Kaksi laukausta

Suurelta maantielt? eli postitielt? k??ntyi tiehaara l?nteen p?in, kankaan yli viljellyille maille merenrannikolla. Suuria niittymaita levisi molemmille puolille kuin paisunut virta, ja nuo vihert?v?t aallot valuivat paikottain taivaan kanssa yhteen. Haaratie loppui miss? niittymaa alkoi, ei nimitt?in ollut syyt? sen jatkamiseen. Siell? oli muutamia taloja, puutarhoja sen verran kuin raivoisa l?nsituuli salli; matalia ulkohuoneita; korkeita hein?kasoja; siell? oli joki eli leve? oja, hajoavainen porrassilta, joka vei vanhalle linnalle.

Viel? taisi n?hd? miss? saarto-kaivannot olivat olleet ja miss? vallien j??nn?kset olivat. Jos katsoja oli varustettu hyv?ll? mielikuvituksella taisi h?n ehk? my?skin tuosta h?vinneest? herras-linnasta punaisella muurilla muodostaa itselleen kaksi kulmatornia, koira-koppelin, linnakaivon, hedelm?tarhan, joka viimeinen varsinkin n?ytt?? niin runolliselle hyviss? runoelmissa tai taulukankaalla. Mutta hedelm?-tarha olikin siin? viel?; viel?p? ikivanhoja ruosteen-karvaisia runkojakin, jotka eiv?t kantaneet hedelmi?, tuskin lehti?k??n, vaan kuitenkin olivat j??neet paikoilleen, syyst? ett? "kartanon" nykyinen omistaja ylimalkain antoi kaiken seisoa ja kasvaa miten vaan taisi. Toisella puolella linnaa, jos nimitt??n otaksumme ett? vanhat omenapuut m??r??v?t rajan, oli muinainen karja-kartano eli nykyinen "kartano". Kaksi rakennusta siin? n?ht?v?sti oli rakennettu linnan punaisista kivist?, vaan toiset kaksi rakennusta olivat uudemmat. Siin? oli ajo-portti korkealla otsipuolella ja muutamilla hajonneilla j??nn?ksill? er??st? herras-vaakunasta. Ulkopuolella etel??n p?in oli pitk? sarja sarapuita, my?skin jotensakin vanhat, ruosteenkarvaiset ja tuulen r??kk??m?t. Haka, jossa kasvoi p?hkin?puita, oli t??ll? l?heisyydess?. Se ei ollut mill??n lailla merkillinen, ei tarkoittanut huvitusta eik? hy?ty?; aidan vieress? oli pieni kumpu ja kummulla penkki ja er??n kes?p?iv?n iltapuolella seisoi t?ss? kaksi nuorta ihmist? katselemassa tuota avarata lakeaa.

N?itten nuorten ihmisten oli k?ynyt niinkuin usein vanhojen ja viisaittenkin k?y; iltap?iv?n valaistus, v?hitellen laskeva aurinko sin? kirkkaana p?iv?n? oli keskeytt?nyt heid?n puheensa. Laita on se, ett? illassa on jotakin hillitsev??, surumielist?, jota ainoastaan hyvin pintapuoliset ihmiset voivat vastustaa. Kieli ei k?y puheliaaksi kun varjot tummenevat, lintujen laulu vaikenee ja v?rit it?isell? taivaan-rannalla k?yv?t harmaiksi kunnes kokonaan h?vi?v?t. Nuo kaksi tuolla pienell? kummulla katselivat ??nett?min?, selin aurinkoon p?in, kuinka puna-sinerv?t varjot vanhoista, kuluneista puista k?viv?t yh? pitemmiksi tasaisilla niityill?. He n?kiv?t kuinka v?rit yh? sinertyiv?t ja harmaantuivat kaakossa; he n?kiv?t niitty-maan ja kankaan sulaavan yhteen h?m?r?ss?, n?kiv?t m?tt?iden muuttuvan tuhkan-v?risiksi vuorisiksi, n?kiv?t puuttoman seudun ihan paljastettuna. Ik??nkuin keskin?isest? sopimuksesta nostivat he p??t?ns? taivasta kohti ja tuijoittivat tuohon mahtavaan holviin. Jok'ainoa kirjava el?hytt?v? freski [kallio-maalaus, katto- tai sein?-maalaus] oli h?vinnyt holvista, se oli tumma, sinert?v?n harmaa ja kaikki n?ytti sen kautta viel? enemm?n yksitoikkoiselle, mutta my?skin viel? avarammalle, melkein tuskallisen rajattomalle. Nyt k??ntyiv?t he penkill? ja katselivat aurinkoa. Se oli likell? taivaan rantaa ja l?hetti ulos kultaisen valovirran pitk?kk??n pilven alta, jonka taakse oli k?tkeynyt hetki sitten - ik??nkuin sotap??llikk?, joka pakoretkell?ns? heitt?ytyy johonkin tyhj??n linnoitukseen, koettaaksensa jos mahdollista pys?ytt?? pakoa. Kaikki n?m? kultaiset s?tehet olivat tiedustajia, joita oli l?hetetty ulos tutkimaan olisiko pys?htyminen mahdollista. Tila oli toivotoin. Hetke? my?hemmin jatkettiin pakoa alasp?in, linna oli tyhj?. Kilvet ja keih??t, kiv?ripiiput ja miekat kiilteliv?t; pako k?vi ainakin j?rjestyksess?. Mutta ??rimm?isell? taivaan-rannalla, miss? niitty-maat p??ttyiv?t ja meri alkoi, n?kyi tumma aaltojen muotoinen jakso, niinkuin miehi? rinnatuksin, muutamat p??t korkeammalla, muutamat matalammalla. Tuo n?ytti hyvin uhkaavaiselle, ja mit? enemm?n ylh??ll? kiilsi ja kimalsi, sit? synkemp?n?, totisempana seisoi rivi tuossa. Ne oli hietas?rk?t meren rannalla.

Nuo, molemmat nuoret ihmiset olivat niin vaipuneet katsomiseen, kuin t?m? n?ytelm? olisi ollut heille ihan uutta. Vaan niin ei suinkaan ollut laita. El?m? n?ill? paikoilla oli niin v?h?n vaihtelevaista, ett? ilmi?t taivaalla aamulla ja illalla saivat palkita paljon, mik? muualla tyydytti nuorten katselemis- ja nauttimishalua aivan erilaisilla muutoksilla ja vaihtelevaisunksilla. N?ille tienoille tuli harvoin vieraita ja kartanon-omistaja ei seurustellut monen naapurin kanssa. L?hin kaupunki oli hyvinkin nelj?n peninkulman p??ss?, ja t?m? oli pitk? matka kun muistaa ett? tiet olivat suureksi osaksi huonoja. Harvoin joku soittoniekka tai muu vapaiden taiteiden rakastaja sinne eksyi, ja jos se joskus tapahtui, niin sit? p??lliseksi ei juuri mielell??n n?hnyt kartanon-omistaja, joka nuoruudessaan oli saanut sen verran kasvatusta, ett? h?n mielell??n luopui tuonkaltaisesta taidenautinnosta. Kartanon omistaja, jota ylt'ymp?ri nimitettiin "omituiseksi kartanon-haltijaksi", ei huolinut oikein yll?pit?? haltijan-arvoansa. H?n nimitti itse?ns? aivan yksinkertaisesti Jansen'iksi. Omituisuus oli kuitenkin niin kiintynyt h?nen luonteesensa ja olentoonsa, ett? h?n oli pakoitettu sit? kantamaan sek? arvonimen? ett? luonteen osoitteena. Kymmenkunta vuotta sitten oli h?n saapunut seudulle reippaana, toimeliaana nuorena miehen?, joka jo silloinkin oli jotensakin umpimielinen luonnoltaan, eik? seurustellut naapurien kanssa. Asuttuansa niill? paikoin jonkun ajan ja ostettuansa kartanon, l?ksi h?n pois ja palasi nuoren kauniin vaimon kanssa. H?n eli t?m?n kanssa jos mahdollista viel? suuremmassa yksin?isyydess?, kuin ennen, ja piti h?nt? suuressa arvossa, jos saa p??tt?? papin ja l??k?rin kertomuksista pit?j?ll?. Sit? huhua, joka oli tiet?vin?ns? ett? kartanon-omistajan vaimo oli mykk?, sokea tai jotakin semmoista, v?ittiv?t mainitut henkil?t per?tt?m?ksi. Se oli hyvin kaunis nainen, vakuutti pappi, hyvin arvokas nainen, todisti l??k?ri, ja muuten aivan s??nn?llinen, vakuuttivat molemmat. H?n kuoli v?h?n ajan per?st? synnytetty?ns? tytt?ren. Maahanpaniaisiin oli seudun asukkaat kokountuneet hyvin lukuisasti. Tahdottiin n?hd? mill? lailla "h?n otti sen". H?n oli tullut hautausmaalle tavallisessa puvussaan, ruskeassa niinsanotussa mets?stys-nutussa, suurissa kiilt?viss? saappaissa ja harmaassa huopahatussa, jonka ymp?ri oli k??ritty kappale suruharsoa; huhu tiesi ett? mejerin-hoitaja viimeisell? hetkell? oli sitonut sen hattuun.

Hautausmaalla oli h?n kohteliaasti, mutta ??net?inn? vastaan-ottanut enemm?n ja v?hemm?n hienontapaiset surkuttelemiset, jotka aina semmoista tilaisuutta seuraavat. Kaikkien menojen aikana, sek? sis?ll? kirkossa ett? ulkona haudalla, ei h?nen kasvoissansa huomattu v?hint?k??n muutosta. Ainoastaan sin? hetken?, jolloin ensimm?inen lapiollinen hietaa oli pudonnut arkulle, v?risi h?nen lyhytniskainen olentonsa, niinkuin vilusta, ja vieress? seisova l??k?ri oli n?hnyt ett? h?n painoi etuhampaat useita kertoja ali-huuleen kunnes verta tippui alas h?nen parralleen. Silloin oli h?n ?kisti pyyhkinyt huulia nen?liinallaan ja kun kaukana seisovat olivat n?hneet ett? nen?liina nostettiin kasvoille, olivat he tyytyv?iset, sill? arvelivat ett? kyyneleit? oli vuotanut ja ett? kaikki siis oli niinkuin olla piti. Sitten oli h?n pudistanut papin, tohtorin ja muutamain l?hell? seisovain k?tt?, oli mennyt vaunuillensa, k?skenyt ajomiehen ajaa ja itse mennyt kankaan yli jalkasin kartanolle p?in. Poika, joka paimensi muutamia laihoja lampaita, oli seuraavana p?iv?n? tullut tohtorin luo tuomaan er??n veitsen, hammas-tikkuja ynn? tasku-kirjan, jotka oli l?yt?nyt kanervikosta, ja h?nen kertomuksensa mukaan kanervat siin? paikassa olivat taittuneet ja alas painetut, niinkuin joku olisi siin? istunut tai maannut kauan aikaa. Tohtori oli ottanut kapineet ja antanut pojalle 4 killinki?, mutta samalla ilmoittanut h?nelle ett? kalut varmaankin olivat kartanon-haltijan ja ett? h?n, l??k?ri, toimittaisi ne omistajalle. Samana p?iv?n? iltapuolella eteni h?n kartanoon ja tapasi tuon muuten toimeliaan miehen pitk?ll? kovalla sohvalla jokap?iv?ishuoneessa, joka n?ytti oudolle ja tyhj?lle. Kartanon-haltija piti toisessa k?dess??n kirjan, jota h?n luki sill'aikaa kun h?n toisella silitteli ruskea-pilkkuista lintu-koiraa, joka uskollisena katseli makaajaa ja n?ytti ihmettelev?n t?t? tavatointa toimettomuutta.

- Suokaa anteeksi ett? h?iritsen! Nils Kristensen'in poika toi minulle n?m? kapineet, jotka oli l?yt?nyt kanervikosta. Ne ovat varmaan teid?n!

Makaava nousi puoleksi ja laski kirjan p?yd?lle viereens?. L??k?rin silm? katseli sen nimilehte?. Se oli Don Quixote.

- Oi! se on taskukirjani ja veitseni. Kiitoksia paljon. Min? kaipasin niit? aamulla!

