Laila eli Kuvaelmia Ruijan rannoilta

Tyhj? k?tkyt.

Kaukana pohjois-Ruijassa ja syv?ll? syd?nmaassa on pieni maakyl? nimelt? Karasjok. Kyl? on saanut nimens? joesta, joka juoksee sen ohitse. Joen nimi on my?s Karasjok, eli suomeksi "v?kev? virta."

Tasangolla, jonka halki virta juoksee, seisoo pieni puukirkko ja sen ymp?rill? asuu muutamia lappalaisperheit?. Seutu on kes?iseen aikaan sangen kaunis; tasangolla kasvaa rehoittavaa ruohoa ja harjanteilla kaunista pet?jikk??.

Nykyj??n asuu seudulla pappi, mutta viime vuosisadalla, jolloin t?ss? kerrotut seikat tapahtuivat, tuli pappi sinne vaan pari kertaa vuodessa, ja paitsi Lappalaisia asui siell? silloin vaan norjalainen nimismies ja kauppias. Kauppiaan nimi oli Lind. H?n oli vaimoneen er??n? kes?n? saapunut paikkakunnalle meren rannikolta, tuoden mukanaan kaikenlaisia tavaroita, joilla rupesi harjoittamaan kauppaa Lappalaisten kesken.

Muuten ei kukaan tiennyt sen enemp?? kauppiaasta ja h?nen vaimostaan. He olivat molemmat nuoria ja tullessaan ilman perillisitt?, mutta vuoden kuluttua lis??ntyi perhe pienell? tytt?rell?, ja odottamatta, kunnes seudulle saapuisi pappi, joka lapsen olisi kastanut, p??ttiv?t he l?hte? lapsen kanssa Koutokeinoon, toiseen samankaltaiseen kyl??n keskell? syd?nmaata, jossa my?s oli kirkko ja jossa silloin asui pappi vuoden umpeensa. Molempien kylien v?li? on noin 15 penikuormaa. Kes?ll? t?ytyy kulkea jalkaisin, vaan talvella voi k?ytt?? poroa ja saattaa silloin kulkea matkan kahdessa p?iv?ss?.

Monta vuotta sitten seisoi kauppias Lindin talon edustalla Karasjoella 5 poroa, valjastettuna kukin pulkkansa eteen.

Kauppiaan renki Lars, eli kuten Lappalaiset sanovat, Lassi, sovitteli paraillaan yhteen rekeen padan, v?h?n j??tynytt? poronlihaa ja yht? toista muuta, josta saattoi huomata ett? joku aikoi pitemm?lle matkalle.

Kaikki porot olivat suuria, kauniita el?vi?. Yksi poro oli aivan valkoinen, joka on varsin harvinainen v?ri, toinen oli kirjava; muilla oli tavallinen tuhkaharmaa v?ri, ja kaikilla oli suuret monihaaraiset sarvet.

Ne kuuluivat kaikki kauppiaalle ja h?n se olikin, joka nyt vaimoneen joulunaattona aikoi matkustaa Koutokeinoon, saadakseen pienen nelj?nnesvuotiaan tytt?rens? kastetuksi.

Kauppiaan porot, eritt?inkin lumivalkoinen, jolla vaimon tuli ajaa, olivat varustetut komeilla valjailla, vy? kaulassa ja vy?t?isill?, koristettuna punaisilla ompeluksilla, tupsuilla, hopealangoilla ja monilla pienill? kulkusilla. Lappalaisten komeuteen kuuluu n?et, sekin, ett? vaimo tahi rikas tytt? tulee kirkolle ajaen kauniilla, valkoisella porolla ja puettuna itse valkoiseen turkkiin, joka on koristettu kaikenlaisilla punaisilla ompeluksilla. Porot olivat luultavasti kauan seisoneet sidottuina, sill? ne eiv?t sy?neet eteen pantua j?k?l??, vaan olivat hyvin rauhattomia; kaapivat jaloillaan maata, kieputtivat sarviaan ja nykiv?t mursunnahkaista hihnaa, joka riimun tapaisesti oli sidottu p??h?n.

Ne olivat n?ht?v?sti hyvin nureissaan vankeudestaan ja tahtoivat mielell??n p??st? vapauteen, joten se, jonka tuli ajaa, saattoi olla varma siit?, ett? ensimm?inen nelj?nnes matkasta oli menev? huikeassa vauhdissa.

Talon arkihuoneessa istui nuori vaimo lapsi syliss??n, ja h?nen edess??n j?rjesteli er?s lappalaistytt? erityisi? esineit? "komsaan" eli lappalaisk?tkyeesen, tuommoiseen laitokseen, joka tuhatvuotisen kokemuksen j?lkeen on tehty niin tarkoituksen-mukaiseksi kuin mahdollista semmoisille retkille, joita n?iss? seuduin talvella tehd??n, usein ankarassa pakkasessa, lumituiskussa ja teitt?miss? er?maissa.

Semmoinen k?tkyt on koverrettu puusta; toisessa p??ss? on kupukatto, jonka alla lapsenp?? lep??, ja kupukatosta jalkapuoleen k?y vahvat nuorat eli siteet, jotka muodostavat tihe?n ristikon lapsen yli. Siteiden p??lle voi taasen levitt?? vaipan eli jotakin muuta, joten lapsi voi lev?t? t?ydelleen suojattuna ja kumminkin esteett?m?sti hengitt?? ilmaa, k?tkyeen toisesta p??st? toiseen k?y vahva nuora, jonka avulla sen voi kantaa sel?ss??n eli ripustaa puuhun ja panna heiluvaan liikkeesen. Se voi pudota ja kieri? maassa sek? kest?? kolmenkymmenen asteen kylmyytt?, ilman ett? lapsi k?rsii mit??n vahinkoa.

Kupukaton eli holvin etukaareen lapsen p??n p??ll? ripustetaan tavallisesti lasihelmi?, renkaita tahi muuta helisev??, jolla pienokainen voi leikki?. Muinoin ripustettiin poikalapsen k?tkyeesen jousi, nuoli ja keih?s pienennetyss? muodossa merkiksi, ett? h?nest? oli tuleva voimakas mets?st?j?. Tytt?lapsen k?tkyeesen ripustettiin riekon siivet, jalat ja nokka osoitteeksi, ett? h?nest? oli tuleva yht? "siisti, ripe? ja soma" kuin riekkokin oli.

"Tied?tk? nyt varmaan, Magga, ett? sammaleet, jotka panit k?tkyeesen, ovat kuivia?" kysyi ?iti lappalaistyt?lt?.

"Sen tied?n," vastasi t?m?, ne ovat niin kuivia, niin kuivia ja hienoja, ett'ei sen parempia l?ydy koko Diljetunturilla."

"Ja pienet porovasikan nahat, onko sinulla ne?"

"T?ss? on nelj? poronvasikan nahkaa, t?ss? on h?yhentyyny p??n alle ja t?ss? on jalkapussi j.n.e."

"Luulen ett? Maria nukkuu," lausui ?iti; "nyt on paras toimittaa h?net k?tkyeesen." Henk?yst??n pid?tt?en h?n painoi suudelman lapsen otsalle ja antoi sen tyt?lle, joka paremmin ymm?rsi asettaa sit? k?tkyeesen. "Saanko min?kin suudella lasta?" kysyi lappalaistytt?.

"Aivan kernaasti sen saat tehd?, Magga," vastasi ?iti, "sin? et suo

Marialle etk? minulle mit??n pahaa, mutta ?l? vaan her?t? h?nt?."

Kaikella huolella lapsi nyt pantiin k?tkyeesen ja ?iti rauhoittui johonkin m??rin Koutokeinon matkalle l?htiess??n.

Samassa tuli kauppias huoneesen ilmoittaen, ett? kaikki oli valmiina l?ht??n.

Ilma oli kylm? mutta kaunis heid?n astuessaan ulos asettuakseen rekiin, ja rekikeli oli oivallinen, eli toisin sanoin, oli v?h?n nuorta lunta kovan hangen p??ll?. Oli juuri semmoinen keli, jolloin poro juoksee paraten, kun se juostessaan silloin t?ll?in saa siepata suun t?ydelt? lunta j??hdytt??kseen kielt?ns? ja sammuttaakseen janoansa.

"Onko nyt kukin paikallaan reess? ja ohjakset k?dess??" kysyy Lappalainen, jonka ajaa edell? ja jota kaikki muut porot sidottuina per?ksytt?isin seuraavat.

