Matkakertomuksia Karjalan kankahilta

Lusmaan.

Kiimaanvaara.

Salolla.

Piening?nkyl?.

Honkaniemi.

P?lkkyl?ss?.

Loasarissa.

Venginkyl?ss?.

Petrinen, Kuusiniemi, Korpilahti.

Pyh?p?iv? Ontarvessa.

Suonteleen praasniekoilla.

Karjalainen kalmismaa.

Lopuksi.

Lusmaan.

On edess?mme seitsenvirstaisen Pankaj?rven soutaminen.

L?hdemme saattomiest? tiedustelemaan. Tapaamme kolme miest? venett? rantaan vet?m?ss?, ovat juuri kalalta tulleet. Eiv?t halua l?hte? saattamaan eiv?tk? uskallakkaan pienoisella veneell??n yritt?? tuimaan tuuleen. - Tulee rantaa kohden toinen vene. Siin? ukko ja akka istuvat Pyyd?mme taas saattomiest?. Ei halua ukko l?hte?, akka l?htek??n, jos tahtoo. No l?htee akka, kun menomatkan lupaamme itse soutaa.

Kaunis j?rvi, karjalainen saloj?rvi on Pankaj?rvi. Siin? monet sievoset sel?t, siin? pitk?t mets?iset niemekkeet, siin? kaislaiset rannat. Kaunis olisi se poutap?iv?n? n?hd?, hauska on nytkin kun myrsky myllert??.

P??semme Kalliolahen torppaan vastaisella rannalla. Matala on maja ja kovin kurjan n?k?inen. Asumus on puolipime?, sill? akkunat ovat kovin pienet ja p?reill? paikatut. Lattia on hatara, suuret, nyrkin ment?v?t raot ammottavat palkkien v?lill?. Saamme varoen astua, ettemme lattian alle luikahtaisi. Mutta t?llin lapset ne vaan siin? juosta pulittavat toisiaan ajellen, eiv?tk? jalkaansa taita.

Tasaista maata my?ten kulettaa meit? tie, jota aikoinaan n?ytt?? hevosella ajetun. Viep? se v?liin meid?t suollekin ja saamme ensikerran n?hd? ja kokea Karjalan poikkitelaisia siltoja. Hauska niit? onkin kapsutella, polkea muutteeksi keskijalkapohjalla py?reit? telasia.

V?hitellen k?y tie kapeammaksi. Entiset rattaanj?let katoavat, puut tunkevat l?hemm?ksi toisiaan ja tie k?y kapeaksi karjapoluksi. Maakin k?y ep?tasaiseksi. Tulee vaaroja, kallioita, soita ja notkoja. Viimein rupeaa polku kulettamaan meit? lehtoisille vaaroille, lepikk?isille aholoille sek? kaskimaiden viertehille.

Ja sitten ?kki? er??n vaaran laelle p??sty?mme laajenee n?k?ala. Vaarat ovat siirtyneet tuonnemmaksi ja edess?mme on syv? laakso, j?rvi laakson pohjalla, j?rven ymp?rill? taloloita siell? t??ll?. Olemme Ruunaan kyl?ss?.

Hauska on talo, Reittulan talo, jossa hetkisen lev?hd?mme. Toisellainen on tupa kuin Kalliolahen pime? pirtti, on siisti ja valoisa. Lattialle, sivusein?n puolelle on pehmeit?, tuoreita, hyv?lt? tuoksuvia koivunlehti? levitelty. Hauska on siin? kelletell? ja juoda puheliaan em?nn?n keitt?m?? kahvia.

Kuusi virstaa on Kunnaasta Aittokosken autiolle m?kille rajalla, kolme virstaa Polvij?rve? ja kolme maata.

Synk?n korven syd?mess? on Aittokosken m?kki, kaukana asutuilta aloilta, yksin??n kyhj?tt?? kosken rannalla kuunnellen sen ikuista kohinaa. Mahtava on koski ja voimakas. Voisipa se monet myllyt py?ritt??, voisi suuret tehtaatkin ty?h?n saattaa. Mutta kukapa t?nne k?visi! Silloin t?ll?in vain joku salon asukas tulee kosken karjaa pyyt?m??n sek? pihamaan pitk?? ruohokkoa niitt?m??n. Nytkin n?kyy m?kin porstuassa olevan kopassa tuoreita kaloja ja tuvassa heini? kuivamassa, mutta minne lie ty?ntekij? kadonnut. - Ennen kyll? lie piilopirtiss? ollut oma asukkaansa, joka on ymp?rille peltoakin hiukan perannut, pienoiset saunat, navetat rakentanut, mutta minne lie sitten joutunut. Nurmikoksi on pelto j??nyt, rakennukset r?nsistyneet.

Ja t?st? se vasta taival alkaakin. Tulee soita ja m?rki? maita, tulee kuusikkoina korpia, notkoisia noroja, rikeita ryteik?it?, vaaroja, kankaita ja kallioita. Pahainen on polku, kaita karjank?yt?v? vain, ja kaikkialla se kiertelee ja koukistelee. V?liin se meid?t sakeaan n?reikk??n upottaa, v?liin korkealle vaaralle kohottaa ja taas alas nakkaa ja kulettaa suurelle suolle sek? vie py?re?? heiluvaa telaa tai kaatunutta kuusen runkoa my?ten lorisevan mets?puron ylitse. Ei ole soissa en?? poikkitelaisia siltoja, liukkaita portaita vain, toisinaan ei niit?k??n, ja silloin sotke vetel?? suota, jos aijot yli menn?. Usein luiskahtaa jalka portaaltakin, vajoaa suohon ja mutainen vesi t?ytt?? lapikkaan.

Ja niin synkk?? saloa! Suuria r??syisi? ovat suot, koskemattomia maailman alusta asti, kasvattaen kanervikkoa ja lakanlehte?, kurjaa m?nty? ja kituista kuusta. Mahtavat, ikuiset hongat taas humisevat jylh?sti kankailla ja h?m?riss? korvissa naavaiset satavuotiset kuuset kolkosti kohisevat.

Siin? edess?mme ensim?inen Ven?j?n-karjalainen kyl? lahden takana, niemen k?ress? vaaran liepeell? illan h?m?riss? hiljaisena h??m?tt??.

Kyl?ss? nukutaan jo. Ei kuulu muuta kuin karjankellon tuttua kotoista kilkatusta.

Astumme pirttiin. Siell? talonv?ki lattialla hein?in ja riepujen p??ll? nukkumassa lojun kylki kyless? kiinni. Istumaan kohoavat ja outoja tulijoita kummissaan katselevat, mutta sent??n tervetulleiksi toivottavat.

K?ymme peremm?ksi, tavarat penkille asetamme. Pirtti on puolipime?. Aijon oven puoliseen per?nurkkaan penkille asettaa valokuvausjalustan pystyyn. Siell? joku esine r?m?ht??. Kopeloin, mik? siell?... Ahs, silloin muistan, ett? vieras maa, vieras uskonto. Sukkelaan takaisin vet?ydyn.

Hyv?ntahtoinen is?nt?, nuorenpuoleinen reipas partaniekka karjalaisukko, joka meid?t sis??nkin saattoi, kulettaa meid?t toiseen, kolmanteen huoneeseen ja sinne uudins?nkyyn makuusijan laittaa.

Ja nyt olemme vieraalla maalla ja - vieraanko kansan keskuudessa? Ei!

Omaa ?idinkielt?mme talonv?ki haastaa.

Mutta on sent??n outoakin talossa. On jokaisen asuttavan huoneen per?nurkassa outo kuva, kullatuissa kehyksiss? p?lyilee ja n?ytt?? koko talon henke? hallitsevan.

Vaan sittekin on kansa omaa kansaamme, ja turvallisina nukumme ensim?isen y?mme karjalaistalossa.

Kiimaanvaara.

Kiimaanvaara on isonlainen kyl?. Talot ovat kahdessa osassa, kahden pienoisen vaaran nyppyl?ll? n?k?tt?v?t. L?ntisen, isomman vaaran laella on isompi kyl?n osa, siell? my?skin on kyl?n tsassovna, matala nelisnurkkainen, py?reist? hirsist? kyh?tty latomainen h?kkeli er??n kujan nurkkauksessa. It?isell? vaaralla on pienempi kyl?. Talot t?ll? vaaralla ovat enemm?n sikin sokin. L?nsivaaralla ne ovat asettuneet vieretysten ja k??nt?neet koristellun 3- t. 5-ikkunaisen p??tyns? tielle k?sin. Joku talo on kyll? t??ll?kin asettunut erikseen takapuolelle varav?eksi.

Onpa Kiimaanvaarassa koulukin. Isommassa kyl?ss? sill? on talonsa, samanlainen harmaja, py?reist? hirsist? salvettu, pieni-ikkunainen rakennus kuin muutkin kyl?n talot. Pientenlastenkoulu se vain on. "Kirjaa malttamaan", kirjoittamaan ja laskemaan kuulutaan opetettavan, kaikki tietysti ven?j?ksi. Saavathan siell? salon lapset oppia ja tietoja - miten paljon saanevat. Kuinka ahkerasti muuten siell? k?yv?t, ei tullut kysytyksi. Kuuluihan k?yv?n m.m. poikanen Piening?nkyl?st?kin, 40 virstan p??st? tiett?m?in salojen takaa. Ei kai h?n joka ilta kotiinsa k?yne.

Tie leve?, hyv? tie, oikein "postavoi doroga", jota my?ten Repolasta tulimme, kulkee edelleen Kiimaanvaarasta Lentieraa ja Himolaa kohden. Lentiera kuuluu olevan 30 virstan p??ss? Kiimaanvaarasta. Siell? kuuluu juuri olevan suuri juhla, praasniekan vietto. Menee sinne rahvasta Kiimaanvaarasta ja muistakin kylist? Kiimaanvaaran kautta matkustaa. Toiset menev?t jalkapatikassa, toiset taas "hevosel ja teleg?l" ajavat. Hauskann?k?ist? on Karjalan kansa praaaniekka-tamineissaan. Miehet koreilevat karvalakeissa ja karttuunipaidoissa, paidat useimmilla housujen p??lle vedettyn?. Pitk?varsisaappaat ovat jalassa, jotkut my?s virsuissa tallustavat. Naiset taas ovat mit? koreimman kirjavissa karttuunivaatteissa.

Tapaamme Kiimaanvaarassa vanhan muijan, Malanje Sepp?sen, joka viel? "malttaa" runoja ja loitsujakin taitaa lasketella. H?n istuu p?yt?mme luona silm?t ummessa ny?k?tt?en ja laulaa yksitoikkoisella s?velell? V?in?m?isest? ja Joukahaisesta, veisailee h??virsi? ja itkujakin. Omituista on kuulla vanhoja runoja laulettavan vanhan akan vapisevalla ??nell?. On vain niin paljon outoja sanoja, ettemme kaikkea tajua.

Kiimaanvaarassa my?s saamme tutustua muutamiin karjalaisiin ruokalajeihin. Siell? jamssikan pyylev? ruskettunut tytt? meille kalakukkoa p?yt??n kantaa ja rokkaa tuo sek? rahkamaitoa rienn?tt?? - kys?seep?, saisiko olla sultshinoita. Saahan tietysti. Ja hauskoja sy?t?vi? ovat sultshinat: vellill? voideltuja, paperin paksuisia taikinalevyj? kokoonkierrettyin?, ja hupaista on niit? sy?d?kin. Puraisee niin velli v?list? tirskahtaa. Mukavaa on my?s rokkakin. M?rk?? lient?, jossa on kalaa keitetty, suolaa sekaan hiukan heitetty ja lis?n? se rasva, mik? kaloista keitett?iss? on huvennut. Rahkamaito on maitoa, jossa on paksuja piim?kokkareita. Uunissa, kuuluvat sit? laittavan. - Voi on kovin suolaista. Satuimmepa n?kem??n, mitenk? jamssikan tytt? sit? "kirnusi". Saviruukussa puupalikalla kermaa vatkasi siksi kunnes sai sen voille. Sitte voin paljain kourin kokoon vanutti.

Pienoinen on Kiimaanvaaran kalmismaa. Kymmenkunta patsasta siell? vain seisoo, muutamat niist? uudenaikaisia, maalattuja ven?l?isi? vinoristej?. Kyl?ll? kuuluu muuten olevankin uusi hautausmaa toisessa paikassa, mutta sinne ei ole viel? "pandu ei ni ked?".

Salolla.

Ken tahtoo n?hd? oikein saloista saloa, kulkea kymmenin virstoin pilvenkorkuisten ikihonkain siimeksess? ja katsella kansan el?m?? t?llaisen salon helmoissa, h?n matkatkoon rajan taakse Ven?j?n Karjalaan. Siell? sit? vasta tuntee salolla olevansa sek? metsi? matkaillessaan ett? salolaisen savupirtiss? lev?tess??n.

Jos et pelk?? vaivoja, joita t?llaisilla matkoilla saa ylt?kyllin kokea, jos olet karaistu helteess? hikoilemista, sateessa kastumista, uupumista, v?symist?, jopa joskus janoa ja n?lk??kin vastaan, niin l?hdepp? kanssani matkaamaan rajantakaisille saloille.

L?hdemmep? Kiimaanvaaran kyl?st? astumaan Piening?nkyl?n kautta Honkaniemeen. Ne muut taipaleet, mit? t?h?n asti olemme katkaisseet, eiv?t viel? oikein ole saloja suurien salojen rinnalla, vaikka eiv?t nek??n lasten leikkilehtoja ole. Mutta t?ss? saamme potkaista 90 virstaa mit? synkint? taivalta. Nelj?kymment? virstaa kuuluu Pienink??n olevan ja siit? viisikymment? Honkaniemeen. Otamme Kiimaanvaarasta saattomiehen, annamme osan tavaroista h?nen kannettavakseen, osan kannamme itse ja niin l?hdemme matkaan.

Ensiksi on meill? kulettavana viisivirstainen Karkiej?rvi. Saattomies soutaa ja me per?ss? meloen h?nt? autamme. Sattuu olemaan tuima tuuli, joka vihaisena sivulta p?in kimppuumme sy?ks?htelee ja Karkiej?rvi, vaikkei senk??n suurempi ole, on oikein karkialla p??ll?. Kohisten kulkevat sen lakkap?? laineet. Toisinaan tulevat ne pienempin? hy?kyin? purttamme puistelemaan, mutta toisinaan taas aika isoinakin vonkaleina vieriv?t viskaten vett? veneeseemme ja p??llemme r?iskytt?en.

Ei mit??n h?t?? sent??n ole. Lieks?rvell? jos t?llaisessa tuulessa oltaisiin, jo pian veneen nurin viskaisi, selitt?? oppaamme. Siell? ne k?yv?t ristilaineet, mutta t?ll? j?rvell? ne kaikki suoraan kulkevat.

Sel?lt? pujottelemme kapean salmen kautta pienoiseen lahteen. Salmi on niin matala, ett? veneemme tarttuu pohjaan eik? l?hde airoilla ty?nt?enk??n. Opas hypp?? j?rveen, ty?nt?? per?st? ja vene p??see irti. Kastuivathan siin? karjalaismiehen karkeat hurstip?ksyt polviin saakka, ja jalkineisiinkin vett? meni. Mutta pianhan housut kuivuvat, ja jalkineista vesi tuli yht? v?leen pois kuin se sis??nkin meni. Miehen jalassa n?et vaan vaaterievut ja harvat virsut ovat. Mainiot jalkineet vetisill? matkoilla. Lahden per?st? sukeltaudutaan pienoista jokea my?ten tihe??n koivuviitikkoon. Jonkun aikaa piileskell??n siell? lehtojen ja pensaiden suojassa koukerrellen mutkikasta jokea my?ten. Viimein vet?ist??n vene koivun alle rannan ruohostoon ja l?hdet??n taas reppu sel?ss? tallustamaan.

Ja nyt se on edess?mme salo, salo sellainen, jota emme koskaan ennen ole kulkeneet. Nelj?kymment? Pienink??n, viisikymment? Honkaniemeen ... On, on siin? taivalta, saa siin? tallukas toisenkin kerran kentt?? polkaista.

Tasaista on maa Kiimaanvaaran ja Piening?n v?lill?. Ei ole vaaroja, ei vuoria, sileit? kankaita vaan ja jylhi?, kosteita korpia ja vetisi? soita ja r??syisi? r?meit?. Ja niit? metsi?, mitk? t??ll? kasvavat! Emme mokomia ennen ole n?hneet... Kumisevana pylv?ssalina kohoaa kankaiden hongisto, lakkap?? latvoillaan taivasta tavoitellen. Synkiss? korvissa taas satavuotiaat kuuset seisovat paksuina ja pelottavan pitkin?. Hiljainen, salaper?inen h?m?ryys vallitsee hongistossa. Kolkko, ??net?n synkkyys huokuu tummasta, kosteasta kousikkokorvesta. Painostavalta tuntuu siell? kulkiessa, alakuloiseksi k?y mieli ja jutut loppuvat... Mutta hongikossa nousee jalka niin kepe?sti ja alakuloisuuskin poistun. Kuiva kangas kumahtelee tahdiksi, ja ikuiset hongat humisevat hiljaista s?velt??n.

Kenp? se omistaa n?m? mahtavat mets?t? Eip? h?nell? taida puun puutetta olla, eik? tarvettakaan n?yt? olevan, ainakin, mit? n?ist? saloista voi p??tt??. Rauhassa saavat t??ll? puut kasvaa, vanhettua, tulla ik?lopuksi ja lahonneina keikahtaa kumoon. Ja paljon niit? onkin maassa, kaatuneita vanhuksia, sortuneita nuoriakin. Joukottain niit? kellett?? kankaalla, joukottain korvessakin kyhj?tt??. Mik? on juurineen sortunut, mik? taas tyvelt??n poikki r?tk?ht?nyt, j?tt?en ter?v?t s?leet kantoon t?rr?tt?m??n, mik? suorastaan, kaatumatta paikalleen lahonnut. Ja suuri on pystyyn kuivaneittenkin luku. On t??ll? kelohonkia, on huuhkaimen huhuntapuita. Muutamat niist? ovat kuin julman suuria j?ttil?isvitsaksia, tyvest? latvaan ja jokaisen oksankin latvaan hirve?n kieroiksi kierrettyin?.

Kelpaa n?ill? saloilla mets?nel?inten oleskella. On suota suden juosta, on kangasta karhun samota, on hiekkaisia kumpuja ketun kaapia ja m?yr?n kaivella, on puroloita saukolle kalastuspaikoiksi, on kuusiakin oravan kapuilla. Ja eleleekin t??ll? niit?, mets?nel?imi?. Itse korven kontiokaan ei kuulu niink??n harvinainen olevan. Olemmepa mekin v?h?ll? h?nen kanssaan juttuihin joutua.

Kapsutellaan muuatta kangasta my?ten. Jutellaan juuri kontioista. Opas kertoo, ett? h?n edellisviikolla kasella ollessaan kohtais kondiin. A koira yht?kki? alkaa er??seen pensaikkoon tuimasti ?rhennell?. H?n kutsuu pois, a ei tule vaikk' kui kutsuis, ?rhentelee vaan. H?n menee katsomaan: a sielt? kondii mets??n h?lk?ytt??.

Ja useasta talosta on otso vastik??n karjaa kaatanut...

Puhelemme ja astumme. Kuuluupa silloin ?kki? koiran ?rhenteleminen kankaan toisesta laidasta.

- A kondii on, opas sanoo.

Astutaan kiireesti ja vet?ist??n kuustoista-kaliiperisen hanat vireeseen. Joka hetki odotamme n?kev?mme kontion hongikossa h?lk?tt?v?n. Emme kuitenkaan mit??n n?e. Vaan eip? ole herra kaukana. Vastik??n on tuossa kangasta kaappinut, tuossa muurahaispes?? penkonut. - Tuoreet on j?let, opaskin selittelee. ?re?n? koirakin niit? kaapii.

"Pedrojakin" on t?ll? salolla viel? runsaasti. Meid?n edell?mmekin on er??ll? suolla polkua my?ten emo vasikkansa kanssa kulkenut; j?let n?kyv?t.

Mutta huimasti niit? Karjalan miehet jahtailevat ja armotta surmaavat. Olipa muuan vuosi takaperin satoihin nouseva lauma haarasarvia kuskattu j?rven liukkaalle j??lle ja siell? koko uljas lauma nuijittu viimeiseen sorkkaan. Ei s??st? karjalainen. Ottaa milloin annetaan ja on taas ilman kun ei saa.

Astutaan, astutaan, tallustetaan kangas ja suo ja korpi toisensa j?lkeen. Tulee siit? eteemme pienoinen mets?niitty, jonka l?pi v?h?inen joki luikertelee. Niityn reunalla, kankaan kupeella on pienoinen, matala mets?sauna. Opas pys?htyy saunan eteen, kellauttaa kontin sel?st??n maahan.

- Lev?t??n v?h?n, on matka puolissa, sanoo.

- A lev?t??n, lev?t??n.

Ja lev?ht??kin sit?, kun on parikymment? virstaa saloa polkenut.

Tulen teemme, laskemme sinisen savupatsaan korkeuteen salon helmasta ja itse humisevan hongan juurella istuen lev?hd?mme. Komea onkin siin? hongikko niityn laiteessa, solakka, sile?vartinen pylv?st?.

Mets?niitty on kiimaanvaaralaisten hein?maa. Pienoinen on se koko kyl?kunnan niityksi. Ja onpa t?nne matkaakin karjalaisen k?yd? hein?ntekoon. Astu viikate olalla, ev?skontti sel?ss? parikymment? virstaa mets?polkua my?ten ty?maalle tullaksesi, Siell? sitten elell??n koko viikko, p?iv?t hein?? tehden, y?t salosaunassa maaten. Koko kyl?n v?ki kun on niityll?, jo niill? siell? on hupaista, ja iltasin saunassa kaskut k?yten??n juoksevat.

Onpa t??ll? toinenkin rakennus. V?h?n matkan p??ss? saunasta seisoo hongikossa kahden katkaistun pet?j?n tyven varaan, toista sylt? korkealle maasta kyh?tty aitta, lintulava. Pienoinen nelinurkkainen on rakennus, hirrenp?tkist? ja -puolikkaista salvettu, patsasta vasten nojallaan lep??v?, lovettu p?lkky on porraspuuna. Sinne salolainen syksyisin pitkill? mets?stysretkilt? kierrelless??n, pist?? saaliinsa piiloon, ker?? sinne linnut, oravan-, ketun- ja n??d?nnahkat. Ja eip? p??se pedot aittaan saalista tuhoamaan. Talvella suksikelin tullessa sinne hiihdet??n j?less? pient? "ahkivoa" vet?en. Siihen saalis sovitetaan ja kotiin kuletetaan.

L?hdemme taas taivaltamaan. Puron yli on ensiksi kulettava. Se ei olekaan helppo teht?v?, puro on koko leve? ja syv? ja vett? ihan tulvillaan. Mutta onpa rannalla lauttapahainen. Seip?ill? meloen sill? mies kerrallaan p??semme ylitse. Mutta niin on kehno aluksemme ja vajoo, ett? puolis??rt? my?ten saamme vedess? seist?.

Tuleepa viel? toinenkin puro poikkipuolin eteemme, kun jonkun matkan olemme tallustaneet. Siin?p? ei olekaan lauttaa rannalla eik? portaitakaan yli kule. Mill? nyt tuolle puolen? Kuleskelemme puron vartta yl?s alas ylimenopaikkaa etsien. Jo viimein l?yd?mme puroon kaatuneen kuusen. Sit? my?ten hiivimme yli, oksista kiinni pit?en.

Olemme viel? pitk?n matkan p??ss? Piening?st?, kun saattomies alkaa huhuilla.

- Huu-uu huu-hu-huuui! huikauttelee h?n niin, ett? kangas kajahtelee.

Mekin rupeamme h?nt? s?est?m??n ja niin astutaan ja huhutaan miehiss?.

Huhutaan sen takia, ett? saataisiin Piening?st? eh?tt?j? j?rven ylitse.

Muuten saisimme virstoittain j?rven ymp?ri kiert?? kyl??n p??st?ksemme.

Aurinko on jo mets?n taakse vaipunut, kun saavumme Pienink?j?rven rannalle, eh?tyspaikalle. Tuima tuuli on tyyntynyt, harmaja vetist?v? taivas kirkastunut. On ilma mit? herttaisin ja hein?kuun ilta mit? hempein.

J?rven pinta on ihan tyyni ja kaksitaloinen kyl? parivirstaisen sel?n takaa illan hienossa, autereisessa h?m?r?ss? kumottaa. Tuntuu kuin olisimme saapuneet omaan maahamme, oman j?rvemme rannalle salolta puikahtaneet katselemaan omaa kotikyl?? j?rven takaa.

Hyv?sen aikaa huhuiltuamme tulee viimein eh?tt?j? ja me p??semme kyl??n, jossa saamme varakkaammassa talossa. Mokin talossa, y?t? ollaksemme. Hauska onkin n?iden yst?v?llisten ihmisten seurassa y?kausi viett??. Is?nt? on puhelias ja em?nt? eritenkin puhelias ja toimelias. H?n heti "kohvit" keitt??, piiraat paistaa, laittaa "sultshinat" ja muut. Ja aamulla kun matkaan taas l?hdemme, h?n laittaa ev??ksi paksun karjalaisleiv?n, jonka keskelle on suppilon leikannut ja siihen leiv?nkuori-kannen alle voita peitt?nyt.

Ja sitten taas taipaleelle ja uuden saattomiehen keralla. Kiimaanvaaran mies n?et k??ntyy Pieningasta takaisin ja t??lt? saamme itse Mokki-ukon, nuoren, reippaan karjalaisen reppuamme kantamaan.

Taas on ensin j?rvi kulettavana, parivirstainen kuten toinenkin Pieninkaj?rvi, jonka yli meid?t eilen kyl??n eh?tettiin. Salmen kautta ovat toistensa yhteydess?.

Ja nyt se alkaa vaarainen vaellusmatka. Kun toiselta vaaralta astut alas, kiipe? heti toiselle ja kun siit? p??set, kohoa kolmannelle ja sitten taas nouse nelj?nnelle. Ja niin matkaa toisen tien nousten, toisen alas painuen. Eik? se ole leikintekoa vaaralle nousu, kinttujen kest?vyytt? siin? kysyt??n. Samoin alas tulokaan ei liioin helppoa ole. Kyll?h?n sit? alas helpostikin ja joutuin p??sisi, varsinkin jyrk?lt? vaaralta, antais n?et luistaa vain. Mutta t?ytyyh?n sit? omaksi turvallisuudekseen koettaa siivosti kulkea eik? liiaksi kiirehti?.

Koko korkealle ne muutamat vaarat meid?t kohottavat, mutta Selkonen se vie voiton kaikista muista siin? suhteessa. Kiipe?mme sen laelle, korkeimmalle nyppyl?lle. Ja sielt? se maailman avaruus silm?in eteen aukenee. N?et siin? yht'aikaa semmoisen kappaleen Karjalaa, ett'et varmaan moista ole ennen n?hnyt. On, on siin? nyt honkaista kangasta ja kuusista korpea, on vuorta ja vaaraa, on kalliota, kumpua ja m?ke?, on tasaistakin tannerta, suota ja r?mett?, on hiukan j?rve?kin sinipilkuiksi siroteltu sinne t?nne vaarain v?liin.

Matalampia ovat kaikki muut vaarat, mutta on joukossa korkeitakin. Id?n alla taivaanrannalla, toisten vaarojen takana kohoaa vaara muita muhkeampi. Honkavaara kuuluu olevan, ja sen juurella on matkamme p??m??r?, Honkaniemen kyl?. Loistaa sielt? Honkavaaran rinteilt? muutamia pienoisia vaaleanvihreit? p?lvi?, ruishalmeita sanoo Mokki niiden olevan. Ja nelj?kymment? virstaa on viel? Honkaniemeen.

On siin? kappale Karjalaa, oikein honkaista Karjalaa. Siin? pet?j?? ja hiukan kuustakin pojalle ja pojanpojallekin, siin? vaaran vierteit? kasketa ja notkoja muuten muokata. Suuret ovat suotkin k??kkyr?m?ntyineen ja kuikeloine kuusineen. Olisipa niit? Pohjanmaan ukko viljelem?ss?, jo niiss? kaura kasvaisi ja ruis rehottaisi, kerran hein?kin heilim?isi.

Mutta rauhassa saavat olla vaarain vierteet kaskeajilta, rauhan saavat notkotkin peltomiehen kuokalta, ja viel? suloisemmassa rauhassa saavat suot uinua Karjalan salomailla. Ei k?sit? Karjalan ukko, ett? kurja, liejuinen, r??syinen, rahkaa ty?nt?v?, kanervaa kasvava suo voisi viljaa tuottaa.

Kenp? t??n kaiken kerran viljelykseen saattanee? Milloin Karjalan salomaiden rikkaudet astuvat maailman markkinoille salojen k?yh?lle kansalle parempaa toimeentuloa tavottelemaan?

Kunpa se salojen k?yh? kansa sitten itse omistaisikin salojensa rikkaudet...

