Kahden talonpojan ulkomaan-matka

Sein?kello naksutti: tik tak, tik tak.

Oli toinen helluntaip?iv? vuonna 185-. Ukko Swart istui nojatuolissaan p?iv?llisen p??lle piippuaan poltellen ja mielihyv?ll? muistellen suloisia luumukeiton m?ykkyj?, joita eukkonsa oli laittanut h?nelle.

Lempe? aurinko paistoi niin l?mpim?sti sis?lle, ja s?teet leikkiv?t lattialla. Ulkona ei tuntunut pienint?k??n tuulenhenk?yst?, ja syvin hiljaisuus vallitsi my?skin sis?ll?. Oli hiljaista kuin s?kiss?; kuului ainoastaan kellon yksitoikkoinen tik tak,-ja ukko Swartin silm?luomet tulivat niin merkillisen painaviksi. Tik tak, tik tak. H?n sulki silm?ns?, ny?k?ytti p??t?ns?, ja kello se vain naksutti tik tak, tik tak.

Rengit ja piiat olivat t?n??n juhlan kunniaksi koristaneet tuvan kukilla ja koivunlehvill?, ja lehviss? he olivat tuoneet sis??n turilaita, jotka nyt lenteliv?t ymp?ri huonetta.

Uunin edess? lojui vanha Vahti-koira, kuorsasi, huokaili ja ?hkyi unissaan, ja penkill? istui kyyrysiss??n talon musta kissa ja kehr?si torkkuen. Ja kello naksutti: tik tak, tik tak.

Ukko Swart nukkui ja kuorsasi niin, ett? leuka t?risi, kissa nukkui ja koira nukkui, mutta turilaat eiv?t nukkuneet. Ne lenteliv?t suristen sinne t?nne, ja er?s niist?, oikein turhamainen vanha jalli, istahti ukko Swartin nen?nk?rjelle. Oikeastaan se ei ollutkaan mik??n k?rki; siksi se oli liian leve? ja mukulamainen. Olipa se pikemminkin nappi. No niin, turilas se k?yskeli ymp?ri nappia ja huvittelihe. Mutta t?m? oli ukolle v?h?n haitaksi, h?n irvisteli pahoin ja liikutteli suupieli??n, mutta siit? ei ollut apua. Vihdoin turilas kyll?styi t?h?n leikkiin. Se lensi ukko Swartin napilta kissan silmille ja t??lt? koiran luo, jolle se kuiskasi jotain korvaan.-Vahdin luota se lensi taas ukon napille, ja t?t? peli? se yh? pitkitti, ik??nkuin haluten oikein kiusata heit? kaikkia ja tehd? heist? pilaa.

Kissa kehr??, koira murisee, ukko Swart mutisee, turilas surisee-ja niin kului kokonaiset kolme tuntia.

Kun nyt taas oli ukko Swartin vuoro ja h?n irvisteli ja v??nteli suutaan, astui h?nen naapurinsa, ukko Witt, tupaan.

?P?iv?? kans', naapuri! No, kuinkas sin? voit? Tahdoin vain katsahtaa, oletko yksin kotona.?

?Niin oikein, Witt, olen yksin.?

?No, Swart, oletko harkinnut asiaa??

?Olenpa kyll?kin. En ole muuta tehnyt koko kolmeen tuntiin. Siit? saakka kun s?in p?iv?llist? olen istunut t?ss? ja harkinnut ja ajatellut asiaa.?

?Kuulehan nyt?, sanoi Witt, ?minun mielest?ni on parasta, ett? istahdamme t?h?n asiata punnitsemaan kerta viel?.?

?No, tehk??mme niin.?

Ukot sytyttiv?t piippunsa ja istahtivat p?yd?n ??reen viel? kerran asiata tuumailemaan.

Heid?n edess??n oli olutkannu, ja siihen he usein kurkistelivat, ja sitten ruvettiin tuumailemaan.

?Asia on semmoinen kuin se on?, sanoi ukko Swart.

?Niin, Swart, se on aivan totta, se.?

?Kukapa voi tiet??, mik? oikeastaan olisi parasta??

?T?m? on kovin mutkallinen asia?, sanoi Witt.

?Kovin mutkallinen?, sanoi Swart ja raapi korvansa taustaa.

?Olenhan min? aina sanonut, ettemme t?ss? selville p??se?, sanoi Witt.

?Mutta mit? hy?ty? on t?st? tyhj?st? puhelemisesta? Mink? tulee tapahtua, se tapahtuu, ja asia selvenee kyll? itsest??n lopulta.?

?Niinh?n min?kin aina olen sanonut.?

?Emmek?h?n pane maata koko asian p??lle, huomiseksi??

?Minun mielest?ni on kaikki nyt selvill??, sanoi ukko Witt.

?Niin, sik?li kuin min? voin huomata, olemme me yksimieliset t?ss? suhtein, niinkuin kruununvouti sanoo?, arveli Swart.

?Se on minunkin mielipiteeni.?

?No, asia on siis p??tetty!?

?Niin, hyv?sti sitten, naapuri! Kovasti meit? t?ss? koeteltiin, ennenkuin asia tuli selv?ksi.?

He nousivat istuimiltaan, kurkistivat viel? kannunpohjaan, sammuttivat piippunsa, ja Witt meni kotiinsa.

Mutta tuskin oli h?n ehtinyt menn? tiehens?, kun ukko Swartin p??h?n jo p?lk?hti ajatus, ett? h?n ehk? olikin tehnyt liika pikaisen p??t?ksen. H?n aukaisi akkunan ja huusi ulos Wittille.

?Kuules, mit?s arvelet, emmek?h?n ensin keskustelisi asiasta vaimojemme kanssa??

?Vaikkapa vain?, vastasi Witt. ?Eih?n se haittaa. Eiv?t he kuitenkaan j?t? meit? rauhaan.?

* * * * *

Kun Swartin em?nt? hetkist? my?hemmin tuli kotiin-h?n oli kuleksinut ymp?ri kyl?? h?th?t?? juoruilemassa-tuli asia taasen puheeksi.

?Istu muori?, sanoi Swart. ?Miss? hiidess? sin? nyt taas olet kierrellyt? Min? istun t??ll? ja vaivaan p??parkaani, mutta sin? vain menet tiehesi, sin?!?

?Niin, n?etk?s...?

??h, min? en tahdo n?hd? yht??n mit??n! Pelkki? tyhmyyksi?! T?ss? min? saan istua itse?ni vaivaamassa sill? aikaa kun sin? juokset ymp?ri kyl??.-Mit?? Luuletkos, ett? minun mielipiteeni ja ajatukseni kasvavat noin vain ilman muuta kuin kyttyr? kamelin selk??n!?