"Nyt heit?n irti!" huutaa h?n, heitt?ytyy rekeen, ja ?kkin?isell? tempauksella l?htee "raide" [1] eteenp?in, niin ett? lumi elukoiden sorkista tupruaa korkealle ajajien p??lle.

Etunen?ss? ajaa Lappalainen, sitten kauppias, sen j?lkeen h?nen puolisonsa, sitten lappalaistytt? lapsi syliss??n ja h?nen takanaan v?lillinen eli varaporo ilman reett?. Pitemm?ll? matkalla nimitt?in eli siin?, miss? maa on hyvin m?kist?, kuletetaan tavallisesti semmoinen poro mukana. Sill? jyrk?nteit? alas kulkiessa viimeinen poro, jolla ei ole reke? kintereill?, pys?htyy ehdottomasti eli pit?? vastaan, josta vauhti hiljenee ja k?y turvallisemmaksi edell? ajaville.

Voipi my?s sattua vahinko jollekin porolle ja silloin voi turvata varaporoon. Onpa niinkin sattunut, ett? on jouduttu niin et??lle ihmisasunnosta, jotta ev?s on loppunut ja on t?ytynyt teurastaa varaporo.

Muutamia tuntia my?hemmin n?emme matkustajien hiljaista vauhtia kulkevan pitkin lumikentt??, revontulten kaarenmoisesti s?ihkyess? ik??nkuin kunniahohteena heid?n p??ns? p??ll?. Revontulten hohde on niin kirkas, ett? selv??n luulee kuulevansa suhisevan ja r?iskyv?n ??nen samalla, kun ne taivaanrannasta toiseen sinkahuttelevat ter?v?huippuisia ja punaisenkeltaisia kieli??n. Revontulet ynn? t?htien valo taivaan sinikannelta vaikuttavat, ett? on melkein yht? valoisata kuin p?iv?ll?.

Porot ovat nyt v?hitellen juosseet intonsa uuvuksiin, ja ne irroitetaan sen vuoksi nuorasta, joten kukin matkustaja ajaa erikseen. Sill? ei ainoastaan Lappalainen ja lappalaistytt? vaan my?s kauppias ja h?nen puolisonsa ovat tottuneita porolla ajamaan.

Heid?n aikomuksensa on saapua y?ksi majalle, joka matkustajia varten on rakennettu tien oheen; t?mm?iset majat ovat Ruijassa toisinaan niin et??ll? toisistaan, jotta ei p?iv?ss? enn?t? yhdest? toiseen. Toisinaan, kun ei semmoiselle majalle enn?t?, t?ytyy viett?? y? tunturilla. Silloin kaivetaan kuoppa lumeen, asetetaan poronnahka alle, toinen p??lle, kaadetaan viimein reki kumon p??llimm?iseksi, ja ellei pakkanen ja tuisku ole varsin ankara, saattaa siin? maata joksenkin levollisesti ja nukkua yht? makeasti kuin huoneessakin. Ajaessaan Lappalainen huvikseen on toisinaan reess? polvillaan, toisinaan seisoallaan ja kaikenmoisissa asennoissa. Muilla sit? vastoin on t?ysi ty? pysytell?kseen reess?. Tytt?, jolla on lapsi syliss??n, ajaakin niin varovaisesti kuin mahdollista, varsinkin kun tie k??ntyy alas rotkoon ja siit? joelle, jonka j??t? tahi rantaa my?ten ajetaan pitk?n matkaa. Toisin paikoin on virta niin v?kev? ja koskinen, ett'ei se voi j??ty?. Silloin t?ytyy kulkea joen ranta?yr?it? my?ten ja t?ss? tarvitaan taitoa pysy?kseen tasapainossa ja istuallaan reess?, joka poron useinkin vallattomasti ja huimap?isesti hyp?hdelless? helposti sattuu kiviin ja kantoihin, tahi luisuu pitkin kaljameita. Kuljettuaan 5-6 tuntia Lappalainen pys?htyy lev?ht??kseen paikalla, jossa n?kyy olevan j?k?l?? poroille. P??sty??n valjaista porot heti alkavat kaapia pois lunta etujaloillaan p??st?kseen j?k?l??n k?siksi. Sitten Lappalainen viritt?? tulen, panee padan tulelle ja t?ytt?? sen lumella saadakseen keitt?miseen tarpeellisen veden.

Mutta olihan kauppiaan puolison my?s pidett?v? huoli siit?, ett? pikku Mariakin saisi jotakin ravintoa, ja h?n k?ski sen vuoksi Maggan nostamaan lapsen k?tkyeest?.

"Otetaanko lapsi k?tkyeest? t?mm?isess? pakkasessa", huudahti tytt?, "ei, se ei k?y laatuun, paleltuisihan se."

"Niin, mutta mit? pit?? minun tekem?n?" kysyi ?iti.

"Sinun pit?? tekem?n niinkuin lappalaisvaimot tekev?t."

"No, kuinka he sitten tekev?t?"

"Lappalaisvaimo laskeutuu polvilleen lumeen k?tkyeen viereen, kumartuu lapsen yli ja imett?? sit? k?tkyess?."

Samaten nytkin tehtiin, ja pari tuntia lev?tty??n l?hti matkue taas liikkeelle ja ajoi eteenp?in.

V?h?n matkan p??ss? nousee matkaajien edess? ik??nkuin valkoisia savupilvi? joesta. T?ss? on siis koski, joka on kierrett?v?. Lappalainen pys?htyy ja sitoessaan porot yhteen h?n lausuu:

"T?ss? on meid?n meneminen maalle kosken ?yr??lle, katsokaa nyt eteenne, m?ki on j?inen, ja jos vaan putoaa reest?, saattaa helposti vieri? koskeen."

"Magga kulta," huusi ?iti, "pid? huolta Mariasta."

Viimeisen puolen tunnin kuluessa on Lappalainen heitt?nyt pois rekitemppunsa; h?n on ollut ??neti ja ajanut tavattoman rajusti.

"Onko siell? jotakin tiell?, Lassi!" kysyi kauppias.

"Ei ole," vastasi Lappalainen omalla kielell??n, jota kauppias my?s taisi, "vaan etk? ole huomannut, ett? t?ss? on tuoreita suden j?lki?? Parasta lienee, ett'et hiisku vaimollesi mit??n, jott'ei h?n s?ik?htyisi. Ehk? saavumme majalle tapaamatta susia tahi ilman ett? ne saavat meist? vihi?. Ei ole en??n kuin puoli penikuormaa j?lell? ja ole huoleti -" vaan ennenkuin h?n enn?tti jatkaa, hypp?si h?nen poronsa ?kki? ja niin rajusti syrj??n, ett? h?n milt'ei oli pudota reest?.

Susiparvi tuli juosten heit? vastaan ja valkoinen vaahto valui niiden veripunaisesta kidasta.

Porot karkasivat eteenp?in huimaa vauhtia. Ei mik??n k?si pystynyt heit? hillitsem??n. Jokaisella oli kyllin tekemist? pysytell?kseen reess? ja suojellakseen itse??n t?r?yksist? ja kaatumasta.

"Magga, Magga, pid? huolta lapsesta, pid? huolta Mariasta!" kuului ?idin ??ni.

Kukkulata kohti lensiv?t porot, vaan h?d?ss??n kompastuivat kantoihin, jotta nuora, jolla ne olivat yhdistetyt, katkesi. Huimassa vauhdissa ne sitten kiitiv?t kukin eri haaralle, ja lunta tuprusi niin vasten silmi?, jotta oli mahdoton n?hd? eteens?. Viel? rajummin ne lensiv?t eteenp?in p??sty??n kukkulalle ja n?hdess??n susilauman takanaan. Viimeisess? t?rm?nteess? tytt? kellahti semmoista vauhtia er?st? kantoa vastaan, jotta sek? h?n ett? lapsi sinkosivat reest?. Poro veti yh? per?ss??n tytt??, joka oli sitonut ohjaksen k?siranteesensa, vaan lapsi k?tkyess??n vieri aina vaan alemmas. Toisinaan oli k?tkyt pys?htym?isill??n johonkin kuiluun, vaan luisui taas alasp?in, kiihtyi vauhdissaan ja pys?htyi lopullisesti er??lle j??lohkareelle, joka hiljalleen kulki virran mukana pitkin rantaa.

Sill? v?lin porot yh? kiitiv?t pitkin tasankoa, ja tytt? oli puolipy?rryksiss? viruessaan susien takaa ajamana toisesta k?dest??n ohjaksissa. Vihdoin h?n sai k?tens? irroitetuksi ja poro kiiti nyt eteenp?in tyhj?ll? reell?, katkaisi pian vetonuoransa ja lensi sitten viel? tulisemmasti eteenp?in sudet kantap?ill??n.