Astumme alas ja polkumme k?y hetkisen Selkosen juurella p?ilyv?n, kapean, kirkasvetisen Vuolomaj?rven rantaa. Et??mp?? kuuluu kosken kohina. Mokki sanoo siell? olevan uljaan kosken, jossa Vuoloman vesi sy?ksyy alas. Mutta emmep? katsomaan ehdi, pitk? matka on viel? kyl??n.

Puolimatkassa taas lev?hdet??n, istahdetaan v?h?n aikaa kirkkaan Kivij?rven rannalla ja sy?d??n Mokin em?nn?n voita leip?? sek? j?rvest? lipill? vett? p??lle litkastaan.

Ja matkaan. Heitt?yy siit? taas jo polkukin tasaisemmaksi ja maltillisemmaksi. Ei se en?? meit? vaaroille viekottele eik? harjanteille houkuttele, kulettelee vaan tasaisia kankaita my?ten taikka j?rven rantoja kierr?ttelee taikka suon yli viskaa. Viep? se meid?t muutamakseen koko leve?n mets?puron luo ja k??nt?? puron poikkiteloin eteemme.

Pitkospuita my?ten on polku siit? yli yritt?nyt, mutta ei ole p??ssyt, puroon on l?k?htynyt. Autamme yl?s ja itsekin p??semme ylitse.

Lev?hd?mme toisen kerran taas j?rven rannalla, emme niin paljon v?symyksest?, mutta tavan vuoksi. Kuuluu paikka tavallinen lev?hdyssija olevan Piening?st? Honkaniemeen kulettaessa. Kymmenen virstaa sanoo Mokki t?st? kyl??n luettavan.

- V?leenh?n tuo juoksuistaan, tuumimme viimeiselle taipaleelle nakkautuessamme.

Mutta eip?s vain niink??n v?leen!

Polku, joka t?h?n asti on kovalla kiireell? kyl?? kohti rienn?tt?nyt, heitt?? kyl?? l?hetess??n kiireet sikseen ja rupeaa taas vaaroilla hyppeleht?m??n ja notkoissa puikkelehtamaan. Ja mene ja tee sin? samoin! Sen joka oikkua seuraa, sen joka mutkaan my?nny, joka koukkuun k??nny, nouse vaaralle kun kehottaa, laskeu alas kun sekin laskeuu...

On jo iltamy?h?nen, kun polku meid?t mets?st? Honkaniemen j?rven rantamalle pujauttaa.

- No, siin?h?n se on nyt sekin taipale tallattu, kohtahan ollaan kyl?ss?!

Mutta mit? viel?! Saamme v?syneill? jalkapareillamme polkaista viel? virstan verran ennenkuin ensim?inen talokaan n?kyy ja siit? viel? puolisen virstaa Oleksein taloon, jonne Mokki on meid?t luvannut y?ksi saattaa.

Vaan eip? t?? matka ole silt? hulluimpia matkoja. Polku kiert?? j?rven l?nsip??n ymp?ri ja sitten pitkin pohjoisrannan lehtoloita luikertelee. Lehdot ovat entisille kaskesmaille kohouneita nuoria lepik?lt? ja koivikoita. Niin tuuheita ja tiheit? ovat, ett? Mokki-ukko mutkapaikoissa meilt? lehtohon k?tkeyy, vaikka muutamien askeleiden p??ss? seuraamme. Niin tuore, raitis illan tuoksu niist? henkii. Pitkin Honkavaaran rinnett? k?y polku. Korkean korkealle vaara tuuheine henkineen vasemmalla puolella meit? kohoaakin. Oikealla taas alhaalla pitk?, kapea, saarikas Honkaniemen j?rvi loistelee. Ja kyl?st? kuulun kaljankeiton kalkatus, hel?htelee illan ilmassa hele?sti, somasti kuin Suomessa ik??n.

Olekseissa on rahvas jo levolla lojumassa pitkin pirtin lattiaa. Eiv?t ole sintson ovea sulkeneet, p??semme niin Mokin j?less? pirttiin asti makaajat yl?s kapistamaan. Nopeasti ne j?lleen jalkeilla ovatkin jok'ainoa tervehtim?ss? tulijoita. Ja siin? me saamme vastata sen seitsem??n kysymykseen.

- Onko rauha maassa? A mist? vieraat ovat? Mit? kulette? j.n.e.

Ja sitten sit? ollaan kuin vanhoja tuttuja, kaskutaan kaikenlaisia asioita.

Mutta Mokki tiet?? kyll?, mit? viisikymment? virstaa patikoineet seuralaisensa tarvitsevat. H?n puhuu is?nn?lle, is?nt? sanoo em?nn?lle ja em?nt? tuo purtavaa p?yt??n, ja arvaahan sen, miten sit? matkamiehelle suurus maistaa, Sultshinat saavat kyytins?, kalakukot niinik??n rahkamaidon ja ruskean kettomaidon keralla alas menev?t.

Pienoisen gornitsan lattialle laitetaan meille makuusija. Joutuu siin? kova kovaa vastaan, lonkkaluu lattiaa vastaan. Mutta kova on matkakin kulettu ja kova on v?symys ja kohta olemmekin kovassa unessa.

Piening?nkyl?.

- Odotamme eh?tt?j?? p??st?ksemme Piening?nkyl??n.

Jo viimein kuuluu airon loiske, veden lipin? ja ihmis??ni? illan ilmassa kajahtelee. Hyp?hd?mme katsomaan, kenp? sielt? nyt saapunee saattajaksi, eh?tt?j?ksi enn?tt?nee. Tulleeko kirjavahameinen karjalainen, vaiko valkopukuinen karjalaispoika, vaiko ruskeapartainen Ontrus-ukko? Jo puikahtaa niemennen?st? n?kyviin...

Mutta mik? kumma sielt? tulee? Salmesta haalautuu ulapalle esine leve? kuin laiva, v?ke? n?ytt?? t?ynn? olevan ja airot kahden puolen liputtavat. Jokohan nyt koko kyl? on meit? eh?tt?m??n l?htenyt?

L?henee yh? outo matkue, soljuu pursi l?hemm?ksi. Jo tunnemme tulijan. Kaksi venett? vierekk?in yhteen liitetty ja kaksi henke? kummassakin veneess? ja kahden puolen airoilla vedell??n.

Ja todella onkin koko kyl? meit? vastaan l?htenyt. Toisessa veneess? istujat, ukko ja akka kuuluvat olevan toisen talon haltijat ja toisen veneen v?ki, vanha mummo ja nuori nainen ovat toisen talon ainoat nyky??n kotosalla olevat el?j?t, ja kolmatta taloa ei kyl?ss? ole. Kalalla ovat asukkaat yhdess? olleet, huhuntamme kuulleet ja eh?tt?m??n l?hteneet.

Paljon on n?ill? sankan salon asukkailla kyselemist?. Riitt?? siin? puhetta ja pakinaa. - Hauskaa, hupaista, yst?v?llist? on v?ki. Yst?v?llinen on ukko, yst?v?llinen akkakin, hupaisa leikki? lasketteleva toisen veneen vanha eukko ja hauska h?nen sirke?silm?inen toverinsa, joka eukon mini? kuuluu olevan.

Hauskassa pakinassa saavutaan kyl?n rantaan. Rauhallinen on ranta ja kotoiselta tuntuu. Siin? veden vieress? heti nokiotsainen sauna, siin? verkkotelineet, siin? rannan ruskeat veden huuhtelemat kivet. Saunan sein?m?ll? liinaloukku n?k?tt?? ja pellavalipsu. Pienoinen polku kiertelee pihaan aittojen vieritse, perunapellon penkeritso.

Menemme ukon ja akan taloon y?pym??n. Istutaan siell? ja jutellaan is?nn?n kanssa, em?nn?n kahvia, ruokaa puuhaillessa. Em?nt? tekee tulen p?tsiin. Savu tuopsahtaa sis??n, laen t?ytt??. Olemme siis savupirtiss?.

Pienoinen on Piening?nkyl?, ja syv?ll? se on Karjalan syd?nmailla suurien soiden ja synkkien salojen ja jylhien vaarojen takana. Kaksi taloa siin? vain ja ne niemennen?ss? n?k?tt?v?t, salmen rannalla kahden pienoisen j?rven v?liss?. Mokin talo on toinen, isompi ja varakkaampi, ja toinen k?yhempi ja pienempi talo Iivanan talo. Eip? ole paljon viljelyksi? ymp?rill?. Pikkasen perunapeltoa, v?h?inen ohramaa ja tilkkare rantaniitty?. Sitten ymp?rill? avarat mets?t ja hetteiset suot ja kumisevat kankaat sek? pilvi? tavoittelevat vaarat.

Aamulla pist?ymme toisessa talossa katsomassa vanhaa mummoa ja h?nen nuorta mini??ns?. Illalla n?et kutsuivat, tervetulleiksi toivottivat. Siell? "kohvit" tarjotaan, annetaan oikein uunissa paistetun, voilla h?ystetyn kettomaidon kera. Ruokaakin tarjoavat. Sanomme:

- A ei himota en??! S?imme jo ?ij?n toises talos.

Mutta ei laske eukko-hyv? pois, sanoo vain, ett? on talossa sent??n vieraan vara, vaikka onkin k?yh?. Ja sy?d? t?ytyy sy?dyn p??lle.

Tiedustelemme, miksi t?? kyl? on n?in pienen? pysynyt ja n?in kaunis on paikka ja viljavat maat ja uljaat mets?t.

Kertoopa silloin eukko-vanha:

- Suuri oli t?ss? kyl? muinoin ja varakas ja ?ij?n oli v?ke?, nelisenkymment? oli taloa. A tulipa ruotsi, kansan tappoi, karjan ry?sti, tavarat ry?sti ja talot tuhaksi poltti. Kirosipa, h?ijy, viel? koko paikankin niin, ettei ihminen t??ll? menesty? tahdo. Eip? lis?y v?ke?, ja jos lis?yy, surman suuhun joutuvat. Surma on monta miest? ottanut. Ja j?rvenkin ruotsi kirosi. Ei anna en?? kaloja, vaikka ennen antoi.

Kova onni kuului olevan Iivanankin talossa. Yksi on eukolla poika - ei ollut nyt kotosalla. - Em?nn?n oli ottanut, noutanut neidon aina Kolvaasj?rvelt? asti.

- A kaks on vuotta h?n jo t?ss? elellyt, eip? ole lasta tehnyt - morseutta yll? vain pit??. Ruotsi on kironnut, pakisee eukko surumielisesti, nuorikon kahvia puuhaillessa.

Kyl?n kalmismaa on j?rven toisella rannalla. Vanha kalmismaa on ihan Mokin talon vieress?, ja ?ij?n kuuluu siin? olevan pokoinikkoja. Mutta ei humise t?ss? kalmismaassa kuusi- eik? honkamets?. Kolme nelj? suurta haapaa siin? v?rj?tt?en lehti?ns? lepattaa.

Rauhallinen, kunnon kyl? ja hyv?t hauskat kyl?nmiehet. Olisipa teill? hauska siell? elell?ksenne, ellei ruotsi olisi seutuanne kironnut.

Honkaniemi.

Ei ole Honkaniemenk??n kyl? iso. Kymmenkunta taloa siin? vain on, tavallista karjalaistaloa, ei mit??n varakkaita, mutta ei erin k?yhi?k??n. Kaikki ovat ne Honkaniemen j?rven rannalla. Plakun, Vaskon ja Fiodoroffin talot ovat l?hekk?in, muista erill??n. Toiset taas omassa ryhm?ss??n, Lesken, Kiril?n, Poavilan, Oleksein, Issan, Iivanan talot. P??ty on kaikissa j?rven puolella kulkevaa tiet? kohden. Pikkanen Iivanan pirttip?ks? on isomman ryhm?n vieress? hiukan sivulla. Ruohokkaisella rannalla ovat saunat, aitat. Pienoisia ovat saunat ja useat huononn?k?isi?. Mutta hyv?n l?ylyn ne antavat. K?vimmep? illalla l?ylyt ottamassa Oleksein saunassa Oleksei-is?nn?n ja saattajamme Mokki-ukon keralla. - Matalat ovat lauteet, niin ett? melkein kerralla maasta niille astuu ja sittenkin tahtoo p?? kattoon kopsia. Kiuvas on samoin kuin meid?n saunoissa harmaista kivist? kyh?tty. Pieness? ruuhessa on vett? pesemist? varten.

Kyl?n vieress? j?rven rannalla on muhkeita m?ntyj? kasvava kalmismaa monilukuisine hautapatsaineen sek? pienine harmaine tsassovnineen.

Kaunis on Honkaniemen seutu. Uljaan huiman vaaran viertehell? kohoaa kyl?, kapean kauniin j?rven rantamalla. Useita vaaroja on ymp?rill?, ja et??lt? ne t?nne loistavat. N?kyyp? kaukainen suuri Selkonenkin siint?v?n sinert?v?n? kumpuna taivaan rannalla. Ei ole t?m?nk??n kyl?n ymp?rill? isot vainiot. Tilkareita ovat pellot, peruna- ja ohramaita taikka v?h?isi? ruishalmeita.

Honkaniemen j?rvi on malmipohjainen j?rvi. Useampia malminnosto-, "moannosto"-lauttoja sen pinnalla kelluilee, ja ahkerina niill? nostajat puuhailevat. Naapurikylist? jopa et?isist?kin ovat monet nostajat. Hautausmaan viereen j?rven rannalle ovat valtavan kasan kuin kokonaisen vuoren, ruskeaa rakeista malmia koonneet. Suonteleen tehtaaseen muistaakseni nostivat. Talvella kelin tullessa malmi tehtaaseen ajetaan. Kes?ll? ei mink??nlaista kuormaa kulettaa voi. Ei ole teit? ei hevos- eik? vesiteit?, kaitoja karjanpolkuja vain. Niit? my?ten voit jalkasin kapsutella taikka hevosella ratsastella, kuorman kulettamisesta ei puhettakaan.

P?lkkyl?ss?.

Se on er?s sunnuntai-iltap?iv?, kun parikymment? virstaa mets?polkua astuskeltuamme avautuu eteemme pienoinen, soma P?lkkyl?n lakeus vihreine niittyineen, rehevine viljavainioineen. Siin? pienoinen kyl?, sen takana j?rvi, P?lkkyl?nj?rvi, j?rven takana synkk? mets?.

Seitsemisen, kahdeksisen taloa on vaan kyl?ss?, koukertelevan kyl?kujan vierell?. Useimmat talot, kuten Iivanan, Timon ja Tanilan, ovat vaan pienoisia karjalaistaloloita, mutta Huotarin ja Ontron asunnot ovat aika uhkeita. Ontron talo on kuin linna muiden rinnalla. Siin? valtava kasa hirsi? yhteen salvettu mit? erilaisimmiksi huoneiksi ja komeroiksi. Mahtavana levit?ikse laaja katto kaikkien n?iden yli. Talo on kuitenkin jo vanha ja rappeutuneen n?k?inen ja tekee sen takia ik?v?n vaikutuksen. Mutta sellainen ei ole Huotarin talo. Se on hiljakkoin rakennettu, uhkea ja komean n?k?inen kuisteineen ja monenlaisine koristeineen. T??ll? synk?n salon helmoissa ne el?v?t vaan P?lkkyl?n asukkaat omaa el?m??ns?, paljonkaan tiet?m?tt? muun maailman asioista. Mik?p? t?nne viestej? toisi tiett?mien metsien taakse? Harvoin vieras kyl?ss? pist?ytyy, harvoin itsek??n muualla k?v?ist??n, "praasniekka"-matkalla ehk? vaan. Omin p?in t??ll? vain elet??n, omin tuttavin tullaan toimeen. Joutoaikoina milloin mihinkin taloon kokoonnutaan kaskuamaan omia kaskujaan, omia juttuja jauhamaan. Omissa kisoissa nuoretkin huvinsa l?yt?v?t ja monasti "mieless?piett?v?ns?kin".

Niinkuin miltei aina salojen asukkaat, ovat p?lkkyl?isetkin hyvin yst?v?llist? v?ke?, iloisia, huolettomia karjalaisia.

Huotarin talossa, jonka katsomme paraimmaksi lev?hdyspaikaksi, vied??n meid?t heti komeaan gornitsaan ja k?sket??n reput pois heitt??. Ja kun kysymme, josko saamme talossa joksikin aikaa asuaksemme, vastaa is?nt?:

- A mint??n ei sais? Olkaaha vai, vellot, olkaah!

Ja samovaari on heti p?yd?ll? kuhisemassa, ja sen kuumaa sis?llyst? me yhdess? talonv?en kanssa tyhjenn?mme lasin lasin per?st?. Is?nt? itse on juomanlaskijana.

Ja arvaahan sen: yht? sukkelaan kuin lasit tyhjenev?t yht? sukkelaan tarinatkin luistavat.

Varsinkin aika lipe?kielisi? ovat talon naiset sek? nuoret ett? vanhat.

Heill? sit? riitt?? juttua, kyselemist? ja nauramista.

- A mint??n ei ruotsi moli Jumalan iess? sy?m?? k?yes, a pirttiih tulles? he muun muassa kys?isev?t.

- A emme moli sil taval, molitah toisin, sanomme.

N?emme tyt?n kaulassa ristin killumassa.

- Mint??n sie tuota kannat?

- A pyh? kuva, Jumalan kuva, sanoo tytt? hartaana. Ei siula t?t??

- Ei uo.

- A kuis sie m??t mets?? ilma, ko ei uo Jumalaa ... ei mie osattais, eksyis. Kuis m??t mets?? leheksee, a kuis salol kase roaintaah ... a hein? tekkoo, ko ei ois Jumalaa keral...?

Onpa tyt?ll? viel? nauhassa rahakin, kymmenkopekkainen.

- A mit?s t?l tiet? Mit? se te? suojelee?

Ei tied? tytt? itsek??n, tai ei ole tiet?vin??n.

Talon asukkaat ja ehk? koko kyl?nkin asukkaat ovat "starovieroja", oikein hartaita oikeauskoisia. Eri astiat on heill? varattuna, joista vieraita, toisinuskovia sy?tt?v?t ja juottavat. Eiv?tp? he suinkaan anna omia ruoka-astioitaan vieraan syntisen suun kosketella. Aijoin siin? v?h?isen k?ytt?? talon "koussikkaa", nappoa. Mutta is?nt? sanoi, hyv?ns?vyisesti kyll?:

- Ei se uo siu astiais! ja meni kiireesti tuomaan "miu astiain".

Talon vanha, oikein vanhan vanha, koukkuleukainen, k?ykkyselk?inen mummo, joka miltei yht?p??t? pirtin per?penkill?, akkunan eteen laitetulla tilalla lojuu, n?kyy olevan hyvin harras kristitty. Tuon tuostakin on h?n rukouksissa. Viel?p? y?ll?kin, kun satumme her??m??n, n?emme mummon lattialla polvillaan kasvot akkunaan p?in, molimisen touhuissa. Ahkeraan siin? p?? ny?kk??, huulet liikkuvat, ja k?si tekee lakkaamatta kiertomatkaansa otsan, olkap?iden ja rinnan v?lill?. Katsomme tuota pitk?n aikaa, mutta aina vaan molimista kest??.

Loasarissa.

Ollaan matkalla P?lkkyl?st? Loasarinkyl??n. Katkaistaan pari kymmenvirstaista taivalta karjanpolkua kapsutellen. Aamulla jo aikasin on matkalle l?hdetty.

Avautuupa mets? vihdoin. N?emme j?rven, Loasarinj?rven ja sen rannalla pienoisella vaaralla Loasarin parikymmentaloisen kyl?n ja kyl?n vieress? tuuhean kuusikon, kyl?n kauniin kalmistomets?n.

Pahanp?iv?iselt? n?ytt?? kyl? harmaine r?nsistyine talor?hjineen. Talot n?ytt?v?t olevan sikin sokin siell? t??ll?, hauskassa ep?j?rjestyksess?. Ovat p??dytt?in koukertelevaan kyl?kujaan, toiset toisella, toiset toisella puolella.

On siin? er??ll? pihamaalla muutamia karjalaisukkoja ty?skentelem?ss?. Kys?isemme, miss?s se Jemosen Iivanan asunto on. Sinne n?et P?lkkyl?n Huotari-ukko meit? on neuvonut, se parain talo kyl?ss?. L?yd?mme Jemosen, varakkaann?k?isen vasta rakennetun talon kyl?n vastaisessa reunassa. Akkunat ovat siin? kahdessa kerroksessa, karsinakin akkunoilla varustettu.

Astumme asuntoon. Karsinassahan, alakerrassa he asuvatkin.

- A mint??n ei sais, vastataan taaskin kysymykseemme, saisko talossa y?t? ollaksemme. Saammepa viel? pyynn?st?mme talon sievosen yl?pirtin k?ytt??ksemme.

Ja eip? siin? alapirtiss? olekaan hauskaa eik? hupaselta tunnu. Is?nt? kyll? on aika mukava ukko, juttelee ja naskaa kenki? penkin ??ress?, mutta em?nt?, auta armias! H?n r?tk?tt?? ja r?hisee yht? p??t?, ties mist? r?hiseek??n. Is?nn?lle siin? enin osa tulee, ja toisinaan taas omia aikojaan ?r?htelee. Nuorihan on em?nt?. Yksi lapsi, pahanen paitaressu vain on lattialla peppuroimassa. On em?nt? juuri astiain pesuhommissa. Lapsi lattialla peppuroidessaan pahanp?iv?isesti itsens? tuhrii. Kiukkuisesti emo ?r?ht??, lapsen tempaa ja samassa pesuastiassa, miss? astioita viruttaa, raukkaa huisuttamaan alkaa.

Mutta is?nt? ei v?lit? akan paapatuksista v?h??k??n, naurahtelee vain.

Sanoopa hullunkurisesti:

- A hullu kui mie siua nainkaa!

Eik? se em?nn?n r?tiseminen oikein todellista, syd?men pohjasta tullutta ilkeytt? ole. Huomaamme sen v?h?n enemm?n aikaa talossa oltuamme. Usein n?ytt?? eukolla olevan toinen suupieli naurussa, kun toisesta ?risee.

K?yskelen kyl?? katsellen. Tapaan kyl?kujalla vanhan ukon, oikein kunnianarvoisen n?k?isen V?in?m?is-ukon, harmaa-hapsisen valkopartaisen Akain Iivanan. Heti ensi n?kem?lt? miellytt?? ukko. Ja hupaisa h?n onkin. Kaskuamaan heti k?y, tekee tavalliset salolaisen tiedustelut ja kaikkea muutakin pakisee.

Astumme ukon kanssa kyl?kujaa rinnakkain. Tulemme er??n talon kohdalle. Talon sintson rappusilla vanha vaimo istuu ja surkealla ??nell? itkien valittelee.

- Mik?p? vaimo-vanhuksella suruna, kun noin vaikeasti valittelee, noin surkeasti itkee? Iivanalta kys?isen.

- A sit? vanhus valittaa, kun tyt?r t?n??n miehel?h?n vied??n. Siksi moamo itkuvirsi? laulaa.

- Eik? ?iti antaisi tyt?rt??n?

- A mint??n ei antais. K?yh? kyll? on priha, t?n talon on priha - ukko osoittaa taloa -, mutta nuori on musikka, potra on musikka. Vaan itkee moamo, valittelee vanha, kun tyt?r koista pois viij??n. Illalla l?htev?t pogostalle papin luo, siell? ventsat toimitetaan, huomenna tulevat.

Kun eroamme, kehoittaa Iivana:

- K?yh?h, vello, sie illalla h?ihih, katsomah, kui mei moas h?it? piet?h.

- Saako sinne k?yd?, eiv?tk? aja pois?

- Soa soa, eiv?t aja.

* * * * *

Olemme iltasta nauttimassa talon yl?kerrassa. Siell? my?s talon is?nt? ja em?nt? ja vanha Jemos-ukko, is?nn?n is?, tsajua juovat, suolakalaa sy?v?t. Ja em?nt?kin ihan toinen ihminen, juttelee, nauraa ja samovarin ??ress? h??rii miesten lasia t?ytellen.

Rupeaapa silloin ?kisti kuulumaan kyl?st? laulua, kirkuvaa, valittavaa naisten laulua.

- Nyt tytt? l?htee moamon koista, sanovat talon asukkaat.

Katsomaan l?hden.

Ehdin paraiksi n?kem??n, kun tytt? ?idin kodista prihatsunsa kanssa vierekk?in l?htee k?ym??n sulhasen taloa kohden. Mustissa sarkavaatteissa on poika, punainen villahuivi kaulassa, pitk?varsisaappaat jalassa. Tytt? taas punaisen- ja vihre?nkirjavissa karttuunivaatteissa koreilee. No potra on priha, pitk? veikale, tytt? tavallinen, ty?n karkaisema tanakka karjalaistytt?. Suuri loistavankirjava tytt?parvi seuraa nuorikoita, laulaen, kirkuen toinen toistaan kimakammin.

Sulhasen taloon astuvat. Eik? se sulhasen talo kaukana olekkaan. V?h?isen matkaa kyl?kujaa ensin suoraan astuu, sitten vasempaan py?r?ht??, ja sitten taas oikeaan k??nn?ht?? ja niin on pihalla.

Tekee sinne mieleni menn?, mutta enp? arvaa kutsumattomana k?yd?.

Silloin taas tapaan vanhan tuttavani, hyv?n Akain Iivanan.

- A k?yh?h, vello, katsomah! sanoo. - Tule vain el? varaja, mie soatan.

V?ke? on pirtti t?ynn?, ihan ahtaaseen m?tettyn? miest?, naista. Iivana vie minut per?penkille istumaan.

- A siit? sie n?et, vello, sanoo.

Oikeassa per?nurkassa on p?yt? juuri jumalankuvan alla. Valkealla vaatteella on p?yt? verhottu, p?yd?ll? paksu karjalaisleip?, leiv?ll? pieni lasinen suola-astia. Jumalankuva on liinavaatteella, "k?spaikalla" ymp?r?itty ja kuvan edess? palaa tillitt?? pienoinen kynttil?.

Talon naisv?ki puuhailee ruoanlaittohommissa. P?yd?lle kantavat he ruokia, tavallisia karjalaisruokia, leip??, kalaa, kalittoita ja maitoa monenlaista.

Miesv?ki se vaan kaskuaa kesken??n ja katselee naisten puuhaamista.

Kun p?yt? on katettu, k?yv?t sulhanen, morsian, sulhasen is?, patvaska - jona on meid?n Jemos-is?nt?mme - ja pari naista p?yt??n. Molivat ensin v?h?n, sitten sy?m??n rupevat. Muuta sy?v?t, mutta eiv?t suola-astiaan eiv?tk? sen alla olevaan leip??n kajoa.

Sy?misen p??tytty? korjataan ruoat pois, ainoastaan suola-astia leipineen j?tet??n.

Astuu sitten patvaska p?yd?n luo, ristii silmi??n jumalankuvan edess? ja ottaa veitsen k?teens?. Leiv?n kuoreen keskelle leip?? h?n piirt?? ristin, piirt?? monta risti? aina saman pisteen kautta. Sitten ukko, py?r?ytt?en puukkoaan, sivauttaa leiv?n keskest? kartionmuotoisen kappaleen ja pist?? sen taskuunsa. Suolaa varistaa h?n suppiloon, ottaa sitten palan ja painaa sen paikoilleen. Koko toimituksen ajan patvaska ahkerasti molii, mit? molineekaan. Ja leip? on valmis. Patvaska nyytti?? sen p?yt?verhoon ja antaa sulhasen is?lle, neuvoen, mihin se on pappilassa viet?v?, kenelle annettava.

- A n?ink? teill?i tehh??n? Iivana kys?isee.

- A ei teh? n?in.

Seuraa sen j?lkeen omituinen n?yt?s. Sulhasjoukko k?y kiert?m??n p?yt??. Kolme kertaa astuvat p?yd?n ymp?ri my?t?p?iv??n kulkien. Verkkaan, vakavasti painattelee patvaska paksu sauva kourassa edell?, sulhanen seuraa j?less?, sitten morsian, sitten pari muuta naista ja viimeisen? sulhasen is? leip?nyytti kainalossa.

Kolmannen kierroksen j?lkeen viel? pieni kierros keskilattialla tehd??n, ja sitten v?h?sen molitaan jumalan edess?.

- A tehh??nk? teill? n?in, Iivana taas kys?isee.

- A ei aivan n?in.

Tuodaan patvaskalle kirves ja kolme p?rett?. Patvaska p?reet torvelle, viritt?? niihin tulen, astuu ulos, ja sulhasv?ki ja koko kansajoukko seuraa j?less?.

- Tuleha sieki, vello, Iivana kehottaa.

Pihalla seisoo hevonen puusatula sel?ss?. Suitsiin tarttuu sulhasen is? ja k?y hevosen p??n viereen seisomaan. Sulhanen sek? morsian naisapulaisineen asettuvat my?s hevosen viereen.

Ja patvaskalla on kirves k?dess? ja tulisoihtu. Kaksin k?sin k?y h?n kirvesvarteen, tulisoihtua kuitenkaan heitt?m?tt?. Sit? pitelee h?n oikealla k?dell? samalla, kun kopristaa kirvesvartta tyvest?. Vasemmalla h?n pontta hoitaa. Kirveen ter?? maata viist?en h?n astun takaperin kiert?en hevosen luona seisovaa joukkuetta my?t?p?iv??n.

