kirjallisuudestamme, niin semmoisia on kuultu ennenkin. Ei ainoastaan nykyisi? kirjailijoita ja sanomalehtimiehi? katsottu yleiselle j?rjestykselle, yhteiskunnalliselle moraalille ja kirkonopille niin vaarallisiksi henkil?iksi, ett? heid?n lehti??n on lakkautettu ja heid?n kirjojaan kielletty. Sellaiset miehet kuin Snellman, Runeberg ja Topelius ovat kyll? aikoinaan saaneet kuulla ankaroita moitteita jumalattomuudestaan ja maailmanmielisyydest??n, puhumattakaan suomalaisen realistisen kirjallisuuden is?st? Aleksis Kivest? ja h?nen ?Seitsem?st? veljeksest??n?, joka aikoinaan julistettiin jokaisen siivon ja sivistyneen perheen p?yd?lle sopimattomaksi kirjaksi. Mutta uutta lienee sent??n monelle, ett? n?iden t?llaisten joukkoon on luettu my?skin mies sellainen kuin-Elias L?nnrot.

Ja niin kuitenkin tapahtui viisikymment? vuotta sitten! Ajatelkaa, ett? t?t? siivoista siivointa, vaarattomista vaarattominta hiljaista ty?ntekij??, jonka kaikki sek? valtiolliset ett? kirkolliset auktoriteetit ovat asettaneet suoran suomalaisen esikuvaksi, on syytetty aivan samasta, mist? t?t? nyky? niin usein syytet??n sanomalehtimiehi? ja kirjailijoita. H?netkin on asetettu pilkkaajitten penkille ja h?nt?kin on pidetty uudenaikaisena pakanana, h?nen aikansa kannalta katsoen.

Paitsi sit?, ett? t?ll? asialla t?t? nyky? on n.s. p?iv?n kysymyksen merkitys, huvittanee se my?skin hauskana sivistyshistoriallisena ilmi?n?.

Lienee kyll? tunnettu asia, ett? kansanlaulujemme ja runojemme ker??j? ei t?m?n toimensa t?hden juuri ollut senaikuisen papiston suosiossa. Kuinka olisi muuten voinut ollakaan, sill? olihan vanha runoutemme kirkonmiesten mielest? pakanuuden aikuista lorua, jonka h?vitt?minen kuului heid?n ohjelmaansa. Niiden elvytt?mist? ja kansan muistoon johtamista katseltiin siis luonnollista kyll? sill? taholla karsain silmin. Mutta ett? L?nnrotia on syytetty niin samanlaisista asioista ja niin yhteen vivahtavilla sanoilla kuin t?t? nyky? syytet??n h?nen v?h?p?t?isi? j?lkel?isi??n sanomalehtimiehen ty?ss?, sen harvat tiet?nev?t.

Er?s l?hett?j? J.F.B. oli pit?nyt velvollisuutenaan ottaa t?t? osoittaakseen, ja varoittaakseen Suomen kansaa tuosta vaarallisesta miehest? ja h?nen sanomalehdest??n.

Kaikesta p??tt?en on kirjoittaja pappismies ja kenties on h?nen nimimerkkins? monellekin tunnettu.

Ottakaamme t?h?n ensin n?ytteeksi syyt?s ep?siveydest?. Siihen n?kyy antaneen aihetta er?s runo ?Hekkalan Mari?, joka on helmikuun numerossa 1836 ja jossa lauletaan rikkaan tyt?n sulhaspuuhista. Siin? tavataan esim. seuraavat s?keet:

?Mari s?nkyns? levitti,

Paljon peittoja paneepi,

Sanoopi sanalla tuolla:

Riisu vieras vikkel?sti,

Poes kintahat k?sist?,

Lakki laske arkulleni,

Keng?t keskilattialle,

Vilu siell' on seisoessa,

Painu t?nne pakkasesta,

Siirry peittojen sis?lle.?

J??k??n lukijan verrattavaksi, mitenk? likeinen on yht?l?isyys n?iden s?keiden ja er??n kohdan v?lill? muutamassa t?h?n aikaan paljon puheena olleessa kirjassa.

