Kuusi vuotta Siperiassa

Matka Omskiin.

Hein?kuun 6 p. l?hdimme Turusta h?yrylaivalla Vasa. Ilma oli mit? ihaninta matkalla Pietariin. Helsingiss? liittyi seuraamme er?s sukulainen, neiti Fontell, joka seurasi meit? Siperiaan. Kun minun veljeni viel? tuli joukkoon Pietarissa, niin oli meit? viisi t?ysikasvuista henke?, palvelustytt? siihen luettuna, ja kaksi lasta. Pietarissa viivyimme me erityisten valmistelujen puuhassa viikon. Niinp? k?vin t??ll? ministeri-valtiosihteerin puheilla, joka yst?v?llisesti ja kohtelijaasti otti minut vastaan. H?n l?hetti tiedon sis?asiain ministerille ett? min? olin matkalla Omskiin. H?n tarjoutui viel? tuttavainsa kautta hankkimaan minulle yksityisen suosituskirjeen Omskin kenraalikuvern??rille. Sit? paitsi n?ki h. ylh. sen vaivan ett? itse k?vi Pietarin kenraalikonsistoriossa, josta h?n hankki minulle suosituskirjan Moskovan kenraalisuperintendentille Jürgensenille. Uudestaan k?ydess?ni vapaaherra Bruunin luona puhui h?n paljo ja harrastuksella tulevasta toiminnastani. "Varsinkin pyyd?n teit? ettette v?sy t?h?n ty?h?n, vaikka se kyll? usein tulee olemaan vaikeata", sanoi h?n, sek? lis?si erotessa: "Jumala auttakoon teit?, ja jos jotakin tarvitsette, niin voitte kirjoittaa minulle yksityisesti."

Kun min? sitten tulin Omskiin, oli tieto minun odotettavasta tulostani jo saapunut sinne kaikkiin virastoihin ja sik?l?inen kenraalikuvern??ri Kolpakoffski pyysi minua k??ntym??n h?nen puoleensa, jos joitakin vaikeuksia ilmestyisi.

P?iv? tuli, jolloin meid?n t?ytyi ottaa ero suomalaisista yst?vist?mme ja l?hte? Pietarista. Vaikka me tulimme asemalle, josta matkaa Moskovaan piti alettaman, puolin tuntia ennen junan l?ht??, olivat kuitenkin melkein kaikki paikat otetut, ennenkuin me ehdimme antaa piletit ja saimme matkas?lymme j?tetyksi tulliin. Kuitenkaan ei meid?n tarvinnut j??d? junasta ja matkalla onnistuimme saamaan paikatkin vaikka tilaa aluksi oli kyll? niukalta. Tie Pietarin ja Moskovan v?lill? on jotenkin yksitoikkoista, mutta on siin? sent??n vaihteluakin. Tuuheita lehtimets?-ryhmi? ja niiden mehukas vihanta v?ikkyy l?helt? ja kaukaa. Paikoittain on n?k?ala niin laaja, ett? n?kee useampia kirkonkyli? yht? kauvan. Ven?l?iset rautatiet ovat tasaisia ja niill? matkustaa koko mukavasti. Ateria-asemilla tarjotaan hyvin laitettua ruokaa kohtu hinnasta. Kaikki on siisti? ja miellytt?v??, ei ainoastaan ruokasaleissa vaan my?s keitti?iss?, joita min? parissa paikassa n?in. P?ydille on asetettuna eri hintaisia ruokalajeja eri ryhmiin. Hinnat ovat ilmoitetut kunkin ruokalajin kohdalla paperilla. Useimmilla asemilla seisoo lapsia ja vaimoja myym?ss? maitoa. Ne vaativat 4 à 5 kopeekkaa pullosta. Useimmilla matkustajilla on omat ev??t ja he sy?v?t vaunuissa sek? hankkivat maitoa asemilta.

Moskovaan tulimme Hein?kuun 18 p. k:lo 9 aamulla ja astuimme Le Nord-nimiseen hotelliin l?hell? Pietarin rautatie-asemaa. T??ll? otimme isonpuolisen, v?liseinill? kolmeksi jaetun huoneen, josta maksoimme 2 ruplaa vuorokaudessa. T?m? oli tavallinen hinta huoneista, joihin matkalla poikkesimme. T?ss? on lis?tt?v? ett? matkustajan pit?? itse kustantaa itselleen s?nkyvaatteet. Meid?n t?ytyi viipy? hetken Moskovassa, sill? minun oli k?yt?v? kenraalisuperintendentti Jürgensenin luona, jonka hiippakuntaan kaikki luteerilaiset koko Aasianpuoleisella Ven?j?ll? kuuluvat. Sattui kumminkin kenraalisuperintendentti olemaan matkalla ja ilmoitettiin ettei h?n palaisi ennen kuin kahden viikon p??st?.

Konsistoorin sihteeri, Hasselblatt, lausui mielipahansa siit? ett? kenraalisuperintendentti nyt oli poissa. "Pastori Roschierin kanssa oli v??rin-ymm?rryksi? toinen toisensa j?lkeen", sanoi h?n, "sill? me tulimme persoonallisesti tavanneiksi h?nt? vasta h?nen palatessaan Siperiasta". H?n arveli ett? olisi ollut parempi jos suomalaisen pastorin asentopaikka olisi tullut muualle kuin Omskiin, jossa jo on yksi luteerilainen pappi. Min? sanoin ett? Omsk oli valittu asentopaikaksi sen vuoksi ett? useimmat suomalaiset asuvat siell? ymp?rist?ll?. "Mit? hy?ty? on muuten meid?n suomalaisilla papista, joka ei taida heid?n kielt?ns??" lausuin min?. T?h?n ei sihteerill? ollut mit??n v?itt?mist?. H?nen toivotettuaan minulle onnea ja menestyst? ty?ss?ni, j?tin h?net hyv?sti.

Er??n saksalaisen papin, P. Mikaelin kirkon pastorin, tapasin my?s Moskovassa; t?m? hyv?stij?t?ss? antoi minulle veljensuutelon ja sanoi: "Jesus Kristus on meid?n rauhamme." N?ist? h?nen sanoistaan, vaikk'ei niit? sen useampia ollut, voin min? p??tt?? ett? h?n tunsi meid?n Herramme ja Mestarimme. H?n pyysi hyv?ntahtoisesti minua viel? p?iv?lliselle seuraavana p?iv?n?, josta minun kumminkin piti kielt?yty? hankkeissa olevan matkan t?hden. Me katselimme Moskovassa sit? kaunista kirkkoa, jota kutsutaan "Vapahtajan kirkoksi". Se on aivan uusi ja j?tt?? kauneudessa j?lkeens? kaiken mit? min? olen sen tapaista n?hnyt. Maalaukset ovat mainioimpain mestarien tekem?t ja esitt?v?t tapauksia sek? raamatun ett? Ven?j?n historiasta. Er?s kirkonpalvelija n?ytti meille kaikki ja kertoi meille muutamien maalausten sis?ll?n y.m. Kirkko oli maksanut jonkun verran yli 30 miljoonaa ruplaa.

Lauvantai-iltana k?vimme me Kremliss?. Silloin oli meill? tilaisuutta kuunnella messua useammissa kirkoissa. Kirkkolaulu, joka ylimalkaankin on vaikuttavaa kreikkalaisessa kirkossa, oli eritt?in kaunista muutamissa Moskovan kirkoissa. Varsinkin oli niin laita Uspenskin tuomiokirkossa, jossa meid?n nykyinen keisarimme on kruunattu.

Omituisen vaikutuksen tekee t?m? ihmeellinen kaupunki, kun korkealta paikalta silm?ilee sen satoja kirkkoja sek? kuuntelee kellojen syv?sointuista ??nt?.

Saatuamme hotellin-is?nn?lt?mme Moskovassa osoitteen hyv??n ja halpaan ravintolaan Nizhnij-Novgorodissa, l?ksimme sille rautatie-asemalle, josta juna menee sinne, ja l?hdimme matkaan 19 p:n? k:lo 4 j.p.p. Seuraavana aamuna k:lo 8 saavuimme me t?h?n omituiseen kaupunkiin. Tie Moskovasta Nizhnij-Novgorodiin kulkee viljeltyjen vainioiden ja suurien kyl?in l?pi. Rakennukset n?iss? ovat kurjia ja usein olkikatolla varustettuja. Jokaisen ven?l?isen kyl?n l?pi kulkee raitti, jonka molemmille puolille asuinhuoneet ovat rakennetut, p??ty kadulle p?in. Siperiassa olen min? n?hnyt kyli?, joissa useampia tuhansia ihmisi? asuu. Niinp? laskettiin er??ss? sellaisessa kyl?ss? kokonaista 450 asuinrakennusta. Mainittakoon ett? Siperiassa on paljo paremmat rakennukset kuin muualla Ven?j?ll?. Asuintupa sis?-Ven?j?ll? n?ytt?? aivan rautaruukin luona olevalta hiiliuunilta.