Seuraan kai liian uteliaana heid?n menojaan. Rupeevat huutamaan;

- A vieras musikka, loittoa!

- L?ht??n pois, Iivanakin sanoo.

Astumme pois, kierr?mme l?heisen talon ymp?ritse.

Kun taas, vaikka sukkelaankin takaisin tulemme, on taiat toimitettu, temput tehty, joukko l?ht??n valmiina. Sulhasen is? istuu hevosen sel?ss? nyytteineen, sulhanen ja morsian, patvaska ja pari naista yhdess? ryhm?ss? erill??n seisovat.

Kyl?n nuoret tyt?t ovat ker?ytyneet talon rappusille kirjavaksi parveksi, ja pojat, muutamilla pyssyt k?dess?, seisovat pihamaalla.

Ja tyt?t rappusilla kajauttavat kimakan laulun, laskevat taas valittavan virren, pojat laukoilevat ilmaan pyssyj??n, satulassa istuja kannustaa hevostaan, ja joukko l?htee liikkeelle. Hevosmies l?htee j?rven ymp?ri kiert?m??n, muu sulhasjoukko astuu rantaan veneell? j?rven yli matkatakseen.

Morsiusparin j?less? astuvat tyt?t, pojat rantaan, tyt?t yh? laulaen, pojat pyssyj??n paukutellen. Rannalle j?? saattojoukko seisomaan, sulhasjoukon l?htiess? j?rvelle lipottelemaan.

Kauvan viel? kuuluu rannalta laulu, valittava, kimakka laulu kajahtelee illan ilmassa, ja j?rvelt? kuuluu yh? etemm?ksi rient?v?n veneen airojen loiske.

Rupeaa jo y? joutumaan. Iivana saattaa minua aina Jemosen portaille saakka. Sanoopa erotessa:

- A k?yh?h, vello, huomenna miuki koissai, tsoajulla.

* * * * *

Aamulla menen Akain Iivanaa etsim??n. Siell?h?n se on kyl?n korkeimmalla kohdalla h?nen pienoinen pirttisens? sintsoineen tanhuineen.

- A mis siu toveritsas? Iivana kys?isee.

- A Jemosee j?i.

Laittaa Iivana h?nt?kin kutsumaan.

Yht? hupaisia kuin Iivana ovat talon naisel?j?tkin. Kaksi niit? on, vanha v?k?leuka mummo ja nuorenpuoleinen nainen. Vastoja paraillaan kokoilevat koivun lehdeksist?, joita pirtin lattia on peittonaan. Kovin on eukoilla tyls?t puukot ja isot ja k?mpel?nn?k?iset - niinkuin akoilla ainakin.

Huomaavat naiset minun flskarilaisen puukkoni ja tuppeni.

- A siulha o potra puukko! Annas katson! Annas koetan! A vot kai te? o hyv?! Vaihetaah, vello, puukkoloi!

Ja totinen kaupanhieronta siit? sukeuu. Mutta ei k?y tuppeen kumpikaan naisten puukoista, isoista visap?isist? teuraspuukoista.

- Vaihettaisin kun k?isi tuppeen.

- A vuole, naiset nauraen kehoittavat.

- Ei ole en??n siten potra.

L?yt?v?t, kanaljat, silloin kolmannen puukon, aika kalsun, oikein pahaisen patakravan, tuovat sen.

- A te? k?yp!

Ja se viet?v? sopiikin.

- A nyt vaihetah!

- Eip?s, te? o nii kehno, prostoi on te?. En huoli...

Saavat kuitenkin puukkoa k?ytt?? niin kaavaa kuin talossa olen.

* * * * *

Iltap?iv?ll? n?emme Jemosen em?nn?n sontaa pellolle ved?tt?m?ss?. Suuria sontataikollisia v??ntelee h?n rekeen ja ajaa ett? reenjalakset sulassa maassa karskavat. Ja ukko on vain niin n?in, istuu tuvassa ja kenki? paikkailee.

Venginkyl?ss?.

Ollaan matkalla Venginkyl??n. Kynnet??n Loasarinj?rven pintaa kiper?kokkaisella karjalaisvenehell? parin pojannaskalin soutaa kiskaltaessa.

On iltap?iv?, ja ilma on mit? ihanin. Taivas on kirkas, j?rvi miltei tyyni, pienoiset laineet vaan v?rehtiv?t sen pinnalla.

Varsin soma on Loasarinj?rvi lehtoisine rantoineen ja saarineen, eritt?inkin t?llaisena tyynen? kes?iltana. Muistuupa siin? sit? katsellessa mieleen:

"kuin on kaunis Karjalamme laulun laaja kotimaa".

"Laulun laajaa kotimaata" t?m?kin seutu tuntuu olevan. Lauluna t??ll?kin laineet loiskahtelevat, lauluna rannan ja saarien lehdot lehahtelevat...

Ranta, mihin soudamme, on mit? runollisin. Vaaleanruskea hiekka, veden reunassa, aaltojen hyv?ilt?v?n?, vihanta nurmikko ylemp?n? ja sitte taustana koivuja sek? leppi? tihe?n? viidakkona. Kaita polku kohoaa rannasta ja koukerrellen sukeltautuu lehtoon. Se kuuluu Venkiin viev?n.

Polku kulettelee meit? humisevien hongikkojen kautta ja leppoisien lehtojen l?pi, py?r?ytellen milloin sinne, milloin t?nne, osoittaa se meid?t pienen joen ylitse lahonnutta siltaa my?ten, kiepauttaa siit? pitkin joen vartta ja vaaran viert? tallustamaan. Ja silloin samassa vilkahtaakin v?h?inen lampi edess?mme ja heti pienoinen kyl? sen rannalla.

Ei Venkij?rvi suuruudella loistele, lieneek? virstaakaan sili? pituutta ja leveytt?. Ruovikkorantaisena se monien vaarojen v?liss? vaatimattomana v?lkehtii. Eik? kyl?k??n talojensa lukuisuudella ylpeile. Viisi siin? vaan taloa, vaaran kyless? j?rven rannalla. Vierekk?in, l?hekk?in ovat talot vaaran puolta kulkevan tien reunassa, p??dyt j?rvelle k?sin. V?h?p?t?isi?, pienoisia ne vain ovat, "bohatteria" ei ole ainoaakaan.

Pys?hdymme Vaskon taloon ja siihen y?vymme.

Ei ole Vaskon talossa paljon perett?, kolme nelj? henke? vaan. Vasko itse, nuori, tuskin kolmikymmenvuotias, kalpea, ty?n ja k?rsimysten uuvuttaman n?k?inen mies ja h?nen vaimonsa, samoin kalpea, k?rsineen n?k?inen ja Vaskon ?iti, pienoinen vanha akka ja sairas lapsiraukka penkin nurkassa nukkumassa. Siin? Vaskon pere. Hyv?ntahtoinen kaikessa k?yhyydess??nkin.

Iltamy?h?ll? k?ymme Vasko-is?nn?n kanssa j?rvelle verkkoja laskemaan. K?ymme Vengin hautausmaallakin, j?rven toisella rannalla. Tihe?ss? m?ntymets?ss?, joen ja j?rven muodostamassa niemekkeess?, ne edesmenneet venkil?iset "mullan alla muhaelevat". Eih?n niit? montakaan taida siell? olla. Pienoinen on n?et kalmismaa ja hautapatsahia vaan v?h?isen. Mutta on Vaskolla omainen t??ll?, makaa vello kalman matkamiesn? mullan alla siell?. Surumielin osoittaa Vasko h?nen hautakumpuansa. Pari vuotta takaperin on siihen haudattu. Sotamiesn? oli ollut Suomessa Helsingin linnassa, k?vi siell? l?sim??n, tuli kotiin, pian kuoli...

- Patsahan h?lle tuohon loain, sanoo Vasko lopuksi.

Y?n viet?mme pienoisen pirtin lattialla vaaterievuilla lev?ten. Vasko vaimoineen k?y sintson viereiseen "tsulanaan" lep??m??n. Vanha mummo makaa my?skin pirtiss? sek? pienoinen sairas tytt?parka penkill? nurkassa valittaen lep?ilee.

Eip? tahdo uni tulla, ei nukku saapua eik? luona pysy?. Monasti her??mme. Enimmin vaivaa meit? sairaan lapsiraukan valitus ja voihkiminen. Vatsa kuuluu h?nell? olevan kipe?.

Ilmakin pirtiss? k?y kovin kuumaksi ja pahaksi...

Ja koko y?n saa sairas maata sijallaan korjaamatta, auttamatta.

Aamulla vasta tulee ?iti ja puhdistaa lapsen ja h?nen tilansa. Kovin onkin lapsi kurjan n?k?inen, emmep? kurjempaa ihmisenalkua ole n?hneet. Ei ole raukassa muuta kuin luut j?lell?, nekin niin hennot ja hoikat sek? keltainen nahka luiden p??ll?. Neli-viisivuotias kuuluu jo olevan, vaikka on tuskin parivuotiaan kokoinen. Ei raukka omin voimin k?velem??nk??n p??se.

Kovin valittavat vanhemmat lapsensa surkeutta, sanovat sille koettaneensa antaa jos jotakin ruokaa: maitoa, voita, piirakkaa, kalaa ja kaikkea, mutta ei pysy ruoka sis?ll?... Ja ei ole l??k?ri?k??n n?ill? saloilla saatavana joka tarpeeseen, tuskinpa puoliinkaan. Kaukana Paateneessa, 40-50 virstan p??ss?, huonojen teiden takana, on l??k?ri. Ja l?hdepp? sinne apua etsim??n, jo viikon viivytkin.

Emme mek??n tied?, mit? neuvoisimme lapsiraukalle antamaan.

Petrinen, Kuusiniemi, Korpilahti.

Tulemme Petrisen kyl??n, johon on 5-6 virstaa Vengist?.

Petrinen on pienoinen, 7-8-taloinen kyl? j?rven pohjoisrannalla noin virstan verran j?rvest?. Kaikki kyl?n talot ovat samassa riviss? per?kk?in, vierekk?in p??ty j?rven puolta k?yv?? tiet? kohden. Toisella puolella tiet? ovat aitat, saunat ja muut. Aittojen v?litse k?y polku kierrellen j?rve? kohden.

Aijomme Petrisess?kin p?iv?sen viipy?. Mutta ole siell?, miss? ei huoneeseen lasketa eik? asuntoon oteta. Ei ole n?et kyl?n aikaihmiset kotosalla. Hein?nteossa ovat, miss? asti lienev?tk??n. Toisissa taloissa ovat ovet lukossa, ei n?y hengen sielua, toisissa lapset akkunoista katselevat, ja kun n?kev?t outojen miesten tulevan, rient?v?t tuhannen kyyti? oven kiinni ly?m??n.

Kuusiniemi on isonlainen kyl? pitk?n kapean Jolmaj?rven etel?rannalla. Lieneek? j?rvi paljon virstaa leve?mpi, mutta pituutta on sill? ties miten monta virstaa. Kyytimiehemme kertoi sen pituuden olevan 30 virstan vaiheilla. - Taloja on kyl?ss? parinkymmenen vaiheille. Ne ovat asettuneet enemm?n sikin sokin, koettaen tavoitella kyl?tiet?. On kyl?ss? varakkaan n?k?isi?kin taloja. Koskisen talo n?ytt?? oikein "bohatterin" asunnolta.

Korpilahti isonlainen kyl? Ontaj?rven rannalla. Useimmat talot suorassa viivassa tien vieress?. J?rven rannalla monilukuiset aitat ja verkkohuoneet. Olemme y?t? Lukin talossa, jossa hupaisa is?nt? meille yl?pirttiin ruoat itse laittaa ja siell? meit? sy?dess?, juodessa palvelee.

Pyh?p?iv? Ontarvessa.

Haluatko n?hd?, miten Karjalan kansa, rajantakainen heimolaiskansamme viett?? kes?ist? pyh?p?iv??ns?, miten synk?n salon lapset luonnon helmassa joutohetken??n leikki? ly?v?t?

Ollaan sitten Ontarvessa muuan pyh?p?iv?. Pitk?lt? olemmekin saaneet tallukoida t?nne tullaksemme. L?hes parikymment? peninkulmaa olemme oman maan rajoilta painaltaneet id?n alle. Emmek? ole saaneet paljon hevoskyydist? nauttia. Ota reppu selk??n vain ja sauva k?teen ja vy?t? ja sonnusta itsesi saloa taivaltamaan, taivaltamaan toisinaan viisikymment?kin virstaa p?iv?ss?! Taikka v?liin taas kynt?ise kiper?kokkaisella veneell? 2-10-virstainen sininen j?rven selk?. Ja niin synkimm?t salot taivallettuasi aukeaa eteesi laaja, siint?v? Ontaj?rven. "Ontarven" selk? ja sen pohjoisrannalla Ontarven kyl?.

Voisit kyll? sent??n hevoskyydill?kin p??st? Ontarveen. Kulkisit silloin Repolasta Kiimasj?ven ja Rukavaaran kautta. Parihevosilla ja nelipy?r?isill? vaan ajaa jyrist?isit. Mutta silloin j?isi sinulta samoamatta oikeat syd?nmaan salot, j?isi kulkematta laajat suot pitkospuineen tai poikkitelaisine karjalais-siltoineen, j?isi uljaat vaarat kapuamatta, kuulematta mets?puron kohinat, lehtoiset mets?lammin rannat kiert?m?tt?, j?isi n?kem?tt? kontion temmellyspaikat ja petran asuintienoot astumatta. Etk? saisi salolaisen salaisessa "metshipertiss?" puron vierell? tai lamperoisen rannalla lev?ht??...

Suuri, muhkea on Ontarven kyl?. Onpa kuin kaupunki verrattuna muihin karjalaiskyliin. Leve? tie, kuin kaupungin katu ik??n, k?y kyl?n l?pi, j?rven rannan mukaan suorakulmaisen mutkan tekaisten. Taloloita on molemmin puolin katua, koristellut p??typuolet tielle p?in. Onpa kolme komeaa "tsassovnaakin" ja uhkea kalmismaa. Ja ymp?rill? on laajat viljavainiot, laajemmat kuin muissa salokyliss?. Mutta salomainen leima on sent??n kaikessa ja salomaiset tavat.

Kyl?ss? on nuorta v?ke? koko paljon ja onpa heill? hyvi? kisakentti?: tasaiset ruohoiset pihamaat kyl?tien vierell?.

On hein?kuun sunnuntai, kirkas kes?inen pyh?p?iv?. Vienosti v?reilee Ontarven pinta, hiljaan keinuilevat matalan rannan kaislat. Ja vainioilta tuo tuuli tuoretta tuoksua ja mets?st? raitista havupuiden hajua. On kuin Suomessa ik??n...

Ja kyl?n miehet sek? nuoret miehet ett? keski-ik?iset ukkomiehet. - onpa joukossa joku pojannaskalikin sek? harmaahapsinen "starikkakin" - ovat kokoutuneet nurmikolle Hilos-ukon kammioniekka-aitan edustalle. Toiset loikoilevat vihre?ll? pihamaalla p?iv?? paistattaen, toiset nojailevat aitaa vasten vainioita t?hystellen, muutamat taas istuvat aitan rappusilla "pagisten". Onpa er??ll? "prihatshulla" r?ike?-??ninen "sharmankkakin", jolla vetelee rep?isevi? tanssis?veli?.

Kotoiselta n?ytt?? t?m? kuva. Niinh?n ne meid?nkin salokylien asukkaat kes?isin? pyh?p?ivin? jonkun naapurin pihamaalla loikoilevat jutellen, k?siharmonikkaa soitellen. Harmonikan s?vel on t??ll? vaan viel? r?ike?mpi ja miesten puhe v?h?n vieraalle suhahtava. Onpa heid?n pukunsakin kirjavampi. Paitahihasillaan ovat useimmat - kuten meill?kin. Mutta ei v?lk? meid?n miesten valkeat paidanhihat, vilkkavat vaan kaikenv?riset, enimmin punaiset, karttuunikankaat.

Pakisevat, pakisevat miehet siin? ja laativat kaikenlaisia, mit? vain mieleen johtuu. - Eih?n sill? v?li? puheen hyvyydell?, koha pagistah. A viimeinni kyll?styt?h pagitsemiseh ja tuumitaan k?yd? kisaamaan tanhualle.

- A kuis sit kisatah?

K?yv?t "kyykk?sille". Kisaajat jakauvat kahteen parveen, toinen toiseen, toinen toiseen p??h?n kentt??. He ovat etup??ss? nuoria miehi?, mutta ottaapa joku vanhempikin osaa leikkiin. Itse vanhanpuoleinen kyl?n "staarostakin" on osanottajana.

Ja "kyyk?t" - noin puolentoista korttelin pituisia, py?reit? puupalikoita - asetetaan riviin piirien sis?puolelle. Miehet alkavat niit? pulikkamaisilla kangilla viskoa piireist? pois. Kumpi puoli ennemmin saa toisensa piirin kyykist? puhtaaksi, se on voittaja. Tasaisilta paikoilta ne kyyk?t kyll? pois viskelee, mutta annappas, ett? sattuu kyykk? kyyk?ht?m??n koloon tai kiven taakse piiloumaant Siin? saavat miehet, taitavimmatkin, toisenkin kerran heilauttaa kankea saadakseen kiusantekij?n pois piirist?. Useampia eri asteita on kisassa. Hupaisin on "hebottamine". Muutamia kertoja tappiolle jouduttuaan, pit?? miesten "hebottaa" voittajia. He tarttuvat kangen toiseen p??h?n kiinni, toisen ty?nt?v?t maahan, nojautuvat sit? vasten kumartuen eteenp?in, niskansa lyyhist?en, s.o. asettuvat "heboseks". Voittaja hypp?? kahden reisin "hebosen" selk??n ja huilauttaa sielt? kangen kyykki? kohden.

Hullunkuriselta n?ytt?? leikki, hauska on sit? katsoa. Vilkkaasti liikkuvat miehet, vuoron per??n "hebotetaan". Nauru hel?htelee ja miesten huudot kaikuvat. Kanget viuhahtelevat, kalahtelevat kyykkiin ja kiviin ja aitaan ja v?liin miesten kinttuihinkin. Toisinaan lent?? viuhkasevat kyyk?t vinkuen aidan yli vainiolle, v?liin miehille vasten naamaakin kimmahtavat. Vanha staarosta-ukkokin saa "liehottaa", jos taas vuoronsa saa "hebosella" ratsastaakin...

Vaan viimein v?syv?t miehet kisaan ja kyll?styv?t. Mietit??n uutta huvia.

- A kuis nyt?

- Poapkaa, poapkaa! ehdotetaan.

Joukko miehi? k?y sitte "poapkaa" heitt?m??n.

Py?re? ranka asetetaan pitk?lleen maahan. Sen viereen, noin parin korttelin p??h?n toisistaan, pystytell??n pienoisia, py?reit?, 2-3 tuoman pituisia puunappuloita, yht? monta kuin on osanottajiakin. T?ss? peliss? tulee raha kysymykseen. Kukin osanottaja maksaa leikkiin ryhtyess??n sovitun rovon, esim. kopekan yhteiselle "kassanhoitajalle". Sitten k?yd??n heitt?m??n. Jokainen kopekan maksanut saa py?re?ll?, latuskaisella kivell? heitt?? kerran rangan viereen pystytetyit? nappuloita. Jokaisesta kaadetusta nappulasta saa kopekan. Jos siis kaataa yhden nappulan, saa kopekkansa takaisin, jos kaataa kaksi, saa toisen lis?ksi ja jos kolme, kolmannen j.n.e. Taitavaa heitt?j?? niit? kaatamaan tarvitaankin ja onnistunutta heittoa. Milloin luikahtaa kivi nappulaan v?list? rangan alatse, milloin menn? viilett?? kauniisti ylitse rangankin, milloin taas t?ks?ht?? maahan nappulain edess?. Mutta jos heitto hyv?sti onnistuu, osuu kivi nappulaan, p?tk?ht?? rankaan, kimmahtaa siit? viistosti takaisin kaataen kolme, nelj? nappulaa lis?ksi. - Alussa kun on nappuloita enemm?n, heitet??n etemp??, mutta kun nappulat v?henev?t ja v?lit k?yv?t harvemmiksi, lyhennet??n heittov?li?.

Kun kaikki nappulat ovat keikautetut, pystytet??n ne uudelleen, maksetaan kopekat ja k?yd??n taas keikauttelemaan.

Ja peli? jatkuu hyv?n aikaa. Uusia osanottajia tulee, toisia eroaa pois. Huonoimmat heitt?j?t menett?v?t kopekan kopekan per?st?, taitavimmat taas kilauttavat niit? toisen toisensa j?lkeen taskuunsa.

Miesv?en pelaillessa on ker?ytynyt kyl?n tytt?l?it? l?hitienoille. Aidan toiselta puolelta ne katselevat miesten kisailemista, nauraa hel?ytellen huonolle heitolle, kiusaksi heitt?j?lle, huviksi muille. Vet?yv?tp? sitten siit? karjalattaret saraimen leve?lle, kaltevalle sillalle, asettuvat sille vieri viereen istumaan, t?ytt?en melkein koko suuren sillan. Ja siin? sit? onkin nyt oikein korean korea, kirjava parvi, on kirjavinta tikkaa kirjavampi. Siin? punaiselle paistavaa, siin? vihre?lle vilkkavaa, siin? sinist?, siin? keltaista, v?h?n valkeaakin ja punasinerv?t?, ja viel? ruskeaksi p?ivettyneit? kasvoja ja punaisia poskia.

Tyt?t alkavat pajattaa, laskevat saraimen sillalta kimakan laulun, viel? kimakamman kuin mit? olemme tottuneet kotisalojemme tyt?ilt? kuulemaan. Ja ??nt? on miltei yht? monta kuin tytt??kin, toiset kimakampia, toiset matalampia, toiset etukynness? kulkevia, toiset j?less? tulevia. Sanoista emme saa selv??, mutta s?vel on valittava, surunvoittoinen.

Eiv?th?n ne pojatkaan en?? kauvan malta kesken??n kisata, kun tytt?hempukat, "mieless? piett?v?t" saapuivat noin koreasti laulelemaan. Yksi toisensa j?lkeen he vet?ytyv?t tytt?jen luo. Menee sinne harmonikan soittajakin s?est?m??n tytt?jen pajatusta.

Kohta ovat kaikki "prihat" saraimen sillan luona, muutamat sillalla istuen tytt?l?iden kanssa pagitsemassa. Vanhat miehet j??v?t aidan luo katsomaan taikka astuvat kotiin.

Ja taas saadaan n?hd? uusi kisa. Harmonikan soittaja alkaa rep?ist? uutta s?velt?, tyt?t yhtyv?t mukaan laulullaan.

"Kantrilli" alkaa.

Pojat valitsevat tyt?n "toveritshakseen", sitten asetutaan parittain kisakent?n kumpaankin p??h?n. Tanssien k?yd??n kent?n poikki vastakkain, pujotellaan parien v?list?, menn??n toiseen p??h?n, k??nnyt??n takaisin, tullaan vastakkain, vaihdetaan toveritsoja, menn??n omaan p??h?n, k??nnyt??n taas ja menn??n vastakkain ja vaihdetaan, k??nnyt??n, pujotellaan sinne t?nne tanssien ja pajattaen. Hupaisahan sit? on katsoa, vilkasta risteilemist? ja huimaa v?rien vilin??...

- A tulehah sieki, vello, tantshuu ... k?yh?h kantrillii mei keral! kehottavat meit?, katsojia.

- A eih? mie kuis sit ossaa ... ka k?isih? mie tok, k?isin, k?isin, sanomme.

Ja olisihan se somaa tantsiella kirjopukuisen, punaposkisen karjalattaren kera, olisihan niit? siin? ilman toveritsoja useampia. Mutta ihanhan siin? sotkeutuisi siin? vilin?ss? ja saisi palkakseen piian pilkan, naisen naurun.

T?m? kisa, "kantrilli" se kest?? kauvimmin. Arvaahan sen, ei se niink??n pian kyll?styt?, kun on "mieless? piett?v?tkin" mukana. Iltaan saakka siin? v?rit vilkkavat, laulu soi ja harmonikka laskee rep?isevi? ??ni?.

Vaan v?syv?t t?h?nkin nuoret viimein.

Ja mihin sitte?

Vanhat miehet l?htev?t kotiinp?in astuskelemaan, mutta nuorilla ei sinne viel? kiirett?. Rantaan rient?v?t tyt?t ja pojat, astuvat veneisiin ja l?htev?t j?rvelle liipottelemaan. Ilakoiden, leikki? laskien he keinuvat vesill?, v?liin kilpaa soudellen, v?liin soutamatta kellutellen. Ja taas alkaa harmonikka soida, ja tytt?setkin antavat ??nens? kaikua. Illan tyyness? ilmassa laulu ja soitto et??lt? j?rven sel?lt? kyl??n saakka kajahtelee...

N?in se kuluu salolaisen kes?inen pyh?p?iv?.

Aamulla on taas edess? ankara ty?, on ani varhain l?hdett?v? et?iselle mets?niitylle hein?? ly?m??n.

Suonteleen praasniekoilla.

Olemme matkalla Suonteleen kyl??n. Siell? on n?et suuret "praasmiekat" paraillaan. Soutelemme pienoisella veneell? Suonteleen jokea alasp?in Seesj?rve? kohden. Hiljalleen meloskelemme vaan, kiirett? pit?m?tt?; ehdimmeh?n me.

Synk?n salon syd?mess? virtailee verkalleen Suonteleen joki, ja yh? synkemmilt? saloilta se saa alkunsa. Mahtavia, jylhi? kuusikoita on toisinaan sen uomaa vartioimassa, toisinaan taas ikihongat humisevia metsik?it? sen rannalla muodostavat. Joskus laajenee joki leve?ksi, ruohikkoiseksi lammeksi, jossa sorsat parvittain pulikoivat, joskus taas synkk?n? virtailee r??syisen suon l?vitse, jossa k??kkyr?m?nnyt ja kuikelokuuset kasvavat ja vaivaiskoivu ja suopursu rehoittavat. Onpa v?liin lehtoisiakin rantoja koivikkoineen, lepikk?ineen.

Er??ll? lauttauspaikalla tapaamme muitakin praasniekoille menij?it?.

Paraillaan kuletetaan ylitse muuatta joukkoa hevosineen, rattaineen.

Toisia on odottamassa vuoroansa, toiset jo menn? viilett?v?t kyl??

kohden.

Lauttauspaikan luona joessa n?emme siltahepojen j??nn?ksi? ja jonkun matkan alempana koko ison kappaleen itse siltaakin. Kuului olleenkin t?ss? ennen silta, vaan kev?ttulva oli s?rkenyt. Ei ollut tullut siltaa korjattua, oli vaan laitettu lautta ja lauttausmiehelle pieni maja joen rannalle. - Lautan laittamiseen oli ehk? etup??ss? vaikuttanut se, ett? sillan yl?puolella sijaitsevan Suonteleen rautaruukin laiva p??sisi esteett? kulkemaan jokea alas Seesj?rveen ja taas takaisin.

Veneill? menij?it?kin tapaamme. Pitkin jokea soutaa vihkasee niit? kokonaisia venekuntia tuon tuostakin sivutsemme. Veneiss? on kaikenik?ist? v?ke?, on valkoparta "starikoita", ruskeapartaisia "Ontruksia" ja parrattomia nuorukaisiakin, onpa vanhoja akkoja ja nuoria tytt?j?kin. Iloisia ovat joukot, raikasta naurua ja vilkasta pakinaa kuuluu joka veneest?.

Tulemme Seesj?rvelle. Siell? Seesj?rven saaressa se on suuri Suonteleen kyl?, korkean kaksihuippuisen vaaran l?ntisell? vierteell?. Pitk? silta, leve?n, matalan salmen yli rakennettu, auttaa hevosella ja jalan kulkijat saarelle.

Kyll? sit? on juhlalle menij?? ja praasniekoille kulkijaa! Saa se Suontele vieraita nyt! Joka taholla on tulijaa ja joka tavalla. Tullaan jokea, tullaan j?rve?, tullaan maatakin my?ten; tullaan rattailla, tullaan jalkasin, ratsastaenkin tullaan...

Ja mist?p? kaikki t?m? kirjava joukko lie tullutkaan; ei ole tavallinen naapurinmatka kell??n. Et??ll?h?n ovat l?himm?tkin kyl?t, aina parin peninkulman p??ss?. Jos l?hemmin tulijoita tarkastamme, tapaamme niiss? paljon "vanhoja tuttujammekin". N?emme Ontarven asukkaita, n?emme Korpilahden kansaa, n?emme Kuusiniemen, M?ntyniemen ja Hirviniemen ihmisi? sek? joukon s?rkj?rvel?isi?kin. On viel? Paateneen musikkaa, onpa ukkoa Maansel?st? ja Sellinkyl?st?kin. Ja kaikki vaan Suonteleen praasniekoille! Minnek? kaikki mahtunevatkaan? Suuri on kyl?, monta on taloa, jokainen sukulaisensa, tuttavansa pirttiins? vie ja kestitsee.