Mutta se tapa, mill? senaikuinen kirkollinen kritiikki otti vastaan t?m?n runon, muistuttaa ainakin hyvin el?v?sti siit?, mit? samalta taholta on t?h?n aikaan sanottu samanlaisista kuvauksista.

?T?h?n asti-niin kirjoittaa J.F.B.-ei yksin luonnollisille hyville tavoille ole Mehil?isess? ollut oikeata puolta. Mik? lieneek??n nostanut sen sellaiseen vimmaan? Kun L?nnrot edell? mainitun runon johdosta oli sanonut, ettei siin? 'Hekkalan Mariasta lausuta sen pahempaa, ettei kyll? valitettavasti monestakin tyt?st? k?y pahempia lauseita' ja kun h?n viel? uskaltaa lis?t?: 'Melkein lukisi koko runon h?lle kunniaksi, koska siin? ei voi h?nen arvoansa suuresti mill??n alentaa', niin ei sovi kummastella, ett? arvostelija 'ei toki usko yht??n Suomen sirkkuaan niin raaksi, ett? suuttumatta, ja viel?p? korvallekin l?pp??m?tt?' kuulisi itsest??n laulettavan t?llaista. 'En usko, sanon viel? kerran, Suomen tyt?n punottamatta ja vihastumatta toisestakaan t?t? kuulevan laulettavan.'?

Kuinka monta kertaa sit? sitten on samalla ponnella vedottu Suomen naisen kasvojen punaan, vaikken tied? mill? menestyksell?!

Saman runon lopussa on sit?paitsi kymmenkunta s?ett?, joita kainostelematta sanotaan ?irstaisiksi?. Ja jos ne todellakin silt? kannalta ovat ymm?rrett?v?t kuin arvostelija ne n?ytt?? ymm?rt?v?n, niin j?tt?? t?m? vanha runous t?ll?kin alalla uudemman realistisen kirjallisuuden kauas j?lkeens? ep?siisteydess? ja ajatuksen ep?puhtaudessa.

Rakkaudessaan kansan runouteen oli L?nnrot viel? lehdess??n koettanut poistaa v??ri? k?sityksi? vanhoista runoista ja sanonut, ett? ?monessa kohti maassamme on rahvaalla turha pelko runoistansa, kielletyn, luvattoman olevan, ei ainoasti tehd?, vaan laulellakin niit??.

Sen lis?ksi oli h?n viel? kehoittanut kansaa runontekoon, painattanut kansanrunoilijain kyh?yksi? ja antanut neuvojakin niiden tekemiseen. Yll?mainittu runo oli h?nen mielest??n esimerkiksi sopiva. ?Paljon ei puutu-kirjoittaa L?nnrot-ettei t?m? runo sopisi varsin hyvin osoitteeksi eli n?ytteeksi, miten laadullinen naururuno muillakin kansan runoilijoilla olisi toimitettava.?

Mutta siit? h?n sai mit? ankarimman kurituksen:

?Minun luullakseni, runojen ollessa sellaisia, kuin ?sken esimerkiksi pantu, ei toki nimitetty pelko olisikaan turha, vaan sangen hyv?, jos vaan voisi tukahuttaa sellaisen runoelemisen innon, joka ei ainoasti p??t? suoraa sodi puhdasta kristillisyytt? vastaan, vaan my?s on vahingollinen luonnolliselle siistimenoisuudelle.?

Se oli siihen aikaan. Ja jotenkin samalla lailla kuin nytkin.

Sill? jos siihen aikaan olisi tehty anomus kirjailijapalkkioista, niin olisi se tietysti saanut-juuri Elias L?nnrotin julkaisuja silm?ll? pit?en-pappiss??dyss? juuri saman vastauksen kuin kirjailijapalkkioasia sai siell? n?ill? valtiop?ivill?. Ja viel? suuremmalla syyll?, sill? olihan tuo kirjallisuus, jonka silloin katsottiin ?turmelevan kansan siveellist? mielt??, varsinaista kansankirjallisuutta, jonka h?vitt?miseen kansan keskess? kenties olisi voinut varoja my?nt??, mutta jonka kehitt?minen olisi ollut kauhistus.