Kun l??k?rille ei tarjottu tuolia, otti h?n semmoisen itse. Kartanon-omistaja katseli h?nt? v?h?n ep?illen, vaan tarttui kohta taas kirjaan ja rupesi koiraa silitt?m??n.

L??k?ri antoi tietoa l?sn?olostaan sanoilla:

- Herra kartanon-haltija...!

- Suokaa anteeksi: Jansen! oikaisi t?m?.

- Herra Jansen; min? en olisi j??nyt istumaan jos en olisi katsonut velvollisuudekseni astua teid?n ja teid?n surunne v?liin, puhumaan totisesti teid?n kanssanne siit? pienest? olennosta, joka teill? nyt on talossa ja jota minusta n?yt?tte...

- Suru! pieni olento! velvollisuus! mutta j?tt?k?? minut toki rauhaan n?ist? puheenparsista. Olenhan omassa talossani, luulisin min?!

T?m? puhe aloitettiin ?k?isell? ??nell?; mutta lauseen lopussa makaavan ??ni heltyi, h?n kallistui koiran yli ja nosti sen p??t?. Koira veti p??ns? pois h?nen k?sist??n, aivasti, meni takaperin p?yd?n alta pois, aivasti taas, juoksi uunin viereen ja laski k?p?l?ns? kuonolle.

Tohtori ajatteli itsekseen ett? Jansen'in kyyneleet olivat hyvin suolaiset. Hetken ??nett?myys vallitsi.

- Min? en tied? mit? syyt? teill? on h?vet? suruanne minun l?sn?ollessani! sanoi tohtori.

Ei seurannut mit??n vastausta.

Puhuja jatkoi:

- Vaikk'en tied? sit?, t?ytyy minun teid?n l??k?rin?nne, huolimatta mist??n, kertoa mit? jo sanoin lapsen synnytty?, kun ei paljon toivoa ollut sen ?idist?, ja se asia on j?rjestett?v? niin pian kuin mahdollista. Mejerihoitajan pullo voi kyll? olla hyv?, mutta min? en puolusta sit? ruoan lajia. Joko te annatte minulle eron l??k?ritoimestani teid?n luonanne taikka min? vaadin mit? olen vaatinut: lapsen pit?? saada imett?j??!

Kartanon-omistaja ei liikahtanut. H?n oli laskenut kirjan kasvoilleen. Outoa oli n?hd? kuvat kirjan kansilla tuon surun peittona. Toisella puolella La Mancha-ritarin laiha, luinen muoto ja toisella puolella aseen-kantajan t?rke? kyynillinen naama.

Tohtori nousi ja astui sohvan viereen sek? taputti makaajaa olkap??lle.

- Hra Jansen. Min? olisin huonompi l??k?ri kuin olen, jos en olisi oppinut surua kunnioittamaan pitk?n? virka-aikanani, varsinkin kun on niin paljon syyt? siihen kuin teill? on. Min? tunnen surun omasta kokemuksestani. Mutta ?lk?? rakkaudesta siihen, mink? olette kadottanut, unhottako sit? pienokaista, joka on tullut teid?n taloonne. Min? tahdon unhottaa mit? lausuitte minulle taannoin. Ensi surussaan ihminen voi lausua yht? ja toista. Vaan eih?n pienokainen ole syyp?? siihen. Olkaa nyt mies ja jos ette tahdo itse ryhty? toimiin, niin valtuuttakaa minua siihen. Min? hankin imett?j?n, eik? niin?

Kirjan alta kuului: Tehk?? niin, vaan antakaa minun olla rauhassa!

Tohtori otti hattunsa, seisoi viel? hetken aikaa ja meni sitten ulos mejerinhoitajan luo.

Seuraavana aamuna h?n palasi, tuoden mukanansa voimakkaan n?k?isen naisen, jolla oli korkea rinta, ruskeat posket, kirjava liina p??ss? ja kuopakkaat silm?t. H?n astui tohtorin j?ljiss? katsomatta oikealle tai vasemmalle. Ajo-portilla oli h?n seisahtunut ja tuttavasti hymyillyt sen p??ll? olevalle herras-vaakunalle.

Tohtori astui huoneesen; nais-ihminen h?nen j?ljess??n j?i ovelle odottamaan.

Hra Jansen astui edes takaisin lattialla suurissa ty?saappaissaan. Niiden varsista n?kyi ett? h?n oli ollut niityill?. H?n poltti piippua niin ankarasti ett? savu kiertyi h?nen ymp?rilleen kuin kotona kudotut lakanat.

Tohtori ilmestyi semmoisen lakanan alta tervehtien kartanon-omistajaa.

- T??ll? tuon imett?j?n, johon voin luottaa. Te voitte olla tyytyv?inen!

Hra Jansen otti piipun suustansa ja katseli tohtoria niinkuin h?n ei ollenkaan olisi ymm?rt?nyt mist? t?m? puhui. Tohtori katkaisi puheensa ja katseli ensin hra Jansenia ja sitten naista. Kummallista! Kartanon-omistaja oli astunut askeleen taaksep?in ja teki kielt?v?n liikunnon piipullaan. Nainen, joka l?hestyess? oli k?ynyt kallistunein p?in, katseli nyt n?yr?ll? tuttavaisuudella hra Jansen'in kasvoihin.

Hra Jansen maltti mielt?ns?.

- Mist? sin? tulet?

- Pohjoisesta, pitk?n matkan p??st?. Min? kuulin mit? oli tapahtunut ja ilmoitin itseni t?lle miehelle lapsen imett?j?ksi!

- Oletko ... onko sinulla ... onko miehesi t??ll? muassa?

- Ei, h?n j?i sinne; h?n hoitaa lapsia!

- Kuinka monta...?

- Ensin poika, sitten tytt?. Viime kuulla syntyi viel?kin yksi tytt?, mutta se on nyt vieroitettu ja sy? puuroa!

T?t? viimeist? selityst? antaessaan oli nainen tehnyt suullansa jotakin temppua, joka oli olevinaan naurua. Ainakin n?kyi pari rivi? valkosia hampaita huulien v?lilt? sill'aikaa kun silm?t supistuivat ja himmeniv?t. H?n nosti toisen k?tens? sarkaleningin kaulukselle, avasi pari hakaa ja, k??ntyess? puoleksi tohtorin puoleen, kysyi h?n: Miss? on lapsi?

Hra Jansen astui askeleen eteenp?in, mietiskeli hetken aikaa, pisti piipun taka-taskuunsa ja sanoi lyhyesti:

- Hyv?; sin? voit j??d?. Mene ulos mejerinhoitajan luo, tuonne, tuosta ovesta!

H?n meni nopeasti ulos ovesta. Tohtori katseli v?h?n h?mm?styneen? ensin h?nen j?lkeens? ja sitten hra Jansen'ia, joka ujosti oli kallistanut p??t?ns?.

- Te n?yt?tte tunteman h?nt?...? kysyi tohtori.

Hra Jansen heilutti piipuntupsua.

- Minulla oli kerran v?h?n tekemist? tuon joukon kanssa! vastasi h?n v?ltt?en. Mies oli varastanut hiukan minulta. Nainen oli kuitenkin liian hyv? orjaksi!

- Min? takaan h?nest?! sanoi tohtori.

L?ydetty?ns? mejerinhoitajan huoneen, joka oli ky?kin vieress?, riensi nainen t?ytt? kiirett? kehdon luo, jossa pienokainen makasi, ja, v?hint?k??n huolimatta tuon v?liaikaisen kasvatus-?idin kysymyksist? h?nen valtuuskirjastansa, otti h?n pullon lapselta ja painoi varovasti, mutta huomattavalla taidolla tuon pienen kolmikulmaisen suun paljastettua rintaansa vasten.

Lapsi n?ytti hyv?ksyv?n muutosta; vaan tuo hyv? mejerin-hoitaja, joka kaikessa hyv?ntahtoisuudessaan vanhanpiian tavalla kadehti nuorta ?iti?, pani ehtimiseen vastalauseita ja vaati saada tiet??, mist? vieras tuli, mill? oikeudella ja niin edesp?in j.n.e.

Uusi imett?j? kuunteli t?t? kauan aivan huoletoinna, niin kauan kuin pienokainen s?i mielukkaasti. Kun nuoren neiti Jansen'in n?lk? oli asettumaisillaan ja eron-saanut kasvatus-?iti yh? pitkitti saarnaansa, nousi imett?j? tuoliltaan, otti toisen kauniisti k?sivarresta kiinni ja py?r?hytti sit? ulos ovesta sanaakaan sanomatta. Raivoisena riensi t?m? n?in loukattu hra Jansen'in luo.

Hra Jansen, tohtori ja mejerin-hoitaja palasivat sitten yhdess?. L??k?ri oli hyvin hyvill?ns? tutkittuansa imett?j?n ja lapsen tilaa. Tuon tummanverisen naisen oikeudet vahvistettiin laillisesti ja lapsenhuone j?rjestettiin n?ille uusille "eroamattomille". Mejerin-hoitaja uhkasi j?tt?? talon muutto-p?iv?n?, mutta tohtorin leikillinen muistutus ett? h?n vaan pit?isi huolta omasta maidostaan (mejeriss? nimitt?in), sovitti viimein asiat. Hra Jansen oli t?m?n keskustelun aikana seisonut erill?ns?. Kun olivat l?htem?isill??n huoneesta oli h?n ik??nkuin vastoin tahtoansa katsellut kehdolle p?in.

T?t? kohtaa tohtori pani muistiin.

Aika kului kuin kuluikin kartanossa. Is?nt? oli umpimielinen ja outo, mutta teki ty?t? s??nn?llisesti ja vanhalla voimallansa jokap?iv?isiss? toimissa sis?ll? ja ulkona. Vieraita ei tullut kartanoon, ainoastaan tohtori k?vi silloin t?ll?in ja oli tyytyv?inen pienokaisen edistykseen hiljaisen imett?j?n hoidossa.

Mutta ihmiset sill? tienoolla rupesivat nurisemaan. Tiettiin ett'ei pienokainen ollut kastettu, ja vaikka semmoinen h?iri? sai tapahtua suuressa kaupungissa, jossa tapahtuu niin paljon muutakin h?iri?t?, niin sit? ei k?rsitty maalla, miss? kaikki voitiin silm?ll? pit??, vaikka tiet olisivat olleet kuinka huonot ja talojen v?lit viel? pitemm?t.

Tohtori oli ottanut ollaksensa t?m?n tyytym?tt?myyden tulkkina huolimattoman kartanon-omistajan luona - pappi arveli nimitt?in ett'ei h?n voinut olla oikein puolueetoin t?ss? asiassa.

Hra Jansen kuunteli tohtoria, h?mm?styst? taikka mielipahaa ilmoittamatta:

- Ihmiset n?kev?t niin paljon vaivaa toisten asiain t?hden. Mutta jos te, tohtori, tahdotte j?rjest?? tuota asiaa, niin olkaa niin hyv?, ja kiitoksia vaivastanne. Minulla on ollut muuta ajateltavana!

L??k?ri, joka oli leskimies ja lapsetoin, tuli er??n? kauniina aamuna yhden hevosen vet?miss? vaunuissaan noutamaan lasta, imett?j?? ja mejerinhoitajaa. Rauha ei ollut viel? vahvistettu viimeiksi mainittujen v?lill?, mutta t?llaisessa juhla-tilassa semmoiset unhoitetaan ainakin juhlamenojen kest?ess?. Ajettiin kirkolle. Imett?j? kantoi lasta, mejerin-hoitaja myssy?, tohtori oli kummina ja pappi risti lapsen. Tiell? sovittiin siit? ett? pienokainen saisi nimen Ellen. Mejerinhoitaja oli uppiniskaisesti vaatinut pitemp?? ja paremmin soivaa nime?, mutta tohtori rakasti vanhoja runoja ja yhdest? semmoisesta h?n oli ottanut nimen Ellen ja pappi vahvisti sen.

Kun taas seisottiin kirkkomaalla risti?isten j?lkeen, tuli hra Jansen. H?n oli k?ynyt kanervakankaan yli. Ihmisi? kirkkomaalta tuli h?nt? vastaan. H?n tervehti j?yk?sti, meni seuransa kanssa vaunuin luo ja sanoi joitakuta sanoja tohtorille.

- H?n sai nimeksi Ellen! sanoi t?m?.