?Min? olin vain asialla?.

?Aina sinulla on asioita. Ei t?m? ole lainkaan niin, kuin pit?isi olla. Sill? n?etk?s, min? tahdon aina sit?, mit? *sin?* tahdot, mutta *sin?* tahdot, mit? *min?* *en* tahdo. Sin? tahdot olla *is?nt?* talossa, mutta luulenpa, ett? min? *viel?* olen is?nt?n?. Istu nyt vain, ?l?k? keskeyt? minua tyhmill? muistutuksillasi. Min? tahdon selitt?? sinulle jotakin. -N?etk?s, min? olen monta vuotta p?iv?t ja y?t vaivannut p??t?ni ajatuksella, mit? meid?n pojastamme tulee. Mit? hy?ty? siit? on, ett? h?n kuleksii maailman sivu tyhm?n? ja laiskana kuin sika? Senvuoksi olen min? p??tt?nyt, ett? h?n saa matkustaa Berliniin ja sitten Belgiaan, ja siell? h?n saa pysy? pari vuotta...?

?H?h? Mit?? Siell?, miss? ei kukaan ihminen tunne h?nt?!? puuttui em?nt? puheeseen.

?Pid? suusi! Min? en ole viel? puhunut loppuun. Siin? peijakkaan yhdistyksess? Güstrowissa on viisaita, herroja, jotka tuntevat maanviljelyst? ja kaikenlaisia kirjoja. Ja ne sanoivat naapuri Wittille: 'Se, jolla on poika', ne sanoivat, 'ja antaa h?nen laiskotella uunin p??ll?, se on tyhm? aasi'. Ei, sanoivat he, jos h?nest? tahdotaan saada kelvollista maanviljelij??, niin tulee h?nen matkustaa Belgiaan ja oppia korkeampaa maanviljelyst?, joka siell? kuuluu olevan jotain oikein erinomaista. Ja min? sanoin: 'No, mit? sin? arvelet, Witt?'-'Min?k??' h?n sanoi. '*Minun* poikani pit?? l?htem?n sinne'.-'No, sitten pit?? *minun* kanssa, vaikka peijakas perisi', sanoin min?.-Ja nyt sin? tied?t, miten on asian laita, ja pid? nyt siivosti suusi kiinni, sill? min? en tahdo kuulla mit??n vastav?itteit?.?

Tuoli oikein poltti Swartin em?nt??, ja h?n v??nteli itse??n ik??nkuin olisi istunut neulojen p??ll?. Mutta nyt t?ytyi h?nen puhua suunsa puhtaaksi, sill? h?n ei en?? kauempaa voinut hillit? itse??n.

?Mit?? Kas, kas vain! No, t?m?p? vasta loistavaa! Minun pit?? olla vaiti tuommoisen taulap??n t?hden kuin sinun. Vai niin, min? saan pit?? suuni kiinni!?

Ja nyt h?n antoi sanain tulla suustansa. Ja sanat pulppusivat Swartin em?nn?n suusta kuin olut juuri avatusta t?ysin?isest? tynnyrist?.

Ukko Swart istui alallaan k?det ristiss? ja antoi myrskyn riehua. Mutta kun h?n luuli sen menneen ohi, niin se alkoikin uudelleen; eukko oli vain v?h?n vet?nyt henke? v?lill?.

?Vai niin! Sin? tahdot l?hett?? sen viattoman lapsiraukan ulos maailman matkoille? Luulenpa todellakin, ett? niin tekisit, ellen min? ottaisi h?nt? suojaani. Minun oma poikani, oma Fritsini! Meill? ei ole muita kuin h?n yksin, ja mit? tekisit, jos me kadottaisimme h?net?-Senkin vanha nauta!?

?Rauhoituhan, eukkoseni?, sanoi ukko Swart. ?Jos se nyt tuleekin v?h?n maksamaan, niin tahdon mielell?ni uhrata sen h?nen hyv?ksens?. Ja eih?n h?n en?? ole mik??n lapsi, p??sih?n h?n viime vuonna arvannostossa vapaaksi asevelvollisuudesta. Ja mit?p? h?nelle voisi tapahtua; h?nh?n matkustaa yhdess? Kalle Wittin kanssa.?

?Kalle Wittin kanssa! Lammas pannaan siis toisen lampaan kaitsijaksi. H?nh?n on aivan yht? lapsellinen kuin Frits, ja sin? l?het?t ne molemmat onnettomuuteen.?

?Mutta pid? nyt jo suusi, muori! Nyth?n sin? rupeat ihan hulluttelemaan. -Mutta kukaan ei saa sanoa, ett? min? l?het?n poikani onnettomuuteen; -min? matkustan heid?n mukanaan Belgiaan.?

?No, kas t?m?p? vasta kaunista! Ei kest?isi kauaa, ennenkuin santarmit ottaisivat teit? kaikkia niskasta kiinni ja veisiv?t teid?t maankuleksijoina putkaan, jossa saisitte istua pitk?t y?t.?

??l? hulluttele, min? otan passin mukaan!?

?Passin! Sen vaivan voit s??st?? itselt?si. Eih?n sinulla ole s??llist? nen??k??n. Sinulle ei todellakaan anneta mit??n passia. Ja toiseksi: eth?n sin? tunne tiet?k??n.?

?Min? kyselen. Ja nyt min? k?sken sinun sulkea pippurimyllysi. Min? *tahdon*! Ja kun min? *tahdon*, niin min? *tahdon*!?

Ja t?m?n sanottuaan ukko Swart meni ulos ja suuntasi askeleensa naapuriin.

T??ll? vallitsi samanlainen asiantila. Ukko Wittin t?ytyi kest?? kova ottelu vaimonsa kanssa, eik? h?nelle k?ynyt paremmin kuin naapurillensakaan.

?Eukkoni ei oikein tahdo taipua?, sanoi Witt, ?h?n pelk??, ett? pojille voisi tapahtua jotain.?

?Rauhoittukaa toki, naapurin em?nt?!? sanoi ukko Swart. ?Tulevathan pojat takaisin. Mutta menk?? nyt minun eukkoni luokse, haukkukaa siell? ukkonne pahanp?iv?isiksi ja itkek?? sitten molemmat mink? jaksatte, niin kaikki on lopulta hyvin.?

Ja Wittin em?nt? meni.