T?m? seikka oli toisien pelastus, sill? sudet ahdistivat nyt irtonaista poroa, ja arvattavasti saavuttivat sen piankin ahmien suuhunsa sen l?mmint? verta.

Vasta usean virstan p??ss? Lappalainen sai poronsa suurella vaivalla pys?htym??n. Kauppias puolisoneen ei my?sk??n ollut kaukana ja vaara oli hetkeksi ohitse, mutta miss? oli tytt? ja lapsi?

Ilta oli jo k?ynyt sek? pime?ksi ett? pilviseksi, joten ei voinut n?hd? kauas eteens?. He odottivat sen vuoksi hetkisen voidakseen n?hd? eli kuulla tyt?n tulevan. "Me emme ole kaukana majasta," lausui Lappalainen, "meid?n t?ytyy ensin ajaa sinne. Min? palaan sitten takasin, jos vaan saan poron kulkemaan sinnep?in uudelleen."

"Min? seuraan sinua Lassi," lausui ?iti.

"Siit? ei ole apua," vastasi Lappalainen, "sin? et saa poroasi palaamaan sinne, kentiesi en min?k??n poroani."

"Mutta lapsi, lapsi", vaikeroi ?iti itkien.

"Ehk?p? Magga on saapunut majalle ennen meit?," lausui Lappalainen her?tt??kseen ?idiss? v?h?n toivoa ja saadakseen h?net ajamaan eteenp?in, vaikka itse tuskin rohkeni uskoa t?t?. Kuljettuaan sen verran, ett? saattoivat n?hd? majan, ja kun ei tytt?? viel?k??n kuulunut, k??ntyi Lappalainen takaisin, mutta kauppias ja h?nen puolisonsa kulkivat majaa kohden.

Puolen tuntia ponnisteltuaan poron kanssa saadakseen sit? kulkemaan takaisin, Lappalainen vihdoin saapui sille paikalle, jossa susilauman olivat kohdanneet. H?n alkoi huutaa ja meluta, jotta tytt? h?net huomaisi. Vihdoin kuului vastaus alhaaltap?in virran rannalta, ja t??ll? h?n tapasi tyt?n, joka kaalasi lumessa itkien ja valittaen lasta turhaan etsiess??n.

Tytt? kertoi nyt mit? h?nelle oli tapahtunut ja molemmat etsiv?t viel? lasta, vaan turhaan. Lopullisesti he eiv?t voineet luulla muuta kuin ett? lapsi oli joko vierinyt virtaan ja siten kadonnut j?ljett?miin tahi joutunut susien saaliiksi.

Nyt ei ollut muuta neuvoa, kuin palata onnettomien vanhempien luo, jotka kuoleman tuskassa odottivat heit? majassa.

Vihdoin kuului ulkoa kulkusten kilin? ja ?iti sy?ksi ulos huutaen:

"Lapseni, lapseni, miss? on lapseni?"

"Emme ole voineet viel? sit? l?yt??," puhui Lappalainen, kun tytt? h?mm?styksiss??n ei saanut sanaa suustaan, "meid?n t?ytyy odottaa kunnes p?iv? v?h?n valkenee."

"Hyv? Jumala, hyv? Jumala," huokasi poloinen ?iti vaipuen touotonna miehens? syliin.

Tytt? ja Lappalainen kertoivat nyt miten asian laita oli ja ett? olisi turhaa l?hte? matkalle uudestaan, ennenkuin muutaman tunnin kuluttua, vaan kun ?iti j?lleen tointui tahtoi h?n itse l?hte? lastansa etsim??n.

"Meid?n t?ytyy odottaa p?iv?n tuloa," vakuutti Lappalainen, "sitten l?hdemme kaikki kolme."

Pitk? oli t?m? y? onnettomille, pitk?t, surulliset olivat hetket itkun ja valitushuutojen kest?ess?. "Maria, pieni Maria, ainoa lapseni susien saaliina! Herra Jumala, sin? rankaiset minua kovin vihassasi!" valitti ?iti.

"Koeta v?h?n lev?ht?? voimistuaksesi, kun uudestaan l?hdemme etsim??n," lohdutti mies.

"Lev?ht??, lev?ht??, en saata, l?htek??mme heti."

"Se ei k?y laatuun ennenkuin aamulla, me emme n?e mit??n," vakuutti mies; "j?tt?k??mme asia Jumalan huostaan. H?nen laupias k?tens? suojelee lapsemme. Tied?th?n, ett'ei se voi paleltua k?tkyess?."

"Mutta sudet, sudet! Jumalan nimess? l?htek??mme heti takaisin," valitti ?iti.

"Susilla on kyllin tekemist? h?tytt?ess??n Maggan poroa," lohdutti mies.

"Ja virta ja koski. Jumalani, Jumalani, en saata olla t??ll?, meid?n t?ytyy l?hte?, rakas yst?v?iseni, l?htek??mme! Seuraa minua, Lassi!"

Lassi vakuutti porojen olevan niin s?ik?yksiss??n, ett? pime?ss? oli mahdoton saada niit? sinne palaamaan, ja t?ten rouva saatiin v?h?n lev?ht?m??n, vaan juuri kun uni ja v?symys oli k?skem?isill??n tapauksen unhotuksen huntuun, her?si h?n taas ?kki?, ja suru ja kauhistus ahdisti kuin lyijytaakka h?nen syd?nt?ns?.

"Pian l?hdemme matkalle," sanoi Lappalainen, "nelj?nnes tunnin kuluttua on niin valoisata, ett? saatamme kulkea."

Tytt? j?i odottamaan; Lappalainen, kauppias ja h?nen vaimonsa l?ksiv?t matkalle ja saapuivat p?iv?n koittaessa sille paikalle, jossa porot olivat s?ik?htyneet. Sekin paikka l?ydettiin, jossa tytt? oli pudonnut reest?, ja pian keksi Lappalainen kapean juovan lumessa jota my?ten k?tkyt oli luisunut alas virtaan p?in.

Kaikki kolme seurasivat nyt tuota juovaa eik? kauan viipynyt ennenkuin k?tkytkin tuli n?kyviin virran rannalla. Ilohuudolla ?iti juoksi rannalle ja heitt?ytyi k?tkyeen p??lle, vaan huoaten ja valittaen h?n vaipui riutuneena maahan.

K?tkyt oli tyhj?, nuorat irti revityt ja l?hemmin tarkasteltaessa huomattiin veripilkkuja lumessa ja ylen ymp?ri suden j?lki?.

Nyt ei ollut en?? ep?ilemist?k??n, ei voinut muuta luulla, kuin ett? lapsi oli joutunut petojen saaliiksi. Tyhj?n k?tkyeen kanssa vanhemmat palasivat majalle. Heill? ei nyt ollut mit??n tekemist? Koutokeinossa; seuraavana p?iv?n? he palasivat Karasjoelle, sairaina sek? sielun ett? ruumiin puolesta.

Mutta yksi seikka j?i heilt? huomaamatta, nimitt?in ett? sill? paikalla, jossa k?tkyt makasi, n?kyi suksien j?let, jotka n?yttiv?t viev?n yl?sp?in pitkin rantaa.

Jaampa sutta hiiht?m?ss?.

Monta vuotta sitten oli Aslak Laagje Ruijan varakkain tunturi-Lappalainen.

H?nell? oli 3-4000 suuruinen porolauma, ja t?m?n hoitamiseen tarvitsi h?n sek? palvelijoita ett? palvelijattaria, puhumattakaan suuresta koirajoukosta.

Kaksi h?nen renki?ns? olivat nimelt? Jaampa ja Jouna ja n?ist? kannattaa kenties kuulla v?h?n l?hemmin, etenkin ensimainitusta.

