Kanteletar

Min? seisoin korkialla vuorella,

Viheri?isess? laksossa;

N?in, n?in min? laivan seilaavan,

Kolme kreivi? laivalla.

He laskivat laivan rannalle,

K?vit maallen astumaan;

Ja se nuorempi kreiveist? kaikista

Tuli minua kihlaamaan.

H?n otti sormuksen sormestaan,

Ja se oli kultainen.

"Katsos nyt, minun piikani ihana,

Sin? saat t?m?n sormuksen."

"En ota min? ouoilta sormusta;

Mua kielsi mun ?itini."-

"Ota pois, pane sormus sormeesi,

Sit? ei n?e ?itisi!"

"Mihin panen min? nyt t?m?n sormuksen,

Ettei minun ?itini n???-

"Sano: laksossa tuolla kun k?velin,

T?m?n sormuksen l?ysin m?."

"El? neuo sa minua valehtelemaan,

Sen ?itini ymm?rt??;

Paljo parempi on minun sanoa:

Olin nuoren kreivin syliss?."

Ja se ilta oli l?mmin, ihana,

Ja linnut ne lauloivat,

Keto allansa kaunis ja vihanta,

Kukat keolla kasvoivat.

Likka istui kreivins? syliss?,

Moni muistui mielehen;

Y? joutui ja p?iv? oli laskenut,

H?n nukkui kreivin vierehen.-

Aamulla koska likka her?si,

H?n oli ihan yksin??n;

Pois oli laiva l?htenyt rannalta,

Pois kreiviki vierest??n.

"Voi, voi mua vaivaista piikaa!

Kuinka onneton nyt min? lien;

Ota pois meri, vie t?m? sormuski,

Mit? t?ll? m? k?ess?ni teen."

"Nyt n?en m? sen ehk? my?h??n,

Ett? muita h?n rakasti,

Minun j?tti surussani itkem??n,

Ja viekkaasti vietteli."

Nuori mies kihlasi morsiamen,

Otti oman kullan,

Meni sitte vieraille maille,

Lupasi pian tulla-.

Oli h?n siell? vuotta kaksi,

Oli kolme vuotta;

Kulta luuli kuolleheksi,

Tainnut ei en?? outtaa.

Nuori mies tuli vierailta mailta,

Tuli h?n kotiansa,

Meni kultansa kartanohon,

Tervehti kultoansa.

Nuori mies tuli vierailta mailta,

Meni kultansa luoksi;

Kulta se tuosta valjeni

Ja ve'et silmist? juoksi.

"Miksis kultani valjenit,

Et ole niinkun muinen?"-

"T?ytyip? minun valjeta,

Kun minull' on kulta toinen."

"Toiseen olen vihittyn?,

Kihlat toiselta saanut;

Toinen minua toivotteli,

Toisen kanss' olen maannut."

Kulta se tuosta surkutteli,

Paniin pahoillensa,

Erokirjan kiijotti

Ja antoi kullallensa.-

"Kirjan nyt min? kirjotin

Ja annan sinulle t?ss?;

Et nyt kauan enempi

Mua n?e maalimassa."

Veti h?n miekan ter?v?n

Ja painoi itsens? l?pi;

Veri l?hti vuotamaan,

Kun v?kev? virta k?ypi.

T?st? mahtaa jokahinen

Panna mielehens?,

Kuin se tekee pahasti,

Joka pett?? yst?v?ns?.

Illalla istuttiin istumella,

Murehest' ei mit?n? tietty;

Va rallalla ra, va ralla ralla ra,

Murehst' ei mit?n? tietty.

Nuori mies sai sitte kirjasen,

Ett' oli kultansa sairas;

Va rahalla ra j. n. e.

K?vi h?n sitte kammariin,

Puki siell? parahimmat vaatteet.

Meni h?n sitte tallihin,

Siell' oli valkia ruuna.

Otti h?n kultaisen satulan,

Hopiaisten solkien kanssa.

Satuloitsi valkian ruunansa,

Sitoi ne hopiaiset solet.

L?ksi h?n sitte ajamaan,

Ajoi seitsem?n peninkuormaa,

Yhten? kauniina kes?isen? y?n?,

Kun moni makiasti nukkuu.

Tuli h?n viheri?h?n lehtohon,

Kuuli kun lintuset lauloi.

"Mit? te linnut niin suruisesti

T??ll? nyt lauleletta?"-

"Sit?p? linnut me suruisesti

T??ll? nyt laulelemma:

Sairas on nuoren miehen morsian,

Kohta jo kuollaki taisi."

Ajoi h?n v?h?n matkaa etemm?,

Kuuli h?n kellojen soivan.

Kysyi h?n kellon soittajalta:

"Kellenp? kelloja soitat?"-

"Kuollut on nuoren miehen morsian;

Sillen m? kelloja soitan."

Ajoi h?n v?h?n matkaa etemm?,

N?ki hautoa kaivettavan.

Kysyi h?n hauan kaivajalta:

"Kellenp? hautoa kaivat?"-

"Kuollut on nuoren miehen morsian;

Sillen m? hautoa kaivan."

Ajoi h?n v?h?n matkaa etemm?,

Tuli appensa kartanohon.

N?ki h?n ruumiin liinattuna

Makaavan lautojen p??ll?.

Ne posket ennen ruusunpunaiset

Olivat nyt valkia kun liina.

Katseli kalvehia kasvoja,

Ja valkehia poskia kanssa.-

"Ne oli ennen ruusunpunaiset,

Nyt ovat ne valkia kun liina."

Rupesi h?n sitte itkem?h?n,

Itki seitsem?n vuorokautta.

Seitsem?n vuorokautta itketty?

Kuoli h?n kaheksannella.

Kuollut se sitte hauattihin

Kuollehen morsiamen viereen.

Siell? he lepe?v?t vierekk??,

Her??v?t taivaassa kerran;

Va rallalla ra, va ralla ralla ra,

Her??v?t taivaassa kerran.