Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa

Leppoisa juhannuskes?n leyhk? narisuttaa raollaan olevaa kopin akkunaa ja et??lt? kantautuu kuuluviini joukko kes?isi? ??ni?, viestej? vapaudesta ja sunnuntailevosta kukkivan luonnon keskell?...

Edess?ni seisoo kuvern??rin vormuun puettu, korskearyhtinen, laiha ja hinter? mies. Sill? on kiusallisen kelme? ihonv?ri kuin oopiuminpolttajalla, silm?nalustat ovat vajonneet ja laajalti kuolleella verell?. Pienill? j??harmailla ja ilmeett?mill? silmill??n tuijottaa se minua ??neti, samalla kuin koko h?nen olennostaan huokuu vastaani kylm? h?ijyys. Min? tuijotan tiukasti vastaan, my?skin ??neti, vaikka sis?ll?ni kuohuu ja priiskahtelee. Sill? juuri-ik??n on tuo univormuniekka antanut tiuskeat m??r?ykset, ett? minut on puettava vanginpukuun, muutettava huonompaan koppiin sek? estett?v? tapaamasta ket??n, edes l?himpi? omaisiani.

H?n tuijottaa r?v?ht?m?tt? ja yht? r?v?ht?m?tt? tuijotan min? vastaan. ??nett?myys k?y painavaksi kuin lumous, min? tahtoisin tuolle edess?ni seisovalle pikku satraapille sanoa jotakin murhaavaa, mutta en saa sanoja suustani, ainoastaan katseellani koetan sanoa h?nelle: Sin? Bobrikovin ja Seynin k?tyri, sin? hylki? kansalaistesi joukossa, totisesti olet sin? liiaksi k??pi? kukistaaksesi minut pelk?ll? katseellasi!

Se on Axel Fabian af Enehjelm - mies, jota voisi pit?? merkillisen? psykoloogisena ilmi?n?, ellei h?n samalla olisi niin l?peens? halpa-arvoisista aineksista kokoonpantu, ett? se kuolettaa kaiken mielenkiinnon h?nen persoonaansa n?hden - mies, joka on tehnyt itselleen luvallisiksi kaikenlaatuiset pime?t vehkeet, valheen, syd?mett?myyden, sanalla sanoen mitk? konnuudet tahansa, kunhan ne vain palvelevat h?nt? rahan, virkaylennysten ja t?hdist?merkkien pyydyst?misess?. Henke? pid?tt?en ja varpaisillaan seisoo h?n ven?l?isen santarmiston edess? ja se silmit?n, suorastaan edelle eh?tt?v? kiihko, mill? h?n noudattaa herransa ja mestarinsa Seynin pienimpi?kin viittauksia, l?hentelee hysteriaa. Kaikille valtaansa joutuneille on h?n r?yhke? ja syd?met?n, ylempiens? edess? n?yr?, liehakoiva ja matelias.

Minun on nyt suotu t?ysin m??rin tulla tuntemaan noita edellisi? puolia h?nen pime?ss? luonteessaan. Edellisen? iltana oli itse Seyn tarkastamassa l??ninvankilaa ja l?htiess??n on h?n arvatenkin kehottanut kuvern??ri? pit?m??n huolta siit?, etteiv?t valtiolliset vangit p??se karkaamaan. Muutama p?iv? sitten on n?et Vaasan l??ninvankilasta p??ssyt livist?m??n toimittaja Sundqvist sek? er?s toinen valtiollinen vanki, kuten olen ehtinyt jo tietooni saada. Siksip? "h?nen ylh?isyytens?" - kuten santarmit papereissaan tit. Enehjelmi? kutsuvat - onkin heti Seynin poistuttua liikkeell? huolehtimassa meid?n valtiollisten vankien "turvallisuudesta".

N?ht?v?stikin on h?n saapunut vankilaan t?ysi h?yry p??ll?, sill? kun tireht??ri Juvelius, joka on saattanut h?net koppiini, asettuu lujasti ja miehekk??sti vastustamaan h?nen laittomia ja pikkumaisia m??r?yksi??n, syyt?? h?n silmitt?m?ll? vimmalla sanoja suustaan ja elehtii kuin mielipuoli herra Juveliuksen edess?. Kun on kysymys minun muuttamisestani vanginpukuun, erotan h?nen sanatulvastaan lauseen: "H?n f?r utst? f?ljderna, eftersom han b?rjat arbeta i den riktningen". Edelleen viskoo h?n minulle atribuutteja sellaisia kuin: "roisto", "maankavaltaja", y.m.

Ja sitten asettuu h?n minun eteeni ja tuijottaa, kuin aikoisi minut siin? paikassa nielaista... - - -

Ulkona on paahtava kuumuus, niin ett? sen tuntee sis?ll? kopissakin, miss? entisen huligaanivangin j?lilt? on surkean ummehtunut ja raskas ilma. Heti Enehjelmin poistuttua siirrettiin minut t?nne ylemp??n kerrokseen ja t??ll? min? nyt loikoilen kovalla vuoteella ja vegeteeraan.

P??ll?ni on karkea pellavapaita ja jaloissani hamppukankaiset, sinirantuiset housut, yhdell? viilekkeell? olan yli kiinnitetyt ja niin avarat, ett? min? huoleti sopisin liikkumaan yhdess?kin lahkeessa. Ty?ni - historiallinen n?ytelm?, jonka edellisviikkoina hyv?ll? vauhdilla panin alkuun - on eilisen Enehjelm-kohtauksen johdosta kokonaan pys?htynyt. Koetan lukea "Bragelonnen varakreivi?", mutta yh? uudelleen painuu kirja rinnalle ja ajatukset takertuvat kuin liimaan. Min? loikoilen ja vegeteeraan... - - -

Oven takana alkaa yht?kki? paukkua ja lukko - jonka koko ja rakenne tuntuu olevan keskiajalta per?isin - r?misee ja kirskuu. Uh, kuinka ilke?lt? se tuntuu! Eik? siihen edes totukaan. Yh? min? vavahdan sen kuullessani, vaikka olen ollut t??ll? jo puolitoista kuukautta. Mutta sen vaikuttaa kenties j?nnitys, ett? mille asialle sielt? nyt vartia saapuu: tuleeko h?n kutsumaan noihin ilkeihin santarmikuulusteluihin vai onko jo saapunut tieto minun Ven?j?lle siirt?misest?ni?

Naristen aukenee raskas rautap??llyksinen ovi. Aukossa vilahtaa hyv?ntahtoisen, jo ukkoij?ss? olevan vartiani tuttu haahmo. Mutta h?n vet?ytyy syrj??n ja kynnykselle ilmestyy eilinen univormuniekka, jonka ulkomuoto kelmeine kasvoineen, pienine ilmeett?mine silmineen ja kuolleelle verelle painuneine silm?nalustoineen on ehtinyt jo l?htem?tt?m?sti mieleeni painua.

Kohoan hitaasti jaloilleni ja asetun vuoteen p??h?n seisomaan. Niin suuri merkitys kuin puvulla onkin ihmisen esiintymisvarmuuteen ei minulla ainakaan t?ll? kertaa ole siit? mink??nlaista tukea. Kopin ummehtunut ilma on pikku satraapin ilmestytty? k?ynyt entist? raskaammaksi, mutta siit? huolimatta pyrkii minua hymyilytt?m??n, asettuessani ik??nkuin syrj?st? itse?ni tarkastelemaan: avojaloin ja ainoana verhonani suunnattoman laajat hurstihousut, jotka roikkuivat toisen olan yli kulkevan ainoan viilekkeen varassa, sek? karkea pellavapaita, jonka napin kuumuuden takia olen j?tt?nyt auki, niin ett? rintani loistaa paljaana. Tunnen niin suuresti muistuttavani puissa kiipeilev?? ja linnunpesi? etsiv?? maalaista poikanaskalia. Mutta jos t?ten olenkin v?hemm?n sopivassa asussa l??nin p??n edess? seist?kseni, niin syyh?n on kokonaan h?nen, joka vastoin kaikkien maiden tapoja ja asetuksia on minut, valtiollisen tutkintovangin, t?h?n asuun pakottanut, vain saadakseen n?ytt?? mahtiaan ja noudattaa pikkutyrannillisia mielitekojaan.

Mink??nlainen tervehtiv? ele ei h?nen puoleltaan tietysti tule kysymykseen. Paremmin kuin eilenk??n ei h?n ole minua aluksi n?kevin??n, vaan huulet tiukasti mytistettyin? ja t?rke?n n?k?isen? alkaa h?n tarkastella koppia.

Sein?st? silt? kohtaa, jossa seison, on joskus lohjennut k?mmenen laajuinen pala rappausta. Se pist?? selk?ni suojasta h?nen vaanivaan silm??ns? ja kuin nuoli sy?ksyy h?n sit? tutkimaan. Tiesi mik? salak?yt?v?n alku siin? on, jota tuo maankavaltaja nyt sel?ll??n koettaa peitt??, Huomatessaan, ettei se sent??n voi sellainen olla, vet?ytyy h?n hiukan nolostuneena takaisin ja iskee nyt sit? tuimemmin katseensa ruokap?yd?ll? oleviin esineisiin.

- Mit? t?ss? on? - kysyy h?n ja ottaa k?teens? pienen pahvirasian, jonka kannessa seisoo: "B.B. Bergdahlin Kirjakauppa, Oulu."

Siin? on aikaisemmin ollut kyn?nteri?, mutta nyt s?ilyt?n min? siin? hienoja ruokasuoloja. Vastausta antaessani on h?n jo avannut kannen ja kohottanut rasian nen?ns? eteen ik??nkuin haistellakseen ja min? odotan j?nnityksell?, ryhtyyk? h?n my?skin maistelemaan sit?. Tultuaan jotenkuten vakuutetuksi, ettei se sent??n ole mit??n kemiallista ainetta seinien murtamiseksi tai vartiain surmaamiseksi, laskee h?n rasian takaisin ja tempaa k?siins? paperipussin, jossa on er??n tuttavani l?hett?mi? leivoksia.

- Mit? t?ss? on? - kuuluu j?lleen ja sitten: - Kuka ne on l?hett?nyt? - Mill? tavoin? - Onko h?n saanut teit? tavata?

Koettaa siis ilmeisesti urkkia, onko tireht??ri noudattanut h?nen kieltoaan, ett? min? en saa en?? ket??n tavata.

Nyt tempaa h?n auki kirjotusp?yd?n laatikon. Siell? on kaikenlaista pikku tavaraa: kirjotustarpeita, perheeni valokuva, pari teepakettia y.m. H?n h?mmentelee kapineita sormin, vet?? niist? yhden ja toisen esiin ja kysymykset: - mik? t?m? on? - mit? tuossa? - seuraavat nopeasti toisiaan.

Sitten tulee p?yd?ll? olevien kirjojen vuoro.

- Mik? kirja tuo on?

- Suomen historia, - vastaan min? mahdollisimman painokkaasti, mutta h?n on liiaksi sterili sielu ja t?ll? haavaa liiaksi kiintynyt nuuskintaansa, huomatakseen mit? min? ??nens?vyll?ni tahdoin sanoa, ett? nimitt?in kerran Suomen historia on h?nest? ja h?nen kaltaisistaan is?nmaansa unhottaneista lausuva tuomionsa.

Lopuksi ottaa h?n k?teens? viimeksi ilmestyneen vihkon "Suomalaisia sankareita". Huulet supussa sit? hetkisen silm?ilty??n viskaa h?n sen ylenkatseellisesti p?yd?lle ja lausahtaa:

- Eik? olisi ollut parempi, ett? olisitte pysynyt ty?ss?nne ettek? ruvennut hulluttelemaan?