Romanaiselle on meit? neuvottu. Se onkin kyl?n uljain talo, vaaran rinteell? yli muiden komeana kohoaa. Romanaiselle suuri osa muutakin kansaa n?kyy vaeltavan.

Astumme taloon.

Jos on talo potra p??lt?, uljas ulkoa, onpa se sis?lt?kin siivonn?k?inen. Pirtin lattia on hohtavan valkea, penkit, lautsat, p?yd?t puhtaat, sein?t samoin. Ja "gornitsa" on viel? komeampi. Seinill? isot, "vuitshiska"-reunaisilla "k?spaikoilla" ymp?r?idyt peilit ja mit? potrimmat, kullatut jumalankuvat, joiden edess? pienoiset vahakynttil?t palaa tuikuttavat.

Romanainen onkin kyl?n "bohatteri".

Kilkitellen kalkatellen alkavat kirkonkellot soida, ja kirjavana joukkona lainehtien rient?? praasniekkarahvas kirkkoon. Siell?h?n mekin pist?ydymme katsomassa, miten salolaiset temppeliss??n molivat, ristiv?t, kumartelevat. Kirkko on t?p?t?ynn? kansaa. Oven suuhun p??semme, johon hiukan kuulemme papin ja lukkarin veisuuta ja kansan hymin?? ja n?emme kuvilla koristellun kirkon per?sein?n.

Romanaisella on sill? aikaa kuin kirkossa molitaan, varattu koko gornitsan pituinen ruokap?yt? vieraiksi kutsutuille praasniekoilla k?vij?ille. Ja on siin? p?yd?ll? sy?t?v??, karjalaisem?nn?n ruuanlaittotaidon kaikkia n?ytteit?. Siin? kalakukot komeilevat, siin? rokkavadit rehottavat, siin? kasat kalittoita sek? sultshinak??r?t, siin? sankkeita ja isot joukot paksua karjalaisleip??. Viel?p? siin? p??lle p??tteeksi kolme nelj? puoltuoppista "votka"-pulloakin komeilee janoisia Ontruksia p?yt??n houkutellen.

Sitten kun me, miesv?ki, olemme kylliksemme p?yd?lle ladottua kuormaa kevent?neet, tulee akkav?en vuoro ja sen j?lkeen vasta nuorten, poikasten ja tytt?sien.

Mutta kauvan eiv?t nuoret jouda p?yd?n ??ress? istumaan. Ulkoa alkaa kuulua iloisia ??ni? ja harmonikan soittoa ja pajatusta. Sinne ovat jo toiset tasaiselle tanterelle kokouneet kisaamaan, tantsimaan. karkeloimaan. Sinneh?n mekin Romanaisesta sek? vieraat ett? talonv?ki riennet??n.

Ja sitten alkaa "kantrilli" k?ym??n. Nuoret "prihat" valitsevat "toveritshan" ja k?yv?t tantsuun. Harmonikka soi, tyt?t pajattavat, pojatkin rallattavat, keng?t kapsavat ja koko kentt? kirjavana vilkkaa. Vanhemmat ihmiset seisovat reunassa kisaavia katsoen, monella suu mielihyv?n naurussa. Varmaan heid?n potra poikansa on soman toveritsan l?yt?nyt tai tytt?sens? potran pojan kumppanikseen saanut.

Jotkut vanhemmista k?yv?t kyykk?? heitt?m??n. Pienet pojat viskaavat paapkaa...

Ja el?m? Suonteleen vaaralla on iloisaa, vilkasta, reimaa karkeloimista. Kaikki ovat hyv?ll? tuulella. Suruja, huolia ei n?y kenenk??n kasvoilla. Kaikkien iloisimpia ovat nuoret tyt?t ja pojat. Monet pojista ovat taas pitk?n ajan takaa tavanneet "mieless? piett?v?ns?", toiset l?yt?neet ennen tuntemattoman, soman, reippaan tytt?sen, vaihtaneet h?nen kanssaan katseita ja sanoja tantsun kest?ess?, ja povet ovat molemmilla l?mmenneet. Et??lt? voi tytt? kyll? olla toisista salokylist?, jopa 60-70 virstan p??st?, viel?p? tiett?mien salojen, korpien, soiden takaa. Mutta mit? huolii matkan pituudesta salolainen! Kun vaan tytt? suostuu ja asiat muuten selvi?v?t, niin kyll? ne matkat pian juoksaisee, kun kosissa k?yd??n ja tytt? noudetaan. Monet rakkausasiat praasniekoilla aletaankin, monet lemmenliitot siell? lujitetaan. Ja hyv?h?n siell? on tilaisuus valita. Paljon on nuoria koossa sielt? ja t??lt?, paljon on tytt?j? tarjolla... Ja miss?p? ne salokylien nuoret muuten toisiansa tapaisivatkaan, eik? oman kyl?n tytt?l?ist? aina mieless? pidett?v?? l?yd?.

Siksip? nuorten ilo praasniekoilla iloisinta onkin ja "kantrilli" ei v?leen v?syt?...

Toisenkin p?iv?n ne praasniekat viel? kest?v?t. Sukulais- ja tuttavataloihin j??v?t vieraat y?t? viett?m??n. Mutta me emme ehdi en?? toista p?iv?? "praasniekoimaan". Heit?mme hyv?stit iloiselle joukolle ja kiit?mme vieraanvaraista Romanaisen v?ke?.

- A, elge? viel meng? ... viipyke?h? toki viel ... pyytelev?t.

- Toist tulgoa, toist tulgoa! kehoittavat kun kuitenkin l?hdemme.

Karjalainen kalmismaa.

Jokainen, ken on retkeillyt Ven?j?n Karjalassa rajantakaisen heimolaiskansamme keskuudessa, on varmaankin erityisen huomion kiinnitt?nyt karjalaisten hautausmaihin, "kalmismaihin". Ja huomiota her?tt?vi? ne ovatkin.

Olet taivaltanut synk?t salot odotellen kyl?? joka vaaran takaa. V?lk?ht?? viimein j?rven pinta ja mets? avautuu, levitt?en eteesi viljavainiot sek? tihe?n karjalaiskyl?n j?rven rantamalla.

Kyl?? katsellessasi huomaat heti kyl?n vieress?, vainioiden, peltoloiden keskell? tuuhean mets?saarekkeen. Ihmettelet, miksi se semmoinen metsikk? siihen on heitetty. Arvelet tulleesi muinaissuomalaiseen kyl??n ja n?kev?si entisen, suomalaisten pyh?n uhrilehdon.

Ja eip? vallan toisinkaan.

Metsikk? on karjalaisten "kalmismoa", pyh? puisto, jonne he k?tkev?t kuollehensa

"multihin muhajavihin",

jossa on

"hyv? heid?n ollaksensa, armas aikaellaksensa".

Jokaisella kyl?ll? Ven?j?n Karjalassa on oma kalmismaansa, onpa isoimmilla kylill? useampiakin. Useimmiten ovat ne ihan kyl?n vieress?, joskus etemp?n? j?rven saarella, "Kalmasaarella" tai niemell? j?rven takana, kuten Piening?n pienell? 2-taloisella kyl?ll?, tai joen ?yr??ll?, kuten Venginkyl?ll?.

Omituisen, juhlallisen tunteen her?tt?? kalmismaa sen piiriin k?ydess?mme. Tuuheat ikihongat humisevat niin salaper?isesti, satavuotiaat kuuset oudosti kuiskivat. On kuin he haastelisivat juuriensa alla lep??v?in manan matkamiesten, "pokkoiniekkojen" kanssa, tuntuu kuin Tuonen kosketus, ei kuitenkaan kylm?, mutta ei palavakaan. Harmaa, ladontapainen, py?reist? hirsist? salvettu "tsassovnakin", rukoushuone, useimpain hautausmaiden portilla lis?? viel? niiden omituisuutta.

Hupaisen vaikutuksen tekev?t harmaat, puiset hautapatsaat, joita moni kalmismaa on t?p? t?ynn?ns?. Mets?n tummassa siimeksess? ne seisovat kuolleiden leposijoja osoittaen.

Patsaita laatiessaan on karjalainen paraan taitonsa liikkeelle pannut, saadakseen rakkaan vainajan muistomerkin niin somaksi kuin suinkin. Ja somia ne monet ovatkin. Py?re? tai neliskulmainen, pitempi taikka lyhyempi hirren p?tk? on sahauksilla, uurroksilla, kolmioilla, hammastuksilla, py?reill? poran reijill? t.m.m. veistoksilla taitavasti koristeltu. Yl?p?? on peitetty taitekaton tapaan kahdella laudankappaleella, viel?p? taitesauman p??lle pienoinen harjakouru asetettu ja harjakourun selk??n seisomaan 3-4 pienoista puunappulaa, "pulpukkaa". Isoimmissa hautapatsaissa on kattolautojen reunat peitetyt koristelluilla tuulilaudoilla. - Ihmeen kekseli?s on karjalainen patsaita koristellessaan, koristeaiheita etsiess??n. Suurilla hautausmailla l?yt?? kymmenitt?in erilaisia koristusmuotoja.

Usein on patsaaseen my?s kiinnitetty erityiselle laudankappaleelle leikattu jumalankuva taikka jumalankuva pienoiseen metallilevyyn valettuna.

Vanhemmissa hautausmaissa, kuten esim. Loasarin ja Kuusiniemen, tapaa hautojen p??lle rakennettuja, pienoisia, haudan pituisia ja levyisi?, taitekatolla varustettuja hirsisalvoksia, "kropnitshoja". Varmaankin ne laitettiin sit? varten, ettei vainajan haudassaankaan tarvitseisi ilman kattoa olla. Sai siis kuoltuaan vaan majaa muuttaa.

Koskematon, pyh? paikka on karjalaisen kalmismaa. Eip? saa sielt? puuta hakata ei latvaa taittaa, tuskinpa oksaa ottaa tai lehv?? leikata. Rauhassa saavat puut kasvaa ja vanhettua ja viimein vanhuuttaan hoipertua. Rautiaisen leposijankin ne saavat kalmistossa. Siihen, minne kaatuvat, lahokoot ja muuttukoot mullaksi yhdess? maahan murjomainsa patsaiden ja "kropnitshain" kera. Paljon n?keekin hautausmailla sortuneita j?ttil?iskuusia ja ikihonkia ja niiden t?rr?tt?vi? kantoja ja rikkoutuneita patsaita niiden alla.

Toisinaan ovat puut kallistuneet vastakkain nojaamaan. Tuulen henk?illess? ne niin valittaen voivottelevat...

Lopuksi.

Edell? olevat matkakertomuksen katkelmat ovat muistelmia retkelt?, jonka kes?ll? 1900 Suomen Muinaismuistoyhdistyksen matkarahoilla yhdess? opettaja Matti Tuokon kanssa teimme Aunuksen l??nin pohjoisosaan. Retken tarkoituksena oli kansanomaisten rakennusmuotojen ja koristeaiheiden tutkiminen ja ker?ileminen.

Matka kesti viisi viikkoa ja kulki Lieksasta Lusman, Koropin ja

Kolvaasj?rven kautta Repolaan. Sielt? Kiimaanvaaran ja Piening?n kautta

Honkaniemeen, josta Tsiassalmen ohitse P?lkkyl??n, Loasariin,

Venginkyl??n, Petriseen, Kuusiniemeen, Korpilahteen ja Ontarveen,

Ontarvesta takaisin Kuusiniemen kautta M?ntyniemeen, S?rk?rveen ja

Suonteleeseen, josta k?ytiin Seesj?rven takana Maansel?ss?.

Suonteleesta sitten edelleen Paateneeseen, Sellinkyl??n, J?nk?rveen,

Porarveen ja Kostamukseen Suomen rajoilla. Kostamuksesta tultiin Suomen

puolelle Kaiasj?rven kyl??n Suoj?rvell? ja siit? Suoj?rven ja

Korpisel?n pit?jien kautta V?rtsil??n.

Matkalla karttui lyijykyn?piirroksia rakennusten koristelluista nurkkaveistoksista, tuulilaudoista, r?yst?spuista ja ikkunoista, sek? ketr?inkuossaleista, pesent?- ja katainpoalikoista, hautapatsaista, tanhuan ver?jist?, rakennuksista y.m. yhteens? yli 300. Rakennusten pohjapiirroksia ker?sin noin 40.

It?-Karjalassa v. 1907.

Liperiss?.

Kes?kuun toisen p?iv?n ilta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran matkarahalla olen retkeilem?ss? Karjalan kankahille Pohjois- ja It?-Karjalan rakennusmuotoja tutkimaan. Ajaa jyryytell??n tasaista, harvamets?ist? Jaamalikangasta Pyh?sel?n pohjoisella rannalla kohden Yl?myllyn majataloa. Ilma on koleahko, lumikinokset varjopaikoissa kertovat ?skeisest? kamalasta takatalvesta. Koivut vasta hiirenkorvaa n?ytt?v?t, kaikki on viel? kovin alkutilassa... Mutta yht?kaikki kankaalla k?ki kukahtelee, helk?yttelee kuin koreimmalla kes?ll? konsanaan. Eip? ole antanut takatalven luontoansa lannistaa. Kes?n tuloon luottaa, sit? meillekin kukkuen ilmoittelee...

- Hevonen! ... hevonen! ... hevonen hoo! N?in hoputtelee karjalainen kyytimieheni hevostaan tuon tuostakin. Kuulustaa hupaiselta. Aina v?h?n p??st? nyk?ys suitsista ja: hevonen! T?t? hauskuutta ei ainoastaan t?m? ensim?inen kyytimies tarjoo, vaan viel?p? toinenkin, kolmas ja nelj?skin, viides, kuudes ... kymmeneskin, eli melkein j?rjest??n kaikki Pohjois-Karjalan kyytimiehet aina Nurmekseen ja Pielisj?rvelle asti.

Y?t? Yl?myllyss?, josta aamulla pari-kilometrisen m?nnikk?kankaan kautta Mattisenlahden kyl??n Pyh?sel?n rannalla. Ilma mit? ihanin, kes?aamu kaikkein korein. Sit? se k?ki eilen niin uskosta kukkuikin, ja sit? samaa se nytkin hartaasti helkyttelee.

Otan kyl?ll? katsellakseni vanhaa Karttusen taloa. Siin? yli 100-vuotias vanhatupa ja 50 vuotien vanha syrj?tupa. Vanhatupa on oikein vanhan kansan honkapuista salvettu. Suurimmat hirret ovat l?hes puolimetrisi?. Ikkunoiksi on niit? tarvinnut vain pari poikki panna, kolmatta ja nelj?tt? v?h?sen kolota, ja ovesta ei voi sanoa, jotta "tuost' on viis poikki!" N?et nelj? niit? vain on katkaistu sek? kynnyst? ja kamanaa lis?ksi lohottu. - Oli sit? vanhan kansan miehill? mets?t, ja uskalsivat ne vankoistakin hongista k?yd? tupaa tekem??n. Ja semmoinen tupa se satavuotiseksi elikin, ei se kesken remahdellut. Niin tuumii talon vanha vaari, 86-vuotias Olli Karttunen. Ja vanhan kansan hongista n?ytt?? vaarikin olevan: pitk?, vankka viel? ja terveenn?k?inen.

- Vai Oulusta sin? uot, sanoo ukko minulle. Mink?slainen se Oulu nyt on? Onkos se suurikin kaupunki? Sitten kertoo ukko, miten h?n ennen nuorena ollessaan k?vi Oulusta suoloja noutamassa. Suurissa joukoissa sinne matkattiin, useampia hevosmiehi? l?hti paikkakunnalta. Ja monasti saatiin kiljuvassa pakkasessa synkk?? saloa, talotonta taivalta ajaa naristaa. - Samanlaisesta Oulun suolanhakuretkest? sitten j?lkeenp?in kuulen monelta muultakin vanhalta Karjalan ukolta. Siit? kertoo vanha Makkos-Heikki Kaavilla, Lievos-Paavo Rautavaaralla, samoin moni muukin vanha vaari.

Liperin kirkonkyl?n naapurissa, Selk?rannassa, kauniilla Heposel?n rannalla taas l?yd?n ty?skentelypaikan. Siell? vanhoja riihi?, m?kkej?, taloja, saunoja. Onpa Kettusen ukko j?rven ?kkijyrkk??n hiekkapenkereeseen kuopertannt matalan "moakuoppa-saunan", jossa eukkonsa, poikansa keralla saa l?mp?iset l?ylyt ottaa. Pari lautaa vain on per?ll? poikittain, alempana kolmas lauta. Ylemmill? saa kylpij? istua kyhj?tt?? ja vastalla syyhy?v?? ihoaan vihtoa. Alempi on jalkoja varten. Maan mainion l?ylyn kuuluu maasauna antavankin. Ei siin? ole mit??n puun eik? muun makua, viel? v?hemm?n ulosl?mpi?v?n saunan kuivaa kuumuutta.

Pari taloa on Selk?rannassa ihan j?rven l?hell? mit? kauniimmalla paikalla. On kolmaskin siin? ennen ollut v?h?n ylemp?n? penkereell? viel?kin kauniimmalla kohdalla. Mutta se kolmas on jo h?vinnyt. Rauniot vain on j?lell? ja joku pihlaja entist? asuinsijaa osottamassa. Ja kohta h?vi?v?t toisetkin, sill? "kauppiaan" taloja kuuluvat olevan. Surkealla kannalla ovatkin Karjalan olot t?ss? suhteessa. Eip? ole kyl?? ei kolkkaa, jossa ei aina joku talo - ja monasti useampikin - olisi "kauppiaan talo" tai "virman talo" taikka jonkun talonpoikaispohatan. Ik?v? on sellaista taloa n?hd?, ik?v? siell? k?v?ist?kkin. Maat ovat kurjassa tilassa: pellot kasvavat ruohoa ja sammalta, ojapahaset ovat tukkeutuneet. Kartano on r?nsistynyt; tuossa huoneessa on katto sis??n pudonnut, tuosta on sen tuuli hajottanut, tuossa on sein? remahtanut, tuossa ovi rempallaan, tuossa ikkuna r?s?ll??n... Entiset omistajat el?v?t toisinaan taloissaan edelleen loisina taikka vuokraajina laiskasti, veltosti viljellen entist? omaa peltoansa. Taikka on omistaja joutunut joukkoineen mieroa kiert?m??n ja sijaan tullut vieraita loisia useasti joka nurkkaan. Taikka on talo annettu vieraalle vuokraajalle. N?in on laita Liperiss?, n?in Kuusj?rvell?, n?in Polvij?rvelt? ja Juuassa, Kontiolahdella ja Kaavilla ja Rautavaara raukassa kaiketikkin. Siell? miltei koko pohjoispuoli pit?j?? on "virman taloja". On niit? varakkaan Nurmeksenkin k?yhemmill? kulmilla, samoin Pielisess?, Enossa ja Ilomantsissa, samoin Korpisel?ss? ja Suistamolla. Kamalalle kannalle ovat todellakin tukkiyhti?t ja kauppiaat Karjalan taloudelliset olot saattaneet. Muutamalla Nurmeksen mahtavalla kauppias-pomolla arvelivat olevan yli 60 taloa ja tilaa ymp?ri Karjalaa. Montakohan kahvinaulaa ja tupakkipussia on ?ij? saanut siin? panna vaakalaudalle talojen vastapainoksi? Useasta tuskin kovinkaan suunnatonta m??r??.

Selk?rannasta soudatan 12 km yli Heposel?n Kaatamonkyl?n Ristinpohjaan Savon puolelle. Niin kutsuvat Kaatamon puolta ja Selk?rannan puolta sanovat Karjalan puoleksi. Venematka on hyvin hauska. Ilma on niin ihanan kes?inen. Hiljainen tuuli tuo rannoilta tuoretta leve?v?n lehden tuoksua ja v?liin nousee suvesta pilvenhattara, joka ylitsemme vihmoo kes?ist? sadetta, miltei mett? pirottelee kes?isen iltapuolen ihanuudeksi.

Soutaja on kaskuileva Selk?rannan ukko. Kertoo h?n m.m. ett? on t?ll? j?rvell? ennen sodittukin. Saarelta saarelle olivat toisiaan ampua paukutelleet. Toiset olivat ampuneet Ruotinkaita-nimiselt? saarelta j?rven l?nsipuolelta, toiset Laitsaarelta it?rannalta vastaan r?ik?tt?neet. Suomalaisia olivat tietysti toiset olleet, mutta toiset "eik? ne lie ollut turkkilaisii". Saarilta kuuluu viel? l?ytyv?n tykinkuulia ja vanhoja rahoja.

On my?s j?rven it?rannalla muuan niemi, Matoniemi. Siin? kuulutaan useasti n?hdyn suuri, tavattoman suuri k??rme, "on pitempi kuin t?? airo ja paksumpi ... sellanen jumikka ... on silm?t ku h?r?ll?". Soutajakin oli kerran n?hnyt. Mutta tappaa ei ole sit? kukaan uskaltanut, ei yritell?kk??n.

Sitten soutaja ihastelee, ett? paikkakunnallaan on niin "hupaisii maita", jotta herratkin t??ll? "lyly??t ongel" kaiken kes??, kun ovat niin "utia siihen". Sitten syksyll? "j?niksii per?ss? t?yteev?t".

Heposelk? on saarinen j?rvi. Siin? Myhkyr?t ja Linnansaaret, siin? M?ssy- ja Tiirinsaaret, siin? Kontioluodot, Karvittaret ja Lammassaaret ja monet muut sek? suuret ett? pienet saaret ja luodot.

Sel?lt? pujottelemme kapeaa mutkittelevaa jokea my?ten Ristinpohjaan, pieneen j?rvilampareeseen Kaatamon kyl?n alla. Siit? hevosella Korpivaaraan Hein?veden rajoille. Maa on Savon puolella aivan toisenlaista kuin Karjalan puolella, ainakin t?ss? Korpivaaran tienoilla. Tie kiertelee korkeiden vaarojen viertehill?, v?liin vaaroillekin kohoten. Korpivaaraa l?hetess? kulkee se kauniin mets?rantaisen, mets?saarisen Korpij?rven rantaa. J?rvess? sanoo kyytiukko olevan hyv?? "muikun kalloo".

Kovassa sateessa saavun ja y?vyn Hyttisen majataloon.

Korkealla vaaralla on Korpivaaran kyl?. Ja aamulla kun p?iv? kirkkaana helottaa n?en kerrassaan uljaan karjalaismaiseman. Mets?? ja mets?isi? vaaroja kaikkialla ja niiden v?liss? j?rvi? ja mets?lampia, vaarain rinteill? taloja ja kaskesmaita. Muita korkeampi, muita uljahampi n?ytt?? Korpivaara olevan, ja kirkkaana katselee Korpij?rvi synk?st? mets?st? sen juurella. Sinne synkk??n mets??n sukeltauu tiekin, joka hauskasti vaaran viert? kiertelee. Toisaalta et??mp?? n?kyy iso Jukaj?rvi - Juoj?rvi - korpivaaralaisten kalastuspaikka. Talot vaaran rinteell? ovat vanhann?k?isi?. Kaikki ne ovat koettaneet pysytell? jotenkin samalla korkeusasteella. Mutta kevytjalkaiset m?kkipahaiset ovat uskaltaneet toinen toistaan ylemm?ksi, aina vaaran p??llekin kiipaista. Hauskann?k?inen on kyl?. Niinp? er??ss? laulussakin lauletaan:

"Korpivaara komia kyl?, mutt' on pahanlainen."

Pahanlaiseksi en sit? kyll? huomannut. - L?hell? Korpivaaraa on viel? muuan mets?lampi, Murhilammeksi kutsuttu. Sinne er?s is?nt? oli piikansa hukuttanut.

Viet?n p?iv?n jutellen kuusissakymmeniss? olevan is?nn?n, Juho Hyttisen kanssa paikkakunnan rakennustavoista. H?n m.m. kertoo, miten ennen savupirtiss? asuttiin, viel?p? uudismailla salosaunoissakin, miten joskus tuvassa viljaa puitiin, miten talkoilla rakennushirsi? mets?st? vedettiin... Kertoopa viel?, miten Korpivaaralle oli Hyttisen ja Malisen suvut - jotka siin? nytkin asuvat - tulleet Ven?j?n vainon aikoina, ainakin 5 miespolvea takaperin Lepp?virroilta. Hyttisen suku oli v?hitellen hajautunut viideksi taloksi. Omituista oli, ett? joka polvessa oli ollut aina 3 poikaa, paitsi tytt?ri?. Ja 3 poikaa oli ukollakin ja lis?ksi 3 tyt?rt?. - Kertoessaan n?ytt?? ukko jalkaansa, joka on kamalan n?k?iseksi "hapannut". "Ukkovarvas" oli kerran paleltunut, sitte oli alkanut ensin varvasta, sitten koko jalkaa "hapattoa". Joensuun tohtori ei ollut saanut paranemaan - oli aikonut, kanalja, sahata jalan poikki mutta Vaivion kyl?n Savolais-ukko oli jalasta voiteillaan jotenkin terveen tehnyt. - Muuten Karjalaan joutuneina "happanevat" kaikki ne, mitk? muualla Suomessa m?t?nev?t. Siell? happanevat hein?t ja sein?t, siell? happanevat katoilta tuohet, laudat ja malat, viel?p? ihmisilt? joskus k?det, sormet ja jalat.

Iltap?iv?ll? juoksaisen parin km:n p??ss? vaaran p??kyl?st? Malisen taloissa. Siell? kuuluu Mikko Malisen talossa viel? olevan kolpinniekka tupa, joksi savupirtti? sanovat. Onkin siell?, mutta aivan rappeutunut. Katot pudonneet sis??n, ikkunat hajallaan, uuni my?skin sis??n romahtanut. Mutta uuninnurkassa seisoo viel?, kun mik?kin muistomerkki, vankka uuninpatsas kannattaen liesipankkoa ikivanhalla karjalaisella, koristellulla koniskalla. Onpa viel? patsaan p??ss? ollut 2 patalautaakin, niist? toinen viel? paikoillaan. T?mm?ist? koniska-patsasuunia en sitten saanut tavata ennenkuin Suistamon saloilla.

Illalla ajan kovassa vesisateessa Taipaleen kirkonkyl??n. Siell? taaskin l?yd?n hiekkakumpuun kaivetun maasaunan sek? otan asemapiirroksen er??n kreikkalaisuskoisen talosta.

Kuusj?rvell?.

Taipaleesta joudun kerrassaan Sysm??n nim. Sysm?n kyl??n Kuusj?rvell?. Mainittu kyl? on Sysm?j?rven pohjoisrannalla. Siin? Kuokkasia, Koistisia, Konkkasia ja syrj?ss? pienen jyrkk?rantaisen, 13 sylt? syv?n Likolammin rannalla Hillunen. Lis?ksi viel? m?kkil?isi? m.m. Pasas-sepp?, jonka paja on korkeaan hiekkaharjanteeseen kaivettu. P??ty ja katon etuosa vain esiin pist?v?t. Seppo istuu, viilata kiuskuttaen pajansa ovella, tuli vilkkuu ahjosta hehkuvana silm?n?, ja nokinen seppo on kun mik?kin musta vuorenonkalon asukas.

Sysm?st? k?yn seuraavana p?iv?n? n. 5 km:n p??ss? Outokummun kyl?ss?, joka on laajalla korkealla Outokummun rinteell?. Itse p??kumpu, todellakin oudonn?k?inen Outokumpu, kohoaa kyl?n takana korkeana, ?kkijyrkk?n?, honkapeitteisen?. Varsinkin pohjoispuolelta nousee kumpu jyrkk?n?. Et??lle se jo n?kyy taivaanrannalla, omituisena k?yryselk?n? kohoten muusta mets?viivasta. Kuusj?rvel?isten tavallinen juhannuskokon polttopaikka kuuluu kumpu olevan. Ja siihen se on kuin tehty. Noin 10-kunta taloa on kummun rinteell?: Korhosia, Mustosia, onpa Jussi Junninenkin.

Vanhin talo kyl?ss? on Korhosen talo, jota Pekkolaksi kutsutaan. Siin? taaskin yli sata vuotta vanha asuintupa, jonka omituisuutena m.m. huomaan, ett? siltaliesat ovat pusketut sein?n l?pi. Talon nelj? aittaa, vaate-, elo- ja makuuaitat ovat vanhassa hauskassa ep?j?rjestyksess? yksi niin, toinen n?in, kolmas ja nelj?s noin. Saan aittoihinkin kurkistella. Vaateaitoissa, seinill? ja matonalaisissa vaatteita nauloissa sek? alaalla ett? parvella. Siell? my?s joku kirstunen. Eloaitassa on jyv?hinkaloita sek? vanhan kansan aikuisia, yksipuisia p?ntt?j?. Suurin kuuluu olevan vanhan is?nn?n set?vainaan aikuinen. Se onkin aika kanuuna, toista kyyn?r?? l?pimitaten ja vet?? 3 vanhaa tynnyri?. On my?s joukko pieni? siemenp?ntt?j? naurissiemeni? y.m. varten. Naurissiemenp?ntt? esim. on noin 4-tuumainen 4-korttelinen pikku tykki.