Hra Jansen hengitti n?ht?v?sti helpommin.

- Min? k?vin niin rajusti sent?hden ett? p?lk?hti p??h?ni siell? kotona ett? ... s.o. min? pelk?sin ett? h?nelle annettaisiin ?itins? nimi!

Vuosi kului toisensa per?st?. Kehto oli aikoja sitten pantu ylisille ja oli ollut kissojen asuntona jo monta sukupolvea. Lapsen imett?j? oli jo kauan ollut poissa. H?n oli mennyt, niinkuin oli tullut. Er??n? p?iv?n? h?n oli hoksannut ett? h?nen aikansa oli ohitse ja oli ilmoittanut sen kartanon is?nn?lle. T?m? oli antanut h?nelle s??st?pankki-kirjan ja lis?nnyt ett? h?nelle arvattavasti olisi hy?dyllist?, jos h?n voisi taivuttaa itsens? ja miehens? siihen p??t?kseen, ett? muuttaisivat likim?iseen kaupunkiin ja aloittaisivat jonkinmoista pient? kauppaa.

Imett?j? oli k??nnellyt kirjaa k?siss??n ja viimein pyyt?nyt "oikeita" rahoja. Niit? h?n oli saanut ja oli sitten mennyt ulos talosta, suuri nyytti kainalossa. Tultuansa maantielle pani h?n nyytin er??sen pensaasen ja palasi lapsenhuoneesen, miss? pieni Ellen kulki tuolilta tuolille er??n piian l?sn? ollessa. Mustaverinen imett?j? otti lapsen syliins? ja suuteli sit? niin hartaasti, ett? lapsi rupesi itkem??n.

Silloin koetti h?n saada sit? vaikenemaan, ja kun se onnistui, k??ntyi h?n piian puoleen ja sanoi uhkaavalla ??nell?:

- Nyt sin? vastaat h?nest? ett'ei h?n putoo kaivoon, eik? suohon, eik? p??se hevostalliin. Taudit eiv?t h?nt? uhkaa, sill? h?n on imenyt minun rintojani. Vaan kaikki, joka muuten voi h?nelle tapahtua, on tuleva sinun p??si p??lle ja min? olen sinua merkitsev? siit?, muista se!

T?m? oli pitempi sarja sanoja per?tysten, kuin kukaan ihminen kartanossa oli kuullut imett?j?n suusta. Vaikea on sanoa vaikuttiko t?m? niin mahtavasti piikaan ett? h?n sen kautta tuli tarkemmaksi ja huolellisemmaksi kuin piiat tavallisesti ovat, tai seurasiko hyv? onni muuten nuorta Ellen'i? retkill?ns?. Varmaa vaan on ett'ei mit??n tapahtunut h?nen lapsuutensa aikana, josta h?nelle olisi ollut pahoja seurauksia. H?n ei pudonnut kaivoon, eik? suohon, eik? hevonen h?nt? potkaissut. H?n kasvoi pitk?ksi ja hoikaksi, mutta samalla voimalliseksi ja kest?v?ksi. Ei mik??n lapsentauti ollut heikontanut h?nen ruumistansa. Kun h?n joskus oli vilustunut ja saanut kuumetta, pantiin h?n vuoteelle, houraili pari tuntia, nukkui, ja nousi seuraavana p?iv?n? niin raittiina, kuin tuuli, joka k?vi kankaan yli. Silmin-n?ht?v? oli ett? imett?j?n maito oli ollut parempaa laatua kuin mejerin-hoitajan. Tuon hauskan vanhan-piian aika kartanossa oli my?skin lopussa. Er?s vanhan-puolinen naapuritalollinen oli jo kauan aikaa ollut niin mieltynyt mejerinhoitajan juustoihin, ett? h?n viimein, kun ei h?n muulla lailla voinut itselleen saada h?nen taitavaa k?tt?ns?, teki korkeimman tarjouksen, mink? taisi tehd? t?st? k?dest?: h?n tarjosi mejerin-hoitajalle itsens? tiloineen p?ivineen.

Mejerinhoitaja oli suostunut ja Ellen oli nyt j?tetty melkein ihan itseksens?. H?n n?kyi joka paikassa kartanon-omistajan tiluksilla, vaan ei k?ynyt kenenk??n tielle eik? h?irinnyt mit??n ty?ntekoa. H?n katseli kaikkea omituisella totisella tarkkuudella, leikki ja jutteli itsekseen, oli yst?v?llinen v?'elle, jonkat?hden kaikki h?nt? rakastivat, vaan ei h?n ket?k??n pit?nyt eritt?in hyv?n?. Kun h?n oli kymmenen vuoden vanha tiesi h?n lukea ulkoa kaikki kartanon hevoisten ja lehm?in, lampaitten ja sikojen nimet. H?n tiesi mitk? linnut tulivat kev??n ennustajina ja mit? ty?t? kullakin vuoden-ajalla tehtiin. H?n tunsi tienoota kauas ylt'ymp?ri, oli monta kertaa ollut meren rannalla kun ko'ottiin hauraa ja joka kerta oli h?n ihmetellyt sen suuruutta ja ett? se pauhasi niin kummallisesti. H?n osasi matkia sit? ??nt? ja monta muutakin ??nt?. Kun suinkin oli mahdollista oleskeli h?n ulkona, talvella h?nen rakkahin paikkansa oli v?en l?mp?sess? tuvassa, jossa h?n puhui niinkuin miehet ja oppi pitki? surullisia lauluja pii'oilta. Kuului hyvin kummalliselta kun pieni kymmen-vuotias lauloi kaikesta tuosta onnettomasta rakkaudesta ja tuota surus?velist? valitusta, joka on omituinen pohjoismaiden asukkaille ja niin hyvin sointuu yhteen aution unisen talvimaiseman ja kes?n lyhyen ilon kanssa. Mutta t?st? seurasta h?n eroitettiin. Er??n? lauantai-iltana oli muutamia miehi? ollut markkinoilla ja olivat palanneet v?h?n humalap?iss?. V?en tuvassa syntyi riita, mustasukkaisuudesta, niinkuin my?hemmin saatiin selville. Suuri v?kev? mies oli pahasti r??k?nnyt kilpailijaansa, ja voitettu oli vaipunut laattialle poikkily?dyll? nen?luulla. Tytt? oli er??st? nurkasta katsellut tappelua. Pelk??m?tt? ja huutamatta oli h?n seurannut t?t? n?ytelm?? mielenmaltilla, jota olisi luullut kymment? vuotta vanhemmaksi. Ainoastaan kun voitettu kaatui ja tytt? n?ki h?nen veriset kasvonsa oli h?n noussut pystyyn ja s?ken?ivin silmin katsellut raakaa tappelijaa, jonka, nyt kun oli my?h?ist?, toiset miehet ottivat takaa kiinni. Samassa ovi aukeni ja hra Jansen astui sis??n. Tuvassa valitsi heti ??nett?myys. H?n silm?ili eri joukkoja siin? siksi ett? silmi?ns? nurkassa kohtasivat pienet vaaleat kasvot, s?ken?ivill? silmill?. H?n k?vi nopeasti laattian yli, tarttui tytt?rens? k?sivarteen ja talutti h?nt? ulos ovesta ja sis??n talon jokap?iv?ishuoneesen.

- On parasta ett? t?st?l?hin pysyt erill?si v?est?! sanoi h?n harvapuheisella tavallansa.

H?n aikoi menn?, mutta seisahtui ja taputti tyt?n p??t?.

- Eth?n sin? ole pel?stynyt?

Ellen ei vastannut, vaan katseli is??ns? suurilla silmill?.

Hra Jansen meni v?en tupaan.

Ellen kuunteli. H?n kuuli is?ns? syv?? ??nt? ja meluavaista vastausta. Sitten melske ja jyrin?. H?n juoksi ikkunalle, joka oli pihalle p?in, ja tuli sinne juuri kuin mies heitettiin ulos tuvasta ja py?ri p?istikkaa alas kivisillalle. Ellen taputti k?si?ns?, mutta lakkasi samassa; is? oli taas huoneessa.

- Siis, Ellen, me emme en?? mene v?en tupaan!

H?n kulki nopeasti edestakaisin lattialla ja hengitti syv?sti. Viimein seisahtui h?n ja lausui tyt?lle:

- Sin? voit pukea p??llesi ja ajaa minun kanssani kaupunkiin. Min? tarvitsen pari uutta miest?!

T?m? oli ensi kerta kun Ellen oli is?n kanssa ajamassa ja ensimm?inen kerta kun h?n l?ksi kaupunkiin. Tavallisuuden mukaan ei heid?n kesken lausuttu monta sanaa. Ellen istui koko pitk?n matkan omissa ajatuksissaan seuduista ja kaikesta, mik? heit? kohtasi. Kaupungissa h?nen toiveensa pettiv?t toinen toisensa per?st?. H?n havaitsi ett? maaherra asui kartanossa, jok'ei ollut paljon komeampi kuin p??rakennus siell? kotona; kirkontorni ei ylettynytk??n taivaasen asti ja hevoset kaupungissakin k?viv?t nelj?ll? jalalla eiv?tk? suinkaan olleet niin hyv?ss? kunnossa kuin maalla.

H?n oli iloinen kun taas istui vaunuissa ja ajettiin kotiap?in. Kuu nousi ja reippaitten hevoisten varjot yh? piteniv?t maantiell?; h?n katseli is?n liikkumatointa varjoa ja omaansa, joka oli alituisessa liikunnossa, katseli kuinka py?r?t py?riv?t nopeasti ja kilpaa niiden kanssa nuo kahdeksan hevoisjalkaa. Vierto-tie rupesi h?nen mielest?ns? lainehtimaan yl?s-alasin kuin valkoinen nauha; t?h?n lainehtivaan liikuntoon rupesi pian kangaskin, joka uneksi kuutamossa, ja sitten maat molemmin puolin tiet?. Yht'?kki? h?n huomasi ett? h?n itse istui nyykytellen p??t??n.

- Eth?n sin? vaan nuku! kuului is?n ??ni.

Ellen h?pesi ja n?ki paljon vaivaa pit??kseen silmi? avoimina.

- Parasta on ett? saat jotakin toimittaaksesi! sanoi is? ja antoi ohjakset Ellenin k?siin, n?ytt?en samalla kuinka ne oli pidett?v?t ja kuinka hevosia ajetaan.

Ellen ryhtyi kohta asiaan t?ydell? toimella. Se seikka, ett? molemmat hevoset tottelivat pienint?kin nyk?yst? h?nen k?dest?ns?, ett? juoksivat nopeammin kuullessansa piiskan l?j?hdyst?, ett? ylip??t? el?v?t olennot tottelivat h?nen tahtoansa, se oli jotakin aivan uutta ja vieh?tt?v??. Paikalla sai h?n koko ajamisen taidon p??h?ns?, ja koska h?n ei pel?nnyt, meni kaikki niinkuin itsest??n.

Tultiin sille paikalle, jossa haara-tie poikkesi vierto-tiest?. Siell? hra Jansen tahtoi ottaa ohjakset, mutta Ellen oli jo nostanut piiskaa ja pienell? l?j?hdyksell? sek? sanoilla: hop Rusko! poikkesi h?n haaratielle ja katkaisi kummallisen ??nett?myyden. Vaunujen py?r?t py?riv?t eteenp?in ihan keskell? tuota kapeaa tiet?, Ruskot juoksivat lystikk??sti ja hra Jansen nyykk?si tyytyv?isn? p??t?ns?, hymy huulillaan.

Ellen pitkitti ajamista ja sama ??nett?myys vallitsi heid?n v?lill?. Yht'?kki? pid?tti h?n hevoset. Pilvi, joka oli k?ynyt kuun eteen, oli est?nyt h?nt? n?kem?st? kahta ihmist?, ja h?n oli melkein ajaa heid?n yli. He hypp?siv?t syrj?lle, kuu kumotti taas pilven alta, hra Jansen tervehti; ne oli pappi ja tohtori.

Ellen ei huolinut muusta kuin ajamisesta. Kun tie oli tyhj?, antoi h?n hevoisten juosta ja eteenp?in ajoivat is? ja tyt?r.

- Hullu ihminen! sanoi pappi viel?kin s?ik?htyneen?. Luulen ett? h?n p??lliseksi antaa lapsen ajaa noita kaihtivia hevoisia!