Kielell?ni py?riv?t houkuttelevina sanat:

- Eik? ihmisell? sitten ole muita velvollisuuksia kuin huolehtia vatsastaan ja karrieeristaan? - mutta joku tarpeeton varovaisuuden puuska est?? minut niit? lausumasta. Sen sijaan huomautan vain siivosti, ett? kuinka kuvern??ri voi sill? tavoin sanoa, kun minua ei kerran ole mihink??n syylliseksi todistettu, viel? v?hemm?n tuomittu.

Vastauksestani on vain seurauksena, ett? h?n lenn?tt?? minulle joukon turhanp?iv?isi? ja tunkeilevia kysymyksi?, virkkaen lopuksi k?si??n lev?ytt?en:

- Tjah, se on sotilasviranomaisten asia.

Heitetty??n viel? koppiini yleissilm?yksen ja m??r?tty??n poistettavaksi kelloni, jonka h?n on huomannut p?yd?ll?, poistuu h?n vihdoinkin ja kolisten putoavat salvat oven takana paikoilleen. Min? istahdan vuoteelleni ja rinnassani kuohuilee kiihke? viha. Alan katua, etten sittekin kaiken uhalla sanonut h?nelle jotakin murhaavaa. Ellei oikeutetulle vihalleen sen her?tess? anna ilmaa, j?? se tavallisesti pitk?ksi aikaa mielen pohjalle kaivelemaan. Niinp? niin? kahdeksana pitk?n? kuukautena, jotka joudun Shpalernajassa viett?m??n, her?? minussa s??nn?llisesti joka p?iv? kiihke? vihan puuska titulus af Enehjelmi? vastaan, samalla kuin n?en ilmiel?vin? edess?ni h?nen kelme?t kasvonsa h?ijysti tuijottavine silmineen. - - -

Vihdoinkin!

- No mit? niill? nyt oli sanottavana? - kysyv?t vartiat, kun min? palaan kansliasta santarmiratsumestarin puheilta.

- Ilmottivat vain, ett? t?ss? tulee huomenna matka Pietariin.

- Soo, vai sill? lailla! - ja he katsovat minuun jonkunlaisella neuvottomalla osanotolla.

Mutta itse tunnen min? tyytyv?isyytt? siit? ett? p??sen l?htem??n. Vapaudunhan edes t?st? kiusallisesta ja alentavasta vanginpuvusta, saan j?lleen p??lleni omat vaatteet, saan polttaa tupakkaa ja sitten matkustaa halki kes?isen Suomen. Onhan liikkeellep??sy jo sin?ns? tervetullut vaihtelu, oltuani viikkom??ri? suljettuna kuumaan ja ummehtuneeseen koppiin. Sit?paitsi olen vakuutettu, ettei oloni Ven?j?ll? muutu ainakaan huonommaksi kuin mit? se t??ll? on ollut sen j?lkeen kuin titulus Enehjelm ryhtyi ylimm?ksi vanginvartiaksi.

Pian on minulla p?yd?nnurkalla valmiina kokonainen pinkka kirjeit?, joissa yst?villeni ilmotan edess?ni olevasta matkasta. Sitten levoton, vilkasuninen y? ja k?siss? on l?ht?p?iv?. Siin? kymmenen tienoilla tulee vartia ja kutsuu minua alas, kehottaen ottamaan matkaani kaikki kapineeni.

On keskiviikkop?iv? ja vankilassa kova kiire ja touhina. T?n??n kulkee postijunan mukana vankivaunu pohjoisesta etel??n, ja vankilassa on otettava vastaan sen tuomia uusia asukkaita sek? passitettava sen mukaan toisia, etel??n k?sin menevi? vankeja. Nyky??n pid?tet??n n?et rajalla joka ainoa Ruotsista tulija, olkoon h?nell? sitten kuinka selv?t paperit tahansa, ja ensi aluksi tuodaan ne t?nne Oulun l??ninvankilaan, josta he kuvern??rin kuulustelun j?lkeen siirret??n kukin kotitienoilleen sik?l?isten viranomaisten enemp?? k?sittely? varten.

Kun raskasta kaps?kki?ni raahaten vartian saattamana tulen avaraan esik?yt?v??n, istuu ja seisoskelee siell? joukko tuollaisia rajan takaa tulleita, joiden on nyt m??r? matkata etel??np?in samassa junassa kuin min?kin. Niiden joukossa n?en i?kk??n ja rikkaan Pietarin juutalaisen, joka on jo viikon p?iv?t ollut t??ll? vankilassa ja joka sairastaa jotakin vaikeata syd?nvikaa, sek? er??n rintamalla olevan ven?l?isen everstin rouvan, joka on palannut Ruotsista vanhempiaan tervehtim?st? ja jonka olen kuullut erikoisesti katkeroituneen siit? kohtelusta, jota l??nin - h?pe? sanoa suomalainen - kuvern??ri on ruvennut sovelluttamaan valtiollisiin vankeihin. Edelleen huomaan k?yt?v?n suulla puolikymment? santarmialiupseeria, joiden arvaan tulevan omaksi saattueekseni ja joista yhden p?yhke? ryhti ja miltei pikimustaksi p?ivettynyt naamataulu suurine nenineen her?tt?? minussa v?hemm?n mieluisia tunteita.

- Kyll?p? n?yttiv?t koko murjaaneilta! - tulkitsin min? vankilan varushuoneessa t?m?n tunteeni vartialle, joka kaikin tavoin ja mit? my?t?tuntoisimmin ottaa osaa kohtalooni.

Vaihtaessani kiiruusti omia vaatteita p??lleni, saapuu varushuoneeseen tireht??ri Juvelius.

- K?siraudoissa ne aikovat teit? kuljettaa, - virkkaa h?n ilman hempeit? valmisteluja. - T?nne on tullut kuvern??rin m??r?ys, ett? vankilasta on lainattava santarmeille k?siraudat.

Kylm?t v?reet kulkivat pitkin ruumistani ja ehdottomasti kohoaa mieleeni er?s kuva vuosien takaa. Noustessani kerran Oulunkyl?n asemalla paikallisjunaan jouduin kolmannen luokan tupakkavaunussa istumaan vastap??t? muuatta nuorukaista, joka oli k?siraudoissa ja jota vanginvartia kuletti Helsinkiin. Nuorukainen ei tiennyt mihin katsoa ja kaikkien vaunussa olijain kasvoilla kuvastui piinallinen tunne. Olen sen j?lkeen useamminkin n?hnyt kahlehdittuja ihmisi? ja aina on se her?tt?nyt minussa piinallisia tunteita. Siin? on ehdottomasti jotakin ihmisyytt? syv?sti alentavaa.

Ja nytk? t?ytyy minun itsenikin sit? kokea?

- Pankaa nyt kaikki ven?j?nkielen taitonne liikkeelle ja koettakaa puhua niille, etteiv?t panisi teit? k?sirautoihin, - neuvoo tireht??ri ja kiiruhtaa toisaalle, sill? t?llaisena "rahtausp?iv?n?" on h?nell?kin kova kiire.

Olen nyt j?lleen omissa pukimissani ja ainakin sit? my?ten on kaikki hyvin. Mutta ne k?siraudat - ne piment?v?t kokonaan l?himm?t perspektiivit.

Minut kutsutaan kansliaan, jossa ratsumestari Tsherkashenof odottaa k?dess??n joku plakaatti. H?nen tulkkinsa ei ole saapuvilla ja yksi minua saattamaan m??r?tyist? aliupseereista saa ryhty? plakaattia tulkitsemaan. Kankeasti se k?y, mutta tuleehan siit? jotakin tolkkua. Enk? min? sit?paitsi kykene paljon kuulemaankaan, sill? k?sirauta-uutinen on minut siin? m??rin saanut pois tasapainosta. Sen min? kaikesta luetusta vain tajuan, ett? minut Pietarissa tullaan asettamaan syytteeseen niiden ja niiden Ven?j?n rikoslain pyk?l?in nojalla "kuulumisesta rikolliseen j?rjest??n, jonka tarkotuksena on Ven?j?n kanssa sodassa olevan Saksan valtakunnan aseellisen voiman avulla irrottaa Suomi Ven?j?n keisarikunnasta". Plakaatin on allekirjoittanut "eritt?in t?rkeitten asiain tutkintotuomari Mashkevitsh." Kun min?kin olen plakaatin alareunaan piirt?nyt nimeni merkiksi, ett? se on minulle luettu ja tulkittu, on asia sit? my?ten valmis.

Saatuani vahtimestarilta kelloni ja rahani sek? heitetty?ni hyv?stit tireht??rille ja saapuvilla oleville vartioille, asettuvat k?yt?v?n ulko-ovella santarmialiupseerit ymp?rilleni, yksi joka puolelle ja itse ratsumestari etunen??n. R?m?ht?en paljastuvat sapelit, kukin aliupseeri asettaa sen pystyyn olkap??t??n vasten ja niin l?hdemme liikkeelle, tireht??ri Juveliuksen j??dess? porrasten yl?p??h?n kulmat rypyss? katsomaan j?lkeemme.

T?n? hetken?, astellessani t?k?tin hajun ja paljastettujen sapelien keskell? p?lyist? tiet? hein?kuun auringon r?ike?ss? paahteessa, tunnen entist? selvemmin sen syv?n alennustilan, mihin kansamme on joutunut. Vastoin hallitsijasanalla vahvistettuja perustuslakeja raahataan kansalaisistamme t?ten yksi toisensa j?lkeen Ven?j?lle, kohti tuntemattomia kohtaloita, samalla kuin kansamme ja eduskuntamme t?ytyy n?it? v?kivallan tekoja voimatonna p??lt? katsoa. Neh?n ovat kuin k?sist? ja jaloista sidotut, viel?p? suukapuloilla ??nt?m?st?kin estetyt. Eik? siin? viel? kaikki, vaan monet merkit puhuvat suoranaisesta tylsistymisest?, mihin se passiivinen tila, jolla meid?n on t?ytynyt ulkonaiseen sortoon suhtautua, on ollut omiaan kansaamme vaivuttamaan. Onhan meill? osa yleis?? sekavassa kaunosieluisuudessaan kokonaan unhottanut sen militarismeista raaimman ja tukahuttavimman, johon meit? tallaava tsaarivalta nojautuu, muka ihmisyyden nimess? pauhatessaan saksalaisen militarismin vaarasta ja sen kukistumista toivoessaan siis samalla toivottaen voittoa oman kansansa sortajalle. Toinen osa yleis?st?, suurien varovaisten joukko, suhtautuu pelolla, ep?luulolla ja tuomiten siihen kielt?m?tt? maan jaloimpaan nuorisoon, joka syd?mens? ??nt? totellen on ryhtynyt aktiivisiin toimiin ja l?htenyt vieraille rannoille, valmistuakseen siell? taisteluun tsaarivallan sortoa vastaan. Ent? kuinka suuri onkaan se osa kansastamme, joka tyls?ss? v?linpit?m?tt?myydess? is?nmaansa tilaan ja suuriin maailman tapahtumiin n?hden on antautunut silmitt?m??n keinotteluun ja rasvaiseen mammonan palvontaan? Ja ent? ne lukuisat naisemme miltei kaikista yhteiskuntaluokista, jotka velvollisuutensa ja kunniansa unhottaen ovat antautuneet kiemailuun noiden kaupungeissamme, pitkin rannikoitamme ja kaikissa keskuksissamme lojuvien likaisten harmaatakkien kanssa ... puhumattakaan niist? monen monista miehist?, jotka voiton ja ylenemisen himosta ovat heitt?ytyneet muukalaisen sortajan k?tyreiksi!