H?nen tullessaan tupaan istui Swartin em?nt? esiliinalla peitetyin kasvoin. H?n itki ja v??nteli k?si??n ik??nkuin t?ss? olisi ollut kysymys h?nen hengest??n, ja tuokion kuluttua nosti my?s Wittin em?nt? esiliinan silmilleen ja rupesi itke? tihuttamaan. Nyt he molemmat itkiv?t ja valittivat kilpaa. Ja kun itku rupesi tulemaan liian v?kin?iseksi, alkoivat he huutaa molemmat yht'aikaa.

?Kuinka t?m? kaikki p??ttyyk??n! Kunpa jo olisimme el?neet kaiken t?m?n ohitse!?

?Pitikin h?nen p??st? vapaaksi sotapalveluksesta!? valitti Swartin em?nt?.

?Min? olen neulottanut Kallelle seitsem?n uutta paitaa ja uudet siniset housut?, ruikutti Wittin em?nt?.

?Frits saa uuden takin, ja nyt pit?? h?nen l?hte? Belgiaan, siihen kirottuun paikkaan!?

?Kuules, tied?tk? miss? se Belgia on??

?En, kukapa sen voi tiet??? Mutta pitk? matka sinne on, ja siell? on villej? ihmisi? ja ry?v?reit? ja susia ja rautateit?. Minua rupeaa ihan v?risytt?m??n kun vain ajattelenkin sit?!?

?Niin, eik?s se ole kauheata!?

?Eiv?tk? ne nyt voisi l?hett?? poikia johonkin maanviljelyskouluun t?ss? maassa? Minulla on serkku Kriwitziss?....?

?Niin, sanos muuta! Minun ukkoni on pannut n?m? ajatukset sinun ukkosi p??h?n. He tahtovat vain itse p??st? matkustamaan alas Tyroliin tai Puolaan ja kuljeksimaan ymp?ri pitkin maanteit?.?

?Naapuri kulta ... kuules nyt!?

?Ei t?ss? mik??n auta. He ovat nyt kerta saaneet sen p??h?ns?. Mutta kunhan he kerran ovat palanneet kotiin, niin...?

?Ja minun Kalleni ei saa menn? siihen kirottuun seuraan. H?n ei saa, sen lupaan, ja min?h?n sent??n olen pojan ?iti.?

?Anna nyt asian olla, ?l?k? sano mit??n, niin on viisainta. Mutta kun he ovat tulleet takaisin, kas silloin he saavat n?hd? toista!?

Kun he olivat ehtineet tehd? t?m?n sopimuksen, astui Frits huoneeseen. H?n oli ollut kyl?ss? puhelemassa hetkisen lukkarin Dorotean kanssa alhaalla vanhan seljapuun luona. He olivat siell? vannoneet toisilleen ikuista uskollisuutta, ja kun Frits saisi vastaanottaa talon, viett?isiv?t he h??ns?, panivatpa sitten vanhemmat vastaan miten kovasti tahansa. Swartin em?nt? ei n?et k?rsinyt, ett? n?ill? kahdella oli niin paljon puhumista toisillensa. Ei h?nell? kuitenkaan ollut mit??n Doroteaa vastaan, p?invastoin. Dorotea oli kaunis tytt?, ja h?nell? oli hyv? ymm?rryksen lahja. Sen lis?ksi oli h?n nokkela neuloja; h?n oli aivan ?skett?in neulonut Swartin em?nn?lle uuden kapan. Mutta Fritsk? ottaisi h?net? Ei! Sill? Dorotea oli liian k?yh?. Vaikkapa k??nt?isiv?t h?net yl?salaisin, vakuutteli Swartin em?nt?, ei asiasta sittenk??n tulisi mit??n. Dorotea oli liiaksi paljasjalkainen, ja jos h?nen Fritsins? tahtoisi naida, saisi h?n kyll? aivan toisenlaisia tytt?j? kuin Dorotea. Olihan t?ss? tarjolla kauppias Hahnin tyt?r ja kestikievarin orpana, mutta lukkarin Dorotea oli liian k?yh?!

Frits astui iloisin kasvoin tupaan. H?n ja Dorotea olivat nyt tehneet sopimuksensa; h?n oli niin iloinen, niin onnellinen.

Kun Swartin em?nt? n?ki h?nen tulevan, sanoi h?n:

?Sin? hymyilet, poikaseni, vaikka sinun ennemmin pit?isi itke?. Kunpa vain tiet?isit mit? on tapahtunut.?

?Niin?, lis?si Wittin em?nt?, ?t?ss? on kysymyksess? kauheita asioita.?

Ja nyt rupesi ?iti kertomaan ja selitt?m??n h?nelle asiaa. Eukko oli luullut, ett? Frits rupeaisi itkem??n; mutta Frits kuunteli h?nen sanojaan vain puolella korvalla, h?nen ajatuksensa olivat vanhan seljapuun ja lukkarin Dorotean luona.

?Onkos kukaan mokomata ennen n?hnyt?? puhkesi Swartin em?nt? ihmettelem??n. ?Etk?s sin? tuhma poika istu tuossa irvistellen? Mink?t?hden sin? et itke? Luuletkos, ett? min? leikki? lasken? Ja mik? sinua muuten niin huvittaa? Sin? vain nauraa h?h?t?t, kun min? itken katkeria kyyneleit?!?

Ja taas nosti Swartin em?nt? esiliinan silmilleen.

Frits ajatteli vain vanhaa seljapuuta ja omaa Doroteaansa. Se pojan-nahjus ei lainkaan halunnut itke?. ?idin itku ja toruminen ei auttanut; Frits ei tahtonut itke?. Ja niin tuli ilta, ukko Swart tuli kotiin ja Wittin em?nt? sanoi hyv?stit. Ja tuokion kuluttua olivat kaikki s?ngyss?.

Kuu kumotti ikkunasta sis??n, ja sein?kello naksutti: tik tak, tik tak!

Swartin em?nt? n?ki kauheaa unta. Kolme isoa, valkoisiin raiteihin verhottua miest?, joilla oli kyyn?r?n pituiset parrat, hy?kk?si Fritsin kimppuun ja vei h?nen uuden takkinsa, ja seitsem?n sutta s?i h?net suuhunsa saappaineen p?ivineen, eik? se poika-nahjus sittenk??n tahtonut itke?. Ukko Swart taasen n?ki unta santarmeista, jotka taittuivat h?nt? niskasta maantiell? ja veiv?t putkaan-ja Frits, niin, h?n n?ki unta lukkarin Doroteasta.

Seuraavana aamuna l?ksiv?t ukko Swart ja Frits sek? ukko Witt ja Kalle kaupunkiin hankkimaan kansliasta ?passia ulkomaille?. Se maksoi 16 groshenia, ja sen saatuaan kiirehtiv?t he kotia. Naapuri Swart nimitt?in oli sit? mielt?, ett? matkalle oli l?hdett?v? kiireimmiten. ?Sill? muuten eukko taas sekaantuu asiaan?, sanoi h?n.