Pirtiss? ovat naiset sillan pesupuuhissa. Vanha is?nt?, sokea ukko tuudittelee poikansa lasta ja laulelee vapisevalla ??nell?:

"ua-aa, aa-aa allin lasta, pient? linnun poikaa. - - - - -"

Muut talot ovat nuorempia, mutta piirrett?v?? ja kuvattavaa l?ytyy niist?kin. On luhtiniekka aittoja, porstuan keitinliesi?, tallitupia...

Polvij?rvell?.

Kuusj?rvelt? saan ajaa koko kuuskolmatta km, ennenkuin saavun

Polvij?rven kirkonkyl??n. Matka on melkein pelkk?? saloa, ainoastaan

Loavuslampi ja S?t?slampi pienine kylineen ovat v?lill?, sek?

joitakuita m?kkej?. J?rvi? ja lampia on tien varrella, n?kyyp? iso

Viinij?rvikin.

Polvij?rven kirkolta teen v?h?isen retken kyl?n syrj?puoliin. Piirustan ja kuvaan matkalla Karppasten vesimyllyn Karnukan purossa, Sirvi?n sep?n m?kin luona. Tapaanpa matkallani ensim?isen asuttavan savupirtin, Reijosen pienoisen m?kin, joka v?h?n matkan p??ss? maantielt? kyhj?tt?? pienen lorisevan puron vieress?, synk?n r??syisen korven kohdussa, v?h?inen perunapelto sein?n taakse raivattuna. Pieni, n. 3-metrinen on m?kki ja matala, yksi pienehk? ikkunasilm? sivusein?ss?, per?sein?ss? laipion rajassa lakeisaukko. M?kin edess? on porstuantapainen ja sen vieress? aittanen. Vastap??t? m?kki? on l??v? katoksineen sek? etemp?n? pikkanen, puoleksi maanalainen sauna. Puron rannalla on sotkupata liesikivill?, vieress? vedenottopaikka ja kirjailtu pesukarttu. M?kiss? ei ole ket??n kotosalla, mutta varkaana akkunasta kurkistellen n?en oviloukossa nokisen savukiukaan ja mustuneet sein?t. Kiukaan otsalla puita kuivamassa.

Saan matkalla muitakin piirroksia. Keksin vanhan suippokodan, k?v?sen lautamies Rantalan vanhahkossa talossa ja kirjotan rakennustietoja m?kkil?iselt? Pekka Mutaselta.

Kirkolta otan kyydin Kansanahon majataloon Martonvaaran kylill?. On lauvantaiehtoo, kes?kuun 8:s p?iv?. Talon sauna on l?mminnyt ja riittynyt. Miehet juuri hankkiutuvat kylpem??n. Liityn mukaan ja miehiss? kohta istutaan matalien lauteiden matalilla penkeill?, komennetaan saunapiialta l?yly? l?ylyn p??llekin. Ja l?yly? tulee, ett? kivet paukkuvat ja vastaa annetaan niin, ett? punottava selk? l?isk??. Jos vasta k?y kovin kuumaksi, kastellaan sit? kylm?ll? vedell?, jota on astiassa lauteilla. Kun on kylliksi kylvetty, kavutaan alas, istutaan jakkaroille ja puup?lik?ille ja pest??n sillalla olevissa astioissa. Saunakotaan heitetyt vaatteet puetaan p??lle ja puhtaina, virkein? tallustetaan tupaan. Sitten vasta menee naiset saunaan. - Huimia ovat karjalaiset kylpem??n. Kaskenpolttoaikoina ja hein?ty?n kest?ess? jopa muulloinkin kes?ll? l?mmitt?v?t saunan joka arkki-ilta ja kovan kuumuuden ottavat. Talvella kylpev?t pari kolme kertaa viikossa.

Pyhit?n sapatinp?iv?n siten, ett? ly?n laukun selk??n ja l?hden Sammakkovaaraa kohden. Mets?ss? tien varrella on Polvij?rven ukon tervankeittopaikka. Lapselliselta laitokselta se n?ytt?? verrattuna pohjalaisten suuriin tervahautoihin. M?en kaltevaan rinteeseen on kyh?tty jonkunlainen lava, jonka reunoille on luotu hiekkavalli, keskelle j?tetty kuopanne tervaksia varten. Kahdesta puusta koottu torventapainen on tervan juoksuttanut torven suun alla olevaan astiaan. Pari tervalla t?ytetty? tynnyri? on l?hell? n?ytt?m?ss?, mit? ukko on haudastaan hy?tynyt. Viel? on vieress? kyhj?tt?v?n havukatoksen suojassa kasanen haudasta saatuja sysi?.

Sammakkovaarassakin tapaan vanhanaikaisen karjalaistalon syrj?tupineen, vanhoine tupineen, huonepuolineen ja monine aittoineen. Tossavaisen m?kiss? on py?reist? hirsist? salvettu vanha tupa ja siin? pienoiset vanhanaikaiset ikkunat. Siin? my?s m?kin luona pikku pikkuruinen aittanen, jonka ovikin vain metrisen korkea, puoli leve?.

Sammakkovaarasta harppaan Nen?senvaaraan ja siit? l?hden illan suussa astumaan l?hes peninkulman p??h?n salolle Lipasvaaraan Juuan rajoille, jossa sanovat olevan oikein vanhan talon. Tien tapainen, mik? sinne vie, on noita tuttuja karjalaisia saloteit?. Se hapuroi synkiss? kohisevissa kuusikkokorvissa, kumistelee kanervaisilla honkakankailla, sukeltelee tuuheisiin liplattaviin lehtoihin, vilettelee niityn laitaa, kapuaa kaskesaholle, kiipe?? v?liin vaarallekin, josta taas alas nakkautuu, kiepsahtaa lorisevan puron yli ja kapsuttelee kilometritt?in poikkitelaisia siltoja yli rahkaisien soiden, r??syisien r?m?k?iden. Eik? sit? tiet? rattailla ajella, reell? vain silloin t?ll?in rohistetaan ja purilailla raahataan.

Lipasvaaraa l?hetess? rupeaa salotie yh? kohoamaan, hyp?ht?? aina ylemm?ksi ja ylemm?ksi lepik?st? lepikk??n. Huomaa heti, ett? nyt sit? taas vaarojen vaaralle ollaan nousemassa. Ja kun viimein vaaran laelle p??st??n, n?hd??n suurenmoinen kappale mets?ist?, j?rvik?st? Karjalaa. Pieni Lipaslampi on syv?ll? vaaran juurella. Sinne vaara jotenkin jyrkk?n? sy?ks?ht??. Niin korkea on Lipasvaara, ett? Kontiolahden kirkko, joka on kaukana peninkulmani p??ss? H?yti?isen takana, kuuluu sinne kirkkaalla ilmalla n?kyv?n.

Nimens? kerrotaan Lipasvaaran saaneen siit?, kun Martonvaaran miehet olivat vaaran vierteill? ennen vanhaan viljelleet huhtia ja niist? saatua viljaa kantaneet lippailla kotiinsa. Toisen kertomuksen mukaan on vaaran nimi tullut toisella tavalla. Huhdan raatajat olivat koonneet viljalyhteet kasoihin, joita olivat sanoneet lippaiksi.

Kaksi taloa on vaaralla, toinen on Iso-Lipas, toinen Pieni. Iso-Lipas, joka on se ikivanha talo, on ylemp?n? aivan vaaran laella ja Pieni-Lipas, nuorempi talo v?h?n alempana vaaran rinteell?. Eik? se Ison-Lippaan talo aivan eilisp?iv?n t?it? olekkaan. Sein?ss? on vuosiluku, joka n?ytt??, ett? tupa on tehty 1812. Ja ikihongikossa ovat tuvantekij?t jyskineet, keikautelleet huimimpia j?ttil?isi?. Ja sitten kun ne ovat tekaisseet oikein sen vanhan kansan suuren sukutuvan! Pituutta on seinill?, huoneen sis?st? mitattuna yli 8 metri?, eik? korkeuskaan ole aivan tavallinen. Koko 4 metri? on sillasta laipioon, joka mahtavana, mustana - tupa on ennen ollut savupirtti -. kolmitaitteisena kumuna kaartuu yli tuvan. Ikkunat ovat pienenlaiset. Mahtavista kelleksist? ovat penkit veistetyt. Orsia on patalautoja, p?reorsia y.m. Vanhanaikaista laitetta ovat talon muutkin huoneet. Aitoissa on koristellut raavelit, suuret harjakourut sokkanauloineen. Ja l??v?rakennus! Se on omituinen. Lehm?t ovat siin? yl?kerrassa, alakerrassa on lantas?ili?. Yl?kertaan vie leve? ajosilta. - Jumassa t?mm?isi? l??vi?, "kellaril??vi?" sitten monasti tapaan.

Naapuritalon omituisuuksia on riihi, joka on kalliolle rakennettu ja siin? siltana pelkk? kallio. Tavallisimmin n?kee karjalaisriihiss? savesta sotketun sillan, toisinaan my?s puusta salvetun. - Riiht? k?ytt?v?t karjalaiset kev??ll? siemenpotakkojen id?tt?miseen. Potakat levitet??n riihen sillalle tai koppiin parsille ja riiht? v?h?isen silloin t?ll?in l?mmitet??n.

Viet?n y?n salolla Pienen-Lippaan talossa. Hyvin viihtyy noiden teeskentelem?tt?mien, vilpitt?mien, yst?v?llisten salolaisten seurassa. On kuin kotonaan, kohtelevat kuin vanhaa tuttuaan. - Aamulla kun p?iv?n noustessa her??, kuulee pihalta hel?htelev?n s?velen, joka somasti nousee ja laskee, lopulta vaikenee, ja taas v?h?n p??st? samoin uudistuu. Talon nuori em?nt? siell? lehmi??n, vasikoitaan viett??, "tpruituttaa", ja ammuen ja ynisten ja kilkatellen, kalkatellen juoksevat suuret ja pienet em?nn?n luo.

Juuassa, Kontiolahdella.

Martonvaarasta matkaan Juuan Timovaaraan. T?m? 5-6-taloinen kyl? Tanskasineen on sekin korkealla vaaralla, kapean pitk?n Rauanj?rven it?rannalla. Vastaisella rannalla on Levavaaran taloja. Timovaara on saanut nimens? Timo-nimisest? lappalaisesta, samoin kuin Vetkonkanta, joka on kirkon pohjoispuolella, lappalaisesta Vetkosta.

Timovaarassa on minua neuvottu k??ntym??n vanhan kansan miehen, Matti Tanskasen, "Lento-Matin" puoleen, joka muka kuuluu tietomies olevan. L?yd?n Matin pienen m?kin kyl?n takaa mets?n syd?mest?. Mutta Matti ei jouda nyt joutavia juttelemaan, on juuri kalalle l?hd?ss?, s?ren kutuun. Toiset p?ksyt vain muuttaa jalkaansa ja suolaa, leip?? pist?? konttiinsa ev?h?ksi. Toinen ukko kuuluu jo vuottelevan. Muuten sanoo Matti jo ennen Helsingin herroille satuja lorunneensa.

Yli 80-vuotias kuuluu Matti jo olevan. Pienoinen mies, mutta ketter? viel? ja ter?v?n n?k?inen. Nuorena oli ollut aika huimap??. Kerrankin oli korkean huoneen katolle kiivennyt ja seisonut harjakourun nen?ss? p??ll??n. Olipa sielt? viel? lent?nyt alaskin k?ytt?en vastoja siipin?. Siit? oli sitten Lento-Matiksi ruvettu hokemaan.

Mutta muilta ukoilta saan tietoja, kaikenlaisia kaskuja.

Aika pitoja olivat ennen olleet ne vanhan kansan hirsitalkoot. Kymmenin hevosin oli aamulla jo kukonlaululta l?hdetty mets??n ja sielt? julmia hirsi? yksin kappalein yhdell? reell?, latva maassa laahaten vedetty rakennuspaikalle. Ja piiraisia ja rieskaa, rokkaa ja koprahuttua oli sy?ty ja vahvasti viinaa juotu, ja kolisten olivat vahvimmatkin hirret tulleet kotiin. Kev??ll? oli hirret hakattu ja syksyll? v?h?n lumen aikana vedetty rakennuspaikalle.

Olivat ne Timovaaran asukkaat ennen vanhaan Keyri?kin palvelleet. Keyrin? olivat n?et kylpem??n l?htiess? kantaneet ruokaa p?yt??n, kaikenlaista hyvyytt?, mit? talossa oli ja sitten k?skeneet Keyri? sy?m??n, jotta "sy?k??t nyt kylpyaikan!" Olipa kerran sitten muuan mieskanalja mennyt ja pistellyt suuhunsa paraan hyv?n ja sitten laskenut siat loppuja korjaamaan ja pannut oven kiinni. V?ki oli saunasta tullut ja kuunnellut oven takana ja sanonut, jotta "Keyri on viel? ruuvalla, koska niin suu matsaa!"

Saarikas j?rvi on Rauanj?rvikin. M.m. on siin? pari pient? saarta, joita sanotaan Kalmosaariksi. Niist? on useasti p??kalloja l?ydetty.

Tie Timovaarasta Juuan kirkolle kulkee alussa mit? somimpien seutujen kautta. Vaaroja, vaarojen vierill? lehtoja, lehdoissa taloja, vaarojen juurilla j?rvi?, lampia. Vaaroja on m.m. Kemienvaara, H?nk?nvaara, Tattarivaara ja jyrkk? Hallavaara. Vaarain rinteill? useassa paikassa kasket savuavat, nokiset miehet ja naiset viert?v?t paloa taikka kynt?v?t. Ei n?yt? palon kynt?minen olevan leikintekoa eik? naisten ty?t?. Muutaman korttelisen, muutaman kyyn?r?n p??see eteenp?in, niin jo taas atra tarttuu kiveen, juureen tai kantoon. Ei siin? pitk?lle p?iv?ss? jouduta. Hyv?? paloa kynt?? ahkera ahertaja p?iv?ss? 50 litran maan, mutta jos on oikein kivist? ja kantoista maata, saa tyyty? 10 litran alaan, Eip? siit? leip?? leikin sy?d?.

Juuan kirkolla vy?t?n ja sonnustan itseni ja l?hden jalkapatikassa Kontiolahtea kohden. Tie kulkee hyvin asuttua seutua my?ten l?hell? Pielisj?rve?. Tuon tuostakin v?lk?ht?? puiden v?list? laaja Pielisen pinta, ty?nt??p? se joskus pitk?n lahdelmankin tiet? tavottelemaan. Vaellan valtamaantiet? aina suureen Nunnanlahden kyl??n asti. Siell? harppaan mets??n ja l?hden salotiet? taivaltamaan Kuhnustanj?rven kulmille. V?lill? viiv?hd?n v?h?isen Puolv?lin Hemmin m?kill? ja illalla saavun Kuhnustanj?rven varakkaaseen Erolaan.

Erolan ukon saattamana k?yn seuraavana p?iv?n? j?rven takana Jommehikossa pienoisella Ryyn?sen uudism?kill?. Se on kurjimpia ihmisasumuksia, mit? matkallani olen tavannut. Keskener?isen tupasalvoksen kylkeen on aidaksista ja riuvuista seip?iden varaan salvettu jonkunlainen suoja. Pari metri? siin? vain leveytt?, noin kolmisen nelisen pituutta, korkeutta siksi, ett? juuri seisomaan sopii. Silta on noin kyyn?r?? alempana maanpintaa. Oviloukossa on uuni, kivest? r?tistetty kuin saunan kiuvas. Pieni ikkuna per?sein?ss? on valontuojana, vaikka p??see se valo sein?nraoistakin. 8-henkinen perhe, mies ja vaimo kuuden lapsen kanssa, on t?ss? viime talven, pyrytalven, pakkastalven viett?nyt, ja nuorin lapsista on vain ollut puolivuotias. Kamalasti oli toisinaan palellut. Lunta oli kyll? sein?in suojaksi luotu, tehty koko asunto lumikumpuraksi, mutta kovin ?ke?n? oli pakkanen kuitenkin sis??n hy?kk?illyt. Mutta nyt, kun kes??n olivat p??sseet, tuntui el?m? hiukan el?m?lt?. Ahkeroina uurastivat m?kin ymp?rille kivikkoon uutispeltoa: v??nteliv?t kivi? kasaan, polttelivat turpeita ja kaakersivat ojaa. Mutta kovin pienelt? ja v?h?valoiselta n?ytti viel? uutisaukko ja kovin pime?lt?, kovalta ja kolkolta korpi aukon ymp?rill?. Ja korven helmasta tuntui j??syd?minen suo huokuvan. Eik? n?ill? korvenraatajiila n?ytt?nyt olevan toivoa viel? ensi talveksikaan saada valmiiksi puolitekoista tupaansa. - Maksaa niin paljon ... suuri perhe ... menee kaikki ansio leip??n ... ei jouda paljon omaan ty?h?n... - Eik? kovin innostavia ole matkatoverini Erolan ukonkaan puhelut: kyll? ei t?st? leip? l?hde ... huonoa maata ... kamala korpi. - Sellaista se on ladun hiihto, uran aukaisu kolkoilla saloillamme. ?l? kultia uneksikkaan!

Palattaessa juttelee Erolan ukko kamalasta viimekev?isest? takatalvesta, joka toisin paikoin Karjalassa oli ihan tuhoja tehnyt. Jo oli Erkki inunut, ja Urpokin uikuttanut, ja kun oli kuun loppuun p??sty, oli ollut kummat tulossa: talvi ulkona, t?rkyladot tyhjin?, kerrassaan tyhjin?. Oli sy?tetty el?inparoille, mit? vain irti saatiin: j?k?li?, kanervia ja sammalia, latojen vanhoja olkikattoja, hein?pieleksien pohjia ja ladon sillanalust?rkyj?. Oli koetettu lainata toisilleen ja toisiltaan, kell? jotakin lainattavaa oli ollut ja sitten yhteisesti oli puutetta n?hty. Olipa elukoita koetettu laitumellekin laskea, mutta n?lk?isin? olivat siell? kylm?ss? kontistuneet ja muutamat kuolleetkin. - Jo min? sit? viime talvena ennustinkin, kun hiiri? oli niin paljon ... kaikki pieleksetkin silpuiksi hakkasivat, puhelee ukko.

Sitten kertoo ukko, ett? sukunsa oli yli 250 vuotta takaperin tullut t?nne Kinahmon saaresta H?yti?isess?. Oli ollut 4 veljest?. Yksi oli kulkenut Kuhnustaan, toinen taivaltanut Kontiolahden Pyytivaaraan, kolmas k?ynyt Polvij?rven Kuorevaaraan, nelj?s j??nyt Kinahmoon.

Kuhnustasta kuljen salon poikki maantielle Ahmovaaran kyl??n ja

Kopravaaran kautta Kontiolahden Romppalaan.

Romppalan Pekkolassa keksin riihen luona vanhan olkiladon, joka on ennen ollut savupirttin?. Py?reist? hirsist? on se rakennettu, ja ikkunat ovat pienoiset juoksuluukkuikkunat. Jo ainakin 70 vuotta on pirtti ollut samalla paikalla olkilatona, sanotaan. Kuka lienee rakentanut, kuka siin? elellyt? Kontiolahden muutamissa taloissa n?en uunin ovisein?n keskikohdalla, ulompana karsinasein?st?. Uunin takaa vie ovi kamariin.

Romppalasta Puson kyl??n k?y hyv?nlainen k?rrytie salon halki. Kolkot korvet, suot, kalliot ja ryteik?t n?ytt?v?t todellakin kontioiden muinaisilta elostelopaikoilta.

Mets?ss? Puson kyl?n takana tapaan taas mit? alkuper?isimm?n asunnon. Kantoisella klvikkoaholla pienoinen uutism?kki, pahanp?iv?isist? hirsist? salvottu, ja m?kin kyljess? navetta. Kiuvasr?ttel? on ovinurkassa ja siltapalkkeja ei ole riitt?nyt yli pirtin. Sivusein?n puoli oveen asti on ilman siltaa, avonainen maakuoppa vain. Ukko on juuri pist?nyt uuniin tulen. Savu t?ytt?? matalan huoneen melkein siltaan asti. Kykkysilleen yhteen myttyyn painuneena koettaa ukko-rukka v?ltell? kirventelev?? savua. Pienoinen, n?ivettynyt, ty?n, puutteiden, el?m?n kovan kouran runtelema ukko-raukka, vaikka n?ytt?? vasta olevan paraassa ij?ss??n. M?kin em?nt?kin tulee kotiin risutaakka syliss?. Samassa kovassa koulussa n?ytt?? h?nkin olleen. Alakuloisia ovat, harvasanaisia, kadonnut on heist? karjalaisen hilpeys ja puheliaisuus.

Puson kyl?st? kierr?n ymp?ri Pusonj?rven ja tulen Heraj?rvelle - Her?j?rvi sanotaan paikkakunnalla - Havukkavaaraan, josta Kolinkyl?n miehen kanssa r?hmin ryteisten korpien, soiden ja mets?niittyjen kautta Kolin kyl??n Kolin juurella. Loppumatkalla kierr?mme pienen siev?n Jeroj?rven, johon muinaisaikoina oli hukkunut Jero-niminen mies ja haudattu mets??n j?rvenrannalle.

Y?vyn Selkolaan Kolin juurella.

Pyh?aamu kes?kuun 16;s. Nousen aamulla aikaisin yl?s, ulos k?yn ja kohotan katseeni hartaasti korkeutta kohden - katselen kuulua Kolin kukkulaa. Jyrkk?n?, mahtavana, uljaana ja ylev?n? kohoaa se edess?ni. Ja minussakin, matoisen maan kulkijassa, savuisten pirttien ja nokisten saunojen, p?lyisten riihien ja tunkkaisten aittojen nokisessa nuuskijassa ja nuohoojassa her?? kerran halu p??st? yl?ilmoihin, kohota kerran kohti korkeuksiakin. Heit?n laukun selk??n - ett? olisi painamassa maata kohden ja muistuttamassa aineellisesta toimestani, jos liiaksi innostuisin - ja alan ylent?m??n itse?ni Kolin korkeimman kukkulan tyk?. Ja ylent?mist? siin? onkin! Koko kauvan saa kiivet?. Hien se v??nt?? kuivasta ruhostani, ennenkuin 70-kiloisen ainejoukkoni olen Kolin laelle laahannut.

Suuri, mahtava on n?ky vuorelta. Enp? ole ennen yhtaikaa niin paljon n?hnyt Karjalaamme ja niin kaunista Karjalaa. Pielisj?rven selk? ihan tuosta jalkojen alta kuustenlatvojen takaa alkaa ja levi?? ja jatkuu miltei niin et??lle kuin silm? kantaa. Ja saaria, suuria ja pieni?, on siin? kymmenitt?in, sadoittain. Et??ll? id?ss? sinisess? autereessa siint?? kai rajantakaisten salolaisten salaper?inen satujen maa. Pyh?aamun pyh? tyyneys lep?? j?rven pinnalla... Katson toisaalle, sinne, mist? olen matkustanut. J?rvi?, metsi?, vaaroja siell?kin. Tuossa l?hell? Savij?rvi ja Jeroj?rvi, etemp?n? Heraj?rvi ja tuolla viel? etemp?n? l?ikkyy laaja selk?. Se on H?yti?inen, joka ei sek??n n?yt? kaukana olevan, vaikka sinne on matkaa useampia peninkulmia. - Eip? ole Kolilla ket??n varhaisena pyh?aamuna. Yksin?ni saan siell? istua.

Astuessa kukkulalta alas on hyvin varoin kuljettava, sill? polku juuri kukkulalle kohotessaan on hyvin jyrkk?. Helposti voi siit? tulla kolin-kolia alas. Ja jos Kolilta rupeaisi kolin-kolia tulemaan, riitt?isi sit? tuloa hyv?np?iv?isesti. Jyrkk?? rinnett? on aika pitk?lt?. - L?hden laivarannan kautta kiert?m??n Savij?rven kyl??n. Laivarantaan on kukkulalta pari km, vaikka sielt? ylh??lt? katsoessa se oli olevinaan ihan jalkain alla. Savij?rven yli soudettuani tulen Ahmovaaraan ja siit? Nunnanlahteen, josta hevosella kirkolle. -- Ja n?in olin tehnyt yli 10-peninkulmaisen jalkamatkan ja n?hnyt yht? ja toista.

Kirkolta l?hden Kaavia kohden. Ajan Havukkavaaran kautta Kaholanvaaraan Kaavin rajoilla. Raholanvaara taas muita vaaroja uljahampi. Siin? useampia taloja sek? itse p??vaaralla, ett? matalammilla syrj?vaaroilla. Seutu rupeaa jo olemaan kuin savupirttien maata. Useimmilla m?kkil?isill? on sis??nl?mpi?v?t tuvat. Ja "tuohikaudella" n?ytt?v?t t??ll? viel? el?v?n. Miltei kaikissa huoneissa, talonpojan asuinrakennuksesta m?kkil?isen t?lliin asti, on tuohikatot, maloilla peitetyt. - Ja kasket ne savuavat kaikkialla. Korkealta vaaralta kun ymp?rilleen maailman avaruutta katselee, niin kaikkialta n?kee kaskisavuja kohoavan, joka vaaran vierteelt?, joka ahon laiteesta, joka kummun kupeesta. Tuolta tuikuttaa pikkuisena patsaana, tuolta keve?n? pilven? kohoaa, tuolta paksuina t?nkkin? p?ll?htelee. Ja savu autereeseen yhtyneen? peitt?? v?reilev?n? harsona siint?v?t salot...

Kaavilla.

Vasta Kaavilla ensim?isen asuttavan talokkaan savupirtin tapaan. Kulkiessani Viitaniemen kyl?st? Hirvisaaren ja Kellolahden kylien kautta Nilsi?n Rupsaan menen Heikki Makkosen vanhaan taloon Kellolahdessa Vaotj?rven rannalla ja huomaan, ett? siin? molempien tupien uunit sis??n haijuttelevat. Siin? jonkun aikaa viiv?hd?n pirtti? katsellen ja vanhan ukon kanssa tarinoiden vanhoista asioista, ja vanha ?mm? ?rahtelee ja murahtelee, kun ukko muka turhia siin? l?pisee, jotta paikkaisi vain nyt niit? kenkirajojansa. Mutta kun pois l?htiess?ni annan ukolle muutaman rahapennin, soittaa eukko toista huilua.

Rupsassa nuuskin m.m. pari saunaa, joissa uunin suu on per??n p?in, ja toisessa lauteet per?sein?ll?.

Kaavilla muuten huomaan viel? elett?v?n turvekattojen aikakaudella. Ladoissa ja l??viss?, riihiss? ja korsuissa, aitoissa ja luhtirakennuksissakin, puhumattakaan m?kkil?ist?, n?kee hyvin useasti turpeilla peitetyn tuohikaton. Sanoipa muuan talonis?nt? laittavansa asuinrakennukseensakin turvekaton, kun entinen katto tulee kelpaamattomaksi. Se on kest?vin katto se, arveli.

Viitaniemen kyl?n Siitinjoessa katsastan pienen h?rkinmyllyn. Siin? h?rkin l. tukki pystyss?, sen alap??ss? siivet, joihin puskien vesi h?rkint? py?ritt??. H?rkkimen yl?p?? on suorastaan myllynkiveen kiinnitetty.

S?yneisten kylill? S?yneistenj?rven rannalla Juosolan, Rantalan, Simolan taloissa sek? ukko Antti Parviaisen m?kill? pakinoimassa. Parviaisen ukko on v?h?n kuin tiet?j? ja myrrysmies. S?ilyttelee ukontalttaa, "uhrikive?" l. "ukonkyntt?", joka muinoin oli l?ytynyt "kesyenkannolta" (= ukkosen s?rkem?n puun kanto). Ja mahtava voima kuuluu kivess? olevan. Kun hevonen t.m. el?in on ammuksissa tai ?hkyss? ja sill? painelee "ristikakkosia" (= kahdesti ristiin), niin paranee. Samoin voidaan parantaa sill? ihmisist? tyr?t.

Juosolan sanovat olevan kyl?n ensim?isen talon. Paikkakunnalla oli ollut tervahauta ja sen luona maja. Siin? olivat vastatulleet ensin asuneet.

Kauniita ovat Vuotj?rven rannat, vaikka niit?, etup??ss? vain rakennuksia t?llistelless?ni, en aina kaikiste ehtinyt oikein huomaamaan. Muistanpa kun Kellolahden pohjukasta, tienmutkasta, puiden v?list? tarkistelin j?rvensel?lle, joka p?iv?n laskussa loimusi ja loisti niin tuhannen tulipunaisena, ja siin? viheri?t saaret iltaruskossa peilasivat niin kauniisti, muistanpa, ett? johtui mieleeni entisen ukon sanat: "voi yhdeks?nkymment?, niin on kun alttarintaulu!"

Rautavaaralla.