Oli sunnuntai-ilta, kun me j?timme Moskovan. Kyl?n nuorisoa oli monin paikoin kokoontunut rautatie-asemille. Punaista v?ri? n?yttiv?t rakastavan sek? naiset ett? miehet. Sek? t??ll? ett? my?s matkustaessa Volgalla ja Kamalla voi v?list? n?hd? 5 à 6 maankirkkoa samalla kertaa. N?m? n?ytt?v?t hyvin sievilt? valkoisine rapattuine seinineen ja viheri?isine kattoineen. Verrattaessa n?it? ja Suomen kirkkoja, t?ytyy antaa edellisille etusija.

Nizhnij-Novgorod on, kuten sanottu, omituinen kaupunki. Kun menn??n rautatie-asemalta Volgan rannalla olevalle h?yrylaivasillalle, kolmen virstan matka, niin kuljetaan markkinakaupungin kautta eik? n?hd? juuri mit??n muuta kuin suuria makasiineja, joissa on ??rett?m?t varastot kaikenlajisia tavaroita. Viikon p??st? siell? olostamme alkaisivat markkinat, suurimmat maailmassa. Y?t? p?iv?? oli t??ll? el?m?? ja liikett?. N?htiin kaikenlaisia kansantyyppej?. Asujanten kunniaksi mainittakoon ett? sangen harvoin n?ki p?ihtyneen. Kun sattui olemaan eritt?in kova kuumuus meid?n oleskellessamme Nizhnij-Novgorodissa, emme me paljo voineet liikkua ulkona muina aikoina kuin varhain aamulla. L?mp?mittari osoitti p?iv?ll? 55 astetta C. ja y?ll? 33°. Voi avonaisten ovien kautta n?hd? makasiineihin ja katsella heid?n varastojaan. Yksi oli t?ynn? k?ysikimppujn lattiasta kattoon, toinen niinimattoja, kolmas teepakkoja j.n.e., sanalla sanoen, siell? oli kaikenlaista tavaraa. Kuvatessani paluumatkaamme Siperiasta, joka sattui juuri markkina-aikaan, tulen tarkemmin kertomaan markkinael?m?st? Nizhnijss?. Minua ihmetytti etteiv?t suomalaiset kauppiaat k?y n?ill? markkinoilla. Onhan luultavaa ett? monellaisia tavaroita saisi t??ll? ostetuksi halvalla. Samoin luulisi Suomen teollisuustuotteiden voivan menn? kuupaksi t??ll?, jos vaan tultaisiin oikein tuntemaan n?m? markkinat.

Varsinainen kaupunki, jota ei voi n?hd? markkinapaikalta, on useampia satoja jalkoja korkeammalla kuin t?m? ja n?ytt?? oikein siev?lt?. Sielt? tarjoutuu laaja n?k?ala yli Volgan ja ymp?rill? olevain seutujen.

Kuten kaupungissa niin oli my?s virralla el?m?? ja liikett?. Sanottiin meille, ett? noin tuhannen laivaa oli t??ll? ankkurissa. Toinen hinaajah?yry toisensa per?st? tuli, vet?en per?ss??n 4-5 mahdottoman suurta proomua. Vuokrattuamme kaksi hytti? er??ll? Kamenski-veljesten laivalla, muutimme me laivalle, vaikka se olikin viel? pari vuorokautta Nizhnijss?. Erinomaisella kohtelijaisuudella ja yst?vyydell? kohtelivat meit? laivalla sek? p??llyst? ett? miehist?. Ensimm?isen? iltana, kun me olimme laivassa ja joimme teet? yl?kannella, tuli kapteeni tuoden purkin hilloa ja pyyt?en meit? k?ytt?m??n sit? hyv?ksemme. Ven?j?ll? on tavallista ett? nautitaan marjahilloa teen kanssa. Teet? k?ytet??n kaikkialla t??ll? ja teekeitti?t?, samovaaria, ei puutu yhdest?k??n m?kist?. Kahdesti p?iv?ss?, aamiaiseksi ja illalliseksi, sek? usein p?iv?lliseksikin, pannaan teekeitti??n valkea. Keittotaidossa ei ole tultu kauvas t?ss? maassa rahvaan kesken. Se sy? enimm?kseen leip?? ja suolaa sek? juo teet? lis?ksi. Sokuria k?ytet??n hyvin tarkasti. Jos tulee vieras, niin asetetaan sokurinpala h?nelle kun teet? tarjotaan, mutta jos h?n ei ole kovin sysm?l?inen, niin j?tt?? h?n sokurinpalan koskematta. Mutta jos h?n on niin taitamaton, ett? pist?? sen poskeensa, niin sanotaan h?nen menty??n: "Sit? koiraa, joka s?i koko sokurinpalan!" Pian perehtyy maan tapoihin ja min? join teeni jo yht? mielell?ni ilmankin sokuria kuin sokurin kanssa. Ett? me kaikki juomme sit? pari kertaa p?iv?ss?, tarvitsee tuskin sanoa.

Sellaista yst?vyytt?, jota laivan kapteeni ja kaikki matkustajat osoittivat meille, tulisi tuskin, pelk??n m?, vieraan perheen osaksi suomalaisella laivalla.

Matkustajain joukossa oli useita saksaa puhuvia, ja niiden kanssa vietimme me monta hauskaa hetke?. Eritt?in hyv? sopu n?ytti vallitsevan laivan p??llyst?n ja miehist?n kesken. Kun laiva l?hti liikkeelle, paljastivat kaikki p??ns? ja supattivat hiljaisen rukouksen. Niin tekiv?t ne my?s, kun me onnellisesti saavuimme Permiin, jonka j?lkeen kapteeni, per?mies ja ruorimiehet pudistivat toisiaan k?dest?, kiitollisuudeksi siit? ett? kaikki olivat hyvin tehneet velvollisuutensa. T?m? yksinkertainen temppu n?ytti minusta sek? kauniilta ett? kohtuulliselta.

Perm on paikotellen hyvin rakennettu kaupunki. Kaunis puisto kukkais-istutuksineen ja kes?teaatterineen on ihan vieress?. Heti kaupungin ulkopuolella Jekaterinenburgiin p?in on kruunulla kanuuna- ja luotitehdas. Juna l?hti k:lo 1/2 9 j.p.p. Permist? ja k:lo 1 y?ll? saavuttiin Ural-vuorten rajalle. Tuskin kuitenkaan huomasi olevansa vuoriseudussa. Toinen yl?nk? tuli kyll? toisen per?st? ja usein oli laaja n?k?ala yli kukkulain ja laaksojen, mutta en voi muistaa n?hneeni ainoatakaan paljasta kalliosein?? tai huippua koko ylimeno-matkalla.

Rata kulkee synkkien metsien l?pi ja asemat ovat hyvin v?h?p?t?isi?. Kolmen aseman nimest?: Eurooppa, Ural ja Aasia, tulee huomaamaan astuvansa toiseen maan-osaan. Ennenkuin laskeudutaan Uraalin juurelle, kuljetaan Nizhnij Tagilskin kautta, jossa kuuluisat Demidoffin kaivannot sijaitsevat. Kuinka suurenmoisia n?m? laitokset ovat, voi ymm?rt?? siit? ett? v?kiluku nousee niiss? 30-40 tuhanteen henkeen. Junasta p?in voimme n?hd? savun nousevan monista paikoin, jota paitsi kolme kirkkoa ja joukko rakennuksia tuli n?k?s?lle. Mielell?ni olisin sinne pys?htynyt p?iv?ksi, kun minulla oli syyt? olettaa ett? luteerilaisia oli paikkakunnalla, mutta t?m? ei voinut erityisist? syist? tapahtua. Asemalla s?imme p?iv?llist? ja kaksi nuorta miest? matkatovereistamme, jotka olivat seuranneet meit? aina Nizhnij-Novgorodista, tarjosi meille viini? virkistykseksi. Me emme tulleet oikein selville mit? v?ke? nuo meid?n matkatoverimme olivat. Minun kysymyksiini antoi toinen, insin??ri, kiertelevi? vastauksia. Kysymykseen "miss? asutte?" vastasi h?n: "toisella jalalla Euroopassa ja toisella Aasiassa." Viel? kiihke?mm?ksi tuli utelijaisuutemme, kun t?m? kutsui meit? tulemaan puutarhaansa illalla Jekaterinenburgissa. Olin siin? luulossa ett? matkatoverimme oli k?yh? paikkaa etsiv? insin??ri ja t?ytyy sanoakseni ett? minun oli vaikea nauttia sit? viini? mit? h?n tarjosi "k?yhyydess??n", kuten minusta n?ytti. Sen vuoksi, kun h?n kutsui meit? puutarhaansa, min? kysyin oliko h?n palveluksessa jollakin, jolla oli puutarha Jekaterinenburgissa. "Ei, se on minun oma puutarhani", vastasi h?n aivan lyhyesti.