Jaampa oli puhdasta lappalaista rotua ja puhdas lappalainen h?n oli n??lt??nkin. H?nen suunsa oli jotenkin suuri, nen?ns? pieni ja hiukan litte?, silm?t pienet ja sikkaraiset, poskipielet ulkonevat, tukka musta ja vanukkeinen ja koko naama ryppyinen ja kurttuinen, ik??nkuin vanhan koivun kylki. Sen lis?ksi h?n oli kokonaan ruskettunut kuumuudesta ja kylmyydest?, savusta ja sateesta, tuulesta, rakeista ja lumesta. H?n ei ollut miellytt?v?n n?k?inen, ei edes lappalaistytt?jen silmiss?, ja h?nell? oli ollut niin huono naimaonni, ett'ei h?n viel? 40 vuoden ij?ll? ollut saanut itselleen vaimoa. Jaampa ei ollut mik??n hurskas mies, ja ik?v? kyll?, h?nt? ei voitu sanoa jumaliseksi edes kristillisess? merkityksess?. P?in vastoin pahoin pelk??n, ett? t?ytyy sanoa h?nt? pakanaksi Tosin h?n oli sek? kastettu ett? ripille p??stetty, mutta h?nen kasvatuksensa kristinopissa oli tapahtunut siihen aikaan viime vuosisadalla, jolloin Lappalaislasten tuli oppia norjankielell?.

Jaampa oli siis kyll? sen verran oppinut norjankielist? katkismusta ulkoa, ett? t?in tuskin p??si ripille mutta luultavasti ei h?nk??n, niinkuin silt? ajalta luemme, "ymm?rt?nyt v?h?ist?k??n siit?, mit? oli kuullut, lukenut ja laulanut," ja sittemmin oli h?n heitt?nyt kirjansa ja niiden mukana kristinoppiansakin nurkkaan.

Laagjen em?nt?, joka oli hurskas vaimo ja joka taisi useampia rukouksia sek? lapin- ett? suomen- ja norjankielell?, oli usein sanonut h?nelle:

"Jaampa, Jaampa, kuinka sinulle k?y tuomiop?iv?n?, sin? kuin et milloinkaan rukoile, et aamuin etk? illoin?"

"En min? osaa daroa (norjankielt?)." vastasi Jaampa silloin, "kuinka min? voisin rukoilla Norjalaisten Jumalaa, eih?n se ymm?rr? lapinkielt?."

T?h?n ei Laagjen em?nt? tiennyt mit??n vastata, sill? h?nkin oli kuullut pispan, (M. F. Bang'in) niin uskottomalta kuin se kuuluukin, vakuuttaneen, "ettei Jumala tahtonut kuulla lappalaisia, vaan ainoastaan norjalaisia rukouksia."

Piispan tarkoitus oli varmaankin saada heit? sit? ahkerammin oppimaan norjankielt?. Mutta Jaampa ei tahtonut oppia norjankielt?, tahi ei voinut, jos olisi tahtonutkin; sill? kuka olisi h?nelle sit? opettanut?

Mit?p? h?n siis teki? H?n turvausi salaisesti j?lleen noihin vanhoihin lappalaisiin jumaliinsa, jotka eiv?t viel? olleet varsin unhotukseen joutuneet, ja joiden kuvia viel?kin l?ytyi siell? t??ll? tuntureilla. N?m?t, niin arveli h?n, olivat ainakin yht? viisaat kielitieteess? kuin h?nkin, ne kai ymm?rsiv?t sek? lapin- ett? suomenkielt?, joita kumpaakin h?n taisi yht? hyvin. H?nkin rukoili siis omalla tavallaan, vaan koska, miss? ja mit? h?n rukoili, sen tiet?? yksin taivaan Herra.

Jaampalla oli hillitsem?t?n ja tulinen luonto. Paha h?n oikeastaan ei ollut. H?n oli nimitt?in mieltynyt pikkulapsiin ja oli varojensa mukaan hyv? semmoisille, jotka olivat viel? k?yhempi? kuin h?n itse. Mutta jos h?nt? ?rsytettiin tahi suututettiin, silloin ei h?n ollut petoa parempi, silloin ei h?n v?litt?nyt mist??n, ei pelj?nnyt mink??nlaista ylivoimaa eik? antanut arvoa ylenluonnollisille eik? inhimillisille esineille.

Miksi siis Laagje piti t?t? miest? palveluksessaan?

Siit? syyst?, ett? Jaampallakin oli avunsa ja hyv?t puolensa. Ollakseen Lappalainen h?n oli tavallista suurempi, vaan siit? huolimatta notkea kuin kissa ja tavattoman kest?v? k?ynniss? ja juoksussa, etenkin oli h?n mestari hiiht?misess?. Harvat olivat niin vikkel?t kuin h?n porolauman paimentamisessa, poron kesytt?misess? ja tapossa, koirien opettamisessa ja ennen kaikkia suden hiiht?misess?. Moni hukka oli saanut surmansa Jaampan veitsest?. Ollen itsekin puoleksi susi oli h?n t?m?n verivihollinen. H?nest? pidettiin sen vuoksi paljon, Jaampa ja h?nen is?nt?ns?, tuo hiljainen Laagje, olivat hyv?ss? sovussa ja Jaampalla oli hyv? palkka. Joka syksyn? sai h?n kolme nuorta em?poroa ja luonnollisesti my?skin ne vasikat, jotka n?ist? syntyiv?t. T?ll? tavoin oli h?n, samoin kuin moni muukin tunturi-Lappalaisen palvelija koonnut itselleen pienen porolauman, jossa oli jo satakunta el?int?.

N?iden korviin oli h?n tietysti leikannut oman merkkins?, eroitukseksi is?nn?n ja muiden poroista.

Jaampa ryypp?si, miss? vaan tapasi viinaa, ja niin kauan paljon, kunnes kellistyi paikalleen, mihin sattui sis?lle huoneesen tahi ulos kedolle lumeen ja pakkaseen. Niinp? toisinaan voi sattua, ett? kun ukko her?si pohmelostaan, oli h?nen pitk?, vanukkeinen tukkansa j??tynyt niin lujasti kiini lumeen tahi j??h?n, ett? h?nen t?ytyi k?ytt?? puukkoansa irti p??st?kseen.

Jouna oli aivan erilainen kuin Jaampa. H?n oli vaalea-verinen ja n??lt??n jokseenkin miellytt?v?. Sen ohessa h?n oli n?yr? ja hyv?ns?vyis? olento, kujeili, vehkeili ja laski leikki? lakkaamatta; h?n oli lapsi mielelt??n ja ajatuksiltaan, niinkuin moni muukin Lappalainen. H?nell?kin oli hyv?t puolensa. H?n oli eritt?in k?tev? tekem??n reki?, suksia, lusikoita ynn? muita tarvekaluja poron sarvista, taitava h?n oli kalastamaan ja riekkoja pyyt?m??n, auttoi naisv?ke? porojen lyps?misess? j.n.e. Ylip??ns? voimme sanoa, ett? Jaampa oli Esau ja Jouna oli Jaakob.

Jaampa ja Jouna asuivat teltiss? yhdess?, mutta palvelijattaret asuivat tavan mukaan is?nn?n ja perheen p??teltiss?.

Laagje oli sin? talvena, jolloin yll?mainittu tapahtui, pystytt?nyt telttins? Akanastunturille, muutamia penikuormia Karasjoelta, ja h?nen lukuisa porolaumansa kuleksi ymp?rist?ll?.

Sudet olivat olleet hyvin kiusallisia jo alkutalvesta, ja palvelijoiden t?ytyi kaksittain lakkaamatta olla ulkona y?t p?iv?t vartioimassa, mutta kuitenkin olivat pedot saaneet useampia poroja surmatuksi. Monta susilaumaa oli n?hty, joten oli pelj?tt?v?, ett? t?m? rasitus talven pitk??n k?visi viel? kovemmaksi. My?s oli huomattu, ett? susien joukossa oli ollut muudan, joka oli tavattoman suuri ja v?rilt??n toisenlainen, kuin tavalliset norjalaiset sudet. Arveltiin sit? ven?l?issudeksi, joka oli tullut t?nne Siperiasta.

Jaampa oli alati nureissaan, sill? t?m? peto oli repinyt yhden h?nen parahimmista ajoporoistaan, vaikka sill? olisi ollut vara valita satojen joukosta muitakin. H?n olikin er??n? p?iv?n? ollut sit? hiiht?m?ss?, vaan h?nen t?ytyi heitt?? ajo sikseen, sill? lumi ei ollut tarpeeksi syv? ja susi niin muodoin p??si helposti pakoon.

Jaampa huokaili ja rukoili, arvattavasti ei kuitenkaan taivaallista is??mme, ett? pian tulisi hyv? lumisade, jotta h?n sopivammin saattaisi koettaa kilpajuoksua tuon rosvosuden kanssa.