- Niin h?n on omituinen mies! sanoi tohtori.

- Sivistym?t?in mies h?n on! jatkoi pappi. H?n olisi ainakin voinut seisahtaa ja pyyt?? anteeksi!

- H?n istuu aina ajatuksissaan! v?itti tohtori.

- Niin, ja antaa lapsen ajaa. Se on arvattavasti ainoata, mit? h?n sille opettaa. Kuulkaa tohtori, vaikka te aina otatte sen asian niin kevytmielisesti, en min? todellakaan kauemmin voi sit? j?tt?? siksens?; min? en voi sit? k?rsi? virkani kannalta. Kouluneuvoston puolesta t?ytyy minun tiedustaa saako lapsi mit??n opetusta vai ei!

- Voimmehan menn? yhdess? sinne huomenna! esitti tohtori.

Seuraavana p?iv?n? j?lkeen puolen-p?iv?n tulivat nuo herrat k?vellen kartanoon,

Hra Jansen oli ulkona; Ellen istui jokap?iv?ishuoneessa tuolilla ja ajoi toista kahta tuolia seili-langasta tehdyill? ohjaksilla.

Pappi ja tohtori k?viv?t istumaan, Ellen jatkoi ajamista.

Pappi kysyi:

- Nimesi on Ellen, eik? niin?

- Niin on!

- Kuinka vanha olet Ellen?

- Pian yksitoista vuotta. Hop heisa!

- Sin? osaat kaiketi lukea?

- Lukeako?

H?n pani ohjakset tuolin selk?puulle ja katseli suurilla totisilla silmill??n papin kasvoihin.

T?m? joutui h?mille. Tohtori jatkoi:

- Tule t?nne Ellen ja juttele v?h?n tuon vieraan miehen kanssa!

Ellen hypp?si alas tuolilta, meni tohtorin luo ja pani k?tens? tohtorin k?teen. T?m? piti siit? kiinni ja otti sanomalehden p?yd?lt?.

- Voitko sin? lukea meille v?h?isen t?st??

Lapsi katseli tuskastuneena kirjaimia ja rupesi sitten suurella vaivalla tavailemaan aivan uusien ja h?mm?stytt?vien s??nt?jen mukaan.

Pappi pani k?tens? ristiin ja py?ritteli suuria sineettisormuksiansa:

- T?m? on todellakin peloittavaa!

Tohtori taputti lapsen p??t?:

- Kuka on opettanut sinua lukemaan, lapsi?

- Lyps?j?-Tiina! kuului vastaus.

- Vai niin!

Tohtori otti taskustaan lyijykyn?n ja osoitti sanomalehden reunusta!

- Voitko kirjoittaa nimesi t?h?n?

Tytt? otti kyn?n, tarkasti sit? molemmista p?ist?, nojautui sitten lehteen, p?? kallella ja kieli hampaitten v?liss?. Hetken per?st? oli siin? muutamia koukeroita paperilla, joiden tohtori yst?v?llisyydess??n sanoi merkitsev?n: Ellen.

Pappi ei tyytynyt selitykseen.

- Se on peloittavaa, oikein peloittavaa! Kymmen-vuotias eik? ... sano lapseni, tunnetko katkismusta?

Tytt? katseli h?nt? taas suurilla silmill?ns? ja hymyili.

- Mit? sin? sanot? kysyi h?n.

Sineettisormuksia hierottiin toisiansa vastaan.

- Villi, t?ydellinen villi; mutisi pappi.

Samassa hra Jansen astui sis??n suurissa saappaissaan.

- Min? kuulin v?elt? ett? hra pastori - hyv?? p?iv?? tohtori! - teki minulle kunnian!

Pappi nousi v?h?n h?mm?styneen?.

- Me olemme juuri keskustelleet tytt?renne kanssa. H?nell? ei ole paljon koulutietoja!

Pappi katseli ter?v?sti kartanon-omistajaa. T?m? vastasi samanlaisella silm?yksell?:

- H?n ei ole ollenkaan k?ynyt koulua, hra pastori!

- Ei ole, siit? olen todellakin saanut todistuksia. Mutta kuinka voitte te, lapsen is?n?, vastata siit?? - ei mink??nlaisia tietoja?

- Min? en ole koskaan havainnut ett? se, jota hra pastori nimitt?? "tiedoiksi", on ollut miksik??n hy?dyksi ihmisille. Kristilliselt? kannalta tiedot ovat tarpeettomat, jopa syntisetkin. Paitsi sit?, onhan h?nell? viel? aikaa oppia tarpeellisinta!

Pappi v??nteli ruumistansa:

- Sallikaa minun lis?t? pari sanaa, hra kartanon-haltija; min? en tahdo puhua siit?, mik? k?sitys kouluneuvostolla mahdollisesti voi olla ajasta, jolloin lapsen pit?? oppia tarpeellisinta. Mutta sivistyneen? miehen? te kaiketi huomaatte mit? teid?n on teht?v? kun nyt olen muistuttanut teit? asiasta. Kristilliselt? kannalta taas ... hm! ... min? pit?j?n pappina ... hm! ... hra kartanonhaltija ... min?, min? kuitenkin ... ei, se on todellakin ... lystillist?!

Hra Jansen pani k?sivartensa ristiin ja vastasi hitaasti ja tyynesti:

- Mit? hengellisiin seikkoihin tulee, en koskaan rupee keskusteluun niist?. Minusta te, p??tt?ess? n?ist? asioista, aina viittaatte papilliseen arvoonne. Jos ei oteta lukuun virkanne k?yt?nn?llist? puolta, niin teid?n suorittamanne tutkinto yliopistossa on antanut teille t?m?n arvon. Mutta siin? suhteessa me olemme yht?-arvoiset, hra pastori. Min? olen my?skin saanut todistukset tutkinnon suorittamisesta teologiassa.

- Mit? se tiet???

- Se tiet?? mit? sanon. Minun aikanani, ja me olemme arvattavasti yhden-ik?iset, hra pastori, kaikki ylioppilaat saivat suorittaa jumaluus-opillisen p??s?tutkinnon. Se oli silloin tapana, my?hemmin tuli luullakseni lain-opin vuoro. Vaan min? en tuntenut itse?ni kutsutuksi enk? valituksi ja p??tin ruveta maata viljelem??n, niinkuin meid?n kanta-is?mme. T?ss? toimessani olen ollut niin ahkera ett? olen unhoittanut koko kouluneuvoston olemisen. Vaan, hra pastori, koska te t?n? p?iv?n? kunnioitatte minun taloani l?sn?olollanne, t?m?n kouluneuvoston j?senen?, niin pyyd?n teit? sanomaan kouluneuvostolle terveisi?: Teologian kandidaati Kristian Jansen on huomisp?iv?st? alkaen antava tytt?rellens? tarpeellista opetusta.

Pappi kumarsi. Hetken ??nett?myys vallitsi.

- Siis olemme tehneet teht?v?mme t??ll?? sanoi tohtori.

- Tietysti! Tuon tutkinnon suoritettua... Pyyd?n saada sulkeutua teid?n suosioonne! sanoi pappi.

Hra Jansen saattoi herrat ulos. Ovessa tohtori k??ntyi h?nen puolehensa:

- Teid?n pit?isi antaa Ellenin tulla toisten lasten seuraan.

- Min? en usko ett? h?nell? on taipumusta seura-el?m??n enk? min? juuri ole pahoillani siit?. Vaan nyt h?n kuitenkin pian tulee saamaan leikkitoverin!

Ellen oli seurannut t?t? keskustelua suurella tarkkuudella. H?n sangen paljon mietti t?t? uutta seikkaa, ett? h?n tulisi saamaan opetusta is?lt?ns? ja olemaan jokap?iv?isess? keskuudessa h?nen kanssa. H?n nukkui levottomasti y?ll?; seuraavana aamuna her?si h?n varhain, nousi, puki nopeasti p??llens? ja meni ulos hakaan, jossa rupesi k?velem??n edes-takaisin p?hkin?pensastoa my?ten.

H?n h?pesi ett? oli niin levotoin. Eih?n nyt ollut puhetta muusta, kuin ett? Lyps?j?-Tiina saisi sijaisen, ja mit? h?nen tuli oppia, ei varmaankaan voinut olla niin vaikeata. Olihan tuo ajamisen oppikin vaunuissa ollut niin helppoa. Ja kuitenkin t?ytyi h?nen tunnustaa itsellens? ett? oli toista ajaa hevoisia is?n vieress? illalla kuutamossa, kuin p?iv?ll? istua h?nen vieress?ns? kirjoittamassa kirjaimia. Kirjaimia! noita ilkeit? vaikeita merkki?, jotka milloin seisovat pystyss? kuin seip??t, milloin makaavat kuin leikattu otrapelto. Ja sitten lukeminen! Huolta pit?minen siit?, mit? kirjaimien p??h?n pisti merkit?, kun seisovat t?ss? tai tuossa j?rjestyksess?. Ja Lyps?j?-Tiina oli sanonut ett? t?m? oli osattava niin hyvin, ett? k?vi sirip, sirap vaan, niinkuin maito-suihku kiuluun lyps?ess?.

H?n hypp?si yl?s aidalle ja katseli yli niittyjen ja kankaan. Aamun raittius peitti viel? sumuna tuon ??rett?m?n tasangon. Sumun takana arvasi l?ytyv?n pilvi?, ja niiden p??lt? kimalteli jotain, joka pyrki esille, aurinko, joka oli nousemassa. Ellen pani k?sivartensa ristiin rinnan yli ja hengitti syv??n. Oi, se teki hyv?? t?m? raittius t?lle hoikalle ruumiille. H?n mielest?ns? tunsi tuon virkist?v?n ilmavirran vuotavan koko ruumiinsa l?pi, s??riin ja varpaisin asti. H?n ojensi ensin toista s??rt?, sitten toista, katseli ensin toista kenk?? ja sitten toista. H?n nauroi, eik? oikeastaan tiet?nyt mit? h?n nauroi, vaan yht'?kki? kaikki oli h?nest? niin naurettavaa. Leivonen lensi yl?s avaruuteen tien toiselta puolelta. Se, joka osaisi lent??! Viime aikoina oli h?n ehtimiseen uneksinut ett? lensi, mutta se oli aina tapahtunut vaivalla, s??ret olivat aina niin raskaat. Ei, tuolla lailla kuin leivonen! H?n teki muutamia hypp?yksi? aidalla, kadotti tasapainon ja h?nen t?ytyi juosta alas tielle asti, ett'ei samassa menisi kupperikeikkaa. H?n p??sikin ojan yli, vaan sai ainoastaan puoleksi sijaa jaloillensa. Toinen jalka niukahtui, h?n vaipui alas ja huomasi, kun taas koetti nousta, ett? ei voinut astua sill? jalalla.

Ellen istui ojan reunalle v?h?n huonolla tuulella, mit? h?nen nyt oli teht?v??

Nyt kuului kellojen kilin? ja raskas h?lkk??minen tiet? my?ten. Lehmi? ajettiin laitumelle. Ellen n?ki ett? l?hestyiv?t l?hestymist??n, muutamain p??t olivat alasvaipuneina, muutamat pitiv?t p??ns? pystyss?. Siin? oli Musta-L?si ja Valko-L?si, siin? oli Vlak, Viktoria ja Ejegod. Jumala tiesi mit? ne h?nest? ajattelivatkaan, joka istui siin? niin levollisna? Tuskin tahtoivat h?nt? kiert??k??n. Musta-L?si nuuski ohitse menness??n, Viktoria heilutti h?nt??ns? niin ett? se melkein sattui Ellenin silmiin, Ejegod pel?styi, hypp?si sivulle ja Vlakin selk??n, sek? saattoi koko karjan suurimpaan h?mm?stykseen.

Ellen sai oksan k?teens? ja l?i sill? rohkeimman kuonolle. Viimeiseksi tuli paimenpoika karjan j?less?. H?nen nimens? oli Andreas ja h?n oli vasta ollut v?h?n aikaa kartanossa.

- Etk? sin? voi ajaa lehmi? paremmin? huusi Ellen pojalle.

T?m? katseli h?nt? suu avoinna eik? k?sitt?nyt miks'ei h?n noussut ja mennyt pois tielt?.