Kotiin tultuaan ukko Swart otti passin esille ja sanoi eukollensa:

?T?ss? on nyt passi, ja min? seison siin? kokonaan.?

?Sep? mahtaa olla kaunis kuvaus.?

?Kuules Frits?, sanoi ukko Swart, ?tules t?nne ja lue passi meille. Alun saat j?tt?? lukematta. Ala ulkon??st?.?

Ja Frits luki.

?Pituus: viisi jalkaa ja yksi tuuma.?

?Se on oikein, se?, sanoi Swart tyytyv?isen?. ?Niin, eritt?in pitk? min? en olekaan.?

?Vartalo: sangen r-u-u, sanoo ruu, m-i-i, sanoo mii, k-a-s, sanoo kas, ruumiikas.?

??h, mit? sin? m?k?t?t! Ruumiikas, mit? se on? Olenko min? ruumiin n?k?inen, min?, joka olen lihava ja verev? mies! Sen pit?? tietysti kuulua: rumakas?... No, lue eteenp?in!?

?Silm?t: harmaat-tukka: punainen...?

?Se on my?skin oikein. Mutta oikein ketunpunainen ei minun tukkani sent??n ole, se vivahtaa hieman keltaseen.?

?Ah, is?, kyll? sen lapsikin voi n?hd?, ett? te olette aika ketunp??!?

?Mit? hittoja! Luulenpa melkein, ett? sin?... Katso sin? vain passiin, poika!?

?Suu: iso-nen?: pieni...?

?Sit? minun pit?? menn? ihan peilist? katsomaan. Min? olen aina luullut, ett? minulla olisi komea nen? ja ett? se olisi luontevan muotoinen.? Ukko tarkasteli nen??ns? peilist? kaikilta puolin. ?Mutta mit? pituudesta puuttuu, sen kyll? leveys korvaa.-Poika, ?l? naura, vaan lue eteenp?in!?

?Erityisi? tuntomerkkej?: h?nen kasvonsa ovat t?ynn? teerenpilkkuja ja rokonarpia ja n?ytt?v?t kokoonneulotuilta. Niiden v?ri vivahtaa v?h?n siniseen. H?nen molemmat silm?ns? ovat kierot.?

?Mit?! Mitenk? siin? seisoo? Anna t?nne passi!?

?T?ss? seisoo: h?n katsoo v?h?n kieroon!?

?Ett?k? minun kasvoni ovat siniset??

?Niin t?ss? seisoo, is?!?

?Ja n?ytt?v?t kokoonneulotuilta??

?Niin, t?ss? seisoo niin!?

?Mutta t?m?p? vasta on h?vyt?nt?! Reistraattori Schnabel on kirjoittanut minulle semmoisen passin! Min? olin muuten aikonut l?hett?? h?nelle juottovasikan. Kaikki se muu minun pituudestani, nen?st?ni ja suustani on kyll? oikein ja paikallaan, ja se ?ruumiikas? olisi my?skin saattanut k?yd? p?ins?, mutta siniset kasvot on toki liian hullua.?

?No enk? min? sit? sanonut!? tiuskasi Swartin em?nt?. ?Kuules Frits, istahda alas ja kirjoita kopio tuosta passista minulle. Min? panetan sen lasikehyksiin, ja kun is?si l?htee matkoille, on minulla siin? h?nen kuvansa!?

Mutta nyt ukko Swart vihastui. H?nen hiuksensa nousivat pystyyn ja h?n rupesi kiljumaan.

?Vai niin! Sin? tahdot tehd? pilaa minun ulkomuodostani? Mutta sen min? sanon sinulle, ett? varhain huomenaamulla min? ja Frits ja Witt ja Kalle istumme *minun* vankkureihini ja l?hdemme matkaamme. Mutta sin? saat istua k?k?tell? t??ll? yksin?si ja tappaa k?rp?si? huviksesi. Ja nyt sin? menet kauniisti panemaan kapineita kokoon,-v?h?n ev?st? me my?s tarvitsemme mukaamme.?

Ja niin sanottuaan Swart meni naapuritaloon.

Mutta heti oven avattuaan j?i h?n h?mm?styneen? seisomaan paikalleen ja puhkesi sanomaan:

?No, enp? ole ennen n?hnyt hullumpaa! Poika, mit? sin? oikeastaan teet??

Kalle Witt seisoi p?yd?ll? ja katseli peiliin. Milloin h?n oikoi koipiaan suoraan eteenp?in, milloin h?n v??nteli niit? sivulle p?in, ja h?n tarkasteli uusia keltaisia saappaitaan ja uusia keltaisia housujaan sek? edest? ett? takaa. Mutta siev?p? h?n olikin! H?n oli voidellut tukkansa talilla ja mustannut partansa saapasmusteella. H?nen k?tens? olivat lanteilla, ja ruusu oli h?nell? hampaiden v?liss?. Niin h?n seisoi siin? t?ydess? komeudessaan ja halusi n?hd?, milt? h?n oikein n?ytti. No, kaikki oli niinkuin olla piti. H?n kyll? saattaisi matkustaa, vaikkapa itse Berliniin.

Ukko Swartin seisoessa siin? sanattomana ?llistyksest? tulivat lukkari, herra Suhr ja ukko Witt sis??n.

?Katsokaas vain?, sanoi ukko Swart, osoittaen piipullaan Kallea, ?katsokaas, kuinka se poika on laittanut itsens? koreaksi!?

?Niin, naapuri?, sanoi ukko Witt tyytyv?isen n?k?isen?, ?my?nt?? t?ytyy, ett? kyll? h?n ymm?rt?? pukea itsens? hyvin aina. Annas, kun h?n nyt vain saa sen uuden hattunsa p??h?ns?, niin h?nt? kyll? voisi luulla vaikka kreiviksi, niin hieno h?n on.?

?Niin?, sanoi lukkari, ?minun t?ytyy sanoa, ett? h?n on s??linyt itsens? mainiosti t?lle matkalle. Muotia tulee noudattaa. Min? tahdon nyt vain sanoa, ett? jos esimerkiksi sininen olisi muotina ja joku ottaisi yllens? viheri?n takin, niin ei se sopisi yhteen!?

?Ei?, sanoi ukko Swart. ?Siin? te olette aivan oikeassa.?

Ja ukko Witt huomautti:

?Niin, se on totta kyll?!?