Jopa vihdoinkin er??n? p?iv?n? taivas alkoi synkisty?, ja mit? enemm?n taivas synkistyi, sit? enemm?n Jaampan naama kirkastui. H?n pani uuden latingin lyhyeesen rihlapyssyyns?, valitsi itselleen pisimm?t ja leveimm?t sukset ja voiteli ne poronrasvalla. Tulipa sitten lumisade. Hiljaa ja ??net?nn?, suurina h?ytyvin? sinkoili lumi alas tummalta taivaalta ja peitti kyyn?r?n korkeudelta laaksot ja kukkulat, joilta se tavallisesti tupruaa pois, jonka vuoksi susikin, kun sit? ahdistetaan, melkein aina pyrkii yl?sp?in, jossa se helpommin p??see karkuun.

Jaampan kasvot loistivat mielihyv?st? ja h?n otti toimittaakseen ylim??r?isi? y?vahteja siin? toivossa, ett? sudet saapuisivat. Vaan useampia ?it? kului ilman ett? huomattiin susien j?lki?k??n, joten jo tultiin melkein siihen luuloon ett? ne olivat siirtyneet toisille seuduille.

Jaampa oli t?st? sek? hyvill??n ett? pahoillaan. Olihan se hyv?, ett? ne pysyiv?t poikessa, vaan h?n olisi toki ensin tahtonut koettaa oikeen vakavata kilpajuoksua tuon suuren suden kanssa, jonka he olivat n?hneet.

Sill? v?lin ryhtyi h?n taas jokap?iv?isiin askareihinsa, ja er??n? p?iv?n? oli h?n poroa kesytt?m?ss? pienen lammin j??ll? l?hell? teltti?. Nuori oppilas oli joku aika sitten saanut tutustua Jaampan kasvatusopin ensimm?iseen pyk?l??n. Se k?vi siten, ett? h?n pitk?st? nuorasta sitoi poron keskinkertaiseen, hoikkaan ja notkeaan koivuun ja antoi sen r?pistell? siin?. Koivu taipui aina, kun poro hyp?hti, tempasi ja tepasteli irti p??st?kseen. Mutta v?hitellen k?vi t?ss? porolle, niinkuin lohelle siimassa, joka on tottuneen kalastajan k?dess?. Sen t?ytyi vihdoin masentua, rauhoittua ja tottua riimuun ja ohjakseen. Sitten vei Jaampa sen mukanaan alas j??lle ja valjasti reen vetonuoran p??h?n. Alussa arka ja kesyt?n el?in hirve?sti pelk?? reke? eli tuota esinett?, jonka se n?kee tulevan per?ss??n. Se luulee sit? varmaankin sudeksi eli muuksi pedoksi, joka sit? ajaa takaa, ja vasta v?hitellen, kun se rupeaa kadottamaan pelkonsa, lyhennet??n vetonuora. Jaampa ja poro piehtaroivat j??ll?. Toisinaan oli poro voiton puolella, kaasi Jaampan nurin niskoin ja raahasi h?nt? per?ss??n pitk?n matkaa. Mutta eih?n tuossa pehme?ss? lumessa ollut vaaraa kuperkeikoista ja kaatumisista, ja Jaampa oli sitke?luontoinen, kunnes porokin v?hitellen tottui rauhallisesti vet?m??n tyhj?? reke?. Sittemmin pantiin rekeen hiukan kuormaa ja poro pantiin riviin kahden kesyn poron v?liin, ja t?ss? sen vastustelematta t?ytyi seurata toisia.

Laagje istui kodassaan hoitaen lihapataa, joka kiehui p?iv?lliseksi; Lappalaisten perheess? nimitt?in valmistaa mies ruuan, ja vaimon p??asiallisena toimena on vaatteiden ja jalkineiden ompeleminen, nahkojen valmistaminen, lasten hoitaminen j.n.e.

Jouna valmisteli paraikaa pulkkaa eli ahkiota. Kaikkialla n?ytti rauhalliselta, kun ?kki? joku n?kyy suksilla laskevan alas jyrkk?? rinnett? j?rven takana, huutaen jotakin, jota ensi alussa ei saattanut eroittaa. Se ei ollut kukaan muu kuin yksi nuorista palvelustyt?ist?, joiden sin? p?iv?n? tuli vartioida poroja. Jaampa keskeytti opetuksensa ja kuunteli. Silloin kuuli h?n selv??n huudon: "Gumpe lae botsuin!" susi on porojen kimpussa. Ja jos joku huuto on omansa her?tt?m??n Lappalaisen kuolleista, horroksista, pohmelosta ja unesta, niin on se t?m?. Niin, pelk??np? ett? tunturi-Lappalainen, jos h?n vaikka sattuisi olemaan polvillaan alttarin edess? ja olisi ottamaisillaan papin k?dest? Ehtoollista, kuitenkin juoksisi tiehens?, jos joku tulisi kirkkoon ja ?kki? parkaisisi h?nelle korvaan: "Gumpe lae botsuin."

Jaampa heitti silm?n r?p?yksess? poron omaan huostaansa ja juoksi kotia kohden. H?nkin huusi: "Jouna, Laagje, gumpe lae botsuin!" Tuskin oli Jaampan huuto kuulunut, kun jo Jouna heitti veitsens? ja Laagje kauhansa ja kaikki naiset sek? koirat sy?ksiv?t ulos. Kaikki nyt olivat vireill?, ja sill? aikaa kun miehet kiireimmiten saivat sukset jalkaansa, kertoi tytt? heng?styneen? susilauman ?kki? tulleen heit? vastaan, ja kun yrittiv?t niit? vastustaa, oli tuo iso susi muiden etunen?ss? tullut heihin p?in hampaat irviss?, jotta he kauhistuksissaan olivat per?ytyneet hosuen suksisauvoillaan. Sitten oli h?n hiiht?nyt teltti? kohden apua huutamaan, sill? v?lin kuin toinen tytt?, niin hyvin kuin taisi, seurasi porolaumaa.

Jaampa heitti rihlan olallensa ja pisti pari poronkielt? poveensa; h?n ei tiennyt, kuinka kauan t?m? sudenajo tuli kest?m??n, mutta kaikissa tapauksissa ei h?n p??tt?nyt heret? kahteen eli kolmeen vuorokauteen, sen lupauksen h?n teki itselleen. Nyt l?ksiv?t kaikki kolme sinne p?in, jonne lauma, tyt?n kertomuksen mukaan, oli paennut. Eip? kauan viipynytk??n, ennenkuin huomasivat p??lauman, joka oli ker?ytynyt yhteen ryhm??n, vaan perille p??sty??n saivat kuulla ett? susien oli onnistunut hajoittaa p??laumasta satakunta poroa. N?m? olivat paenneet koillista kohden susien edell?, jotka tapansa mukaan kokivat hajoittaa n?it?kin viel? enemm?n toisistaan, voidakseen kaksitellen karata yhden ainoan poron kimppuun.

Laagje j?i siihen tyt?n avuksi poroja kotiin ajamaan. Jaampa ja Jouna l?ksiv?t susia takaa ajamaan. Pian tulivat he j?ljille, joten helposti saattoivat seurata niit?. Noin penikuorman hiihdetty??n huomasivat veripilkkuja lumessa, josta n?kiv?t, ett? isoin susi t?ss? jo oli saanut hampaihinsa poron, ja v?h?n matkaa siit? he l?ysiv?tkin poron puoleksi raadeltuna, vaan sudet olivat taas pakosalla. Jaampa tarkasti merkkej? korvissa ja huomasi, ett? se taaskin oli yksi h?nen omista poroistaan, jonka sudet olivat tappaneet, ja vaikka h?n jo ennest??n oli vihoissaan, niin nyt h?n vasta oikein vimmastui.

"Piru viek??n, ellei Jaampa nyt saa sinua kynsiins?, kirottu verikoira!" huusi h?n ja l?ksi taas seuraamaan suden j?lki?.

Puoli penikuormaa siit? n?ki h?n tuon ison suden ja pienemm?n sen seurassa er??n j?rven j??ll?, jonka yli ne pyrkiv?t p??st?kseen vuorille toisella rannalla.

Nyt alkoi Jaampa takaa ajoa oikeen toden teolla. Nuolen nopeudella luisui h?n rinnett? alas ja rupesi hiiht?m??n j??n poikki. Jouna ei kauemmin jaksanut h?nt? seurata, vaan alkoi j??d? j?lelle: Jaampa sit? vastoin kiiti yh? eteenp?in.