- Magu li kuritj? - saanko tupakoida? - panen siin? asemaa kohti k?velless?mme ensi kerran k?yt?nt??n yhden niist? harvoista ven?j?nkielisist? lauseparsista, joita V.K. Trastin oivallisesta kielioppaasta olen kuluneena viikkona ehtinyt p??h?ni tankata.

Kohteliaasti antaa ratsumestari luvan, kiiruhtaapa viel? itse tulta tarjoamaan. Koko ajan on t?m? samainen ratsumestari k?ytt?ytynyt minua kohtaan aivan moitteettomasti. Kuulusteluissa ei h?n ole osottanut mit??n virkaintoa ja pitk?t hetket olen vankilan kansliassa tupakkaa poltellen jutellut h?nen kanssaan mink? mist?kin, m.m. my?skin kirjallisista kysymyksist?, sill? ensi tutustumisessamme esitt?ysi h?n - ammattitoveriksi, kertoen kirjottelevansa runoja. Siivon, hiljaisen ja kohteliaan miehen vaikutuksen on h?n l?peens? tehnyt ja min? olen p??tellyt itsekseni, ett? h?n on parasta lajia mies, mit? santarmin univormussa yleens? voi olla. My?hemmin vallankumouksen j?lkeen saan ihmeekseni kuulla, ett? h?n kuitenkin kaikitenkin on ollut t?ydellinen santarmi: kavala, viekas ja tarvittaessa h?ijy. No, minua h?n hyv?nsuopaisuudellaan ei kuitenkaan ole onnistunut pett?m??n, sill? kaiken aikaa olen toistanut itselleni Vergiliuksen lausetta: Timeo danaos et dona ferentes.

Torniosta tuleva juna ei ole viel? saapunut ja me pys?hdymme aseman l?hell? olevaan santarmikonttoriin sit? odottamaan. Huoneessa on jo ennest??n useita santarmialiupseereja ja minut neuvotaan istumaan er??n p?yd?n ??reen. Ne lukevat ven?l?isi? lehti?, keskustelevat iloisesti ja tutkivat sein?lle levitetty? suurta sotakarttaa. Kenraali Brusilovilla on Galitsian rintamalla ollut menestyst? ja m.m. Lutzkin kaupunki on tullut vallotetuksi. Siit? miehill? ilo. Ratsumestari luulee, ett? minulla ei siit? ole viel? mit??n tietoa, mink? vuoksi h?n asettuu eteeni tekem??n siit? selkoa. Edelleen kertoo h?n, ett? sota ei voi nyt en?? kauan kest??, sill? Ven?j?ll? on aseissa kokonaista kuusitoista miljoonaa miest? ja se kykenee nyttemmin vaikka ihan yksin??nkin saattamaan sodan voitokkaaseen loppuun. T?t? jutellessaan tarkkaa h?n minun kasvonilmeit?ni, mutta min? en anna niiden ilmaista mit??n, ajattelen vain tyynesti itsekseni: ?lk??h?n sent??n nuolaisko ennenkuin tipahtaa. Tuollainen barbaarinen luottamus p??lukuun on l?pi historian k?rsinyt huikeita haaksirikkoja. Sivistyskanta se on joka m??r?? ja siin? te, ryss? poloiset, olette sent??n vakavasti alakynness?.

Huoneen per?lt? kuulen ep?mieluista helin?? ja k??nt?ess?ni katseeni sille suunnalle, n?en k?siraudat, joita santarmit katselevat.

Aikovatko ne heitti?t jo t??ll? sovittaa ne minun ranteisiini ja siten raahata minut v?ke? t?ynn? olevan asemapihan halki junaan? kysyn min? p?yristyen itselt?ni. Pit?isik?h?n t?ss? jo hyvin puhein ryhty? sit? est?m??n? Mutta olkoon, en viitsi enk? jaksa liehakoida heid?n edess??n! Jos panevat ne k?siini, niin pankoot, kannan sen sijaan p??ni sen pystymm?ss?!

Kuuluu pitk? vihellys ja matkustajajuna vierii asemasillan reunaan. Minua viitataan ottamaan kaps?kkini, saattajat asettuvat ymp?rilleni ja niin l?hdemme asemasillalle. K?siraudat ovat j?lleen h?vinneet n?kyvist?.

Junan takap??ss? on vankivaunu ristikkoikkunoineen ja sen kohdalle pys?hdymme hetkeksi. Siin? on kova kiire ja vilin?, kun toisia, Ouluun pys?htyvi? vankeja otetaan vastaan, toisia l?hetet??n etel??np?in. Edellisten joukossa huomaan pari nuorukaista, jotka ovat k?siraudoilla kytketyt toisiinsa kiinni. H?pe?llist?! Kasvonpiirteist? p??tt?en he ovat kyll? tavallisia rikoksentekij?it?, mutta siit? huolimatta t?ytyy sanoa, ettei tuollainen menettely ole ainakaan mik??n hedelm?llinen kasvatuskeino.

Saattajaini yritt?ess? kiivet? vaunuun, kielt?? portaalla seisova vartia meilt? p??syn ja neuvoo tavalliseen matkustajavaunuun. Tireht??ri on antanut h?nelle sellaisen m??r?yksen ja siihen mukautuvat lopulta saattajani.

Min? heng?hd?n helpotuksesta, sill? tukalalta tuntui pelkk? ajatuskin l?hes pari vuorokautta kest?v?st? matkasta ahtaassa ja ummehtuneessa vankivaunussa, johon sit? paitsi n?ytti ilman minuakin tulevan asukkaita riitt?miin asti.

L?hdemme siis raivautumaan l?pi ihmisjoukon junan etup??t? kohti. Koetan olla syrjilleni katsomatta, sill? ik?v?p? olisi n?hd? ihmisjoukossa tuttavia, kun t?ss? ei ole kuitenkaan tilaisuutta hyv?sti? heitt??. Kunhan vain sisarukset M., jotka l??ninvankilassa ovat usein k?yneet minua tervehtim?ss?, eiv?t sattuisi asemalla olemaan! Ainakin vanhempi heist?, herkk? ja hermostunut ihminen, py?rtyisi varmasti n?hdess??n minut paljastettujen miekkojen keskell?, luullen minua viet?v?n suoraap??t? mestauslavalle. My?hemmin saan kuulla, ett? he n?ihin aikoihin ovat k?yneet joka p?iv? asemalla saadakseen minulle hyv?sti heitt??, mutta t?n??n ovat he onnellisen sattuman kautta olleet estettyj? tulemasta.

Junan etup??st? saamme haltuumme vasta maalatun ja puhtaan kolmannen luokan vaunuosaston. Kelpaapa siin? oleksia eik? ole pelkoa tungoksesta, sill? meit? on vain viisi henke? ja syrj?isilt? on luonnollisestikin p??sy t?h?n osastoon jyrk?sti kielletty.

Ilma on tukehuttavan kuuma. Min? pinnist?n aivojani, saadakseni kiinni mainittua k?sitett? edustavan ven?l?isen sanan. Vihdoin siin? onnistunkin:

- Sharka!

- Da, sharka, - ny?k?ytt?? l?hinn? istuva santarmi.

T?ten on v?lillemme rakennettu jonkunlainen yhteisymm?rryksen silta, jota my?ten voi v?hitellen siirty? tuttavallisemmallekin kannalle.

Riisun takkini naulaan, avaan paidan hihani ja asetun penkille mukavaan asentoon. Oloni tuntisin jo aika siedett?v?ksi, ellei mieless?ni yh? h??m?tt?isi ne kamalat k?siraudat. Mit?h?n ne oikein aikovat niiden kanssa? Ehk? kytkev?t minut junan liikkeelle l?htiess??

Miltei henke? pid?tt?en odotan l?ht?merkki?, mutta juna tuntuu kuin paikoilleen juuttuneelta ja l?ht?hetki venyy iankaikkisuuden pituiseksi.

Vihdoinkin piritt?? jossakin etemp?n? kondukt??rin pilli, ty?l??sti halkaisee veturin vastaus raskaan ilman, vaunujono nytk?ht?? ja l?htee laiskasti liikkeelle kuin edess? olisi uupunut rahtimiehen kaakki. Mutta hetki hetkelt? paranee vauhti, pitk? tavaramakasiini j?? j?lelle ja tuonnempana soljuu taaksek?sin Kakaravaaran matala ja tuttu talorivi. Ylik?yt?v?n luona seisoo putkansa edess? vahti-Aapeli, luutatynki k?dess??n, ja n?hdess?ni h?nen p?ivettyneen, totisen naamansa, tulvahtaa mieleeni joukko koulupoikuuden aikaisia muistoja... Ja ellen kovin erehdy, k?vell? tepsuttaa tuolla rautatiekadun p??ss? korttir?ijyss??n Mattilan ukko, vanha juureva merimies, oikea pikiorava "Toivon-herran" ajoilta, ja tupruttelee ven?j?nlehtisavuja ikimustuneesta kopastaan... Mutta vauhti kiihtyy, tuomiokirkon kupooli ja Suusis katoavat n?kyvist?, loppuu vihdoin Hein?torin puoleinen pitk?n pitk? ja matala kaupungin h?nt? ja niin j?? Saara Wacklinin kaupunki kokonaisuudessaan j?lelle. Vaikka n?m? yksitoikkoiset ja rannattomat lakeat maisemat ovatkin jo poikuusvuosilta niin tuiki tuttuja, nautin min? t?ll? kertaa tavattomasti niiden j?lleen n?kemisest?.

Mutta sitten muistuvat taas yht?kki? k?siraudat mieleeni ja huolestuneena siirr?n min? katseeni ohi kiit?vist? maisemista saattajiini, joiden kupeilla kalahtelevat suuriin py?kkipuisiin koteloihin pistetyt browningit. He ovat asettuneet jo mukaviin matka-asentoihin eik? k?siraudoista n?y merkki?k??n. Eiv?tk? he koko matkan kest?ess? ota niit? kertaakaan esille, joten satraappi af Enehjelmin viimeinen toimenpide minun olemassaoloni sulostuttamiseksi j?? kokonaan vaikutustaan vaille.

T?st? painajaisesta p??sty?ni pulpahtaa mielialani iloiseksi ja keve?ksi. Alan tarkastella saattajiani, l?yt??kseni heist? puhekumppanin. Ne ovat siistin ja siivon n?k?isi? miehi? eik? niill? n?yt? olevan mit??n vihamielisi? aikeita minua kohtaan. Vastap??t?ni istuu samainen aliupseeri, joka vankilan kansliassa tulkitsi minun Pietariin siirtoani koskevan m??r?yksen. Se on nuori mies, nimelt??n Aksionof, kotoisin Moskovan tienoilta, mutta ollut poikasena kauppa-apulaisena Viipurissa sek? k?ynyt siell? hiukan suomalaista kansakouluakin, joten h?n osaa riitt?v?n hyvin suomea. Sotapalveluksensa on h?n suorittanut tykkiv?ess? sek? ruvennut sen j?lkeen santarmiksi. Pian olen h?nen kanssaan vilkkaassa keskustelussa, k?ytt?en h?nt? samalla kielimestarinani. Levit?n h?nen eteens? koko sen kielitaitom??r?n, jonka Trastin oppaasta olen edellisell? viikolla ehtinyt p??h?ni ahtaa, ja h?n ihmettelee, ett? olen viikossa niin paljon voinut oppia.