Matkatoverimme neuvoivat meille ravintolan, johon asetuimme. Heti kun olimme pukeutuneet, saapuivat he ja veiv?t meid?t suurenmoiseen vanhaan puistoon, jossa oli synkk?? mets?? ja keinotekoisia vesilammikoita. P??st?ksemme puistoon, oli meid?n kuljettava er??n linnanpihan kautta. Sen vieress? oli vanha, suuri linna. Kysymykseen kenen t?m? oli, vastasi is?nt?mme: "minun". Puistossa oli ravintola, ja k?velty?mme jonkun hetken k?yt?vi? pitkin tarjottiin meille teet? ja muita virvoitusjuomia ja viimein hieno illallinen. Is?nt?mme nautti perinpohjaisesti ja tahtoi vaatia vieraitansakin tekem??n samoin. Vaikeata olisi meille ollut siit? selvit?, jollei er?s toinen nuori mies olisi osoittanut meille keinoa: "kaatakaa maahan", kuiskasi h?n, ja niin teimmekin. My?hemp??n y?ll? rupesi satamaan ja is?nt?mme tahtoi ett? me j?isimme linnaan, mutta me mieluummin l?hdimme asuntoomme, johon herrat kohtelijaasti saattelivat meit?. Kun min? seuraavana aamuna tulin Siperian pankkiin ja siell? tapasin er??n pankkireviisorin, joka oli tullut meid?n kanssamme Permiin, kysyi t?m? hymyillen: "oletteko tavanneet matkatoverinne viel??" "Kyll?, eilis-iltana olimme yhdess? er??ss? puistossa, jota h?n sanoi omakseen", vastasin min?. "Varma onkin, ett? se on h?nen", jatkoi reviisori.

Insin??ri matkusti samana p?iv?n? pois, mutta se toinen, nuori mies, j?i ja tuli seuraavana iltana hakemaan meit? kaupungille. H?n vei meid?t er??sen kauppakojuun, jossa oli kaikenlaisia valutavaroita Uraalin vuorista sek? osti meille muistia sielt?. Sitten vei h?n meid?t jo mainittuun linnaan, jonka h?n n?ytti meille aina linnan kappelista saunaan asti alaholvissa.

N?iden muurien sis?ll? asui ainoastaan er?s vanha mies. Tarina kuuluu k?yv?n kaupungissa ett? t??ll? n?kyy aaveita. Meille osoitettiin s?nky?, miss? Aleksanteri I oli maannut oleskellessaan Jekaterinenburgissa sek? sohvaa, jolla Katariina II oli istunut. Suuren osan salin seini? t?yttiv?t komeaunivormuiset muotokuvat, joista yhden sanottiin esitt?v?n suvun kantais??. Meid?n oppaamme oli, kuten sitten saimme kuulla, edellisp?iv?isen is?nt?mme, linnan nykyisen omistajan, serkku. Samoin kuulimme ett? t?ll? j?lkim?isell? my?s on suuria kaivantoja Uraalin vuoristossa ja ett? h?n kuuluu Ven?j?n vanhimpaan aateliin.

Vanha kirkko, jota hyvin harvat kuuluvat saaneen kunnian n?hd?, sis?lsi hienoja maalauksia ja hopeakaluja, joka kaikki osoitti suurta rikkautta. Kerrottiin meille ett? kun Aleksanteri I oli vieraana linnassa, antoi sen omistaja illalliset 300 hengelle ja ett? koko p?yt?kalusto oli puhdasta hopeaa. Nuorempi meid?n matkatovereista, jonka kanssa me katselimme linnaa, oli hieno herrasmies. H?n oli viel? tieteellisess? tarkoituksessa kerran k?ynyt Suomessakin er??n ruotsalaisen tiedemiehen seurassa. H?nen nimens?, ruhtinaallinen nimi, on hyvin tunnettu Ven?j?ll? ja mainittu my?skin Suomen lehdiss?. Saatuamme kunnian pit?? matkatoveriamme yhden illan luonamme teell?, erosimme siin? toivossa ett? seuraavana vuonna tapaamme toisemme Omskissa, jonne h?n silloin tulisi. My?skin sanoi h?n tulevansa k?ym??n Helsingiss? pian, ja jos niin tapahtuu, niin toivon min? ett? h?nt? siell? kohdeltaisiin edes osalla sit? auliutta ja yst?v?llisyytt?, jota h?n t??ll? kaukaisessa maassa osoitti meille.

Jekaterinenburgissa ostin min? vaunut, johon meid?n tavaramme s?lytettiin. Enimm?t olimme me l?hett?neet Pietarista kuljetusyhti?ll? Rossija. Tavaramme saapuivat vahingoittumattomassa ja hyv?ss? kunnossa Omskiin kohta viikkoa j?lkeen kuin me olimme sinne saapuneet. T?m? mainittakoon sanotun yhti?n ylistykseksi, se kun ennen muita on tunnettu s??nn?llisest? toimituksestaan. Kenraali R. Nybergi? saan kiitt?? siit? ett? tiesin k?ytt?? t?t? yhti?t?; h?n muutenkin teki minulle neuvoilla ja ohjauksilla suuria palveluksia.

Pakattuamme, kuten sanottu, tavaramme ja kiinnitetty?mme arkkumme rautavitjoilla ja lukoilla, l?hdimme matkaan nelivaljakolla. H?mm?styimme ensin t?ristyksest?, sill? emme olleet sit? niin kauheaksi kuvitelleet. Osaksi oli ehk? syyt? ajopelimme laadussakin, ja min? ajattelin jo hankkia tarantassin heikoimmille meist?. Mutta v?hitellen tulivat tiet paremmiksi ja me tottuneemmiksi, niin ett? me aivan tervein? tulimme kahden ja puolen p?iv?n ajamisen per?st? Tjumeniin. Vaikka teit? ei Siperiassa juuri rakenneta eik? kunnossa pidet?, ovat ne kuitenkin kuivana vuodenaikana vallan hyv?t. Paraat ovat ne yhden tai kaksi p?iv?? j?lkeen sateen. Silloin ovat ne kovat kuin kivi, mutta pitk?n poudan j?lkeen nousee hienoa vastenmielist? p?ly? tielt? kun ajaa. Joutuu ihan kuin tomupilven sis??n ja on sitten sen n?k?inen kuin riihest? tulisi. Voi muuten ajaa mihin tahtoo monin paikoin, sill? aro on sile?t? kuin p?yt?. Usein tapahtuu ett? joutuu puolen virstan p??h?n varsinaiselta tielt?, etenkin sadeaikana. Tavallisinta ajopeli?, mit? k?ytet??n matkoilla Siperiassa, kutsutaan tarantassiksi. Kun n?m? ajopelit ehk? ovat lukijalle tuntemattomia, kerron niist? tarkemmin. Etu- ja takapy?r?t ovat yhdistetyt nelj?ll? tai kuudella, 10 à 12 jalan pituisella hoikalla leip?vartaan tapaisella puutangolla. T?ll? aluksella lep?? sitten vaununkori, joka on rautainen; siin? on istuin ajajalle sek? peitetty kuomi. Hyv? tarantassi joustaa varsin hyvin. Kun siin? matkustaa, on paras asettua puoleksi makaavaan asentoon. Sen vuoksi on teht?v? itselleen s??nn?llinen vuode, jos ei tahdo tulla runnelluksi. Mutta laittakoon itselleen vuoteen ja tilan kuinka hyv?n tahansa, niin tuntee itsens? kankeaksi ja araksi ensimm?isen p?iv?n ajettua. Nopeus, jolla kuljetaan Siperiassa, on uskomattoman suuri: aina 250-300 virstaan menn??n vuorokaudessa, jos tiet ovat hyvi?. Min? olen kulkenut 34 virstaa kahdessa tunnissa. Koskaan ei ole minun tarvinnut kiiruhtaa ajajaa, p?in vastoin on sattunut ett? olen saanut hillit? h?nt?, kun h?n liiaksi on hevosia hoputtanut.