Kun sudet n?kiv?t joutuvansa ahtaalle ja kun juokseminen syv?ss? lumessa k?vi vaivaloiseksi, rupesivat tapansa mukaan, kun heit? ajetaan, oksentamaan ollakseen juoksulle v?h?n keve?mm?t, ja Jaampa huomattuaan sen, heitti pois pyssyns?, joka v?h?n painoi, kevent??kseen h?nkin kuormaansa. H?n tiesi Jounan, joka seurasi per?ss?, ottavan sen mukaansa.

Jaampa ei ollut kaukana susista niiden p??stess? maalle, vaan yl?ng?ll? ne taasen p??siv?t h?nest? etenem??n. P??sty??n uudestaan niiden n?kyville, oli pienempi susi eronnut suuresta, kenties se aavisti, ettei ollut hyv? sit? seurata, ja Jaampa seurasikin tietysti tuota suurta.

Taas mentiin alesp?in, kiihtyv?ll? vauhdilla lensiv?t sukset; susi aikoi taas juosta er??n j?rven poikki, vaan m?ess? j??lle laskiessaan oli Jaampalla kymmenen kertaa kovempi vauhti kuin sudella ja h?n l?heni sit? l?henemist??n. Vihdoin oli h?n sen kintereill?, ja kiit?ess??n sen sivutse m?ess? h?n tavoitti sit? suksisauvallaan lauteihin, joka on suden arin kohta. Vaan susi olikin vanha kokenut veitikka. Se k??ntyi samassa ja v?isti iskun tarttumalla sauvaan hampaillaan, jonka vuoksi ei koskaan maksakaan vaivaa ly?d? sit? p??h?n.

Onnettomuudeksi luiskahti Jaampan vasen suksi, kuu h?n sutta l?im?hytti, pajun oksan alle, ja Jaampa laukesi nurin niskoin, niin ett? h?n makasi nen?ll??n lumessa.

Salaman nopeudella sy?ksi susi h?nen hartioihinsa ja repi ja reutoi h?nen poronnahkaista turkkiaan. Kaikeksi onneksi oli se toki paksu, ja sit? paitsi oli h?nell? t?m?n alla viel? lammasnahkainen turkki, niin ett? h?n kyll? tunsi hampaiden iskun ja kauvan aikaa j?lkeenp?in oli h?nell? viel? mustelmia omassa nahassaan, vaan siit? ei h?n suurin v?litt?nyt. H?n oli niin viisas, ett? osasi olla hiljaa niin kauan, kunnes p??si puukkoonsa k?siksi, k??ntyi sitten ?kki? ja iski veitsens? suden olkap??h?n, jolloin se taas l?ksi pakoon.

Eip? Jaampakaan kauvan siekaillut, tuokiossa oli h?n taas jaloillaan ja suden j?ljiss?. Taas mentiin lakean j??n poikki ja kilpajuoksu alkoi uudestaan.

Kuu nousi, t?hdet tuikkivat, revontulet s?ihkyiv?t ja tuhannen tuhannet lumikiteet v?lk?hteliv?t ja kimaltelivat. Y? oli valoisa, vaan ei ainoatakaan el?v?? olentoa kuulunut eik? n?kynyt. Kaikki oli hiljaista ja ??net?nt? n?ill? ??rett?m?n lakeilla tunturimailla.

Ainoastaan n?m? kaksi, Jaampa ja susi, l??h?ttiv?t ja juoksivat katselijoitta ja todistajoitta, pys?htym?tt? tai huokaamatta, ei tavallista kilpajuoksua, vaan kilpailua el?m?st? ja kuolemasta.

Kun susi taas p??si maalle, rupesi se jo v?sym??n, kenties haava ja veren vuodatuskin olivat sen uuvuttaneet, sill? se ei en?? juossut vuorelle p?in, vaan l?ksi kulkemaan pitkin j?rven rantaa.

Jaampa iloitsi n?hdess??n verta sen j?ljiss? ja kokosi viimeiset voimansa sit? saavuttaakseen, mutta hiki vuoti h?nest? viel? kovemmin, kuin veri sudesta, ja h?nen oli niin kuuma, ett? h?n oikein h?yrysi. Silloin kiersi h?n ylt??n tuon raskaan poronnahkaisen turkkinsa, viskasi sen lumelle ja riensi nyt eteenp?in lyhyess? alusturkissa. Ilma oli my?s tullut kylmemm?ksi ja lumen pinta oli k?ynyt hienoon j??h?n. Se teki, ett? suksi luisui kuin olisi se ollut lasista, vaan samalla j??riite leikkasi suden jalkoja. Vihdoin heitti Jaampa pois lakkinsakin, sekin k?vi h?nelle liian raskaaksi. Paljain p?in ja hajalla hapsin riensi h?n enn?tt??kseen j?rven p??h?n yht? haavaa suden kanssa. T??ll? oli kapea rotko, ja kun susi yritti paeta sen kautta, sai se siin? surmansa. Jaampa hiihti ylemp?n? rinteell?, kun susi oli alempana, ja juuri kun sen hampaat irviss? piti juosta Jaampan sivutse, sai se niin hyvin t?hd?tyn iskun Jaampan sauvasta selk??ns?, ett? se takapuolestaan vaipui lumeen ja j?i rampana siihen istumaan, voimatta paikaltaan hievahtaa.

Jaampa oli voittaja. H?n hengitti muutaman kerran syv??n, ja nojaten suksisauvaansa katseli h?n voitettua vihollistaan. S??list? ei t?ss? ollut puhumistakaan. P?in vastoin, ilkullisella voiton riemulla siit?, ett? oli katkaissut verivihollisensa selk?rangan, puhkesi h?nen vihansa kaikellaisiin haukkumasanoihin ja h?n lausui: "Jopa vihdoinkin saavutin sinut, ilke? peto! sin?, joka olet hiipinyt ymp?ri y?ll?, vaan p?iv?ll? olet ollut pelkuri muita, paitsi lapsia kohtaan! Siin? nyt istut rampaselk?isen? ja hampaat irviss?, sin? paholainen. Luuletko minun sinua s??liv?n. Mit? viel?, hyi sinua, joka purit minua selk??n! Vaan nyt et tarvitse odottaa kauemmin, eik? kirottu kielesi ole en?? poron verta nuoleva. Nyt sen sijaan minun veitseni saa maistaa syd?nvertasi. Se kelpasi sinulle, sin? rosvon siki?, joka kuukausi sitten varastit parhaan poroni! Niin, se olit sin?, siit? ei ole apua, ett? noin mulkoilet silmill?si, sin?p? se olit, sanon min?, taikka is?si, taikka ?itisi, taikka veljesi, taikka sisaresi, taikka joku muu tuota kirottua sukuasi. Nyt sinun pit?? kuoleman, kuuletko konna, lurjus, verikoira! Tuossa - tuossa saat veitsen," ja kuni salaman leimaus sy?ksee veitsi suden syd?meen. Kuoliaana susi kaatuu sel?lleen.

Jaampa nylki suden, heitti nahan turkin kauluksen tavoin hartioilleen ja l?ksi paluu matkalle. Puolen penikuormaa kulettuaan kohtasi h?n Jounan, joka toi h?nen pyssyns?, turkkinsa ja lakkinsa.

He l?ksiv?t kulkemaan oikotiet?, ja puolen p?iv?n tienoissa he saapuivat kotiin. Jaampa ei ryhtynyt laveammin kertomaan retkest??n, vaan h?nen suunsa ty?skenteli sit? ahkerammin lihapadan tyhjent?misess?, joka juuri oli otettu tulelta. Se h?nen kumminkin t?ytyi kertoa, ett? susi oli repinyt h?nen turkkinsa, kun yksi tyt?ist? ryhtyi sit? korjaamaan. Jouna sit? vastoin s?i ja puhua jupakoitsi kilvan, ja h?nelt? nyt tarkemmin saatiin kuulla retken erityistapaukset.

Lapsi ja Lappalainen.

Muutamia p?ivi? susijahdin j?lkeen p??tettiin, ett? Laagjen ja Jaampan tulisi l?hte? kumpikin eri suunnalle etsim??n kadonneita poroja. Semmoisia retki? kyl?st? kyl??n tehd??n usein ja niit? pidet??n osaksi melkein huviretkin?, etenkin jos asianomainen on palvelija eik? itse vahingon k?rsinyt, samalla tapaa kuin rengit etel?mm?ss? varsin mielell??n l?htev?t vuoristoon hevosia etsim??n, jolloin saavat tilaisuutta k?yd?kseen majasta majaan vuoristossa. Semmoinen retki antaa Lappalaiselle aihetta k?yd? tapaamassa sukulaisia ja tuttavia eli vieraita, tiedustamaan eli kertomaan uutisia, tahi juttelemaan tuosta loppumattomasta aineesta, jota poro, poron hoito, poron taudit y.m. tarjovat paimentolaiselle.