Seuraavassa osassa t?t? kirjoitusta pyyd?n saada tuoda esimerkkej? siit?, mill? perusteilla L?nnrotista, t?st? silloisen ep?siveyden levitt?j?st?, sen lis?ksi viel? tehtiin-ep?uskon apostoli.

?Bj?rnson on tullut!?

Helsinki, 4 p:n? toukok. 1888.

Ellen suuresti erehdy, en ole ainoa sanomalehtimies, joka juuri t?ll? hetkell? istuu p?yt?ns? ??ress? ja ihailee tuota mielest??n kuvaavaa otsaketta siihen uutiseen, jossa ilmoitetaan, ett? Bj?rnson on saapunut Suomeen.

?Bj?rnson on tullut!?... ?Bj?rnson on tullut!?-Eik? mik??n muu paremmin kuvaakaan sit? hommaa ja sit? h?tik?imist?, joka aina vallitsee Helsingiss?, silloinkun joku suuri mies muualta maailmasta saapuu t?nne.

Olisittepa n?hneet sit? hy?kk?ilemist?, joka oli junalla t?n? iltana. Tiedettiin, ett? tuo suuri norjalainen kirjailija sill? saapuu. Ja h?nt? tietysti kaikki katsomaan. Mustanaan vilisi katuja pitkin v?ke? asemalle, ja min? otaksun, ett? ne enimm?kseen olivat niit?, jotka ?vaativat miehelt? samaa siveellisyytt? kuin naiselta?-eik? p?invastoin. Varsinkin oli naisia ep?lukuisin ja minun silm??ni sattui leikkotukkia tukuttain.

Mist? ovesta h?n tulee? Jos h?n tulee sielt?? Mutta ehk? h?n tulee t??lt?? Seisotaan t?ss?! Menn??n tuonne!

Suurin osa riensi kuitenkin toisen luokan odotussaliin, jossa valkotakkiset ylioppilaat odottivat laulullaan.

Ja ne, jotka sinne meniv?t, ne olivat oikean paikan valinneet. T?hd?ttiin ovea kohti ja kohta tulikin h?n ovesta. Mies roteva ja juhlallinen. Harmahtava tukka, tuuheat kulmakarvat. Astui sis??n kuin kuningas, joka on tottunut kunnioitukseen. K?sipuolessa pienoinen nainen, kainaloon asti, h?nen puolisonsa.

?Ja vi elsker dette landet?-hel?hti, ja suurella liikkeell? paljasti sankari p??ns?. Seisoi ja kuunteli ja katseli ymp?rilleen.

?El?k??n Bj?rnstjerne Bj?rnson!? yllytti laulun loputtua laulajien johtaja. Ja ?el?k??n? kajahti kymmenkertaisesti kaikilta tahoilta. Jotkut uusmaalaiset koettivat kiilata ?hurraataan? v?liin, mutta se haihtui kuin rantasipin papatus meren kohinaan.

Toivottiin tietysti pienoista puhetta ja se saatiinkin. Puhe siit?, ettei t?ss? ole tilaisuus pitk?lt? puhua, mutta ehk? vasta sit? enemm?n. ?Antakaa minun kuitenkin kuulla, miten te huudatte el?k??n-huudon Suomelle.?

Sen h?n sai ja viel? ?Savolaisen laulun? lis?ksi. Jonka j?lkeen l?hti menem??n, k?dess? kukkaskimppu, ja kainalossaan nuori neitonen. Kahden puolen jakausi yleis? ja hattuaan nostaen kiiruhti h?n heid?n ohitsensa.

Kun oli jo ovesta ulos menem?isill??n, viilsi viel? ilmaa kimakka naisen ?el?k??n?. Runoniekka nosti lakkiaan ja n?kyi hym?ht?v?n. Ja sitten h?n katosi kadulle.

Huomenna on h?nen ensimm?inen luentonsa yliopiston juhlasalissa. Ihmiset tietysti rikkovat j?senet itselt??n ja muilta tapellessaan pileteist?. Monet perheet ja hyv?t yst?v?t riitaantuvat ikuisiksi ajoiksi siit?, kuka saa pit?? suurelle miehelle kutsut silloin ja kuka silloin.