S?yneisist? saavun Alaluostan kautta Hankam?keen Rautavaaralla. Tie kulkee karua kangasta my?ten, joka muutamassa kohdassa on huiman mets?palon temmellyskentt?n? ollut. Sateisessa s??ss? kiertelen Hankam?en taloissa, sateen raossa aina pist?yn talosta toiseen. Tapaan muutamia savupirttej?.

Muutan sitten majaa kirkolle p?in Korpim?en Toivolaan, josta jalkaisin Salon kylille peninkulman p??h?n saloille Lampom?keen, Katajam?keen ja Hautam?keen. Hiljakkoin tehty tie vie aina Katajam?keen asti, siit? taas karjalainen kapulasilta-tie kiertelee Hautam?keen Hautaj?rven rannalla. Siell? taas elelee vanhan kansan mies, 83-vuotias Paavo Lievonen. Tulee juuri saunasta jauhamasta, p?lyisen? jauhovakkanen k?sivarrella. Puolisokea on ukko ja huonokuuloinen. Mutta parhaillaan el?ess??n on h?n miesten mies ollut. Onpa karhujakin kaatanut yhden jos toisenkin. Kerrankin oli yksin kangella kontion nuijannut. Kontion k?ydess? p??lle olivat toiset vilett?neet pakoon, mutta Paavo senkun silpaisi kangen ja sill? kontiota kalloon kamahutti niin, ett? siihen kellistyi. Toisen kerran taas oli joutunut niin koville, ett? karhu oli Paavon p??n saanut suuhunsa. Mutta olipahan ukko enn?tt?nyt ??nt??, jot "el?p?h?n sy?kk?? miest?!" niin oli karhu heitt?nyt. - On talossa my?s loisukko, tuohit?iden tekij?. Kopsia, kontteja, virsuja, l?tt?si?, loapottia on h?nell? aitassa valmiina. - Tuohijalkineita viel? k?ytet??n ainakin viertot?iss?. Tuohivasuja, tuohikopsia ja koppolia y.m. tuohiesineit? n?kee joka talossa.

Illalla Toivolan miesten kanssa juhannussaunassa. Saunamatka ei Karjalassa ole pitk?. Vanhoissa taloissa on sauna aivan pihan vierell?, joskus nurkitusten tuvan kanssa. Saunakota on useasti navetan puolisessa p??ss? rakennusta ja samalla navettakotana. Uudemmissa taloissa on sauna etemp?n?.

Rautavaaran kirkonkyl? on v?h?p?t?inen. Muutamia taloja, joitakuita m?kkej?, kansakoulu ja pari kauppiasta, siin? kaikki.

Kirkolta l?hden juhannusp?iv?n? pohjoiseen p?in Sotkamon rajoja kohden. P??sen ajettua tiet? my?ten Raiskioon asti, mutta siihen tie t?ps?ht??kin. Aikoessani eteenp?in salolle, puolen peninkulman p??h?n Mustaanm?keen saan l?hte? tiet?nt? taivalta tekem??n. Huononpuoleinen polku vie l?heiselle suolle, kulettaa siit? yli lahonneita pitkoksia my?ten, heitt?? kankaalle, jossa suuri kelohonka on merkkin?, mist? on toiselle polulle poikettava. Sujahtaa taas mets?st? suolle, suurelle, puuttomalle, vetiselle suolle, jolla siell? t??ll? hein?pieleksien pohjia, sorkka-aitoja, sitten sukeltaa synkk??n korpeen, kuljettelee ja py?rittelee siell? sinne ja t?nne kaatuneiden puiden runkojen ylitse ja alitse poikki toisten polkujen. Pujahuttaa viimein aukealle aholle ja siit? lehdon l?pi riihen luokse, josta ruispellon pientaritse, aitan ymp?ritse py?r?hytt?? vanhann?k?isen talon pihalle. Kuulen talonv?elt? tulleenikin Poikoinm?keen, noin 2-3 km syrj??n Mustastam?est?. Samahan tuo, talo kun talo, katsellaanpa t?t?kin! Ja l?yd?nkin paperille pantavaa.

P?iv?n kuluessa k?v?isen Mustassam?ess?kin, jossa hupaisen, vanhan is?nn?n Lassi Savolaisen kanssa pian tarinat syntyv?t. Tarjoaapa vieraalle kahvia ja sy?t?v??kin - kahvit kyll? monessa muussakin paikassa tarjottiin. Talo on siisti ja hauskann?k?inen. Lattialle levitetyt lehdet antavat miellytt?v?n hajun raittiiseen savupirtin ilmaan...

Seuraavana p?iv?n? k?yn Poikoinm?en naapurim?kiss? Simo Kainulaisen puheilla. Pienoinen puhelias vanha ukko asuu tytt?rens? kanssa pieness? savupirtiss? mets?ss?, Nilsi?n rajoilla. Kertoo ukki ennen paremmassakin m?kiss? asuneensa, el?neens? rikkaan, kuulun Heikinm?en is?nt?n?, mutta hullutelleensa niin, ett? talon menetti ja joutui lopulta t?h?n ahertelemaan. - Vanhan ajan kaskenpoltosta juttelee Simo, ett? ei sit? ennen sellaisia lepik?it? poltettu kuin nyt, mentiin suureen mets??n, vankkaan pet?jikk??n, pienemm?t puut ly?tiin maahan, mutta isot pet?j?t pyk?llettiin, jotta j?iv?t patviksi. Isoja koivuja my?s heitettiin patvina kuivamaan. Kev?ttalvella kaadettiin kaski ja vasta toisena kes?n? poltettiin ja kolmantena kes?n? revittiin ja kylvettiin.

Jos Heikinm?ki oli ennen ollut mokoma talo, niin mointa mokomampi oli sit?kin ennen ollut kuuluisan sissip??llik?n Tiaisen talo Tiilikanj?rven rannalla Sotkamon rajalla. Olipa silloin sodanaikana talossa kerran el?tetty 300 sotamiest? pyh?nseutu, ja viel? oli talossa ollut ruokaa ev?st?? 30 miest? maanantaiaamuna rovioon (= kaskimaata rovitsemaan). Sotkamon syd?mess? oli talolla ollut laajat niittymaat. Nyt ei Tiaisten talosta Tiilikan rannalla ole en??n kuin sijat j?lell?. Paikkaa kutsutaan Tiilikanautioksi.

Rautavaaran kirkolta Saarim?keen ja siit? Nurmeksen Savikyl??n. Matka kirkonkyl?n ja Saarim?en v?lill? yksitoikkoista karua kangasta ja suota ja suoniittyj?. Mutta Saarim?est? alkaen kohoaa maa korkeiksi vaaroiksi, jopa paikoin k?y jylh?ksi louhikkoiseksi vuoristoksi. Enp? ole ennen moista seutua rataspeleill? ajanut. Tie kiertelee ja mutkistelee kukkulain rinteill? ja kupeilla, nousee jyrk?nnett? yl?s, sy?ksyy toista alas, kulkee v?liin louhikkoisen kallion lakea. Enk? semmoista vauhtia toista kertaa koko matkalla ajanut, en paremmallakaan hevosella. Is?nt? itse oli kyytimiehen? - vaikka muuten oli tavallista, ett? matka silloin joutui huonoimmin kun is?nt? oli kyytipoikana -, ja hurjaksi ajajaksi tunnettu. Laukkaa h?n laski sek? my?t?- ett? vastam?et. Vastam?ke? l?hetess? jo et??lt? pani laukan k?yntiin ja sit? kyyti? painatti p??lle asti. Se menee sitten niin helposti, kun ottaa vauhtia, selitti is?nt?. Ei kahtakaan tuntia viivytty tuolla 22 kilometrisell?, mit? pahimmalla taipaleella.

Nurmeksessa, Valtimossa, Sotkamossa.

Nurmeksen Savikyl? on iso varakkaann?k?inen kyl?, talot kahden puolen mutkittelevaa tiet?. Isompi, mahtavampi, kerrassaan varakkaan Pohjanmaan jokilaaksokyl?? muistuttava on Kurkunp??n kyl? Nurmeksesta Sotkamoon viev?n tien varrella. Kyl?n keskell? on pieni Karhunp??n j?rvi ja sen l?vitse Pieliseen laskeva joki, ymp?rill? hyvin viljellyt pellot. Talot ovat melkein j?rjest??n uudenaikaisia, hyv?sti rakennettuja. Seutua katsellessa ei uskoisi k?yh?ss? karussa Pohjois-Karjalassa olevansakaan.

Haapakyl?ss? viiv?hd?n hetkisen V?lijoen savupirtiss?. Uunissa on vasta ollut tuli, jonka takia pirtiss? on raitis, miellytt?v? ilma. Itse pirtin vanhanaikainen sisustuskin on huvittava, penkkeineen, p?ytineen, sein?koppolineen ja ennen kaikkia monine orsineen. Siin? patalaudat, haahlaorret, p?reorret, tupakkaorret, hein?nkuivuuorret, ainespuiden kuivuuorret ja lankaorret. Ja talon puhelias em?nt? on valmis kertomaan ja selittelem??n, mit? pyydet??n. Viep? viel? katsomaan uutta, komeahkoa vesikatossa olevaa asuinrakennuksen teelm?st? pihamaalla. Sanoo siihen tulevan oikein paneelikatot ja rossisillat.

Varakasta, hyvinvoipaa, hyvin asuttua on Valtimon Haapakyl?kin. Mutta siit? matkatessa Sotkamoa kohden, l?hetess? Maanselk??, vedenjakajaa k?y maa karummaksi, harvaanasutuksi, k?yh?hk?ksi. 28 km:n matkalla Punkarin majatalosta Saviahoon Sotkamossa ei suuria kyli? sivuuteta, yksin?isi?, v?h?p?t?isi?, vanhanaikaisia taloja vain, joiden asukkaat siell? salon syd?mess? hiljakseen omia aikojaan elelev?t. Ja Saviahosta Juurikkalahteen Kiantoj?rven rannalla, 16 km:n matka on soita, kankaita, jylhi? kallioita. Pari pient? m?kki? ja muuan talo koko matkalla. Juurikkalahdesta eteenp?in on maa jo asutumpaa, Vuokatin l?hist?ll? n?kee jo vankkojakin taloja.

Tervaa ne Sotkamon ukot viel?kin polttelevat. Pari tervahautaa tapaan tien varrella. Toista Hongikon talon luona, Juurikkalahden seutuvilla, paraillaan ladotaan, toinen Vuokatin juurella viimeisi??n kytee. Mutta eiv?t ole en?? suuria ne t?m?naikaiset tervahaudat. Noin 20 sylt? niihin tervaksia ladotaan. Ennen ne kuuluivat yhteen hautaan kasanneen 60-70:kin sylt?. Eiv?tk? ne en?? kuulu viitsiv?n tervojaan itse Ouluun asti soutaa, joko Kajaniin myyv?t tai viev?t Vaalaan, ja sielt? eri miehet Ouluun soutavat. J?rvill?, miss? pikku h?yryt liikkuvat, kuten Nuassel?ll?, kiinnitt?v?t pitk?n tervaveneens? laivaan ja siin? huoletta huristavat, ett? vaahto kokassa kohisee.

Sotkamosta j?lleen Valtimon ja Karhunp??n kautta Nurmekseen ja taas toista tiet? pohjoista kohden Mujej?rven kyl??n Kuhmon rajoilla. Huomaan taikamaille joutuneeni ja karhumiesten maahan. Majatalon is?nt?, 60-vuotias vankka mies, Pekka Pulkkinen on aikoinaan karhuja kellistellyt, on ollut kahdentoista karhun tapossa, onpa jonkun yksin??nkin nutistanut. Muutaman karhun sanoi kirveell? tappaneensa. Pes?nsuun yl?puolelle vaan oli kirves k?dess? k?ynyt vahtimaan, ja kun kontio rupesi pes?st? ulos ty?ntym??n, niin siihen oli otsaan kirveell? t?ytt? ter?? pudottanut. Ja siihen se j?i karhu, kellistyi. Pekan is? oli my?s ollut mainio karhumies ja lis?ksi tiet?j? ja is?ns? oli ollut viel? mainiompi. Jos se oli tahtonut nostaa karhun jonkun p??lle, "niin tot karhu h?tyytti, vaik uunil". Eik? ne vanhat miehet karhua s?ikkyneet, niill? n?et oli ollut "karhunsy?nt?" pieness? viinapullossa. Sit? ryyp?ttiin ja sill? vaatteita siveltiin, kun kontion kimppuun k?ytiin. Eik? karhu silloin purrut. Jos se kuitenkin oli p??lle yll?tellyt, olivat sanoneet: "yhet maat, eri evv??t, el? evv?ill?si!" Ja kun heill? oli ollut pyssy pilauksissa, niin herhil?isi? olivat kivell? polttaneet ja siit? kypeni? panneet ruutiin. Sitten oli pyssy taas kyll? sattunut. - -

Sattuupa talossa majailemaan 87-vuotias, sokea kulkurieukko, Auno

Ohtonen. Saan h?net pakinoilleni. H?n muistelee, jotta

"vanha V?in?m?inen veisti vuorella venett?, kalliolla kalkutteli, jonka kirves ei (kiveen) k?ynyt, kallioon ei kalkuttanut."

sek?

"voi sinua, rauta, raukkojasi, miksis veistit veikkojasi'! Kunsas maitona makaisit, nuoren neitosen nisiss?, kasvattimen kainalossa."

Sitten h?n laulelee lapsenvirtt?:

"aa-aa allinpoika, miss? sulla pes?? Lahokannon kainalossa, joss' on pieni vesa."

ja:

"Kuku k?ki, laula lintu, pajata palok?rki!"

Viel?p? h?n liruttelee:

"Kes?ll? rannan ruohostossa lauleli sorsanpoika. N?tin likan mielt? my?ten min?kin olla koitan."

Taikoja ja loitsujakin eukko muistaa ja niit? sanelee. Esim:

"Tule l?ylyhyn jumala, is? ilman l?mpim?h?n, tekem?h?n terveytt?, rauhoo rakentamaan!"

Joukkoon lurittaa eukko aina tuon tuostakin vanhaa virsikirjaa ja siioninvirsi? ja ihmettelee, ett? niiss? on niin kaunista sanaa.

Seuraavana p?iv?n? pist?yn Mujej?rven Pulkkilassa, l?hes peninkulman p??ss? salolla, soiden, vaarojen, lampien takana, kauniin Mujej?rven rannalla. Karhumiehen talo sekin. Aitassa tikulla sein?nrakoon oven p??lle pistettyn? n?en karhun kulkkutorvea, karhunsyd?nt?, karhunem?tti?, karhunsappea, ja lautasella karhunhampaita, karhun k?mmenen ja munat. Ja karhunrasvoja on sek? lautasella ett? sein?tikuissa. Karhun p??kallo l?ytyy porstuanylisilt?. Mutta karhun suupantaa, joka talossa my?s kuuluu olevan, ei vain l?ydy. Ja kaikki ne ovat varsin tarpeellisia. Kulkkutorven l?pi laskettu vesi vapahtaa umpitaudista, ja sama voima on em?ttimen l?pi luritetulla vedell?. Karhunsyd?mell? parannetaan ammuksista ja sappea sekotetaan viinaan useiden tautien l??kkeheksi, hammas parantaa hammastaudista ja munilla painellaan paiseita. Karhunk?mmenell? tervaan kastettuna sivell??n hevosta kev??ll?, ennen mets??n laskemista, ett? hevonen karhulta s??styisi. Karhunk?mmeness? on alapuolella mesik?mmen. Se on mainion makeaa. Niinp? sanotaan, ett? makeimmalta maistuvat

"matikan maksa ja petrankieli,

hirven turpa ja karhunk?mmen".

Karhun p??kallo taas on tarpeellinen, jos on luonto "pantu pinohon".

Silloin kallon l?pi valetaan vett? ja sanellaan:

"yheks?n orihin suonet, karhun suonet kymmenennet, pe?t' on pystys pit?m?s, selk?suonta seisottamas."

Kun sitten vett? juodaan, kyll? luonto nousee. Karhun suupantaa on kylv?j? tarvinnut. Se on kylvett?ess? ollut kylv?vakassa, ja sen l?vitse - panta on renkaaksi venytetty - on aina jyv?kourallinen kahmaistu. L?ytyyp? talosta viel? pitk?n etsimisen j?lkeen, maitohuoneen penkin alta vanhan is?nt?vainajan tujassu, tuohinen taikap?ntt?. Siell? jos jotakin voimaesinett?: kuivattua k?rpp??, k?rmeennahkaa, ampiaissuoloja, kuivattua p??st?ist?, k??rmeen k?r?j?kive? ... jotka kaikki ovat tarpeellisia olleet.

Talo on vanhann?k?inen ja vanhimpia paikkakunnalla. Salon syd?mess? on se yksin??n, siev?ll? viheri?ll? nurmella j?rven rannalla. Mujej?rven Pulkkila, Kujangin P??kk?l?, Veps?nniemi ja Katerman Piirola Kuhmossa sanotaan olevan seudun vanhimmat talot.

Illan suussa k?v?isen Kujangin kulmillakin, P??kk?l?ss? ja muissa taloissa. Vanhaa perua tuntuvat talot olevan.

Suuret ovat salomaat, suuret, jylh?t ja synk?t n?ill? Mujej?rven seutuvilla. Mets?miesten mielimaita. Siell? viel? "niuhoineen" lintuja, j?niksi? ja ilveksi? ahdistelevat sek? "v?ljill??n" kontioita paukauttelevat. Ja salapolttajain valittuja seutuja kuuluvat my?s olevan. Monasti siell? synk?n korven salaper?isess? helmassa, mustan tuuhean kuusen alla "patakukko" juosta liritt??. -

Kuhmon tiet? liikkuessa sattuu useasti tapaamaan tervakuorman Nurmesta kohden yrittelem?ss?, Kuhmon miehi? ovat, tervojaan kauppalaan viev?t, jauhoja tuovat palatessaan.

Mujej?rvelt? palaan Nurmekseen ja siit? "Tapio"-laivalla Lieksaan.

Pielisj?rven suureen kirkonkyl??n.

Lieksassa ja rajan takana.

Lieksasta teen pisimm?n jalkamatkani. L?hden samoilemaan rajakyli? ja samalla poikkean rajan taaksekin. Pankakosken tehtaan rantatiet? astelen mahtavalle Pankakoskelle. Todellakin huima koski. Valkeana vaahtona kiehuen, kohisten sy?ksyy vesi putousta alas ja yhten? myll?kk?n? keikkuen ja hyppien, kierien ja villisti toisiaan pukkien kiit?v?t tukit mukana. On siit? toinenkin tukki vilist?nyt ja vilist?? vastakin. Toistakymment? lauttaa ovat t?n? kes?n? siit? jo laskeneet, ja sama verta on viel? tulossa. Ja tuhansia tukkeja joka lautassa! Et?isilt?kin saloilta, aina kaukaisilta Ven?j?n Karjalan syd?nmailta ovat monet tukit matkaan l?hteneet.

Soudatan Pankaj?rven yli ja saavun, kuten ennen muinoin n?ill? main liikkuessani, Kalliolahteen j?rven it?rannalla. Eip? ole Kalliolahden torppa en?? semmoinen r?ttel? kuin ennen. Uudet on siin? el?j?t ja uudessa kunnossa asunto. - Kalliolahdessa on joukko savotoilta kotiin palaavia tukkimiehi? sek? Lentieran Kiponkyl?n ukko eukkoineen. Viimemainitut tulevat Lieksasta tavaranhausta. Hevosella aikovat raahata tavaransa Ruunaan kyl??n ja siit? soutamalla Lieksanjokea my?ten kotiinsa. On siin?kin matkaa: huonot, vaivoin k?rryill? ajettavat tiet ja vastaiset virrat. Mutta Petrun praasniekka on tulossa ja piiraita, sultshinoita, tsoajuja tarvis. Kehoittavat l?htem??n mukaansa, mutta enp? voi viel? l?hte?, vaikka mielikin olisi. Hauskahan olisi Lieksanjokea soudella, kulkea salolaisten seurassa halki sankkojen, koskemattomien synkkien korpien, kaukana piilossa maailman melulta.

Tukkilaisten seurassa matkaan Naaravirralle ja Ruunaan kyl??n. Viisin kuusin miehin painellaan salotiet?. Verkkaan kuluu matka, kaskuten, tarinoiden taipaleet katkaistaan, v?liin tupakoimaankin istahdetaan. Ruunaan Hompassa eroan tovereistani ja k?yn eri tiet? Reittulaan. samaan hauskaan taloon, jossa ennenkin olin hetkisen lev?ht?nyt, ja hupainen siin? nytkin oli y?n seutu oleskella. Reittulasta mets?m?kkil?iden kautta - Hilosen m?kin luona n?en harjakodan - ?nisenvaaraan ja takaisin Naaravirran m?kille. Saan soutajan ja seitsemisen kilometri? soudetaan virtaa my?ten Siikavaaran alle. Leve?ksi, ruohorantaiseksi saloj?rveksi on Naaravirta t?ll? kohdalla paisunut. Keskell? j?rve? on matalarantainen, mets?inen saari. Rannalla seip?iden ja m?nnynrungon varassa verkkokiermi, etemp?n? kuivalla maalla, m?nnik?ss? matala kolmisein?inen maja. Siin? kalamiehet suojaa pit?v?t sek? hein?miehet. Majan edess? on tulisija, siin? kek?leit? ja muita nuotion j?tteit?.

Siikavaara on korkea vaara. Jyrkk??n laskeutuu se kahdelle kupeelleen, Naaravirran puolelle ja vastaiselle Pahanvaaran puolelle, josta sen syv? laakso eroittaa. Ymp?rill? vaaroja, taloja siell? t??ll? vaarojen laella. Siikavaaralla on pari Oinosten taloa. - Siikavaarasta Hattuvaaran useampitaloiseen kyl??n, jossa pyh?n seudun Ikosen talossa elelen ja saan talon ukolta tietoja sek? kyl?ss? asuvalta Kiihtelyksen miehelt?, "Timperi-Jussilta". Hattuvaarasta painun yh? syvemmille syd?nmaille, vaara vaaralta, suo suolta, korpi korvelta etemm?ksi ja etemm?ksi id?n alle.

Lehmivaaraan loppuu kirkolta Sikovaaran kautta kulkeva k?rrytie, ja siit? vain huonot mets?tiet rajakyliin saattelevat. Lehmivaarasta yrit?n Varpavaaraan, mutta menenkin harhaan ja joudun jylh?n Uramovaaran m?kille. M?kiss? ei ket??n kotosalla, koira vain ?rhentelee niin viet?v?sti. Ei muuta neuvona kun ilman ohjausta l?hte? mets?polkuja koettelemaan. Antaun yhdelle, paraimmalle: se koreasti hetkisen kulettelee, mutta viimein h?ipyy mets??n. K??nnyn takaisin ja yrit?n toista: se vie vetel??n suohon ja uhkaa sinne upottaa. Taas takaisin ja kolmatta koettamaan: se k?y kamalaan korpeen, jossa sen tuhannesti kiertelee ja sokkeloi ja viimein pahanp?iv?isiksi haaroiksi hajoaa. Ei muuta kun kompassi k?teen ja nokka ilmaa halkasemaan, ja niin metsi?, soita harhailtuani p??sen viimein Paakkosenvaaraan pienen Varpaj?rven rannalla, jossa pari m?kki?. Mutta taas sama peli: ovet lukossa, kotona ei hengensielua, ei edes ?rhentelev?? koiraakaan. J?rven takana n?en talon. Astun mets?n l?pi rantaan, rannassa pari lauttaa, "koplukkaa". Niill? istuinp?lkky ja 2 haarap?ist? patsasta airoilla soutamista varten. Mit?s muuta, kun toinen lautta lainehille ja melastelemaan j?rven yli toiselle rannalle. Taloon p??sty?ni kuulen, ett? olen tullut Varpavaaraan. Sielt? sitten rupean Kitsi? kohti k?ym??n, ja sinne viev? mets?tie on hyv?np?iv?inen, onpa joskus k?rryill?kin sit? koeteltu sek? reell? silloin t?ll?in. Kitsi on yksin?inen talo aholla kahden pienen j?rven, Kitsij?rven ja Palkinj?rven v?liss?. Palkinj?rven rannalla sanovat ennen olleen ven?l?isen kirkon sek? Kalmosaaressa kalmismaan.

Kitsist? Louhivaaraan, n. 7-8 km on matka r??syist? r?m?kk??, suota ja korpea, loppumatkalla v?h?n lehtoista ahoakin. Taaskin yrit?n k?yd? harhaan, sotkeun suolle, siit? h?ivyn sinne t?nne risteileville talviteille kolkkoon korpeen. Mutta jouduttaudun ajoissa takaisin ja yrit?n toista polkua, joka viekin oikeaan. Pari taloa on Louhivaarassakin. Toisessa ikihongista salvottu asumaton savupirtti, taas niit? vanhan kansan pirttej?. Korkeutta siin? entiseen tapaan, samoin leveytt?. Penkit ja muutamat siltapalkit puoli metri? leve?t. Uuni tavattoman suuri. Ja kurkihirret, oikein hattunsa pudottaen niit? ihmetellen katselee! Julmia, py?reit? jumikoita, tyvest? l?hes puoli metri? l?pimitaten. On niiden kannattaman katon alla ollut turvallinen oleskella. Semmoinen se pit?isi viel?kin vankan suomalaisen talonpojan pirtti olla. "Paneilikatot" ja paperoidut sein?t tuntuvat saloillamme niin vierailta "kummennoksilta".

Louhivaarasta viel? viimeinen taival viimeiseen rajataloon, mets?nvartijan asuntoon Sirkkavaaraan, jonne y?ksi joudun.

Aamu, hein?kuun 9;s, on kirkas, taivas pilvet?n. ??rett?m?t on salot, suunnattomat mets?t Sirkkavaaran ymp?rill?. Sielt? t??lt? lammet loistelevat, kimaltelevat aamuisessa paisteessa. Et??ll? id?ss? sulautuu siint?v? mets? taivaan sineen. Mit?h?n siell?, aamuauringon alla, jossa lauluisa heimomme elelee? Ehk? siell? min?kin jotakin l?yt?isin: salolaisen metsimajan tai salaisen piilopirtin tai salosaunan...

L?heisest? Inarin talosta otan saattomiehen ensim?iseen rajantakaiseen kyl??n, Lentieraan. Enp? uskalla yksin tuolle 20-virstaiseksi sanotulle salomatkalle l?hte?, ja turmiokseni olisin sen tehnytkin. Totisesti en olisi osannutkaan perille! Kunnoton on polku, elikk? "roppa", kuten rajalainen sanoo. Milloin se suohon sotkeutuu, milloin kanervikkoon katoaa, milloin korpeen h?ipyy... Pari virstaa on Inarista rajalle. Leve?, mets??n hakattu kuja, joka n?ytt?? ulottuvan loppumattomiin. T?m?k? nyt on se Suomen ja Ven?j?n raja, se punainen viiva, jota ennen pikku poikina karttakepill? s?hik?itiin! Punainen se ei ole, mutta muuten n?ytt?? selv?lt? ja varmalta. Umpeen saisi kasvaa ainakin n?ill? seuduin, ja siirty? v?h?isen tuonnemmaksi...

Ja t?m? nyt sitten on sit? salojen saloa, korpien korpea, syd?nmaiden syd?nmaata. Saat astua ... astua ... astua painattaa aina vain, sotkea suota, kapsuttaa kangasta, pujotella puiden alatse, hyp?hdell? runkojen ylitse, vaellella vaarojen vieri?, ja loppua ei n?yt? tulevan. Milloin k?y salo kolkoksi korveksi, milloin suruiseksi suoksi, milloin valtaviksi vaaroiksi, milloin kumisevaksi kankaaksi, milloin j?k?l?peitteiseksi kallioksi... Silloin t?ll?in v?lk?ht?? korven kainalosta mets?lammen musta pinta. Olisipa laatia sen rannalle kuusen alle pikkuruinen piilopirtti ja siin? ik?ns? elell? salon lapsena, korpien kuleksijana - kontion naapurina... Sill? mit?p? siell? maailman melussa...

Jo viimein Lentieranj?rvi kankaan alta vilkahtaa. Saavumme lentieralaisten mets?niityille j?rven rannalle. Mutta saammepa viel? kotvasen tallustaa mets?isi? hiekkaharjanteita, ennenkun p??semme eh?tyspaikalle. Teemme tulen, sammalilla peit?mme, ett? oikein savuaisi, ja silloin t?ll?in huutaa hoilautamme. Vastaisella rannalla 2-3-virstaisen sel?n takana n?kyv?t kyl?n harmaat talot ja kalmistokuusikko. Toista tuntia saamme savuutella ja kaljahdella. ennenkun kyl?ss? huomaavat ja hakemaan tulevat.

10-11 taloa on Lentierassa. 3-4 taloa on kalmismaan l?hell?, tien varrella, p??ty tielle k?sin, sitten v?h?n matkan p??ss? "jamshikka" Arhippaisen talo tien suunnassa ja taas v?h?n matkan p??ss?, j?rven poukaman mukaan mutkistuvan tien varrella kyl?n muut talot, kirkko ja pappila. J?rven puolella sijaitsevat talot ovat p??ty tielle p?in, mutta kyl?n puolen talot ovat k??nt?neet pirtin p??sem?n kyl??n ja karjakartanon p??dyn tielle. Saunat ja kala-aitat, ja nuottikodat ovat j?rven rannalla, riihet ja muut aitat ylemp?n?. Tavallisia novgorodilaistaloja ovat melkein j?rjest??n, pari "suomalais"-mallista joukossa.