Seuraamme liittyy v?hitellen toinenkin santarmi, sama korkearintainen, pystynen?inen ja p?ivettynyt aliupseeri, jonka ensi n?keminen siell? vankilan k?yt?v?ss? her?tti minussa niin ep?mieluisia tunteita. L?helt? n?hden ei h?n sent??n ole mik??n kammottava olento, vaan p?invastoin aika hauska ja huumoria ymm?rt?v? mies. H?nen nimens? on Vavrishtshuk, h?n on aikaisemmin palvellut husaarina ja ottanut osaa Japanin sotaan. Helsingiss? on h?n palvellut santarmina jo useat vuodet sek? oppinut toimeentulevasti suomea puhumaan. Pian olemme k?sin? Mandshurian lakeuksilla suoritetuissa huimissa ratsuv?en taisteluissa. Ratsuv?ke? ja ratsutaisteluita koskevat seikat intresseeraavat minua aina erikoisesti, sill? pitih?n minusta itsest?nikin tulla rakuuna, ellei Bobrikof olisi lopettanut kotimaista sotalaitostamme juuri v?h?ist? ennen kuin minun olisi tullut astua Lappeenrannan rakuunarykmenttiin.

H?n on ollut mukana lukuisissa ratsuv?en taisteluissa, saamatta edes naarmua nahkaansa. Koomillisessa valossa esitt?? h?n japanilaisen ratsumiehen sek? h?nen suurip?isen ja lyhytsivuisen hevosensa, aiheuttaen minulle vilpitt?m?n naurunpuuskan. Mutta h?nen aito husaarimaiselle mielikuvitukselleen t?ytyy antaa t?ysi tunnustus, sill? heik?l?isen ratsujoukon hurjia hy?kk?yksi? kuvatessaan kertoo h?n japanilaisten p?it? sinkoilleen kuin nauriita ilmassa.

Kolmas santarmeista, vanhin joukosta, on hyv?ntahtoisen n?k?inen ukko, joka omassa nurkassaan vetelee savuja ja s?rpii teet?. Nelj?s on komea ja ylpe? mies, joka ei antaudu kanssani mink??nlaiseen keskusteluun eik? ota vastaan paperossia eik? karamellia, kuten toiset. H?n istuu enimmiten yksin??n ja pit?? hyv?? huolta komeista, punertavista viiksist??n. Kaikilla heill? on mukanaan hyv?t ev??t ja ravintola-asemilta hakevat he aina teevett?. Minulle tuo Aksionof mit? milloinkin haluan eik? suostu ottamaan juomarahaa vaivoistaan, selitt?en sen kuuluvan h?nen velvollisuuksiinsa.

Hupaisesti kuluu minulta matka, mutta Viipuria l?hetess? alkaa minua vaivata kova p??ns?rky. Viel? enemm?n k?rsii siit? Vavrishtshuk. Minulla on matkassani pari pulveria, joista toista tarjoan h?nelle. H?n ei kuitenkaan uskalla ottaa, ep?ilee kai sen sis?lt?v?n myrkky?. Mutta kun p??ns?rky yh? yltyy, h??tyy h?n lopulta sit? itse pyyt?m??n, tiedustellen samalla, etteih?n se vain myrkky? sis?ll?. Kun sanon, ett? otinhan min? ?sken itsekin samanlaisen ja istun viel? ilmiel?v?n? t?ss? paikallani, rohkaistuu h?n ja nauttii pulverin. Niist? ei kuitenkaan ole apua meille kummallekaan ja vasta kun Vavrishtshuk Terijoella hankkii voimakkaampia pulvereita, lievenee p??ns?rky senverran, ett? p??sen uneen. Pitkiin nukkumisiin ei kuitenkaan en?? ole aikaa.

- Herra, herra, nouskaa, ollaan perill?!

Se on Vavrishtshuk, joka minua nykii hereille. Kavahdan istualleni ja ulos silm?tess?ni huomaan, ett? vauhtiaan hiljent?nyt juna kes?y?n h?myss? vierii pitkin laajan, puisen asemasillan reunaa, jossa tungeksii joukko odottajia. Olemme perill? tsaarivallan p??kaupungissa, jonne kohtalo on n?hnyt hyv?ksi saattaa minut ensi vierailulle nelj?n miekoilla ja browningeilla aseistetun santarmin saattamana.

Olen ensi kertaa Pietarissa ja yleens? ensi kertaa kotimaani rajojen ulkopuolella - ellei sellaiseksi tahdo ottaa Haaparannalla ja Pajalassa k?ynti?. Kaikki on minulla t?st? l?hin uutta sek? omiaan pit?m??n mielenkiintoani vireill?. Uteliaisuus on, ainakin t?llaisissa oloissa, sent??n hyv? avu. Huoli omasta persoonasta haihtuu v?hemm?ksi, kun mielt? joka hetki j?nnitt?? kysymys, mit? t?m?n j?lkeen seuraa.

Niinp? saatoin seuraavien vaiheideni aikana useimmiten unohuttaa oman kohtaloni ja sanomalehtimiehen tavalla kiinty? tekem??n huomioita ymp?rill?ni olevista oudoista oloista, voidakseni niit? sitten yleis?lle kuvata. - - -

On lense? hein?kuun syd?ny? pehmeine h?myineen, kun min? Aksionovin ja Vavrishtshukin saattamana l?hden Suomen asemalta ajurilla hyrr??m??n keskikaupunkia kohti. Ensim?isen? kiintyy huomioni ajuriin, joka on vanhan vanha, tuhatryppyinen ukko pitkine kauhtanoineen. Mutta sen eleiss? on viel? jotakin nuorekasta ja hampaat ovat ehe?t ja valkoiset. H?n istuu kuskipukillaan puoleksi meihin k??ntyneen? ja alkaa vilkkaasti jutella saattajaini kanssa, jonka kest?ess? h?n koukkuisella etusormellaan tavan takaa tekee er??nlaisen apostoolisen eleen. Ihan ilmetty Karatajef! v?l?ht?? mieleeni - tuon samaisen ikituoreen ven?l?isen talonpojan tyyppi, jonka Tolstoi "Sota ja rauha" romaanissaan on niin suurella mielihyv?ll? kuvannut.

Ajamme leve?t? valtakatua, joka lyhtyriveineen et??ll? h?ipyy y?n h?m?r??n. Saattajiltani kuulen, ett? t?m? on Liteinajan katu. Koetan n?hd? puolelta ja toiselta niin paljon kuin kerke?n sek? samalla painaa suunnat ja katujen asemat mieleeni, sill? moniaan hetken kuluttuahan min? j?lleen olen suljettuna nelj?n sein?n sis??n sek? n?k?alani rajotettuna v?himp??n mahdolliseen. Tunnen asemani hieman samanlaiseksi kuin se sadun pikku poika, jota is?ns? vei mets??n kuolemaan ja joka taskustaan heitteli kivi? ja kivien loppuessa leiv?npalasia j?lkeens?, osatakseen niit? my?ten takaisin ihmisten ilmoille.

Kulemme leve?t? siltaa my?ten Nevan yli. Heit?n silm?yksen pitkin t?m?n historiallisen virran uomaa ja mieleeni muistuu, ett? t?m? on suomalaisen heimon vanhaa asuma-aluetta. Aikojen aamuna ovat kalevalaisten purret halkoneet virrankalvoa ja J?nissaarella, jossa nyt kohoavat Pietari-Paavalin linnan tornit, on kenties jollakin sankarikauden mahtajalla ollut tupansa. Mutta slaavilaisuuden painopiste hiipii l?hemm?s ja Nevan rannat, joilla siihen saakka on vallinnut er?maiden neitseellinen rauha, muuttuvat siksi n?ytt?m?ksi, jossa n?m? kaksi niin tuiki vastakkaisilla ominaisuuksilla varustettua rotua vuosisatojen kuluessa t?rm?iliv?t yhteen. Hengess?ni n?en min? suuria suunnittelevan Tuomaspiispan mahtavine ristilaivastoineen pyrkiv?n yl?s Nevaa sek? sitten palaavan ly?tyn? ja suuret unelmat s?rkynein?. Ollapa ett? h?nen j?ttil?iskamppauksensa Aleksanteri Nevalaisen kanssa tuolla ylemp?n? virran rannalla olisi p??ttynyt toisin kuin se p??ttyi, niin t?m?n Europan koilliskolkan historia olisi vuosisadoiksi ottanut tykk?n??n toisen suunnan: suurslaavilaisen valtakunnan tilalle olisi syntynyt suursuomalainen eik? meit? my?h?syntyisi? Kalevan poikia nyt vankeina raahattaisi t?m?n samaisen Nevan yli.

Vankeina - niin, kuinkahan monta kansalaistani aikojen kuluessa onkaan vastoin tahtoaan saanut t?t? tiet? vaeltaa? Ennen kaikkea muistuvat mieleen ne tuhannet nimett?m?t - sek? miehi?, naisia ett? lapsia -, jotka Isonvihan aikana raahattiin t?nne Nevan rannalle ja jotka vieraalle kansalle p??kaupunkia rakentaessaan sortuivat tauteihin ja kurjuuteen. Rajuna kuohahtaa minussa t?t? kaikkea muistaessani viha - viha ei ainoastaan tsaarivaltaa, vaan koko t?t? maata ja kansaa kohtaan, ja jos nuo saattajani sek? tuo kuskipukilla laverteleva vanha musikka n?kisiv?t, mitk? mustat Kullervo-ajatukset minun sis?ll?ni riehuvat, niin varmasti he h?tk?ht?isiv?t ja olisivat paremmin varuillaan...

- Katsokaa, herra, suuria kanuunoita! - havahuttaa minut toinen santarmeista.

Kun k??nn?n p??ni oikealle - olemme hetki sitten j?tt?neet Liteinin sillan taaksemme -, n?en katuvierustalle rakennetulla korokkeella rivin vanhanaikaisia j?ttil?issuuria kanuunoita. Mutta n?ky ei suinkaan ole omiaan johtamaan minua pois ?skeisist? ajatuksistani, sill? n?kemieni kuvain perustalla tunnen ne heti ensi silm?yksell? P?hkin?linnan vanhoiksi kanuunoiksi.

Rakennus, jonka edustalle nuo vanhat tykit on asetettu, kuuluu olevan arsenaali ja sit? vastap??t?, toisella puolen Liteinajaa, on Pietarin piirin hovioikeus. Sen yhteydess? on vankila, joka on m??r?tty minun tulevaksi olinpaikakseni.

Ajuri k??nt?? nurkan ymp?ri ja pys?hytt?? muutaman pime?n porttiholvin eteen. Hapuilen saattajineni siit? sis??n, tullen lopulta pahki likaiseen ja haisevaan dvornikkaan, joka lautakatoksen alla istuallaan vetelee unia. Santarmit tyrkkiv?t h?nt?, mutta hyv?n aikaa kynsii h?n itse??n kyljelt? jos toiseltakin, ynisee ja k?hnii, kunnes viimein alkaa haukkuma??nell? turista jotakin, mist? tuntuu v?hitellen k?yv?n selville, ett? olemme kokonaan v??r?st? paikasta sis?lle pyrkim?ss?. Saamme siis palata kadulle ja kiert?? tykk?n??n vastakkaiselle puolelle t?t? valtaisaa rakennusrykelm??, jonka arvioitsen v?hint??nkin yht? suureksi kuin senaatintalo Helsingiss?.

L?yd?mme vihdoinkin oikean sis??nk?yt?v?n ja kun porrasten yl?p??ss? univormupukuinen ja revolverilla aseistettu mies avaa meille oven, huomaan tulleemme vankilan piiriin. Hetkist? my?hemmin seison jonkunlaisessa kansliahuoneessa, jota vaisusti valaisee vihre?verkaisen p?yd?n p??ll? riippuva s?hk?lamppu. P?yd?n takana istuu nuori ja hintel?, upseerin asussa oleva mies, joka puhuu kiusallisen hiljaisella ??nell?. Aksionovin tulkitessa merkitsee h?n kirjaan minun nimeni, ik?ni ja tuntomerkkini sek? ottaa huostaansa kelloni ja rahakukkaroni, mink? j?lkeen saan palata etehiseen.