- Min? olen loukannut jalkaani enk? voi astua! sanoi Ellen. Juokse kartanoon ja kutsu Liina t?nne; mutta kuules, ?l? sano mit??n is?lle!

Poika katseli Elleni? ja lehmi?. Ne olivat jo muodostaneet kaksi joukkoa, toinen seisoi ojassa ja toinen l?hestyi ohrapeltoa.

- Voitko sin? pit?? huolta elukoista sill? aikaa? kysyi paimenpoika viivytellen.

- Juokse vaan! huusi tytt?.

Poika k??ntyi ja meni takaisin kartanoon, heiluttaen salava-keppi?ns?.

Jalka oli nyt pahasti kipe?. Mutta Vlak ja toinen L?si pyrkiv?t ohrapeltoon, jotta Ellen, maalais-tyt?n luonteen mukaan, koetti vastustaa niiden hankkeita ja ontuen seurasi n?it? syntisi?, kunnes h?nen onnistui saada ne oikealle tielle j?lleen.

Vaan sitten ei h?n jaksanut enemp??. P??st?m?tt? tuskanhuutoa vaipui h?n alas pientarelle, noin sata askelta siit? paikasta, miss? oli langennut.

Sill'aikaa oli Andreas saapunut kartanoon ja oli, v?h?n aikaa etsitty?ns?, vihdoin l?yt?nyt Lyps?j?-Tiinan.

- Ellen ei voi astua, h?n makaa siell? lehmien keskell?! kertoi h?n.

- Mit?, onko h?n puskettu kuoliaaksi! huusi piika.

Hra Jansen meni samassa ohitse, kuuli huudahduksen ja karkasi h?mm?styneen pojan kaulukseen kiinni.

- Sin? l?ntti. Nopeasti, miss? h?n on?

H?n juoksi ulos portista, poika itkien h?nen j?less?ns?.

- Ei h?n olekkaan t??ll?! huusi kartanonhaltija, kun olivat saapuneet aidan viereen.

Poika seisoi aivan ep?tietoisena ja pisti ruskeat ryst?sens? silm?-kuoppiin.

- Min? puin sinut oljiksi, poika, jos et saa suustasi sanoja. Miss? on

Ellen, mit? on tapahtunut?

Liina, joka nyt my?skin oli ehtinyt paikalle, pel?styi yht? paljon kuin Andreas parka. H?n ei koskaan ollut kuullut kartanonhaltijan k?ytt?v?n semmoisia sanoja.

Hra Jansen k?veli hartaasti etsien aitaa my?ten. Nyt k??ntyi h?n yht'?kki?. H?n oli kuullut hiljaista voivotusta. Tuolla ohrassa makasi h?nen tytt?rens?.

Kun hra Jansen kumartui alas; aukasi Ellen yhteenpuserretut huulensa:

- Min? putosin alas aidalta. ?l? tee Andreakselle mit??n!

Hra Jansen nosti tyt?n varovasti yl?s, kantoi h?nt? huoneesen, pani h?net sohvalle ja kysyi oliko h?nell? vaivoja?

- On! vastasi Ellen.

Hra Jansen valjasti itse hevoiset ja ajoi t?ytt? laukkaa ulos kartanosta l??k?ri? hakemaan. T?m? tuli, taputti Ellen'in p??t? ja tutkiskeli s??rt?. Se oli taittunut nilkka-luun yl?puolelta.

Sairas lapsi kannettiin sohvalta vuoteellensa ja k?rsi siin?, p??st?m?tt? hiiren hiiskaustakaan, suurta tuskaa ennenkuin s??ri oli saatu oikeaan asemaansa ja sidotuksi paperikansiin.

Hra Jansen ei ollut huoneessa kun t?m? ty? tehtiin. Kun kaikki oli j?rjestyksess? tuli h?n sis??n, seisoi p??n-aluksen takana ja katseli kauan tyt?rt?ns? sill'aikaa kuin yst?v?llinen tohtori tahtoi saada h?nen asemaansa niin mukavaksi kuin mahdollista, puhuen ett? h?nen nyt ei tarvinnut oppia lukemaan, koska oli itse sidottu kuin kirja, kaikella kunnialla liisterineen p?ivineen, nyt h?nen vaan pit?isi maata ihan liikkumatta eik? ajatella yht??n mit??n, niin viisaus tulisi ihan itsest??n.

Ellen makasikin liikahtamatta ja n?ki paljon vaivaa, voidaksensa olla ajattelematta. Ja kuitenkin tuli h?nen mieleens? aina tuo juttu kirjasta. Oliko h?n todellakin nyt muuttunut kirjaksi ja eik? h?nen en?? tarvinnut lukea! Vaan olihan se mahdotointa! Tiesih?n h?n ett? nimens? oli Ellen ja ett? h?n oli pieni tytt?. Vaan kuitenkin takeltui h?n tuohon ajatukseen. H?nen p??ns? oli muka suuri paksu kirja, lehm?t tulivat k??nt?m??n sen lehti? ja Andreas sai suurella vaivalla niit? pois ajetuksi.

Se oli kuumeen houreita. Sit? kesti pari p?iv??, ja n?iden kuluessa is? istui lakkaamatta vuoteen vieress? ja piti huolta siit?, ett'ei Ellen liikuttaisi kipe?? j?sent?ns? houreissansa.

N?in her?si Ellen er??n? aamuna ja ymm?rsi kuinka asian laita oli. Suuressa nojatuolissa, jossa oli korkea selk?puu, istui is? kasvot p?iv?? vasten; valo, joka tuli puoleksi lasketun kartiinin alta, valaisi niit?. H?n oli hetkeksi ummistanut silm?ns?. Sairas oli maannut niin rauhallisesti.

Ellen katseli tarkasti is?ns? kasvoja ja ajatteli ett? oikeastaan oli kummallista, ett'ei h?n ennen ollut n?hnyt niit?. Kuinka vieraat ne kuitenkin olivat h?nelle! - Ja ne n?yttiv?t niin ankarille, vanhoille, huolistuneille nuo kasvot, vaikka h?n tiesi ett? is?ns? ei ollut vanha; sen oli Lyps?j?-Tiina sanonut usein kyll?, ja joka kerta lis?nnyt, ett? oli kumma kun ei kartanonhaltija nainut uudestaan; olihan h?n mies parhaimmassa ij?ss??n.

Ellen makasi siin? ja ajatteli t?t? hetken aikaa. Silloin juolahti mieleens? ett? h?nell? kerran oli ollut ?itikin, niin oli ainakin Lyps?j?-Tiina kertonut. Kummallista, ett? h?nell? oli ollut ?iti, jota h?n ei ollenkaan tuntenut, eik? koskaan ollut n?hnyt. Kyll? kai h?n kuitenkin oli ollut olemassa, tuo ?iti, arveli Ellen, ja oli my?skin rakastanut h?nt?, is??, tuossa nojatuolissa; sill? kun ihmiset olivat naimisessa, niin rakastivat he toinen toistansa, oli Lyps?j?-Tiina sanonut.

Is? ei ollut ajanut partaansa pariin p?iv??n. Se pisti esiin joka paikassa kasvojen alapuolella ja hiustupsu oli valunut otsalle. Oliko h?nen, Ellen'in ?iti todellakin rakastanut is???

No niin, siit? oli pitk? aika. Mutta kuitenkin!

H?n katseli yl?s kattoon ja tiet?m?tt?ns? hiipi mieleens? yksin?isyyden tunne. Talonkoira Tyra, lehm?t, hevoset, lampaat, siat, pienet porsaatkin, Liina, is?, kaikkien antoi h?n mieless?ns? kulkea ohitsensa ja kaikissa oli joku vaillinaisuus. Ett'ei l?ytynyt ainoatakaan, jota h?n olisi oikein rakastanut!

H?n kuuli jotain ??nt? kamarista ja k??ntyi sinne p?in. Siin? istui, selin h?neen, poika harmaassa takissa, kyynysp??t p?yd?ll?, peukalot korvien alla. H?n luki varmaankin. ??ni, joka oli Ellen'ille ilmoittanut h?nen l?sn?olonsa, oli lehden k??nt?misest? syntynyt.

Oliko se Andreas? Ei, se ei ollut mahdollista. Andreas t??ll? sis?ll??

Ja lukemassa kirjaa?

Vaan kuka se oli?

Is? avasi silm?ns?!

- Kuinka sin? voit?

- Hyvin! Kuka tuo poika on tuolla p?yd?n ??ress??

Vieras nousi ja tuli v?h?n ujosti Ellenin luo. Se oli suuri pulska poika nelj?nnell?- tai viidennell?toista, haparoivilla liikunnoilla, vaaleakasvoinen ja omituisilla silmill?, jotka aina ik??nkuin etsiv?t jotain huoneessa.

- Se on Henrik serkkusi! sanoi hra Jansen. H?n j?? t?nne luoksesi sinulle seurakumppaliksi.

- Tuleeko h?n aina olemaan minun luonani?

- Nii-in!

- Se on hyv?. Saanko min? jotakin sy?t?v?ksi.

Henrik oli hra Jansen'in velipuolen poika. T?m?n velipuolen oli, niinkuin sanotaan, k?ynyt huonosti el?m?ss?. H?n oli nuorena nainut ja oli saanut vaimoksi sellaisen, joka huonosti osasi taloutta hoitaa. H?n kuoli pois miehelt??n ja suurelta lapsijoukolta. Miehen toimet oli aina k?yneet ala-m?ke?, h?n oli ep?k?yt?nn?llinen ja herkk?uskoinen. Hyv? mielens? oli mennyt samaa tiet? kuin toimensakin, ja niinp? terveyskin. Kuolinvuoteellansa oli h?nell? viel? puoli-tusina ala-ik?isi? lapsia ymp?rill?ns?. Mutta nyt yst?v?t ja sukulaiset riensiv?t avuksi ja auttoivat miten taisivat. Onhan s??nt?n? ett? kaikki ensin pit?? olla hukassa ennenkuin "avuksi riennet??n". Lapset jaettiin. Hra Jansen sai Henrikin.

T?m?n, joka t?h?n asti oli ollut vapaa-oppilaana latina-koulussa, m??r?si suku-neuvosto maanviljelij?ksi. H?nen selk?ns? leveytt? mitattiin ja er?s set? ynn? t?ti kirjoittivat hra Jansen'ille. Poika, puoli-tusina paitoja ja muutamat koulukirjat pistettiin postivaunuihin ja saapuivat kartanoon samana p?iv?n? kuin onnettomuus oli tapahtunut Ellen'ille.

Hra Jansen mieltyi kohta poikaan. Se seikka ett? t?m? oli noin kummallinen ja haparoiva, Ellen taas lujamielinen ja selv?-tahtoinen, lis?si t?t? mieltymyst?. Aluksi teki h?n h?net yksist??n sairashoitajaksi. H?nen t?ytyi kantaa Ellen sohvalle, kun sija oli laitettava uudestaan, h?nen t?ytyi lukea ??neen, ja kun t?m? rupesi v?sytt?m??n Ellen'i?, t?ytyi h?nen kertoa koulusta, toisista pojista ja opettajista. Ellen huomasi viimein ett? se oli sangen hauska asia tuo s??ren taittaminen, varsinkin kun opetus lukemisessa ja kirjoittamisessa sen kautta j?isi siksens?.

Tohtori k?vi joka p?iv? Elleni? katsomassa. Alussa oli h?n tyytyv?inen parantumiseen, mutta v?hitellen rupesi h?n arvelevaiseksi. S??ri ei tahtonut tulla ehe?ksi. H?n puhui asiasta is?n kanssa ja molemmat herrat ottivat sen hyvin totisesti. Olisiko imett?j? kenties ollut huonossa terveydess?? Niin, kaikissa tapauksissa oli nyt my?h?ist? kuulustella h?nt?, H?n oli jo kaikkien vuorien takana. Taikka olisiko hra Jansen...?

H?n kielsi juhlallisesti. L??k?ri pudisti p??t?ns? ja Ellen huvitteli mainiosti uuden toverin kanssa.