Kalmismaalla ikivanhat naavaiset kuuset kohisevat ja humisevat satavuotiaat hongat. Koko kalmisto on kuin kappale villint?, ihmisk?den koskematonta syd?nmaan luontoa: kuusia piipottavine kuivalatvoineen, puolilahoja kuivia kelohonkia, toisiaan vasten kaatuneita, vihloen kihnuttelevia puita, maassa loikovia, ik??nkuin apua anoen oksiaan kurottelevia runkoja, julmia piikkej??n taivasta kohti ojentavia taittuneiden puiden kantoja, katkenneita oksia siell?, toisia t??ll?... Maassa makaavat, harmajat omituiset hautapatsaat, joko vanhuuttaan vaipuneet tai sortuneen puun musertamat, lis??v?t salaper?isyyden tunnelmaa samoinkuin vanha harmaa, kallellinen tsassovnakin metsik?n reunassa. Lahonnut, sammaltunut aita, joka kalmistoa ymp?r?i, ei suinkaan sit? v?henn?. T?ss? min?kin tahtoisin korkeuden herraa kumartaa, t?ss? koristelemattomassa ymp?rist?ss?, tuossa yksinkertaisessa harmaassa huoneessa. T??ll? uskon h?nen l?hinn? olevan. Mutta tuolta, koreasta kultakupoolisesta temppelist?, mik? kyl?n yli ylpe?n? loistelee, on h?n varmaankin hyvin kaukana. Vaan eip? kelpaa en?? vanha tsassovna eik? vanha kalmisto nykykansalle. Uudet on hankittu.

Kalmiston vieress? on k?yh?n Makarovan savupirtti.

Lentierassa viel? h?it? vietett?ess? vanhoja lauluja lauletaan sek? lasta vitmiss? heiluteltaessa liekkuvirsi? lallatetaan, viel? tarpeen tullessa jylh?t loitsutkin luetaan. Arhippaisen 40-vuotias em?nt? osaa h??lauluja, osaa liekkuvirsi?, ehk?p? loitsujakin. Saan h?net laulamaan. Niinp? sanoo h?n sulholle laulettavan, kun h?n saunassa peseytyy l?hte?kseen morsianta noutamaan:

"Pinossas on pienet hallot, pilko puikot puhtahaiset, l?mmit? o kyynelkyly, saussuta simainje sauna, loai simaista poruu, simote poijan p??t? pess?!"

Ja kun sulhasv?ki tulee, lauletaan morsiustalossa:

"Mi tuo v?ki tulou, Saksan salmilta syvilt?, Vienan vallilta vesilt?? V?vyn tuo v?ki tulou. Mist? tunnet v?vyn v?eksi'? Tunnus puista, tunnus maista, tunnus virpi vierahista. V?vyn on soapka samsattainje, puhki pilvien puhuja, l?pi metsh?n l?ikytt?j?. Ei v?vy tupahan sovi, ilman orren ottamatta, sivusein?n siirt?m?tt?, per?sein?n p??st?m?tt?."

Kun morsian kodistaan l?htee, lauletaan:

"Lenti kokko koillisesta, satasulka Saksanmaalta, liitelihe loatelihe, liiti linnan lauan pe?h?, otti parvesta parahan, tukkap?ist? turpiamman, kassap?ist? kaunehimman, h?yhenp?ist? hel?vimm?n, l?ksi ullos utuna, pellolle pihoja my?ten."

Virstan, parin p??ss? kyl?st?, saman j?rven rannalla, on Kipon kyl?.

Saman suuruiseksi Lentieran kanssa sit? sanovat.

Lentierasta ajan 32-virstaisen taipaleen Kiimaanvaaraan. Tie kulkee pienen Luovutsaaren kyl?n sivutse, joka on kauniilla paikalla j?rven rannalla. Kartassa on kyl?n nimen? Lentosaari. Syrj??n j?? tiest? Suuloansaari, Suuloanj?rven rannalla - kartassa Suloj?rvi, Kiimaanvaarassa on kaksi kyl??, Yl?vaara ja Alavaara, joista j?lkim?inen kyl? on isompi.

Aijon Kiimaanvaarasta kulkea yht? kyyti? Repolaan, mutta kun pist?ydyn vanhan tutun, loitsija-akan Malanje Sepp?sen taloon, syntyy siell? pitk?t pakinat, ja juttua riitt?? niin, ett? l?ht? j?? aamuun. Kun kerron, ett? h?n kerran jo ennen minulle virsi? lauloi, loitsuja lateli, muistaa h?n sen viel? ja tuttuna kohtelee. Ja valmis on taas tietojaan latelemaan. Laulaa h?n raudansynnyn, laulaa tulensynnyn. sanelee k??rmeen synnyn, heposen synnyn, veren sulkusanat, pakkasen sanat, tulen vihat, kontion sanat, l?ylyn sanat ja joukon muita loitsuja ja taikoja, Sitten h?n viel? laulaa Anni-tyt?st? Aino-neidosta, joka

"l?ksi lutia metsh?st?, vassan p?it? varvikosta, taitto vassan toatollee, toisen taitto moamollee, kohta kolmatta rupesi, Iivanal vellellee. Mies merelt? n?ytteli, oallolla vienteli. Kasva neiti miussa, el? muissa nuorisoissa! Anni itkien kotihin."

Taikka p??tyy laulamaan Maariasta, koriasta neidist?, joka

"viikon istu ison koissa, viijet vitjat kulutti, kuuset vy?lliset poikki saatto. Mariainen m?ell? kirku: tule, neiti, poimimaha, tinarinta riipim?h?! Koppoi koisan koprahaa, siit? pani huulillee, siit?, vatsahaa valutti. Siit? tyyty, siit? t?yty lihavaksi liitelihe."

Laulaapa h?n pitk?n virren P?iv?l?n pidoista, joihin Lemmink?inen kutsumattomana vieraana menee ja ryhtyy laulukilpailuun Saarelaisen kanssa ja voittaa h?net.

- A, himottah silma kuulla pajuloi? kysyy Malanje lopuksi.

- No annas kuulua!

Ja Malanje pajattaa:

"Olonetskoi burlakkoi, gorodenkoi kauhtanoi, klinja bieloi, kauhtan sieroi, njevidali dai njeslihkali."

Kahdeksissakymmeniss? on Malanje jo, silm?puoli eukkorupelo, mutta muuten terve, puhelias ja hilpe?luontoinen. Toatto oli ollut mainio sepp? ja suuri loitsija. 12-vuotisena oli toatto l?htenyt Suomesta Kiannalta Ven?hen maalle ja joutunut lopulta Kiimaanvaaraan asumaan. Yksin oli Malanje vanhemmistaan j??nyt, yksin kauvan talossaan elellyt. Oli sitten ottanut kasvattipojan, joka nyt eukkonsa ja yhden lapsensa kanssa talossa eleli, taloa hoiteli.

Aamulla ennen viitt? jo nousen, sivallan laukun selk??n ja l?hden Repolan tielle. Tuumin yht?p??t? menn?kseni Tuulivaaraan asti, jossa huomenna Petraa praasniekoidaan, kuten Lentierassakin. Ihana on ilma, keve?sti nousee jalka, ja tie k?y pitkin Lieksanj?rven rantaa.

Ja salolla tien vieress?, humisevien honkien suojassa Lieks?rven rannalla on pienoinen matalainen mets?sauna. Suurista py?reist? hongan keloista on se salvettu. Pieni, ry?mitt?v? oviaukko on muutamassa nurkassa. Kurkistan sis??n: ovipieless? kiuvas, per?sein?ss? pieni ikkuna, siltana pelkk? maa, sammalilla ja heinill? peitetty. - Kalamiehet kalalla ollessaan viett?v?t saunassa y?ns?, samoin mets?miehet er?retkill??n. Y?pyyp? joskus siihen matkamieskin. Saunan l?mmitess? ollaan ulkona, mutta kun savu ja kitsku on haihtunut, menn??n saunaan, pistet??n ikkunaan "sammaltype" ja heitt?ydyt??n pehme?lle sillalle pitk?kseen, ja nautitaan suloisesta l?mpim?st? sek? "kaskutah i pagistah".

Honkain v?list? vilkkuu Lieksanj?rven siint?v? selk?. Aamuinen autere sen pinnalla auringon valossa v?ikkyy ja terheniset saaret sel?ll? toinen toisensa takaa pilkottavat. Odotan, ett? tuolla, jossakin saaren rannalla, salmessa nousisi vedenimpi? vedenkalvoon leikkim??n taikka ett? ruohopartainen Ahti sielt? kohoutuisi. Mutta ei nouse, eiv?t n?ytt?y ... minulle, ep?uskoiselle.

Onpa tien varrella my?s siell? t??ll? pieni? kolmisein?isi?, viistokattoisia koskuksista seip?iden varaan tehtyj?, mets?majoja. Niiden alla saavat suojaa sateelta ja p?iv?n helteelt? sek? matkalaiset ett? mets?- ja kalamiehet.

Kiimaanvaarasta Repolaan on 29 virstaa. Pari taloa, n. 10 virstan p??ss? Repolasta, on matkan varrella. Repolan pogostalla lev?hd?n kolmisen nelisen tuntia ja nautin tunnetun T?rh?sen vieraanvaraisuutta ja sitten taas taipaleelle. Kolvaasj?rvell?, jonne on 14-15 virstaa, olen parin tunnin kuluttua. Passittomana kulkuririepuna joudun siell? ven?l?isen stanovoin ja karjalaisen ur?tniekan kynsiin. Ne panevat toimeen perinpohjaisen repputarkastuksen ja l?yt?v?tkin varsin vaarallista tavaraa. Ei juuri pommeja, mutta nen?liinoja, lyijykyni?, piirustusvihkoja, muistivihkoja ja muuta semmoista hirve??. Sitten tiedustelevat, olenko talonpojille "kniigoja" antanut ja puhunut "vierusta, maista ja metsist?" y.m. vaarallisista asioista. Arvelevat kai, ett? t?ss? nyt on yksi siit? suuresta sotajoukosta, joka sanotaan Suomesta l?hetetyn Karjalaa valloittamaan. Aikovat ottaa rattailleen mukaansa, mutta kun n?yt?n viimein heille Aunuksen kuvern??rin antaman suosituskirjeen, niin laskevat laputtamaan. Ja l?hdenkin, ja laputan yht? kyyti? 26 virstaa Koropin ohi Tuulij?rven kyl??n, johon tulen kymmenen paikoissa illalla. Koko matka se olikin! Eip? en??n tehnyt mieli juoksentelemaan, varsinkin kun kenk? viel? oli hy?k?nnyt is?nt??ns? vastaan ja jalkaan kauhean rakon kihnuttanut.

Tuulij?rven kyl?ss? saan sijan varakkaan Maurosen talossa. Onpa siell? muitakin Suomen miehi? praasniekkavieraina. Naapuripit?j?st? Lieksasta ovat tulleet katsomaan rajantakaisten veljiens? juhlia. Hyvin n?ytt?v?t viihtyv?n, yst?vin? kesken??n pakinoivat.

Seuraava p?iv? vietet??n praasniekkaa. Aamup?iv?ll?, kun on pappi saapunut - on n?et ensin k?ynyt Koropissa - k?yd??n tsassovnassa, joka on kalmiston reunassa j?rven niemess?, molimassa. Sitten sy?d??n vahva aamiainen, piiraita, sultshinoita, kalakukkoa, rokkaa ja votkaa ryyp?t??n p??lle ja alle. - Eip? aikaakaan, kun k?y nuorten miesten joukossa kuiske, jotta jossakin vaaran talossa - nelj?? vaaralla olevaa taloa sanotaan Tuulivaaraksi, kolmea vaaran juurella, j?rven rannalla, Tuulij?rveksi - aikovat tyt?t pit?? "bessodaa". Sinne heti kiipeem??n nuoret ja vanhat. Siell? "sharmankka" jo soi, ja kohta on er??n talon sintsossa kisa k?ym?ss?. Ja sit?h?n nyt vanhakin mies mieliss??n katselee. Tyt?t punottavin poskin, pojat hiki hatussa heiluvat, keikkuvat. Huvittavinta on n?hd? "moanitus"-kohtausta. Poika ylpe?nn?k?isen?, v?linpit?m?tt?m?n?, lakki kallellaan yksikseen tanssia teikaroi keskisillalla, hyp?htelee, heitt?yy kykkyyn. viskaa s??ret ristiin, ponnahtaa yl?s, painuu taas alas ja ly? jaloillaan siltaan sen tuhannesti. K?det ovat milloin lanteilla, milloin sivuilla viittil?iv?t, milloin edess? kiivaasti kehr??v?t. Mutta tytt? se maanittelevan, viehke?n n?k?isen? lyhyin kevyin tanssiaskelin liit?? sivuttain ymp?ri siltaa pojan ymp?rill?. L?hestyyp? tanssivaa poikaa ja kurottaa k?tens?, jotta muka: tulehan! Mutta poika ei n?kevin??nk??n, huimemmin vain keikkuu ja teikaroi ja kehr??. Tytt? viel? viehke?mp?n? hetkisen liitelee ja taas tarjouu: sama huono onni, kova on pojan luonto. Kolmannen kerran kun koettaa, jo heltyy syd?n ja poika tarttuu tytt??n ja tanssi jatkuu yhdess?.

Kovin koreankirjavissa puvuissa ovat tytt?set, loistavat, l?ikkyv?t toinen toistaan kirkkaammin. Varsinkin lettinauhat ovat heill? monet ja monenv?riset. Pid?np? lukua er??n komeimman tyt?n komeimmasta lettinauhakimpusta ja saan selville, ett? siin? on seitsem?? eri v?ri?, ja muutamat nauhat niin pitki?, ett? polven kohtaan ulottuvat. Ja nek?s kisatessa somasti lepattavat!

Iltap?iv?ll? l?htev?t veneill? naapurikyl??n, Koroppiin jatkamaan juhlimistaan - pappi oli jo tsassovnamenot toimitettuaan l?htenyt veneell? Losmaan. Mutta enp? jouda en??n praasniekoimaan, t?ytyy heitt?? reppu selk??n, tulla arkituulelle ja painautua salolle. 16 virstaa on kyl?st? rajalle. Tie on vasta valmistettu ja sent?hden viel? jotenkin huonossa kunnossa. Ensim?inen suomenpuolinen talo rajan yli tultua on Kivivaara. Siihen y?ksi joudun.

Sitten jalkasin paraillaan tekeill? olevaa tiet? my?ten 15 km Nurmij?rven kyl??n. Leve?, kunnon tie n?ytt?? t?st? tulevan, jahka se valmistuu. Toisenlainen siit? syntyy kuin rajantakalaisten kapeasta k?yt?v?st?. - Nurmij?rvelt? saan hevoskyydin kirkolle, jonne saavun lauvantaina hein?kuun 13:nnen illalla.

Vilkasta on el?m? Lieksan "kadulla" kes?isen? lauvantai-iltana. "Maalaisia" on saapunut, huomista kirkonmenoa varten useista et?isist?kin syrj?kylist?. Parvittain niit? kuleskelee kyl?tiell? sinne t?nne, toisia seisoskelee kauppa- ja vehn?puotien rappusilla. Pojat sy?tt?v?t tyt?ille makeisia ja vehn?st?, ja sy?v?t itsekkin suun t?ydelt?. Onpa viel? sattunut niin erinomainen kaupunkilaispeli kuin sirkus eksym??n kyl?nlaitaan, ja se se suurimmat parvet ymp?rilleen kokoo.

Lieksasta p??sen laivalla Vuonislahteen, jossa taas hetkisen saan vanhoja ukkoja haastatella. Vuonislahdesta j?lleen salolle. Ensin pienen Jauhiaisen yli ja sitten Sammaljokea viel? pienemm?lle Sammaleiselle ja sen perim?iseen pohjukkaan ja salon poikki Luenniemeen ja Pitk?nlahden taloihin. Ja niin talo talolta, salo salolta etemm?ksi ja etemm?ksi: Majalammille, Julkuvaaraan, Uuronvaaraan, Jaakonvaaraan, Kuoraj?rven taloihin, Teponvaaraan ja Suuponvaaraan, joka on viimeinen - 2-taloinen - kyl? Pielisj?rven Enon rajoilla. Muutaman savutuvankin tapaan matkalla.

Enossa, Kontiolahdella.

Suuponvaarasta joudun pieneen Lemun torppaan Enon saloilla. Siell? ukon kera y?n ymp?rist? pakistaan.

Lemusta vaeltelen mets?polkuja Koljaan, Kyyr??n ja Haapalahteen, josta maantiet? my?ten kauniiden seutujen kautta Ahveniseen. Siit? laivalla Pielisjokea alas Enon kirkonkyl??n.

K?v?isen taas hiukan Kontiolahden puolella. Kuljen mets?n poikki salotaloitse Kontiolahden maantielle ja sitten sit? my?ten Jakokosken isohkoon kyl??n, siit? paritaloiseen Uiloon ja Pielisjoen rannalle Paiholaan, isoon Lukkarisen taloon. Ja sielt? laivalla jokea yl?s Jakokoskelle, josta jalkaisin korkealle M?nninvaaralle ja Enon Sarvinkiin.

Sarvingissa kulkee maantie pitk?n matkan entisen Sarvinginj?rven pohjaa, joka nyt rehev?n? hein?niittyn? sarvinkilaisia hy?dytt??. Aika julman uoman on j?rvi laskiessaan hiekkakankaaseen kaivanut. Jyrkkin? penkerein? kohoavat kuilun kuusikkoa, m?nnikk?? kasvavat reunat. On siin? varmaankin ollut jyry ja pauhu, kun siit? vesi on valtoinaan koskena kohisten Pielisjokeen rient?nyt. - Hauskan ?kkimutkan kiepauttaen sujahtaa maantie alas kuiluun ja entiselle j?rven pohjalle. - Sarvingista ajan takaisin Enon kirkolle.

Enosta k??nn?n tieni Ilomantsiin p?in ja joudun Kuismanvaaraan, jossa useampia taloja. Juoksaisen vaarojen takana puolen peninkulman p??ss? Luhtapohjassa. Korkealla vaaraisella maalla on siell? joukko taloja, yksi t?ll? vaaralla, toinen tuolla, kolmas siell?. Muutamalle vaaralle on nelj? asumusta l?hekk?in asettunut. Joku m?kkil?inen elelee pieness? savutuvassa. Toinen m?kkil?inen on pistekodan patam?kikseen pystytt?nyt.

Ilomantsissa.

Saavun Ilomantsin Lylyvaaraan. Siin? 4-5 taloa l?hekk?in, etemp?n? ymp?rill? toisia vaaroja, toisia taloja. Kirvesvaarat ja muut.

Ja taaskin saloja samoilemaan, kuulua Koiteretta kohden. Kauniin

Koitajoen, "Koian" yli soudan Lylykosken lauttauspaikassa ja siit?

eteenp?in kapsutan kumisevan kankaan tasaista tiet? Huhuksen kyl?n

Tahvanaisten taloihin ja Koitereen rannan Kuivalaiseen.

- Voi, veikkonen, kuin sinulla on viel? paljo kaunista n?kem?tt? kuin et ole Koiderta n?hnyt, sanoo Ahlqvist, ja totta h?n puhun. Eip? saunojen nuuskijakaan voi olla ihastumatta, kun kirkkaana p?iv?n? p?k?ht?? m?nnik?st? ruohoiselle rannalle, ja eteen avautuu p?iv?paisteessa v?lkkyv? siint?v? selk?, jossa saaria niin paljon, niin paljon, pienist? kallionnokkareista alkaen suuriin mets?isiin pikku mantereisiin saakka. Tuossa parim?ntyinen nokkare, tuossa pensastoinen kaistale, tuossa pari rinnakkain, tuossa kolme vierekk?in, tuolla suuri mets?inen, nuokkuvakoivuinen emo, ymp?rill??n pieni? vallattomann?k?isi? poikasia koukkuhonkineen ja kainoja tytt?si? lehtevine koivuineen, tuolla korkeakallioinen nyppyl?, tuolla kalliorantainen kappale, tuolla tuollainen ... ja tuolla ... tuolla ... tuolla... Mene ja lue taivaan t?hdet! Pohjoisessa yhtyv?t saaret ja j?rven pinta taivaan sineen, mutta luoteisessa pilkottaa Kivivaaran kyl? ja l?nness? l?hemp?n? lahdelman takana kumottaa kuulun runolaulajan Puhakan kotitalo Liepala, sama talo, johon Ahlqvist ennen muinoin tuli "muuanna elokuun iltana kotvasen h?m?r?ss?" ja sitten sillalla pehmeill? heinill? maatessaan kauniin satunsa Suometar-neidosta uneksui.

Huhuksesta saan soutajan ja l?hdemme lipottelemaan "Koierta" my?ten Piilovaaraan ja Kontiovaaraan. Pujottelemme salmesta salmeen, soutelemme saaren ja saaren sivutse. Saarilla koivut niin tutusti ny?kk??v?t ja vakavat hongat yst?v?llisesti viittaavat. Kovin ihailen min?kin, min?kin vaivainen salojen polkija, jolla laukussa on vain saunankiukaiden kuvia ja riihien parsij?rjestyksi?...

Kontiovaara on Koitereen it?rannalla, pienoisessa pet?jikk?aukossa pienoisen lahdelman pohjukassa. Tihe?n pime?n hongikon l?pi vie polku rannasta taloon. T??ll? se on Eljaksen aikoina, L?nnrotin p?ivin? el?nyt toinen suuri laulaja, Maamme-kirjassakin mainittu Mateli Kuivalainen. Onpa talossa viel? vanha pirtti, nokinen savutupa, jossa Mateli on el?nyt, jonka harjan alla laulujaan sommitellut ja loitsujaan laskenut. Mateli n?et on ollut mahtava loitsijakin. On ollut "sellainen noita, jotta on pannut ki?rmeen tulipakkulat suussa luokkii lyyen kulkemaan ja jouvuttamaan Syv?yksen varrelle S?rkk??n Penttiselle, joka oli toinen noita". - Monissa l?hteiss? kuuluu viel? olevan v??nnettyj? "vihtapantoja", jotka lienev?t "Matelin kummennoksii". Ja oli niill? paholaisilla ollut Matelin aikana talossa asiaa. Nykyisen is?nn?n ?iti oli n?et kerran pannut pihalle maata ja nukkunut. Olivatpa tulleet riitelem??n, jotta "kolmekymment? vuotta olemme t?st? tiet? pit?neet ja sie siihen nyt pe?s panit!" Silloin eukko oli "siunuustellut", jotta "kyll? t?st? tie katkiaa", jotta "ett? ty? t?st? rahtii pi?!"

Kyll?p? onkin seutu sellainen, ett? se herk?n mielen laululle her?tt?? ja synk?t loitsutkin synnytt??. Rannan pet?jien v?list? vilkahtelee Koitereen saarinen selk? ja ymp?rill? humisee ikuinen hongikko, etemp?n? synkk? mets? kohisee.

Matelin arvelevat kuolleen 1846 tai 1847. Eip? ole talossa en?? h?nen sukuaan. Huhuksen Kuivalainen kuuluu viel? Matelin sukua olevan ja M?ntyojan Romppanen.

Viet?n talossa y?n. Iltamy?h??n pakinoidaan talonv?en kera. Is?nt? Matelista kertoo... H?m?riss? aittaan makuulle menness?ni arvelen, jotta tulevatkohan ne, joiden tie t?st? moinen kulki, minun untani h?iritsem??n... Eiv?tp? tulleet, rauhassa antoivat nukkua. Akkahan ne jo sillisiksi siunuusteli. Ei ole niill? en?? n?ill? main asiaa.

Kontiovaarasta kankaita my?ten K?enkoskelle ja siit? mets?teit?

Siivenvaaraan, Kokkovaaraan ja Hattuvaaraan.

Hattuvaara eli, kuten my?s sanotaan, Hattup?? on iso kreikkalaisuskoinen kyl? n. 15 virstaa rajalta, suurien soiden, laajojen metsien, monien vaarojen ymp?r?im?n?. Kirkolle, 3 peninkulmaa, oli takavuosina matka tiet?nt? suota ja saloa, mutta nyt jo hattup??l?iset p??sev?t hyv?sti rattaillakin ratistamaan. P??kyl?, tihein ryhm? vaaran kaltevalla rinteell? tsassovnineen, kalmistokuusikkoineen muistuttaa hyvin paljon rajantakaisia heimokyli?mme: jyrkk?kattoiset talot paikoin vieri vieress? p??dytt?in kyl?tielle, ja talojen v?liss? risteilev?t kyl?nkujaset. Mutta talot ovat jo enemm?n "suomalais"-mallisia, matalahkoja, katot eiv?t niin mahtavan voimakkaina levitt?ydy talon suojaksi, sein?hirret ovat veistetyt, ikkunat kyll? pienet ja tavallista ylemp?n?, mutta eiv?t niin korkealla kuin rajantakalaisten taloissa. Hovattalanvaaran 4-taloisessa ryhm?ss? on viel? Maksimisella vanhanaikainen talonsa, jossa pirtit, sintsot, sarait, aitat, tanhuat, l??v?t saman katon alla. Entisaikoina on Hattuvaarassa useammat talot novgorodilais-mallisia olleet.

Hattuvaarassa pohdimme Iivana Tiittasen kanssa rakennusasioita. Saan kuulla jo rajakarjalaisia nimityksi?: "paltshat" ja "lautshat", "petshurkat" ja "tshashokat", "proavilot", "solomat" ja "potokat", "vuiskat" ja muut.

Hattup??st? astelen Korentovaaran ja Lehtovaaran kautta Koitajoelle ja

Mekrij?rven kyl??n.

Mekrij?rvell?h?n ne ovat ennen el?neet my?s runonlaulajat Sissoset ja Huohvanaiset ja viel?kin siell? el?? samaa sukua. Mutta loppunut on jo esi-is?in runomahti samoin kuin heid?n aikuisensa sukutuvat revityt ja raasitut ja muodosteltu miten milloinkin.

Koreana kes?aamuna 2-3-virstaisen Mekrij?rven yli Ry?kkyl??n Mustosen rantaan. Kauniilla j?rven nurmirantaisella niemekkeell? on Ry?kkyl?n 5-6-taloinen kyl?. Mustosen talossa elelee mummona 80-vuotias Simana Sissosen tyt?r. Tulee siin? runonlaulajista puhe, niin mummo sanoo:

- A tuol Mekrij?rven kyl?ss? se ennen eleli taitava laulaja.

- Simana Sissonenko?

- A niin, vot vot, tiij?th?n sie. He? ol miu toattoi.

Ry?kkyl?n kyl?ss? oli ennen ollut sellainen tsassovna, johon oli pit?nyt uhri heitt??, kun ostettua el?int? oli ohi kulottanut, raha pit?nyt heitt?? uhriksi. Ellei heitt?nyt, oli vihollinen kiusannut. Muuan ukko oli kulettanut hevosta ohi antamatta uhria. Silloin tullut vihollinen kiusaamaan. Ukko pannut pojan polttamaan sit? tsassovnaa, poika polttanut. Mutta pojan p??lle lent?nyt lintu tsassovnan katosta ja puhkaissut silm?n. Sen oli viel? vihollinen tehnyt, mutta sitten oli siit? p??sty.

Ry?kkyl?st? astelen Putkelan kautta Ilomantsin isoon kirkonkyl??n.

Kirkolta taaskin it?ist? maata kohden, ensin hevosella M?hk??n ja siit? kolme peninkulmaa jalkaisin Kuolismaahan. Tie M?hk?st? Kuolismaahan on vasta valmistettu, karkeahiekkainen, vaikea jalkaisin k?yd?, ei varsin hyv? hevosellakaan ajaa. Monet, suuret suot se matkalla halkoo, monet jylh?t korvet kulkee. V?lill? viiv?hd?n Lemiahossa, Lutikkavaarassa ja Miikkulanvaarassa. - Kuolismaan kyl? viisine kuusine taloineen, Kettusineen, Hattusineen, Martiskaisineen on korkealla vaaralla Kuolismaanj?rven, j?rvest? l?htev?n joen ja Koitajoen v?liss?. Niinkuin muutkin Ilomantsin salokyl?t, on Kuolismaakin suurien soiden ymp?r?im?. Novgorodilaistaloja on kyl?ss? kolme nelj?, kaksi jotenkin t?ydellist?, toiset jo osaksi hajaantuneita. - Asukkaat kyl?ss? ovat enimm?kseen kreikkalaisuskoisia. Kettunen esim. on "suomalainen".

Kuolismaahan loppuu k?rrytie. Jos l?htisi viel? id?n alle painumaan, saisi polkaista mets?tiet?, talotonta taivalta 30 virstaa, ennenkun tulisi Liuvukseen ja siit? toistakymment? virstaa samanlaista tiet? Mekriin rajalla. Jauhot ja muut tavarat, mitk? liuvukselaiset ja mekril?iset noutavat M?hk?st?, saavat he kes?ll? Kuolismaasta alkaen 3-4 peninkulman matkan kulettaa purilailla tai hevosen sel?ss?. - Kuolismaasta palaan kirkolle.