Siell? sanoo Aksionof minulle k?dest? pit?in hyv?sti, kehottaen minua olemaan turvallisella mielell?, sill? "t??ll? vain asia tutkitaan". Niin oudolta kuin se kuuluneekin, tuntui minusta sent??n ik?v?lt? erota tuosta santarmista, sill? osasihan h?n kuitenkin suomea ja oli sen kautta ik??nkuin viimeisen? siteen? itseni ja is?nmaani v?lill?. H?nen poistuttuaan olin nyt yp?yksin?ni umpiven?l?isten ja outojen olojen keskell?.

Er?s vartioista viittaa minua ottamaan kaps?kkini ja palttooni sek? seuraamaan h?nen mukanaan.

Painumme kolkkoja, holvikattoisia portaita alasp?in ja kulemme useiden vahvasti raudoitettujen ovien l?pi. Vihdoin aukenee eteemme suunnattoman pitk? k?yt?v?, jota h?m?r?sti valaisee muutama y?lamppu ja jossa vallitsee kuolonhiljaisuus. Minusta tuntuu, ett? olemme jo hyv?n joukon maanpinnan alapuolella, vaikka k?yt?v? itse asiassa on rakennuksen pohjakerroksessa. Pitkin k?yt?v?n toista sivua on korkea pino jauhos?kkej? ja niit? vastap??t? loppumaton rivi l?hekk?in seisovia ovia - vahvasti raudoitettuja, mustaksi maalattuja, synkeit? ovia. Ilma on raskas ja ummehtunut, siin? tuntuu jauhojen, mahorkan ja t?k?tin yhtynyt tuoksu. Risahdustakaan ei kuulu ja et??mp?n? vilahtaa vain ??neti hiipiv?n y?vartian haahmo. Minusta tuntuu, ett? noiden mustien ovien takana lep?? joukko ikuista untaan nukkuvia vainajia ja kammoksuen min? odotan, milloin vartia pys?htyy, avaa yhden noista ovista ja ty?nt?? minut sis??n. Mutta h?n jatkaa matkaansa ja k??ntyy k?yt?v?n per?ll? kulman ymp?ri, jolloin eteemme aukenee yht? pitk? k?yt?v? toiseen suuntaan. Se kulkee pitkin rakennuksen ulkoseinustaa ja ulottuu korkeudeltaan l?pi nelj?n kerroksen. Noita synkeit? ovia on siis nelj?ss? riviss? p??llekk?in. Kunkin ovirivin edess? on vain kapea silta rautaisine kaidepuineen ja k?yt?v?n keskikohdalta kohoaa sillalta toiselle kapeat rautaportaat. Niit? pitkin l?hdemme kiipe?m??n yl?s ja min? olen ihan n??nty? raskasta kaps?kki? raahatessani.

Nelj?nteen kerrokseen tultua kulemme pitkin siltaa k?yt?v?n suuntaan, k??ntyen sen per?ll? j?lleen kulman ymp?ri ja taaskin on edess?mme uuteen suuntaan kulkeva k?yt?v? loppumattomme oviriveineen ja rautaportaineen. Teen johtop??t?ksen, ett? k?yt?v? ulkoseinitse kiert?? ymp?ri t?m?n suuren suuren vankilarakennuksen ja vankikopit, joita kaikesta p??tt?en on suunnaton paljous, ovat kaikki vierekk?in ja p??llekk?in sis?sein?ll?, niin ett? niiden pienet ristikkoakkunat aukenevat umpinaiselle sis?pihalle.

Nousemme viel? yhden kerroksen v?lin muurin sis?lle rakennettuja portaita my?ten ja uudelle k?yt?v?n lattialle tultuamme huomaan, ett? t??ll? on viel? kaksi koppikerrosta p??llekk?in - siis kaikkiaan kuusi kerrosta. K?yt?v?n kulmauksessa on jonkunlainen aitio p?ytineen, hyllyineen ja jumalankuvineen. P?yd?n ??ress? tuolilla torkkuu vartia.

Meid?n l?hestyess?mme avaa h?n silm?ns? ja vaihtaa jonkun sanan saattajani kanssa. Min? saan laskea kaps?kin ja palttoon lattialle, saattaja palaa takaisin ja t?m? uusi vartia viittaa minut vuorostaan matkaansa.

Kuljemme t?t? viidennen kerroksen k?yt?v?? ainoastaan v?h?n matkaa. Ylimp??n kerrokseen nousevien rautaportaiden kohdalla pys?htyy vartia, avaa yhden noista mustista ovista, joka ??neti k??ntyy saranoillaan ja jonka yl?puolella on numero 219. V??nnetty??n oven ulkopuolelle sijoitetusta s?hk?nappulasta viittaa h?n minua astumaan sis??n.

Syyst? ett? sein??n kiinnitetty yksinkertainen s?hk?lamppu valaisee pienen kopin kirkkaaksi, ei tulevan asuntoni j?tt?m? ensi vaikutus ole lainkaan vastenmielinen. Mutta minulla ei ole aikaa pitempiin ymp?rist?ni tarkasteluihin; sill? vartia viittoo minua riisuutumaan. Sit? mukaa kuin p??stelen vaatekappaleita p??lt?ni, k?y h?n ne tarkoin l?pi, nuuskii jokaikisen poimun ja k??nt?? nurin taskut, joista h?n tyhjent?? p?yd?lle kaikki pikku esineet, nen?liinat, paperossi- ja tulitikkukotelot, lyijykyn?t ja muut. Lopuksi, seisoessani jo alusvaatteillani, koplottelee h?n pitkin ruumistani, etteih?n niidenkin alla ole vain jotakin luvatonta k?tk?ss?.

Tarkastuksen p??tetty??n antaa h?n k?tev?ll? eleell? ymm?rt??, ett? minun on heti pantava nukkumaan, mink? j?lkeen h?n ryhtyy kokoomaan p?yd?lle ker??ntyneit? esineit?. Miltei henke? pid?tt?en min? odotan, mik? on oleva paperossieni ja tulitikkujeni kohtalo. H?n j?tt?? kummatkin p?yd?lle ja min? huokaan helpotuksesta. T??ll? on siis tupakoiminen sallittua ja seh?n merkitsee vankipoloiselle v?hint??nkin yht? paljon kuin hauska toveri.

Sytyt?np? siis mielihyv?ni osotteeksi savukkeen ja alan laittautua vuoteeseen. Sen muodostaa ??rimm?isen kapea rautas?ngyn pohja, joka on saranoilla sein?ss? kiinni ja jonka p?iv?ksi saattaa k??nt?? yl?s ja lukita sein??n kiinni. Siin? on meriheinill? t?ytetty, kovaksi tallaantunut ja monikyhmyinen patja sek? p??nalunen samaa maata. Peitteen? on kaistale likaisen harmaata sotamiehen sinellisarkaa. Se on rei'ille kulunut, likainen ja kovaksi piinttynyt kuin pohjanahan kappale. Ep?mieluisalta tuntuu sen alle k??riyty?, mutta mik?p? t?ss? muukaan auttaa.

Hetkisen loikoiltuani sel?ll?ni, mietiskellen ihmisel?m?n oikkuja ja odottamattomia ?kkik??nteit?, kuulen oven yl?osassa olevan pienen ja py?re?n tirkistyslasin kannen ripsahtavan, samalla kuin lasin takana vilahtaa vartian silm?. Siten todettuaan, ett? min? olen asettunut jo levolle, napsauttaa h?n s?hk?lampun sammuksiin.

On jo aamupuoli y?t? ja samearuutuisesta akkunasta kajastaa p?iv?nvalo. Ymp?rill?ni vallitsee viel? haudanhiljaisuus. Kauan makaan min? viel? valveillani, kulkien ajatuksissani kopista koppiin ja tutkistellen niit? lukemattomia el?v?n? haudattuja, joita t?m?n kuolleen talon muurit sis??ns? k?tkev?t ja joita kaikkia yhdist?? viha tsaarivaltaa ja sen harjottamaa sortoa vastaan. Niin ajatellessani tuijottavat silm?ni kapeaan oveen, josta Herra ties milloin ja miss? oloissa se minulle j?lleen aukenee.

- Hljep! Hljep! Hljep!

Kello taisi olla v?h?n yli kuuden seuraavana aamuna, kun kumea basso jossain k?yt?v?n per?ll? alkoi toistella noita sanoja.

Kuulen ne ensin unenhorroksen l?pi, mutta kun huudot jatkuvat yh? l?hemp?n? ja l?hemp?n?, havahdun kokonaan hereille ja kohoan vuoteessa istumaan. Huutojen ohella kuuluu kiireisi? askelia sek? ??nt? mik? syntyy kun raskasta koria laahataan pitkin lattiaa.

Nyt kajahtaa tuo "hljep!" ihan oveni takana ja samalla r?v?ht?? oven keskiosassa oleva nelikulmainen luukku auki ja siihen tulla pomahtaa kuin tykinsuusta lenn?tettyn? korttelin paksuinen limpun nelj?nnes. Nyt vasta ymm?rr?n huutojen tarkotuksen. Kavahdan nopeasti jaloilleni ja sieppaan leiv?n k?mp?leen kuin h?kkiin suljettu peto, jolle ristikon raosta hangolla ojennetaan lihapala.

Samalla r?m?ht?? luukku j?lleen kiinni ja huudot: "hljep! hljep!" etenev?t p?invastaiseen suuntaan.

Seison nyt paitasillani, unisena ja raukeana siin? likaisella sementtilattialla k?dess?ni valtava tuoreen ruisleiv?n kappale. Hm, koska p?iv?j?rjestys alkaa t?ten, niin totisesti olenkin nyt maassa, jonka tuotteista leip? on huomattavin aine. K??ntelen saalista k?dess?ni, haistelen ja pist?n pienen mureneen suuhunikin. Kaikesta p??tt?en se on hyv?? ruisleip??, jota kyll? voi sy?d?, jos on siihen lis?ksi voita ja muita s?rpimi?. No pianpahan n?en, mit? talon puolesta viel? aamiaisen lis?ksi annetaan. Lasken siis leiv?n kimpaleen p?yd?lle ja istahdan vuoteeni reunalle.

Kovin minua viel? raukasee ja tekisi mieli heitt?yty? uudelleen pitk?kseen. Mutta kaikesta p??tt?en on t?ss? kuitenkin laittauduttava vaate p??lle. Hoh-hoi, kun tuntuu ty?l??lt? alottaa t?t? p?iv??, ensim?ist?ni tsaarivallan p??kaupungissa, ja haukotuttaa niin armottomasti...

Kun olen perusteellisesti venytellyt ja haukotellut, j??n viel? hetkiseksi istumaan vuoteelle ja ryhdyn l?hemmin tarkastelemaan munkkikammiotani. Se on kapea ja matalahko holvikattoinen huone, jossa pitkinp?in, akkunasta oveen, voi ottaa seitsem?n lyhytt? k?yntiaskelta sek? poikittain nelj?. Jos pitk?raajainen mies ojentaa k?tens?, ulottuvat sormenp??t sivusein?st? toiseen. Sein?t ja katto ovat sile?ksi rapatut ja ?ljyv?rill? vaaleanharmaaksi maalatut. Sill? sein?ll?, jossa vuode on, n?kyy vahva p?lykerros, niin ett? siihen hyvin voi sormellaan kirjottaa. Lattia on sementist?, tuhkan harmaa, keskelt? kuopalle kulunut. Ikkuna, noin puolen metrin korkuinen, on per?sein?n yl?osassa. Siin? on kaksinkertaiset, kaukana toisistaan olevat lasit, joiden takana on tihe? rautaristikko. Tuo pieni valoaukko on jaettu kokonaista kahdeksaan rautapuitteiseen ruutuun, jotka nekin ovat p?lyiset ja sameat. Toisen alakulman sisempi ruutu on avattava ja sit? vastaavassa ulkoruudussa, joka on rautapellist?, on yksinkertainen venttiili. Kun leve? kivinen ikkunankynnys on jyrk?sti alaviisto, on ikkunan ??reen mahdoton kiivet?.