Me h?mm?styimme melkoisesti, n?hdess?mme niin asuttuja seutuja toisella puolen Ural-vuoria, kuin Jekaterinenburgin ja Tjumenin v?lill? on. L?hemm? 200 virstaa ajoimme yht? menoa peltoa ja niitty? pitkin. Sysimusta multa pellolla sek? kukoistavat laihot todistavat kyll?ksi maan hyvyydest?. Molemmin puolin tiet? oli puita istutettuna, niin ett? v?list? sai ajaa useampia penikulmia kuin lehtokujaa my?ten. Liikenne on mahdottoman suuri t?ll? tiell?. En luule liioittelevani kun sanon ett? me kohtasimme noin viisituhatta kuormaa Jekaterinenburgin ja Tjumenin v?lill?. T?st? p??tt?en pit?isi rautatien, joka pian avataan n?iden kaupunkien v?lille, tuleman kannattamaan. Kun paljon tavaroita kuljetetaan Siperiasta Europaan, luulisi ett? rautatie olisi eritt?in v?ltt?m?t?n koko t?m?n maan poikki ja ett? sit? liikemiehet kaipaisivat. Mutta niin ei ole kuitenkaan laita. Hevosia on niin runsaasti l?nsi-Siperiassa ja rehu niin halpaa, ett? rautatie ei tule olemaan kovinkaan onnellinen kilpailija el?v?n hevosen kanssa. Rautatien Siperiassa tulee sen vuoksi synnyst??n kiitt?? enemm?n sota- kuin kauppa-n?k?kantaa.

Tulimme Tjumeniin lauantai-iltana elokuun 1 p. Kun ei voitu toimittaa mit??n sunnuntaina eik? maanantaina, joka j?lkim?inen oli Marian p?iv?, ja sen johdosta yleiset laitokset olivat suljetut, niin t?ytyi meid?n odottaa muutamia p?ivi? t?ss? kaupungissa. Minun ensimm?inen huoleni oli saada selkoa maanmiehist?ni, joita muutamia tiesin asuvan t??ll?. Lopuksi l?ysin er??n kultasep?n, joka oli t??ll? tehnyt ty?t? 22 vuotta. T?m?n kautta sain tietoa muutamista toisista maanmiehist?. Kutsuttuani ne asuntooni, kirjoitin muistoon heid?n nimens? ja pidin raamatunselityksen heille. Pesonen, se oli kultasep?n nimi, ei ollut kuullut Jumalan sanaa saarnattavan eik? selitett?v?n ?idinkielell??n sitten vuoden 1859. Iloansa ja kiitollisuuttansa meille osoittivat maanmiehemme monella tavalla. Sittenkuin ne viel? kerran olivat olleet koossa minun luonani, erosimme me, ja min? lupasin joskus k?yd? heit? katsomassa, vaikka heit? oli v?h? t?ll? paikkakunnalla. Er??n suomalaisen naisen, joka oli k??ntynyt kreikan-oppiin, tapasin Tjumenissa. H?n kertoi ett? t?m? k??ntyminen tekee h?nen omantuntonsa aina rauhattomaksi.

Tjumenissa on konttori, jossa m??r?t??n se paikka, johon siirtovangit vied??n. Sielt? alkaa heid?n vaelluksensa jalkasin. Tiistaina k?vin min? vankikonttorissa ja p??sin sen p??llik?n puheille. H?n arveli ett? suomalaiset eiv?t viel? olleet saapuneet, mutta pyysi minun kumminkin k?ym??n kruununkyyti-vankilassa katsomassa. Kun min? osoitin h?nelle asetuksen siit?, ett? suomalaiset ovat koottavat muutamiin, heit? varten m??r?ttyihin paikkoihin, niin sanoi h?n ettei ole saanut mit??n sellaista m??r?yst?, sek? lis?si ett? oli mahdotonta asettaa niit? kaikkia samaan paikkaan, kun ei ollut kyll?ksi maata kaikille yhdess? kyl?ss?. N?ytti silt? kuin ei voisi t?ss? mit??n tehd?, vaikka min? koetin panna parastani.

Mutta sattumalta tulivat asiat k??ntym??n ihan toisin. Kun t?m? upseeri kuuli ett? min? puhuin saksaa, oli h?n niin kohtelias ett? haastoi minun kotiinsa, kun h?nen rouvansa puhui saksaa ja oli luteerilainen. Min? en ollut hidas ottamaan vastaan kutsua. Rouva oli miellytt?v? nainen ja n?ytti helliv?n uskolaisiaan. H?nelle lausuin min? kuinka vaikeata oli toimittaa luteerilaisille mit??n s??nn?llist? sielunhoitoa, kun ne olivat hajallaan siell? ja t??ll? ymp?ri koko l?nsi-Siperian. Seurauksena oli, ett? p??llikk? lupasi tehd? mit? h?nen vallassaan oli. Ett? h?n teki enemm?n kuin mit? min? edes olisin voinut uskoa, huomasin j?lkeenp?in.

Kun min? iltap?iv?ll? k?vin vankilassa niin sain min? kuulla er??lt? suomalaiselta, joka sairauden vuoksi oli j??nyt toisista j?lelle, ett? kaikki sin? vuonna l?hetetyt jo olivat l?hteneet Tjumenista. Min? pidin varmana, ett? he tulisivat hajotettaviksi sinne t?nne ven?l?isiin kyliin kuten ennenkin. Sittemmin sain kuulla siirtovangeilta, ett? he matkalla olivat saaneet k?skyn pys?hty? vankilaan Tshukalinissa. T??ll? t?ytyi heid?n odottaa kaksi viikkoa, ymm?rt?m?tt? syyt? viivytykseen. Sitten tuli k?sky ett? he olivat tiloitettavat vanhaan luterilaiseen siirtolaan Rishkovaan ja laskettavat vapaiksi. Ett? t?m? oli seuraus k?ynnist?ni Tjumenin vankikonttorin p??llik?n luona, ymm?rsin heti. Mainitussa konttorissa kuulin ett? 18-20,000 siirtovankia tulee vuosittain Siperiaan. Vahinko vaan ett? konttorin nykyinen p??llikk? tulee luopumaan siit? toimestaan ja siirtym??n korkeampaan virkaan Omskissa. Sill? ei tied? kuinka uusi tulee noudattamaan tuota asetusta. Kuitenkin lupasi nykyinen p??llikk? osoittaa asetusta j?lkel?iselleen. Asetusta oli minulla mukana kaksi ven?l?ist? kappaletta ja j?tin toisen t?h?n konttoriin. Tjumen on hyvin renttumainen kaupunki. Er??ss? tappelussa t?ytyi meid?n sattumalta vasten tahtoamme olla l?sn?. Ajoimme issikalla ja kun t?m? er??ss? kadunkulmassa n?ki niin hauskan asian kuin tappelun, pys?htyi h?n heti ja n?ytti h?nell? olevan hyv? halu sekaantua mellakkaan. Mutta kun h?n nyt kumminkaan ei ollut siihen tilaisuudessa, niin huusi h?n kuitenkin toiselle puolelle: "ly?k??, lujasti!" Omituiselta n?ytti tappelu. Osanottajia oli? 7 à 8 miest?. He asettuivat ensin piiriin ja sitten hy?kk?siv?t he toistensa kimppuun ly?den ja hosuen. Sitten hajosivat he taas tullen entiseen asentoonsa piiriin ja silloin tehtiin uusi hy?kk?ys. Mutta heid?n huomaamattansa mit??n vaaraa tulikin poliisi ja sieppasi kiinni muutamia heist?, ja asia oli lopussa. T??ll? olivat kaikki ikkunat varustetut luukuilla, jotka huolellisesti suljettiin y?ksi. T?m? tapa on yleinen Siperiassa, sek? kaupungissa ett? maalla. Luukkujen taitse kulkee rautakanki ja sen toisessa p??ss? on koukku, jonka voi sein?n l?pitse pist?? huoneeseen; siell? pistet??n nappula koukun l?pi tehtyyn reik??n ja varas ei siis voi helposti tulla sis??n t?t? tiet?. Kun piha sit? paitsi on aidattu nelj?n kyyn?r?n korkuisella lauta-aidalla, jonka harja usein on varustettu ter?vill? piikeill?, sek? kaksi tai kolme valpasta koiraa vartioimassa, niin voi ymm?rt?? ettei varas paljo saa toimeen sellaisissa paikoissa, varsinkin kun t?h?n on lis?tt?v? ett? yksi tai useampia y?vartijoita k?velee ymp?ri my?skin kyliss?.