?Ja muoti on muoti, ja jokainen asia tahi esine, joka ei ole muotia, ei ole muotia, vaikka mit? tekisi. Muoteja on vain kolme, joita t?ytyy seurata?, selitti lukkari viel?, ?nimitt?in sininen, keltainen ja punainen-muut eiv?t ole laisinkaan muotia.?

?No, Suhr, sanokaas nyt minulle sitten?, sanoi Witt, ?onko Kalle muodinmukainen? Tules t?nne, poikani, ja anna lukkarin tarkastella itse?si. Onko h?n muodinmukainen??

?Onpa kyll?kin?, sanoi lukkari, ?punainen kaulahuivi, sininen takki ja keltaiset housut, ne sopivat s?ntilleen yhteen. Veli Witt, min? en tied? mit??n, mik? puuttuisi, ellei ehk? korkea kaulus.?

?Niin?, sanoi ukko Swart, ?siin? h?n on oikeassa, ja olenhan min? aina sanonutkin, ett? semmoinen valkoinen kaulus se antaa oikein herramaisen muodon. Frits saa my?s sellaisen kauluksen.?

Mutta miss? oli Frits sill? aikaa?

H?n ja Dorotea istuivat k?sitysten vanhan seljapuun alla. Dorotea rupesi katkerasti itkem??n, kun kuuli, ett? Fritsin pit?? l?hte? matkalle ja ett? h?n viipyisi niin kauan poissa. Fritskin olisi itkenyt, ellei se olisi ollut niin akkamaista miehelle. Mutta h?n kietoi k?sivartensa Dorotean vartalolle ja koetti lohduttaa h?nt?.

??l? nyt itke, Dorotea! Tulenhan min? pian takaisin, ja silloin min? tuon sinulle jotakin kaunista.?

?Voi, Frits, minun syd?meni on pakahtua, kun ajattelen, ett? sin? l?hdet pois. Mit?p? min? v?litt?isin lahjoista.?

Ja Dorotea itki.

Frits oli heitti?; h?n ei edes langennut polvilleen ja vannonut h?nelle taivaan ja helvetin, auringon ja kuun nimess?, ett? h?nen sielunsa kuului Dorotealle. Sellaista h?n ei ymm?rt?nyt, mutta h?n taputti tytt?? poskelle ja katseli h?nen sinisilmiins?, jotka nyt olivat punaiset itkusta. H?n laski k?sivartensa Dorotean kaulalle ja nosti h?net istumaan polvelleen.

?Rakas, oma Doroteani?, sanoi h?n. ?Sin? et saa itke?. Olethan sin? sanonut pit?v?si minusta, eik? tule viipym??n kauaa, ennenkun min? tulen takaisin. Kaksi vuotta kuluu pian, ja sitten min? suljen sinut syliini, niinkuin nyt t?n??n!?

Ja h?n kumartui ja suuteli tytt??.

?Hyv?sti nyt?, sanoi Dorotea tukahtuneella ??nell?, ?ja mene Jumalan huomaan!?

Frits nousi ja meni. Mutta v?h?n v?li? h?n pys?htyi ja k??ntyi katsomaan Doroteaan p?in; t?m? l?ht? oli h?nelle raskas! Mutta kaikesta surusta huolimatta oli h?nell? syd?mess??n taivas, vaikka h?n olikin vain tuhma poika.

Ja Dorotea j?i istumaan seljapuun alle ja itki t?m?n tuhman pojan t?hden. Satakieli lauloi-ehk?p? tytt? juuri senvuoksi itkikin?- kev?ttuuli hyv?ili h?nt?-ehk?p? h?nen syd?mens? juuri senvuoksi oli niin raskas?-ja kuu loi hopeavaloaan puitten ja pensaitten v?litse t?h?n syd?meen. H?n ajatteli eroa ja oli kuolla ilosta ja surusta-ja kuitenkin oli h?n vain k?yh? ompelijatar.

Seuraavana p?iv?n? seisoivat vankkurit, joiden eteen oli valjastettu kaksi varsatammaa, ukko Swartin oven edess?. Varsat hyppeliv?t iloisina vankkurien ymp?rill?, ja ihmiset ne juoksivat edestakaisin vankkurien ja tuvan v?li?; milloin oli unohdettu sit?, milloin t?t?. No, vihdoinkin oli kaikki j?rjestyksess?. Vankkurien per?puolella oli iso, nelj?ll? lukolla varustettu arkku-se sis?lsi Kallen ja Fritsin matkakapineet -ja seitsem?n t?ytt? ev?skoria oli asetettu sen ymp?rille.

Koko matkaseurue oli nyt koolla. My?skin lukkari oli saapuvilla; h?n n?et seurasi mukana jonkun matkaa k?yd?kseen samalla veljens? luona. Olipa kuitenkin niit?, jotka sanoivat, ett? h?n meni mukaan ainoastaan ev?iden t?hden, mutta ihmiseth?n sanovat niin paljon.

Tieto Kallen ja Fritsin l?hd?st? matkalle maanviljelysopintoja harjoittamaan oli levinnyt ymp?ri kyl??, ja sek? vanhat ett? nuoret olivat kokoontuneet l?ht?? katsomaan. Muutamat olivat kiivenneet pit?j?nvoudin h?kkiaidalle ja muutamat l?hell? olevalle pellon aidalle.

?Kaikki on j?rjestyksess?!? huusi nyt Swartin Juhani-renki, ja niin sit? sitten sanottiin toisilleen j??hyv?iset, joiden kuvaamisella en kuitenkaan tahdo kuluttaa aikaa senvuoksi, etten mielell?ni halua kertoa sellaista, mik? on surullista. Molemmat eukot itkiv?t hyv?stelless??n poikiaan, pahemmin kuitenkin Swartin em?nt?. H?n itki kuin piiskattu. Ukko Swart lohdutti h?nt? niin hyvin kuin taisi.

?Noh, noh?, sanoi h?n, pyyhkien h?nen silmi??n esiliinalla. Sit? h?nen ei kuitenkaan olisi pit?nyt tehd?, sill? esiliinaan oli tullut padoista paljon nokea, niin ett? eukko nyt sai kaiken noen kasvoihinsa. Mutta t?m? kuitenkin rauhoitti h?nt?. Ja niin sit? vihdoin noustiin vankkureihin.

Etuistuimella istuivat Kalle, Frits ja Juhani-jonka tuli ajaa vankkurit takaisin kotiin-ja ukko Witt ja ukko Swart istuivat takaistuimella. Ja koska ukko Wittkin oli sangen ?ruumiikas?, niin ei siin? en?? ollut sijaa muille, jonka t?hden lukkarin t?ytyi istua vankkurien per?lle matka-arkun kannelle ev?it? vartioimaan.