Vuode on toisessa ovinurkassa. Sit? vastap??t? on p?yt?. Sen muodostaa noin nelj?nnesneli?metrin laajuinen, keltaiseksi maalattu rautalevy, joka on kiinnitetty sein??n. Sen vieress?, puolta alempana, on toinen, parin k?mmenen laajuinen levy, jonka tarkotuksena n?ht?v?stikin on toimittaa istuimen virkaa. P?yd?n ja oven v?liss? on ylemp?n? sein?ss? viel? kaksi p??llekk?in asetettua levy? hyllyin?. Siell? ovat saaneet sijansa vangin ruoka-astiat: kattilan muotoinen, sis?lt? ja p??lt? tinattu kaksikorvainen kupariastia, joka seisoo hedelm?tarjotinta muistuttavalla alustalla samasta aineesta, sek? kantena lautasen muotoinen kupariastia. Lis?ksi on siell? pieni puinen ryss?nkuppi suoloja varten, noin litranvetoinen kuparinen juoma-astia ynn? loppujen lopuksi tavattoman k?mpel?tekoinen, ihan py?re? puulusikka, oikea ryss?n kuiritsa. Siin? on koko p?yt?kalusto.

Ihan p?yd?n vieritse kulkee pystysuorasti kopin l?pi noin kymmenen sentin l?pimittainen l?mp?johtotorvi. Siit? eteenp?in per?sein?? kohti on vesikrana ja sen alla suppilo likaveden kaatamista varten. Ja vihdoin per?nurkassa, saman sein?n puolella, avonaisena vesiklosetti. Kun viel? mainitsen samassa nurkassa seisovan varrellisen niiniluudan, niin kalustoluettelosta ei puutu en?? mit??n.

Eih?n t?m? asuinmaja, johon kohtalo on n?hnyt hyv?ksi minut toistaiseksi tallettaa, ole siis ainakaan mill??n ylellisyyksill? pilattu. Mutta kuitenkin kaikitenkin ... voisiko suomalainen kirjailija toivoa suotuisampaa olomuotoa? Tutkintotuomari apulaisineen, vankilan monimiehinen p??llyst? ja suurilukuinen vartiakunta sek? senkin seitsem?t rautaovet salpoineen ja telkineen riitt?v?t kyll? kiukkuisimmankin karhun pit?m??n loitolla, samalla kuin korkea kruunu tuohon oveen varatusta luukusta ojentaa maksutta jokap?iv?isen leiv?n. Tarvitsisko en?? parempata ty?rauhaa k?yh? kirjailija!

T?m? ajatusk??nne murheellisten tarkastelujeni lopuksi saa minut kerrassaan hyv?lle tuulelle. Nousen rivakasti jaloilleni aikeissa ryhty? peseytym??n. Mutta mit?s, eih?n t??ll? ole mink??nlaista pesuastiaa, saippuasta ja pyyheliinasta puhumattakaan. Suomalaisen vankikopin kalustoon kuului siisti emaljinen pesuastia, moitteeton pellavainen pyyheliina, saippuanpala erikoisessa astiassa sek? metallinen kampa. Mutta mit?maks, nyth?n elet??nkin tsaarivallan p??kaupungissa eik? puhtaus ole koskaan ollut l?ydett?viss? ven?l?isten hyveiden joukosta.

Vesih?n pesussa on kuitenkin p??asia, tuumin lopuksi ja l?henen p??tt?v?sti kranaa. Mutta se on vivullinen laitos eik? tavallinen v??nnett?v? krana ja koko ajan kuin vett? laskee, t?ytyy toisella k?dell? painaa vipua. Peseytyminen k?ypi siin? siis tuiki ty?l??sti. Katselen j?lleen neuvotonna ymp?rilleni, kunnes silm?ni pys?htyv?t ennen mainittuun soppa-astian alustaan. Siin?h?n paremman puutteessa sovelias pesuastia. Siihen sopii vett? suunnilleen saman verran kuin soppalautaseen. Lasken sen siis kranasta t?yteen, asetan W.C:n reunalle ja yks kaks on peseytyminen t?ydess? k?ynniss?. Sitten muutamia voimisteluliikkeit?. Suomalaisessa vankilassa oli jokaisen kopin sein?ll? painettu plakaatti, jossa kuvin ja sanoin oli neuvottuna kymmenkunta yksinkertaista voimisteluliikett?. Ne ovat tarkoin muistissani ja p??t?n ne t??ll?kin k?yd? aamuisin s?ntillisesti l?pi.

En ole viel? ehtinyt t?ysin pukeutua, kun k?yt?v?st? alkaa kaikua: "kipjetok! kipjetok!" Sana merkitsee kiehuvaa vett?, mutta se on minulle viel? outo enk? niin ollen tajua, mit? siell? t?ll? kertaa on tekeill?. Mutta huudot l?henev?t, oviluukku r?m?ht?? j?lleen auki ja kiirehtivi? eleit? tehden huutaa sielt? vartia: "dajte krushku!" ja kun en heti ?ly?, hokee h?n sana sanalta kiihtyv?ll? ?rtyisyydell?: "krushku, krushku, krushku!" ... viittoen samalla juoma-astiaa kohti. Tempaan sen hyllylt? ja lenn?t?n luukulle. Vartian seurassa on hurstihousuihin puettu likainen olento, joka riepottaa kaksin k?sin suunnattoman suurta, kirkkaaksi kiillotettua kahvipannua. Ett?k? antaisivat kahvia? Eih?n toki, vaan kirkasta kiehuvaa vett? laskee mies kannuni t?yteen, ja kun olen ottanut sen k?teeni, lent?? luukku taas paukahtaen kiinni ja askeleet kipjetok-huutojen s?est?m?n? et??ntyv?t.

Jahah, t?m? on siis teevett?. Mutta tee ja sokeri? Sit? ei n?ht?v?stik??n anneta talon puolesta ja omani, samoinkuin teekannuni ja kuppini, ovat kaps?kiss?ni, jota herra ties annettaneeko lainkaan minulle. No, odotetaan, onpa siihen hyv?? aikaa, ja ties mit? lis?kkeit? t?h?n aamiaista varten viel? tulee.

Mutta odotukseni on turha ja pian saan oppia tiet?m??n, ett? Ven?j?n kruunun lukemattomille vangeilleen suoma aamiainen supistuu leiv?nkappaleeseen ja litralliseen kiehuvaa vett?. Vastaava ateria suomalaisessa vankilassa sis?lsi paitsi leip?? ja maitoa kuoriperunain ja silakan kanssa, sek? pienoisen voiannoksen muistaakseni kolmena viikon p?iv?n? tai kuoriperunain puutteessa ruisjauhovelli?. Ero on siis melkoinen, kuten se on niin monessa muussakin suhteessa...

Odotellessani siis turhanp?iten aamiaisen lis??, avaa vartia oven ja murahtaa sanan: "Musor!" Kun min? h?nen tiedonantoonsa suhtaudun ainoalla k?ytett?viss?ni olevalla keinolla: tyynell? passiivisuudella, opettaa vartia tuota pikaa vihaisin elein minut ymm?rt?m??n, ett? sana "musor" merkitsee rikkoja ja ett? minun on ennenmainitulla niiniluudalla lakaistava lattiani sek? ty?nnett?v? roskat kynnyksen yli k?yt?v??n. Samalla komentaa h?n s?ngyntapaisen nostettavaksi yl?s pitkin sein??. Niin, tietystih?n se olisi vangille liikaa mukavuutta saada joskus k?velyns? lomaan heitt?yty? vuoteelle pitk?kseen!

Kello jossakin k?yt?v?n perill? ly? kahdeksan, sitten yhdeks?n, kymmenen... Ikkunan kynnykselle ker??ntyy kuhertelemaan pari kyyhkysi?. Ne ovat n?ht?v?stikin tottuneet koppien asukkailta saamaan leiv?nmureneita. Alhaalta pihalta kuuluu ??ni? ja erilaisten ty?aseiden kilkett?: siell? n?ht?v?stikin ty?skentelee joukko rangaistusvankeja.

Herke?m?tt? astelen min? edestakaisin lattialla ja v?hitellen alkaa tuntua hiukava n?lk?. Silloin hypist?n pienen kipeneen limpun syd?nt?, kastan sen suoloissa ja ryypp??n haaleaksi j??htynytt? vett? p??lle. Se karkottaa hetkeksi n?l?ntunteen ja min? saatan j?lleen sytytt?? paperossin.

Kun olen v?syksiin asti k?vellyt, istahdan rautalevylle ja nojaan kyyn?rp??ni p?yt??n. Sen reunaan on jollakin ter?v?ll? k?rell? kaiverrettu muutamia sanoja, joita alan hajamielisesti tavailla. "Fedor Anarchistof, tipograf, pabjeshashnyj soldat, ijuli 1915." Siihen on siis vuosi taaksep?in piirt?nyt nimens? sotapalveluksesta, kenties rintamalta karannut sotilas, ammatiltaan latoja. Anarchistof, mik? sopiva nimi ven?l?iselle valtiolliselle vangille! Miss?h?n lienee t?ll? haavaa mies poloinen, liek?h?n joutunut hirsipuuhun vai viruneeko jossain Kaspian takaisessa rangaistuskomppaniassa?

Taas ly? kello, mutta kumea ovien pauke est?? minut laskemasta ly?ntien lukua. Tirkistyslasin kansi risahtaa ja kun k??nn?n katseeni oveen, muljahtaa siell? vartian silm? hetkeksi n?kyviin. Uh, kuinka tuo salamyhk?inen kurkistelu s?v?hytt?? ilke?sti!

Mutta ihmeellist?, kuinka naapurini tuolla yl?puolella jaksaa k?vell?. Raskaina, t?sm?llisin? ja hetke?k??n pys?htym?tt? ovat h?nen askeleensa holvikaton p??ll? koko aamun kaikuneet. Mik?h?n sekin lie miehi??n, mist? kotoisin, mink? ik?inen ja mist? syytettyn?? Tuskin parin metrin v?limatka erottaa meid?t toisistamme ja siit? huolimatta el?mme kuin eri taivaankappaleilla. Ja samoin naapurit molempien sivuseinien takana sek? tuolla lattiani alla? Viime mainittu kuulee tietysti minun askeleeni ja arvailee, kuka min? lienen miehi?ni. Niin, vieri vierekk?in meit? on t??ll? miehi? kuudessa kerroksessa p??llekk?in, raahattuna t?nne suunnattoman laajan tsaarivaltakunnan eri osista, ja kukin meist? el?? omaa el?m??ns? visusti toisistaan erotettuna kuin mato koterossaan...

J?lleen ly? kello jossakin kaukana ja kohta sen j?lkeen raivataan oviluukku odottamatta auki ja vartian k?si ojentaa avaimen tapaista. "Kravatj atkryjte!" sanoo h?n ja viittoo vuodettani kohti. Tempaan avaimen ja siin? tuokiossa on lukko avattu ja s?nky laskettuna ainoan puujalkansa varaan.

T?m?p? mainiota! tuumin itsekseni, uskotellen samalla, ett? vuode saa nyt koko loppuosan p?iv?? olla alhaalla. Ja kuinka yst?v?lliselt? tuo kova ja kapea makuutila nyt tuntuukaan, heitt?ytyess?ni siihen pitk?lleni. Saman tempun on n?ht?v?sti naapurini tuolla ylh??ll? tehnyt, sill? h?nen askeleensa ovat vihdoinkin vaienneet.