Viimein pisti jotain tohtorin p??h?n. H?n tuli er??n? p?iv?n? edell? puolen p?iv??, jolloin tiesi kartanon-haltijan olevan niityill?. Henrik istui lukemassa satuja Ellen'ille. Tohtori pyysi pojan hakea itsellens? lasin maitoa mejerist?, ja j??ty?ns? yksin sairaan kanssa sanoi tohtori:

- Terveisi? papilta, Ellen. H?n kysyi minulta kuinka sinulta k?vi lukeminen ja kirjoittaminen.

Ellen punastui eik? sanonut mit??n.

Tohtori jatkoi:

- Papin tulee kuukausittain kirjoittaa kuninkaalle kaikista pienist? tyt?ist? t??ll? maalla, mitenk? he k?ytt?v?t itsi?ns? ja varsinkin kuinka he lukevat ja kirjoittavat. Jok'ei mit??n osaa l?hetet??n kauas pois t??lt? suureen kaupunkiin, jossa saa tavata ja piirt?? kirjaimia koko p?iv?n, ei ensink??n saa leikki?. Mutta min? sanoin nyt papille ett? sin? olit ollut kipe?n jalan t?hden vuoteen omana, vaan ett? pian tulisit terveeksi ja silloin olisit hyvin ahkera, kun vaan p??sisit yl?s. Tohtori tiet?? nimitt?in varsin hyvin kuinka pitk?? aikaa tuommoinen jalka tarvitsee parantuaksensa!

Ellen oli k?ynyt tulipunaiseksi. H?n katseli l??k?ri? aralla silm?yksell?:

- Tied?tk? aivan varmaan kuinka pitk? aika...?

- Aivan t?sm?lleen!

Henrik tuli maidon kanssa ja vet?ysi kohta ikkunan loukkoon, kun huomasi ett? tohtori rupesi siteisin k?siksi.

- Sin? makaat varmaankin levottomasti y?ll?, side on aivan h?ll?. Ei taida olla hyv? ett? Henrik lukee sinulle kaikki nuo sadut!

Ellen puri peitteesen eik? sanonut mit??n.

T?n? iltap?iv?n? ja seuraavina p?ivin? kartanonhaltija otti Henrik'in mukaansa ulkot?ihin. Kun tohtori k?vi katsomassa viikon lopussa oli s??ri terve. H?n pusersi kovasti hell?? paikkaa. Ellen ei paljon aristellut.

Tohtori kumartui ja suuteli h?nen otsaansa. Menness?ns? ovesta ulos mutisi h?n itsekseen:

- Tahtoa h?nell? on ja hermoja my?skin. Tuo pikku noita! H?n olisi voinut kauan pit?? minua narrina. Ja min? rupeen arvaamaan pahaa verta!

Ulkopuolella kartanoa tapasi h?n sen haltijan.

- Nousevalla viikolla voi h?n j?tt?? s?ngyn; ja silloin ei taida olla haitaksi ajatella opetusta?

Herra Jansen nyyk?hytti p??t?ns?.

Ja Ellen nousi ja opetus alkoi. Se k?vi hitaasti eteenp?in. Paha kyll? Ellen ei en?? ollut siin? ij?ss?, jolloin lapsi tekee ty?t? ihan koneentapaisesti yht? paljon matkimis-halusta kuin torujen pelosta. Ellen'in matkimis-halu oli jo mallikseen ottanut ymp?r?iv?n luonnon ja pelkoa h?n ei tuntenut. K?vell? k?sill??n, liverrell? kuin leivonen, laulaa rakkauden lauluja, sit? h?n teki k?skem?tt?kin. Mutta ankarasti tuli h?nen k?rsimys-voimansa koetelluksi kun h?n pantiin piirt?m??n noita ik?vi? viivoja toisten viivojen mukaan ja ??nt?m??n kummallisia ??ni? toisien ??nien mukaan, joita h?nelle lausuttiin.

Is? tuli k?rsim?tt?m?ksi. H?n rupesi pelk??m??n ett? tytt?rens? oli tyhm?, ehk? jotain viel? pahempaakin. H?n ei tahtonut koulunk?ynnill? pilata lapsen luontoa, mutta h?nen t?ytyi toki osata lukea ja kirjoittaa; se seikka, ett? jok'ainoa pitk?llinen ja tuskallinen opetustunti oli tuottanut Ellen'ille yht? v?h?n tietoja kuin edelliset, loukkasi h?nen is?llist? ylpeytt??n.

H?n otti Henrik'in tallista ja ulkoty?st? ja pani h?net opettajaksi. T?m? muutos miellytti Ellen'i? ja h?n teki muutamia voimallisia ponnistuksia aapisissa ja kirjoitus-vihossansa. Mutta siihen se j?i. Oli n?et paljon hauskempi laskea v?h?n leikki? tuon nuoren opettajan kanssa, varsinkin kun t?m? salli sit?. Kun puoli sivua oli kirjoitettu ja raapitettu, esitteli Ellen ett? ment?isiin ulos k?velem??n, ja kun t?t? ei sallittu piirsi h?n niin kauheita irvi-kuvia M:st? ja O:sta ja luki lauseen: "lammas m??kyy karsinassa" niin monilla luonnon mukaisilla ??nill?, ett? Henrik naurettavassa ep?toivossa totisesti kysyi h?nelt?, oliko Ellen'in aikomus tehd? h?nt? yht? hulluksi kuin itse oli?

- En olekkaan hullu enk? tahdo sinuakaan hulluksi tehd?! sanoi Ellen halaten ja suudellen Henriki?.

Viimein t?m? k?vi liian pitk?lliseksi Henrikille.

Er??n? p?iv?n? opetustunnin loppupuolella nousi h?n yht'?kki? p?yd?n ??rest? ja katseli Ellen'i? ylenkatseellisella silm?yksell?!

- Sin? olet tyhmin tytt?, mit? el?iss?ni olen tuntenut!

H?n meni ovesta ulos ja heitti sen kiinni j?lkeens? niin ett? pamahti.

Ellen katseli h?mm?styneen? yl?s irvi-kuvistansa. No, kyll? kai h?n pian palajaa! Mutta kun kului nelj?nnestunti eik? Henrik palannutkaan, rupesi asia n?ytt?m??n arveluttavalta Ellenin mielest?.

- Tyhm? tytt?! Tyhmin mit? h?n el?iss?ns? oli tuntenut!

H?n rupesi miettim??n kuinka monta h?n mahdollisesti oli el?iss?ns? tuntenut, ja kun h?n, purren kyn?-varttansa, tuli siihen p??t?kseen, ett'ei voinut olla niin varsin suuri eroitus heid?n ik?ns? v?lill?, niin h?n suuttui. Ei, h?n oli tyhm? poika!

H?n otti l?kkiastian ja tyhjensi sen kirjoitusviholle, pani t?m?n kiinni ja hypp?si ikkunasta ulos tarhaan. Henrik oli kiinni saatava, vaan h?n ei ollut siell? ulkona. Ellen hypp?si aidan yli, ajatteli sit? kertaa, jolloin viimein oli hyp?nnyt sen yli ja toivoi tapaavansa Andreasta.

Ehk? oli Andreas niityill?. Ellen juoksi nopeasti sinne p?in, miss? n?ki lehmi? kuin kirjavia pilkkuja et??lt?. Kun h?n saapui sinne, n?ki h?n Andreaksen. T?m? istui m?tt??ll?, heilutti sarakeppi?ns? ja s?i voitaleip??.

- Hyv?? p?iv??, Andreas, kuinka jaksat?

H?n lakkasi sy?m?st? ja pudotti keppins?.

- Kiitoksia, hyvin vaan. Oletko sin? terve nyt?

- Olen; voithan sin? n?hd? sen.

Ellen otti kepin ja meni lehmien luo. Ne k?rsiv?t kuumuudesta ja h?nn?t liikkuivat ehtimiseen. H?n ajoi pois paarmoja sara-oksalla ja palasi sitten Andreaksen luo.

- Anna mulle palanen voi-leiv?st?s!

Andreas taittoi kohta suuren palasen leiv?st? ja antoi Ellenille. Ellen istui h?nen viereens? sy?m??n.

- Osaatko lukea? kysyi Ellen pojalta, suu t?ynn? ruokaa.

- Osaan jotensakin!

- Ja kirjoittaa?

- O-jaa k?yh?n se!

- Kuinka vanha olet oikeastaan?

- Mikonp?iv?n? t?yt?n kolmetoista!

Ellen vaikeni ja katseli eteens?.

- Kestik? oppiminen sinulta kauan? kysyi h?n viimein.

- Alussa kyll? k?vi huonosti, mutta kerran koulumestari sanoi minua tyhm?ksi elukaksi, ja sit? min? en tahtonut hyv?n? pit??, sill? min? tiesin ett'en ollut tyhmempi kuin Mathias, joka oli minua nuorempi, ja osasi lukea, kuin pappi!

Ellen oli taas tarttunut keppiin ja heilutti sit? ankarasti.

Sitten nousi h?n ja j?tti ruoan.

- Mettetk?? kysyi poika.

- Menen!

- Etk? tahdo sy?d? enemp???

- En!

- Anna minulle keppi!

- Sin? voit hankkia itsellesi toisen!

H?n juoksi kappaleen matkaa, seisahtui, mietti hetken, palasi pojan luo ja antoi h?nelle kepin ja k?den yht'aikaa.

- Hyv?sti Andreas, minun t?ytyy palata kartanoon lukemaan Henrikin kanssa. Uh!

- Etk? k?rsi lukemista?

- En!

- Etk? k?rsi Henriki? my?sk??n?

- En k?rsi h?nt?!

Ellen k??ntyi ja juoksi kotia t?ytt? laukkaa. Koski viel? v?h?n jalkaan, vaan h?n astui sit? kovemmin sill?. H?n k?vi samaa tiet? aidan yli ja ikkunasta sis??n. Henrik seisoi p?yd?n ??ress? ja k??nsi lehti? kirjoitusvihossa.

Ellen meni nopeasti h?nen luo, otti tuolin ja istui p?yd?n ??reen.

- Pit??k? meid?n aloittaa taas, Henrik?

H?n ei vastannut, vaan koetti saada erillens? l?kkiset lehdet.

- Min? kysyin: pit??k? meid?n aloittaa?

- Sin? olet aika porsas, sanoi Henrik.

Tulinen puna lensi kuin leimaus Ellen'in poskille, h?n nousi samassa ja antoi Henrikille aika voimallisen korvapuustin. Henrik oli kaatua taaksep?in; tytt? riensi ovesta ulos ky?kkiin Tiinan luo, josta h?n otti kiinni molemmin k?sin, huutaen: Henrik on j?less?ni; h?n tahtoo minua ly?d?!

- Mit?, tahtooko h?n ly?d? sinua! Koettakoon vaan! sanoi Tiina, kiert?en hameen lemmikkins? ymp?ri.

Hra Jansen tuli ovesta sis??n ja kuuli heid?n puheensa. H?n rypisti silm?-kulmiansa ja astui huoneesen, jossa Henrik viel? seisoi h?mm?styneen?, kirjoitus-vihko toisessa k?dess? ja toinen k?si poskellansa.

- Min? pyysin sinua lukemaan Ellen'in kanssa enk? n?ytt?m??n koulumestarin tapoja, sanoi kartanon-haltija ankarasti.

- Min? ... min? ... h?n...! ?nkk?si poika ja piti kirjaa edess?ns? corpus delicti'n?.

- Hyv?. Jos tahdot Ellen'ist? valittaa, niin tule minun luo, mutta ?l? itse rupee oikeutta harjoittamaan, kuuletkos!

Hra Jansen'in suuret saappaat tekiv?t tavattoman paljon melua, kun h?n astui v?'en tuvan kautta ky?kkiin. Siell? Ellen makasi polvillansa ja itki Lyps?j?-Tiinan hameisin.

Hra Jansen seisahtui ohitse menness??n, taputti Ellenin p??t? ja sanoi:

- Nyt olen nuhdellut Henrik'i?; ei h?n en?? ole sinua kiusaava. N?yt? nyt ett? tahdot olla pieni hyv? tytt?!

Ellen nousi kun is? oli mennyt. H?nen ??nens? oli ollut niin hell? ja h?nen k?tens? oli lev?nnyt niin k?yk?isesti h?nen p??laellansa; is?n sanat olivat soineet niin yst?v?lisilt? ja puolustavaisilta.

Mutta mit? t?m? oli? Olihan h?n ly?nyt Henriki? ja olisi itse tarvinnut nuhdetta ... niin, mutta Henrik oli soimannut h?nt?!... Ja h?n oli kiusannut Henriki?...