Matka Tjumenista Omskiin, joka tapahtui h?yrylaivalla, kesti kymmenen p?iv??. Kun harvoin astuttiin maihin eik? laivassa ollut mit??n ruoaksi ostettavana, niin oli usein ruoan puoli sangen laihaa. Varsinkin k?rsiv?t lapset siit? ettei maitoa ollut saatavissa. Siperian entisen p??kaupungin Tobolskin, jonka ohi kulimme ja jossa viivyimme kuusi tuntia, tulen my?hemmin kuvaamaan. H?yrylaivamatka n?iden seutujen kautta oli jotenkin yksitoikkoista. Ei voinut n?hd? muuta kuin joen ja sen jyrk?t rannat. Mit? rannan takana oli, sit? ei tiennyt. Er?s laivalla olevista matkustajista, ylimekaaniko lenn?tinlaitoksessa Scharon, seurasi meit? aina Omskiin saakka. T?m?n kanssa juttelin min? p?iv?t p??st??n. H?n tunsi tarkoin olot Siperiassa, sill? h?n oli ollut t??ll? kolmetoista vuotta. H?n oli syntynyt Pietarissa ja palasi k?ym?st? syntym?maillaan. H?n piti itse??n onnellisena kun sai palata kotiinsa. Lauvantai-iltana k:lo 9 (Elokuun 15 p.) saavuimme me Omskiin, mutta kun kova ukkosen ilma ja sade oli alkanut, j?imme laivaan y?ksi. Koko matkallamme oli meill? ollut mit? kauniin ilma ja hyvin harvoina p?ivin? satoi sittenkuin me saavuimme t?nne.

Bugene.

T?m? siirtola, jota Moskovan konsistoorin asiapapereissa ja kirjoissa kutsutaan nimill? Pudene tai Budene, mutta jonka nimen? kaikissa ven?l?isiss? kirjoituksissa ja papereissa on Bugene pienen samannimisen puron mukaan, jonka varrella kyl? on, syntyi siten ett? varakkaimmat suomalaiset perheet muuttivat vuonna 1848 Rishkovasta palon j?lkeen t?nne alhaisten soiden takana olevaan mets?iseen er?maahan. Bugene on Taran piiriss? Tobolin kuvernementtia, 60 virstaa l?nteen Taran kaupungista ja Irtish-joesta. Sateisina kesin? on vaikeata p??st? sinne, mutia kun on kerran sinne p??ssyt, niin el?? rauhallisesti ja turvallisemmin siell? kuin useimmissa muissa suomalaisissa siirtoloissa, sill? sen erill??n oleva asema tekee ett? varkaita siell? harvoin k?y. Sit? paitsi ei karkoitettuja ole koskaan sijoitettu sinne, vaan ne kymmenkuntaan nousevat suomalaiset karkoitetut, jotka siell? asuvat, ovat muuttaneet Bugeneen muista kylist? ja p??sseet kyl?n kirjoihin vasta sitten kun on saatu varmuutta heid?n kunnostaan ja rehellisyydest??n. Siirtolaan kuuluu kolme eri kyl??: Bugene, Matinsaimikka ja Arikova. Bugenesta Arikovaan lasketaan kolmekymment? virstaa, mutta Matinsaimikkaan vaan kaksikymment?. N?iden kylien v?lill? sek? ymp?rill? on vesiper?isi? maita, joissa on loppumaton m??r? aivan miehenkorkuista ruohoa. N?iden rummakkojen pohjana ei ole suota ja rahkaa, kuten meill?, vaan puhtainta ruokamultaa ja alla savi. Jos hiukkasenkin johdettaisiin vett? pois, niin kuivaantuisi maa mit?tt?m?ll? kustannuksella ja olisi aivan sopivaa pelloksi. Tavallisina kesin? on se hein?- ja elokuussa kuivaa. Korkeammilla paikoin kasvaa lehtimets??. Aron luonnetta ei ole maalla t?ll? seudulla, vaan on raivattava mets? pois siell? miss? tahtoo kynt?? peltoa. Peltomaa Bugenessa on samanlaatuista ja arvoista kuin Rishkovassa, s.o. ei parasta mit? Siperiassa on. Vehn?, jota paikkakunnalla v?h? kylvet??n, ei tule yht? hyv?? kuin Irtishin seuduilla ja etel?mp?n?. Sit? vastoin menestyy talviruis erinomaisen hyvin t?ss? mets?isess? ja lumisessa seudussa. Maanviljelyst? harjoittavat kuitenkin ainoastaan varakkaammat talonpojat, jota vastoin k?yhemm?t el?tt?v?t itse??n p??asiallisesti karjanhoidolla. Bugenessa on viel? monta rikasta talonpoikaa vanhasta suomalaisesta kantav?est?st?. Ahkeruudella ja s??st?v?isyydell? ovat he koonneet itselleen melkoisia varoja. Heill? on aina varastossa enemm?n viljaa kuin ymp?rist?n ven?l?isill?, jotka tarpeen tullessa usein ostavat heilt? velaksi. Monta hyvinrakennettua taloa on t?ss? siirtolassa. Nimell? "tshuhni" on t?ll? seudulla hyv? kaiku ja ven?l?iset naapurit eiv?t voi kyll? kauniilla kiitossanoilla ylist?? tshuhnien rikkautta ja hyvinvointia. Er??ll? h?yrylaiva-matkalla Irtish-joella satuin kuulemaan miten er?s ven?l?inen, joka oli k?ynyt Bugenessa, toiselle kertoi siit? melkein satumaisesta karjanpaljoudesta, mink? h?n siell? oli n?hnyt. "Jumaliste ovatkin tshuhnit varakasta v?ke? siell? soiden takana", vakuutti h?n. Sen vuoksi ovatkin usein kuntahallinnon luottamusmiehet Butakovin voolostihallituksessa usein suomalaisia. Mieshenkil?t osaavat my?skin ven?j?nkielt? ja tuntevat ven?l?isten tavat. He voivat sen vuoksi kaikkialla esiinty? yht? varmasti kuin mitk? muut ven?l?iset talonpoikaisylimykset hyv?ns?. Ymp?rill? asuvien naapurien kanssa el?v?t he mit? parhaimmassa sovussa. Niiss? kyliss? tai siirtoloissa, miss? asianlaita on toinen, ei vikaa ole etsitt?v? ven?l?isiss? vaan Siperiaan karkotetuissa suomalaisissa.

Se ??ret?n ruohonpaljous, mik? kasvaa ymp?rist?ll? monen penikulman alalla, on luonnollisesti tehnyt ett? asukkaat Bugenessa ovat antautuneet karjanhoitoon. Teurasel?imi? myyd??n suurissa m??rin Taran kaupunkiin ja kierteleville ostajille, joita tulee sinne eri seuduilta. Taran hevoset ovat hyviksi tunnettuja koko l?nsi-Siperiassa ja Bugenessa on my?skin tavattoman hyvi? hevosia. Arbatskun ja Ishimin markkinoilla myyv?t he Ven?j?lt? tulleille ostajille arvollisimmat oriinsa. Kuitenkin pit?v?t he usein hyv?? hevosta niin rakkaana, etteiv?t raahdi siit? luopua mist??n hinnasta. Sen sain kerran kokea, kun tahdoin itselleni ostaa parin samankarvaisia kauniita oriita.

Lintuja, varsinkin teeri? ja metsikanoja, pyydet??n suurissa m??rin. My?skin on hirvi? muinoin runsaasti ollut siell?, mutta kun ven?l?iset pyydystiv?t niit? tavalla, joka pikemmin oli h?vityssodan kaltaista, niin ovatkin ne nyky??n melkein sukupuutossa. Karhu vierailee seudulla jolloinkin, vaikka harvoin. Sit? vastoin lienee susi hyvin kotiutunut n?ihin metsiin, sill? viimeisell? matkalla Bugeneen n?in nelj? kappaletta ihan likell? tiet?. Ne juuri j?rsiskeliv?t jotain raatoa. Eiv?t v?hint?k??n ne h?iriintyneet toimessaan, vaikka me ajoimme ohitse tiukujen ja kellojen kanssa.