Juuri kun olen unenvienoon menossa, kajahtaa k?yt?v?n p??st? huuto: "abjet!" Sielt? kuuluu astiain kolinaa, askelia, suuren, kahden kannettavan saavin siirtely? sek? s??nn?llisin v?liajoin huuto: abjet!

Arvaan ett? kysymyksess? on p?iv?llisen tarjoilu ja nousen istumaan. Pian ne ovat taasenkin minun luukullani, vartia p?rm?ntt?? ryss??, josta min? en tietysti ymm?rr? sanaakaan, ennenkuin h?n alkaa viittoa hylly? kohti. Kahmaisen sielt? koko astiakokoelman syliini ja ojennan luukulle. Kysymykseen tulevat vain soppa-astia sek? sen kantena palveleva monikuhmuinen lautanen.

Kolmatta ei n?ht?v?stik??n k?ytet? ruokatarjoiluun, joten se siis kokonaisuudessaan joutaa palvelemaan minua pesuastiana. Vartiaa seuraa t?ll? kertaa kokonaista kaksi hurstipukuista rangaistusvankia, joista toinen hoilauttaa saavista suurella kauhalla hernesoppaa astiaani, toinen paiskaa lautaselleni kasan jotakin puuron tapaista. Kaikki tapahtuu tulisella kiireell? ja tuskin olen ehtinyt saaliini temmata luukusta, kun se jo pamahtaa lukkoon ja askeleet abjet-huutoineen loittonevat.

Tartunpa siis tuohon lusikan irvikuvana esiintyv??n kapustaan ja alan tunnustella tsaarin p?iv?llisantimia. Hernesoppa on laihaa ja harmajata eik? siin? n?y ainuttakaan lihan murenetta. Mutta herneit? siin? kuitenkin on ja n?lk??ns? sy? sit? mielell??nkin. Toinen ruokalaji on valmistettu tattariryyneist? siten, ett? ryynit on joko h?yryss? pehmennetty tai kiehutettu niin kauan ett? kaikki neste on haihtunut ilmaan, mink? j?lkeen ryynien joukkoon on sekotettu jotakin rasvaa. T?m? puurontapainen ei ole hullumpaa maultaan ja saankin sy?neeksi sit? useampia lusikallisia.

Pahin n?l?ntunne on nyt kaikonnut ja tyytyv?isen? sytyt?n savukkeen ja heitt?ydyn vuoteelleni. Ehk?p? alkaa el?m? luistaa n?iss?kin oloissa. Kun tiet?isi vain hituisenkaan tulevaisuudestaan...

En ehdi nytk??n uinahtaa, kun tulee keskeytys. Vartia siell? kulkee ovelta ovelle, tirkist?? lasista, koputtaa ja huutaa: "kravatj sakryjte!" Ei siis muuta kuin v??nt?y yl?s, niin unteloksi ja raukeaksi kuin itsesi tunnetkin, nosta vuoteesi lukkoon ja ala k?vell? laapotella edestakaisin.

T?m? ensim?inen iltap?iv? tarjoaa kuitenkin yht? ja toista vaihtelua. Ensinn? pist?ytyy vartia jollekin asialle koppiini. Kun p?iv?llisen j?tteet viruvat viel? p?yd?ll? k?rp?sten vilkkaan huomion esineen?, kysyn minne ne on pantava. Sanaakaan lausumatta viittaa h?n W.C:t? kohti.

Jahah, siis lokaviem?riin. Saadakseni astiat virutetuiksi noudatan viittausta, samalla kuin taloudelliset vaistoni protesteeraavat sellaista toimenpidett? vastaan. Arvioitsen, ett? niill? j?tteill?, joita n?in suuresta vankilasta joka p?iv? kertyisi, pit?isi yll? melkoisen sikalan. Ainakin suomalaisessa vankilassa otettiin kaikki ruuan t?hteet visusti talteen. Mutta mit?maks, onhan Ven?j?ll? limppua! Nitshevoo ja soromnoo sellaisille pikku asioille! Niin, niin, onhan Ven?j?ll? vara tuhlatakin, vaikka toisaalta valtio on jo vuosikymmenet keikkunut vararikon partaalla. Samalla barbaarisella huolettomuudella ja luottamuksella paljouteen on Ven?j? tavallisesti kaikki sotansakin alottanut. Mik? ylimielinen s?vy hyrskyik??n ven?l?isess? sanomalehdist?ss? Japanin sodan alkaessa sek? samoin nyt maailman sodan ensi viikkoina. Pois tielt? vain, kyll? Ven?j?ll? poikia piisaa - kunnes perinpohjaiset selk?saunat surkeine n?yryytyksineen muuttavat s?vyn kokonaan toiseksi: keskin?iseksi, aitoslaavilaiseksi haukunnaksi ja tukkanuotan vedoksi.

Mutta ovensalvat kirskuvat j?lleen ja sis??n tepsuttaa kaksi ?ij?n k?ss?r?? vartianpuvussa. Toinen niist?, lyhyt, tihrusilm? starikki, asettuu eteeni, nykii minua paidan hihasta ja turisee jotakin ven?j?ksi. Vastaan sanoilla, joita toistaiseksi parhaimmalla menestyksell? kykenen k?ytt?m??n: Nje panimaju pa ruski! Vihdoin keskeytt?? ?ij? turinansa ja lausahtaa suureksi ?llistyksekseni:

- A montako shiul paitaa?

- Oletteko suomalainen? - vastaan min? ihastuneena toisella kysymyksell?.

- Ka en ou, sanoo ?ij? ja hymyilee samalla tyytyv?isen? sille yll?tykselle, jonka h?n suomenkielell??n huomaa minulle valmistaneensa.

P??ttelen itsekseni, ett? ?ij? on kuin onkin suomalaista heimoa, joku Aunuksen tai Inkerin puolen oikeauskoinen tsuhna, niit? alkuper?isi? olioita, joiden suomenkielelle esim. teitittely-sana on kokonaan outo, mutta h?n n?ht?v?sti h?pe?? alkuper??ns? ja pit?? kunniakkaampana lukeutua ryssien suureen laumaan. Ja kernaasti minun puolestani, sill? lutherilais-suomalais-pohjalaisena tunnen mokomasta tsaarin orjasta olevani siksi kaukana, ett? mihink??n sukulaistunteiluihin ei kannata antautua. Kuitenkin kaikitenkin olen hyvill?ni, tiet?ess?ni nyt, ett? vartiain joukossa on siis ainakin yksi, joka jotenkuten osaa kielt?ni ja pystyy siis tarvittaessa tulkiksi. Muuten saan pian tiet??, ett? h?n on osaston vartia, adjelennyj nadsiratjel, juuri t?ll? eli nelj?nnell? osastolla, johon min? kuulun. Osaston vartia, jonka arvoa osottaa kolme helaa olkanauhassa, vastaa suunnilleen suomalaisten vankilain vahtimestaria, joka on vartiain l?hin esimies. Aikansa viett?? h?n tavallisimmin siin? k?yt?v?n kulmaan sijotetussa aitiossa, jonka ??reen min? y?ll? sain kaps?kkini j?tt??.

?ij?ll? on asiana ottaa selville, paljonko minulla on matkassani liina- ja pitovaatteita. Selit?n, etten min? muista niiden lukum??r??, kaps?kkih?n on siell? heid?n huostassaan, katsokoot itse. Mutta osastonvartia toistaa itsepintaisesti: a montako shiul paitoa, kalsonia j.n.e. Kyll?styneen? ilmoitan lukum??r?t summamutikassa. ?ij?t merkitsev?t ne muistiin ja hetken per?st? saan niist?, samoinkuin y?ll? j?tt?mist?ni rahoista ja kellosta kuitit.

Kas vain, ajattelen, eih?n t??ll? miest? sent??n putipuhtaaksi rosvota.

Tunnin kuluttua ilmestyy osaston ?ij? j?lleen ovelleni ja virkkaa: "a shie, tuu t?nne!"

Seuraan mukana h?nen virka-asemalleen k?yt?v?n nurkassa, jossa n?en kaps?kkini avattuna ja sis?ll?n huiskin haiskin lattialla.

- N?? shie shuat itshelles, - sanoo h?n tavaroitani osottaen, - ka ota shyliis.

Luvallisten joukossa on paitsi liinavaatteita ja sukkia my?skin teevehkeeni, sokerit, keksit ynn? kirjoitusneuvoni. Mustepulloni vaihtaa h?n kuitenkin toiseen, pel?ten kai minun tolpponi sis?lt?v?n jotakin salaper?ist? ja vaarallista ainetta. Itse??n kaps?kki? ei h?n sano annettavan koppiin, vaan se on viet?v? varastohuoneeseen ja siin? s?ilytet??n ne tavarani, joita en saa k?ytett?v?kseni.

Kun syli t?ynn? kaikenlaista kamaa palaan koppiini, pys?hdyn neuvotonna keskelle lattiaa. Minne laskea tavarat ja miss? niit? ylimalkaan voi t??ll? s?ilytt??? Lopuksi en k?sit? muuta kuin laskea ne, ainakin toistaiseksi, lattialle sein?n viereen. Surkeillen katson siin? hyvin silitettyj? liinavaatteitani, sill? lattia on kaikkea muuta kuin puhtaudesta kiilt?v?. T?ll?in ilmestyy osaston ?ij? avukseni. H?n p??st?? s?nkyni lukosta ja selitt??, ett? puhtaita liinavaatteita saa s?ilytt?? p??nalaisen alla ja likaisia - vuoteen jalkop??ss?.

Samalla kuin ryhdyn sovittelemaan aluvaatteitani vuoteeseen, arvostelen t?t? ven?l?isen vankilan "k?yt?nn?llist?" menettelytapaa eri puolilta. Huomaan, ett? se ensinn?kin on kelpolailla ep?mukavaa. Aina kun vuode on lukittava, t?ytyy liinavaatteita ja tyynyntapaista siirrell? sek? etsi? patjasta niille soveltuvia laaksokohtia, sill? muutoin ei saa s?nky? painetuksi niin liki sein??, ett? se ulottuisi lukkoon. Toiseksi tekee t?m? s?ilytystapa niin esteettisess? kuin hygieenisess?kin suhteessa vastenmielisen vaikutuksen. En jaksa k?sitt??, miksi vangille ei anneta h?nen kaps?kki??n tavarain s?ilytt?miseksi, kun kerran nuo tavarat h?nen huostaansa uskotaan. Luulisihan olevan helposti todettavissa, ettei kaps?kkiin ole k?tketty helvetinkoneita tai muita vallankumouksen kummituksia.

Mutta t?m? ei suinkaan j?? viimeiseksi kerraksi, jolloin saan aihetta ihmetell? ven?l?isten vankilaviranomaisten, samoinkuin yleens? tsarismin k?tyrien omituista j?rjen juoksua.

Kun menen osastonvartian "poksista" noutamaan viimeisi? tavaroitani, ottaa t?m? k?sille kaps?kiss? olleet kirjani ja kyselee, mit? laatua kirjoja ne ovat. Kun Trastin kielioppaan sek? Lindstedin - sivumennen sanoen tuiki kelvottoman - "kielikirjan" selit?n olevan minulle aivan v?ltt?m?tt?mi? tulkkeja, j?tt?? h?n ne minulle, mutta toiset kirjat h?n pid?tt??.

Hetken kuluttua ilmestyy h?n kuitenkin koppiini, k?dess??n nuo viimemainitut kirjat.

- No mie annan n??kin shiulle, - sanoo h?n tihrusilmiss??n suopea ilme.