H?n olisi mielell??n puolustanut itse?ns?. Kaikki sit? tahtovat ja

varsinkin lapset. Mutta rakkaus totuuteen oli Elleniss? voimakkaampi.

H?n oli nyt joutunut v??r?lle kannalle ja vet?nyt Henrikin mukaansa.

H?n tahtoi sis??n Henrikin luo ja soi ett? Henrik h?nt? l?isi.

Vaikka Tiina koetti h?nt? pid?tt??, meni h?n kuitenkin huoneesen. H?n avasi oven. Henrik istui p?yd?n ??ress? p?? k?sien nojalla ja tuijotti alakuloisesti eteens?.

Ellen l?hestyi aivan hitaasti, seisahtui keskell? lattiaa ja juoksi sitten oikein karkaamalla Henrikin kaulaan.

T?m? koetti irroittaa itse?ns?, mutta tytt? kiertyi kuin k??rme h?nen ymp?rins? ja istui viimein h?nen syliins?. Silloin pojan mieleen hiipi outo tunne, jota h?n ei sin? hetken? ymm?rt?nyt, mutta h?n punastui kuitenkin, v?h?n s?ik?htyneen? siit?, ik??nkuin ei olisi ollut kaikki, niinkuin pit?isi olla.

H?n asetti tyt?n tuolille viereens?. Ellen piti h?nen k?dest?ns? kiinni ja kysyi oliko h?n kovasti suuttunut h?neen.

- En nyt en??! vastasi h?n. Enk? min? oikeastaan ole ollut niin suuttunut kuin murheellinen!

- Murheellinenko? kysyi Ellen.

- Niin, n?etk?s ... olisi ollut eri asia jos min? esim. olisin ollut sun veljesi.

- Miksi niin?

- Etk? ymm?rr? ... ett? kun is?si sanoo semmoista minulle, huolimatta siit? olenko sit? ansainnut vai en, niin minun asemani t??ll? tulee viel? tukalammaksi!

- En ymm?rr?!

- Sin? oletkin vaan pieni tytt?!

- Eth?n sin?k??n niin suuri ole. Et ole viel? ripill? k?ynyt!

- ?lk??mme siit? riidelk?. Min? olen t??ll? niinkuin armosta, ymm?rr?tk?s!

Ellen katseli h?nt? hetken aikaa ep?illen. Ja vihdoin h?n sai kun saikin jonkinmoisen k?sityksen asiasta.

- Sin? olet t??ll? minun luonani! sanoi h?n niin totisesti ja vakaasti ett'ei suinkaan olisi luullut h?nell? olevan mit??n yhteist? sen l?kkisen kirjoitusvihon kanssa, jota Henrik piteli k?dess?ns?.

Henrik hymyili tuolla hajamielisell? tavallansa. H?nen hymyns? muistutti Lokakuun auringosta, johon ei ole varsin kauan luottamista.

- Tuo tyhm? vihko, sen me poltamme ja aloitamme kohta uutta! huusi

Ellen ja pani kohta tuomionsa toimeen.

Laitettiin uusi vihko ja aloitettiin uudestaan.

Kaksi kuukautta my?hemmin Ellen osasi kirjoittaa ja lukea sujuvasti.

Henrik k?vi nyt papin luona. Ellen meni aina h?nt? vastaan-ottamaan, kun h?nen opetus-tuutinsa siell? oli loppunut, ja silloin he tavallisesti k?veliv?t kankaalla tai talon mailla. Henrik puhui siit?, mit? oli keskusteltu papin kanssa. H?n oli ylimalkain taipunut hengellisyyteen puritanin tavalla. El?m? h?nen kodissaan ei voinut tehd? h?nen luontoansa iloiseksi; h?nen olemisensa koulussa k?yh?n? vapaa-oppilaana ei my?sk??n ollut ruusunkarvainen. H?n oli sanalla sanoen saanut synk?n katsantotavan ylip??t?.

H?nen el?m?ns? maalla, voimallinen ravinto, raitis ilma ja ruumiillinen ty? oli hiukan helpoittanut t?t?. Vaan luonto on luonto ja vaaleankarvainen lehm? ei koskaan muutu punaiseksi, vaikka sille kuinka paljon nauriita sy?tett?isiin, sanoi Lyps?j?-Tiina.

Ellen kuunteli alussa hurskaasti, sill? h?n oli kuullut ett? niin oli teht?v?. Mutta kun Henrikin esitelm?t eiv?t eritt?in k?sitt?neet jumaluus-oppia, vaan pyhi? taruja ja kertomuksia vanhasta testamentista, niin t?m? kuunteleminen viran puolesta muuttui el?v?ksi osan-otoksi. H?n sai kertoa niit? uudestaan monta kertaa ja kun sitten rupesi puhumaan papin selityksist?, niin Ellen itsekseen jatkoi tarua samaan suuntaan, kuin se oli aloitettu, lis?ten siihen yht? ja toista omasta havainto-piirist??n. Siten luonto h?nen ymp?rill?ns? tuli h?nelle yh? el?v?mm?ksi. Puut ja pensaat, kukkaset ja ruohot, niin, itse kivetkin puhuivat h?nelle, el?imi? mainitsematta, jotka olivat h?nen likeiset tuttavansa.

Ja t?ll'aikaa Henrik k?vi h?nen vieress?ns? ja vaivasi itse?ns? kaikenlaisilla mutkallisilla jumaluus-opillisilla kysymyksill? n.k. pyhent?misest? lihankiduttamisen kautta, syntisyyden eri asteista, puhumattakaan Pyh. Kolminaisuuden suuresta arvoituksesta.

Er??n? iltap?iv?n?, ennenkuin syys-y?t olivat aloitetut, oli Ellen tavallisuuden mukaan tullut Henriki? vastaan pappilan edustalle ja he olivat menneet yhdess? kotiap?in kankaan yli.

He k?viv?t istumaan vanhalle rauniolle, m?ell? saartokaivannon toisella puolella, ja katselivat sielt? niittyjen yli. Pelloilta l?heisyydess? tuli kypsyneen viljan tuoksua sinne asti, miss? he istuivat.

Ellen levitti sieraimiansa ja hengitti tuoksua.

- Sin? Henrik menet varmaankin leikkuusen huomenna?

- Menen!

- Sitten sinun t?ytyy t?n? iltana kertoa tuosta vanhasta kartanosta, joka oli t??ll?. Sin? kerrot niin kauniisti siit?.

Henrik oli vaipunut mietteisin. H?n oli kaukana vanhasta kartanosta, kaukana uudessa testamentissa.

Kun Ellen ei saanut mit??n vastausta, k??ntyi h?n pahoillansa pois. Vaan koska Henrik ei n?ytt?nyt tulevan sen hupaisemmaksi, laski Ellen k?tens? polvilleen ja rupesi laulamaan laulua, jonka oli kuullut v?en tuvassa ja monta asiaa lensi sill'aikaa h?nen p??ns? l?pi.

Kun palasi karua ja pimeni y?

M? itkien odotin siell?,

Ja kun oli loppunut p?iv?n ty?

M? vuoteella valitin viel?.

H?n vastaan tuli, h?n katsonut ei,

Loi syrj?h?n silm?ns?; tiennyt

En oisi m? kaikki! H?n rauhani vei,

Ja siit? on vuosia vierryt.

Kaks' kielt? on suussa tuon pett?j?n

Mist' toinen vei mielenkin multa.

Oi, vaikka h?n tiesi mun lempiv?n,

On h?nell? toinen jo kulta.

Vaan joskin mun suruni kuolohon vie,

Jos tyls?ksi mieleni vuoli:

H?n rakkahin kaikista mulle lie,

En ik?n? toisesta huoli.

Henrik her?si unelmistaan.

- Mit? lauluja sin? laulat!

- Mit?k? lauluja laulan? kertoi h?n kummastellen.

- Niin, se ei ollut mik??n laulu sinulle!

- Ah! se on kaunis laulu. Se soi niin kauniille ja Tiina laulaa sit? aina!

Henrik puri huultansa ja ymm?rsi ett'ei h?n voinut ruveta tarkempiin selityksiin.

- Sinun pit?isi ennemmin oppia joitakuita kauniita iltalauluja, sanoi h?n hetken ??nett?myyden j?lkeen.

- Niin opeta joku minulle. Onhan nyt ilta; laula joku!

Henrik punastui ja katsoi ymp?rillens?.

Kun oli vakuutettu siit?, ett? olivat yksin, aloitti h?n ??nell?, joka, niinkuin sanotaan, on karkenemassa, er??n virren nuottia. H?n oli aloittanut liian matalalta ja oli milt'ei vaipua vanhaan saartokaivantoon asti ennenkuin loppuun p??si. H?n lauloi:

Jo p?iv? menee mailleen,

Levolle laskeuu,

Ja illan hetket rient?? -

Sieluni valmistu!

Et tied? kes?n tullen

Min syksy tuottavi!

Jo ehk? t?n? y?n?

Sua kutsuu tuomari.

Pukusi huonon koitat

S? vaippaan k?tke?,

Vaan kerj?l?isen nuttu

On vihdoin n?kyv?.

Jos aurinkokin laski,

On moni vartia,

Mi syd?n-y?ll? tutkii

Jokaista soppea.

Kas, illan hetket rient??,

Soi ??ni kellojen!

Oo valmis joka hetki,

L?henee viimeinen.

Laulettuansa h?n nousi. Ellen j?i istumaan, veti jalat allensa ja liikkui edes-takaisin.

- Se k?y niin hitaasti ja siit? tulee mieli niin oudoksi! sanoi h?n.

- Eik? se ole kaunis mielest?s? kysyi Henrik ?re?sti.

H?n alensi toista olkap??t?ns? v?h?n ja pani p??ns? kallelle.

- Sanoakseni totuuden, niin pid?n Tiinan laulua parempana!

Henrik tuijoitti melkein kauhistuneena Elleniin. Mutta Ellen katseli hymyillen ja niin viattomasti h?nen kasvoihinsa, niin tiet?m?t?inn? rikoksestaan, ett? Henrik kauhistuksen sijassa tunsi s??li? ja paitsi sit? viel? toistakin tunnetta, jota h?n olisi ollut ensim?inen kielt?m??n ja viimeinen ymm?rt?m??n jos olisi viitattu siihen. Ja kuitenkin tuo salak?hm?inen hell? tunne asui vakaantumattoman pojan syd?mess?, jossa se kuiskasi ett? Ellen, joka tuossa istui sammuvassa iltavalossa, suuret tummat silm?t h?neen luotuna, tuuhea tukka valuen alas niskaa my?ten, hienosti muodostetuilla p?ivettyneill? kasvoilla, jotka eiv?t en??n olleet ainoastaan lapsellisia, ja hienoilla k?sivarsilla, paljaat olkap?ihin asti, v?kev?t jos kohta hienot, - ett? t?m? puoleksi haaveellinen olento, joka niin lujamielisen? kulki maailman l?pi ja aina tiesi mit? h?n arveli kaikista asioista ja mit? h?nen oli tekeminen; ett? t?m? keijukainen, joka samalla oli niin inhimillinen, oli h?net valloittanut ja ahdisti h?nt? t?ll? vallallansa tavalla, joka h?nest? jo nytkin tuntui p??sem?tt?m?lt?. Rakkaus t?ll? ij?ll? on kaikissa tapauksissa onnetoin. Tarvitaan yht? paljon j?rke? kuin syd?nt? rakastaaksensa eik? samalla siit? k?rsi?.

Henrik oli tuskauntunut ja tyytym?t?in. Ja kuitenkin olisi h?n mielell??n viel? hetken aikaa tahtonut seisoa Ellen'in edess?.

Mutta nyt Ellen nousi, sys?si tukkansa taaksep?in ja pudisti p??t??n niin ett? kiharat taas levisiv?t ja tummana kehyksen? ymp?r?iv?t kasvoja, joidenka muoto siit? tuli viel? haaveellisemmaksi ja silm?t viel? loistavammiksi.

- Menk??mme sis??n! sanoi h?n. Kaste on jo laskenut, min? olen ihan m?rk? sel?st?ni!