Jos miss??n niin on t??ll? runsaasti maata. Bugenen kyl?kunnalle ei ole mit??n rajoja mitattu. He saavat siis menn? mihin ja kuinka kauvas haluavat kynt?m??n itselleen peltoa ja niitt?m??n hein??. Kuitenkin on monella mieless? l?hte? t??lt? helppop??syisemmille paikoille. Mutta edut ovat niin monet t??ll?kin, ett? ei l?hd?st? sittenk??n tahdo tulla mit??n vaikka joku yksityinen sent??n on muuttanut. Viimeist? kertaa ollessani Bugenessa oli er?s mies saanut siirtymiskuumeen. H?n neuvotteli minun kanssani enk? min? ehk? voisi houkutella kymmenkuntaa suomalaista perhett? muuttamaan siihen mainioon paikkaan, jonka h?n sanoi l?yt?neens? er?maassa Irtishin it?puolella. Paikka kuului olevan korkealla yl?ng?ll?, syv?ll? aarniomets?ss?, er??n Irtishin kalarikkaan sivuhaaran varrella. Mets?ss? oli m?nty?, kuusta, seetripuuta, lehtikuusta ja lehtimets??. Ihan l?hell? oli puuton ruokamulta-"griva", 8-10 virstan pituinen, josta tulisi mit? mainiointa peltoa. Hein?? olisi siell? my?skin h?nen puheensa mukaan saatavissa ja mets?stysmaat olisivat ??rett?m?n suuria ja laadultaan parhaimpia. Mit? puuttui siis? Mutta kun h?n ei saanut niin monta perhett? muuttamaan sinne kuin olisi tarvittu, niin ei h?nen ollut mitenk??n mahdollista asettua sinne. Siin? tapauksessa ett? kymmenen à viisitoista perhett? pyyt?? jotain paikkaa, niin saavat ne sen ynn? kaikki kyl?oikeudet uudelle siirtolalle. Puheena oleva henkil? n?ytti oikein k?rsiv?n siit? ettei saanut haltuunsa t?t? h?nen mielest??n niin erinomaista paikkaa - ja kyll? olen taipuisa uskomaan, ett? asia oli niin kuin h?n sanoi.

Havumets?t Taran luona Irtishin it?puolella ovat minua aina erinomaisesti vet?neet puoleensa. Kuitenkaan en koskaan joutunut tunkeutumaan syv?lle niihin. Paikkakunnan herrasmiehilt? kuulin ett? he perheineen usein viett?v?t kes?? jonkun joen rannalla n?iss? metsiss? sek? ett? he syksyll? l?htev?t mets?stysretkille kauvas tuohon mets??n. Er?s rikas tataarilainen ruhtinas Tarassa on sit? tarkoitusta varten rakennuttanut huoneita sadan virstan p??h?n mets?n syvyyteen. Sinne matkustaa h?n joka syksy mets?st?m??n ja viipyy silloin siell? useampia viikkoja. My?skin l?htev?t Bugenen suomalaiset syys- ja lokakuussa "Urmanniin" ampumaan oravia ja pyit?. N?ill? matkoilla kuuluu usein tapahtuvan ett? mets?st?j? kulkee p?iv?kausia tiet?m?tt? miss? h?n oikeastaan on. Kun toverit, jotka mahdollisesti ovat j??neet nuotiopaikalle tai osanneet sinne takaisin, huomaavat ett? joku joukosta on eksynyt, on heill? keino, miten voivat auttaa eksyneit? tai pitk?n matkan p??h?n antaa tietoa itsest??n. He ly?v?t nimitt?in kirvespohjalla kuivanutta pyst?ss? olevaa puuta vastaan, ja sen kumean ??nen sanotaan kuuluvan ??rett?m?n kauvas, kauvemmaksi kuin pyssyn pamahdus. Sit? paitsi kuulutaan aina voivan erottaa mist? p?in t?m? ??ni tulee, jota muuten sanotaan vaikeaksi aarniomets?ss?.

Mutta ihmiset eiv?t mene aarniomets??n ainoastaan mets?st?m??n, vaan my?s kokoamaan seetrip?hkin?it?. T?m? kokoaminen, joka tapahtuu elokuussa, tuottaa suuria rahasummia paikkakunnalle. On tuskin m?kki? koko Siperiassa, johon ei hankita seetrip?hkin?it? suuriksi juhliksi, jouluksi ja p??si?iseksi. Kun vieraita tulee taloon, tarjotaan heille niit?, ja kun ven?l?isen kielenkanta on t?ysin ty?ss?, s?rkee h?n uskomattomalla taitavuudella p?hkin?n toisensa per?st?. N?m? seetrip?hkin?t ovatkin saaneet tuon kuvaavan "Siperialaisen keskustelun" nimen.

Syv?ll? aarniomets?ss? asuu ostjaakki, mutta niin kaukana ett? h?n harvoin tulee ulos Irtishin rannoille. Suuri asumaton alue on t?ll? leveysasteella Irtishin ja Obin v?lill?. Irtishin sivuhaarat kuuluvat olevan hyvin kalaisia. Kerran kertoi er?s ven?l?inen minulle ett? kaksi h?nen tuttavistaan oli l?htenyt isonpuolisella veneell?, ottaen mukaansa kalastimia, ev?st? ja suolaa, hyvin syv?lle aarniomets??n sellaista haarajokea pitkin. Kauvan ei viipynyt ennenkuin he palasivat t?ysinlastatulla veneell?. He olivat saaneet niin ??rett?m?n paljo kaloja, ett? heid?n suolansa pian loppui.

N?iss? metsiss? l?ytyy paljo muinaisj??nn?ksi?, nimitt?in suuria "kurgaaneja" eli hautakumpuja, joista toiset ovat ymp?r?idyt valleilla ja juoksuhaudoilla. Muutamat kuuluvat olevan niin kauhean suuria, ett? ne n?kyv?t kymmenen virstan p??h?n. Varsinkin on niit? Tartass-joen yl?juoksun varrella. Kun kulkee Takmitskoen kyl?st? Irtishin rannalla Kopiovan kautta Jelankkaan, niin n?kee tien varrella sellaisia j?ttil?iskurgaaneja, viel?p? toisin paikoin n?kee niit? useampia samalla kertaa.

Ven?l?isi? ja tataareja asuu nyt t??ll?, mutta mitk? kansat ennen ovat el?neet t??ll? ja j?tt?neet j?lkeens? n?m? muistomerkit, sit? ei ole kukaan selville saanut. Minun kysymykseeni mist? kansasta n?iden muistomerkkien arveltiin johtuvan, vastasi er?s kyytimies: Kertovat tshuhnia asuneen t??ll?. Mist? h?n oli tuon tiedon saanut, en tied?, mutta ett? meid?n esi-is?mme olisivat kerran maailmassa asuneet t??ll?, miss? mets?stys ja kalastus ovat olleet niin tuottavia, on kyll? todenmukaista. Suomalaiset kansat olisivat siin? tapauksessa joutuneet v?istym??n l?nteen, pohjoiseen ja koilliseen etel?st? tulevien turkkilaisten kansojen tielt?. Taran seudulla asuvat tataarit sanovat johtuvansa Bukarasta. T?m?n alueen, J??meren rannikolta pitkin Irtishi? sen l?hteille saakka, vuoriseudun Vernoin ymp?rist?ll?, jossa sanotaan asuvan ugrilaista kielt? puhuvan kansan, ja paikkakunnan sielt? l?nteen ja luoteesen pit?isi olla eritt?in t?rkeit? suomalaisille kielen- ja muinaistutkijoille.

Mutta palatkaamme tuossa tihe?ss? lehtimets?ss? Bugenen luona asuviin suomalaisiimme. Suomalaisten Inkerist? tuomat kansantavat ja kansanlaulut ovat parhaiten s?ilyneet Bugenessa. Mit? min? jouduin kuulemaan, kirjoitin min? muistiin. Kun he jo l?hes sata vuotta ovat oleskelleet Siperian syd?nmaissa, ilman mit??n vaikutusta ymp?rist?st?, lienee lauluilla jonkun verran arvoa. Lienee hauska lukijalle tulla tuntemaan muutamia niist?. Sen vuoksi olen XVII luvussa julkaissut muutamia kappaleita.