?Olemmeko nyt valmiit?? sanoi Swart, katsahtaen oliko kaikki j?rjestyksess?. Ja kaikki oli j?rjestyksess?. ?No, anna soida sitten, Juhani! Ja te, lukkari, pit?k?? kieli suorana suussa!?

Heisaa! Aika kyyti? sit? l?hdettiin lasten huutaessa ja koirain haukkuessa Swartin pihasta ulos avaraan maailmaan.

?Hei, seisahuttakaa?, huusi ukko Wunderlich pit?j?nvoudin h?kkiaidalta, ?py?r? l?htee irti!?

??lk?? vain hukatko lukkaria!? huusi pit?j?nvoudin Frits pellonaidalta.

Ja pit?j?nvouti itse huusi:

?Hyv?sti, hyv?sti! Sanokaa terveisi? paaville!?

Kun he ajoivat lukkarin puutarhan ohitse, n?kyi pieni valkoinen k?si vanhan seljapuun rungon ymp?rill?, ja kukkien ja lehvien lomasta n?kyiv?t punoittavat tyt?n kasvot. Siell? oli Dorotea.

H?n seisoi siin? katsellen heid?n j?lkeens?. Kyyneleet valuivat h?nen silmist?ns? poskille ja vier?htiv?t sielt? alas pienelle valkoiselle k?delle. Nyt vieriv?t vankkurit viimeisen talon ohitse, ja h?nen k?tens? viittasi viimeiset j??hyv?iset. H?nen syd?mens? tuntui olevan pakahtumaisillaan, ja h?n lankesi polvilleen vanhan seljapuun juurelle ja rukoili hartaasti Jumalaa. H?n rukoili sen puolesta, jota h?n rakasti enimm?n maailmassa, ja h?nen rukouksensa nousi kuin leivosen laulu yl?s taivasta kohti.

H?n palasi takaisin ty?ns? ??reen, mutta kaikki tuntui nyt niin vieraalta ja kummalliselta. Ompeliko h?n morsiuspukuaan vai k??rinliinojaan?

Mutta meid?n matkamiehemme ne ajoivat iloista vauhtia ulos kyl?st?.

Kun he tulivat er??seen tiehaaraan, sanoi ukko Witt:

?Juhani, ptruu, ptruu! Pys?yt? v?h?n! Min? luulen unhoittaneeni rahani kotiin.?

??h?, sanoi Juhani. ?Kuinka te nyt voittekaan olla niin ajattelematon?

Kalle, juokse sin? kotia, mutta ?l? nahjustele!?

?Niin, tee se, Kalle!? sanoi Witt. ?Min? sanon sinulle miss? ne ovat. Katsos nyt. Kun sin? tulet kamariin, seisoo siin? kaappi, niinkuin tied?t, vasemmalla nurkassa, ikkunan vieress?. Siit? ei sinun tarvitse pit?? v?li?. Oikealla siit?, sein?n vieress?, on arkku. Sen saat my?s antaa olla, sill? rahat eiv?t ole siin?. Sitten menet sin? uunin luo, niin, siell? eiv?t rahat my?sk??n ole, mutta uunin juurelta vasemmalla puolella, v?h?n oikealle, jossa vanha Halli mielell??n makaa, ei j?rin paljon taaksep?in, sielt? nostat sin? yl?s kiven, ja kun olet nostanut sen, niin siin? alla on avain. Sen annat sin? sitten ?idille; h?n kyll? tiet??, miss? rahat ovat. No, ymm?rr?tk?s nyt??

?Kyll?, min? juoksen nyt?, sanoi Kalle.

?Odotas v?h?n?, kiiruhti ukko sanomaan, ?viel? sananen! Ellet sin? heti l?yt?isi avainta, niin ?l? huoli sit? kauan etsi?, vaan sano ?idille. H?n tiet??, miss? se on.?

?Kyll?, is??, sanoi Kalle, ja sitten h?n nosti takkinsa liepeet yl?s ja lensi kirjavana kuin tiklivarpunen rahoja noutamaan.

?Se Kalle se on sent??n reipas poika?, sanoi lukkari. ?Ly?np? vetoa, ett? h?n l?yt?? avaimen. Siit? pojasta teill? on iloa, ja niin kauniisti h?n osaa puhuakin, aivan kuin kirjasta lukisi.?

?Niin?, sanoi Swart. ?Se on aivan totta. Mutta minun tyhm? poikani istua k?k?tt?? vain kuin karhu tahi vanha kilipukki ja tuijottelee osaamatta suutaan avata, aivan kuin pit?j?nvoudin Mari.-No, p?ll?p??, mit? sin? nyt tuijotat? Vaikka min? sanoisin h?nelle senkin seitsem?n kertaa miss? Belgia on, ei h?n sittenk??n sit? tiet?isi.?

?Se ei olekaan niin helppoa?, sanoi lukkari, ?eip? sit? voi h?nelt? vaatiakaan. T??lt? Alt-Strelitziin h?n kyll? voisi osata, mutta sielt? ei osaaminen en?? olisi niink??n helppoa. Voin teille antaa ainoastaan sen neuvon, ett? ajatte aina oikealle. Jos ajaisitte vasemmalle, voisi sattua, ett? tulisitte suoraan Ven?j?lle.?

?Se olisi kamalaa?, sanoi ukko Swart.

?Taikka It?valtaan?, jatkoi lukkari, ?taikka Puolaan taikka kenties

Taka-Pommeriin.?

?Mutta tied?ttek? tuon aivan varmasti, lukkari?? kysyi Swart.

?Olipa sekin kysymys?, sanoi lukkari pudistaen p??t?ns? ep?ilyksen johdosta. ?Te saatte asettaa minut mihin tahansa, te saatte sysipime?n? y?n? asettaa minut synkk??n korpeen, ja panenpa vaikka kuinka suuren vedon, ett? l?yd?n tien, kun minulla vain on kartta mukanani. Sit?h?n minun t?ytyy lapsillekin opettaa.?

?Jaa, jaa, Swart?, sanoi Witt. ?Luulenpa, ett? lukkari on oikeassa. Mutta sanokaapas, lukkari, tulemmeko me nyt matkustamaan laivallakin yli aavan veden??

??h, aina sin? hourit siit? vedest??, sanoi Swart n?rk?styneen?. ?Eilen et mist??n muusta puhunut. Miss? se aava vesi sitten olisi? Sen on vain se tyhm? reistraattori pannut sinun p??h?si. Mist?p? h?n t?llaisia seikkoja tuntisi.?