Pian saapui Laagje er??n l?himp?n? asuvan tunturi-Lappalaisen luo, joka oli h?nelle v?h? sukuakin, ja tiedusteli kadonneita porojaan. Naapuri kertoi, ett? er??n? p?iv?n? oli kaukana lumikent?ll? n?hty musta liikkuva esine. Se l?heni l?henemist??n ja suureni suurenemistaan, ja vihdoin huomattiin ett? se oli porolauma. Helposti saattoi n?hd?, ett? susi oli ollut liikkeell? jossakussa paikassa ja ett? el?imet nyt olivat pakolaisia voitetusta armeijasta. Kun nuo pelonalaiset el?imet olivat huomanneet vieraan lauman, juoksivat ne sit? kohden ja kaatuivat uupuneina tiheimp??n parveen. Jos semmoisissa tapauksissa pakeneva el?in saapuu yst?viin tahi sukulaisiin, on se pelastettu. Merkeist? kuvissa tunnetaan sen is?nt?, jonka luona susi siis on k?ynyt vieraisilla, ja el?int? hoidetaan, kunnes omistaja saapuu.

Vaan jos se saapuu varkaan k?siin, niinkuin usein sattuu, niin ei t?m? ole sutta hurskaampi. H?n tappaa sen, piilottaa ja sy?pi suuhunsa, tahi panee sen korviin oman merkkins? ja muuttaa pois semmoiseen paikkaan, jossa ei h?nt? helposti keksit?.

Jaampa l?ksi porolla ajamaan etel?? kohden Koutokeinoon p?in, jossa pahimmat poronvarkaat asuivat. H?nell? oli oikea indiaanin ter?vyys ja kekseli?isyys tekem??n kaikellaisia huomioita ja johtop??t?ksi?, samalla kun h?n jutteli asianomaisen kanssa aivan toisista asioista, kuin kadonneesta tahi varastetusta porosta. Nahan v?rist? ja ulos viskatuista sorkista tunsi h?n paikalla, oliko el?in kuulunut is?nn?n tai h?nen omaan karjaansa.

Jaampa ei ollut maininnut mit??n siit?, kuinka pian h?n palaisi kotiin, Laagje sit?vastoin, joka kulki hiiht?m?ll?, oli luvannut olevansa kotona ennen joulua. H?n k??ntyi siis kotimatkalle, l?ydetty??n osan poroistaan ja tehty??n sukulaistensa kanssa semmoisen sopimuksen, ett? he tuonnemmaksi pit?isiv?t niit? huostassaan.

Siten tapahtui, ett? h?n h?m?r?ss? joulunaattona sattui kulkemaan pitkin samaa virtaa, jossa tuo kauhea onnettomuus oli kohdannut kauppiaan lasta ja sen vanhempia.

Laagjen tarkoitus oli saapua kotiin iltapuolella viett??kseen jouluiltaa yhdess? perhev?kens? seurassa. Kulkiessaan n?ki h?n monessa kohden rannalla suden j?lki?, vaan h?n ei osannut aavistaakaan petojen olevan niin l?hell?, ennenkuin h?nen koiransa, "Tshjabo", joka juoksi edell?, yht'?kki? p??sti h?t?huudon, sill? kaksi sutta oli hy?k?nnyt koiran kimppuun ja tuokiossa repiv?t sen palasiksi. Sudet p?tkiv?t pakoon saaliinensa, ja kun Laagje ehti paikalle, ei ollut koirasta muuta j?ljell? kuin muutamia veri pilkkuja lumessa.

T?ss? n?in seisoessaan, luuli h?n kuulevansa ik??nkuin heikkoa lapsen itkua virrasta p?in v?h?n kauempana. Eih?n se vaan liene "apparashj" eli "hylkylapsi", ajatteli Laagje itsekseen. "Jumala tiesi, kuka lienee salaisuudessa synnytt?nyt lapsen, joka nyt rukoilee kristillist? kastetta!"

Lappalaisilla on nimitt?in yleinen taika-usko, ett? kun joku poloinen tytt?, kenties lemmittyns? uskottomuudesta, joka ensin on luvannut naida h?net, ep?toivossaan menee ja "synnytt?? er?maassa", kuten lapinkielell? mainitaan, niin lapsi el??, tehtiinp? h?nelle mit? tahansa, itkee ja huutaa ohitse kulkeville, viel?p? mainitsee onnettoman ?itins? nimen, jos joku sit? kysyy. T?m? taikausko, joka lienee pahan omantunnon synnytt?m?, pid?tt?? ehk? monenkin onnettoman naisen rikoksesta, jota on paljon helpompi tehd? ja salata n?iss? autioissa ja asumattomissa seuduissa, kuin enemm?n asutuissa seuduissa. Kansan taru kertoo, ett? lapsi ei herke? itkem?st? ja huutamasta: ?iti, ?iti! ennenkuin se on nimitt?nyt murhaajansa ja sille sitten on huudettu joku kristitty nimi ristim?nimeksi.

Senp? vuoksi kerrotaan my?s, ett? on l?ydetty lapsia, joilta kieli on ollut poikki leikattuna. Onneton ?iti on silloin tehnyt t?m?n hirmuty?n siin? uskossa, ett'ei lapsi silloin voisi huutaa h?nen nime??n, ja h?n itse siis v?ltt?isi kaikki ep?luulot.

Kulkiessaan yl?sp?in virtaa my?ten n?ki Laagje jotakin tummaa er??ll? j??kappaleella, v?h?n matkaa rannasta, ja h?nest? tuntui, niin uskomattomalta kuin n?yttikin, ik??nkuin ??ni olisi tullut sielt?. "Tuo onneton on heitt?nyt lapsen virtaan", ajatteli h?n itsekseen ja joudutti kulkuaan p??st?kseen pois t?lt? synk?lt? seudulta, vakuutettuna siit?, ett? t?ss? oli rikos tehty ja ett? huutaja oli tuommoinen hylkylapsi.

Mutta taasen kuului tuo heikko ??ni niin selv??n ja surkeasti valittaen, ett? tuska ja s??liv?isyys tunki h?nen syd?meens?; h?n tunsi itsens?kin niin onnettomaksi, sill? h?nell? ei ollut lapsia. H?n oli tosin ottanut sisarensa nuorimman lapsen, nelivuotisen pojan nimelt? Mellet, ottopojakseen, vaan eih?n se kuitenkaan ollut h?nen lapsensa.

H?n pys?htyi siis j?lleen, katseli taakseen ja kuunteli.

"Laupiaan Jumalan nimess?", huudahti h?n, "eih?n se toki liene mik??n el?v? lapsi?"

Paikalla riensi h?n takaisin, heitti suopunkinsa j??kappaleelle ja veti sen luokseen. H?mm?styneen? tarttui h?n k?tkyeesen, tempasi nahat irti, ja mit? n?ki h?n? Mit? ihanimmat lapsen kasvot kyynelten vallassa; tuo pieni olento ojensi heikot kylm?st? siniset k?t?sens? h?nt? kohden.

Laagje oli t?st? odottamattomasta n?yst? melkein kadottaa j?rkens?.

Se ei ollut mik??n hylkylapsi, se oli todellisesti el?v? pienokainen, joka lep?si k?tkyeess?. Laagjen ensimm?isen? ajatuksena oli: "mit? Herran nimess? h?nen nyt piti tekem?n pelastaakseen tuon lapsiraukan hengen".

Ensin rupesi h?n huutamaan ja huhuilemaan kuullakseen, eik? siell? olisi ihmisi? l?heisyydess?. Vaan vastausta ei kuulunut synk?ss? aamu-y?ss?. Silloin h?n sieppasi k?tkyeen syliins? ja l?ksi hiiht?m??n. Mutta ei sek??n tahtonut k?yd? p?ins?, se rupesi k?ym??n tukalaksi ja vaivaloiseksi hiiht?ess?.

H?n laskeusi polvilleen k?tkyeen viereen, otti vapisevin k?sin lapsen siit? ja piti sit? syliss??n, sivalsi sitten veitsens? ja leikkasi niin suuren l?ven turkkiinsa ja alusjakkuunsa, jotta saattoi k?tke? tuon puolialastoman lapsen poveensa. Siell? oli sen hyv? olla, paljoa l?mpim?mpi kuin k?tkyeess?, eik? est?nyt h?nen liikunnoitaan.