Vaikka ulkonainen turvallisuus hengen ja omaisuuden puolesta vallitsee Bugenessa sek? varallisuus my?skin on suurempi kuin muissa suomalaisissa siirtoloissa, niin on kuitenkin tiet?m?tt?myys siell? verraten suurempi kuin miss??n muussa kyl?ss?. Jotain kirkollista harrastusta osoittavat he kuitenkin itsell??n olevan. He ovat rakentaneet rukoushuoneen, hankkineet kirkonkellon ja ovat aina palkanneet jonkun joka on lukenut heille rukoushuoneessa, kastanut lapset j.n.e. N?m? lukkarit ovat kuitenkin v?list? olleet niin tiet?m?tt?mi? ett? he eiv?t ole osanneet kunnollisesti veisata virtt? eik? kirjoittaa muistiin v?est?n muutoksia. Virka-aikanani Siperiassa oli minulla tavallisesti toimitettuna joku henkil? siirtolassa, joka voi opettaa lapsia lukemaan. T?m? sai siit? palkakseen kyl?lt? niin paljo kuin entiset lukkarit olivat saaneet, ja sen lis?ksi maksoin min? heille Suomessa kootuista vapaaehtoisista varoista. Koulumestarille ostin min? talon, jossa on kaksi asuinhuonetta ja tarvittavat ulkohuoneet. Kyl? jatkoi rakennusta koulutuvalla ja sitoutui antamaan koulumestarin, jos sellainen voitaisiin saada Suomesta, viljell? kaksi desj?tinaa koulurakennuksen vieress? olevasta kyl?n ha'asta. Sit? paitsi saisi h?n kasvattaa viljaa ja niitt?? hein?? kuten kaikki muut kyl?n asukkaat, tarvitsematta maksaa mit??n kruununveroa, olla vapautettu kaikista muista ulosteoista sek? saada hiukkasen viljaa, voita j.n.e. joka talosta. Nyky??n ei ole mit??n lukkaria eik? koulumestaria seurakunnassa, joka on kyll? surullista, kun on noin sata lasta kouluij?ss?. N?ist? on muutamia jo yli kahdenkymmenen vuoden vanhoja, mutta ripille lukemattomia.

T?h?n rukoushuone-seurakuntaan kuuluu muutamia ymp?rill? olevissa ven?l?isiss? kyliss? asuvia virolaisia ja suomalaisia perheit?. Taran piiriss? asuu sit? paitsi Suomesta karkoitettuja suomalaisia, joita on hajallaan useammassa voolostissa. Mutta n?ill? ei ole vakinaista asuntoa, vaan kulkevat ty?nhaussa laajalta pitkin Siperiaa ja ovat sen vuoksi vaikeita tavata. Kuitenkin asettavat he matkansa niin ett? ovat Bugenessa siihen aikaan kun pappi on tavallisesti tavattavana siell?. Usein tapahtuu my?s ett? he matkoillansa poikkeavat pastorin luokse Omskiin.

Mutta ennenkuin min? j?t?n n?it? mets?isi? niittymaita, mainitsen my?s muutamia sanoja er??st? pienest? suomalaisesta siirtokunnasta, joka on Rishkovan ja Bugenen v?lill? ja jonka nimi on Bojarka.

Verhne-Suetuk.

Nyt siirrymme hyv?n kappaleen it??np?in kirgiisien eli Barabinin aroilta. Verhne-Suetukin siirtola, jota k?ymme kuvaamaan, on 1,800 virstan p??ss? Omskista ja siell? on suomalaisen pastorin vuosittain k?yt?v?. Matka, kun ottaa lukuun ne poikkeukset valtatielt?, joita h?nen t?ytyy tehd? k?yd?kseen katsomassa v?lill? olevalla alueella asuvia suomalaisia, tulee siten noin 4,000 virstaa. Verhne-Suetukin siirtolan asemasta ja synnyst? puhumme hiukkasen, vaikka sit? asiaa on k?sitelty joksikin osaksi j?lemp?n? seuraavassa matkakertomuksessa. Kuten l?nsi-Siperiankin ensimm?iset luteerilaiset kristityt olivat ruotsalaisia ja suomalaisia sotavankia Pultavasta, jotka j?rjestyiv?t kirkko-yhdyskunnaksi Tobolskissa, niin muodostivat sellaiset vangit kahdeksannentoista vuosisadan alussa ensimm?isen Ev.luteerilaisen kirkko-yhdyskunnan Irkutskiin it?-Siperiassa. Sitten perustettiin v. 1767 sotapapin virka sinne. Kuten Tobolskia katsottiin em?seurakunnaksi l?nsi-Siperian toisille luteer. seurakunnille, niin on Irkutsk em?seurakunta kaikille Jenisein it?puolella oleville luteerilaisille seurakunnille.

Sittenkuin kuolemanrangaistusta Suomessa ei en?? k?yt?nn?ss? pantu toimeen ja muutettiin elinkautiseksi pakkoty?ksi kaivannoissa Siperiassa, siirrettiin vuosittain suurempi tai pienempi m??r? murhamiehi? kaukaiseen it??n. Niiden tie kulki Moskovan, Perman, Jekaterinenburgin ja Tjumenin kautta Tobolskiin. Koko matka kuljettiin jalkasin ja kesti se, ennenkuin he tulivat viimeksi mainittuun kaupunkiin, tavallisesti vuoden.

Vaikka heid?t oli kotimaassa tuomittu elinkautiseen pakkoty?h?n, niin julistettiin uusi p??t?s Tobolskissa, joka m??r?si 15-20 vuoden pakkoty?n, aina heid?n rikoksiensa laadun mukaan; t??ll? saivat he my?skin kuulla mihin paikkaan ja mihin laitoksiin he tulivat l?hetett?viksi. Osa l?hetettiin nimit?in Ustj-Kamennogorskiin, toiset kruunun verkatehtaihin Omskissa, polttimoihin Taran luona, kullanhuuhtomoihin Altailla tai my?s aina Nertshinskiin Baikalin takaisessa alueessa. Vaellus m??r?ttyyn paikkaan voi kest?? viel? yhden vuoden lis?ksi. Kun he tulivat m??r?paikkaansa, tapahtui luultavasti useimmiten, etteiv?t he koskaan en?? tulleet luteerilaista pappia tavanneeksi. Tosin tekiv?t sek? Tobolskin ett? my?s Irkutskin divisioona-saarnaajat laajoja matkoja k?yd?kseen uskolaistensa luona, mutta mahdotonta oli kumminkin k?yd? kaikissa paikoissa, minne pahantekij?it? asetettiin. Tiet?m?t?nt? oli my?s papeille, miss? niit? oli tavattavana. Siihen tuli lis?ksi se vaikeus, ett? pastori ja h?nen sanankuulijansa eiv?t juuri ymm?rt?neet toistensa kielt?.

Jo vuonna 1843 teki Moskovan divisioonansaarnaaja T:ri K. Sederholm sen ehdotuksen, ett? kaikki Siperiaan tuomitut ja karkoitetut koottaisiin siirtokuntiin, kukin kansakunta eritt?in. Moskovan vankeinhoito-komitea l?hetti ehdotuksen korkeampaan paikkaan, ja Lokakuun 20 p. 1845 ilmestyi keisarillinen k?sky, ett? kaikki luteerilaiset eri kuvernementeista koottaisiin yhteen tai useampaan kyl??n Minusinskin piiriss? Jenisein kuvernementtia ja niiden sielunhoito tulisi yhden tai kahden papin toimitettavaksi. N?ihin siirtoloihin koottaisiin my?s ne luteerilaiset, jotka olivat palvelleet aikansa valtion pakkoty?ss?. Kantav?est?n muodostamiseksi n?ihin kyliin tuli Rishkovan suomalaisille kehoitus muuttaa Minusinskin alueelle. Kun hyv?? peltomaata t?ss? siirtolassa rupesi olemaan niukalta ja sinne rupesi vuosittain tulvaamaan eri kansakuntiin kuuluvia karkoitettuja, niin noudatti moni perhe kehoitusta. Kun Irkutskin divisioonansaarnaaja pastori Butzke k?vi Minusinskin piiriss? vuonna 1851, l?ysi h?n t??ll? 116 luteerilaista vapaaehtoisia siirtolaisia, mutta viel? ei ollut mitattu maa-aluetta, joka v. 1845 annetun keisarillisen k?skyn mukaan oli heille luovutettava. Kaikki kirjoitukset, jotka t?st? asiasta olivat l?hetetyt kameraalilaitokselle Krasnojarskiin, olivat j?tetyt vastaamatta. Paikalliset viranomaiset olivat ensin osoittaneet saapuneille hedelm?tt?m?n aron Jenisein varrella asuinpaikaksi, mutta luteerilaiset eiv?t olleet tyytyneet t?h?n vaan hyv?ll? aistilla valinneet itselleen hedelm?llisen seudun Sujetukin ja Kebeshin varrella. Pastori Butzken v?lityksell? saivatkin he tuon alueen. Pastori Cossmann, josta tuli h?nen j?lkel?isens?, jatkoi h?nen ty?t??n ja j?rjesti olot uudessa siirtokunnassa. Luteerilaisille mitattiin 20,000 desj?tinan alue. Suomalaiset pysyiv?t Verhne-Suetukissa, joka oli ensimm?inen ja vanhin siirtola, l?ttil?iset muuttivat 1858 Nizhnaja-Bulankaan, er??sen Kebesh-joen rannalla olevaan laaksoon, 25 virstaa Verhne-Suetukista etel??n. Virolaiset saivat itselleen osoitetuksi paikan Bulan-joen varrella 7 virstan p??ss? sielt? ja antoivat kyl?lleen nimen Verhnaja-Bulanka. Ett? he p??sisiv?t alkuun asumisyrityksess??n, kokosivat luteerilaiset seurakunnat Ven?j?ll? pastori Cossmannin kehoituksesta apua n?ille veljilleen. Apuraha oli melkoinen. Se nousi 27 tuh. ruplaan.