?Niin?, sanoi lukkari, ?jos Belgia olisi Amerikassa, mutta silloin te saisitte ajaa Brüggen ohitse.?

Nyt tuli Kalle heng?styneen? takaisin.

?No, Kalle?, sanoi Witt, ?onko sinulla rahat?-Sanoiko ?iti muuten mit??n??

?Ei h?n mit??n sanonut?, vastasi Kalle.

?N?itk? sin? minun eukkoani?? kysyi Swart.

?Teill? oli koko porstua t?ynn? ihmisi?, ja ne juttelivat ja haukkuivat kuin rengaskoirat ja sanoivat, ett? te olitte vanha p?ll?, kun otitte Fritsin mukaanne.?

?Siit? min? en v?lit?. Aja, Juhani!?

Ja nyt sit? l?hdettiin eteenp?in ulos avaraan maailmaan, ensiksi l?pi mets?n.

?Niin?, sanoi lukkari, ?mit? minun taas pitik??n sanoa;-hauskaa sent??n on matkustella, eritt?inkin kun on kukkaro t?ysi. Nuorempana min? olin hyvin utelias ja min? kuljeksin ymp?ri maata. Ja hyvin minut otettiinkin vastaan, tulinpa minne tahansa, sill? tiet?k??s, min? olin uljas mies siihen aikaan, ja olin siev?n n?k?inen, ja se on p??asia. Min? ajoin silloin tavallisesti postivaunuissa ja pidin kauniita viiksi?, aivan kuin olisin kuulunut sotav?keen, ja olin helkkarin ylpe?.?

?Se on totta, se?, sanoi Witt, ?ja se on my?s parasta.?

?Niin, kyll? t?ytyy my?nt???, sanoi ukko Swart ukko Wittille, ?ett? ylpe? oli lukkari.?

Ja Swart t?n?si samalla Fritsi? niskaan.

?Sakramenskattu poika, etk?s tahdo istua suorassa!?

?Niin?, sanoi lukkari, ?tulee aina olla niin suora ja kankea kuin seiv?s, ja sit?paitsi teid?n tulee olla rohkea ja iloinen ja esiinty? uljaalla ryhdill?. Kun teit? kohteliaasti puhutellaan, tulee teid?n my?s olla kohtelias, eritt?inkin sotav?ke? kohtaan. Te olette esimerkiksi tanssiaisissa. Silloin tulee joku aliupseeri ja sanoo: 'Kirottu mies, min? tahdon tanssia teid?n daaminne kanssa!' No, eritt?in hauskaa tuo ei ole, mutta ei auta! Teid?n t?ytyy kumartaa ja sanoa: 'Palvelukseksenne, herra korpraali, se tuottaa minulle suuren ilon!!' Ja samassa te huudatte niin lujaa, ett? kaikki kuulevat: 'Viinuri! Viinuri! kaksi lasia v?kev?? lik??ri?!' Kun h?n sitten tuo teid?n daaminne takaisin, sanotte te ujostelematta: 'Suuresti kiitollinen! T?m? on ollut minulle suuri huvi ja min? olen rohjennut tilata t?nne kaksi lasia lik??ri?.' Saatte n?hd?, ett? h?n juo ne. Mutta ottaakseni toisen esimerkin. Otaksun, ett? te astutte johonkin kahvilaan tai muuhun ravintolaan ja siell? tulee joku porvari luoksenne, sanoen: ?Suokaa anteeksi, kunnioitettava herra, te ehk? ette ole tuttu t??ll?...?? Silloin te oikaisette vartalonne, pist?tte molemmat k?det housuntaskuihinne, asetutte h?nen eteens?, tirkist?tte h?nt? suoraan p?in silmi? ja sanotte suurellisesti: ?Mit?? Mit? te tarkoitatte? Ja...?

?Ptruu! ?sh! noh! Juhani!? huusi ukko Witt, ?pys?yt? v?h?n!?

?Mik? nyt?? kysyi Swart. ?Miksi pit?? h?nen pys?ytt????

?Min? luulen, ett? olen pudottanut tupakkakukkaroni?, sanoi Witt. ?Se oli minulla viel? aivan ?sken, ja nyt se on poissa.?

?Mutta mit? t?m? nyt on?? sanoi Swart. Sin? et lainkaan huolehdi tavaroistasi, vaan istut kuin unessa. Emme me t?ll? tavoin koskaan tule Strelitziin. Pid? toki tavarasi koossa ?l?k? torku. Hyp?tk?? alas?, sanoi h?n Kallelle ja Fritsille, ?ja l?htek?? hakemaan sit?.?

Vankkurit pys?htyiv?t, Kalle ja Frits hakivat tupakkakukkaroa, ja lukkari aikoi juuri jatkaa keskeytynytt? esitelm??ns? sek? antaa viel? muutamia hyvi? neuvoja, kun samassa nelj?n ruskean hevosen vet?m?t herrasvaunut ajoivat lent?v?? vauhtia heid?n ohitsensa. T?m? nyt itsess??n ei ollut mit??n erikoista, mutta varsat tuskin ehtiv?t n?hd? vaunut ja nelj? vierasta hevosta, ennenkuin py?r?yttiv?t h?nt?ns? ilmaan ja l?ksiv?t laukkaamaan niiden j?lkeen.

?Katsokaas varsoja-ptruu!? huusi Swart ja Juhani kiljui: ?Ptruu! Ptruu!?-itse ukko Wittkin rupesi huutamaan: ?Ptruu! Ptruu!?, mutta siit? ei ollut apua. Silloin ukko Witt ja ukko Swart hypp?siv?t alas vankkureista ja l?htiv?t juoksemaan varsojen j?lkeen. T?st? varsat eiv?t kuitenkaan v?litt?neet, vaan juoksivat kuin mehil?isparven ahdistamina. Juhani viskasi ohjakset lukkarille ja l?ksi h?nkin juoksemaan varsojen j?lkeen, ja niin he lensiv?t kaikki eteenp?in kuin tulta pakoon, sill?v?lin kun lukkari tyytyv?isesti muhoillen istui ev?skorien keskell? ja katseli kilpajuoksua. Mutta h?nen ilonsa ei tullut pitk?ik?iseksi. Tammat vankkurien edess? rupesivat herist?m??n korviansa, ja ennenkuin lukkari osasi aavistaakaan, ne jo karkasivat toisten j?lkeen. Nyt alkoi lukkarikin huutaa: ?Ptruu, so so, Liisa, noh!? Mutta pahaksi onneksi putosi h?nelt? toinen ohjas, ja tammat juoksivat nyt t?ytt? lentoa lukkarin hyppiess? ev?iden keskell? ja toisinaan kiljahtaessa: ?Ptruu, no, noh!?