Ja naiset! He ovat viskanneet viuhkansa loukkoon ja tarttuneet kahden k?den ?hansikkaihinsa?. Jos niill? vain l?yhyttelisiv?t! Mutta min? pelk??n pahoin, ett? he l?iskyttelev?tkin.

Ensimm?inen luento.

Helsinki, 5 p:n? toukok. 1888.

Bj?rnson on pit?nyt ensimm?isen luentonsa. Tulen juuri sielt?. Istun keinutuolissani poltellen ja tuumin sit?, mit? olen n?hnyt ja kuullut.

Aivot tietysti koettavat pureskella ja sulattaa kaikkea, mit? ovat saaneet vastaanottaa. Se ei ole suinkaan helppo teht?v?. Sill? kahden tunnin kuluessa on sinne koottu aineskerroksia aineskerrosten p??lle, kuva kuvan j?lkeen on ty?nnetty ovesta sis??n. Vaikea on niiden j?rjesty? ja asettua seini? pitkin sopusointuun, varsinkin kun puhuja pyysi, ettei h?nen sanojansa pantaisi paperille.

Vaan jos en puhujan sanoista voikaan kokonaista vaikutusta s?ilytt??, niin sit? kokonaisempana h?n itse seisoo silmiss?ni. Jos h?nen puheensa ei pitemm?lt? pysyisik??n mieless?, niin sit? kauemmin pysyy siin? puhuja. H?nen todistuksiensa alla saattaa silloin t?ll?in kuulla onton pohjan kumahtavan, mutta mies itse on tiivis ja t?ytel?inen kuin tervashonka, joka juurensa tunkee syv?lle maan penikseen, jopa kallionkin kamarasta sis??n.

Heti kohta kun on kerrankaan katsahtanut Bj?rnsoniin, huomaa, ett? on edess? mies, joka on aivan sankarin rajalla. Jo se, kun h?n kantap?ill??n k??nn?ht??, ilmaisee voimaa ja rautaisia j?ntereit?. Mutta sis?isest? ponnesta puhuu voimakas katse, tuuheitten kulmien alta tuleva, ja ennen kaikkea tuo leve?n rinnan pohjasta kumpuileva suuri ??ni. Tuskin kukaan, joka oli t?n??n luennolla, unohtaa sen vaikutuksen, jonka sai h?nen ensimm?isest? esiintymisest??n. V?ke? oli kokoontunut ??ri??n my?ten juhlasali t?yteen. Juuri kun kello on 2, aukeaa oven edess? seisova v?kijoukko ja heid?n keskest??n siirr?ikse Bj?rnson verkalleen esiin. H?nen kookas vartalonsa, korkea otsa, harmaa pysty tukka, joka seisoo kuin kyp?r?n harja, korvaparta ja harmaat kulmakarvat erottavat h?net heti kohta muusta kansasta. Ja muista luennon pit?jist?, jotka tavallisesti esiintyv?t frakeissa ja hansikkaissa, erottihe h?n my?skin. Tavallinen pitk? takki vain oli h?nell? yll??n, vakava puku vakavan asian puolesta esiinnytt?ess?.

Kunnioittavat k?sien tapatukset seurasivat h?nt? h?nen laskeutuessaan alas kateederiin. Sinne tultuaan h?n kumarsi muutamia kertoja, ryypp?si vett? ja alkoi puhua.

??ni oli, niinkuin sanoin, suuri, mutta viel? paremmin sit? kuvaa sana avara. H?n alkoi hiljaisella rinta??nell?, saneli harvaan ja vakavasti. Mutta kun asia alkoi isota, kun aatteet ja kuvaukset rupesivat tulvailemaan viljavammin, niin muuttui niiden ilmituojakin. Sy?ksym?ll? sy?ksyi jo esille vakuuttavaa voimaa, myrskysi kuin orkesteri rumpuineen ja torvineen. Mutta kun tarvittu vaikutus oli voitettu, niin lakkasi se kohina silm?nr?p?yksess? ja saattoi p??tty? sulavaan, hienoon huilu??neen. Liikkeet k?sill? ja p??ll? ja kasvojen piirteill? seurasivat mukana, ollen milloin laajoja ja leveit?, milloin tuskin n?kyv?t? sormien p?itten pianopianissimoa.