Sit? osaa Minusinskin piiri?, jossa my?skin luteerilaisia asuu, on kutsuttu Siperian Sveitsiksi. Maa on niin v?kev?? ett? se tuottaa hedelm?? viidentoista vuoden ajan lannoittamatta. Korkeita kukkuloita ja syvi? ruohoa ja harvaa lehtimets?? kasvavia laaksoja vaihettelee. Kukkulain v?lill? suikertelee kirkasvetisi? jokia. Nisua, arbuuseja, melooneja ja tupakkaa viljell??n; my?skin harjoitetaan mehil?istenhoitoa. Se on maa, "jossa maito ja hunaja vuotaa", voisi sanoa. Etel?ss? muodostavat Sajanin vuoret kuten sinisen pilvisein?n kukkuloilleen, jotka ovat lumen peitossa isomman osan kes??. L?nness? taas, Jenisein l?nsirannalla, n?hd??n yksityisi? Altai-vuoristoon kuuluvia korkeita vuoria. Ilman-ala on terveellist? ja lauhkeinta mit? Siperiassa on. Yleens? voi sanoa ett? paikka on edullinen.

Luteerilaisista kylist? tekee suomalainen kyl? Verhne-Suetuk parhaan vaikutuksen. Luultavasti ovat virolaisetkin samaa mielt?, sill? vaikka asetus m??r?? ett? Verhne-Suetuk ja sille mitattu maa-alue yksinomaan kuuluu suomalaiselle kansallisuudelle, niin on kuitenkin virolaisia pesiintynyt kyl??n niin lukuisasti, ett? heid?n lukunsa 1890 nousi 364:??n. Kyl?n koko v?est? oli silloin 921. Kouluik?isten lasten luku virolaisista vanhemmista nousi 131:een, kun suomalaisten vanhempain lasten luku oli vaan 104. T?ll? on syyns? siin? seikassa, ett? virolaisia tulee tavallisesti koko perhe Siperiaan, kun perheen-is? karkoitetaan, mutta Suomesta tulee vaan mies ja perhe j?? Suomeen. Sit? paitsi karkoitetaan Virosta usein ihmisi? pienemmist? rikoksista ja n?m? voivat kyll? olla kunnollisia, mutta Suomesta l?hetet??n harvoilla poikkeuksilla vaan hylkyj?.

Ensimm?iset karkoitetut saapuivat Verhne-Suetukiin 1857 ja pastori, joka oli toimekseen saanut suomalaisten vankien ja siirtolaisten sielunhoidon, kes?ll? 1863. Viimeksi mainittuna vuonna oli nimitt?in keisarillinen asetus ilmestynyt Helsingiss?, joka m??r?si ett? suomalainen pastori ja katekeetta olivat l?hetett?v?t t?h?n kaukaiseen paikkaan.

Pastori Roschier oli ensimm?inen Suomen hallituksen Siperiaan l?hett?m? pappi ja Adamsson ensimm?inen katekeetta. Pastori Roschierin velvollisuutena oli hoitaa ei ainoastaan Verhne-Suetukin suomalaisia vaan my?s ?skenmainituissa kyliss? asuvia virolaisia ja l?ttil?isi?. Sit? paitsi oli h?nen vuosittain teht?v? matka niihin paikkoihin Jenisein kuvernementtia, miss? luteerilaisia asui. Irkutskin v.t. divisioonansaarnaajana teki pastori Roschier laajoja matkoja aina Tyynenmeren rannikolle.

Sittenkuin pastori Roschier 1878 palasi kotimaahan, sijoitettiin l?ttil?inen pastori Nizhnaja-Bulankaan ja suomalaista kyl?? tulisi, v. 1884 annetun keisarillisen asetuksen mukaan, l?hinn? hoitamaan suomalainen katekeetta, joka olisi sen suomalaisen pastorin tarkastuksen alaisena, joka saman asetuksen mukaan asuisi Omskissa eli sen l?heist?ll? ja joka sielt? vuosittain k?visi Verhne-Suetukissa. Pastori Roschierin aikana eli noin 1875 paloi vahinkovalkealla kirkko ja pastorin asunto, jotka olivat rakennetut Apukassan varoilla. Sittemmin rakennettiin uudestaan valtionvaroilla koulutalo, johon tuli koulusali ja asunto katekeetalle. Katekeetta Lindholm, joka tuli Adamssonin j?lkeen t?h?n virkaan, harrasti suuresti oman kirkon saamista kyl??n. Kun oli Irkutskin pankissa varoja t?h?n tarkoitukseen noin 1,500 ruplaa ja vapaaehtoisia lahjoja Suomesta kertynyt noin 700 ruplaa, niin voitiin aije toteuttaa, ilman varsin suuria uhrauksia itse siirtokunnan puolelta.

Kirkko rakennettiin ja voitiin vihki? syksyll? 1888. Se oli silloin tullut maksamaan 2,800-3,000 ruplaa.

Onnellisessa tilassa ovat Verhne-Suetukin talonpojat verraten useimpiin muihin Siperiassa sen kautta, ett? heid?n on helppo muuttaa rahaksi viljansa kauppiaille, jotka ostavat l?heisten kullanhuuhtomojen tarpeeksi. Hyv?n? tulol?hteen? on my?skin rahdinveto mainittuihin kullanhuuhtomoihin. Niinp? kertoi er?s talonpoika suomalaisessa kyl?ss? ansainneensa 200 ruplaa yhdess? talvessa sellaisten kuormien kulettamisella. Vilja on usein Minusinskissa hyv?ss? hinnassa, sill? sit? ostetaan ja kuletetaan laivoilla alas jokea pitkin sellaisiin paikkakuntiin, miss? viljankasvu ei menesty.

Tie Minusinskista Verhne-Suetukiin eli Kamennoi-bradiin, kuten kyl?? paikkakunnalla jokap?iv?isess? puheessa kutsutaan, kulkee milloin m?ki?, joista on laaja n?k?ala sek? Sajanin- ett? Altaivuorille, joiden luulee olevan aivan l?hell?, milloin taas hedelm?llisi? laaksoja ja metsi?. Kuinka voi erehty? m??r?tess? et?isyytt? sellaisilla paikkakunnilla, n?kee seuraavastakin. Er?s postimestari Minusinskissa kertoi luulleensa kun tuli paikkakunnalle, ett? matka Sajanin vuorille voi olla korkeintaan 7-10 virstaa. T?ss? luulossa ehdotti h?n muutamille tuttavilleen ett? tekisiv?t k?velymatkan vuorille. "Kyll?", vastasivat n?m? ja silloin l?hdettiin. Kun menn??n Minusinskista Verhne-Suetukia eli Sajanin vuoristoa kohden, niin on kuljettava muutaman virstan pituisen mets?n eli laakson poikki. Heid?n astuttuaan t?m?n matkan ja tultuaan taas korkeammalle paikalle, n?yttiv?t vuoret olevan yht? et??ll?. Kummastuneena kysyi postimestari silloin kuinka paljo heill? oli viel? j?lell? matkaa n?ille vuorille. "Noin 150 à 200 virstaa on meid?n viel? astuttava", tuli vastaukseksi.

Jos min? nyt voisin lopettaa kuvaukseni Verhne-Suetukista, niin olisi hyv?; mutta silloin olisi lukija saanut liika valoisan kuvan paikkakunnasta. Luonto on ihana, ilma sinisen kuultava ja ilman-ala hyv?. Leiv?st? ja rahan-ansiosta ei ole mit??n puutetta, kaikki on totta, mutta asukkaat huokaavat kovan hirmuvaltiaan, juoppouden, orjuudessa. T?m? pahe, joka on juuri moniin muihin paheihin ja rikoksiin, pit?? meid?n maanmiehemme vankinaan niin, ett? siirtokunta ei ole voinut kukoistaa niin kuin voisi luulla ja toivoa. Suomen asema on sellainen, ettei sill? voi olla siirtomaita siin? ymm?rteess? kuin muilla itsen?isill? valtioilla on, mutta meid?n pit?isi pit?? kunnian ja rakkaan velvollisuuden asiana auttaa maanmiehi?mme korkeammalle sivistysasteelle kuin mill? ne ja niiden ymp?rill? olevat kansat ovat. Mit? muuta on sanottavaa t?st? siirtokunnasta, selvi?? seuraavista matkakertomuksista.