T?ten saan matkaa varten ostamani pari osaa "Bragelonnen varakreivi?" sek? niinik??n pari 50 pnin romaania "Helmenpyydyst?j?t". Ne ovat viel? auki leikkaamatta ja iloni on vilpit?n, saadessani ne n?in odottamatta ajan kulukkeekseni. Tulkitsen siit? kiitollisuuteni ?ij?lle, jota hentoisin taas vaikka sukulaisuudellani kunnioittaa. Samalla tiedustelen h?nelt?, eik? paperivarastoani my?skin luovuteta haltuuni, voidakseni ryhty? kirjoittamaan, sill? olenhan ammatiltani kirjailija.

- Ei shua, - vastaa ?ij?. - A jos shie tahot kiruttaa kirjan maatuskalle tai mutsholle, niin sano miulle ja mie tuon shiul bumagaa i kanvertin.

- No hyv?, tuokaa heti, sill? min? haluan kirjottaa sek? maatuskalle ett? mutsolle.

Moniaan hetken menty? saankin tarpeet kahteen kirjeeseen sek? ryhdyn heti kirjottamaan kotiin, ilmottaen onnellisesti saapuneeni perille, jossa el?m? n?ytt?? rupeavan kuontumaan tavalliseen vankilatapaan, sek? kehottaen olemaan uskomatta mit??n kohtalostani mahdollisesti liikkuvia huhuja, sill? arvaan, ett? k?rk?s ja kaikkea suurenteleva huhu ennen pitk?? tiet?? minut "aivan varmaan" hirtetyksi. Toisen kirjeen kirjotan Pietarissa - ja kenties hyvinkin l?hell? itse?ni - asuvalle yst?v?lleni, tohtori K:lle, pyyt?en h?nt? toimittamaan minulle ven?l?is-suomalaisen sanakirjan sek? kunnollisen viltin ja tyynyn.

T?t? j?lkimm?ist? kirjett? kirjottamaan ryhtyess?ni ep?r?in hieman, onko minun lainkaan viisasta k??nty? kirjeell? h?nen puoleensa ja siten johtaa tutkinto tuomarin ja santarmien huomiota h?neen. Mutta kun tied?n h?net puhtaaksi kuin pulmusen niihin ep?luuloihin n?hden, joita itse?ni vastaan on kohdistettu, arvelen h?nen helposti kest?v?n h?neen mahdollisesti suuntautuvan huomion ja kun muutenkin katson t?hdelliseksi saada h?nelle ilmotetuksi t?nne saapumiseni, niin ryhdyn kuin ryhdynkin kirjett? kyh??m??n.

Tuskin olen saanut sen valmiiksi, kun pitkin k?yt?v?? siirtyv? yksitoikkoinen ??ni alkaa toistella sanoja: "guljatj prigatovitsa". Pian hel?ht?? tirkistyslasin kansi, vartian silm? katsoa muljauttaa minuun ja "guljatj prigatovitsa" tulee koneellisesti ja venytetysti. Tuo j?lkimm?inen sana on minulle viel? toistaiseksi outo ja kun guljatjsanan tied?n merkitsev?n k?velemist?, olen aluksi ep?varma, onko tarkotus hoputtaa vankeja k?velem??n koppinsa lattialla, etteiv?t istuksimalla saisi laiskotella, vai p??st??nk? t?ss? kenties ulos k?velem??n. No, t?ss?p?h?n olen tavattavissa, tulkoon sitten mit? tulkoonkin. Ja aivan oikein, kohta avaakin vartia oven.

- Guljatj, - sanoo h?n ja viittaa p??ll??n minua astumaan ulos.

- Na dvarje?

- Da.

Sieppaan siis lakkini ja l?hden painumaan kerros kerrokselta alas. Parinkymmenen askeleen p??ss? edell?ni kulkee toinen vanki ja saman matkan j?less?ni tulee kolmas, naapurini toisen sivusein?n takaa. Joka rapun k??nteess? seisoo kuitenkin vartia, niin ettei j?? mit??n tilaisuutta toisiaan l?hesty? ja tuttavuutta rakentaa.

Keskell? umpinaista pihaa on korkealla aidalla erotettu ympyr?n muotoinen ala. Se on lautaisilla v?liseinill? jaettu seitsem??ntoista kolmiomaiseen karsinaan, jossa vanki ulkoilmassa jalotellessaan on yht? yksin??n ja eristettyn? kuin kopissaankin. Karsinoihin johtaa keskustasta kapeat, ulkoa lukittavat ovet ja samaisen keskustan p??ll? on katollinen silta, jossa k?velee tai istuksii puolikymment? vartiaa, niin ett? seitsem?ntoista samalla kertaa k?velem?ss? olevaa vankia ei suinkaan ole oman onnensa nojaan j?tettyj?. Karsinan toisella seinustalla on penkki ja sen p??ll? v?h?inen katos suojaksi sadeilmalla. V?lisein?t ovat tukevista pontatuista lankuista, niin ett? naapurikarsinan kanssa on mahdoton olla yhteydess?. Mutta k?velyalueen ulkosein?n? on tavallinen korkea s?leaita, joten sen l?pi saattaa n?hd? pihalle.

Joka puolella kohoavat paksut harmaat muurit pienine ristikkoikkunoineen, joita on vieri vierekk?in kuutena kerroksena. Tekee niin masentavan ja toivottoman vaikutuksen, antaessaan katseensa liukua pitkin noita loppumattomia ikkunarivej?, kun tiet?? jokaisen ristikon takana kituvan kadotettua vapauttaan huokailevan ihmisen.

Kivitetty piha on t?ynn? kaikenlaista ry?n??. Yhdell? sivustalla on korkeita kivihiilikasoja, toisaalla halkoja ja taas toisaalla kaikenlaista rautaromua, jonka keskell? takoen ja viilaten ty?skentelee joitakin rangaistusvankeja. N?enp? er??ss? kohti kaiken muun t?ryn joukossa kasan pinkkoihin sidottuja tuohilevyj? ja koetan turhaan arvailla, mihin niit? t??ll? tarvitaan. Vasta my?hemmin saan ven?l?iselt? koppitoveriltani kuulla, ett? niit? k?ytet??n sotilassaappaiden sis?pohjiin, jommoisia t??ll? vankilassa kosolti suutaroidaan.

T?m?n p?lyisen umpipihan soraisella maaper?ll? ei ole, muutamaa k?velyaitauksen ulkosyrj?ll? kasvavaa lehtipuuta lukuun ottamatta, mink??nlaista luonnonvihreytt?, miss? silm? voisi hetkisen lev?t?. Kaikki on s?rmik?st?, tyly? ja harmaata sek? vahvan p?lykerroksen peitt?m??. Ilmassa tuntuu milloin mit?kin v?hemm?n miellytt?vi? tuoksuja eiv?tk? auringons?teetk??n yll? t?nne pohjalle, jossa kurja syntinen k?yskelee kuin kellarissa, samalla kuin korkeudessa kiit?v?t pilvet synnytt?v?t haikean kaipuun ulos vihreille niityille ja solisten kiit?vien virtojen ?yr?ille, keskelle luontoa ja rajatonta vapautta...

K?velyaikaa on vain puoli tuntia p?iv?ss?. Koppiin palattuani tullaan minua kohta hakemaan tutkintotuomari Mashkevitshin luo. Mutta kohtauksestani t?m?n t?rke?n ja suomalaisten "aktivistien" muistossa i?ti s?ilyv?n herrasmiehen kanssa kerron l?hemmin seuraavassa luvussa. - - -

Kello k?yt?v?n per?ll? ly? kuusi ja samalla alkaa toisaalta kaikua:

- Kipjetok! - Kipjetok! - Kipjetok!

Ymm?rr?n jo sen merkityksen ja otan "krushkan" valmiiksi esille. Samalla panen teekannuni pohjalle teelehti?, virutan kupit ja otan sokerit ja keksit esille. Kuin talon tapoihin tottunut ainakin ty?nn?n heti luukun auettua juoma-astiani esille ja saan sen kuumalla vedell? t?ytettyn? samassa tuokiossa takaisin. Samalla ojentaa vartia my?skin avaimen vuoteen laskemista varten.

Pian hautuu tee valmiiksi ja mielihyvin lasken kuppiin kullankeltaista, tuoksuvaa nestett?. Hiljalleen nautiskellen juon sit? kokonaista nelj? kuppia, vetelen savuja ja tunnen itseni oloihin n?hden varsin tyytyv?iseksi, jopa suorastaan hyv?ll? tuulella olevaksi.

Mutta kun vuode on j?lleen auki, alkaa se vahvasti vet?? minua puoleensa, vaikka kes?ist? p?iv?? onkin viel? pitk?lti j?lell?. Mutta mit?p? meit? vankikomeroiden asukkaita liikuttaisi kes?illan ihanuus. Laittaudun siis niin mukavaan makuuasentoon kuin se karulla vuoteellani suinkin p?ins? k?y, sytyt?n paperossin ja avaan eteeni Bragelonnen. Mutta huomio ei tahdo kiinty? luettavaan, vaan kirja painuu omia aikojaan rinnalle ja ajatukset alkavat harhailla p?iv?n tapahtumissa. Yh? uudelleen k?yn mieless?ni l?pi tutkintotuomarin luona tapahtuneen kuulustelun, koettaen samalla varautua kaikkia seuraavissa kuulusteluissa esiintyvi? koukkuja vastaan.

- Ushin! - Ushin! - kumahtaa k?yt?v?st? keskelle minun ajatusmaailmaani.

P?iv?j?rjestys ei siis viel?k??n ole lopussa. Levotonna nousen istualleni ja mietin tuon huudon merkityst?. Ushin? Eik?h?n se merkitse illallista? Niin todellakin.

Kohta ne ovat oveni takana ja heti kun luukku r?v?ht?? auki, ty?nn?n siihen koetteeksi soppa-astiani. Se tempastaan ulkopuolelle, palatakseen seuraavassa tuokiossa takaisin, enemmill??n kuin puolillaan jotakin sinert?v?n harmaata ainetta, josta ei tarkalleen voi sanoa, onko se puuroa vai velli?. L?hemmin tutkiessani huomaan, ett? se on tattariryyneist? veteen keitetty? velli?. Maultaan se on aivan puolueetonta. Pari lusikallista maistettuani siirr?n tympein mielin astian syrj??n ja palaan vuoteelleni.

Ilta kuluu ja ajatukset harhailevat kaukana vankilan muurien ulkopuolella. Jostakin pihan puolelta alkaa kuulua moni??nist? kirkkolaulua, jonka tavantakaa katkaisee miesjoukon t?ytt? kurkkua huutamat vastaussanat, mitk? t?nne asti kajahtavat sekavana kuin koiran haukunta: vau-vau-vau! Vuorotellen laulua ja vau-vau-vau! ihan loppumattomiin! Kutkahan ne siell? laulavat? Rangaistusvangitko vai sotilaat? Lienee ehk? kasarmikin t?m?n vankilan yhteydess?...

Alkaa jo h?m?rt?? ja silm?luomeni k?yv?t raskaiksi. Vihdoinkin lakkaa laulu ja viimeisen kerran kajahtaa "vau-vau-vau!" Muutkin ??net niin k?yt?v?ss? kuin pihalla ovat vaienneet. Silm?ni painuvat kiinni, mutta horroksen l?pi kuulen viel?, kuinka tirkistyslasin kansi silloin t?ll?in rapsahtaa. Pihalla paukahtaa s??nn?llisin v?liajoin joku ovi ja tavantakaa aivastaa siell? joku ep?toivoisen ??nekk??sti...

Ensim?inen p?iv?ni Shpalernajassa on p??ttynyt ja min? vaivun uneen...