Ellen juoksi edelt?, Henrik ramusi j?less?. Kun olivat tulleet kartanoon, seisahtui Henrik ja pid?tti Ellen'in, sanoen:

- Kuules Ellen, sinun pit?isi ottaa kelvollisia runokirjoja kirjakaapista tuolla sis?ll?. Ja sitten saisit koettaa unohtaa runot v?entuvasta. Ei ne ole kauniita eik? ne sovi sinulle!

Kun kalkki muut kartanossa olivat levolle menneet, meni Ellen puoleksi riisuttuna kynttil? k?dess? jokap?iv?is-huoneesen ja avasi kirjakaapin. Se nirisi ja narisi niinkuin olisi tahtonut panna vastalauseensa t?t? h?iri?t? vastaan monivuotisessa rauhassa. Ellen katseli kummastellen kaikkia n?it? sidotuita ja nidotuita kirjoja, jotka osasivat kertoa niin paljon. Nyt h?n oli aivan ylpe? lukemistaidostansa ja otti joukosta tusinan kirjoja, joissa h?n huomasi olevan runoja. Ne, jotka eiv?t runoutta sis?lt?neet, pisti h?n ylenkatseella paikoilleen j?lleen. Sitten palasi h?n kamariinsa, pani pitk?kseen s?ngylle ja veti peitteen p??llens?.

Kynttil? seisoi niin rauhaisasti keltaisella valollansa pienell? y?-p?yd?ll?. Ellen tarttui kirjoihin yksitt?in ja luki v?h?n sielt? t??lt?. Kaksi niist? oli ihan yht?l?iset ja sis?lsiv?t semmoista, kuin Henrik oli laulanut. Niiden kanssa oli h?n pian valmis. Puolia, niin enemm?n kuin puolia, toisten kirjain sis?ll?st? h?n ei ymm?rt?nyt, mutta kun h?n suotta koetti laulaa v?rssyj? aivan hiljaa, niin se onnistui paremmin.

Niin h?n makasi hehkuvilla poskilla ja kuume veress? ja luki ja lauleskeli siksi kun kynttil? yht'?kki? leimahti ja samassa valittavalla ??nell? sammui.

Ellen s?ik?htyi ja huomasi ett? ensim?inen p?iv?nvalo valaisi sit? osaa huoneesta, joka oli l?hinn? ikkunaa. Valtimuksellinen tunne k?ski h?nen k?tke? n?m? kirjat, ett'ei kukaan arvaamatta l?yt?isi niit?, kun my?hemmin aamulla h?nt? her?tt?isiv?t. H?n tuuppasi kaikki kirjat s?nkyyn ja riisui vaatteet p??lt?ns?.

H?n istui hetken aikaa s?ngyss? ja katseli itse?ns? uteliaasti. Vaan yht'?kki? h?n s?ik?htyi, katseli nopeasti taaksensa ikkunaan p?in, kurkistaisiko kenties joku lintu tai muu el?v? olento ikkunasta sis??n. Vaan ulkona oli kaikki hiljaa ja ??net?int?, ainoastaan p?iv? katsoi ikkunasta sis??n aivan pienill? unisilla silmill?, katseli lasta, jolla ensi kerran oli ollut neidontapaisia tunteita ja nyt kiireesti veti peitteen p??lleen. Samassa kun heitt?ysi pitk?lleen huudahti Ellen hiljaa, sill? h?n satutti itse?ns? kirjoja vastaan, joita ei muistanut olevan siin?.

Ellen oli t?ytt?nyt kaksitoista vuotta. H?n oli voimakas ja solakka, ehk? viel? liian laiha. Ennen oli h?n aina ottanut hartaasti osaa syksyt?ihin; t?n? vuonna ei h?n edes tehnyt niin paljon, ett? olisi sitonut yht??n lyhdett?.

H?n oli varsin iloinen siit?, ett? kalkilla oli niin kiire, Henrikill? my?skin; h?n sai t?ten olla rauhassa eik? h?nen tarvinnut k?ytt?? ?it? lukemiseen. H?n luki koko syksyn, luki viel? ripillelaskentajuhlan aikana, istui penkiss? pappilan perheen takana ja lausui runoja itsekseen. Ei h?n n?hnytk??n papin molempia tytt?ri?, jotka seisoivat lattialla kuorissa silkkihameissa ja ruusuisissa ranskalaisissa shaaleissa vastap??t? Henriki?. Hetken aikaa tarkasteli h?n Henriki? ja oli tyytyv?inen h?neen niinkuin hevoisv?en eversti pulskaan adjutanttiinsa. H?n oli kovin kalpea t?n? p?iv?n? ja tuo ep?m??r?inen hiusten v?ri teki h?nen kasvonsa viel? kalpeammiksi. Mutta h?n oli niin hyv?nn?k?inen talollisten poikien rinnalla huonosti leikatuissa vaatteissaan, sileiksi nuollulla tukallaan ja kiilt?v?t kultanapit korvissa. Henrik oli saanut p??llens? tohtorin mustan takin - kartanonhaltija ei koskaan muistanut vaatteita. - Se oli hiukan ahdas kainaloista, mutta sit? paremmin tuli h?nen nuori voimakas vartalonsa n?kyviin. Itse Henrik ei katsellut ket?k??n, ei edes pappia, kun t?m? kyseli h?nt?. H?n vastasi vakaasti ja nopeasti kysymyksiin, vaikka pid?tetyll? ??nell?, ja kun pappi jatkoi matkaansa h?nen naapurinsa luo, katseli Henrik yl?s holviin siksi kun juhlallisuus oli p??ttynyt ja tohtori vei h?net ulos kirkosta.

Hra Jansen odotti ulkopuolella vaunuissaan. Ellen hypp?si reippaasti yl?s niihin, mutta Henrik j?i seisomaan kirkon ovelle sek? puhumaan papin ja tohtorin kanssa.

- Tule tervehtim??n meit?! sanoi pappi. Minun taloni on teille aina avoinna!

Henrik kumarsi ujosti ja meni takaperin ulos vaunujen luo.

- Se on esikuvallinen nuori ihminen! sanoi pappi, kun vaunut olivat l?hteneet.

- Poika parka! sanoi l??k?ri. Min? soisin ett? h?n olisi v?hemm?n esikuvallinen, niin h?nen matkansa el?m?n kautta tulisi h?nelle helpommaksi!

- Materialisti! sanoi pappi.

Molemmat herrat k?viv?t kiistellen pappilaan p?in.

Jonkun ajan kuluttua h?mm?stytti Ellen toveriansa lukemalla toisen runon toisensa per?st?, sielt? t??lt? otettuja.

- Mit? t?m? kaikki on? kysyi Henrik.

- Se on koko ylim?inen hylly kirjakaapissa! vastasi h?n.

- Oletko sin? lukenut kaikki ne kirjat?

- Olen; tule kanssani, saat n?hd?!

H?n veti Henriki? mukaansa kamariin ja n?ytti h?nelle piironkilaatikon.

Se ali kirjoja t?ynn?.

Henrik pudisti p??t?ns?.

- Sit? min? en tarkoittanut!

- No olisitpa sitten todellakin voinut sanoa mit? tarkoitit! sanoi

Ellen pahoillansa. Vaan nyt olet vaiti kuin myyr?, ymm?rr?tk?s!

H?n pani sormen huulilleen. Henrik katseli h?nt?. Ellen otti h?nt? k?sivarsista kiinni, nousi varpailleen ja suuteli h?nt?.

- Et saa minua suudella! sanoi Henrik ?k?isesti ja tuuppasi h?nt? pois.

Ellen suuttui ja osoitti h?nelle ovea.

Monta p?iv?? per?tysten meni Ellen pois Henrikin tielt?. Kun huomasi ett? Henrik koetti l?hesty? h?nt?, v?ltti h?n sit? viel? enemm?n. Ei en??n ollut kartanossa kukaan, jolla olisi ollut mit??n sanomista Ellen'in suhteen. H?n sai menn? ja tulla ihan mielens? mukaan. H?n sulki itsens? tavallisesti illalla sis??n kamariinsa kun Henrik ty?n loputtua tuntikausia pelasi shakkia kartanonhaltijan kanssa, joka rupesi tulemaan harmaap?iseksi ja lihavaksi.

Er??n? p?iv?n? juoksi h?n kuitenkin Henrikin luo vanhalla tavallansa.

H?nell? oli muutamia kirjoja kainalossa.

- Mit? t?m? on? kysyi h?n ja n?ytti Henrikille kirjan.

- Se on saksaa! vastasi Henrik.

- Ja t?m??

- Se on ranskaa?

- Osaako kukaan sit? lukea?

- Osaan min? esimerkiksi.

- Voitko opettaa sit? minulle?

- Kyll?, jos sinun tekee mieli ja tahdot olla ahkera!

He hankkivat kiireesti itselleen kielioppia ja sanakirjoja, ja sit? aikaa, mik? Henrikilt? j?i ty?st? ja shakki-pelist?, pani h?n vieraitten kielien opettamiseen Ellenille.

Ellen oli ahkera ja edistyi nopeasti. T?ll? tavalla aika kului s??nn?llisesti ja samalla nopeasti ja huomaamatta.

Henrik oli v?hitellen tullut kartanonhaltijan lemmikiksi, ja mit? enemm?n lihavuus ja huono vointi rupesi vaivaamaan herra Jansen'ia, sit? enemmin kartanon hoito ja hallitus tuli h?nen nuoren voimakkaan apulaisensa osaksi. Henrik oli yht? luotettava ty?ss?ns? kuin h?n oli harva-puheinen; t?m? viimeksi mainittu omaisuus miellytti my?s sangen paljon hra Jansen'ia.

Kartanon-omistaja oleskeli nyt enimmiten sis?ll? ja aika rupesi k?ym??n h?nelle pitk?ksi. T?h?n asti oli h?nen kirjalliset tarpeensa supistuneet ainoastaan muutamiin kirjoihin, joita h?n alinomaa luki uudestaan; paitsi n?it? luki h?n vaan sanomalehti?. Nyt pisti er??n? p?iv?n? p??h?ns? etsi? jonkun kirjailijan teoksia kaapista. H?n huomasi ep?j?rjestyksen, joka vallitsi siin?, ja k?vi ymp?ri koko taloa, etsien puuttuvia kirjoja. Ellen oli l?htenyt ulos ajamaan; h?nen kamarinsa ovi oli auki ja kartanon-haltija astui sinne. Kummaksensa l?ysi h?n siell? laatikot kaikenlaisia kirjoja t?ynn? ynn? sanakirjoja ja kieli-oppia. Herra Jansen otti joukosta er??n kirjan - ja rypisti silm?-kulmiansa. Siin? oli kaikenlaisia vanhoja englantilaisia ja saksalaisia romaneja, ranskalaisia n?ytelmi?, kirjailijoita, jotka olivat olleet p?iv?n sankaria aikoja sitten. Siin? oli semmoisiakin kirjoja, joita ei herra Jansen tiet?nyt omistavansakaan, ja semmoisia, jotka h?n heti pisti mets?stystakin suuriin taskuihin.

T?m? oli ik?v? seikka is?lle, joka juuri oli koettanut sulkea tuota piiri? tytt?relt?ns?. H?n katseli tarkasti koko pakan l?pi ja meni ky?kkiin, syli t?ynn? kirjoja; siell? teki h?n takkaan suuren rovion risuista ja heitti kirjat sinne. Viel? kerran meni h?n kirjakaapin luo, tuomitsi sen sis?lt?? seisoalta ja pani tuomion toimeen ulkona takassa.

Kun Ellen tuli kotia, l?ysi h?n takassa suuren joukon tuhkaa ja puoleksi palaneita kirja-kansia. H?n ei tehnyt kysymyksi?; h?n arvasi mit? oli tapahtunut ja kuka oli t?m?n tehnyt. Tavan mukaan ei t?st? sanaakaan puhuttu is?n ja h?nen v?lill?. H?nen luonteensa oli k?yt?nn?llist? laatua ja h?n kunnioitti tekoja enemm?n kuin sanoja. Kun h?n taas seisoi pahasti kohdellun kirjakaapin edess?, olisi h?n, jos h?n ylimalkain olisi miettinyt kirjallisuutta, sen nykyisest? sis?ll?st? voinut p??tt?? kuinka v?h?n hyvi? kirjoja oli kirjallisuuden alalla.