Sitten riensi h?n taas eteenp?in, ehti?kseen kotiin niin pian kuin mahdollista; sill? l?mmint? ja suojaa oli vanhassa povessaan yllin kyllin, vaan ei ravintoa pikku lapselle, joka kenties jo oli n?hnyt n?lk?? niin kauan, ett? se saattoi kuolla, ennenkuin h?n p??sisi kotiin vaimonsa luo ja hankkisi sille poron maitoa ja ydinrasvaa, jolla Lappalaiset usein ruokkivat lapsiaan. T?m? pelko se kiihdytti h?nen kulkuaan, ik??nkuin n?kym?tt?m?t henget olisivat olleet h?nen kantap?ill??n ja tahtoneet ry?st?? h?nelt? lapsen.

Laagje ei milloinkan ollut niin ponnistanut voimiaan, kuin sin? aamuna. Vuoret ja laaksot samosi h?n eteenp?in v?h??k??n pys?htym?tt?. H?nell? oli viel? penikuorman vaiheilla kotiinsa, vaan pian h?n saapui yl?nk?maille, joten matka k?vi nopeammin, ja huimaavassa vauhdissa hiihti h?n alasp?in pitk?nkaltevia tunturin rinteit? my?ten.

Yht'?kki? h?n pys?htyi. Lapsi oli niin hiljaa, jotta h?n jo pelk?si sen kuolleen. Varovaisesti h?n pisti k?den poveensa ja tarttui lapsen k?t?seen. "Jumalan kiitos!" huudahti h?n, huomatessaan sen olevan l?mp?isen. Sitten taas eteenp?in.

Pian h?n jo n?ki kotansa ja porolaumansa, joka lep?si niiden ymp?rill?. Elukat hyp?htiv?t yl?s n?hdess??n h?nen tulevan semmoista kyyti?, ja koirat juoksivat haukkuen kodista, vaan pian tunsivat he is?nt?ns? j?lleen ja hyppeliv?t h?nt??ns? huilutellen h?nen ymp?rill??n, ik??nkuin anteeksi anoen erhetyst??n. Sitten tulivat em?nt? ja palkolliset ulos.

"Jumalan rauha ja hyv?? p?iv??!" lausui Laagje. "L?hdepp?s nyt eukkoseni telttiin, hanki l?mmint? maitoa ja olkaamme sitten kahden kesken!"

Vaimo teki niin, luullen miehens? sairastuneen.

"Mik? sinun on, Laagje, oletko sairas?" kysyi vaimo.

"En ole, vaan tuleppas t?nne, vaimo," puhui Laagje, tultuaan kotaan, "tuleppas t?nne, niin saat n?hd? jotakin erinomaista t??ll? povessani".

"Hyv? Jumala, lapsi", huudahti em?nt?, kun Laagje veti pienokaisen esiin, "el?v? lapsi, ihana lapsi, pieni tytt?, oikea enkeli! Hyv? Jumala, kenen lapsi se on?"

"Sit? en tied?, olen sen l?yt?nyt!"

"L?yt?nytk??"

"Niin, lumesta!"

"Lumesta?"

"Niin, se tahtoo sanoa, ei se ollut lumesta, se oli er??lt? j??kappaleelta virrassa Ison-kosken luona, luulin sen ensi alussa hylkylapseksi, se itki niin haikeasti".

"Ja melkein alastonna pakkasessa?"

"Eip? niink??n, se oli k?tkyeess?, sill? oli kauniit vaatteet yll??n ja se oli huolellisesti peitetty, vaan min? heitin k?tkyeen sinne ja riensin kotiin lapsi povessani."

"Kenenk?h?n ihmisen tuo lapsi lienee? Etk? n?hnyt eli kuullut ket??n?"

"En, oli viel? pime?, en n?hnyt enk? kuullut mit??n muuta kuin Tshjabon kuolon huudon, jonka kaksi sutta repi palasiksi".

Lapselle annettiin nyt maitoa ja ydinrasvaa, sit? l?mmitettiin ja pian se nukahti vaimon syliin. ?iti parka, h?nen olisi pit?nyt n?kem?n t?m?n, tyhj?n k?tkyeen ja veripilkkujen asemesta lumessa!

Laagje sy?ty??n h?nkin istui vaimonsa viereen. Molemmat katselivat nukkuvata lasta ja tarkastelivat sen vaatteita. Ei ollut mink??nlaista merkki? huomattavissa ja vaatteet olivat tavallista lappalaista kuosia.

"Sin? heitit k?tkyeen sinne", lausui em?nt?, "ehk? siin? olisi ollut joitakuita esineit?, jotka olisivat ilmaisseet sen syntyper??".

"Min? k?yn hakemassa sen huomenna", vastasi Laagje, "eih?n sinullakaan ole k?tkyett?".

"Jos saisimme pit?? lapsen omanamme; katsoppas, kuinka kaunis se on!"

"Niin, jos voisimme! Mutta kaikissa tapauksissa saamme pit?? sen ensi aluksi, ja ellei lasta tiedusteta, on se minun. Ehk?p? se mielivaltaisesti on hylj?tty. Min? olen kaikissa tapauksissa sen l?yt?nyt ja pelastanut, jota paitsi se varmaan olisi ollut kuoleman oma. Niinkuin Vapahtajakin syntyi joulu-y?n?, niin lienee t?m?kin lapsi lahjoitettu meille t?n??n".

"Mutta mit? me sanomme palvelijoillemme ja muille ihmisille?"

"Niin, meid?n t?ytyy sanoa, ett? se on kasvatti, jonka min? olen tuonut mukanani ja jonka me olemme ottaneet omaksemme, ja nyt on meill? kaksi, Mellet ja t?m? pienokainen, jotka voivat leikki? yhdess?".

"Mutta onkohan se kastettu?"

Niin, sit?p? ei kukaan voinut sanoa. Mutta kaksi kertaa on parempi kuin ei kertaakaan, ajatteli Lappalainen, ja sitten kuin palkollisille oli kerrottu, ett? Laagje er??lt? sairaalta sukulaiseltaan oli ottanut itselleen kasvattitytt?ren, l?ksi h?n vaimoneen Koutokeinoon.

Papin kanssa pian tultiin selville. Laagje sanoi pitkitt? puheitta lapsen omakseen ja kasteessa sille pantiin nimeksi Laila.

Heid?n palattuaan kestittiin palkollisia parhaalla ruoalla ja juomalla, mit? talossa l?ytyi, sen johdosta, ett? Lailalle oli vanhan tavan mukaan annettava kummilahja jommoisen my?s Mellet oli saanut silloin, kun h?n otettiin talon lapseksi.

Lukuisasta porokarjasta valitsi Jaampa kymmenen nuorta em?? vasikkoinen, ja n?iden korviin leikattiin nyt erityinen merkki, jotta niit? voisi eroittaa vanhempien ja muiden poroista. Sit? merkki? kutsuttiin t?st? l?htien "Lailan merkiksi".

T?mm?ist? merkki? k?ytettiin vanhaan aikaan my?s "puumerkkin?" eli omaisuuden merkkin?, jolla kukin lapselle kuuluva kappale merkittiin. T?ysi-ik?isin? k?yttiv?t asianomaiset sit? my?s allekirjoituksena, eli kirjoittivat sen kirjallisien sitoumuksien alle, josta seurasi sama laillinen velvollisuus, kuin nimen kirjoituksesta meid?n aikana. Tavallisesti ei lapsi saanut vanhemmiltaan ristim?lahjaksi useampia kuin yhden poron, mutta tuo rikas Laagje lahjoitti kumpaisellekin, Mellet'ille ja Lailalle, kymmenen nuorta em??, joten saattoivat olla hyv?ss? toivossa, ett? he t?ysikasvuisina tulisivat olemaan hyvin rikkaat, kun sit? paitsi saisivat suuren perinn?n. Risti?isiss? lahjoitettuja poroja ja niiden j?lkeisi?, vaikka ne lis??ntyisiv?t kuinka suuresti, ei koskaan lueta perint??n kuuluvaksi, vaan on se lapsen erityinen omaisuus. Ennen muinoin sai lapsi my?s usein poron kummin lahjaksi, ja sen, joka ensin keksi ja n?ytti lapsen ensimm?isen hampaan, tuli aina lahjottaa sille poro. Sit? kutsuttiin "hammasporoksi", ja tapa lienee tullut Norjalaisilta, joilla, niinkuin tunnemme, oli tapana antaa samanlainen lahja, nimelt? "hammaslahja".