Nyt kiitiv?t vankkurit Wittin ja Swartin ohi.

?Mik? lempo teihin nyt meni, lukkari?, huusivat he h?nelle, ?hulluko te olette?? mutta lukkari oli tarrannut kiinni vankkurien toisesta laidasta ja vastasi heikkenev?ll? ??nell?: ?No, noh ... ptruu, ptruu!?-siin? kaikki.

H?n pysyi *viel?* tasapainossa, kunnes ?kki?-*pratsh*!-vankkurit pahoin t?rsk?htiv?t-ja siell? nyt makasi lukkari ylisniskoin purossa, joka juoksi tien poikki.

* * * * *

Ukko Swart juosta l?tk?tteli voimainsa takaa ja saapui pian onnettomuuspaikalle. Hevoset seisoivat tyynin? alallaan ja vankkurit olivat tarttuneet sillankorvaan. Lukkari makasi alhaalla liejussa ja s?tkytteli koipiaan, ja n?ytti silt? kuin t?m? olisi ollut h?nelle syntyper?isten taipumusten toteuttamisesta johtunut suuri huvi. Ukko Witt tuli my?s paikalle ja katseli hetkisen t?t? s?tkyttely?. Sitten h?n p??tti l?hte? apua hakemaan ja tahtoi juosta oikoteitse pellon poikki. Onnellisesti h?n p??sikin yli aidan, mutta kun h?n oli kulkenut jonkun matkaa, osui polku orapihlajapensastoon. Polku oli kapea ja Witt oli leve?, ja kun h?n tahtoi tunkeutua pensaston l?pi, takertui h?n okaisiin. Ja kuta enemm?n h?n ponnisteli, sit? pahemmin h?n takertui. Kalle ja Frits tulivat nyt tupakkakukkaron etsinn?st?, n?kiv?t ukon pensastossa ja saivat h?net suurella vaivalla vedetyksi irti-ei juuri varsin kehuttavassa tilassa. Nyt saapui Juhanikin varsojen kanssa, ja kaikki oli taas kuin olla piti-paitsi lukkaria, joka yh? viel? lojui liejussa.

?Makaa sin? vain hiljaa alallasi!? sanoi s?ve?sti Swart, joka oli tarkastanut olivatko silat ja vankkurit vahingoittuneet ja ilokseen huomannut, ett? kaikki oli kunnossa.

?Makaa sin? vain hiljaa ja herke? potkimasta! Kyll? me sinut viel? yl?s ongimme.?

H?n sitoi korista vier?ht?neen makkarapalasen ohjaksen p??h?n painoksi ja heitti narun lukkarille:

?No, kuomaseni, pure nyt lujasti kiinni! Ja nyt vet?m??n, joka mies!?

Ja he vetiv?t ja kiskoivat.

?Pit?k?? kiinni!-Nyt saamme h?net!-Viel? kerta!-Ja viel?kin!...

El?k??n! Nyt h?n on maalla!?

Voi hyv?nen aika, milt? lukkari n?ytti! H?nen ylpeytens? oli h?vinnyt j?ljett?miin, ja melkein samoin oli k?ynyt h?nen uusille nankinihousuilleen.

?Kas niin, serkkuseni?, puheli ukko Swart, ?vankkureihin emme teit? nyt voi ottaa, sill? te tuhrisitte meid?t kaikki pahanp?iv?isesti; paras kai on, ett? panemme teid?t ruohikkoon kuivamaan p?iv?npaisteessa.?

?Se ei k?y laatuun?, sanoi Witt, ?h?n voisi siten helposti kylmetty?. Ei, viruttakaamme ensin h?nest? lika purossa, h?nh?n on hattua my?ten ravassa ja n?ytt?? melkein suossa rypeneelt? karjulta, ja sill? aikaa saavat Kalle ja Frits pest? h?nen vaatteensa, sill? sellaisena kuin h?n nyt on, ei h?n voi n?ytt?yty? miss??n. Ja vaatteitten kuivaessa t?ytyy lukkarin ahkerasti liikkua t??ll? mets?ss?.-Mutta me muut kai sy?mme p?iv?llist?.

Ja niin tapahtui. Koko seurue istuutui ev?skorin ??reen pist?m??n makupaloja poskeensa, mutta lukkari-paran t?ytyi lymyt? er??n pensaan takana ja tyyty? siihen, ett? sai vain katsella herkkujen perikatoa. Ja kun h?n silloin t?ll?in tuli piilopaikastaan esille saadakseen jonkun palasen h?nkin, sanoi Swart,-sill? h?n oli pahanilkinen veitikka:

?Varokaa, tuolla taitaa juuri tulla joku!?

Ja silloin oli lukkari kuin poispuhallettu. Mutta pahinta oli, ett? t?ss? tiet erosivat toisistaan, lukkari ei uskaltanut tulla esiin eik? saanut m?rk?? eik? kuivaa,-ja kaikkein harmillisinta oli, ett? kun toiset olivat sy?neet ja juoneet tarpeeksensa, he taas nousivat vankkureihinsa ja ajoivat tiehens?, huutaen lukkarille yst?v?llisen iloisesti:

?Hyv?sti nyt!?---

Monta, monta vuotta kului, ennenkuin lukkari voi unohtaa t?m?n tapauksen.

?Ei?, sanoi h?n, ?se minua vain suututti, etteiv?t he piitanneet minusta v?h??k??n, sanoivatpahan vain hyv?sti, j?tt?en minut sinne samanlaisessa asussa kuin Aatami paratiisissa ja ajoivat tiehens? kaikkien kauniiden ev?iden kanssa, antamatta minulle kuivaa taikka m?rk??. Ei, se oli sent??n liikaa!?

Ja minun mielest?ni lukkari oli oikeassa.

Kun sittemmin kerran oli tullut puhe villeist? ihmisist?, sanoi Ankershagin mets?nvartija, ett? h?nen mets?alueellaan l?ytyi villej? ihmisi? taikka ainakin apinoita. Pari p?iv?? helluntain j?lkeen oli h?n itse kohdannut sellaisen el?v?n. Se oli kauhean n?k?inen ja h?n oli suuresti pel?stynyt n?hdess??n sen.

?Mutta?, lis?si h?n, ?min? sanoin kohta vaimolleni: eiv?t ne tee pahaa; ne ovat arkoja, ja muuten ne ovat kotoisin l?mpimist? maista ja sy?v?t noin melkein mit? tahansa.?