Eiv?tk? ne milloinkaan tuntuneet teeskennellyilt? taikka luonnottomilta. Jos niin olisi ollut, ei puhuja olisi saanut yleis?? mukaansa. Sill? niin pian kuin huomaa, ett? temppuja tehd??n, niin ihaillaan niit?, jos ne ovat taitavasti tehtyj?, eik? sit?, mit? niiden takana on.

Vaan kun Bj?rnson puhui, niin tempasi h?n mukaansa, veti luokseen, pakotti seuraamaan. Niin pitk?n matkan p??st? kuin h?nen esiintymisens? ulottuu vet?m??n-ja se apaja ei ole pieni-sitoo h?n kuulijat itseens?, jopa kietoo heid?t kahleihinsa. Vastustaminen ei auta, ja vaikka olisi ollut ik?ns? vakuutettu siit?, ett? se, mit? h?n sanoo, ei pid? paikkaansa, niin t?ytyy se my?nt?? oikeaksi ainakin sill? kertaa, kun h?n sen sanoo. Arvosteluun ei ole aikaa. Sill? asia ajaa asiata, todistus tunkee toistaan kylkeen ja jos j??t yht? punnitsemaan, niin tulee toinen ja riist?? puntarin k?dest?si. Silt? varalta, ett? ehk? ei yksi v?ite vaikuta, on olemassa toinen ja sen takana, kolmas, jotka pamahtelevat per?kk?in kuin raketit ilotulipy?r?ss?. Niin kauan kun sen l?heisyydess? olet, t?ytyy sinun ihmetell?. Ja kun se loppuu, taputtaa k?si?si.

Vaan vaikka siis sanonkin, ett? Bj?rnsonin persoonallinen vaikutus on p??asia, niin ei sill? ole sanottu, etteiv?t h?nen sanansa semmoisinaankin tekisi vaikutustaan. Ne sattuvat kuin nuolet tarkoitettuihin maaleihin. Suhahtavat kerta ilmassa vain ja ennenkuin tied?tk??n, on k?rki sein?ss?, ja niin syv?ll?, ettei edes pyrst?sulka vavahda.

Mik? on sitten se sein?, johon h?n ammuskeli? Se oli monivaimoisuuden musta sein?. Ei sen monivaimoisuuden, joka it?mailla on luvallinen tapa, vaan sen, jota l?nsimaissa harjotetaan kenties viel? suuremmassa m??rin, vaikka salaa. Ellei puhuja olisi kielt?nyt kertomasta sanomalehdiss? sanainsa sis?lt??, tekisin sen mielell?ni. Mutta h?nen pyynt???n noudattaen, joka perustui siihen, ett? h?n v??rink?sityksien v?ltt?miseksi tahtoo kertoa n?ist? aroista asioista omilla sanoillaan, olen vaiti ja odotan, kunnes esitelm? ilmestyy kirjana.

P??asian saanee kuitenkin sanoa. Sen, ett? h?n vaatii ehdotonta puhtautta ennen avioliittoa, ett? h?n katsoo sen saavuttamisen mahdolliseksi sopivan kasvatuksen avulla. Semmoisia kuin olot nyt ovat, turmelevat ne luonteen, kehitt?v?t uskottomuutta, vilppi? ja petosta. Ihmiskunta n?ytt?? kuitenkin yh? enemm?n kallistuvan yksivaimoisuuden aatteeseen. Ja puhuja oli varma, ett? siihen lopulta tullaan kokonaan.

P??st??nk? sellaiseen paratiisiin, sit? lienee vaikea tiet??. Mutta uskoa t?ytyi silloin, kun h?n sen vakuutti ja l?i nyrkkins? kateederin laitaan. H?nen esitt?miskykyns? vei v?kisinkin mukaansa. Kun n?ki, kuinka lujasti h?n itse luotti asiaansa, tuli siihen sill? kertaa itsekin luottaneeksi.

Ja jos tuo h?nen luomansa taikavalaistus on haihtunut, sitten kun on saanut paperossinsa loppuun poltetuksi ja ehtinyt tarkemmin punnita yksityiskohtia, niin kaipaa sit? kuitenkin ja haluaa, ett? se kauemminkin kest?isi.