Kirkolta ajan Marjovaaraan, ja kiertelen siell? ymp?rikyliss?, Alapohjassa, Tiakkavaarassa, Perttivaarassa ja jatkan sitten matkaa Koveroon, isoon, varakkaann?k?iseen kyl??n. Siell? m.m. myll?ri Kurosen kanssa jauhan Koveron rakennusseikkoja. - Koverosta k?v?isen Kiihtelysvaaran Huhtilammen kyl?ss?. Matkalla tapaan maa-asunnon, pienen, matalan, ahon rinteeseen ty?nnetyn m?kkipahaisen. Katto ja etusein? vain pist?ytyv?t ahosta esiin. Pienen pienet ikkunat ovat ihan maan rajassa. Sis?ll? pelk?t maasein?t, katon rajassa pari hirsikertaa, nurkassa ulosl?mpi?v? uuni. - Huhtilammen kyl?ss? on useampia taloja Huhtilammen ja Koatiinlammen v?liss? ja rantamilla.

Sitten Tuuponvaaran kautta Kokinvaaraan, josta taas ?ll?l?n saloille. Siell? m.m. tapaan alkuper?isen savupirtin saunankiukaineen ja kiukaan viereisine makuulavoineen. Painun salolle aina syrj?iseen Ristivaaraan asti, kuulun runolaulajan Shemeikan Petrin nykyiseen asuintaloon.

- Tuoko se nyt on se mainio runolaulajamme ja kuulu mets?nk?vij?mme Mysysvaaran Petri, tuo vanha, sokea mies, tuo piikkopukuinen, vapiseva ukko raukka, joka tuossa penkill? akkunan luona kumarassa istuu, istuu ??net?nn?, liikkumatta, tiet?m?tt? v?litt?m?tt?, mit? ymp?rill? tapahtuu? Tuoko se on huiman petran hiiht?m?ll? tavottanut, tuoko se on ?re?n kontion keih??ll? kaatanut ... tuoko se on niin kauniisti kanteloa helkytt?nyt ja virsi? V?in?m?isest? ja Joukamoisesta laulanut ... tuoko se on mahtava loitsija ollut ... tuoko se on sit? "Karjalan aatelia"... Voi sent??n, mink?laiseksi se ik?, aika vahvimmankin tarmokkaimmankin saattaa, sortaa mahtavimmankin laulunlahjaa! S??li, s??li k?y mainiota miest?. P?iv?t p??st??n kuuluu istuskelevan ??net?nn? taikka loikovan s?ngyss??n. Huonokuuloinenkin jo on. Kev??ll? oli ukko jo yritt?nyt kuolemaankin, mutta oli viel? parantunut, kun oli l??k?rinapua k?ytetty. Viime talvena oli viel? laulanutkin. Mit? herrasmiehi? lienev?t olleet, jotka olivat talossa k?yneet ja kiusanneet ukon laulamaan? - Petrin eukko on viel? reipas, puhelias, paksu mamma, ja sanoo olevansa "Loimoin kyl?st Suistamalt". - Varakas n?ytt?? olevan Ristivaaran talo, huolettomat Petrin vanhuuden p?iv?t, hyv?n kohtelun n?ytt?? saavan.

Korpisel?ss?, Soanlahdella.

Vietetty?ni y?n Ristivaarassa samoilen seuraavana p?iv?n?, elokuun 2:sena suoniittyj?, lehtoisia ahoja my?ten Hoilolan kyl??n ja siit? mets?isi? kankaita Korpisel?n kirkolle. Hoilolassa viettiv?t Illjan praasniekkaa. Kannisen taloon oli kokoutunut joukko sek? nuoria ett? vanhoja pakinoimaan. P?ivemm?ll? jo sent??n l?htiv?t pois astelemaan, sanoivat hein?pellolle olevan kiireen. Ja miksei, olihan kerrankin taas pouta ainaisten sateiden lomassa.

Kirkolta l?hden jalkapatikassa Tshokkiin, josta k?yn Kokkarissa ja Mysysvaarassa. Kolmisen nelisen virstaa on Kokkarista Mysysvaaraan. Pitk?t, poikkitelaiset suosillat, mets?niityt, mets?purot, mustat korvet ja lehtoiset vaarat ehtii taival sill? v?lill? jo esitt?m??n. Eip? ole Mysysvaara en??n samanlainen kuin ennen Petrin siell? el?ess? on ollut. Uudeksi on siell? kaikki vaihtunut. Ainoastaan vanha riihi viel? on ennallaan.

Toimeentulevia hyvin rakennettuja kyli? ovat sek? Kokkari ett? Tshokki. Talot korkeahkolla olevine ikkunoineen, jyrkkine, voimakaspiirteisine lautakattoineen muistuttavat v?h?n rajantakalaistaloja. Noin 10-kunta taloa on kummassakin kyl?ss?. Mysysvaarassa kaksi. Tsassovna on molemmissa kyliss?. Kokkarin vanha hauska tsassovna on uudestaan laitettu aivan koreaksi ja maalattu, Tshokin on melkein maahan asti lahonnut.

Tshokin majatalon em?nt?, Marppa Vornanen osaa "i?nell? itkee", samoin naapuritalon em?nt?.

Korpisel?n kirkolta ajan Soanlahden Havuvaaraan ja Juttulammille. Tie kulkee vaaraisia maita, vaarojen rinteill? halmemaita, m.m. punottavia tattarihalmeita. Rakennukset sek? Havuvaarassa ett? Juttulammilla enemm?n uudenaikaisia, samoin Soanlahden kirkonkyl?ss?kin, johon Juttulammilta tulen. Juttulammilta kirkolle kulkee tie pitkin J?nisj?rven rantaa. Heti kyl?st? l?hdetty? kohoaa se korkealle vaaralle, jolle J?nisj?rvi koko laajuudessaan uljaana loistelee, siint?? silm?nkantamattomiin. J?nisj?rven rannalla kiertelev? tie muistuttaa paljon Laatokan Kirjavalahden rannalla mutkittelevaa tiet?: toisella k?dell? tien vieress? j?rven pinta, toisella jyrkk??n nouseva vaara.

Suistamolla.

Soanlahdelta jatkan matkaa J?nisj?rven rantaa my?ten Suistamon suureen kirkonkyl??n. Soanlahden ja Suistamon v?li on enemm?n tasaista maata, eip? ole semmoisia vaaroja kuin Korpisel?n ja Soanlahden seutuvilla. - Suistamon kirkonkyl?ss? tapaan m.m. matalaisia m?kkej?, joissa "l??v?" on pirtin kanssa saman katon alla, porstut vain v?liss?. Sellaiset m?kit n?kyv?t Suistamon v?h?varaisilla olevan hyvin tavallisia.

Ja taas, taaskin salolle, viel? kerran polkaisemaan suuria syd?nmaita, kolkkoja korpia kuleksimaan. P??sen hevosella - vaikka tie onkin kovin kehnoa, kuopakkaista kyl?tiet? - suureen Koitonselk??n, ohi ajettuani ??m?j?rven kyl?n. Koitossa taas jo tapaan novgorodilaistaloja, joskin my?s uusmallisia.

Koitonsel?st? kautta salojen ja lehtojen ja soiden Hovinahoon, josta Hudjakan miehen keralla - sattui juuri tulemaan talosta ratsain hevosella, joka samalla purilaita veti - Hudjakan pieneen, 2-3 taloiseen kyl??n Hudjakanj?rven rannalla. Hudjakasta kankaita, soita my?ten Muuantoon, toistakymmentaloiseen kyl??n Muuannonj?rven rannalla. Ensim?iseksi tietysti Jehkin Iivanaa tapaamaan. Ei ole Iivana kotona, on 8 virstan p??ss? Suurenj?rven kyl?ss? veneen veist?nn?ss?. Mit?s muuta, kun sinne matkaamaan. On siin? jo taas osoittelemista, yritt?ess? synk?n mets?n l?pi Suurenj?rven kyl??n. Matkalla monet "rigiet", suot ja salot, lehdot ja ahot ja monet syrj?polut, joista mik? minnekin vie, Kuikkaan ja muuhun. Pitk?lt?kin jo matka tuntuu... Mutta tulee viimein niitty, tulee toinen, tulee lehto, siin? ver?j? ja kohta talokin pilkahtaa puiden v?list?. Kolme taloa on kyl?ss?, takimaisessa, Petrin talossa Iivana ty?skentelee. Niityll? talon luona puuhailee talonv?ki, poutap?iv? kun on, niin ahkerassa hein?nkorjuuty?ss? h??riv?t.

Riihi on Iivanan ty?pajana. Siell? h?n paraillaan veneenkaaria kiinnittelee. Pyyd?n ukkoa heitt?m??n venety?ns? t?ksi iltap?iv?ksi ja k?ym??n kerallani pakinoimaan. Valmis on, jahka ensin saa kaaren kiinnitetyksi. K?yd??n nokiseen pirttiin, pirtti on "se?meh" eli "kodih l?mpeev?", joka "savuh kodih antah, ei l?het?h pihal". Hupaisesti vier?ht?? ilta, puhetta riitt?? aina h?m?riin saakka. Kyll?stym?tt? kuuntelee salolaisen sujuvaa, notkeaa, sanarikasta, kuvarikasta kielt?.

Mutta eip? ole sijaa pirtiss? y?t? olla. Suuri talonv?ki tarvitsee makuutiloikseen koko sillan. Riiheen, lehdille ja heinille ovat Iivanalle ja minulle laittaneet makuutilan. Siell?kin viel? pilkett? riitt??. Kulettaa Iivana minut karhumailleen, pyyntiretkilleen, salosaunoihin, kahdelle patsaalle rakennetuille riista-aitoille. Sanelee runojaankin ja puhelee, miten siin? ja siin? kohdassa runo sujuu niin kauniisti. Kertoo vanhasta lauluveikostaan, Mysysvaaran Petrist?, kertoo m.m., miten Petri, kun yhdess? viimeiselt? laulumatkalta tultiin, kovin v?syneen? oli arvellut, jotta kyll? t?m? on ukon viimeinen laulumatka.

Kaiholla, ik?v?ll? j?t?n aamulla Iivanan. Herttaisen muiston h?n mieleen j?tt??, vaatimaton, vilpit?n, yst?v?llinen kanteleen helkytt?j?, runojen laulaja. H?n, jos kukaan, on "Karjalan aatelia". - Enp? v?h?n ole alakuloinen, kun synkk?? saloa yksin?ni Muuantoa kohden astelen, kun viel? lis?ksi ilma on kolkko, ja tuima tuuli korvessa kohisee, ja sade tuon tuostakin ropistelee...

Muuannossakin on muutama ven?j?n-karjalaismallinen talo, onpa Kiril?v?n talossa vanha savupirttikin, jonka per?sein?ss?, "otshasein?ss?" pienet luukku-ikkunat kahden puolen lasista, isompaa keski-ikkunaa. Mutta lahonnut on ja maahan r?s?ht?nyt vanha tsassovna Jehkin Iivanan tuvan luona.

Muuannosta l?hden iltap?iv?ll? Kontroa kohden yrittelem??n. Olen pakoitettu kiert?m??n Muuannonj?rven, sill? tuima on tuuli ja ankarat aallot ja Muuannon miehill? pienoiset veneet, etteiv?t halua l?hte? j?rvelle reistailemaan. Matkani tulee siten yli pari peninkulmaiseksi eli 4-5 virstaa pitemm?ksi kuin j?rven yli suoraan kulettaessa. Koko matka on saloa, niin synkk?? saloa, milloin kamalaa kuusikkokorpea, milloin kumisevaa jylh?? kangasta, milloin vetist? suota. Satavuotisia ovat korpien naavaiset kuuset, ikivanhoja kankaiden hongat. Semmoinen hongikko! Miltei kamottaa sit? yksin??n astuessa. Niin kamalan vakavina seisovat jylh?t hongat, niin huimaavan korkealle ne latvansa nostavat. Siell? t??ll? aina jotkut harmaantuneet j?ttil?ishirvi?t viel? yli muiden toveriensa katselevat. Tuolla joku vanhus on pitkin pituuttaan sortunut kankaalle, saanut sijansa valkeassa j?k?lik?ss?. Tuolla joku on kaatumaan yritt?nyt, mutta toverinsa on avoimin sylin horjahtaneen ottanut vastaan ja siin? v?syneen n?k?isen? seisoo raskasta taakkaansa kannatellen. Tuolla on muutaman j?ttil?isen joku viel? valtavampi j?ttil?inen - mik? lie ollut, mist? tullut? - keskelt? poikki murskannut. Hirve? on ollut voittajan voima, hirve?, hammasta pureva, joka j?nnett? pingottava vastustuskin, sit? kertovat nuo sortuneen pet?j?n taivasta kohden ojentuvat sataiset s?leet. Toverinsa sortumisen on varmaan n?hnyt ja samanlaista kohtaloa pelj?ten vavissut tuo vuosien paljastama, alaston harmaa kelohonkakin, koska on niin kamalan tuskaisena v??ntynyt ja kiertynyt pienimp??nkin oksanhuippuun asti. Mutta v?linpit?m?t?nn? kaikesta n?ytt?? olevan toinen alaston vanhus. Lahonnut syd?mens? ei en?? n?yt? tuskaa tuntevan. Joka hetki horjahdellen, odottaa vanhus vain haudan lepoa, unhotusta... Sortuneiden vanhusten vieress? nuori polvi uljaana varttaan kohottaa...

Alakuloiseksi, synk?ksi k?y v?kisinkin yksin?isen vaeltajan mieli. Tuimassa tuulessa on korpien kohina ja honkien humina kovin kolkkoa ... ja kuu taivaskin vett? vuodattelee ja k?y h?m?r?ksi ... kun lis?ksi viel? on monista poluista ep?tietoinen. Loimolan, Riikolan polut oli kyll? tarkoin neuvottu ja sanottu, jotta sitten parainta polkua painaa, kun mainitut polut on sivuuttanut. Tulee pari kolme kertaa polkujen haaraus eteen: kumpaa nyt, molemmat n?ytt?v?t samanlaisilta? Ep?tietoisena l?htee kokemaan toista: se n?ytt?? tulevan huonommaksi. Ahdistavin syd?min jouduttau takaisin ja k?y mieli mustana toista taivaltamaan. Jos se toinen sittenkin olisi oikea ja t?m? veisi mustaan mets??n, sinne sateeseen, viluun, n?lk??n n??nnytt?isi ... h?m?riss? siell? tulisilm?inen kontiokin kohtaisi... Kiireesti suden kyyti? eteenp?in, ett? n?kisi, mik? t?st? lopulta tulee. Tulee taas haaraus: sama juttu... Tulee viimein pari synkk?? saloj?rve?, polku niiden v?litse kapeaa hiekkakannasta kulettaa. Sitten taas saloa, taas j?rvi ja j?rveen laskeva puro ja purossa vanha mylly. Hei, eip? en?? h?t??k??n! Olihan Jehkin Iivana sanonut, ett? kun myllylle saavut, olet pian kyl?ss?kin. Jopa joudan myllyn sisustaakin katselemaan - Iivana n?et avaimen piilopaikankin neuvoi. Mylly on h?rkinmylly.

Kontron Pyyn talo, johon tulen, on yksin?inen talo pienen, hiekkarantaisen saloj?rven, Jyrki?n rannalla. Kimakka??ninen Pyy-ukko k?y saattamassa yli pikkuj?rvens? ja taas olen salolla Shemeikkaa, Shemeikkain alkuper?isi? asuinmaita kohden. 4-5 virstaa vain tarvitsee taivaltaa kun jo muutaman mutkan takaa v?lk?ht?? kuulun Ruodavuksen pinta, ja polku k?y Syv?n ja Matalan Ruodavuksen v?litse ja Syv?n Ruodavuksen takaa n?kyy Shemeikan pieni kyl?. L?himp??n taloon astun, kuulen, ett? se on Teroi Shemeikan talo, Jehkin Iivanan kotitalo. Kernaasti luvataan y?t? ollakseni. - Y?ni nukun talon vaateaitassa sintson vieress?. Lehm?t sillan alla tanhuassa ynyv?t ja kelloa kalistelevat. Siksip? sanookin talonem?nt? k?ydess??n n?ytt?m?ss? makuutilaa: "sie soat sannoo Suomes, jot mie nukuin siel lehmii sell?s". Hyv?sti kyll? uni matkamiehelle maittoi.

Aamulla on korea ilma, kirkas p?iv?, mieli virke?...

Oikea novgorodilaistyyppinen talo savupirtteineen, gornitsoineen, pimeine sintsoineen, katosrappusineen, saraineen, tanhuoineen on Teroin talo. L?hell? j?rven rannalla on sauna, nuottikota ja hauskann?k?inen karjalainen kala-aitta, v?h?n etemp?n? rannasta vanha riihi katoksineen. Jonkun matkan p??ss? talosta pohjoista kohden on pienehk? torppa ja siit? v?h?n matkaa samaan suuntaan Jehki Shemeikan talo, my?s novgorodilaistyyppi?. Talo on Mysysvaaran Petrin kotitalo. Jehkin talon l?hell?, Teroille p?in on yksin?inen, vasta korjailtu asuinrakennus. Se on ennen ollut eri talona Shemeikoilla, mutta kuuluu nyt Jehkille. Miellytt?v?nn?k?inen on kyl?, varsinkin j?rvelt? tai j?rven toiselta rannalta katsottuna. Loivalla nurmirannalla, pikkaraisten peltojen ymp?r?imin?, taustana salon hongikko, n?ytt?v?t talot niin rauhallisilta. Hongat huminoi niin salaper?isesti, pikku lammin pikku laineet liplattavat niin somasti. Osaisivatpa hongat huminoida Shemeikkain urhokkaat mets?stysretket, osaisivatpa laineet liplatella laulajain helkytykset, osaisivatpa synk?t salot loitsijain mahtavat luvut sanella!... Sama runollinen sointuisa kieli t??ll? viel? soi, soi niin somasti, korvia hivelev?sti, mutta laulu on laannut, pois ovat lent?neet sen hellij?t entisilt? laulumailtansa... Vaan kannel viel? hetkisen helk?htelee. El?? Teroin talossa yli 70-vuotias Pekko, hupaisa vanhus, Mysysvaaran Petrin veli. H?n viel? osaa kannelta soittaa. H?nell? nuoruudessa tehty, mustunut, 11-kielinen kanteleensa. Asettaapa sen vanhan V?in?n tavalla poikkipuolin polvillensa ja k?y helkyttelem??n. Minusta katot kajahtelevat, permannot pemahtelevat ja ikkunat iloa pit?v?t, kun ukko nokisen harjan alla soitintaan koskettelee... Hartaana, ??net?nn? kaikki kuuntelee...

Pist?yn viel? Vieksingiss? viiden virstan p??ss? Korpisel?n puolella, Vieksinginj?rven takana. Soma kyl?, somalla paikalla, talot siistinn?k?isi?. K?yn runolaulajan Riion Iivanan ja h?nen itkij?-eukkonsa Stepun m?kill?. Ukko pihalla puita pilkkoo, eukko, oikein loitsija-akan tyyppi, pirtiss? penkill? istuu ja irviss? hampain takkuista tukkaansa sukii. Kysyn, saisinko heist? kuvan ottaa, Iivana lupaa, mutta Stepu sanoo, jotta siit? tulee "ri?hk?", jotta "en mie my? lihoai". Ja eik? "my?", vaikka kuinka koreasti pyyt?isi. Ja ukkokin lopulta vaatii "lihastaan" markan. Menk??!

Joudun y?ksi Kontran Pyyhyn. Sielt? aamulla ennen kuutta antaun l?hes paripeninkulmaiselle salomatkalle, osottelemaan Loimotanj?rven rannalla asuvan mets?nvartijan asuntoon, josta voi saada saattajan j?rven yli Loimolaan. T?lle taipalelle, enemm?n kuin millek??n toiselle matkalle, ep?illen l?hden. Shemeikassa kielsiv?t yksin l?htem?st?, sanoivat, jotta tie on niin roppa, jotta outo ei voi osata. Mutta Kontrossa taas puhuvat toista: kyll? osaa, kun tarkoin neuvotaan. Ukko neuvoo, kirjoitan muistiin ja l?hden ... eih?n sit? kehtaa opasta ottaa, kun noin vakuuttavat. Muuannon polkua saan k?yd? aina siihen asti, miss? se hiekkakannasta j?rvien v?litse sujahtaa ja siit? vasemmalle k?delle poiketa Loimolaa kohden. Alkumatka on kerrassaan somaa saloa. Polku - todellakin pahainen, sotkuinen kanervikon k?yt?v? - puikkelehtii pienien j?rvien v?litse. Milloin on lampi vasemalla, milloin oikealla, milloin yhtaikaa sek? vasemalla ett? oikealla. Ja sit? kest?? useamman virstan. Mutta sitten tulee suo, ja siell? polku katoaa, kerrassaan katoaa, ei n?y mit??n johtavaa lankaa, jota voisi pit?? ojennnsnuoranaan. Kun nokka sammalessa ja silm?t tappeina juoksentelee etsien, l?yt?? jalan sijan sielt?, toisen t??lt? ja niin nuuskien p??see toiselle rannalle, josta haparoiden viimein polunp??n l?yt??. Tuleepa sitten eteen polunhaaraus. Tops, kirja k?teen! Sit? ei ole kirjoitettu, ei totisesti! Mit?s, mit?s nyt tehd?? Hetkisen aprikoituani menen toista umpim?hk??n. V?h?n aikaa huhkittuani, n?ytt?? polku kuin paranevan. Mieli kevenee, hymist?n syd?mess?ni kiitosvirren, kun erhetysten poluilla oikeaan johdatettiin. Viel? muutamia askeleita: taas haara, mutta se - takaap?in. Otan tarkemman selon siit? ja huomaan, ett? se onkin se ?skeinen haara, joka siin? vain v?h?isen sivuja kierr?ttelee ja taas t?ss? yhteen sattuu... Tulee polku viimein kauniin, kivikkorantaisen mets?j?rven, Sonkerinj?rven rannalle ja siit? k??nn?ht?? vasempaan, ja v?h?n ajan p??st? jo Loimolanj?rven suurehko selk? v?lk?ht??. Kohta kevein askelin astun mets?nvartijan asunnolle. Mutta talossa onkin vain lapset kotosalla, aikuinen v?ki mets?niityll?. Ei muuta kun etsim??n. Pieni poikapahainen k?y pihalle neuvomaan, jotta "kui sie m??t, assut v?h?n matkoa, tullou toinje polku, a sie m??t vasempah k?deb, a sit tullou suo, sit rigie, sit perttji autio, a sit tullou plotina ... a sit plotinast sie m??t vasempah ... siel hy? roadou suon bokas". Menen ja teen niin ja l?yd?n raatajat "suon bokasta". Tytt? on kalakeittoa puuhaamassa "keitinsell?ss?" tulella riippuvan padan luona, poika ongiskelee, eukko niitt?? kalsuaa puron reunaa ja ukko laittaa katajanhaarukasta viikatteeseen karvia. N?lk?isen? k?yn min?kin aterialle ja se sy?d??n salolla oikein salolaisen tavalla: kalaa pistell??n kattilasta tuohilusikoilla ja tuohiropeista ryypiskell??n piim??.

Loimolanj?rve? saan soutaa 7-8 virstaa, ennenkun saavun Loimolaan, joka on iso tihe? kyl? korkealla vaarannyppyl?ll? Loimolanj?rven etel?rannalla. - Muuan rajantakalaistyyppinen talo on kyl?ss?. Muut talot enimm?kseen pienehk?j?, vanhahkoja. On muutamia uusiakin asunnoita.

Loimolasta Uuksunj?rven ohi Maisalaan - siell?kin muuan talo puoliksi novgorodilaismallia - josta saloja jalkatanuisin suureen Lepp?syrj?n kyl??n runolaulaja Kuokan taloon.

Kuokka on loitsijakin ja mahtava loitsija onkin ja j?rk?ht?m?tt? luottaa sanan voimaan. Kun h?n iltah?m?riss? puolipime?ss? huoneessaan kertoilee, mit? kaikkea h?n on saanut ja saa loitsuillaan aikaan, miten h?n "pinoh pannun" luonnon nostaa, miten veren vuodon tyrehytt??, miten paiseen pys?hytt??, miten k??rmeen pakottaa tulemaan vaikka peninkulman p??st? imem??n myrkyn puremastaan haavasta, miten h?n monta muutakin kummaa tekee, ja kun h?n siin? matalalla ??nell? noita puhelee ja v?liin kaameita loitsuja hampaittensa v?list? kuin sylkien s?h?yttelee, niin jo jo valtaa minutkin vavistus ja kamala tunne. Tunnen, uskon, ett? jos minussa nyt joku vamma olisi, vaikkapa k?si poikki, verta vuotavana ja Kuokka sen ylitse s?h?ytt?isi mahtavat alkusanansa, verenvuoto siihen paikkaan pys?htyisi. Niin kamalasti h?n osaa h?m?r?ss? huoneessa ainakin minuun, matkasta v?s?ht?neeseen vaikuttaa... Katosipa, katosipa entinen ep?uskoni loitsija- ja tiet?j?ukkojen ja -akkojen parannustaitoon - - -

Lepp?syrj?st? kuljen Sarankyl?in sek? Suuren ett? Pienen ohitse kirkolle. Matkalla lev?hd?n vanhan loitsija- ja itkij?eukon, Jelena Lukishnan m?kiss?. Kirkolta ajan Alattuun, josta taas Sortavalan L?skel??n ja Rautlahteen. Rautlahdessa k?yn Vannisen talossa ja jatkan matkaani kauniin Kirjavalahden perukoitse Helyl??n ja Sortavalan kaupunkiin, johon elokuun 13 p:n? p??t?n maallisen vaellukseni ja seuraavana p?iv?n? rautateitse ratistan kotia kohden.

Luvunteko.

Kotona sitten pid?n lukua matkan tuloksista. Piirustuskirjat n?ytt?v?t hy?tyneens? mets?majoja ja kotia, saunoja ja saunanuunia, riihi? ja riihenkiukaita, savupirttej? ja savupirtinuunia, m?kkej?, taloja ja taloryhmi?, aittoja, talleja, latoja, nuottikotia ja sen semmoista tavaraa kaikkiaan yli 700 piirroksentapaista. Sitten asemapiirrosvihkoset esitt?v?t asemapiirroksia asuinrakennuksista, ulkohuonerakennuksista, taloista ja taloryhmist? sek? asuinrakennuksien l?pileikkauksia ja orsij?rjestyksi? yhteens? noin 250. Valokuvaluettelo n?ytt??, ett? kone on paukauttanut toista sataa kertaa. Muistiinpanovihot sis?lt?v?t nelj?tt?kymment? arkkia rakennuspakinaa sielt? t??lt?, lis?ksi taikoja, loitsuja, runoja, runokatkelmia y.m. Ja p?iv?kirja sanoo, ett? matkaa on tehty Joensuusta l?hdetty? hevosella, laivalla ja jalkaisin yli 2,200 km., josta jalkatanuisin n. 1,100 km. Kassakirja sitten todistaa, ett? kukkaroni on puskeutunut nurin p?in ja ty?nt?nyt tutun yst?v?ns? tykk?n??n ulos, joten siell? ei siis en?? ole Mattiakaan. Kertoo se my?s, ett? Karjalan kankahille oli kolmet pohjat kengist?ni j??nyt ja viel?, ett? karjalaisten ep?mukavat rattaat olivat muutamasta vaatekappaleestani varastaneet pari pient? palasta ja hieroneet niist? nuuskaa.

Ja sitten minut kotona punnittiin ja varsin k?yk?iseksi ja kutistuneeksi l?ydettiin. Sanoivat sent??n, ett? kaulanikamani olivat lis??ntyneet ainakin yhdell? ja itse tunnen, ett? j?seneni ja kantani ovat matkalla vahvistuneet, jonka mielell?ni my?s merkitsen tulopuolelle.

Ja tulopuolelle, jopa ensim?iseksi vienniksi ker?ysteni j?lkeen, merkitsen sen, ett? sain viett?? vapaan kes?kauteni, vapaassa jumalan luonnossa Karjalan kankahilla, retkeill? miltei kautta koko Karjalan, pohjoisimmasta sopukasta Laatokan rannoille saakka, n?hd? Pohjois-Karjalan uljaat vaarat ja Raja-Karjalan jylh?n kauniin luonnon, soudella kauniita saloj?rvi?, tutustua hilpeiden salolaisten koruttomaan el?m??n, ja ennen kaikkia: n?hd? kuuluimmat, nyky??n el?v?t runolaulajamme omassa ymp?rist?ss??n, kuulla heid?n nokisessa savupirtiss??n kanteletta helkyttelev?n, kuulla heid?n soinnukasta kielt??n, samoilla heid?n laulukkailla saloillaan... Sielt?p? j?iv?t muistot, jotka eiv?t hevill? mielest? l?hde.